Ton van Zantvoortin haastattelu: Tyhjän vuoren tuskanhuuto Teks ti: TOlll mi Laiti"ell Ku vat: Ton va n Zantvoort. Ton van Zantvoort on vuonna 1979 syntynyt hollantilainen dokumentaristi. Hän valmishli vuonna 2003 audiovisuaalisen tuotannon koulutuksesta ja on sen jälkeen tehnyt lukuisia visuaali sia lyhytelokuvia ja pidempiä dokumenttielokuvia. Hän kuvaa elokuvissaan ihmiselämää, oikeita ihmisiä eril aisissa olosuhteissa, ja etsii tapoja kuvat arkipäiväistä elämää. Hänen matkansa ovat vieneet hänet Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Köyhät kaupungit ja länsimaisille ehkä hieman vieraammat kolkat ovat joutuneet hänen linssinsä tutkittavaksi sekä asettaneet samalla kysymyksen arkipäivästä uuteen valoon. Siinä missä potosilaisen kaivoskaupungin ihmiset elävät sittenkin onnellista, vaikka niukkaa elämää, länsimaissa ongelmat saattavat paisua y l i ~ pääsemättömiksi jo pienistä vastoinkäymisistä. Ton on havainnut maail man muuttuvan. ~ Maailma muuttuu. Me kaikki koemme muutoksen eri tavoin. Muistan kun minulle lapsena opetettiin h Iien ja renkaan olevan historian suurimpia keksin töjä. Tottakai tuli ja rengas ovat tärkeitä keksintöjä ennen tieto- tai lentokonetta, mutta nykyään kaikki kehitys tapahhlu valtavalla nopeudella. O llessani Laosissa vanha mies o li tatuoinut koko kehonsa pitääkseen pahat henget loitolla. Hän eli samankaltaista elämää kuin hänen isänsä ja isoisänsä, mutta hänen 16-vuoti as poikansa ajeli ympäriinsä skootteri ll a. Eri sukupolvien välillä on tä nä päivänä valtava ero ja minusta se on m ielenkiintoista, Ton kertoo. Ton näkee muutoksen erityisen raakana kehi ttyvissä maissa. Alueilla, joilla ei ole vielä niin paljoa modernia teknii kkaa. Intian slummeissa ei ole välttämättä juoksevaa vettä tai vessoja, mutta heillä on televisio. - Näyttää siltä kuin elämän perusarvot oli sivat muuttumassa. Ihmiset haluavat mieluummin television tai kännykän kuin kunnolliset peseytymismahdoll isuudet, Ton jatkaa. r,
Viereisellä sivulla: TOII kllvfla Gavilloa, jokfl pitää lepotaukoa ja kerää kokajehtiä pussistaal/. KokaJehtiä käytetääll kor keflssa illllal/ajassa pal/oillvoilltia vastaal/ ja piristeellä. Ylhäällä: Näkymä Cerro Ricolta alas Potosill kflupll/lkiill. Turismi Etelä Amerikassa Ton etsii tarinoita kuvattavaksi. Potosin kaupunki Boliviassa alkoi kiinnostaa häntä, kun hän kuuli kai vosten rankoista työolosuhteista, jotka olivat samanaikaisesti htristikohde. Kirjoi tin alunperin lyhyen käsikirjoituksen. Sain taidesäätiöltä pienen stipendin ja matkasin kaverini kanssa Etelä Amerikkaan puoleksi vuodeksi. Olin tehnyt hieman tutkinut mahdoll isia kuvauskohteita ja olin kiinnostunut viidestä eri paikasta. Tein lopul ta kolme elokuvaa, joista kaksi olivat lyhyitä. Kaikki käsittelivät turismia ja niiden vaikutusta paikkaan. Luin mm. pienestä kylästä lähellä Machu Picchua. Sinne pääsee vain junalla. Joka päivä kylässä käy yli 1000 ihmistä. Kyläläisille turistit toki tuovat kylään rahaa, mutta on jokseenkin uskomatonta, että se ny kyisellään kylä on täysin riippuvainen turisteista, Ton kertoo ensikokemuksistaan Etelä Amerikassa. Hän onnistui käymään myös länsimaalaisittain ajateltuna mystisessä paikassa, Machu Picchulla. En tinen inkojen kaupunki rakennettiin 1400 luvulla ja hylättiin espanjalaisten tultua paikalle. Historialli sesti aja teltuna on siis erikoista, että kaikki haluavat katsomaan legendaarista inkavaltakunnan kaupun kia, josta alunperinkin kaupungin asukkaat lähtivät eurooppalaisten (länsi maalaisten) tieltä.. Monet kertoivat saaneensa Machu Picchussa hengellisen kokemuksen, kun minä taas näin paikalla pelkkiä turisteja, Ton jatkaa Machu Picchusta. Samoihin aikoihin Ton aloitti toisen lyhytejoku van työstämisen. Tämä elokuva kertoi kelluvista saarista Titicaca järvellä. Turismi on saapunut myös tälle saarelle ja vastaavanlainen ilmiö on havaittavis sa kuin Machu Picchulla. - Saaren asukkaat lähtivät pois piiloutuakseen mannermaalta htlevilta ja ulkopuolisilta. Jotenkin ironista, että joka päivä turisteja tulvii näille saarille? Saaren ihmisten elämästä on tu ll ut turi stinähtävyys, Ton miettii. Kolmas Tonin Etelä Amerikan matkallaan kuvaa ma elokuva oli myös sarjan pisin. 26 Ensimmäiset Kansat
Kallion ja turistin välissä Grito de piedra Scream of the Stone tai espanjalaisi ttain Grito de piedra kertoo potosilaisesta kaivoskylästä. Al ueen asukkaat ovat olleet ennen ketsuoila ja aima roita, mutta sekoittumista alkoi tapahtua sen jälkeen kun eurooppalaiset saapui vat alueelle. Aiemmin alue oli vauras, koska läheiseltä Cerro de Potosilta (PoIosin vuorelta) oltiin löydetty jo ennen eurooppalaisten tuloa hopeaa, jota käytettiin legendan mukaan hal litsijoiden arvoesineisiin. Vuorelle annettiin kin vail, toehtoinen nimi Ccrro Ri co ("rikas vuori"). Espanja. laisten saavuttua rikkaudet alkoivat nopeaan tahtiin kadota mantereelta. Siitä vauraudesta, josta ennen myös Potosi nautti, tu li eurooppalaisten vauraul ta. Alue köyhtyi vuosisatojen va rrella ja siinä, mis sä Poiosin sanotaan olleen aikoinaan yksi maailman rikkaimmistn kaupungeisln, se on tänä päivänä yksi maailman köyhimmistä.. Lähdin sinne ensimmäisen kerran vuoden 2005 alussa. Paikasta ei oltu si lloin vielä tehty elokuvaa. Tapasin matkalla ihmisiä ja aloin kuvata, kun si tten sain tietää, että Rotterdamin elokuvafestivaalill a oli esitetty Devil's Miner. Epäonnekseni kenelläkään ei ollut DVD:tä Potosissa, joten en tiennyt, millainen elokuva seoli. Tehdessäni va lmisteluja päätin jatkaa, Ton kertoo Scream of the Stonen alkuvaiheista. Hän oli kaupungissa hieman yli kaksi kuukautta. Hänen ku vaamansa ihmiset eivät olleet kovin tottu neila häneen ensimmäisen viikon aikana, joten ma tc ri aali jäi käyttämättömäksi lopullisessa versiossa. Jokapäiväiset vierailut ja kuvaukset kuitenkin hi l jalleen totuttivat ihmiset hänen läsnäoloonsa. Kuvausten aikana hän alkoi keskittyä enemmän kahteen kaivostyöläiseen, isään ja poikaan, Gavinoon ja Pedroon. Gavino elää vielä perinteisempää kai vostyöläisen elämää, kun Pedro käy koulua oppiakseen kieliä. Pääasiallinen kuvauskohde alu eella oli kaivostyöläiset ja heidän lyöolosuhteensa. Rankat olosuhteet tulivat tuhliksi myös ToniJle, joka vietti aikaa kaivoksissa. Hän kuvasi työntekijöitä ja vielä itse työntekoa. Kaivoksen ilmapii ri jäi myös hänen mieleensä. - 4200 metrin korkeudessa ihmisille alkaa h Illa päänsärkyä, on kylmää, eikä mikään enää oikein
kasva, ajoittain myös alkaa ahdistaa tai masentaa. Kaivoksessa oli vaikea hengittää. Moni ihminen ihmetteli, miten siedän olla kaivoksessa niin pitkään, Ton muistelee. Oma tekijänsä saattaa olla siinä, että työntekijöille ka ivoksi in meno on pakko. Heidän elämänsä on pitkältä riippuvainen sii tä, kun Ton puolestaan oli kaivoksissa muista syistä: mielenkiinnosta ja vapaaehtoisesti. Oman haasteensa työlle asetti raakaeditointi ja jonkinlaisen käännöksen saaminen jo paikan päällä. Ton puhuu jonkinlaista espanjaa, mutta paikalliset puhu vat sekä espanjaa että ketsuaa, joskus sekaisin. - Mim.l1la oli käytössäni seitsemän kääntäjää, joist<l paras oli Jose Lui s. Muut eivät osanneet ketsuaa niin hyvin, mutta heitä kiinnosti rah<l, joten he sepitte livät omia tarinoitaan. Toisaalta käännöstyö oli melko haastavaa, koska puhe oli pääsääntöisesti ehkä humaltuneen puhetta, jolla oli cocalehtipallo suussaan ja kieli itsessään jotakin ketsuan ja espanjan sekoitusta. Vä lillä Pedrokaan ei saanut isänsä puheesta selvää, Ton kertoo. Kuv<lusten aikana myös työpari vaihtui, kun hänen kaverinsa päätti lähteä. Ton ottaa asian ainakin nykyään hieman rauhallisemmin ja toteaa: - Hän lähti reppureissaamaan tytön kanssa, jonka hän tapasi... Onneksi tapasin erään antropologin, joka halusi auttaa minua. Hän osasi myös hieman paremmin espanjaa, joten hän korvasi aiemm<ln työparini oikeinkin hyvin. Kun hän sitten pari viikko<l myöhemmin lähti, tein jä lleen töitä yksin. Alueelle saapuvat tu ristit ovat yleensä kuulleet paikasta Lonely Planet-kirjasta. Siksi paikalla ei nähdä kovinkaan paljoa rikkaita länsi maalaisia, vaan pikemmin köyhiä opiskelijoita, jotka keskenään miettivät, mitä kaupungiss<l on tapahtunut länsimaalaisten saavuttua. Rikkaudet ovat h.dlect ja menneet, ti lalle on tullut köyhyys, mutta Ton ei ole kokenut, että Iänsimaalaisten toimet olisivat joll akin tavalla katkeroittaneet potasilaisia. Kllvat: Edellisellä sivulla Pedro kaivosolosllllteis- Sfl. Hällellä 0 11 poskessallll koka/ei/timälli. Tällä sivli/ la hällen isänsä Gav;no ohalllassa lepohetkellää/1.
- Luulen, että he ovat vuosisatojen kuluessa tottuneet elämäntapaansa. Toisaalta, kuten Pedrokin sanoo, he pitävät turisteista, koska turistit tuovat kaupunkiin rahaa. Olen kuitenkin kuullut, että mineraalien hinnat ovat menossa alaspäin ja samanlaista suuntaa näyttää turismi, eli Potosissa on vieläkin rankemmat ajat, Ton kertoo. Scream af the Stone valmishli marraskuussa 2006 ja on sen jälkeen kiertänyt kansainvälisiä dokumenttielokuvafestivaaleja. Tämän vuoden kesällä se nähtiin myös Pärnussa, Virossa. Epi logi Ton jatkaa edelleen matkaansa. Ei enää pelkästään reppumatkaajien kanssa, mutta viime aikoina häntä ovat työllistäneet elokuvafestivaalit, jotka ovat olleet kiinnostuneita hänen töistään. Hän pitää edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti yhteyttä Boliviassa tapaamiinsa ihmisiin, erityisesti Pedroon. - Silloin tällöin olemme tietokoneiden välityksellä yhteydessä, Messengerillä. Viime vuonna keskustelimme lyhyesti ja hän kertoi voivansa hyvin, siitäkin huolimatta, että rahaa ei ole. Hän kertoi lopettaneensa toi staiseksi opintonsa, koska hänen täytyy tehdä töitä. Mutta totesi kuitenkin jatkavansa vielä jossakin vaiheessa. Isänsä Gavino puolestaan etsi uutta työpaikkaa toisesta kaivoksesta Potosin läheisyydessä, Ton kertoo tutustumiensa ihmisten kuulumisia. Tällä hetkellä Ton kiertää maai lmaa uuden dokumenttinsa kanssa. Elokuvan nimi on Blooming Business. Se kertoo tarinan kolmesta ihmisestä, jotka ovat ka ikki tavall a tai toisella ri ippuvaisia valtavista kukkatarhoista Keniassa. Elokuvassa meill ekin ta va lliset kukat, kuten ruusut saavat uuden merkityksen. Ton toteaa, että tarinat, joihin hän maailmall a kohtaa, eivä t shokeeraa häntä. Hän kertoo oppivansa kaiken aikaa ja haluavansa jakaa oppimaansa. - Toivottavasti katsotte elokuviani ja jatkatte töideni seuraamista myös tulevaisuudessa. Nämä matkat ovat opettaneet elämästä yhtä, jos toista. Liian paljon tässä kerrottavaksi, Ton päättää. KlIva allwalla: Migllel, yksi kaivostyöliiisistä, joka IllIrastaa edelleeli siillii toivossa, ehii jo IIakill päivällä löytiiisi IIl1dcllllOpeasllollell.
Scream of the Stone Ohjaus: Ton van Zantvoort Alankomaat/Bolivia, 2005 Digibeta, 59 min, espanja, englanninkielinen tekstitys Dokumentti Jakelu: Ton van Zantvoort / Newton Film " Where we used 10 Irnvelll1nllY IlIon lhs by sen, nowndnys every sludenl enll book n l iekello Ihe olher side oj Ihe world. " ott amaan länsimaisia turisteja. Lonely Planet-kirja on houkutellut paikalle lukuisia länsi maalaisia reppumatkailijoita, jotka tulevat katsomaan ehtynyt Ui vuorta, jonka sisuksissa miljoonat ovat kuolleet. Pedro hauskuuttaa turis teja, ke rtoo vuoren hi storiasta ja ka ivostyöläisten ta voista. Kaivosturismi kertoo toisenlaista tari naa siitä, mihi n länsimnat ovat ai emmin ri kknat alueet ajaneet. Ensin alueelta vieti in hopea, jonka jälkeen paika lle saa puivat länsimaalaise t päll istelemään köyhty nyt Ui nluetta. Turis ti t keskusteleva t menneestä, tapahtuneesta ja mitä alueen hyväksi voidaan tehdä, mu I ta onko se enää pelastettavissa? Isla Totora Ohj aus: Ton van Zantvoort Alankomaat/Peru, 2005 Cerro Ricon kupeessa sijaitseva Palasin kaupunki Boli viassa oli yksi maailman ri kkaimmista kaupungeista 1600-1uvull a. Nykyään se on yksi maailman köyhimmistä. Alueen rikkaus johtui hopeasta, jota löytyi a[ ueejlil huomattavia määriä. Köyhty minen puolestaan johtui siit ä, että k<1 ikki hopea ka tosi ajan mittaan Euroo ppaan. O n sanottu, että alueelta kaivetulla hopeall a olisi saatu rakennettua sil ta Potosista Madridiin, samoin kaivoksiin kuolleiden miljoonien työläisten luista. Nyt Potosissa o n on jäljellä enää tyhjä kaivos, josta useat kaivostyöläiset edelleen yrittää saada elantonsa. Ehtyneet hopeasuonet eivät ole kuitenkaan jättäneet paljoa va linnanvaraa. Työläisten on ollut pakko löytää uusia ansaintatapoja ja he ovatkin löytäneet " uuden suonen". Gavino ja Ped ro ovat isä ja poika. He työskentelevät kaivoksell a, mutta ajat ovat muuttuneet. Gavino elää perinteisempää kaivostyöläisen elämää. Hän uhraa Tiolle, kaivostyöläisten jumalalle eli paholaisell e, kuten on oll ut perinteisesti tapana. Hän uhra a siinä toivossa, että vielä löytyisi yksi hopeasuoni. Hänen toiveensa jakaa useat muu t kaivostyöläiset, mutta kuivi in kaivettl.l vuori on kitsas. Pedron elämä sen sijaan on toisenlaista. Hän ansaitsee myös elantonsa vuoresta, mutta perinteisen kaivostyön sijasta hän opiskelee englantia ja valmistautuu vastaan- DVD, 10 min Dokumentti Jakelu: Ton van Zantvoort / Newton Film Pieni saa ri Titicaca-järvell ä on yksi maai lman ihmeistä. Se on kell uva saari, joll a uros-kansan jälkeläiset elävät rauhaisaa elämäänsä. He ovat vuosisatoja si tten jättäneet ma nnermaa n, jotta he voisivat elää eristyksissä ja suojassa muil ta heimoilta. Ihmi set kalastavat, kuten heillä on ollut perinteisesti tapana. He asuvat kaislamajoissaan ja rakentavat kaisioista yhtä ja toista. Tämän kaiken rauhan naapurissa ovat kuitenkin paikalle saapuneet turistit valokuvakameroineen. Risteilyalukset hlovat päivi ttäin paikalle ulkopuolisia pällistelemään pienen yhteisön elämää ja ostamaan heiltä kaislavalmisteita. Ohjaaja Ton Va n Zantvoortin lyhyteloku va on kauniisti kuvattu ja lämminhenkinen. Se ku vastaa toisaa lta hyvin eristäytyneen kansan elämää, mutta myös nykymaaii man kääntöpuolta. Länsimaalaiset pääsevät ra ha lla lähes minne tahansa, helposti ja vaivattomasti, ottamaan muistoksi kuvia., 0 Ensimmäiset Kansat