Pampalon kaivoksen ja rikastamon ympäristölupa ja toiminnan aloituslupa, Ilomantsi ASIAN VIREILLETULO, LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN

PÄÄTÖS Nro 22/2015/1 Dnro ISAVI/18/04.08/2012 Itä-Suomi Annettu julkipanon jälkeen 27.4.2015 ASIA Pampalon kaivoksen ja rikastamon ympäristölupa ja toiminnan aloituslupa, Ilomantsi HAKIJA Endomines Oy Pampalontie 11 82967 Hattu ASIAN VIREILLETULO, LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN Hakemus on tullut vireille 22.2.2012 ja sitä on täydennetty 5.3., 10.9., 8.11.2012, 2.4., 4.7. ja 8.10.2013 sekä 26.9.2014. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan toiminnanharjoittajan tuli tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi rikastamon kolmannen täyden toimintavuoden jälkeen. Lisäksi toiminnot muuttuvat siten, että kyseessä on ympäristönsuojelulain 28 3 momentissa tarkoitettu toiminnan olennainen muutos, jolle on haettava lupaa. Toiminnoille on oltava ympäristölupa ympäristönsuojelulain 28 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 1 momentin 7 a) kohdan (kaivostoiminta), 7b (rikastamo) ja 13 e) kohdan (kaivannaisjätealue) perusteella. Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 7a ja 7b -kohtien sekä vesilain edellä mainittujen kohtien perusteella. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA KAAVOITUSTILANNE Pampalon kultakaivostoiminnalla on 300,44 hehtaarin kokoinen kaivospiiri (kaivosrekisterinumerot 4847/1a ja 4847/1b). Pampalon kultakaivosta ja rikastamoa koskeva ympäristölupa ja Lietojanlammen padon vahvistaminen, Itä-Suomen ympäristölupavirasto 21.2.2008 (päätösnumero 23/08/2) Toiminnalla on Itä-Suomen vesioikeuden 21.12.2000 antama päätös nro 79/00/3, joka koskee mm. Lietojan uoman muuttamista, Lietojanlammen patoamista, veden ottamista Lietojanlammesta ja vesien johtamista metsäojastoa pitkin länteen Käenjoen vesistöalueelle Sivakkojokeen ja edelleen Hattujärveen. Päätöksen lupamääräyksiä 2 ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 029 501 6800 Mikkelin päätoimipaikka fax 015 760 0150 Maaherrankatu 16 www.avi.fi/ita Mikkeli kirjaamo.ita@avi.fi Postiosoite: PL 50, 50101 Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu 12 14 Kuopio

2(97) ja 7 (Lietojanlammen padon vahvistaminen) on muutettu Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 23/08/2. Itä-Suomen aluehallintoviraston vesitalouslupa (19.5.2010, nro 63/10/2) rikastamon prosessiveden pumppaamiselle ensisijaisesti Sivakkojoesta ja toissijaisesti Hattujärvestä. Itä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt luvan Lietojanlammen kuivattamiseen 27.1.2012 (7/2012/2, ISAVI/78/04.09/2011). Pohjois-Karjalan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailusuunnitelman lausunnolla 6.9.2010. Vaarallisten kemikaalien vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia varten on Pohjois- Karjalan pelastuslaitoksen 5.7.2010 myöntämä lupa. Kaivoksella on Tukesin päätösten (3832/35/2007, 1558/35/2010 ja 937/35/2011) mukaisesti lupa varastoida kaivoksessa louhintaräjähdysaineita ja räjähdysnalleja. Lisäksi 28.11.2011 annetulla päätöksellä (12795/31/2011) Tukes on myöntänyt luvan tilapäiseen räjähdysaineiden valmistukseen ja emulsiomatriisin varastointiin kaivoksella. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on 17.8.2012 hyväksynyt rikastushiekka-altaan ylitevesien käsittelysuunnitelman. Itä-Suomen aluehallintovirasto on 2.1.2015 myöntänyt luvan nro 1/2015/2 rikastamon prosessiveden pumppaamiselle Hattujärvestä. Pampaloa sekä muita yhtiön Karjalan Kultalinjan kaivoshankkeita varten on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Yhteysviranomaisena toimiva Pohjois-Karjalan ELY-keskus on antanut arviointiselostuksesta lausunnon 4.10.2013. Aiempi, pelkästään Pampaloa koskeva ympäristövaikutusten arviointi, on toteutettu vuonna 1999. Yhtiöllä on ympäristövahinkovakuutuslain mukainen ympäristövahinkovakuutus. Kaavoitus Alueella ei ole yleis- tai asemakaavaa. Alueella on voimassa Pohjois-Karjalan 1., 2. ja 3. vaihemaakuntakaava. Viimeksi mainitussa kaavassa Pampalon alue on merkitty kaivostoimintojen alueeksi. Ympäristöministeriö on vahvistanut 3. vaihekaavan 5.3.2013. TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Pampalon kaivospiiri sijaitsee Hattuvaaran kylässä 40 kilometriä Ilomantsin keskustasta luoteeseen ja noin kuusi kilometriä Hattuvaaran kylän pohjoispuolella Hatuntien länsipuolella. Lähin asuttu kiinteistö sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä tämänhetkisestä louhoksesta.

3(97) Esiintymän kuvaus Maaperä ja pohjavesi Vesistöt Pampalon malmi sijaitsee yli 2 500 miljoonaa vuotta vanhassa Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeeseen kuuluvassa Hatun liuskejaksossa. Esiintymä koostuu kolmesta yhdensuuntaisesta malmilinssistä, joissa kulta esiintyy pääasiassa (90 %) hienoina rakeina. Isäntäkivinä toimivat intermediäärinen metatuffiitti, felsinen porfyyri ja metakomatiitti. Rikastushiekka-allas ja sen padot sijoittuvat pääasiassa moreenialueelle, jossa esiintyy paikoin pinnassa lajittuneita tai karkearakeisia pintakerroksia (hiekka ja sorainen hiekkamoreeni) sekä turvetta. Pintamaat poistettiin patojen kohdalta ennen niiden rakentamista, mutta altaiden pohjalta pintamaita ei poistettu. Pohjavesipinta on moreeniharjanteen korkeimmilla osilla 4 5 metrin syvyydellä maanpinnasta ja alempana rinteillä 1 2 metrin syvyydellä. Rinteen juurella pohjavesipinta on paikoitelleen maanpinnan tuntumassa. Maa- ja kiviainesten läjitys-/varastoalue sijoittuu pääosin moreenialueelle, ainoastaan länsireuna on paikoin suolla. Moreeni on pintakerroksiltaan kolmen metrin syvyyteen hiekkamoreenia ja syvemmältä silttistä hiekkamoreenia. Suolla turpeen alla on yleensä silttikerros. Pampalon kaivoksen ympäristössä on otettu runsaasti moreeninäytteitä sekä koekuopista että kairaamalla moreenin taustapitoisuuksien selvittämiseksi. Moreeninäytteiden arseenin, kromin ja nikkelin pitoisuuksien keskiarvoissa ei ole havaittavissa suuria vaihteluita eri karttalehtien välillä. Arseenin keskiarvopitoisuus on 25 mg/kg, mikä on viisinkertainen pitoisuus arseenin valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (VNA 214/2007, PIMAasetus) kynnysarvoon verrattuna. Arseenin kynnysarvon ylittää 81 % näytteistä, alemman ohjearvon (50 mg/kg) 12 % näytteistä ja ylemmän ohjearvon (100 mg/kg) 5 % näytteistä. Vastaavasti kromin osalta kynnysarvon (100 mg/kg) ylittää 86 % näytteistä, alemman ohjearvon (200 mg/kg) 6 % näytteistä ja ylemmän ohjearvon (300 mg/kg) 2 % näytteistä. Nikkelipitoisuuksien keskiarvo ylittää kynnysarvon, mutta ei ohjearvoja (alempi ohjearvo 100 mg/kg, ylempi ohjearvo 150 mg/kg). Nikkelin kynnysarvon ylittää 82 % näytteistä, alemman ohjearvon 10 % näytteistä ja ylemmän ohjearvon 4 % näytteistä. Suomen geokemian atlaksen mukaan Pampalon alueella koboltin ja vanadiinin pitoisuudet ovat pieniä, joten Poikopään näytteiden tulokset vastaavat alueelle tyypillisiä pitoisuuksia. Kaivosalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kaivosalueen lähin pohjavesialue on Likolamminkankaan pohjavesialue (07146033, II-luokan pohjavesialue), joka sijaitsee kaivosalueesta noin 3,5 kilometriä etelään. Rikastushiekka-alueen vesistökuormitus kohdistuu Jorhonjoen valuma-alueelle eli kaivospiiriltä länteen. Valuma-alueen pinta-ala on 93,4 km 2. Kaivosalueen länsiosasta virtaussuunta on metsäojia myöten Hattujärven pohjoispäähän laskevaan Sivakkojokeen ja edelleen Hattujärveen. Hattujärvestä vesireitti jatkuu Hattujokea ja Jorhonjo-

4(97) kea pitkin Harkkojärveen ja Pirttijärveen ja edelleen Käenkosken kautta Koitereeseen laskevaan Syväysjokeen. Selkeytetyn kaivosveden purkuvesistönä tulee tarvittaessa jatkossa olemaan Ylä-Koitajoen vesistöalueeseen kuuluva Lietoja, joka laskee Alajokeen ja edelleen Koitajokeen. Hattujärvi Hattujärvi on pitkänomainen ja matala noin viiden neliökilometrin kokoinen järvi, joka sijaitsee lähimmillään noin kolmen kilometrin etäisyydellä kaivosalueesta. Hattujärvi on hieman ravinteikas, hyvin humuspitoinen ja laajalta alueelta mutapohjainen, matala järvi. Järvessä ei ole merkittäviä lohensukuisten kalojen kantoja, mutta siihen on istutettu planktonsiikaa. Hattujärven tila on ekologisen luokittelun mukaan hyvä. Vuoden 2011 vesistötarkkailussa Hattujärven pohjoisosan havaintoasemalla 1 (Korkeasaaren kaakkoispuoli) vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta ja alusveden happitilanne oli erittäin heikko. Heikentynyt happitilanne näkyi selvänä fosforin sisäisenä kuormituksena ja myös rautaa oli alusvedessä erittäin runsaasti. Alusvesi oli myös sameaa. Vuoden 2012 vesistötarkkailussa erityisesti elokuussa havaintoaseman 1 happitilanne oli heikentynyt, mikä näkyi selvänä fosforin ja raudan sisäisenä kuormituksena. Typen yhdisteiden nousu alusvedessä oli lievempää. Eteläisemmällä havaintoasemalla 2 (Rutikkaniemen länsipuoli) lämpötilakerrostuneisuutta ei ollut vuonna 2011 havaittavissa ja happitilanne oli alusvedessäkin hyvä. Veden laatu oli myös muutoin hyvin tasalaatuista koko vesirungossa. Vuoden 2012 tarkkailussa havaintoaseman 2 happitilanne säilyi vähintään tyydyttävänä. Paremmasta happitilanteesta huolimatta helmikuussa 2012 aseman 2 alusveteen oli kerrostunut selvästi päällysvettä typpipitoisempaa vettä. Päällysveden kokonaisfosforin perusteella Hattujärvi luokittui vuonna 2011 reheväksi ja vuonna 2012 lievästi reheväksi - reheväksi. Levämäärää kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuudet osoittivat vuosina 2011 ja 2012 kohtalaista levätuotantoa ja levämäärän perusteella asemat luokittuivat vuonna 2011 lievästi reheviksi ja vuonna 2012 lievästi reheviksi - reheviksi. Päällysvedessä ph-arvot osoittivat vuonna 2011 happamuutta ja vuonna 2012 lievää happamuutta. Vesi oli vuonna 2011 humusleimaista ja vuonna 2012 voimakkaan humusleimaista. Raskasmetallien pitoisuudet olivat vuonna 2011 ja 2012 arseenia lukuun ottamatta pieniä tai alle määritysrajan. Vuonna 2011 arseenin pitoisuus (14 41 μg/l) ylitti molemmilla havaintoasemilla juomaveden laatuvaatimustason (STM:n asetus 401/2001) 10 μg/l. Vuonna 2012 arseenin pitoisuus vaihteli välillä 10 21 μg/l. Sivakkojoki Sivakkojoen havaintoasemilla vuosina 2011 2012 vesi oli humus- ja rautapitoista sekä selvästi hapanta. Raskasmetallien pitoisuudet olivat arseenia lukuun ottamatta alle määritysrajan vuonna 2011. Vuonna 2012 Sivakkojoen asemilla raskasmetallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan tai pieniä. Vuoden 2012 marraskuussa Sivakkojoen alemman pisteen veden laadussa näkyi juoksutusvesien vaikutus lähinnä vertailuasemaan nähden kohonneina typen yhdisteiden pitoisuuksina sekä lievänä sulfaatin ja sähkönjohtavuuden nousuna. Muuten veden laatu oli Sivakkojoen asemilla pääosin hyvin samankaltaista.

5(97) Lietoja Ylä-Koitajoen vesistön valuma-alueeseen kuuluva Lietoja laskee Alajokeen ja edelleen Koitajokeen. Ylä-Koitajoen vesistön valuma-alueesta on Suomen puolella neljäsosa (530 km 2 ), joka on käytännössä jokivesistöä. Koko vesistön järvisyys on noin 6 %. Alueella on runsaasti soita, joista osa on varattu turvetuotantoon. Nykyisin kaivosvesien selkeytysaltaiden suotovedet ja osittain myös alueen pintavedet kulkeutuvat metsäojia pitkin Lietojaan. Lietojan yläpuolella on Lietojanlampi. Marraskuussa 2011 Lietojanlammen vesi oli värin perusteella voimakkaan humuspitoista ja veden ph-arvo osoitti lievää happamuutta. Vuonna 2012 vesi oli värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella voimakkaan humuspitoista ja ph-arvot osoittivat happamuutta. Kokonaisfosforin pitoisuus oli karun veden tasoa vuonna 2011 ja lievästi rehevän veden tasoa vuonna 2012. Raskasmetallien pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan ja myös havaitut pitoisuudet olivat pieniä sekä vuosina 2011 että 2012. Lietojan veden laatu oli pääosin hyvin samankaltaista Lietojanlammen kanssa vuosina 2011 2012. Typen yhdisteitä todettiin hieman Lietojanlampea enemmän vuonna 2011, mikä saattaa viitata kaivosalueen vesien lievään vaikutukseen. Vuonna 2012 typen yhdisteiden pitoisuudet olivat Lietojassa hieman Lietojanlampea pienemmät. Kalasto Luonnonsuojelukohteet Viimeisin kalataloustarkkailun mukainen sähkökoekalastus tehtiin syyskuussa vuonna 2011. Sähkökalastuksen aikana Sivakkojoen kalasto oli hyvin niukka. Hattujärven alapuolella Hattujoessa esiintyi runsaasti ahventa, mutta alempana Hattujoessa ei tavattu kaloja. Kokonaisuudessaan Sivakko- ja Hattujoen kalasto on hyvin yksipuolista ja lajisto suppea. Koealoilta puuttuvat ahventa lukuun ottamatta tyypilliset virtavesikalat eikä lohikaloja ole tavattu. Metsähallitus on sisäisellä päätöksellään rauhoittanut Pampalon vanhan metsän alueen, joka sijaitsee noin kilometri pohjoiseen kaivoksen lähimmästä läjitysalueesta. Kaivospiirin länsipuolinen suoalue on kasvistollisesti arvokasta mesotrofista nevaa. Kohde on Metsähallituksen laatimassa sisäisessä Ilomantsin alue-ekologisessa suunnitelmassa merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi, mutta alueella ei ole virallista luokitusta. Käenjoen ja Ylä-Koitajoen vesistöalueilla on arvokkaita jo suojeltuja luontokohteita, joista osa kuuluu myös Natura 2000-ohjelmaan. Lähimpänä sijaitsevat Jorhonkorpi (FI0700094) sekä Koitajoen alue (FI0700043), johon kuuluvat Koivusuon luonnonpuisto, Ruosmesuon-Hanhisuon soidensuojelualue, Lahnavaaran ja Teppananahon vanhojen metsien suojelualueet, Ristisuo, Kotavaara ja Raiskionaho. Uusia suojelutai Natura-alueita ei ole perustettu kaivosalueen läheisyyteen. Käenjoen vesistöalueella, aivan sen alaosalla sijaitsee Iso Ukonsuon Tervasuon alue, joka kuuluu suojeltuihin lintuvesiin. Suurin osa Koitereen saarista kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, minkä aluerajaus ulottuu Syväysjoen suulle asti.

6(97) Ilman laatu Pohjois-Karjalan ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus on toteutettu koko maakunnan kattavana vuosina 1998 ja 2010. Bioindikaattoreina käytettiin mäntyjen epifyyttijäkäliä, sammalten alkuainepitoisuuksia ja neulasten rikkipitoisuutta. Näistä parhaiten ilman epäpuhtauksia osoitti sormipaisukarveen vaurioaste. Vuonna 1998 valtaosalla tutkimusaluetta sormipaisukarve oli tervettä, mutta vuonna 2010 keskimäärin lievästi vaurioitunutta. Molempina tutkimusvuosina suurimmat sormipaisukarveen vauriot sijoittuivat Hammaslahden ja Joensuun väliselle alueelle. Lieviä vaurioita todettiin eräiden taajamien keskustojen alueilla. Pampalon kaivosta lähinnä sijaitsevassa mittauspisteessä sormipaisukarve oli lievästi vaurioitunutta. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toiminnan yleiskuvaus Pampalon tuotannollinen toiminta on aloitettu vuoden 2011 alussa. Pampalon maanalaisen kaivoksen ja avolouhoksen louhintamäärä sekä rikastamon kapasiteetti nostetaan nykyisestä 270 000 tonnista maksimissaan 450 000 tonniin malmia vuodessa. Sivukivet huomioiden vuotuinen kokonaislouhintamäärä voi olla enimmillään noin 800 000 tonnia. Muita muutoksia ovat rikastushiekka-altaan patojen korottaminen nykyisestä +208 metristä +214 metriin, kaivosveden johtaminen selkeytysaltailta Lietojaan ja satelliittilouhoksista louhitun malmin (Rämepuro ja Hosko) rikastaminen Pampalon rikastamolla. Lisäksi haetaan lupaa laboratoriossa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen neutraloimiseen ja johtamiseen kaivoksen rikastushiekka-altaalle yhdessä rikastushiekkalietteen kanssa. Kultamalmi rikastetaan painovoima- ja vaahdotusrikastusprosessissa. Malmimäärän lisääminen edellyttää nykyisen avolouhoksen laajentamista itä- ja pohjoissuuntaan ns. Pampalo East- ja Pampalo North-esiintymiin. Rikastamon kapasiteetin kasvattaminen toteutetaan lisäämällä jauhatus- ja vaahdotuslaitteistoa ja prosessilaitteita olemassa olevan rikastamorakennuksen sisällä. Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti Pampalon kaivoksen tuote on louhittavasta malmista erotettava kultarikaste, jonka tuotantomäärä on noin 4 500 t/a. Vuosittainen rikastettavan malmin määrä on noin 270 000 tonnia. Rikastettavassa malmissa kullan pitoisuus on 3 5 g/t ja kullan kokonaissaanti noin 85 90 % malmin sisältämästä kullasta. Louhintamäärää ja rikastamon kapasiteettia on tarkoitus nostaa siten, että vuotuinen rikastettavan malmin määrä olisi maksimissaan noin 450 000 t/a. Tällöin rikastetta tuotettaisiin noin 7 700 t/a. Rikastamo ja murskaus toimivat keskeytymättömässä vuorotyössä seitsemän päivää viikossa. Se seisautetaan vain huolto- ja korjausseisokkien ajaksi, yhteensä noin 30 päivän ajaksi vuodessa. Louhinta kaivoksessa tapahtuu yleensä maanantaista perjantaihin.

7(97) Pampalon kaivospiirissä malmin louhinta ja rikastus jatkuvat tämän hetkisen näkemyksen mukaan vuoteen 2017 saakka. Sen jälkeen rikastamolla tullaan rikastamaan Karjalan kultalinjan muista esiintymistä louhittavaa malmia. Tällä hetkellä tuotanto tapahtuu maanalaisessa kaivoksessa, jossa varsinaiset louhintatyöt aloitettiin maaliskuussa 2010. Maanalaisen kaivoksen lisäksi alueella on avolouhos, josta louhinta loppui vuonna 1998. Olemassa olevaa avolouhosta tullaan laajentamaan itä- ja pohjoissuuntaan, kun Pampalo East ja Pampalo North -malmiot otetaan tuotantoon. Suunnitellut louhintamäärät Pampalon kaivospiirissä ja ennuste on esitetty seuraavassa taulukossa. Kaivos/louhos 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Maanalainen kaivos Malmi Sivukivi 18 40 205 40 300 40 300 40 300 40 300 40 220 30 200 25 Avolouhos: Pampalo East Malmi Sivukivi 30 200 50 400 50 400 50 400 20 Avolouhos: Pampalo North Malmi Sivukivi 20 200 30 150 Yhteensä Malmi Sivukivi Yhteensä 18 40 58 205 40 245 320 240 560 360 390 750 350 440 790 350 440 790 270 430 700 220 25 245 Sivukiven ja malmin suhde Pampalo East ja North -malmioissa on 8:1. Pampalon kaivospiiriltä louhittavan malmin lisäksi tehdään koelouhintoja Karjalan kultalinjan suunnitelluilla satelliittilouhoksilla ja malmi kuljetetaan koerikastettavaksi Pampalon rikastamolle. Louhittavan ja rikastettavan malmin määrä on noin 20 000 t/esiintymä. Määrä vastaa laajennuksen jälkeen noin kolmen viikon tuotantoa. Koerikastusta ennen malmista tehdään laboratoriokokeita, joilla voidaan ennakoida mm. syntyvän rikastushiekan laatua. Tarvittaessa Pampalon kaivospiirialueelta louhitaan myös tarvekiveä, joka murskataan ja käytetään esimerkiksi teiden rakentamiseen. Maanalainen louhinta Maanalaisen kaivoksen kulkuyhteytenä on Outokumpu Oy:n ja Endomines Oy:n toimesta vuosina 1997 2008 louhittu vinotunneli. Vinotunnelin pituus on noin 2 700 metriä (leveys 5 metriä, korkeus 5 metriä kaltevuus pääosin 1:7), alkaen avolouhoksen pohjalta +50 tasolta +420 tasolle. Vinotunnelista louhitaan malmioon kulkuyhteyksiä tuotantotasoille noin 20 metrin tasovälein. Malmiossa ns. tasoperät louhitaan malmia seuraavina tunneleina. Louhosten leveys vaihtelee 3 metristä yli 10 metriin ja sen pituus voi olla useita kymmeniä metrejä. Räjäytetty malmi lastataan aikaisemmin porausperänä toimineesta tasoperästä. Kuljetuskalustona käytetään kuorma-autoja, joiden hyötykuorma on 20 25 tonnia. Malmi kuljetetaan vinotien kautta maanpinnalla sijaitsevan murskaamon varastoon. Sivukivi

8(97) kuljetetaan välivarastoon avolouhoksen pohjalle tai sivukivikasaan, mistä se kuljetetaan myöhemmin takaisin louhostäytteeksi. Vedenpoisto kaivoksesta tapahtuu pumpuilla, joiden yhteydessä on liejunerotusaltaat. Kaivoksesta pumpattava vesimäärä on noin 500 m 3 vuorokaudessa. Avolouhoksen laajentaminen Avolouhoksen laajentaminen Pampalo North -malmioon on tarkoitus aloittaa vuonna 2012 ja East -malmioon vuonna 2012 tai 2013. Louhintamenetelmänä avolouhoksissa käytetään pengerlouhintaa. Louhintaräjäytykset tehdään arkisin klo 7 22 välisenä aikana. Louhoksella työskennellään tarvittaessa ympäri vuorokauden. Malmi kuljetetaan rikastamolle joko suoraan rikastettavaksi tai malmin välivarastoalueelle. Pintamaat ja sivukivi läjitetään nykyiselle sivukiven ja pintamaiden läjitysalueelle. Avolouhoksen laajennus tulee maksimissaan olemaan nykyisen avolouhoksen suuruinen ja syvyinen. Nykyisen avolouhoksen pinta-ala on 2,4 hehtaaria ja syvyys 25 metriä. Murskaus ja rikastus Kaivoksesta kuorma-autoilla maanpinnalle kuljetettu malmi välivarastoidaan tarvittaessa murskaamon vieressä olevalle kentälle tai kipataan suoraan murskaamoprosessiin, jossa malmi pienennetään kolmivaiheisella murskauksella alle 13 mm:n kokoon. Murske johdetaan välivarastoon ja edelleen kuljettimilla myllyssä tapahtuvaan jauhatukseen, jossa murske pyritään hienontamaan alle 0,1 mm:n raekokoon. Jauhatuksessa käytetään jauhinkappaleina rautakuulia ja vettä väliaineena. Rikastamon kapasiteettia suunnitellaan nostettavan lisäämällä toinen kuulamylly, jonka kapasiteetti on 20 t/h. Nykyistä myllyä käytetään 38 t/h kapasiteetilla. Myllyssä hienonnettu kiviaines- ja prosessivesiseos johdetaan luokittimien kautta hiukkaskoon mukaan jakautuen painovoimaerotukseen ja vaahdotusprosessiin. Kapasiteetin nostosta johtuen vaahdotusprosessiin lisätään tarvittava määrä vaahdotuskapasiteettia riittävän rikastesaannin varmistamiseksi. Vaahdotusprosessissa ja rikasteen sakeutuksessa käytetään apuna prosessikemikaaleja. Lievästi emäksisen malmin ansiosta veden ph:n nostoon ei tarvita kemikaaleja. Vaahdotuskennoissa ilmakuplat nostavat kemikaalien avulla kultarikasteen vaahdon mukana kennojen yläosaan, josta ne valuvat ylivuotona rikasteränneihin. Vaahdotuskennoissa ränneihin erotettu rikastevesiliete pumpataan edelleen sakeuttimeen, josta se siirretään suodatuslaitteistoon veden erottamiseksi rikasteesta. Veden erotuksen jälkeen kultarikaste siirretään hihnakuljettimella rikastevarastoon, josta se lähetetään muualle jatkokäsittelyyn. Malmin sisältämät sulfidit, joista pääosa on pyriittiä (FeS 2), nousevat kultarikasteeseen ja menevät tämän mukana jatkojalostukseen. Rikastushiekkaan arvioidaan jäävän enintään 10 % malmissa olleista sulfideista. Rikastushiekan läjitys ja vesien jälkiselkeytys Rikastusprosessista syntyvä jäte eli rikastushiekka koostuu hienoksi jauhetuista malmi- ja sivukivimineraaleista sekä rikastuskemikaalien jäämistä. Rikastushiekan

9(97) päämineraaleja ovat plagiokaasi, biotiitti, maasälpä, kalsiitti ja kvartsi. Rikastushiekan sulfidimineraaleista pääosa on rikkikiisua, vähemmissä määrin magneettikiisua, kuparikiisua ja arseenikiisua. Yhteensä näytteissä esiintyi sulfidimineraaleja 0,45 1,20 Wt%, keskiarvona 0,85 Wt%. Rikastushiekka-allas Rikastusprosessista jäävä rikastushiekkaliete pumpataan veden mukana rikastushiekka-altaaseen, jossa hiekka erotetaan vedestä laskeuttamalla. Altaan pinta-ala on noin 22,5 hehtaaria ja täyttötilavuus HW-tasossa (+206 m) noin 760 000 m 3. Ennen rikastushiekka-altaan rakentamista alueella tehtyjen maaperätutkimusten perusteella altaan pohjois-, itä- ja eteläreunoilla maalaji on moreeni. Altaan keskiosassa, suon turpeen alla on ohut lieju- ja silttikerros, paikoin myös laihaa savea. Näiden alla on moreenia. Altaan länsiosan suoalueella turpeen paksuus on 1 2 metriä. Koko alueella pohjamoreenin vedenläpäisevyys täyttää arvon k 10-7 m/s. Kaikissa alueella tehdyissä koekuopissa moreenikerroksen paksuus oli yli kaksi metriä. Rikastushiekka-allas on rakennettu ympäristöluvan ja alueelliselle ympäristökeskukselle ennalta toimitetun rakennussuunnitelman mukaisesti. Rikastushiekka-altaan pohjalta ei poistettu pintamaita, vaan mm. alueen turvekerrokset pyrittiin jättämään mahdollisimman yhtenäiseksi, tiiviiksi pohjarakenteeksi. Rikastushiekka-altaan patorakenteiden alta kasvillisuus ja humus poistettiin. Patopenkereet rakennettiin moreenista kerrospengerryksenä, tiivistäen jokainen kerros 90 %:n tiiviysasteeseen ennen seuraavan kerroksen rakentamista. Padon suodatin- ja verhoilukerroksissa on käytetty suodatinkangasta. Lisäksi padon harjalle on tehty kantava kerros pienlouheesta ja verhous/eroosiosuojaus murskeesta. Padon läpivientiputkina on käytetty kovaa polyeteeniputkea puskuhitsausliitoksin. Rikastushiekka-altaan padoilla on tehty maatutkaluotaus 1.7.2010. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mahdollisia patojen ongelmakohtia ja rakenteita. Tulosten mukaan pato täyttää sille asetetut suunnitteluarvot. Rikastushiekka-altaan rikastushiekan vesipinnan korkeus oli hakemusta jätettäessä noin +205 metriä ja patojen korkeus noin +208 metriä. Patojen yläpinta on tällä hetkellä enimmillään noin kahdeksan metriä viereisen suon pintaa korkeammalla. Altaan nykyinen jäljellä oleva täyttötilavuus riittää noin vuoteen 2016 saakka. Padon korotus Tulevaisuudessa patoa on tarkoitus korottaa rikastushiekalla tasoon +214 metriä. Korotus tapahtuu kaivamalla altaan sisäpuolelta rikastushiekkaa, joka nostetaan padon päälle kuivumaan ennen rakentamista. Rikastushiekkaliete on pumpattu altaaseen padon reunoilta, jolloin karkeampi materiaali on jäänyt padon lähelle ja hienompi materiaali laskeutunut sisemmäksi altaaseen. Näin padon rakentamisessa käytettävä rikastushiekka on karkeaa, hyvin padon korottamiseen soveltuvaa materiaalia. Korotusmenetelmänä käytetään ns. vastavirtaan täyttöä, jossa padon harja siirtyy sisäänpäin altaaseen. Padon korotukselle laaditaan tekniset suunnitelmat sekä tehdään stabiliteettitarkastelu, jonka jälkeen toteuttamiselle haetaan lupa patoviranomaiselta.

10(97) Jälkiselkeytys Rikastushiekka-altaalta vesi johdetaan 3,6 hehtaarin kokoiseen jälkiselkeytysaltaaseen, jonka täyttötilavuus on 95 000 m 3. Jälkiselkeytysaltaan pintamaalajina on hiekka ja siltti. Jälkiselkeytysaltaan ja patojen kohdalta poistettiin pintamaat ennen rakentamista. Jälkiselkeytysaltaan reunapadon harja on samalla tasolla rikastushiekkaaltaan patojen kanssa (+208 m). Pohjan taso on +201,5 m. Rikastushiekka- ja jälkiselkeytysaltaalla selkeytynyt vesi otetaan jälkiselkeytysaltaan päähän sijoittuvasta pumppukaivosta, josta vesi johdetaan takaisin rikastamolle. Mahdollinen yliteveden purku vesistöön tapahtuu selkeytysaltaan puolelle rakennettavan yliteveden poistoputkiston kautta. Sivukiven ja ylijäämämaan läjitys Maa- ja kiviainesten varastoalue sijaitsee louhosalueen länsi- ja luoteispuolella. Läjitysalueelle oli hakemusta jätettäessä varastoituna tutkimustoiminnassa muodostunutta sivukiveä (noin 50 000 m 3 ) ja moreenia (190 000 m 3 ). Sivukivi koostuu pääosin silikaateista, joita ovat maasälpä, amfibolit ja kiilteet. Aiemmin läjitettynä ollut avolouhoksen sivukivi on sijoitettu kaivoksen infran rakenteisiin ja kaivoksen täyttöön ja heikkopitoinen malmi on rikastettu rikastamolla. Edellä mainittujen lisäksi rikastushiekka-altaan ympärillä olevaan kahteen pintamaakasaan on läjitetty vuosina 2009 2010 toteutetuista maarakennustöistä peräisin olevia maa-aineksia 20 000 m 3 ktd. Maa-ainekset ovat pääasiassa rikastushiekka-altaan patojen kohdalta poistettuja pintamaita, jotka käytetään toiminnan päätyttyä rikastushiekka-altaan maisemointiin. Tällä hetkellä läjitysalueen suurin korkeus on sivukiven varastoalueella, jonka korkeus on 12 metriä. Nykyisin maanalaisesta kaivoksesta ei enää tuoda sivukiveä läjitysalueelle läjitettäväksi, vaan sivukivi käytetään suoraan louhostäyttöön. Mikäli maan alla ei ole varastointitilaa, voidaan sivukivilouhetta tuoda tilapäisesti varastoon avolouhoksen pohjalle. Avolouhoksen laajentamisessa syntyvät pintamaat, sivukivi ja heikkopitoinen malmi läjitetään pääosin nykyiselle läjitysalueelle. Osa alueelta poistettavasta moreenista käytetään Lietojanlammen kuivatusta varten tehtävään patorakenteeseen. Sivukivi käytetään myöhemmin maanalaisen louhoksen täyttöön ja pintamaat alueen maisemoinnissa. Lopullisesti läjitettäväksi arvioidaan jäävän vain vähäisiä määriä sivukiveä. Sivukivialueen arvioitu lopullinen korkeus on korkeintaan +220 m (N60), läjitysalueen alkuperäisen maanpinnan tason ollessa noin +202 m. Kemikaalien käyttö ja varastointi Malmin louhintaprosessissa käytetään räjähdyskemikaaleja ja mm. kalliotilojen tuentaan ja poraus- ja kuljetuskaluston kunnossapitoon liittyviä kemikaaleja. Kaivoksella on käytössä kolme erillistä maanalaista räjähdysainevarastoa. Varsinaiset räjähdysaineet varastoidaan kahdessa kallioon louhitussa tilassa ja nallit merikontista tehdyssä varastossa.

11(97) Rikastamon vaahdotusprosessissa käytetään erilaisia prosessikemikaaleja, joiden avulla kultaa sisältävät hiukkaset erotetaan muusta kiviaineksesta. Rikastuskemikaalit varastoidaan rikastamohallin yhteydessä olevassa kemikaalivarastossa erilaisissa säilytysastioissa. Rikastamon tuotantotiloissa ja kemikaalivarastossa ei ole viemäröintiä, vaan lattian kallistettujen alueiden keskellä sijaitsevat pumppukaivot, joista mahdolliset kemikaalivuodot saadaan kerättyä talteen ja toimitettua takaisin prosessiin tai asianmukaiseen käsittelyyn. Seuraavassa taulukossa ovat kemikaalien käyttömäärät vuonna 2011 ja maksimituotannon mukaiset kemikaalimäärät sekä kemikaalien varastointi. Määrät on ilmoitettu hankintaväkevyydessä. Kemikaali Käyttötarkoitus 2011 t/a RIKASTUSKEMIKAALIT Kaliumamyyliksantaatti Kokooja 4 10 800 kg suursäkissä, joka pakattu puulaatikkoon Natrium-di-isobutyylidi-tiofosfaatti 2-Metyyli-2- pentanoni Karboksimetyyliselluloosa Kuparisulfaatti Vesilasi (ei tällä hetkellä käytössä) Louhintaräjähdys-aine Cyclotrimetyylitrinitramiini - pohjainen räjähdysaine Ammoniumnitraattiemulsioräjähdysaine Heksogeeni (RDX) ja pentriitti (PETN) räjäytysnalli PETN (pentaerytritolitetranitraatti, pentriitti) - pohjainen räjähdysaine Natriumnitriitti, natriumtiosyaniitti Maksimi t/a Varastointapa Apukokooja 10 22 1000 kg IBC kontti 5 Vaahdote 7 15 800 kg IBC kontti 5 Talkin painaja 70 150 20 kg, 500 kg ja 1000 kg säkeissä 15 Sulfidien aktivointi 3 7 1250 kg suursäkki 5 dispergoija rikastuksessa - 45 kontti 1000 kg 4 LOUHINTAKEMIKAALIT Polttoöljyammoniumnitraaattiräjähde 172,9 370 säkki 5 Louhintaräjähde 0,8 1,7 0,1 Louhintaräjähde 63,2 100 laatikko 3 Ei sähköinen räjäytysnalli 0,047 0,1 pakkaus 0,02 Maksimi varasto (t) Sytytysväline 0,016 0,03 pakkaus 0,015 Vesi-öljy ammoniumnitraatti 6 150 säiliö 20 Sementti 250 535 säkki 100 vesilasi Ruiskubetonin - 3 1 m 3 kontti 1 kiihdytin Epoksihartsi Kalliopulttien - 10 patruunoita 1 juotosaine Urea Pakokaasujen 3 6,5 ICB kontti 1 puhdistus Happikaasu Hitsauskaasu 0,06 0,12 pullo 0,05 Asetyleenikaasu Hitsauskaasu 0,08 0,17 pullo 0,05 Argon (kaasu) Hitsauskaasu 0,08 0,17 pullo 0,05 Kaasutusliuos, emulsioräjähteen herkistin Emulsioräjähteen välivalmiste 0,1 4 IBC kontti 3 MUUT KEMIKAALIT Voiteluöljy 4 8,5 tynnyri 0,4 Jäähdytysneste 0,5 1,07 tynnyri 0,2 6

12(97) Rasva 0,1 0,2 tynnyri Vaihteistoöljy 1,5 3,6 tynnyri 0,4 Liuotinpesuaine 0,6 1,3 tynnyri 0,4 Pakkasneste 0,2 0,4 tynnyri 0,2 Muut kunnossapitotonnit <5 <1 JÄTEVEDENKÄSITTELYKEMIKAALIT Ferrosulfaatti Fosforin saostaminen 0,23 0,4 säiliö 0,5 Selvitys vesiympäristölle haitallisia aineita sisältävistä kemikaaleista Veden käyttö Lupamääräyksen 30 mukaisesti lupahakemusta varten on tehty selvitys vesiympäristölle haitallisia aineita sisältävien kemikaalien käytöstä ja niiden muodostumisesta prosesseissa sekä mahdollisista ympäristöön joutuvista päästöistä. Kemikaalien luokituksen perusteella ympäristövaaraa aiheuttavia kemikaaleja ovat rikastamolla käytettävä kuparisulfaatti sekä kaivoksella käytössä olevat natriumtiosyaniittia sisältävä kaasutusliuos (emulsioräjähteen herkistin) ja bisfenoleita sisältävä epoksihartsi. Lisäksi käytössä olevat diesel- ja voiteluöljyt ovat ympäristövaarallisia. Kaivoksessa käytettävät räjähdysaineiden osat ovat osa räjähdysprosessia ja siten hajoavat räjäytyksen aikana. Hajoamistuotteet päätyvät kaivosveteen ja sitä kautta rikastushiekka-altaaseen. Epoksihartsin ainesosana oleva bisfenoli sitoutuu juotokseen ja jää kaivokseen. Kuparisulfaattia käytetään seitsemän tonnia vuodessa. Kuparisulfaatin avulla rautakiisujen pinta aktivoidaan sellaiseksi, että rautakiisut ja kiisujen pinnoilla oleva kulta tarttuu ksantaattiin. Kiisut päätyvät pääosin rikasteeseen, joka kuljetetaan rikastamolta jatkojalostukseen. Osa kuparisulfaatista voi päätyä rikastushiekka-altaaseen. Rikastuskemikaaleina käytettävistä kokoojakemikaaleista ja flokkulanteista valtaosa tarttuu rikasteeseen. Kokoojista ksantaatit ovat vesiliuoksessa helposti hajoavia, eivätkä myöskään aiheuta merkittäviä vesipäästöjä. Myös aktivointikemikaalit tarttuvat suurelta osin rikasteen pintaan ja vain pieni osa niistä joutuu jätevesiin. Syanidipitoisen laboratoriojätteen syanidipitoisuus on neutraloinnin jälkeen niin alhainen, ettei se rikastushiekkalietteeseen sekoittuessaan aiheuta syanidipäästöä vesiin. Osa rikastuskemikaalien yhdisteistä edelleen osittain hajoaa tai saostuu rikastushiekka-altaassa. Toiminnassa ei käytetä kemikaaleja, jotka sisältäisivät vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 1022/2006 mukaisia aineita. Toiminnassa käytetään vettä rikastamon prosessivetenä (jauhatus ja rikastus vesilietteessä), pumppujen tiivistevetenä, kemikaalien valmistuksessa, huuhtelu- ja pesuvetenä sekä talousvetenä. Kaivoksella porauksessa käytettävä vesi on pääosin kaivoksen valumavesiä. Rikastamon prosessivetenä on pääasiassa kierrätysvesi, joka pumpataan rikastamolle jälkiselkeytysaltaan päähän sijoitetusta settikaivosta. Ennen rikastamon ylösajoa

13(97) pumpattiin rikastushiekka-altaaseen vettä Hattujärvestä noin 200 000 m 3 ja Lietojasta noin 10 000 m 3. Kaivoksen kuivatusvesiä ja toiminta-alueen pintavesiä käytetään korvaamaan vesikierrossa syntyvää hävikkiä. Vuonna 2012 rikastushiekka-altaalle pumpataan Lietojanlammen kuivatusvesiä noin 40 000 m 3. Rikastamon pumppujen tiivistevetenä ja kemikaalien valmistuksessa käytetään alueelle tehdystä ns. prosessivesikaivosta otettavaa tuorevettä. Talousvesi ja laboratoriossa käytettävä vesi otetaan ns. talousvesikaivosta, joka on 190 m syvä kallioporakaivo. Vuonna 2011 vettä otettiin rikastamolle noin 520 000 m 3 jälkiselkeytysaltaasta ja noin 22 000 m 3 tuorevettä prosessivesikaivosta, eli sisäisen vedenkierrätyksen prosenttiosuus on 96 %. Ominaisvedenkulutus on noin 2,5 m 3 /malmitonni. Vedenkulutus kasvaa likimain tuotantomäärän suhteessa. Rikastushiekka-altaalta juoksutus Vettä johdetaan jälkiselkeytysaltaalta vesistöön, kun rikastushiekka-alueen veden varastointikapasiteetti ylittyy. Ensimmäinen juoksutus on tehty syksyllä 2012 talvella 2013, jolloin juoksutettava vesimäärä oli noin 198 000 m 3. Keskimääräisellä sademäärällä sen arvioidaan olevan noin 150 000 m 3 /a. Runsassateisena vuotena määrä voi olla suurempi. Ennakoivalla yliteveden juoksutuksella varmistetaan, että rikastushiekka-altaan vastaanottokapasiteetti ja veden viipymä altaalla riittävät myös poikkeuksellisen runsassateisina vuosina. Mahdollinen juoksutus pyritään tekemään ylivirtaama-aikoina, noin neljän kuukauden ajan vuodessa (keväällä ja syksyllä), jolloin keskimääräinen juoksutusmäärä olisi 1 250 m 3 /d, 14 l/s. Suomen ympäristökeskuksen HBV-mallin perusteella vastaanottavan vesistön, Sivakkojoen keskivirtaama on avovesiaikaan noin 290 l/s, keskialivirtaama noin 190 l/s ja alivirtaama 85 l/s. Vuosiraporttien mukaan vesiä on vuonna 2013 juoksutettu 280 916 m 3 ja 234 646 m 3 vuonna 2014. Luvuissa ovat mukana myös suotovesien määrät. Polttoaineet Työkoneiden polttoaineena käytettävä kevytpolttoöljy ja dieselöljy varastoidaan kaksoisvaipallisissa 10 20 m 3 :n maanpäällisissä säiliöissä polttoaineen tankkausalueella. Polttoainesäiliöiden lähialueen maaperä on suojattu kantavan sorakerroksen alla olevalla suojamuovilla. Kyseinen kenttä on tarkoitus asfaltoida vuonna 2012. Valumavedet johdetaan öljynerotuksen kautta kaivosveden selkeytysaltaalle. Polttoaineen kulutus oli vuonna 2011 noin 128 m 3, toiminnan laajentamisen jälkeen arviolta 270 m 3 /a. Energian käyttö ja energiatehokkuus Suurimmat energiankäyttökohteet ovat rikastamo, kaivos ja murskaamo. Rikastamolla suurin sähkönkulutus aiheutuu malmin jauhatuksessa käytettävistä jauhinmyllyistä, seulonnasta ja vaahdotuksesta sekä prosesseissa käytettävistä pumpuista. Rikastamo myös lämmitetään sähköllä. Energiatehokkuuden parantamiseksi toimistolla, rikastamolla ja laboratoriossa on kierrätysilman lämmön talteenottojärjestelmät ja lähes kaikki sähkömoottorit on varustettu taajuusmuuntajilla. Suuri osa laitoksen taajuusmuuntajista ja moottoreista on standardin ISO 14 001 mukaisia. Koko laitoksen au-

14(97) tomaatiotaso on korkea ja se estää omalta osaltaan laitteiden tyhjäkäytön ja pitää eri laitteiden käynnin optimaalisella tasolla. Maanalaisella kaivoksella kuluu sähköenergiaa mm. kaivoksen tuuletusilman puhallukseen ja lämmitykseen sekä poraukseen. Siirtotappioiden välttämiseksi kaivoksessa on viety 20 kv:n jakelujärjestelmä 320 metrin syvyyteen. Muuntajina käytetään energiatehokkaita kuivamuuntajia. Kaivoksen tuuletusta käytetään pääasiallisesti vain silloin kun kaivoksessa työskennellään. Vuonna 2011 energiankulutus oli 14,5 GWh, josta 43 % kului kaivoksella ja 57 % rikastamolla sekä murskauksessa. Liikenne ja liikennejärjestelyt Pampaloon suuntautuvaa henkilöautoliikennettä on noin 70 120 ajoneuvoa päivässä. Raskasta liikennettä, kuten rikaste- ja polttoainekuljetuksia on maksimissaan noin 30 50 kpl viikossa. Raskaan liikenteen määrä lisääntyy noin 10 % toiminnan laajentuessa. Toiminta-alueen sisäisestä liikenteestä merkittävin on malmin kuljetus kaivokselta murskaamoalueelle (noin 50 kuormaa vuorokaudessa). Kaivosalueella liikennöi sisäisesti sekä yhtiön omistamia että koneurakoitsijoiden kauhakuormaajia, kaivinkoneita, dumppereita, kuorma-autoja ja henkilöautoja. Tämä liikennemäärä maksimissaan kaksinkertaistuu toiminnan laajentuessa. Sisäistä liikennöintiä on vuorokauden ympäri. Toiminta-alueen tiet ovat pääasiassa sorapintaisia. Toimiston edusta ja parkkipaikka sekä rikastamon edusta ovat asfaltoituja. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus Hakemuksen liitteenä on laaja ja yksityiskohtainen selvitys parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta Pampalon toiminnoissa. Vertailuasiakirjoina on käytetty erityisesti seuraavia: BREF, Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, European Commission, January 2009 ja Kauppila, P., Räisänen, M.L. ja Myllyoja S. (toim.), Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt, Suomen Ympäristökeskus, 2011. Selvityksessä on tarkasteltu mm. vesipäästöjen ja niiden aiheuttamien ympäristövaikutusten minimoimista, melu- ja tärinävaikutusten ehkäisemistä, padon suunnittelua, rakentamista ja käyttöä, käytön aikaisen rikastushiekan ja sivukiven ympäristövaikutusten hallintaa, padon ja sivukivikasojen stabiilisuuden varmistamista, onnettomuuksien ja niiden aiheuttamien vaikutusten ehkäisemistä ja minimoimista, kaivoksen ja läjitysalueiden sulkemista ja jälkihoitoa, ympäristöasioiden hallintaa ja valvontaa sekä tarkkailua. Tehdyn arvion mukaan kaivoksen ja rikastamon tekniikka edustaa tavanomaista, modernia kaivosteollisuuden tekniikkaa ja täyttää nykyisellään BAT- ja BEP- dokumenttien asettamat vaatimukset ja käytännöt.

15(97) TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Päästöt vesiin ja viemäriin Syntyvät jätevedet ja niiden käsittely Toiminnassa syntyvät merkittävimmät jätevedet ovat rikastamon prosessijätevesi, kaivoksen ja louhoksen kuivanapitovesi sekä saniteettijätevesi, jotka kaikki johdetaan joko suoraan tai puhdistuksen jälkeen rikastushiekka-altaalle tai jälkiselkeytysaltaalle. Rikastamolla syntyvän prosessijäteveden määrä kasvaa samassa suhteessa tuotantomäärän kanssa. Avolouhoksen laajentaminen ei merkittävästi vaikuta pumpattavan veden määrään, koska laajennus tulee nykyisen avo- ja maanalaisen louhoksen kuivatuskartion piiriin. Avolouhoksesta vesi virtaa maanalaiseen kaivokseen, josta se pumpataan yhdessä maanalaisen kaivoksen kuivatusveden kanssa kaivosveden selkeytysaltaille ja edelleen rikastushiekka-altaalle. Seuraavassa taulukossa on esitetty toiminnassa syntyvien jätevesien kokonaismäärät, jotka johdetaan rikastushiekka-altaalle ja edelleen kierrätettäväksi rikastamolle Jätevesi 2011 m 3 /a Ennuste m 3 /a Prosessijätevesi 541 200 1 160 000 Maanalaisen kaivoksen ja avolouhoksen kuivatusvesi 183 160 180 000 Saniteettijätevesi (rikastamo ja toimisto)* 1 450 2 000 *määritetty laskennallisesti keskimääräisen vuorokausijätevesimäärän perusteella. Rikastushiekka-altaan vesitasearvio on esitetty seuraavassa taulukossa. Vesitase esittää tilannetta, jossa kaikki kaivoksen kuivanapitovesi pumpataan rikastushiekkaalueelle. Todellisuudessa kuivanpitovesiä tullaan purkamaan myös Lietojaan, jolloin rikastushiekka-alueelle johdettava ja sieltä juoksutettava vesimäärä on huomattavasti alhaisempi. Myös tuotantomäärän nosto pienentää juoksutettavan veden määrää, koska prosessiin otettavan ja rikasteeseen sekä rikastushiekkaan jäävän veden määrä kasvaa, mutta kaivoksesta pumpattavan veden määrä säilyy nykyisellä tasolla. Seuraavassa taulukossa on rikastushiekka-altaan yhden vuoden vesitasearvio vuoden 2011 ja korotetulla tuotantomäärällä. Kapasiteetti 270 000 t/a Kapasiteetti 450 000 t/a Läjitettävä rikastushiekkamäärä (m 3 /a) 109 000 182 000 Altaan pinta-ala (m 2 ) 225 000 225 000 Altaaseen tuleva vesi m 3 /vuosi m 3 /vuosi Sadanta 133 000 133 000 Prosessista altaaseen palaava vesi, sis. tuoreveden 696 000 1 159 000 Kaivoksesta pumpattu vesi 180 000 180 000 Vedet altaalle yhteensä 1 009 000 1 472 000 Altaasta lähtevä vesi m 3 /vuosi m 3 /vuosi Haihdunta 111 000 111 000 Suotautuminen 116 000 116 000 Palautus prosessiin 669 000 1 114 000

Huokosvesi 43 000 72 000 Lähtevät vedet yht. 939 000 1 413 000 Vesi ylimäärä (+) / alijäämä (-) + 70 000 + 59 000 Yhteensä (hiekka + vesi) + 179 000 + 241 000 16(97) Rikastamon prosessijätevesi Rikastusprosessissa syntyvät jätevedet sisältävät jäämiä malmimineraaleista ja rikastuskemikaaleista. Tulosten perusteella rikastusprosessin vaikutus prosessiveden laatuun on selkeästi nähtävissä ainoastaan sulfaattipitoisuuden ja typpipitoisuuden nousuna, kertoen sulfidisen malmimineraalin vaikutuksesta ja räjähdysaineiden kulkeutumisesta malmin mukana rikastamolle. Kaivosvesi Maanalaisesta kaivoksesta pumpattavan veden laatuun vaikuttavat malmin koostumus ja louhinnassa käytettävät räjähdysaineet. Kaivoksesta pumpattavan veden laatua tarkkaillaan säännöllisellä näytteenotolla. Kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen (vuodesta 2010) kaivoksesta pumpattava vesi on ollut lievästi alkaalista. Vedessä oleva kiintoaine on pääosin epäorgaanista sakkaa, eli kivijauhetta. Typpi on peräisin räjähdysaineiden käytöstä ja fosfori apatiittimineraalista. Korkea COD Cr johtuu pääasiassa näytteen sisältämän ferro-raudan hapettumisesta kromaatin vaikutuksesta, eikä siten kuvaa orgaanisen aineksen määrää kaivosvedessä. Tähän saakka räjähdysaineena on käytetty ammoniumnitraatin ja polttoöljyn seoksesta koostuvaa, herkästi veteen liukenevaa räjähdysainetta (ANFO), mikä aiheuttaa kaivosveteen kohonneita typen pitoisuuksia. Räjähtämättä jäänyttä räjähdysainetta kulkeutuu myös malmin mukana rikastamolle ja sieltä edelleen rikastushiekkalietteen mukana rikastushiekka-altaalle aiheuttaen typpikuormitusta. Maanalaisen kaivoksen tuotannossa tullaan vuonna 2012 siirtymään emulsioräjähteisiin, joissa räjähdeaineen hukka on huomattavasti vähäisempi kuin nykyisessä ANFO-räjähteessä. Tämä todennäköisesti vähentää typpikuormitusta veteen. Avolouhoksessa tullaan todennäköisesti käyttämään ANFO-räjähdettä louhintateknisistä syistä. Tulosten perusteella selkeytysaltaat toimivat hyvin kaivosveden sisältämän kiintoaineksen ja kiintoaineksessa olevien metallien erotuksessa. Arvioitaessa rikastushiekka-altaalle kaivosveden mukana aiheutuvaa kuormitusta, tulee huomioida, että taulukossa esitetyt kaivoksesta pumpatun veden pitoisuudet olivat huomattavasti nykyistä alhaisempia, sillä kaivostoiminta ei ollut silloin käynnissä. Tällä hetkellä selkeytysaltailta pumpattavan veden pitoisuudet ovat siksi tässä esitettyjä korkeampia. Selkeytysaltailta pumpattavan veden laadun tarkkailu on otettu vuoden 2012 alusta alkaen uudestaan tarkkailuohjelmaan, mutta ensimmäiset tulokset eivät ennättäneet tähän lupahakemukseen.

17(97) Saniteettijätevesi Rikastamon ja toimistorakennuksen sosiaalijätevesille on rakennettu erillinen jätevedenpuhdistamo kesällä 2010. Jätevedenpuhdistamo on ns. kemiallinen pienpuhdistamo, jonka huollosta ja tarkkailusta vastaa laitetoimittaja. Puhdistamon kapasiteetti on 7 m 3 /d, mutta vuonna 2012 keskimääräinen puhdistamolle johdettava jätevesimäärä oli 4 m 3 /d. Puhdistamo on mitoitettu 80 hengen ympärivuotiseen käyttöön. Puhdistamon ensimmäinen osa toimii saostussäiliönä. Tässä tapahtuu kiinteän jätteen esisaostus. Osa ravinteista ja suurin osa patogeeneistä poistuu lietteen mukana. Saostuskaivo tyhjennetään tavallisesti kaksi kertaa vuodessa. Liete viedään lokaautolla yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle. Toisessa osassa nopeutetaan orgaanisten aineiden biologista hajoamista ilmanpuhalluksella (O 2) ja saadaan näin BHK7 (biologinen hapenkulutus) redusoiduksi. Fosfori erotetaan annostelemalla ferrosulfaattia. Aktiivilietteen toimivuus varmistetaan syklisellä palautuspumppauksella ensimmäiseen säiliöön. Puhdistamon toiminta katkaistaan joka vuorokausi kolmeksi tunniksi yöllä, jolloin toiseen säiliöön muodostuu anoksiset olosuhteet. Tällöin typpi muuntuu typpikaasuksi, joka vapautuu ulkoilmaan. Laitetoimittajan toimittaman raportin mukaan puhdistamon puhdistustehokkuus normaalikuormituksella on BOD:n osalta 98 %, kiintoaineksen osalta 93 %, kokonaistypen osalta 64 % ja kokonaisfosforin osalta 92 %. Puhdistetut jätevedet johdetaan kaivosvesien laskeutusaltaalle, mistä ne johdetaan muiden vesien joukossa rikastushiekka-altaalle. Kaivostuvan saniteettijätevesille on rakennettu oma saniteettijätevedenpuhdistamo vuonna 2004, jossa jätevedet imeytetään kolmen sakokaivon jälkeen maastoon. Sakokaivoliete poistetaan tarvittaessa ja toimitetaan asianmukaiseen vastaanottopisteeseen. (Sittemmin myös kaivostuvan ja uuden huoltohallin jätevedet on johdettu em. kemialliselle puhdistamolle.) Muut vedet Toiminta-alueen sade- ja hulevesiä on laskennallisesti määritettynä keskimäärin noin 130 m 3 /d. Alue on ojitettu siten, että pääosa maa- ja kiviainesten varastoalueen sadeja hulevesistä johdetaan avolouhokseen ja sieltä edelleen maanalaisen kaivoksen pumppausaseman kautta kaivosveden selkeytysaltaille ja rikastushiekka-altaalle. Kesällä 2012 rakennettavaan huoltohalliin tehdään koneiden ja laitteiden pesupaikka, josta vedet johdetaan öljynerotuskaivon ja kaivosveden selkeytysaltaiden kautta rikastushiekka-altaalle. Vesistökuormitus Rikastushiekka-altaalle kerätyt jätevedet aiheuttavat vesistökuormitusta rikastushiekka-altaan suotovesien ja yliteveden juoksutuksen vuoksi.

18(97) Päästöt ilmaan Merkittävimpiä toiminnasta aiheutuvia ilmapäästöjä ovat mm. malmin murskauksessa syntyvät mineraalihiukkaspäästöt, louhinnassa syntyvät räjähdyskaasut sekä liikenteen ja työkoneiden aiheuttamat pakokaasupäästöt. Pölypäästöt Mineraalihiukkaspäästöjä aiheutuu useista eri toiminnoista, kuten esimerkiksi louhinnasta, kuljetuksista, lastauksista ja murskauksesta sekä rikastushiekan varastoinnista. Murskauksen ja seulonnan jälkeen tapahtuva jauhatus tehdään vesilietteessä, eikä se aiheuta merkittäviä ilmapäästöjä. Malmi on märkää, eikä aiheuta merkittävää pölyämistä varastokasasta. Mineraalipöly vastaa koostumukseltaan hienoksi jauhautunutta malmia ja sen sivukiviä. Käsiteltävä kiviaines koostuu pääosin silikaattimineraaleista eikä sisällä merkittävässä määrin raskasmetalleja. Pölyn ei ole myöskään todettu sisältävän asbestia tai muita kuitumineraaleja. Murskaamon merkittävin pölylähde on ollut murskatun malmin putoaminen kuljettimelta välivarastokasaan. Tästä aiheutuvan pölyn vähentämiseksi kuljettimen ja kasan välinen ilmatila koteloitiin ns. sukalla, joka vähentää ympäristöön leviävää pölyä merkittävästi. Kiviautojen kuormat kipataan murskaamon syöttönieluun ulkoilmassa avoimessa tilassa, eikä pölypäästöjä ole siten mahdollista saada täysin kerättyä käsittelyyn. Myöskään murskattavan malmin kastelu ei ole mahdollista, sillä syöttimet eivät toimi mikäli malmi on kosteaa. Kuljetin on koteloitu, mutta murskaimia (3 kpl) ei ole toistaiseksi suunniteltu koteloitavan. Murskaimien koteloinnilla tai sijoittamisella sisätiloihin ei ole merkitystä pölyn määrän ohjearvojen toteutumiseen lähimmissä häiriintyvissä kohteissa, sillä toiminta sijaitsee kaukana asutuksesta. Pölyn määrää seurataan ja ympäristöluvan mukaiset pölymittaukset on tehty vuonna 2012. Laskeumamittaus Pampalon kultakaivoksen läheisyydessä on mitattu kuukausilaskeumaa standardin SFS 3865 mukaisesti vuonna 2012. Mittaukset tehtiin neljässä kuukauden sarjassa (13.6. 12.7., 12.7. 10.8., 10.8. 11.9. ja 11.9. 9.10.2012) kolmessa mittauspisteessä. Kokonaislaskeuman (epäorgaaninen ja orgaaninen laskeuma yhteensä) keskiarvo oli 5,18 g/m 2 /kk pisteessä PN 1, 4,98 g/m 2 /kk pisteessä PN 2 ja 1,02 g/m 2 /kk pisteessä PN 3. Epäorgaanisen laskeuman keskiarvo oli 0,27 g/m 2 /kk pisteessä PN 1, 0,09 g/m 2 /kk pisteessä PN 2 ja 0,06 g/m 2 /kk pisteessä PN 3. Kaikki mitatut kuukausilaskeumat olivat pieniä, erityisesti epäorgaanisen laskeuman osuus oli hyvin pieni kaikissa mittauksissa. Epäorgaanisen laskeuman määrässä voi kuitenkin olla nähtävissä kaivoksen vaikutus, koska lähimmässä mittauspisteessä (PN 1) mitattiin viimeistä mittausta lukuun ottamatta suurin epäorgaaninen laskeuma, tosin epäorgaanisen laskeuman määrä tässäkin pisteessä oli hyvin pieni. Lisäksi on mahdollista, että osa epäorgaanisesta aineksesta on peräisin viereiseltä päällystämättömältä tieltä. Mittauksissa on nähtävissä myös vuodenajan vaikutus, sillä viimeisessä laskeumasarjassa tulokset olivat muita sarjoja huomattavasti pienemmät. Kesällä luontainen laskeuma on suurempi mm. siitepölystä ja muusta orgaanisesta aineksesta johtuen.

19(97) Myös sääolosuhteet vaikuttavat tuloksiin. Mittausten perusteella kaivostoiminnalla ei ole juurikaan vaikutusta alueen ilmanlaatuun, koska mittauspisteissä mitatut epäorgaanisen aineksen laskeumat sekä kokonaislaskeumat olivat pieniä. Räjähdyskaasut Louhinnassa käytettävät räjähdysaineet muuttuvat räjähdyksessä pääosin vesihöyryksi, hiilidioksidiksi ja typeksi. Niiden lisäksi räjähdyskaasut sisältävät pieniä määriä haitallisia kaasuja, kuten hiilimonoksidia ja typen oksideja. Räjäytyksessä muodostuu myös savua. Räjähdyksessä muodostuvien kaasujen määrä on noin 0,7-1 m 3 kaasua räjähdysainekiloa kohti. Kiviaines laskeutuu pääosin kaivoksen välittömään läheisyyteen, mutta hienoainesta voi kulkeutua kauemmas kaivoksesta. Maan alla tehtävästä kiven irrotuksesta ei aiheudu merkittäviä pölypäästöjä maan pinnalle. Pakokaasut Työkoneiden ja kuljetuskaluston polttoaineen rikkipitoisuudesta, epätäydellisestä palamisesta ja polttoaineen epäpuhtauksista syntyy mm. rikkidioksidin, hiilimonoksidin, haihtuvien orgaanisten hiilivetyjen, typen oksidien ja hiukkasten päästöjä. Muut ilmapäästöt Rikastuskemikaaleina käytettävistä ksantaateista sekä tärkkelysperäisistä painajakemikaaleista voi aiheutua hajuhaittoja. Ksantaattien hajuhaitat liittyvät tavallisesti niiden runsaaseen käyttöön. Tärkkelysperäisten painajakemikaalien hajuhaitat puolestaan kasvavat lämpötilan nousun myötä, etenkin kesähelteellä. Ksantaateista ja painajakemikaaleista aiheutuvat hajuhaitat ovat yleensä lähinnä esteettisiä ja vaikutukset rajautuvat prosessitiloihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Melu ja tärinä Merkittävimpiä melu- ja/tai tärinäpäästölähteitä ovat louhintaräjäytykset, panosreikien poraaminen, irrotetun kiviaineksen lastaaminen ja kuljetus, murskaus, ylisuurten kivien rikotus ja murskaukseen liittyvät seulonnat sekä jauhatus. Prosessit murskauksesta eteenpäin tapahtuvat pääsääntöisesti sisätiloissa, joten niistä ympäristöön aiheutuva melu on vähäistä. Suurin kaivosalueen melun aiheuttaja on kiven murskaus ja malmin rikastus. Koska nykyinen louhinta tapahtuu maan alla, louhintamelu ja räjähdyksistä aiheutuva tärinä havaitaan lähinnä kaivospiirin alueella. Louhinta avolouhoksesta tulee jonkin verran lisäämään louhinnasta aiheutuvaa melua. Jätteet Merkittävimpiä toiminnassa syntyviä jätteitä ovat ns. kaivannaisjätteet eli kaivoksella ja avolouhinnassa syntyvät pintamaat, sivukivi ja heikkopitoinen malmi sekä malmin rikastuksessa syntyvä rikastushiekkaliete, joiden vuotuiset maksimimäärät on esitetty alla olevassa taulukossa. Kaivannaisjätteitä varten laadittu jätehuoltosuunnitelma on hakemuksen liitteenä. Suunnitelmaa on päivitetty lupaprosessin aikana.

20(97) Maa-/kiviaines Jätenumero Määrä 1 000 t/a Sijoitus Sivukivi 01 01 01 440 Kaivostäyttö Heikkopitoinen malmi 10 Läjitysalue, rikastetaan tuotannon päättyessä Pintamaa 01 01 01 75 Läjitysalue, maisemointi Rikastushiekka 01 03 06 440 Rikastushiekka-allas Satelliittimalmien koerikastuksissa syntyvän rikastushiekan määrä on noin 19 000 tonnia esiintymää kohti. Koerikastuksissa syntyvä rikastushiekka sijoitetaan nykyiselle rikastushiekka-altaalle, mikäli sen on ennakkotutkimusten perusteella todettu soveltuvan läjitettäväksi yhdessä normaalitoiminnassa syntyvän rikastushiekan kanssa. Sittemmin täydennetyn hakemuksen mukaan Rämepuron ja Hoskon kaivoksien malmit tullaan rikastamaan Pampalon rikastamolla ja muodostuva rikastushiekka sijoitetaan samalle altaalle. Kaivannais- ja prosessijätteiden lisäksi toiminnassa syntyy toimialasta riippumattomia jätteitä, kuten tavanomaista sekajätettä ja ongelmajätteitä, jotka lajitellaan ja toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn tai kierrätykseen. Sekajätettä kertyy 16 20 t/a ja ongelmajätteitä (nykyisin vaarallinen jäte) 33 80 t/a. Jos hakemus neutraloidun syanidijätteen sijoittamisesta rikastushiekka-altaalle hyväksytään, pienenee muualle käsittelyyn toimitettavan vaarallisen jätteen määrä 65 tonnia. Taulukossa esitettävien jätteiden lisäksi laboratoriossa syntyy pieniä määriä laboratoriokemikaalijätteitä, jotka toimitetaan syanidiliuosjätettä lukuun ottamatta ongelmajätteenkäsittelyyn. Jäte Jätetunnus Jätemäärä Maksimijä- Sijoitus vuonna 2011 t/a temäärä t/a Sekajäte 200301 16 20 Jätehuoltoyhtiö Syanidijäte (nestemäinen) 160506* 24 60 Vaarallisen jätteen käsittelyyn, jatkossa neutraloinnin jälkeen rikastushiekka-altaalle Syanidijäte (kiinteä) 160506* 1,9 5 Vaarallisen jätteen käsittelyyn, jatkossa neutraloinnin jälkeen rikastushiekka-altaalle Kiinteä öljypitoinen jäte 130899* 3,2 5 Vaarallisen jätteen käsittelyyn Käytetty voiteluöljy 130208* 4,1 10 Vaarallisen jätteen käsittelyyn *vaarallinen jäte Nykyisestä ympäristöluvasta poiketen saniteettijätevedenpuhdistamon lietteitä ei kompostoida kaivosalueella, vaan lietteet kuljetetaan muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Kaivosveden laskeutusaltaiden pohjalta tarvittaessa poistettava porausjauholiete käytetään kaivoksen louhostäyttöön. Jätteiden laadunvalvonta Rikastushiekka Rikastushiekka-altaaseen pumpattavan rikastushiekan laatua on tarkkailtu jatkuvalla näytteenotolla ja analysoimalla hiekan alkuainekoostumus ja kokonaisrikki- ja kokonaishiilipitoisuus kokoomanäytteestä kolmen kuukauden välein. Välillä ilmenneiden epäuskottavien tulosten johdosta näytteenottoon on nyt kiinnitetty erityistä huomiota ja sitä varten on laadittu erillinen työohje. Näytteet otetaan jätekaivon sijasta rikastus-