PÖYTÄKIRJA Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) r.y.n yhdeksännestä varsinaisesta edustajakokouksesta 29. 6.-2. 7. 1966 LAATINUT UUNO HIIRONEN
Otan Liittojen edustajat SAK:n edustajakokouksessa v. 1966 sivuilla 177 183. Helsinki 1967 Kirjapaino Kursiivi Oy
Pöytäkirja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) r.y:n sääntömääräisestä edustajakokouksesta, joka pidettiin 29 päivänä kesäkuuta 1966 Helsingin Työväenyhdistyksen juhlasalissa. Kokous alkoi kello 11.00. Saapuvilla olivat päätösvaltaisina edustajina oheisessa liitteessä mainitut 184 jäsenliittojen valitsemat -edustajat sekä 13 työvaliokunnan varsinaista jäsentä, 9 henkilökohtaista varajäsentä, 10 yleisvarajäsentä, kaksi valtuuston valitsemaa edustajaa ja kolme SAK:n tilintarkastajaa. ENSIMMÄINEN KOKOUSPÄIVÄ Keskiviikkona, kesäkuun 29 päivänä 1966 klo 11.00 SAK:n yhdeksäs varsinainen edustajakokous alkoi keskiviikkona, kesäkuun 29 päivänä 1966 klo 11.00 HTY:n juhlasalissa, joka oli tilaisuutta varten koristeltu laakeripuin ja kukka-asetelmin. Puheenjohtajakorokkeen yläpuolella oli suurikokoinen SAK:n tunnusjuuste. Korokkeen kummallakin puolella oli salkoihin kiinnitetty Suomen ja kutsuvierasmaiden liput sekä SAK:n liput. Kokoustalon edustalla Paasivuorenkadulla oli juhlaliputus. Avajaisohjelmaa Sen jälkeen kun kokousedustajat, koti-ja ulkomaiset kutsuvieraat sekä muut kokouksen osanottajat olivat asettuneet paikoilleen, Helsingin Työväen Orkesteri esitti Sibeliuksen Kevätlaulun ja Finlandian.
Kokouksen avaus Musiikkiesitysten päätyttyä puhujakorokkeelle astui SAK:n puheenjohtaja Vihtori Kantanen, joka suoritti kokouksen avauksen seuraavin sanoin: Herra Ministeri! Kunnioitettavat kutsuvieraat! Arvoisa edustajakokous! Hyvät toverit! Viisi vuotta sitten kokoontui järjestömme samassa salissa aloittamaan kahdeksatta SAK:n edustajakokousta, ja tänä päivänä me olemme kokoontuneet aloittamaan SAK:n yhdeksättä sääntömääräistä edustajakokousta. Kulunut viisivuotiskausi on tuonut mukanaan sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Kaikkia asettamiamme tavoitteita emme ole pystyneet täysin joka kohdaltaan täyttämään, mutta syy ei ole ollut yksin meissä eikä järjestössä itsessään, vaan tapahtumien kulkuun ovat vaikuttaneet myös monet sellaiset ulkopuoliset tekijät, jotka eivät ole olleet meidän määrättävissämme. Eräs tällainen kielteinen tekijä on ollut se, että emme ole kyenneet hoitamaan maamme tuotantoelämää siten, että kaikilla työtä haluavilla olisi myös mahdollisuus tehdä työtä ja ansailta omasta työstään toimeentulonsa itselleen ja perheelleen, vaan olemme joutuneet siirtelemään ihmisiä vähemmän miellyttäviinkin töihin ja tehtäviin, ja suuri osa on ollut kokonaan vailla työtä työttömyyskassa-avustusten taikka valtion maksamien työttömyyskorvausten varassa. Tämä onkin aiheuttanut sen, että maastamme vuosittain on siirtynyt ulkomaille työvoimaa, ja mikä ikävintä se on useassa tapauksessa ollut juuri ammattityövoimaa, jota kotimaassakin tarvittaisiin rakentamaan talouselämämme ja tuotantomme kasvua. Myöskään reaalipalkkatason nousu ei ole kaikilta osin vastannut niitä toiveita, joita kahdeksannessa edustajakokouksessa asetettiin reaalipalkkatason korottamiseen. Tässäkään syy ei ole yksistään ammattiyhdistysliikkeen, sillä maassa harjoitettu hintapolitiikka on hyi vin useasti ja voipa sanoa jatkuvasti syönyt melko runsaasti nimellis- palkkojen korotukset. Tämä onkin horjuttanut palkkatyöntekijöiden us- koa pitkäjännitteiseen palkkapolitiikkaan. Elintason nousua voidaan kuiitenkin pitää ilmeisenä monista vastoinkäymisistäkin huolimatta. Palkkauksessa on tapahtunut varsin merkittävästi rakennemuutoksia I kuluneen edustajakokouskauden aikana, joka on merkinnyt sitä, että jsopimuspalkkataso on saatu jo lähemmäksi käytännössä maksettavia anfsioita, joka muutos on ollut omiaan luomaan suurempaa turvallisuuden tunnetta kuin mikä silloin vallitsee, jos näiden kahden tason välillä on kovin suuri ero. Samapalkkaisuudessa on päästy myös askel eteenpäin ja tämä merkitsee vuosikymmenien tavoitteen osittaista toteutumista, josta on helpompi jälleen ponnistaa uusiin saavutuksiin. Sosiaalipoliittisella kentällä kulunut edustajakokouskausi on osoittautunut varsin tuloksekkaasi. Kahdeksas edustajakokous asetti erikoisesti työvaliokunnalle ja valtuustolle tavoitteiksi sairausvakuutuksen aikaansaamisen ja työajan lyhentämisen. Samoin kahdeksas edustajakokous kiinnitti huomiota eläketurvan lisäämiseen. Kaikissa näissä varsin merkittävissä sosiaalipolitiikkaan kuuluvissa kysymyksissä on päästy edustajakokouskauden aikana merkittävällä tavalla eteeenpäin. Maahan on saatu sairausvakuutuslaki, joka kuitenkaan vielä sellaisenaan ei tyydytä 4
ammattiyhdistysliikettä, SAK:ta, eikä se tyydytä myöskään niitä ihmir siä, jotka joutuvat sairautensa vuoksi työttömiksi. Työajan lyhentämisestä on tehty keskusliittojen väillä sopimus, joka myöhemmin on saanut sitten lain omaisen luonteen, jonka mukaan työaika lyhennetään asteettain siten, että työaika vuonna 1970 muodostuu 40 tunniksi viikossa. Työntekijäin eläketurvaa koskevat neuvottelut käytiin myös keskusliittojen välillä ja tämän jälkeen luovutettiin esitys valtiovallalle ja sitä kautta eduskunnalle, ja nämä lait ovat nyt olleet jo muutaman vuoden voimassa ja niiden avulla on pystytty saamaan jo jonkinlaista eläketurvaa tässä vaiheessakin eläkkeelle siirtyville, joskin se on vielä vähäinen. Työkyvyttömyyseläke sitä vastoin jo palvelee paremmin tarkoitustaan. Viimeksi käydyn sopimuskierroksen neuvottelujen yhteydessä keskusliittojen välillä päästiin yhteisymmärrykseen myös siitä, että perheeläkejärjestelmä on saatava eläkejärjestelmää täydentämään, ja niinpä keskusjärjestöjen kesken sovittiinkin perhe-eläkejärjestelmän käytäntöön ottamisesta ja annettiin tehtävä eläketurvakeskukseen valmisteltavaksi, joka kiireesti suorittikin tehtävänsä, jonka jälkeen esitys laiksi jätettiin hallitukselle. Kuten sanottu nämä eivät vielä ole sellaisia saavutuksia, jotka kaikilta osiltaan läheskään tyydyttävät liikettämme ja palkkatyöntekijöitä, mutta ne ovat kuitenkin alku varsin merkittävien periaatteellisten sosiaalipoliittisten uudistusten aikaansaamiseen, jotka ovat tavoitteinamme ja joita ammattiyhdistysliikkeen on tulevaisuudessa voimakkaasti pyrittävä parantamaan. Kun kahdeksas edustajakokous kokoontui, oli olemassa selvä ja täsmällinen kuva siitä, että varsin voimakasta ammattiyhdistysliikkeen voimien hajoittamistyötä oli tehty ja tehtiin. Edustajakokous kuitenkin silloin kastoi hyvin toivehikkaasti tulevaisuuteen, ja niinpä se päätöslauselmassaan kiimnittikin huomiota siihen, että järjestövoimamme murta-l misyritykset ovat epäonnistuneet ja taistelu ammattiyhdistysliikkeen I eheyden ja yhtenäisyyden puolesta on selvästi kääntymässä SAK:n voi- toksi. Tämä merkitsee myös suomalaisen työmiehen voittoa työpaikalla ja koko yhteiskunnassa. Edustajakokous arvioi tilanteen aivan oikein, ja todellakin SAK:n voi- mat ovat kasvaneet kahdeksannesta edustajakokouksesta lähtien jatku- j vasti ja sen arvovalta on kohonnut yhteiskunnassamme ehkä korkeam- ti malle kuin mitä se koskaan aikaisemmin on ollut. Emme kuitenkaan saa jäädä ihailemaan meille myönteistä kehitystä, vaan meidän on jatkuvasti työskenneltävä järjestömme vahvistamiseksi, ja mitä suuremmat jäsenjoukot ovat järjestössämme ja liikkeemme takana, sitä varmemmaksi muodostuu niiden tavoitteiden toteuttaminen, Jotka jo aikaisemmat edustajakokoukset ovat asettaneet ja joita tämä nyt työnsä alkava edustajakokous tulee asettamaan. Meillä onkin tavoitteittemme saavuttamiseen tällä hetkellä paremmat mahdollisuudet kuin pitkiin aikoihin, sillä maassamme on työväenenemmistömen eduskunta ja samalta pohjalta kokoonpantu hallitus. Meillä on täysi syy toivoa eikä vain toivoa, vaan myös työskennellä sen hyväksi, että saisimme mahdollisimman hyvät suhteet sekä eduskuntaan, että ennen kaikkea maan hallitukseen, jotta voisimme hoitaa niitä kysymyksiä, jotka yhteisesti meidän tehtäväksemme ovat tulleet. Hyvät toverit! Olemme jälleen eläneet yhden toimintakauden ammattiyhdistysliikkeen historiaa. Se antaa meille aiheen tarkastella kulunutta aikaa, saavutuksia ja tappioita. Meidän on pyrittävä oppimaan tehdyistä virheistä, mutta voimme myös iloita saavutetuista voitoista. Nyt 5
alkavassa kokouksessa viitoitamme tien uudelle toimikaudelle. Tehkäämme se todellisessa työväenliikkeen hengessä! Liikkeemme on kärsinyt tapioitamn tämän toimintakauden aikana monessakin muodossa. Eräs tappion muoto on sellainen, jonka määrään me emme itse voi vaikuttaa. Kaiken inhimillisen elämän yläpuolella on omat ja väistämättömät lakinsa. Nämä lait ovat toimineet ihmiskunnan alusta lähtien ja toimivat edelleenkin, mutta siitä huolimatta meidän on niihin hyvin valkea tottua. Me elämme ja toimimme ja taistelemme omien ihanteittemme ja vakaumuksemme puolesta. Toimtatakauternme pituutta emme kuitenkaan voi itse määrätä, emme silloinkaan, kun sekä me itse että meidän ystävämme katsovat toimintakykymme olevan parhaimmillaan ja pitäisi kaiken inhimillisen järjen mukaan työmme saada jatkua.kulunut toimintakausi on ollut liikkeellemme raskaasti tappiollista. Olemme joutuneet monta kertaa toteamaan, että joukostamme on jälleen poistunut tovereita, taistelijoita, joiden työn olisi meidän käsityksemme mukaan pitänyt vielä liikettä rakentavana ja hedelmöittävänä edelleen jatkua. He kaikki ovat omalla panoksellaan omalla työurallaan vieneet liikettämme ja asiaamme eteenpäin. Unohtamatta ketään tai mainitsematta ketään tänä aikana riveistämme poistuneista tovereista haluan kuitenkin todeta, että meillä on täysi syy kiittää näitä riveissämme taistelleita tovereita siitä suuresta ja arvokkaasta työstä, jota he ovat ammattiyhdistysliikkeen ja työväenliikkeen hyväksi tehneet. He kaikki ovat toivoneet ammattiyhdistysliikkeen parasta, kaikki ovat työkennelleet sen hyväksi, ja uskon, että heidän testamenttinsa kuuluu meille: "Rakentakaa ja voimistakaa ammattiyhdistysliikettä, tehkää siitä yhtenäinen ja ehyt palkkatyöläisten yhteinen ja voimakas taisteiujärjestö, joka on tietoinen omasta tehtävästään." Pyydän arvoisaa edustajakokousta hetken hiljaisuudella kunnioittamaan näiden tovereiden muistoa. Vainajien muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella, Helsingin Työväen Orkesterin esittäessä saman aikaisesti surumusiikkia. Puheenjohtaja Rantanen jatkaa: Hyvät edustajatoverit. Olette kokoontuneet aloittamaan SAK:n IX edustajakokousta. Käsiteltävänä oleva työlista on laaja ja monipuolinen. Lisäksi on todettava, että nyt alkava kokouksemme an saanut tavallista enemmän huomiota osakseen ja että tämän kokouksen asioita on käsitelty erilaisissa tilaisuuksissa jo toista vuotta, milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä tai tarkoituksella. Uskon että te kaikki olette tulleet tähän kokoukseen siinä mielessä, että täällä syntyvät päätökset koituisivat ammattiyhdistysliikkeen parhaaksi. Meidän on syytä jättää pienet keskinäiset riitamme, kun käsittelemme asioita, joilla on tärkeä merkitys koko maamme palkansaajakunnan ja kuluttajaväestön tulevaisuuden ja elämäntehtäviin. Haluan lausua kaikki kutsuvieraat, kokousedustajat, työvaliokunnan jäsenet, valtuuston edustajat ja tilintarkastajat sekä lehdistön edustajat tervetulleiksi tähän kokoukseen. Julistan Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton IX edustajakokouksen avatuksi. 6 Kokous todettiin avatuksi puheenjohtajan nuijankopauksella. Puhetta ryhtyi johtamaan Vihtori Rantanen.
Kutsuvieraiden esittely ja tervehdykset Puheenjohtaja: Olemme saaneet tähän kokoukseen varsin arvovaltaisia kutsuvieraita. Ensimmäisenä luovutan puheenvuoron valtioneuvoston edustajalle ministeri Matti Koivuselle. Sosiaaliministeri Matti Koivunen: Arvoisat ulkolaiset ja kotimaiset kutsuvieraat! SAK:n IX:n edustajakokoukseni edustajat! Hyvät toverit! Miellyttävä velvollisuuteni on tuoda tälle ammatillisen liikkeen parlamentille edustamani ministeriön ja valtiovallan tervehdys sekä kiitos ystävällisestä kutsusta saapua seuraamaan tätä merkittävää kokousta. Meidän maassamme on etujärjestöillä nykyään varsin luonnollisena pidettävä ja vakiintunut asema. Valtiovallan kannalta on erityisen keskeinen sija työntekijäpiirejä edustavilla ammatillisilla järjestöillä, joiden merkitys kasvavassa määrässä tulee korostumaan lähinnä sosiaalisen lainsäädännön ja myös talouspoliittisten ratkaisujen piirissä. Erityisen arvon tahtoo valtiovalta antaa Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitolle, joka on maassamme suurin työläisiä edustava ammattijärjestö. Sen jäsenistön työstä ja toiminnasta riippuu ratkaisevasti maamme tuotannollisen elämän kasvu ja käynnissä pysyminen. Nyt alkavan edustajakokouksen työlistalla näkyy olevan runsaasti asioita, jotka nimikkeeltään ovat hyvin samanlaisia kuin ne asiat, joiden kanssa valtioneuvosto myös parhaillaan painiskelee. Sellaisista asioista haluaisin tässä yhteydessä mainita esim. toimenpiteet, joilla työttömyyden vitsaus ja kirous saataisiin alentumaan ja poistetuksi, ulkomaankauppamme tasapainoittaminen ja monen monia työlainsäädännön ja sosiaalilainsäädännön piiriin kuuluvia asioita. Sotien jälkeisenä kautena ja aivan viime vuosina on saatu huomattavaa edistystä aikaan sosiaalisen lainsäädännön alalla. Siitä huolimatta monet aukot ja puutteellisuudet ovat leimaa-kantavina myös sosiaalilainsäädännössä. Tällaisista puutteista on mahdollisuuksien mukaan yritettävä päästä täydentämällä lainsäädäntöä. Eräisiin näistä nykyinen hallitus on jo toimenpiteillään koettanut puuttua. Niinpä huomenna tapahtuvassa tasavallan presidentin esittelyssä tullaan antamaan eduskunnallele esitys perhe-eläkkeen lisäämisestä TEL- ja LEL-eläkelainsäääännön piiriin ensi vuoden alusta lukien. Lakiin jää puutteita, jotka tuleyat aiheuttamaan tyytymättömyyttä ja oikeutettua arvostelua, mutta näiden puutteiden korjaamiseksi ryhdytään välittömään työskentelyyn. Samoin annetaan huomenna esitys eduskunnalle laiksi kansaneiäkkeitten tukilisien korottamisesta ja niiden saajien piirin laajentamiseksi. Kuten alussa sanoin, monia muita sosiaalipoliittisia lainsäädäntökysymyksiä on parhaillaan ministeriön ja valtioneuvoston piirissä käsittelyvaiheessa. Niinikään työlainsäädännön alaan kuuluvien asioitten määrä, joihin on puututtava, ei ole vähäinen, vaan varsin runsas. Jo tässä yhteydessä haluaisin sanoa, että erityinen mielenkiintoni on kohdistunut ammattientarkastuslainsäädännön ja työsopimuslatasäädännön uudistusten ajankohtaiseen toimeenpanoon. Nämä eivät suinkaan ole valmistelemattomia asioita, eikä ratkaisut ole suinkaan käden käänteessä suoritettavissa. Monen monissa yhteyksissä on ammattiyhdistysliikkeen taholta korostettu sitä, että myönteinen työskentely jäsenistön ja maamme työväestön hyväksi edellyttää voimien yhteistä kokoamista ja hajanaisuuden poistamista ammattiyhdistysliikkeen piiristä. Muistan myös elävästi,mitenkä tässä samassa salissa SAK:n VIII 7
edustajakokouksessa useissa puheenvuoroissa kosketeltiin kysymystä, miten tärkeätä olisi ammattiyhdistysliikkeen pyrkimyksen edistämiselle saada eduskuntaan voimia, jotka myönteisesti suhtautuisivat ammattiyhdistysliikkeen pyrkimyksiin ja myös hallitusvaltaa pitäviin myönteistä asennetta ammattiyhdistysliikkeen edistyksellisten asioitten eteenpäinviemiseksi. Toivon, että nyt koolla oleva valittu eduskunta ja hallitus löytäisivät todella ratkaisuja, joita ammattiyhdistysväki odottaa maan parlamentilta ja hallitukselta omissa edistyksellisissä pyrkimyksissään. Toivomukseni myös on, että tämä teidän edustajakokouksenne tulee merkitsemään merkitsevää ja ratkaisevaa ammattiyhdistysliikkeen hajanaisuuden voittamiseksi ja sen voimien kokoamiseksi. Jos ja kun näin tulee tapahtumaan, niin toivoisin, että ammattiyhdistysliike myös sosiaalipoliittisissa tavoitteissaan ja pyrkimyksissään kohdistaisi keskeisen huomion niiden sosiaaliturvaa tarvitsevien kansalaisten aseman parantamiseen, jotka eivät enää ole työelämän piirissä, mutta jotka ovat olleet siellä ja joiden kohdalla sosiaalilainsäädännön parantaminen tällä hetkellä on erittäin kipeä ja ajankohtainen kysymys. Hyvät kokousedustajat! Samalla kun esitän edustajakokouksellenne vatliovallan ja sosiaaliministeriön kunnioittavan tervehdyksen, toivotan edustajakokouksen työskentelylle parhainta menestystä maamme työkansan anneksi ja hyväksi. Puheenjohtaja: Pyydän kiittää sosiaaliministeri Koivusta näistä erittäin ystävällisistä ja kokouksemme asioihin liittyvistä sanoista, joita hän esitti tervehdyksessään. Kiitoksia! Luovutan seuraavan puheenvuoron kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä edustavalle ylijohtaja Jouni Hakkaraiselle. Ylijohtaja Jouni Hakkarainen: Arvoisat edustajakokouksen osanottajat! Nykyaikaisessa yhteiskunnassa näyttelevät työmarkkinajärjestöt erittäin keskeistä ja tärkeätä osaa. Etenkin sellaisella alalla, jolla minä ja kulkulaitosministeriön työvoima-asiain osasto työskentelee, on työmarkkinajärjestöjen panos erittäin suuri ja tärkeä. Voimme todeta, että ilman tätä yhteistyötä tuskin olisi ollut mahdollista saada aikaan sitä kehitystä työllisyysasioitten hoidossa, mikä meillä viime vuosikymmeninä on tapahtunut ja niitä saavutuksia, mitä lainsäädännöllisellä alalla on saavutettu. Työmarkkinajärjestöjen panoksen suuruus on jatkuvasti vain kasvanut ja voin teille edustajakokouksen osanottajina sanoa».että kulkulaitosministeriön työvoima-asiain osaston kohdalla tilanne on sellainen, että miltei joka päivä joku SAK:n edustaja istuu meillä jossakin toimikunnassa, neuvottelukunnassa tai on muuten jossakin neuvottelussa työvoima-asiain osaston virkamiesten kanssa keskustellen niistä aina syntyvistä uusista probleemeista, joita tulee eteen. SAK:n panos tässä yhteisössä on ollut erittäin suuri ja siitä lausun SAK:lle mitä parhaimman kiitoksen. Samalla olen ilolla todennut, että SAK pyrkii paitsi tukemaan meitä voidaksemme luoda lainsäädännön työasiain kohdalla alati paremmaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi, myös siihen, että maan talouselämä saataisiin viedyksi sellaiseen pisteeseen, että jokaisella kansalaisella olisi pysyvä ja turvattu työpaikka. Tässä suhteessa SAK saa varmasti kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja erityisesti sen työvoima-asiain osaston täyden tuen. Tiedämme missä vaikeuksissa ovat ne ihmiset, jotka joutuvat siirtymään työpaikasta toiseen ja etsimään työtä ja turvautumaan niihin työjärjestelyihin, joita yhteiskunnan on pakko heille järjestää. Mikä olisi sen parempaa kuin että jokainen Suo- 8
men kansalainen voisi saada itselleen pysyvän, turvatun työpaikan, joka takaisi hänelle ja hänen perheelleen täyden toimeentulon ja samalla pitäisi huolen siitä, että maan talouselämä edelleen kasvaisi ja kehittyisi ja sillä tavalla pääsisimme myös elintasossa yhä korkeammalle ja yhä parmepaan asemaan. Tässä on turha lähteä luettelemaan kaikkia niitä tuloksia, mitä yhteistyöllä on saatu aikaan. Voin vain todeta, että koko työllisyyslainsäädäntö, työnvälityksen kehittäminen, ammatinvalinnan ohjauksen kehittäminen, työmarkkinatutkimuksen aikaansaaminen jne., on sen yhteistyön tulosta, jota työmarkkinajärjestö omalla tahollaan ja toiselta puolen valtiovallan edustajat ovat yhdessä tehneet. Kiitän SAK:ta hyvästä yhteistyöstä viime vuosien varrella ja lausun sen toivomuksen, että tämä yhteistyö edelleen kehittyisi ja jatkuisi koko yhteiskunnan ja kaikkien sen yksilöitten onneksi ja menestykseksi. Toivotan edustajakokouksellenne parhainta menestystä tärkeässä tehtävässä ja SAK:lle jatkuvia, hyviä, työntäyteisisä vuosia eteenpäin. Puheenjohtaja: Kiitän ylijohtaja Hakkaraista näistä erittäin lämpimistä sanoista, jotka hän esitti kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoima-asiain osaston ja SAK:n välisistä suhteista. Toivon, että nämä suhteet jatkuisivat edelleen yhtä myönteisinä ja tuloksia tuottavina. Ulkomaisten kutsuvieraiden esittely Puheenjohtaja: Olemme saaneet kokoukseemme kutsuvieraita ulkomailta: Kansainvälistä työjärjestöä ILO'a edustaa H. A. Dunning; Neuvostoliitosta ovat VZSPS:n sihteeri Nikolai Romanov, Eestin ammattiyhdistysliikkeen puheenjohtaja Pauli Neerot ja Ivan Rozdorjni, tulkkina Jakov Prohorov; Norjan LOrta edustaa sihteeri Thorleif Andresen; Ruotsin LOrta edustaa sihteeri Arvid Lundström; Tanskan LO:ta edustaa sihteeri Frands E. Pedersen. Kotimaisten kutsuvieraiden esittely Puheenjohtaja: Kotimaisina kutsuvieraina meillä on ilo tervehtiä seuraavia henkilöitä: Kulutusosuuskuntien Keskusliiton pääjohtaja Jorma Jalava; Työväen Sivistysliiton pääsihteeri Olavi Hurri; Lomaliiton toiminnanjohtaja Teppo Lehtonen; Työväen Urheiluliiton puheenjohtaja Pekka Martin; Suomen Sosialidemokraattisen puolueen järjestösihteeri Valde Nevalainen; Suomen Kansan Demokraattisen Liiton toiminnanjohtaja Pentti Kujamäki; Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton edustajana ministeri Aarre Simonen; Työterveyslaitoksesta professori Leo Noro; Vakuutusjohtaja Aku Sumu; Kansanedustaja Tyyne Leivo-Larsson ja Kouluneuvos Arvi Hautamäki. 9
Pyydän lausua kutsuvieraat vielä kerran tervetulleiksi ja luovutan puheenvuoron Kansainvälisen Työjärjestön edustajalle Dunningille. H. A. Dunning: Herra puheenjohtaja. Minulle tuottaa suuren ilon tuoda kokouksellenne Kansainvälisen Työjärjestön pääjohtajan David Morsen terveiset ja hänen toivotuksensa, että tämä Teidän edustajakokouksenne kulkisi joka suhteessa täysin menestyksellisesti. Minä tiedän, että Teillä on työlistallanne monta tärkeätä asiaa ja kaiken lisäksi vielä monet tervehdykset ennekuin pääsette varsinaiseen keskustelun, joka on demokraattisessa järjestössä niin tärkeätä. Siitä huolimatta haluaisin käyttää tätä ensimmäistä käyntiäni Suomessa esittääkseni Teille eräitä sellaisia asioita, jotka ovat varsin tärkeät sekä Teidän että minun järjestölleni. ILO:lle, Kansainväliselle työjärjestölle ammattiyhdistysliike, sen toiminta, sen ongelma ja sen suunnitelmat ovat erittäin tärkeitä. Itse asiassa ILO ei pystyisi toimimaan, ellei sillä olisi ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijäin tukea. Sama koskee tietysti myös työnantajajärjestöjä. Tuskinpa minun tarvitsee muistuttaa maailman vanhimpiin kuuluvaa järjestöä, siis SAK:ta siitä, mikä ILO on, mutta haluaisin käyttää muutaman sanan esittääkseni vähäsen siitä, millä tavalla ILO on nykyään muuttumassa, koska on mahdollista, että kaikki nämä viimeaikaiset muutokset eivät ole kaikkien tiedossa. Toimintansa 21. vuotena ILO keskittyi työssään kansainvälisten sopimusten laatimiseen, jotka tavallaan määräävät mikä on sosiaalipoliittinen taso. Näitä kansainvälisiä sopimuksia on laadittu joka vuotiaissa ILO:n kokouksissa vilkkaiden keskustelujen tuloksena, ja näiden tarkoituksena on suojella työntekijöitä niiltä fyysillisiltä ja yhteiskunnallisilta vahingoilta, jotka ovat olemassa kaikkialla, missä työntekijät ovat työssä. Monet näistä kansainvälisistä sopimuksista on nyt eri maissa liitetty asianomaisen maan lainsäädäntöön, myöskin Suomen lainsäädäntöön. Tämän suuren tehtävän lisäksi on kuitenkin olemassa toinen tehtäväryhmä, joka on yhtä vaativa, muodostaa yhtä suuren haasteen. Puolet maailman väestöstä elää olosuhteissa, jotka eivät ole tyydyttäviä. Tämän haasteen hoitamiseksi ILO yhteistoiminnassa Yhdistyneiden Kansakuntien muiden elinten kanssa on nyt laajenevassa mittakaavassa antamassa teknillistä apua, jota tarvitaan taloudellisen edistyksen aikaansaamiseksi. Maailman monissa osissa ILO:n asiantuntijat ovat nyt työssä hoitaen ammattikasvatusta, perustamalla ammattikasvatuskouluja, tuomalla järjestelmän uusia tuotantomenetelmiä ja laatimalla inhimillisiä perusteita teollistamiselle. Eräs kolmas tärkeä muutos, j ->ka on tapahtumassa ILO:n toiminnassa, koskee työntekijäin asemaa yhteiskunnassa. Tälläkin alalla on paljon tapahtunut tämän viime vuosisadan aikana. Viime vuosisadan aikana työntekijä oli melko onneton mies tai nainen, joka oli täysin suojaton. Heidän vaikeuksiensa ja kärsimystensä helpottamiseksi hyväntahtoiset ihmiset perustivat järjestöjä heidän suojakseen. Meidän ei pitäisi nauraa näille ihmisille. Heidän aikaansaannoksiinsa kuuluu mm. niiden perusteiden laatiminen, joille ILO on sitten myöhemmin rakennettu. Mutta viime vuosisadan lopuvaiheissa ammattiyhdistysjärjestöt saavuttivat niin paljon enemmän vaikutusvaltaa ja voimaa, että ne pystyivät menestyksellisesti taistelemaan työntekijäin työolojen, parempien työolojen ja suurempien inhimillisten oikeuksien puolesta. Tänään työntekijällä on ILOrssa sellainen välikappale, joka voi tuottaa hänelle suurtakin hyötyä, mikäli työntekijä itse tietää, millä tavalla sitä olisi taitavasti käytettävä. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden 1 aikana 10
suurimmalta osalta työntekijäin edustajien aloitteesta ILO on laatinut uusia kansainvälisiä asiakirjoja, jotka koskevat inhimillisiä oikeuksia. Nämä kansainväliset asiakirjat, sopimukset jne., joita on ratifioitu ja sovellettu, pyrkivät poistamaan pakkotyön, ne turvaavat yhdistymisvapauden ammattijärjestöille, oikeuden neuvotella työehtosopimuksista, oikeuden saamaan samasta työstä saman palkan sekä myöskin turvaavat syrjintää vastaan, syrjintää, joka perustuu rotuun, uskontoon tai sukupuoleen Näihin sopimuksiin, jotka ovat erittäin tärkeitä, liittyy suosituksia, joiden pitäisi toimia ohjenuorina kussakin maassa sopimusten soveltamisesta, ja vaikkakaan nämä suositukset eivät ole yhtä perusluontoisia, ne ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä. Niihin kuuluu sellaisia, jotka koskevat työntekijäin oikeutta saada neuvotella sekä työstä että niistä oloista, joissa hän suorittaa työnsä. Niihin kuuluu oikeus mielivaltaista irtisanomista vastaan, niihin kuuluu täystyöllisyysoikeus ja oikeus esittää valituksensa ja oikeus saada korvausta, jos hänet irtisanotaan työstä. Tavallinen työntekijä, joka kuulee kaikesta tästä, voi niahdollisesti kysyä: mitä tämä kaikki minulle merkitsee? Kyllä minä, herra puheenjohtaja, esittäisin, että se merkitsee varsin paljon. Jokaisen työntekijän pitäisi tietää ainakin mitä ILO tekee ja myöskin sen toiminnan pääpiirteet. Ammattiyhdistysliike perustuu keskinäiseen avutusperiaatteeseen ja tämä periaate pätee myöskin ILO:n kohdalla. Maailman parhaatkaan sopimukset eivät ole mitään muuta kuin paperia, elleivät miehet, ihmiset tiedä, että ne ovat olemassa, tai tiedä, millä tavalla niitä pitäisi käytännössä soveltaa. Lopuksi vielä sananen tulevaisuudesta. Kuten olette nähneet ILO:n työ ei ole läheskään vielä suoritettu loppuun. ILO tarvtisee avuksensa työntekijöitä, koko maailman työntekijöitä, ja sen kehitys vaatii edelleen työntekijäin jatkuvaa tukea ja ymmärtämystä. Minä lopetan esittämällä sen toivomuksen, että teidän kauan aikaa elänyt kunnioitettu, voimakas, taisteluvalmis ja aktiivinen ammattiyhdistysjärjestö, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto jatkuvasti tukisi ILO:a, kuten se on niin monta vuotta tehnyt, ja jatkuvasti osallistuisi sen työhön ja sillä tavalla auttaisi toteuttamaan kaikki pyrkimyksemme: paremman elämän työntekijöille ja heidän perheilleen kaikkialla maailmassa. Puheenjohtaja: Pyydän kokouksen puolesta kiittää herra Dunningia erittäin mielenkiintoisesta ja sydäntä lämmittävästä tervehdyksestä. Suomi on ollut ILO:n jäsenenä varsin pitkään, joten Suomella sekä SAK :11a eräänä osaedustajana ILO:n kokouksissa on varsin pitkäaikaiset kokemukset ILO:n työstä, ja niinpä me annammekin erittäin suuren arvon tälle työlle ja myös olemme valmiita omalta osaltamme tukemaan sitä työtä. Kiitoksia! Seuraavan puheenvuoron luovutan VZSPS:n edustajalle Nikolai Romanoville. Nikolai Romanov: Hyvät toverit, hyvät ystävät! Sallikaa minun välittää teille, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton yhdeksännelle edustajakokoukselle ja sen edustajille ja osanottajille lämmin veljestervehdys Neuvostoliiton amattiliitoilta ja työtätekeviltä. Teidän kauttanne me tervehdimme maanne kaikkia työtätekeviä työläisiä ja toimihenkilöitä. Me kiitämme sydämellisesti SAK:n työvaliokuntaa, joka on kutsunut edustajakokoukseensa Neuvostoliiton ammattiliittojen valtuuskunnen. Tämäkin kutsu osoittaa mielestämme maittemme ammattiliittojen 11
kesken kehittyneitä ystävyys- ja veljessuhteita. Nämä suhteet eivät ole syntyneet tänään eivätkä eilen, niillä on vanhat perinteet Ammattiliito tojemme yhteistyö on kehittynyt laajaksi. Suomesta on vaikea löytää SAK:hon kuuluvaa liittoa, jolla ei olisi ystävyyssuhteita maamme sisarjärjestöihin. Näistä suhteista on kehittynyt molemmille osapuolille hyödyllinen ja hedelmällinen yhteistoiminta, se on saanut mitä moninaisimpia muotoja. Siihen kuuluu ammatillisten ja työläisvaltuuskuntien sekä luennoitsijäin vaihto, työläisryhmien turistimatkat puolin ja toisin, urheilijoiden ystävyysottelut sekä SAK:n ja VZSPS:n yhteisesiintymiset työtätekevien elinetuja koskevissa ajankohtaisissa kysymyksissä. Tärkeä osuus maittemme ammatillisten järjestöjen välisen ystävyyden ja yhteistyön kehittämisessä on Suomen ja Neuvostoliiton ammattiliittojen vakinaisella yhteistyöelimellä: Ammattiyhdistysten neuvottelukunnalla, jonka muodostamisesta tuli kesäkuussa kuluneeksi kahdeksan vuotta. Me voimme edustajakokouksenne puhujakorokkeelta lausua tyydytyksellä, että Suomen ja Neuvostoliiton ammattiliittojen hedelmällinen yhteistoiminta on muodostunut arvokkaaksi panokseksi Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden kehittämisessä ja lujittamisessa. Neuvostoliitto ja Suomi ovat hyviä naapureita ja ystäviä. Maittemme väliset suhteet osoittavat koko maailmalle rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden voimaa ja hedelmällisyyttä. Maittemme väliseen ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäiseen avunantosopimukseen perustuvat ystävälliset ja luottamukselliset suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä ovat saaneet maamme työtätekevien hyväksymisen ja lämpimän kannatuksen. Neuvostoliiton ja Suomen kaupalliset, taloudelliset, kulturelliset, tieteelliset ja teknilliset suhteet laajenevat ja lujittuvat vuosi vuodelta, mikä lähentää kansojamme entistä enemmän toisiinsa lujittaen niiden yhteisymmärrystä. Meidän kansamme, maamme kaikki työtätekevät kunnioittavat suuresti Suomen työteliästä kansaa ja Suomen ulkopolitiikkaa, joka perustuu Paasikiven Kekkosen linjaan, rauhan, ystävyyja hyvän naapurisovun linjaan, ja tuntevat syvää sympatiaa niitä kohtaan. Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja, toveri Aleksei Kosyginin äskettäin maahanne suorittama vierailumatka ja suomalaisten hänelle osoittama lämmin vastaanotto ovat olleet omiaan lujittamaan ystävyyttä ja kaikinpuolista yhteistoimintaa, mikä on maittemme kansojen elintetujen mukaista. Neuvostoliiton ammattiliitot ja kaikki n&ivostoihmlset tekevät puolestaan kaikkensa kansojemme ystävyyden kehittämiseksi ja lujittamiseksi, työihmisten kontaktien laajentamiseksi kaikin tavoin sekä maittemme ammattiliitojen yhteistoiminnan hedelmällistämiseksi. Olemme iloiset saatuamme tilaisuuden osallistua edustajakokoukseenne. Tahtoisimme kertoa lyhyesti neuvostokansan nykyelämästä ja ammattiliittojemme toiminnasta. Neuvostokansa suorittaa rauhanomaista rakennustyötä ja toimii väsymättä maamme taloudellisen mahdin kehittämiseksi ja lujittamiseksi, koska juuri se on neuvostoihmisten aineellisen ja kulturellisen hyvonvoinnin jatkuvan nousun vankka perusta. Ensi vuonna me vietämme kansamme ja koko Ihmiskunnan suurta merkkipäivää, lokakuun suurein sosialistisen vallankumouksen 50-vuotisjuhlaa. Maamme on tänä aikana edennyt nopeasti muuttuen takapajuisesta lukutaidottomasta Venäjästä taloudellisesti ja kulturellisesti pitkälle kehittyneeksi maaksi. Kuvaannollisesti sanoen tiemme on kulkenut sahrasta avaruusalukseen. Vuonna 1965 saimme menestyksellisesti täytettyä 7-vuotissuunnitelmamme. Teollisuustuotanto lisääntyi 7-vuotiskaudella lähes puolella ja maahan rakennettiin yli 5.500 uutta suurta tuotantolaitosta. Nyt on maamme päässyt teollisuustuotannossa toiselle ja monien tärkeiden tuotteiden valmis- 12
tamisessa ensimmäiselle sijalle maailmassa. Vuosi 1966 on maamme kansantalouden kehittämisen uuden 5-vuoässuunntelman ensimmäinen vuosi. Uudella 5-vuotiskaudella tullaan ratkaisemaan kansan elämään liittyviä tärkeitä sosiaalisia kysymyksiä ja kohottamaan huomattavasti neuvostiihmisen taloudellista asemaa ja sivistystasoa. Neuvostohallitus ja meidän puolueemme toimivat sitkeästi kansan elintason kohottamiseksi, työtätekevien työ- ja elämänolojen parantamiseksi. Kaikki se, mitä maassamme tehdään, tapahtuu ihmisen nimessä ja hänen hyväkseen kansan taloudellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Olette tietoisia siitä, että Neuvostolitossa on siirrytty entistä lyhyempään työpäivään, että työviikon keskipituus on nykyisin 39,4 tuntia. Maamme kaikki kansalaiset saavat maksuttoman lääkärinhoidon ja nauttivat maksutonta opetusta oppikoluissa, ammatti- ja teknillisissä opistoissa sekä korkeakouluissa. Kansalaistemme sosiaalivakuutus tapahtuu meillä täydellisesti valtion laskuun eikä työtätekeviltä peritä tähän rahastoon mitään. Valtio maksaa kansalaisilleen vanhuuden ja. invaliidieläkkeen. Työpalkka on maassamme jatkuvasti noussut. Pelkästään kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana sitä on kohotettu 20 miljoonalle työntekijälle. Kauppaa, valistusta ja muilla väestöä välittömästi palvelevilla työntekijöillä kansantalouden eri aloilla työpalkkojen nousu tekee keskimäärin 21 %. Suuria varoja valtio käyttää asuinrakennustoimintaan. Lähes puolet maan väestöstä on kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana muuttanut uusiin taloihin tai saanut uuden entistä paremman asunnon. Tuotantokapasiteetin kasvaessa 5-vuotiskautena puolitoistakertaiseksi nykyisestään sekä työn tuottavuuden ja kansantulon lisääntyessä nousevat väestön reaali tulot 30% :11a. Rinnan työpalkkojen kohottamisen kanssa tullaan alentamaan jatkuvasti hintoja. Maassamme siirrytään 5-päiväiseen työviikkoon, jolloin saamme kaksi vapaata päivää viikossa. Monet miljoonat ihmiset tulevat saamaan ajanmukaiset asunnot ja rakennetaan myös uusia kouluja, lastentarhoja, kerhotaloja, kirjastoja, urheilukenttiä ja sairaaloita. Tärkeä osuus suunnitelmiemme toteuttamisessa on ammattiliitoillamme, jotka ovat mitä aktiivisimmalla tavalla mukana kaikessa,, osallistuvat kansantalouden suunnitteluun ja palkka-asioiden hoitamiseen, huolehtivat valtion sosiaalivakuutustyösta, valvovat työnsuojelua ja työturvallisuutta sekä huolehtivat loma- ja virkistysmahdollisuuksien tarjoamisesta työtätekeville ja heidän perheidensä jäsenille. Maamme työläiset ja toimihenkilöt pitävät kansainvälisenä velvollisuutenaan maailman työväen^ luokkaa kohtaan sosialistisen valtionsa kaikinpuolista lujittamista ja työtätekevien toiveiden toteuttamista käytännössä. Uuden edistyksellisen yhteiskuntamme rakentaminen ei tapahdu irrallaan vallitsevista kansainvälisistä olosuhteista. Meitä ympäröivässä maailmassa on käynnissä kiihkeä ja jännittynyt taistelu toisaalta rauhan ja edistyksen ja toisaalta sodan ja imperialistisen taantumuksen voimien välillä. Erittäin vaaralliseksi yleiselle rauhanasialle ovat muodostuneet amerikkalaisten sotatoimet Vietnamissa. USA:n hallitsevat piirit lisäävät jatkuvasti asevoimiaan Etelä-Vietnamissa ja laajentavat rikollista sotaansa Vietnamin kansaa vastaan, tehostaen agressiivista toimintaansa Vietnamin demokraatista tasavaltaa vastaan. Neuvostoliiton ammatilliset järjestöt samoin kuin koko neuvostokansa tuomitsevat yksimielisesti amerikkalaisten aloittaman agression Vietnamin kansaa vastaan ja vaativat sen kertakaikkista lopettamista. Vietnamin kansalla on oikeus päättää itse tulevaisuudestaan. Vietnamin kysymystä ratkaistaessa on noudatettava tarkoin tätä maata koskevia Geneven sopimuksia. Neuvostoihmiset suhtautuvat veljellisen solidaarisesti sankarilliseen 13
Vietnamin kansaan. Maamme on antanut ja tulee antamaan edelleenkin entistä suurempaa apua Vietnamin kansalle sen oikeudenmukisessa taistelussa. Olemme varmat siitä, ett äse varvmasti voittaa puolustaessaan oikeaa asiaa. Solidaarisuusliike Vietnamin kansaa kohtaan laajenee laajenemistaan koko maailmassa, niin myös Suomessa. Taistelu amerikkalaisen hyökkäystoiminnan lopettamiseksi on nykyisin kaikkien maiden työtätekevien ja ammattiliikkeiden tärkein kansainvälinen tehtävä. Puhuessamme taistelusta rauhan turvaamiseksi emme voi olla mainitsematta sitä, kuinka suureksi vaaraksi Euroopan ja koko maailman rauhalle ja turvallisuudelle on muodostumassa militarismin henkiin herättäminen Länsi-Saksassa. Länsi-Saksan militarismin revanshipyyteet muodostavat vaarallisen selkkauspesäkkeen Euroopan sydämessä. Länsi-saksalaiset militaristit tavoittelevat kiihkeästi ydinaseita ja vaativat Euroopan nykyisten rajojen tarkistamista. Neuvostoliiton ammattiliiton mielestä kaikkien rauhantahtoisten ihmisten ja ennen kaikkea työtätekevien ja heidän järjestöjensä tärkeimpänä tehtävänä nykyisin on voimien yhdistäminen uuden maailmansodan vaaran torjumiseksi, Amerikan Vietnamia vastaan aloittaman hyökäyssodan lopettamiseksi Länsi-Saksan militarismin ja revanshipyyteitten vastustamiseksi ja maailmanrauhan suojelemiseksi. Menestyksen saavuttaminen tässä suuressa ja tärkeässä työssä vaatii työtä tekevien liikkeen kaikkien osastojen tarmokasta ja yhtenäistä taistelua. Taistelu rauhan säilyttämiseksi on eräs niistä tärkeistä perusteista^ joille ammattiliittojen toiminannan yhtenäisyys voidaan rakentaa ja pitääkin rakentaa järjestöjen toiminnan suuntauksesta huolimatta. Työtätekevien voima on työväenluokan ja ammattiliittojen yhtenäisyydessä. Monista maista voidaan mainita esimerkkejä siitä, kuinka laajaan toiminnan yhtenäisyyteen voidaan päästä taisteltaessa rauhan turvaamisen, imperialistien agression lopettamisen, yleisen ja täydellisen aseistariisunnan puolesta. Tämähän onkin työväenluokan edistyksellisten voimien yhteinen ja ensi tärkeä tehtävä. Työtätekevien kansanjoukkojen elinvaatimusten puolustaminen, taistelu monopolitalouden ja poliittisen vallan rajoittamiseksi ja demokratian kehittäminen ovat niitä asioita, joiden piirissä työväenpuolueiden ja järjestöjen kesken voidaan päästä aatteellisista kannanotoista riippumatta kosketukseen ja yhteistyöhön. Kansainvälisen työväenliikkeen kokemus osoittaa, että työväenluokan etujen ja oikeuksien puolustamista palveleva toiminnan yhtenäisyys ei voi koitua vahingoksi millekään puolueelle tai järjestölle, joka toiminnassaan lähtee tästä ajatuksesta. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton ja Neuvostoliiton Ammattiliiton yhteistoiminta on mielestämme esimerkki siitä, miten erilaiset ammattiliitot löytävät ja ovat velvolliset löytämään teitä lähentyäkseen ja tutustuakseen puolin ja toisin toistensa työkokemuksiin ja laskeakseen perustan yhteisille kannanotoille. Olemme vakuuttuneita siitä, että Suomen ja Neuvostoliiton ammattiyhdistysten ystävällinen yhteistyö tulee lujittumaan ja kehittymään Neuvostoliiton ja Suomen työtätekevien hyväksi rauhan ja sosiaalisen edistyksen etujen mukaisesti. Eläköön Suonien ja Neuvostoliiton ammattiyhdistysten ystävyys ja yhteistyö, eläköön maailmanrauha! Hyvät overit! Neuvostoliiton Ammattiliiton Keskusneuvoston toimeksi annosta sallikaa minun ystävyyden merkeissä ojentaa edustajakokouksellenne veistos, joka olennoi Neuvostoliiton työtätekevien tieteellisiä ja työsaavutuksia. Kiitoksia. 14 Puheenjohtaja:, Kokouksen puolesta pyydän esittää mitä lämf
pirnimmän kiitoksen toveri Romanoville tästä erittäin ystävällisestä tervehdyksestä, jossa hän samalla kuvaili niiden suhteitten kehitystä, jotka Neuvosoliiton ja Suomen ammattijärjestöjen välillä ovat olleet. Minulla on ollut ilo elää ammattiyhdistysoiminnassa juuri se aika, jolloin nämä ovat syntyneet ja kehittyneet, joten allekirjoitan joka sanan toveri Romanovin puheesta. Olen iloinen siitä, että Neuvostoliiton merkittävän suuri ammattijärjestö tuntee kiinnostusta meidän ammattiliittomme kokouksiin ja lähetää edustajansa näihin, vaikka olemme vain murto-osa siitä jäsenmäärästä, mikä Neuvostoliitossa on ammattiyhdistysliikkeessä. Samalla haluan kiittää näistä kauniista lahjoista, jotka meille ojennettiin. Kiitoksia oikein paljon sekä puheesta että lahjoista. Seuraavan puheenvuoron käyttää Norjan LO:n sihteeri Andresen, joka esittää pohjoismaisten veljesjärjestöjen yhteisen tervehdyksen. Sihteeri Thorleif Andresen: Herra puheenjohtaja! Edustajakokous! Olen saanut tehtäväkseni esittää tälle edustajakokoukselle Pohjoismaisten veljesjärjestöjen tervehdyksen. Meillä on Norjassa juliste, jossa on kuvattuna viisi joutsenta. Nämä joutsenet kuvaavat neljää pohjoismaata ja Islantia. Kevät kuvastaa sitä, että meillä on kevät Skandinaviassa ja että kuljemme kohti valon aikaa. Jos haluaisimme tämän peruseella kuvata pohjoismaisten veljesjärjestöjen tarkoituksen niin se on siinä, että nousemme ja kuljemme kohti valoisampaa tulevaisuutta. Norjassa sanomme yleensä, että on olemassa ainoastaan yksi työväenliike. Ei ole olemassa ammatillista eikä poliittista liikettä, vaan yhteinen kansainvälinen järjestö, jonka puolesta työskentelemme. Vaikka on olemassa poliittisesti ja ammatillisestikin eroavuuksia eri pohjoismaissa, meillä om kuitenkin kaikilla sama ja yhteinen tavoite: Vuosilomien pidentäminen, työajan lyhentäminen, nämä ovat meille kaikille yhteisiä. Valtioneuvoston edustaja mainitsi, että tässä maassa on työväenhallitus. Näin ei valitettavasti ole meillä Norjassa. Meillä on aikaisemmin ollut, mutta ei nyt. Kuitenkin meillä tulee kaikissa pohjoismaissa olla tavoitteena, että voimme vastaisuudessa saada työväenenemmistöiset hallitukset, jotka ovat "maitten johdossa ja saada tällä tavalla asiat kehitetyiksi eteenpäin. Lopuksi pyydän esittää edustajakokoukselle parhaat tervehdykset pohjoismaista ja toivon, että täällä tehtävät päätökset tulevat koitumaan palkkatyöväen eduksi. Viittaisin lopuksi vielä siihen, kun alkusanoissani mainitsin, että meillä pitää olla ainoastaan yksi työväenliike, jossa sekä poliittinen että ammatillinen liike ovat mukana ja että meidän päämääränämme täytyy olla sosialismin saavuttaminen. Puheenjohtaja: Uskon tulkitsevani kaikkien kokousedustajien mielialoja kun kiitän toveri Andresenia näistä lämpimistä pohjoismaisista sanoista. Olemme varmaan kaikki hyvin iloisia siitä, että meillä on tällä kertaa viaraanamme kaikki naapurimaittemrne ammattiyhdistysliikkeet, siitä huolimatta, että pieniä väliaikojakin on ollut. Toteaisin näinollen, että välillä olleet routavuodet ovat loppuneet ja olemme päässeet jälleen yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen kaikkien naapurimaittemrne ja myös kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen piirissä. Kiitoksia paljon! 15
Kotimaisten kutsuvierasten tervehdykset Puheenjohtaja: Kotimaisista kutsuvieraista esittää tervehdyksen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton pääjohtaja Jorma Jalava. Pääjohtaja Jorma Jalava: Herra Puheenjohtaja, arvoisat kokousedustajat. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton ja tovereitteni valtuuttamana Työväen Sivistysliiton sekä Lomaliiton puolesta minulla on kunnia tervehtiä kokoustanne. Kiitämme ystävällisestä kutsusta osallistua edustajajakokoukseenne ja toivotamme sille mitä parhainta menestystä sekä päätöksiä, jotka ovat omiaan lujittamaan palkkatyöntekijäin järjestöjä. Niiden kehittyvän ja monipuolistuvan toiminnan kautta kyetään turvaamaan kaikkien palkkatyöntekijäin asemaa, mikä on miltei elintehto niille järjestöille, joiden puolesta minulla on kunnia Teitä tervehtiä. SAK on tehnyt suuriarvoisen työn palkkatyöntekijäin elämänolosuhteiden, sosiaalisen aseman ja turvallisuuden parantamiseksi. Uusi aika, kehittyvä tekniikka ja uudet työmenetelmät lisäävät jatkuvasti työn tuottavuutta. Ammattiyhdistysliikkeen osana on yhteiskunnassamme pitää huolta siitä, että yhä lisääntyvän tuotannon tulokset jakaantuvat oikeudenmukaisesti kaikkien kansalaisten kesken. Tämä työ ei ole helppoa. Ammattiyhdistysliike joutuu varmasti myös tulevaisuudessa, kuten tähänkin asti, käymään ankaraa taistelua pyrkiessään toteuttamaan jäsen- ja palkansaajakunnan oikeutettuja vaatimuksia. Tämän vuoksi se ymmärrettävästi tarvitsee tuekseen laajan valveutuneen ja aktiivisesti toimivan jäsenistön sekä tavoitteistaan ja päämäärästään tietoisen johdon. Olen viime aikoina eräissä yhteyksissä kosktetllut työväenliikkeen eri haarojen yhteisymmärrrystä ja yhteistyötä. Rohkenen muutamalla sanalla tehdä sen täälläkin. Vuosikymmenien kuluessa 'erilaisten tehtävien ja päämäärien jakuva kehitys on jossakin märin suunnannut työväenliikkeen eri haarat tarkoitan poliittista työväenliikettä, ammatillista liikettä, työväen urheiluliikettä ja osuuskauppaliikettä kunkin omalle taholleen. Mutta edelleenkin kaikkiin näihin neljään kansanliikkeeseen kuuluu pääosaltaan samoja henkilöitä, ja varsinkin niiden johtoelimissä ovat samat ihmiset. Siis samat henkilöt ovat päättämässä poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen, urheiluliikkeen ja osuuskauppaliikkeen asioista. Tällaisessa tilanteessa luulisi olevan helppoa, oikeastaan itsestään selvää, että nimenomaan työväenliikkeen eri haarojen välillä vallitsisi ainakin hyvä» yhteisymmärrys, ellei suorastaan saumaton yhteistyö. Tuntuisi aivan luonnolliselta, että samat henkilöt eri ominaisuuksissaan tarkastelisivat asioita työväenliikkeen kokonaisuuden kannalta ja hakisivat kokonaisuutta edistäviä ratkaisuja. Valitettavasti ei näin kuitenkaan aina joka suhteessa ole. Siksi onkin erittäin toivottavaa, että yhtesiymmärrys ja yhteistyö entisestään vahvistuisi ja että työväenliikkeemme kokonaisuudessaan, kaikki sen eri haarat ja ryhmät mukaanluettuina näkisivät, mihin suuriin saavutuksiin yhdistetyllä joukkovoimalla voidaan päästä. Herra puheenjohtaja, arvoisat edustajat. Uskon nyt alkaneen edustajakokouksenne tekevän sellaisia päätöksiä, jotka koituvat ammattiyhdistysliikkeen ja palkkatyöläisten parhaaksi, toivotamme työllenne parhainta menestystä. Puheenjohtaja: Kiitän pääjohtaja Jalavaa näistä ystävällisistä sanoista, joita hän kohdisti kokouksellemme. Hän puhui myöskin 16
asiasta, joka kiinnostaa meitä kaikkia. Kysmys on työväenliikkeen voimien kokoamisesta eri työsaroilla, eri toiminta-aloilla. Vain sillä tavalla saadaan parhain tulos aikaan. Kiitoksia. Seuraavan puheenvuoron luovutan TUL:n puheenjohtajalle Pekka Martinille. Puheenjohtaja Pekka Martin: SAK:n toveri puheenjohtaja» arvoisat kokousedustajat. Terveisiä TUL:stä ja parhaat kiitokset kutsusta tulla mukaanne tähän mielenkiintoiseksi luonnehdittuun ja joka tapauksessa tärkeään edustajakokoukseenne. Työväenliikkeen toisena suurena yhteisjärjestönä ja SAK:n ystävänä me TUL:ssä olemme tietysti suurella tarkkaavaisuudella seurailleet tämän kokouksenne valmisteluvaiheita, joille viime aikoina porvarillinenkin lehdistö on uhrannut paljon palstojaan. SAK on jälleen kerran pop. Kokoukseenne ihan sivullisellakin taholla kiinnitetty huomio osoittaa SAK:n merkittävyyttä. Jos järjestö ousi mitään sanomaton, ei sillä olisi vastustajia, sillä mitäpä vaaratonta vastustaa. Sama pätee pitkälle myöskin ystäviin. SAK :11a on molempia, ja se on merkki vahvasta elinvoimasta. Ei ole korulause vaan tosiasia, että SAK:n ja TUL:n kohtalo ovat jopa harvinaisenkin paljon liittyneet toisiinsa. Toisen maailmansodan jälkeisten vähän yli 20 vuoden aikana olemme monen monessa suhteessa kulkeneet rinta rinnan niin huonoina kuin hyvinäkin päivinä. Sodan jälkeiset poliittiset valtataistelut sosiaalidemokraattien ja kommunistien kesken raastoivat kumpaakin. Kymmenkunta vuotta sitten puhjenneet hajaannusilmiöt koskivat mietä molempia. Tänään tässä nyt alkaa SAK:n merkittävä kokous. Huomenna tässä samassa talossa TUL tekee historiansa toiseksi kauskantoisimman ratkaisun suhteistamme porvarillisen urheilun keskusjärjestöön. Kohta kolmekymmentä vuotta sitten TUL päätti ryhtyä yhteistoimintaan SVUL:n kanssa, Yhtesityö on ollut milloin kohtalaista, milloin täysin epätyydyttävää, jopa piekiä aikoja kokonaan poikki. Kuvannee ehkä suomalaista luonnetta* mutta varmuudella myöskin itsenäisen TUL:n merkitystä maamme urheilulliselle työväenliikkeelle, että näiden lähes 30 yhteistyövuoden aikana eivät TUL:n ja SVUL:n välit ole ratkaisevasti lähentyneet toisiaan. Toinen merkillepantava seikka, joka on edellistä ehkä vieläkin tärkeämpi, on urheilullisen yhteistoiminnan aaltoliikkeen yhdenmukaisuus poliittisen tilanteen ja työväenliikkeen voiman kanssa. Suotuisa poliittinen tilanne työväenliikkeen osalta, kohtalainen yhteistoiminta; ja vastaavasti huono tilanne työväenliikkeessä, heikko panos, epäedullinen urheiluyhteistoiminta. Tänän työväenliike etenee. Se on koko painoksellaan hallituksessa ja eduskunnassa on vasemmistoenemmistö. Nämä voimat sitten vaikuttavat sitten myös urheilussa. Jos me työväenliikkeen ihmiset osaamme edes kohtalaisesti hoitaa asioita, voi vasemmistoeduskunnasta tulla yleisempikin kuin poikkeusilmiö. Tämä on eräs arviotekijä, joka on otettu TUL:ssa huomioon, kun huomenna teemme urheilupoliittisen ratkaisun tämän hetkistä läheisemmästä yhteistyöstä porvarien kanssa. Me olemme tämän läheisemmän yhteistoiminnan puolesta ponnistelleet kymmenen vuotta. Vastapuoli on ollut sitkeä ja osittain kielteinen eikä se nytkään paljoa vaatimuksistaan tinkinyt, vaan me olemme peräänantavana 'puolena. Silti henkilökohtaisesti kannatan ratkaisua ja tiedän TUL:n jäsenistön olevan jokseenkin yksimielisesti sen kannalla. Esim. meidän liittotoimikuntamme suositus on yksimielinen. Sellaisella joukolla, joilla on yhteinen ja yksi tahto, uskaltaa ottaa jopa riskejäkin, 17
josta kieltämättä meidän huomisessa ratkaisussa on kysymys. TUL:n tulossa oleva päätös päättä erään kauden liittomme toiminnan historiassa Trkeänä osana siihen kauteen kuuluu kansainvälisten suhteiden avaaminen vakinaiselle ja suunnitelmalliselle kannalle Neuvostoliiton ja sen jälkeen kansandemokraattisten maiden kanssa niiden suhteiden lisäksi, joita meillä perinteellisesti on Skandinaviaan ja Euroopan maiden TUL:n eri järjestöihin. Kaksi S:llä alkavaa järjestöä ojensi meille suhteita solmittaessa 10 vuotta sitten auttavan kätensä. Toinen niistä oli SAK, jonka vuosiohjelman osaan Neuvostoliiton ammattijärjestön kanssa TUL:n urheilijavaihto kuuluu. TUL:ssa olemme hyvin kiitollisia SAK:lle tästä avusta, jota uskomme uudelleen saavamme, jos uusi tilanne tulevaisuudessa sitä vaatisi. Selvänä pidämme, että TUL ui urheilijavaihto Neuvostoliiton kanssa kuuluu edelleenkin SAK:n ohjelmaan. Kiitollisuutemme kohdistuu järjestönne lisäksi henkilöihin, ennenkaikkea mieheen, SAK:n puheenjohtajaan. Toveri Vihtori Rantanen on koko sen vaiherikkaan ja vaikean ajan, jonka hän jo tähän mennessä on SAK:n johtoon kuulunut, ollut varauksetta TUL:n ystävä. Vaikka me olemme joskus nokittaneetkin, mutta eihän alituinen yhdenmukainen ajattelu ilman terveitä eriäviä mielipiteitä mikään varman toveruuden merkki olekaan. Sanotaan, että kun on olutta niin on myös ystäviä. Hyvä näin. Mutta kavereita tarvitaan eikö niin? Myöskin silloin kun tulee krapula, joka muuten on ohimenevä ilmiö. TUL haluaa olla SAK;n ystävä kummassakin tilanteessa. Ystävyytemme ja Vihtori Rantasta kohtaan tuntemamme kiitollisuuden osoituksena pyydän TUL:n liittotoimikunnan puolesta ojentaa Sinulle, Vihtori, TUL:n kultaisen ansiomerkin, jonka ennen Sinua on saa<nut vain yksi TUL:n aktiivisen työn ulkopuolinen toveri, kunnioitettu ystävämme Eero Antikainen. Puheenjohtaja: Lausun parhaimmat kiitokset kokouksen puolesta toveri Martinille niistä erittäin ystävällisistä sanoista, mitä hän esitti SAK:lle TUL m ja SAK:n välisistä suhteista. Samalla esitän kiitokseni myös henkilökohtaisesti. Kiitoksia! Seuraavan puheenvuoron luovutan Sosialidemokraattisen Puolueen järjestösihteerille Valde Nevalaiselle. Valde Nevalainen: Arvoisa edustajakokous! Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puolesta toivotan tälle kokoukselle onnea ja me- / nestystä ja toivoin, että sen tekemät päätökset koituisivat koko Suomen palkkatyöväestön hyväksi. Onnea ja menestystä! Puheenjohtaja: Pyydän esittää kokouksen puolesta parhaat kiitokset ystävällisestä ja asiallisesta tervehdyksestä. Kiitoksia! Seuraava puheenvuoro on SKDL:n sihteerillä Pentti Kujamäellä. Pentti Kujamäki: Puheenjohtaja, arvoisat kokousedustajat, hyvät toverit. Suomen Kansan Demokraattisen Liiton puolesta kiitän ystävällisestä kutsusta päästä seuraamaan tätä arvovaltaista SAK:n yhdeksättä edustajakokousta. Maamme ammattiyhdistysväki on vuosikymmenien tarmokkaalla ja uhrautauvalla työllä saavuttanut järjestöilleen, arvovaltaisen ja tunnustetun aseman yhteiskunnaassamme. Tie ei suinkaan ole aina ollut helppo kulkea, mutta ponnistellen on eteenpäin päästy. Merkille pantavaa on, että suurimman saavutuksensa on ammattiyhdistysliike saavuttanut silloin, kun palkannauttijaväki on yksituumaisena asettunut yhteisesti asettaimensa tavoitteiden taakse. 18
Me elämme tällä hetkellä erittäin nopeasti kehittyvää ja muuttuvaa yhteiskunnallista vaihetta. Muuttuvan maailmankuvan seurauksena on myös alati uudistuva ihminen, joka näkee tämän päivän maailman melko tavalla toisenlaisena kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Työväenliikkeen eri toimintasektoreilla työskentelevät järjestöt korostavat aika ajoin omaa itsenäisyyttään ja oikeuttaan pättää oman alansa asioista ja kysymyksistä. Tämä on tietenkin oikein, mutta arvelen, että yhtä oikein on sanoa, että kaikilla näillä eri toimialoja edustavilla järjestöillä, kuten esim. ammattiyhdistysliikkeellä ja poliittisella työläisliikkeellä on huomattava märä yhteisiä kysymyksiä, joita yhteistoiminnassa on kehitettävä ja eteenpäin vietävä. Nämä yhteiset kysymykset liittävätkin eri työväenjärjestöjä toisiinsa, johtavat toinen toisensa tukemiseen. Tälle SAK:n yhdeksännelle edustajakokoukselle on hyväksytty tunnus: "SAK yhteistyö". Toivon, että tämä tunnus hallitsisi tätä kokousta, tässä kokouksessa käytävää keskustelua ja siinä tehtäviä päätöksiä. Toivotan kokoukselle Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja kaikkien sen jäsenjärjestöjen puolesta mitä parhainta menestystä. Puheenjohtaja: Kiitän toiminnanjohtaja Pentti Kujamäkeä näistä ystävällisistä sanoista, jotka hän osoitti kokouksellemme ja jotka osoittivat myös sen, että meidän tulee todellakin pyrkiä siihen, mitä meidän tunnuksemme tänä päivänä osoittaa. Kiitoksia! Niin kuin toverit varmaan tietävät, niin Sos.-dem. Laiton puheenjohtaja Smionen, joka olisi pitänyt myös puheenvuoron, joutui menemään tuonne eduskuntaan puolustamaan asemiaan oikeusministerinä. Hän on kuitenkin jättänyt kirjallisesti seuraavan sisältöisen puheenvuoron. Jos sallitte, niin minä luen sen tässä. Puheenjohtaja luki ministeri Aarre Simosen jättämän seuraavan sisältöisen puheenvuoron: "Sosialidemokraattisen Liiton puolesta on minulla kunnia ja ilo seurata kokoustanne ja tuoda kokouksellenne puolueemme tervehdys. SAK-lainen ammattiyhdistysliike ja työväen puolueet ovat kansanvaltaisessa yhteiskunnassa yhtenäinen kokonaisuus silloin, kun hoidetaan palkansaajien asioita. Molemmilla on nykyaikaisessa yhteiskunnassa oma tärkeä osansa. Naiden tehtävien hoitamisessa ammattiyhdistysliike hoitaa omaa tehtäväänsä työmarkkinoilla talous-, työllisyys- ja sosiaalipoliittisten kysymysten merkeissä. Poliittisten puolueiden työsarka on kunnalliselämässä, eduskunnassa ja maan hallituksessa sekä muilla yhteiskuntaelämän aloilla. Yhteistä näille on, että toimitaan palkansaajien ja maan vähävaraisen väestönosan toimeentulon turvaamisen ja parantamisen puolesta. Tästä yhtesityöstä voidaan kirjata merkittäviä tuloksia. Viittaan vain työmarkkinajärjestöjen -kesken tehtyyn sopimukseen lyhennetystä työajasta,jota tänä kesänä ensi kerran laajemmassa mielessä sovelletaan käytäntöön sekä perhe-eläkkeen aikaansaamiseen. Työväenpuolueiden tehtävänä on nyt saada aikaan näissä lait, joilla saavutetut edut voidaan lopullisesti turvata. Sosialidemokraattinen Liitto ja SAK ovat koko puolueemme toiminta-ajan olleet hyvässä yhteistyössä. Puolueemme taholla on kaikissa vaiheissa kunnioitettu ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyyttä ja toimintavapautta. Puolueemme edustajat eduskunnassa ja muilla yhteiskuntaelämän portailla ovat pyrkineet tukemaan SAK-laisen ammattiyhdistysliikkeen pyrkimyksiä ja tavoitteita. Tämä on tehtävämme myös tulevaisuudessa. Tällä kertaa yhteistyön korostaminen on sitäkin tärkeämpiä, koska 19
eduskunnassa on vasemmistoenemmistö ja maahan saatiin vasemmistojohtoinen hallitus. Eduskunta ja hallitus joutuvat tarkastelemaan tilannetta uudelta pohjalta. Ne joutuvat ponnistamaan kaiken voimansa, jotta porvarillisen valtakauden virheet voidaan oikaista sekä kehityksen pyörää käntää palkansaajille edullisempaan suuntaan. Tämän takia myös SAK-laisen ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyys sekä rivien kokoa 1 - minen on välttämätöntä. Sosialidemokraattinen Liitto toivottaa kokouksenne työlle menestystä ja toivoo, että täällä tehdyt ratkaisut ja päätökset ovat työväenluokalle edullisia ja onnellisia." Sähketervehdyksiä Puheenjohtaja: Olemme saaneet myös sähketervehdyksiä tälle kokoukselle. Puheenjohtaja luki tämän jälkeen VAKLrn ja Vapaan Saksan Ammattiyhdistysten Liiton sähketervehdykset, jotka merkittiin kuulluiksi pöytäkirjaan. Puheen j ohtaja:pyydän vielä kerran kiittää kalkkia niistä ystävällisistä tervehdyksistä, mitä kokouksellemme on esitetty puheiden ja sähkeiden muodossa. Kiitoksia teille kaikhle. 1 Helsingin Työväen Orkesteri esitti Sibeliuksen Karelia alkusoiton. Alkujuhlallisuuksien päätteeksi Helsingin Työväen Orkesteri soitti Työväen marssin, johon edustajakokouksen osanottajat laulaen yhtyivät. Kokousedustajat Puheenjohtaja: Aloitamme varsinaisen kokoustyön. Suoritetaan edustajien nimenhuuto. Sihteeri Hiironen suorittaa nimenhuudon. Nimenhuudossa todettiin seuraavien SAK:n jäsenliittojen valitsemien 184:n edustajan olevan saapuvilla: Auto- ja Kuljeustyöväen Liitto r.y. Toivo Sainio, Kalervo Ahlhom, Lauri Hiltunen, Veikko B. Muuri: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y. Pentti Lundström, Kalevi Hakala, Unto Ruokonen, Anni Salonen, Eila Rimmi, Eino Tavi, Jouko Kuivalainen, Arne Ray. Suomen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y. Erik Tuominen, Anton.Kostiainen, Kaino Leino, Yrjö Koskinen, Unto Kärkkäinen. Olavi Metsänen. Suomen Ilmakuljetus Unioni r.y. 20