MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS PELTOALAPERUSTEISTEN TUKIEN VALVONNASTA

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS 43/01 Pvm 13.6.2001 Dnro 1734/526/2001 Voimassaoloaika 20.6.2001 - toistaiseksi Kumoaa Asetuksen nro 75/00 jäljempänä mainituin osin Valtuutussäännökset Laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta (1100/1994) 2, 3 1 mom. ja 11 Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999, muut. 44/2000) 11 ja 64 3 mom. Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1059/1994) 8 Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/1992) 8 Vastaavat EY-säännökset Neuvoston asetus (ETY) N:o 1308/70, EYVL N:o L 146, 4.7.1970, s. 1 Neuvoston asetus (ETY) N:o 619/71, EYVL N:o L 72, 26.3.1971, s. 2 Neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92, EYVL N:o L 355, 5.12.1992, s.1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999, EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 21 Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 80 Neuvoston asetus (EY) N:o 1259/1999, EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 113 Komission asetus (ETY) N:o 1164/89, EYVL N:o L 121, 29.4.1989, s. 4 Komission asetus (ETY) N:o 3887/92, EYVL N:o L 391, 31.12.1992, s. 36 Komission asetus (EY) N:o 1750/1999 EYVL N:o L 214, 23.7.1999 s. 31 Komission asetus (EY) N:o 2316/1999 EYVL N:o L 280, 22.10.1999 s. 43 Komission asetus (EY) N:o 2342/1999, EYVL N:o L 281, 4.11.1999, s.30 Komission asetus (EY) N:o 2461/1999, EYVL N:o L 299, 20.11.1999, s.16 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS PELTOALAPERUSTEISTEN TUKIEN VALVONNASTA Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1100/1994) 2 :n, 3 :n 1 momentin ja 11 :n, maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 11 :n ja 64 :n 3 momentin sellaisina kuin ne ovat laissa 44/2000, maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 8 :n sekä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 8 nojalla:

1 luku 1 Yleistä Tämä asetus kumoaa maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asetuksen numero 75/00. Niiltä osin kun on kysymys voimassaolevan vuonna 1997, 1998 tai 1999 annetun luonnonhaittakorvaussitoumukseen tai vuonna 1997 tai 1998 annetun ympäristötuen perustukisitoumuksen tai vuosina 1995-1999 tehtyjen 15.5.2001 voimassaolevien erityistukisopimusten valvonnasta sekä vastaavien ympäristötukiehtojen mukaisen kansallisen tuen valvonnasta, noudatetaan MMM:n yleiskirjeen numero 84/99 määräyksiä lukuunottamatta näiden tukien pinta-alavalvonnan mittausten mittaustarkkuuksia. Tämän asetuksen luvussa 2 säädetään peltokasvien tuen (CAP-tuki), sonni- ja emolehmäpalkkion, härkäpalkkion, laajaperäistämispalkkion sekä uuhipalkkion rehualan, luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden (ympäristötuki), ympäristötuen erityistukien (erityistuet) ja kansallisten peltoalaperusteisten tukien pinta-alojen valvonnasta. Myös muiden peltoalaperusteisten tukien osalta kasvulohkojen pinta-alat määritetään tämän asetuksen luvun 2 säännösten mukaisesti. Luvussa 3 säädetään peltoalaperusteisten tukien edellytyksenä olevasta viljelytavasta, luvussa 4 peltokasvien tuen, luvussa 5 rehualojen, luvussa 6 luonnonhaittakorvauksen, luvussa 7 maatalouden ympäristötukien, luvussa 8 kansallisten tukien, luvussa 9 pellonmetsityksen, luvussa 10 kuitupellavan ja -hampun jalostustuen ja luvussa 11 puutarhatukien valvonnasta. Kaukokartoituksella valvottavista tuista säädetään asetuksen luvussa 12. Ristiintarkastussäännökset luvussa 13 koskevat joko kaikkia peltoalaperusteisia tukia tai erikseen mainittuja tukia. 2 luku PELTOKASVIEN TUEN, REHUALAN, LUONNONHAITTAKORVAUKSEN, YMPÄRISTÖTUEN JA KANSALLISTEN TUKIEN VALVONTA 2 Keskitetty otanta Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 (valvonta-asetus) 6 artiklan 3 kohdan mukaan peltokasvien tuen hakemuksista on valvottava vähintään 5 % ja komission asetuksen (ETY) 1750/1999 mukaan luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötukien edunsaajista on valvottava vähintään 5 % paikanpäällä tehtävien valvontojen avulla. Myös kansallisten tukien hakemuksista on valvottava 5 %. Tiloista, jotka ovat hakeneet ainoastaan kansallisia tukia, valvotaan kaikki ne tilat joita ei ole edellisenä vuonna valvottu tai joiden valvonnasta on aiheutunut seuraamuksia vuonna 2000. Valvontaan valituilta tiloilta on valvottava peltokasvien tuki, eläinpalkkioiden rehuala, luonnonhaittakorvaus, ympäristötuki, erityistuet ja kansalliset peltoalaan perustuvat tuet. Muista valvottavista tuista on säädetty 6 :ssä. Kaukokartoituksella valvottavilta tiloilta on valvottava erillisillä tilakäynneillä peltokasvien tuen, eläinpalkkioiden rehualan, luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja kansallisten tukien ympäristöehdot sekä muut jäljempänä mainitut tukiehdot ja erityistuet. Kasvinviljelyn kansallisen tuen ympäristötukisitoumusta vastaavien ehtojen valvonta suoritetaan ympäristötuen valvontojen yhteydessä.

Valvottavien tilojen otanta tehdään keskitetysti MMM:ssä. Työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastojen (maaseutuosasto) on valvottava kaikki keskitetyn otannan perusteella valitut tilat. Maaseutuosastojen on ilmoitettava valvontalistoilla olevat tilat, jotka eivät ole hakeneet mitään peltoalaperusteista tukea, MMM:n maatalousosaston tukipolitiikkayksikköön (tukipolitiikkayksikkö), 15 työpäivän kuluessa valvontalistan lähetyksestä. Tilojen korvaamiset tehdään keskitetysti MMM:ssä. 3 Maaseutuosaston oma otanta Keskitetyn otannan lisäksi maaseutuosastojen on valittava erikseen ilmoitettava määrä tiloja valvontaan omilla otannoillaan. Näiltä tiloilta on valvottava kaikki peltoalaperusteiset tuet. Maaseutuosaston omat otannat on kohdistettava tiloille, joilla on aiemmin havaittu puutteita valvonnassa, tai jotka tulevat valvontaan muiden tukien otannan kautta. Myös ilmiantojen perusteella valvottavat tilat voidaan laskea maaseutuosaston oman otannan lukumäärään. Jos valvottavat tilat valitaan omalla otannalla, on otannassa painotettava tilan tukisummaa, tilan kokoa ja kasvulohkojen lukumäärää jäljempänä mainittujen aiempien puutteiden huomioon ottamisen lisäksi. Pakollisten omien otantojen lisäksi maaseutuosastot voivat tehdä harkintansa mukaan lisävalvontaa. Näiden tilojen osalta valvonta on mahdollista kohdistaa esimerkiksi yhteen tukeen tai tuen ehtoon. Maaseutuosastojen kaikista omista otannoista on tehtävä kirjallinen selvitys, jossa kuvataan otannan teon menettelytavat, perusjoukon ja otannan suuruus sekä valvontaan valitut tilat. Maaseutuosaston on merkittävä valvontaan valitsemansa tilat valvontasovelluksen avulla valvontaan ja tilapäiseen maksukieltoon kunnes valvonta on tehty ja tulos tallennettu. Kerran valvonta-ajolle tallennettua tilaa ei voi maaseutuosaston toimesta enää poistaa valvonta-ajolta. 4 Valvontatulosten seuranta Valvonta-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan valvontamäärää on lisättävä, jos valvonnassa havaitaan paljon epäsäännönmukaisuuksia. Valvontojen määrää lisätään komission työdokumentissa VI/7105/98 määrättyjen periaatteiden mukaisesti. Maaseutuosastojen on pidettävä kirjanpitoa alueensa valvontojen etenemisestä ja valvottujen tilojen valvontatuloksista tuittain ja kasvilajiryhmittäin. Tukipolitiikkayksikkö seuraa valvontojen tuloksia alueittain ja tekee päätökset mahdollisista valvonnan lisäyksistä valvontatulosten perusteella komission antamien ohjeiden mukaan. Lisävalvontaan valitut tilat valitaan keskitetysti MMM:n toimesta. Lopulliset päätökset alueittaisesta valvonnan lisäyksestä tehdään keskitetysti keskusrekisteristä ajettujen valvontatulosten perusteella. Tämän vuoksi valvontojen tulokset on tallennettava mahdollisimman nopeasti. 5 Valvontatulosten raportointi maaseutuosastoilta Valvontatulosten raportointi maaseutuosastoilta keskushallinnolle tapahtuu keskusrekisteriin tallennettujen valvontatietojen kautta. Ensimmäisen kerran valvontatuloksia valvonnan lisäyksestä päätettäessä tarkastellaan keskitetysti 2 päivänä elokuuta 2001. Tällöin on

satunnaisotannalla valvontaan valittujen tilojen valvontatulosten oltava tallennettuna keskusrekisteriin. Valvontatulosten seurantaa jatketaan siihen asti, kunnes kaikki tilat on valvottu. Tukipolitiikkayksikkö pyytää tarvittaessa maaseutuosastoilta erikseen lisätietoja valvontatuloksista. 6 Peltoalavalvonnan yhteydessä valvottavat muut tuet Kansallisten tukien ja erityistukien valvonnat suoritetaan samassa yhteydessä, kun tilalla tehdään jonkin EU:n kokonaan tai osittain rahoittamien peltoalaperusteisten tukien valvontaa. Pellonmetsitys valvotaan peltoalaperusteisten tukien valvontakäyntien yhteydessä silloin, kun valvottavalla tilalla on metsityssitoumus. 7 Valvonnassa käytettävä karttamateriaali Valvonnassa on käytettävä ensisijaisesti peltolohkorekisteristä tulostettuja digitoituja karttoja. Valvonnassa voidaan käyttää apuna myös kunnassa olevia viljelijän vuonna 2001 tai aikaisempina vuosina palauttamia tukihakemuksen liitekarttoja sekä digitoinnin korjauskarttoja. Myös kunnissa olevaa ilmakuva-aineistoa voidaan käyttää valvonnassa apuna. Valvontakartan mittakaavan oikeellisuus on tarkistettava mittaamalla kartalta muutamien koordinaattiristikoiden välinen etäisyys tai vertaamalla kartalta mitattuja etäisyyksiä maastossa mitattuihin etäisyyksiin. Jos valvontakartan mittakaava on huomattavasti virheellinen, on mitattuja pinta-aloja korjattava vastaavasti tai vaihdettava valvontakarttaa. 8 Kasvilajiryhmät ja tukityypit Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan kasvilajiryhmittäiset tulokset on laskettava erikseen tukitasojen mukaan. Peltokasvien tuki (CAP-tuki), sonni-, emolehmä-, härkä- ja uuhipalkkion rehuala, laajaperäistämispalkkion rehuala, ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus tarkastetaan kasvilajiryhmittäin ja tuotantoalueittain. Kansalliset peltoalaperusteiset tuet tarkastetaan tukityypeittäin, mutta ei kasvilajiryhmittäin tukityypin sisällä. 9 Valvonnan tasot Paikan päällä tehtävä peltoalaperusteisten tukien valvonta jaetaan kahteen tasoon: ensimmäisen vaiheen valvonta paikanpäällä (planimetri) ja toisen vaiheen mittaus (takymetri, GPS yms. vastaavan tarkkuuden mittaus). Ensimmäisen vaiheen valvonta jaetaan kahteen vaiheeseen: otantaan valittujen kasvulohkojen mittaus ja kaikkien kasvilajiryhmän ja/tai tukityypin kasvulohkojen mittaus. Jos tarkempia mittausmenetelmiä (GPS, takymetri) käytetään ensimmäisen vaiheen valvonnassa, on käytettävä kasvulohkokohtaisena toleranssina tällöin näiden mittausmenetelmien tarkkuuteen perustuvaa toleranssia myös ensimmäisen vaiheen valvonnassa.

10 Mitattavien lohkojen valinta otantaan Valvonta-asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan valvonnassa ei aina ole mitattava tilan kaikkia kasvulohkoja, vaan valvoja voi valita otoksen mitattavista lohkoista. Otokseen on sisällytettävä vähintään 20 kasvulohkoa, mutta kuitenkin vähintään puolet tilan kasvulohkoista ja pinta-alasta. Jokaisesta kasvilajiryhmästä valitaan vähintään kaksi lohkoa. Myös kansallisten tukien kasvulohkojen on oltava edustettuna otoksessa. Kasvulohkot on valittava otantaan joko etukäteen tehtävän arvioinnin tai paikan päällä tehtyjen havaintojen perusteella. Pinta-alaltaan suuret kasvulohkot aiheuttavat suurempia eroja myös tukien määrään, joten ne on valittava otantaan. Kasvulohkot on valittava otantaan, jos ne sijaitsevat peruslohkolla, jota ei ole digitoitu, tai jolla käytetään digitoitua pinta-alaa suurempaa pinta-alaa. Muita kasvulohkojen valintaperusteita ovat peruslohkon monikulmaisuus tai rajojen epämääräisyys. Jos peruslohkolla on useampia kasvulohkoja, on valittava otantaan kaikki kyseisen peruslohkon kasvulohkot. Vesistöalueilla tulee mahdollisimman moni vesistöihin rajoittuva lohko tarkastaa suojakaistojen sijainnin ja perustamisen osalta. Jos silmämääräisen tarkastelun yhteydessä havaitaan pinta-alaan liittyviä epäselvyyksiä, viljelemättömiä alueita, joita ei ole ilmoitettu tukihakemuksessa tai viljelytapaan liittyviä puutteita, on lohko lisättävä otannan mukana tarkastettaviin kasvulohkoihin. Samoin, jos jollain kasvulohkolla havaitaan rikkomuksia tavanomaisessa hyvässä maatalouskäytännössä, viljelytavassa tai ympäristöehdoissa, on valvonta näiltä osin laajennettava koskemaan kaikkia tilan kasvulohkoja. 11 Siirtyminen koko kasvilajiryhmän mittaukseen Otantaan valittujen kasvulohkojen tarkastuksen jälkeen lasketaan kasvilajiryhmien ja tukityyppien pinta-alavirheet. Pinta-alaltaan tarkastamatta jäävien kasvulohkojen osalta viljelijän ilmoittamat pinta-alat hyväksytään sellaisenaan. Jos otantaan valittujen kasvulohkojen tarkastuksen jälkeen havaitaan, että kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirhe ilmoitettuun nähden on yli 3 % tai yli 2 ha (laskettuna valvonnassa hyväksytystä pinta-alasta) eikä viljelijä hyväksy valvonnan seuraamuksia, on mitattava kyseisen kasvilajiryhmän tai tukityypin kaikki kasvulohkot. Muussa tapauksessa valvonnan seuraamukset voidaan määrätä jo otantamittauksen perusteella. Missä tahansa otantamittauksen vaiheessa voidaan aina tehdä päätös tilan kaikkien kasvulohkojen mittauksesta. Tarve kaikkien kasvilajiryhmän tai tukityypin kasvulohkojen mittaukseen siirtymisestä voidaan laskea niiden kasvulohkojen perusteella, joilla viljelijän ilmoittama pinta-ala on erisuuri kuin valvonnassa hyväksytty pinta-ala. Näiden kasvulohkojen sekä kasvilajiryhmän tai tukityypin ilmoitetun kokonaisalan perusteella lasketaan pinta-alavirheet. 12 Siirtyminen toisen vaiheen mittaukseen Jos ensimmäisen vaiheen valvonnan jälkeen jonkin kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirhe on yli 3 % tai yli 2 ha, viljelijän esittäessä vaatimuksen toisen vaiheen mittauksesta, on lohkot mitattava maastomittauksen tarkkuudella. Tarkastajan on kerrottava viljelijälle mittauksesta siten, että viljelijä voi vaatia toisen vaiheen mittausta. Vaatimus tästä tarkemmasta mittauksesta voidaan kohdistaa vain niille kasvulohkoille, joiden valvonnassa hyväksytyt pinta-alat ovat pienempiä kuin viljelijän ilmoittamat ja joita ei vielä ensimmäisellä valvontakäynnillä mitattu

maastomittauksen tarkkuudella. Tarkempaa mittausta ei myöskään voida vaatia, jos epäselvyydet kohdistuvat kasvilajiin tai viljelytapaan, mutta eivät pinta-alaan. Viljelijä voi hyväksyä valvonnan seuraamukset myös ilman tarkempaa mittausta. Jos peruslohkon kaikki kasvulohkot mitataan toisen vaiheen mittauksen tarkkuudella, on mittaus tehtävä siten, että saadaan määriteltyä myös peruslohkolle toisen vaiheen tarkkuudella mitattu pinta-ala. Valvoja voi toisessa vaiheessa mitata myös viljelijän ensimmäisessä vaiheessa hyväksymiä kasvulohkojen pinta-aloja. Jos viljelijä on tietänyt kasvulohkojensa oikeat pinta-alat (oikein digitoitu tai 2. vaiheen valvontamittaus) ja selvästi käyttänyt hyväkseen ensimmäisen mittausvaiheen toleranssia ilmoittamalla kasvulohkojen pinta-alat säännöllisesti liian suuriksi, voidaan tällaiset kasvulohkot mitata maastomittauksen tarkkuudella. Teon tahallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kasvulohkojen pinta-alat. 13 Viljelty kasvulohko Kasvulohkon viljellyllä alalla tarkoitetaan lohkon kokonaisalaa edellyttäen, että se on koko alaltaan viljelty paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti tai kesannoitu. Kasvulohko on alue, jolla kasvaa pääsääntöisesti yhtä kasvilajia, on ilmoitettu yhteen tukikäyttöön ja voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Tiet, aidat tai pensasaidat, rakennukset ja niiden tontit, metsäkuviot, kivirauniot, lammikot, ym. pellolla olevat viljelyesteet eivät kuulu peruslohkon alaan, joten niitä ei voida laskea myöskään kasvulohkon alaan. Ojia voidaan laskea perus- ja kasvulohkoon kuuluvaksi MMM:n peltokasvien tuen hallinnosta ja valvonnasta annetussa päätöksessä 155/2000 (muut. 312/2001) (valvontapäätös) mainituin perustein. Ympäristötuen ehtojen mukaisia pientareita ja suojakaistoja tämän asetuksen 16 :ssa mainituin perustein ja puutarhakasveilla viljelyteknisiä päisteitä ja ajo- ja hoitokäytäviä 17 :ssa mainituin perustein. Tukeen oikeuttavaan alaan eivät kuulu peruslohkon sisällä olevat alueet, jotka ovat tilapäisesti poissa viljelykäytöstä. Vesoittuneita alueita ei hyväksytä peruslohkoon eikä siten tukikelpoiseen kasvulohkoon lukuun ottamatta ojissa kasvavaa vähäistä alkavaa pensaikkoa. Rehualaan kuuluvan lohkon osalta kasvulohkoon voidaan laskea mukaan alueita, joita ei ole viljelty, mutta jotka tuottavat rehunurmea. Metsämaata ei lueta rehualaksi. Metsämaalla tarkoitetaan aluetta, jolla puuston tiheys vaikuttaa pintakasvillisuuteen. Rehualaan eivät voi kuulua esim. lammikot tai avokalliot. Laajaperäistämispalkkion rehualaan eivät voi kuulua peltokasvien tukeen oikeuttavat kasvit (viljat, valkuaiskasvit, öljykasvit) puhtaina kasvustoinaan. Rehualaan hyväksyttäväksi laitumeksi katsotaan ala, joka on laidunnettavissa ja jolla kasvaa kylvettyä nurmea tai luonnonlaidunta. 14 Viljelemättömät alueet Jos valvonnassa viljellyksi ilmoitettu lohko todetaan viljelemättömäksi, kyseisen kasvulohkon pinta-ala on hylättävä valvonnassa. Viljelemättömät alueet jaetaan tilapäisesti viljelemättömiin ja pysyvästi viljelemättömiin. Pysyvästi viljelemättömiä ovat alueet, jotka ovat viljelykelvottomia. Tällaisia ovat metsittyneet alueet sekä alueet, joita ei voida viljellä niiden huonon viljelykunnon tai alueella olevien pysyvien viljelyesteiden takia (kivet, kantokasat, ladot, vesakoituneet alueet jne). Viljelykelpoiset alueet, jotka ovat viljelykelpoista maata, mutta jotka eivät ole tilapäisesti viljelykäytössä, on erotettava peruslohkon sisällä tilapäisesti viljelemättömiksi kasvulohkoiksi.

Jos sama alue on useampana kuin kolmena vuonna peräkkäin merkitty tilapäisesti viljelemättömäksi tai se ei muutoin täytä tilapäiselle viljelemättömyydelle säädettyjä edellytyksiä on se merkittävä valvonnassa pysyvästi viljelemättömäksi. Poikkeuksena tästä ovat 17 :ssa mainitut viljelytekniset päisteet, jotka voidaan ilmoittaa useana vuonna peräkkäin tilapäisesti viljelemättömäksi, edellyttäen että ne ovat viljelykelpoisia. Kun arvioidaan lohkon tilapäistä viljelemättömyyttä, lohkon käyttöä on tarkasteltava luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen ensimmäisestä sitoumusvuodesta alkaen. Ennen sitoutumista lohkolle ilmoitettua käyttöä ei tarkasteta. Lohkon metsittyneisyys tai huono viljelykunto otetaan kuitenkin huomioon ja sen perusteella voidaan tehdä päätöksiä lohkon pysyvästä viljelemättömyydestä. Aikaisemmin viljelemätöntä lohkoa, esimerkiksi raivattua lohkoa, ei hyväksytä tilapäisesti viljelemättömäksi. Jos tilapäisesti viljelemättömäksi ilmoitettu lohko todetaan valvonnassa pysyvästi viljelemättömäksi, se on valvonnassa erotettava peruslohkon alasta tai siitä on perustettava oma peruslohko. Ko. lohko menettää tukikelpoisuutensa ja se luetaan pinta-alan vähenemisiin. Jos kyseessä on ensimmäinen sitoumusvuosi lohkoa ei hyväksytä tukikelpoiseksi. 15 Kasvulohkoon sisältyvät ojat Valvontapäätöksen mukaan enintään 2 metriä leveät sarkaojat voidaan sisällyttää tukikelpoisen peruslohkon ja kasvulohkon pinta-alaan ja enintään 3 metriä leveät sarkaojat, jos niiden syvyys edellyttää yli 2 metriä leveämpää ojaa. Lisäksi reunaojista, jotka ovat enintään 3 metriä leveitä, voidaan sisällyttää enintään puolet viljellyn kasvulohkon alaan. 16 Suojakaistat ja pientareet kasvulohkolla Valvontapäätöksen mukaan peruslohkon laidalla oleva enintään 2 metriä leveä viljelemätön alue voidaan hyväksyä viljeltyyn kasvulohkoon. Viljelemättömän alueen leveys mitataan kasvuston laidasta peruslohkon rajalle. Jos viljelemätön alue on leveämpi todetaan alue joko tilapäisesti viljelemättömäksi tai peruslohkoon kuulumattomaksi pysyvästi viljelemättömäksi alueeksi 14 :ssa mainitun jaottelun mukaisesti Valvontapäätöksen mukaan ympäristötuen ehtojen mukaiset suojakaistat ja pientareet voidaan hyväksyä, vaikka ne olisivat leveämpiä kuin 2 metriä. Jos ne ovat yli 3 metriä leveämpiä, on niistä muodostettava oma kasvulohko, jonka kasviksi merkitään valvonnassa todettu kasvi. 17 Viljelytekniset päisteet Kasvulohkon päisteessä voi viljelyteknisistä syistä olla noin 3 metriä leveä päiste, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Edellytyksenä hyväksymiselle on, että päiste kuuluu kasvin normaaliin viljelytapaan. Alueen leveys mitataan kasvuston laidasta ojan ja pellon taitekohtaan tai lohkon reunaan. Jos viljelyteknisistä syistä jätetty päiste on edellä mainittua leveämpi, on koko päistealue erotettava omaksi kasvulohkokseen. Jos päisteessä on sekä suojakaista että viljelyteknisistä syistä jätetty kylvämätön alue, ei näiden yhteisleveys voi olla yli 3 metriä. Jos päisteessä on keskimäärin kolmen metrin levyinen suojakaista ja sen lisäksi viljelyteknisistä syistä jätetty alue, on ne kumpikin erotettava omiksi kasvulohkoikseen, jos viljelyteknisistä syistä jätettävälle alueelle ei ole kylvetty nurmikasvien siementä. Peruslohkon eri päissä sijaitsevia nurmipäisteitä ei hyväksytä yhdeksi kasvulohkoksi, koska ne eivät ole yhteydessä toisiinsa.

Kylvämättömät päisteet eivät kuulu peltokasvien tukeen oikeuttavien kasvien viljelytapaan, joten niitä ei valvonnassa hyväksytä. Näiden lohkojen osalta kylvämättömistä päisteistä on muodostettava valvonnassa oma kasvulohko, joka merkitään tilapäisesti viljelemättömäksi. 18 Hoito- ja ajokäytävät puutarhakasveilla Monivuotisilla puutarhakasveilla kasvien viljelytapaan kuuluvat hoitokäytävät ja viljely- tai sadonkorjuukoneiden liikkumisen kannalta välttämättömät ajokäytävät sisällytetään viljellyn kasvulohkon alaan, jos ne ovat kyseisen kasvin viljelyn kannalta välttämättömiä ja ovat kooltaan, sijainniltaan ja määrältään tarkoituksenmukaisia. Hoito- ja ajokäytävät on erotettava tukikelpoisen kasvulohkon alasta, jos ne ovat tarpeettoman leveitä tai jos niistä johtuen kasville määritelty kasvutiheys kasvulohkolla ei täyty. Viljeltyyn peltoalaan kuulumattomat alueet (esim. varastopaikat, kastelulammikot, pysyvästi viljelemättömät alueet) on kaikki erotettava pois tukikelpoisen kasvulohkon alasta. Yksivuotisilla puutarhakasveilla ajo- ja hoitokäytävät hyväksytään viljellyn kasvulohkon alaan vain poikkeuksellisesti, jos ne ovat kyseisen kasvin kannalta välttämättömiä ja ovat kooltaan, sijainniltaan ja määrältään tarkoituksenmukaisia viljelyn kannalta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi kasveilla, joilla satoa korjataan useaan kertaan kesän aikana (esim. keräkaali). Viljelyalaan hyväksyttävien käytävien tulee olla tilapäisiä ajouria eli niille on vuosittain tehty samat muokkaustoimet kuin varsinaiselle viljelykasville. Pysyvät viljelytiet on vähennettävä viljellystä alasta. Myös nurmettuneet tilapäiset viljelytiet on vähennettävä yksivuotisilla puutarhakasveilla viljelyalasta, vaikka ne olisi mahdollista muokata esimerkiksi kyntämällä. 19 Peruslohkoilla havaitut digitointivirheet Jos kasvulohkojen tarkastuksen yhteydessä havaitaan valvottavan peruslohkon digitoinnissa virheitä, on nämä korjaukset tehtävä valvontakartoille ja korjatut kartat on lähetettävä digitoitavaksi. Jos valvottavan peruslohkon muutos aiheuttaa muutoksia viereiseen peruslohkoon, on myös nämä muutokset merkittävä selkeästi digitoitavaksi lähtevään karttaan. 20 Vähentämissopimusten alaiset peltoalueet Maataloustuotannon pysyvästä luopumisesta tehdyt sopimukset ovat voimassa. Vaikka kyseisten sopimusten alainen maatalousmaa on vuonna 2001 tukeen oikeuttavaa tietyissä tuissa, on otettava huomioon, että kyseisten peltojen viljely rikkoo sopimusehtoja ja siten maaseutuosasto voi ryhtyä perimään takaisin sopimuksen nojalla maksettua korvausta. Sopimusten sallimien eläinten pito tai sopimuksen mukainen öljypellavan viljely ei aiheuta takaisinperintää, jos sopimusehtoja noudatetaan. 21 Kasvulohkojen hyväksytty pinta-ala Kasvulohkojen viljellyt alat on mitattava 13-18 :ssä mainittujen rajausten mukaisesti. Sallitut pinta-alavirheet lasketaan mitatusta alasta. Jos kasvulohkon mitatun ja ilmoitetun pinta-alan erotus on enintään sallitun suuruinen, hyväksyttynä pinta-alana käytetään viljelijän ilmoittamaa

alaa. Jos pinta-alavirhe on yli sallitun, kasvulohkon hyväksyttynä pinta-alana käytetään mitattua alaa. Jos peruslohkon digitointi todetaan ensimmäisen vaiheen valvonnassa oikeaksi, ei kasvulohkojen yhteenlaskettuna hyväksyttynä pinta-alana valvontatuloksia laskettaessa voida käyttää digitoitua pinta-alaa suurempaa pinta-alaa. Jos peruslohkolla on käytetty hallinnon hyväksymää pinta-alaa ja valvonnassa kasvulohkojen hyväksytty pinta-ala ylittää peruslohkon digitoidun pinta-alan, on niiden kasvulohkojen, joilla hyväksytty pinta-ala on suurempi kuin ilmoitettu, pinta-alaa leikattava kasvulohkojen pinta-alojen suhteessa. Jos peruslohkolla on käytetty suurempaa pinta-alaa kuin digitoitu, on käytettävä mittaustuloksia ilman toleransseja hyväksyttyinä pinta-aloina tilanteessa, jossa toleransseja käyttäen peruslohkon kasvulohkojen summa ylittäisi digitoidun pinta-alan. Jos peruslohkon digitoinnissa havaitaan virheitä, on sovellettava kasvulohkoilla mittausmenetelmille aina määriteltyjä toleransseja. Havaituista digitointivirheistä on toimitettava kartta korjausdigitointiin. 22 Kasvulohkon hyväksytty pinta-ala, jos osalle kasvulohkoa ilmoitettu väärä kasvi Jos valvonnan yhteydessä havaitaan viljelijän ilmoituksesta poiketen yhdellä kasvulohkolla kaksi tai useampia eri kasvilajeja tai osa kasvulohkosta tilapäisesti viljelemättömäksi, mitataan ilmoitetun kasvin pinta-ala ilman että mittaustulokseen sovelletaan mittaustoleransseja. Kasvulohkon hyväksytyksi alaksi tulee suoraan mitattu pinta-ala. Laskenta ilman kasvulohkokohtaista toleranssia on tehtävä myös vaikka havaitun toista kasvilajia olevan kasvulohkon pinta-ala on niin pieni, että se sopisi kasvulohkon mittalaitteelle määrättyyn mittaustoleranssiin. Ilmoitettu kasvulohko mitataan myös ilman toleranssia, jos on kyseessä peruslohkon sisällä oleva pysyvästi viljelemätön alue, jota ei ole huomioitu ilmoitettaessa pintaaloja tai jota ei ole digitoitu pois peruslohkon alasta. Pysyvästi viljelemättömät alueet on merkittävä kartalle ja niistä on toimitettava kartta digitointiin. Seuraavana vuonna pysyvästi viljelemätön alue on vähennettävä peruslohkon pintaalasta. Kasvulohkot, joissa viljellään riveittäin porkkanaa ja sipulia, luetaan erillisiksi kasvulohkoiksi siten, että yhteenlasketuista sipuliriveistä muodostuu sipulin kasvulohko ja porkkanariveistä porkkanan kasvulohko. Mikäli viljelykasviksi on ilmoitettu kasvutiheysehdot täyttävä marjapensas tai hedelmäpuu ja sen alla kasvaa jotain muuta viljelykasvia, ei näiden viljelykasvien pinta-alaa kuitenkaan jaeta erillisiksi kasvulohkoiksi. Kasvulohkoja voidaan joutua jakamaan myös silloin, jos tilalla on CAP-kesantoa yli 30 % peltokasvien tukialaan ilmoitettujen peltokasvien, säilörehunurmen ja kesannon yhteenlasketusta alasta ja jos yli 30 %:n osuus ei ole viherkesantoa. Tällöin 30 % ylittävä ala, joka ei ole viherkesantoa ja joka ei ole oma kasvulohkonsa, on erotettava erilliseksi kasvulohkoksi, jotta sille voidaan tallentaa tukisovelluksessa ympäristöehtojen laiminlyönnin seuraamus. 23 Hyväksyttävä kompensaatio Valvontatilanteessa määrättyyn kasvulohkoon tulee hyväksyä kaikki samalla peruslohkolla olevat ko. kasvia ja käyttöä koskevat alat, vaikka ne olisivatkin erillisiä kasvulohkoja. Sen sijaan toisella peruslohkolla sijaitsevia aloja ei voida laskea mukaan. Pienin yhtenäinen ala, joka voidaan ottaa kompensaatiossa huomioon on 0,05 hehtaaria. CAP-kesantolohkon vähimmäiskokovaatimuksen täyttymistä tarkasteltaessa kompensaatiota ei voida soveltaa muutoin kuin silloin, jos saman peruslohkon kesantolohkot ovat yhteydessä toisiinsa (esimerkiksi vierekkäin olevat viherkesanto ja avokesanto).

Valvonnan yhteydessä on ratkaistava, onko tilan peruslohkot oikein rajattu. Ilman tätä ei voida soveltaa kompensaatiota. 24 Ensimmäisen vaiheen mittaus Ensimmäisen vaiheen mittauksessa kasvulohkot on mitattava planimetrin avulla käyttäen 5 % toleranssia siten, että toleranssi on aina vähintään 0,02 ha, mutta kuitenkin enintään 1,00 ha. Yksi mittaus kartalta planimetrilla riittää. Jos pinta-ala mitataan kahteen kertaan, niin valvontapöytäkirjaan on merkittävä näiden mittausten keskiarvo ja mittaukset on tehtävä eri henkilöiden toimesta. Peruslohkoilta, joilla viljelijä on käyttänyt viimeisintä digitoitua pinta-alaa, on tarkastettava silmämääräisesti ja tarvittaessa mittanauhaa apuna käyttäen digitoinnin oikeellisuus. Jos digitointi on tehty oikein, peruslohko on koko alaltaan hyväksyttävästi viljelty ja peruslohkolla on vain yksi kasvulohko, hyväksytään viljelijän käyttämä pinta-ala. Jos pinta-alojen digitoinnissa havaitaan virheitä, on näiden alueiden pinta-ala mitattava. Mittaus voidaan tehdä kartalta tai maastossa. Digitoimattomat peruslohkot tai peruslohkot joiden digitointivirheen vaikutusta pinta-alaan on vaikea määrittää, on mitattava maastossa tai kartalta rajojen piirtämisen jälkeen. Kasvulohkojen mittaamista varten peruslohkon pinta-ala on jaettava kasvulohkoille. Tämä tehdään joko piirtämällä kasvulohkot valvontakartalle ja mittaamalla planimetrillä tai säännöllisten kasvulohkojen osalta esim. mittaamalla mittanauhalla. Mittanauhalla mitattaessa sovelletaan normaalisti planimetrimittaukselle määriteltyä tarkkuutta. Säännöllisten kasvulohkojen mittauksessa voidaan soveltaa maastomittauksen tarkkuutta (2. vaihe), jos vaadittu mittaustarkkuus lohkon säännönmukaisuuden vuoksi saavutetaan. 25 Toisen vaiheen mittaus Toisen vaiheen mittauksissa käytetään takymetriä, GPS-laitetta tms. tarkempaa mittalaitetta, joilla päästään +/- 2 %:n tarkkuuteen. Jos mittauksissa käytetään jo ensimmäisessä vaiheessa toisen vaiheen mittausten tarkkaa mittauskalustoa (takymetri, GPS), niin mittaustarkkuus on +/- 2 %. Mittausvirhe saa olla aina vähintään 0,02 ha, mutta kuitenkin korkeintaan 1,00 ha. Sallitut pinta-alavirheet lasketaan mitatusta pinta-alasta. 26 Hallinnon hyväksymät pinta-alat Tuen hakija on vastuussa pinta-alojen oikeellisuudesta. Valvonta-asetuksen 9 artiklan 2. kohdan neljännen alakohdan mukaan pinta-alaan perustuvia sanktioita ei sovelleta, jos hakija todistaa pinta-alamäärityksen perustuneen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiin tietoihin. Valvontapäätöksen peltokasvien tukijärjestelmän hallinnosta ja valvonnasta mukaan valvonnassa hallinnon hyväksyminä pinta-aloina pidetään peruslohkojen viimeisimpiä digitoituja pinta-aloja ja aiempien valvontojen toisen vaiheen mittaustuloksia. Digitoidun pintaalan kohdalla tämä tarkoittaa hakuhetkellä viljelijän käytössä ollutta viimeisintä digitoitua pintaalaa.

Edellytyksenä hallinnon hyväksymien pinta-alojen käytölle on, että kasvulohko on mitattaessa koko alaltaan viljelty peruslohko, tai että peruslohko on jaettu kasvulohkoiksi käytettävän mittauslaitteen mittaustarkkuuden rajoissa oikein. Viljelijän katsotaan käyttäneen hallinnon hyväksymää pinta-alaa, jos peruslohkon ilmoitettu pinta-ala on yhtä suuri tai pienempi kuin peruslohkon viimeisin digitoitu pinta-ala. Jos digitoidussa alassa havaitaan valvonnassa virhe, ei pinta-alaero aiheuta viljelijälle sanktiota, jos kyseessä on digitoituun peruslohkon rajaviivaan kohdistuva virhe. Jos on kyseessä rajaviivan sisäpuolella oleva digitointivirhe, aiheutuu viljelijälle normaalit pintaalaseuraamukset, ellei viljelijä ole käyttänyt peruslohkolla digitoitua pinta-alaa pienempää pinta-alaa ja lisäksi pinta-alavirhe on alle 20 % laskettuna mitatusta pinta-alasta. 27 Kasvilajin vaikutus valvontaan Kasvilajiryhmittäisessä tarkastelussa kasvilajin muutokset ryhmän sisällä ovat sallittuja, mutta eivät kasvilajiryhmien välillä. Jos siis valvonnassa kasvulohkolla todetaan eri kasvilajiryhmän kasvi kuin mitä sille oli ilmoitettu, kasvulohko hylätään kyseisessä tuessa ellei kyseessä ole 29 :ssa mainittu ilmeinen virhe. Lohko, jolle on haettu peltokasvien tukea ja jolle on kylvetty tukikelpoisten viljan ja öljy- tai valkuaiskasvin seos tai tukikelpoisten öljy- ja valkuaiskasvien seos, kuuluu siihen kasvilajiryhmään, jonka tukitaso on alempi. Sillä, kuinka paljon seoksessa on eri kasveja, ei ole merkitystä. Jos luonnonhaittakorvauksen valvonnassa todetaan, että lohkolla todettu kasvi on toinen kuin hakemuksessa ilmoitettu, se ei vaikuta maksettavaan tukeen. Vain silloin, jos ilmoitettu kasvi todetaan valvonnassa tukeen oikeuttamattomaksi, eli esimerkiksi jos lohko todetaan pysyvästi tai tilapäisesti viljelemättömäksi, on kyseisen lohkon pinta-ala valvonnassa hylättävä. Viljelykasvien istutus tai kylvö on tehtävä kyseiselle tuelle säädettyyn viimeiseen kylvöpäivään mennessä. Viimeisen kylvöpäivän jälkeen kylvetty lohko, hylätään valvonnassa poislukien kuitenkin ne satoa kyseisenä vuonna tuottavat ympäristötuen puutarhakasvien 1 ryhmän alat, joille on kylvetty esikasvi sekä rapea keräsalaatti-, kiinankaali-, kukkakaali- sekä parsakaalilohkot. Kansallisten viljelyalaan perustuvien tukien kasvilajin vaihtumisen seuraamuksista on säädetty vuodelta 2001 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1255/2000), (pohjoinen tukiasetus) 19 :ssä 1 ja 2 momentissa ja vuodelta 2001 maksettavasta kasvinviljelyn kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1256/2000), (kasvinviljelyn kansallinen tukiasetus) 14 :ssä 1 ja 2 momentissa. 28 Kasvilajin vaihtuminen rehualassa Jos CAP-eläinpalkkioiden rehualaksi tai laajaperäisyyspalkkion rehualaksi ilmoitetulla alalla kasvaa sellaisia kasveja, jotka eivät kuulu hyväksyttäviin rehukasveihin, merkitään ala valvonnassa hylätyksi. Jos peltoa koskee 5- tai 10-vuotinen ympäristötuen erityistuen sopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta, luonnon monimuotoisuudesta tai perinnebiotoopista eikä alaa ole sopimuksen mukaisen suunnitelman mukaan laidunnettu tai käytetty rehuntuotantoon, merkitään ala valvonnassa hylätyksi luonnonhaittakorvauksen osalta.

Jos CAP-eläintukien rehualaksi ilmoitetulla alalla on peltoa tai pellon ulkopuolista aluetta koskeva 5- tai 10-vuotinen ympäristötuen erityistuen sopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta, luonnon monimuotoisuudesta, perinnebiotoopista, suojavyöhykkeestä tai laskeutusallasta ja kosteikkoa ympäröivästä alueesta eikä alaa ole sopimuksen mukaisen suunnitelman mukaan mahdollista laiduntaa tai satoa ei ole korjattu, merkitään ala valvonnassa hylätyksi. 29 Ilmeisen virheen huomioon ottaminen valvontatilanteessa Ilmeisen virheen tulkinnassa valvontatilanteessa sovelletaan komission antamia suuntaviivoja VI/7103/98. Ko. asiakirjan mukaan ilmeisiksi virheiksi voidaan katsoa vielä valvonnasta ilmoittamisen jälkeenkin lohkojen numeroita koskevat poikkeavuudet, jotka havaitaan verrattaessa hakemuksessa ilmoitettuja tietoja muissa kohdin samassa hakemuksessa ilmoitettuihin tietoihin. Jotta hakemustietoja voidaan korjata, on hakemuksesta pystyttävä osoittamaan ristiriitaisia tietoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, että viljelijä on tehnyt ilmeisen virheen. Tällaisia virheitä ovat esimerkiksi sellaiset, että lohkojen numerot ovat vaihtuneet yhdessä kohdin hakemusta (esim. lohko numero 00169 numeron 00196 sijaan) tai kartanlukuvirheestä johtuen on vahingossa ilmoitettu viereisen lohkon numero. Perus ja kasvulohkojen osalta tärkeimmät tarkasteltavat asiat ovat lohkojen tunniste, viljelty ala ja kasvi. Ilmeistä virhettä voidaan soveltaa pääasiassa ainoastaan tunnistetta koskevissa virheissä. Lohkot tunnistetaan sen numeron, annetun nimen sekä ilmoitetun ja virallisen pintaalan avulla. Virheet paljastuvat, kun nämä tiedot eivät täsmää. Virheellinen numero voidaan korjata, jos muiden tietojen perusteella voidaan varmistaa lohkon oikeat tiedot. Kasvilajia koskevaa virhettä ei voida pääsääntöisesti hyväksyä ilmeiseksi virheeksi. Sekaannustapauksessa voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti soveltaa seuraavaa periaatetta: Jos on ilmeistä, että viljelijä on ilmoituksessaan vahingossa sekoittanut kahden lohkon käyttötavan (esim. öljykasvit ilmoitettu viljakasveiksi ja toisinpäin) voidaan tuki seuraavien edellytysten täyttyessä laskea todettujen kasvien ja pinta-alojen perusteella. - kyseessä ei ole kesannoitava ala tai rehuala; - virheettömästi tehdyn hakemuksen perusteella maksettava tuki olisi vähintään yhtä suuri kuin tehdyn ilmoituksen perusteella saatava tuki; - kasvit on tarkastettu paikalla ennen sadonkorjuuta; - hallintoviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei viljelijä ole tehnyt virheellistä hakemusta riskianalyysin välttämiseksi Kutakin tapausta on tarkasteltava erikseen. Petokseen tai vilpillisyyteen viittaavia riskejä ei saa olla havaittavissa. Viljelijän on osoitettava ilmeisen virheen olemassaolo ja pystyttävä vakuuttamaan viranomaiselle toimineensa hyvässä uskossa. Jos viljelijä tekee saman tai samantyyppisen virheen useampaan kertaan, virhettä ei enää voida pitää ilmeisenä ja sen vuoksi on sovellettava seuraamuksia. 30 Pinta-alavirheistä aiheutuvat seuraamukset Yhdennetyn järjestelmän mukaiset valvonnan seuraamukset on säädetty valvonta-asetuksessa. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos valvonnassa hyväksytty kasvilajiryhmän pinta-ala on suurempi kuin viljelijän ilmoittama pinta-ala, maksetaan tuki viljelijän ilmoituksen mukaiselle pinta-alalle. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos valvonnassa kasvilajiryhmän tai tukityypin ilmoitetun ja hyväksytyn pinta-alan ero suhteessa hyväksyttyyn pinta-alaan on enintään 3 prosenttia, mutta

kuitenkin enintään 2 hehtaaria, pienempi kuin ilmoitettu pinta-ala, tuki maksetaan valvonnassa hyväksytyn pinta-alan perusteella. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos kasvilajiryhmän ilmoitetun ja hyväksytyn pinta-alan ero suhteessa hyväksyttyyn pinta-alaan on yli 3 prosenttia tai yli 2 hehtaaria ja enintään 20 prosenttia pienempi kuin ilmoitettu pinta-ala, hyväksytystä pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos pinta-alavirhe kasvilajiryhmällä on yli 20 prosenttia, ei kyseiselle kasvilajiryhmälle voida maksaa tukea. Yhden kasvilajiryhmän tuen hylkääminen ei suoraan vaikuta toisiin kasvilajiryhmiin, jos näiden pinta-alavirheet ovat sallituissa rajoissa ja muut tukiehdot täyttyvät. Yli 20 prosentin virhe rehualassa johtaa sonnipalkkion, härkäpalkkion, emolehmäpalkkion ja laajaperäistämispalkkion hylkäämiseen. Kaikki edellä mainitut pinta-alavirheet (3 ja 20 %) lasketaan valvonnassa hyväksytystä pintaalasta. Tästä hyväksytystä pinta-alasta ei ole vähennetty tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisten toimien noudattamatta jättämisen vuoksi hylättyjä lohkoja luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuissa sekä kansallisissa tuissa viljelytavan vuoksi hylättyjä lohkoja. Kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirheitä laskettaessa ei oteta huomioon kasvulohkoja, joilla viljelijä on käyttänyt hallinnon hyväksymiä pinta-aloja. Samoin kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirheitä laskettaessa ei oteta huomioon kasvulohkoja, joilla on havaittu tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisten toimien noudattamatta jättämiseen liittyviä hylkäyksiä luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuissa sekä kansallisissa tuissa viljelytapaan liittyviä hylkäyksiä. Tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön ja viljelytavan vuoksi hylättyjen kasvulohkojen alat määritetään sanktioiden laskemisen jälkeen ja niiden pinta-ala vähennetään hyväksytystä pinta-alasta sanktioiden määrittämisen jälkeen. Minimikokoa suuremmiksi ilmoitetut, mutta valvonnassa minimikokoa pienemmiksi havaitut kasvulohkot on laskettava kasvilajiryhmän tai tukityypin ilmoitettuun pinta-alaan, mutta ei hyväksyttyihin pinta-aloihin. Luonnonhaittakorvauksessa, ympäristötuessa ja kansallisissa tuissa alle viiden aarin kokoiset kasvulohkot lasketaan mukaan tilan minimialaan, vaikka ne eivät ole tukeen oikeuttavia. Kansallisten viljelyalaan perustuvien tukien valvonnan seuraamukset on säädetty pohjoisen tukiasetuksen (1255/2000) 19 :ssä, kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen (1256/2000) 14 :ssä sekä vuodelta 2001 maksettavasta perunantuotannon kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (372/2001), jäljempänä perunatukiasetus 11 :ssä. Emolehmien ja sonnien kansallisten eläinyksikkötukien edellytyksenä oleva rehuala määräytyy valvonnassa havaitun pinta-alan mukaan. 31 Valvonnan vaikutus muihin kasvilajiryhmiin ja tukityyppeihin Rehualoissa sanktiot toteutetaan rehualaa pienentämällä. Rehualan leikkaustapauksissa tuen väheneminen ei pysähdy 15 eläinyksikön kohdalle, vaan tukea maksetaan sille eläinyksikkömäärälle, johon leikattu rehuala riittää. Kesantovelvoitteen täyttämättä jättäminen vähentää samassa suhteessa viljojen, öljykasvien, valkuaiskasvien, öljypellavan, kuitupellavan ja -hampun ja säilörehunurmen hyväksyttyjä pintaaloja. Yli 20 %:n virhe kesantoalassa ei siten suoraan johda peltokasvien tuen hylkäykseen. Kesantoprosentti lasketaan valvonnassa hyväksytyn kesantoalan ja valvonnassa hyväksytyn peltokasvien alan ja säilörehunurmen alan perusteella.

Laajaperäistämispalkkion rehualaksi hyväksytään enintään kaksi kertaa laajaperäistämispalkkion rehualan laitumen hyväksytty pinta-ala. Jos laajaperäistämispalkkion laitumeksi ilmoitettu ala todetaan valvonnassa laidunkäyttöön soveltumattomaksi (käytettävissä/kasvillisuus), vähennetään laajaperäistämispalkkion rehualaa samassa suhteessa kuin laitumen määrä ei täyty. 32 Aiheettomasti maksetun tuen takaisinperintä Tilanne on tarkastettava kaikkien peruslohkojen osalta, joilla on epäilty haetun tukea päällekkäisille pinta-aloille. Jos kyseessä on tietojärjestelmistä johtuva tekninen virhe, ei maastovalvontaa tarvitse tehdä. Jos kyseessä on todellinen päällekkäisyys, on maastovalvonta tehtävä ennen kuin seuraamukset määrätään. Päällekkäisyyksiä havaitaan esimerkiksi otantavalvontojen yhteydessä ja päällekkäisyysepäilyjä tulee esiin peltolohkorekisterin digitoinnin päivitysten yhteydessä ja kaukokartoitusvalvonnassa. Aiheettomasti maksettu tuki on perittävä takaisin korkoineen ja lisäksi määrätään seuraamukset kyseiseltä tukivuodelta kasvilajiryhmittäin siten, että päällekkäin ilmoitettu pinta-ala lasketaan ilmoitettuun, mutta ei hyväksyttyyn pinta-alaan. Aiheettomasti maksetun tuen takaisinperinnän lisäksi aiempien vuosien osalta voidaan harkita muita toimenpiteitä, jos näyttöä väärinkäytöksestä voidaan pitää riittävänä. Törkeissä väärinkäytöstapauksissa tila on suljettava lisäksi tukijärjestelmien ulkopuolelle määräajaksi 33 :ssä tarkoitetulla tavalla. Täydellisesti päällekkäin olevien lohkojen väärinkäytösten arvioinnissa pitää ottaa huomioon mahdollisesti esimerkiksi piirrosvirheistä aiheutunut päällekkäisyys, joka saattaa olla aiheutunut ilmeisestä erehdyksestä 33 Karenssi Erityisen huolimattomasti tai tarkoituksellisesti tehdyt väärät ilmoitukset voivat johtaa valvontaasetuksen 9 artiklan ja valvonnan yleisistä menettelytavoista annetussa MMM:n asetuksessa mainittuihin seuraamuksiin. Törkeissä väärinkäytöstapauksissa, joista on riittävää näyttöä aiempina vuosina tapahtuneista törkeistä väärinkäytöksistä, voidaan kyseisen tukivuoden seuraamusten ja aiempien vuosien väärin perustein maksettujen tukien takaisinperintöjen lisäksi harkita tilan sulkemista tukijärjestelmien ulkopuolelle. Tällainen saattaisi olla esimerkiksi tilanne, jossa tukia on haettu huomattavan kokoiselle metsäalueelle.

3 luku PELTOALAPERUSTEISTEN TUKIEN EDELLYTYKSENÄ OLEVA VILJELYTAPA 34 Luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötukien tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisten toimenpiteiden noudattaminen Valvonnassa on tarkastettava, että valvottavat lohkot ovat tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti viljeltyjä, laidunnettuja tai asianmukaisesti ilmoituksen mukaan kesannoituja. Valvonnassa on kasvuston perusteella arvioitava, onko tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimenpiteitä noudatettu valvottavilla lohkoilla. Valvonnassa on todettava, että lohkon muokkaus ja lannoitus on tehty tarkoituksenmukaisella tavalla. Edelleen on todettava, että lohkon kasvilaji, -lajike ja siemenmäärä on alueelle soveltuva ja siemenmäärä siemenkoon huomioon ottava. Samoin on todettava, että lohkon kylvö on tehty niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen sekä se, että lohkon kasvinsuojelusta on huolehdittu. Valvonnassa on hylättävä hukkakauran pahoin saastuttamat lohkot. Kesantolohkojen valvonnassa on todettava, että kesannointi on toteutettu tarkoituksenmukaisella tavalla ja niin ettei sillä heikennetä maan tuottokykyä. Valvonnassa on lisäksi tarkastettava, että valvottavat mansikka-, mesimarja-, jalomaarain-, herukka- karviais-, vadelma-, tyrni-, pensasmustikka- ja hedelmäpuulohkot täyttävät niille säädetyt vähimmäiskasvutiheydet. Lohkokohtaisista muistiinpanoista on tarvittaessa tarkastettava, että lohko on muokattu ja lannoitettu tarkoituksenmukaisella tavalla ja että lohkon kasvinsuojelusta on huolehdittu. Valvonnassa on tarkastettava, että valvottava lohko on kasvukunnoltaan sellainen, että siltä on mahdollista saada korjatuksi markkinakelpoinen sato. Valvonnassa on arvioitava täyttyykö valvottavalla lohkolla asianmukainen sadonkorjuu sadonkorjuuvaatimuksesta säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos sadonkorjuuta koskevan ehdon toteutumista on syytä epäillä, tilalle on tehtävä uusi valvontakäynti sen selvittämiseksi, onko lohkolla täyttynyt sadonkorjuuvaatimus. Jos valvottavalla lohkolla todetaan tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimia koskevia puutteita, kyseisen lohkon pinta-ala vähennetään hyväksytystä pinta-alasta pinta-alaan liittyvien sanktioiden määrittämisen jälkeen. Lohkot lasketaan kuitenkin mukaan tilan vähimmäispinta-alaan. Jos tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimia koskeva puutteellisuus on hyvin pieni, viljelijälle voidaan antaa vain pöytäkirjaan merkittävä huomautus. Huomautus on tallennettava tietojärjestelmään. Jos tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimia koskevien puutteellisuuksien vuoksi hylättävien lohkojen pinta-alojen summa ylittää 50 prosenttia luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta tai erityistukisopimuksen sopimusalasta, kyseiseltä vuodelta ei makseta sanottua tukea. 35 Luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötukien tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön sisältyvän yleisen ympäristölainsäädännön ja -määräysten noudattaminen Yleisen ympäristölainsäädännön ja -määräysten noudattamiseen liittyvien lakien, asetusten ja päätösten valvonnasta vastaa kussakin säädöksessä erikseen säädetty viranomainen. Esimerkiksi

maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) valvonnasta vastaavat ympäristönsuojeluviranomaiset. Maaseutuosaston tarkastajan on valvontaa tehdessään otettava huomioon yleisten ympäristölainsäädännön ja -määräysten noudattaminen. Jos tarkastaja ei tarkastuksen yhteydessä havaitse yleisten ympäristölainsäädännön ja -määräysten osalta huomautettavaa, tämä on merkittävä valvontapöytäkirjaan. Jos tarkastaja perustellusti epäilee, että tilalla on rikottu yleisten ympäristölainsäädännön ja -määräysten velvoitteita, tarkastajan on merkittävä tämä valvontapöytäkirjaan. Tarkastajan on valvonnan tehtyään pyydettävä kirjallisesti kyseisen säädöksen valvonnasta vastaavalta viranomaiselta lausuntoa siitä, onko kyseisellä tilalla rikottu yksilöityä säädöstä. Lausunto pyydetään esimerkiksi ympäristönsuojeluviranomaiselta silloin, kun epäillään maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) säännökseen kohdistuvaa rikkomusta. Vastaavasti lausuntoa pyydetään eläinsuojeluviranomaiselta silloin kun epäillään eläinsuojelulain (247/1996) tai -asetuksen (396/1996) säännökseen kohdistuvaa rikkomusta. Eläinsuojelulain nojalla tarkastuksen voi tehdä lääninhallitus, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, poliisi ja eläinsuojeluvalvoja. Lausunnon pyytäminen ei estä valvonnan loppuunsaattamista. Säädöksen valvonnasta vastaava viranomainen antaa hallinnollisen valvonnan tai tilavalvonnan tehtyään maaseutuosastolle kirjallisen lausunnon siitä, onko tilalla rikottu yleistä ympäristölainsäädäntöä ja -määräyksiä. Maaseutuosaston on lausunnon perusteella tehtävä hallinnollisen valvonnan asiakirja, jos kirjallisessa lausunnossa on todettu yleistä ympäristölainsäädäntöä ja -määräyksiä rikotun. Asiakirjassa maaseutuosaston on määrättävä luonnonhaittakorvaukseen, ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tukeen ja kaikkiin erityistukiin kohdistuva prosentuaalinen seuraamus, joka aiheutuu kyseisen säädöksen valvonnasta vastaavan viranomaisen toteamasta tukien ehtona olevan yleisen ympäristölainsäädännön ja -määräysten noudattamatta jättämisestä. Luonnonhaittakorvausta, ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tukea sekä kaikkia erityistukia on vähennettävä tai perittävä takaisin 1-20 prosenttia ottaen huomioon viljelijän säädöstenvastaisen toiminnan suuruus ja vakavuusaste. Seuraamus on kohdistettava koko tilalle myönnettävään luonnonhaittakorvaukseen, ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tukeen sekä kaikkiin erityistukiin prosentuaalisesti samansuuruisena. Jos kyseessä on vakava säädöstenvastainen toiminta, luonnonhaittakorvaus, ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tuki sekä kaikki erityistuet on jätettävä kokonaisuudessaan maksamatta. Maaseutuosaston on lähetettävä hallinnollisen valvonnan asiakirja sekä kopio viranomaisen lausunnosta tiedoksi viljelijälle sekä jatkotoimenpiteitä varten kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Luonnonhaittakorvaus on jätettävä kokonaisuudessaan maksamatta sinä kalenterivuonna, jona luonnonhaittakorvaussitoumuksen antaneen viljelijän nautakarjaan kuuluvassa eläimessä on todettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 14 artiklan 3. kohdassa tarkoitettujen kiellettyjen aineiden jäämiä tai sallittujen mutta laittomasti käytettyjen aineiden jäämiä. Neuvoston asetuksessa viitataan neuvoston direktiiviin 96/22/EY, joka on annettu tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta, ja neuvoston direktiiviin 96/23/ETY, joka on annettu elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta. Vastaavasti jos viljelijän tilalta on löydetty kiellettyjä aineita tai tuotteita tai direktiivissä 96/22/EY sallittuja mutta laittomasti hallussa pidettyjä aineita tai tuotteita missään muodossa, luonnonhaittakorvaus on jätettävä kokonaisuudessaan maksamatta. Edellä sanottu seuraamus on määrättävä myös, jos eläinten omistaja tai pitäjä on häirinnyt tarkastusten suorittamista ja kansallisten jäämientutkimussuunnitelmien soveltamisen edellyttämien näytteiden ottamista tai direktiivissä 96/23/EY säädettyjen tutkimusten ja tarkastusten suorittamista. Jos edellä sanottu rikkomus toistuu, luonnonhaittakorvauksen ulkopuolelle sulkemista voidaan rikkeen vakavuuden mukaan jatkaa viiteen vuoteen siitä vuodesta, jona toistuva rikkominen havaittiin. Maaseutuosaston on lähetettävä hallinnollisen valvonnan asiakirja sekä kopio viranomaisen lausunnosta tiedoksi viljelijälle sekä jatkotoimenpiteitä varten kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Jos viranomainen, jolle yleiseen ympäristölainsäädäntöön ja -määräyksiin katsottavan säädöksen valvonta kuuluu, havaitsee omissa valvonnoissa puutteellisuuksia, kyseinen viranomainen antaa puutteellisuuden tiedoksi maaseutuosastolle. Maaseutuosaston on tämän tiedon saatuaan tehtävä ratkaisu luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tuen sekä kaikkien erityistukien vähentämisestä tai niiden takaisinperinnästä edellä säädetyllä tavalla. 36 Peltokasvien tuen edellyttämä viljelytapa Peltokasvien tuessa on tukien edellytyksenä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan noudattaminen. Edellytyksenä on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Tukiin oikeuttavaan viljelytapaan kuuluu MMM:n asetuksessa (187/2000) 9 :ssä säädetyn mukaisesti tarkoituksenmukainen pellon muokkaus ja lannoitus, tasaisen itämisen mahdollistava kylvö, alueelle soveltuvien kasvilajien ja lajikkeiden käyttö, alueelle soveltuvan määrältään ja laadultaan riittävän siemenmäärän käyttö ja tarkoituksenmukainen kasvinsuojelu. Yksittäisten viljelyteknisten toimien suorittamista ei tarvitse erikseen tarkastaa, jos voidaan suoraan todeta, että tarkoituksena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Peltokasvien tuessa hukkakauran torjumattomuus katsotaan paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan noudattamatta jättämiseksi silloin, jos lohko on niin pahoin hukkakauran saastuttama, että korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen ei ole mahdollista. Jos hukkakaurasaastunta on lievempi, hukkakauran torjunnasta huolehtiminen on peltokasvien tuen ympäristöehtojen mukainen vaatimus. Jos jokin lohkon osa, on jäänyt ilman hyväksyttävää syytä kokonaan kylvämättä, ei kylvämätöntä aluetta lasketa mukaan tukikelpoiseen alaan. Tarkastajan on maastossa varmistettava, että viljelijä on ilmoittanut nämä alueet tilapäisesti viljelemättömäksi. Jos viljelijä ei ole ilmoittanut viljelemättömiä alueita, näistä muodostetaan valvonnassa uusi tilapäisesti viljelemätön kasvulohko. Viljelemättömät alueet on käsiteltävä pinta-alavirheistä määrättyjen seuraamusten mukaisesti. Hylkäyksistä aiheutuneet pinta-alaerot on laskettava mukaan kasvilajiryhmittäistä tai tukityyppikohtaista erotusta laskettaessa kaikissa tuissa. Jos kasvulohkolla ei ole noudatettu peltokasvien tuen edellytyksenä olevaa paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa tai tukiehtojen täyttymättömyys on ilmennyt myöhemmin eikä tukiehtojen täyttymättömyydestä ole ilmoitettu kirjallisesti, kasvulohko hylätään peltokasvien tuessa eli hylkäyksestä aiheutuva ero lasketaan mukaan kasvilajiryhmittäiseen ilmoitetun ja hyväksytyn pinta-alan erotukseen. 37 Kansallisten tukien edellyttämä viljelytapa Kansallisten viljelyalaan perustuvien tukien edellytyksenä oleva viljelytapa on säädetty pohjoisen tukiasetuksen (1255/2000) 6 :ssä kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen (1256/2000) 6 :ssä sekä perunatukiasetuksen (372/2001) 4 :ssä. Kansallisten viljelyalaan perustuvien tukien paikkakunnan tavanomaiseen viljelytavan valvonnan seuraamukset on säädetty pohjoisen tukiasetuksen (1255/2000) 20 :n 1 ja 2 momentissa, kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen (1256/2000) 15 :n 1 ja 2 momentissa sekä perunatukiasetuksen (372/2001) 12 :ssä.

4 luku PELTOKASVIEN TUKI (CAP-TUKI) I OSA Peltokasvien tuen tukiehtojen valvonta 38 Lohkon CAP-tukikelpoisuus Peltokasvien tukialaan ilmoitettujen kasvulohkojen osalta on tarkastettava, että lohko on CAPtukikelpoinen eli vuoden 1991 viljelyvaatimus täyttyy tai lohkolle on myönnetty CAPtukikelpoisuus väliaikaisen lisäyksen tai pysyvän tai väliaikaisen vaihdon kautta. Jos valvonnassa on syytä epäillä vuoden 1991 viljelyvaatimuksen täyttymistä, on asia selvitettävä asiakirjoista ja tarvittaessa viljelijälle lähetettävällä kuulemiskirjeellä. Jos kasvulohko ei ole CAP-tukikelpoinen, se on hylättävä peltokasvien tuessa. 39 Lohkon kasvukunto Valvonnassa on tarkastettava, että lohko on kauttaaltaan koko alaltaan kasvukunnoltaan sellainen, että sillä on tai kesantolohkon kyseessä ollessa sillä olisi mahdollista tuottaa paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Jos kasvulohko ei täytä näitä edellytyksiä eli se on esimerkiksi vesoittunut tai hukkakauran niin pahoin saastuttama, että korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen ei ole mahdollista, se on hylättävä peltokasvien tuessa. 40 Kerääjä- ja typensitojakasvit Paikkakunnan tavanomaiseen viljelytapaan kuuluvaksi hyväksytään MMM:n päätöksen 187/2000 säädetyin edellytyksin ns. aluskasvien kylvö peltokasvien kylvön yhteydessä. Jos peltokasvien tukialassa ilmoitetulle vilja-, valkuaiskasvi-, öljykasvi- tai öljypellavalohkolle on kylvetty peltokasvin kylvön yhteydessä aluskasviksi yksi- tai monivuotista nurmiheinäkasvia tai apilaa, kasvustoa arvioimalla on tarkastettava, että peltokasvia on kylvetty paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukainen normaali siemenmäärä ja laatu hehtaaria kohden. Lisäksi nurmiheinäkasvien ja apilan siemenmäärän on oltava sellainen, että peltokasvi voitaisiin korjata puimalla siten, että tukikelvotonta kasvia ei korjata vähäistä pakosta mukaan tulevaa määrää lukuun ottamatta. Jos peltokasvien tukialassa ilmoitetulle, luonnonmukaisesti viljellylle vilja-, valkuaiskasvi-, öljykasvi- tai öljypellavalohkolle on kylvetty peltokasvin kylvön yhteydessä typensitojakasviksi virnaa, sinimailasta tai vuohenhernettä, kasvustoa arvioimalla on tarkastettava, että peltokasvia on kylvetty paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukainen normaali siemenmäärä ja laatu hehtaaria kohden. Lisäksi typensitojakasvien siemenmäärän on oltava sellainen, että peltokasvi voitaisiin korjata puimalla siten, että tukikelvotonta kasvia ei korjata vähäistä pakosta mukaan tulevaa määrää lukuun ottamatta.

Maaseutuosaston rekisteristä on tarkastettava, että tila kuuluu MMM:n asetuksen (346/2000) mukaiseen luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään. Jos kasvulohkon kasvusto ei täytä tässä pykälässä mainittuja edellytyksiä, kasvulohko on hylättävä peltokasvien tuessa. 41 Öljykasvien, öljypellavan, makean lupiinin, kuituhampun ja kuitupellavan lajike Öljykasvien, öljypellavan, makean lupiinin, kuituhampun ja kuitupellavan lajike on tarkastettava tilalla olevista selvityksistä. Rypsistä ja rapsista edellytetään sertifioidun siemenen ostokuittia sekä vakuustodistusta tai maa- ja metsätalousministeriön lomakkeella numero 235 tehtyä rekisteri-ilmoitusta koe- tai tutkimuskäytöstä tai siementen, joiden erukkahappopitoisuus on yli 40 % ja joita käytetään muuhun kuin elintarvikekäyttöön, osalta hyväksytyn ensimmäisen ostajan kanssa tehtyä viljelysopimusta. Auringonkukan, öljypellavan, makean lupiinin ja kuitupellavan osalta ei edellytetä sertifioidun siemenen käyttöä, mutta viljelijän on pystyttävä osoittamaan siemenen alkuperä. Ellei kuitupellavan siemenen alkuperää osoittavista todisteista ole toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 2 päivänä heinäkuuta 2001 kopioita, kyseiset kuitupellavalohkot on hylättävä. Kuituhampulta edellytetään komission asetuksen 2316/1999 7 a artiklassa tarkoitetun sertifioidun siemenen käyttöä. Kaikkien käytettyjen siementen alkuperäiset vakuustodistukset ja yhteisesti käytetyistä siemensäkeistä vakuustodistukset siten, kun niistä on säädetty MMM:n asetuksen (187/2000) 12 a :ssä on toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 2 päivänä heinäkuuta 2001. Ellei todistuksia ole toimitettu säädetyllä tavalla, kyseiset lohkot on hylättävä. Kuituhampulta ja pellavalta on tarkastettava, että osto- ja myyntisopimukset tai jalostustoimeksiannot tai jalostussitoumukset on toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle siten, kuin neuvoston asetuksen 1673/2000 7 a artiklassa on säädetty. Jos sopimuksia ei ole tehty, peltokasvien tukea ei kysymyksessä olevalle lohkolle myönnetä. Lisäksi on mahdollinen korjaamaton kuituhamppu tai pellava-alan suuruus huomioon ottaen arvioitava, onko kyseessä neuvoston asetuksen 1259/1999 7 artiklassa tarkoitettu keinotekoisen järjestelmän luominen tukien saamiseksi. Jos öljykasvien, öljypellavan, makean lupiinin, kuituhampun tai kuitupellavan lajike ei ole hyväksyttävä, kasvulohko on hylättävä peltokasvien tuessa. 42 Kuituhampun siemenmäärä Kuituhampun vähimmäiskylvömäärän (30kg/ha) toteutuminen on tarkastettava silmämääräisesti lohkolta sekä vakuustodistuksista, kasvulohkolomakkeelta ja mahdollisesta lohkokohtaisesta kirjanpidosta. Jos vähimmäiskylvömäärä ei toteudu, lohko on hylättävä peltokasvien tuessa. 43 Peltokasvikasvuston säilyttäminen Valvonnassa on tarkastettava, että peltokasvien tukialaan ilmoitettujen viljojen, öljykasvien, öljypellavan ja kuitupellavan viljelyä on pidetty yllä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti ja kasvusto säilytetty vähintään kyseisellä alueella tavanomaisissa kasvuolosuhteissa

tapahtuvan kukinnan alkuun asti. Viljakasvien kukinnan katsotaan alkavan tähkälletulovaiheessa. Valkuaiskasvien osalta on tarkastettava, että viljelyä on pidetty yllä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti ja kasvusto on säilytetty maitotuleentumisasteen ohittamiseen asti. Öljykasvien, valkuaiskasvien, kuitupellavan ja öljypellavan viljelyä on aina pidettävä yllä kuitenkin vähintään 30 päivään kesäkuuta asti. Kuituhampun kasvusto on säilytettävä siihen asti, kunnes MMM antaa luvan sadon korjaamiseen komission asetuksen 2316/1999 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sato voidaan korjata, kun tilalta on otettu THC-näyte. MMM antaa muille tiloille yhteisluvan korjuuseen, kun kaikki THC-näytteet on otettu. THC-pitoisuuden tarkastamista varten MMM valitsee tarkastettavat tilat siten, että vähintään 30 prosenttia kuituhampputiloista ja 30 prosenttia tukihakemuksista valvotaan kuitenkin niin, että edellä mainitut prosenttiosuudet koskettavat kaikkia lajikkeita. Komission asetuksen 2860/2000 liitteen V kohdan 2a mukaan THC-näytteiden ottaminen voidaan aloittaa 20 päivää kuituhampun kukinnan alkamisesta. Näytteitä ei enää voida ottaa, kun 10 päivää kukinnan loppumisesta on kulunut. Komission asetuksessa 2860/2000 liitteessä V kohdassa 2.b mainittujen lajikkeiden osalta tai niiden lajikkeiden osalta, joiden THC-pitoisuus jonakin vuonna ylittää 0,2 prosenttia näytteet on otettava 10 päivää kukinnan loppumisesta. Tällöin näytteitä on otettava 200 kappaletta kultakin lohkolta siten että näytteet sisältävät yläkolmanneksen kasvista. Keskusrikospoliisi tutkii näytteet. Jos kuituhamppu on korjattu ennen korjuulupaa, lohko on hylättävä peltokasvien tuesta. Jos lohkolle on kylvetty tukikelpoisten viljan, kuitupellavan, kuituhampun, öljypellavan, öljytai valkuaiskasvien seos, valvonnassa on tarkastettava, että kasvusto on säilytetty sen kasvin vaatimusten mukaan, jonka tukitaso on alempi. Sillä, kuinka paljon seoksessa on eri kasveja, ei ole merkitystä. Jos valvonnan suorittamisajankohtana kasvusto on jo korjattu säilörehuksi tai niittoruokintaa varten, on arvioitava, onko sadonkorjuu tapahtunut aikaisintaan kukintavaiheessa tai valkuaiskasvien osalta aikaisintaan maitotuleentumisen ohittamisen jälkeen. Arvioinnin perusteena voidaan käyttää korjuuajankohtaa, odelmakasvustoa ja käytettyä siemenseosta. Jos peltokasvikasvusto ei täytä tässä pykälässä mainittuja edellytyksiä, kasvulohko on hylättävä peltokasvien tuessa. 44 Säilörehunurmi Säilörehunurmilohkojen, joille viljelijä hakee peltokasvien tukea, osalta on tarkastettava, että viljelijän ilmoittamat seoksen siemenmäärät ovat komission asetuksen 2316/1999 7 artiklan mukaisia, eli seoksessa on oltava vähintään 15 prosenttia nurmiheinäkasvien siemeniä. Jos viljelijä ei ole ilmoittanut siemenmääriä tukihakemuksessaan tai esimerkiksi lomakkeella 165, ne on tarkastettava lohkokohtaisesta kirjanpidosta. Jos tilalla ei ole lohkokohtaista kirjanpitoa, voidaan vuonna 2001 viljelijää pyytää vielä valvonnan yhteydessä antamaan siemenmääristä kirjallinen selvitys. Lohkolla on arvioitava, voidaanko ilmoitettua siemenmäärää pitää luotettavana. Aiempina vuosina perustettujen säilörehunurmiheinäkasvustojen osalta siemenmääriä ei tarvitse tarkastaa, jos kasvuston todetaan koostuvan pääosin nurmiheinäkasveista. Lisäksi säilörehunurmilohkon osalta on valvottava, että lohkolta on korjattu tuoreena vähintään yksi nurmivaltainen säilörehusato. Jos valvontahetkeen mennessä lohkolta ei ole korjattu yhtä nurmivaltaista säilörehusatoa, on arvioitava, onko kasvusto sellainen, että tällainen sato voitaisiin kasvukauden aikana korjata. Tarvittaessa lohko on tarkastettava kasvukauden aikana uudelleen. Jos seoksessa on nurmiheinäkasvien lisäksi pienisiemenisiä nurmipalkokasveja, kuten apilaa, satoa voidaan pitää nurmivaltaisena, jos ilmoitetut siemenmäärät täyttävät niille