23/2013. Uusi säätiölaki. Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö

23/2013 Uusi säätiölaki Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö

23/2013 Uusi säätiölaki Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö

Oikeusministeriö, Helsinki 2013

15.5.2013 Julkaisun nimi Tekijä Oikeusministeriön julkaisu Uusi säätiölaki Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö Säätiölakityöryhmä, puheenjohtaja Timo Kaisanlahti, sihteeri Oili Kela 23/2013 Mietintöjä ja lausuntoja OSKARI numero OM 11/41/2010 HARE numero OM021:00/2010 ISSN-L 1798-7091 ISSN (nid.) 1798-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (nid.) 978-952-259-294-1 ISBN (PDF) 978-952-259-295-8 URN Pysyvä osoite Asia- ja avainsanat Tiivistelmä URN:ISBN:978-952-259-295-8 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-259-295-8 säätiö, rekisteröity säätiö, epäitsenäinen säätiö, rahasto, säätiön tarkoitus, lähipiiri, sijoitustoiminta, elinkeinotoiminta, hallitus, hallintoneuvosto, tilintarkastus, tilinpäätös, toimintakertomus, vahingonkorvaus, säännöt, säätiörekisteri, säätiövalvonta Työryhmä ehdottaa uutta säätiölakia nykyisen vuodelta 1930 olevan lain tilalle. Säätiöt ovat kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta merkittäviä koulutuksen, tutkimuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kulttuurin tuottajia ja tukijoita. Säätiöiden toiminnan merkitys näillä aloilla on kasvanut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Ehdotuksen tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen uudistamalla säätiölainsäädäntöä siten, että säätiöt voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa säätiömuodon käyttämisen tarpeettomia rajoitteita. Ehdotuksessa otetaan voimassa olevaa lakia paremmin huomioon toiminnallisten säätiöiden ominaispiirteet. Säätiön perustajille tarjotaan uusia keinoja säätiön hallinnon ja valvonnan järjestämiseen. Lisäksi säätiön perustamiseen ja toimintaan liittyvä hallinnollista taakkaa pyritään rajoittamaan. Samalla säätiötoiminnan avoimuutta lisätään, mikä parantaa säätiölaitoksen tunnettuisuutta, edistää pelinsääntöjen noudattamista ja helpottaa säätiövalvontaa. Säätiöiden hallinnon helpottamiseksi ja säätiöiden käyttämien hallintopalveluiden saatavuuden parantamiseksi lain sisältöä ja kirjoitusasua yhtenäistetään mahdollisuuksien mukaan yhteisölainsäädännön viimeaikaisen kehityksen kanssa. Säätiöiden toimintamahdollisuuksien hallitulla lisäämisellä on säätiötoiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden kannalta olennainen merkitys. Tämä on ehdotuksessa toteutettu keventämällä tai poistamalla erilaisia muodollisia rajoituksia ja

selventämällä oikeustilaa. Lisäksi sääntelyn tahdonvaltaisuutta ehdotetaan jonkin verran laajennettavaksi siten, että säätiön perustaja voi säätiön säännöissä määritellä yhtäältä säätiölakia täydentävistä valvonta- ja oikeussuojakeinoista ja toisaalta joiltakin osin poiketa laissa säädetyistä rajoituksista, jotka koskevat esimerkiksi säätiön tarkoituksen muuttamista, sulautumista ja säätiön purkamista. Ehdotus ei heikennä säätiöiden sidosryhmien asemaa.

15.5.2013 Publikationens titel Författare Justitieministeriets publikation Revidering av lagstiftningen om stiftelser Arbetsgruppen för revidering av lagen om stiftelser Arbetsgruppen för revidering av lagen om stiftelser, ordförande Timo Kaisanlahti, sekreterare Oili Kela 23/2013 Betänkanden och utlåtanden OSKARI nummer OM 11/41/2010 HARE nummer OM021:00/2010 ISSN-L 1798-7091 ISSN (häft.) 1798-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (häft.) 978-952-259-294-1 ISBN (PDF) 978-952-259-295-8 URN Permanent adress Sak- och nyckelord Referat URN:ISBN:978-952-259-295-8 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-259-295-8 stiftelse, registrerad stiftelse, osjälvständig stiftelse, fond, en stiftelses ändamål, närstående krets, investeringsverksamhet, näringsverksamhet, styrelse, förvaltningsråd, revision, bokslut, verksamhetsberättelse, skadeståndsansvar, stadgar, stiftelseregistret, tillsyn över stiftelser Arbetsgruppen föreslår en ny stiftelselag som ska ersätta den gällande lagen från 1930. Stiftelserna har en med tanke på medborgarnas välmående och den samhälleliga utvecklingen viktig roll som producenter av och mecenater för utbildning, forskning, social- och hälsovårdstjänster samt konst och kultur. Under de senaste 20 åren har betydelsen av stiftelsernas verksamhet inom dessa områden ökat avsevärt. Syftet med förslaget är att stärka det civila samhället genom att revidera lagstiftningen om stiftelser så att stiftelserna kan bedriva sin verksamhet på ett så effektivt, smidigt och förutsägbart sätt som möjligt. Förslaget syftar till att slopa onödiga hinder för att använda stiftelseformen. I förslaget beaktas de rörelsedrivande stiftelsernas särdrag bättre än i den gällande lagen. Stiftare erbjuds nya medel för att ordna stiftelsens förvaltning och tillsyn. Dessutom försöker man begränsa den administrativa bördan i samband med stiftandet och stiftelsens verksamhet. Samtidigt ökas öppenheten i stiftelsernas verksamhet, vilket gör stiftelseinstitutionen mer känd, bidrar till att spelreglerna iakttas och underlättar tillsynen över stiftelserna. För att underlätta förvaltningen av stiftelserna och öka tillgången på de administrativa tjänster som stiftelserna använder utformas lagen så att den till innehållet och skrivningen i mån av möjlighet överensstämmer med den senaste tidens utveckling i associationslagstiftningen.

Genom en behärskad ökning av stiftelsernas verksamhetsförutsättningar kan man inverka väsentligt på stiftelseverksamhetens resultat och effektivitet. I förslaget har man i detta syfte lättat upp eller slopat olika slags formella begränsningar och klargjort rättsläget. Dessutom föreslås det att regleringens dispositiva karaktär ska utvidgas något, så att en stiftare i stiftelsens stadgar kan bestämma om tillsyns- och rättsmedel som kompletterar stiftelselagen och i viss mån göra undantag från de begränsningar i lagen som gäller t.ex. ändring av en stiftelses ändamål, fusion och upplösning av en stiftelse.

SISÄLLYS YHTEENVETO 17 YLEISPERUSTELUT 19 1 NYKYTILA 19 1.1 Lainsäädännön kehitys 19 1.2 Voimassa oleva säätiölainsäädäntö 20 1.2.1 Säätiötyypit ja säätiölain soveltaminen 20 1.2.2 Rekisteröidyt säätiöt 20 1.2.3 Epäitsenäiset säätiöt ja muut määrätarkoitukseen käytettävät rahastot 21 1.2.4 Julkisoikeudelliset säätiöt 24 1.3 Rekisteröityjen säätiöiden käytäntö 25 1.3.1 Säätiöiden lukumäärän kehitys 25 1.3.2 Säätiöiden toimintamuodot, varallisuus, tulot ja varojen käyttö 25 1.3.3 Säätiöiden sääntökäytäntö 26 1.3.4 Säätiöiden hallinto-, tilintarkastus ja tilinpäätöskäytäntö 31 1.4 Epäitsenäisten säätiöiden muiden määrätarkoitukseen käytettävien rahastojen käytäntö 35 1.4.1 Rahastojen lukumäärä, varat ja omistajat 35 1.4.2 Sääntökäytäntö 38 1.5 Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteri- ja säätiövalvontakäytäntö 39 1.5.1 Säätiörekisteri- ja säätiövalvontailmoitusten ja muiden viranomaistoimien määrät 39 1.5.2 Säätiörekisteri- ja valvontailmoitusmaksut sekä säätiörekisterin talous ja toiminta 39 1.6 Säätiöiden verotus 44 1.7 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö 44 1.7.1 Yleistä 44 1.7.2 Euroopan unioni 45 1.7.3 Ruotsi 45 1.7.4 Norja 47 1.7.5 Tanska 48 11

2 NYKYTILAN ARVIOINTI JA SÄÄNTELYVAIHTOEHDOT 50 2.1 Toimintaympäristön muutokset 50 2.2 Säätiön tunnusmerkit ja peruspääoma 51 2.3 Säätiön sijoitustoiminta 53 2.4 Säätiön liiketoiminta 54 2.5 Säätiön perustaminen 56 2.6 Säätiön hallinto 56 2.7 Toimintakertomus ja tilinpäätös 62 2.8 Tilintarkastus 62 2.9 Sääntöjen muuttaminen 65 2.10 Sulautuminen 65 2.11 Säätiön purkaminen 66 2.12 Päätöksen moite 67 2.13 Vahingonkorvausvastuu 67 2.14 Riitojen ratkaiseminen 68 2.15 Rangaistussäännökset 69 2.16 Säätiörekisteri 69 2.17 Säätiövalvonta 70 2.18 Epäitsenäinen säätiö 72 3 EHDOTUKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 73 3.1 Ehdotuksen tavoitteet 73 3.2 Keskeiset ehdotukset 74 4 EHDOTUKSEN VAIKUTUKSET 84 5 ASIAN VALMISTELU 88 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 90 6 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT 90 6.1 Säätiölaki 90 I OSA. YLEISET PERIAATTEET JA PERUSTAMINEN 90 6.1.1 1 Luku. Säätiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen 90 6.1.2 2 Luku. Säätiön perustaminen 108 II OSA. HALLINTO, TILINPÄÄTÖS, TOIMINTAKERTOMUS JA TILINTARKASTUS _ 127 6.1.3 3 Luku. Säätiön hallinto ja edustaminen 127 12

6.1.4 4 Luku. Tilintarkastus 153 6.1.5 5 Luku. Tilinpäätös ja toimintakertomus 158 III OSA. SÄÄNTÖJEN MUUTTAMINEN SEKÄ SÄÄTIÖN SULAUTUMINEN JA PURKAMINEN 163 6.1.6 6 Luku. Sääntöjen muuttaminen 163 6.1.7 7 Luku. Sulautuminen 168 6.1.8 8 Luku. Säätiön purkaminen 179 IV OSA. SEURAAMUKSET JA OIKEUSSUOJA 193 6.1.9 9 Luku. Päätöksen moite 193 6.1.10 10 Luku. Vahingonkorvaus 198 6.1.11 11 Luku. Riitojen ratkaiseminen 205 6.1.12 12 Luku. Rangaistussäännökset 207 V OSA. VALVONTA JA SÄÄTIÖREKISTERI 209 6.1.13 13 Luku. Säätiörekisteri 209 6.1.14 14 Luku. Säätiön valvonta 214 VI OSA. VOIMAANTULO 231 6.1.15 15 Luku. Voimaantulo 231 6.2 Laki säätiölain voimaanpanosta 232 6.3 Muut lait 238 LAKIEHDOTUKSET 240 7 LAKIEHDOTUKSET 240 7.1 Säätiölaki 240 I OSA. YLEISET PERIAATTEET JA PERUSTAMINEN 240 7.1.1 1 Luku. Säätiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen 240 7.1.2 2 Luku. Säätiön perustaminen 243 II OSA. HALLINTO, TILINPÄÄTÖS, TOIMINTAKERTOMUS JA TILINTARKASTUS _ 248 7.1.3 3 Luku. Säätiön hallinto ja edustaminen 248 7.1.4 4 Luku. Tilintarkastus 256 7.1.5 5 Luku. Tilinpäätös ja toimintakertomus 258 III OSA. SÄÄNTÖJEN MUUTTAMINEN SEKÄ SÄÄTIÖN SULAUTUMINEN JA PURKAMINEN 260 7.1.6 6 Luku. Sääntöjen muuttaminen 260 13

7.1.7 7 Luku. Sulautuminen 262 7.1.8 8 Luku. Säätiön purkaminen 267 IV OSA. SEURAAMUKSET JA OIKEUSSUOJA 275 7.1.9 9 Luku. Päätöksen moite 275 7.1.10 10 Luku. Vahingonkorvaus 276 7.1.11 11 Luku. Riitojen ratkaiseminen 278 7.1.12 12 Luku. Rangaistussäännökset 279 V OSA. VALVONTA JA SÄÄTIÖREKISTERI 280 7.1.13 13 Luku. Säätiörekisteri 280 7.1.14 14 Luku. Säätiön valvonta 287 VI OSA. VOIMAANTULO 294 7.1.15 15 Luku. Voimaantulo 294 7.2 Laki säätiölain voimaanpanosta 294 7.3 Säätiöasetus 298 LAGFÖRSLAG 303 8 LAGFÖSLAG 303 8.1 Stiftelselag 303 I AVDELNINGEN. ALLMÄNNA PRINCIPER OCH GRUNDANDE 303 8.1.1 1 Kap. De centrala principerna för stiftelsers verksamhet samt tillämpning av lagen 303 8.1.2 2 Kap. Grundande av stiftelse 306 II AVDELNINGEN. FÖRVALTNING, BOKSLUT, VERKSAMHETSBERÄTTELSE OCH REVISION 311 8.1.3 3 Kap. Stiftelsens ledning och företrädare 311 8.1.4 4 Kap. Revision 320 8.1.5 5 Kap. Bokslut och verksamhetsberättelse 321 III AVDELNINGEN. ÄNDRING AV STADGARNA SAMT FUSION OCH UPPLÖSNING AV STIFTELSE 324 8.1.6 6 Kap. Ändring av stadgarna 324 8.1.7 7 Kap. Fusion 325 8.1.8 8 Kap. Upplösning av stiftelse 331 IV AVDELNINGEN. PÅFÖLJDER OCH RÄTTSSKYDD 339 8.1.9 9 Kap. Klander av beslut 339 14

8.1.10 10 Kap. Skadestånd 340 8.1.11 11 Kap. Avgörande av tvister 342 8.1.12 12 Kap. Straffbestämmelser 343 V AVDELNINGEN. TILLSYN OCH STIFTELSEREGISTER 344 8.1.13 13 Kap. Stiftelseregister 344 8.1.14 14 Kap. Tillsyn över stiftelser 351 VI AVLEDNINGEN. IKRAFTTRÄDANDE 358 8.1.15 15 Kap. Ikraftträdande 358 8.2 Lag om införande av stiftelselagen 359 15

16

YHTEENVETO Nykyinen säätiölaki (109/1930) tuli voimaan vuoden 1931 alussa. Lailla vahvistettiin voimassa olleen oikeuden tunnustama säätiön asema itsenäisenä oikeushenkilönä. Lakia on muutettu useita kertoja kuluneen yli 80 vuoden aikana osittaisuudistuksilla. Säätiöt ovat kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta merkittäviä koulutuksen, tutkimuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kulttuurin tuottajia ja tukijoita. Säätiöiden toiminnan merkitys näillä aloilla on kasvanut olennaisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Yhteiskunta ja säätiöiden toimintaympäristö ovat säätiölain voimassaolon aikana muuttuneet merkittävästi. Suomalaisen yhteiskuntarakenteen ja hyvinvointiyhteiskunnan muutosten myötä julkisen vallan hoidossa olevien toimintojen määrä on viime aikoina muuttunut siten, että esimerkiksi aiempia julkisen sektorin hoitamia velvoitteita on siirtynyt tai siirretty kolmannen sektorin hoidettavaksi ilman, että tehtävien hoitamiseen olisi annettu vastaavaa taloudellista tukea julkisista varoista. Esimerkiksi säätiöiden merkitys koulutuksen, tutkimuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittajina ja tuottajina on merkittävä ja kasvamaan päin. Yhteiskunnallisen kehityksen myötä voi myös syntyä sellaisia uusia tarpeita ja painotuksia, joihin nopea ja tehokas keino on löydettävissä säätiöiden ja muun kolmannen sektorin puolelta. Säätiömuoto on osoittautunut toimivaksi välineeksi näillä aloilla vaikka säätiölaissa on otettu puutteellisesti huomioon jatkuvarahoitteisten ja muiden toiminnallisten säätiöiden erityispiirteet. Samaan aikaan myös käytössä olevan yksityisvarallisuuden määrä on kasvanut merkittävästi ja nykyinen säätiölaki saattaa jossain määrin rajoittaa sen ohjautumista perinteiseen ja kehittyvään säätiötoimintaan. Näiden muutosten myötä tarve tarkastella säätiölainsäädännön ajantasaisuutta on korostunut, mikä on huomattavissa myös viime vuosien viranomaiskannanotoista ja yhteiskunnallisesta keskustelusta. Työryhmä ehdottaa uuden säätiölain säätämistä. Ehdotuksen tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen uudistamalla säätiölainsäädäntöä siten, että säätiöt voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa säätiömuodon käyttämisen tarpeettomia rajoitteita. Ehdotuksessa otetaan voimassa olevaa lakia paremmin huomioon jatkuvarahoitteisten toiminnallisten säätiöiden ominaispiirteet. Säätiön perustajille tarjotaan uusia keinoja säätiön hallinnon ja valvonnan järjestämiseen. Lisäksi säätiön perustamiseen ja toimintaan liittyvä hallinnollista taakkaa pyritään rajoittamaan. Samalla säätiötoiminnan läpinäkyvyyttä lisätään, mikä parantaa säätiölaitoksen tunnettuisuutta ja edistää pelinsääntöjen noudattamista. Säätiöiden hallinnon helpottamiseksi ja säätiöiden käyttämien hallintopalveluiden saatavuuden parantamiseksi lain sisältöä ja kirjoitusasua yhtenäistetään mahdollisuuksien mukaan yhteisölainsäädännön viimeaikaisen kehityksen kanssa. Työryhmä arvioi, että säätiöiden toimintamahdollisuuksien hallitulla lisäämisellä on säätiötoiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden kannalta olennainen merkitys. Tämä on ehdotuksessa toteutettu keventämällä tai poistamalla erilaisia muodollisia rajoituksia ja selventämällä oikeustilaa. Lisäksi sääntelyn tahdonvaltaisuutta ehdotetaan jonkin verran laajennettavaksi siten, että säätiön perustaja voi säätiön säännöissä määritellä yhtääl- 17

tä säätiölakia täydentävistä valvonta- ja oikeussuojakeinoista ja toisaalta joiltakin osin poiketa laissa säädetyistä rajoituksista, jotka koskevat esimerkiksi säätiön tarkoituksen muuttamisen, sulautumisen ja säätiön purkamisen edellytyksiä. Muutokset helpottavat säätiömuodon käyttöä heikentämättä säätiön sidosryhmien asemaa. Lisäksi laissa ehdotetaan säänneltäväksi menettelyjä, joita ei nykyisin ole lainkaan säännelty ja joihin siksi liittyy epävarmuutta. Muutenkin ehdotetaan sellaisia materiaalisia muutoksia, joilla voidaan vähentää toimintaan liittyvää epävarmuutta ja näin lisätä tosiasiallisia toimintamahdollisuuksia. Toisaalta erityistä huomiota on kiinnitetty säätiön sidosryhmien asemaan. Säätiöiden toimintamahdollisuuksia lisäävät keinot on valittu siten, että niillä ei olisi olennaisia vaikutuksia säätiön sidosryhmien, kuten velkojien ja edunsaajien asemaan. Lisäksi ehdotetaan erinäisiä säännöksiä, joilla näiden ryhmien asemaa voidaan turvata. Säätiön toiminnan avoimuutta ehdotetaan lisättäväksi siten, että toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä on oltava säätiön tarkoituksen toteutumisen ja lähipiiritoimien osalta riittävät tiedot. Avoimuuden lisääminen helpottaa säätiön valvontaa niin viranomaisten kuin säätiön sidosryhmien toimesta. Ehdotuksen tavoitteena on, että laki antaisi mahdollisimman hyvät puitteet rehelliselle säätiötoiminnalle. Ehdotuksessa on kuitenkin väärinkäytöksiä silmällä pitäen kiinnitetty huomiota oikeussuojajärjestelmän tosiasialliseen tehostamiseen. 18

YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila 1.1 Lainsäädännön kehitys Nykyinen säätiölaki (109/1930) tuli voimaan vuoden 1931 alussa. Lailla vahvistettiin voimassa olleen oikeuden tunnustama säätiön asema itsenäisenä oikeushenkilönä. Muissa pohjoismaissa ei säätiölain valmistelun aikaan ollut säätiölainsäädäntöä. Lain taustalla on kotimaisen säätiökäytännön ja muun aineiston lisäksi Ruotsissa vuonna 1903 valmistunut lakiehdotus ja erityisesti saksalainen oikeuskirjallisuus. Lakia valmisteltaessa erityistä huomiota sai säätiön perustamisvaiheen lupamenettely, säätiön tarkoituksen muuttaminen ja säätiövalvonnan järjestämiseen. Lain säännökset on jaettu viiteen lukuun, jotka ovat säätiön perustaminen, hallinto, valvonta ja sääntöjen muuttaminen, sulautuminen ja lakkauttamiseen sekä erinäiset säännökset. Lain rakennetta ei ole muutettu sen voimassaolon aikana. Laki on suppea verrattuna muihin yleisesti käytettyjä yksityisiä oikeushenkilöitä koskeviin lakeihin. Lakia on sen voimassaoloaikana muutettu useita kertoja. Vuoden 1965 alusta voimaan tulleella lailla (400/1964) tehostettiin säätiöiden valvontaa säätämällä säätiöiden raportoinnista valvontaviranomaiselle sekä valvontaviranomaisen mahdollisuudesta tarkastaa säätiön toimintaa ja vaatia säätiön hallituksen tai hallituksen jäsenen erottamista. Samalla tarkistettiin useita muita säätiölain säännöksiä ja tiukennettiin säätiön tarkoitusta koskevia säännöksiä muun muassa siten, että liiketoiminnan harjoittaminen ei enää voinut olla säätiön tarkoituksena. Vuonna 1987 voimaan tulleella lailla (349/1987) jatkettiin säätiöiden tiedonantovelvollisuuden laajentamista ja tehostettiin valvontakeinoja. Samalla muutettiin eräitä käytännössä ongelmalliseksi osoittautuneita säätiölain kohtia muun muassa säätiön tarkoituksen muuttamisen ja säätiöiden sulautumisen helpottamiseksi. Vuoden 1987 säätiölain muutoksen yhteydessä säädettiin lisäksi ensi kerran asetuksella säätiöpääoman vähimmäismääräksi 150 000 markkaa (nykyisin 25 000 euroa). Säätiörekisterin pitäminen ja säätiövalvonta siirrettiin oikeusministeriöltä Patentti- ja rekisterihallitukselle vuoden 1995 alusta voimaan tulleella lailla (1172/1994). Vuonna 1996 voimaan tulleella lailla (178/1996) rajoitettiin säätiön lainanantoa lähipiirille. Muut säätiölain muutokset ovat olleet lähinnä teknisiä ja liittyneet muun lainsäädännön muutoksiin. 19

Nykyinen säätiöasetus (1045/1989) tuli voimaan vuoden 1990 alusta. Asetuksessa säädetään säätiöpääoman vähimmäismäärästä sekä Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta pitää säätiörekisteriä, säätiörekisteriin tehtävistä ilmoituksista, säätiörekisteristä annettavista otteista ja tiedoista sekä eräistä säätiörekisterin pitoon liittyvistä seikoista. 1.2 Voimassa oleva säätiölainsäädäntö 1.2.1 Säätiötyypit ja säätiölain soveltaminen Säätiön perustaminen on tapa osoittaa pysyvästi varoja tiettyyn perustajan määräämään tarkoitukseen. Säätiötyyppejä on Suomessa useita ja esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa esiintyviä säätiötyyppien jaotteluja on erilaisia. Useimmiten esiintyvät perusjaottelut mainitsevat jaot yhtäältä rekisteröityihin säätiöihin ja rekisteröimättömiin epäitsenäisiin säätiöihin ja toisaalta yksityisoikeudellisiin ja julkisoikeudellisiin säätiöihin. 1 1.2.2 Rekisteröidyt säätiöt Voimassa olevassa laissa ei ole nimenomaista säännöstä lain soveltamisalasta. Lain 1 :stä käy kuitenkin ilmi lain koskevan itsenäisiä säätiöitä. Säätiöstä tulee rekisteröimisellä perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka voi saada nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata (SäätiöL 8 ). Säätiölakia sovelletaan vain säätiörekisteriin merkittyihin säätiöihin. Voimassa olevassa säätiölaissa säädetään - rekisteröitävän itsenäisen säätiön perustamisesta ja rekisteröinnistä sekä rekisteritietojen julkistamisesta ja tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen ilmoittamisesta rekisteröitäväksi; - rekisteröidyn säätiön oikeushenkilöydestä sekä säätiön, sen perustajien, johdon ja toimihenkilöiden varojen ja velkojen erillisyydestä ja säätiön perustajalle ja lähipiirille annettavista taloudellisista eduista; - rekisteröitävän säätiön peruspääomasta, tarkoituksesta ja rajoitetusta oikeudesta harjoittaa liiketoimintaa; - rekisteröidyn säätiön toimielimistä, niiden päätöksenteosta, edustamisesta, toiminnan ja varainhoidon järjestämisestä ja tilintarkastuksesta sekä säätiön toimielimen jäsenen ja toimihenkilön vahingonkorvausvastuusta; sekä - rekisteröidyn säätiön valvonnasta, sääntöjen muuttamisesta sekä säätiön sulautumisesta ja lakkauttamisesta. 1 Esimerkiksi Aro, Säätiön tarkoituksesta ja sen toteuttamisen keinoista, 1971 (Aro 1971), s. 44 70. 20

Rekisteröityyn säätiöön sovelletaan myös muuta sen toimintaa koskevaa lainsäädäntöä kuten tilintarkastuslakia ja kirjanpitolainsäädäntöä. Kirjanpitolain mukaan rekisteröity säätiö on aina kirjanpitovelvollinen, jonka hallitus vastaa kirjanpidon, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta sekä tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja tilintarkastuskertomuksen ilmoittamisesta rekisteröitäväksi. Säätiölain mukaan säätiöllä on aina oltava tilintarkastaja. Siirtymäsäännöksen mukaan ennen vuotta 1931 perustetut itsenäiset säätiöt piti ilmoittaa rekisteröitäväksi vuoden 1932 loppuun mennessä (28 ). On mahdollista, että kaikkia siirtymäsäännöksessä tarkoitettuja säätiöitä ei ole vieläkään rekisteröity (katso esimerkiksi säätiökomitean mietintö 1951:29 ja Aro, mts. 53). Tällaisiin itsenäisiin rekisteröimättömiin säätiöihin sovelletaan voimassa olevan lain sanamuodon mukaan säätiölakia vaikka säätiötä ei ole rekisteröity. Lainsäädäntöön perustuvan säätiötyyppien jaottelun lisäksi säätiökenttää voidaan tarkastella säätiöiden tosiasiallisen toiminnan sekä säätiövarallisuuden ja toiminnan rahoitusmuotojen kannalta. Toiminta- ja rahoitusmuotonsa perusteella säätiöt jaotellaan pääomasäätiöihin ja jatkuvarahoitteisiin laitos- eli toiminnallisiin säätiöihin. Pääomasäätiöitä kutsutaan usein myös apurahasäätiöiksi, jotka tukevat muiden toimintaa tyypillisesti jakamalla apurahoja tai avustuksia. Laitossäätiö on tyypillisesti tiettyä tarkoitusta varten perustettu, esimerkiksi koulun tai terveydenhoidon ylläpitoon tarkoitettu laitos. Usein laitossäätiön oma pääoma on toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden pieni ja säätiö saa jatkuvasti avustuksia laitosomaisuuden hankkimiseen tai ylläpitoon. Säätiövarallisuuden näkökulmasta onkin puhuttu niin sanotuista jatkuvarahoitteisista säätiöistä. Vaikka säätiöiden toiminnan on perinteisesti nähty perustuvan pääasiassa säätiötä perustettaessa määrättyyn tarkoitukseen käytettäväksi osoitettuun varallisuuteen, myös säätiörekisteriin merkityt jatkuvarahoitteiset säätiöt kuuluvat säätiölain soveltamisalaan. Rekisteröitävät säätiöt merkitään Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) pitämään säätiörekisteriin (SäätiöL 2, 5 ja 6 ). PRH on myös valvontaviranomainen, jonka tehtävänä on valvoa sitä, että säätiön hallintoa hoidetaan lain ja säätiön sääntöjen mukaan (SäätiöL 13 ). 1.2.3 Epäitsenäiset säätiöt ja muut määrätarkoitukseen käytettävät rahastot Rekisteröityjen itsenäisten säätiöiden lisäksi on olemassa niin sanottuja epäitsenäisiä säätiöitä ja muita määrätarkoitukseen käytettäviä rahastoja, joihin ei sovelleta säätiölakia. Epäitsenäisestä säätiöstä käytetään kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä myös omakatteinen rahasto -ilmausta ja muusta määrätarkoitukseen käytettävästä rahastosta muu sidottu rahasto -ilmausta (Kirjanpitolautakunnan, KILA, lausunto 1334/1995). Määrätarkoitukseen käytettäviä rahastoja on yksityisoikeudellisessa lainsäädännössä nimenomaisesti säännelty vain siltä osin kuin tällainen rahasto perustuu testamentin tarkoitemääräykseen ja on kysymys tällaisen määräyksen täytäntöön panosta (perintökaari, 21

40/1965), tai on kysymys määrätarkoitukseen saatuja varojen ja niiden tuoton käsittelystä kirjanpitovelvollisen kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä (kirjanpitoasetus, 1339/1997, KPA). Oikeuskirjallisuuden ja Kirjanpitolautakunnan lausuntojen mukaan epäitsenäisestä säätiöstä on kyse silloin, kun joku luovuttaa omaisuutta toiselle ihmiselle tai oikeushenkilölle 1) käytettäväksi määrättyyn tarkoitukseen ja 2) hoidettavaksi erillään saajan muista varoista. 2 Muusta sidotusta rahastosta on kysymys silloin, kun varojen käyttötarkoitus on tavalla tai toisella rajattu ja rajaus perustuu ulkopuolisen toimijan tahdonilmaisuun, lahjoitukseen tai testamenttiin, ja tällaisia varoja ei tarvitse hoitaa erillään saajan muista varoista 3. Kun varat vastaanottava taho ottaa lahjan tai testamentin vastaan, se sitoutuu samalla noudattamaan lahjoittajan tai testamentin jättäjän asettamia ehtoja. 4 Epäitsenäinen säätiö ja muu määrätarkoitukseen käytettävä rahasto ei ole oikeushenkilö, vaan sen varoja hoitaa niiden saaja omissa nimissään. Vastuu tällaisen rahaston veloista ei rajoitu määrätarkoitukseen luovutettuihin varoihin, vaan varojen saaja vastaa niistä koko omaisuudellaan. 5 Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu ainakin joissakin tapauksissa myönteisesti siihen, että epäitsenäisen säätiön varoja ei voisi ulosmitata varojen saajan veloista. 6 Oikeuskirjallisuudessa on tulkittu, tosin ei kuitenkaan täysin riidattomasti, että varojen erillään pitämistä koskevan vaatimuksen vuoksi epäitsenäisen säätiön varat olisivat suojassa varojen saajan sellaisilta velkojilta, joiden saaminen ei ole syntynyt tällaisten varojen hoidossa. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos esimerkiksi erillään pidettävän stipendirahaston varoja käytetään rahastoa hallinnoivan saajatahon omiin tarkoituksiin, varojen saaja tai tämän edustaja syyllistyy rangaistavaan 2 Kivimäki-Ylöstalo. Suomen siviilioikeuden oppikirja. Porvoo 1964, s. 176, ja KILA 1334/1995. 3 KILA 1334/1995. 4 Perälä & Perälä. Yhdistyksen ja säätiön talous, kirjanpito ja verotus. WsoyPro 2006, s. 166. 5 Aro, 1971, s. 55, ja Säätiölaitoskomitean mietintö, Helsinki 1975, s. 42. Ks. myös Pykäläinen Syrjänen. Säätiön tehokkuus, Corporate governance säännösten vaikutuksesta säätiön tarkoituksen tehokkaaseen toteuttamiseen, 2007, s. 98, Ilmanen & al, Säätiöhakemisto. Suomen Kulttuurirahasto 1977, s. 7, sekä Hovi. Säätiövarallisuuden suoja. 2005, s. 42. 6 Kivimäki Ylöstalo toteavat epäitsenäisten säätiöiden yhteydessä, että säätiövaroja, mikäli ne voidaan esimerkiksi pankkiin talletettuina tai velaksi annettuina erottaa saajan muusta omaisuudesta, ei voida ulosmitata saajan veloista, jotka eivät ole syntyneet omaisuuden hoidosta (vanha UL 4:9 2 mom), eikä säätiöomaisuus kuulu saajan konkurssipesään. Jos omaisuuden saaja käyttää säätiövaroja omiin tarkoituksiinsa, syyllistyy hän rangaistavaan tekoon, [ tavallisesti epärehellisyyteen (vanha RL 38:1), nykyisin luottamusaseman väärinkäyttöön RL 36:5]. Säätäjällä, hänen perillisillään ja sillä henkilöllä (esim etuoikeutetulla stipendinsaajalla), jonka etua sääde koskee, on valta myös kanteella vaatia oikaisun tekemistä (Suomen siviilioikeuden oppikirja, 1964, s. 176 177, jossa kirjoittajat viittaavat myös KKO 1933 II 14). Ks. myös Aro, 1971, s. 289 290. Hovi toteaa, että oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu myönteisesti kysymykseen omaisuuden erillisyydestä ja siitä jääkö säätiöomaisuus fidusiaarin omaisuuteen kohdistuvan eksekuution sekä fidusiaarin konkurssipesän ulkopuolelle. Omaisuuden hoitajan disponointivallan hoidettavaan omaisuuteen tulee tällöin olla rajoitettu epäitsenäisen säätiön perustajan määräyksellä (Säätiövarallisuuden suoja, 2005, s. 41 42). Ks myös Aro, 1971, s. 59 62. 22

tekoon. Nämä kannanotot eivät koske sellaisten muiden määrättyyn tarkoitukseen saatujen rahastojen omaisuutta, joiden osalta ulkopuolinen omaisuuden luovuttaja ei ole edellyttänyt, että omaisuus pidetään erillään saajan muusta omaisuudesta. 7 Epäitsenäinen säätiö ei edellytä oman organisaation luomista säätiövarallisuuden hoitoa varten. 8 Yleisistä oikeusperiaatteista seuraa, että epäitsenäiset säätiöt ja muut määrätarkoitukseen käytettävät rahastot eivät voi saada nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia, eivätkä kantaa ja vastata. Rahaston varojen vastaanottaja määrää saadusta omaisuudesta ja käyttää sitä koskevaa puhevaltaa omissa nimissään ja vastaa epäitsenäisen säätiön ja rahaston puolesta tehdystä toimesta aiheutuneesta velasta tai muusta velvoitteesta kuin omasta velastaan. 9 Määrätarkoitukseen käytettävään rahastoon sovelletaan sillä mahdollisesti olevia sääntöjä ja muita sen perustamista koskevia määräyksiä, yleisiä jäämistö- ja sopimusoikeudellisia oikeusperiaatteita sekä muuta epäitsenäisen säätiön ja rahaston varoja ja niillä harjoitettua toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi epäitsenäisen säätiön kirjanpitoon, tilinpäätökseen, toimintakertomukseen ja tilintarkastukseen sovellettaneen lähtökohtaisesti säätiön varat vastaanottaneeseen sovellettavia säännöksiä. 10 Toisaalta epäitsenäisestä säätiöstä on voinut laatia tietyin ehdoin erillisen tilinpäätösinformaation, jos se on ollut tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi epäitsenäisen säätiön varat vastaanottaneen kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (kirjanpitolain 3 luvun 2 ). 11 Kirjanpitoasetuksen mukaan aatteellisen yhteisön ja säätiön on ilmoitettava taseessa erikseen sellaiset varat tai sellaisen pääoman, joiden käyttöä on rajoitettu erityismääräyksin (KPA 1 luvun 6 :n 4 momentti). Taseessa omana ryhmänään on ilmoitettava erillään hoidettavat varat (KPA 1 luvun 6 :n 5 momentti). Kirjanpitolautakunnan mukaan jälkimmäistä momenttia sovelletaan omakatteisiin rahastoihin ja edellisenä mainittua kaikkiin sidottuihin rahastoihin (KILA 188/2012). 7 Näin Kivimäki Ylöstalo, m.t.s. 93, ja Aarne Rekola, Tulo ja omaisuusverolaki, 1947, s. 45. Yleisten esine-, insolvenssi- ja ulosotto-oikeudellisten periaatteiden mukaista olisi, että epäitsenäisen säätiön varat eivät olisi käytettävissä niiden saajan muiden velkojen maksun konkurssissa ja ulosotossa, jos ulkopuolinen on luovuttanut varat määrätarkoitukseen, varat pidetään erillään saajan muista varoista sekä saajan kirjanpidossa että ulospäin havaittavalla tavalla. 8 Kivimäki Ylöstalo. Suomen siviilioikeuden oppikirja. Porvoo 1964, s. 176. 9 Ks. oikeushenkilöllisyydestä sekä säätiötä hoitavan henkilön asemasta Aro, Pirkko-Liisa, Säätiön lakkauttamisen edellytykset, Defensor Legis -julkaisussa vuonna 1970 julkaistu artikkelisarja, Helsingin yliopiston yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja C 5, Hämeenlinna 1970, (Aro 1970), s. 56 ss. 10 Oikeuskirjallisuudessa on erilaisia kantoja sen suhteen, sovelletaanko epäitsenäiseen säätiöön analogisesti säätiölain säännöksiä. Esimerkiksi Aro on ollut sitä mieltä, että vaikka epäitsenäiset säätiöt jäävät voimassa olevan säätiölain soveltamisen ulkopuolelle, on niiltä kirjallisuudessa katsottu kuitenkin voivan edellyttää toimimista tiettyjen yksityisoikeudellisten yleisten periaatteiden mukaisesti. Aro on todennut, että mitä yksityisoikeudellisempia säätiölain säännökset ovat, sitä todennäköisemmin niitä voidaan soveltaa myös epäitsenäisiin säätiöihin (Aro, 1971, s.66). 11 Esimerkiksi tilikausia 1996 2006 koskeneen päätöksen perusteella suomalainen rekisteröity yhdistys, jolla oli epäitsenäisiä rahastoja, sai luvan antaa rahastoista tilinpäätösinformaation erillisen tilinpäätöksen avulla, mikäli sen omassa tuloslaskelmassa esitetään rahastojen tuotot ja kulut tai tulos ja sen taseessa esitetään rahastojen varat, velat, oma pääoma ja tulos omina nimikkeinään ja mikäli rahastojen erillinen tilinpäätös liitetään hakijan tilinpäätökseen (KILA 1423/1996). 23