Kaupunkijen muuttoliikkeen rakenteellinen dynamiikka Tausta Väestönkasvu, muuttovoitot, talouskasvu, tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen ja eri toimialojen arvonlisäys ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille 2000-luvulla. Muutoksessa ovat pärjänneet parhaiten suuret kaupungit ja kaupunkiseudut. Kolme viidestä suomalaisesta asuu 10:llä suurimmalla kaupunkiseudulla ja neljä viidestä 20:lla suurimmalla kaupunkiseudulla. Taajamissa asuu neljä viidestä suomalaisesta. Taajamien yhteenlaskettu pinta-ala on vain 2 % koko maan maapinta-alasta. Kasvavat alueet sijaitsevat maantieteellisesti yhä pienemmällä alueella. Väkiluku kasvaa joka kolmannessa kunnassa ja kunnassa. Muuttovoittoa saa vähemmän kuin joka kolmas kunta ja. Kahdestakymmenestä muuttovoittoisesta seudusta 16 sijaitsee Helsingin-Turun-Tampereen-Lahden ja Loviisan muodostaman alueen sisäpuolella. Muuttovoittoisen taikapiirin ulkopuolelle jäävät vain Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Seinäjoen seudut ja Porin seudut (vuodesta 2007 lähtien). 20 suurinta kaupunkia saivat yhteensä noin 160 000 henkilöä muuttovoittoa vuosina 2000 2009. Suomessa tehdään noin 850 000 muuttoa vuodessa. Neljä viidestä on lähimuuttoja eli muutot tapahtuvat joko oman kunnan sisällä tai saman työssäkäyntialueen sisällä. Kaksi kolmasosaa muuttajista on nuoria ja nuoria aikuisia. Muuttomotiivit liittyvät ensisijaisesti asumisperusteisiin (asuminen, asuin- ja elinympäristön viihtyvyys jne.) ja toissijaisesti työhön tai opiskeluun. Muutot liittyvät tavallisesti elinvaiheissa tapahtuviin muutoksiin. Muuttajien määrän lisäksi muuttajien rakenne vaikuttaa kaupunkijen sisäiseen kehitykseen varsin epätasapainoisella ja terveellä tavalla. Muuttoliike on perusluonteeltaan äärimmäisen polarisoiva mekanismi. Muuttajien rakenne johtaa kuntien kannalta epäsymmetrisiin vaikutuksiin: yhtäältä yhdet hyötyvät ja saavat myönteisiä kerrannaisvaikutuksia ja toisaalta toiset kärsivät ja saavat kielteisiä kerrannaisvaikutuksia. Suurimpien kaupunkijen sisäinen eriytymiskehitys käynnistyi jo 1970-luvun puolivälissä asumisperustaisten muuttojen noustessa keskeisimmäksi muuttomotiiviksi. Tilanne on jatkunut siitä lähtien samankaltaisena hiljaa hiipien taustalla ja johtanut vähitellen mosaiikkimaiseen kehitykseen kaupunkijen kaltaisten yhtenäisten toiminnallisten alueiden sisällä. Valikoiva muuttoliike polarisoi kaupunkijen sisäistä kehitystä Kaupunkijen sisäisen kehitysdynamiikan näkökulmasta avainkysymys on, millaisia tulo- ja lähtömuuttajat ovat yksilöllisiltä, sosiaalisilta, demografisilta ja taloudellisilta ominaisuuksiltaan. Tulo- ja lähtömuuttajien profiilin poikkeamat aiheuttavat joko myönteisiä tai kielteisiä kerrannaisvaikutuksia saman kaupunkiseudun sisällä olevien kuntien välillä. Muuttajien määrään ja rakenteeseen erot tulevat kärjistyneimmillään esiin vahvaa muuttovoittoa saavilla kaupunkiseuduilla, jossa keskuskaupunkien ja sen vaikutusalueella olevien kuntien kehitysdynamiikka kulkee päinvastaiseen suuntaan. Keskuskaupunkien tulomuuttajissa ovat yliedustettuja nuoret, työttömät, työvoiman ulkopuolella olevat (erityisesti opiskelijat), maahanmuuttajat eli pienituloiset väestöryhmät, kun lähtömuuttajissa taas ovat yliedustettuja työssä olevat, aktiivi-ikäiset, lapsiperheet, koulutetut eli yleisesti keski- ja hyvätuloiset väestöryhmät. Kehyskunnissa muuttoliikkeen perusmekanismi on päinvastainen. Kehyskunnat hyötyvät niin määrällisestä kuin laadullisestakin muuttoliikkeestä: alueen keskus syöttää niille parempaa muuttaja-ainesta ja samanaikaisesti vastaanottaa taloudellisesti ja sosiaalisesti heikompaa ainesta niin kaupunkiseudun sisältä kuin koko maasta. Seuraukset ilmenevät sosiaalisen ja taloudellisen polarisaation kasvuna. Valikoivan muuttoliikkeen positiiviset ja negatiiviset seurausvaikutukset tulevat näkyviin muiden väestönkehitykseen liittyvien ilmiöiden tavoin vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Valikoiva muuttoliike on seurausta yhtenäisten toiminnallisten alueiden sisällä olevista keinotekoisista hallinnollisista rajoista (kunta) ja eri osa-alueiden asuntojen keskeisestä hallintaperusteesta. Asumis- ja ympäristöperustaiset
lähimuutot eivät pysähdy hallinnollisiin rajoihin. Kaupunkiseudun sisäisissä lähimuutoissa tulo- ja lähtömuuttajien rakenteelliset erot ylläpitävät tai voimistavat jo valmiiksi epätasapainoista tilannetta. Muuttajien työmarkkina-asema ja tulotaso paljastavat rakenne-erot Kaupunkijen sisäisen eriytymiskehityksen tärkeimmät muutosindikaattorit liittyvät muuttajien työmarkkina-asemaan ja muuttajien tulotasoon. Muuttajat voidaan jakaa työmarkkina-aseman perusteella työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin (opiskelijat, lapset, eläkeläiset, muut työvoimaan kuulumattomat). Jokaisen alueen kannalta on taloudellisesti optimaalista, jos työlliset ovat yliedustettuja tulomuuttajissa ja aliedustettuja lähtömuuttajissa. Työmarkkina-asema korreloi vahvasti muihin muuttajan demografisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ominaisuuksiin. Työllisten taloudellista merkitystä kuvaa se, että työllisten muuttajien keskimääräiset tulot olivat 26 600 euroa (2008), kun muiden muuttajien (työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat) tulot jäivät keskimäärin 6 800 euroon. Yhden työllisen tulot ovat siis noin neljä kertaa suuremmat kuin muun työvoiman. Työllisten muuttovoitot keskittyvät Helsinkiä lukuun ottamatta kehyskuntiin ja työttömien sekä työvoiman ulkopuolisten muutot keskuskaupunkiin. Sama peruslogiikka tulee esiin muuttajien n (kaikkien muuttajien kaikki tulo yhden kalenterivuoden aikana) ja keskimääräisten tulojen (tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräiset tulot) kohdalla. Taulukossa 1 ja 2 on kuvattu muuttoliikkeen rakennevaikutuksia suurimmilla kaupunkiseduilla niin keskuskaupungin kuin muun kaupunkiseudun (kehyskunnat) näkökulmasta. Taulukoissa 3-6 on yksilöity sama tilanne kahden kaupunkiseudun sisällä kaikkien kuntien osalta. Kaupunkijen sisäinen kilpailu Kaupunkiseudun kuntien välinen kilpailu uusista asukkaista ja hyvästä muuttaja-aineksesta tulee parhaiten esiin kaavoituksen ja harjoitetussa asuntopolitiikan seurauksena. Kilpailu on luonteeltaan tervettä tai epätervettä kunnan hyötyposition mukaan: yleisesti kehyskunnat kokevat kilpailun terveenä ja keskuskaupungit haitallisena. Jos saman toiminnallisen alueen kunnat pyrkivät maksimoimaan oman etunsa kokonaisuuden sijaan, on kyse osaoptimoinnista koko kaupunkiseudun yleisen edun kustannuksella. Osaoptimoivat kunnat voivat taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin syiden perusteella joko rajoittaa tai seuloa tulomuuttajia. Kunta voi esimerkiksi päättää olla osallistumatta yhteiseen seudulliseen sosiaaliseen asuntotuotantoon tai osallistua vain näennäisesti sosiaalisen asuntotuotannon rakentamiseen. Osaoptimoiva kunta voi asettaa erilaisia ehtoja asunnon saamiselle. Julkiset palvelut on mahdollista järjestää siten, että ne suosivat määrättyjä väestöryhmiä muiden kustannuksella tai jättää osa palveluista järjestämättä jos ne löytyvät esimerkiksi isommasta naapurikunnasta. Osaoptimoivan kunnan tehokkain keino on kaavoittaa vain omistusasumiseen liittyviä korkean profiilin asuinalueita parhaille paikoille. Toisin sanoen valikoivan asuntopolitiikan avulla voidaan vaikuttaa siihen millaisia muuttajia halutaan ja varmistaa tulomuuttajien olevan ominaisuuksiltaan hyvää muuttaja-ainesta. Näin kaupunkijen sisälle muodostuu vähitellen eräänlaisia hyvä- ja huono-osaisuuden taskuja, joissa demografinen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys eriytyvät toisistaan. Helsingin on malliesimerkki alueesta, jossa segregaatiokehitys ja valikoiva muuttoliike muodostavat eräänlaisen kaksoishaasteen. Muuttoliikkeen seurauksena polarisoitumiskehitys kiihtyy yhtäältä Helsingin kaupungin osa-alueiden sisällä ja toisaalta Helsingin ja sen kehyskuntien välillä. Muuttajien rakenteesta eniten hyötyvillä kunnilla on useita yhteisiä piirteitä, jotka korostavat keskinäis- ja polkuriippuvuutta suhteessa keskuskaupunkiin: sijainti suuren keskuksen vaikutusalueella, nopea väestönkasvu, heikko oma työpaikkavaraisuus, korkea pendelöintiaste, omistusasuntovaltaisuus, vähäinen sosiaalinen asuntotuotanto, edullinen ikärakenne jne.
LÄHTEET: Aro, Timo 2007. Julkinen valta ja maassamuuttoa edistävät ja rajoittavat tekijät Suomessa 1880-luvulta 2000-luvulle. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 69. Digipaino, Turku 2007 Aro, Timo 2007. Valikoiva muuttoliike osana pitkän aikavälin maassamuuttokehitystä. Yhteiskuntapolitiikka 72/2007. Sivut 371-379. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tammerprint Oy, 2007 Aro, Timo 2009. Aivovienti vahvistaa keskittymiskehitystä. Kolmen metropolialueen muuttoliikkeen suurimmat hyötyjät. Tietoplus asiantuntija-artikkeli. Kuntalehti 12/2009. Aro, Timo 2011. Aivovuoto on Turun seudun haaste. Tutkimuskatsauksia 3/2011. Turun kaupunki, kaupunkitutkimusja tietoyksikkö. Turku. http://www.turku.fi/public/download.aspx?id=130173&guid={f4f3777b-3b51-4a6e-9bbe-8f810846e296} Broberg, Anna 2007. Valikoiva muuttoliike Uudellamaalla. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto. Maantieteen laitos, 2007 Saarinen Ulla-Maarit 2010. Suomessa väki keskittyy taajamiin. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2011-12-16_001.html Tilastokeskus 2011. Tilastotietokannat. Muuttaneiden taustatiedot vuosilta 2007-2009 http://pxweb2.stat.fi/database/muuttaneiden_taustatiedot/databasetree_fi.asp? Tilastokeskus 2011. Tietokantataulukot. Muuttoliikkeen tietokantataulukot vuosilta 2007-2010 http://pxweb2.stat.fi/database/statfin/vrm/muutl/muutl_fi.asp Valtionvarainministeriö 2009. Toimiva kaupunki kuntalaisten, kuntien ja seudun etu. Kaupunkijen keskuskaupunkien ja kehyskuntien taloudellisia vuorovaikutus- ja kehitystekijötä selvittäneen asiantuntijatyöryhmän selvitys Case Turun ja Jyväskylän kaupunkiseudut. Valtionvarainministeriön julkaisuja 22/2009. Edita Prima Oy, Helsinki.
Taulukko 1. Muuttajien työmarkkina-asema suurimmilla kaupunkiseuduilla keskuskaupungin ja muun kaupunkiseudun välillä Alue maan sisäisestä muuttoliikkeestä 2007-2010 Nettosiirtolaisuus 2007-2010 Nettosiirtolaisuuden osuus % muuttovoitosta 2007-2010 Työllisten nettomuutto 2008-2009* Työttömien nettomuutto 2008-2009 Työvoiman ulkopuolisten nettomuutto 2008-2009 Korkeaasteen nettomuutto 2008-2009** Helsinki 3164 12883 80,3 3249-306 584-994 Muu Hki 6473 10475 31,7 3685-907 2750 Turku -770 2271 100-1279 129 760-2025 Muu Turun 2678 487 10,4 1386 55 1194 Pori 579 479 45,3-102 152 271-10 Muu -507 295 6,0-334 12 52 Porin Tampere 2060 2206 51,7-883 569 1621-1320 Muu 5539 878 8,3 1858 6 1544 Tre Lahti 1669 1055 38,7 89 657 102 206 Muu Lahden 7 493 15,3 49 42 193 Kuopio 747 564 43,0-385 47 929-369 Muu Kuopion -80 75 5,7 1 14 154 Jyväskylä 1323 1250 48,6-400 150 1181-998 Muu 1106 126 3,3 286 44 316 Jkl Oulu 2161 1297 37,5-710 464 1381-692 Muu Oulun 529 157 3,8 415 47 592 Lähde: Tilastokeskus, Väestömuutostiedot, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta *Muuttajat voidaan jakaa työmarkkina-aseman (pääasiallisen toiminnan) mukaan työllisiin (työssä olevat), työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin (lapset, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, kotiäidit ja isät, muut) ** Muuttajat voidaan jakaa koulutusasteen perusteella perusasteen, keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin
Taulukko 2. Muuttajien ja keskimääräiset tulot suurimmilla kaupunkiseuduilla keskuskaupungin ja muun kaupunkiseudun välillä vuosina 2008-2009 Alue Muuttajien yhteensä miljoonaa euroa vuosina 2008-2009* Muuttajien yhteensä euroa per vuosi Muuttajien euroa asukasta kohden per vuosi Tulo- ja lähtömuuttajan keskimääräisten tulojen välinen erotus /muuttaja per vuosi** Helsinki 5,9 2,95 5-3976 Muu Helsingin 222,7 111,35 135 1865 Turku -43,4-21,7-122 -3359 Muu Turun 60,4 30,2 229 1971 Pori 2 1 12-1714 Muu Porin 0,5 0,25 5 1039 Tampere -33,1-16,55-77 -3486 Muu Tampereen 82 41 255 1949 Lahti 20 10 98-843 Muu Lahden 13,9 6,95 69 852 Kuopio -7,4-3,7-38 -2252 Muu Kuopion 6,4 3,2 129 957 Jyväskylä -6,1-3,05-23 -2428 Muu J-kylän 17,9 8,95 209 913 Oulu -11,1-5,55-39 -2566 Muu Oulun 24,9 12,45 147 1442 Lähde: Tilastokeskus, Muuttaneiden taustatiedot tietokanta *Muuttajien tarkoittaa kaikkien muuttajien kaikkia tuloja yhden kalenterivuoden aikana. Tuloihin lasketaan valtionveronalaiset ja kunnallisveronalaiset tulot, yrittäjätulot, pääomatulot ja muut tulot. Tulokertymässä on yhteen laskettu kaikkien alueen tulo- ja lähtömuuttajien tulot, jonka jälkeen on laskettu niiden välinen erotus ** Tulo- ja lähtöuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi.
Taulukko 3. Helsingin kunnan nettomuutto kunnittain pääasiallisen toiminnan mukaan (kuntaluokitus 1.1.2010) Kunta maan sisäinen siirtolaisuus Siirtolaisuuden osuus muuttovoitosta % työlliset 2007-2009 työttömät 2007-2009 Espoo -288 5462 100 652-246 992 Helsinki 4540 15455 77,3 6358-142 2502 Hyvinkää 255 399 61,0 457-22 28 Järvenpää -127 332 100 430-55 -99 Karjalohja 45 12 21,1 43-1 7 Karkkila 81 171 67,9 94-16 38 Kauniainen 112 117 51,1-17 -17 196 Kerava 625 436 41,1 591-90 275 Kirkkonummi 759 394 34,2 902-58 188 Lohja 420 377 47,3 412-43 140 Mäntsälä 768 81 9,5 595-40 162 Nummi- 93 34 26,8 150-3 -17 Pusula Nurmijärvi 734 218 22,9 610-28 121 Pornainen 26 14 35,0 89-13 -6 Siuntio 274 127 31,7 265-5 37 Tuusula 772 198 20,4 681-87 26 Vantaa 900 3957 81,5 2326-55 -619 Vihti 953 254 21,0 659-17 202 Yhteensä 15297-938 4173 työvoiman ulkopuoliset 2007-2009 Lähde: Tilastokeskus, Väestömuutostiedot, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta
Taulukko 4. Turun kunnan nettomuutto kunnittain pääasiallisen toiminnan mukaan (kuntaluokitus 1.1.2010) Kunta maan sisäinen siirtolaisuus Siirtolaisuuden osuus muuttovoitosta % työlliset 2007-2009 työttömät 2007-2009 Kaarina 628 121 16,2 483-10 Lieto 680 62 8,4 198-21 Masku 657 35 5,1 353 5 Mynämäki 40 31 43,7 43 4 Naantali 427 40 8,6 300 24 Nousiainen 23 14 37,8 88 1 Paimio 218 49 18,4 156-4 Raisio 29 237 89,1-15 -40 Rusko 29 5 14,7 50-5 Sauvo 113 14 11,0 103 6 Turku -205 2685 100-1748 255 Lähde: Tilastokeskus, Väestömuutostiedot, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta
Taulukko 5. Helsingin kunnan nettomuutto kunnittain keskimääräisten tulojen ja n mukaan (kuntaluokitus 1.1.2010) Kunta Tulomuuttajan keskimääräiset tulot /v (2007-2009) Lähtömuuttajan keskimääräiset tulot /v (2007-2009) Keskimääräisten tulojen erotus /muuttaja (2007-2009) Nettomuuton yhteensä miljoonaa euroa vuosina 2007-2009 Nettomuuton euroa asukasta kohden per vuosi Espoo 21053 21874-821 73,4 99 Helsinki 16985 20751-3766 -4,7-3 Hyvinkää 18399 19892-1492 2,9 21 Järvenpää 19673 19189 484 12,7 110 Karjalohja 18416 16551 1865 1,5 343 Karkkila 16539 16645-106 3,6 129 Kauniainen 25647 23774 1874 10,8 416 Kerava 18634 19680-1046 11,7 114 Kirkkonummi 22302 20373 1929 42,0 379 Lohja 18312 17858 454 16,5 139 Mäntsälä 19282 17242 2040 21,1 353 Nummi-Pusula 19662 17635 2027 5,0 274 Nurmijärvi 20488 19313 1175 25,1 210 Pornainen 19934 16165 3769 5,0 325 Siuntio 23088 21005 2082 10,3 562 Tuusula 21364 19677 1687 27,7 248 Vantaa 18755 19613-858 41,0 68 Vihti 19850 18807 1043 24,9 293 Lähde: Tilastokeskus, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta
Taulukko 6. Turun kunnan nettomuutto kunnittain keskimääräisten tulojen ja n mukaan (kuntaluokitus 1.1.2010) Kunta Tulomuuttajan keskimääräiset tulot /v (2007-2009) Lähtömuuttajan keskimääräiset tulot /v (2007-2009) Keskimääräisten tulojen erotus /muuttaja (2007-2009) Nettomuuton yhteensä miljoonaa euroa vuosina 2007-2009 Nettomuuton euroa asukasta kohden per vuosi Kaarina 20420 18565 1855 28,3 305 Lieto 19377 19349 28 7,2 148 Masku 19809 17984 1825 13,6 481 Mynämäki 21693 16175 5518 6,5 271 Naantali 22605 19574 3031 18,4 327 Nousiainen 19098 16304 2794 4,1 280 Paimio 18391 17905 486 5,4 175 Raisio 17989 18971-983 -2,7-37 Rusko 17955 16393 1562 2,0 115 Sauvo 20990 16800 4190 4,6 507 Turku 14929 17942-3013 -71,2-134 Lähde: Tilastokeskus, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta