Veneilijä ja ympäristö

Veneilijä ja ympäristö VALINNOILLASI VAIKUTAT

Kuva: Ossi Hakulinen Luonnon kauneus rentouttaa ja antaa voimia Itämeri ja järvemme tarvitsevat hyvää huolenpitoa. Parasta huolenpitoa on kunnioittava suhtautuminen sekä kanssaihmisiin että luontoon. Vesistöjen tilaan alettiin kiinnittää huomiota puoli vuosisataa sitten. Moni vesistö paranikin merkittävästi 1970- ja 1980-luvuilla tehtyjen yhdyskuntien ja teollisuuden vesiensuojelutoimenpiteiden ansiosta. Sittemmin kehitys on tyrehtynyt, ja erityisen huolestuttavaa on järvien, jokien ja rannikkovesien rehevöitymisen lisääntyminen. Näkyvimmän kuvan vesistöjen tilasta antaa sinilevä. Siitä kerrotaan ja sitä kuvataan. Runsaina esiintyminä sinilevä voi aiheuttaa uidessa ihoreaktioita ja nieltynä pahoinvointia. Liikumme vesillä juuri silloin, kun levien kasvukausi on voimakkaimmillaan. Tässä oppaassa on käsitelty niitä keskeisiä keinoja, joilla vähennämme vesistön kuormittamista. Vaikka vesien tilaan vaikuttavat monet suuret tekijät, veneilijä voi omilla toimillaan kantaa kortensa kekoon. Roskaaminen osoittaa suurta välinpitämättömyyttä, joten muistathan tämän: Minkä tuot tullessasi, sen viet mennessäsi.

Rannikkoveden laatu Länsi-Uudenmaan saaristossa kesinä 2003 2006. Luokittelu perustuu klorofyllia-arvoihin. Skaala on erinomaisesta huonoon. (Malin Lönnroth) Kuva: Harri Sane Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Rannikkoveden laatu vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen, kuten Länsi-Uudenmaan saariston kuvasarjasta näkyy. Luokittelu perustuu klorofylli-arvoihin, ja skaala on erinomaisesta huonoon. (Malin Lönnroth, 2007) Rannikkoveden laatu Länsi-Uudenmaan saaristossa kesinä 2003 2006. Luokittelu perustuu klorofyllia-arvoihin. Skaala on erinomaisesta huonoon. (Malin Lönnroth) 2003 2004 2005 2006 Rehevöityminen vesistöjemme keskeisin ongelma Rehevöityminen on kasvien perustuotannon reipasta kasvamista, joka johtuu lisääntyneestä ravinteiden saatavuudesta. Maalla rehevöityminen on hyvä asia, koska kasvit kasvavat hyvin ja luonto näyttää voimakkaalta. Vesistössä rehevöityminen merkitsee planktonlevien, ranta-alueilla rihmalevien ja vesikasvien lisääntymistä. Alkuun päässeen rehevöitymisen pysäyttäminen on hankalaa. Pohjaan painuvan runsaan biomassan hajoaminen kuluttaa veden happea. Kun pohjan vesikerros muuttuu hapettomaksi, sinne sitoutunut fosfori ja typpi vapautuvat uudelleen kiertoon. Itämeren suuri ongelma on sen sisäinen kuormitus. Vaikka kaikki ravinnepäästöt saataisiin heti loppumaan, ravinteita vapautuu pohjasta vielä monia vuosia. Sisäisen kuormituksen hidastamiseksi on pohjien happitilannetta parannettava pienentämällä biomassan perustuotan- toa. Siksi typen ja fosforin kulkeutumista veteen on vähennettävä. Vaikka veneilyn päästöt ovat verraten vähäisiä, ongelmana on, että päästöt ajoittuvat juuri kiihkeimpään kasvukauteen ja osuvat ennestäänkin kuormitetuille alueille. On löydettävä keinot ihmisten toiminnasta aiheutuvan hajakuormituksen pienentämiseksi merkittävästi. Tähän tarvitaan vahvaa tahtoa kaikilta, myös veneilijöiltä. Asenteilla ja elämäntavoilla on suuri merkitys!

Käymäläjätteet aina tyhjennyspisteisiin Vastuullinen veneilijä tyhjentää käymäläjätesäiliönsä aina tyhjennyspisteisiin, ei milloinkaan sisävesistöön eikä mereen. Samalla suojellaan myös uimavesiä, kun taudinaiheuttajat eivät päädy vesiin. Kesäkuukausien aikana merellä ja järvillämme liikkuu yli miljoonaa veneilijää. Satamista ja seurojen tukikohdista löytyy käymälöitä, mutta monilla on käytössä myös oma veneen vesikäymälä ja nykyisin pakollinen käymäläjätesäiliö. Tyhjennysasemien verkosto kehittyy koko ajan. Niiden kysyntä ja käyttö lisäävät paineita uusien perustamiseen ja olemassa olevien toiminnan parantamiseen. Ethän ruoki leväkasvustoa käymäläjätteillä.

Kuva: Harri Sane Harmaat vedet suosi fosfaatittomia aineita Harmaita vesiä syntyy veneessä ruuanlaitossa, siivouksessa ja peseytymisessä. Pesuaineet sisältävät usein fosfaatteja tai muita luontoon sopimattomia aineita. Pesuaineiden joutumista vesistöön on yritettävä välttää, ja fosfaatittomia aineita tulee suosia. Pesuaineiden käyttö ei aina ole edes tarpeen. Pesualtailla varustettujen veneiden poistoputkiin voi asentaa kolmitiehanan. Sen avulla jätevedet voi johtaa irralliseen säiliöön, jonka voi tyhjentää maissa. Harmaiden vesien imeyttäminen maahan on aina parempi vaihtoehto kuin suoraan veteen johtaminen, sillä maaperän mikrobit hajottavat jäteveden orgaanisia aineita. Ruuantähteet eivät kuulu vesistöömme missään muodossa.

Jätehuolto veneellä vaikuta jätteiden määrään Jätelaissa on roskaamiskielto. Ympäristöön ei saa jättää roskaa eikä likaa. Roskaaja voidaan määrätä siivoamaan jälkensä ja saastuttaja maksamaan aiheuttamansa vahingot. Veneilijä voi vaikuttaa jätteiden määrään ostopäätöksillään. Ylipakatut tuotteet, kertakäyttöastiat ja muovikassit eivät kuulu vastuullisen veneilijän ostoslistaan. Ensisijaisesti on pyrittävä ehkäisemään jätteen syntyä. Pienellä vaivannäöllä ja kekseliäisyydellä jätteiden lajittelun voi toteuttaa veneessäkin. Näin sekajätteen määrä vähenee merkittävästi. On hyvä muistaa, että jätteen polttaminen on kiellettyä. Ruokajätteet toimitetaan aina jäteastiaan, ei koskaan veteen. Minkä tuot tullessasi, sen viet mennessäsi.

Kuva: Kimmo Mustonen / Vastavalo.fi Polttoaineet vähennä päästöjä oikealla ajotavalla Nykyiset moottorit ovat niin ympäristöystävällisiä kuin vain teknisesti on mahdollista. Yksittäinen veneilijä ei pysty vaikuttamaan päästöihin muulla tavoin kuin huoltamalla moottoria säännöllisesti ja järkevällä ajotyylillä. Tyhjäkäynti ja huippunopeudella ajaminen lisäävät ympäristöhaittoja. Järkevintä on löytää taloudellisin ja ympäristöä säästävin nopeus. Tankatessa vain veneilijä itse pystyy estämään polttoaineiden valumisen kannelle ja veteen. Säiliöstä ulos pyrkivä ilma työntää polttoainettakin ulos, ja siksi tankin täyttöaste on opittava tuntemaan. Veneeseen voi hankkia ylitäytön eston esimerkiksi täyttöhelan alle laajennuksen, joka ottaa vastaan ylipursuavan polttoaineen ja palauttaa sen takaisin säiliöön. Vahingon sattuessa ei missään tapauksessa sovi kaataa pesuainetta veteen, jotta veden pinnan värjäytyminen ei paljastaisi tapahtunutta. Pieninä määrinä bensiini haihtuu veden pinnasta suhteellisen nopeasti. Dieselin haihtuminen on hitaampaa, mutta sekin haihtuu. Pesuaine vaikuttaa veden pintajännitykseen siten, että polttoaine muodostaa värittömiä pisaroita, jotka vajoavat pohjaan. Pohjalla polttoaine hajoaa todella hitaasti ja siirtyy helpommin vesieliöihin. Estä polttoaineen valuminen vesistöön.

Myrkkymaalit vältä tarpeetonta pohjamaalausta Kiinnittymisenesto- eli antifoulingvalmisteet ovat myrkkymaaleja. Veneen pohjaan kiinnittyy limaa, leviä, merirokkoa, levärupea, sinisimpukoita tai pitkiä suolilevähapsuja. Tällainen biologinen kerros veneen pohjassa voi hidastaa veneen vauhdin puoleen ja lisätä uppoumarunkoisen moottoriveneen polttoainekulutusta jopa 40 %. Vaihtoehto myrkkymaaleille on ekomaali, joka tarvitsee oman pohjamaalin. Myrkkymaalien haittavaikutukset on otettava huomioon myös venettä kunnostettaessa, sillä telakalle jäävät maalien jäänteet joutuvat helposti veteen ja maaperään. Tarpeetonta pohjamaalausta tulee välttää. Vanhaa maalipintaa voi paikata kuluneista kohdista. Jos veneen voi helposti nostaa maihin, pohjaa ei tarvitse maalata. Pohjaan kiinnittyneet vesieliöt kuolevat, kun vene on maissa vähintään kolme päivää. Myrkkymaalaus on turhaa vähäsuolaisilla alueilla, kuten järvillä, jokien suistoalueilla ja rannikolla Kotkasta itään ja Vaasasta pohjoiseen. Hyvä vaihtoehto maalaukselle on pohjan harjaus heinä elokuun vaihteessa. Kerää hionnassa irtoava maali talteen pressun tai imurin avulla ja vie se ongelmajätepisteeseen.

Kuva: Ossi Hakulinen ÖLJYT Jos veneen moottorista valuu öljyä, moottori on syytä huoltaa. Pienistä öljymääristä pilssissä ja moottoritilassa voi huolehtia käyttämällä öljynimeytysmattoa. Öljyinen matto on ongelmajätettä. ONGELMAJÄTTEET Ongelmajätteet viedään keräyspisteeseen, joita on kaatopaikkojen ja huoltoasemien yhteydessä. Tärkeimmät veneilyssä syntyvät ongelmajätteet ovat jäteöljyt, suodattimet, öljyyntyneet pilssivedet, akut, paristot, erilaiset liuottimet ja maalit sekä maalien hiontajätteet. HÄTÄRAKETIT Vanhentuneet hätäraketit ja soihdut tulee toimittaa myyjälle tai poliisille, ellei ole mahdollisuutta osallistua luvalliseen hätärakettien ampumaharjoitukseen. PESUAINEET JA KEMIKAALIT Kotioloista ja autoilusta tutut puhdistusaineet eivät aina sovi käytettäväksi veneessä. Vesillä puhdistukseen on syytä valita biologisesti hajoavia tuotteita.

Veneilijöiden teot Itämeren hyväksi Itämeren puolesta -verkkohaastattelun satoa Veneen käyttö, hoito ja huolto Käytän öljynimeytysmattoa. Huolehdin pilssivedet aina ongelmajätteisiin. Aktivoin pohjan keväällä, vältän tarpeetonta myrkkymaalausta. En sekoita pohjasedimenttiä, en käytä suuria potkuritehoja matalissa vesissä. Harmaiden vesien käsittely Pesen astiat maissa / imeytän veden maahan. Käytän luontoa säästäviä pesu- ja puhdistusaineita. Jos tiskaan veneessä, johdan veden septitankkiin. Asennekasvatuksen ja esimerkin voima Jaan kokemuksia ja tietoa muiden veneilijöiden kanssa. Hankin jatkuvasti tietoa pysyäkseni ajan tasalla. Toimin esimerkkinä muille. Veneilijöiden toiveena toimivat järjestelmät 1. Toimiva roskis Jätteistä huolehtiva Roska Roope ja Pidä Saaristo Siistinä -toimintatapa. 2. Jätteistä huolehtiminen kunnostuksia ja huoltoja tehtäessä Organisointivastuu pursiseuroilla ja telakkaväellä. 3. Septitankkien tyhjennys Septi pitää voida tyhjentää helposti ja kätevästi samalla kun tankkaa polttoainetta ja vettä. Konkreettisia tekoja Itämeren hyväksi Itämeri-verkkohaastattelussa veneilijät kertoivat yli 500 tekoa Itämeren hyväksi. Lisäksi veneilijät arvioivat teon tärkeyden / vaikuttavuuden. Nelikenttäkuvasta näkyy, että eniten mainintoja (= suurin pallo) kertyi veneiden käyttöön, huoltoon ja hoitoon liittyvistä asioista, mutta niitä ei koettu merkityksellisimmiksi teoiksi Itämeren hyväksi. Kaikkein tärkeimpinä (= vihreä pallo ylimpänä) pidettiin roskiin ja jätteisiin liittyviä asioita. Itämeren hyväksi toimivien yhdistysten tukeminen koettiin myös teoksi, jolla on vaikutusta. Fountain Park, Hanna Ali-Melkkilä (2009).

Kuva: Ossi Hakulinen Hyvät veneilytavat kunnioita luontoa ja kanssaihmisiä Tarpeeton ajelu, melu ja aallokko eivät kuulu hyvään veneilytapaan. Potkurivirrat nostavat matalassa vedessä pohjan sedimenttiä, mikä huonontaa veden laatua. Aallokko myös vahingoittaa rantakasvillisuutta, jota tarvitaan pidättämään valumavesien humusta ja ravinteita, ja joka monesti on vesilintujen pesimäaluetta ja kalojen kutupaikka. Käyntisatamissa on tarjolla palveluita ja virkistäytymismahdollisuuksia. Veneilyyn kuuluu myös poikkeaminen suojaisiin luonnonsatamiin. Satamien pienet vesialueet ovat erityisen herkkiä paikalliseen veden, kasvillisuuden ja eläimistön muutoksiin. Liiku satamissa hitaasti aaltoja nostattamatta ja pienillä potkurivirroilla.

Jokamiehenoikeudet yleisesti hyväksytty maan tapa Saat: liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia onkia ja pilkkiä veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä. Et saa: aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia häiritä riistaeläimiä kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta tehdä avotulta toisen maalle ilman lupaa, tai metsäpalovaroituksen aikaan ollenkaan häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla roskata ympäristöä ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia. Lisätietoa www.ymparisto.fi, www.purjehdusjaveneily.fi Julkaisija: Suomen Purjehdus ja Veneily ry, Muokattu versio vuonna 2009 julkaistusta vihkosesta Luonnonmukainen veneily (yhteistyössä Suomen Navigaatioliitto ja Uudenmaan ympäristökeskus). Ulkoasu ja taitto: Riikka Sulkamo Painotalo: PunaMusta Oy, Joensuu 2011 Kansikuva: Hannu Laine ISBN 978-952-67232-1-1