EUROOPPALAISEN SIIPIKARJA- TEOLLISUUDEN OPAS (EPIG)

Association de l Aviculture, de l Industrie et du Commerce de Volailles dans les Pays de l Union Européenne euroopan maanviljelijät euroopan maatalousosuuskunnat EUROOPPALAISEN SIIPIKARJA- TEOLLISUUDEN OPAS (EPIG) Hyvän hygieniakäytännön ohje patogeenisten pieneliöiden, erityisesti salmonellan, torjumiseksi ja kontrolloimiseksi Gallus gallus -rotua (broileri) lihantuotantoon kasvattavilla tiloilla sekä siipikarjan kiinniotossa, lastauksessa ja kuljetuksissa. Helmikuu 2010

ESIPUHE Tämän dokumentin ovat laatineet yhteistyössä AVEC ja COPA-COGECA. AVEC on siipikarjateollisuudesta ja -kaupasta EU:ssa vastaava yhdistys, ja COPA-COGECA EU:n maataloustuottajien ja -osuuskuntien järjestö. Tämän ohjeen tarkoitus on auttaa broilereita ihmisravinnoksi kasvattavia siipikarjatuottajia torjumaan tautien esiintymistä, leviämistä ja säilymistä sekä saastumista, joka voi vaikuttaa ihmisravinnoksi tuotetun lihan turvallisuuteen. Tämä dokumentti on laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston elintarvikehygienia-asetuksen 852/2004 artiklan 9 mukaan. Ohjeella pyritään edesauttamaan salmonellan sekä muiden, tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvontaa koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2160/2003, asetuksen 178/2002, elintarvikelain sekä lihan hygieeniseen käsittelyyn liittyvien CODEC koodien noudattamista. Ohje täydentää EU:n jäsenvaltioissa käytössä olevia sääntöjä sekä kansainvälisen eläinten tartuntatautitoimisto OIE:n suosituksia. Tämä on vapaaehtoinen hyvään hygieniaan tähtäävä ohje siipikarjaa lihantuotantoon kasvattaville tuottajille ja lintujen kiinni ottamisessa, lastauksessa ja kuljettamisessa mukana oleville toimijoille. Tässä oppaassa on käyty läpi tuotantovaiheet untuvikkojen hautomosta lähdöstä aina täysikasvuisten broilereiden teurastamolle saapumiseen saakka. Tässä ohjeessa ainoa käsitelty laji on broileri, joskin eräitä hyvään hygieniaan tähtääviä käytäntöjä voidaan soveltaa myös muuhun siipikarjaan. Tämä dokumentti neuvoo ja auttaa tuottajia noudattamaan hygieenisiä toimintatapoja, joilla varmistetaan elävän siipikarjan ja sekä siipikarjan lihan mikrobiologinen laatu. Erityistä huomiota on kiinnitetty salmonellan esiintymisen, leviämisen ja säilymisen torjuntaan lihantuotantoon kasvatettavissa broilereissa. Ohje voi toimia lähtökohtana kansallisille tai alueellisille ohjeille, jotka voivat olla yksityiskohtaisempia, mutta eivät kuitenkaan ristiriidassa tämän EU-ohjeen kanssa. Jos jäsenvaltiot ja/tai niiden toimijat ovat jo ottaneet käyttöön korkeammat standardit, ei tasoa tule missään nimessä madaltaa tämän ohjeen mukaiseksi. On suositeltavaa, että siipikarjan omistajat sekä teurastamot keskustelevat eläinlääkärien ja kaikkien tuotantoketjun toimijoiden kanssa ohjeen parhaasta mahdollisesta soveltamisesta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. 2

SISÄLLYS Johdanto... 4 A. Siipikarjatilalla...6 1. Bioturvallisuus... 6 2. Tilan hoito...11 3. Seuranta, näytteiden ottaminen ja testaus...13 4. Puhdistus ja desinfiointi...17 B. Siipikarjan kiinniottaminen, lastaus ja kuljetus...20 1. Hygieniaohjeet kiinniottamiseen ja lastaukseen... 20 2. Eläinten kuljetus: hygieniaohjeet kuljetukseen... 22 C. Kirjanpito, tiedonsiirto ja viestintä...23 1. Kirjanpito... 23 2. Arkistointi...24 3. Ulkoinen viestintä...24 Liitteet...25 I. Viittaukset lainsäädäntöön, laatuohjelmiin ja muihin lähteisiin... 25 II. Valtuutetut laboratoriot...27 III. Määritelmät... 28 IV. Tarkistuslista bioturvallisten toimintatapojen, broileriyksiköiden puhdistuksen ja desinfioinnin sekä kuljetuksen suunnitelmien laatimiseen... 29 3

JOHDANTO Siipikarjan suojeleminen ei-toivottujen pieneliöiden aiheuttamilta tartunnoilta on erittäin tärkeä osa kaupallista siipikarjatuotantoa. Tauteja aiheuttavien ja tarttuvien pieneliöiden esiintyminen siipikarjassa voi aiheuttaa vakavia taloudellisia seurauksia koko yhteiskunnalle. Bioturvallisten menetelmien kehittäminen ja päivittäinen noudattaminen siipikarjatiloilla pienentää zoonoosien, kuten salmonellan ja kampylobakteerin sekä lintuinfluenssan ja Newcastlen taudin, esiintymismahdollisuutta. Siipikarjatuottajien ja teurastamojen tulisi ymmärtää näiden käytäntöjen tärkeys, tutustua niihin ja soveltaa niitä toimintaansa, jotta bioturvallisuuden taso pysyisi korkeana. Bioturvallisuusohjelma toimii optimaalisen tehokkaasti, jos kaikki siipikarjatuottajat hyödyntävät siinä esitettyjä parhaita käytäntöjä. Salmonella on suolistobakteeri, joka voi levitä eläinten ja ihmisten välityksellä. Jotkin salmonellan serotyypit voivat aiheuttaa siipikarjalle kliinisiä sairauksia (S. Gallinarum, Pullorum, Arizonae), mutta useimmat salmonellabakteerit eivät niin tee. Jos salmonellaa tavataan lihantuotantoon kasvatettavissa broilereissa, on olemassa suurempi riski, että myös näistä broilereista tuotetussa lihassa on salmonellabakteeria. Salmonellalla on noin 2 500 erilaista serotyyppiä. Tällä hetkellä vain noin 200 salmonellan serotyyppiä liitetään ruuasta ihmisiin levinneisiin tartuntoihin EU:ssa. Salmonella voi tarttua sekä vertikaalisesti emoista jälkeläisiin että horisontaalisesti tartuntana lintujen elinympäristöstä. Kahden merkittävimmän serotyypin Salmonella Enteridisin ja Salmonella Typhimuriumin tiedetään aiheuttavan vertikaalista tartuntaa emoparvista tuotantopolven parviin. Näitä kahta serotyyppiä on saatu merkittävästi vähennettyä useissa maissa tiukalla bioturvallisuudella, tehokkaalla valvonnalla ja rokotuksilla. Horisontaalista tartuntaa aiheuttavat rehussa, hautomolaitteistossa, kanalassa ja tilan tuhoeläimissä piilevät taudinaiheuttajat. Työntekijöiden liikkuminen ja likaiset työvälineet ovat silti tartuntojen aiheuttajien kärkipäässä. Tartuntojen aiheuttajien tärkeysjärjestys vaihtelee eri maissa ja tuottajayhteisöissä, joten tehokas seuranta ja näytteiden ottaminen on erityisen tärkeää tartuntalähteiden tunnistamiseksi. Salmonella on levinnyt laajalle, ja sen täydellistä hävittämistä ympäristöstä ensisijaista jalostussektoria lukuun ottamatta (ts. isovanhempaispolvessa) ei todennäköisesti useimmissa maissa ole taloudellisesti mahdollista toteuttaa. Hyvä tilanhoito ja bioturvallisuus vähentävät tartunnan ilmaantumisen ja säilymisen riskiä minimitasolle. Tämä toteutuu etenkin kun jalostussektorin ja rehuteollisuuden kehittynyt salmonellavalvonta on vähentänyt näiden lähteiden tartuntariskiä, vaikka saastunut rehu onkin useimmissa maissa yleisin salmonellan tartuntareitti hautomoympäristön pysyvän saastumisen ohella. Tehokkaasta salmonellavalvonnasta on hyötyä myös kampylobakteerin ja muiden pieneliöiden torjunnassa, koska hyvä bioturvallisuus tarjoaa suojaa myös yleisellä tasolla. Kampylobakteerin esiintymistä on kuitenkin vaikeampi estää sen matalamman tartuntakynnyksen vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kanalan hyvästä hygieniasta on huolehdittava johdonmukaisesti ja jatkuvasti. 4

Siipikarjatuottajia ja -kuljettajia kehotetaan ottamaan tämä ohje osaksi jokapäiväisiä käytäntöjään. Tätä ohjetta laadittaessa on otettu huomioon se seikka, että suurin osa lihantuotantoon menevistä broilereista kasvatetaan valvotuissa kanalaympäristöissä. Tässä ohjeessa määritellyt toimenpiteet tulisi ottaa salmonellan torjunnan kulmakiviksi. Jos niitä noudatetaan täsmällisesti, ne voivat edesauttaa merkittävästi myös muiden tartuntatautien torjuntaa ja kontrollointia lihantuotantoon kasvatettavissa lintuparvissa. Yleiset toimenpiteet ovat hyvä lähtökohta, mutta ne eivät ehkä riitä taudinaiheuttajien hävittämiseksi kaikissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi pysyvistä tartunnoista kärsivillä siipikarjatiloilla. Siksi onkin tarpeellista tehdä tarkempia tutkimuksia ja arvioida uudelleen valvontatoimia, jos yleistoimenpiteet eivät tehoa. Tässä ohjeessa ei käsitellä ulkokanaloita koskevia erityistoimenpiteitä. Useimmat perusperiaatteet ovat kuitenkin sovellettavissa myös niihin, joten niitä tulisi noudattaa niin pitkälle kuin mahdollista. Osaa ohjeesta voi soveltaa myös ulkokanaloihin ja pienemmän mittakaavan kasvattamoihin. Ohjeen liitteissä on viittauksia tärkeään lainsäädäntöön sekä toimenpiteiden tarkistuslista, jota voi hyödyntää bioturvallisuuden, broilerien kasvatusyksiköiden puhdistamisen ja desinfioinnin, rehun käsittelyn, lastauksen sekä kuljetuksen suunnittelussa. 5

A. SIIPIKARJATILALLA 1. Bioturvallisuustoimepiteet 1 1.1 Yleistä LIHAHYGIENIAN PERIAATTEET ALKUTUOTANNOSSA Lihan hygieeniseen käsittelyyn liittyvien säädösten mukaan I. Alkutuotanto tulisi toteuttaa siten, että riskitekijöiden esiintyminen vähenee ja liha on turvallista sekä soveltuvaa ihmisravinnoksi. II. Aina kun on mahdollista, alkutuotantosektorin ja toimivaltaisten viranomaisten tulisi koota, vertailla ja julkaista tietoa eläinpopulaatiossa mahdollisesti esiintyvistä riskitekijöistä ja olosuhteista, jotka voivat vaikuttaa lihan turvallisuuteen ja käyttökelpoisuuteen. III. Alkutuotannossa tulisi ottaa käyttöön viralliset tai virallisten tahojen hyväksymät ohjelmat zoonoosien aiheuttajien valvomiseksi ja seuraamiseksi eläinpopulaatioissa ja kasvuympäristöissä. Lisäksi zoonooseista tulisi raportoida vaatimusten edellyttämällä tavalla. IV. Alkutuotannon hyvissä hygieenisissä toimintatavoissa (GHP) tulisi ottaa huomioon eläinten terveys ja hygienia, lääkinnän, ravinnon ja sen ainesosien tilastointi, sekä soveltaa HACCP:n (kriittisten kontrollipisteiden riskianalyysi) periaatteita niin pitkälle kuin mahdollista. V. (Parvi)eläinten tunnistusmenetelmien avulla pitää pystyä määrittämään eläimen alkuperä mahdollisimman hyvin, jotta regulatiivinen tutkimus olisi tarvittaessa mahdollista. CAC/RCP 58-2005 (ftp://ftp.fao.org/codex/publications/booklets/animal/animal_food_prod_en.pdf) 1.1.1 Siipikarjatilan sijainti Ihannetilanteessa siipikarjatila sijaitsee kaukana toisista karjatiloista ja muista mahdollisista tartunnan aiheuttajista kuten jätevedenpuhdistamoista ja kaatopaikoista. Tällaisten paikkojen lähistöllä sijaitsevilla siipikarjatiloilla on varmistettava tehokkaampi suojautuminen tauteja aiheuttavilta riskitekijöiltä. Tämä tulee ottaa huomioon ainakin uusilla siipikarjatiloilla. 6

1.1.2 Siipikarjatila 2 Siipikarjatilasta on oltava pohjapiirrosmainen kartta. Hyvä bioturvallisuus on erittäin tärkeää haitallisten pieneliöiden pääsyn estämiseksi siipikarjatiloille. Tilan ja sen toimintatapojen suunnittelu helpottaa edellä mainittua. Tilan rajat on merkittävä selkeästi sekä aidattava, jos se on mahdollista. Tilalle pääsyä on valvottava, ja sisäänkäynnin pitää tapahtua vain tietyistä selkeästi merkityistä paikoista. Kulkulupa tulisi mahdollisuuksien mukaan myöntää vain bioturvallisuudesta perillä oleville ammattilaisille. Tilalla on hyvä olla kello tai joku muu laite, jolla voi herättää huomiota. Vieraita ei pidä laskea tilalle yksin. Vierailijoiden parkkipaikan tulisi olla tilan sisäänkäynnin lähettyvillä, kaukana kanaloista ja rehun sekä lannan varastointitiloista. Ihannetilanteessa parkkipaikka on puhdas ja kiinteäpohjainen. On suositeltavaa, että tilalla on puhdas pukuhuone, jossa henkilökunta ja vierailijat voivat vaihtaa ylleen tilan järjestämät saappaat ja haalarit. Pukuhuoneen sisäänkäynnin yhteydessä tulisi olla jalkineiden huuhteluallas 3 sekä käsienpuhdistusainetta 4, joita käytetään tilalle tultaessa ja sieltä poistuttaessa. Kädet tulisi desinfioinnin lisäksi pestä ja kuivata siirryttäessä tilasta toiseen. Tilalla olevien teiden tulisi olla kestopäällystettyjä ja helposti puhdistettavia. Siipikarjatilalla ei saa olla muita lintuja, mukaan lukien koriste- ja lemmikkilinnut. 1.1.3 Rakennukset Rakennukset on tehtävä kestävästä (kovasta) materiaalista, joka on helppo puhdistaa ja desinfioida. On huolehdittava, ettei rakennuksiin pääse lintuja tai tuhoeläimiä. Kanaloiden välitön ympäristö on raivattava vapaaksi kasvillisuudesta, ja kasvillisuuden lähellä olevat alueet on pidettävä siistinä lintujen ja tuhoeläinten torjumiseksi. Kanaloiden ympärille ei saa varastoida tarpeettomia materiaaleja. Rakennuksissa saa olla vain vähimmäismäärä sisäänkäyntejä, ja ne on pidettävä kiinni sekä lukossa ei-toivottujen vieraiden välttämiseksi. Rakennuksen ovilla on oltava kehotus käsien pesemiseen ja desinfiointiin 4 sekä saappaiden ja haalarien pukemiseen ennen kanalaan menemistä sekä riisumiseen sieltä poistuttaessa. Saappaita ei pidä käyttää rakennusten ulkopuolella. Bioturvallisuuden maksimoimiseksi on suositeltavaa, että käytössä on ainakin jalkineiden huuhteluallas 3 ja/tai tautisulku 5. Nämä käytännöt vaihtelevat eri maiden välillä, mutta aina olisi oltava mahdollista rakentaa sisälle pienehkö tila saappaiden vaihtoon, jotta sitä ei tarvitse tehdä ulkosalla. Lisätilat, kuten varastot ja saniteettitilat, on rakennettava ja huollettava samojen käytäntöjen mukaan kuin kanalatkin. 7

1.1.4 Bioturvallisuustoimet tilalla ja sen rakennusten sisäänkäynneillä Henkilökunta ja vierailijat ovat suurin bioturvallisuusriski tilan siipikarjalle. Henkilökunnan ja vieraiden on vaihdettava tilan järjestämät suojavarusteet sisäänkäynnillä. Jalkineet on vaihdettava, kun siirrytään kanalasta toiseen. On myös suositeltavaa, että uusi suoja-asu puetaan jokaisen kanalan etuhuoneessa eikä vain tilan sisäänkäynnillä. Taudinaiheuttajien kulkeutumisen kannalta suurimpia riskitekijöitä ovat jalkineet, kädet sekä siirreltävät työvälineet ja laitteet. Riskien vähentämiseksi on suositeltavaa, että kaikkien kanaloiden sisäänkäynneillä on tautisulku tai ainakin kaksi huuhteluallasta jalkineille. Jalkineiden huuhtelualtaat ovat bioturvallisuuden kannalta tehottomampia kuin jalkineiden vaihtotilat. Kumpaa tahansa bioturvallisuusmenetelmää käytetäänkin, on tärkeää, että sitä käyttävät johdonmukaisesti ja tehokkaasti sekä vierailijat että työntekijät koko parven kasvatuksen ajan. Jalkineiden huuhtelualtaissa on käytettävä aina asianmukaisia desinfiointiaineita 6. Jos jalkineiden huuhtelualtaita käytetään, vieraiden on huuhdeltava jalkineensa niissä hyvin aina ennen kanalaan astumista. Desinfiointiaineiden on oltava laimennussuhteiltaan salmonellan kaltaisille bakteereille oikeanlaisia (vahvempia kuin lintutaudeille vaadittuna) sekä orgaanisia materiaaleja hyvin kestäviä ja nopeavaikutteisia. Desinfiointiainetta on lisättävä tai se on vaihdettava altaasta säännöllisesti valmistajan ohjeiden mukaan. On suositeltavaa, että jalkineiden huuhtelualtaita on kaksi: yksi eteishuoneessa ja toinen juuri ennen kanalaan menemistä. Saappaat on huuhdeltava hyvin sekä alueelle mennessä että sieltä pois tullessa. Jotta jalkineiden huuhtelualtaasta on hyötyä, saappaiden on oltava puhtaat ennen huuhtelua. Ne voidaan puhdistaa erillisellä desinfiointiaineella ja harjalla, painepesurilla tai irrottamalla lika ravistelemalla. Asianmukaista ja oikean vahvuista desinfiointiainetta on käytettävä ja lisättävä säännöllisesti, jotta vältytään tartunnoilta, haihtumisen myötä huuhtelunesteen laimenemiselta tai sen tehoaineen heikkenemiseltä. 1.1.5 Laitteet Tilalla käytettävien laitteiden on oltava kestävää materiaalia sekä helppoja puhdistaa ja desinfioida. Yhteiskäytössä olevat laitteet on puhdistettava ja desinfioitava ennen ja jälkeen niiden siirtämistä kanalasta toiseen. 8

1.2 Kuivikkeet ja niiden hävittäminen Kanaloissa voidaan käyttää erityyppisiä kuivikkeita, mutta ne on hankittava luotettavasta lähteestä, eivätkä ne saa olla karjan, lintujen tai jyrsijöiden saastuttamia. Kuivikkeita voidaan taudinaiheuttajabakteerien vähentämiseksi käsitellä valmistuksen tai pakkauksen aikana tietyillä happoyhdisteillä kuten muurahaishapolla tai propionihapolla, tai antibakteerisilla tuotteilla kuten formaldehydillä tai jauhemaisilla desinfiointiaineilla. Kuivikkeet kuljetetaan ajoneuvoilla, jotka on puhdistettu ja desinfioitu ennen kuivikkeiden lastaamista. Kuivikkeita ei saa kuljettaa ajoneuvoissa, joilla on aiemmin kuljetettu lantaa, ellei ajoneuvoja ole sen jälkeen puhdistettu, desinfioitu ja kuivattu erityisen huolellisesti. Ulkona lavoilla tai irtotavarana säilytettävä kuivike on suojattava aina puhtaalla materiaalilla, joka kestää veden, linnut ja jyrsijät. Vahingoittuneita paaleja ei pidä käyttää. Käytetty kuivike 7 on vietävä käyttöpaikaltaan ripeästi erätauon yhteydessä ja hävitettävä asianmukaisesti. 1.3 uho- ja villieläinten sekä hyönteisten torjunta Kaikki rakennukset on suojattava mahdollisimman perusteellisesti, jotta linnut, jyrsijät, villieläimet tai kanalakuoriaiset eivät pääsisi niihin sisään (Katso 4.1). Niiden oleilua tilan lähistöllä voi estää yleisen siisteyden avulla sekä raivaamalla ympäristöstä kasvillisuutta ja muita piileskelylle otollisia paikkoja. Maahan kaatuneet rehut on siivottava ripeästi pois. Jyrsijöiden elinoloja on vaikeutettava pitämällä tilat siistissä kunnossa. Rakennuksissa ja niiden ympärillä on hyvä pitää suunnitelmallisesti syöttejä ja loukkuja. Tuholaistorjunta pitää antaa sellaisten henkilöiden vastuulle, joilla on siihen koulutus ja tietoa torjunta-aineista. Tuholaistorjunnasta on laadittava tarkka suunnitelma, ja torjunta-aineiden käytössä on huolehdittava kirjanpidosta sekä kansallisten lakien noudattamisesta. Tuholaistorjuntaa on tehostettava, jos näkyvissä on merkkejä jyrsijöistä. Toimenpiteiden tehoa on tarkkailtava huolellisesti ja muutoksia tehtävä tarpeen mukaan. Tuholaistorjuntaa on helpointa tehostaa silloin, kun kanala on tyhjillään. Valvontatoimet on tarkastettava säännöllisesti, jotta niiden tehokkuutta voidaan arvioida. 1.4 Kotieläimet tilalla Lemmikit, karja- ja muut eläimet on pidettävä loitolla kanaloista, rehu- ja kuivikevarastoista sekä huoltorakennuksista. Koiria, kissoja tai karjaa ei pidä koskaan päästää itse kanalaan (eikä sen rehu- tai työvälinevarastoon). 9

1.5 Ruokinta ja vesi Valmisrehu ja tilalla sekoitettavan ravinnon ainekset tulisi hankkia suoraan tehtaalta tai toimittajalta, joka toimii varsinkin salmonellakontrollin osalta lakien ja säädösten mukaisesti,, ja joka antaa asiakkaalle rehun salmonellakontrollia sekä tehdasta ja sen tuotantoprosesseja koskevia tietoja. Valtuutettu eläinlääkäri voi auttaa mainittujen tietojen tulkitsemisessa. Rehu toimitetaan ihannetilanteessa juuri sitä tarkoitusta varten suunnitelluilla ajoneuvoilla, joihin ei paluulastata muita raaka-aineita, rehuja tai materiaaleja. Jos rehuajoneuvoja käytetään raaka-aineiden kuljettamiseen, ne pitää pestä ja desinfioida ennen kuin niillä kuljetetaan valmista rehua. Kaikille ajoneuvoille pitää olla tehtynä dokumentoitu hygieniaohjelma. Jos mahdollista, rehu pitäisi toimittaa suoraan valmistajalta tuottajalle. Rehusekotteisiin lisättävän kokojyväviljan pitää olla käsitelty muurahais- tai propionihappoa sisältävällä tuotteella, tai sen pitää olla lämpö- tai muutoin kansallisten viranomaisten määräysten mukaisesti käsiteltyä. Jos tuottaja käyttää omaa viljaansa ja pystyy kontrolloimaan salmonellan riskit siitä, kansalliset viranomaiset eivät välttämättä vaadi happo- tai lämpökäsittelyä. Kun rehukuormaa puretaan, tulisi käyttää tilan omaa pölynkeräyspussia. Rehuntoimittaja voi myös järjestää uuden pölynkeräyspussin jokaiselle toimitukselle. Pölystä saa hyvän näytteen rehuerän mahdollisten taudinaiheuttajien toteamiseksi. Jokaisesta rehuerästä otetaan näyte kuten kappaleessa Valvonta, näytteiden ottaminen ja testaus mainitaan, ja näytteet säilytetään ainakin viikon verran teurastuksen jälkeen. Rehut on säilytettävä tilalla suljetuissa säiliöissä, siiloissa tai suljetuissa säkeissä. Säilytystiloihin ja siiloihin ei saa päästää lintuja tai jyrsijöitä. Maahan kaatuneet rehut on siivottava ripeästi tuhoeläinten ja lintujen torjumiseksi. Ruokintalaitteiden ja siilojen ylivuotoja tai -jäämiä ei pidä varastoida käytettäväksi seuraavan parven ruokinnassa. Siipikarjan juomavesi suositellaan otettavaksi kunnallisesta vesijohtoverkosta. Jos vesi tulee jostakin muusta lähteestä, se on testattava ennen käyttöä ja säännöllisesti myös jatkossa (vähintään kerran vuodessa). On suositeltavaa lisätä vedenpuhdistuskemikaalia veteen, joka ei tule kunnallisesta vesijohtoverkosta tai veden puhdistus on oltava tarvittaessa mahdollista esim. kloorauksen tai UV-käsittelyn avulla. Käsittelemätöntä pintavettä ei pidä käyttää. Vedenjakelujärjestelmä säiliöineen pitää olla suljettu ja hygieenisesti hallinnassa tartuntojen estämiseksi. 10

1.6 Kuolleiden lintujen hävittäminen Parvet on tarkastettava päivittäin. Kuolleet linnut viedään pois ja laitetaan tiiviiseen sekä tuholaiset kestävään säiliöön, jotta tuho- ja/tai villieläimet eivät pääse niihin käsiksi. Ruhot 9 hävitetään tavalla, joka on viranomaisten hyväksymä ja joka täyttää EU-vaatimukset varsinkin eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssääntöjä koskevan asetuksen 1774/2002, jonka tilalle astuu 4.3.2011 voimaan komission vastaava asetus 1069/2009. Kuolleiden lintujen säilytykseen tarkoitettu säiliö on puhdistettava ja desinfioitava perusteellisesti ennen uuden lintuerän saapumista. Kädet on pestävä ja desinfioitava aina kuolleiden lintujen käsittelyn jälkeen. On suositeltavaa käyttää kertakäyttöisiä muovikäsineitä. 1.7 Untuvikot Untuvikkoja tuottavilta emoparvilta ja hautomoilta vaaditaan säädösten mukaista salmonellakontrollia (Komission asetus 2160/2003). Untuvikot on kuljetettava puhtaissa ja hyvin desinfioiduissa ajoneuvoissa ja laatikoissa. 2. Tilan hoito 2.1 Johdanto Eläinten ja elintarvikkeiden tuotannossa on otettava huomioon erityisiä tuoteturvallisuustoimenpiteitä. Lihahygieniaohjelmien ensisijainen tavoite on suojella kansalaisten terveyttä. Ohjelmien pitää perustua tieteellisiin arvioihin lihaan liittyvistä terveysriskeistä ja ottaa huomioon kaikki ravinnon turvallisuusriskit, joita tutkimuksella ja valvonnalla on kartoitettu. Lihahygienian vaatimuksilla kontrolloidaan mahdollisimman tarkoin riskitekijöiden esiintymistä koko elintarvikeketjussa tuottajatilat mukaan lukien. Hygieniavaatimuksissa on otettava huomioon tiedot elintarvikeketjun eri vaiheista sekä mahdolliset riskitekijät populaatiossa, josta liha on peräisin. Myös HACCP-periaatteita sovelletaan mahdollisimman paljon hygieniatoimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten ja hygienian parissa työskentelevillä tulisi olla asianmukainen koulutus, tiedot ja taidot. Eläinten valvonnasta saatuja tietoja käytetään hygieniavaatimusten arvioinnissa ja muutoksissa tarpeen mukaan. 11

2.1.1 Tilan toiminta Tilan pitäisi toimia kaikki sisään kaikki ulos periaatteella aina kun mahdollista. Kaikkien yksiköiden, joissa on selkeästi määritelty bioturvallisuusalue, on oltava tyhjillään ennen uuden lintuerän saapumista. Tiloilla, joissa on eri-ikäisiä lintuja, tulisi kullakin bioturvallisuusalueella olla lintuerän vaihtuessa erätauko. Alueiden välillä liikuttaessa on noudatettava tiukkoja bioturvallisuussääntöjä. 2.1.2 Henkilökunta ja vieraat Kaikille työntekijöille ja vierailijoille on järjestettävä puhtaat suojavaatteet ja jalkineet. Kaikki asusteet on pestävä tai heitettävä pois ennen uusia lintueriä. Vierailijoiden määrää tulisi rajoittaa siipikarjatiloilla. Vierailijoille kuten mittarinlukijoille sekä polttoaine- tai rehuautojen kuljettajille on annettava suojavarusteet heidän saapuessaan, ja ne on jätettävä tilalle käytön jälkeen. Vierailijoiden, jotka eivät käy kanalassa, huoltoalueilla tai rehuja kuivikevarastoissa, ei tarvitse käyttää suojavaatteita tai -jalkineita. Sisäänkäynneillä on noudatettava kappaleessa 1.1.4 lueteltuja bioturvallisuustoimia. Tilalla on oltava mahdollisuus pestä kädet ja käydä wc:ssä. Pesutiloissa on oltava asianmukainen paikka käsien pesulle, desinfioinnille ja kuivaamiselle. Työntekijöitä ja vieraita on kehotettava pesemään tai desinfioimaan kätensä ennen kanalaan menoa sekä sieltä poistuttaessa. Tilan vieraiden tulisi kirjata vierailunsa vieraskirjaan (päivämäärä, saapumisaika, lähtöaika, nimi, yritys, vierailun tarkoitus ja edellisen siipikarjaan olleen kontaktin ajankohta). Ulkomaisten vieraiden viimeisestä vierailusta siipikarjatilalla pitää olla kulunut yli 48 tuntia. 2.1.3 Ajoneuvot Ajoneuvojen käyntiä siipikarjatilalla tulisi rajoittaa minimiin. On suositeltavaa suihkuttaa desinfiointiainetta ajoneuvojen renkaisiin ja muihin mahdollisesti saastuneisiin osiin, kun ne saapuvat tilalle. 2.1.4 Työrutiinit ja koulutus Henkilökunnalla on oltava määritellyt työrutiinit, joissa huomioidaan bioturvallisuus ja hygienia. Henkilökunnalle on annettava tietoa tartuntatautien merkityksestä, zoonooseista ja oikeanlaisesta hygieniasta mukaan lukien henkilökohtainen hygienia- sekä bioturvallisuustoimista tilan tartuntariskin minimoimiseksi. 12

3. Seuranta, näytteiden ottaminen ja testaus Parven salmonellatilanteen seuranta. Kun parven salmonellatilanne on tiedossa, voidaan sen perusteella tarkistella bioturvallisuustoimien tehokkuutta ja tehdä desinfiointia, lintukannan vähentämistä ja teurastuksen järjestämistä koskevia päätöksiä. Salmonellaa kantavien parvien teurastuksen suunnitelmallinen ajoitus vähentää tartuntariskiä teurastamolla ja minimoi salmonellapitoisen lihan pääsyn ruokatuotantoon. EU-säädösten mukaan parvesta on otettava kaksi paria tossunäytteitä kolmen viikon sisällä ennen teurastusta. On suositeltavaa valvoa myös kampylobakteerin esiintymistä, jotta varmistuneita tapauksia varten voidaan suunnitella toimenpiteet. Positiivisista kampylobakteerituloksista on keskusteltava eläinlääkärin kanssa. Tartunnan saaneissa kanaloissa on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Valvontakäytännön yksityiskohdista tulisi keskustella lihantuotantolaitoksen kanssa. He tekevät parhaansa salmonella- ja kampylobakteerien minimoimiseksi. Valvontakäytäntöjen on myös noudatettava säädöksiä (huomioi, että 1.1.2009 lähtien on ollut voimassa Salmonella Enteridisin ja Salmonella Typhimuriumin esiintymisen minimoimiseen tähtäävä EU:n asetus 646/2007). Testitulosten jakaminen kaikille elintarvikeketjun toimijoille lisää tietoisuutta ja helpottaa salmonellan (ja kampylobakteerin) kontrollointia. Siksi tietojen avointa jakamista suositellaan. 3.1 Salmonellanäytteiden ottaminen ja testaus 3.1.1 Salmonellanäytteiden ottaminen Seuraavissa kappaleissa kerrotaan näytteiden ottamisesta ja testaamisesta. Pakollinen viittaa EU:n lainsäädäntöön. Vapaaehtoinen tai suositeltava tarkoittavat, että kyseistä asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Älä kuitenkaan unohda, että kansallisia vaatimuksia saattaa silti olla. 3.1.1.1 Näytteiden otto lihasiipikarjan untuvikoista: vapaaehtoinen Kaikki emoparvet on testattava tietyin väliajoin salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annetun asetuksen 2160/2003 mukaisesti. Tavoitteena on vähentää salmonellan serotyyppien esiintymistä Gallus gallus -rodun täysikasvuisissa emoparvissa, jotta viiden yleisimmän serotyypin vertikaalinen tartunta olisi epätodennäköisempää. Tilalle saapuvien lihasiipikarjan untuvikkojen (broilerit) testausta ei ole otettu huomioon EU-lainsäädännössä, joten se ei ole pakollista. Kun toimitettujen untuvikkojen salmonellatilanteen tarkistamisesta on päätetty, näytteet on otettava aseptisesti eli puhtaita suojavaatteita sekä kertakäyttöisiä muovikäsineitä käyttäen. Pölynäytteestä voidaan helposti todeta salmonellaa, jos näyte on otettu huonosti desinfioidussa kanalassa. Kaikkia untuvikkojen kuljetuslaatikoita edustavat näytteet kuljetuslaatikoiden aluspapereista tai vähintään 900 cm 2 kokoisella kankaalla tai sienellä otetut näytteet sekä kaikki kuljetuksessa kuolleet linnut voidaan testata. Saman tyyppiset näytteet voi tarvittaessa yhdistää testausta varten. 13

3.1.1.2 Näytteiden ottaminen broilereista: pakollinen Seuraavissa kappaleissa käydään läpi EU-lainsäädännön mukainen näytteenotto ja testaus. Lisäksi on huomioitava mahdolliset tätä tarkemmat kansalliset määräykset. 3.1.1.2.1 Näytteenottoaika Näytteiden ottaminen broilereista on EU-lainsäädännön mukaan pakollista. Näytteet on otettava linnuista kolmen viikon sisällä ennen teurastamista. On suositeltavaa, että näytteet otetaan mahdollisimman lähellä teurastusajankohtaa, jotta teurastamo voi suunnitella ja toteuttaa positiivisten parvien teurastuksen asianmukaisesti. On kuitenkin varattava tarpeeksi aikaa testaukselle ja tulosten raportoinnille, jotta teurastuksen ajankohtaa voidaan tarvittaessa muuttaa. 3.1.1.2.2 Näytteiden ottaminen Parvesta otetaan vähintään kaksi näytettä imukykyisellä tossuparilla eli toisin sanoen yhteensä neljä tossua per parvi. Imukykyisten tossujen pinta pitää kostuttaa etukäteen tarkoituksenmukaisella aineella. On suositeltavaa, että tossut toimittaa laboratorio. Tilanhoitaja laittaa näytteenottotossut jalkineiden huuhtelualtaassa 3 desinfioitujen ja sen jälkeen puhtaalla vedellä huuhdeltujen saappaiden päälle ja kävelee eläinsuojassa vähintään 100 askelta kattaen kanalan koko pituudeltaan ja kaikkine osastoineen. Näytteet on otettava ennen kuivikkeiden vaihtamista. Näytteen ottamisen jälkeen näytetossut laitetaan huolellisesti steriiliin astiaan. Näytetossun pitäisi olla silmin nähden tahriintunut ja siinä pitäisi olla mukana ulostetta. Näytteet lähetetään välittömästi laboratorioon mahdollisimman pienellä viiveellä, eikä niitä saa säilyttää kuumassa paikassa ennen testausta. 3.1.1.3 Näytteiden ottaminen parvea harvennettaessa tai poistettaessa: vapaaehtoinen Kun salmonellatestissä negatiivisen tuloksen saanutta parvea harvennetaan tai poistetaan, pitää varoa tartuntaa kiinniottovälineistä ja laatikoista. Siipikarjatilallinen voi halutessaan ottaa sivelynäytteet kuljetusautosta sekä -laatikoista, jotka ovat kontaktissa kyseiseen parveen. Tuottajan on syytä olla valmistelujen osalta etukäteen yhteydessä eläinlääkäriin tai laboratorioon. Sivelynäytteet otetaan pyyhkimällä suurilla näytteenottopaloilla kuljetuslaatikoiden sisäpohjien likaantuneita pintoja. 14

3.1.1.4 Näytteiden ottaminen puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen: vapaaehtoista, mutta erittäin suositeltavaa salmonellapositiiviselle parvelle Jotta varmistutaan pitopaikan puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteiden tehokkuudesta, on suositeltavaa ottaa pintapuhtausnäytteet salmonellaesiintymien varalta. Jos salmonellaa havaitaan vielä pitopaikandesinfioinnin jälkeen, pitää desinfiointiprosessi toistaa. Näytteet tulisi testauttaa mahdollisimman pian niiden ottamisen jälkeen, mieluusti samana päivänä. Testeissä tulisi käyttää herkkää, ympäristönäytteille soveltuvaa salmonellatestausmenetelmää. Näytteitä analysoivan laboratorion on hyvä olla valtuutettu kyseiseen testaukseen. Lainsäädännön vaatimat pakolliset näytteet pitää lähettää valtuutettuun laboratorioon. Lisätestit hygienogrammien 10 kuten enterobakteerien tai TVC:n (elävien bakteerien kokonaismäärä) määrittämiseksi voivat olla hyödyllisiä, kun arvioidaan puhdistusten ja desinfioinnin tehokkuutta paikoissa, joissa ei tavata salmonellaa. Jos salmonellatesti on positiivinen, on suositeltavaa suorittaa desinfiointi uudelleen ja tutkia desinfiointitapojen tehokkuutta. Salmonellanäytteitä voi ottaa esimerkiksi Lattialta näytetossuilla tai lakaisemalla Seinistä ja ovista, mukaan lukien piilossa olevat alueet saranoiden luona jne. Lattiassa olevista koloista ja halkeamista Matalien seinien koloissa ja halkeamissa olevasta ulosteesta Kiintokalusteista (pilareista, putkista, säiliöiden alustoista, tuulettimista) Puisten tukipilareiden tyvistä Seinälle kiinnitetyistä tuulettimista ja siirrettävistä tuulettimista Rehusiiloista ja -astioista Keinoemosta tai lämmittimestä sekä ruoka- ja vesiastioista Etuhuoneiden lattioista ja kiintokalusteista Jyrsijöistä, jyrsijöiden ulosteista, kanalakuoriaisista ja muista niveljalkaisista 15

Tärkeimpiä paikkoja ovat ruokintajärjestelmät, juottojärjestelmät, lattiat, ilmanvaihtoaukot, katossa olevat ilmanpoistoaukot, matalalla olevat kolot sekä ulokkeet seinissä ja väliseinissä. Näytteet otetaan suurikokoisilla kankailla pyyhkien, ihanteellisesti siirtäen ne ennalta rikastettuun alustaan, johon tehdään bakteeriviljely heti näytteenottopäivänä. Kutakin näytekategoriaa kohden tulisi ottaa näyte vähintään kymmenestä eri paikasta. Tarvittaessa näytteitä voidaan yhdistää taloudellisista syistä, mutta parhaat tulokset saavutetaan, kun yksittäisiä näytteitä on runsaasti. 3.1.1.5 Näytteiden ottaminen rehusta: vapaaehtoinen Rehuntoimittajalla pitäisi olla käytössä ja noudatettuina vakioidut HACCP-periaatteiden mukaiset toimintamallit, joihin kuuluu myös EU-lainsäädännön mukainen salmonellakontrolli. Tilalle saapuvan rehun testaamista tai tilallisen suorittamaa rehun testaamista ei ole huomioitu EU-lainsäädännössä, joten se ei ole pakollista, mutta näytteitä voi ottaa ja varastoida bioturvallisesti jatkotestausta varten, mikäli myöhemmin sattuisi ilmenemään ongelmia. Jos tuottaja käyttää omaa viljaansa, hänen odotetaan myös valvovan salmonellariskejä. Myös rehuun sekoitettava vilja on testattava. Jos broilerinkasvattaja haluaa tarkistaa tilalle tulleen rehun salmonellatilanteen, näytteenotto tulisi tehdä steriilillä näytekauhalla, käsineellä tai nurin käännetyllä pussilla useista eri kohdista rehunkuljetusauton säiliötä ja molempien osapuolten ollessa läsnä (rehuntoimittaja ja broilerinkasvattaja). Näytteen määrän pitää olla vähintään 400 g. Lastin purkamisen jälkeen autosta saatu pölyjäämä on paras näyte, mutta siihen ei usein päästä käsiksi. Rehun saastuminen voidaan todeta myös testaamalla näytteet rehusiiloista tai niiden tuuletusputkista ja pölypusseista kerätystä pölystä. 3.1.2 Näytteiden lähettäminen Näytteet pakataan ja lähetetään analyysin suorittavaan laboratorioon siten, että ne ovat perillä 48 tunnin sisällä näytteen ottamisesta. 16

4. Puhdistus ja desinfiointi Puhdistus ja desinfiointi kanalan tyhjentämisen jälkeen. On tärkeää noudattaa valmistajan ohjeita, kun käytetään puhdistus- ja desinfiointiaineita ja -tuotteita. On myös tärkeää huolehtia aineiden sopivuudesta ja oikeista pitoisuuksista. Tietyissä tilanteissa kun esimerkiksi salmonellaa on löytynyt on suositeltavaa kysyä neuvoa asiantuntijalta tai eläinlääkäriltä, koska tietyt lintutaudeille tarkoitetut desinfiointiainetuotteet ja -pitoisuudet eivät hävitä desinfiointiaineille vastustuskykyistä salmonellaa. Tuholais- ja hyönteistorjuntaa ei pidä laiminlyödä, kun kanala on tyhjillään. Riittävä tuhoeläinten, lintujen, hyönteisten ja niveljalkaisten torjunta kannattaa varmistaa. 4.1 Vaihe 1: Laitteiden siirtäminen ja kuivapuhdistus Kaikkien orgaanisten saastuttajien poistaminen on tärkeää, koska kuivikkeet, ulosteet ja jätteet voivat sisältää paljon taudinaiheuttajia ja olla siksi todennäköinen tartuntalähde. Orgaaninen aines voi tehdä desinfiointiaineen hyödyttömäksi. Kun kanalassa on todettu kuoriaisongelma, tyhjennetty tila suihkutetaan torjunta-aineella välittömästi ennen kuin tila viilenee. Tarkista desinfiointiaineen oikea laimennussuhde ei vain viruksille tai yleiseen desinfiointiin tarkoitettua annostelua vaan salmonellan kaltaisille bakteereille määrätty ja laske tarvittu desinfiointiaineen määrä. Suihkuta sitten kanalan seinien alareunat metrin korkuiselta kaistaleelta kuivikkeen pintaan saakka ulottuen. Suihkuta myös väliseinät ja pilarit. Poista ylijäämärehu ruokintalaitteistosta ja siilosta, Siirrä laitteet tarvittaessa pois tilasta. Puhalla irtopölyt pois. Poista kanalasta kaikki kuivikkeet. Lastaa kuivikkeet siten, ettei ulkoalueille, kuten ovien läheisyyteen eikä siiloihin jää vanhaa kuiviketta 7, pölyä tms. Peitä kuivikkeet ennen kuin kuljetat ne pois. Kuljeta vanhat kuivikkeet mahdollisimman kauas kanalasta tai muusta siipikarjatilasta. Puhalla tai pese puhtaaksi tyhjät rehuastiat ja desinfioi ne positiiviseksi testatun parven jäljiltä. Pidä huolta, ettei astioihin jää kosteutta, kun seuraava rehuerä toimitetaan. 4.2 Vaihe 2: Vesi ja ruokinta 17

4.2.1 Juomavesijärjestelmä Juomavesijärjestelmä puhdistetaan erätauolla 11 eli lintuerien vaihtumisen välisenä aikana. Juottojärjestelmän kaikki osat saattavat olla saastuneita, varsinkin säiliöt, joihin voi kerääntyä pölyä ja roskaa. Desinfiointi puhdistaa järjestelmän ja tuhoaa ei-toivotut bakteerit, alkueläimet ja sienikasvustot. Kuivata paisuntasäiliö ja varmista, ettei siellä ole roskia. Puhdista tarvittaessa. Laske säiliöön juottojärjestelmän täyttämiseen tarvittava vesimäärä ja lisää desinfiointiaine oikeassa sekoitussuhteessa. Anna juottojärjestelmän täyttyä desinfiointiaineseoksella. Seuraa valmistajan ohjeita. Tyhjennä ja kuivata järjestelmä sekä täytä se puhtaalla vedellä. 4.2.2 Ruokintalaitteisto Jos edellinen lintuerä on testattu salmonellapositiiviseksi, koko kanala ja sen ruokintalaitteisto on puhdistettava ja desinfioitava. Ruokintalaitteistoon kuuluvat myös tilalla valmistettavan rehun sekoittamiseen käytetyt välineet, siilot ja astiat. 4.3 Vaihe 3: Rakennusten ja välineiden puhdistus ja desinfiointi 4.3.1 Liota tarvittaessa 4.3.1.1 Liottaminen Kastele hyvin kaikki pinnat suihkuttaen niitä desinfioivalla puhdistusaineella ladatulla painepesurilla matalaa painetta käyttäen. Anna aineen vaikuttaa 20 30 minuuttia tai noudata valmistajan ohjeita ja huuhtele sitten pinnat vedellä. 4.3.1.2 Suihkuta rakennusten ulkopuolelta ilmanvaihtoaukot, tuulettimien ympäristöt ja lastausalue. Varmista, että likaiset alueet, kuten betonitasot 12 talojen ympärillä sekä irtomateriaalien säiliöiden alustat on pesty puhtaaksi. 4.3.2 Pesu Pese kaikki pinnat painepesurilla sopivaa desinfioivaa puhdistusainetta käyttäen. Varmista, että peset puhtaaksi ilmanottoaukot, tuuletinten ympäristöt, väliseinät, ruokinta- ja juottoastiat sekä muut laitteet, myös tilasta jo pois siirretyt. Älä unohda pestä päällystettyjä piha-alueita rakennusten ovien ja porttien ympäriltä. Jos mahdollista, liota irtaimia työvälineitä ja laitteita erillisessä 18

astiassa. Tee puhdistustoimenpiteet myös muissa tiloissa, kuten esimerkiksi huoltotiloissa. Asiantuntevan vastuuhenkilön tulisi tarkastaa puhdistetut tilat ennen kuin puhdistusryhmä lähtee paikalta. Huonosti puhdistetut alueet puhdistetaan tarvittaessa uudelleen. 4.4 Vaihe 4: Huollot ja korjaukset Tarkista tilat, kun lattia, seinät ja välineistö on puhdistettu, ja korjaa löytyneet kolot, halkeamat ja muut viat. Tarkista myös, näkyykö jälkiä jyrsijöistä tai muista tuholaisista. Jäljet ovat usein paremmin näkyvissä siivouksen jälkeen. On suositeltavaa antaa pintojen kuivua rauhassa pesun jälkeen. Kuivumista voidaan nopeuttaa tuulettimilla. Vaihe 5: Desinfiointi Puhdistuksen jälkeen tilassa on vielä niin paljon taudinaiheuttajia, että ne aiheuttavat vakavan riskin seuraavalle lintuerälle. Salmonellan tai muiden tartuntojen ilmettyä on mahdollista teettää desinfiointi ulkopuolisilla ammattilaisilla, ja sisällyttää siihen mukaan myös ruokintalaitteiston rehuputket. Tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää formaldehydiä, joka tavallisesti laimennetaan painepesuriin 5 10 prosenttiseksi liuokseksi. Rehu- ja juottoastiat pidetään tyhjänä kunnes desinfiointi on suoritettu. Noudata valmistajan ohjeita ja suosituksia. Muista käyttää tuotteita ja seoksia, jotka tehoavat myös salmonellaan ei vain viruksiin tai yleiseen desinfiointiin. On tärkeää käyttää desinfiointiainetta, joka tehoaa todistetusti viruksiin, bakteereihin, hiivoihin ja homeisiin. Desinfioi kaikki siirreltävät laitteet ja vie ne puhdistettuun tilaan. Desinfioi sitten puhdistettu kanala aineen valmistajan ohjeiden mukaan varmistaen, että henkilökunnan liikkeet eivät aiheuta tilan saastumista uudelleen. Varmista, että desinfiointiaineen suihkuttamiseen tarkoitettu painepesuri on riittävän tehokas kasteluun. Suihkuta liuosta tasaisesti kaikille pestyille pinnoille, kunnes ne ovat kastuneet tasaisesti. Suihkuta ainetta kattoon ja etene alas seiniä pitkin lattiaan saakka. Varmista, että ilmanvaihtoaukot tulee puhdistettua ja desinfioitua, ja että ne eivät ole kiinni desinfioinnin aikana. Kun desinfiointi on suoritettu, sulje kaikki ovet ja laita jalkojen huuhtelualtaat sisäänkäyntien luo. Jos tilassa on todettu hyönteisongelma, suihkuta lattiat ja seinät tasaisesti torjunta-aineella desinfioinnin ja kuivumisen jälkeen. Tuholaisten ja hyönteisten torjunta: varmista tuhoeläinten, kärpästen ja muiden niveljalkaisten riittävä torjunta. 19

4.6 Vaihe 6: Sumutus (ylimääräinen desinfiointi) Tila voidaan myös sumuttaa kuivasavu- tai aerosolisumulaitteilla, jotta sinne päässeet taudinaiheuttaja häviävät ja vaikeapääsyiset paikat tulevat myös desinfioiduiksi. Sumutus tehdään aina tehokkaan desinfioinnin lisätyönä, mutta ei koskaan sitä korvaavana toimenpiteenä. 4.7 Vaihe 7: Näytteiden otto ja testaaminen Katso kappale A, kohta 3.1.1.4 B. SIIPIKARJAN KIINNIOTTAMINEN, LASTAUS JA KULJETUS 1. Kanalan tyhjentäminen: hygieniaohjeet kiinniottamiseen ja lastaukseen Bioturvallisuus on ensisijaisen tärkeää lintujen kiinniottamisessa ja lastauksessa. Siksi on pyrittävä varmistamaan, että tartuntoja ei tule näiden toimenpiteiden aikana. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, on noudatettava seuraavia toimenpiteitä. Kanojen kiinniottamisesta ja lastaamisesta vastaavan henkilökunnan tai tehtävän suorittavan ammattilaisryhmän on oltava koulutettua, heidän on ymmärrettävä henkilökohtaisen hygienian tärkeys sekä tiedettävä, miten tartunnat voivat levitä käsien, vaatteiden tai välineiden kautta. Tehtävää suorittavasta ryhmästä nimetään yksi henkilö, joka on vastuussa kiinniottamisesta ja lastauksesta/purkamisesta. Tehtävää suorittavan ryhmän on suunniteltava toimintansa niin, että salmonellatartuntaa kantavat parvet otetaan kiinni vasta työvuoron lopussa, jotta parvien välinen tartuntariski minimoidaan. Kanoja kuljettavalla yrityksellä on oltava asianmukaiset valtuutukset, ja se on vastuussa kuljetusvälineistön desinfioinnista. Kuljettajilla pitää olla koulutus eläinkuljetuksiin ja heidän tulee tietää henkilökohtaisen hygienian tärkeys sekä tartuntariskit käsien, vaatetuksen ja välineistön kautta. Teurastamon/kuljetusyhtiön tulisi olla yhteydessä tuottajaan kuljetuksen ja teurastuksen ajankohdasta, jotta tuottaja voi lopettaa kanojen ruokinnan ajoissa teurastamon ja lainsäädännön vaatimalla tavalla. 20