Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi

Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Työ- ja elinkeinokeskus Tekes Finpro Matkailun edistämiskeskus Lapin liitto

Bioenergia Toimialaraportti Markku Alm 8/2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Käyntiosoite Aleksanterinkatu 4 00170 HELSINKI Postiosoite PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) 16001 Telekopio (09) 1606 3666 8/2011 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Toimialaraportti Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Markku Alm Toimialapäällikkö Varsinais-Suomen ELY-keskus Julkaisuaika 24.11.2011 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Bioenergia-alan toimialaraportti Tiivistelmä Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2010 bioenergiatoimialaan kuuluvien yritysryhmien tuotannon bruttoarvo oli 788 miljoonaa euroa ja jalostusarvo 184 miljoonaa euroa. Bioenergia-alan toimintaa harjoitettiin kaikkiaan 969 toimipaikassa, jotka työllistivät yhteensä 4300 henkilöä. Yrityksistä 87,6 % oli alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Näiden mikroyritysten osuus alan liikevaihdosta oli 62,9 % ja työpaikoista 36 %. Vuonna 2010 uusiutuvan energian kokonaiskäytöstä 12,2 % oli vesi- ja tuulivoiman käyttöä, 16,2 % pienpuun käyttöä, 29,5 % teollisuuden ja energiantuotannon puunkäyttöä, metsäteollisuuden jäteliemien käyttöä 34 % ja 8,1 % muiden uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Muiden energialähteiden ryhmä sisältää lämpöpumppujen tuottaman energian, kierrätyspolttoaineet, biokaasun ja muiden biopolttoaineiden käytön osuuden. Suurin osa bioenergia-alan yrityksistä on hyvin pieniä mikroyrityksiä. Toimialan yrityksistä vain harva on kansainvälistynyt merkittävästi. Suuren ryhmän tällä toimialalla toimivista yrityksistä muodostavat maatilat, joilla maatalouden toiminnan ohella harjoitetaan lämpöyrittäjätoimintaa tai energiaraaka-aineiden tuotantoa. Tämä johtuu luontaisesti siitä, että 1/3 maamme metsistä on maatalouden harjoittajien omistuksessa. Puuperäiset energia raakaaineet muodostavat merkittävän osan bioenergian kokonaistuotannostamme tällä hetkellä ja näin on myös tulevaisuudessa. Bioenergia-alan yritykset toimivat pääsääntöisesti kotimarkkinoilla ja erityisen usein alueellisella tai enintään maakunnallisella tasolla. Merkittävin vientituote on ollut puupelletti. Vuoden 2010 kotimaan 290 000 tonnin tuotannosta 191 000 tonnia eli 65 % vietiin ulkomaille, lähinnä Ruotsin ja Tanskan pellettimarkkinoille. Pelletin tuonti Suomeen sen sijaan laski edellisvuoden 50 000 tonnista 18 000 tonniin. EU:n uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi vahvistamat velvoitteet eri jäsenmaille luovat merkittävän kasvumahdollisuuden bioenergia-alan toimijoille. Suomessa biokaasun, etanolin ja biodieselin tuotanto sekä peltobiomassojen hyödyntäminen ovat edelleen vasta toiminnan alku- ja kehittelyvaiheessa. Ely-keskuksen yhteyshenkilö: Markku Alm, markku.alm@ely-keskus.fi, puh 0400-864945 TEM:nyhdyshenkilö:Tieto-osasto/Toimialapalvelu/Esa Tikkanen,esa.tikkanen@tem.fi, puh. 050 040 5459 Asiasanat ISSN 1795-9985 Kokonaissivumäärä 84 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-585-1 Hinta - Kustantaja

Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 PB 32 Telefon 010 606 000 00170 HELSINGFORS 00023 STATSRÅDET Telefax (09) 1606 2166 8/2011 Författare Markku Alm Branschchef Närings-, trafik- och miljöcentralen i Egentliga Finland Publiceringstid 24.11.2011 Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Branschrapport om bioenergisektorn Referat Enligt preliminära uppgifter från Statistikcentralen uppgick bruttovärdet av produktionen hos de företagsgrupper som ingår i bioenergisektorn år 2010 till 788 miljoner euro och förädlingsvärdet till 184 miljoner euro. Verksamhet inom bioenergisektorn bedrevs på sammanlagt 969 verksamhetsställen, som sysselsatte totalt 4300 personer. Av företagen var 87,6 % mikroföretag, som sysselsatte färre än 10 personer. Dessa mikroföretag svarade för 62,9 % av omsättningen och 36 % av arbetsplatserna inom sektorn. Av den totala användningen av förnybar energi 2010 utgjorde användningen vatten- och vindkraft 12,2 %, användningen av klenvirke 16,2 %, användningen av trä inom industrin och energiproduktionen 29,5 %, användningen av avlut från skogsindustrin 34 % och användningen av andra förnybara energikällor 8,1 %. I gruppen andra energikällor ingår energi producerad med värmepumpar, återvinningsbränslen, biogas och andra biobränslen. Största delen av företagen inom bioenergisektorn är mycket små mikroföretag. Endast få företag inom sektorn har i högre grad internationaliserats. En stor grupp inom denna sektor är jordbruksföretagen, som utöver jordbruksverksamhet också bedriver produktion av värme eller energiråvaror. Detta har naturliga orsaker, eftersom en tredjedel av vårt lands skogar ägs av jordbruksidkare. För närvarande och också i framtiden har träbaserade energiråvaror en betydande roll i vår totala produktion av bioenergi. Företagen inom bioenergisektorn är huvudsakligen verksamma på hemmamarknaden och speciellt ofta på regional nivå eller på sin höjd på landskapsnivå. Den viktigaste exportartikeln har varit träpellet. Av den inhemska produktionen på 290 000 ton år 2010 gick 191 000 ton, dvs. 65 %, på export, närmast till pelletmarknaden i Sverige och Danmark. Importen av pellet till Finland sjönk däremot från 50 000 ton året innan till 18 000 ton. De förpliktelser som EU har ålagt de olika medlemsländerna för att främja användningen av förnybara energikällor, ger aktörerna inom bioenergisektorn en betydande tillväxtmöjlighet. I Finland är produktion av biogas, etanol och biodiesel samt utnyttjande av åkerbiomassor fortfarande först i begynnelse- och utvecklingsskedet. Kontaktperson vid närings-, trafik- och miljöcentralen: Markku Alm, markku.alm@ely-keskus.fi, tfn 0400-864945 Kontaktperson vid ANM: Avdelningen för kunskapshantering/esa Tikkanen@tem.fi, tfn 050 040 5459 Nyckelord ISSN 1795-9985 Sidoantal 84 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN 978-952-227-585-1 Pris - Förläggare

Sisällys Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 9 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 9 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 9 2 Toimialan rakenne... 12 2.1 Yritykset ja toimipaikat... 12 2.2 Aloittaneet ja lopettaneet sekä konkurssiin haetut yritykset... 12 2.3 Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin... 13 2.4 Henkilöstön määrä... 16 2.5 Toimialan alueellinen jakauma... 17 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 22 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva... 22 3.2 Kotimaan markkinat... 30 3.2.1 Puupolttoaineet... 31 3.2.2 Peltobiomassat... 38 3.2.3 Viljelemätön biomassa... 39 3.2.4 Biokaasu... 39 3.2.5 Biodiesel ja etanoli... 43 3.2.6 Lämpöyrittäjyys... 46 3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta... 50 3.3.1 Vienti... 51 3.3.2 Tuonti... 51 4 Investoinnit ja kapasiteettitilanne... 53 4.1 Investoinnit... 53 4.2 Kapasiteettitilanne... 54 5 Taloudellinen tila... 56 5.1 Kustannusrakenne, kannattavuus ja taloudellinen asema... 56 5.1.1 Bioenergiaryhmä... 56 5.1.2 Lämpöyrittäjäryhmä... 57 5.1.3 Hakeyrittäjäryhmä... 59 5.1.4 Energiapuuyrittäjäryhmä... 61 6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehit tämistarpeet... 64 6.1 Menestystekijät... 64 6.2 Keskeiset ongelmat... 64 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 5

6.3 Keskeiset kehittämistarpeet... 66 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla... 70 7.1 Visio... 70 7.2 Markkinoiden kehitys... 71 7.2.1 Kotimarkkinat... 71 7.2.2 Vientimarkkinat... 76 7.3 Koulutus ja kehitystoiminta... 77 8 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 78 9 Julkinen rahoitus... 79 9.1 ELY-keskuksen palvelut... 79 9.2 Tekes-palvelut... 82 9.3 Finnvera Oyj:n palvelut... 82 9.4 Finpron palvelut... 82 10 Lähteet... 83 11 Liitteet... 84 6 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Saatteeksi Vuosittain päivitettävä toimialaraporttien sarja käsittää yhdeksän päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, kone- ja laiteteollisuus, puutuoteteollisuus, luonnonkiviteollisuus ja kaivosalan, bioenergia, matkailu, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internet -sivuilla ositteessa www.temtoimialaraportit.fi. Toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online -kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa ao. raportin kohdalta. Lisäksi Toimiala Online tietopalvelusta saa nykyisin vapaasti paljon tilastotietoja osoitteesta www.toimialapalvelu.fi. Raportissa käsitellään toimialan rakennetta, markkinoita, tyypillisiä piirteitä, taloudellista tilaa sekä kehittämistarpeita ja tulevaisuuden näkymiä. Lähteenä käytetään viimeistä saatavissa olevaa tietoaineistoa ja toimialan yritysten näkemyksiä. Julkaisut palvelevat alan yritysten, yrittäjien, rahoittajien sekä yksityisen ja julkisen sektorin alaa palvelevien organisaatioiden ja sidosryhmien tarpeita. Tämä toimialaraportti käsittelee Pk-bioenergia-alan yritysryhmiä, jotka on koottu työvoima- ja elin keinoministeriön (TEM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) yritystoiminnan rahoittamiseen liittyvistä asiakasrekistereistä. Lisäksi yritysryhmää on täydennetty alan eri sektoritoimijoiden ja edunval vontatahojen omista yritysrekistereistä. Raporttiin sisältyvät erillisinä yritysryhminä energiapuun korjuu, hakkeen tuotanto, lämpöyrittäjyys sekä edellisiä sektoriryhmiä laajempi bioenergiaryhmä. Bioenergian kokonaiskäyttö lisääntyy merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Suurin osa lisäyksestä tulee puubiomassoista. Bioenergia on merkittävin vaihtoehto fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi tulevaisuudessa. Bioenergian hintakilpailukyky on vielä heikko perintei sempiin energia muotoihin nähden, mutta se paranee koko ajan korvaavien fossiilisten polttoaineiden hintojen noustessa päästökaupan mekanismeista ja energiaverojen korotuksesta johtuen. Toimialana bioenergia-ala on merkittävän kasvupotentiaalin omaava osa suomalaista maa- ja met sätaloutta, metsäteollisuutta sekä energia- että ympäristöteknologia-alan teollisuutta. Alan tuotan tolaitokset ovat sijoittuneet eri puolille maata tarjoten näin merkittävästi toimeentuloa ja työtä myös kasvukes kusten ulkopuolisille ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun alueille. Toimialapäälliköt ovat laatineet toimialaraporttien tueksi omat rahoitusnäkemyksensä ensisijaisesti ELY-keskusten tukien suuntaamiseksi sekä yritystoiminnan kehittämiseksi. Rahoitusnäkemykset edustavat kunkin tekijän henkilökohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena on, että rahoitusnäkemykset yhdessä toimialaraporttien ja Toimiala Online-tilastokuvien kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka osaltaan tukee eri tahoja yrityshankkeiden valmistelussa sekä työvoiman koulutuksen suuntaamisessa. Rahoitusnäkemykset -julkaisu on aiemmin ollut vain viranomaiskäytössä, mutta nyt se on vapaasti saatavilla, edellyttäen kuitenkin rekisteröintiä (jolla saa samalla käyttöönsä toimialaraportit). Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia tämän raportin laatimiseen myötävaikuttaneita sekä erityi sesti siinä kannustaneita. Toivon, että julkaisu palvelee mahdollisimman hyvin TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 7

myös toimialalla toimivien ja toimintaansa vasta aloittavien yritysten sekä eri sidosryhmien tarpeita. Salossa 31.10.2011 Markku Alm Toimialapäällikkö 8 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Biomassoiksi kutsutaan eloperäisiä, fotosynteesin kautta syntyneitä kasvimassoja. Näistä tuotettuja polttoaineita taas kutsutaan biopolttoaineiksi. Bioenergia on biopolttoaineista saatua energiaa. Biopolttoaineita saadaan Suomessa metsissä ja pelloilla kasvavista biomassoista sekä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden energian tuo tantoon soveltuvista orgaanisista jätteistä. Bioenergia on osa uusiutuvista energialähteistä. Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergiaa, maalämpöä sekä aal loista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa. Uusiutuvien energialähteiden merkittävimmät edut uusiutumattomiin energialähteisiin verrattuna ovat niiden pienemmät ympäristövaikutukset (ekologiset hyödyt) ja kestävän kehityksen periaatteisiin perustuva käyttö (uusiutuvuus). Suomessa bioenergian käyttö on noin neljännes koko valtakunnan energiankulutuksesta. Bioenergia edustaa lähes 90 % uusiutuvista energialähteistä. Tämä toimialaraportti koostuu neljästä tätä raporttia varten erikseen kootusta yritysryhmästä: hakkeen tuotanto energiapuun korjuu lämpöyrittäjyys muu bioenergiayrittäjyys ryhmä (biokaasun, biodieselin ja etanolin tuotanto, peltobiomassan tuotanto, polttopuiden ja pellettien tuotanto) Kuhunkin yritysryhmään kuuluu vain keskisuuria (alle 250 työntekijää), pieniä (alle 50 työntekijää) ja mikroyrityksiä (alle 10 työntekijää). Suuret yri tykset (yli 250 työntekijää) on jätetty tämän raportin tarkastelun ulkopuolelle. Bioenergian toimialaa ei ole luokiteltu tilastokeskuksen TOL 2008 toimialaluokituksessa. 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Energiaklusterin toiminnot liittyvät kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin, sillä ne kaikki hyödyntävät energiaa toiminnoissaan. Tämä puolestaan aiheuttaa vaikutuksia ja riippuvuuksia etenkin ympäristöön. Energiaklusterin rajaus on klusterin laajuuden vuoksi ongelmallista. Koska klusteri myös leik kaa muita klustereita, lisää tämä rajauksen probleemaa. Ongelmia aiheuttaa myös se, että klusterin suurimmat toimijat ovat kuuluneet ja katsoneet myös itse kuuluvansa johonkin muuhun toimialaan, esim. metsäklusteriin (energian kulutus ja tuotto) tai metalliklusteriin (energiateknologia). Toisaalta myös ympäristöklusterin toiminnat voidaan sijoittaa kaikkiin klusterirakennelmiin. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 9

Suomalaisen energiaklusterin ympärille on muodostunut mittava teollisuus- ja tuotantokeskittymä. Korkealaatuiset tuotteet, korkea teknologian taso, kilpailukyky ja menestyminen markkinoilla pe rustuvat yhteistyöhön alan teollisuuden, laitevalmistajien, raaka-ainetoimittajien, tutkimus- ja ke hittämistoiminnan sekä asiakkaiden välillä. Markkinoiden vapautumisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan haasteet luovat uudenlaisia ja kasva via mahdollisuuksia yleisesti suomalaiselle energiatekniikalle ja erityisesti uusiutuvien energioiden ja energian käytön teknologioille. Energiaklusteri on kaksijakoinen ja muodostuu energiateknologian ja energialiiketoiminnan osa klustereista. Energiateknologian osaklusteri kattaa energian tuotannon ja jakelun, koneita, laitteita ja järjestelmiä tuottavan teollisuuden ja konsultoinnin. Osaklusteri on vientivetoinen ja pitkälti kan sainvälisessä omistuksessa. Merkittävä osa toiminnasta on suurten monikansallisten yritysten omistuksessa. Energialiiketoiminnan osaklusteri sisältää energian tuotannon, muunnon ja jakelun sekä energian ja polttoaineen jalostuksen. Osaklusteri toimii kotimarkkinoilla, mutta sen tuotteiden kilpailukykyi syys luo kilpailuedun suomalaiselle vientiteollisuudelle. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen energialiiketoimintaklusteri on osoittautunut hyvin kilpailukykyiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta luo pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa tarvetta uudistaa energian tuotannon rakenteita vähemmän ilmastopäästöjä aiheuttavaan ja energiatehokkaampaan suuntaan. Tämä luo uusia ja kasvavia mahdollisuuksia energiateknologian osaklusterille. Päästökauppameka nismit luovat tulevaisuudessa uutta kysyntää hyvin perinteisillekin ratkaisuille. Kuitenkin eniten korostuvat uusiutuvien energioiden ratkaisut niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Ilmastonmuutoksen torjunta aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, jotka heijastuvat päästömak suina ja veropaineina kuluttajille. Toisaalta ilmastonmuutoksen torjunnan aktiviteetin ja kysynnän lisäys luo uusia työpaikkoja myös haja-asutusalueille. Tulevaisuuden ratkaisut perustuvat kestävään kehitykseen - vähemmän päästöjä ja vähemmän resursseja vaativaan suuntaan. Samaa kehitystä edustavat ympäristöperusteiset polttoainevalinnat ja uusiutuvat energialähteet. Energian suhteellinen hinta ja sitä kautta sen merkitys tuotannontekijänä korostuvat. Tietotekniikan hyödyntämisellä voidaan parantaa hyötysuhteita ja säästää resursseja uusissa ratkai suissa ja mahdollistaa entistä hajautetumpi sekä paikallisempi ja paikallisiin polttoaineisiin perus tuva energiantuotanto. Hajautetun energian tuotannon järjestelmät perustuvat samalla myös älyk käisiin tuotteisiin ja palveluihin. Tietotekniikan soveltaminen ja älykkäät tuotteet auttavat myös matala-arvoisten tai ympäristömielessä vaativien polttoaineiden ja energialähteiden hyödyntämistä. Materiaalitekniikka on avainasemassa parannettaessa prosessien hyötysuhteita ja laitteiden elinikää sekä energian varastointia ja kierrätettäväksi sopimattomien jätteiden energiakäyttöä. Bioteknologia tarjoaa mahdollisuuksia energiantuotantoon etenkin polttoaineiden bioteknisen tuotannon ja jalos tamisen alueella. Perinteisesti bioenergia-ala on hahmotettu kiinteäksi osaksi metsätaloutta ja metsäteollisuutta. Tu levaisuudessakin puuperäiset raaka-aineet muodostavat merkittävimmän osuuden bioenergiasta, mutta merkittävän kasvupotentiaalin omaavat myös ympäristö- ja jäte- 10 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

huoltoon liittyvät ratkaisut. Näitä ovat esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivuvir rat, hajaasutusalueiden jätevesilietteet ja kotieläintaloudesta peräisin oleva lanta. Kuva 1. Energiateknologian klusteri Suomessa Hajautettu energiantuotanto Sähkön jakelu ja käyttö MERINOVA Pohjanmaa Sähkön ja lämmöntuotantoteknologiat HERMIA Pirkanmaa VISIO 2013 Suomalaisen energiateknologiaklusterin asema kansainvälisesti kasvavilla energiateknologian alueilla on merkittävä. Kasvua vauhdittavat teollisuuslähtöiset tutkimus-, kehitysja koulutusympäristöt. Tulevaisuuden perusenergiat Materiaalitekniikka PRIZZTECH Satakunta Bioenergia Metsäteollisuuden energian käyttö JYVÄSKYLÄ INNOVATION Keski-Suomi Biopolttoainetuotanto CO 2 -vapaat teknologiat JOENSUUN TIEDEPUISTO / Varkaus Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo Lähde: Energiateknologian klusteriohjelma TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 11

2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Suomessa oli 581 bioenergia-alan pk-yritystä vuonna 2009. Yritysten määrän kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli 4,8 prosenttia. Vuoden 2009 tilastotietojen mukaan toimialalla oli 969 toimi paikkaa, kasvua edellisvuodesta 14,9 prosenttia (kuva 2). Toimipaikkojen lukumäärä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2000 lähtien. Suu rimman ryhmän muodostavat mikroyritykset. Mikroyrityksiä alan yrityksistä oli 87,6 prosenttia, pie niä ja keskisuuria yrityksiä oli yhteensä 12,4 prosenttia. Pienien ja keskisuurien yritysten lukumäärää ei ole erikseen eritelty lähdeaineistossa. Vuoden 2010 yritys- ja toimipaikkatiedot valmistuvat tilastokeskuksessa vasta tämän raportin julkaisemisen jälkeen. Kuva 2. Bioenergia-alan toimipaikkojen lukumäärän kehitys vuonna 2001 2009. 1 200 1 000 800 800 843 969 600 400 408 461 502 546 555 620 200 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Tilastokeskus/Yritys- ja toimipaikkarekisteri 2.2 Aloittaneet ja lopettaneet sekä konkurssiin haetut yritykset Toimintansa aloittaneita ja lopettaneita yrityksiä ei voida tilastoida tämän toimialaraportin yhtey dessä. Tilastokeskuksen toimipaikka- ja yritysrekisteristä ei voida tuottaa näitä tietoja. Tilastoinnin mahdollistaminen edellyttäisi, että tilastokeskuksen toimiala luokitus (TOL 2008) sisältäisi erillisen bioenergia-alan toimialaluokan alatoimialoineen. Luokitukset perustuvat Suomessa ja muissakin jäsenmaissa EU:n määrittelemiin (Eurostat) tilastorakenteisiin. Nykyisessä toimialaluokituksessa (TOL 2008) ei ole erityistä uusiutuvan- tai bioenergia-alan luokittelua. 12 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

2.3 Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin Vuonna 2009 toimialan yritysryhmittäin yhteenlaskettu liikevaihto oli 788 miljoonaa euroa. Liikevaihto kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 5 %. Liikevaihdon kasvuun ovat vaikuttaneet uusiutuvien energianlähteiden käyttöönottoon liittyvät uudet tavoitteet. Liikevaihdon merkittävämpää kasvua rajoitti vuonna 2009 metsäteollisuuden tuotannon lasku. Tällöin tavanomaisten fossiilisten polttoaineiden kuten öljy, kivihiili ja maakaasu käyttö lisääntyi bioenergiaraaka-aineiden kustannuksella. Energialaitoksiin ei ollut saatavilla riittävästi ja riittävän edullista bioenergiaraaka-ainetta. Alan liikevaihdosta 62,9 % syntyi yli 10 hen kilöä työllistävissä Pk-yrityksissä ja 37,1 % alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä. Toimipaikoittainen liikevaihto on vaihdellut varsin merkittävästi yritysryhmittäin (kuva 3). Alhai simmat toimipaikkakohtaiset liikevaihdot ovat lämpöyrittäjyyden yritysryhmässä vaihdellen vuo sittain 291 000 eurosta 416 000 euroon. Energiapuunkorjuussa (ENP) sen sijaan toimipaikkakohtainen liikevaihto on ollut kasvussa vuodesta 2002 alkaen, vaihdellen 464 000 eurosta aina 725 000 euroon vuonna 2007. Tämän jälkeen on tapahtunut käänne huonompaan suuntaan ja toimipaikkakohtainen liikevaihto on pudonnut vuoden 2009 tasolla 547 000 euroon. Hakeyritysryhmän toimipaikkakohtainen vuosiliikevaihto on ollut laskussa vuodesta 2005 lähtien, päätyen 901 000 euroon vuonna 2009. Kuva 3. Bioenergia-alan yritysryhmien liikevaihto/toimipaikka (tuhatta ) vuosina 2001 2009. 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lämpö Hake ENP Bio Lähde: Tilastokeskus/Yritys- ja toimipaikkarekisteri Lämpöyritysryhmän yritysten liikevaihto (kuva 4) on kehittynyt vuoden 2005 loppupuolelta lähtien voimakkaimmin kaikista neljästä yritysryhmästä. Kasvu on ollut tasaisen nousujohteista koko 2000-luvun. Lämpö-ryhmän yritysten liikevaihdon kehitykseen vuoden 2009 taantuma vaikutti vähiten tarkastelluista yritysryhmistä, sillä liikevaihto kasvoi tuolloin muista ryhmistä poiketen vuositasolla tarkasteltaessa 7,7 prosenttia vuoden takaisesta. Not- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 13

kahdus ajoittui ainoastaan vuoden kolmannelle neljännekselle. Kehitys reipastui edelleen vuonna 2010, kun kasvua vuoteen 2009 verrattuna kertyi 19,3 prosenttia. Kuva 4. Liikevaihdon kehitys lämpöyrittäjäryhmässä vuosina 2000 2011. Indeksi 2005=100 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 01/2000 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 01/2011 Alkuperäinen Kausitasoitettu Trendi Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu Hakeyritysryhmän (kuva 5) muutaman vuoden kestänyt liikevaihdon reipas kasvu taittui vuoden 2008 viimeisellä vuosineljänneksellä ja lasku jatkui edelleen seuraavan vuoden kolmella ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Hakeyritysryhmän liikevaihto väheni vuonna 2009 reilut 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Hakeryhmä ei toipunut taantumasta muista tarkasteltavista ryhmistä poiketen, sillä vuoden 2010 liikevaihdon kehitys pysyi vuoden 2009 tasolla. Vuoden 2011 tammi-huhtikuussa liikevaihdon kehitys pysyi edelleen alavireisenä jokaisella tarkasteltavalla kuukaudella; tammikuussa liikevaihto laski 6,4 prosenttia vuoden takaisesta. Eniten liikevaihto painui helmikuussa (-9,6 %). Kuva 5. Liikevaihdon kehitys hakeyritysryhmässä vuosina 2000 2011. Indeksi 2005=100 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 01/2000 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 01/2011 Alkuperäinen Kausitasoitettu Trendi Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 14 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Energiapuu-yritysryhmässä (kuva 6) liikevaihto on ollut tasaisessa nousussa koko 2000-luvun. Ryhmässä liikevaihdon kehitys kääntyi ensimmäistä kertaa negatiiviseksi tarkasteltavalla ajanjaksolla vuonna 2009. Tällöin yritysryhmän liikevaihto supistui taantuman puristuksessa 10,6 prosenttia vuoden takaisesta. Ryhmän liikevaihtokehitys kuitenkin elpyi jälleen vuonna 2010. Liikevaihdon kasvu voimistui selvästi huhti marraskuun välisellä ajalla liikevaihdon kohotessa varsin myönteisesti, korkeimmillaan yli 50 prosentilla edellisvuodesta. Vuodelle 2011 tultaessa liikevaihto edelleen nousi, mutta maltillisemmin kuin vuonna 2010. Kuva 6. Liikevaihdon kehitys energiapuu-yritysryhmässä vuosina 2000 2011. 250 200 Indeksi 2005=100 150 100 50 0 01/2000 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 01/2011 Alkuperäinen Kausitasoitettu Trendi Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu Bioenergian yritysryhmässä (kuva 7) yleistaloudellinen taantuman vaikutus näkyi liikevaihdon hienoisena laskuna. Vuonna 2010 liikevaihdon kehitys oli edelleen myönteistä. Liikevaihdon vuosikasvuksi kirjattiin 9,9 prosenttia. Bioenergia-ryhmän liikevaihto jatkoi kasvua edelleen vuonna 2011; tammi huhtikuussa liikevaihto kohosi 6,2 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajanjaksosta. Kuva 7. Liikevaihdon kehitys bioenergiayritysryhmässä vuosina 2000 2011. 250 200 Indeksi 2005=100 150 100 50 0 01/2000 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 01/2011 Alkuperäinen Kausitasoitettu Trendi Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 15

Kuvassa 8 on esitetty kaikkien yritysryhmien trendikuuvajat samassa kuvassa. Taloustaantuman (2008) vaikutus näkyy hake- ja energiapuuyritysryhmissä. Erityisesti hakeyritysryhmässä liikevaihto ei ole palannut takaisin kasvu-uralle taantumajakson jälkeen, kuten on tapahtunut lyhyen notkahduksen jälkeen energiapuuryhmässä vuoden 2009 puolivälissä. Sen sijaan lämpöyrittäjä- ja bioenergiayritysryhmässä trendikuvaajissa taloustaantuman vaikutusta ei merkittävästi näy. Tässä yhteydessä esitetyt indeksit mittaavat liikevaihdon muutosta suhteutettuna vuoden 2005 tasoon. Aineistona on verohallinnon maksuvalvonta-aineisto (kokonaisaineisto), jonka lisäksi hyödynnetään tilastokeskuksen omaa kuukausittaista tiedon suorakeruuta sekä vuositilastoja. Liikevaihto tarkoittaa arvonlisäveroaineistosta saatuja myyntitietoja, josta on poistettu mm. käyttöomaisuuden myynnit ja muita varsinaiseen liiketoimintaan kuulumattomia eriä. Liikevaihdossa on mukana sekä kotimaan myynti että vienti. Kuva 8. Liikevaihdon trendivertailu toimialan eri yritysryhmissä vuosina 2000 2011 (huhtikuun loppuun). 300 250 Indeksi 2005=100 200 150 100 50 0 01/2000 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 01/2011 Bio Lämpö Hake Energiapuu Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.4 Henkilöstön määrä Bioenergia-alan henkilöstön (sisältää kaikki neljä yritysryhmää) määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2001 lähtien, lukuun ottamatta vuotta 2006. Vuonna 2009 bioenergian toimiala työllisti 4300 henkilöä, kun edellisen vuoden määrä oli 3958. Työntekijöiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta 8,6 prosenttia. Alan työpaikoista 64 % on yli 10 henkilöä ja 36 % alle 10 henkilöä työllistävissä yrityksissä. 16 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 9. Henkilöstön määrä bioenergia-alalla vuosina 2000 2009. 5 000 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 4 300 3 882 3 958 3 603 3 712 3 613 3 302 2 747 2 951 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Tilastokeskus/ Yritys- ja toimipaikkarekisteri 2.5 Toimialan alueellinen jakauma Vuonna 2009 suurin bioenergian yritysryhmistä oli bioyritysryhmä, jonka toimipaikkoja oli yhteensä 621 kappaletta. Liikevaihdon määrä on 534 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä yhteensä 3086. Pienin ryhmistä on lämpöyrittäjäryhmä, jonka toimipaikkoja oli vuonna 2009 tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin tietojen mukaan 72 kappaletta. Liikevaihdon määrä oli noin 30 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä yhteensä 112. Taulukko 1. Bioenergia-alan yritysryhmien toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2009 Ryhmä Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Bio 621 534 644 3 086 Energiapuu 156 85 271 677 Hake 120 108 080 425 Lämpö 72 29 962 112 Yhteensä 969 757 958 4 300 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Toimipaikkojen lukumäärällä mitattuna toimialan painopistealueita ovat Keski-Suomen, Pohjois-Poh jan maan, Etelä-Savon ja Etelä-Pohjanmaan alueet (taulukko 2). Vähiten alan toimipaikkoja on La pissa. Muutokset toimipaikkojen lukumäärissä edelliseen vuoteen verrattuna ovat olleet vähäisiä. Toimiala työllistää eniten Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Liikevaihdon määrällä mi tattuna suurimpia ovat Keski-Suomi, Uusimaa ja Häme. Taulukoissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 on esitetty eri yritysryhmien toimipaikkojen lukumäärät, liike vaihto ja henkilöstö koko maassa yhteensä sekä ELY- keskusalueittain, mikäli se havaintoyksiköiden lukumäärän perusteella on ollut mah dollista. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 17

Taulukko 2. Koko bioenergia-alan toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä ELY-keskuksittain vuonna 2009 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto 1000 Henkilöstö Uusimaa 59 65 550 241 Varsinais-Suomi 68 36 705 181 Satakunta 61 44 546 169 Häme 42 48 282 282 Pirkanmaa 66 42 193 267 Kaakkois-Suomi 40 35 572 208 Etelä-Savo 86 34 383 246 Pohjois-Savo 82 40 186 389 Pohjois-Karjala 74 16 789 98 Keski-Suomi 86 263 951 1 032 Etelä-Pohjanmaa 85 31 269 202 Pohjanmaa 51 11 985 126 Pohjois-Pohjanmaa 119 43 672 423 Kainuu 28 19 856 286 Lappi 11 1527 10 Yhteensä 958 736 465 4 158 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Bioenergiaryhmän liikevaihdon ja henkilöstön kokonaismäärän perusteella toiminta on merkittävintä Keski-Suo messa, Pohjois-Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Bioenergiaryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstömäärä ELY-keskuksittain on esitetty taulukossa 3. Tilastokeskukseen toimi tetun bioenergiayrittäjäryhmän kato tilinpäätöstietoja kiinnitettäessä oli merkittävän suurta. Asiaa selittää se, että suuri osa bioenergiayrittäjyydestä tapahtuu maatalouden tuotantotoiminnan harjoittamisen ohella luonnollisena henkilönä. Tämä toiminta ei tilastoidu tilastokeskuksen tilinpää töstietoihin tai yritys- ja toimipaikkarekisteri tietoihin. Sama ilmiö koskee myös hakeyrittäjäryhmää, energiapuuyrittäjyyttä ja lämpöyrittäjyyttä. 18 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 3. Bioenergiaryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2009 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 41 46 522 177 Varsinais-Suomi 37 15 315 104 Satakunta 46 29 008 137 Häme 21 33 787 168 Pirkanmaa 45 30 570 203 Kaakkois-Suomi 21 18 258 103 Etelä-Savo 55 11 887 124 Pohjois-Savo 45 17 692 226 Pohjois-Karjala 52 16 789 98 Keski-Suomi 62 239 964 901 Etelä-Pohjanmaa 44 17 207 125 Pohjanmaa 32 6 496 97 Pohjois-Pohjanmaa 84 29 767 329 Kainuu 21 19 856 286 Lappi 8 1 527 10 Yhteensä 614 534 644 3 086 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Lämpöyrittäjäryhmän osalta toiminta oli merkittävintä Varsinais-Suomessa, Pohjois-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjan maalla. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkare kisteristä löytyivät vain yllä olevan taulukon 4 mukaiset toimipaikkatiedot. Ilmiö johtuu samasta seikasta kuin bioener giayritysryhmässä. Merkittävää osaa lämpöyrittäjätoiminnasta harjoitetaan maatalouden tuotanto toiminnan ohella ja näin ollen liiketoiminnan tiedot eivät välity tilipäätöstietoihin tai yritys- ja toi mipaikkarekisterin tietoihin. Edellä mainitusta ongelmasta hyvänä esimerkkinä käy Etelä-Pohjanmaan toimipaikkojen määrä yllä olevassa taulukossa. Laitosten kokonaismäärä Etelä-Pohjanmaalla on todellisuudessa yli 70. Työtehoseuran ylläpitämän ja puuenergianeuvojien keräämän vuosittaisen lämpöyrittäjärekisterin mukaan yksittäiset yrittäjät vastasivat lämmöntuotannosta 170 laitoksessa vuoden 2010 lopulla. Osakeyhtiöt vastasivat lämmöntuotannosta 173 laitoksessa. Yhdellä yrityksellä on yleisesti hoidossaan useampia laitoksia. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 19

Taulukko 4. Lämpöyrittäjäryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2008 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 3 1 682 5 Varsinais-Suomi 19 15 076 57 Satakunta 3 457 1 Häme 4 585 3 Pirkanmaa 8 1 288 3 Kaakkois-Suomi 2.... Etelä-Savo 4 1 393 3 Pohjois-Savo 7 1 815 6 Pohjois-Karjala 1.... Keski-Suomi 3 705 3 Etelä-Pohjanmaa 4 1 424 6 Pohjanmaa 6 1 443 2 Pohjois-Pohjanmaa 5 432 2 Lappi 2.... Yhteensä 71 26 300 91.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Energiapuuryhmän toiminta on keskittynyt Etelä-Savoon, Pohjois-Savoon, Keski-Suomeen ja Hämeeseen (taulukko 5). Taulukko 5. Energiapuuryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2008 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 5 387 8 Varsinais-Suomi 5 2 825 10 Satakunta 5 543 6 Häme 13 8 587 70 Pirkanmaa 7 4 512 37 Kaakkois-Suomi 9 5 246 42 Etelä-Savo 21 14 749 100 Pohjois-Savo 21 14 038 125 Pohjois-Karjala 11.... Keski-Suomi 13 11 165 93 Etelä-Pohjanmaa 21 5 350 42 Pohjanmaa 6 1 830 18 Pohjois-Pohjanmaa 13 4 122 35 Kainuu 6.... Yhteensä 156 73 353 188.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 20 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Hakeyritysryhmän toiminta on merkittävimmin keskittynyt Uudellemaalle, Satakuntaan, Kaakkois-Suomeen ja Keski-Suomeeen (taulukko 6). Taulukko 6. Hakeyritysryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2008 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 10 16 959 51 Varsinais-Suomi 7 3 489 9 Satakunta 7 14 538 24 Häme 4 5 323 41 Pirkanmaa 6 5 823 24 Kaakkois-Suomi 8 12 068 63 Etelä-Savo 6 6 354 20 Pohjois-Savo 9 6 641 33 Pohjois-Karjala 10.... Keski-Suomi 8 12 117 39 Etelä-Pohjanmaa 16 8 281 28 Pohjanmaa 8 2 216 9 Pohjois-Pohjanmaa 17 9 350 58 Kainuu 1.... Lappi 3.... Yhteensä 120 103 160 399.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 21

3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen energiayhteistyöhön. EU:n vuonna 1997 julkistama Valkoinen kirja asetti tavoitteeksi kaksinkertaistaa uusiutuvien energianlähteisiin perustuvan ener gian osuus, kolminkertaistaa bioenergian käyttö ja 10-kertaistaa biosähkön tuotanto vuoteen 2010. USA julkisti vastaavan ohjelman. Myös siellä oli tavoitteena kolminkertaistaa bioenergian käyttö vuoteen 2010 mennessä. Kioton pöytäkirjan ilmasto- ja ympäristösopimukset ja niiden jatkokäsit tely vaikuttavat voimakkaasti kansainväliseen kauppaan, maitten energiapolitiikkaan sekä ympä ristöystävällisemmän ja energiatehokkaamman teknologian kehittämiseen ja käyttöön ottoon. Varsinkin Pohjoismainen ja EU:n sisäinen yhteistyö on voimistunut viime vuosina ja energia-ala on voimakkaasti globalisoitunut. EU komission odotetaan antavan syksyllä 2011 Energiatiekartta2050 -tiedonannon, jossa on tarkoitus esitellä erilaisia pitkän aikavalin skenaarioita energiasektorin toimista, joilla päästään vuoteen 2050 mennessä 80 95 prosentin päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta. Tämä merkitsisi täydellistä muutosta Euroopan energiajärjestelmiin. Komissio on arvioinut, että nykyisillä toimenpiteillä energia-alan kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät vain 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän vuoksi tulevina vuosikymmeninä tarvitaan erittäin huomattavia muutoksia energian kysynnän ja tarjonnan tasoihin ja rakenteisiin. Energiatehokkuuden parantaminen on keskeinen toimi pyrkimyksissä näihin päästövähennyksiin. Euroopan unionin ympäristöministerit ovat päättäneet lokakuussa 2011 Luxemburgissa järjestetyssä kokouksessaan EU:n kannoista joulukuussa 2011 järjestettävään Durbanin ilmastokokoukseen. EU tavoittelee Durbanissa konkreettisia päätöksiä. Suurin poliittinen vääntö Durbanissa käydään todennäköisesti Kioton sopimuksen jatkosta. Lisäksi EU ja Suomi tavoittelevat vahvaa tiekarttaa ja aikataulua kansainväliselle, kattavalle ja laillisesti sitovalle ilmastosopimukselle. Sopimuksen tavoitteena on oltava riittävät päästövähennykset ilmastonmuutoksen vaikutuksen rajoittamiseksi kahteen asteeseen vuoteen 2050 mennessä. EU hyväksyy Kiotolle jatkokauden, mikäli sen asettamat ehdot täyttyvät. Tärkein ehdoista on, että kaikki maat sitoutuvat tavoittelemaan sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Biomassan käyttöpotentiaali on Suomessa noin 200 TWh, samoin Ruotsissa. Norjassa se on 30 TWh ja Tanskassa 40 TWh. Suomessa ja Ruotsissa bioenergian käyttö voidaan siis yli kaksinker taistaa nykytilanteeseen verrattuna. Energian kokonaiskulutus oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 402 TWh (terawattituntia) vuonna 2010, mikä oli 9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009 (370 TWH). Sähkön kulutus oli 87,5 TWh, mikä oli 7,6 prosenttia edellisvuotta enemmän. Energian kulutusta kasvattivat teollisuustuotannon elpyminen ja suurempi rakennusten lämmitystarve. Energian kokonaiskulutus kasvoi lähes samalle tasolle kuin ennen talouden taantumaa. 22 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Fossiilisten polttoaineiden käytön kasvu 11 prosentilla ja turpeen käytön kasvu yli 30 prosentilla kasvattivat energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöjä 15,3 prosenttia. Sähkön kulutus kasvoi suhteellisesti eniten metsäteollisuudessa ja metalliteollisuudessa. Määrällisesti kulutuksen kasvu oli suurinta metsäteollisuudessa ja toiseksi suurinta kotija maatalouksissa. Sähkön kotimainen tuotanto kasvoi 11 prosenttia. Suomessa kulutetusta sähköstä 12 prosenttia katettiin tuontisähköllä. Sähköä tuotettiin myös vientiin pohjoismaisille markkinoille 12,4 prosenttia edellisvuotta enemmän. Lisääntynyttä sähkön vientiä selittää osaltaan se, että pohjoismaiden vesivarannot ovat olleet erityisesti Ruotsissa ja Norjassa keskimääräistä pienemmät, joka on pienentänyt sähkön tuotantoa vesivoimalla. Sähkön nettotuonti Suomeen laski kaikkiaan 13,1 prosenttia. Sähkön tuotannon kasvu kohdistui erityisesti hiililauhdevoimaan, joka kasvoi 51 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Sähkön viennin arvo kasvoi lähes 150 prosenttia vuonna 2010. Tuulivoimatuotanto kasvoi 6,3 prosenttia. Tuulivoimalla tuotetun energian osuus koko energiankokonaistuotannosta oli 0,1 prosenttia. Yksittäisistä energialähteistä puupolttoaineiden kulutus kasvoi eniten 40,1 PJ eli 15 prosenttia ja toiseksi eniten kasvoi kivihiilen kulutus 34,4 PJ eli 23 prosenttia. Kolmanneksi eniten kasvoi turpeen käyttö 21,8 PJ, joka oli 30 prosenttia enemmän vuoteen 2009 verrattuna. Ydinenergialla tuotettu energia väheni yli kolme prosenttia, joka johtui pidemmistä huoltoseisokeista voimalaitoksissa. Maakaasun käyttö kasvoi yli kymmenen prosenttia. Energiatuotteita tuotiin eniten Venäjältä vuonna 2010. Energian tuonnin arvon osuus Venäjältä oli 80 prosenttia. Muista EU-maista tuotiin Suomeen noin 10 prosenttia energiatuotteista ja viennin arvo-osuus oli lähes 80 prosenttia muihin EU-maihin. Suomesta vietiin eniten öljytuotteita ja sähköä. Suomen suurin vientimaa energian osalta oli Ruotsi, jonne viedään lähes kolmasosa energiatuotteista, joista merkittävin tuote oli sähkö. Puupelletin vientimäärät kasvoivat 40 prosenttia vuonna 2010. Kuva 10. Energian kokonaiskulutus energialähteittäin Suomessa vuonna 2010, % (muutos vuodesta 2009) Puupolttoaineet 21,3 % (+1,6 %) Turve 6,5 % (+1,3 %) Muut energialähteet 2,2 % Öljy 24,5 % (- 0,6 %) Vesi- ja tuulivoima 3,3 % (- 0,2 %) Sähkön nettotuonti 2,6 % (- 0,7 %) Lähde: Tilastokeskus, energiaennakko Ydinenergia 16,5 % (- 2 %) Maakaasu 10,3 % (- 0,2 %) Hiili 12,9 % (+1,3 %) TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 23

Uusiutuvan energian osuus oli koko energian kokonaiskulutuksesta 26,3 prosenttia eli 105,5 TWh vuoden 2010 ennakkotietojen mukaan. Vuonna 2009 vastaava kulutus oli 25 prosenttia (92,5 TWh). EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään suhteessa energian loppukulutukseen; tällä tavoin laskettuna osuus Suomessa on ollut noin 4 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin energian kokonaiskulutuksesta laskettu osuus. Suomen uusiutuvan energian osuuden tavoite on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020. Kuva 11. Uusiutuvien energialähteiden käytön jakautuminen vuonna 2010, % Muu uusiutuva 8,1 % (-3,7 %) Puun pienpoltto 16,2 % (-0,4 %) Vesi- ja tuulivoima 12,2 % (-1,0 %) Teollisuuden puutähteet 29,5 % (+1,6 %) Metsäteollisuuden jäteliemet 34 % (+3,5 %) Lähde: Tilastokeskus, energiaennakko Pelletti Pellettien kysyntä oli Euroopassa noin 9,8 miljoonaa tonnia ja muualla maailmassa 2 miljoonaa tonnia vuonna 2010. Vuonna 2010 Euroopan pelletin tuotantokapasiteetti oli 14,8 miljoonaa tonnia ja tuotanto 9,2 miljoonaa tonnia. Pellettiä tuotiin Euroopan ulkopuolelta yhteensä 2,5 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuojat olivat Kanada (926 tuhatta tonnia), USA (736) ja Venäjä (396). Vuonna 2011 Euroopan pelletin kysynnän arvioidaan olevan 13 miljoonaa tonnia ja tuotannon 11 milj. tonnia. Kysynnän kattamiseen tarvittaisiin yhteensä 2 miljoonan tonnin tuontimäärä. Euroopassa on yli 499 pelletin tuotantolaitosta ja Suomessa laitoksia on tällä hetkellä 26 kappaletta. Viipurin liepeillä aloitti maailman suurin pellettitehdas joulukuussa 2010. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 900 000 tonnia. Kanadan tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä 2,9 miljoonaa tonnia ja se tuottaa nyt noin 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Eurooppaan tuotiin tästä määrästä 0,9 miljoonaa tonnia. Raaka-ainetta Kanadassa olisi jopa 20 miljoonan tonnin tuotantoon. Lisäksi reservissä on 675 miljoonaa kuutiota mäntykuoriaisen (mountain beatle) tuhoamaa puuta. Saastunut metsäala on yhtensä noin 16 miljoonaa hehtaaria. Polttoainepellettejä valmistava Vapo sulkee Ilomantsin, Haapaveden ja Kaskisten pellettitehtaat tuotannon tappiollisuuden vuoksi vuonna 2011. Vapo luopuu myös satamaterminaalista Riiassa ja aikoo sopeuttaa tuotantoaan Ruotsissa. Vapon mukaan pellettituotanto on syvästi tappiollista. Markkinahinta on laskenut tasolle, joka ei kata usein edes tuotanto- ja rahtikustannuksia. 24 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Suomessa sijaitsevat pelletintuotantolaitokset on esitetty kuvassa 12. Kartalla kuvatuista laitoksista Parkanon Pellet Oy on aloittanut toimintansa uudelleen vuoden 2011 aikana. Kartalta puuttuvat lisäksi Yläneen bioenergia Oy (Pöytyä) ja Imex Wood Oy (Nastola). Suurimmat pelletintuottajat maailmassa vuonna 2010 olivat Kanada (2,0 M/tn), Saksa (1,75 M/tn), Ruotsi (1,645 M/tn) ) ja USA (1,6 M/tn). Suurimmat kuluttajat olivat Ruotsi (2,2 M/tn), Tanska (1,6 M/tn), Saksa (1,2 M/tn), Belgia (0,92 M/tn) ja Hollanti (0,91 M/tn). Kuva 12. Pellettituotantolaitosten sijoittuminen Suomessa vuonna 2009. Lähde: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, PELLETime hanke Kuva: P. Anttila TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 25

Biokaasun tuotanto ja käyttö EU:ssa Koko EU:n tasolla suurimpana biokaasun raaka-ainelähteenä ovat eläinten lanta, elintarviketeollisuuden sivujakeet ja peltobiomassat. Kaatopaikkakaasua tuotettiin energiakäyttöön 34,9 TWh vastaava määrä. Jätevedenpuhdistamoilla tuotettiin biokaasua 11,6 TWh ja maatalouden laitoksissa, kiinteän jätteen käsittelylaitoksissa sekä keskitetyissä yhteismädättämöissä yhteensä 50,4 TWh. Eri jäsenvaltioissa on kuitenkin varsin suuria eroja raaka-ainelähteiden hyödyntämisessä. Esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa suurin osa biokaasusta tuotetaan maatalouden raaka-aineista, kuten lannasta ja peltobiomassoista. Englannissa, Espanjassa ja Italiassa tuotetaan kaatopaikkakaasua eniten ja Ruotsissa puolestaan jätevedenpuhdistamojen biokaasu on merkittävin raaka-ainelähde. Biokaasuun perustuvan sähköntuotannon kasvu on ollut voimakasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2005 biokaasulla tuotettiin sähköä noin 14,9 TWh, vuonna 2006 17 TWh, vuonna 2007 19 TWh, vuonna 2008 20 TWh ja vuonna 2009 25,2 TWh. Yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon (CHP) osuus sähkön tuotannosta oli yhteensä 4,77 TWh. Vuoden 2009 tilastojen mukaan kaksi suurinta biokaasuntuottajamaata (sähkön tuotanto) olivat Saksa (12 562 GWh) ja Englanti (5591 GWh), joiden sähköntuotanto oli 72 % koko EU:n tuotannosta. Kaksi muuta suurempaa biokaasusähköntuottajaa olivat Italia (1739 GWh) ja Hollanti (915 GWh). Esimerkiksi Saksassa biokaasulaitoksia on jo 5905 kappaletta ja niiden yhteen laskettu sähköteho oli 2291 MW. Vuonna 2009 Saksa oli selvästi Euroopan suurin biokaasuntuottaja. Ripeä kasvu on ollut erityisesti toteutetun syöttötariffijärjestelmän ansiota. Vuoden 2011 loppuun mennessä Saksan biokaasulaitosten lukumäärän arvioidaan olevan 7000 kappaletta ja sähkötehon 2728 MW. Kuva 13. EU-alueen biokaasusähkön tuotanto jäsenmaittain vuonna 2009, GWh. 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 12562 5591 1739 915 846 638 527 461 441 324 319 217 117 95 83 69 53 45 34 31 21 15 12 10 1 Lähde: Eurobserver Biokaasusta tuotettu lämpömäärä oli vuonna 2009 yhteensä 2021 GWh. Lämmön ja sähkön tuotannon lisäksi biokaasua voidaan käyttää polttoaineena liikenteessä. Ruot sissa on jo 800 biokaasukäyttöistä linja-autoa ja yli 4 500 henkilöautossa käytetään polttoaineena biokaasua tai maakaasua. Taulukossa 7 on esitetty suurimpien Eurooppalaisten biokaasulaitosvalmistajien referenssitietoja. 26 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 7. Eurooppalaisia biokaasulaitosvalmistajia ja referenssilaitosten lukumääriä vuonna 2009. Biokaasulaitosvalmistajia Euroopassa, referenssilaitokset vuonna 2009 Strabag Umweltanlagen GmbH, Germany 47 Axpo Kompogas AG, Switzerland 50 Biotechnische Abfallverwertung, Germany 40 Organic Waste Systems, Belgium 16 Biogas Nord AG, Germany 240 Weltec BioPower GmbH, Germany 200 Envitec Biogas AG, Germany 320 MT-Energie, Germany 224 Malmberg Waters, Sweden 35 Lähde: Eurobserver Biodieselin tuotanto EU:n alueella Biodieselin tuotanto oli EU:n alueella vuonna 2010 yhteensä 9 570 tuhatta tonnia (9 046 tuhatta tonnia vuonna 2009). Tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta 5,8 prosenttia. Suurimmat tuottajamaat ovat Saksa 2861 (2 539), Ranska 1910 (1959), Espanja 925 (859) ja Italia 706 (737) tuhatta tonnia. Saksan tuotanto on kasvanut 12 prosenttia vuodesta 2009, muutoin muutokset ovat pieniä jäsenmaittain. Euroopan kokonaistuotantokapasiteetti mahdollistaisi tällä hetkellä yhteensä 22,2 miljoonan tonnin tuotannon (21,9 milj. tonnia). Neste Oilin 340 tuhannen tonnin tuotantokapasiteetista oli vuonna 2010 käytössä 288 tuhatta tonnia. Neste Oilin tuotantokapasiteetti on kasvanut Singaporeen ja Rotterdamiin valmistuneiden investointien johdosta 1940 tuhanteen tonniin vuoden 2011 syyskuussa. Nesteellä on täten käytettävissään Euroopan toiseksi suurin biodieselin valmistuskapasiteetti. Suurin tuotantokapasiteetti on Ranskalaisella Diester Industriella, jonka valmistuskapasiteetti on yhteensä 1990 tuhatta tonnia. Teollisuusmittakaavan tuotantolaitoksia oli EU:n alueella vuonna 2009 yhteensä 276 kappaletta. Kuvassa 14 on esitetty biodieselin tuotanto jäsenmaittain vuonna 2010. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 27

Kuva 14. EU-alueen biodieselin tuotanto jäsenmaittain vuonna 2010, 1000 tonnia. 3 500 3 000 2861 2 500 2 000 1910 1 500 1 000 925 706 500 435 370 368 289 289 288 246 181 149 145 88 85 70 43 33 30 28 22 6 3 0 Estonia Cyprus Slovenia Ireland Bulgaria Greece Latvia Romania Lithuania Slovakia United Kingdom Hungary Czech Republic Denmark/Sweden Finland Portugal Austria Netherlands Poland Belgium Italy Spain Franc e Germany Lähde: Eurobserver Saksassa biodieselin kulutukseen on merkittävästi vaikuttanut veropolitiikka. Verohelpotukset ovat määräaikaisina asteittain poistumassa ja samalla myös biodieselin kulutus on vähentynyt merkittä västi. Vuodesta 2012 alkaen polttoainekäyttöön tarkoitetun biodieselin ja kasviöljyn hintaan sisäl tyy samansuuruinen polttoainevero, 45 senttiä litralta. Taulukossa 8 on ku vattu Saksan polttoaineverojen kohdentuminen biodieselille ja kasviöl jyille ajanjaksolla 2007 2012. Taulukko 8. Saksan polttoaineverojen suuruus biodieselillä ja kasviöljyillä 2007 2012. Vuosi Biodiesel senttiä/litra Kasviöljy senttiä/litra 2007 9 0 2008 15 10 2009 21 18 2010 27 26 2011 33 33 2012 45 45 Lähde: Biofuel in Germany 2006. Etanolin tuotanto Maailman etanolituotanto on kasvanut 68 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2010, jolloin kokonaistuotanto oli 113 miljardia litraa. Suurimpia tuottajamaita ovat USA (51,9 mrd. ltr), Brasilia (26,1 mrd. ltr) ja EU-alue (4,4 mrd. ltr). Vielä vuonna 2005 USA:n ja Brasilian tuotanto olivat samalla tasolla (16 mrd. ltr). Nyt USA on kirinyt selvään johtoasemaan maailman etanolin tuotannossa. USA:n etanolituotanto perustuu maissiraaka-aineen käyttöön. 28 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Sitä vastoin Brasilian tuotanto perustuu sokeriruokoon. Brasilia aikoo rakentaa 103 uutta sokeriruokotehdasta vuoteen 2019 mennessä. Tällöin myös etanolin tuotannon kapasiteettia aiotaan kasvattaa aiemmasta. Brasilian etanolituotannon määrään vaikuttaa merkittävästi sokerin maailmanmarkkinahinta. Brasiliassa tehdään etanolia kun sokerin hinta on alhaalla ja sokerin hinnan noustessa maailman markkinoilla tehdään sokeria. Etanolin tuotanto kuvaavat tuotantoluvut on esitetty kuvassa 17. Kuva 15. Maailman etanolin tuotanto vuonna 2010, miljoonaa litraa 60 000 50 000 51 940 40 000 30 000 26 199 20 000 10 000 0 4 455 2 052 1 351 250 USA Brasilia Euroopan Unioni Kiina Kanada Australia Lähde: F.O. Lichts, RFA Suurin etanolin tuotantokapasiteetti Euroopassa on Abengoa nimisellä yrityksellä (Espanja), 3180 miljoonaa litraa. Sillä on tuotantoa Espanjassa, Amerikassa, Ranskassa ja Brasiliassa yhteensä 14 tuotantolaitoksessa. Toiseksi suurin yritys on Tereos (Ranska) 1700 miljoonan litran tuotantokapasiteetilla. Sen 14 tuotantoyksikköä sijaitsevat Ranskassa, Brasiliassa, Belgiassa ja Tsekissä. Etanolin tuotanto oli EU:n alueella vuonna 2010 yhteensä 4,4 miljardia litraa (kuva 16). Tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta noin 19 prosenttia. Etanolin tuotantokapasiteetti EU:n alueella oli vuonna 2009 yhteensä 7252 miljoonaa litraa. Suurimmat tuottajamaat miljoonina litroina ovat Ranska 1250, Saksa 750, Espanja 465 ja Ruotsi 175. Teollisessa mittakaavassa toimivien etanolitehtaiden lukumäärä oli vuonna 2009 yhteensä 69 kappaletta. Suomessa ST 1 on aloittanut etanolin tuotannon neljässä pienemmässä (Lahti, Lappeenranta, Närpiö ja Hamina) tuotantolaitoksessa elintarvikete ollisuuden sivutuotteista, kokonaistuotantokapasiteetin ollessa yhteensä 83 miljoonaa litraa. ST 1 toimii kuitenkin pääasiallisesti bensiininjakelussa ja täten etanolin tuotanto muodostaa vain pienen osan yrityksen kokonaisliikevaihdosta, joka on 1,2 miljardia euroa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 29

Kuva 16. EU:n etanolin tuotanto vuosina 2004 2010, miljoonaa litraa. 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Lähde: RFA, International Trade Commission 3.2 Kotimaan markkinat Maamme pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia sekä bioenergian käytön lisääminen tukevat toisiaan. Tavoitteena on fossii listen polttoaineiden käytön vähentäminen. Metsäteollisuus hyödyntää tehokkaasti biopolttoai neita energiantuotannossaan. Yhdyskuntien biolämmöntuotantoon on kehitetty korkealuokkaista teknologiaa ja osaamista. Myös sahat ovat kiinnostuneita CHP-tuotannon (yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto) mahdollisuudesta. Sähköntuotannossa energiayhtiöitä kiinnostavat biopolttoai neiden hyvät seospoltto-ominaisuudet ja vihreä imago. Tulisija- ja pienkattilateknologia on kehittynyt huomattavasti, mikä näkyy lisääntyneenä käyttökiinnostuksena. Myös ilmaston ja ympäristön suojeluvaateet sekä Euroopan unionin RES direktiivin tavoitteet vaativat biopolttoaineiden voimakasta ja nopeaa lisäämistä. Bioenergian käytön myönteiset vaikutukset ympäristö- ja ilmastokysymyksiin ovatkin Suomelle ratkaisevan tärkeitä. Bioenergia ei vielä yllä taloudellisella kilpailukyvyllään perinteisten energiamuotojen tasolle, mutta bioenergian hinta halpenee teknologisen kehityksen myötä. Toisaalta fossiilisten polttoaineiden hinnan kallistuminen ei ole vain hetkellinen trendi, joten bioenergian hintakilpailukyky paranee tulevaisuudessa. Huolestuminen ilmastonmuutoksesta, ympäristönsuojelun voimistuneet vaatimukset, ekologisen valistuneisuuden kasvu, uusien teknologioiden tulo markkinoille, bioenergian myönteisyys ja hyvä imago sekä toisaalta sähkömarkkinoiden vapautuminen ja samalla kilpailun laajentuminen koko EU:n sisällä tulevat vaikuttamaan voimakkaasti energiantuotantojärjestelyihin vuoteen 2010 men nessä. EU:n Suomelle asettama 38 prosentin uusiutuvien energialähteiden käyttötavoite vuoteen 2020 mennessä avaa kotimarkkinoilla toimiville yrityksille uusia markkinoita. Edellisenä 12 vuotena uu siutuvien energioiden käyttöä on lisätty yhteensä 30 terawattituntia. Tätä kehitystä auttoi merkit tävästi metsäteollisuuden tuotannon nopea kasvu. Nyt seuraavina 9 30 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

vuotena uusiutuvan energian lisäystarve on hieman suurempi, mutta lisäys on toteutettava muiden markkinatoimijoiden toimesta, ilman metsäteollisuuden kasvun vetoapua. Suomessa rakennusten öljylämmityksessä on bioenergialla korvattavaa kapasiteettia yli 10 terawattitunnin edestä. Tämän kapasiteetin osittainenkin korvaaminen lisää uusiutuvan energian osuutta, enimmillään jopa 3 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Tämä lisää bioenergiaraaka-aineiden markkinapotentiaalia merkittävästi. Lisäksi julkisilla investointitukijärjestelmillä on edistetty ja nopeutettu merkittävästi bioenergiainvestointeja ja tätä kautta edistetty uusiutuvien energiamuoto jen kysyntää. Myös näin laajenee tarvittavien palvelujen ja raaka-aineiden kysyntä markki noilla tulevina vuosina. Sitovan 10 prosentin käyttövelvoitteen saavuttaminen liikennepolttonesteissä edellyttää alku vaiheessa myös laajaa tuontia kotimarkkinoiden laajenevan tuotannon ohella. Biomassan laajamit tainen energiakäyttö tulee myös aiheuttamaan markkinoilla niukkuutta, jolloin käytettävän bioener giaraaka-aineen hinta nousee ja tämä luo mahdollisuuksia koko sektorin laajamittai semmallekin kehittä miselle. Lisäksi bioenergian laajenevien käyttötavoitteiden sitominen elintar vike- ja metsäteollisuu den sivutuotteita ja jätteitä raaka-aineinaan käyttävien toisen sukupolven liikenteen biopolttoainei den tuotantotekniikoiden laajamittaiseen käyttöönottoon luo merkittäviä mahdollisuuksia kotimark kinoilla toimiville yrityksille. 3.2.1 Puupolttoaineet Energian kokonaiskulutus oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2010 Suomessa 401 TWh, 9 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yksittäisistä energialähteistä määrällisesti eniten lisääntyivät puupolttoaineiden ja kivihiilen kulutus, kun taas ydinenergian käyttö ja sähkön nettotuonti supistuivat. Puuperäisiä polttoaineita käytettiin vuonna 2010 yhteensä 85 TWh, viidennes energian kokonaiskulutuksesta (kuva 17). Puun kulutus kasvoi edellisvuodesta 15 prosenttia. Metsäteollisuuden jäteliemiä käytettiin 36 TWh ja kiinteitä puupolttoaineita 48 TWh. Kiinteistä puupolttoaineista kului lämpö- ja voimalaitoksissa 31 TWh (16,0 milj. m³) ja pientaloissa (liike-, kauppa-, toimisto- ym. rakennukset) 17 TWh (6,7 milj. m³). Puupolttoaineet ovat Suomessa toiseksi merkittävin energialähde öljytuotteiden jälkeen. Metsäteollisuuden tehdaspolttoaineista puu kattaa lähes 80 prosenttia ja teollisuuden kaikkien toimialojen energiankulutuksesta lähes kolmanneksen. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 31

Kuva 17. Energian kokonaiskulutus vuonna 2010 energialähteittäin ja puupolttoaineiden osuus kulutuksesta Lähde: Metla Lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin kiinteitä puupolttoaineita vuonna 2010 ennätykselliset 16 miljoonaa kiintokuutiometriä (taulukko 9). Käyttö lisääntyi edellisvuodesta 2,6 miljoonaa kuutiometriä eli 19 prosenttia. Kasvua vauhdittivat metsäteollisuuden tuotannon elpyminen ja pakkastalven lisäämä rakennusten lämmitystarve. Kiinteiden puupolttoaineiden energiasisältö oli 31 terawattituntia (TWh), yli kolmannes kaikesta puuenergiasta ja 8 prosenttia kaikkien energialähteiden kokonaiskulutuksesta. Metsähakkeen käytössä saavutettiin uusi ennätys vuonna 2010. Lämpö- ja voimalaitoksissa poltettiin metsähaketta 6,24 miljoonaa kuutiometriä, 15 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Myös metsäteollisuuden sivutuotepuun käyttö kasvoi edellisvuodesta lähes neljänneksellä 9,2 miljoonaan kuutiometriin. Eniten poltettiin kuorta, 6,6 miljoonaa kuutiometriä (+22 %). Saha- ja levyteollisuuden jätepuusta valmistettua puutähdehaketta kului 0,9 miljoonaa kuutiometriä (+14 %), erilaisia puupuruja, -lastuja ja -pölyjä yhteensä 1,8 miljoonaa kuutiometriä (+30 %). Alueittain tarkastellen kiinteiden puupolttoaineiden käyttö oli merkittävintä Kaakkois-Suomessa, jossa poltettiin lähes kolmasosa kuoresta ja lähes viidesosa kaikista kiinteistä puupolttoaineista. Käyttö lisääntyi kaikkien metsäkeskusten alueilla, määrällisesti eniten Kaakkois-Suomessa. Metsähaketta kului eniten Keski-Suomen metsäkeskuksen alueella; suurimmat käytön lisäykset tapahtuivat Rannikon metsäkeskuksen Pohjanmaan alueella ja Pirkanmaalla. 32 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 9. Kiinteiden puupolttoaineiden käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuosina 2000 2010. Puupoltoaine 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Muutos 2010/2009 Energiasisältö 2010 Käyttö kohteita milj. m³ % TWh Käyttö yhteensä 12,02 12,15 13,01 13,39 14,43 13,66 14,78 13,04 14,34 13,46 16,02 19 30,77 Metsähake 0,79 0,96 1,27 1,72 2,31 2,61 3,06 2,66 4,03 5,42 6,24 15 12,49 800 Metsäteollisuuden sivutuotepuu 11,04 10,94 11,33 11,13 11,56 10,37 11,03 10,03 9,51 7,52 9,24 23 17,03 Teollisuuden puutähdehake 0,64 0,85 0,79 0,88 0,98 1,01 0,95 0,87 0,76 0,8 0,91 14 1,83 215 Sahanpuru ja muut purut 2,78 2,18 2,12 2,25 2,17 1,72 1,69 1,71 1,61 1,34 1,75 30 3,54 275 Kuori 7,6 7,86 8,42 7,97 8,38 7,62 8,39 7,46 7,09 5,37 6,58 22 11,66 170 Muu puupolttoaine 0,01 0,05 0,01 0,03 0,02 0,01 0,00 0,00 0,06 0,00 0,00-95 0 5 Puupelletit ja -briketit 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,04 0,03 0,04 0,05 0,07 0,08 4 0,42 170 Kierrätyspuu 0,17 0,22 0,38 0,53 0,54 0,65 0,66 0,31 0,73 0,45 0,47 4 0,83 75 vuodesta 2007 alkaen purkupuu ei sisälly kierrätyspuuhun Lähde: Metla TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 33

Lämpö- ja voimalaitosten lisäksi metsähaketta käytetään lämmitykseen myös pientaloissa, lähinnä maatiloilla. Lämmityskauteen 2007/2008 kohdistuneen pientalojen polttopuun käyttötutkimuksen mukaan pientaloissa poltetaan metsähaketta 0,7 milj. m³ vuodessa. Yhdessä lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen kanssa metsähakkeen kokonaiskäyttö ylsi vuonna 2010 kaikkiaan 6,9 milj. m³:iin. Kansallisessa metsäohjelmassa 2010 metsähakkeelle oli asetettu tavoitteeksi 5 milj. m³:n vuotuinen käyttö vuoteen 2010 mennessä, mikä ylitettiin selvästi. Kansallisessa metsäohjelmassa vuotuinen käyttötavoite on 8 12 milj. m³ vuoteen 2015 mennessä. Hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmän julkaisemassa Uusiutuvan energian velvoitepaketissa on tavoitteena nostaa metsähakkeen vuotuinen lämpö- ja voimalaitoskäyttö 12 13 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Metsähaketta käytettiin vuonna 2010 lähes 7 miljoonaa kuutiometriä (taulukko 10). Lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin vuonna 2010 kiinteitä puupolttoaineita ennätysmäärä, kaikkiaan 16,0 miljoonaa kiintokuutiometriä. Myös metsähakkeen käyttö jatkoi kasvuaan: vuonna 2010 lämpö- ja voimalaitokset polttivat sitä 6,24 miljoonaa kiintokuutiometriä, 15 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yhdessä pientaloissa käytetyn metsähakkeen kanssa kokonaiskäyttö ylsi 6,9 miljoonaan kiintokuutiometriin. Taulukko 10. Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2000 2010 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Muutos % 1000 2010/2009 m³ Käyttökohteita Kokonaiskäyttö 939 1339 1657 2109 2695 2993 3448 3048 4591 6092 6909 13 Lämpö- ja 794 958 1270 1722 2308 2606 3061 2661 4032 5421 6238 15 800 sähkövoimalat Sähkön ja lämmön 498 545 777 1106 1530 1849 2224 1736 2853 3994 4632 16 62 yhteistuotanto Lämmöntutanto 296 413 494 616 778 757 837 925 1179 1427 1606 13 738 Pientalot 142 381 387 387 387 387 387 387 671 671 671 -.. Lämmöntuotanto kattaa myös lämpöyrittäjien hoitamat laitokset Lähde: Metla Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 metsähakkeelle on asetettu tavoitteeksi 8 12 milj. m³:n vuotuinen käyttö vuoteen 2015 mennessä. Hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmän 20.4.2010 julkistamassa Uusiutuvan energian velvoitepaketissa on tavoitteena nostaa metsähakkeen vuotuinen käyttö 13,5 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä Lämpö- ja voimalaitosten lisäksi metsähaketta käytetään lämmitykseen myös pientaloissa, lähinnä maatiloilla. Lämmityskautena 2010 pientalot polttivat metsähaketta 0,671 milj. m³ vuodessa. Yhdessä lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen kanssa metsähakkeen kokonaiskäyttö ylsi vuonna 2010 kaikkiaan 6,9 milj. m³:iin (kuva 18). 34 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 18. Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2000 2010, 1000 m³ 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 Pientalot Lämpö- ja sähkövoimalat 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Lähde: Metla Merkittävin osa metsähakkeen raaka-aineesta on aiemmasta poiketen peräisin pienpuusta. Lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeesta 40,5 pro senttia valmistettiin pienpuusta vuonna 2010. Avohakkuualueilta ke rättävästä oksa- ja latvusmassasta (hakkuutähteet) valmistettavan hakkeen osuus oli toiseksi suurin 35,5 prosentin osuudellaan. Kantojen ja juurakoiden käytön osuus metsähakkeeksi nousi edellisestä vuodesta kahdella prosentilla 17 prosenttiin. Vuonna 2010 merkittävin muutos hakkeen raaka-aineessa tapahtui kuitenkin järeän runkopuun käytön osuudessa, joka laski edellisen vuoden 20 prosentista 7,9 prosenttiin. Muutos johtuu Venäjältä tuotavan puun vähenemisestä. Vielä vuonna 2009 Venäjältä peräisin olevaa järeää tuontipuuta oli yhteensä noin miljoona kuutiota (Taulukko 11). Metsähakkeen tärkein raaka-ainelähde oli runkopuu, jota vuonna 2010 käytettiin jo toisen kerran enemmän kuin hakkuutähteitä. Järeän runkopuun, joka koostuu erilaisesta tukki- ja kuitupuusta, käyttö väheni edellisvuodesta peräti 121 prosenttia. Pääosa järeästä runkopuusta on tuonti puuta. Tullihallituksen ulkomaankauppatilastojen ennakkotietojen mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2010 polttopuu-nimikkeellä puuta noin miljoona kuutiometriä. Taulukko 11. Lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen raaka-aineet vuosina 2000 2010. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Muutos 1000 2010/2009 m³ % Yhteensä 794 958 1270 1722 2308 2606 3061 2661 4032 5421 6238 13 100 Pienpuu 288 273 335 388 489 568 695 699 947 1565 2527 38 40,5 Järeä runkopuu 35 100 98 140 195 176 174 121 179 1088 492-121 7,9 Hakkutähteet 378 556 794 1111 1480 1485 1735 1527 2332 1938 2217 13 35,5 Kannot ja 5 17 44 84 144 376 458 313 573 834 1003 17 16,1 juurakot Erittelemätön 82 12 - - - - - - - - - - - Lähde: Metla Osuus 2010 % TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 35

Nykyisellään pientaloissa käytetään polttopuuta, metsä hake mukaan lukien, kaikkiaan 6,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Pientalojen polttopuun käyttö 6,7 miljoonaa kuutiometriä on kasvanut seitsemässä vuodessa 9 prosenttia. Polttopuusta on raakapuuta 5,4 ja erilaista jätepuuta 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Pientaloissa poltetaan lähes kymmenesosa Suomessa käytetystä kotimaisesta raakapuusta. Keskimäärin polttopuuta kuluu 4,6 kuutiometriä/talous vuodessa. Pelletintuotantoa koskevia tuotantolukuja on esitetty taulukossa 12. Taulukon tiedot kattavat pellettien kulutuksen sekä teollisuudessa että pientaloissa. Kotimaisen kulutuksen jakautuminen pienkulutukseen sekä keskisuureen ja suurkulutukseen perustuu osin puupellettien valmistajien arvioon. Puupellettien tuotanto oli vuonna 2010 lähes edellisvuoden tasolla. Puupellettien vienti sen sijaan kasvoi merkittävästi ja tuonti supistui. Suomessa tuotettiin vuonna 2010 puupellettejä 290 000 tonnia. Tuotanto supistui 3 prosenttia eli 9 000 tonnia vuodesta 2009. Suurin tuotantomäärä 373 000 tonnia saavutettiin vuonna 2008. Puupellettejä vietiin ulkomaille 191 000 tonnia. Vienti lisääntyi edellisvuoden notkahduksesta 40 prosenttia. Merkittävimmät kohdemaat olivat Ruotsi ja Tanska, jotka yhdessä kattoivat 94 prosenttia kokonaisviennistä. Puupellettien keskimääräinen vientihinta vuonna 2010 oli 124 euroa/tonni ja viennin kokonaisarvo 24 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 viennin osuus kotimaisesta pellettituotannosta kasvoi 66 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 46 prosenttia. Puupellettien tuonti supistui kaksi kolmasosaa edellisvuodesta. Puupellettejä tuotiin vuonna 2010 kaikkiaan 18 000 tonnia, josta 60 prosenttia tuli Venäjältä. Latvian osuus tuonnista oli 33 prosenttia. Keskimääräinen tuontihinta oli 123 euroa/tonni. Kotimaiseen pellettituotantoon perustuva kulutus oli 170 000 tonnia. Määrä kasvoi edellisvuodesta 9 prosenttia ja oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Koti- ja maatalouksien käyttämien kotimaisten pellettien määrä lisääntyi viidenneksen; myös lämpö- ja voimalaitosten puupellettien käyttö kasvoi lievästi. Puupellettien laskennallinen kokonaiskulutus, tuonti mukaan lukien, oli yhteensä 188 000 tonnia. Kaikkia tuontipellettejä ei kuitenkaan kuluteta tuontivuonna, vaan osa päätyy tuojien ja käyttäjien varastoihin ja osa saatetaan viedä myöhemmin ulkomaille. 36 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 12. Puupellettien kotimainen tuotanto, tuonti ja vienti vuosina 2001 2009. Vuosi Tuotanto Suomessa Puupelletit 2001 2010, 1 000 t Tuonti Vienti Kotimainen kulutus Yhteensä Koti- ja maataloudet Lämpö- ja voimalaitokset ja suurkiinteistöt 2001 75-60 15.... 2002 126-97 24.... 2003 166-127 39 15 25 2004 190-157 47 21 26 2005 192 0 194 55 23 31 2006 259 0 193 87 57 31 2007 326 0 186 117 61 56 2008 373 10 227 151 81 70 2009 299 50 136 156 62 94 2010 290 18 191 188 75 113 Muutos 2010/2009 % -3-64 40 21 21 20 Kotimaisen kulutuksen jakautuminen koti- ja maatalouksien sekä lämpö- ja voimalaitosten ja suurkiinteistöjen kulutukseen perustuu puupellettien valmistajien arvioon. Lähde: Metsäntutkimuslaitos; Tilastokeskus; Tulli Tiedot puupellettien tuotannosta ja kotimaan kulutuksesta perustuvat pellettituottajilta kerättyihin tietoihin. Tiedot kerättiin 42 potentiaaliselta pellettivalmistajalta, joista 25:llä oli tuotantoa vuonna 2010. Tiedot kattavat yhteensä 31 tuotantolaitosta. Kotimaisen kulutuksen jakautuminen koti- ja maatalouksien sekä lämpö- ja voimalaitosten ja suurkiinteistöjen kulutukseen perustuu pellettivalmistajien arvioihin. Puupellettien ulkomaankauppatiedot perustuvat vuodesta 2009 alkaen Tullin ulkomaankauppatilaston tietoihin (kuukausitilasto, ennakkotieto). Tätä aiemmin tiedot kerättiin pellettien valmistajilta ja tuojilta. Tilastokeskus on julkaissut vuoden 2009 alusta puupelletin kuluttajahintoja osana kuukausittaista tuottajahintaindeksiään (http://stat.fi/til/thi/index.html). Tiedot kerätään 5 tonnin irtotoimituksista yhteensä 14 vähittäismyyntipisteestä ympäri Suomea. Viimeisin tilastoitu kuluttajahinta (marraskuu 2010) oli 250 euroa/tonni. Pelletin hintakehitys on ollut 2000-luvulla suhteellisen vakaata huolimatta öljyn hinnan äkillisistä ja rajuistakin vaihteluista. Vuoden 2008 heinäkuussa öljyn hinta nousi 147 dollariin barrelilta ja viime aikoina hinta on vaihdellut 100 ja 125 dollarin välillä. Pelletin, sähkön ja öljyn hintakehitys pientalossa vuodesta 2002 alkaen vuoden 2011 syyskuuhun saakka on esitetty yllä kuvassa 19. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 37

Kuva 19. Pelletin, öljyn ja sähkön hintakehitys pienkiinteistössä vuosina 2002 2011, snt/kwh, (sis. alv) 14 12 10 Sähkö Öljy Pelletti Energian hintakehitys 2002-2011 pienkiinteistöissä snt/kwh (sis.alv.) päivitys 15.9.2011, energian ostohinnat snt/kwh 8 6 4 2 0 tammi.02 maalis.03 touko.04 heinä.05 syys.06 marras.07 tammi.09 maalis.10 touko.11 elo.02 loka.03 joulu.04 helmi.06 huhti.07 kesä.08 elo.09 loka.10 Lähde: Tilastokeskus, Pellettienergiayhdistys 3.2.2 Peltobiomassat Ruokohelpi ja olki omaavat peltobiomassojen osalta merkittävimmät raaka-ainepotentiaalit. Ruo kohelven viljelyalan kehitys on ollut toistaiseksi varsin nopeaa. Vuonna 2008 EU:n energiakasvi tuen mukainen ruokohelven viljelyala oli Suomessa noin 17 500 ha, kokonaisviljelyalan ollessa noin 18 000 ha. Vuoteen 2014 mennessä tavoitteeksi on asetettu yhteensä 40 000 hehtaarin viljely ala. Viljelyalueet keskittyvät lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomeen. Laajimmat viljelyalueet ovat käy töstä poistetuilla turvesoilla, mutta etenkin vuonna 2005 tehdyistä sopimuksista yhä suurempi osa oli tavallisilla viljelmillä sijaitsevalla peltomaalla. Viljelypinta-alojen kasvua rajoitta vat kuitenkin eräät laajemman viljelyn myötä esiin tulleet tuotantotekniset ongelmat. Tällaisia ovat mm. kevään hankalat korjuuolosuhteet, suuri sadonkorjuuhävikki, keveiden ruokohelpipaalien kul jetuk sen kannattavuusongelmat, sadon varastoinnin järjestäminen sekä helpin murskaus- ja sekoi tustek niikkojen puutteellisuus. Todennäköistä onkin, että näiden ongelmien olemassaolo saattaa hidastaa ruokohelven sopimusalojen kasvua ainakin väliaikaisesti. VTT:n toteutti vuonna 2005 ruokohelven käyttökapasiteettiselvityksen Suomen voimalaitoksissa ja muissa mahdollisissa käyttökohteissa. Selvitys keskittyi tarkastelemaan suuria laitoksia, joissa käy tettävä polttoaine ja polttotekniikka soveltuvat ruokohelven vaatimaan seospolttoon. Parhaiten ruo kohelven polttoon katsotaan sopivan sellaisten leijukerroskattiloilla varustettujen voimalaitosten, jossa ruokohelpeä voidaan käyttää seoksena turpeen kanssa. Tietysti myös muut kattilatyypit ja seos polttoaineet ovat varauksin käyttökelpoisia. Selvityksessä oletettiin ruokohelven osuuden olevan seospoltossa maksimissaan 38 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

10 % koko seosmassasta. Selvityksessä tarkasteltiin lisäksi ruokohelven käytön ja jalostuksen kehitysnäkymiä, mm. voimalaitosmäärien kehitystä ja uusia käsittelytapoja kuten pelletöintiä sekä muiden peltoenergiakasvien käyttömahdollisuuksia. Selvityksessä käytiin läpi myös mahdollisten käyttökohteiden sijoittuminen, joka määrää myös potentiaalisten viljelyalu eiden sijainnin. Viljelyalueiden oletettiin sijaitsevan maksimissaan 70 kilometrin etäisyydellä käyt töpaikalta. Selvityksen mukaan suurten voimalaitosten maksimaalinen käyttökapasiteetti vastaa noin 180 000 ruokohelpihehtaarin viljelyalaa. Ruokohelven seospolttoon soveltuvia laitoksia on kaikkialla Suomessa, mutta eniten kuitenkin Vaasa-Oulu- Joensuu-kolmion sisällä. Olkien energiakäyttö ei ole lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla, mutta oljen käytön lisäämismah dollisuuksia tutkitaan eri tahoilla. Oljen käyttöä rajoittavat etenkin sen polttoon liittyvät tekniset ongelmat kuten savukaasujen korroosiovaikutukset sekä tuhkan määrän ja sulamispisteen aiheutta mat ongelmat. Oljen tarjonta etenkin suorakylvömenetelmällä viljellyiltä pelloilta näyttäisi kuiten kin olevan lisääntymässä, joten myös sen käyttötekniikkaa tulisi kehittää. Mahdollisia kehittämis suuntia voisivat olla esimerkiksi olkimassan pelletöinti- tai briketöintitekniikan jatkokehitys sekä oljen käyttöön soveltuvien polttolaitosten rakentaminen viljanviljelyseuduille. Peltobiomassojen käytön tavoitteeksi on pitkän ajanjakson ilmasto- ja energiastrategiassa asetettu yhteensä 4 TWh vuoteen 2020 mennessä. 3.2.3 Viljelemätön biomassa Etelä-Suomen rannikoiden noin 30 000 hehtaarin laajuiseksi arvioidut ruovikot (järviruoko) muo dostavat merkittävän bio energiapotentiaalin. Huolellisesti suunniteltuna korjuu-tuotantoketjuna tämä on varteenotet tava lisä seospolttoainetta haketta ja turvetta käyttävillä polttolaitoksilla ja maa tilojen lämpökatti loissa. Järviruoko on energiasisällöltään lähes puuhakkeen veroista ja laskennalli sesti Etelä-Suo men ruovikot tuottaisivat biomassaa 150 000 tn ja energiaksi muutettuna 630 GWh. Kesällä vihreänä korjattava järviruoko sen sijaan soveltuu karjanlannan kanssa yhdistettynä biokaa sun tuotantoon, jolloin energian tuotanto vastaavasti lisääntyy 10 %. Järviruoko on yksi merkittävä viljelemätön biomassava ranto, jonka hyödyntäminen mahdollistaa hajautetun energian tuotannon lisäksi myös vesistönhoidolliset myönteiset vaikutukset, luonnonmukaisen lannoitteen tuotannon sekä paikallisesti työllistävät vaiku tukset. Viljelemättömänä biomassan tuotantoalueena voidaan pitää myös ympäristötukijärjestelmän mukaisia suojavyöhykkeitä sekä kosteikkoja. Maaseutuohjelmakaudella 1995 1999 on perustettu noin 2300 hehtaaria suojavyöhykkeitä, 20-vuotisiin sopi muksiin perustuen. Suojavyöhykkeillä on hoitovelvoite, joka edellyttää niitetyn vihermassan poistoa. Viljelemättömiä biomassoja on pyritty hyödyntämään esimerkiksi Vakka-Suomen seutukunnassa uusien aluelämpölaitosten sekä biokaasulaitosten energialähteenä. 3.2.4 Biokaasu Biokaasu määritellään yleensä lähinnä metaanista ja hiilidioksidista koostuvaksi anaerobikäsitte lyllä tuotettavaksi kaasuksi. Anaerobisessa käsittelyssä bakteerit hajotta- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 39

vat orgaanista ainesta ha petto missa olosuhteissa. Biokaasua voidaan tuottaa erityisissä reaktorilaitoksissa, joissa mädätetään or gaanista ainesta, kuten lantaa, kasvi- tai eläinperäisiä jätteitä tai yhdyskuntien jätevesilietteitä. Li säksi kaatopaikoilla muodostuu niihin vietyjen orgaanisten jätteiden hajotessa vastaavaa kaasua, jota yleensä nimitetään kaatopaikkakaasuksi. Biokaasu on kaasuseos, joka sisältää tavallisesti 40 70 % metaania, 30 60 % hiilidioksidia ja hyvin pieninä pitoisuuksina mm. rikkiyhdisteitä. Biokaasu on arvokas, uusiutuva biopolttoaine ja energialähde, jonka ympäristöedut ovat huomattavat. Yleisimmin biokaasua hyödynnetään lämmön- ja sähköntuotannossa. Lisäksi kaasu voi sisältää pieniä määriä muun muassa vesihöyryä, typpeä, happea ja rik kiyhdisteitä. Metaanipitoisuudella on vaikutusta biokaasun lämpöarvoon, joka tyypillisesti on noin 4-7 kwh/m3. Puhtaan metaanin lämpöarvo on 10 kwh/m3. Suomessa tuotettiin biokaasua yhteensä 144,49 milj. m3 vuonna 2009. Biokaasun määrä nousi vajaat 2 % vuoteen 2008 verrattuna (142,14 milj. m3). Hyödynnetyn biokaasun määrässä oli kuitenkin laskua edellisvuoteen verrattuna, hyödyntämisasteen laskiessa 72 %:sta noin 67 %:iin. Biokaasun hyödyntämisen väliaikainen vähentymä Ämmässuon kaatopaikalla näkyi myös koko maan tilastoissa. Kuvassa 20 on esitetty biokaasun tuotanto ja sen hyödyntäminen energian tuotannossa vuosina 1994-2009. Kuva 20. Suomessa vuosina 1994 2009 tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen. 160 140 120 Hyödynnetty biokaasu milj. m³ Ylijäämäpoltettu biokaasu milj. m³ 100 80 60 40 20 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 13 Biokaasusta tuotettiin vuonna 2009 lämpöä 378 gigawattituntia (GWh) ja sähköä 58 GWh (kuva 21). Biokaasulla tuotettu energiamäärä (436 GWh) on alle 1 % Suomessa tuotetusta uusiutuvan energian tuotannosta. Biokaasun hyödyntämisessä on parannettavaa, minimitavoitteena voisi pitää vähintään 75 % tuotetusta kokonaisenergiamäärästä. Vuonna 2009 ylijäämäpoltossa tuhlattiin energiaa 208 GWh. 40 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 21. Biokaasulla Suomessa tuotettu energiamäärä vuosina 1994 2009. 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 lämpöä, GWh sähköä, GWh 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 13 Ylijäämäpoltettu kaasu poltetaan soihdussa, jolloin kaasun energiasisältö hukataan, mutta toisaalta vältetään haitalliset metaanipäästöt. Metaanipitoisuus tarkoittaa metaanin osuutta biokaasun kaasuseoksen sisällöstä. Suurin osa loppupitoisuudesta on hiilidioksidia, josta ei energiaa saada. Vuonna 2009 kaatopaikkalaitoksilla kerättiin biokaasua talteen 110,9 milj. m3 (kuva 22). Biokaasua tuotettiin noin 1 % vähemmän kuin vuonna 2008. Kaasun suhteellinen hyötykäyttö väheni, määrän ollessa vajaat 7 % edellisvuotta alhaisempi. Pumpatusta biokaasusta 67,7 milj. m3 käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon. Energiaa kaatopaikoilta pumpatusta biokaasusta tuotettiin 286,8 GWh. Esimerkiksi vuonna 2008 Espoon Ämmässuon kaatopaikan osuus kaatopaikkojen biokaasun tuotannosta Suomessa oli 61 % ja tuotetusta lämmöstä 62 %. Ämmässuon osuus koko Suomen biokaasuntuotannosta oli noin 48 %. Kuva 22. Biokaasuntuotanto Suomessa laitostyypeittäin vuonna 2009. Maatalous Teollisuuden jvp milj. m 3 Yhteismädätyslaitokset Yhdyskuntien jvp Kaatopaikat 0 20 40 60 80 100 120 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 13 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 41

Reaktorilaitoksia ovat yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesilietteitä käsittelevät laitokset, maatilojen laitokset sekä ns. yhteismädätyslaitokset, joissa voidaan käsitellä useita erilaisia raaka-aineita. Vuonna 2011 Suomessa oli tällaisia laitoksia yhteensä 41, joista maatilalla toimivia laitoksia oli 13 (Kuva 23). Kaatopaikkakaasua kerättiin lisäksi 35 kaato paikalla, eli kaikkiaan Suomessa on 74 biokaasulaitosta. Suomessa on tällä hetkellä suunnitteilla 33 biokaasulaitoshanketta, joista 15 on yhteismädättämöjä ja 17 maatilalaitoksia (kuva 23, oikeanpuoleinen kartta). Maa- ja metsätalousministeriön toteuttamien tukihakujen (syksy 2008 ja kesä 2010) kautta jätettiin yhteensä 43 biokaasulaitoksen rakentamiseen tähtäävää suunnitelmaa. Vuonna 2009 myönteisiä rahoituspäätöksiä tehtiin 15 kappaletta ja 7 kappaletta vuonna 2010. Kuva 23. Suomessa vuonna 2011 toiminnassa ja suunnitteilla olevat biokaasulaitokset. Lähde: Suomen ympäristökeskus kuva: Kirsi Merilehto Suomessa on tällä hetkellä aktiivisesti vireillä 32 biokaasulaitoshanketta ja yksi rakenteilla (kuva 24). Maa- ja metsätalousministeriön aiemmin hallitusohjelman rahoilla vuonna 2009 ja 2010 rahoittamista 22 hankkeesta on aktiivisesti vireillä enää 9 hanketta ja yksi rakenteilla. Peruuntuneiden hankkeiden rahat on tarkoitus budjetoida uudelleen ja järjestää investointituen haku vielä vuoden 2011 lopulla. Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön syöttötariffijärjestelmän käyttöönotto viivästyi EU komission hyväksynnän vuoksi (tariffi voimaan 25.3.2011) Tällöin investointien toteuttajat jäivät arvuuttelemaan syöttötariffijärjestelmän tukien vaikutusta laitosten kannattavuuteen 42 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

suhteessa investointituen avulla toteutettuihin biokaasulaitoksiin. Näiden tukijärjestelmien välisen paremmuuden kunkin hakijan kohdalla ratkaisee kuitenkin sähkön tuleva markkinahintakehitys. Merkittävä vaikutus hankkeiden toteutumisessa on lisäksi rahoituksen järjestämisellä. Tässä yhteydessä vakuuksien järjestäminen ja rahoitussuunnitelmien kokoaminen toimivaksi kokonaisuudeksi on helpompaa investointituella toteutettavissa hankkeissa. Biokaasuteknologian hyödyntäminen Suomessa on ollut toistaiseksi vähäistä, mutta kiin nostus teknologiaa kohtaan on voimistunut viime vuosina. Syynä tähän ovat kiristyneet ympäristönor mit ja jätehuoltomääräykset sekä uusiutuvan energian ja liikenteen biopolttoaineiden edistämista voitteet. Näiden myötä mahdollisuudet teknologiseen kehitykseen, uuteen yritystoimintaan sekä työpaik kojen ja vientimahdollisuuksien lisääntymiseen ovat tällä alalla merkittävät, mutta niitä on toistai seksi hyö dynnetty luvattoman vähän. Kuva 24. Suomessa vuonna 2011 aktiivisesti vireillä ja rakenteilla olevat biokaasulaitokset. Lähde: Suomen ympäristökeskus, MMM kuva: Kirsi Merilehto 3.2.5 Biodiesel ja etanoli Biodiesel Biodieselin tuotanto on laajemmin vasta alkamassa Suomessa. Biodieseliä kaupalliseen tuotantoon valmistavia laitoksia on vain muutama. Näistä Neste Oilin valmistama NExBTL polttoaine on ainoa maailman markkinoille laajemmin markkinoitava biodieselvalmiste. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 43

NExBTL on Neste Oilin ke hittämä korkealaatuinen uusiutuvista raaka-aineista (öljypalmu) valmistettava biodiesel. Ensimmäinen NExBTL - laitos otettiin käyttöön Porvoossa kesällä 2007, ja sen kapasiteetti on 170 000 tonnia vuodessa. Ensimmäisen vuoden tuotanto oli 30 000 tonnia. En simmäisen laitoksen viereen on rakennettu toinen samankokoinen laitos ja se valmistui vuonna 2009. Tämän lisäksi yhtiö on rakentanut 800 000 tonnin laitok set Singaporeen ja Rotterdamiin. Singaporen laitos käynnistyi vuonna 2010 ja Rotterdamin lai tos lokakuussa 2011. Tämän jälkeen Nesteen kokonaistuotantokapasiteetti nousee 1 940 000 tonniin. Laitok set perustuvat Neste Oilin kehittämään omaan NExBTLtuotantotekno logiaan. NExBTL poikkeaa valmistusmenetelmältään hajautetun biodieseltuotannon laitoksista. Neste Oilin tuotantomenetelmä perustuu synteettiseen vetykäsittelyyn, jolloin käsittely prosessissa ei synny merkittävässä määrin sivutuotteita. Perinteisen biodieselin, jossa bioöljy vaihtoesteröidään alkoholin kanssa, valmistusta on vaikeuttanut se, että perinteinen rypsibiodiesel (RME = rypsimetyyliesteri) on verottomalla tuotantokustannuk sella mitattuna ollut selvästi fossiilista dieseliä kalliimpaa. EU:ssa biodieselin tuotanto on kuitenkin kasvanut voimak kaasti viime vuosina. Pääraaka-aine on rypsi ja suurimmat tuottajamaat ovat Saksa, Ranska ja Italia. Rypsibiodieselin valmistuksessa syntyy kaksi sivutuotetta. Öljyn puristuksen sivutuotteena syntyy rypsirehua ja RME:n tuotannossa raakaglyserolia. Rypsirehulla voidaan korvata soijarehua osittain sikojen ruokinnassa ja kokonaan nautojen ruokinnassa sekä samalla parantaa kotimaista valkuaisomavaraisuutta. RME:n tuotanto on niin tuotantotukien kuin markkinoidenkin osalta vahvasti sidoksissa muuhun maatalouteen ja maa talouspolitiikkaan. Ongelmana on lähinnä biodieseltuotannolle taloudellisesti riittävän kotimaisen viljelypintaalan saavuttaminen. Kasvavan rypsialan myötä korkealaatuisin osa kotimaisesta rypsistä voisi koh dentua elintarvikekäyttöön ja loput polttoaineeksi. Suomessa rypsin markkinahinta on kiinteässä yhteydessä Ranskan raaka-ainepörssi MATIF:iin. Raaka-ainepörssissä rypsin hintaan vaikuttaa huomattavasti soijan ja soijaöljyn maailmanmarkkinahinta, jonka tärkein määrittäjä on USA:n soijasato. Rypsin maailmanmarkkinahinta on vaihdellut merkittävästi viime aikoina, vuoden 2005 alusta vuoden 2009 lokakuulle välillä 185 500 euroa/tonni. Raportin kirjoitushetkellä (viikko 42, lokakuu 2011) Matif-pörssin noteeraus rypsille on 434 euroa/tonni (375 euroa/tonni, viikko 41, 2010). EU:n polttoainenormin EN 590 laatuvaatimukset rajoittavat biodieselin käytön osana polttoai neseosta maksimissaan viiteen prosenttiin. Ongelmia syntyy lähinnä moottorin sekundäärisissä osissa kuten letkuissa ja tiivisteissä, koska biodiesel on vahva liuotin. Lisäksi rypsibiodieselin kyl mäominaisuudet ovat huonommat kuin normaaleilla Suomessa käytettävillä talvilaatuisilla diesel polttoaineilla. Biodieselin hajautettuun tuotantoon liittyy vielä kuitenkin merkittäviä lopputuotteen laatuun liitty viä puutteita. Riittävän tasalaatuisen ja EU:n polttoainenormit täyttävän biodieselin valmistus edel lyttää tuotantolaitoksilta riittävän hyvää tekniikkaa, parempaa laadun varmistusta ja riittävää omavalvontaa. Biodieseliä on Suomessa saatavissa vain muutamalta pienvalmistajalta. Näistä suurin (400 000 litraa) on Sybimar Oy, joka valmistaa Uudessakaupungissa biodieseliä pääosin kalanperkuujätteestä. Vuonna 2009 Suomessa käytettiin 2,17 miljoonaa tonnia dieseliä ja 1,83 miljoonaa tonnia kevyttä polttoöljyä. Jos rypsin koko tuotantopotentiaali valjastettaisiin käyttöön ja elintar- 44 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

vikekäyttö sekä rypsin tuonti pysyisivät ennallaan, RME- tuotannossa voitaisiin käyttää noin 75 miljoonaa kiloa rypsiöljyä. Tämä vastaa noin 1,8 prosenttia Suomen diesel- ja polttoöljyn vuosittaisesta kulutuksesta. Täysi omavaraisuus rypsin osalta jättäisi RME:n tuotantoon 30 miljoonaa kiloa, joka vastaa diesel- ja polttoöljyn markkinoista noin 0,7 prosentin osuutta. Kannattava biodieseltuotannon yhtenä edellytyksenä on, että kaikilla tuotannosta syntyvillä jakeilla on toimiva markkina. Sivutuotteena syntyvän valkuaispitoisen rypsipuristeen hyvin toimivat markkinat parantavat koko tuotantoprosessin kannattavuutta. Tuotantoprosessin raaka-aineesta 3/4 osaa jää sivutuotteeksi, kun hyödynnettävän öljyn määrä on enintään 1/4 osaa. Lisäksi prosessissa muodostuvan toisen sivutuotteen glyserolin markkinat ovat huomattavasti rajallisem mat, joskaan sen vaikutukset eivät ole dramaattiset RME:n tuotantokustannuksiin vähäisestä mää rästä johtuen. Lisäksi glyseroli voidaan toissijaisesti polttaa energian lähteeksi. Etanoli Suomessa valmistetaan etanolia ainoastaan pieniä määriä lähinnä ST 1-yrityksen toimesta. Yritys on valta kunnallinen bensiininjakelija ja toiminnan kokonaisliikevaihdosta vain murto-osa kohdistuu uusiu tuvien biopolttonesteiden valmistukseen. ST 1 panostaa kuitenkin merkittävästi biopolttones teiden tuotekehittelyyn ja teknologian kehittämiseen. Tällä hetkellä etanolia valmistetaan lähinnä elintar viketeollisuuden sivutuotteista. Suomeen on arvioitu olevan mahdollista kahden tai kolmen viljaetanolitehtaan perustaminen siten, että se ei vielä vaaranna elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä ja raaka-aineen saantia. Altia Oy suun nitteli vuonna 2007 laitoksen perustamista Koskenkorvalle, mutta hankkeen toteuttaminen kaatui aivan loppuvaiheessa lähinnä kannattavuusselvityksiin ja etanolin tuotannon yhteydessä syntyvän rehuraaka-aineiden markkinointiin ja kuljetuksiin liittyviin logistiikkaongelmiin. Samanaikaisesti etanolitehtaiden suunnitelmia oli useampia eri puolilla Suomea ja raaka-aineiksi kaavailtiin sokeri juurikasta tai ohraa. Nämä suunnitelmat eivät ole kuitenkaan toteutuneet lähinnä siksi kun samanaikaisesti viljaraakaaineen hinnat nousivat kaikkien aikojen ennätystasolle. Etanolin tuotantokustannus Suomessa on selvästi korkeampi ver rattuna Brasiliaan ja myös jonkin verran korkeampi kuin Yhdysvaltain markkinoilla tuotettu etanoli. Kotimaisen etanolituotannon mahdollisuuksia tulevaisuudessa ovat parantamassa myös muiden kuin viljaperäisten energialähteiden ja rehuraaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen kohoaminen, Samoin kotimaisen bioenergiatuotannon tavoitteiden saavuttamisen välttämättömyys. Etanolituotannon keskittyminen lähes monopolistiseksi toiminnaksi Brasiliaan ja USA:han luo suuren riippuvuuden niiden maiden taloudelliseen kehittymiseen ja kauppapolitiikkaan. Jos etanolin käyttö polttoaineeksi laajenee siinä mitassa, kuin maailmanlaajuisesti on sitouduttu, ei jatkuvasti edullista etanolia ole aina markkinoilla. Tuotannon kannattavuus on riippuvainen koko tuotannon konseptista ja siitä, että syntyvät rehujakeet arvotetaan oikein etanolin lisäksi. Tehtaan sijainti ja logistiset kysymykset vaikuttavat myös merkittävästi talouteen sekä ympäristövaikutuksiin. Lisäksi verotuskäytäntöjen tulee olla kilpailijamaiden tasolla. Merkittävimmäksi kysymykseksi on kuitenkin noussut etanolin tuotannon kestävyyskriteerien täyttyminen. Suomi toimitti komissioon kesällä 2010 kestävyyskriteerien arvioimiseksi tarvittavan laskelman. Suomessa saatavat viljasadot eivät kuitenkaan riitä lähinnä määrästä johtuen kes- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 45

tävyyskriteerien täyttämiseen. Tällöin etanolin tuotantoprosessilta vaaditaan tavanomaista suurempaa energiatehokkuutta, jotta kestävyyskriteerien vaatimukset voitaisiin täyttää. Tätä raporttia kirjoitettaessa Suomessa on vireillä yhteensä kolme etanolitehdashanketta (Forssa, Uusikaupunki ja Punkaharju). Etanolitehdashankkeet on tarkoitus rahoittaa osittain yritystukien kautta. Energiavero direktiiviin sisältyvän korvaavuusperiaatteen mukaan valmisteveroa on kannettava myös bioperäi sistä biopolttoaineista, joita käytetään moottori- tai lämmityspolttoaineena. Veroa on siis kannettava korvaavasta tuotteesta samalla tavalla kuin sellaisesta energiatuotteesta, jolle on säädetty direktii vissä vähimmäisverotaso. Siten esimerkiksi moottoribensiiniin lisättävästä etanolista on suoritettava bensiinin valmistevero ja dieselöljyyn lisättävästä kasviöljystä dieselöljyn valmistevero. Uuden energiaverodirektiivin mukaisesti jäsenvaltio voi soveltaa verovapautta tai alennettua vero kantaa erilaisiin eläin- ja kasvirasvoihin sekä biomassoista peräisin oleviin tuotteisiin. Veroetu voi koskea vain sitä osaa polttoaineesta tai polttoaineseoksesta, joka on kokonaan bioperäistä. Poltto aine voi siis olla kokonaan verotonta, jos se koostuu pelkästään bioperäisistä komponenteista. Veroedut voivat olla ainoastaan määräaikaisia. Jäsenvaltion on hyväksyttävä veroalennusohjelmat, jotka ovat ajallisesti rajattuja siten, että niiden enimmäiskesto on kerrallaan kuusi vuotta. Ve ronalennusohjelman käyttöönottoon jäsenvaltiolla on mahdollisuus vuosina 2004 2012. Biopolttoaineiden veroalennusohjelmiin tulevat sovellettaviksi myös Euroopan yhteisön verosyr jintää ja valtiontukia koskevat säännökset. Verosyrjintä sään nökset tarkoittavat lähinnä sitä, että mikään jäsenmaa ei voi asettaa suojaa omalle tuotannolleen määräämällä korkeampia välittömiä tai välillisiä maksuja muiden jäsenvaltioiden tuotteille. Veroe tua ei siis voi myöntää vain kotimaista alkuperää oleville biopolttoaineille, vaan etu on myönnettävä myös muualta tuoduille, kotimaisten tuotteiden kanssa samanlaisille tai kilpaileville tuotteille. Ve roalennusohjelmista on vuosittain raportoitava EU:n komissiolle. 3.2.6 Lämpöyrittäjyys Lämpöyrittäjyystoiminta on paikallista lämpöenergian tuottamista. Pääpolttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu. Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuottamastaan energiasta. Lämpöyrittäminen on Työtehoseuran (TTS) selvitysten mukaan kasvanut tasaista vauhtia 2000 luvulla. Vuoden 2010 lopussa Suomessa oli toiminnassa 490 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Lähes kolmasosa laitoksista on aluelämpölaitoksia. Loput 335 laitosta ovat kiinteistökohtaisia laitoksia. Näistä 44 prosenttia lämmitti koulukiinteistöjä ja vajaa kolmannes yksityisiä kiinteistöjä. Lämpöyrityksiä on laitoksia vähemmän, sillä osa yrityksistä hoitaa useita laitoksia. Vuonna 2010 laitosten lukumäärä lisääntyi edellisestä vuodesta 35 laitoksella eli kahdeksan prosenttia. Laitosten yhteenlaskettu kiinteän polttoaineen (kpa) kattilateho kasvoi 34 megawattia eli 14 prosenttia. 46 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Aluelämpölaitosten osuus laitoksista on noin kolmasosa. Loput 355 laitosta olivat kiinteistökohtaisia laitoksia. Näistä vajaa puolet lämmitti koulukiinteistöjä ja runsas neljäsosa yksityisiä kiinteistöjä. Yksittäiset yrittäjät vastasivat lämmöntuotannosta 170 laitoksessa, joiden kpa-kattilateho oli yhteensä 69 megawattia ja keskimäärin 0,41 megawattia (taulukko 13). Useamman yrittäjän muodostamat yrittäjärenkaat vastasivat lämmöntuotannosta 40 lämpölaitoksessa. Osakeyhtiöiden tai osuuskuntien hoitamia lämpölaitoksia oli yli puolet kaikista laitoksista. Osakeyhtiöt vastasivat lämmöntuotannosta 173 laitoksessa ja osuuskunnat 99 laitoksessa. Lämpöyrittäjien energiaosuuskuntien laitokset olivat yleisimpiä Länsi-Suomessa ja osakeyhtiöiden Etelä-Suomessa. Osuuskuntien ja osakeyhtiöiden hoitamien lämpölaitosten keskimääräinen kattilateho on lähes kaksinkertainen yksittäisten yrittäjien ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten kattilatehoon verrattuna. Osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoiset lämpöyritykset tuottivat runsaat kaksi kolmasosaa kaikesta lämpöyrittäjien tuottamasta lämmöstä. Tyypillisesti ne huolehtivat aluelämpölaitoksista. Vuosina 1998 2010 osakeyhtiöiden ja osuuskuntien hoidossa olevien laitosten osuus on noussut ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten osuus vastaavasti laskenut. Vuonna 2010 käynnistyneistä laitoksista runsas kaksi kolmasosaa oli osakeyhtiömuotoisten lämpöyritysten hoitamia. Lämpölaitosten keskikoko on kasvanut. Vuosina 1998-2010 laitosten keskimääräinen kpa-kattilateho kasvoi 0,32 megawatista 0,58 megawattiin. Vuonna 2010 käynnistyneiden laitosten keskikoko oli noin yksi megawatti Taulukko 13. Lämpöyrittäjälaitosten lukumäärä ja laitosten kiinteän polttoaineen kattilateho yhtiömuodoittain vuoden 2010 lopussa. Yhtiömuoto Lämpölaitosten määrä, kpl Kattilateho yhteensä, MW Kattilateho kskimäärin, MW - Yrittäjä 170 68,9 0,41 - Yrittäjärengas 40 11,4 0,28 - Osuuskunta 99 68,6 0,69 - Osakeyhtiö 173 129,5 0,75 - Muu 8 5,9 0,74 Yhteensä 490 284,3 0,58 Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2010 lämmöntuotannossaan kaikkiaan noin 1,22 miljoonaa irtokuutiometriä kiinteitä biopolttoaineita. Puupolttoaineiden määrä oli noin 1,20 miljoonaa irtokuutiometriä. Loput olivat lähinnä pala- ja jyrsinturvetta. Myös viljan lajittelujätettä ja markkinakelvotonta viljaa sekä ruokohelpeä poltettiin yhteensä muutamia tuhansia irtokuutiometrejä. Lisä- tai varalämmönlähteenä lämpölaitoksissa oli yleensä polttoöljy. Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2010 metsähaketta noin 1 113 000 irtokuutiometriä (kuva 25). Metsähakkeen käyttömäärä kasvoi edellisestä vuodesta 18 prosenttia. Valtaosassa lämpöyrittäjien hoitamista lämpölaitoksista käytettiin pääpolttoaineena metsähaketta, jonka osuus oli 91 prosenttia laitosten puupolttoaineiden käytöstä. Metsähakkeen lisäksi käy- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 47

tettiin sahauspintahaketta noin 53 400 irtokuutiometriä sekä muita kiinteitä puupolttoaineita noin 39 000 irtokuutiometriä. Kuva 25. Lämpöyrittäjien puupolttoaineet vuonna 2010, GWh. Lämpöyrittäjien puupolttoaineet vuonna 2010 yhteensä 1 064 GWh 20 41 15 43 Metsähake Sahauspintahake Puru ja kuori Pelletti ja briketti Muu puupolttoaine 945 Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäjien osuus lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeen kokonaismäärästä oli 7,1 prosenttia. Lämpöyrittäjillä valtaosa hakkeen raaka-aineesta on pienpuuta, lämmöntuotannossa ei juuri käytetä hakkuutähteitä tai kantoja ja juurakoita. Lämpöyrityksiä on Suomessa jo lähes kaksisataa. Lämpöenergian ostaja on aikaisemmin ollut useimmiten kunta, mutta yrityskohteiden määrä on viime aikoina kasvanut merkittävästi. Lämpöyrittäjien käyttämän metsähakkeen määrä kymmenkertaistui ajanjaksolla 2000 2010. Samana ajanjaksona lämpölaitosten lukumäärä lähes viisinkertaistui (kuva 26). Laitosta kohden laskettu metsähakkeen käyttömäärä oli vuonna 2010 keskimäärin noin 2 270 irtokuutiometriä/laitos. Puuenergian hyötykäyttö tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon. Näin on mahdollista hyödyntää oman paikkakunnan bioenergiatarjontaa ja käyttää lähialueen yrittäjien palveluja. Lämpöliiketoiminnan rahavirrat tukevat lisäksi oman paikkakunnan taloudellista kehitystä. Bioenergialla on erittäin suuret lisäkäyttömahdollisuudet pienessä ja keskisuuressa lämpölaitoskokoluokassa. Suomessa on kaikkiaan noin 20 terawattitunnin laajuiset lämmitysmarkkinat, joissa lämmönlähteenä on tällä hetkellä jokin muu lämmitystapavaihtoehto kuin kaukolämmitys tai polttopuut. Bioener gian hyötykäytön lisääntymistä lähinnä pienessä kokoluokassa on hidastanut se, että kuluttajalle ei ole vielä tar jolla tar peeksi alan tietoa, osaamista ja palveluita. Bioenergian käyttöön siirtyminen koetaan liian han kalaksi. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden käyttöön siirtymiseksi tarvittaisiin yhteiskunnallisia ohjausvälineitä ja kannustimia. Kotitalousvähennyksen kaltaisen kannustimen kohdistamista myös uusiutuvan energian hyödyntämistä edistäviin laite- ja koneinvestointeihin, kuten pellettitakkojen hankintaan tulisi harkita vakavasti 48 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 26. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten lukumäärä ja metsähakkeen käyttömäärä 1992 2010 Laitosten lukumäärä, kpl Metsähakkeen käyttömäärä, 1000 i-m3 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Lämpölaitosten lukumäärä Metsähakkeen käyttömäärä Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäminen oli yleisintä Länsi-Suomessa, jossa sijaitsi kaksi laitosta viidestä (kuva 27). Etelä-Suomessa sijaitsi 30 prosenttia, Itä-Suomessa viidesosa ja Pohjois-Suomessa kymmenesosa laitoksista. Aluelämpölaitosten osuus lämpöyrittäjien hoitamista laitoksista on suurin Pohjois-Suomessa. Kiinteistökohtaiset laitokset ovat yleisimpiä Etelä ja Länsi-Suomessa. Vuonna 2010 uusia lämpöyrittäjien hoitamia lämpölaitoksia otettiin käyttöön Etelä-Suomessa 11, Länsi-Suomessa 11, Itä-Suomessa kahdeksan ja Pohjois-Suomessa viisi laitosta. Lämmön myynti yrityksille ja muille yksityisasiakkaille on yleisintä Etelä- ja Länsi-Suomessa TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 49

Kuva 27. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten alueellinen jakautuminen vuoden 2010 lopulla. Lähde: Työtehoseura kuva: Kaija Laaksonen 3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta Bioenergia-alan yritykset ovat pääsääntöisesti vielä varsin pieniä kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Tällöin voimavarojen yhdistäminen on tarpeellista riittävän panostuksen ja resurssien aikaansaami seksi kansainväliseen kilpailuun. Lisäksi markkinoiden volyymi tulee olemaan niin suuri, että se tulee työl listämään tuhansia henkilöitä, etenkin pk -sektorin yrityksissä. 50 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

3.3.1 Vienti Pk-yritysbarometri 2/2011 tutkimuksen mukaan bioenergia-alan yri tyksillä on vientitoimintaa 4,9 %:lla yrityksistä, 95,1 %:lla yrityksistä ei ole vientitoimintaa. (Kuva 28). Kuva 28. Bioenergiayritysten vienti. Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 3.3.2 Tuonti Tuonnin osalta merkittävimpiä tuotteita ovat liikennepolttonesteisiin sekoi tettavat biokomponentit, etanoli ja biodiesel. Vuonna 2008 rekisteröitiin ensimmäisen kerran pelletin tuontia 10 000 tonnia ja vuonna 2009 50 000 tonnia (kuva 29), lähinnä Venäjän markkinoilta. Vuonna 2010 pelletin tuonti laski 18 000 tonniin. Tähän raporttiin etanolin ja biodieselin tuontiosuuksia ei ole saatu selvitettyä. Lisäksi tuontimäärät liittyvät lähinnä Suomessa polttonesteiden vähittäiskaup patoimintaan ja teollista valmistusta harjoittavien suuryritysten (Neste Oil ja ST 1) toimintaan. Näi den suuryritysten toiminnan analysointi ei kuulu toimialaraporttiin, koska tässä raportissa käsitellään ainoastaan pk-yrityksiä. Kuva 29. Pelletin vienti, tuonti ja kulutus Suomessa vuosina 2001 2010, tonnia. 250 200 Kotimainen kulutus Tuonti Vienti 150 100 50 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Lähde: Metla, Tulli TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 51

Pk-yritysbarometri 2/2011 -tutkimuksen mukaan bioenergia-alan yri tyksillä on tuontitoimintaa 5,7 %:lla yrityksistä, 94,3 %:lla yrityksistä ei ole tuontitoimintaa. (Kuva 30). Kuva 30. Bioenergiayritysten tuonti. Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 52 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

4 Investoinnit ja kapasiteettitilanne 4.1 Investoinnit Yrityksiltä kysyttiin myös, mistä ne aikovat ottaa rahoitusta tulevan vuoden aikana rahoittaakseen kehittämistä tai investointeja. 81 % vastaajista aikoo ottaa lainaa yrityksellensä pankista, 30 % vastaavasti rahoitusyhtiöltä. Vain noin 15 % vastaajista ilmoittaa hakevansa rahoitusta ELY-keskukselta ja vajaa 13 % ilmoittaa vastaavasti hakevansa rahoitusta Finnveralta (kuva 31). Kuva 31. Mistä yrityksenne aikoo hakea rahoitusta seuraavan vuoden aikana? Pankista 80,9% (38) Rahoitusyhtiöstä 29,8% (14) Finnverasta 12,8% (6) Pääomasijoittajalta 2,1% (1) Tekesistä 4,3% (2) TE-keskuksesta eli vuoden alusta ELY-keskuksesta 14,9% (7) Muualta 2,1% (1) 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Pk-yritysbarometrin 2/2011 mukaan merkittävin investointikohde (kuva 32) on koneiden ja laitteiden laajennus- (53 %) ja korvausinvestoinnit (19 %). Kolmanneksi merkittävin kohde on yrityksen rakennusinvestoinnit (8,5 %). Toiminnan kehittämisen osuus (6 %) on hyvin pieni annetuissa vastauksissa. Vastaukset kuvaavat hyvin tällä hetkellä bioenergia-alalla vallitsevia odotuksia markkinoiden kasvusta ja energia-raaka-aineiden laajenevasta kysynnästä liittyen uusiutuvien energialähteiden käyttötavoitteisiin seuraavien 10 vuoden aikana. Kuva 32. Mihin yritys aikoo investoida lähimmän vuoden aikana Koneiden ja laitteiden korvausinvestointeihin 19,1% (9) Koneiden ja laitteiden laajennusinvestointeihin 53,2% (25) Rakennusinvestointeihin 8,5% (4) Ympäristövaikutteisiin investointeihin päästöjen, raaka-aineiden tai energian käytön vähentämiseksi 2,1% (1) Käyttöpääomaksi (yrityksen kasvun vaatima lisäkäyttöpääoma, kausirahoitus tai suhdanteista johtuva käyttöpääomatarve) 4,3% (2) Yrityksen kehittämishankkeisiin 6,4% (3) Muuhun tarkoitukseen 6,4% (3) 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 53

Pk-bioenergia-alan investoinnit ovat vaihdelleet 2000-luvulla 76-146 miljoonan euron välillä vuosittain. Investoinneissa on tapahtunut merkittävää laskua vuodesta 2008. Vuonna 2008 inves toinnit toimialalla olivat yhteensä 146 milj. euroa ja tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan ne laskivat vuonna 2010 noin 76 miljoonaan euroon eli noin 9,6 prosenttiin bioenergiatoimialan yhteenlaske tusta liikevaihdosta. Ku ten alla olevasta kuvasta 33 nähdään, ovat investoinnit olleet viime vuosina kuitenkin tasoltaan noin 30 miljoonaa euroa poistoja suuremmat. Kuva 33. Investoinnit ja poistot, 1000 euroa. 160 000 140 000 146 895 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 83 734 46 177 109 923 108 440 97 054 54 716 53 068 55 579 52 846 76 752 105 066 76 202 46 092 20 000 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Investoinnit Poistot Lähde: Tilastokeskus/Tilipäätösaineisto 4.2 Kapasiteettitilanne Pk-yritysbarometrin 2011 mukaan kaikilla Pk-bioenergiayrityksillä kapasiteetti oli normaalikäytössä (kuva 34). Vastaavasti kaikista muissa Pk-yrityksistä kapasiteetti oli alikäytössä 60 % yrityksistä ja normaalikäytössä 34 % yrityksistä. Kaikista Pk-yrityksistä 6 % ilmoitti kapasiteetin olevan ylikäytössä. Kuva 34. Tuotantokapasiteetin käyttöaste ( % ) Ylikäyttö 6% Normaalikäyttö 34% 100% Bioenergia-ala Pk-yritykset yhteensä Alikäyttö 60% 0% 50% 100% 150% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 54 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Suomen yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä teettämän Pk-yritysbarometrin 2/2011 mukaan bioenergiayritysten suhdannenäky mät lä himmän vuoden kuluessa koetaan eri osa-alueilla varsin varovaisiksi. 5,6 % bioenergiayrityksistä ennakoi tilausten määrän kasvavan ja 62,1 % määrän pysyvän samalla tasolla. 32,3 % yrityksistä ennakoi tilausten määrän pienenevän lähimmän vuoden aikana (kuva 35). Lii kevaih don suhteen bioenergiayritykset eivät ole kovin optimistisia, vain 5,6 % yrityksistä uskoo liikevaihdon kasvavan, kun taas 41,1 % yrityksistä uskoo liikevaihdon alenevan. Kuva 35. Pk-bioenergiayritysten suhdannenäkymät lähimmän vuoden aikana. 1=suurempi, 2=yhtä suuri, 3=pienempi Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Pk-yritysbarometrin mukaan lähimmän vuoden kuluessa bioenergiayrityksistä 37,7 % odottaa suhdanteiden paranevan, 6,6 % olettaa suhdanteiden huononevan ja 55,7 % olettaa tilanteen pysyvän ennallaan (Kuva 36). Kuva 36. Bioenergiayritysten suhdannenäkymät lähimmän vuoden aikana. Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2011, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 55