NUORTEN AIKUISTEN KIRKOSTA EROAMINEN OULUN EVANKELIS-LUTERILAISISSA SEURAKUNNISSA

NUORTEN AIKUISTEN KIRKOSTA EROAMINEN OULUN EVANKELIS-LUTERILAISISSA SEURAKUNNISSA Marianne Kurtti Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pohjoinen Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)+diakoni

TIIVISTELMÄ Marianne Kurtti. Nuorten aikuisten kirkosta eroaminen Oulun evankelisluterilaisissa seurakunnissa. Oulu, kevät 2008, 32 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pohjoinen. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakoni. Tämä opinnäytetyö oli laadullisella tutkimusotteella tehty. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata nuorten aikuisten kirkosta eroamista Oulun evankelis-luterilaisten seurakuntien alueella. Tavoitteena oli saada selville syy kirkosta eroamiseen ja antaa ajankohtaista tietoa kirkosta eroamisen syistä. Aihe oli tärkeä, koska Oulussa tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty ja nuorten aikuisten kirkosta eroaminen on lisääntynyt. Nuoret aikuiset ovat tässä työssä alle 29-vuotiaita. Nuorin vastaaja oli 16-vuotias ja vanhin 29-vuotias. Aineisto kerättiin avoimen lomakekyselyn avulla. Keskusrekisteri lähetti lomakekyselyn kaikille Oulun evankelis-luterilaisten seurakuntien alueella vuonna 2007 touko-kesäkuun aikana kirkosta eronneille. Saapuneista vastauksista valittiin kaikki alle 29-vuotiaat ja heidän vastauksensa analysoitiin induktiivista sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Kirkosta eroamisen syyt voitiin jakaa sisäisiin ja ulkoisiin syihin. Suurin syy kirkosta eroamiseen olivat uskonnolliset ja katsomukselliset erot. Ihmiset eivät usko Jumalaan tai mihinkään yliluonnolliseen ja heidän ja kirkon maailmankuvat ja katsomukset erosivat toisistaan. Taloudelliset syyt olivat toiseksi suurin syy kirkosta eroamiseen. Kirkosta ei koettu olevan mitään hyötyä sekä kirkon jääminen etäiseksi oli kolmanneksi suurin syy. Yhteiskunnalliset syyt olivat neljäntenä ja muut syyt viidentenä kirkosta eroamisen syinä. Kirkosta ei erota hetken mielijohteesta, vaan eroa mietitään hyvinkin pitkiä aikoja. Mitään yleistettävää profiilia ei kirkosta eroajista pysty tekemään. Uskon puute on suurin syy kirkosta eroamiseen. Kirkollisvero ei ole kirkosta eroamisen ensisijainen syy. Jatkotutkimuksia olisi hyvä tehdä myös vanhemmista kirkosta eroajista. Näin voisi vertailla, ovatko vanhempien syyt kirkosta eroamiseen erilaiset kuin nuorilla aikuisilla. Kirkkoon kuulumisen syitä olisi aiheellista tutkia ja tiedettäisiin mikä saa ihmiset kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, vaikka osa ihmisistä eroaakin. Tutkimuksen kohteena voisi olla, kuinka kirkko voisi tukea perheiden uskonnollista kasvatusta. Asiasanat: kirkosta eroaminen; nuoret aikuiset, uskonnollisuus; laadullinen tutkimus

ABSTRACT Marianne Kurtti. Young adults separation from church in Oulu Evangelical- Lutheran parishes. Oulu, Spring 2008, Language: Finnish, 32 p., 4 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, North. Diaconal Social Welfare, Health Care and Education, Bachelor of Social Siences + Deacon. This thesis was qualitative. The meaning of the thesis was to describe young adults separation from church in the Oulu Evangelical-Lutheran parishes area (Finland). The Aim was to find out reasons for the separation and give timely information about the reasons for the separation. The subject was important because in Oulu this kind of research has not been done before and young adults separation from church has increased. Young adults were under 29 years in this work. The youngest respondent was 16 years and the oldest 29 years. The material was collected by an open questionary. The Central register sent the questionary to everyone who had separated from church in Oulu Evangelical-Lutheran parishes area in May-June year 2007. From the answers were chosen everyone under 29 years and their answers were analyzed by using qualitative content analysis. The reasons for the separation from church could be divided into inner and outer reasons. The biggest reason was religious and view differences. People do not believe in God or anything supernatural and their and the church s world views differed from each other. Economical reasons were the second biggest reason for the separation from the church. People feel that they do not get any benefit from the church and people thought that the church was far away and that was the third biggest reason. Societal reasons were the fourth and other reasons were the fifth reason. People do not separate from Church on the spur of the moment, they think about the separation for a very long time. Any common profile on the separation from church cannot be done. Not believing is the biggest reason for separation from church. Church tax is not the separation s primary reason. Follow-up research would be good to do among older people. So it could be compared, if older people s reasons for the separation are different from young adults. Reasons for belonging to Church would be justified to research and so it would be known what gets people to belong to Evangelical-Lutheran church, although some people separate. A research subject could be how the church could support religious training in families. Key words: separation from church; young adults, religiousness; qualitative research

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 1 JOHDANTO...5 2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ...6 3 KIRKOSTA EROAMINEN...7 3.1 Uskonnonvapauslaki ja kirkosta eroaminen...7 3.2 Aikaisemmat tutkimukset kirkosta eroamisesta...8 3.3 Nuorten uskonnollisuus...9 4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS...11 4.1 Oulun evankelis-luterilaiset seurakunnat aineiston keruu paikkana...11 4.2 Aineiston keruu...12 4.3 Aineiston analysointi...12 4.4 Luotettavuus...13 4.5 Eettisyys...15 5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET...16 5.1 Taustatietoja vastaajista...16 5.2 Vastaajien osallistuminen seurakunnan toimintaan...17 5.3 Kirkosta eroamisen syyt...19 5.4 Vastaajien palautteet kirkolle ja lomakekyselyn tekijälle...22 6 JOHTOPÄÄTÖKSET...23 7 POHDINTA...24 LÄHTEET...29 LIITTEET...33 Liite 1: Sopimus opinnäyteyhteistyöstä...33 Liite 2: Saatekirje...34 Liite 3: Lomakekysely...35 Liite 4: Kirkosta eronneiden määrä 1.5. 30.6.2007...40

1 JOHDANTO Elämme postmodernissa maailmassa, jossa ihmiset hyväksyvät erilaisuuden ja ihmisten omat valinnat. Ihmiset tekevät itsenäisiä ja itselleen sopivia päätöksiä ja ratkaisuja. Suurin osa suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoon liitytään kasteen kautta. Kuuluminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon on eräänlainen jatkumo monen suomalaisen elämässä, vanhemmat kastavat lapsensa, koska heidätkin on kastettu. Uskonnonvapauslaki antaa ihmisille mahdollisuuden valita, haluaako kuulua evankelis-luterilaiseen kirkkoon vai ei. Ihmisillä on mahdollisuus valita itselleen sopivin uskonto ja instituutio tai elää ilman uskontoa. Nuorten aikuisten kirkosta eroaminen on lisääntynyt monissa seurakunnissa vuoden 2003 uskonnonvapauslain jälkeen, jolloin kirkosta eroaminen tehtiin helpommaksi. Vuosittain 0,3 0,7 prosenttia kirkon väkiluvusta eroaa kirkosta. Nuoret aikuiset ovat enemmistönä aikeissa erota kirkosta sekä enemmistönä kirkosta eroajista. Kirkosta eronneista 66 prosenttia oli vuonna 2002 tehdyn otostutkimuksen mukaan 18 39-vuotiaita. (Niemelä 2006, 219.) Opinnäytetyö kuvaa nuorten aikuisten kirkosta eroamista Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien alueella. Aihe on ajankohtainen, koska nuorten aikuisten kirkosta eroaminen on lisääntynyt Oulun evankelis-luterilaisten seurakuntien alueella. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville syy nuorten aikuisten kirkosta eroamiseen. Aihetta käsiteltiin kirkosta eroajien näkökulmasta. Tutkittava aineisto saatiin lomakekyselyn avulla. Aineistoa kerättiin touko-kesäkuun 2007 aikana. Opinnäytetyö antaa ajankohtaista tietoa kirkosta eroamisen syistä. Tiedostettuaan syyt kirkosta eroamiseen, kirkko pystyy kiinnittämään huomiota nuoriin aikuisiin ja vastaamaan heidän tarpeisiin.

6 2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata nuorten aikuisten kirkosta eroamista Oulun evankelis-luterilaisten seurakuntien alueella. Tavoitteena oli saada selville syy kirkosta eroamiseen. Tutkimuskysymyksenä oli, miksi nuoret aikuiset eroavat kirkosta. Opinnäytetyön liitteenä on lomakekysely, jonka avulla pyrittiin saamaan vastaus tutkimuskysymykseen (Liite 3).

7 3 KIRKOSTA EROAMINEN 3.1 Uskonnonvapauslaki ja kirkosta eroaminen Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) toteaa 11 pykälässä uskonnon ja omantunnon vapaudesta seuraavasti: Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Uskonnonvapauslain (6.6.2003/453) kolmas pykälä toteaa, että jokaisella on oikeus valita uskonnollinen asema ja oikeus päättä haluaako kuulua tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Huoltajat yhdessä sopivat lapsen uskonnollisesta asemasta. Huoltajien kirjallisella sopimuksella voi viisitoista vuotta täyttänyt itse liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Huoltajat voivat liittää tai erottaa uskonnollisesta yhdyskunnasta kaksitoista vuotta täyttäneen lapsen. Tähän tarvitaan lisäksi lapsen kirjallinen suostumus. Kirkosta eroamisen voi tehdä kirjallisesti yhdyskunnalle tai maistraatille. Eroaminen astuu voimaan sinä päivänä, kun maistraatti tai yhdyskunta saa eroilmoituksen. Henkilön tiedot ilmoitetaan väestötietojärjestelmään. Ilmoituksessa tulee olla henkilön täydellinen nimi, henkilötunnus tai syntymäaika sekä eroamispäivä. (Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453.) Henkilökohtaista käyntiä ei tarvita ja vapaamuotoinen ilmoitus omalle seurakunnalle tai mille tahansa maistraatille riittää. Harkintaaikaa ei ole. Maistraatti toimittaa kirkosta eronneelle vahvistuksen eroamisesta. (Suomen evankelis-luterilainen seurakunta.)

8 3.2 Aikaisemmat tutkimukset kirkosta eroamisesta Siipi (1965) on tutkinut 25 45-vuotiaiden henkilöiden kirkosta eroamista vuonna 1965. Tutkimuksen yksi peruskysymys oli, miksi kahdesta ulkonaisesti samanlaisesta henkilöstä toinen luopuu seurakunnasta, mutta toinen pysyy sen jäsenenä. Tutkimuksessaan Siipi laittoi kirkosta eronneet seuraavanlaisiin ryhmiin: helluntailaiset (26), muut lahkolaiset (26), kiinnostumattomat (30), yksilölliset (21), etuilijat (30), katkeroituneet (28), vieraantuneet (28) ja materialistit (32). Tuloksissa Siipi toteaa, että kirkosta eroaminen on enemmän kirkollinen kuin uskonnollinen ilmiö ja on vaikea osoittaa mitään yhtä syytä, miksi ihmiset eroavat kirkosta. Lumijärvi (1998) on tutkinut Espoossa kirkosta eronneita ja liittyneitä vuosina 1992 ja 1995. Tutkimuksessa kirkosta eroamissyitä oli 28 prosentissa taloudelliset syyt ja kirkon opetukseen ja kirkosta saatavaan hyötyyn liittyvät syyt 25 prosentissa. Kirkon toimintaan tai seurakunnan työntekijöihin liittyvien syiden vuoksi oli kirkosta eronnut 20 prosenttia. Johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön liittyäkseen oli kirkosta eronnut 15 prosenttia. Perheenjäseniinsä liittyvien syiden vuoksi oli kirkosta eronnut 13 prosenttia. Vuonna 1993 valtakunnallisesti kirkosta eroamisen suurin syy oli taloudelliset syyt 53 prosentilla. Kirkollisveron merkityksestä kirkosta eroamiseen kertoo se, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kirkosta eroaminen on painottunut loppuvuoteen. Kirkollisvero ei kuitenkaan ole kirkosta eroamisen ensisijainen syy, vaan viimeinen huono asia, jonka vuoksi saadaan erottua kirkosta. Niemelä on tutkinut kirkosta eroamisen syitä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tutkimuksessaan Niemelä luokitteli ensisijaiset kirkosta eroamissyyt kuuteen pääluokkaan. Joka kolmas eli 31 prosenttia mainitsi kirkosta eroamisen ensisijaiseksi tekijäksi uskonnolliset ja katsomukselliset kysymykset. Kirkon yleiseen linjaan ja kannanottoihin liittyviä ristiriitoja koki 26 prosenttia vastaajista. Tilannekohtaiset ja henkilökohtaiset pettymykset kirkkoa kohtaan olivat kolmanneksi suurin syy kirkosta eroamiseen (19 %). Kirkollisvero tai muut taloudelliset tekijät olivat

9 ensisijaisia syitä joka kymmenessä vastauksessa (9 %). Kirkosta eromaisen syy oli joka kymmenessä (9 %) vastauksessa muu kielteinen kuva kirkosta ja yleinen kirkkokriittisyys. Muu tekijä mainittiin kolmessa prosentissa vastauksissa eroamisen syyksi. (Niemelä 2006, 216 219.) Pääkaupunkiseudulla nuorille aikuisille toteutetun puhelinkyselyn tulokset luokiteltiin kirkosta eroamissyiden perusteella neljään ryhmään. Lähes joka toinen kirkosta eronnut (44 %) suhtautui kirkkoon välinpitämättömästi ja halusi olla maksamatta kirkollisveroa. Kirkon kannanottoihin pettyneitä oli joka kolmas. Joka kuudes eronneista ajatteli jonkin toisen uskonnollisen yhdyskunnan vastaavan paremmin omaa ajatteluaan. Omien vanhempiensa mukana eronneita oli pieni joukko. (Niemelä 2006, 220.) Niemelä toteaa eri tutkimusaineistojen pohjalta nuorten aikuisten eroavan kirkosta, koska kirkolla ei ole heille merkitystä ja he eivät voi sitoutua kirkon sanomaan. Kirkon jäsenyyden katsotaan sotivan heidän ajattelumaailmaa vastaan. Kirkosta etäällä olevan nuoren aikuisen kokema ristiriita, jotain kirkon kannanottoa kohtaan on usein käynnistänyt kirkosta eroamisen. Kaksi kolmasosaa nuorista aikuisista on sitä mieltä, että uskolla ei ole mitään tai juuri mitään merkitystä heidän elämässään. Kirkosta eronneista noin joka kymmenes kaipaa toisenlaista uskonnollista yhteisöä tai he eivät vain ole löytäneet paikkaa kirkosta. Erostaan huolimatta he pitävät uskoa tärkeänä ja ovat voimakkaasti uskonnollisia. (Niemelä 2006, 221 223.) 3.3 Nuorten uskonnollisuus Nuorisobarometri 2006 tutki nuorten uskonnollisuutta. Tutkimukseen vastanneista nuorista viisi prosenttia ei ole koskaan kuulunut kirkkoon tai on eronnut perheen mukana. Vastaajista kuusi prosenttia oli kuulunut kirkkoon, mutta oli itse eronnut kirkosta. Jos häitä, ristiäisiä ja hautajaisia ei oteta huomioon 27 prosenttia evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvista ja 30 prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti, ettei

10 käy käytännössä koskaan kirkossa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa. Vastaajista harvempi kuin yksi kymmenestä, kertoi käyvänsä kirkossa vähintään kerran kuukaudessa. Nuorista itseään uskonnollisina pitävät 42 prosenttia ja itseään eiuskonnollisena 51 prosenttia. Itsensä vakaumukselliseksi ateistiksi ilmoittavat 7 prosenttia vastaajista. Nuoret naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet. (Myllyniemi 2006.) Nuorista alle 25-vuotiaista 37 prosenttia ja 25 34-vuotiaista 51 prosenttia pitää itseään uskonnollisena. Vähintään kerran vuodessa jumalanpalveluksiin osallistuu alle 25-vuotiaista 40 prosenttia ja 25 34-vuotiaista 42 prosenttia. Alle 25-vuotiaista 23 prosenttia ja 25 34-vuotiaista 30 prosenttia ei voisi ajatella eroavansa kirkosta missään olosuhteissa. (Niemelä 2003, 192 193.) Helsingissä toteutetussa nuoret aikuiset-projektissa ilmeni, että uskoa erittäin tärkeänä tai tärkeänä pitää viidesosa vastaajista. Kirkosta eroamista ei voisi harkita tai harkinnan jälkeen ei ole eronnut kirkosta kolme neljäsosaa vastaajista. Suuri joukko kuitenkin kyseenalaistaa jäsenyytensä. (Halme 2006, 350.)

11 4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 4.1 Oulun evankelis-luterilaiset seurakunnat aineiston keruu paikkana Oulu on Pohjois-Suomen suurin ja asukasluvultaan Suomen kuudenneksi suurin kaupunki. Pinta-alaltaan Oulu on 449,2 neliökilometriä. Oulussa oli 1.1.2007 asukkaita yhteensä 130 178. Miehiä oli 48,8 ja naisia 51,2 prosenttia. Ulkomaalaisten osuus oli 1,9 prosenttia. Asukkaiden keski-ikä oli 36,3 vuotta. Ikärakenne on nuorta, mikä osaltaan kertoo Oulun olevan opiskelukaupunki. (Oulun kaupunki.) Opinnäytetyö toteutettiin Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän alueella, mikä kuuluu Oulun hiippakuntaan. Oulun hiippakunnan väkiluku 31.12.2006 oli 549 969 henkilöä. Oulun hiippakunnan alueella vuonna 2006 kirkosta erosi 3 831 henkilöä ja kirkkoon liittyi 920 henkilöä. Vuonna 2005 kirkosta erosi 3 637 ja kirkkoon liittyi 871 henkilöä. Vuonna 2005 Oulun hiippakunnassa kirkosta eroaminen kasvoi suhteellisesti eniten (+ 34 %) yhdessä Kuopion (+34 %) ja Mikkelin (+30 %) hiippakuntien kanssa. (Kirkkohallitus 2007, 18 19; Kirkkohallitus 2006, 128, 12.) Oulun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä muodostuu neljästä seurakunnasta. Seurakunnat ovat Karjasillan, Oulujoen, Oulun tuomiokirkko ja Tuiran seurakunnat. Vuonna 2005 Oulun seurakuntayhtymässä kirkosta erosi 1 318 ja kirkkoon liittyi 258 henkilöä. Vuonna 2006 kirkosta erosi 1 384 ja kirkkoon liittyi 258 henkilöä. Seurakuntayhtymän väkiluku 31.12.2006 oli 108 251 henkilöä. (Kirkkohallitus 2006, 130; Kirkkohallitus 2007, 132.) Oulun hiippakunnassa vuonna 2006 pääjumalanpalveluksiin osallistui viikoittain 2,1 prosenttia ja muihin jumalanpalveluksiin 1,3 prosenttia keskiväkiluvusta. Jumalanpalveluskäyntejä oli kyseisenä vuonna 1,1 seurakuntalaista kohti. Seurakuntatilaisuuksiin osallistui vuonna 2006 viikoittain 3,8 prosenttia keskiväkiluvusta ja rippi-

12 koulun kävi 93,3 prosenttia 15-vuotiaista. Oulun seurakuntayhtymän alueella vuonna 2006 jumalanpalveluksiin osallistui 2,8 prosenttia ja seurakuntatilaisuuksiin 1,7 prosenttia keskiväkiluvusta. Rippikoulun kävi 15-vuotiaista 90,7 prosenttia. (Kirkkohallitus 2007.) 4.2 Aineiston keruu Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkittava aineisto kerättiin lomakekyselyn avulla, mikä lähetettiin kaikille Oulun evankelisluterilaisista seurakunnista touko-kesäkuun 2007 aikana eronneille keskusrekisterin kirjeen mukana. Kyseessä oli kokonaistutkimus (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2002, 166). Tutkimusta varten valittiin perusjoukko, johon tulosten tuli päteä (Alasuutari 1993, 20). Lomakekyselyt lähetettiin kaikille kirkosta eronneille ja saaduista vastauksista valikoin nuoret aikuiset. Nuori määritellään nuorisolaissa alle 29-vuotiaaksi (Nuorisolaki 27.1.2006/72), joten valikoin vastauksista kaikki alle 29- vuotiaiden vastaukset ja analysoin ne. Lomakekyselyä tehtäessä tutustuttiin aikaisempiin tutkimuksiin sekä niissä käytettyihin lomakekyselyihin. Lomakekyselyssä pyrittiin selkeään ulkoasuun sekä kysymysten ymmärrettävyyteen. Suurin osa oli avoimia kysymyksiä, joihin vastaajat saivat vapaasti kertoa tärkeimmät ja keskeisimmät asiat. Lomakekyselyn yhteydessä oli saatekirje, jossa kerrottiin opinnäytetyön tarkoituksesta, tavoitteesta sekä työn tekijän ja opettajien yhteystiedot. 4.3 Aineiston analysointi Lomakekyselyn aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysimenetelmää käyttäen. Ennen aineiston analysointia vastaukset luettiin huolellisesti läpi useita kerto-

13 ja. Kvalitatiivisessa sisällönanalyysissä analyysi perustuu useimmiten haastattelurunkoon. Analyysi on tutkijan ajattelua ja pohdintaa. (Syrjäläinen 1995, 89.) Sisällönanalyysin avulla voidaan analysoida dokumentteja objektiivisesti ja systemaattisesti. Tutkittavasta ilmiöstä pyrittiin saamaan kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Induktiivisen sisällön analyysin ensimmäinen vaihe oli analyysiyksikön määrittäminen. Aineiston laatu ja tutkimustehtävä ohjasivat analyysiyksikön valintaa. Analyysiyksikkö oli yksi sana, sanayhdistelmä tai lause. Luin aineistoa useita kertoja läpi analyysiyksikön valitsemisen jälkeen. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 4.) Induktiivisessa päättelyssä tapaus yleistetään perusjoukkoa koskevaksi tai samanlaisiin tapauksiin (Uusitalo 2001, 20). Havaintojen pelkistämisessä aineistoa tarkasteltiin viitekehyksen kannalta sekä etsittiin asioita, mitkä olivat kulloisenkin kysymyksenasettelun kannalta olennaisia (Alasuutari 1993, 20). Aineiston pelkistämisen jälkeen seuraava vaihe oli ryhmittely. Pelkistettyjä ilmaisuja ryhmiteltiin erilaisuuksien ja yhtäläisyyksien perusteella. Samaa tarkoittavat ilmaisut yhdistettiin. Kategorioille annettiin sisältöä kuvaava nimi. Saman sisältöiset kategoriat yhdistettiin toisiinsa ja niistä muodostettiin yläkategorioita. Yläkategorioille annettiin sisältöä vastaava nimi. Yhdistämistä jatkettiin niin kauan kuin se oli sisällön kannalta mahdollista. Lopuksi yleiskäsitteiden avulla muodostettiin kuvaus tutkimuskohteesta. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5-7.) 4.4 Luotettavuus Laadullisessa tutkimuksessa tutkimuksen luotettavuus lisääntyy, kun tutkimuksen toteuttamisen eri vaiheet kuvataan tarkasti. Opinnäytetyössä kuvattiin, miten eri ryhmät syntyivät tutkimuksen analyysivaiheessa ja miten tuloksissa päästiin kyseiseen päätelmään. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 228.) Lomakekyselyn avulla saatiin vastaus tutkimuskysymykseen, joten opinnäytetyö on pätevä (Bell 1999, 104).

14 Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuutta arvioidaan kokonaisuutena. Tutkimusraportissa painottuu johdonmukaisuus eri osien välillä. (Tuomi 2007, 150 151.) Tutkimuksen toteuttamista ja tutkimuksen luotettavuutta ei voida pitää toisistaan erilisinä. Tutkija tekee koko tutkimuksen ajan arviointia erilaisista valinnoista ja päätöksistä ja niiden tarkoituksenmukaisuudesta tutkimuksen tavoitteiden kannalta. Laadullisessa tutkimuksessa myös tutkija itse on luotettavuuden kriteeri. (Vilkka 2005, 158 159.) Laadullinen tutkimus on ainutkertainen ja näin tutkimuksen toistettavuutta ei samanlaisena voi toistaa, koska tutkijoiden tekemät analysoinnit voivat poiketa toisistaan. Tutkimus tulisi olla toistettavissa ja toisen tutkijan tulisi löytää samoilla tulkintasäännöillä sama tulkinta kuin edellisen tutkijan. Lukijan on päädyttävä tutkijan kanssa samaan tulokseen. (Vilkka 2005, 159 160.) Aineistoa kerättiin vain kaksi kuukautta ja tämä saattaa olla yksi luotettavuuteen vaikuttava tekijä, koska aika on lyhyt. Kirkosta erosi kyseisenä aikana paljon ihmisiä ja kattavia vastauksia saatiin riittävästi tutkimusta varten, joten tulokset eivät olisi olleet erilaiset aineiston keruuajan ollessa pidempi. Tulosten vertaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin lisää opinnäytetyön luotettavuutta. Opinnäytetyö tehtiin yksin. Yksin tehdessä asiat pyrittiin huomioimaan monelta kannalta ja tiivistä yhteistyötä tehtiin opponoijan kanssa, joka mahdollisti työhön toisen näkökulman. Lomakekysely pyrittiin luomaan selkeäksi ja kysymykset ymmärrettäviksi. Monet lukivat lomakekyselyn läpi useita kertoja ennen sen hyväksymistä, mutta sitä ei esitestattu varsinaisella tutkimusjoukolla. Lomakekysely lisäsi työn luotettavuutta, koska vastaajat pystyivät kotioloissa rehellisesti vastaamaan kysymyksiin eikä kyselylomakkeen tekijän läsnäolo vaikuttanut vastauksiin. Kaikilla vastaajilla oli myös samanlaiset, samassa järjestyksessä ja samassa muodossa olevat kysymykset.

15 4.5 Eettisyys Tutkijan tulee pyrkiä noudattamaan tiedeyhteisössä sovittuja periaatteita (Kuula 2006, 26). Opinnäytetyötä tehdessä huomioitiin tutkimuksen eettisiä periaatteita sekä otettiin huomioon eettiset näkökohdat. Yleisesti hyväksyttyjä periaatteita ovat tiedon hankintaan ja julkistamiseen liittyvät periaatteet. Tutkimusaiheen valinnan lisäksi tutkimuskohteen, tutkimusongelman sekä tiedonhankintatavat ovat eettisiä ratkaisuja. Ihmisarvon sekä ihmisten itsemääräämisoikeuksien kunnioittaminen oli tutkimuksen lähtökohtana. (Hirsjärvi ym. 2007, 23 25.) Keskusrekisteri lähetti lomakekyselyn kirkosta eronneille ja vastaajat saivat itse päättää haluavatko he osallistua tutkimukseen ja näin heillä oli mahdollisuus kieltäytyä. Keskusrekisterillä oli kirkosta eronneiden yhteystiedot ja he lähettivät lomakekyselyn oman rekisterinsä kautta. Lomakekyselyn mukana oli saatekirjeen, jossa kerrottiin opinnäytetyön tarkoituksesta ja tavoitteesta, koska tutkimuksiin osallistujilla tulee olla tiedossa tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät. Tutkimuksessa saadut tiedot käsittelin luottamuksellisesti ja osallistujat jäivät nimettömiksi. (Tuomi 2007, 145.) Aineisto hävitettiin asianmukaisesti. Toisten tutkijoiden tekstejä hyödynnettäessä lähdeviittaukset merkittiin asianmukaisesti (Hirsjärvi ym. 2007, 26). Lähdeviitteet ja lähdemerkinnät merkittiin Diakonia-ammattikorkeakoulun ohjeistamalla tavalla (Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2005). Tutkimustulokset esitettiin sellaisenaan niitä kaunistelematta tai muuttamatta. Raportoinnissa pyrittiin huolellisuuteen ja selkeyteen, jottei lukija joudu harhaanjohdettavaksi. (Hirsjärvi ym. 2007, 26.) Raportissa pyrittiin pitämään selkeästi erillään omat tulkinnat ja tulokset käsittelemällä omat tulkinnat pohdinta osiossa (Uusitalo 2001, 33). Aineisto analysoitiin yksin, eikä kukaan muu ole nähnyt vastauslomakkeita. Vastaajan henkilöllisyyttä ei vastauksista voi saada selville.

16 5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET 5.1 Taustatietoja vastaajista Oulun evankelis-luterilaisista seurakunnista erosi 1.5 30.6.2007 yhteensä 181 henkilöä. Heistä miehiä oli 52,5 prosenttia (95) ja naisia 47,5 prosenttia (86). (Liite 4.) Heille kaikille lähetettiin lomakekysely keskusrekisterin kirjeen mukana. Lomakekyselyn palautti 25 prosenttia (45). Vastaajista valikoitiin alle 29-vuotiaat. Heidän vastauksia tuli kaikista vastauksista yhteensä 60 prosenttia (27). Naisten osuus nuorista aikuisista oli 67 prosenttia (18) ja miesten 33 prosenttia (9). Nuorten aikuisten keski-ikä oli 23 vuotta. Nuorin vastaaja oli 16-vuotias ja vanhin 29-vuotias. Sisennetyt lauseet ovat vastauslomakkeista otettuja suoria lainauksia. Siviilisääty oli vastaajilla suurimmaksi osaksi joko naimaton (14) tai avosuhde (11) ja he asuivat yksin (10) tai puolison kanssa (11). Vastaajissa oli eronneita (2), mutta ei yhtään avioliitossa olevaa. Vanhempien kanssa asuvia (4), ystävän kanssa asuva (1) sekä yksin ja puolison kanssa asuva (1) oli myös vastaajissa. Elämäntilanne vastaajien kohdalla jakautui suurimmaksi osaksi opiskelijoihin (9) ja työssäkäyviin (10). Osa vastaajista ilmoitti sekä opiskelevan että olevan töissä (4) ja työttömiä oli neljä. Vastaajat olivat korkeasti koulutettuja. Ylin koulutustausta vaihteli peruskoulusta yliopistoon. Yliopiston korkeimmaksi koulutustaustaksi ilmoitti seitsemän vastaajaa. Ammattikorkeakoulun oli käynyt yksi ja ylioppilaaksi valmistunut kahdeksan. Vastaajista yksi oli valmistunut ylioppilaaksi ja käynyt ammattikoulun. Ammattikoulun oli käynyt kuusi ja peruskoulun neljä vastaajaa.

17 5.2 Vastaajien osallistuminen seurakunnan toimintaan Lähes kaikki (24) oli joskus elämänsä aikana osallistunut seurakunnan järjestämään toimintaan. Osa oli ollut mukana toiminnassa pidempiä ja osa lyhempiä aikoja. Vastaajat olivat näin tietoisia millaista toimintaa seurakunnat järjestävät. Lapsija varhaisnuorille järjestettyyn toimintaan oli osallistuttu aktiivisesti. Pyhäkouluun (8), kerhoihin (7) sekä leireille ja retkille (4) oli osallistunut yli kaksi kolmasosaa. Nuorisotyöhön kuuluviin toimintoihin eli rippikouluun sekä sitä varten erilaisiin tapahtumiin (15), isostoimintaan (4) ja kuoroon (1) oli osallistunut yhteensä yli kaksi kolmasosaa. Osa vastaajista mainitsi myös kirkossa käymisen pyhinä (1), kevät ja joulukirkot (1) sekä pääsiäisnäytelmän (1). Juhlat mainittiin kahdessa vastauksessa. Juhlilla tarkoitettiin toisessa sukulaisten juhlia ja toisessa lähetysjuhlia. Vastaajista yksi ei ollut osallistunut minkäänlaiseen seurakunnan toimintaan, kummiksi oli ryhtynyt neljä ja tyhjäksi tämän kohdan oli jättänyt kaksi. Lapsena pyhäkouluun ja päiväkerhoon ja nuorena rippikoululeirille Rippikoulun käynnin jälkeen toimin isosena yhtenä kesänä. Olen käynyt myös erilaisilla kirkon järjestämillä retkillä/matkoilla. Päiväkerho, pyhäkoulu, rippileiri, kirkossa käyminen pyhinä, muutama kirkon järjestämä matka Pääasiallisesti kirkosta eroaminen tapahtuu itsenäisesti ja on jokaisen henkilökohtainen päätös. Yli puolet vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole lapsia ja erosivat kirkosta yksin (14). Ilman muita perheenjäseniä, yksin kirkosta eronneita oli kymmenen ja kolme ilmoitti myös puolison eronneen. Kysyttäessä vastaajien uskonnollisuutta ilmeni, että lähes kaikki olivat käyneet rippikoulun ja heidät oli konfirmoitu (25). Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki ilmoittivat, etteivät he kuulu mihinkään herätysliikkeeseen tai uskonnolliseen yhteisöön (26). Kirkosta eroamisen jälkeen yksi oli liittynyt adventtikirkkoon. Lähes ku-

18 kaan vastaajien sukulaisista tai ystävistä ei kuulunut mihinkään herätysliikkeeseen tai uskonnolliseen yhteisöön (25). Äitini kuuluu adventtikirkkoon ja eräs serkku kuuluu helluntaiseurakuntaan. Osallistuminen kirkollisiin toimituksiin oli suurimmaksi osaksi vähäistä. Yli puolet vastaajista ilmoitti, ettei osallistu koskaan kirkollisiin toimituksiin (15). Kerran tai kahdesti vuodessa tai harvemmin kirkollisiin toimituksiin osallistui kymmenen. Heidän osallistuminen kirkollisiin toimituksiin painottuu sukulaisten tai ystävien juhliin tai kauneimmat joululaulut tilaisuuksiin, Vastaajista yksi ilmoitti osallistuvan usein kirkollisiin toimituksiin. Keskimäärin kerran, kahdesti vuodessa häihin, hautajaisiin tms. Ehtoolliseen osallistun silloin kun se on kirkossa käydessäni. Joskus häihin ja hautajaisiin jne. En koskaan Kirkossa käyminen painottuu selvästi kirkollisiin toimituksiin kuten sukulaisten tai ystävien juhliin. Vastaajista yli puolet (15) ilmoitti käyvänsä kirkossa pääasiallisesti sukulaisten ja tuttavien juhlissa sekä koulun järjestämissä joulu ja kevät kirkossa. Kirkossa käydään noin kerran tai kahdesti vuodessa. Ei koskaan (4) tai harvoin kirkossa käyvät (7) ovat kuitenkin suhteellisen pieni joukko. Vastaajista yksi kertoi käyvänsä kirkossa usein, noin kaksi kertaa kuukaudessa. Erikoistapahtumissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Eli en erityisen usein, ehkä muutaman kerran vuodessa. Nykyään käyn kirkossa noin 2 kertaa kuukaudessa, aiemmin keskimäärin pari kertaa vuodessa. Koulun pakollisissa, joulu- ja kevätkirkossa.

19 5.3 Kirkosta eroamisen syyt Vastaajat olivat miettineet kirkosta eroamista 10 minuutista aina 15 vuoteen. Kirkosta eroamista oli harkittu yleensä vuosia ja mitään pikaisia päätöksiä ei ollut tehty. Vuodesta viiteen vuoteen kirkosta eroamista oli miettinyt kolmetoista vastaajaa. Vajaasta kymmenestä vuodesta jopa 15 vuoteen kirkosta eroamista oli miettinyt neljä vastaajaa. Hetken mielijohteesta tehtyjä päätöksiä (1), muutaman päivän (1) tai viikkoja (2) harkittuja päätöksiä oli vähän. Kuukausia eroa oli pohtinut jo useampi vastaaja (4). Kymmenisen vuotta. En vain saanut aikaiseksi. Onneksi se onnistuu nykyisin netin välityksellä. Noin neljä vuotta, täysi-ikäisenä ensimmäinen asia mitä halusin tehdä. Muutamia kuukausia Pari viikkoa 10 minuuttia Syyn kirkosta eroamiseen jakaantui sisäisiin ja ulkoisiin syihin. Sisäiset syyt olivat vastaajista itsestään lähteviä ja ulkoiset puolestaan ulkopuolelta tulevia syitä. Suurin syy kirkosta eroamiseen oli uskonnolliset ja katsomukselliset erot (43 %). Vastaajat eivät uskoneet Jumalaan tai mihinkään yliluonnolliseen ja he kokivat heidän ja kirkon maailmankatsomusten ja maailmankuvan eroavan toisistaan. Eroajat eivät halunneet kuulua kirkkoon, koska opillisista asioista oltiin erimieltä. Osa vastaajista koki, että he pystyvät pelastamaan itsensä, eikä pelastukseen tarvita muuta, sillä jokainen on vastuussa omasta elämästään ja omat valinnat siivittävät tulevaisuuteen. En ole koskaan tuntenut tarvetta tukeutua minkäänlaiseen jumalaan. En usko mihinkään yliluonnolliseen tai että jokin suurempi voima voisi pelastaa minut, kun ainoa joka siihen pystyy on minä itse

20 Koska en usko jumalaan. Ethän sinäkään osta maitoa, jos et sitä pysty juomaan? En usko evankelisluterilaisen kirkon periaatteisiin tai Jumalaan, enkä ole halukas maksamaan veroa instituutiolle, johon en usko En koe olevani uskonnollinen, eivätkä luterilaisen kirkon opetukset/uskomukset sovi kaikilta osin maailmankuvaani Maailmankatsomukseni eroaa liikaa luterilaisen kirkon katsomuksesta, joten en voi kuulua kyseiseen instituutioon. Taloudelliset syyt olivat toiseksi suurin syy kirkosta eroamiseen (24 %). Moni ei halunnut maksaa kirkollisveroa instituutiolle, johon ei usko tai josta ei koettu olevan hyötyä. Kirkollisvero mainittiin ensisijaisena kirkosta eroamisen syynä kahdessa vastauksessa. Suurin syy kirkollisvero. Olen köyhä ja säästän vuodessa rahaa kun en kuulu kirkkoon kun en maksa veroa En kokenut kirkolla olevan tällä hetkellä minulle mitään annettavaa. Kirkko alkaa myös olla liian kaupallinen yhteisö tai yritys en halua maksaa kirkollisveroa koska en hyödy siitä mitenkään eivätkä omaisenikaan hyödy. En usko evankelisluterilaisen kirkon periaatteisiin tai Jumalaan, enkä ole halukas maksamaan veroa instituutiolle, johon en usko Kirkosta eroamisen kolmanneksi suurin syy oli, etteivät vastaajat kokeneet kuulumista evankelis-luterilaiseen kirkkoon hyödyllisenä (16,5 %). Kirkon jäsenyydestä ei koettu olevan mitään hyötyä tai kirkko ei pysty auttamaan heitä. Vastaajista osa koki, ettei kirkolla ole heille mitään annettavaa tai kirkko oli jäänyt heille etäiseksi. Kirkosta ei aikuisiälläni ole ollut mitään hyötyä En kokenut kirkolla olevan minulle mitään annettavaa. En kokenut saavani kirkolta mitään, eikä minulla ollut annettavaa sille. Myös verotukselliset syyt painoivat. Jeesus Kristuksen nimissä on moni kansakunta tuhoutunut ja ihmisiä syösty kurjuuteen. Historiassa on liian monta sotaa, joita on sodittu uskontojen takia.