Turkkilainen kaksoskonsertto Leo McFall Ferhan ja Ferzan Önder TORSTAINA 15.1.2015 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Torstaina 15.1.2015 klo 19 TURKKILAINEN KAKSOSKONSERTTO Leo McFall, kapellimestari Ferhan ja Ferzan Önder, piano Francis Poulenc (1899 1963): Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille d-molli Allegro ma non troppo Larghetto Finale: Allegro molto väliaika 20 min. Sergei Rahmaninov (1873 1943): Sinfonia nro 2 e-molli, op. 27 Largo Allegro moderato Allegro molto Adagio Allegro vivace Konsertti päättyy n. klo 20.50
Francis Poulenc: Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille d-molli Francis Poulenc (1899 1963) kuului ranskalaiseen säveltäjäpolveen, jonka läpimurto osui kuohuvalle 1920-luvulle. Poulencin liikkeelle lähtö oli muita pienimuotoisempi, pianokappaleita ja lauluja, mutta kaksi balettia, Les Biches (1924) sekä koreografinen konsertto Aubade (1930), tekivät hänen nimensä tunnetuksi suurelle yleisölle. Ensimmäisen konserttonsa, Concerto champêtren, Poulenc sävelsi cembalisti Wanda Landowskalle vuonna 1928. Cembalokonserton siemen kylvettiin Pariisissa ruhtinatar de Polignacin, alias Winnaretta Singerin, kuuluisassa kulttuurisalongissa. Lääketehtailijasuvusta polveutunut Poulenc ei kärsinyt taloushuolista, mutta maineikkaan maailmanlaajuisen ompelukonefirman perijätär ja ranskalaisruhtinaan leski oli yksi aikakautensa merkittävimpiä mesenaatteja. Hän tilasi Poulencilta vuonna 1932 konserton kahdelle pianolle. Poulenc oli saanut vähän muodollista sävellysopetusta ja hänen pääasiallinen musiikkikasvattajansa oli pianonsoiton opettaja Ricardo Viñes vuodesta 1914. Valtavilla viiksillä, sombrerolla ja napitetuilla nahkasaappailla varustettu Viñes oli aikansa uuden musiikin esitaistelijoita ja kannusti Poulencia ennakkoluulottomaan ja persoonalliseen pianonkäsittelyyn. Kantaesityksessä Monte Carlossa säveltäjän kanssa soitti kuitenkin hänen lapsuudenystävänsä Jacques Fevrier. Konsertto kahdelle pianolle oli Poulencin aiempiin teoksiin nähden askel vakavampaan suuntaan. Itse hän arvioi sen ensimmäiseksi suureen kauteensa kuuluvaksi sävellykseksi ja mainitsi teoksen taustavaikuttajiksi Mozartin, Lisztin ja Ravelin (G-duuri) pianokonsertot. Teoksen aiheita ja modaalista sävellajiajattelua ruokki myös Poulencin Pariisin suuressa siirtomaanäyttelyssä (1931) kuulema balilainen gamelan-musiikki. Konserttoa on kevennetty mm. ohittamalla avausosassa (Allegro non troppo) sonaattimuoto symmetrisen A-B-A-mallin hyväksi. Teos käynnistyy äkäisesti pianojen singahdellessa ylös ja alas asteikkoja. Toimintaa leimaa rempseä huolettomuus, joka antaa esimerkiksi kastanjettien säestämän bulevardisävelmän pujahtaa mukaan menoon. Välitaite on hidas ja salaperäinen ja päätaitteen paluuta leimaavat iloiset rallit ja mykkäelokuvaa muistuttava dramatiikka. Loppuun palaa gamelan-tyyliin helisevä kohtaus, joka antaa päätökselle arvoituksellisen sävyn.. Hitaan osan (Larghetto) esikuvaksi on helppo tunnistaa Mozart. Yksinkertaisuus, melodisuus ja kodikas herttaisuus soivat kursailemattomina. Poulencille ominaista on myös jousien mukana hiipivä
haikeus. Välitaitteessa se kasvaa suureksi tunteeksi, josta kuitenkin puuttuu säveltäjän inhoama romanttinen paatos. Mozartmaiselle aloitusteemalle annetaan kertauksessa vain lyhyt repliikki, ja loppu kietoutuu haikeuteen ja pianojen gamelan-kuvioihin. Gamelan-musiikki oli innoittanut Debussytä ja Ravelia, mutta Poulenc ei niinkään maalaile Kaukoidän eksotiikkaa kuin yhdistää ainekset hilpeäksi cross-kitcheniksi. Finaali (Allegro molto) on raisu rondo, jossa soppaan heitetään kaikenlaisia vastaantulevia aineksia Poulencin lauluja muistuttavalla surrealistisella reseptillä. Silti päällimmäisenä on gallialainen elämänilo ja tunteellisuus, joka nousee esiin kauniissa melodioissa. Loppu on näyttävä ja sopivasti yllättävä. Sergei Rahmaninov: Sinfonia nro 2 e-molli op. 27 Sergei Rahmaninovin (1873 1943) ensimmäinen yritys ottaa haltuun sinfoninen muoto koki murskatappion vuonna 1897, kun Aleksandr Glazunov johti ensimmäisen sinfonian skandaalimaisesti epäonnistuneen kantaesityksen. Johtuipa heikko esitys kapellimestarin humalatilasta tai orkesterin huonosta valmistautumisesta, kokemus suisti Rahmaninovin kolme vuotta kestäneeseen masennukseen, jonka aikana syntyi tuskin lainkaan uusia teoksia. Rahmaninovin paransi hermoromahduksesta hypnoositekniikoihin erikoistunut tohtori Nikolai Dahl, jonka avustamana säveltäjä sai valmiiksi vuosina 1900 1901 toisen pianokonserttonsa. Rahmaninov ryhtyi itse kapellimestariksi ja sai kiinnityksen Bolshoi-teatteriin. Vuonna 1902 solmittu avioliitto serkku Natalia Satinan kanssa vahvisti uutta itseluottamusta. Menestyksestä rohkaistuneena Rahmaninov ryhtyi säveltämään toista sinfoniaa vuonna 1906 Dresdenissä, jonne hän oli muuttanut perheineen Venäjällä vuonna 1905 epävarmaksi muuttuneen tilanteen vuoksi. Kahden vuoden työskentelyä leimasivat silti epäilykset ja keskeytykset, jotka haihtuivat säveltäjän Pietarissa 1908 johtamassa kantaesityksessä. Venäläinen sinfonia polveutui eri traditioista, joista Rahmaninovia lähinnä oli Tšaikovskin luomat esimerkit. Pyrkimys vankkoihin sinfonisiin rakenteisiin ja laveasti laulavat teemat laajensivat sinfonian yli tunnin mittaiseksi. Se johti säveltäjän myöhemmin hyväksymään erilaisia lyhennelmiä, jonka vuoksi toisen sinfonian alkuperäinen versio on yleistynyt vasta 1970-luvulta lähtien. Sinfonia nro 2 e-molli op. 27 alkaa synkällä hitaalla johdannolla (Largo), joka huokuu säveltäjän tavaramerkiksi kasvanutta slaavilaista kaihoa ja nostalgiaa. Se ei ehkä ilmaise niinkään koti-ikävää
kuin jonkinlaista olemisen kipeyttä tai vierautta maailmassa, joka oli kasvanut ulos romantiikasta. Johdanto esittelee sinfoniassa moton tai johtoaiheiden tapaan esiintyviä teemoja. Asteittain liikkuvia aiheita on verrattu ortodoksisiin znamenni-sävelmiin. Sinfoniasta ei ole löydetty suoria viitteitä liturgiseen musiikkiin, mutta yhteyttä ei voi pitää kirkkomusiikkiin perehtyneellä säveltäjällä sattumanvaraisena. Oboesoolon kautta siirrytään päätaitteeseen (Allegro moderato), joka esittelyjakson kertauksineen levittää avausosan eeppisiin mittoihin. Liike raukeaa (Meno mosso) tuon tuosta romanttisiin levennyksiin, joille orkesterin matala rekisteri saattaa antaa pahaenteisen sävyn. Kaikesta ulkoisesta draamasta huolimatta ensiosan musiikkia leimaa sisäänpäin kääntynyt ja itsetutkiva ote. Sonaattimuodon kehittely tuo fanfaareineen ja julmistelevine orkesterikuohahduksineen mieleen Tšaikovskin vastaavan Pateettisesta sinfoniasta. Osan loppu on asiaankuuluvan kohtalokas. Toisella osalla (Allegro molto) on scherzon luonne pyrynä rientävine jousineen ja käyrätorvifanfaareineen, joihin on kätketty jälleen yksi Rahmaninovin suosikkiaihe, tuhoa ennustava katolinen Dies irae -teema. Osa rytmiikallaan ja soittimenkäsittelyllään on orkesterin taiturinäyte, mutta päähuomion varastavat täälläkin hehkeät viulumelodiat. Välitaitteessa jouset käynnistävät toccatamaisen, fuugamaiseksi kehittyvän liikkeen, johon vaskien vastaus saattaa jälleen tuoda mieleen ortodoksisen kirkkolaulun. Osan lopulla sinfonian mottoaihe vierailee vaskissa. Sinfonian kahta ensimmäistä osaa hallitsee rimpuilu emotionaalisten ääritilojen, uskon ja epäuskon välillä, mutta hitaassa osassa (Adagio) saavutetaan rikkumaton rauha. Lempeänä huokuva jousisävelmä ja idyllinen klarinettisoolo kurottavat kohti päättymätöntä onnea. Lyyrinen musiikki tekee laajan ja komean nousun romanttiseen täyttymykseen kerran ja toisenkin. Myös avausosan mottoaihe näyttäytyy, viimeiseksi soolohuilun taitavasti taltuttamana. Osan loppu on väistämätöntä hiipumista. Finaali käynnistyy voitonvarmana (Allegro vivace) ja siihen tuo järeyttä sonaattimuoto. Energisenä marssina ja toisinaan tarantellamaisena tanssina etenevä pääaihe muistuttaa Rahmaninovin pianokonserttojen vastaavia. Kehittelyyn sulautuu joukko edellisten osien aiheita kuin elokuvien takautumina. Monista taaksepäin luoduista katseista huolimatta sinfoniasta kasvaa vahvistus optimismille. D-duurin voittoa juhlitaan kellojen soittoa jäljittelevin huipentumin ja laulavin, fanfaarien koristamin jousisävelmin. Ne tuntuvat vakuuttavan, ettei mikään pysty horjuttamaan kolmisoinnun voimaa. Antti Häyrynen
Leo McFall, kapelli mestari Leo McFall oli yksi kolmesta finalistista, jotka kilpailivat vuoden 2014 Nestlén ja Salzburgin nuorten kapellimestarien palkinnosta. Johdettavana oli Mozarteumorchester. Hän toimii nykyään Gustav Mahler -nuorisoorkesterin apulaiskapellimestarina ja työskentelee myös Meiningenin oopperassa, jossa hän tällä kaudella johtaa La Traviatan uuden produktion. Viime kausina McFall on johtanut Meiningen Hofkapellea, Maggio Musicale Fiorentinoa, Chicago Civic Orchestraa, Madridin RTVE Orchestraa ja on vieraillut myös Oulu Sinfonian kapellimestarina. Glyndebourne-festivaalilla 2009 hän johti Julian Philipsin The Yellow Sofa -oopperan kantaesityksen ja 2010 kaksoisohjelman Stravinskya. 2012 Glyndebourne-kiertueella hän johti menestyksekkäästi Rusalkan näytöksiä, ja viime vuonna hänet kutsuttiin johtamaan uudelleen, ohjelmassa Brittenin Ruuvikierre. Tänä vuonna hän johtaa Gustav Mahler -nuoriso-orkesterin konsertissa Dvorakin 8. sinfonian ja Bartokin Ritari Siniparran linnan Gulbenkianissa Lissabonissa. Valmistuttuaan Oxfordin yliopistosta McFall opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatamiassa Leif Segerstamin ja Zürichin musiikkikorkeakoulussa Johannes Schlaeflin johdolla. Suomessa ollessaan hän perusti oman yhtyeen ja johti Subelius-Akatemian sinfoniaorkesterin lisäksi Kuopion kaupunginorkesteria ja Pori Sinfoniettaa. Hän sai Seji Ozawa -tunnustuksen vuoden 2008 Tanglewoodin festivaalilla ja seuraavana vuonna paikan maineikkaassa saksalaisessa kapellimestarifoorumissa. Hän on ollut mm. Bernard Haitinkin, Herbert Blomstedtin ja Jiri Belohlavekin apulaiskapellimestari. 2009 hän korvasi menestyksekkäästi Bernard Haitinkin Chicago Civic Orchestran johtajana. McFallin omia instrumentteja ovat piano, viulu ja alttoviulu.
Ferhan ja Ferzan Önder, pianoduo Turkin Tokatissa syntyneet Ferhan ja Ferzan Önder aloittivat pianonsoiton kymmenvuotiaina. Neljä vuotta myöhemmin he voittivat erikoispalkinnon kansainvälisessä duokilpailussa Italian Ternissä. Voitettuaan lukuisia muita palkintoja he voittivat ensimmäisen palkinnon Hampurin kansainvälisessä pianoduokilpailussa. Vuonna 1985 kaksoset muuttivat Itävaltaan. He opiskelivat Wienin musiikkiakatemiassa Noel Floresin ja Paul Badura-Skodan johdolla. Vähän ennen loppukoettaan he tapasivat Alfons Kontarskyn, josta tuli heidän mentorinsa ja läheinen ystävä kuolemaansa saakka. Lukuisat konserttikiertueet ovat vieneet pianistit kaikkialle Eurooppaan, Kaukoitään ja Amerikkaan. He ovat esiintyneet mm. Lontoon Wigmore Hallissa, Leipzigin Gewandhausissa, Wienin Musikvereinissa ja Konzerthausissa sekä Istanbulissa, Rio de Janeirossa, Tokiossa ja Taipeissä. Pianoduo on kutsuttu esiintymään useille musiikkijuhlille: Rheingau Musik Festival, Salzburg Festival, Beethoven Festival Bonnissa, Wiener Festwochen, Ludwigsburger Schlossfestspiele ja Sommets Musicaux Gstaad. Ferhan ja Ferzan esiintyvät säännöllisesti mm. Staatskapelle Dresdenin ja Mozarteum Orchestran kanssa. Kapellimestareina heillä ovat olleet John Axelrod, Howard Griffiths, Stefan Vladar ja Hugo Wolff, joitakin mainitaksemme. Heidän ensimmäinen CD:nsä Vivaldi Reflections EMI:lle merkitsi läpimurtoa. Se voitti himoitun ECHO KLASSIKin. Seuraava CD oli 1001 nights (EMI, 2003) sisältäen sovituksia Rimsky-Korsakovin, Borodinin, Balakirevin ja Mozartin teoksista. Vuonna 2011 Sony julkaisi Schleswig-Holsteinin musiikkifestivaalilla live-äänitteen Carl Orffin Carmina Buranasta kuorolle, solisteille, kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille. Lokakussa 2013 Ferhan ja Ferzan Önder kantaesittivät Fazil Sayn pianokonserton Gezi Park 1 yhdessä NDR Radiophilharmonien kanssa. Vuodesta 2003 lähtien he ovat olleet UNICEFin hyvän tahdon lähettiläitä.
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Oulu Sinfonia Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Johannes Gustavsson on ollut syksystä 2013 lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri on levyttänyt vuosina 1997 2009 nimikkosäveltäjänä olleen Olli Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Keväällä 2013 ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy, solistina Timo Korhonen, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Anita Virkkala, konserttimestari * Maarit Karppelin, äj Nadya Pugacheva, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Iida Zelenski * Alttoviulu Susanna Nietula, äj * Pia Kukkonen, väj * Andrus Järvi Anniina Matinlassi * Anna-Maija Rousselle Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, soolosellisti Juhana Ritakorpi, väj Sakari Kivinen * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Terhi Lassila, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Nora Niskanen, väj Kenneth Sjöwall Fagotti Ladislau Acs, äj Ann-Louise Wägar, väj Jari Laakso Käyrätorvi Tuomas Setälä, äj Pasi Salminen, väj Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Tuija-Maija Nurminen, äj * Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Tulevia konsertteja Perjantai 16.1. klo 19 Madetojan salin lava Kamarikonsertti Peltoniemi, Niskanen, Österman, Heikkilä, Suihkonen, Nääppä, Steke ja Nietula Peltoniemi Österman Hindemith Bach Vapaa pääsy Torstai 22.1. klo 19 Madetojan sali ILTA BEETHOVENIN SEURASSA Gordan Nikolić, viulisti-johtaja Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto ja Sinfonia nro 8 Kausikonsertti Liput 8 24 Lauantai 31.1. klo 15 Madetojan sali X LEEVI MADETOJAN PIANOKILPAILU Atso Almila, kapellimestari Pianokilpailun finalistit Liput 10 28 Liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma pe 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin asioimispiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1 Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Liput konserttipaikalta tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus