OHJEITA OPISKELIJOILLE OPINNÄYTETYÖSKENTELYYN AMK-TUTKINTOON JOHTAVA KOULUTUS 2008
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 4 2 OPINNÄYTETYÖ SATAKUNNAN AMMATTIKORKEAKOULUSSA... 4 2.1 Opinnäytetyön määritelmä...5 2.2 Opinnäytetyön tekijöiden lukumäärä...5 2.3 Tavoitteet ja vastuut...6 2.4 Opinnäytetyön prosessi...7 2.5 Kypsyysnäytteen kirjoittaminen...8 3 OPINNÄYTETYÖN KIRJALLINEN OSA... 8 3.1 Kansi ja nimiölehti...9 3.2 Tiivistelmä...9 3.3 Sisällysluettelo...10 3.4 Symboli- ja termiluettelo (ei pakollinen)...10 3.5 Johdanto...10 3.6 Teoriatausta/viitekehys/tausta-aineisto...10 3.7 Tarkoitus ja ongelma/ tavoite/ tehtävä...11 3.8 Tutkimus-/projektimenetelmät...12 3.9 Tulokset...12 3.10 Tulosten tarkastelu...13 3.11 Lähdeluettelo...13 3.12 Liitteet...13 4 LÄHTEIDEN KÄYTTÖ... 14 4.1 Lähdeviitteiden merkitseminen...15 4.1.1 Nimi-vuosijärjestelmä...15 4.1.2 Numeroviittausjärjestelmä tekniikan alalla...17 4.1.3 Sähköisten lähteiden tekstiviitteet...17 4.2 Lähdeluettelon laatiminen...18 4.2.1 Lähdeluettelomerkinnät nimi-vuosijärjestelmässä...19 4.2.2 Lähdeluettelomerkinnät numeroviittausjärjestelmän mukaan...21 4.2.3 Sähköisten lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon...24 5 TUTKIMUSTULOSTEN HAVAINNOLLISTAMINEN... 25 5.1 Taulukot...26
5.2 Graafiset esitykset...26 5.3 Muut havainnollistamistavat...28 6 MUODOLLISET VAATIMUKSET... 29 6.1 Kannet ja sidonta...29 6.2 Tekstin asemointi, marginaalit ja sivunumerointi...29 6.3 Otsikointi...30 7 SOPIMUKSET JA OPINNÄYTETYÖN JULKISUUS... 30 8 ARVIOINTI... 31 LÄHTEET... 33 LIITTEET Uudistettu 17.11.2006. Liite 7 päivitetty 29.6.2007. Teknisiä päivityksiä 24.9.2008. 1.1.2009 tehty korjaukset: - nimiölehden tekstityyppi arial - nimiölehdellä oleva SAMKin liikemerkin ja logon kuvakoko aiempaa pienempi (kb) - arviointikriteerit poistettu tästä, uudet selvemmät kriteerit webissä suorassa linkissä Ohje uusitaan kokonaan keväällä 2008. Uudistettu webbiin rakennettu ohje on käytössä viimeistään 1.8.2009. Uusiin ohjeisiin lisätään asiaa mm. sähköisiin lähteisiin viittaamisesta.
1 JOHDANTO Tämän ohjeen laatimisessa on käytetty pohjana Satakunnan ammattikorkeakoulun ohjeita opinnäytetyön laatijoille 8/1998, 10/1999, 4/2002 ja 9/2005. Työryhmään, joka on päivittänyt tätä ohjetta ovat kuuluneet seuraavat henkilöt: tutkimusjohtaja Hanna Hyttinen, yliopettajat Paula Asikainen, Heli Mattila, Markku Salonen, Erja Turunen, ja Jaana Simula. Kirjallisuusviitteiden päivittämiseen on osallistunut myös SAMKin kirjaston henkilökunta. Keskeiset muutokset aikaisempaan ohjeeseen verrattuna koskevat opinnäytetyön julkisuutta ja tekijöiden lukumäärää. Ohjeeseen on myös lisätty arvosanakohtaiset arviointikriteerit tutkimukselliselle ja projektityölle erikseen. Tämä ohje on tarkoitettu ammattikorkeakoulun perustutkintovaiheen opiskelijoille. Ohjeen on tarkoitus tukea opiskelijan etenemistä opinnäytetyön kaikissa vaiheissa. Yhteistyö ohjaajan kanssa on silti välttämätöntä. 2 OPINNÄYTETYÖ SATAKUNNAN AMMATTIKORKEAKOULUSSA Jokaisen ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan tutkintoon sisältyy 15 opintopisteen laajuinen opinnäytetyö. Opinnäytetyö vastaa laajuudeltaan kolmen kuukauden täysipäiväistä työskentelyä. Opinnäytetyö ajoittuu yleensä opintojen loppupuolelle. Työ liittyy aihepiiriltään opiskelijan koulutusohjelman aihealueeseen. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä. (A 15.5.2003/352.) Opinnäytetyöt muodostavat yhden keskeisen väylän osaamisen siirrolle ammattikorkeakoulusta työelämään. Opinnäytetyöt ovat yleensä tuote-, järjestelmä-, palvelu-, organisaatio- tai menetelmäkehitykseen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Ammattikorkeakoulun tehtävän mukaisesti opinnäytetöistä suurin osa tehdään ammattikorkea-
5 koulun ulkopuolisille yrityksille tai yhteisöille. Opinnäytetyö voi olla myös osa suurempaa projektia. 2.1 Opinnäytetyön määritelmä Opinnäytetyöllä tarkoitetaan kaikkia niitä suorituksia, jotka sisältyvät opinnäytetyö - nimisen opintojakson suorittamiseen. Opinnäytetyö on tutkimuksellinen tai toiminnallinen, josta tässä ohjeessa käytetään nimitystä projektityö. Opinnäytetyöhön sisältyvät varsinaisen työn/projektin/tutkimuksen suorittaminen ja kirjallisen raportin tai muun tuotoksen laatiminen. Lisäksi opinnäytetyöhön kuuluu ryhmäohjaukseen, henkilökohtaiseen ohjaukseen, vaadittaviin seminaareihin ja tarkastustilaisuuksiin osallistuminen sekä dokumenttien tuottaminen ja jakaminen sovittua käytäntöä noudattaen ja opinnäytetyön arviointi. Kuvataiteilijan koulutusohjelmassa opinnäytetyö on taiteellinen opin- ja taidonnäytetyö. Opinnäytetyöhön kuuluu näyttely tai muu vaativa kuvataiteellinen suoritus sekä kirjallinen työ. Opinnäytetyön keskeisin osa on taideteosten tekeminen. Kirjallinen työ on luova prosessi, jossa opiskelija voi käyttää mielikuvitustaan taiteellista toteutustapaansa ja persoonaansa vastaavasti. Kuvataiteessa työskentely tähtää persoonallisiin ratkaisuihin, jolloin myös kirjallisen työn toteutus voi olla yksilöllinen. Se voi olla sisällöllisesti ja ulkoasultaan taideteos. 2.2 Opinnäytetyön tekijöiden lukumäärä Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt ovat ensisijaisesti yksilötöitä. Jos aiheen haasteellisuus kuitenkin edellyttää kahden opiskelijan työpanosta, parityötä voidaan harkita. Opiskelijoiden on esitettävä opinnäytetyösuunnitelman liitteessä perustelut parityöskentelylle. Lisäksi heidän on selostettava keskinäinen työnjakonsa. Ohjaaja päättää parityön hyväksymisestä keskusteltuaan toimialasta riippuen koulutusohjelmavastaavan tai toimialan opinnäytetöistä vastaavan yliopettajan kanssa.
6 2.3 Tavoitteet ja vastuut Opinnäytetyön tavoitteena on innostaa opiskelijaa kriittiseen ajatteluun, luovuuteen, ongelmanratkaisuun sekä oman työn ja ammattialan kehittämiseen. Opinnäytetyöllään opiskelija osoittaa kykenevänsä toimimaan oman tulevan ammatillisen osaamisalueensa asiantuntijatehtävissä. Hän osoittaa kykenevänsä laatimaan tutkimus- tai projektisuunnitelman, noudattamaan aikatauluja, pitämään yhteyksiä eri osapuoliin, raportoimaan, hankkimaan itsenäisesti tietoa, analysoimaan ja käsittelemään hankkimaansa tietoa ja aineistoa, dokumentoimaan työtään ja huolehtimaan dokumenttien ja työn kieli- ja ulkoasusta. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Opinnäytetyöhön liittyvä vastuunjako Opiskelija - Omaa riittävät tiedolliset, metodologiset ym. valmiudet aloittaa opinnäytetyön suorittaminen - On vastuussa omasta opinnäytetyöstään - Etsii aktiivisesti opinnäytetyön aihetta ja neuvottelee siitä opettajien kanssa - Huolehtii yhteistyöstä työn tilaajan kanssa - Laatii tutkimus- tai projektisuunnitelman, joka sisältää myös toteutusaikataulun ja raportoi säännöllisesti työn etenemisestä ohjaavalle opettajalle - Toteuttaa suunnitelman mukaisesti työtään ja on yhteydessä ohjaajaansa yksikössä sovitulla tavalla ja sovituissa työn vaiheissa - Laatii tutkimus- tai projektiraportin opinnäytetyöohjeita noudattaen - Toimittaa valmiin raportin kolmena kappaleena: kansitettu raportti työn teettäjälle, kansitettu raportti kirjastoa varten ja sähköisessä muodossa oleva versio arkistointia varten - Toimittaa sen lisäksi erikseen tiivistelmät kirjastoon sähköisessä muodossa - Järjestää mahdolliset seminaarit ja tarkastustilaisuudet yhdessä työn ohjaajan kanssa - Allekirjoittaa omalta osaltaan työn tekemiseen/työhön liittyvät sopimukset ja noudattaa niissä sovittuja ehtoja ja käytäntöjä - Hankkii tarvittaessa tutkimusluvat Ohjaava opettaja - Ohjaa annetun resurssin puitteissa hänelle nimetyt opinnäytetyöt - Avustaa ja tukee opiskelijoita opinnäytetyöaiheen löytämisessä - Toimii aktiivisesti työelämän sidosryhmien kanssa opinnäytetyöaiheiden löytämiseksi - Ilmoittaa ohjattaville opiskelijoille selvästi, koska on tavattavissa - Vastaa opinnäytetyölle asetetusta vaatimustasosta - Pitää seminaarit ja muut toimialan käytännön mukaiset tilaisuudet - Noudattaa opinnäytetyön tekemisestä laaditussa sopimuksessa sovittuja ehtoja ja käytäntöjä - Seuraa opinnäytetyön etenemistä ja arvioi opinnäytetyön - Kirjoittaa arviointilausunnon - Laatii kypsyysnäytteen suorittamista varten kolme aihetta opinnäytetyön alalta ja huolehtii kypsyysnäytteen vaatimista järjestelyistä - Kirjaa opinnäytetyötä koskevat tiedot WINHAan - Varmistaa, että opiskelija toimittaa raportit asianomaisille tahoille Työn teettäjä/tilaaja - Nimeää työlle yrityksestä yhteyshenkilön - Allekirjoittaa osaltaan työn teettäjän ominaisuudessa työn tekemiseen/työhön liittyvät sopimukset ja noudattaa niissä sovittuja ehtoja ja käytäntöjä - On tarpeen vaatiessa yhteydessä ohjaavaan opettajaan - Varmistaa edellytykset työn tekemiselle
7 2.4 Opinnäytetyön prosessi Opinnäytetyön prosessi eroaa toimialoittain jonkin verran. Esimerkiksi seminaarien ja muiden ohjaustilanteiden määrässä, aloituslupamenettelyssä ja ohjaajien määrässä on toimialakohtaisia eroja. Näistä yksityiskohdista annetaan tarkemmat ohjeet toimipisteistä. Tässä luvussa esitetyt asiat ovat kuitenkin yhteisiä kaikille toimialoille. Ennen opinnäytetyön aloittamista opiskelijan on osallistuttava ohjaukseen, jossa käsitellään opinnäytetyön toteuttamista ja ohjataan opiskelijoita erilaisten tutkimusten tai selvitysten tekemiseen. Valmistautumisvaiheessa opiskelija hankkii ne sisällölliset ja menetelmälliset valmiudet, joita opinnäytetyön suorittaminen edellyttää. Suunnitteluvaihe alkaa opinnäytetyön aiheen valinnalla. Aiheesta neuvotellaan opinnäytetöitä koordinoivan opettajan (toimialakohtaiset ohjeet) ja mahdollisen työelämän yhteyshenkilön kanssa. Aiheen hyväksymisen jälkeen nimetään ohjaaja/ohjaajat ja yrityksen/yhteisön yhteyshenkilö. Laaditaan opinnäytetyön sopimus ja allekirjoitetaan se. Kirjallinen sopimus on tarpeen muun muassa tekijänoikeuksien kannalta (L 8.7.1961/404 muutoksineen). Opiskelijalla on tekijänoikeus työhönsä. Opinnäytetyön mahdollisesta luovuttamisesta edelleen tai julkaisemisesta tulee sopia erikseen. Suunnitteluvaihe sisältää tutkittavan tai selvitettävän aihealueen kartoittamisen ja kirjallisuuskatsauksen. Selvitettävä asia tai ongelma täsmennetään ja työlle asetetaan tavoitteet. Valitaan työssä käytettävät menetelmät. Suunnitteluvaiheen tuloksena syntyy jatkotyöskentelyä ohjaava kirjallinen toteutussuunnitelma. Toteutusvaiheessa suunnitelmaa täsmennetään. Toteutetaan tutkimus tai projekti (aineiston hankinta, käsittely ja analysointi). Yhdistetään kirjallisuuskatsaus ja tutkimuksen tai projektin aineisto. Valmistellaan kirjallista raporttia rinnan toteutusprosessin kanssa. Opinnäytetyö esitetään seminaareissa. Työstä tiedotetaan sovittuja käytäntöjä noudattaen.
8 Arviointia tapahtuu opinnäytetyön prosessin kaikissa vaiheissa. Ohjaustilanteissa ja seminaareissa arvioidaan opinnäytetyössä tehtyjä ratkaisuja ja annetaan palautetta. Opinnäytetyön arviointikriteerit esitellään luvussa 8. 2.5 Kypsyysnäytteen kirjoittaminen Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Ammattikorkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä silloin, kun opiskelijan koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi (A 15.5.2003/352). Ne englanninkielisessä koulutusohjelmassa opiskelevat, joiden koulusivistyskieli on suomi tai ruotsi, kirjoittavat kypsyysnäytteen suomeksi tai ruotsiksi, eivät englanniksi. Ne englanninkielisessä koulutusohjelmassa opiskelevat, joiden koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, kirjoittavat kypsyysnäytteensä englanniksi. Opiskelija sopii ohjaavan opettajan kanssa kypsyysnäytteen kirjoittamisesta sen jälkeen, kun opinnäytetyö on luovutettu arvioitavaksi. On kuitenkin huomattava, että kypsyysnäyte ei ole osa opinnäytetyötä, vaan itsenäinen suoritus. Kypsyysnäytteellä opiskelija osoittaa hallitsevansa opinnäytetyönsä aihealueen ja kielitaitonsa. Kypsyysnäyte kirjoitetaan valvotussa koetilanteessa ilman oheismateriaalia. Opiskelija valitsee kolmesta aiheesta yhden. Kypsyysnäyte kirjoitetaan esseen muotoon ja sen ohjeellinen pituus on 3-4 normaalikäsialalla kirjoitettua A4 -sivua. Kypsyysnäyte arvioidaan toimialakohtaisen käytännön mukaan asteikolla hyväksytty/hylätty. 3 OPINNÄYTETYÖN KIRJALLINEN OSA Opinnäytetyön kirjallinen osa sisältää yleensä nimiölehden, tiivistelmän, abstractin, sisällysluettelon, symboli- ja termiluettelon. Seuraavina tulevat johdanto, teoriatausta/viitekehys/tausta-aineisto, menetelmät/toteutus, tulokset, johtopäätökset, yhteenveto/pohdinta, viite-/lähdeluettelo ja liitteet. Raportin osat esitetään jatkossa siinä järjestyksessä, missä niiden tulee olla. Raportissa voidaan käyttää jatkossa esitettyjen otsak-
9 keiden tilalla paremmin kuvaavia otsakkeita, ja tarvittaessa myös alaotsakkeita, jos se on asian selkiinnyttämiseksi tarpeellista. Asettelumalli on saatavilla internetissä. 3.1 Kansi ja nimiölehti Kannesta löytyy malli liitteessä 1. Nimiölehdelle kirjoitetaan ammattikorkeakoulun nimi, työn tekijän nimi, työn nimi, koulutusohjelma ja mahdollinen suuntautumisvaihtoehto sekä työn valmistumisvuosi. Jos työllä on kaksi tekijää, nimet tulevat nimiölehdelle sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä (Liite 2). Työn nimen tulee olla lyhyt, ytimekäs ja informatiivinen ja sen tulee kuvata työn olennaista sisältöä. Nimiölehdessä käytetään logo-yhteensopivuuden vuoksi kirjasintyyppiä arial ja kirjasinkokoa 14. 3.2 Tiivistelmä Viimeisenä tehtävänä raportin laadinnassa on tiivistelmän kirjoittaminen. Tiivistelmä laaditaan sekä suomen että englannin kielellä. Sen laajuus on yksi sivu. Tiivistelmälehden alkuun tulevat työn bibliografiset tiedot: opinnäytetyön nimi, kirjoittajan suku- ja etunimi/nimet, ammattikorkeakoulun nimi, koulutusohjelma ja suuntautumisvaihtoehto, valmistumiskuukausi ja vuosi, työn ohjaaja ja 3-5 asiasanaa, toimialalla käytössä oleva luokitus, jonka saa kirjastosta sekä työn sivujen lukumäärä. Asiasanat voi tarkistaa kirjastosta Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämästä yleisestä suomalaisesta asiasanastosta. Tiivistelmässä esitetään työn keskeisin sisältö: mitä tutkittiin ja miksi, mitä menetelmää käytettiin, mitä tuloksia saatiin ja mitä niistä seuraa. Tiivistelmä on tekstiä, joka ei sisällä kuvia, kaavioita, taulukoita, kaavoja, lainauksia eikä viittauksia. Tiivistelmää kirjoittaessa käytetään passiivin imperfektiä (esim. tutkittiin, todettiin). Tiivistelmä kirjoitetaan 1-rivivälillä ja Times New Roman (fontti 12) kirjasinlajia käyttäen. Marginaalit ovat samat kuin varsinaisessa tekstissä (kohta 6.2 ). Tiivistelmässä käytetään tavutusta ja molempien reunojen tasausta. Tiivistelmään merkitään työn sivumäärä. Liitteet eivät sisälly sivumäärään. Tiivistelmät liitetään osaksi raporttia. Ne
10 toimitetaan kirjaston edellyttämässä sähköisessä tallennusmuodossa kirjastoon tietokantaan tallentamista varten. Tiivistelmistä löytyy esimerkkejä liitteinä 3 ja 4. 3.3 Sisällysluettelo Sisällysluettelon otsikkona on lyhyesti SISÄLLYS, suuraakkosin. Sisällysluetteloon kootaan raportin otsikot ja sivunumerot. Sisällysluettelon laadinnassa käytetään kymmen- jaotusta, esim. 1 PÄÄOTSIKKO, 1.1 Väliotsikko, 1.1.1 Alaotsikko. Otsikoissa käytetään samoja kirjasinlajeja kuin varsinaisessa tekstissä. Tämän ohjeen sisällysluettelo on laadittu kyseistä ohjetta noudattaen. 3.4 Symboli- ja termiluettelo (ei pakollinen) Työssä toistuvat käsitteet, termit tai symbolit, joiden ymmärtäminen on tekstin kannalta keskeistä eikä niiden esittäminen varsinaisessa tekstissä tunnu kovin luontevalta, voidaan esittää erillisessä symboli- ja termiluettelossa. 3.5 Johdanto Johdannossa esitellään tutkimuksen tai projektin aihepiiri, tausta ja lähtökohdat sekä perustellaan aihevalinta viittaamalla tutkimukselliseen ja/tai käytännön hyötyyn. Tutkimuksella tai projektilla on aina tilaus tai ajankohtainen tarve. Johdannossa selostetaan, miten juuri tämä tutkimus/projekti vastaa kyseiseen tarpeeseen. Tutkimuksen tavoitteet ja kulku selostetaan johdannossa pääpiirteissään ja perustellaan mahdolliset rajaukset. Johdannon on tarkoitus vakuuttaa lukija työn tärkeydestä ja kiinnostavuudesta. 3.6 Teoriatausta/viitekehys/tausta-aineisto Teoriatausta/viitekehysosassa esitetään se, mitä valitusta tutkimusaiheesta (ilmiöstä) aikaisempien tutkimusten tai muun kirjallisuuden perusteella tiedetään. Teoriataustan/ viitekehyksen kokoaminen edellyttää systemaattista tiedon hakua eri tietokannoista. Mitä selvemmin tutkimusaihe on rajattu, sitä helpompi on päättää, minkälainen tieto liittyy omaan tutkimusaiheeseen ja karsia epäolennaista.
11 Jos opinnäytetyö on projektityö, kirjallisuushaussa otetaan huomioon myös aikaisempien vastaavanlaisten kehittämisprojektien raportit ja kansalliset tai kansainväliset laatukriteerit ja suositukset, jolloin viitekehyksen sijasta on luontevampaa puhua taustaaineistosta. Teoriataustassa/viitekehyksessä/tausta-aineistossa kuvataan ja analysoidaan tarkasti työssä käytetyt keskeiset käsitteet. Ne löytyvät yleensä työn otsikosta. Käsitteet esitellään niin, että lukija saa kuvan, miten ne liittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Käsitteiden välisiä suhteita voi havainnollistaa kirjallisuudesta löytyvällä valmiilla mallilla tai piirtämällä mallin itse. Suoraan muusta lähteestä otettu kuva varustetaan asianmukaisin lähdeviittein. Mitä enemmän aiheesta on olemassa kirjallisuutta, sitä varmemmin löytyy myös erilaisia teorioita, joilla on pyritty hallitsemaan kyseistä todellisuutta. Opinnäytetyön tekijä valitsee jonkin teorian ja perustelee valintansa. Teoreettinen pohja antaa tutkimukselle jäntevyyttä, se antaa työkalut ja tarkentaa käsitteet. Aina ei aiheeseen liittyvää teoriaa kuitenkaan löydy. Silloin keskitytään keskeisiin käsitteisiin ja niiden muodostamaan kokonaisuuteen. Lopuksi viimeistellään kappaleen otsikko. Teoriatausta/ viitekehys/tausta-aineisto on vain työnimi. Luvulle annetaan sisällön mukainen nimi. Esimerkiksi, jos tutkimus koskee vapaaehtoistyöntekijöiden roolia vanhusten laitoshoidossa, sen voi antaa viitekehyskappaleelle nimeksi. 3.7 Tarkoitus ja ongelma/ tavoite/ tehtävä Perinteisessä kvantitatiivisessa tutkimuksessa, opinnäytetyön tekijä määrittelee tarkasti tutkimuksensa tarkoituksen ja tutkimusongelmat. Tutkimuksen tarkoituksessa ilmoitetaan kaksi asiaa: 1) mitä opinnäytetyön tekijän on tarkoitus tehdä (esim. selvittää asiakkaiden tyytyväisyyttä saamiinsa palveluihin) ja 2) mihin käyttöön tutkimuksen tulokset on tarkoitettu. Tutkimusongelmilla tarkoitetaan tarkkoja kysymyksiä, joihin haetaan
12 vastauksia tutkimuksensa avulla. Tutkimusongelmia voidaan kutsua myös tutkimuskysymyksiksi. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on luontevaa puhua ongelmien sijasta tutkimustehtävästä ja tarkoituksen sijasta tutkimuksen tavoitteesta, sillä kyseisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu, että tutkimustehtäväkin täsmentyy vasta tutkimuksen kuluessa. Projektityyppisessä opinnäytetyössä määritellään tarkasti projektin tavoite ja projektitehtävä/ -tehtävät. 3.8 Tutkimus-/projektimenetelmät Tutkimus-/projektimenetelmät kuvataan ja selostetaan, miten tutkimusongelmiin/projektitehtäviin on etsitty ratkaisua. Käytetyt menetelmät kuvataan ja perustellaan niin selkeästi, että lukijan on mahdollista arvioida käytettyä menetelmää ja sen luotettavuutta. Tutkimuksen/projektin toteutus selostetaan tarkasti. 3.9 Tulokset Tulokset osiossa esitetään yksityiskohtaiset tutkimustulokset/projektin tuotokset. Tulokset esitetään tutkimusongelmittain tai muuten selkeästi ryhmiteltyinä asiakokonaisuuksina. Tulosten havainnollistamiseksi ja tiivistämiseksi käytetään harkiten taulukoita, kuvioita, kaavioita ym. ja niiden sisältöä selostetaan myös tekstissä. Liiallista toistoa on kuitenkin vältettävä. Tarkemmat ohjeet tutkimustulosten havainnollistamisesta on esitetty luvussa 5. Projektityyppisissä suunnittelutyötä sisältävissä opinnäytetöissä saattaa osa tuloksista olla tarkoituksenmukaista esittää liitteissä (ks. kappale 3.12). Projektityössä on tärkeä selostaa koko työprosessi ja oppimisprosessi apuna käytetään omia muistiinpanoja tai työskentelypäiväkirjaa. Selostetaan, miten tiettyihin ratkaisuihin on päädytty, mitä eri vaihtoehtoja oli tarjolla ja miksi jokin tietty vaihtoehto valittiin. Tekstissä teoria ja empiria voivat vuorotella.
13 3.10 Tulosten tarkastelu Tulosten tarkastelu on tärkeä osa raporttia. Tässä osassa yhdistetään tehdyn tutkimuksen tulokset/projektin tuotokset aikaisempaan tietoon eli tutkimusraportin alussa esitettyyn teoriaan tai projektin lähtökohtiin. Tulosten/tuotosten pohjalta esitetään harkitut tulkinnat, päätelmät ja johtopäätökset sekä ehdotuksia jatkotutkimusaiheiksi. Tulosten tarkastelussa tulee pohtia muun muassa seuraavia asioita: - miten asetetut tutkimus-/kehittämistehtävät onnistuttiin ratkaisemaan - mitä ja millaisia rajoituksia käytettyyn menetelmään liittyi - miten eettiset kysymykset onnistuttiin ratkaisemaan - mitä uutta tietoa/ratkaisuja/käytäntöjä tutkimus/projekti toi esiin - mikä on tulosten luotettavuus - miten tulosta/tuotosta voidaan hyödyntää jatkossa - millaisia jatkohaasteita tutkimus/projekti nosti esiin. Projektityyppisen opinnäytetyön luonteeseen kuuluu, että tekijä arvioi omaa työskentelyään sen lisäksi, että hän arvioi työn tuloksia. 3.11 Lähdeluettelo Lähdeluettelon laatiminen ja lähdeviitteiden merkitseminen esimerkkeineen on esitetty luvussa 4. Esimerkki lähdeluetteloista löytyy liitteistä 5 (nimi-vuosijärjestelmä)ja 6 (numeroviittausjärjestelmä). Tietojen hakemisessa voi käyttää apuna kirjaston tietokantaa. 3.12 Liitteet Liitteiden valinnassa tulee olla kriittinen. Liitteiksi sijoitetaan vain sellainen aines, jonka ei tarvitse asian ymmärtämisen vuoksi olla tekstissä, mutta johon viitataan tekstissä. Liitteet eivät ole kaiken tutkimus/projektiaineiston varasto. Tyypillisesti liitteinä esitetään esimerkiksi täydentävät taulukot, uuden laitteen yksityiskohtainen kuvaus, tietokoneohjelmat ja kyselylomakkeet. Jokainen liite on itsenäinen, raporttitekstiä täydentävä kokonaisuus. Liitteessä ei viitata itse tekstiin eikä sen lähdeluetteloon. Tekstistä taas on
14 löydyttävä viittaus raportin jokaiseen liitteeseen. Liitteet numeroidaan numerotunnuksella (esim. LIITE 1) ja liitteeseen viitattaessa tekstissä se kirjoitetaan pienellä. Kun liitteeseen viitataan suluissa liite kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (esim. Liite 1). 4 LÄHTEIDEN KÄYTTÖ Laadittaessa selvitystä opinnäytetyön teoreettisista/kehittämisen lähtökohdista ja siitä, mitä asiasta ennestään tiedetään, käytetään hyväksi toisten julkaisemia kirjoja, artikkeleja ja tutkimusraportteja. Tekijänoikeuslaki (L 8.7.1961/404) velvoittaa ilmoittamaan lähdeviitteellä, kenen luomaa tekstiä tai tutkimustuloksia tekstissä on lainattu. Jos tätä ei tehdä, voidaan lainaajaa pahimmillaan syyttää tekijänoikeusrikkomuksesta. Opinnäytetyön tarkastajien ja muiden lukijoiden täytyy voida erottaa vaivatta, mikä on kirjoittajan omaa tekstiä ja mikä on lainattu muualta. Työssä voidaan käyttää lähteinä sekä julkaistuja lähteitä (esim. kirjat, sarjajulkaisut, kokoomateokset, lehtiartikkelit, esitelmät, opinnäytetyöt) että julkaisemattomia lähteitä (esim. kirjeet, sähköpostiviestit, suulliset tiedonannot). Suullisia tiedonantoja on syytä käyttää harkiten. Suoria lainauksia käytetään säästeliäästi ja mielellään vain lyhyitä lainauksia. Suora lainaus merkitään lainausmerkkien sisään. Jos lainaus on pitkä, se sisennetään yhden sarkaimen verran ja kirjoitetaan tiheämmällä rivivälillä. Sisennetyissä lainauksissa ei käytetä lainausmerkkejä. Lähteitä valitaan ja käytetään kriittisesti. Valinnassa otetaan huomioon seuraavia seikkoja: kirjoittajan asiantuntijuus ja tunnettuus, objektiivisuus (esim. ideologiset sitoumukset, kaupalliset intressit), tiedon alkuperäisyys, lähteen ajantasaisuus ja tuoreus (alle 5 vuotta). Vanhempiakin lähteitä voi käyttää, mikäli ne ovat aiheen kannalta tärkeitä esim. perusteoksia. Internetlähteitä käytettäessä kiinnitetään erityisesti huomiota luotettavuuteen, uskottavuuteen, objektiivisuuteen, sisältöön ja ajankohtaisuuteen (päivityspäivämäärä). Verkkolähteiden ongelmana on, että ne saattavat muuttua tai kadota milloin vain. Sen vuoksi
15 on tärkeää merkitä muistiin se päivä, jolloin lähdettä on käytetty ja tulostaa itselle kopio käytetystä sivusta. Internetissä julkaistavan aineiston laatua ja oikeellisuutta ei varsinaisesti valvo kukaan. Internetissä olevia valokuvia, piirroksia, graafisia esityksiä jne. ei saa liittää omaan opinnäytetyöhön ilman julkaisijan tai teoksen oikeudenhaltijan lupaa. Kuvan tekijänoikeuksista löytyy tietoa Kuvaston www-sivuilta http://www.kuvastory.fi. Organisaation Internet-sivuilla oleviin esittelyteksteihin kannattaa suhtautua kriittisesti, koska nillä on markkinointiviestinnällisiä tavoitteita. 4.1 Lähdeviitteiden merkitseminen Lähdeviitteiden merkinnässä suositellaan käytettäväksi nimi-vuosijärjestelmää tai numeroviittausjärjestelmää, jota tekniikan alalla on tapana käyttää. Lähdeviitteen tarkoituksena on viitata lähdeluetteloon, josta lukija löytää tarkat tiedot käytetystä lähteestä. Lähdeviitteiden ja lähdeluettelon välillä tulee vallita täydellinen vastaavuus. Työn viimeistelyvaiheessa raportin kirjoittajan tulee tarkistaa huolellisesti, että lähdeluettelosta löytyy jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu. On tarkistettava myös, että lähdeluettelossa esitetään vain sellaisia lähteitä, joihin tekstissä viitataan. 4.1.1 Nimi-vuosijärjestelmä Nimi-vuosijärjestelmässä lähdeviite sisältää tekijän sukunimen, teoksen tai artikkelin julkaisuvuoden ja sivun tai sivut, joilta lainaus on otettu. Jos lähdeluettelossa on monia tekijöitä, joilla on sama sukunimi, lisätään viitteeseen tekijän etunimen alkukirjain. Jos viitataan saman tekijän samana vuonna julkaisemaan useampaan teokseen, erotetaan viitteet toisistaan vuosiluvun perään kirjoitetulla pienaakkosella. Jos lähdeteosta lainataan vain yhdessä virkkeessä, virkkeen lopettava piste kirjoitetaan kaarisulun perään. Jos tietoja hyödynnetään useammassa virkkeessä, viimeinen virke päätetään normaalisti pisteeseen ja viite laitetaan itsenäiseksi virkkeeksi kaarisulkeiden sisään.
16 Yksi tekijä, viittaus vain yhteen virkkeeseen Esim. 1: Tuloksen siirrettävyyden arviointi edellyttää sitä, että tutkija kuvaa riittävästi aineistoaan ja tutkimusprosessiaan (Tynjälä 1991, 390). Kaksi tekijää, viittaus useampaan edellä olevaan virkkeeseen Esim. 2: Kieli ei ole diskurssianalyyttisen ajattelun mukaan yhtenäinen kokonai - suus. Kielen käytön ristiriitaisuudet ovat eroja rajattujen diskurssien välillä. (Pot ter & Wetherell 1987, 149.) Useampia tekijöitä, viittaus vain edellä olevaan virkkeeseen Esim. 3: Myös ei-sanallisia tekoja voidaan tarkastella merkityksellisinä (Jokinen, Juhila & Suoninen 1993, 26-27). Kun myöhemmin viitataan samaan useamman tekijän lähteeseen, merkitään viite seuraavasti: (Jokinen ym. 1993, 29). Jos tekijöitä on kuusi tai enemmän, merkitään lähdeviitteeseen heti ensimmäisellä kerralla vain ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym. sekä vuosiluku ja käytetyt sivut. Yksi saman tekijän samana vuonna julkaisemista lähteistä, viittaus useampaan edellä olevaan virkkeeseen Esim. 4: koulutus ei pysty täyttämään tehtäväänsä. Pahimmassa tapauksessa koulutus luo turhia odotuksia jossakin tulevaisuudessa odottavista urareiteistä. (Rinne 1997a, 456 457.) Vaihtoehtoisesti voidaan viitata lähteeseen jo virkkeen alussa. Esim. 5: Suikkanen ja Viinamäki (1997, 57) totesivat jo Samaan virkkeeseen voi liittyä useampia lähteitä. Ne merkitään joko aakkosjärjestykseen tai aikajärjestykseen ja erotetaan toisistaan puolipisteellä. Tehtyä valintaa noudatetaan läpi työn. Esim. 6: Ammattitaidon sisältöä voidaan kuvata myös kvalifikaatiokäsitteen avulla (Jarvis 1985, 35; Räty 1987, 119; Tuomisto 1987, 30-33).
17 Jos käytetyllä lähteellä ei ole henkilötekijää, käytetään viittauksessa julkaisijayhteisön nimeä tai julkaisun nimeä sekä vuosilukua. Jos julkaisun nimi on kovin pitkä, otetaan nimen alusta kolme neljä sanaa ja käytetään niitä viitteenä. Esim. 7:------- (Korkeakoulujen arviointineuvosto 1998, 23). Jos työssä käytetään henkilökohtaisia tiedonantoja, merkitään ne tekstiin seuraavasti: Esim. 8: Rehtori S. Pynnän mukaan (henkilökohtainen tiedonanto 16.10.1999) - tai (S. Pynnä, henkilökohtainen tiedonanto 16.10.1999). 4.1.2 Numeroviittausjärjestelmä tekniikan alalla Tekstissä viitataan lähdeluettelon mukaiseen numeroon. Viitteet numeroidaan ykkösestä lähtien. Tekstissä viittaus merkitään kauttaviivojen väliin. Viittauksen yhteyteen voidaan myös merkitä sivu, johon viittaus kohdistuu. Sivunumerot merkitään aina, kun viitataan saman teoksen eri kohtiin. Jos samaan virkkeeseen liittyy useampia lähteitä, merkitään ne pilkulla eroteltuina. Viitattaessa yhteen virkkeeseen numeroviite tulee ennen pistettä. Jos viittaus kohdistuu useampaan virkkeeseen, tulee numeroviite pisteen jälkeen. Seuraavassa esimerkkejä numeroviittausten käytöstä: Esim. 1: Tulosten siirrettävyyden arviointi edellyttää, että tutkija kuvaa riittävästi aineistoaan ja tutkimusprosessiaan /1/. tai prosessiaan /1, s. 390/. Esim. 2: Kieli ei ole diskurssianalyyttisen ajattelun mukaan yhtenäinen kokonaisuus. Kielen käytön ristiriitaisuudet ovat eroja rajattujen diskurssien välillä. /2/ Esim. 3: Suikkanen ja Viinamäki /3/ totesivat. Esim. 4: Ammattitaidon sisältöä voidaan kuvata myös kvalifikaatiokäsitteen avulla /2, 3, 5/. 4.1.3 Sähköisten lähteiden tekstiviitteet Luvuissa 4.1.1 ja 4.1.2 esitetyt käytännöt koskevat myös sähköisten lähteiden tekstiviitteitä. Kaikkia samoja tietoja ei kuitenkaan löydy verkkodokumenteista. Jos tekijä on tiedossa, sähköisen lähteen tekstiviitteeseen merkitään tekijä (vastuuhenkilö tai yhteisö), päivitysaika ja sivu, mikäli ne ovat tiedossa. Jos tekijä ei ole tiedossa, tekstiviitteeseen merkitään sen tilalle dokumentin nimi. Sähköisen tekstiviitteen tarkoitus on sama kuin
18 painettujen julkaisujenkin tekstiviitteen: Se auttaa identifioimaan julkaisun, josta teksti on peräisin. Esimerkki 1: Kemppinen, L. 2002. Esimerkki 2: Suomen Kuntaliitto ja Inforviestintä. 2001. Esimerkki 3: Opetusministeriö. 2004. Esimerkki 4: Mölsä, H. 2004, 45. 4.2 Lähdeluettelon laatiminen Helpoin ja parhaaseen lopputulokseen johtava tapa koota lähdeluettelo on se, että koko työskentelyprosessin ajan merkitään lähdeluetteloon täydellisesti kaikki lähteet, joita prosessin aikana käytetään. Työtä viimeistellessä poistetaan lähdeluettelosta kaikki ne lähteet, joihin ei lopullisessa työssä viitatakaan. On huomattavasti helpompi poistaa luettelosta ylimääräisiä lähteitä, kuin lähteä työn loppuvaiheessa etsimään joskus käytetyn lähteen täsmällisiä bibliografisia tietoja. Lähdeluettelo kirjoitetaan rivivälillä 1 ja lähteet erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivivälillä (Liite 5 ja Liite 6). Lähdeluettelosta täytyy löytyä täydelliset bibliografiset tiedot kaikista niistä lähteistä, joihin tekstissä on viitattu. Nimi-vuosijärjestelmässä viitteet luetellaan aakkosjärjestyksessä tekijöiden sukunimen tai yhteisönimen tai julkaisun nimen mukaan niissä tapauksissa, joissa lähteellä ei ole varsinaista tekijää. Numeroviittausjärjestelmässä viitteet luetellaan esiintymisjärjestyksessä. Viitteeseen otetaan tiedot siinä muodossa, kuin ne on lainatussa julkaisussa esitetty. Jos tekijöitä on kaksi, erotetaan tekijät toisistaan & -merkillä. Jos tekijöitä on enemmän kuin kaksi, erotetaan viimeinen tekijä & -merkillä ja muut pilkulla. Etunimestä otetaan mukaan vain ensimmäinen kirjain. Seuraavissa esimerkeissä esitellään kahta eri tapaa nimivuosijärjestelmää ja numeroviittausjärjestelmää.
19 4.2.1 Lähdeluettelomerkinnät nimi-vuosijärjestelmässä Jos lähteenä on käytetty yksittäistä kirjaa, se kirjataan lähdeluetteloon seuraavaan muotoon: tekijä, julkaisuajankohta, teoksen nimi, kustannuspaikka ja kustantaja. Esim. 1: Hakala, J. 2004. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Helsinki. Gaudeamus. Jos lähteenä on kokoomateoksen jokin osajulkaisu, se kirjataan seuraavaan muotoon: tekijä, julkaisuaika, nimike, viite alkuperäiseen julkaisuun, alkuperäisen julkaisun tekijät, nimi, kustannuspaikka, kustantaja ja sivunumerot. Esim. 2: Kautto-Koivula, K. 1995. Työelämä ammattikorkeakoulun haasteena. Teoksessa Lampinen, O. (toim.) Ammattikorkeakoulut vaihtoehto yliopistolle. Helsinki. Gaudeamus, 174 192. Jos lähteenä on lehtiartikkeli, se merkitään lähdeluetteloon muotoon: tekijä, julkaisuvuosi, otsikko, lehden nimi, vuosikerta tai volyymi, numero sekä sivunumerot. Esim. 3: Korhonen, K. 1993. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden oppimistyylit. Kasvatus 24 (1), 532 543. Jos lähteenä on ollut johonkin julkaisusarjaan kuuluva julkaisu, käytetään seuraavaa merkitsemistapaa: tekijä, julkaisuaika, nimike, kustannuspaikka, kustantaja, sarjatiedot. Esim. 4: Jaatinen, P. 2004. Miltä SAMKin opinnäytetyöt näyttävät toisin silmin? Satakunnan ammattikorkeakoulun vuoden 2002 opinnäytetöiden arvioinnista tehty tutkimus. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Sarja A. Tutkimukset 1/2004. Pori. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Kun lähteellä ei ole henkilötekijää, käytetään seuraavaa merkitsemistapaa: julkaisija, julkaisuaika, julkaisun nimi, kustannuspaikka ja kustantaja. Esim. 5: Avoimen ammattikorkeakoulun kehittämisryhmä. 2005. Avoimen ammattikorkeakoulun kehittämisen haasteet. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 6:2005. Helsinki. Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.
20 Sähköiset erillisteokset merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: tekijä, vastuuhenkilö tai - yksikkö, julkaisuaika, dokumentin nimi tai otsikko, viestintyyppi, laitos, painopaikka, kustantaja, päivitysaika, viittauksen ajankohta, saatavuus ja verkko-osoite. Esim. 6: Sääkslahti, A.: Liikuntaintervention vaikutus 3-7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Jyväskylän yliopisto. Studies in sport, physical education and health 104. Väitöskirja. [Viitattu 9.5.2005] http://dissertations.juy.fi/studsport/ 9513921050.pdf Verkkolehden artikkeli merkitään seuraavasti: tekijä, julkaisuvuosi, artikkelin nimi, julkaisun nimi, viestintyyppi, laitos, vuosikerta, päivityksen ajankohta, viittauksen ajankohta sekä saatavuus ja verkko-osoite. Esim. 7: Callister, T. & Burbules, N. 1998. Paying the piper: The educational cost of the commercialization of the Internet Electronic Journal of Sosiology [verkkolehti], Vol 3, N:o 3 [viitattu 8.7.1998]. Saatavissa: http://www.sosiology.org/vo 1003.003/callister.article.1998.html. Yksittäinen sähköposti merkitään seuraavasti: viestin lähettäjä: vastuuhenkilö tai - yhteisö, viestin otsikko, isäntäviestijärjestelmän nimi, viestintyyppi, lähetyspäivä, sijainti isäntätietojärjestelmässä, saatavuus ja verkko-osoite. Esim. 8: Pynnä, S. Satakunnan ammattikorkeakoulun henkilöstön kehittämispäivät 25.8. klo 9.00-15.30. [sähköpostiviesti]. Vastaanottaja: inf.jakelu@spt.fi. Lähetetty 23.8.1998 klo 16.15.35. [viitattu 25.8.1998]. Seuraavassa esitetään esimerkit standardien, patenttien, tilastojen ja www-sivujen merkitsemisestä lähdeluetteloon. Lisätietoa niistä löytyy tämän ohjeen lähteenä käytetyistä oppaista. Esim. 9: SFS-EN ISO 9001, 15. Standardin nimi. Valmistelusta vastaava yhteisö. Painostiedot. Julkaisupaikka. Julkaisija. Julkaisuvuosi. Esim. 10: Pat. FI numero. Patentin nimi. Patentin haltijan tai hakijan nimi. Keksijän nimi (sulkeissa, jos eri kuin patentin nimi). Julkaisupäivämäärä. Esim. 11: Suomen tilastollinen vuosikirja 2003. Helsinki. Tilastokeskus, 2003. Esim. 12: Terveys 2015-kansanterveysohjelma. [Viitattu 9.5.2005.] http://www. terveys2015.fi/