Salpavaellus vie aikamatkalle sotavuosiin Emilia Ristola Raportti Asiakkuuksien hallinta, BES2RM0023:10 23.4.2014
Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Tuotteen kuvaus... 2 2.1 Salpalinjan historia... 2 2.2 Salpavaelluksen historia... 3 2.3 Salpavaellus nykypäivänä... 5 3 Palvelumalli... 6 4 Asiakkaat... 7 4.1 Kohderyhmä... 7 4.2 Asiakashankinta... 8 4.3 Varauskanavat ja myynti... 8 5 Imago ja kilpailuetu... 9 6 Oma arvio tuotteesta... 10 Lähteet... 11
1 Johdanto Salpalinja on edelleen itsenäisen Suomen suurin yksittäinen rakennuskohde. Se on tärkeä kohde niin sotahistoriallisesti kuin matkailullisestikin ja ennen kaikkea se on merkki suomalaisesta tahdon lujuudesta. Salpalinjan painopiste sijaitsee Kymenlaaksossa Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen alueella. Ensi kesänä jo 21. kertaa järjestettävä Salpavaellus vie joka vuosi toistasataa henkeä tutustumaan tähän historialliseen monumenttiin. Salpavaellus on yksi merkittävimmistä vuosittaisista tapahtumista Kaakonkulman alueella ja se järjestetään lähes kokonaan vapaaehtoistyönä. Kuva 1. Oinonen, A. 2012. Estekiven nostonäytös. 1
2 Tuotteen kuvaus 2.1 Salpalinjan historia Yksi Suomen tunnetuimmista sotahistoriallisista monumenteista, Salpalinja, rakennettiin viimeiseksi puolustuslinjaksi Suomen ja Neuvostoliiton sotien välillä vuosina 1940 1941. Kun talvisota päättyi maaliskuussa 1940 Moskovan Suomi luovuttamaan Neuvostoliitolle Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalan, itäisen Suomenlahden ulkosaaret, Petsamon, Sallan, Kalastajasaarennon ja Kuusamon itäosat. Suomi menetti siis tärkeitä osia, etenkin Laatokan Karjalasta ja sodan uhka oli rauhasta huolimatta suuri, joten sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim yhdessä Suomen sodanjohdon kanssa päättivät rakentaa uudelle rajalle linnoitteen. Linnoitteen painopisteeksi valittiin Virolahden ja Luumäen alue, sillä sinne oli ryhmittynyt suurin osa Karjalan kannaksella taistelleista joukoista. (Oinonen & Tolmunen 2005, 8-11.) Linnoitustöitä johti Maavoimien linnoitustoimisto Kouvolan Myllykoskelta, johon kuului asiaan perehtyneitä siviili- ja sotilashenkilöitä parhaimmillaan 400 henkeä. Linnoitteiden suunnittelu aloitettiin huhtikuussa 1940 ja kesän ja syksyn aikana rakennettiin satoja kilometrejä kenttätietä ja työmaille satoja majoitus- ja ruokalaparakkeja. Rakennustyömaiden vahvuus oli suurimmillaan maaliskuussa 1941, jolloin työmailla työskenteli yhteensä noin 35 000 miestä. Käytössä oli noin tuhat kuorma-autoa ja muonituksesta vastasi Lotta Svärd -järjestö noin 2 000 lotan voimin. (Oinonen & Tolmunen 2005, 8 13.) Salpalinjan rakentaminen keskeytyi jatkosodan alkaessa 25.6.1941 ja linnoittaminen jäi pahasti kesken. Salpalinjan linnoitteita ja panssariesteitä käytettiin paikallisiin rakennustarpeisiin ja asemasotarintaman lujittamiseen Karjalan kannaksella. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 Salpalinja nähtiin jälleen tärkeänä puolustuslinjana ja rakenteita alettiin kunnostaa ja täydentää. Neuvostoliiton hyökkäys saatiin kuitenkin torjuttua jo Karjalan kannaksella ja välirauha solmittiin 19.9.1944. Linnoitustyöt käskettiin lopettaa syyskuun lopussa, mutta keskeneräiset linnoitteet rakennettiin valmiiksi. Salpalinjan rakentaminen päättyi kokonaan joulukuussa. (Oinonen & Tolmunen 2005, 10 13.) 2
Salpalinjaa ei siis ehditty koskaan rakentaa valmiiksi voimavarojen puutteiden ja jatkosodan syttymisen takia. Sodan jälkeen Salpalinjasta vaiettiin vuosikymmeniksi, koska Suomi halusi luoda hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Linnoitusketju sai nimen Suomen Salpa 10.7.1944, mutta sota-asiakirjoissa siitä käytetään sen virallista Salpa-asema nimeä. (Oinonen & Tolmunen 2005, 12 13.) Kuva 2. Salpaperinne. Kartta Salpalinjasta. 2.2 Salpavaelluksen historia Kaikki alkoi Puolustusvoimien aloitteesta reilut parikymmentä vuotta sitten. Voisiko Salpalinja olla väline kertoa ja näyttää nykypolville, mihin kaikkeen sodanaikaiset sukupolvet olivat valmiit, mitä he tekivät lastensa tulevaisuuden hyväksi? Tätä mietittiin myös puolustusvoimissa noin 20 vuotta sitten. (Ahonen 2011, 14.) Ensimmäinen Salpavaellus järjestettiin vuonna 1994 Miehikkälän Pelimannipäivien yhteydessä, kun Salpalinjan rakentamisen päättymisestä oli kulunut 50 vuotta. Kymen sotilasläänin silloinen komentaja, kenraalimajuri Martti Suokas kutsui alkuvuodesta 1993 koolle kokouksen, jossa ideoitiin tapahtumaa, jolla juhlistettaisiin sodan päättymisen juhlavuotta. Tuossa kokouksessa Miehikkälän kunnan toisena edustajana mukana ollut everstiluutnantti evp. Arto Lavento heitti ajatuksen juhlavaelluksen järjestämisestä Salpalinjaan, sillä Miehikkälässä oli aiemmin järjestetty pieniä vaelluksia ja ne oli todettu toimiviksi. Ideasta innostuttiin ja silloinen 3
sotilasläänin komentaja pyysi Virolahden, Miehikkälän, Ylämaan ja Luumäen reserviläisjärjestöjä järjestämään tapahtuman. (Ahonen 2011, 14 18.) Ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin 8.4.1993. Mitään ei ollut valmiina, reserviläisten piti suunnitella kaikki itse. Vaikka heillä ei ollut rahaa, kokemusta eikä organisaatiota, niin intoa heillä oli. Vaelluksen johtajaksi nimettiin Seppo Pylvänäinen, joka oli Miehikkälän paikallisen pankin johtaja. Pylvänäinen otti pankista henkilökohtaisen 10 000 markan vekselin pakollisiin käteiskuluihin. Ensimmäinen tapahtuma järjestettiin Miehikkälän Pelimannipäivien yhteydessä heinäkuussa 1994. Vaellukselle osallistui 205 vaeltajaa ja Pylvänäinen sai vekselin maksettua pois seuraavana päivänä. (Ahonen 2011, 14 18.) Vaelluksen piti alun perin olla vain kertaluontoinen, mutta siitä tullut palaute pakotti järjestäjiä miettimään sen uudelleen järjestämistä. Muutamien keskustelujen jälkeen päätettiin vaellus järjestää seuraavanakin vuonna. Kahdella eri reitillä vaeltaneet ihmiset halusivat nähdä ja kokea lisää. Seuraavana vuonna vaellukselle osallistui 183 vaeltajaa. Pohja tapahtumalle oli luotu. (Ahonen 2011, 14 18.) Nyt Salpavaellus on järjestetty 20 kertaa ja tavanomaisten patikointireittien ohelle on tullut polkupyörä- ja moottoripyöräreittejäkin. Linnoitteisiin ja korsuihin on päässyt tutustumaan myös meloen ja ratsastaen. Huomionarvoista on myös valtakunnan tason maanpuolustusjärjestöjen osallistuminen vaellukselle. Suomen Rauhanturvaajaliiton toimintasuunnitelmassa vaellus on ollut jo vuodesta 2008 lähtien ja Reserviläisliitto tuli mukaan vaelluksen tiedotukseen vahvasti vuonna 2010. Puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen osallistu vuoden 2013 vaellukselle vaelluksen suojelijan roolissa. (Ahonen 2011, 14 18.) 4
2.3 Salpavaellus nykypäivänä Ensi vuonna järjestetään jo 21. Salpavaellus. Vaellus alkaa ja päättyy Miehikkälän Salpalinjamuseolle. Salpa-asemaan, sen linnoitteisiin, bunkkereihin ja korsuihin pääsee tutustumaan oppaiden avustuksella erilaisilla reiteillä. Osa reiteistä on yön yli kestäviä ja pitkiä, kun taas osa on vain muutaman tunnin kävelykierroksia, joille lapsetkin voivat osallistua. Tämä mahdollistaa myös tapahtuvan kiinnostavuuden säilymisen, sillä kerran yhden reitin vaeltaneet voivat valita seuraavalle vuodelle uuden reitin ja tutustua erilaisiin linnoituksiin uudenlaisissa maisemissa. Kävelymatkat reiteillä vaihtelevat 12 kilometristä 26 kilometriin. Salpavaellusviikonloppu päättyy aina juhlallisesti päätösjuhlaan, joka kerää Salpalinjamuseon pihapiiriin aina rutkasti väkeä. Vaeltajien lisäksi ihmiset lähialueilta tulevat seuraamaan juhlallista ja isänmaalista tilaisuutta. Tapahtuman järjestävät edelleen Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden reserviläisjärjestöt. Puolustusvoimat tukee tapahtumaa Maasotakoulun ja Kymenlaakson Aluetoimiston kautta. Kuva 3. Oinonen, A. 2010. Vaelluksen päätösjuhla. 5
3 Palvelumalli Salpavaelluksesta on kehittynyt merkittävä matkailutapahtuma valtakunnallisesti ja isänmaallisesti ajateltuna, mutta erityisen merkittävä siitä on tullut pienille Kaakonkulman kunnille, Miehikkälälle ja Virolahdelle. Salpavaellus tuo näkyvyyttä ja kerää aiheesta kiinnostuneita matkailijoita ympäri Suomen ja se onkin kiistatta yksi alueen tärkeimmistä kesätapahtumista. Tapahtuma järjestetään aina vapaaehtoistyönä, eivätkä sen oppaat ja taustatoimijat saa siitä sen kummempaa korvausta, kuin hyvän mielen ja tietysti rahaa omalle järjestölle. Salpavaelluksen järjestäminen onkin järjestäjilleen ennen kaikkea maanpuolustustyötä ja kunnian osoitus maamme itsenäisyyden puolesta taistelleille. Tapahtuma järjestetään melko pienen porukan voimin, sillä järjestöjen jäsenmäärätkään eivät ole suuria. 6
4 Asiakkaat Osallistujamäärät ovat vuosien aikana vaihdelleet kahden sadan molemmin puolin. Vuoden 2012 vaellukselle osallistui yhteensä 123 vaeltajaa, mikä on melko normaali määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vaeltajaennätys on vuodelta 2003, jolloin Reino Pietikäisen johtamalla vaelluksella päästiin jopa noin 350 osanottajaan. Lukuun sisältyy patikoijien lisäksi melojia ja polkupyöräilijöitä. Pohjanoteeraus tuli vuonna 2009, jolloin eri syistä johtuen poluille saatiin vain reilut 60 osallistujaa. (Ahonen 2011, 14 18; Salpavaellus, 2006.) Vaikka vaellus tuokin alueelle suhteellisen paljon ihmisiä, eivät he jää yleensä pidemmäksi aikaa Kaakonkulman pieniin kuntiin, sillä majoitustiloja on melko vähän ja ne ovat kalliita. Eniten tarjolla on vuokramökkejä vesistöjen rannoilta. Lähimmät hotellit sijaitsevat naapurikaupungeissa, Haminassa ja Lappeenrannassa. Tapahtuman ansiosta alue jää kuitenkin ihmisten mieliin ja tieto leviää. Se voi ehkä edistää alueen muutakin matkailua tietoisuuden lisääntymisen kautta. Miehikkälässä sijaitseva Salpalinjamuseo ja Virolahden Bunkkerimuseo tukevat alueen sotahistoriallisuutta ja monipuolistavat tarjontaa. Museot ovat itsessään mielenkiintoisia tutustumiskohteita. (Salpavaellus, 2006.) 4.1 Kohderyhmä Salpavaelluksen kohderyhmää ovat koko Suomen reserviläiset ja muut maanpuolustushenkiset ja luonnossa liikkumisesta pitävät ihmiset. Toisaalta vaellukselle osallistujan ei tarvitse olla erityisen kiinnostunut maamme sotahistoriasta, sillä vaellus on myös hyvä tapa irtautua hieman arjesta ja nauttia kesästä kauniissa luonnossa liikkuen. Vaelluksen reiteistä voi valita kevyen, lapsille ja vanhuksillekin sopivan reitin, tai sitten vaativamman kaksi yötä kestävän reitin. Reitit mahdollistavat siis kaikenikäisten vaeltajien osallistumisen. Viime vuodesta alkaen yksi vaelluksen teemoista olikin saada lapset vanhempien tai isovanhempien mukaan vaellukselle ja samalla tutustumaan Salpa-asemaan. (Salpavaellus 2014.) Vaelluksia järjestetään vain suomeksi, joten tämäkin vaikuttaa kohderyhmään. Jos vaellukselle kuitenkin osallistuisi suurehko joukko ulkomaalaisia, vaellus voitaisiin 7
opastaa myös englanniksi. Kysyntää englanninkielisille vaelluksille ei ole kuitenkaan vielä ainakaan ollut. Vaelluksen markkinointia kohdennetaan myös paljon paikallisille yrityksille ja yhteisöille. Jos vaellukselle osallistuu yli kuuden hengen ryhmässä, saa ryhmä siitä yhden osallistujan verran alennusta. 4.2 Asiakashankinta Asiakkaita Salpavaellukselle hankitaan monin keinoin. Vaellukselle osallistuu vuosittain sellaisia vaeltajia, jotka ovat olleet mukana jo vuosia. Kanta-asiakkaille ei ole tarjolla mitään muita etuja, kuin tutut oppaat, järjestäjät ja miljöö. Koska vaellus tehdään lähes täysin vapaaehtoistyöllä, tulevat jotkut vaeltajat aina uudestaan ja uudestaan tukeakseen paikallista reserviläistoimintaa. Vaellus on joillekin osallistujille jo jokakesäinen perinne. Vaellusta markkinoidaan sen omilla nettisivuilla www.salpavaellus.net. Ensimmäinen tiedote tulevan kesän vaelluksesta lähetetään jo tammikuussa kaikkiin maanpuolustuslehtiin, paikallislehtiin ja joihinkin ammattilehtiin. Erittäin tärkeässä osassa tapahtuman mainostamista on myös vaellukselle osallistuneiden siitä muille puhuminen, eli word of mouth. 4.3 Varauskanavat ja myynti Tärkein ja ainut virallinen varauskanava on vaelluksen nettisivut, josta jokainen vaellukselle haluava voi itse ilmoittautua mukaan. Internetsivuilta www.salpavaellus.net löytyy myös kaikki tarvittavat tiedot vaelluksesta, reittivaihtoehdoista ja hinnoista. Varauksen yhteydessä on käytössä ryhmäetu, jossa suuremman ryhmän kerralla ilmoittava saa alennusta yhden tai kahden henkilön verran, ryhmän koosta riippuen. Reittien hinnat vaihtelevat 75 eurosta 90 euroon per aikuinen ja 40 eurosta 45 euroon per 15-vuotias. Hintaan sisältyy kuljetukset ja ruokailut reitin aikana. 8
5 Imago ja kilpailuetu Virolahden ja Miehikkälän reserviupseerikerhot saivat tunnustusta Salpalinjalla tehtävästä työstä viime vuonna, kun he saivat Reserviupseeriliiton vuoden maanpuolustusteko-palkinnon. Tämä toi Salpavaellukselle myös paljon positiivista julkisuutta. Palkinnon myöntämistä perustellaan näin: Perusteluissa korostuu yhdistyksen ansiokas ja pitkäaikainen toiminta Salpalinjan tunnettavuuden lisäämiseksi ja sitä kautta sotiemme veteraanien ja linnoittajaveteraanien työn esillä pitämiseksi ja kansalaisten maanpuolustustahdon kohottamiseksi. Kaksikymmentä kertaa järjestetyn Salpavaelluksen järjestelytehtävät ovat vain osa Virolahden ja Miehikkälän reserviupseerikerhon monipuolista toimintaa Salpalinjan hyväksi. (Suomen Reserviupseeriliitto). Vastaavanlaista tuotetta ei ole tarjolla Suomessa. Toki kaikenlaisia vaelluksia on tarjolla, mutta ei samalla teemalla. Vaelluksen kohde, Salpa-asema, on myös ainutlaatuinen monumentti, jonka rakentamiseen liittyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja muistoja, joita on kerätty sotiemme veteraaneilta ja sodan ajan Lotilta ja joita vaelluksen oppaat kertovat eteenpäin vaeltajille. Ne ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita kertomuksia. Kymenlaaksossa Salpavaellukselle ei ole samantapaisia kilpailijoita, mutta pienillä paikkakunnilla, joissa on vähän ihmisiä, kaikki kesäviikonloppuisin järjestettävät tapahtumat kilpailevat samoista osanottajista. Luontovaelluksia ei kuitenkaan Kymenlaakson alueella järjestetä ohjatusti muualla kuin Kouvolassa Repoveden kansallispuistossa. 9
6 Oma arvio tuotteesta Vaelluksen nettisivut ovat toimivat ja siistit. Kuvia edellisiltä vaelluksilta on paljon ja ne ovat laadukkaita. Tapahtumaan on riittänyt osallistujia joka vuosi ja siitä on muodostunut tärkeä perinne alueen tapahtumakalenteriin. Vaellus tuokin suuren määrän matkailijoita Kaakonkulmalle. Osallistua voivat niin lapset kuin aikuiset, kunnosta riippumatta, joten kohderyhmä on laaja. Reittien hinnat ovat kilpailukykyisiä ja oppaista näkee, että he eivät tee töitä rahasta vaan sydämestä. Tapahtuma on siis vapaaehtoistyötä parhaimmillaan ja oiva kunnianosoitus maamme itsenäisyyden puolesta taistelleille. Mielestäni kaikkien tulisi nähdä Salpalinja ja ajatella miten suuri työ sen rakentamisessa on ollut, varsinkin kun siihen aikaan työkoneita ei juuri ollut apuna. Toimiva kokonaisuus. 10
Lähteet Ahonen T. 2011. Salpavaellus ei jäänyt juhlakaluksi. Kymen Vartio, 27, s. 14 18. Luettavissa: http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/6dc0b1804109378b81c2e576d81d57d5/kyme N%2BVARTIO%2B2011.pdf?MOD=AJPERES&CONVERT_TO=url&CACHEID =6dc0b1804109378b81c2e576d81d57d5 Luettu 23.4.2014 Oinonen A, Tolmunen A. 2005. Matka Salpalinjalle. Edita Prima Oy. Helsinki. Salpavaellus 2013. Salpavaellus. Saatavissa: http://www.salpavaellus.net Luettu: 22.4.2014 Salpaperinne. Suunnittelu. Saatavissa: http://www.salpaperinne.fi/rakentaminen/organisaatio Luettu: 20.4.2014 Suomen Reserviupseeriliitto. Uutiset. Saatavissa: http://www.rul.fi/uutiset/vuodenmaanpuolustusteko-tunnustuspalkinto-salpalinjan-vaalijoille/ Luettu: 27.4.2014 11