Valokuvat: Timo A. Aalto s. 28 Panu Kari s. 11 Ilona Kemppainen kannen taustakuva sekä s. 20, 26, 27, 31 Milla Kortemaa s. 36 Patrik Lustig s. 7, 29, 30, 39, 41, 43, 46 Topi Vanhatalo s. 18, 23, 33 Anna Vauhkonen s. 24
Sisällys Teatterimuseo Esittävien taiteiden muisti Teatterimuseon vuosi 2011 Kokoelmat sekä tieto- ja kuvapalvelu Esinekokoelmat Artikkeli: Teatterimuseon luonnoskokoelmat Arkisto Tieto- ja kuvapalvelu Näyttelyt ja teatterikasvatus Pysyvä näyttelykokonaisuus Backstage, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko Teatterikasvatuksen työpajat Vaihtuvat näyttelyt työpajoineen ja oheisohjelmineen Kiertonäyttelyt Verkkonäyttelyt Aikuisopetus Oheisohjelmat Tiedotus ja markkinointi Kävijät Talous ja tulevaisuuden näkymät Organisaatio, henkilökunta, tilat Lahjoittajat 3 4 8 10 13 14 18 21 21 23 26 32 32 33 35 40 42 44 47 50 1
TEATTERIMUSEO ESITTÄVIEN TAITEIDEN MUISTI Teatterimuseo on yksityisen Teatterimuseon säätiön (0222620-6) ylläpitämä esittävien taiteiden valtakunnallinen erikoismuseo, jonka tehtäviä ohjaavat säätiön säännöt, museolaki ja -asetus, strategia (2012 2016), kokoelmapoliittinen ohjelma ja tallennussuunnitelma sekä marraskuussa 2011 Museoviraston kanssa solmittu sopimus valtakunnallisesta toiminnasta vuosille 2012 2014. Av-arkiston esitystallenteiden tallentamista ja käyttöä ohjaa museon säätiön ja esittävien taiteiden keskeisten tekijäjärjestöjen välillä vuonna 2010 solmittu kollektiivisopimus. Teatterimuseo on esittävien taiteiden muisti, niiden kulttuuriperinnön vaalija sekä yleisöä palveleva tieto- ja elämyskeskus. Se on vuorovaikutuksessa esittävien taiteiden ja kulttuuriperintöalan kentän sekä asiakkaidensa kanssa kehittyvä asiantuntijaorganisaatio. Museo ylläpitää erityisesti suomalaisen ammattimaisen teatteri- ja tanssikulttuurin ominaispiirteitä ja kehitystä valottavaa esinekokoelmaa ja arkistoa sekä edistää myös muiden esittävien taiteiden lajien, kuten oopperan, nukketeatterin ja sirkuksen tuntemusta. Museon ydintoimintoja ovat kokoelmien ylläpito, kartuttaminen, luettelointi ja digitointi, näyttelyt ja teatterikasvatus, aineistolähtöinen tutkimus ja tiedon popularisointi sekä monimuotoinen palvelutoiminta tieto- ja kuvapalvelusta oheisohjelmiin. Museo ylläpitää kahta merkittävää esittävien taiteiden valtakunnallista tietokantaa. Ida-kokoelmatietokanta palvelee museon toimintaa, kokoelmien hallintaa ja saavutettavuutta sekä tietopalvelun ja tutkijasalin asiakkaita. Yhteistyössä Tinfon (Teatterin tiedotuskeskus) kanssa ylläpidetty Ilona-esitystietokanta kokoaa ammatilliset ohjelmistot oheistietoineen verkkoasiakkaiden saataville. Museon painopistealue on teatterikasvatus, toiminnallinen museopedagogiikka. Pysyvä näyttelykokonaisuus muodostaa osallistavan, moniaistisen oppimisympäristön, jonka kokeilupisteissä näyttelyvieras pääsee esittävien taiteiden keinoin tutustumaan teatterin ja tanssin eri ammatteihin. Esittävien taiteiden ammattilaisten suunnittelema näyttelyskenografi a valo- ja äänimaailmoineen luo museoon erityisen teatterin ilmapiirin. Työpajoja ja oheisohjelmaa suunnataan ja räätälöidään eri ikäisten kävijöiden tarpeisiin. Vaihtuviin näyttelyihin suunnitellaan omat työpajansa ja oheisohjelmansa. Museon tiloissa järjestetään teatterikasvatuksen esitystoimintaa, erikoisalojen seminaareja ja tapahtumia, koulutus- ja keskustelutilaisuuksia, yritys- ja työyhteisötilaisuuksia sekä teatterin keinoin toteutettuja juhlia. Teatterimuseon näyttelyt, julkaisut ja yleisötyö lisäävät esittävien taiteiden tuntemusta, niiden työn jäljen näkyvyyttä ja arvostusta sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. 3
TEATTERIMUSEON VUOSI 2011 Museonjohtaja Helena Kallio YLEISÖTYÖN KEHITTÄMINEN Teatterimuseolla on ollut menestyksekäs vuosi. Vuonna 2010 uudistettu pysyvä näyttely osoitti toimivuutensa ja vetovoimaisuutensa erityisesti ryhmävierailujen osalta. Teatterikasvatuksen ja juhlapalvelun työpajoihin ja näyttelyopastuksiin osallistui kaikkiaan 473 ryhmää, mikä on museon historian kolmanneksi suurin vuotuinen kokonaismäärä. Ryhmämyyntitiimi kokoontui säännöllisesti seuraamaan varaustilannetta ja eritteli asiakasryhmien tavoitettavuutta, tarpeita sekä sijoittelua museon tilojen ja aukioloaikojen puitteissa. Lasten ja nuorten työpajatoiminnan rinnalla fokusoitiin museopedagogiikan asiantuntijaroolin kehittämiseen, verkostoitumiseen sekä aikuisten yleisötyön kehittämiseen. Juhlapalvelun tarjontaan suunniteltiin uusi työyhteisöille suunnattu Tykyttääkö? -työpajapaketti. Näyttelyiden aukioloaikaa pidennettiin keskiviikkoiltaisin ja ryhdyttiin kutsumaan vierailevia tekijöitä Keskiviikkovieraiksi keskustelemaan esittävien taiteiden ja museon näyttelyiden ajankohtaisista teemoista. Ryhmäkäyntien määrää on resurssien puitteissa mahdollista edelleen jonkin verran kasvattaa asiakkuuksia erittelemällä ja huomioimalla ryhmien rinnalla myös yksittäisja perhekävijät. Ryhmävierailu Teatterimuseolla on antoisa ja mielekäs tapa välittää erikoismuseon ydinasiaa: yhteisöllisyys kuuluu esittävien taiteiden luonteeseen. Ryhmän jäsenet voivat kokeilupisteissä ja toiminnallisissa työpajoissa kokeilla teatterin eri ammattirooleja ja toimia yleisönä toisilleen. Yksittäiskävijäkään ei jää Teatterimuseossa yksin. Museo satsaa asiantuntevien, teatteri-ilmaisun taitoisten näyttelyoppaiden, työpajanvetäjien ja juhlatyöntekijöiden rekrytointiin ja perehdytykseen. Asiakaspalautteissa saatiinkin toimintavuoden aikana kauniita kiitoksia vastaanotosta, huolenpidosta, asiantuntevasta näyttelyn eri osiin opastamisesta, työpajojen toimivuudesta sekä viihtyisästä ja inspiroivasta, teatterin tuoksuisesta tunnelmasta. 4
PÄÄHANKKEET, NÄYTTELYT JA TOIMINNAN KEHITTÄMINEN Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäavustusten turvin toteutettiin pukuluonnosten ja esitysvalokuvien digitointihanke, kokoelmalähtöinen kiertonäyttely sekä av-teknisen infrastruktuurin uudistamisen jatkohanke, jossa uusittiin valoja ohjaava himmenninjärjestelmä sekä vaihtuvien näyttelyiden av-kalusto. Näyttelytilojen turvallisuus, käyttömukavuus, teatterinomaisen valaistuksen muunneltavuus sekä energiatehokkuus paranivat merkittävästi. Huomiota kiinnitettiin edelleen myös näyttelyiden ohjausjärjestelmän tekniseen ylläpitoon ja jokapäiväisen käytön ohjeistukseen. Näyttelyohjelmistossa huomioitiin Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen 25-vuotisjuhla, lavastaja Eeva Ijäksen pitkä ura 40 vuotta täyttäneessä KOMteatterissa sekä Marjo Levlinin sirkushistoriallisen näyttelyn myötä pohjoismainen sirkuksen vuosi. Valokuvataiteilija Stefan Bremerin näyttelyssä ja sen yhteyteen järjestetyssä seminaarissa kiinnitettiin huomio teatterivalokuvauksen pitkäjänteiseen kehitykseen ja digitaaliajan tallennustehtävään. Kokoelmien valtakunnallista näkyvyyttä ja saavutettavuutta edistivät myös kiertonäyttelyt ja kokoelmalainat, Suomen Museot Online -palveluun liitetty aineisto sekä sosiaalisen median hyödyntäminen museon tapahtumien ja kokoelmien esittelyssä. Teatterikasvatuksen erityisasiantuntemusta jaettiin valtakunnallisesti käynnistämällä jälleen museo- ja kulttuurialan yleisötyöntekijöille Teatterin keinot käyttöön -koulutus ja kehittämällä Skene -verkko-oppimisympäristön sisältöä. Kokoelma- ja näyttelytyön sekä teatterikasvatuksen yhteisprojektina ryhdyttiin vuodelle 2012 jatkuvaan 2000-luvun teatterin nykydokumentointihankkeeseen, johon kuuluvat aineiston keruu ja museon 50-vuotisnäyttelyn toteuttaminen. Teatteri-lehdessä julkaistiin hankkeeseen liittyvä museonjohtajan artikkeli, joka käsitteli 2000-luvun teatterin uutta yhteiskunnallisuutta. Henkilöstössä puhalsivat edelleen muutoksen tuulet. Museon kahdeksan vakituisen toimen vastuuhenkilöstöstä on puolet vaihtunut noin vuoden sisällä, mikä on tuntuva muutos tiiviissä asiantuntijaorganisaatiossa. Muutos on kannustanut arvioimaan, selkeyttämään ja kehittämään toimintatapoja, työnkuvia ja työprosesseja sekä saanut liikkeelle uusia ideoita ja osaamisyhdistelmiä. Henkilövaihdokset perehdytyksineen ja työnpaikkauksineen ovat väistämättä myös rasittaneet muotoaan muuttavaa työyhteisöä ja vaikuttaneet jossain määrin toimintakaudelle suunniteltujen projektien etenemiseen. Teatterimuseo huolehtii työntekijöidensä osaamisen ja ammattitaidon kehittymisestä ja kannustaa kouluttautumiseen. Kuluneena vuonna käytiin kahdet kehityskeskustelut, joiden yhteydessä kehitettiin toimenkuvia ja tehtiin täydennyskouluttautumissuunnitelmia. Osaamisen kohdentamista ja toiminnan tulostavoitteellisuutta edistettiin erilaisissa osa-alue- ja hankepalavereissa tiimiyttämällä, kiinnittämällä huomiota projektinhallinnan kehittämiseen sekä selkeyttämällä käytännön työnjakoa ja toimintaprosesseja. 5
STRATEGIA JA VALTAKUNNALLISEN TOIMINNAN KOLMIVUOTISNEUVOTTELUT Teatterimuseon strategian uudelleenmuodostuksen prosessi osui mielekkäästi Museoviraston kanssa sovittavan kolmivuotiskauden valtakunnallisen toiminnan suunnittelukaudelle. Vuonna 2009 toteutetun ulkoisen arvioinnin tarjoaman huomion mukaisesti lujitettiin strategisen tavoitteenasettelun ja käytännön toiminnan suunnittelun välistä yhteyttä. Strategian 2012 16 keskeisiksi tavoitteiksi asetettiin museon näkyvyyden ja esittävien taiteiden kulttuuriperinnön arvostuksen kasvattaminen, digitaalisen agendan ja saavutettavuuden edistäminen, kokoelmien terävöittäminen sekä asiakkuuksien ja verkostoyhteistyön kehittäminen. Valtakunnallisen toiminnan päätavoitteiksi vuosille 2012 14 sovittiin digitaalisen agendan ja saavutettavuuden edistämisen lisäksi kokoelmien liikkuvuus ja näkyvyys, teatterikasvatuksen verkostoyhteistyön ja asiakkuuksien kehittäminen sekä nykydokumentoinnin kehittäminen. Kokoelmien säilytystilojen toimivuus ja lähivuosien palvelintilatarpeet arvioitiin strategiaprosessin yhteydessä. Kokoelmien terävöittämisen tavoitteen pohjalta ryhdyttiin esinekokoelmien kokonaishallinnan ja saavutettavuuden kehittämiseen (KoKo-projekti). Projektin suunnittelua ja toteuttamista tukee amanuenssin museokokoelmien hallinnan täydennyskoulutus Metropoliassa. Arkiston tavoitteenmuodostuksessa kiinnitettiin huomio säilytystilojen riittävyyden ja toimivuuden arviointiin sekä digitoinnin ja pitkäaikaissäilyvyyden kehittämiseen. Strategiatyön yhteydessä ideoitiin myös sähköisen toimintaympäristön ja verkkosivujen hyödyntämistä kokoelmien näkyvyyden, arvostuksen ja tunnettuuden edistämisessä. Edellisen pysyvän Voima ja lumo -näyttelyn historiaosio muokattiin verkkonäyttelyksi. Digitointihankkeen aineistosta ryhdyttiin tuoreeltaan tuottamaan verkkonäyttelyä ja pukuluonnoksia esiteltiin museon joulukalenterissa. Tieto- ja kuvapalvelun tavoitteeksi otettiin sähköisen toimintaympäristön entistä parempi hyödyntäminen, mitä pohjustettiin teknisillä parannuksilla. TIETOTEKNISET JA AV-TEKNISET PUITTEET Verkkoväylän parannustyöllä edistettiin sähköisen aineistonsiirron, tieto- ja kuvapalvelun sekä jokapäiväisen viestinnän sujuvuutta. Palvelintilaa laajentamalla parannettiin av-arkiston kehittämismahdollisuuksia ja turvattiin pitkäaikaissäilytyksen edellytyksiä. Myös tietokoneita ja tallennusvälineistöä uusittiin. Kokoelmatyön tietoteknisiä kysymyksiä ratkomaan koottiin eri osa-alueiden asiantuntemuksen yhdistävä tietohallintotiimi ja kehitettiin tiedottajan toimenkuvaa tiimin osaavana tietoteknisenä neuvottelijana. Alkavaa strategiakautta varten arvioitiin alustavasti museon Ida-kokoelmatietokannan ja Ilona-esitystietokannan uudistamistarpeet. Asiantuntija-kommentaattoreina ryhdyttiin seuraamaan Museo 2015 -hankkeen digitaalisen kokoelmahallinnan ja luettelointikäytäntöjen yhtenäistämisen etenemistä. 6
SUOMEN KIELET JA KANSAINVÄLISYYS Teatterimuseo vaalii suomalaisen teatterin kaksikielistä kulttuuriperintöä. Työpajoja ja opastuksia on tarjolla myös ruotsiksi. Ruotsinkielistä tiedotusta ja näyttelyviestintää vahvistettiin toimintakaudella. Vaihtuvien näyttelyiden ohjelmistossa tehtiin yhteistyötä kaksikielisten tekijöiden, Svenska litteratursällskapet i Finland rf:n arkiston ja Vivicas vänner -säätiön kanssa. Museo pyrkii ottamaan ruotsinkielen taidon huomioon myös rekrytoinneissaan. Kansainvälisyys on luonteva ja kasvava osa tallennettavan esittävien taiteiden ammattikentän toimintaa. Teatterimuseollakin on toimintavuoden aikana vieraillut kollegoita mm. Krakovasta, Jekaterinburgista ja Portugalista. Museon tieto- ja kuvapalvelu toimitti aineistoa kansainväliseen skenografi ajulkaisuun. Arkistonhoitaja sekä kuvaja tietopalvelun tutkija vierailivat alustajina Tallinnan Teatri- ja Muusikamuuseumin järjestämässä teatterivalokuvaseminaarissa. Museonjohtaja vieraili kesäkuussa Taiteen keskustoimikunnan tuella Prahan kansainvälisessä skenografi an kvadriennaalissa ja emännöi juhannusaattona Suomen osastolla järjestetyn Pecha kucha -tapahtuman. Myös Goethe-instituutin kanssa ryhdyttiin näyttely-yhteistyön valmisteluun. Teatterimuseon henkilökunta vuonna 2011. 7
KOKOELMAT SEKÄ TIETO- JA KUVAPALVELU Museon valtakunnallinen esinekokoelma ja arkisto vaalivat kulttuurihistoriallisesti merkittävää teatteri- ja tanssiaineistoa 1800-luvulta alkaen. Museon yhteydessä toimiva ainutlaatuinen, valtakunnallinen arkisto säilyttää korvaamatonta esittävien taiteiden tietoa, av-aineistoa sekä monipuolisesti suomalaisten näyttämöiden visuaalista muistia ja esitysjatkumoa ilmentävää valokuva-arkistoa. Kokoelmat sekä tieto- ja kuvapalvelu tutkijasaleineen palvelevat museon toimintaa, esittävien taiteiden tiedontuotantoa ja kulttuurihistorian rakentumista. DIGITOINTIPROJEKTI Kokoelmien digitointiastetta nosti merkittävästi vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten työllistämiseen myöntämällä valtionavustuksella rahoitettu pukuluonnosten ja niihin liittyvien esityskuvien digitointi- ja verkkosaatavuushanke. Projekti oli Kaapelitehtaan museoiden yhteishankkeen osahanke. Teatterimuseon digitointiprojekti alkoi 1.1.2011. Projektia varten palkattiin seitsemän kuukauden ajaksi kolme assistenttia, joista yksi digitoi ja kuvasi ja kaksi luetteloi 1960-, 1970- ja 1980-lukujen suomalaisten teatteripukusuunnittelijoiden luonnoksia sekä niihin liittyviä esitysja työkuvia. Digitointiprojektissa saatiin luetteloitua mm. kaikki museon kokoelmissa olevat pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin (s. 1936) ja skenografi Pekka Ojamaan (1947 2008) luonnokset. Ojamaan digitoitua luonnosaineistoa ja valokuvia tuodaan tuoreeltaan esiin hänen elämäntyöstään kertovassa verkkonäyttelyssä Ihmisen heijastus. Verkkonäyttelyn toteuttamiseksi solmittiin Taideteollisen korkeakoulun kanssa ensimmäinen harjoittelusopimus. Skenografi an opiskelija Outi Herrainsilta käsikirjoitti Kalevalan päivänä vuonna 2012 avattavan näyttelyn. Projektissa digitoituja pukuluonnoksia tehtiin tunnetuiksi myös Teatterimuseon kotisivuilla julkaistussa vuoden 2011 joulukalenterissa ja SMOL-hakuportaalissa. SMOL Digitoidut kokoelmat saadaan sujuvammin sekä kansalaisten että tutkijoiden ulottuville. Vuoden 2011 lopulla kokoelmatyössä panostettiin aineiston siirtämiseen Museoviraston Suomen Museot Online eli SMOL-hakuportaaliin, johon Teatterimuseo liittyi vuonna 2009. Kaikille avoin SMOL laajentaa museo- ja kuvakokoelmien saavu- 8
tettavuutta, lisää kulttuuriperinnön käyttäjien tasa-arvoisuutta ja mahdollistaa sellaisen aineiston esittelyn, joka ei ole esillä näyttelyissä. SMOLin myötä eri museoiden kokoelmia voidaan hakea, selata ja katsella kootusti samasta verkko-osoitteesta. Ida-WebOnline- järjestelmän avulla Teatterimuseon Ida-kokoelmatietokannasta poimittiin vuoden 2011 aikana 97 esineen tiedot Suomen Museot Online -palveluun. Näistä pääosa oli digitointiprojektissa luetteloituja pukuluonnoksia. Hakuportaaliin vietiin pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin luonnoksia hänen uransa alkupuolelta. Yli kolmekymmenvuotisen uran pukusuunnittelijana vuosina 1958 1992 tehnyt Tandefelt kuuluu suomalaisen pukusuunnittelun uranuurtajiin. SMOLiin viedyn aineiston joukossa oli myös varhaisen Savonlinnan Oopperajuhlien Aino-oopperan kuorolaisten pukuja ja asusteita. Arkiston valokuvakokoelmia tuotiin yleisön saataville päivittämällä SMOL -hakuportaaliin 237 teatterivalokuvaa Kari Haklin negatiivikokoelmasta. Vuoden 2011 lopussa SMOL-palvelussa on nähtävissä yhteensä 323 esinettä ja 629 valokuvaa Teatterimuseon kokoelmista (yhteensä 1002 kpl). TEATTERIVALOKUVA Syksyn 2011 aikana kiinnitettiin erityistä huomiota teatterivalokuvaan. Nykyisellään jo noin 450 000 kuvaa käsittävän Teatterimuseon valokuva-arkiston ajankohtaisia teemoja käsiteltiin Stefan Bremerin näyttelyn yhteydessä järjestetyssä teatterivalokuvauksen seminaarissa 7.10.2011. Vierailija-alustusten ohella seminaarissa pitivät puheenvuoron myös museon arkistonhoitaja Tiina Peltola sekä tieto- ja kuvapalvelun tutkija Pälvi Laine. He osallistuivat myös 29.11.2011 Tallinnassa pidettyyn seminaariin Theatre Photography of Digital Century in documenting Art and History ja pitivät siellä alustuksen Teatri- ja Muusikamuuseumin pyynnöstä. Lisäksi osallistuttiin kaksipäiväisille valtakunnallisille kuva-arkistopäiville. TAKO-YHTEISTYÖ Vuoden 2010 alkupuolella käynnistetyn valtakunnallisen tallennus- ja kokoelmayhteistyö TAKO:n tavoitteena on parantaa kokoelmien hallintaa, jakaa asiantuntijuutta sekä lisätä näyttely-yhteistyötä ja kokoelmien liikkuvuutta. Teatterimuseosta ilmoittauduttiin TAKO:n pooliin 6, jonka aiheena on Koulutus, taide, korkeakulttuuri ja hyvinvointi. Poolin tavoitteena oli yhteisen nykydokumentointihankkeen käynnistäminen. Arkiston ja esinekokoelmien henkilövaihdosten myötä Teatterimuseon TAKO-yhteistyö jäi sovitusti seurantavaiheeseen. Vuoden 2011 lopussa amanuenssi ja arkistonhoitaja ilmoittautuivat jälleen mukaan pooli 6:n toimintaan ja aktiivisempaan TAKOyhteistyöhön. Ajatuksena on edelleen kehittää kokoelmayhteistyötä Teatterimuseon omalla erikoisalalla selvittämällä valtakunnallisen toiminnan tavoitteiden mukaisesti, mitä teatteriaiheista aineistoa eri museoissa ja arkistoissa säilytetään. 9
Esinekokoelmat Esinekokoelmatyössä käynnistettiin kokoelmien terävöittämiseen, kokonaishallintaan ja saavutettavuuden lisäämiseen tähtäävä KoKo-projekti. Hankkeen osaprojekteihin kuuluvat mm. kokoelmien inventointi, säilytystilojen uudelleenjärjestely, poistosuunnitelman toteuttaminen ja arvoluokituksen kehittäminen. Lähivuosina jatkuvan projektin tavoitteisiin kuuluvat myös kokoelmapolitiikan päivittäminen sekä erikoisaineistojen tallennustehtävän profi lointi. Kokoelmien haltuunoton ja selvitystyön osaprojektina vielä vuoden 2011 lopulla Teatterimuseon taulut ja taide-esineet inventoitiin ja suureksi osaksi myös luetteloitiin projektiassistentin avulla. KARTUNTA Teatterimuseon kokoelmien kartuntaa ohjaa vuonna 2008 valmistuneeseen Kokoelmapoliittiseen ohjelmaan sisältyvä tallennussuunnitelma. Kokoelmatyötä suunnataan edelleen kokoelmapoliittisen ohjelman mukaisesti proaktiivisempaan, profi loidumpaan keruutyöhön, saavutettavuutta edistävään digitointiin, digitoitujen aineistojen käyttöön sekä esineiden merkitystä esitystaiteen kontekstissa avaavan tekijätiedon keruuseen. Museo painottaa esinekokoelmien kartuttamisessa esineistön laatua ja teatterihistoriallista laatua, esineiden esitystaiteellista kontekstia avaavan tekijätiedon keruuta sekä mahdollisuutta tallennettaviksi valitun esitysaineiston kokonaisjäljen keruuseen. Vuoden 2011 kokoelmien kartunta oli kohtuullista, vaikka lahjoitusten joukossa oli muutamia lukumääräisesti suurehkoja aineistoeriä. Esinekokoelmien kartunta vuosina 2011 ja 2010 2011 2010 Näyttämöpuvut 15 55 Lavastus- ja pukuluonnokset 263 51 Pienoismallit 43 36 Teatteritekniikka 1 Muut 95 103 Yhteensä 617 245 MERKITTÄVIÄ LAHJOITUKSIA Suomen Kansallisoopperalta saatiin lahjoituksena 40 pienoismallin erä, joka oli ollut deponoituna museolle vuodesta 1983 lähtien. Pienoismalleja 1950-luvulta 1980-luvulle sisältävään lahjoitukseen kuuluu merkittävien suomalaisten lavastajien, muun muassa Seppo Nurmimaan ja Paul Suomisen pienoismalleja. Vuonna 2011 vastaanotettujen lahjoitusten määrää voitiin lisätä kohtuullisesti verrattuna edellisenä vuonna näyttelyuudistuksen vuoksi vaatimattomaksi jääneeseen lahjoitusmäärään. Kartuntaa nostivat muutamat melko suuret lahjoitukset, kuten Riitta Räsäsen luovuttama Tero Kiiskisen (1948 1996) jäämistö, joka sisälsi 266 10
Seppo Nurmimaan pienoismalli Maurice Ravelin oopperaan Espanjalainen hetki, SKO 1979. puku- ja lavastusluonnosta sekä muuta Kiiskisen skenografi n työhön liittyvää materiaalia. Kirsti Kisu Ahon lahjoittama aineisto sisälsi 155 luonnosta hänen uraltaan pukusuunnittelijana. Juhani Rytkölän luovuttama Helsingin Kaupunginteatterin rekvisiittalahjoitus sisälsi 88 esinettä. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Svenska Teaternin Fanny & Alexander -esitykseen ja Helsingin Kaupunginteatterin Kvartettiin liittyvät lahjoitukset. Ingmar Bergmanin Fanny & Alexanderin Suomen kantaesityksen ensi-ilta oli 15.9.2010. Kvartetin Suomen ja Pohjoismaiden kantaesityksen ensi-ilta oli 31.1.2002. Vuosina 2002 2011 esitettynä siitä tuli eräs Suomen suosituimmista esityksistä. Toimintavuoden lahjoitusten helmiin kuuluu Ellen Thesleffi n perikunnan lahjoittama lavastustaiteen edelläkävijä Edward Gordon Craigin yhdentoista luonnoksen kokonaisuus. DIGITOINTI, SAAVUTETTAVUUS JA LIIKKUVUUS Vuonna 2011 saatiin digitoitua ja luetteloitua suuri määrä esinekokoelmien aineistoa. Museon Ida-kokoelmienhallintaohjelmaan lisättiin 2375 tietuetta (448 vuonna 2010). Vuoden 2011 lopussa tietokannassa oli täten 6223 tietuetta (3840 vuonna 2010). Esinekokoelmien digitointiaste on 34 % (vuonna 2010 21 %). Kaikkiaan kokoelmissa on 18 143 esinettä. Digitointiasteen suhteelliseen vähäisyyteen vaikuttaa laaja lavastus- ja pukuluonnoskokonaisuus, joka on noussut esinekokoelmien suurimmaksi aineistoksi. Museon kokoelmissa on vuoden lopussa kaikkiaan 13 008 luonnosta, joista noin puolet (noin 6679) on pukuluonnoksia. Luonnosten osuus koko esinekokoelmasta on 71 %. Digitointiprojektissa luetteloitiin yhteensä 2622 luonnosta, jotka tallennettiin museon kokoelmien hallintatietokantaan 1208 tietueena. Projekti nosti luonnosten digitointiastetta viidestä prosentista 25 prosenttiin. Pukuluonnoskokoelmien saavutettavuus 11
nuoren tutkimusalan käyttöön ja museon näyttelykäyttöön lisääntyi digitointihankkeen myötä merkittävästi. Digitointiprojektin ulkopuolelle jäivät vielä Maija Pekkasen (s. 1941) ja Marjukka Larssonin (s. 1941) suuret pukuluonnoskokoelmat. Uuden luetteloidun aineiston lisäksi Ida-kokoelmienhallintaohjelmaan saatiin luonnosten osalta vietyä myös vanhojen käsikortistojen tietoja, mikä myös lisäsi kokoelmien saavutettavuutta huomattavasti. Varsinaisen luetteloinnin piirissä esineitä on todellisuudessa enemmän, sillä kaikkia luetteloituja esineitä ei ole vielä viety sähköiseen tietokantaan tai yhden tietueen takana voi olla useampia esineitä, esim. sarja jonkun tietyn esityksen luonnoksia. Teatterimuseon kokoelmia esiteltiin kiertonäyttelyksi valmistetussa Pieni suuri maailma -näyttelyssä, joka on kokoelmiin kuuluvien klassikkonäytelmien pienoismallien ja pukujen johdattama retki suomalaisen teatterin visuaaliseen muistiin. Erä kokoelmien pienoismalleja pääsi näyttelyssä ensimmäistä kertaa esille yleisön nähtäväksi ja ovat ensi kertaa tarjolla valtakunnalliseen kiertoon. Esinekokoelmien valtakunnallista saavutettavuutta ja liikkuvuutta edistivät myös esinelainat muiden näyttelyihin sekä Loviisassa ja Postimuseossa vieraillut kiertonäyttely. Suomen Kansallisoopperan puvuista koostuva, suosittu kiertonäyttely Silkkiä, samettia Oopperan pukuaarteita jatkaa Teatterimuseon ohjelmistossa edelleen. Esinelainat muiden näyttelyihin: Helsingin kaupunginmuseo Enemmän funkkista Reino! 14.2.2012 31.1.2013 Kaksi Ansa Ikosen elokuvapukua lähti marraskuussa 2011 konservoitavaksi. Postimuseo, Helsinki Oopperan merkkivuodet 28.4. 21.8.2011 Silkkiä, samettia Oopperan pukuaarteita -näyttely 7000 6000 5787 5000 4000 3000 2000 1000 0 2375 1060 819 1047 100 227 372 428 542 630 617 455 245 88 55 140 138 279 325 448 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Lahjoitetut Luettelointi Kaavio: Esinekokoelmien kartunta ja luettelointi 2001 2011 12
TEATTERIMUSEON LUONNOSKOKOELMAT Teatterimuseossa on laaja ja edustava luonnoskokoelma, joka on täydentynyt erityisesti 2000- luvulla eläkkeelle jääneiden suunnittelijoiden ja perikuntien lahjoitusten myötä. Museon kokoelmissa oli vuoden 2011 lopussa kaikkiaan 13008 luonnosta. Niistä noin puolet (n. 6679) on pukuluonnoksia. Luonnosten osuus koko esinekokoelmasta on 71 %. Teatterimuseon kokoelmat pohjautuvat Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton sekä Suomen Kansallisteatterin museon perustamisen yhteydessä 1962 lahjoittamiin esinekokoelmiin. Tuolloin luotiin myös museon luonnoskokoelman alku. Ensimmäisten lahjoitettujen esineiden joukossa oli myös luonnoksia, kuten esim. suomalaisen lavastustaiteen uranuurtajan Matti Warénin (1891 1955) luonnos Suomen Kansallisteatterin esitykseen Joutsikki vuodelta 1930. Taidemaalarina aloittanut Matti Warén oli Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen lavastaja. Teatterimuseon Warén-kokoelmiin kuuluu yli 1000 luonnosta. Museon luonnoskokoelmat pitävät sisällään niin teatterin, oopperan kuin baletin ja muun tanssin esityksiin luotuja lavastus- ja pukuluonnoksia. Lavastusluonnoskokoelma sisältää aineistoa 1800-luvun lopulta tähän päivään. Vanhimman ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimmän osan muodostaa suomalaisen skenografian uranuurtajien aineisto (n. 2000 luonnosta), joka painottuu 1920-luvulle. Kokoelman oletettavasti vanhin luonnos on museon Backstage-näyttelyssäkin esillä oleva Louis Sparren (1863 1964) piirros Suomalaisen teatterin Elinan surma -esityksestä vuodelta 1891. Suomalainen lavastustaide alkoi kehittyä 1900-luvun alussa teatteritoiminnan vakiinnuttua. Matti Warénin mittavan kokoelman lisäksi maininnan ansaitsevat esim. Yrjö Ollilan (1887 1932), Karl Fagerin (1883 1962), Martti Tuukan (1891 1962), Hannes Närhen (1893 1992) ja Rolf Stegarsin (1914 1997) aineistot. Useat alkuaikojen lavastajat olivat Warénin tavoin taiteilijan koulutuksen saaneita. Peruskokoelmaan kuuluu lisäksi myös luonnoskokonaisuuksia 1900-luvun keskeisistä suomalaisen lavastustaiteen kilpailujen ja näyttelyiden töistä ja 1800-luvun lavastustaiteen mallikirjoja. Luonnoksia löytyy suomalaisen lavastustaiteen historian varrelta kuluvalle vuosituhannelle saakka. Monipuolisen uran tekivät mm. Pekka Heiskanen (s. 1929), Kaj Puumalainen (1936 2006) ja Pekka Ojamaa (1947 2008). Pukusuunnittelija on ammattina nuorempi kuin lavastajan työ. Varsinaisen ammattikoulutuksen saaneita pukusuunnittelijoita alettiin kiinnittää teattereihin 1970-luvulla. Teatterimuseon mittava pukuluonnoskokoelma edustaa suomalaisen pukusuunnittelun vaiheita 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Kokoelman tiettävästi vanhimmat pukuluonnokset ovat Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1909 esitetyn, vielä nimeämättömän suunnittelijan Mestari Olavi -esityksen luonnokset. Varhaisia ammattimaisesti työskennelleitä pukusuunnittelijoita olivat mm. pukusuunnittelun pioneereiksikin nimetyt Martha Neiglick-Platonoff (1889 1964), Regina Backberg (1898 1979) ja Ritva Karpio (1922 2011). Seuraavan polven uranuurtajia edustavat esimerkiksi pitkän uran tehneet ja suuret luonnos-kokoelmat lahjoittaneet Liisi Tandefelt (s. 1936), Maija Pekkanen (s. 1941) ja Marjukka Larsson (s. 1941). Luonnoksia löytyy myös nykysuunnittelijoilta, kuten esim. Tarja Simoselta (s. 1963), Pasi 13
Räbinältä (s. 1965) ja Anna Kontekilta (s. 1953). Useat lavastajat ovat suunnitelleet produktioihin myös pukuja, esimerkkeinä Matti Warénin ohella mm. Wolle Weiner (1913 1963) ja Seppo Nurmimaa (1931 2011). Tämän päivän skenografeja museon kokoelmissa edustavat mm. Kimmo Viskari ja Reija Hirvikoski (s. 1954). Lavastusluonnosten vanhin aineisto on ikänsä sekä käytettyjen tekniikoiden ja materiaalien (pastelli, akvarelli, sekatekniikka) vuoksi erittäin arkaa. Materiaalin herkkyys tekee luonnokset haavoittuviksi fyysiselle rasitukselle. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää saada suomalaisen teatterin visuaalista muistia kantava arvokas aineisto digitoitua ja samalla paremmin tutkijoiden ja yleisön saavutettavaksi. Amanuenssi Sanna Brander Arkisto Teatterimuseon arkisto toimii esittävien taiteiden valtakunnallisena erikoisarkistona, jonka kokoelmiin kuuluu asiakirja-aineistoa, valokuvia, julisteita, käsiohjelmia, lehtileikekokoelma sekä audiovisuaalinen arkisto. Arkistosta vastaa päätoiminen arkistonhoitaja. Henkilövaihdoksen vuoksi arkisto oli alkuvuodesta ilman arkistonhoitajaa kolme kuukautta. Vuoden kuluessa määräaikaista henkilöstöä osallistui pukuluonnoksiin liittyvien esitysvalokuvien digitointiprojektiin, 2000-luvun av-aineistojen hankintaa kartoittavaan projektiin ja käsiohjelmien järjestämiseen noin yhden henkilötyövuoden verran. Arkiston suurin yksittäinen kartuntaerä oli teatteri- ja tanssitaiteen lehtileikekokoelman eli ns. kritiikkikokoelman siirto Teatterikorkeakoulun kirjastosta Teatterimuseon arkistoon. Aiemmin lahjoitettu kokoelma täydentyi vuosien 1979 2010 aineistoilla yhteensä 39 hyllymetrin verran. Muutoin aineistokartunta oli vuoden aikana maltillista; kaikki lahjoitukset yhteen laskien aineistoa vastaanotettiin hieman alle 20 hyllymetriä. Vuoden aikana kiinnitettiin erityistä huomiota digitaalisen arkiston kehittämiseen ja ryhdyttiin digitointisuunnitelman laatimiseen. Suunnitelman ensimmäinen versio valmistui arkistonhoitajan toimesta kokoelmatiimin kommentoitavaksi ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2012 aikana. AV-aineistojen hankintaan liittyen selvitettiin useiden lähteiden ja vierailujen avulla erilaisia formaattikysymyksiä. Lisäksi osallistuttiin Digiwiki-yhteisön seminaareihin ja vastattiin Kansallisen Digitaalisen Kirjaston kyselyyn. Teknisten edellytysten kohennuttua verkkoväylän parannushankkeen ja palvelintilalaajennuksen myötä voitiin 14
aloittaa arkistossa olevien sähköisten aineistojen siirto palvelimella sijaitsevaan digitaaliseen arkistoon. Valokuvien digitointi ja luettelointi edistyi vuoden aikana erillisrahoituksen ja määräaikaisen työvoiman avulla. Myös asiakirjojen luettelointi eteni arkistonhoitajan työpanoksella kohtuullisesti. KARTUNTA ARKISTO JA VALOKUVAT Teatteri- ja tanssitaiteen lehtileikekokoelma (ns. kritiikkikokoelma) täydentyi vuosien 1979 2010 aineistoilla yhteensä 39 hyllymetriä. Varsinaisia arkistoaineistolahjoituksia ja lisälahjoituksia saatiin yhteensä 21 kpl, laajuudeltaan 16,35 hm. Suurin yksittäinen lahjoitus oli Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton asiakirja-aineisto, joka sisältää mm. Keskusliiton hallituksen ja vuosikokousten pöytäkirjat, ITI:n ja PTU:n Suomen keskuksen pöytäkirjoja ja laajan Teatteripäiviä koskevan aineiston. Käsiohjelma- ja julistekokoelmat ovat karttuneet teattereiden lähettämällä aineistolla sekä yksityishenkilöiden lahjoituksilla. Valokuva-arkistoon saatiin yli 4000 uutta kuvaa. Arkiston kartunta vuosina 2011 ja 2010 2011 2010 Lahjoitukset 15 2 hm 14 6,5 hm Lisät 6 14,35 hm 11 14,25 hm Yhteensä 21 16,35 hm 25 20,75 hm Valokuvien kartunta vuosina 2011 ja 2010 2011 2010 Lahjoitukset 22 2 112 kpl 30 23 614 kpl Lisät 5 2 114 kpl 7 1 345 kpl Yhteensä 27 4 226 kpl 37 24 959 kpl 15
AUDIOVISUAALINEN ARKISTO Teatterimuseon audiovisuaalinen arkisto karttui lahjoituksina vain muutamalla kappaleella, mutta loppuvuoden aikana tehtiin pohjatyötä vuoden 2012 hankinnoille. Näyttelyprojektien yhteydessä av-arkistoon saatiin museon omana tuotantona ohjaaja Ralf Långbackan, lavastajien Antti Mattila, Kati Lukka ja Hannu Lindholm sekä valokuvataiteilija Stefan Bremerin haastattelut. Haastattelijana toimi museonjohtaja. Skenografi Pekka Ojamaan elämäntyöstä kertovan verkkonäyttelyn käsikirjoittaja Outi Herrainsilta kartutti arkistoa pukusuunnittelija Sari Salmelan haastattelulla. Lisäksi arkistoon tallennettiin vuoden seminaariohjelmistoa. Syksyllä käynnistettiin teattereiden ja ammattilaisryhmien esitystallenteita kartoittava kysely sekä valikoidun, 2000-luvun teatterin keskeisiä ilmiöitä valottavan esitystallenneaineiston keruu av-arkistoon. Tallenneaineistoa on tarkoitus tuoda esiin jo vuoden 2012 näyttelyssä. AV-arkisto: lahjoitukset, lisät ja oma tuotanto vuosina 2011 ja 2010 2011 2010 Äänitteet 3 7 kpl 12 83 kpl Kuvanauhat 4 14 kpl 12 84 kpl Yhteensä 7 21 kpl 24 167 kpl LUETTELOINTI ARKISTO Arkistoaineistoa saatiin luetteloiduksi vuoden aikana 9 hm. Luetteloinnin kohteena olivat Suomen Teatterijärjestöjen keskusliiton lisälahjoitus sekä useat pienet henkilöarkistot. Vuoden aikana arkistonhoitaja järjesti mm. Olivia Gebhardin, Jalmari Lahdensuon ja Laura Kalmarin henkilöarkistot. Käsiohjelma- ja julistekokoelmaa järjestettiin ja täydennettiin. VALOKUVAT Valokuvien digitointiprojektissa jatkettiin kokoelmissa olevien esityskuvien digitointia. Valitut kuvat liittyivät samanaikaisesti rahoitettuun pukuluonnosprojektiin. Projektissa numeroitiin ja arkistoitiin 10 360 kuvaa, joista Idaan otantaperiaatteella luetteloitiin ja digitoitiin 1642 kuvaa. Lisäksi arkistonhoidon ja asiakaspalvelun yhteydessä Ida-järjestelmään luetteloitiin noin 70 kuvaa sekä useita esitystason luetteloita. Lisäksi 4 talletuksen valokuvat luetteloitiin esitystason luetteloiksi. 16
AUDIOVISUAALINEN ARKISTO AV-aineistojen luettelointi ja digitointi kärsi resurssien puutteesta. Vuoden aikana luetteloitiin uusia nimikkeitä 8 kpl sekä digitoitiin C-kasetteja 8 tuntia ja avokelanauhaa 10 min. 140 120 122 100 80 60 40 20 0 31,5 24,5 21 20 21 20,75 17 20 16,35 18 18 10 3,5 1 4 9 9 0,5 1,5 2 2,5 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Lahjoitukset Luettelointi Kaavio: Arkistokokoelmien kartunta ja luettelointi hyllymetreinä vuonna 2001 2011. Vuoden 2009 lukuun sisältyy 11,5 hm Tampereen Työväen Teatterin ja Suomen Kansallisteatterin roolivihkoja ja näytelmätekstejä 200000 180000 160000 180000 12000 10500 10000 Lahjoitukset 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 106000 2700 2500310002380 25000 18900 1600 8300 12000 940 105073001100 600 3900 4300 330 380 16 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 8000 6000 4000 2000 0 Luettelointi Lahjoitukset Luettelointi Kaavio: Valokuvakokoelmien kartunta ja luettelointi 2001 2011. 17
Arkistoaineistojen kokonaismäärät vuoden 2011 lopussa (sulkeissa 2010) Arkistojen määrä aineisto hyllymetrit 880 (825) vuotuinen kasvu 10 20 hm arkistojen määrä, diarioidut 516 (499) arkistojen määrä, diarioimattomat n. 50 Arkistoluettelot valmistuneet arkistoluettelot / Ida-tietokantaan luetteloidut 267 (245) Tieto- ja kuvapalvelu AINEISTON JA TIEDON LIIKKUVUUS Teatterimuseon tietopalvelu vastaa sekä museon omaan materiaaliin että yleisesti teatteriin liittyviin tiedusteluihin. Asiakkaita palvellaan puhelimitse, sähköpostitse ja paikan päällä tutkijasalissa. Jos asiakas ei itse pääse tutustumaan museon arkistoon ja kokoelmiin, voidaan laajat selvitystyöt tehdä maksullisena tietopalveluna. Tiedusteluihin liittyviä hakuja ja käytettyjen aineistojen lukumääriä seurataan, jotta tiedustelujen sekä asiakaskäyntien sisällön laajuus saadaan näkyväksi. Tutkijoita palvellaan Kaapelitehtaalla sijaitsevassa tutkijasalissa. 18