HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja

1 LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU Hyvinkää HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja Heidi Rantala Syyskuu 2008

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SÄHKÖNJOHTOKYKY... 3 3 VEDEN HAPPAMUUS... 4 4 VÄRILUKU... 4 5 KOKONAISFOSFORI... 5 6 ORTOFOSFAATTI... 5 7 KOKONAISTYPPI... 6 8 AMMONIUMTYPPI... 6 9 HAPPIPITOISUUS... 7 10 KEMIALLINEN HAPENKULUTUS (CODMN)... 8 11 KIINTOAINE... 8 12 HYGIENIABAKTEERIT... 9 13 JOHTOPÄÄTÖKSET... 9 LÄHTEET... 10

3 1 JOHDANTO Mäntsälän Hunttijärven eteläisen laskuojan vedenlaadun seuranta toteutettiin 6.3-1.7.2008. Näytteenottokertoja oli kolme; 6.3, 24.4 ja 1.7. Viimeisellä näytteenottokerralla, 1.7.2008, maa oli vettynyt lähipäivien runsaiden sateiden vuoksi. Myös itse ojan vedessä oli silmin havaittavissa hiukkasia. Näytteiden tulokset poikkeavatkin huomattavasti muista näytteenottokerroista. Raportissa on vertailun vuoksi esitetty kahden muun Hunttijärveen laskevan ojan vedenlaatutuloksia vuodelta 2007. Bakteerinäytteet vietiin tutkittavaksi Hyvinkään kaupungin laboratorioon, muut laboratoriotutkimukset analysoitiin Hyvinkään Laurean laboratoriossa. Vedenlaadunseurannan ohjauksesta vastasi lehtori (FL) Rauni Varkia. Koulun laboratoriossa analyyseja oli tekemässä opiskelijat Helena Muttilainen, Lasse Kumpulainen ja Heidi Rantala. 2 SÄHKÖNJOHTOKYKY Sähkönjohtokyky ilmaistaan lyhenteellä ms/m. Se kertoo veteen liuenneiden suolojen määrän. Suomen sisävesissä sähkönjohtokyky on yleensä 5-10 ms/m. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2004a.) Sähkönjohtokyky mitattiin ojan näytteenottopisteeltä sähkönjohtokykymittarilla. Maaliskuun sähkönjohtokyvyksi mitattiin 8,21 ms/m ja huhtikuun sähkönjohtokyky oli 8,04 ms/m. Nämä tulokset siis vastaavat Suomen sisävesien keskimääräisiä tuloksia. Heinäkuun mittaustulos on huomattavasti suurempi kuin edellisten mittauskertojen, sähkönjohtokyky oli silloin 24,8 ms/m. Ennen heinäkuun näytteenottoa oli ollut runsaita sateita ja maa oli vettynyt. Ojan vesi oli kauttaaltaan pienten hiukkasten sotkemaa. Huuhtouman mukana tulleet orgaaniset ainekset vapauttavat hajotessaan ioneja ja sähkönjohtavuus kasvaa. Sähkönjohtokyky ms/m 8,21 8,04 24,8 Järvisillanojan sähkönjohtavuus oli suurimmillaan 37,7 ms/m syyskuussa 2006 ja alhaisimmillaan 11,8 ms/m maaliskuussa 2007. Avojärvenojan sähkönjohtokyky oli suurimmillaan 16,7 ms/m joulukuussa 2006 ja alhaisimmillaan 6,2 ms/m helmikuussa 2007.

4 3 VEDEN HAPPAMUUS Veden happamuutta kuvataan ph-asteikolla, joka kertoo kuinka paljon vedessä on vapaita vetyioneja. Suomen vesistöjen ph-arvo on yleensä 6-7 välillä, eli ne ovat lievästi happamia. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2004b.) Ojan ph-taso mitattiin näytteenottopaikalla vesinäytteestä ph-mittarilla. Ojan ph-taso on pysynyt melko tasaisena koko näytteidenottojakson aikana. Maaliskuun ph oli 6,40, huhtikuun 6,93 ja heinäkuun 6,49. ph 6,40 6,93 6,49 Järvisillanojan ph vaihteli hieman läpi vuoden. Korkein ph-arvo oli 7,08 heinäkuussa 2007 ja alhaisin 6,56 tammikuussa 2007. Avojärvenojan ph pysyi samana koko syksyn (6,95) ja vuoden alusta ne alkoivat hieman vaihdella. Korkein ph-arvo oli 7,22 kesäkuussa 2007 ja alhaisin arvo oli 6,47 maaliskuussa 2007. 4 VÄRILUKU Veden väri ilmoitetaan yksiköllä mg Pt/l. Suomen vesistöt ovat tyypillisesti humuspitoisia ja humusaineet antavat vesistöille ominaisen ruskean värin. Keskimäärin Suomen vesistöjen väriluku on 51 mg Pt/l. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2004c.) Vesinäytteen väriluku mitattiin laboratoriossa komparaattorilla. Maaliskuun väriluvuksi mitattiin 20 mg Pt/l ja huhtikuun tulos oli 25 mg Pt/l. Näiden tulosten perusteella oja oli lievästi humuspitoinen. Heinäkuun mittauksissa väriarvoksi saatiin 150 mg Pt/l. Veden värin ohjearvojen mukaan se luokiteltaisiin erittäin humuspitoiseksi. Väriarvoa oli luultavasti nostanut runsaiden sateiden mukanaan tuomat huuhtoumat. Väriluku 20 25 150

5 Järvisillanojan väriluku oli syyskuusta 2006 kesäkuuhun 2007 välillä 50-150 mg Pt/l. Heinä- ja elokuussa väriluvut olivat huomattavan suuria, heinäkuussa 1000 mg Pt/l ja elokuussa 500 mg Pt/l. Avojärvenojan korkeimmat väriluvut olivat huhti- ja elokuussa 2007, jolloin väriluku oli 200 mg Pt/l. Maaliskuussa 2007 väriluku oli alhaisimmillaan, se oli 50 mg Pt/l. Eteläisen laskuojan väriluvut olivat maalis- ja huhtikuun osalta pienempiä kuin Avojärven- ja Järvisillanojan lukemat. Vain Heinäkuun tulokset kohosivat yhtä korkeisiin lukemiin. 5 KOKONAISFOSFORI Fosforipitoisuuden mittayksikkö on µgp/l. Luonnontilaisissa karuissa vesissä kokonaisfosforipitoisuus on alle 10 µgp/l ja pitoisuuden kohotessa lähelle 20 µgp/l leväntuotanto lisääntyy selvästi. Yli 50 µgp/l sisältävät vedet luokitellaan erittäin reheviksi. (Oravainen, 1999.) Kokonaisfosforin määritys tehtiin SFS EN 1189 standardin mukaan. Maaliskuussa kokonaisfosforipitoisuus oli niin matala, että tulos jäi alle määritysrajan. Huhtikuun tulosten mukaan oja luokiteltaisiin lievästi reheväksi. Heinäkuussa kokonaisfosforipitoisuus oli kohonnut huomattavasti ja rehevyysluokitus nousi erittäin rehevään. Runsaiden sateiden mukana tullut huuhtouma on lisännyt kokonaisfosforin määrää. Kokonaisfosfori µgp/l alle määritysrajan 26,0* 12,0 * eri näytteet samalta päivältä 76,17 Järvisillanojan kokonaisfosforipitoisuus oli välillä 25-160 µgp/l. Heinäkuussa 2007 pitoisuus kohosi poikkeuksellisesti, jolloin arvo oli 400 µgp/l. Avojärvenojan fosforipitoisuus oli välillä 55-130 µgp/l, lukuun ottamatta huhtikuun 2007 tulosta, jolloin pitoisuus oli 260 µgp/l. 6 ORTOFOSFAATTI Ortofosfaatin mittayksikkö on µg/l. Ortofosfaatti tarkoittaa kokonaisfosforin liuennutta osaa, joka on sellaisenaan levästölle käyttökelpoinen. Suomen vesistöissä Ortofosfaatin määrä on yleensä vähäistä. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2004d.) Ortofosfaatin määrityksessä käytettiin SFS EN 1189 standardia. Eteläisen laskuojan ortofosfaatin määrä on pysynyt matalana kaikilla tutkimuskerroilla.

6 Ortofosfaatti µg/l 4,54* 5,35 6,96** 2,96 8,22 * rinnakkaisnäyte ** eri näytteet samalta päivältä Korkeimmat ortofosfaattipitoisuudet sekä Järvisillanojassa (992,5 µg/l) että Avojärvenojassa (606,7 µg/l) mitattiin elokuussa 2007. Pääasiassa Järvisillanojan ortofosfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 18 170 µg/l. Avojärvenojan pitoisuudet olivat yleensä alle 100 µg/l. 7 KOKONAISTYPPI Kokonaistypen mittayksikkö on µgn/l. Suomen luonnontilaisten kirkkaiden vesistöjen typpipitoisuus on keskimäärin 200-500 µgn/l. Humuspitoisissa vesissä typpeä on 400-800 µgn/l. Typpeä voi olla jopa yli 1000 µgn/l hyvin ruskeissa vesissä. (Oravainen, 1999.) Eteläisen laskuojan kokonaistyppipitoisuudet ovat suuria koko mittauskauden aikana. Kokonaistyppi µgn/l 1500 1200 1200 Järvisillanojassa korkeimmat pitoisuudet olivat marraskuussa 2006 (3900 µgn/l) ja heinäkuussa 2007 (3800 µgn/l). Touko- ja kesäkuussa 2007 typpipitoisuudet olivat alimmillaan alle 1000 µgn/l. Avojärvenojan typpipitoisuudet olivat suurimmillaan marraskuussa 2006 (8200 µgn/l) ja joulukuussa 2006 (7800 µgn/l). Kesäkuussa 2007 pitoisuus oli alhaisimmillaan, se oli 200 µgn/l. 8 AMMONIUMTYPPI Ammoniumtyppi on vesien tuotannon kannalta hyvin keskeinen ravinne. Luonnonvesissä ammoniumtyppeä on keskimäärin 0,03-0,3 mg/l. Jos ammoniumtypen määrä ylittää arvon 1 mg/l, pitoisuus viittaa jätevesipäästöihin. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2004e.) Ammoniumtypen määrityksessä käytettiin Hach-menetelmää. Menetelmässä oli tapahtunut systemaattinen virhe, jonka syytä ei ole pystytty selvittämään. Testimittausten avulla on las-

7 kettu kerroin, jolla alkuperäiset tulokset on laskettu uudelleen ja korjattu. Uudet tulokset ovat siis verrannollisia toistensa kanssa, mutta ovat matalampia kuin alkuperäiset. Sekä maaliskuun että huhtikuun vesinäytteiden ammoniumtyppipitoisuus oli 0,06 mg/l. Heinäkuun ammoniumtyppipitoisuus oli korkeampi. Määritetty arvo oli silloin 0,3 mg/l. Todennäköisesti sateista johtunut huuhtouma on huuhtonut typpeä lähialueelta ojaan. Kaikilla mittauskerroilla pitoisuudet olivat luonnonvesien keskimääräistä tasoa. Ammoniumtyppi mg/l 0,06 0,06 0,3 Järvisillanojan ammoniumtyppipitoisuus vaihteli välillä 0,07 0,56 mg/l ja Avojärvenojassa pitoisuus vaihteli välillä 0,12 0,64 mg/l. 9 HAPPIPITOISUUS Veteen liuennut hapen määrä ilmoitetaan mg/l. Happipitoisuuksia vertailtaessa on huomioitava myös happikyllästysaste, joka ilmaistaan prosentteina. Veden happipitoisuus riippuu monista tekijöistä mm. lämpötilasta, ilmanpaineesta ja veden biokemiallisista prosesseista. Happipitoisuus on yleensä talvisin suurempi, koska kylmä vesi pystyy sitomaan itseensä enemmän happea. Happea kuluttavat myös kasvien ja eläinten hengitys sekä bakteerien hajotustoiminta. (Särkkä, 1996, 50-52.) Maaliskuussa ja huhtikuussa happipitoisuus on pysynyt lähes samana ja happipitoisuus on hyvä. Heinäkuussa happipitoisuus on laskenut huomattavasti. Happipitoisuuden syynä on runsas humuspitoisuus. Happiprosentti 93,6 93,6 46,2 Happiluku mg/l 12,80 11,78 4,5 Suurimmillaan Järvisillanojan ja Avojärvenojan happipitoisuudet olivat helmikuussa 2007, jolloin se oli lähellä 18 g/l. Happiprosentti oli silloin n. 120 %. Alhaisimmillaan happipitoisuus on

8 ollut ojissa syyskuussa 2006 sekä heinä- ja elokuussa 2007,jolloin pitoisuudet ovat olleet alle 8,0 g/l. 10 KEMIALLINEN HAPENKULUTUS (CODMN) Vesistöissämme CODMn-arvo on yleensä 10-20 mg/l 02. Kirkkaissa vähähumuksisissa vesissä arvo on alle 4 mg/l 02. Kyse ei ole vielä huomattavasta humuspitoisuudesta, jos CODMn -arvo on alle 10 mg/l 02. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2004f.) Tulokseen voivat vaikuttaa myös muut hapen kulutusta aiheuttavat asiat, kuten esim. jätevedet ja metsätalous. Maaliskuun mittauksen tulokseksi saatiin 1, 29 mg/l 02 ja huhtikuun tulos oli 3,84 mg/l 02. Näiden tulosten perusteella oja luokiteltaisiin vähähumuksiseksi. Heinäkuussa CODMn-arvo oli kohonnut huomattavasti. Arvo silloin oli 26 mg/l 02. Runsas humuspitoisuus ja sateista johtuva huuhtouma ovat syynä suuren kemiallisen hapenkulutuksen arvoon. COD 1,29 3,84 26 Avojärvenojan kemiallinen hapenkulutus vaihteli välillä 6-15 mg/l 02 ja Järvisillanojan vaihtelu oli välillä 5,5-15 mg/l 02. 11 KIINTOAINE Kiintoaineen määrä ilmoitetaan muodossa mg/l. Kiintoainepitoisuuden hyvän ja välttävän raja-arvo on 8 mg/l ja sisävesien kiintoainepitoisuuden suositusarvo on EU:n kalastusdirektiivin mukaan alle 25 mg/l. (Lehtinen & Salmi, 2005, 18.) Maaliskuussa ja huhtikuussa kiintoainepitoisuus jäi alle hyvän ja välttävän raja-arvon. Heinäkuussa pitoisuus oli noussut huomattavasti. Kovat sateet ovat huuhtoneet maa-ainesta ja lisänneet kiinto-aineen määrää heinäkuun näytteenottokerralla.

9 Kiintoaine mg/l 3,368 4,4 88 vedessä ylim. pohja- ja pintasakkaa Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat suuresti Järvisillanoja ja Avojärvenojan mittauksissa. Järvisillanojan pitoisuudet olivat 0-11,8 mg/l ja Avojärvenojassa 0-13,2 mg/l. 12 HYGIENIABAKTEERIT Suolistoperäisten bakteerien määrää ilmoitetaan lyhenteellä pmy/100 ml, mikä tarkoittaa pesäkkeitä muodostavia yksiköitä 100 millilitrassa vettä. Yleisluokituksen mukaan erinomaisessa laatuluokassa suolistobakteereja on alle 10 ja hyvässä laatuluokassa 10-50 pmy/100 ml. (Suomen ympäristökeskus, 2006.) Maalis- ja huhtikuussa vesinäytteissä ei ollut havaittavissa lainkaan hygieniabakteereja. Heinäkuun vesinäytteessä sekä suolistoperäisiä enterokokkeja että E. coli-bakteereja oli havaittavissa. Suolistoperäiset enterokokit pmy/100ml 0 0 37 E.coli MPN/100ml 0 0 3 Järvisillanojassa E. Colia oli välillä 500-1700 pmy/100 ml ja Avojärvenojassa kesä- ja elokuussa ei ollut lainkaan havaittavissa bakteereja, mutta heinäkuussa niitä oli 250 pmy/100 ml. Suolistoperäisiä enterokokkeja Järvisillanojassa oli välillä 5-14 pmy/100 ml ja Avojärvenojassa niitä oli välillä 6-48 pmy/100 ml. 13 JOHTOPÄÄTÖKSET Eteläinen laskuoja oli maaliskuun ja huhtikuun tulosten mukaan tasoltaan hyvä tai lievästi rehevöitynyt. Heinäkuun tulosten mukaan oja luokiteltaisiin erittäin rehevöityneeksi. Heinäkuun tuloksiin vaikuttivat näytteenottopäivää edeltäneet runsaat sateet. Maa oli vettynyt ja huuhtouman mukana ojan oli kulkeutunut runsaammin ravinteita valuma-alueelta. Kokonaistyppipitoisuudet olivat jokaisella näytteenottokerralla suuria.

10 Eteläisen laskuojan valuma-alue on pienempi kuin Järvisillanojan tai Avojärvenojan valumaalueet. Asutusta ja peltoja oli Eteläisen laskuojan valuma-alueella huomattavasti vähemmän kuin Järvisillan- ja Avojärvenojan valuma-alueilla. Näytteenottopisteen vieressä oli hakkuualue, joka saattaa osaltaan vaikuttaa huuhtouman mukanaan tuomien ravinteiden määrään. LÄHTEET Lehtinen, N. & Salmi, P. 2005. Sykärinjärven vedenlaatu ja sedimenttianalyysi. Oravainen, R. 1999. Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi. [WWW-dokumentti]. <http://www. kvvy.fi/cgi-bin/tietosivu_kvvy.pl?sivu=opasvihkonen.html>. (Päivitetty 11.11.1999). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004a. Sähkönjohtokyky. [WWW-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12883&lan=fi>. (Päivitetty 15.4.2004). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004b. ph-arvo. [WWW-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12875&lan=fi>. (Päivitetty 15.4.2004). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004c. Veden väri. [WWW-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12874&lan=fi>. (Päivitetty 15.4.2004). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004d. Fosfaattifosfori. [WWW-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12877&lan=fi>. (Päivitetty 15.4.2004). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004e. Ammoniumtyppi. [WWW-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12881&lan=fi>. (Päivitetty 15.4.2004). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004f. Kemiallinen hapenkulutus. [WWW-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12882&lan=fi>. (Päivitetty 15.4.2004). Suomen ympäristökeskus. 2006. Suolistobakteerit vedenlaadun kuvaajina. [WWWdokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=179125&lan=fi>. (Päivitetty 12.1.2006). Särkkä, J. 1996. Järvet ja ympäristö Limnologian perusteet. Gaudeamus: Tampere. http://www.kvvy.fi/cgi-bin/tietosivu_kvvy.pl?sivu=kokonaistyppi.html