PROJEKTIVIENNIN ESISELVITYSTEN JA KOHDEMAASSA TOTEUTETTAVAN PILOTOINNIN RAHOITUS- JA TUKIMUODOT TAMMIKUU 2013 0
ESIPUHE Selvityksen tavoitteena oli vertailla sitä, miten muut maat edistävät yritystensä varhaista tiedonsaantia vientikaupan kohdemaissa suunnitteilla olevista infrastruktuurihankkeista sekä toteuttavat vientiedellytysten ennakoivaa rakentamista ja mahdollistavat kohdemaassa tapahtuvan teknologiapilotoinnin ja referenssien toteuttamisen. Erityistä huomiota kiinnitettiin infrastruktuuriprojektiviennin toteutettavuusselvitysten (Feasibility Study) rahoitusinstrumenttien etsimiseen. Selvitys toteutettiin osana Tekesin rahoittamaa Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan toimintamallien analysointi (Moodi 2a) hanketta. Selvitys toteutettiin haastatteluin sekä Finpron maatoimistojen toimittamien aineistojen perusteella. Suomalaisten viennin rahoitus- ja muiden tuki-instrumenttien nykytila-analyysissa sekä yritysten tarpeiden kartoittamisessa hyödynnettiin Esylep (Eteläsuomalaisen ympäristöliiketoiminnan edistäminen Pietarissa ja Luoteis-Venäjällä) hankkeessa kerättyä tietoa. Selvityksessä käytiin läpi 14:sta valitusta maasta yhteensä noin 70 tuki-instrumenttia, jotka arvioitiin relevanteiksi työn tavoitteiden kannalta. Kyseessä on benchmarking selvitys ja on mahdollista, että tarkastelluilla mailla on sellaisia aihepiiriin liittyviä tukiinstrumentteja, jotka ovat syystä tai toisesta rajautuneet tarkastelun ulkopuolelle. Selvitykseen valikoituneet tuki-instrumentit on irrotettu laajemmasta viitekehityksestä ja tämän selvityksen perusteella on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä niiden vaikuttavuudesta. Selvityksen perusteella muissa maissa ei ole radikaalisti suomalaisista instrumenteista poikkeavia rahoituskeinoja. Muiden maiden vienninedistämiskonsepti valituissa kohdemaissa painottuu Suomen mallia enemmän kohdemaissa tapahtuvaan ennakointi-, tutkimus- ja vaikuttamistyöhön, joiden tuloksia välitetään aktiivisesti oman maan vientiyrityksille. Tuki-instrumenttien vaikuttavuuden ja yritysten saaman hyödyn tarkastelu vaatisi laajempaa jatkoselvittelyä maiden viennin tukikehikoista sekä case-kohtaisten selvitysten toteuttamista. Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy:ssä selvityksen toteutuksesta vastasivat Essi Artima- Sulkinoja, Emmi Kaipio, Päivi Menard, Mika Sulkinoja ja Tomi Tura. Kiitämme yhteistyöstä Finprota sekä Finnish Water Forum ry:tä. 1
SISÄLLYSLUETTELO 1. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA FOKUS 3 1.1 Selvityksen toteutus 4 1.2 Selvityksen rajaukset 5 1.3 Raportin rakenne 6 2. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT 7 2.1 Nykyiset feasibility study- rahoitusinstrumentit Suomessa 9 3. AIEMMAT SELVITYKSET JA ARVIOINNIT 13 4. YRITYSTUET LAINSÄÄDÄNNÖN KANNALTA 21 5. YHTEENVETO KANSAINVÄLISESTÄ VERTAILUSTA 23 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 29 7. YHTEENVETO TUKIMUODOISTA MAAKOHTAISESTI 32 7.1 Sweden 32 7.2 Denmark 37 7.3 German 40 7.4 Netherland 42 Liite 1. Työpajan osallistujat sekä suositukset siitä, miten suomalaisyritysten pääsyä viennin infrahankkeiden valmisteluun ja toteutukseen voidaan edistää. 2
1. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA FOKUS Selvityksen tavoitteena on ollut vertailla sitä, miten muut maat tukevat omilla resursseillaan yritystensä pääsyä viennin infrastruktuurihankkeiden valmisteluun ja toteutukseen sekä mahdollistavat kohdemaassa tapahtuvan viennin teknologiapilotoinnin ja referenssien toteuttamisen. - - - - - Selvitys piti sisällään tarkastelun kehitysyhteistyörahojen käytöstä sekä erilaiset transitio-ohjelmat kaupallisen toiminnan käynnistämiseksi kehitysavun ulkopuolelle siirtyneiden maiden kanssa. - Erityisesti kansainvälisten rahoituslaitosten rahoittamien hankkeiden tarjouskilpailuissa menestymistä tukevat aikainen tiedonsaanti, oikeanlaiset kontaktit sekä vaikuttaminen hankevalmisteluun laitosten sisällä. Selvitystyö 3
piti sisällään tarkastelun siitä, miten eri maat toteuttavat tätä aikaisemman vaiheen vaikuttamista ja tiedon keräämistä ja välittämistä oman maansa yrityksille tulevista hankkeista. 1.1 Selvityksen toteutus Selvitys toteutettiin lokakuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana. Selvityksen taustatiedot hankittiin haastattelemalla henkilöitä keskeisistä viennin rahoitusta ja tukea tarjoavista organisaatioista Suomessa sekä tutustumalla aiempiin selvityksiin ja toteutettuihin arviointeihin. Kansainvälinen benchmarkaus piti sisällään 14 maata. Tarkasteltaviksi maiksi valittiin keskeisimmät cleantechin vientimaat sekä joukko tukitoimenpiteiltään kiinnostavia EU- tai muita maita:,, -,,,,,,,,, ja Selvitystyön puolessa välissä järjestettiin työpaja suomalaisille yrityksille, vienninedistämisorganisaatioille ja rahoituslaitoksille. Työpajassa esiteltiin kansainvälisen benchmarkauksen keskeisimmät tulokset sekä haettiin suosituksia selvityksen suuntaamiselle jatkossa. Työpajassa esiin nousseiden suositusten pohjalta selvitys fokusoitiin keskeisiin EU-maihin, joiden yhteenvedot on esitetty myös tässä raportissa. Liitteessä yksi on listattu työpajan osallistujat sekä esiin nousseita ehdotuksia siitä, miten voidaan edistää suomalaisyritysten pääsyä viennin infrahankkeiden valmisteluun ja toteutukseen. Selvityksessä käytiin läpi 14:sta valitusta maasta yhteensä noin 70 tukiinstrumenttia, jotka arvioitiin relevanteiksi työn tavoitteiden kannalta. Tarkemman analyysin kohteiksi valittiin instrumentit, jotka yhden tai useamman piirteensä vuoksi arvioitiin kiinnostaviksi suomalaisen vientitukijärjestelmän kannalta. Tällaisia olivat esimerkiksi instrumentit, joiden toimintamalli poikkeaa suomalaisesta mallista merkittävällä, mutta silti täälläkin toteuttamiskelpoisella tavalla. Kyseessä on benchmarking selvitys eikä sen perusteella voida tehdä täysin kattavaa nykytilakuvausta. Selvityksen fokusoinnin ja toteutuksen osalta on mahdollista, että tarkastelluilla mailla on sellaisia aihepiiriin liittyviä tuki- 4
instrumentteja, jotka ovat syystä tai toisesta rajautuneet tarkastelun ulkopuolelle. Selvitykseen valikoituneet tuki-instrumentit on irrotettu laajemmasta viitekehityksestä ja tämän selvityksen perusteella on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä niiden vaikuttavuudesta. Lähes kaikissa johtavissa ympäristöteknologian vientimaissa on vihreän talouden ohjelmat ja strategiat, jotka sisältävät lukuisia tukitoimenpiteitä, säädöksiä ja kannusteita niin kotimarkkinoiden kehittämiseksi, t&k -toiminnan vauhdittamiseksi kuin yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi. Näiden tarkastelu ei sisältynyt toteutettuun selvitykseen. Tuki-instrumenttien vaikuttavuuden ja yritysten saaman hyödyn tarkastelu vaatisi laajemmin maiden tukikehikoiden analysointia sekä case-kohtaisia selvityksiä, joita tässä selvityksessä ei ole toteutettu. Lisäksi osassa tarkastelluissa tuki-instrumentissa ensisijaiset vaikuttavuustavoitteet ovat muut kuin yritysten liiketoiminnalliset hyödyt. 1.2 Selvityksen rajaukset Tässä selvityksessä on keskitytty erityisesti ympäristö- ja energiasektorilla toteuttaviin tukitoimenpiteisiin. - Euroopan Unioni sekä kansainväliset kehityspankit ovat keskeisiä toteutettavuusselvitysten rahoittajia. Kansainvälisten rahoituslaitosten rahoittamat hankkeet ovat suuria ja vaatimukset toteuttajille referenssien, 5
teknologian ja osaamisen suhteen ovat korkeat. Tässä selvityksessä keskityttiin niihin toimenpiteisiin, joilla eri maat edistävät ja mahdollistavat oman maansa yritysten pääsyä mukaan EU:n ja kehityspankkien rahoittamiin hankkeisiin. Yritysten teknologian ja osaamisen pilotoinnin osalta sekä referenssi- ja demonstraatiomahdollisuuksien edistämisessä selvityksessä ei tarkasteltu rahoitusinstrumentteja kotimarkkinareferenssien synnyttämiseksi. Toimenpiteet, joilla kotimarkkinoilla olevia pilot- ja referenssilaitoksia esitellään potentiaalisille asiakkaille, sisällytettiin selvitykseen. 1.3. Raportin rakenne Tätä selvitystyötä on edeltänyt erilaisia kartoituksia suomalaistyritysten kansainvälistymisen pullonkauloista ja tulevaisuuden markkinamuutosten seuraamisesta. Selvityksen tausta ja lähtökohdat on esitetty luvussa kaksi ja aihepiiriin liittyvistä muista selvityksistä ja arvioinneista on tehty yhteenvedot luvussa kolme. Luku viisi sisältää yhteenvedon kansainvälisestä benchmarkkauksesta ja luvussa kuusi selvitystyön pohjalta tehdyt johtopäätökset ja suositukset. Luvussa seitsemän esitetään maittain koottuna neljän keskeisimmän EU maan toteutettavuusselvitysten rahoitusinstrumentit. Liitteessä yksi on yhteenveto työpajassa esiin nousseista huomioista ja kehittämistarpeista. 6
2. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy (entinen Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy) toteutti vuosien 2011 ja 2012 aikana kahden ympäristöalan yritysryhmän kanssa prosessit ennakointitiedon hyödyntämiseksi yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Prosessit toteutettiin osana Tekesin rahoittamaa Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan toimintamallien analysointi (Moodi 2a) hanketta. Tavoitteena oli uuden liiketoiminnan ja yritysten kilpailukyvyn kehittäminen sekä tiedon tuottaminen erilaisten menetelmien toimivuudesta ennakointitiedon hyödyntämisessä. Pilottien painopiste oli ympäristöalan yritysten markkina-alueilla havaittavien markkinamuutosilmiöiden ja teknologisen kehityksen analysoinnissa ja tulkinnassa. Keskeisenä johtopäätöksenä tästä hankkeesta oli, että ennakointityön pitäisi olla kaksisuuntaista; tietoa eri teknologian ja markkinoiden kehittymisestä tulisi käyttää alan toimintaehtojen muuttamiseen kuten asennemuutokseen sekä asiakkaan ymmärryksen lisäämiseen muuttuvista markkinoista ja uusien ratkaisujen tarpeellisuudesta. Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy ja Finnish Water Forum ry kartoittivat vuonna 2011 ympäristöyritysten viennin esteitä. Keskeiseksi pullon kaulaksi yritykset esittivät sen, että suomalaiset rahoitusinstrumentit eivät tue tällä hetkellä riittävästi projektivientihankkeiden identifiointia ja hankevalmistelun rahoitusta sekä pilotointia. Yritykset kokivat, että tämä muodostaa esteen suomalaiselle viennille. Yritysten oli aikaisemmin mahdollista saada Suomen valtiolta tukea infrastruktuurihankkeiden identifiointiin ja hankevalmisteluun sekä käynnistää tuen avulla vientihankkeita yhteistyössä kumppanimaan asiakkaan kanssa. Tukea sai sekä kauppa- ja teollisuusministeriöstä hankkeiden valmisteluun kaupalliselta pohjalta että lähialuetukena ulkoasiainministeriön ja muiden ministeriöiden kautta. Tuella oli merkittävä vaikutus mm. useiden vesialan lippulaivahankkeiden toteutukseen suomalaisyhteistyönä, esimerkkeinä Pietarin jätevedenkäsittelyn parantaminen ja Tallinnan vesilaitoksen uudistaminen. Yritysten kokemusten mukaan hankkeiden identifioinnin ja hankevalmistelun tekeminen suomalaisvoimin parantaa merkittävästi suomalaisten mahdollisuuksia päästä mukaan investointivaiheen toteuttamiseen. Samalla on pyrkimyksenä synnyttää alihankintamahdollisuuksia pk-yrityksille. Ilman 7
aikaista mukana oloa on hankkeen myöhempiin vaiheisiin yritysten kokemusten mukaan vaikea päästä. Suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä mittakaavassa pieniä tai enintään keskisuuria. Verrattuna suuriin ulkomaisiin yrityksiin suomalaisyrityksillä ei yleensä ole mahdollisuuksia investoida itse hankeselvityksiin. Keskeinen tekijä erityisesti infrastruktuurivientihankkeiden käynnistymisessä ja sisällön määrittelyssä on hankkeiden alkuvaiheen valmistelu. Valmistelu voi käsittää kevyen hankeidentifioinnin tai syvällisemmän hankeselvityksen alla kuvatusti. Hankkeissa, joissa tavoitteena on käynnistää projekti ja hakea sille rahoitusta kansainväliseltä rahoituslaitokselta, ensivaiheen valmistelu käsittää hankkeen identifioinnin ja siihen pohjautuvan hanke-ehdotuksen. Laadittavassa raportissa (project identification report) kuvataan hankkeen nykytilanne, ehdotetaan investoinnin sisältöä ja perustellaan investoinnin toteutusta sillä saavutettavilla eduilla. Mikäli rahoituslaitos päättää viedä hanketta eteenpäin, laaditaan seuraavassa vaiheessa rahoituslaitoksen omien menettelytapojen mukainen, tarkempi toteutettavuusselvitys (feasibility study). Vaikka toteutettavuusselvitys kilpaiiutetaan, toimivat identifiointivaiheessa tehdyt määrittelyt sen pohjana. Identifioinnilla on siten merkittävä hankkeen toteutusta ja valittavia ratkaisuja ohjaava vaikutus. Identifioinnin kustannus on tyypillisesti alle 50 000 EUR. Yritysvetoisissa hankkeissa, joissa rahoittajataho ei ole etukäteen määritelty tai rahoitus voi tulla yksityissektorilta, tehdään identifiointi ja alustava toteutettavuusselvitys usein yhdessä. Tällöin kyseessä on syvällisempi hankevalmistelu (project preparation), jonka kustannus on tyypillisesti yli 100 000 EUR. Koska selvityksiä ei ole välttämätöntä kilpailuttaa, on hankevalmistelun tekemisellä tässä tapauksessa vielä suorempi vaikutus investointivaiheen osallistumismahdollisuuksiin kuin edellisen tapauksen hankeidentifioinnilla. EU:n laajentumisen myötä lähialuerahoituksen käyttömahdollisuudet ovat rajoittuneet Venäjän lähialueisiin ja lisäksi rahoituksen määrä on laskussa. Finnpartnershipin ja Pohjoismaiden Projektivientirahasto Nopefin rahoituksen käyttöä vaikeuttaa huomattavasti päätöksenteossa sovellettava de minimis tukisääntö. Enimmäissumma (200 000 eur kolmen vuoden aikana) ylittyy helposti varsinkin, jos yritys osallistuu useampaan hankevalmisteluun. Rahoitusta myönnetään lisäksi vain pitkäaikaiseen paikalliseen yhteistyöhön (etabloituminen) tähtääviin toimiin, mikä rajaa pois vientihankkeet. Vain hyvin 8
harvalla suomalaisyrityksellä on resursseja esim. vesilaitoksen pitkäaikaisen operoinnin hoitamiseen toisessa maassa. Yritysten kokemusten mukaan kansainvälisissä tarjouskilpailuissa on ollut mukana muiden maiden yrityksiä, joille toteutettavuusselvityksiä on resursoitu. Ei ole kuitenkaan selvää näyttöä, että tähän olisi käytetty radikaalisti suomalaisista instrumenteista poikkeavia rahoituskeinoja. 2.1 Nykyiset feasibility study- rahoitusinstrumentit Suomessa Oheiseen taulukkoon on koottu Suomessa tällä hetkellä tarjolla olevat rahoitusinstrumentit, jotka mahdollistavat toteutettavuusselvitysten tekemisen. 9
10(48) Nimi Tuen saaja Kohdemaat Tuettavat toimenpiteet Rahoitus ELY-KESKUS Valmistelurahoitus Pk-yritykset, Häme Ei markkinaaluerajausta Valmistelevat, kartoittavat, selvityshankkeet 70% hyväksyttävistä kustannuksista, enintään 15 00 euroa Avustus Ulkopuolisten asiantuntijapalvelujen oltava pääosassa. Myös omat palkat ja ulkomaanmatkat tapauskohtaisesti. De minimis -tukea FINNFUND Osakepääomasijoitus, investointilaina ja välirahoitus. Hankeyhtiöt kohdemaissa. Kehitysmaat (OECD:n eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitea DAC:n määrittelemät kehitysmaat) ja Venäjällä. Ympäristö-, markkina- ja kilpailutilanne, teknologian soveltuvuus ja muut toteutettavuusselvitykset. Kohdeyritysten tulee toimia yksityisellä sektorilla tai olla yksityistämishankkeita Tapauskohtaista FINNPARTNERSHIP Liikekumppanuustuki Suomalaiselle, yritykselle, julkiselle liikelaitokselle, kansalaisjärjestölle/ yhdistykselle, tutkimuslaitokselle/ yliopistolle tai vastaavalle organisaatiolle OECD:n DAC listattuun maahan suuntautuvaan hankkeeseen Pitkäaikaiseen etabloitumiseen kehitysmaahan tähtääviä toimia, esim tytär-/yhteisyrityksen perustaminen, alihankinta, lisäarvollinen kehitysmaatuonti 30/50/70% hyväksyttävistä kustannuksista, riippuen kohdemaasta ja hakijayrityksen koosta De minimis tukea. Vuoden 2013 alusta pois lukien hankkeet, joiden yrityskumppanuuden kohdemarkkinat kokonaisuudessaan on Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolella: tuotettavat tavarat tai palvelut ovat tarkoitetut ainoastaan ETA:n ulkopuolelle ja tuella ei voi olla vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun. 10
TEM/FINNVERA OYJ TEM:n avustus pkyritysten kansainvälistymishankkeisiin Venäjällä Suomalainen pkyritys Venäjä Hankeselvitykset, joiden tavoitteena on tuotannollisen tai palvelualan tytär- tai osakkuusyrityksen perustaminen Venäjälle, tuotannollista tai palvelutoimintaa harjoittavan tytäryrityksen toiminnan merkittävä kehittäminen tai tuotannollisen tai palvelualan yhteistyön aloittaminen Venäläisen yrityksen kanssa. Tuettavia toimenpiteitä ovat yrityksen oman henkilökunnan hankkeeseen käyttämä työaika, ulkopuolisten asiantuntijoiden kustannukset, sekä matka- ja majoituskustannukset. 50% hyväksyttävistä kustannuksista ja enintään 60.000 euroa. Avustusta voi saada enintään kolmeen hankevaiheeseen edellyttäen että edellinen vaihe on toteutettu ja loppuraportoitu hyväksyttävästi. De minimis -tukea NOPEF Ehdollinen kansainvälistymislaina Pohjoismaiset PKyritykset (alle 250 työntekijää, 50 M EUR liikevaihto konsernitasolla). Yritys joka on toiminut vähintään vuoden ajan voi hakea rahoitusta Nopefilta. Kaikki EU/EFTA:alueen ulkopuolella sijaitsevat maat Hankeselvitykset (feasibility study) jotka tähtäävät investointeihin EU/EFTAn ulkopuolelle. Esitutkimustoimenpiteet esim. yrityksen sisäiset palkkakulut, matkat, majoitus, juridiset ja taloudelliset neuvonantajat ja konsultit, riski- ja kannattavuustutkimukset, käännös- ja tulkkauspalvelut, liiketoimintasuunnitelmien laatiminen, yhteistyökumppanien arviointi Enintään 40% hyväksytyistä hankekustannuksista, keskimäärin n. 32000 EUR per hanke. De minimis -tukea 11
Ulkoasiainministeriö (Energy and Environment Partnership Programme Southern and East Africa, EEP-S&EA) Kansalaisjärjestöt, julkiset ja yksityiset hankkeet, tutkimuskeskukset ja konsulttiyritykset. Keski-Amerikka ja Andien alue, eteläinen ja Itä-Afrikka sekä Mekongin alue ja Indonesia Toteutettavuusselvitykset tai niiden esiselvitykset, resurssikartoitukset, pilotti- ja mallihankkeet, strategiset selvitykset ja linjausten kehittäminen. Tapauskohtaista. EEP-tuen tarkoitus on täydentää hakijan omaa ja muualta tulevaa rahoitusta. Taulukko 1: Suomessa käytössä olevat rahoitusinstrumentit, jotka mahdollistavat toteutettavuusselvitykset 12
3. AIEMMAT SELVITYKSET JA ARVIOINNIT Sitran ympäristöohjelma: Fenex hanke Osana Sitran vuonna 2008 päättynyttä ympäristöohjelmaa toteutettiin Fenex - hanke, jossa kuvattiin käytännön hankkeiden kautta rahoitukseen ja toimintamalleihin liittyviä haasteita viennin kehittämisessä Baltian maissa, Ukrainassa ja Venäjällä. Hankkeen aikana erityisesti toteutettavuusselvitysten (feasibility study) rahoituksen puuttuminen havaittiin haasteeksi. Hankkeessa mukana olleet yritykset totesivat julkisilla varoilla rahoitettujen selvitysten antaneen esimerkiksi tanskalaisille yrityksille Baltian maissa vuosien etumatkan. Hankkeessa kartoitetuista Viron kohteista tanskalaiset olivat tehneet vuonna 2004 toteuttavuusselvitykset kahden sikalan biokaasun talteenotosta siten, että ratkaisuina esitettiin ainoastaan tanskalaista teknologiaa ja osaamista. Hankkeessa kokeiltiin eri vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi ja ehdotettiin Suomeen ns. feasibility study rahaston perustamista. Ehdotus koski julkisesti tuettua instrumenttia, joka olisi avoin kaikille yrityksille koosta riippumatta ja jota ei olisi rajattu tiettyihin kohdemarkkinoihin. Vaihtoehtoina tälle esitettiin lisäksi: 1. Hiilirahoituksen kehittäminen esimerkiksi ulkoministeriön kautta siten, että JIja CDM-hankkeissa voidaan hankkeen tuottamia päästövähenemiä käyttää etukäteen hankekehitykseen (ns. up-front payment) Tanskan malliin. Hiilirahoitushan voi periaatteessa kattaa kaikki potentiaalisimmat kohdemaat ja soveltuu osarahoituksena varsin monen sektorin hankkeille kun hankkeet strukturoidaan kokonaisvaltaisesti asiakastarpeiden mukaan. 2. Nopefin rahoituksen laajentaminen myös muille kuin pk-sektorin yrityksille 3. Finnpartnership liikekumppanuustuen laajentaminen myös muille kuin OECD/DAC luokituksen mukaisille kehitysmaille. Kohdemaan kehitysvaikutusten lisäksi tavoitteeksi esitettiin globalisaation haittavaikutusten vähentäminen kotimaassa suomalaista vientiä edistämällä, mikä loisi uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja kotimaahan. 4. Muu, uusi revolving fund tyyppinen tukimuoto, joka on erityisesti suunnattu yritysverkostoille ja toimii siten, että FS-rahoituksella tuetun hankkeen toteutuessa saatu rahoitus maksetaan takaisin ja palautuu uudelleen kiertoon. Lisäksi hankkeen loppuraportissa todetaan, että valmistelurahoitus, jota mm. ympäristöministeriö aiemmin kanavoi, ei yksinään ole ratkaisu esimerkiksi Venäjällä toimittaessa. Vaihtoehtona tälle hankkeessa esitettiin 13
kumppanuusmallia, jossa suomalainen ja ulkomainen yritys tai kunnallinen laitos voisivat hakea rahoitusta toisensa löydettyään. Esitetyn mallin lähtökohtana olisi alussa annettava twinning-tyyppinen management-tuki, mitä kautta varsinaisista investointihankkeista saataisiin kannattavampia kustannusten pienentymisen myötä. Tämän jälkeen voitaisiin käyttää feasibility study -rahoitusta konkreettisten investointien tunnistamiseen, joihin tarjottaisiin 2-3 vuoden operoinnin sisältävä rahoituspaketti, minkä jälkeen yritys/laitos/kunta olisi vapaa kilpailuttamaan sopimuksen. Suomalaisten pk-yritysten Venäjälle kohdistuvan hankevalmistelutuen arviointi Ulkoasiainministeriö toteutti vuonna Impact Consulting Oy Ltd:llä Venäjälle kohdistuneen suomalaisten pk-yritysten hankevalmistelutuen arvioinnin. Pk-yritysten hankevalmisteluun osoitetun määrärahan tarkoituksena oli edistää suomalaisten yritysten Venäjälle kohdistuvan liiketoiminnan suunnittelua ja toteutusta. Rahoitetuilla hankkeilla pyrittiin käynnistämään tai edelleen kehittämään suomalais-venäläistä tuotannollista yhteistyötä, palvelujen tuottamista tai muuta yritystoiminnan yhteistyötä. Käytännössä määrärahaa pystyi käyttämään sellaisiin esi- ja toteutettavuusselvityksiin sekä henkilöstön koulutukseen, joilla edistettiin liiketoiminnan toteutumista ja kehittämistä eri aloilla. Lähialueyhteistyömäärärahoista maksettava hankekohtainen avustus oli korkeintaan 50 000 euroa ja 50 % toteutuneista kustannuksista. Vuosina 2003 2009 toimintaan kohdennettiin yhteensä 3,9 miljoonaa euroa ja rahoituspäätöksiä oli marraskuun 2009 loppuun mennessä tehty 138 hankkeelle. Käytännön hallinnoijana ja asiantuntijaorganisaationa on koko instrumentin olemassaoloajan toiminut Finnvera Oyj. Arvioinnin tulokset osoittivat pk-yritysten hankevalmistelutuen olleen onnistunut kokonaisuus. Erityisen tarkoituksenmukaista se oli 2000-luvun alussa, jolloin Venäjän liiketoiminnallinen ympäristö oli turbulenssissa ja pkyrityksiltä puuttuivat Venäjällä toimintaa tukevat rakenteet. Yritystasolla instrumenttia pidettiin hyvin tarkoituksenmukaisena. Tuki-instrumentin jatkamisen lisäksi arviointiraportissa esitetään seuraavaa: 1. Instrumentin käytön laajentaminen koko Venäjää koskevaksi 2. Laaditaan pk-yrityksille suunnatuista rahoitusmahdollisuuksista kokonaiskuvan antava selvitys 3. Etsitään aktiivisesti sellaisia venäläisiä yhteistyötahoja, joiden avulla voidaan yhdessä edesauttaa tehokkaammin pk-yritysten hankkeiden 14
toteutusta kohdealueilla. Tämä voisi edetä pilotti- alueiden ja - alojen/sektorien kautta. Tulisi myös harkita, miten pk-yritysten tukitoiminnot voitaisiin integroida EU:n ja Venäjän välisiin rajaalueyhteistyöohjelmiin (ENPI CBC), ja miten lähialueyhteistyövaroin voitaisiin kehittää pk-sektoria tukevia ratkaisuja institutionaalisella ja koulutuksellisella tasolla. 4. Vahvistetaan pk-yritysten hankerahoitusmahdollisuuksien markkinointia ja viestintää, etenkin Finnveraa hyödyntäen. 5. Laaditaan sekä hankesuunnittelulle että raportoinnille selkeät ohjeet siitä, miten hankkeiden tuloksia, tehokkuutta ja vaikutuksia mitataan, ja miten mittarit tulisi ottaa huomioon valmisteluissa ja raportoinnissa. 6. Suunnitellaan pk-yrityksille kohdennettavia koulutusmoduuleja, joiden avulla selvennetään venäläistä liiketoimintaympäristöä ennen hankkeiden alkamista. Selvitys cleantech yritysten rahoitusmalleista Sitran ympäristöohjelma toteutti vuonna 2006 Cleantech Investillä selvityksen cleantech yrityksille suunnatuista julkisista rahoitusmalleista Suomessa ja ulkomailla. Selvityksessä todettiin seuraavaa Suomen rahoitusinstrumenttien osalta: Suomessa on tarjolla runsaasti yritysten perustamiseen ja tuotekehitykseen liittyviä valtiollisia rahoitusinstrumentteja Poikkeuksena on demonstraatiolaitosten rakentamiseen toivottavien valtiollisten rahoitusinstrumenttien puute Useimmat maailmalta löydetyt parhaat käytännöt ovat jossain muodossa jo käytössä Suomessa Maailmalta kerättyjä oppeja kannattaa kuitenkin hyödyntää nykyisiä instrumentteja kehittäessä ja uusia suunniteltaessa Rahoitusinstrumentit ovat siis jo nyt hyvällä mallilla Suomessa. Tärkeää olisikin saada lisättyä cleantech -yritysten määrää mm. lopputuotteiden kysyntää tukemalla ja kasvattamalla korkeakoulujen tutkimustoimintaa Cleantech toimialan kehittymisen kannalta olennaista ovat toimivat kotimarkkinat. Cleantech -kotimarkkinoiden luomiseksi tuet ja säädökset ovat useiden tuotteiden kohdalla toistaiseksi välttämättömiä. Selvityksessä läpikäydyissä rahoitusinstrumenteista Suomen kannalta mielenkiintoisimmiksi nostettiin on Carbon Trust ohjelma ja WD Loan and Investment Program ohjelma. 15
Selvityksessä esitetään kymmenen menestystekijää, jotka tulisi ottaa huomioon uusia puhtaan teknologian rahoitusinstrumentteja suunniteltaessa: Yksityinen sektori otettava mukaan jo suunnitteluvaiheessa markkinalähtöisyyden takaamiseksi. Yksityinen sektori mukaan rahoitusinstrumentin hallinnointiin mahdollisuuksien mukaan. Yhteistyöllä esim. yksityisen rahoitussektorin kanssa on mahdollista saada huomattavasti laajempi vaikuttavuus samoilla panostuksilla. Innovaatiotuet yhtenäisiksi. Innovaatiotuet teknologia pushista kysyntä pulliin on oltava linjassa toistensa kanssa ja muodostettava yhtenäinen jatkumo. Markkinalähtöisiä instrumentteja on suosittava tukiaisten sijaan Säädöksiä ja verokäytäntöjä on suosittava tukien sijaan. Säädökset ja verot mielletään pysyvämmiksi kuin tuet. Siksi nämä rohkaisevat yrityksiä investoimaan uuteen teknologiaan paremmin kuin erilliset tuet. Instrumentin on täytettävä olemassa oleva rahoitustyhjiö, jotta se ei vääristä markkinoita. Instrumentin on oltava pitkäjänteinen. Yrityksillä on oltava varmuus jatkuvuudesta. Kuitenkin instrumentin vaiheittainen poistuminen on suunniteltava jo alusta alkaen. Pitkällä aikavälillä kaikkien tuettavien toimien on oltava markkinalähtöisesti kannattavia. Tuet kannattaa kohdistaa valmiiksi kannattaviin kohteisiin. Tukien rooli tulisi olla mieluummin taloudellisesti kannattavia kuin kannattamattomia ympäristöinvestointeja kannustava. Pelkkä teknologian kehityksen tukeminen ei riitä. On myös tuettava uuden teknologian demonstrointia ja käyttöönottoa. Taloudellisen kasvun kannalta soveltaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tutkimusja kehitystoiminta. Missio selväksi. Rahoitusinstrumentin tarkoitus on oltava selvä. Esimerkiksi onko tavoitteena uuden yritystoiminnan synnyttäminen (kansantaloudelliset/teolliset tavoitteet) vai puhtaampi ympäristö (ympäristötavoitteet). Kehityspoliittisen instrumenttivalikoiman kehittäminen yksityissektorin toiminnan kehittämisen näkökulmasta Ulkoasianministeriö teetti vuonna 2009 Indufor Oy:lla selvityksen kehityspoliittisteninstrumenttien toimivuudesta yksityisen sektorin toiminnan kehittämisen näkökulmasta. 16
Tehdyn selvityksen perusteella liiketoiminnalle löytyy tukea eniten hankkeen ollessa jo alkuvaiheessa sekä varhaisessa toteutusvaiheessa. Yritysten kehitysmaatoimintojen näkökulmasta tukea puuttuu pääasiassa seuraavilta toiminnoilta: Toteutettavuusselvitykset ja muut hankkeiden alustavat selvitykset Investointi ja etabloituminen erityisen riskipitoisiin maihin ja vaativille markkinoille (erityisriskirahoitus) Yritysjohdon mentorointi liiketoimen lähdettyä käyntiin Koulutus, alihankkijoiden ja työntekijöiden valmennus liiketoimen lähdettyä käyntiin LDC-maille suunnattu joustava luotto (sekaluotto) Instrumenttien koordinointi ja hallinnointi (instrumentit ovat edelleen kovin kaukana yrityksistä) Ongelmana kehityspoliittisten instrumenttien käytölle selvityksessä esitettiin se, että yritykset eivät tiedä instrumenttien olemassaolosta, eivätkä siten osaa hyödyntää niitä. Selvityksen yhteydessä ehdotettiin neuvontapisteen perustamista jonkin yrityksiä lähellä olevan tahon yhteyteen. Selvityksessä esitettiin ensisijaisesti Liikekumppanuusohjelman ja Finnfundrahoituksen hyödyntämistä ja edelleen kehittämistä. Korkotukiluottoa pidettiin toimivana instrumenttina varsinkin silloin kun suomalaista eritysosaamista viedään kehitysmaihin, viennin seurauksena on positiivisia kehitysvaikutuksia ja kun varmistetaan, ettei kilpailu vääristy. Selvityksen tuloksena suositeltiin korkotuki- luottoinstrumentin muokkaamista lahjarahaa ja lainarahaa yhdistävän sekaluoton suuntaan. Hankesyklin alkuvaiheessa on tarpeen tukea hyvien liiketoimien seulontaa esimerkiksi tilaustutkimuksen sekä laajennetun Liikekumppanuusohjelman puitteissa. Finnfundilla on ollut tärkeä rooli suomalaisten yritysten investointien rahoituksessa. Tätä toimintaa selvityksessä suositeltiin laajennettavaksi erityisriskirahoituksella, joka edistäisi monien hyvien liiketoimien toteutumista. Suomen korkotukijärjestelmän arviointi Ulkoasianministeriö toteutti 1987 aloitetun korkotukiluoton 5. evaluoinnin keväällä 2012. Siinä arvioitiin, miten Suomen järjestelmä on edistänyt köyhyyden lieventämistä ja saavuttanut kestäviä, konkreettisia tuloksia, ja mitkä sen puutteet ovat. Korkotukiluottojärjestelmä on ollut yksi Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan välineistä. Tarkoitus on ollut tukea taloudellista ja sosiaalista kehitystä 17
kehitysmaissa hyödyntämällä suomalaista kokemusta ja teknologiaa. Korkotukiluotto on ollut kaupallinen vientiluotto lähinnä suomalaisille tuotteille, ja sitä tuetaan Suomen kehitysyhteistyöbudjetista maksettavalla korkotuella (julkinen kehitysapu, ODA) ja suomalaisen tai Euroopan unionin rahoituslaitoksen rahoituksella. Suomen virallinen vientiluottolaitos (Finnvera) on antanut luottotakuun, ja luotosta on tullut virallisesti tuettu vientiluotto, jota säätelevät OECD:n erityissäännöt. Korkotuesta ilmoitetaan OECD:n kehitysapukomitealle julkisena kehitysapuna. Korkotukiluotto edellyttää myös 30 50 %:n suomalaista sisältöä, ja siten luotosta tulee sidottua apua edellä mainittujen OECD:n sääntöjen puitteissa. Korkotukiluottojärjestelmä on ollut ulkoasiainministeriön vastuulla osana kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä, kun taas hankkeiden hallinnointi on toteutettu yhteistyössä Finnveran kanssa. Korkotukiluottopolitiikassa ja järjestelmän hallinnoinnissa on noudatettu Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan ja Suomen korkotukiluottoja koskevan lainsäädännön yleisiä tavoitteita. Arviointi keskittyi siihen, miten korkotukea käytettäessä on keskitytty kestävyyteen, etenkin ympäristön kestävyyteen, ja miten se on osaltaan edistänyt Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeimmän tavoitteen, köyhyyden lieventämisen, saavuttamista. Arvioinnissa todettiin järjestelmän "luontainen jännite kaupallisten ja kehitystavoitteiden välillä". Arvioinnissa esitettiin järjestelmästä luopumista. Arvioinnin tulokset olivat Korkotukihankkeiden tuoma suomalainen lisäarvo vaikuttaa vähäiseltä. Käytännössä useimmat korkotukihankkeet ovat toimia, jotka eivät tarjoa suomalaiselle yksityissektorille innovatiivista tapaa edistää merkittävästi kehitystä. Korkotukiluottojärjestelmässä ei yleisesti ole realisoitu sen potentiaalia innovatiivisena työkaluna suomalaisen huipputason teknologian hyödyntämiseksi ilmastonmuutoksen, puhtaan energian, tietoja viestintätekniikan tai metsätalouden kaltaisilla aloilla. Tuloksellisuus: Toteutettavuustutkimusten laatu on yleisesti riittämätön. Siitä huolimatta suurin osa hankkeista saavuttaa todennäköisesti välitavoitteensa; investoinnit toimivat tarkoitetulla tavalla ja edistävät hankkeen tavoitteita. Täydentävyys, johdonmukaisuus ja koordinointi: Korkotukihankkeet muotoillaan pääosin erillisinä toimina, joilla ei ole lainkaan tai on vain vähäisiä yhteyksiä Suomen muihin tukitoimiin tai muihin avunantajiin ja 18
joita ei yleensä suunnitella näiden tukemiseksi. Hankkeet ovat usein toimituslähtöisiä, ja kannustimet laajempien kansallisten ja sektoripolitiikkojen huomioon ottamiseksi ovat minimaalisia. Seuranta ja evaluointi ovat keskeisiä läpileikkaavia kysymyksiä. Korkotukiluottojärjestelmä ei tällä hetkellä sisällä parhaita käytäntöjä; indikaattoreita ja aiottuja tuloksia ei ole määritelty selkeästi, ne eivät ole mitattavissa eivätkä/tai osoitettavissa hankkeesta johtuviksi, eikä tuloksia seurata järjestelmällisesti. Tarkoituksenmukaisuus: Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen ei yleensä näy hanketasolla. Korkotukihankkeissa kaupallinen painottuminen on usein huomattavampi kuin kehitys. Hankkeet ovat yleensä taloudellisesti kannattamattomia, ja siten ne näyttävät noudattavan OECD:n kehitysapukomitean vaatimuksia kirjaimellisesti. Vaikutus ja kestävyys: Monien hankkeiden odotettu vaikutus köyhyyteen on heikko. Ympäristötekijöitä ei ole analysoitu huolellisesti. Korkotukihankkeissa on usein taloudelliseen kestävyyteen liittyviä ongelmia, erityisesti, kun kalliita ja pitkälle kehitettyjä laitteita viedään maihin, joissa käyttöön ja kunnossapitoon osoitettavat taloudelliset ja henkilöstöresurssit ovat rajalliset. Tehokkuus: Monet korkotukihankkeista eivät näytä saavan aikaan tavoiteltua vaikutusta kustannustehokkaasti, osittain hankintaan liittyvän vähäisen kilpailun takia. Tietyt korkotukihankkeet ovat lisäksi melko monimutkaisia, mikä osaltaan pidentää prosesseja. Selvitys yritystukien tarkoituksenmukaisuudesta Työ- ja elinkeinoministeriö selvitti viimeksi vuonna 2012 olemassa olevien yritystukien toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta elinkeinopolitiikan näkökulmasta. Vuonna 2011 yritystukia myönnettiin yrityksille avustuksina, lainoina ja takauksina noin 1230 miljoonaa euroa. Tukien määrä kasvoi viimeisen vuosikymmenen aikana yli 50 prosenttia. Rakennerahastotuista Euroopan aluerahastosta (EAKR) ja maaseuturahastosta tuissa oli 166 miljoonaan euroa, josta noin puolet kansallista rahaa. yrityspalveluissa Euroopan sosiaalirahastolla on merkitystä rahoittajana. Vuonna 2011 ESR-rahoitusta myönnettiin käynnistyneisiin yrityshankkeisiin noin 15 miljoonaa euroa. Selvityksessä todettiin, että nykyinen yritystukijärjestelmä on raskas. Yritystukijärjestelmän toimivuutta voidaan parantaa merkittävästi poistamalla tehottomat tuet ja kohdistamalla tukia elinkeinopolitiikan kannalta keskeisiin kohteisiin. Selvityksen mukaan säästöä syntyisi kun tukia poistettaisiin, 19