LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 49/2005 Liikenne Arvonlisäverokäytäntö kunnan osallistuessa valtion liikennehankkeeseen Rahoituskumppanuustyöryhmän loppuraportti Liikenne- ja viestintäministeriö Helsinki, 2005
KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 2.6.2005 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Rahoituskumppanuustyöryhmä, puheenjohtaja Juhani Tervala, sihteerit Juha Parantainen ja Matti Ruuti Julkaisun laji Työryhmämietintö Toimeksiantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Toimielimen asettamispäivämäärä 15.12.2004 Julkaisun nimi Arvonlisäverokäytäntö kunnan osallistuessa valtion liikennehankkeeseen. Työryhmän loppuraportti Tiivistelmä Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 15.12.2004 työryhmän pohtimaan ns. rahoituskumppanuutta liikennehankkeissa (kunnan tai yrityksen osallistuminen valtion väylähankkeen rahoitukseen). Työryhmä päätti ensimmäisessä kokouksessaan keskittyä työssään arvonlisäverokäytäntöön liittyvän ongelman ratkaisuun. Arvonlisäveron budjetointimenettely uudistettiin vuoden 2003 alussa. Ongelmaksi on tullut alv-käytäntö, kun kunnat osallistuvat liikennehankkeiden rahoitukseen. Myös kunnan rahoitusosuuden osalta menoihin sisältyy nykyisen tulkinnan mukaan 22 % arvonlisävero. Koska kyseessä ei ole ns. vastikkeellinen hankinta, vaan kunta ainoastaan osallistuu rahoittajana liikenneväylän rakentamiskustannuksiin, arvonlisävero jää kunnan lopulliseksi menoksi. Tämän seurauksena uusien liikennehankkeiden aloitus ja hyväksyttyjen hankeohjelmien läpivienti vaikeutuu erityisesti pääkaupunkiseudulla, koska kunnat eivät halua maksaa arvonlisävero-osuutta. Kokoonnuttuaan kaksi kertaa ja laadittuaan analyysin alv-ongelman mahdollisista ratkaisuista, työryhmä esittää, että yhteisrahoitteisissa liikennehankkeissa noudatetaan seuraavaa alv-käytäntöä: 1. Kun kunta osallistuu valtion liikennehankkeen menoihin, valtio teettää liikennehankkeen ja maksaa hankkeen menot kokonaan, myös arvonlisäverot. Rakennettava liikenneväylä jää valmistuessaan valtion omaisuudeksi, joten alv:kin kuuluu valtion kokonaan maksettavaksi. 2. Budjettiperusteluissa mainitaan ao. hankkeen kohdalla momentin selvitysosassa, mikä on kunnan osuus verottomasta hinnasta ja että kunnan osuus ei sisällä arvonlisäveroa. 3. Kunnan rahoitusosuus budjetoidaan valtion talousarvion tulopuolelle momentille 12.31.99. 4. Uutta menettelyä on vuoden 2005 ensimmäistä lisätalousarviota valmisteltaessa jo päätetty käyttää Hakamäentie-hankkeessa. Työryhmä esittää, että samaa menettelyä sovelletaan jatkossa muihinkin hankkeisiin, joiden rahoitukseen kunta tai jokin muu taho osallistuu ilman omistukseen perustuvaa velvoitetta ja että tästä tehdään periaatepäätös. Avainsanat (asiasanat) Arvonlisävero, rahoitus, kunta, liikennehanke Muut tiedot Yhteyshenkilö/LVM Juha Parantainen Sarjan nimi ja numero Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 49/2005 ISSN 1457-7488 (painotuote) 1795-4045 (verkkojulkaisu) ISBN 952-201-398-6 (painotuote) 952-201-399-4 (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 20 Jakaja Edita Publishing Oy Kieli suomi Hinta 5 Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Luottamuksellisuus julkinen
PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 2.6.2005 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för finansieringspartnerskap, ordförande Juhani Tervala, Typ av publikation Betänkande Uppdragsgivare sekreterare Juha Parantainen och Matti Ruuti Kommunikationsministeriet Datum för tillsättandet av organet 15.12.2004 Publikation Mervärdesskatteförfarandet när kommunen deltar i finansieringen av ett statligt trafikledsprojekt. Arbetsgruppens slutrapport. Referat Kommunikationsministeriet tillsatte den 15 december 2004 en arbetsgrupp med uppgift att utreda hur finansieringspartnerskap kan tillämpas på trafikledsprojekt. Finansieringspartnerskap innebär att kommuner eller företag deltar i finansieringen av statliga infrastrukturprojekt. Arbetsgruppen beslöt vid sitt första möte att fokusera arbetet på att lösa de problem som hör ihop med mervärdesskatteförfarandet. Budgetförfarandet som gäller mervärdesskatten reformerades i början av år 2003. Det nuvarande mervärdesskatteförfarandet är problematiskt när kommunerna deltar i finansieringen av trafikprojekt. Enligt den nuvarande tolkningen omfattas också kommunernas finansieringsandel av en mervärdesskatt på 22 %. Eftersom kommunen endast deltar som finansierare av byggkostnaderna för en trafikled är det inte är fråga om en s.k. anskaffning mot vederlag, och därför kvarstår mervärdesskatten som en slutlig utgift för kommunen. Till följd av detta blir det svårare att inleda nya trafikledsprojekt och att slutföra godkända projektprogram. Detta gäller i synnerhet huvudstadsregionen, eftersom kommunerna inte är villiga att betala mervärdesskatteandelen. Efter två sammanträden och efter att ha gjort upp en analys av tänkbara lösningar på mervärdesskatteproblemet, föreslår arbetsgruppen att man i samfinansierade trafikprojekt tillämpar följande mervärdesskatteförfarande: 1. När kommunen deltar i kostnaderna för ett statligt trafikprojekt är det staten som beställer trafikprojektet och betalar samtliga utgifter för det, inklusive mervärdesskatten. När trafikleden är färdig kvarstår den i statens ägo och således betalar staten också hela mervärdesskatten. 2. I budgetmotiveringarna för projektet nämns det i förklaringen till respektive moment, hur stor kommunens andel är av det skattefria priset och att kommunens andel inte innehåller mervärdesskatt. 3. Kommunens finansieringsandel redovisas på statsbudgetens inkomstsida under moment 12.31.99. 4. Det nya förfarandet tillämpas redan vid beredningen av den första tilläggsbudgeten för år 2005 på byggandet av Skogsbackavägen i Helsingfors. Arbetsgruppen föreslår att samma förfarande framöver skall tillämpas på andra projekt där kommunen eller någon annan instans deltar i finansieringen utan någon förpliktelse som grundar sig på ägande och att man fattar ett principbeslut om detta. Nyckelord Mervärdesskatt, finansiering, kommun, trafikledsprojekt Övriga uppgifter Kontaktperson vid ministeriet är Juha Parantainen. Seriens namn och nummer Kommunikationsministeriets publikationer 49/2005 Sidoantal Språk 20 finska Distribution Edita Publishing Ab ISSN 1457-7488 (trycksak) 1795-4045 (nätpublikation) Pris 5 Förlag Kommunikationsministeriet ISBN 952-201-398-6 (trycksak) 952-201-399-4 (nätpublikation) Sekretessgrad offentlig
DESCRIPTION Date of publication 2 June 2005 Authors (from body; name, chairman and secretary of the body) Finance partnership working group Type of publication Report Assigned by Chair: Mr Juhani Tervala, Ministry of Transport and Communications Date when body appointed Secretaries: Mr Juha Parantainen, Mr Matti Ruuti 15 December 2004 Name of the publication Principles of value-added tax in a state transport project involving a municipality Final report of the finance partnership working group Abstract On 15 December 2005 the Ministry of Transport and Communications of Finland appointed a working group to examine the so-called finance partnership in transport projects (municipal or corporate involvement in the finance of a state infrastructure project). In its first meeting the working group decided to concentrate on solving the problem related to value-added tax (VAT). In the beginning of 2003, the budget procedure of VAT was reformed. Along with the reform municipalities involvement in the finance of transport projects became problematic. According to the current interpretation, the municipalities share of the finance contains a VAT of 22%. Since this is a so-called unrequited acquisition and the municipality is merely a financier of the building costs of a transport infrastructure, the VAT remains to be paid by the municipality. As a result the municipalities do not want to pay the VAT costs and it is more difficult and complicated to carry out transport projects or launch new ones, particularly in the Helsinki metropolitan area. After having convened two times and outlined an analysis of possible solutions to the problem, the working group proposes that the following VAT principles be applied in co-financed transport projects: 1. When a municipality bears part of the costs of a state transport project, the state would commission the project and pay for all the expenses, including the VAT. The completed transport infrastructure would remain state property and thus the VAT would be paid by the state in whole. 2. The municipality s share of the tax-exempt price would be mentioned in the detailed statement of the budget, in the explanation and content of the section concerning the project in question. It would also be stated that the municipality s share does not include VAT. 3. The municipality s share of the finance would be budgeted under section 12.31.99 in revenue estimates of the state budget. 4. In preparing the first supplementary budget for 2005 it was decided to apply these new principles to the Hakamäentie road project. The working group proposes that they be also applied to future projects in whose finance a municipality or some other party is involved without an ownership-based obligation. The group further proposes that a resolution be submitted on the matter. Keywords Value-added tax, finance, municipality, transport project Miscellaneous Contact person at the Ministry: Mr Juha Parantainen Serial name and number Publications of the Ministry of Transport and Communications 49/2005 Pages, total 20 Distributed by Edita Publishing Ltd Language Finnish ISSN 1457-7488 (printed version) 1795-4045 (electronic version) Price 5 ISBN 952-201-398-6 (printed version) 952-201-399-4 (electronic version) Confidence status Public Published by Ministry of Transport and Communications
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖLLE Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 15.12.2004 työryhmän pohtimaan ns. rahoituskumppanuutta liikennehankkeissa (kunnan tai yrityksen osallistuminen valtion väylähankkeen rahoitukseen). Työryhmän puheenjohtajana toimii rakennusneuvos Juhani Tervala sekä jäseninä johtaja Leena Karessuo Suomen Kuntaliitosta, rahoitusjohtaja Tapio Korhonen Helsingin kaupungilta, talousjohtaja Marja Heikkinen-Jarnola liikenne- ja viestintäministeriöstä, hallitusneuvos Kaisa Leena Välipirtti liikenne- ja viestintäministeriöstä, rakennusneuvos Mauri Heikkonen ympäristöministeriöstä, johtaja Jani Saarinen Tiehallinnosta ja liikennejohtaja Anne Herneoja Ratahallintokeskuksesta. Työryhmän asiantuntijana toimi budjettineuvos Esko Tainio valtiovarainministeriöstä sekä sihteereinä yliinsinööri Juha Parantainen liikenne- ja viestintäministeriöstä ja diplomi-insinööri Matti Ruuti Tiehallinnosta. Työryhmä päätti ensimmäisessä kokouksessaan keskittyä työssään arvonlisäverokäytäntöön liittyvän ongelman ratkaisuun. Asia on kiireellinen, koska ongelma koskee myös jo tänä vuonna aloitettavaa Hakamäentie-hanketta. Helsingin kaupunki on ehdottomasti kieltäytynyt arvonlisäveron maksusta. Arvonlisäveron budjetointimenettely uudistettiin vuoden 2003 alussa. Ongelmaksi on tullut alvkäytäntö, kun kunnat osallistuvat liikennehankkeiden rahoitukseen. Myös kunnan rahoitusosuuden osalta menoihin sisältyy nykyisen tulkinnan mukaan 22 % arvonlisävero. Koska kyseessä ei ole ns. vastikkeellinen hankinta, vaan kunta ainoastaan osallistuu rahoittajana liikenneväylän rakentamiskustannuksiin, arvonlisävero jää kunnan lopulliseksi menoksi. Tämän seurauksena uusien liikennehankkeiden aloitus ja hyväksyttyjen hankeohjelmien läpivienti vaikeutuu erityisesti pääkaupunkiseudulla, koska kunnat eivät halua maksaa arvonlisävero-osuutta. Syynä on se, että valtio on samalla arvonlisäveron saaja. Kunnan osallistuminen valtion tiehankkeesta aiheutuviin menoihin on täysin vapaaehtoista ja sopimukseen perustuvaa. Mikäli kunta katsoo, että se ei halua osallistua arvonlisävero-osuuteen, tämä on sopimuskysymys. Kokoonnuttuaan kaksi kertaa ja laadittuaan analyysin alv-ongelman mahdollisista ratkaisuista, työryhmä esittää, että yhteisrahoitteisissa liikennehankkeissa noudatetaan seuraavaa alv-käytäntöä: 1. Kun kunta osallistuu valtion liikennehankkeen menoihin, valtio teettää liikennehankkeen ja maksaa hankkeen menot kokonaan, myös arvonlisäverot. Rakennettava liikenneväylä jää valmistuessaan valtion omaisuudeksi, joten alv:kin kuuluu valtion kokonaan maksettavaksi. 2. Budjettiperusteluissa mainitaan ao. hankkeen kohdalla momentin selvitysosassa, mikä on kunnan osuus verottomasta hinnasta ja että kunnan osuus ei sisällä arvonlisäveroa. 3. Kunnan rahoitusosuus budjetoidaan valtion talousarvion tulopuolelle momentille 12.31.99. 4. Uutta menettelyä on vuoden 2005 ensimmäistä lisätalousarviota valmisteltaessa jo päätetty käyttää Hakamäentie-hankkeessa. Työryhmä esittää, että samaa menettelyä sovelletaan jatkossa muihinkin hankkeisiin, joiden rahoitukseen kunta tai jokin muu taho osallistuu ilman omistukseen perustuvaa velvoitetta ja että tästä tehdään periaatepäätös. Liitteenä on työryhmän laatima analyysi alv-ongelman ratkaisuvaihtoehdoista.
Helsingissä 2.8päivänä kesäkuuta 2005. Juhani Tervala Anne Herneoja Leena Karessuo Tapio Korhonen Marja Heikkinen-Jarnola Kaisa Leena Välipirtti Mauri Heikkonen Jani Saarinen Juha Parantainen Matti Ruuti
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ 2.6.2005 LIITE 1 Arvonlisäverokäytäntö kuntien osallistuessa valtion liikenneväylähankkeisiin Taustaa Valtio on yleisen tien tienpitäjä, joka vastaa tienpidosta ja sen kustannuksista. Vastaavasti kunnat ovat kadunpitäjiä. Yleisistä teistä annetun lain 95 :n mukaan kunta voi erityisessä tapauksessa ottaa osaksi tai kokonaan vastatakseen tienpidon kustannuksista tietyn yleisen tien osalta. Osallistuminen ei ole kunnan lakisääteinen velvollisuus. Eduskunnan käsiteltävänä oleva maantielaki mahdollistaa kustannuksista sopimisen. Maantielain 10 :n 2 momentin mukaan sopimuksin voidaan sopia siitä, että muu taho (kunta tai yksityinen) erityisestä syystä osallistuu tienpidon kustannuksiin tai ottaa huolehtiakseen jostakin tienpitoon liittyvästä toimenpiteestä. Laissa tarkoitettuina erityisinä syinä mainitaan mm., että tienpidosta huolehditaan laadultaan tai laajuudeltaan korkeampiluokkaisena kuin yleisen liikenteen taikka tien ympäristöön sovittamisen tarve edellyttää. Ratahankkeiden kustannuksiin kunnat ovat osallistuneet lähinnä pääkaupunkiseudulla. Kaupunkiratojen (Tikkurilan, Leppävaaran ja Keravan kaupunkiradat) rakentamisessa kustannusjaon periaatteena on yleensä ollut, että valtio on vastannut radan rakentamiskustannuksista ja kunnat asema-, katu- ja raittijärjestelyistä omilla alueillaan. Etenkin pääkaupunkiseudulla kuntien rahoitusosuudella on käytännössä ollut ratkaiseva asema. Liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmän raportissa pidettiin tämän ns. rahoituskumppanuuskäytännön jatkamista pääkaupunkiseudun liikennehankkeissa perusteltuna. Lähivuosien hankkeista kuntien odotetaan osallistuvan merkittävällä rahoitusosuudella Hakamäentien rakentamiseen ja Kehä I:n parantamiseen välillä Turunväylä - Vallikallio (Espoon kaupungin osuus vastaa 39 % rakentamiskustannuksista). Kunnat ovat esittäneet kritiikkiä nykykäytäntöä kohtaan ja korostaneet valtion vastuuta liikenneinfrastruktuurin rahoituksessa. Erityisen ongelmallisena on pidetty kuntien osallistumista perustienpidon investointeihin (kevytliikenteen väylät ym.). Vaikka investoinnit periaatteessa kuuluisivatkin valtion maksettaviksi, kunnat ovat hankkeita kiirehtiäkseen suostuneet rahoittajiksi. Tienpidon rahoituksen niukkuuden vuoksi tämä on ollut käytännössä tapa saada kunnalle elintärkeitä investointeja toteutetuiksi. Liikenneväylähankkeiden arvonlisäverokäytäntö Liikennehankkeiden arvonlisäverojen budjetointimenettelyä muutettiin vuoden 2003 alusta. Aiemmin liikennehankkeiden kustannukset esitettiin liikenne- ja viestintäministeriön momentilla verottomina ja arvonlisäverot maksettiin valtion yhteiseltä momentilta. Nykyisen käytännön mukaan liikennehankkeet budjetoidaan edelleen ilman arvonlisäveroa, mutta arvonlisäveromenot budjetoidaan liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan omalle momentille. Valtion yksin rahoittamissa hankkeissa alv-käytännön muuttuminen ei vaikeuta väylähankkeiden toteuttamista edellyttäen, että hallinnonalan menokehyksissä on rakennuskustannusten ohella otettu huomioon myös arvonlisäveromenot. Kun kunta osallistuu liikennehankkeiden rahoitukseen, uusi alv-käytäntö on ongelmallinen. Myös kunnan rahoitusosuuden osalta menoihin sisältyy nykyisen
tulkinnan mukaan 22 % arvonlisävero. Koska kyseessä ei ole ns. vastikkeellinen hankinta, vaan kunta ainoastaan osallistuu rahoittajana liikenneväylän rakentamiskustannuksiin, arvonlisävero jää kunnan lopulliseksi menoksi. Tämän seurauksena uusien liikennehankkeiden aloitus ja hyväksyttyjen hankeohjelmien läpivienti vaikeutuu erityisesti pääkaupunkiseudulla, koska kunnat eivät halua maksaa arvonlisävero-osuutta. Syynä on se, että valtio on samalla arvonlisäveron saaja. Arvonlisävero on tarkoitettu hyödykkeen lopullisen kuluttajan maksettavaksi. Koska yleinen tie on valtion tie ja valtion taseessa, on valtio samalla myös lopullisen kuluttajan asemassa. Tällöin myös menoihin sisältyvä arvonlisävero-osuus kuuluu valtion maksettavaksi. Kunnan osallistuminen valtion tiehankkeesta aiheutuviin menoihin on täysin vapaaehtoista ja sopimukseen perustuvaa. Mikäli kunta katsoo, että se ei halua osallistua arvonlisävero-osuuteen, tämä on sopimuskysymys. Asia on kiireellinen, koska ongelma koskee myös jo tänä vuonna aloitettavaa Hakamäentiehanketta. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 90 milj. euroa (ilman arvonlisäveroa). Helsingin kaupunki osallistuu hankkeen rahoitukseen 30,6 milj. eurolla, joka talousarvion 2005 mukaan sisältää myös arvonlisäveron. Helsingin kaupunki on ehdottomasti kieltäytynyt maksamasta arvonlisäveroa. Alustava kustannusjako on sovittu verottomana. Tilanne on johtanut erilaisiin tulkintoihin. Suomen Kuntaliitto ja YTV ovat keväällä 2004 esittäneet, että kunnan osallistuessa valtion kustannuksiin, kustannusjako koskisi vain valtion todellisia kustannuksia ilman arvonlisäveroa, tai että kunnan maksama arvonlisäveron osuus muutettaisiin palautuskelpoiseksi. Tilannetta on työryhmän näkemyksen mukaan selkeytettävä, koska pelkästään kunnan ja valtion välisen sopimuksen sanamuoto voi vaikuttaa kunnan rahoitusosuuden verokohteluun. Kunnan näkökulmasta kysymys on taloudellisesta sitoumuksesta osallistumisen kaikissa vaihtoehdoissa. Katsaus liikennehankkeiden verokohtelun kehitykseen Aika ennen alv-uudistusta, jolloin kannettiin liikevaihtoveroa Yleisten teiden rakentamispalvelut olivat liikevaihtoverottomia. Käytännössä palveluiden hintoihin sisältyi ns. piilevä liikevaihtovero, sillä palveluiden myyjä ei saanut vähentää ostoihin sisältyviä liikevaihtoveroja. Tielaitos toteutti työt pääosin oman organisaation avulla, joten liikevaihtoveron osuus oli vähäinen. Ulkopuolisten rahoitusosuudet budjetoitiin liikevaihtoverottomana omalle momentille 31.24.78 ja vastaavat tulot tuloutettiin momentille 12.31.25. Nämä momentit olivat käytössä vuoden 1999 loppuun asti. Momentit poistettiin valtion talousarviosta 1.1.2000 ja tulot on nettobudjetoitu momentille 31.24.21. Arvonlisäveron käyttöönotto (1.6.1994) Yleisten teiden rakentamispalvelut säädettiin arvonlisäveron alaiseksi toiminnaksi. Lisäksi aikaisemmin muista palveluista maksettu liikevaihtovero muuttui arvonlisäveroksi (nimi ja kanta muuttuivat). Tieinvestoinnit budjetoitiin valtion talousarvioon liikenneministeriön hallinnonalalle täysin verottomana. Valtion budjettiin lisättiin valtiovarainministeriön pääluokkaan momentti valtion maksamille arvonlisäveromenoille. Syynä oli se, että veroneutraaliuden takia oma työ ja ostopalvelut haluttiin samaan asemaan. Tulot merkittiin edelleen omalle tulomomentille.
Nykyinen tulkinta valtion budjetointimenettelyn muutoksen 1.1.2003 jälkeen Tiehankkeen arvonlisävero-osuus budjetoitiin valtiovarainministeriön momentin sijasta liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan alv-momentille. Investointimomentit jäivät arvonlisäverottomaksi. Euroopan aluekehitysrahaston tavoiteohjelmien ja yhteisöaloitehankkeiden kansallinen rahoitus koottiin LVM:n koontimomentille 31.99.62 ja hankkeiden menot budjetoitiin arvonlisäverollisena. Vastaava EU:n rahoitusosuus SM:n momentilla budjetoitiin vastaavasti arvonlisäverollisena yhdenmukaisesti kansallisen rahoituksen kanssa. Nykytulkinnan ongelmat: Kunta maksaa rahoitusosuudestaan alv:n, joka jää kunnan pysyväksi menoksi Verokohtelu on aiheuttanut sekaannusta kuntien keskuudessa ja valtion ja kunnan välisistä rahoitusosuuksista sovittaessa. Edellyttää, että kustannusjako-osuudet (prosentteina kustannuksista) on tehtävä verollisesta hinnasta, mikä lisää kuntien menoja. Vaihtoehtoisesti kunnan prosenttiosuus on määriteltävä veron verran pienemmäksi. Heikentää olennaisesti mahdollisuuksia käyttää rahoituskumppanuutta liikennehankkeiden rahoituksessa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla uusien liikennehankkeiden aloitus ja hyväksyttyjen hankeohjelmien läpivienti vaikeutuu. Työryhmän suositus ongelman ratkaisuksi Työryhmä esittää arvonlisäverokäytännössä noudatettavaksi seuraavaa käytäntöä: Kun kunta osallistuu valtion liikennehankkeen menoihin, valtio teettää liikennehankkeen ja maksaa hankkeen menot kokonaan, myös arvonlisäverot. Rakennettava liikenneväylä jää valmistuessaan valtion omaisuudeksi, joten alv:kin kuuluu valtion kokonaan maksettavaksi Budjettiperusteluissa mainitaan ao. hankkeen kohdalla momentin selvitysosassa, mikä on kunnan osuus verottomasta hinnasta ja että kunnan osuus ei sisällä arvonlisäveroa. Kunnan rahoitusosuus budjetoidaan valtion talousarvion tulopuolelle momentille 12.31.99. Menettelyä sovelletaan jo Hakamäentie-hankkeessa. Tämä edellyttää asian käsittelyä rahaasiainvaliokunnassa sekä muutosta kevään lisätalousarvion yhteydessä. EU-hankkeiden ja Vuosaaren osalta menettely säilyy entisellään. Työryhmä perustelee esitystään seuraavilla näkökohdilla: Rakennettava liikenneväylä jää valmistuessaan valtion omaisuudeksi, joten alv:kin kuuluu valtion kokonaan maksettavaksi Käytännössä asia hoidettavissa budjettiteknisesti eli kunnan rahoitusosuuden arvonlisäverottomuus todetaan talousarvion ko. momentin perusteluosassa. Ruotsissa käytäntö on suunnilleen tällainen.
Muut tutkitut vaihtoehdot Kunnan rahoitusosuus tulkitaan julkisoikeudelliseksi maksuksi Kunnan rahoitusosuus tehdään lain perusteella arvonlisäverottomaksi tai kokonaisuudessaan palautuskelpoiseksi Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla maanomistajalla on velvollisuus osallistua kunnalle aiheutuviin yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun (15.9.2004) mukaan kunnan maankäyttösopimuksen perusteella maanomistajalta saamaa korvausta oli pidettävä julkisoikeudellisena maksuna, eikä kunnan ollut suoritettava siitä arvonlisäveroa. Kunnan rahoitusosuuden tulkitseminen lakisääteiseksi maksuksi tekisi siitä kuitenkin virallisen velvollisuuden. Ei voi verrata kaavoitussopimukseen, koska maanomistajilla velvollisuus lain mukaan osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Arvonlisäverolainsäädäntöön lisätään poikkeus, jolla kuntien rahoitusosuudet liikennehankkeissa tehdään verottomiksi On muitakin yhteisrahoitushankkeita kuin liikennehankkeita, sovelletaanko näihinkin? Lainmuutosprosessi vie aikaa. Työryhmä ei voi valmistella esityksiä verolainsäädännön muutoksista eli ei relevantti vaihtoehto
Liikenne- ja viestintäministeriö ASETTAMISPÄÄTÖS LVM 133:00/2004 9.12. 2004 LIITE 2 Rahoituskumppanuus liikenneväylähankkeissa Asettaminen Liikenne- ja viestintäministeriö on tänään asettanut työryhmän kehittämään pelisääntöjä rahoituskumppanuuden käyttöön liikennehankkeissa. Toimikausi 15.12.2004 10.6.2005 Tausta Rahoituskumppanuudella tarkoitetaan käytäntöä, jossa kunta tai muu taho osallistuu valtion toteuttaman liikennehankkeen kustannuksiin. Tällöin rahoituskumppani osallistuu vapaaehtoisesti väyläinvestoinnin kustannuksiin tai avustaa investointihanketta rahallisesti vastineeksi hankkeesta saamastaan kaavoitus- ym. hyödystä. Liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmän raportissa pidettiin rahoituskumppanuuskäytännön jatkamista pääkaupunkiseudun liikennehankkeissa perusteltuna. Kuntaliitto pitää käytäntöä sinänsä ongelmallisena ja on esittänyt, että valtion tulee kantaa sille kuuluva vastuu yleisten teiden rakentamisesta ja ylläpidosta Rahoituskumppanuushankkeissa on ongelmana mm. erilaiset tulkinnat arvonlisäveron käsittelystä kunnan osallistuessa hankkeen rahoitukseen. Suomen Kuntaliitto ja YTV ovat keväällä 2004 esittäneet, että kunnan osallistuessa kustannuksiin kustannusjako koskisi vain todellisia kustannuksia ilman arvonlisäveroa, tai että kunnan maksama arvonlisäveron osuus muutettaisiin palautuskelpoiseksi. Tilannetta on liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan selkeytettävä, koska pelkästään kunnan ja valtion välisen sopimuksen sanamuoto voi vaikuttaa kunnan rahoitusosuuden verokohteluun. Kunnan näkökulmasta kysymys on taloudellisesta sitoumuksesta osallistumisen kaikissa vaihtoehdoissa. Tavoitteet Rahoituskumppanuuden käytölle tarvitaan selkeät pelisäännöt valtion ja kuntien välisten hankesopimusten laadintaan ja budjettitekniikkaan.
Tehtävä Työryhmän tehtävänä on selvittää kansainväliset ja kotimaiset kokemukset rahoituskumppanuuden eri muodoista liikenneväylien rahoituksessa. arvioida kumppanuussopimusten käyttöä, selvittää vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, laatia ehdotukset rahoituskumppanuushankkeiden yleisiksi pelisäännöiksi ( sopimusja budjettitekniikka) arvioida vaihtoehtona kuntien rahoitusosuuden avustukseksi muuttamista. Työryhmän tehtävänä ei kuitenkaan ole valmistella ehdotuksia muutokseksi valtion talousarviota koskevaan lainsäädäntöön, verolainsäädäntöön eikä valtiontalouden kehysmenettelyssä noudatettaviin finanssipoliittisiin sääntöihin. Työryhmän tulee toimia hallituksen asettamien rahoituskehysten ja vuoden 2005 talousarvioesityksen mukaisesti. Organisointi Puheenjohtaja Juhani Tervala, rakennusneuvos, liikenne- ja viestintäministeriö Jäsenet: Leena Karessuo, johtaja, Kuntaliitto Tapio Korhonen, rahoitusjohtaja, Helsingin kaupunki Marja Heikkinen-Jarnola, talousjohtaja, liikenne- ja viestintäministeriö Kaisa Leena Välipirtti, hallitusneuvos, liikenne- ja viestintäministeriö Mauri Heikkonen, rakennusneuvos, ympäristöministeriö Jani Saarinen, apulaisjohtaja, Tiehallinto Anne Herneoja, liikennejohtaja, Ratahallintokeskus Asiantuntijat: Esko Tainio, budjettineuvos, valtionvarainministeriö Sihteerit: Juha Parantainen, yli-insinööri, liikenne- ja viestintäministeriö Matti Ruuti, dipl.-insinööri, Tiehallinto Kustannukset ja rahoitus Työ tehdään virkatyönä. Työryhmä voi teettää tutkimuksia ja käyttää apunaan konsultteja erikseen sovittavalla tavalla. Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen Kansliapäällikkö Juhani Korpela
JAKELU Työryhmän jäsenet, asiantuntija ja sihteerit TIEDOKSI Kuntaliitto Tiehallinto Ratahallintokeskus tiedotusyksikkö, komiteakortisto, liikenneväyläyksikkö