LAUSUNTO 2.12.2011 Opetus- ja kulttuuriministeriölle Viite: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yliopistolain, ammattikorkeakoululain sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muuttamisesta (OKM/68/010/2011) Sisällys: Yleistä... 1 Uusi korkeakoulujen sähköinen haku- ja valintajärjestelmä... 2 Hakukiintiöt... 2 Hakutoivejärjestys... 4 Joustavat siirtymät korkea- asteen sisällä... 4 Päävalintojen varaaminen ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville... 5 Pakkohaku... 5 Yhdenmukainen korkeakoulukelpoisuus ja kansainväliset tutkinnot... 6 Muut keinot edistää ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien sisäänpääsyä... 6 Suomen Lukiolaisten Liitto lausuu kunnioittavasti opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavaa: Yleistä Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on yhtä mieltä hallituksen kanssa siitä, että ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien ja etenkin uusien ylioppilaiden asemaa korkeakoulujen opiskelijavalinnassa on parannettava. Tämä voi tapahtua paitsi haku- ja valintajärjestelmää uudistamalla myös korkeakoulujen valintaperusteita ja valintakokeita sekä toisen asteen opintojen ohjausta kehittämällä. Vilkaisu tilastoihin osoittaa nykytilanteen kestämättömyyden uusien hakijoiden kannalta. Uusista ylioppilaista kolme neljästä hakee heti valmistumisensa jälkeen korkeakoulutukseen, mutta vain reilu kolmannes saa opiskelupaikan. Yliopistojen uusista opiskelijoista vain runsas kolmannes ja ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista vain vajaa viidennes on uusia ylioppilaita. Välivuosia ennen korkeakouluun siirtymistä kertyy Suomessa keskimäärin kahdesta kolmeen, mikä on kansainvälisesti vertaillen varsin paljon. Ongelmien yhteisenä nimittäjänä on korkeakoulujen yhteishakuihin kasaantunut hakijasuma: joka vuosi noin 170 000 hakijaa taistelee 56 000 korkea- asteen aloituspaikasta. Ylioppilaita 1
valmistuu vuosittain noin 33 000, eli laskennallisesti koulutuspaikkojen pitäisi heille riittää. Tuoreet ylioppilaat ovat kuitenkin yhteishauissa altavastaajina niihin vanhoihin hakijoihin nähden, jotka jo omaavat kokemusta tai kokonaisen tutkinnon korkeakoulusta. Näiden vanhojen hakijoiden osuus korkeakouluihin yhteisvalintojen kautta valituista on vuosittain reilu kolmannes. SLL kiittää hallitusta käsillä olevasta esityksestä, joka sisältää monia tervetulleita lainsäädännöllisiä uudistusehdotuksia eritoten haku- ja valintajärjestelmän osalta. Näiden tueksi SLL kuitenkin kaipaa hallitukselta konkreettisia toimia, joilla korkeakoulut saadaan kannustettua yhteisen koulutuspoliittisen tavoitteen taakse. SLL muistuttaa myös, että hallituksen tavoitteena oleva nuorten yhteiskuntatakuu, jonka tarkoitus on pitää kaikki nuoret joko koulutuksen tai työmarkkinoiden piirissä, jää varsinkin uusien ylioppilaiden osalta puolitiehen ilman opiskelijavalintojen täysremonttia. Uusi korkeakoulujen sähköinen haku- ja valintajärjestelmä Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen haku- ja valintajärjestelmät yhdistetään keväällä 2013 yhdeksi yhtenäiseksi korkeakoulujen sähköiseksi haku- ja valintajärjestelmäksi (KSHJ). KSHJ:n suunnittelutyö etenee Opetushallituksen johdolla, ja siitä julkaistuun esitutkimukseen SLL antoi lausuntonsa keväällä 2011 (ks. www.lukio.fi). SLL pitää KSHJ:ta erittäin lupaavana uudistuksena, joka antaa hyvän mahdollisuuden tarkistella korkea- asteen opiskelijavalintoja kokonaisuutena ja korjata siihen liittyviä epäkohtia. SLL painottaa, että KSHJ:n tärkein tavoite on nopeuttaa opintoihin pääsyä ja helpottaa koulutusvalintojen suunnittelua. Sen tulee myös mahdollistaa korkea- asteen sisällä tehdyt joustavat alanvaihdot ja siirtymät. KSHJ:n tulee olla helppokäyttöinen ja opiskelijoiden oikeusturvaa kunnioittava. Hakukiintiöt Hallitus esittää, että KSHJ:n käyttöönoton yhteydessä korkeakoulut voisivat valita ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevat omassa valintakiintiössään ja Suomen korkeakoulujärjestelmässä korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan kerran vastaanottaneet tai jo korkeakoulututkinnon suorittaneet omassaan. Tämä edellyttää, että kiintiöt kirjataan hallituksen esityksen mukaisesti yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin. Korkeakoulut saisivat itse autonomiansa nojalla päättää, käyttävätkö kiintiöitä ja miten jakavat aloituspaikat kiintiöiden välillä. SLL suhtautuu kiintiöjärjestelmään myönteisesti ja katsoo sen olevan uusien hakijoiden sisäänpääsyn kannalta toivottava uudistus. Samalla SLL kuitenkin epäilee, riittääkö korkeakouluilla halua ja kannustimia ottaa kiintiöitä riittävän laajalti käyttöön siten, että niillä olisi todellisuudessa hakijasumaa merkittävästi kaventavaa vaikutusta. 2
Kilpailu ensikertalaisista hakijoista pakottanee korkeakoulut ottamaan kiintiöt käyttöön niillä koulutusaloilla, joissa hakijamäärät ovat aloituspaikkoihin nähden pieniä tai kohtalaisia. Näillä aloilla kiintiöillä voidaan houkutella ensikertalaisia hakijoita. Aloilla, joissa hakijamäärät ovat aloituspaikkoihin nähden jo valmiiksi korkeita, kiintiöhoukuttimelle ei kuitenkaan luultavasti ole korkeakoulujen näkökulmasta samanlaista tarvetta. SLL tukee hallituksen esitystä siitä, että kiintiöiden käyttöönottoa ja tarkoituksenmukaisuutta on mahdollista edistää ja seurata osana opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen välistä tulosohjausprosessia. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusmallin uudistus on SLL:n mielestä oiva mahdollisuus tarjota korkeakouluille rahallisia porkkanoita kiintiöiden käyttöönottamiseksi. Esimerkiksi, koulutus- ja tiedepoliittisiin tavoitteisiin sidottu osuus yliopistojen valtiolta saamasta perusrahoituksesta on opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esityksen (OKM 2011: 26) mukaan tulevaisuudessa 25 %. Työryhmän mukaan tähän osuuteen sidotulla strategiaperusteisella rahoituksella voitaisiin tukea muun muassa opiskelijavalintojen kehittämistä siten, että turvataan yliopistojen aloituspaikkojen kohdentaminen ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville (OKM 2011: 26, 43). SLL kannattaa työryhmän ehdotusta. Hallituksen ja yliopistojen välisissä sopimusneuvotteluissa voitaisiin tämän tavoitteen pohjalta määritellä koulutusaloittain uusille ylioppilaille ja/tai ensimmäistä paikkaansa hakeneille tietyt tavoitteelliset osuudet alan aloituspaikoista. Yliopistot saisivat merkittävän korvauksen näiden tavoitteiden täyttämisestä. Sama periaate olisi sovellettavissa myös ammatikorkeakoulujen rahoitukseen. SLL:n mielestä kiintiöitä ei tule luoda suljetuiksi systeemeiksi. Mikäli ensikertalaisille asetettu hakukiintiö täyttyy ja vanhojen hakijoiden kiintiö jää vajaaksi, voitaisiin vajaat aloituspaikat täyttää ensikertalaisilla hakijoilla. Sama pätisi luonnollisesti myös toisin päin. Kiintiöiden joustavuudelle varmistettaisiin, että aloituspaikat saataisiin mahdollisimman usein täytettyä. Mikäli hallituksen esitys etenee laiksi, voisivat korkeakoulut ottaa kiintiöt käyttöön jo kevään 2013 yhteishaussa, mutta kuitenkin siten, että niitä ei sovellettaisi taannehtivasti niihin hakijoihin, jotka ovat vastaanottaneet korkea- asteen opiskelupaikan ennen kevättä 2013. Toisin sanoen nämä hakijat valittaisiin edelleen ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien kiintiössä. Korkea- asteen tutkinnon suorittaneet voitaisiin kuitenkin valita omassa kiintiössään jo keväällä 2013. SLL pitää esitettyä lain soveltamisaikataulua hyvänä. On reilua, että lakia ei sovelleta niihin hakijoihin, jotka ovat aiemman korkeakoulupaikan vastaanottaessaan olleet tietämättömiä nyt kaavailluista uudistuksista. Keväästä 2013 lähtien tulee hakijoilla kuitenkin olla tieto korkea- asteen opiskelupaikan vastaanottamisen seurauksista myöhempiin koulutusvalintoihin. Viesti kiintiöuudistuksesta onkin välitettävä lukioihin ja muihin toisen asteen oppilaitoksiin 3
mahdollisimman varhain. Opinto- ohjaajien ja muiden opintoneuvontaa antavien tahojen perehdytys uuteen opiskelijavalintajärjestelmään pitää toteuttaa asianmukaisella huolella. Hakutoivejärjestys Hallituksen esityksen mukaan voisi hakija korkeakoulujen uudessa yhteishaussa valita enintään kuusi hakukohdetta, jotka olisi asetettava mieluisuusjärjestykseen. Valintojen selvittyä hakijalle tarjottaisiin yhtä ylimmäksi listaamaansa opiskelupaikkaa, johon hän on tullut hyväksytyksi. Hakija voisi ottaa paikan vastaan myös ehdollisesti ja jäädä jonottamaan mahdollista ylemmäksi listatun opiskelupaikan vapautumista. SLL pitää hakukohteiden asettamista hakutoivejärjestykseen hyvänä ehdotuksena, joka jouduttanee opiskelijavalintaprosessia, kun hakijalle tarjotaan lähtökohtaisesti aina vain yhtä opiskelupaikkaa. Hakutoiveiden enimmäismäärän rajaaminen kuuteen riittänee suurimmalle osalle hakijoista, mutta aina on niitä, joilla kiinnostuksenkohteita on useampia. Hakutoiveiden enimmäismäärän säilyttäminen nykyisen yliopistohaun mukaisessa yhdeksässä tuskin hankaloittaisi uuden järjestelmän teknistä toteutusta ja toimintaa. Hakutoivejärjestyksen muokkaamisen takarajaksi on asetettava ylioppilaskirjoitusten tulosten saapuminen. Koska ylioppilastutkinto on merkittävä osa monien hakukohteiden valintaperusteita, pitää uudella ylioppilaalla olla mahdollisuus järjestää hakutoiveensa tietoisena ylioppilastutkintonsa arvosanoista. SLL:n mielestä hakukohteen ensisijaisuudesta ei pidä myöntää hakijalle ilmaisia lisäpisteitä, jotka mahdollistavat hakutoivejärjestyksellä taktikoinnin. Hakutoivejärjestyksen laatiminen ei ole yksilön meriitti, josta tulisi palkita. Joustavat siirtymät korkea- asteen sisällä Vaikka opiskelijavalintauudistuksen ensisijaisena tavoitteena on parantaa ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien asemaa, pitää sen yhteydessä huomioida myös ne korkeakouluun päässeet, jotka halajavat alanvaihtoa. Opiskelijavalintajärjestelmä ei saa vaikeuttaa uudelle korkea- asteen koulutusalalle hakeutumista. SLL toivookin, että samalla, kun korkeakoulut omaksuvat kiintiöt osaksi omaa opiskelijavalintaansa, ne myös kehittävät hallituksen esityksen mukaisia joustavia tapoja vaihtaa opiskeluoikeutta (pääainetta tai koulutusohjelmaa) korkeakoulujen sisällä ja välillä. Korkeakouluopintoja jo suorittaneiden vanhojen opiskelijoiden tulee ensisijaisesti pystyä vaihtamaan opiskeluoikeutta erillisvalinnan kautta korkea- asteen sisällä varsinkin, jos kyseessä on alanvaihto lähitieteeseen tai - koulutusohjelmaan. Paluu lähtöruutuun eli yhteishakuvaiheeseen tulee aina olla vasta toissijainen vaihtoehto. 4
Myös aiemmin hankittua korkea- asteen osaamista on tunnustettava alanvaihdon yhteydessä nykyistä paremmin. Näin vältytään opintojen päällekkäisyyksiltä ja pitkittymisiltä. Elinikäisen oppimisen ja korkea- asteen täydennyskoulutuksen mahdollisuuksia tulisi myös rikastaa. Toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen rinnalle on hallituksen esityksen mukaan luotava vaihtoehtoisia ja aidosti hyödyllisiä tutkintoon johtamattomia opintokokonaisuuksia, joihin hakeudutaan erillishakuväylän kautta ja jotka voidaan liittää osaksi opiskelijan olemassa olevaa tutkintoa. Näin täydennysopiskelijat eivät veisi ensikertalaisten aloituspaikkoja. Joustavien valintojen käyttöönottoon, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamiseen ja aitojen täydennyskoulutusmahdollisuuksien luomiseen pätee SLL:n mielestä sama ongelma kuin kiintiöihin: korkeakouluilla ei ole nykyisellään riittäviä pontimia niiden edistämiseen. SLL esittääkin, että hallitus keskittyy myös näiden seikkojen pohtimiseen korkeakoulujen rahoitusmalleja ja tulosohjausta uudistaessaan. Päävalintojen varaaminen ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville Hallituksen kaavailujen mukaan kiintiöt olisivat opiskelijavalintauudistuksen ensimmäinen vaihe, jota mahdollisesti seuraisi jonkun ajan kuluttua toinen vaihe, jossa korkeakoulujen yhteisvalintojen päävalinnat varattaisiin ainoastaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Korkeakoulupaikan kerran vastaanottaneet ja tutkinnon suorittaneet valittaisiin päävalintojen ulkopuolisten erillishakuväylien kautta. Tähän tilanteeseen siirtyminen edellyttäisi joustavien erillishakureittien toimivuutta ja riittävyyttä, jotta perustuslain 16 :ssä säädetty yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta toteutuisi myös vanhojen korkeakouluhakijoiden osalta. SLL ymmärtää hallituksen kunnianhimoisen päämäärän, mutta toivoo sen ensin keskittyvän opiskelijavalintojen ensimmäiseen vaiheeseen liittyvien suurten haasteiden selättämiseen. SLL ei pidä toiseen vaiheeseen siirtymisen suunnittelun aloittamista ajankohtaisena ennen kuin kiintiöiden ja joustavien siirtymien toteutuminen on perusteellisesti selvitetty. Pakkohaku Mikäli kiintiöihin perustuvan opiskelijavalintajärjestelmän halutaan toimivan sille tarkoitetulla tavalla, on työmarkkinatuen saamisen ehtona oleva lukiosta valmistuneiden pakkohaku ammattikorkeakouluihin poistettava. SLL:n mielestä ei ole oikein, että ylioppilas joutuu pyrkimään toimeentulon menettämisen pelossa häntä kiinnostamattomille koulutusaloille vieden näin valintakoe- ja opiskelupaikkoja aidosti alasta kiinnostuneilta. Opiskelupaikan vastaanottamisen tulee aina ensisijaisesti perustua koulutuksellisiin syihin. Uuden kiintiöjärjestelmän myötä pakkohaun negatiiviset seuraukset vain lisääntyvät: pelkästä toimeentulosyystä vastaanotettu opiskeluoikeus evää ylioppilaalta mahdollisuuden sijoittua 5
tulevilla hakukerroilla ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien kiintiöön, johon hän aidosti kuitenkin kuuluisi. Pakkohaku vääristää myös hakutilastoja. SLL vaatiikin, että pakkohakujärjestelmästä luovutaan uuden opiskelijavalinta- ja nuorten yhteiskuntatakuujärjestelmän myötä keväällä 2013. Yhdenmukainen korkeakoulukelpoisuus ja kansainväliset tutkinnot SLL on hallituksen kanssa yhtä mieltä siitä, että kahden korkeakoulusektorin erilaisiin kelpoisuussäännöksiin ei ole erityisiä perusteita. Yhteiseen hakujärjestelmään siirryttäessä pitää myös korkeakoulukelpoisuuden määritelmän olla yhdenmukainen molemmilla korkeakoulusektoreilla. SLL:n mielestä vain ylioppilastutkinto tai siihen verrattava kansainvälinen tutkinto (kuten IB, EB, RP, AICE) tai kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto antavat hakijalle korkeakoulukelpoisuuden. SLL painottaa myös, että korkeakoulujen yhteisen hakujärjestelmän aikataulutuksessa täytyy ottaa huomioon kansainvälisten tutkintojen suorittajien loppukoepäivämäärät niin, etteivät he joudu eriarvoiseen asemaan suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittajiin nähden. Kansainvälisten tutkintojen arvosanoja ja oppilaajuuksia on verrattava asianmukaisesti suomalaisen ylioppilastutkinnon arvosanojen ja oppilaajuuksien kanssa. Kansainväliseen tutkintoon mahdollisesti sisältyvä tutkielma tai lopputyö on luettava eduksi korkea- asteelle haettaessa. Muut keinot edistää ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien sisäänpääsyä Ylioppilastutkinnon painoarvon kasvattaminen opiskelijavalinnoissa Yksi keino vauhdittaa varsinkin uusien ylioppilaiden ja muiden ensikertalaisten sisäänpääsyä on lisätä ylioppilastutkintotodistuksen tai siihen rinnastettavien kansainvälisten tutkintojen painoarvoa opiskelijavalinnan valintaperusteissa. Jokakeväisen valintakoerumban vähentäminen säästäisi paitsi abiturientteja myös korkeakoulujen euroja. Kuluvana keväänä julkaistu Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että menestys lukio- opinnoissa ja ylioppilastutkinnossa ennakoi valintakoemenestystä paremmin opiskelijan tulevaa opintomenestystä yliopistossa (Utriainen 2011). Puutteistaan huolimatta ylioppilastutkinto toimii siis jo nykyisin hyvänä ja monilla aloilla hyödynnettävissä olevana ja ennen kaikkea kaikille hakijoille yhtäläisenä jatko- opintovalmiuksien mittapuuna. SLL esittää, että ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen on oltava ensisijainen valintakriteeri korkea- asteelle pyrittäessä. Jatko- opintoihin on kuitenkin päästävä myös pelkästään valintakokeen avulla. Niin ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien kiintiöön kuin vanhoja hakijoita koskevaan kiintiöön tulee sisällyttää useita vaihtoehtoisia valintareittejä: (1) ylioppilastutkintomenestyksen perusteella tapahtuva suoravalinta, (2) 6
valintakoemenestyksen perusteella tapahtuva valinta ja (3) mahdollisesti myös sekä ylioppilastutkinnon että valintakokeiden yhteenlaskettuihin pisteisiin tapahtuva valinta. Valintareittien sisäänottomäärien keskinäiset suuruudet ovat korkeakoulujen itsensä päätettävissä. Valintaperusteiden on aina oltava abiturienttien tiedossa jo ennen ylioppilaskirjoitusten alkua. Ylioppilastutkinnon ja valintakokeiden kehittäminen SLL:n mielestä on erittäin tärkeätä, että ylioppilastutkintoa kehitetään mittaamaan entistä enemmän tiedon soveltamisen ja kokonaisuuksien hallinnan taitoja, jotka ovat keskeisiä niin jatko- opinnoissa kuin työelämässä. Valintakokeiden tulisi taas ennen kaikkea mitata opiskelualalle soveltuvuutta. Näin pirstaletiedon pänttäämiseen keskittyvät ja hakijat epätasa- arvoiseen asemaan asettavat kaupalliset valmennuskurssit menettäisivät merkitystään ylioppilastutkinnossa menestymisessä ja jatko- opintoihin pääsemisessä. Valintakoemateriaalien pitää myös vaihtua tarpeeksi usein, jotta uudet ylioppilaat olisivat tasa- arvoisessa asemassa muihin hakijoihin nähden. Valintakoemateriaalit on julkaistava vasta kevään ylioppilaskirjoituksien päätyttyä ja materiaalien on oltava saatavilla myös sähköisinä versioina. Korkea- asteelle siirtymisen tehostamiseksi yhdellä valintakokeella ja - koemateriaalilla on voitava hakea kaikkiin saman alan toimipisteisiin. Valintakoe on saatava suorittaa opiskelijalle lähimmässä korkeakoulussa tai siten, että opiskelija voi hakea korvausta matkakustannuksista. Korkeakoulujen, jotka vaativat hakijoiltaan ennakkotehtäviä, on huomioitava ylioppilaskirjoitusten aikataulut ja kansainvälisten tutkintojen loppukoepäivämäärät palautuspäiviä asettaessaan. Laajemmat hakukohteet Kun korkea- asteen hakukohteita on toista tuhatta, ei ole ihme, että jatko- opintopaikan valitseminen voi olla erityisen haastavaa niin nuoremmalle kuin vanhemmallekin hakijalle. SLL kannattaakin hallituksen ehdotusta korkea- asteen hakukohteiden laajentamisesta. Laajemmat hakukohteet voisivat osaltaan vähentää väärien valintojen riskiä ja siten alanvaihdon tarvetta. Yliopistoissa hakukohteiden laajentaminen on järkevää etenkin useita toisiaan lähellä olevia oppiaineita sisältävillä tieteenaloilla. Näiden sisällä on luontevaa muodostaa monialaisia kandidaattiohjelmia, jotka antavat tarkempaa kiinnostuksensa kohdetta etsivälle opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä tieteenalan tarjoamiin mahdollisuuksiin mahdollisimman laajasti. Tämä ei kuitenkaan saisi estää opiskelijaa keskittymästä jo opintojensa alusta tiettyyn tieteenalan oppiaineeseen. Erikoistuminen tieteenalan sisällä tapahtuisi viimeistään maisteriohjelmaa valittaessa. Opiskeluoikeus yliopistossa myönnettäisiin pääsääntönä edelleen suoraan sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon. Myös ammattikorkeakoulujen toisiaan lähellä olevien koulutusohjelmien yhdistäminen helpottaisi 7
koulutusvalintojen tekemistä. Lukion jatko- opinto- ohjauksen kehittäminen Jotta uudet ylioppilaat löytäisivät itsensä mielekkäältä jatko- opintoalalta ilman turhia viivytyksiä, on lukion henkilökohtaisen opinto- ohjauksen määrää lisättävä ja laatua parannettava. Asia on tärkeä myös nuorten yhteiskuntatakuuta ajatellen. Oikeus henkilökohtaiseen ohjaukseen tulisi kirjata viipymättä lukiolakiin. SLL:n mielestä lukiokoulutuksessa tulisi määritellä opintojen ohjauksen vähimmäisresursseista: jokaista kahtasataa lukio- opiskelijaa kohden on oltava yksi täysipäiväinen pätevä opinto- ohjaaja. SLL ehdottaa, että uusien ylioppilaiden ohjauksen riittävyyden varmistamiseksi lukiot tulisi velvoittaa antamaan jatko- opinto- ohjausta sitä tarvitseville valmistuneille ylioppilaille 1 2 vuoden ajan tutkinnon suorittamisesta. Samanlainen jälkiohjausvelvoite voitaisiin antaa myös peruskouluille ja ammatillisille oppilaitoksille. Nuoren on oletettavasti helpompi lähestyä tuttua opinto- ohjaajaa kuin oman kunnan työvoimaviranomaista. SLL kannattaa hallitusohjelman esitystä lukion opinto- ohjauksen laatukriteerien määrittelemisestä. Kriteerien laadinnan on aina lähdettävä käyttäjän eli lukiolaisen näkökulmasta. Kriteereitä laadittaessa on ohjaus nähtävä koko lukioyhteisön tehtävänä. Ohjauksen ammattilaisten eli opinto- ohjaajien lisäksi lukiossa ohjausta toteuttavat myös aineenopettajat oman opetuksensa puitteissa. Opetuksen sisään rakennetut esimerkit oppiaineiden taustalla olevilta tieteenaloilta ovat jatko- opintojaan pohtivalle lukio- opiskelijalle tärkeitä. Myös opetettavien aineiden työelämäyhteyksien esiin tuominen on konkreettinen lisä tulevaisuuttaan pohtivan nuoren ohjauksessa. SLL esittääkin, että aineenopettajien rooli lukion opintojen ohjauksessa kirjataan täsmällisemmin opetussuunnitelman perusteisiin ja että samalla asiaan kiinnitetään huomiota aineenopettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa. Jatko- opinnoista välittyvän kuvan on oltava realistinen. Pelkän mielikuvamainnon varassa tehdyt jatko- opintovalinnat johtavat usein pettymykseen ja alanvaihtoon. SLL:n syksyllä 2011 teettämän Menestyksen pelinrakentajat - tutkimuksen mukaan lukiolaiset kaipaavat ennen kaikkea mahdollisuutta orientoitua korkeakouluopintoihin jo lukioaikana. Viikko yliopistolla tai ammattikorkeakoulussa antaisi lukiolaiselle huomattavasti paljon enemmän kuin pelkkä yksipäiväinen avoimien ovien vierailu. (Menestyksen pelinrakentajat 2011) Opiskelupaikkoihin kohdistuvan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen ongelmiin voidaan puuttua paitsi mainonnan myös ohjauksen keinoin. Hakijoilla on oltava viimeistään hakuvaiheessa realistinen käsitys sisäänpääsymahdollisuuksistaan, eli omien taitojen suhteesta alan vaatimuksiin ja hakijamääriin, etenkin hakutilastojen kärkipäässä vuodesta toiseen keikkuvien suosikkialojen kohdalla. Suosikkien rinnalle on kyettävä nostamaan myös 8
relevantteja vaihtoehtoja. Tässä on lukioiden ja korkeakoulujen tiivistettävä yhteydenpitoaan. Helsingissä 2.12.2011 Valtteri Aine puheenjohtaja Suomen Lukiolaisten Liitto Laura Simik pääsihteeri Suomen Lukiolaisten Liitto Lisätietoja: edunvalvonta- asiamies Joonas Mikkilä, 045 129 6791, joonas.mikkila@lukio.fi 9