KILTAVIESTI 4 / 2011 PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY:N

KILTAVIESTI 4 / 2011 PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY:N JÄSENLEHTI LOKAKUU - JOULUKUU

PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA KILTAVIESTI 4 / 2011 20.12.2011 TOIMITUSKUNTA OLLI SORVETTULA KARI KERSTINEN SEPPO WUORI RAIMO BERKAN MARIKA PORRAS KANSIKUVA: Sotilaspoika hevoslähettinä. Hallitus pidättää oikeuden mahdollisiin ohjelmamuutoksiin. Niistä ilmoitetaan, mikäli se on mahdollista.

Joulusta uuteen vuoteen Joulua odotellessa valmistaudumme rauhaa ja iloa tuottavaan juhlaan. Uuden vuoden lähestyessä suuntaamme katseemme sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Kiltamme joulu alkoi jo viihtyisästä Wähäjoulujuhlasta. Tilaisuuden ohjelma ja ruoka saivat runsaslukuisen yleisön nauramaan, syömään ja tanssimaan. Wähäjoulu on yksi jo useita vuosia toimintaamme kuuluneista tapahtumista. Niihin kuuluu myös keväisin ja syksyisin tehtävät retket, jotka tänä vuonna olivat erittäin onnistuneita. Yksi vuosittaisista matkoista on jo monen vuoden ajan kohdistunut Pärnun kylpylään, josta osanottajat ovat aina palanneet sekä mieleltään että keholtaan puhtaampina ja hymyssä suin. Näiden tapahtumien toivon ja uskon toistuvan tulevinakin vuosina. Entisen suojeluskuntatalon auditoriossa järjestetyissä luentotilaisuuksissa on poikkeuksetta ollut runsaasti kuulijoita. Luentoihin kohdistunut suuri kiinnostus on johtunut hyvistä luentoaiheista ja luennoitsijoista. Nämä luennot muodostavat jatkuvan yhteisen toimintamme perusrungon. Niiden jatkuvuudesta tullaan päättäväisesti huolehtimaan myös tulevaisuudessa. Tässä lehdessä julkaistava kevään luento ohjelma kuvastaa esitysten korkeaa laatua ja yleistä kiinnostavuutta. Tämä vuosi on ollut virkeän toiminnan vuosi. Olemme yhdessä pystyttäneet Taivaskalliolle sotilaspoikien ja pikkulottien muistopaaden. Sen paljastustilaisuus oli harras isänmaallinen tapahtuma, joka säilyy muistissamme ja myös lehtien kuvina ja kirjoituksina. Paasi on siellä vankasti kallioon kiinnitettynä. Se kestää pakkasia ja suojasäätä sekä ulkoista väkivaltaa. Se on oivallinen kohde, jonka juurelle voimme laskea kukkalaitteemme itsenäisyyspäivinä. Tämän vuoden itsenäisyyspäivänä veimme ensimmäisen kerran kukkavihon Taivaskalliolle yhdessä ruotsinkielisen veljeskiltamme kanssa. Uusi perinne on syntynyt. Huolehdimme siitä, että se jatkuu. Jäsenemme ovat jo useita vuosia avustaneet veteraaneja heidän omien tilaisuuksiensa toteuttamisessa. Jäsenemme ovat myös säännöllisesti kantaneet veteraanien lippuja Mannerheimin patsaalla järjestettävissä veteraanitapahtumissa. Yhdistyksemme oma lippu on myös ollut mukana näissä tapahtumissa. Pidän velvollisuutenamme sitä, että pyrimme tulevaisuudessakin avustamaan veteraaneja kaikissa tilanteissa, joissa he apuamme tarvitsevat. Kiitän niitä jäseniämme, jotka ovat jo kauan uskollisesti työskennelleet veteraanien hyväksi. Toivon heidän jatkavan. Kilta tukee heitä tarvittaessa ja arvostaa heidän toimintaansa. Kiltaviesti Kiltaviesti on menettänyt kaksi lehden toimittamiselle hyvin tärkeää jäsentä. Viimeiseen iltahuutoon siirtynyt Jyrki Porras on ollut lehdelle hyvin merkityksellinen henkilö. Omassa piirissämme ei ole ketään, joka voisi ottaa vastuulleen kaikki ne tehtävät, jotka Jyrki yksin hoiti. Joudumme jakamaan tehtäviä ja osittain ostamaan taittopalveluita. Lisäksi lehden pitkäaikainen päätoimittaja Veikko Lepistö on luopunut tehtävästään sairauden vuoksi. Toimituskunnan muutokset näkyvät tässä lehdessä. Puheenjohtajalle siirtyy päätoimittajan tehtävät ja uusi hallituksen jäsen Marika Porras hoitaa jäsenasiat ja kokoaa aineiston. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Olli Sorvettula

Lahden kaupungin tervehdys sotilaspoikien perinnetoiminnan 20-vuotisjuhlatilaisuudessa Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen Hyvä juhlaväki, sotilaspojat, isänmaan ystävät, naiset ja miehet On ilo tuoda Lahden kaupungin tervehdys tähän teidän juhlaanne. Me lahtelaiset tiedämme hyvin sen, että Lahden kaupungilla ja kaupungissa toimivilla kansalaisjärjestöillä on pitkät, luottamukselliset ja avoimet suhteet ja välit keskenään. Lahden kaupungin edustajana haluan jälleen kerran tuoda esiin sen, että me arvostamme niitä arvokkaita perinteitä, joita tässä rakkaassa kotikaupungissa niin monet tahot ylläpitävät. Erityisen suuren arvon ne saavat silloin, kun niiden alkulähde ja kun toiminnan perusta pulppuaa itsenäisyytemme lähteeltä. Silloin suomalaisen, lahtelaisen ja päijäthämäläisen kuuluu aina antaa sille toiminnalle asiaan kuuluva arvostus. Sitä arvostusta haluan minä nyt välittää kaupungin tervehdyksessä tähän sotilaspoikien perinnetoiminnan juhlaan. Meillä on Suomessa monia tahoja joiden toimintaan ja historiaan tutustuminen avaa tämän päivän ihmisille, kuinka syvällä suomalaisuudessa on ollut sinivalkoinen henki. Sitä se oli ja on edelleen sotilaspoika-aatteessa. Sotilaspojat olivat osa maanpuolustustyötä. Kasvatuksellisen työn ohessa he osallistuivat kotirintamalla merkittävällä tavalla moniin kansakuntamme kannalta merkittäviin toimintoihin. Kaikille löytyi oma tärkeä tehtävä iästä huolimatta. Vanhimmat, lähellä asevelvollisuusikää olevat osallistuivat aseellisiin tehtäviin ilmatorjuntamiehistönä, etsintäpartioissa ja vartiomiehinä. Nuoremmilla sotilaspojilla toiminta keskittyi urheiluun, taistelutaktiikoista muistuttaviin maastoleikkeihin ja eräretkeilyyn. He saivat myös sotilaallista valmennusta ja uskonnollista kasvatusta. Eli kasvoivat sisään suomalaiseen perusarvoja tukevaan arvomaailmaan. Talvisodan syttyessä Suomessa oli 12 17-vuotiaiden ikäluokissa yhteensä noin 400 000 poikaa. Tämä tutkiskelu vie meidät saman perusasian äärelle jälleen kerran. Silloin kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikki toiminta perustui yhteistyöhön ja suomalaisuuden säilyttämiseen. Niissä talkoissa olivat mukana nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, isät ja äidit, kaikki suomalaiset. Mikä innosti heitä kaikkia, sotilaspojista lähtien siihen pyyteettömään toimintaan? Eiköpä siihen innostanut rakkaus vapautta kohtaan, rakkaus itsenäisyyttä kohtaan, rakkaus isänmaan itsenäisyyden säilymistä kohtaan. Olen Lahden kaupungin edustajana esittänyt kiitollisuuden ja kiittänyt kymmeniä kertoja niitä henkilöitä ja tahoja, jotka ovat omalla toiminnallaan ja uhrauksilla luoneet mahdollisuuden rakentaa näin upean isänmaan. Täytyy ilman hurskastelua sanoa, että en väsy siihen kiittämiseen. Kiitän tänään teitä kaikkia jotka jokainen omalla tavallaan olette rakentaneet itsenäistä isänmaata, vapaata Suomea. Toiset tekivät sitä sotavuosina, toiset jälleen rakentamisen aikakautena. Kaikkien panos on ollut tärkeä ja välttämätön. Nyt on kysymys siitä, että me tänään vastuuta kantavat emme omilla ratkaisuilla ja toiminnalla kadota sitä kaikkea hyvää, jonka päälle olemme saaneet elämäämme rakentaa. Se on herkkä paikka tämän päivän päättäjille ja vastuunkantajille. Samalla kun onnittelen juhlivaa perinneyhdistystä, toivotan teille kaikille aurinkoista, lämmintä ja valoisaa alkavaa kesää ja Korkeimman siunausta elämän vuosissa eteenpäin.

MANNERHEIM KULTTI VENÄJÄLLÄ Mannerheim oli henkilönä ja poliittisena sekä sotilaallisena vaikuttajana ongelma Neuvostoliiton aikana. Mannerheimin hautajaiset nähtiin Moskovassa pitkälti revansistisena tilaisuutena. Mannerheim museossa eivät neuvostoliittolaiset voineet käydä. Jos siellä joku kävi, niin se vaati erityisluvan Moskovasta. Kun pääsihteeri Gorbatshev vieraili Suomessa vuonna 1989, niin eräs tutkittu ohjelmakohta oli laskea seppele Hietaniemen sankariristille. Tästä luovuttiin, koska NKP:n keskuskomitea vastusti ajatusta ja koska ongelmana oli Mannerheimin hauta. Uusi Venäjä lähti heti eri kurssille. Kun presidentti Jeltsin saapui Suomeen kesällä 1992, niin hän laski seppeleen sankariristille. Vaikka hän ei laskenut seppelettä Mannerheimin haudalle, niin hän pysähtyi sen eteen. Presidentti Putin suoritti sitten omalla vierailullaan molemmat kunnianosoitukset. Hän laski seppeleet sekä sankariristille että Mannerheimin haudalle. Moskovan suurlähettiläänä minulla oli sellainen tunne jo 1980 luvun lopussa, että suhde Mannerheimiin tulee muuttumaan. Se perustui niihin keskusteluihin, joita minulla oli 1988 ja 1989 venäläisten vaikuttajien kanssa. Uuden Venäjän aikana Mannerheim museo on ollut varsinkin venäläisten kiinnostuksen kohteena. Mannerheim keisarillisen ajan korkea arvoisena upseerina on heille kiinnostava. Lisäksi sodat 1939 1944 nähdään nyt pitkälti siinä valossa, että Mannerheim kieltäytyi sulkemasta Leningradin saartorengasta. Mannerheim kultti elää varsinkin Pietarissa. Pietarissa järjestetään kiertoajeluja niihin paikkoihin, joissa Mannerheim on asunut tai muuten toiminut Chevalier kaartin upseerina. Mannerheim kulttia Pietarissa kehitti varsinkin nyt jo edesmennyt historioitsija Volkov. Suomessa on joskus ihmetelty Volkovin tarinoita siinä mielessä, että hän aika estoitta täytti tyhjiä aukkoja omalla mielikuvituksellaan. Silti ei voida olla toteamatta, että juuri hän on tehnyt Mannerheim kultista kiehtovan tavalliselle pietarilaiselle. Pietarissa on järjestetty iso Mannerheim näyttely Pietari säätiön toimesta ja sen katsojamäärät osoittivat, että Mannerheimiin halutaan tutustua nyt uudelta näkökannalta. Kiinnostava on Mannerheimin Aasian ratsastus, jonka perimmäinen tarkoitus oli selvittää Venäjän poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle Kiinan Venäjään rajoittuvien alueiden oloja Japanin ja Venäjän välisen sodan jälkeen. Venäjähän kärsi sodassa tappion ja joutui Aasiassa puolustuskannalle. Tämän johdosta Venäjä ja Englanti solmivat vuonna 1906 sopimuksen, joka koski Keski Aasiaa ja Afganistania. Afganistan jaettiin kolmeen vyöhykkeeseen, jossa pohjoinen oli Venäjän vaikutusvallan ja eteläinen englannin vaikutusvallan alaisena. Muutama kuukausi sitten eräs suomalainen seurue, johon kuuluin, nautti lounasta eräässä Pietarin kuuluisassa ravintolassa. Alkuruokana lounaalla oli vorschmack Mannerheimin tapaan ja pääruokana kuhaa Mannerheimin tapaan. Tähän hotelli ravintolaan oli myös rakennettu pieni muistohuone Mannerheimille. Ilmeni nimittäin, että Mannerheim oli asunut näissä tiloissa, jotka olivat keisarillisena aikana Chevalier kaartin upseerien käytössä. Vuonna 1989 minulla oli Suomen suurlähetystössä vieraana Leningradilainen kreivi Tolstoi, joka oli tullut valituksi Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon. Kiersimme suurlähettilään residenssiä ja esittelin hänelle residenssissä olleita Ateneumin tauluja. Siellä oli kaksi Ilja Repinin työtä. Tolstoi sanoi minulle, että ei kait suurlähettiläs vain luule, että Repin oli suomalainen. Totesin hänelle, että voisimme tässä ja nyt sopia, että Repin oli venäläinen ja Mannerheim suomalainen. Vaikka näin onkin, niin näen myönteisen Mannerheim kultin Venäjällä Suomen ja suomalaisten etujen mukaisena. Mannerheim toimii siis vieläkin maidemme välisissä suhteissa niitä edistäen molemminpuolisen kunnioituksen merkeissä. Heikki Talvitie

JOULUNAJAN KUNNIAVARTIOSSA Nuoret reserviupseerit ovat kunniavartiossa Hietaniemen sankariristillä joulun aikaan 1957. Lähinnä sankariristiä on Reino Tolvanen, joka näytteli Rokkaa alkuperäisessä Edvin Laineen ohjaamassa Tuntematon sotilas elokuvassa. Äärimmäisenä oikealla Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekillan nykyinen kunniajäsen Raimo Berkan. Tolvanen ja Berkan olivat entisiä sotilaspoikia. Keskimmäistä, laivaston aliluutnantin nimestä ei ole tietoa. Kuva Raimo Berkanin kokoelmasta

JÄSENASIAT Viimeiseen iltahuutoon on kutsuttu Tauno Syrjä, Martti Partanen, Kalevi Aho, Reino Antero Holttinen, Mikko Heliövaara, Tauno Marjala Merkkipäivät 90 VUOTTA Puurunen Vilho 13.02.2012 Lehto Marja Lyyli 20.02.2012 85 VUOTTA Wichmann Karri 18.12.2011 Helavaara Risto 31.12.2011 Ylhä Jorma 02.01.2012 Wahlgren Otto 16.01.2012 Ratia Sulo 01.02.2012 Cairenius Roy 04.02.2012 Kosonen Erno 10.02.2012 Lahtinen Heikki 11.02.2012 Hämäläinen Pentti 19.02.2012 Karhumäki Tuomas 27.02.2012 Ojala Martti 08.03.2012 Keiskari Aarne 11.03.2012 80 VUOTTA Mäkelä Elli 21.12.2011 Rinne Olli 21.12.2011 Wuori Seppo 22.12.2011 Hietanen Timo 05.01.2012 Hiltunen Asser 10.01.2012 Mankki Jorma 17.02.2012 Lahti Torsti 10.03.2012 Saukkonen Mikko 12.03.2012 Kunniamerkki: Suomen Sotaveteraaniliitto on myöntänyt veteraanijärjestön korkeimman kunniamerkin, kultaisen ansioristin Roy Caireniukselle. Kiltaan on jäseneksi hyväksytty Annikki Kaukoranta, Leena Rukka ja Marika Porras Killasta ovat eronneet Kaj Lilius, Stig Sundman ja Erkki Vuorenmaa Tarkistettu jäsentilanne 22.11.2011: Killassa oli jäseniä yhteensä 443, joista miehiä 391 ja naisia 52.

Kukkavihko muistopaadelle Sotilaspoikarivistö lipunnostotilaisuudessa Tähtitorninmäellä

Vanhassa valimossa kahvi maistui Visavuoren ateljeessa Snellmanin katseen alla Ehtoisat emännät Jouluruokaa maistaa kunnon väki Herkkukurkkujen laulajattaret Pikkulotta ja sotilaspoika

KUNNIAPUHEENJOHTAJA SEPPO WUORI 80 VUOTTA Seppo Wuorella on todella pitkä ura sotilaspoikana sekä suojeluskunnan että perinnekillan riveissä. Poikasena hän palveli isänsä lähettinä Döbelninkadulla suojeluskuntatalossa. Hänen isänsä oli nimittäin suojeluskunnan palveluksessa. Kun sotilaspoikien perinnetoiminta aloitettiin, oli Seppo alusta lähtien mukana innokkaana toimijana. Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekillan puheenjohtajana hän toimi vuoden 2004 alusta kevääseen 2008. Vuonna 2010 hänet kutsuttiin killan kunniapuheenjohtajaksi. Sepon siviilityö elokuvaajana vei hänet perheineen Tallinnaan, missä hän toimi Eestin television suomenkielisen osaston kuvaajana. Näinä vuosina hän hankki sujuvan eestinkielen taidon. Sepon ammatista on ollut hyötyä myös sotilaspoikatyössä. Hän elokuvasi vuonna 1997 Helsingissä pidetyt liittojuhlat. Filmi siirrettiin myöhemmin videolle. Perheensä perinteitä noudattaen ikinuori Stadin kundi juhlii 22.12. Vallilan raitsikkavarikolla Viikoksi Pärnuun, Viron kesäpääkaupunkiin. Koe kevään herääminen vanhassa, kauniissa Pärnussa! Lähde keväällä Pärnuun! Keväinen Pärnu kutsuu. Lähtö sunnuntaina 22.4. ja paluu sunnuntaina 29.4.2012. Vielä vapaita paikkoja, ilmoittautuminen päättyy 31.12.2011. KATSO TARKEMMIN KILTAVIESTISTÄ 3/2011. tai ota yhteys: Kari Kerstinen 0500 152855 sähköposti: kari.kerstinen@hotmail.com

SYYSKOKOUKSESSA PÄÄTETTYÄ Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekillan sääntömääräinen syyskokous pidettiin torstaina 17.11.2011 Mikael Agricolan kirkon kryptassa. Kokouksen avasi killan puheenjohtaja Olli Sorvettula. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Konkola ja sihteeriksi Kari Kerstinen. Pöytäkirjan tarkastajiksi ja ääntenlaskijoiksi valittiin Risto Laakso ja Reino Kukkonen. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Hyväksyttiin vuoden 2012 toimintasuunnitelman, joka on julkaistu edellisessä Kiltaviestissä. Suurin ponnistus tulee olemaan killan 20-vuotisjuhlat ja historiikki. Toimintaa - palstalla tässä lehdessä on lueteltu kevätkauden tapahtumat. Loppuvuoden tapahtumatkin tulevat jatkumaan vanhoja, hyväksi koettuja linjoja noudattaen. Talous on tiukalla meilläkin. Noudatamme hyvää eurooppalaista mallia! Jäsenmäärä vähenee hiljalleen, mutta kulut kasvavat. Hallitus päätyi ehdottamaan jäsenmaksujen maltillista korottamista. Kokous hyväksyi ehdotuksen. Vuonna 2012 jäsenmaksut ovat seuraavat: varsinainen jäsen 30, puolisojäsenet 50 yhteensä, ainaisjäsen 180. Kokous hyväksyi talousarvioehdotuksen, joka perustui korotettuihin jäsenmaksuihin. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Olli Sorvettula. Erovuorossa olevat Arne Lindholm, Hannu Saloniemi, Kari Kerstinen ja Pekka Tuomisto valittiin uudelleen. Ritva-Liisa Kaskirinne valittiin rivistä poistuneen Jyrki Porraksen tilalle uutena. Samoin uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Marika Porras Veikko Lepistön tilalle. TOIMINTAA KEVÄTKAUDELLA 2012 Tammikuu Keskiviikko 18.1. klo 13 ent. Sk-talon auditorio: Radio sodassa propagandaa vai totuutta. FM Raimo Arhela kertoo asiasta kaiken. Helmikuu Keskiviikko 1.2. klo 13 ent. SK-talon auditorio. Kansallissosialismi ja toisen maailmansodan traumat. VM Paula Schuth luennoi. Keskiviikko 15.2. klo 13 ent. SK-talon auditorio. Suomi Neuvostoliiton turvallisuuspolitiikassa toisen maailmansodan jälkeen. Kenrm Yrjö Viitasaari luennoi. Maaliskuu Keskiviikko 7.3. klo 13 ent. SK-talon auditorio. Kommunismin vastainen järjestötoiminta vuosina 1950-1968. VT Jaakko Vesikansa luennoi. Keskiviikko 21.3. klo 13 ent. Sk-talon auditorio. Helsingin taistelut 1918. Toim Jukka I Mattila luennoi. Keskiviikko 4.4. klo 13 ent. Sk-talon auditorio. Maanjäristykset ja tulivuoret. Seismologi Matti Tarvainen Helsingin yliopistosta luennoi. Torstai 19.4. klo 13 Mikael Agricolan kirkon krypta. Killan sääntömääräinen kevätkokous Sunnuntaista sunnuntaihin 22.4.- 29.4.2012 kylpylämatka Pärnuun. Katso Kiltaviesti 3/2011 Toukokuu Keskiviikko 9.5. perinteinen kevätretki. Tarkemmin seuraavassa Kiltaviestissä.

SYYSRETKELLÄ SÄÄKSMÄELLÄ JA VALKEAKOSKELLA 21.9.2011 Raskaat tummat pilvet riippuivat Helsingin yllä aamulla, kun kokoonnuimme bussia odottamaan. Säätiedotus oli luvannut tosi huonoa säätä, mutta pilvet pidättelivät pisaroitaan koko menomatkan ajan ja saimme katsella kaunista syyspäivää ja alkavaa ruskaa bussin ikkunasta. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme Visavuoreen, joka oli retkemme pääkohde. Huikaisevan kaunis pihapiiri upeine syksyisine väreineen ja vanhoine rakennuksineen, mutta vaikeakulkuisine portaineen, kutsui pullantuoksuiselle kahville entiseen tunnelmalliseen valimoon sekä tutustumaan Emil Wikströmin ateljeehen ja museokotiin. Opas kertoi taiteilijan elämästä. siitä miten hän oli löytänyt tämän kauniin paikan soudellessaan Vanajavedellä ystäviensä kanssa, miten hän oli työteliäs ja aikaansaapa sekä työssään kuvanveistäjänä että kodin kunnostuksessa; esim. taiteilijakodin lukuisat takat kauniine tiilikoristeineen olivat hänen suunnittelemiaan. Puuta hän käsitteli myös taitavasti, mistä esimerkkeinä näimme kauniit kattokoristeet ja seinäpaneelit. Wikströmin tunnetuimpia teoksia ovat mm. Säätytalon päätykolmio sekä J.V.Snellmanin ja Elias Lönnrotin muistomerkit. Ehkä viime aikoina eniten ovat olleet esillä VR:n mainoksista tutut rautatieaseman lyhdynkantaja-ukot. Näihin lyhdynkantajiin hän käytti mallina sääksmäkeläistä maatyöläistä, ja koska niitä veistivät eri kivityöläiset, niihin tuli vähän eri näköäkin. Mielenkiintoinen ja hauska oli Kari- paviljonki, jossa näimme Kari Suomalaisen elämäntyön pilapiirroksista maalauksiin. Täällä olisimme viihtyneet pitempäänkin, mutta uusi opas odotti kertoakseen vanhasta Sääksmäestä ja sen maineikkaasta menneisyydestä. Marraskuun lopulta joulun alkuun Visavuoressa näytetään Entisaikaa, joulun taikaa, vanhoja joulutapoja, joita voisi käydä katsomassa ja vertailemassa nykyiseen joulun viettoon. Historiaa kohtasimme Sääksmäen kirkonmäellä, missä vanha kivikirkko seisoo yhä jyhkeänä paikalla, jonka Sääksmäen talonpojat sille valitsivat jo 1400-1500-lukujen taitteessa. Kuuluisia henkilöitä on Sääksmäellä asunut ainakin kesäisin. Lukuisat taiteilijat ovat saaneet innoituksensa kauniista hämäläisluonnosta viettäessään kesiään paikkakunnalla. Näistä mainittiin erikoisesti Gallen-Kallela, Juho Rissanen, Tykö Sallinen, Eino Leino ym. Presidentti Svinhufvud on syntynyt Sääksmäen Rapolassa. Lounas syötiin seurakunnan kurssikeskuksessa Pappilanniemessä, missä ruoka oli hyvää ja silmäniloa tarjosi upea luonto Vanajaveden kainalossa. Matka jatkui Valkeakoskelle, tehdaspaikkakunnalle, jossa Juuso Waldenin henki elää vieläkin. Näimme erittäin hyvinhoidettuja omakotitaloja, joiden tontit sodasta palaavat työmiehet saivat lunastaa markalla. Walden sitoi näin hyvät työläiset tehtaaseensa. Markan tontteja jaettiin kaikkiaan 360 kpl. Urheilukenttiä oli monta ja vieläkin on kenttä, jossa vain HAKA saa pelata. Tämä Mallasveden ja Vanajaveden yhtymäkohdassa sijaitseva, entinen sääksmäkeläinen myllykylä, vaikutti tosi sympaattiselta ja rauhalliselta sekä tutustumisen arvoiselta kaupungilta. Paluumatkalla kotiin sade sitten yllätti, mutta luultavasti kaikki olivat niin tyytyväisiä matkaan, ettei edes kastuminen haitannut. Matkan nautintoa olisi vielä lisännyt, jos bussin äänentoisto olisi toiminut ja oppaan mielenkiintoiset kertomukset olisivat kuuluneet kaikkialle. Ensi kerralla olisi myös hyvä tietää onko vierailukohteessa hankalia portaita. Kiitos matkakumppaneille hyvästä matkaseurasta ja Kaarlolle järjestelyistä! Maija Vaarnavuo

WÄHÄJOULUJUHLAMME 26.11. 2011 Reippahasti käypi askeleet kohti Otaniemen meri- ja rajavartijakoulun sotilaskotia. On lumetonta ja pimeää, mutta viihtyisässä sotilaskodissa tunnelma on jouluinen ja lämmin. Rikas mies jos oisin... Puheenjohtajamme Olli toivottelee juhlaväen tervetulleeksi ja tunnelmaa nostaa vielä maitomies Tevjen toivomus komeasti esitettynä. Heikki Hälikkä on huumormiehii ja sen hän taas todistaa esityksellään. Kilisee,kilisee kulkunen Espoolais-kirkkonummelalainen kvintetti Herkkukurkut helkyttelee tuttuja joululauluja iloksemme. He ovat jo monena vuonna uskollisesti ilahduttaneet meitä ja siteet ovat vahvat,koska erään äiti on pikkulotta ja isä sotilaspoika. On sisko(t) laittaneet kystä kyllä On lohet, sillikaviaarit, salaatit, kinkut, lisukkeineen ja laatikot. Kaikki herkullista! Meitä ruokailijoita ja juhlijoita on kaikkiaan 83, joita vihreät sisaret hikihatussa palvelevat. Soitapa, sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan Rytmikästä ja meidän kaikkien tuntemaa viihdemusiikkia esittää varusmiesyhtye. Poikien esitys on mukaansatempaavaa ja tanssin pyörteissä kulutamme Kultaista nuoruuttamme. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie kaikuu yhteisesti laulettuna ja tuo joulun odotuksen jokaiselle. HYVÄÄ JOULUA! Maija Vaarnavuo MUISTIKUVIA ENTISESTÄ SUOJELUSKUNTATALOSTA Ennen talvisotaa valmistunut Pohjois-Hesperian-, Döbelnin- ja Töölöntorinkatuun rajoittuva Helsingin Suojeluskuntatalo tuli tietoisuuteeni jo sangen varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Talon arkkitehti oli nimittäin Toivo Jäntti, jonka poika oli luokkatoverini Kaisaniemen kansakoulussa vuosina 1937-39. Todettakoon, että Toivo Jäntti oli myös toinen vuonna 1938 valmistuneen Olympiastadionin arkkitehdeista. Tutustuin taloon jatkosodan aikana, kun olin liittynyt Ikämiessuojeluskunnan sotilaspoikiin. Sen toimitiloihin oli käynti porraskäytävästä Töölöntorinkadun puolelta. Muistan erään juhlatilaisuuden, jossa olimme salin parvekkeella. Nykyisin se tila on auditorio, jossa kiltamme kokoontuu kuulemaan esitelmiä. Sisäänkäynti on tuosta tutusta porraskäytävän ovesta. Seuraava kontaktini taloon ajoittuu sodan jälkeiseen aikaan, jolloin asioin talon juhlasaliin sijoitetussa veroviraston toimipisteessä. Niin muuttuu maailma. Tutustuminen taloon vuonna 1953 oli erikoinen, sillä olin silloin lyhyen ajan veroviraston hommissa. Sisäänkäynti oli jälleen samasta ovesta kuin sotilaspoika-aikana. Työhuoneeni oli Pohjois-Hesperiankadun puolella toisessa kerroksessa. Kerrottiin, että se oli ollut lottajohtaja Fanni Luukkosen olohuone. Ajan kulumisesta huolimatta tuntuma tähän taloon on säilynyt edelleen kiltamme toiminnan myötä. Lisäksi olen mukana Ikämiessuojeluskunnan säätiössä, jonka kokouksia pidetään talon Döbelninkadun puolella olevissa tiloissa. Muistelijana Pentti Lehtola

KILPAILUTEHTÄVÄ 4 2011 Kuten tarkkaavaiset lukijat ovat merkille panneet, ei viimeisessä lehdessä ollut kilpatehtävää eikä numero 2 kilpailuakaan ratkaistu. Syy ei ollut Kiltaviestin mainion latoja ylimmäisen, kersantti evp Uuno Puustisen. Ei, se johtui vallan muista syistä. Kiltaviestin toimituksessa on tapahtunut suuria muutoksia, mutta latoja, kersantti evp U. Puustinen onneksi on edelleen valppaana. Liekö mies vielä elokuisen Taivaskallio-juhlan muistoissa koskapa lähetti uuden tehtävän tietäväisten ratkaistavaksi. Tämä kuva on Käpylän Taivaskalliolta 25.4.1944. Muistan hyvin kun tämä kuva otettiin. Eversti Pekka Jokipaltio (me kaikki hänen läheisimmät upseerinsa sanottiin vaan Joki-Pekka) määräsi Lotta Lundgrenin tarjoamaan väsyneille miehille ylimääräisen korvikeannoksen. Takana oli onnistunut ilmatorjuntavoitto muutamine pudotuksineen. Me täällä Kiltaviestin toimituksessa olemme jo sitä mieltä, että kersantti evp ja latoja Uuno Puustisen pitäisi ainakin hankkia kunnon silmälasit. Mikäli et ole Uuno Puustisen kanssa samaa mieltä, kerro tarkennettu mielipiteesi sekä vaikkapa jokunen aiheeseen sopiva tekstikin tammikuun loppuun mennessä osoitteella Marika Porras, Ratapihantie 9 D 1, 00520 Helsinki tai sähköpostia osoitteeseen marika.porras@kolumbus.fi Se Kiltaviesti kakkosen kilpatehtävähän liittyi J.L. Runebergin tuttuun runoon Sandels, ja sehän taas on Vänrikki Stoolin tarinoista. Oikeassa vastauksessaan Raimo Berkan oli monista suomennoksista valinnut Otto Manniselta kohdat Olen teidät tänne mä pyytänyt,/pala lohta, pastori nyt. Ei vaaraa! Verta ei haistetakaan/margoota kaataa saan Välirauha rikkunut on,/etuvartion johti jo pois Brusin,/ja silta on purkamaton./kakstoista on kello, ja kesken työ,/mut ryssäin jo yks se lyö.

HISSISSÄ Minun piti ajaa hissillä alhaalta neljänteen kerrokseen. Samaan hissiin tuli nuoripari, joka oli menossa kuudenteen. Se oli hitaasti kiiruhtava vanhanaikainen hissi, jossa on sälehaitariovi ja joka ei "ajattele". Mies ehti painaa kuudennen kerroksen nappia, mistä hän oli pahoillaan. Sanoin, ettei se mitään, laskeudun sitten pari kerrosta alemmas. Nuorenparin poistuttua olin juuri painamassa neljännen kerroksen nappia, kun hissi lähti omia aikojaan alaspäin. Joku oli arvatenkin kutsunut sen pohjakerrokseen. Nel-jännen kerroksen kohdalla riuhtaisin säleoven auki. Vaunu pysähtyi, mutta oli ehtinyt jo liukua neljännen ja kolmannen kerroksen väliin. Siitä se ei enää suostunut kulke-maan ylöspäin, mutta alaspäin kyllä. Pohjakerrokseen saavuttuani yritin turhaan painella neljännen kerroksen nappia. Hissi ei liikahtanut, koska joku oli jo ehtinyt avata sen ulko-oven. Hätäpäissäni luulin, että alas tulevien on ensin poistuttava ennen kuin se lähtee viemään uutta kuormaa ylös-päin. Siispä vedin säleoven syrjään ja astuin ulos. Alhaalla hissiä odotti liuta kiireisiä ihmisiä, jotka yhtaikaa syöksyivät ovesta sisään. He työnsivät minut syrjään, koska he luulivat, että olin tulossa alas. Siinä hässäkässä en itse enää mahtunut mukaan. Silloin päätin, että siitä lähtien kävelen kaikki portaat ainakin siinä talossa. Klaus Lähteenmäki, sotilaspoikalähettinä Hämeenlinnan sotasairaalassa 1942 43. Luminen talvi Helsingin Kauppatorilla välirauhan aikaan.

PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY Suojeluskunta- ja sotilaspoikatoiminnan 1928 1944 perinteitä vaalivan perinnekiltojen liiton jäsen Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry Killan kotisivut osoitteessa: www.sotilaspojat.fi Jäsenasiat/Osoitemuutokset Marika Porras Ratapihantie 9 D 1, Helsinki Puh 040 5287397 E-mail: marika.porras@kolumbus.fi