Ympäristönsuojelulaki 78. Ympäristönsuojelulaki 31 :n 1 momentin kohta 6)

Etelä-Suomi Päätös Nro 176/2012/1 Dnro ESAVI/235/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 31.10.2012 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista, Luumäki. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain (86/2000) 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Senaatti-kiinteistöt PL 237 00531 Helsinki Y-tunnus: 1503388-4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneen pintamaan puhdistaminen fytoremedaatiolla Somerharju, Luumäki Kiinteistöt: 441-413-3-20 ja 441-871-1-2 Omistajat: Suomen valtio/senaatti-kiinteistöt (441-413-3-20) ja Suomen valtio/senaatti-kiinteistöt puhdistettavan alueen osalta ja muilta osin Suomen valtio/liikennevirasto (441-871-1-2) ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 3.10.2011. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 78 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulaki 31 :n 1 momentin kohta 6) ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Kymenlaakson maakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä 28.5.2008 sekä 18.1.2010 Korkeimman hallinto-oikeuden 9.12.2009 antamalla päätöksellä taltionumero 3516) kunnostuskiinteistöt rajautuvat itäosaltaan tuotannon ja palveluiden kehittämisalueeseen (tpk). Kohdealueiden kehittämistä tulee suunnitella harkitusti ottaen huomioon pohjavedet, luonnon- ja elinympäristö, liikenteelliset tekijät sekä maisemalliset ja visuaaliset tekijät. Alueiden toteuttaminen tulee aloittaa vasta sitten, kun olevat tuotantotoiminnan ja palvelujen alueet ovat tiivistyneet tai erityistä tarvetta alueiden toteuttamiseen syntyy. Itäpuolelle on merkitty myös viheryhteys. SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Sijainti Lähimmät häiriintyvät kohteet Ympäristön tila Kiinteistöt sijaitsevat Luumäen Somerharjulla valtatieltä 6 etelään erkanevaa Somerharjuntietä noin 200 metriä etelään ja edelleen noin 300 metriä itään. Kiinteistöjen eteläpuolella on länsi-itäsuuntainen moottorikelkkaväylä ja rautatie sekä radan huoltotie. Lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat rautatien eteläpuolella noin 150 metrin etäisyydellä. Puhdistuskiinteistöjen länsireunalla on hyppyrimäki. Vesistön tila ja käyttökelpoisuus Ilman laatu Kiinteistöjen pintavedet imeytyvät maaperään. Alueella ei ole tehty pilaantuneeseen maaperään liittyviä ilmanlaatuselvityksiä. Maaperän tila Kiinteistöjen maaperä on pääosin hienoa hiekkaa. Hienorakeisen maaaineskerroksen paksuus on enimmillään noin 13 metriä. Hienorakeinen kerros ohenee pohjoista kohti mentäessä ja on ohuimmillaan 23 metriä. Hiekkaisen kerroksen alla on savi/silltikerros. Paikoitellen alueella esiintyy epäyhtenäinen hiekka/moreenikerros ennen savi/silttikerrosta. Maapeitteen paksuus kallion päällä on noin 1050 metriä. Maapeitteen paksuus kasvaa lounasta kohti mentäessä.

3 Kiinteistöjen maanpinnan taso on noin +98+104 metriä. Pohjoisreunalla maanpinnan taso on mäen rinteen alla +100+105 metriä ja rinteen päällä noin +110 metriä. Eteläpuoleinen rautatie on tasolla +101+104 metriä. Pohjaveden tila Kiinteistöt sijaitsevat II luokan pohjavesialueella (05 441 05 Somerharju). Pohjaveden päävirtaussuunta on lounaaseen. Pohjaveden painetaso on noin 911 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alakaivon vesiosuuskunnan vedenottamo sijaitsee puhdistusalueesta noin 1,3 kilometriä luoteeseen. Vuonna 2012 rakennettu vedenottamo on noin 400 metrin etäisyydellä puhdistusalueesta länteen. Pohjavedessä on todettu kohonneita PAH-yhdisteiden pitoisuuksia kunnostuskiinteistöillä ja kiinteistöillä 441-407-3-78, 441-407-3-35, 441-413-1-64 ja 441-407-7-1. Kohonneita PAH-pitoisuuksia esiintyy pohjavedessä ainakin 5,7 hehtaarin alueella. Pilaantuneella pohjavesialueella on yksi talousvesikäytössä oleva kaivo (L5). Kaivo sijaitsee puhdistusalueesta arviolta 150 metriä etelään. Lisäksi alueella on kolme käytöstä poistettua talousvesikaivoa. YLEISKUVAUS Alueen käyttöhistoria Maaperän puhdistus Kiinteistöillä toimi ratapölkkykyllästämö vuosina 19471958. Kyllästysaineena käytettiin kreosoottiöljyä. Kyllästämöalueen kokonaispinta-ala on noin 7 hehtaaria. Kiinteistöjen maaperä on pilaantunut PAH-yhdisteillä ja mineraaliöljyllä. Kiinteistöillä ei ole tällä hetkellä käyttöä eikä rakennuksia tai rakennelmia lastauslaituria lukuun ottamatta. Kiinteistöillä kasvaa metsää. Kiinteistöjen pintamaa-aines puhdistetaan fytoremediaatio-menetelmällä. Pintamaa-aineksella tarkoitetaan maaperän ylintä 00,5 metrin kerrosta. Menetelmässä kiinteistöille istutetaan haapoja. Puiden juuriston mikrobitoiminta edistää maaperässä olevien haitta-aineiden, PAH-yhdisteiden ja mineraaliöljyn, hajoamista. Pintamaa-aineksen puhdistustavoitteena on maaperän haitta-aineiden pitoisuustaso, josta ei aiheudu terveys- eikä ympäristöriskiä alueen nykyisessä käytössä. Puhdistustavoitteiden saavuttaminen arvioidaan maape-

4 ränäytteiden perusteella tehtävällä riskinarviolla. Maaperänäytteitä otetaan kolmen vuoden välein. Lisäksi alueella tarkkaillaan pohjaveden haittaainepitoisuuksia. Kiinteistöillä jatketaan pohjaveden pilaantuneiden laajuuden ja stabiiliuden selvittämistä. Selvitysten yhteydessä alueelle asennetaan uusia pohjavesiputkia. Putkien veden laatua seurataan. Tarvittaessa pohjaveden puhdistamisella haetaan erikseen lupaa. Käsitteet Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädetyistä ohjearvoista käytetään jäljempänä termejä kynnysarvot, alemmat ohjearvot ja ylemmät ohjearvot. Intensiivialueella tarkoitetaan pilaantunutta aluetta. Reuna-aluetta on intensiivialueen ulkopuolinen pilaantumaton alue. KUNNOSTUSALUEEN NYKYTILA Maaperän pilaantuneisuuden tutkimukset Yleistä Kiinteistöjen maaperää on tutkittu vuosina 2002, 2004, 2005 ja 2011. Maaperätutkimukset on esitetty seuraavissa raporteissa: Ympäristöarviointi. Ratahallintokeskus. Somerharjun kyllästämö. Golder Associates Oy. 10.2.2003. Tutkimusraportti. Ratahallintokeskus. Somerharjun kyllästämö, Luumäki. Golder Associates Oy. 8.4.2005. Toimenpideraportti. Ratahallintokeskus. Somerharjun kyllästämö, Luumäki. Golder Associates Oy. 3.5.2006. Tutkimusraportti. Pintamaatutkimus 2011. Somerharjun entinen kyllästämö, Luumäki. Golder Associates Oy. 21.3.2012. Jäljempänä oleviin taulukoihin on kirjattu kynnysarvon ylittävät haittaainepitoisuudet.

5 Maaperän haitta-ainepitoisuudet Kiinteistöjen maaperässä todetut haitta-aineiden enimmäispitoisuudet: ovat seuraavat: Pintamaa-aines Haitta-aine Pitoisuus (mg/kg) Öljyjakeet C 10 C 21 5 150 Öljyjakeet C 22 C 40 2 250 Öljyjakeet C 10 C 40 2 250 Naftaleeni 4 400 Antraseeni 170 Fenantreeni 3 000 Fluoranteeni 1 400 Bentso(a)antraseeni 180 Bentso(k)fluoranteeni 42 Bentso(a)pyreeni 52 PAH-yhdisteet yhteensä 13 000 Intensiivialueen pintamaa-aineksessa (00,1 ja 00,5 metriä) todetut enimmäispitoisuudet ovat seuraavat: Haitta-aine Pitoisuus (mg/kg) Öljyjakeet C 10 C 21 1 620 Öljyjakeet C 22 C 40 2 490 Öljyjakeet C 10 C 40 3 020 Naftaleeni 2,2 Antraseeni 199 Fenantreeni 352 Fluoranteeni 1 020 Bentso(a)antraseeni 376 Bentso(k)fluoranteeni 23 Bentso(a)pyreeni 30 PAH-yhdisteet yhteensä 3 030 Reuna-alueen pintamaa-aineksessa (00,5 metriä) todetut enimmäispitoisuudet ovat seuraavat: Haitta-aine Pitoisuus (mg/kg) Antraseeni 8,4 Fenantreeni 3 Fluoranteeni 14 Bentso(a)antraseeni 6,5 Bentso(k)fluoranteeni 3,2 Bentso(a)pyreeni 1,9 PAH-yhdisteet yhteensä 59 Lyijy 62

6 Yhteenveto Kiinteistöjen pilaantuneen alueen pinta-ala on yhteensä arviolta 1,7 hehtaaria. Kiinteistöillä arvioidaan olevan pohjaveden pinnan tason yläpuolella pilaantuneita maa-aineksia seuraavasti: Haittaainepitoisuus alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä ylemmän ohjearvon ja ongelmajäterajaarvon välissä yli ongelmajätearvon Määrä 3 600 m 3 ktr 4 700 m 3 itr 7 500 t 41 300 m 3 ktr 53 700 m 3 itr 85 900 t 51 000 m 3 ktr 66 300 m 3 itr 106 000 t Yhteensä noin 96 000 m 3 ktr PAH-yhdisteitä (kg) 2 700 19 500 35 200 Yhteensä noin 57 000 Kiinteistöillä arvioidaan olevan pohjaveden pinnan tason alapuolella pilaantuneita maa-aineksia seuraavasti: Haittaainepitoisuus alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä ylemmän ohjearvon ja ongelmajäterajaarvon välissä yli ongelmajätearvon Määrä 13 000 m 3 ktr 16 900 m 3 itr 27 000 t 21 000 m 3 ktr 27 300 m 3 itr 43 700 t 11 000 m 3 ktr 14 300 m 3 itr 22 900 t Yhteensä noin 45 000 m 3 ktr PAH-yhdisteitä (kg) 1 600 10 800 14 300 Yhteensä noin 27 000 Toksisuustestit Haitta-ainepitoisen pintamaan toksisia ominaisuuksia on selvitetty valituista näytteistä yleistä ekotoksisuutta kuvaavalla valobakteeritestillä sekä kahdella kasvitestillä. Valobakteeritesti ja toinen kasvitesteistä tehtiin maasta valmistetuilla uutteilla ja yksi kasvitesti suoraan maanäytteillä. Testeihin valittiin kenttätutkimuksen aikana neljä näytettä, joista yhden arvioitiin edustavan puhdasta maata ja kolmen muun eri haittaainepitoisuuksia. Näytteiden pitoisuudet olivat seuraavat:

7 Näyte Öljypitoisuus C 10 C 40 (mg/kg) PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus (mg/kg) Toksisuustesti Puhdas maa 75 0,4 Valobakteeri G14 0,050,1 m 1 430 128 Sinapinsiemen H14 0,050,1 m 2 330 628 H14 0,050,5 m 651 149 Lehtisalaatti Valobakteeritestiä käytetään ekotoksisuuden kartoittamiseen. Testissä käytetään valoa tuottavaa Vibrio Ficscheri -bakteeria. Testissä tarkastellaan haitallisten aineiden vaikutusta valon tuottoon. Testillä voidaan vertailla näytteiden välistä yleistä haitallisuutta organismeille. Testi tehdään maanäytteestä valmistetulla uutteella. Testissä määritetään uutemäärät, jolla uute vähentää valontuottoa 20 % (EC20) tai 50% (EC50). Näiden perusteella kullekin näytteelle määritetään toksisuusyksikkö (TU=1 000/EC50) ja uutteen laimennossuhde, jolla vaikutusta ei enää voida havaita (LID, lowest ineffective dilution). Näiden yksiköiden avulla verrataan eri näytteiden toksisuutta toisiinsa. Mitä suurempi lukuarvo (TU tai LID) on, sitä haitallisempaa maanäyte on eliöille. Sinapinsiemenen (Sinapsis alba) avulla tehdyssä testissä maanäytteestä tehtiin uute, jossa siemeniä idätettiin. Testissä tarkasteltiin siementen itämistä ja idun pituutta. Testin avulla voidaan vertailla näytteiden välistä ekotoksisuutta sekä erityisesti kasveille aiheutuvaa haitallista vaikutusta. Testitulos esitetään inhibitioprosenttina, joka kuvaa kuinka paljon näyte vähensi itävyyttä ja kasvua laboratorion positiiviseen kontrolliin verrattuna. Mitä suurempi inhibitio on, sitä haitallisempaa näyte on kasveille. Lehtisalaatilla (Lactuca sativa) tehty testi tehtiin kasvattamalla lehtisalaatin taimia maanäytteessä. Testissä käytettiin ensin suoraan kohteesta otettuja maanäytteitä. Lisäksi testi tehtiin sekoittamalla näytemaata kasvien kasvulle otollisempaan standardimaahan. Testissä tarkasteltiin lehtisalaatin juurten kasvua. Tulokset esitetään inhibitiona puhtaaseen standardimaahan verrattuna. Mitä suurempi inhibitioprosentti on, sitä haitallisempaa maa on kasveille. Valobakteeritestillä ei havaittu merkittävää toksisuutta. Kun maanäyte oli sekoitettu standardimaahan, lehtisalaattitestissä ei havaittu merkittävää toksisuutta tai kasvun kiihtymistä. Sinapinsiementestissä havaittiin alhaista inhibitiota (11,7 %). Lehtisalaattitestissä, jossa käytettiin maanäytteitä laimentamattomana, todettiin selvää inhibitiota (58,5 %). Tämä kuvaa sitä, että kohteen hiekkamaassa kasvit kasvavat heikommin kuin laboratorion standardimaassa. Hiekkamaa on usein toksisuustesteissä käytettäville eliöille epäedullinen ympäristö. Tästä johtuen tuloksia tarkasteltiin vertaamalla haitta-ainepitoisia näytteitä puhtaan maan näytteeseen. Valobakteeritestin perusteella näyte G14 0,050,1 m on hieman toksinen. H14-ruudusta otetuissa näytteissä esiintyy selvästi havaittavaa toksisuutta. Toksisuus ei kuitenkaan ilmene voimakkaana valontuoton vähenemisenä (TU-arvot alhaisia). Toksisuutta ei voida enää havaita, jos maanäytteistä

8 Kiinteistöillä olevat jätejakeet tehtyä uutetta laimennetaan enemmän kuin 7-kertaisesti (LID 7). Valobakteeritestin perusteella haitta-ainepitoisissa maanäytteissä arvioidaan olevan eliöille haitallisia aineita, mutta näytteiden aiheuttama toksisuus ilmenee vain kohtalaisesti. Näytteessä G14 0,050,1 m toksisuus oli erittäin alhaista. Sinapinsiementestissä haitta-ainepitoisissa näytteissä todettiin enimmillään 28 % vähemmän siementen itämistä ja kasvua verrattuna puhtaan maan näytteeseen. Itämisen ja kasvun estyminen korreloi haittaainepitoisuuksien kanssa. Sinapinsiementestin perusteella voidaan arvioida, että haitta-ainepitoiset maanäytteet estävät kasvien kasvua sitä enemmän, mitä enemmän maaperässä on öljyhiilivetyjä ja PAH-yhdisteitä. Lehtisalaattitestissä, kun taimia kasvatettiin suoraan maanäytteessä, kasvien kasvu kiihtyi puhtaan maan näytteeseen verrattuna. Kasvun kiihtyminen ei korreloinut haitta-ainepitoisuuden kanssa. Kasvu kiihtyi riippumatta siitä kasvatettiinko kasveja suoraan näytemaassa vai lisättiinkö maanäytteeseen puhdasta standardimaata, jossa kasvit kasvavat hyvin. Kasvun kiihtyminen voi johtua siitä, että haitta-ainepitoisessa maassa tapahtuu kasville suotuisaa mikrobien hajotustoimintaa. Kohteen puhdas hiekkamaa on kasveille köyhä kasvuympäristö. Toksisuustesteissä, joissa käytettiin haitta-ainepitoisesta maanäytteestä tehtyjä uutteita, voitiin havaita testiorganismeille haitallisia vaikutuksia. Sen sijaan testissä, jossa testikasvi kasvoi suoraan näytemaassa, vaikutus oli positiivinen. Tämän perusteella maaperä ei estä kasvien kasvua vaikka uutettuna haitta-aineet ovat eliöille haitallisia. Kohteen sade- ja sulamisvesiin liukenee todennäköisesti myös haitta-aineita, mutta liukenemisen arvioidaan olevan vähäisempää kuin laboratoriossa ravistelemalla tehdyssä uutossa. Se, että salaatin kasvu kiihtyi haitta-ainepitoisessa maassa, voi johtua esimerkiksi siitä, että muuten köyhässä maassa orgaaniset haittaaineet ylläpitävät mikrobitoimintaa, mikä edesauttaa kasvien kasvua. Kiinteistöillä on kyllästämötoiminnasta peräisin olevia ratapölkkyjä sekä betoninen lastauslaiturin seinämä. Lisäksi alueella on puulavoja, yksittäisiä metalliromuja, kuten tyhjiä tynnyreitä, sekä kaksi autonromua että kaksi akkua ja muuta roskaa. Lastauslaiturin betoniseinämän betoninäytteen tutkittujen haitallisten aineiden pitoisuudet ja liukoisuudet eivät ylittäneet eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetussa valtioneuvoston asetuksessa (591/2006) ja eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden muuttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (403/2009) säädettyjä betonimurskeen hyötykäyttökelpoisuuden raja-arvoja. Lisäksi näytteiden liuenneet määrät eivät ylittäneet kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja sen säädösmuutoksessa (202/2006) asetettuja liukoisuuden raja-arvoja jätteen kaatopaikkasijoituskelpoisuudelle.

9 Lahoavista ratapölkyistä otetuissa näytteissä öljyhiilivetypitoisuudet (C 10 C 40 ) olivat 3271 630 mg/kg ja PAH-yhdisteiden yhteenlasketut kokonaispitoisuudet 15652 mg/kg. Yksittäisistä PAH-yhdisteistä todettiin erityisesti fluoranteenia ja bentso(a)antraseenia. Kiinteistöjen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Yleistä Tutkimukset ja riskinarviointi on esitetty Kunnostuksen yleissuunnitelma. Somerharjun entinen kyllästämö, Luumäki. Golder Associates Oy. 12.8.2011. -raportissa ja Riskinarvion laskentaraportti. Golder Associates Oy. 14.12.2010. -raportissa. Haitta-aineet Kiinteistöjen maaperässä on todettu PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä. Lisäksi pohjavedessä on PAH-yhdisteitä. Koska PAH-yhdisteissä on veteen liukenevia ja syöpävaarallisia yhdisteitä, PAH-yhdisteet valittiin kriittisiksi haitta-aineiksi. Haitta-aineet voidaan luokitella liukoisuuden, maaperään pidättymisen sekä hajoavuuden perusteella. PAH-yhdisteistä naftaleeni luokitellaan veteen liukenevaksi, muut ovat niukkaliukoisia tai hyvin niukkaliukoisia. Höyrynpaineen perusteella naftaleeni, asenaftyleeni ja bifenyyli luokitellaan haihtuviksi. Asenafteeni, fluoreeni ja fenantreeni ovat luokiteltu kohtalaisen haihtuviksi ja muut heikosti tai hyvin heikosti haihtuviksi. Henry n lain vakion perusteella PAH-yhdisteistä helposti haihtuvia vedestä ovat naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, bifenyyli, fluoreeni, antraseeni, fenantreeni, pyreeni sekä bentso(b)fluoranteeni. Muut PAH-yhdisteet haihtuvat vedestä joko heikosti tai hyvin heikosti. PAH-yhdisteet sitoutuvat vahvasti orgaaniseen ainekseen (korkea Koc-arvo), mikä vähentää niiden liikkuvuutta maaperässä. Naftaleeni luokitellaan hieman kulkeutuvaksi. Muut PAH-yhdisteet ovat heikosti kulkeutuvia tai kulkeutumattomia. PAH-yhdisteet voivat kertyä biologisesti ravintoketjussa. Hieman kertyviä ovat muun muassa naftaleeni, asenafteeni, asenaftyleeni. Erittäin kertyviä ovat esimerkiksi pyreeni ja bentso(a)pyreeni. PAH-yhdisteiden ekotoksikologisista vaikutuksista on saatavilla melko niukasti tietoa. Antraseenin tiedetään olevan myrkyllinen vesieliöstölle ja mahdollisesti myös maaperän eliöstölle. Vaikka PAH-yhdisteet voivat kertyä helposti ravintoketjussa, kykenevät useimmat eliöt hajottamaan ne nopeasti elimistössään. Tosin tietyt vedessä elävät selkärangattomat ovat poikkeuksena (Eisler R. Polycyclic aromatic hydrocarbon hazards to fish, wildlife and invertebrates: A synoptic review. Laurell, MD: US Fish and Wildlife Service, Patuxent Wildlife Institute Research Center. 1987 ja Varanasi U, Reichert WL, Stein JE, et al. Bioavailability and biotransformation of aromatic hydrocarbons in benthic organisms exposed to sediment from an urban estuary. Environ Sci Technol 19:836841 1985.). Kalojen kyky hajottaa PAH-yhdisteitä elimistössään voi selittää, miksi esimerkiksi bent-

10 so(a)pyreeniä harvoin todetaan kaloissa tai ainoastaan hyvin pieninä pitoisuuksina alueilla, jotka ovat voimakkaasti PAH-yhdisteillä pilaantuneita (Varanasi U, Gmur DJ. Metabolic activation and covalent binding of benzo[a]pyrene to deoxyribonucleic acid catalyzed by liver enzymes of marine fish. Biochem Pharmacol 29:753762. 1980 ja Varanasi U, Gmur DJ. In vivo metabolism of naphthalene and benzo[a]pyrene of flatfish. In: Cooke M, Dennis AJ, eds. Chemical analysis and biological fate: Polynuclear aromatic hydrocarbons. Fifth International Symposium. Columbus, OH: Battelle Press, 367376. 1981.). PAH-yhdisteiden rikastumista ravintoketjussa ei olekaan juuri todettu (Eisler R. Polycyclic aromatic hyhdocarbon hazards to fish, wildlife and invertebrates: A synoptic review. Laurell, MD: US Fish and Wildlife Service, Patuxent Wildlife Institute Research Center. 1987). Haitta-aineiden ominaisuudet Käyttäytyminen maaperässä PAH-yhdisteet esiintyvät maaperässä useimmiten vahvasti sitoutuneina maa-ainekseen. Pintamaasta PAH-yhdisteet voivat haihtua, hajota fotolyysin tai hapetuksen avulla, hajota biologisesti tai kertyä kasveihin. PAHyhdisteet voivat myös liueta maaperästä pohjaveteen. PAH-yhdisteistä naftaleenin, asenafteenin, asenaftyleenin, antraseenin, fluoreenin ja fenantreenin haihtuminen maaperästä voi olla merkittävää. Tärkein hajoamisprosessi maaperässä PAH-yhdisteillä on kuitenkin mikrobiologinen hajoaminen. PAH-yhdisteet ovat yleisesti hitaasti hajoavia maaperässä. Mikrobiologisesti helpoimmin PAH-yhdisteistä hajoavat yhdisteet, joissa on kaksi tai kolme bentseenirengasta. Useampia renkaita sisältävät PAH-yhdisteet hajoavat pääasiassa kometabolisesti. PAH-yhdisteiden hajoamiseen maaperässä vaikuttavat lämpötila, ph, happipitoisuus, PAHpitoisuus, pilaantumisen ajankohta, maalaji ja kosteus sekä ravinteet että muut mahdolliset kometabolisina substraatteina toimivat yhdisteet (Fate of polynuclear aromatic compounds (PNAs) in soil-plant systems. Res Rev 88:168. Sims RC, Overcash MR. 1983.). Orgaanisen aineksen määrä vaikuttaa suuresti biohajoamiseen. PAHyhdisteiden sitoutuminen orgaaniseen ainekseen ja maapartikkeleihin vähentää yhdisteiden biosaatavuutta merkittävästi, jolloin helposti hajoavienkin yhdisteiden biohajoaminen on rajoitettua. PAH-yhdisteiden bakteeritoiminnan hajoamistuotteina muodostuu ensin cis-dihydrodioleja, jotka hapettuvat edelleen dihydroksiyhdisteiksi. Sienillä ja nisäkkäillä välituotteena muodostuu areenioksideja, jotka on yhdistetty PAH-yhdisteiden karsinogeenisuuteen (Neff JM. Polycyclic aromatic hydrocarbons in the aquatic environment -sources, fates and biological effects. London, England: Applied Science Publishers, Ltd. 1979.). Maaperässä haitta-aineiden hajotuksesta vastaavat pääosin bakteerit.

11 Käyttäytyminen kyllästyneessä vyöhykkeessä ja vedessä Vesiympäristössä PAH-yhdisteet päätyvät pääasiallisesti sedimenttiin alhaisen vesiliukoisuutensa vuoksi. Kevyimmät PAH-yhdisteet voivat myös haihtua pintavesistä tai kertyä vesieliöihin. Yleisesti ottaen noin 2/3 PAHyhdisteistä on sitoutuneina partikkeleihin ja noin 1/3 on liuenneessa muodossa (Eisler R. Polycyclic aromatic hydrocarbon hazards to fish, wildlife and invertebrates: A synoptic review. Laurell, MD: US Fish and Wildlife Service, Patuxent Wildlife Institute Research Center. 1987). Pohjavedessä PAH-yhdisteet yleensä sitoutuvat maapartikkeleihin. Tärkeimmät PAH-yhdisteiden hajoamisprosessit vedessä ovat hapettuminen valon vaikutuksesta ja kemiallisesti sekä mikrobiologinen hajoaminen. Yksittäisten prosessien osuus riippuu lämpötilasta, syvyydestä, pilaantuneisuuden määrästä, virtausnopeudesta sekä veden happipitoisuudesta. Fotolyysin nopeus ja määrä vaihtelevat suuresti eri PAH-yhdisteiden välillä. PAH-yhdisteiden kemiallisen rakenteen ja fotolyysin nopeuden välillä ei ole helposti määriteltävää suoraa korrelaatiota (Neff JM. Polycyclic aromatic hydrocarbons in the aquatic environment -sources, fates and biological effects. London, England: Applied Science Publishers, Ltd. 1979.). Puoliintumisaikojen perusteella fotolyysi vedessä voi olla merkittävä hajoamisprosessi asenafteenille, asenaftyleenille, antraseenille, pyreenille, bentso(a)pyreenille ja bentso(a)antraseenille. Fotolyysin tuloksena syntyy useimmiten peroksideja, kinoneja ja dioneja (Particulate polycyclic organic matter. Washington, D.C: National Academy of Sciences, Division of Medical Sciense, Natironal Research Council, 2881. NAS, 1972). Kemiallisesti PAH-yhdisteet voivat hajota vedessä klorinaation ja otsonaation vaikutuksesta. Hapellisissa oloissa mikrobit kykenevät hajottamaan PAH-yhdisteitä merkittävästi. Anaerobisesti hajoaminen on erittäin hidasta (Neff JM. Polycyclic aromatic hydrocarbons in the aquatic environment -sources, fates and biological effects. London, England: Applied Science Publishers, Ltd. 1979.). Kulkeutumisreitit Yleistä Riskitarkastelussa tarkasteltiin kriittisten haitta-aineiden aiheuttamia haittoja kohteen nykykäytössä. Kohde on syrjäinen, metsittynyt alue, jonka käyttö on lähinnä virkistystoimintaa, kuten ulkoilua sekä mahdollisesti sienestystä ja marjastusta. Lisäksi alueella saatetaan liikkua moottoriajoneuvoilla. Suora kosketus Suora kosketus voi tapahtua maan nielemisen tai ihokosketuksen kautta. Kriittisiä haitta-aineita on todettu pintamaassa, joten suora kosketus on mahdollinen. Suoraa kosketusta tarkastellaan mahdollisena altistusreittinä.

12 Haihtuminen sisäilmaan Osa kohteessa todetuista PAH-yhdisteistä on helposti haihtuvia. PAHyhdisteitä ei kuitenkaan esiinny niin lähellä rakennuksia, että tapahtuisi haihtumista sisäilmaan. Kulkeutumista sisäilmaan ei tarkastella oleellisena kulkeutumisreittinä. Haihtuminen ulkoilmaan Ulkoilmaan mahdollisesti haihtuvat yhdisteet laimenevat nopeasti. Kohteessa ei oleskella pitkäaikaisesti. Haihtumisen maaperästä huokoskaasuun ja edelleen ulkoilmaan ei arvioida olevan merkittävää. Haihtuminen ulkoilmaan ei ole oleellinen kulkeutumisreitti. Pölyäminen Tutkimusten yhteydessä tehtyjen aistinvaraisten havaintojen perusteella PAH-yhdisteitä esiintyy myös kohteen maaperän pintaosissa. Tällöin haitta-ainepitoinen maa-aines on alttiina tuulieroosiolle ja haitta-aineita voi kulkeutua tuulen mukana maapartikkeleihin sitoutuneina. Motocross-ajajat saattavat toisinaan ajaa kohdealueella, mikä lisää pölyämistä. Pölyämistä ulkoilmaan tarkastellaan oleellisena kulkeutumisreittinä. Pintavalunta Kulkeutumista pintavalunnan mukana voi tapahtua, jos haitta-aineita liukenee sade- tai sulamisvesiin tai jos vesi kuljettaa mukanaan haittaainepitoista hienoainesta. Kulkeutumista voisi tapahtua lähinnä pintaveden kuljettaman hienoaineksen mukana. Kohde on osittain kasvillisuuden peitossa, mikä rajoittaa pintavaluntaa. Kohteen välittömässä läheisyydessä ei esiinny pintavesiä tai herkkiä alueita, jotka voisivat altistua pintavalunnan mukana kulkeutuville haitta-aineille. Kohteen pintamaa on hiekkaa ja sadeja sulamisvedet imeytyvät helposti maaperään. Haitta-aineiden kulkeutumisen pintavalunnan mukana ei arvioida olevan merkittävää. Pintavesien mukana tapahtuvaa kulkeutumista ei tarkastella oleellisena kulkeutumisreittinä. Kulkeutuminen pohjaveden mukana, haihtuminen pohjavedestä ja pohjaveden käyttö talousvetenä Kulkeutumista pohjaveden mukana tapahtuu, kun haitta-aineita kulkeutuu maaperästä pohjaveteen liukenemalla tai hiukkasiin tai kolloideihin sitoutuneena. Lisäksi maaperässä ja pohjavedessä voi tapahtua kreosootin kulkeutumista omana faasinaan. PAH-yhdisteiden kulkeutumista pohjaveteen ja pohjaveden mukana tarkastellaan oleellisena kulkeutumisreittinä. PAH-yhdisteitä sisältävää pohjavettä voi ajoittain esiintyä kiinteistöjen 441-407-3-74, 441-407-3-78 ja 441-407-3-35 alueella. Koska PAHyhdisteitä sisältävä pohjavesi on tällä alueella noin 9 metrin syvyydellä maan pinnasta, PAH-yhdisteiden haihtumisen pohjavedestä huokoskaa-

13 Altistujat suun ja sieltä edelleen rakennuksen sisäilmaan ei arvioida olevan merkittävä kulkeutumisreitti. Haihtumista pohjavedestä sisäilmaan ei tarkastella oleellisena kulkeutumisreittinä. Kyllästämöalueelta etelään sijaitsevissa kaivoissa L2, L5 ja L9 on todettu satunnaisesti alhaisia PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. PAH-yhdisteiden kulkeutumista talousveteen ja edelleen nielemisen, hengittämisen ja suoran kontaktin kautta talousveden käyttäjiin tarkastellaan oleellisena kulkeutumisreittinä. Kohteessa vierailevat ihmiset ovat mahdollisia altistujia, altistusreitteinä ovat suora kosketus maan nielemisen ja ihokosketuksen kautta sekä haitta-ainepitoisen pölyn hengitys. Alueella ei kasvateta ravintokasveja, joten altistumista viljeltyjä ravintokasveja syömällä ei muodostu. Alueella saatetaan kuitenkin marjastaa ja sienestää. Karuuden takia etenkään marjojen esiintyminen ei ole yleistä. Altistumista sienten ja marjojen kautta tarkastellaan kuitenkin mahdollisena altistusreittinä. Kohteen alueelta muodostuvaa ja kulkeutuvaa pohjavettä käytetään talousvetenä, joten altistumista pohjaveden käytön kautta voi muodostua. PAH-yhdisteiden ajoittainen esiintyminen kaivovedessä osoittaa, että altistumista talousveden käytön kautta tapahtuu, mutta altistuminen ei ole jatkuvaa. Vajovesivyöhykkeen ja kyllästyneen vyöhykkeen haitta-ainepitoisuuksien ja massan vaikutus pohjaveden laatuun Laskennallisesti on tarkasteltu haitta-aineiden kulkeutumista vajovesivyöhykkeestä ja kyllästyneestä vyöhykkeestä pohjaveteen. Laskennassa arvioitiin kummastakin vyöhykkeestä pohjaveteen muodostuvan haitta-ainemassan määrää sekä haitta-ainepitoisuuksia. Haitta-aineita esiintyy kohteessa sekä vajovesivyöhykkeessä koko matkalla maan pinnasta pohjaveteen (n. 10 m) että kyllästyneessä vyöhykkeessä (n. 10 m pohjaveden pinnan tasosta alaspäin). Koska haitta-aineiden epätasaista esiintymistä maaperässä ei voida laskennallisesti huomioida sekä koska laskennan tarkoitus oli verrata vajovesivyöhykkeen ja kyllästyneen vyöhykkeen kuormitusta pohjaveteen, laskenta tehtiin olettaen maaperän olevan koko tarkasteltavalta syvyydeltä tasaisesti pilaantunut. Näin ollen vajovesivyöhykkeestä aiheutuva kuormitus on yliarvio todellisuudessa tällä hetkellä tapahtuvasta kuormituksesta. Maaperän haitta-ainepitoisuutena käytettiin laboratoriomittauksissa todettuja enimmäispitoisuuksia. Laskentaan sisällytettiin kulkeutumisarvioinnin perusteella merkittävimmät PAH-komponentit (asenafteeni, asenaftyleeni, antraseeni, fluoreeni, naftaleeni ja fenantreeni). Laskennassa käytettiin tut-

14 kimusten perusteella rajattua haitta-ainepitoista maamassaa. Koska alue ei kuitenkaan ole koko syvyydeltään tasaisesti pilaantunut ja koska todellisilla pinta-aloilla kuormituksen määrä voidaan yliarvioida moninkertaisesti, laskenta tehtiin myös rajatummalle alueelle eli mahdolliselle eniten pilaantuneelle hot spot -alueelle (10 m x 10 m alue). Tällaista hot spot -aluetta ei ole tutkimusten perusteella voitu rajata, mutta on todennäköistä, että sellainen esiintyy kohteessa. Suotoveden normaaliksi määräksi arvioidaan 50 cm/a. Pohjaveteen aiheutuva kuormitus, muodostuvat pitoisuudet ja haittaainekuormitus (kg/a), laskettiin tilanteille, joissa joko vajovesivyöhyke tai kyllästynyt vyöhyke toimii lähteenä ja suotoveden määrä vaihtelee. Laskennan tulos on tässä esitetty naftaleenin osalta. Laskentatulosten perusteella voidaan todeta seuraavaa: Vajovesivyöhykkeestä ja kyllästyneestä vyöhykkeestä liukenee tällä hetkellä pohjaveteen haitta-aineiden enimmäispitoisuutta eli kyllästyspitoisuutta vastaava pitoisuus. Nykytilanteessa vuosittainen haitta-ainekuorma vajovesivyöhykkeestä pohjaveteen on n. 15 % kyllästyneen vyöhykkeen aiheuttamasta haittaainekuormasta, kun arvio tehdään tutkimusten avulla rajatulta alueelta. Jos vajovesivyöhykkeen ja kyllästyneen vyöhykkeen haitta-ainemassat ovat samaa suuruusluokkaa kuin hot spot -aluetta kuvaavassa mallissa (10 m x 10 m x 10 m), vajovesivyöhykkeen ai-heuttama kuormitus on n. 7 % kyllästyneen vyöhykkeen aiheuttamasta kuormituksesta. Koska pohjaveteen liukenee jo kyllästyneestä vyöhykkeestä enimmäispitoisuudet ja koska vajovesivyöhykkeen kuormitus on huomattavasti alhaisempaa kuin kyllästyneen vyöhykkeen kuormitus, vajovesivyöhykkeen haitta-aineet eivät enää nykytilanteessa lisää pohjaveden haittaaineiden enimmäispitoisuutta tai leviämän laajuutta pohjavedessä. Vajovesivyöhykkeestä siis liukenee edelleen haitta-aineita, mutta nämä eivät aiheuta pohjaveteen suurempia pitoisuuksia tai laajempaa leviämää kuin mitä kohteessa tällä hetkellä aiheuttaa pelkästään kyllästynyt vyöhyke. Tehdyllä laskennalla ei voida arvioida pohjavesileviämän enimmäislaajuutta. Suotoveden muodostumista rajoittamalla voidaan vähentää vajovesivyöhykkeen vuosittaista kuormitusta, mutta tämä ei vaikuta pohjaveden tilaan ennen kuin kyllästyneen vyöhykkeen kuormitusta on vähennetty merkittävästi. Haitta-ainemassan osittainen poistaminen vajovesivyöhykkeestä ei vähennä vajovesivyöhykkeen aiheuttamaa vuosittaista kuormitusta nykytilanteessa. Massan vähentäminen lyhentää aikaa, joka kuluu vajovesivyöhykkeen luontaiseen puhdistumiseen, mutta tämä ei vaikuta pohjaveden tilaan ennen kuin kyllästyneen vyöhykkeen kuormitusta on vähennetty merkittävästi. Suuri osa haitta-aineista on ehtinyt kulkeutua lähelle pohjaveden pinnan tasoa tai sen alapuolelle. Koska maaperään ei enää joudu uusia haittaaineita, vajovesivyöhykkeen aiheuttama kuormitus vähenee ajan kuluessa. Todennäköisesti vajovesivyöhykkeen kuormitus pohjaveteen on jo vähen-

15 tynyt siitä mitä se on ollut kyllästystoiminnan loppuessa. Myös kyllästyneessä vyöhykkeessä haitta-aineet vähenevät luontaisesti. Väheneminen voi kuitenkin olla niin hidasta, että pohjaveden haitta-aineleviämä voi edelleen olla ainakin joidenkin PAH-komponenttien osalta laajeneva. Sekä vajovesivyöhykkeen että kyllästyneen vyöhykkeen puhdistuminen luontaisesti kestää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Pohjaveden mahdollista lisäpilaantumista voidaan tehokkaimmin vähentää pienentämällä haittaainemassaa kyllästyneessä vyöhykkeessä. Kulkeutumisriski Pohjavesipilaantuman laajuutta ei ole vielä tarkasti rajattu. Laajuutta on pyritty selvittämään asentamalla pohjavesiputkia kohteesta etelään. Koska kohteesta kauimpana olevassa putkessa GA14 on kuitenkin todettu PAHyhdisteitä, leviämää ei ole saatu täysin rajattua. Yksittäisten PAH-yhdisteiden kulkeutumisen on arvioitu olevan seuraavanlainen: Naftaleenin leviämän laskennallinen laajuus on noin 210 metriä. Virtausnopeuden perusteella naftaleeni on voinut jo saavuttaa leviämän laskennallisen maksimilaajuuden (noin 50210 metriä). Arvion mukaan naftaleenin leviämä voi ulottua talousvesikaivoihin L4, L5 ja L9 sekä havaintoputken GA8 etäisyydelle saakka. Asenaftyleeni, asenafteeni ja fluoreeni voivat arvioitujen virtausnopeuksien ja leviämän maksimilaajuuksien perusteella kulkeutua kaivoihin L4, L5 ja L9 saakka. Kulkeutumisajat ovat kuitenkin suuremmat kuin naftaleenille. Näistä asenafteenin ja fluoreenin leviämät voivat edelleen kasvaa, kun taas asenaftyleenin leviämä on mahdollisesti jo saavuttanut maksimilaajuutensa. Antraseenin ja fenantreenin leviäminen todennäköisesti edelleen jatkuu, mutta alhaisen kulkeutumisnopeuden johdosta niiden ei arvioida kulkeutuvan käytössä oleviin kaivoihin asti, mutta sitä ei voida kuitenkaan tulosten perusteella kokonaan sulkea pois. Muiden analysoitujen PAH-yhdisteiden kulkeutumisnopeus on niin pieni, ettei niiden arvioida aiheuttavan riskiä kohteen lähialueiden vedenkäytölle tulevina vuosikymmeninä. Kulkeutumislaskentojen perusteella vedenkäytölle mahdollisesti riskiä aiheuttavia PAH-yhdisteitä voivat olla mm. naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, antraseeni ja fenantreeni. Pohjavesiputkessa GA14, joka sijaitsee noin 170 metrin etäisyydellä lähdealuetta edustavasta pohjaputkesta GA4, esiintyy naftaleenia, asenafteenia, fluoreenia, fenantreenia, asenaftyleeniä, antraseenia, fluoranteenia ja pyreeniä. Yhdisteet on esitetty pitoisuuksien mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Yhdisteet ovat samoja, joiden leviämisriski arvioitiin suurimmaksi kulkeutumislaskennan perusteella. Fluoranteenia ja pyreeniä on todettu kauempana kuin kulkeutumislaskennassa on arvioitu.

16 PAH-yhdisteiden esiintymiseen ja kulkeutumiseen pohjavedessä vaikuttaa merkittävästi kreosoottifaasin esiintyminen. Faasi kulkeutuu pääosin painovoimaisesti maaperän kerrosrakenteen ja esimerkiksi kallion tai muun tiiviimmän pinnan muotojen mukaisesti. Liuenneet yhdisteet kulkeutuvat pohjaveden virtauksen mukana. Riippuen siitä, kuinka etäälle faasia on kulkeutunut, myös liuenneiden yhdisteiden aiheuttama leviämä voi olla arvioitua laajempi. Leviämän stabiiliutta ei voida toistaiseksi tehdyn pohjavesiseurannan avulla arvioida. Koska lähdealueella esiintyy edelleen faasia, pohjaveden pitoisuuksien ei odoteta lähdealueella vähenevän toistaiseksi. Etäämmällä lähdealueesta ei sijaitse sellaisia edustavia pohjavesiputkia, joista olisi seurattu pohjaveden laatua riittävän kauan leviämän stabiiliuden arvioimiseksi. Ekologinen riski Kohde sijaitsee joutomaalla rata-alueen läheisyydessä. Alue on entisen kyllästystoiminnan jälkeen metsittynyt. Alueen ekologisina tekijöinä voidaan pitää alueella esiintyvää kasvillisuutta ja eliöstöä. Koska kohteen pilaantuminen on vanhaa, alueella esiintyvien kasvien ja muun eliöstön voidaan arvioida sopeutuneen ympäristöönsä. Ekologisia vaikutuksia vähentävinä tekijöinä kohteessa ovat mm. ajan kuluessa vähenevä haittaaineiden biosaatavuus, eliöstön sopeutuminen sekä pilaantuneiden alueiden välttely. Koska alue ei ole luonteeltaan ekologisesti herkkää, ekologisia riskejä ei arvioida tarkemmin. Terveysriski Kiinteistöillä ulkoilevat ihmiset saattavat altistua haitta-aineille maata nielemällä tai ihokosketuksen kautta sekä hengittämällä haitta-ainepitoista pölyä tai syömällä alueelta kerättyjä sieniä ja marjoja. PAH-yhdisteiden pääasiallinen altistusreitti on useimmiten ravintokasvien syönti ja bentso(k)fluoranteenin osalta myös maan nieleminen. Pölyn hengitys on näihin reitteihin verrattuna merkityksetön altistusreitti. PAH-yhdisteille määritetyt SHP ter -viitearvot, suurin hyväksyttävä terveysperusteinen pitoisuus, vaihtelevat bentso(a)pyreenin arvosta 2,5 mg/kg fenantreenin arvoon 3 300 mg/kg. Antraseenin viitearvo 7 160 mg/kg perustuu altistukseen suihkuvedestä, mikä ei ole oleellinen altistusreitti tässä kohteessa. Vaikka alueella ei kasvateta ravintokasveja, haitta-aineita saattaa päätyä elimistöön alueelta kerättyjen sienien ja marjojen kautta. Näiden osuus yksittäisen henkilön ravintokasveista on kuitenkin pieni, maksimissaan arviolta 1 %. SHP ter -viitearvot on määritetty olettaen pilaantuneella alueella kasvatettujen ravintokasvien muodostavan 10 % henkilön kuluttamista ravintokasveista. Näin ollen voidaan arvioida, että kohteen alueella n. 10-kertainen pitoisuus SHP ter -arvoon nähden ei vielä aiheuttaisi merkittävää riskiä.

17 Kohteessa on todettu muun muassa bentso(a)pyreeniä enimmillään 52 mg/kg ja naftaleenia enimmillään 4 400 mg/kg. SHP ter -viitearvo on 66 mg/kg. SHP ter -viitearvot ylittyvät siis jopa yli 50-kertaisesti. Näin ollen kohteen pintakerroksen PAH-yhdisteistä on mahdollista aiheutua terveysriskiä. PAH-yhdisteitä on todettu alueen pohjaveden tarkkailuputkissa ja ajoittain lähialueen talousvesikaivossa. Kaivoissa todetut PAH-pitoisuudet ovat olleet vähäisiä, enimmillään 0,0012 mg/l. Pitoisuudet kaivoissa vaihtelevat, joten altistuminen PAH-yhdisteille talousveden käytön kautta on mahdollista. Näin ollen myös pohjaveden PAH-yhdisteistä on mahdollista aiheutua terveysriskiä. Arviointiin liittyvä epävarmuus Yhteenveto Kreosoottiöljyä esiintyy maaperässä epätasaisesti eikä haitta-aineiden määrää voida arvioida tarkkaan. Massamäärät ja haitta-ainemassat ovat karkeita arvioita. Riskinarvioinnissa on noudatettu varovaisuusperiaatteita. Pohjavesipilaantuman laajuus ja stabiilius eivät ole selvillä. Haitta-aineiden leviämisestä aiheutuvaa pohjaveden lisäpilaantumista ei voida arvioida. Alueelta tullaan selvittämään leviämän laajuus ja stabiilius. PAH-yhdisteiden leviämisarvioon vaikuttaa usea tekijä, joista ei ole varmuutta. Kyseisiä tekijöitä ovat vedenläpäisevyys, hydraulinen gradientti, maaperän huokoisuus, maaperän tiheys, pidättymiskerroin, orgaanisen hiilen osuus, hajoamisnopeus ja lähteen pitoisuus. Eri haitta-aineiden leviämisen arviointi on pyritty tekemään niin sanottuna worst case -tarkasteluna varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Oletuksena on, että joidenkin haittaainekomponenttien osalta leviämä voi olla vielä laajeneva. Alueella jatketaan pohjaveden laadun tarkkailua. Haitta-aineita/kreosoottiöljyä voi esiintyä kallioperän ruhjeissa. Haitta-aine ja kreosoottiöljy voi toimia pitkäaikaisena lähteenä. Tämä voi vaikuttaa pohjaveden kunnostustoimenpiteiden tehokkuuteen. Somerharjun kohteessa PAH-yhdisteitä sisältävän pintamaan voidaan todeta aiheuttavan mahdollista terveysriskiä maan nielemisen tai ihokosketuksen kautta tai syömällä alueelta kerättyjä sieniä ja marjoja. Kreosoottia on kulkeutunut pohjaveteen. Tällä hetkellä sekä vajovesivyöhykkeestä että kyllästyneestä vyöhykkeestä liukenee PAH-yhdisteitä pohjaveteen. Suurimman kuormituksen pohjaveteen aiheuttavat kyllästyneen vyöhykkeen maaperä ja kreosoottifaasi. Pohjaveteen liuenneet PAH-yhdisteet ovat aiheuttaneet leviämän, josta ei tällä hetkellä tiedetä onko se laajeneva, stabiili vai kutistuva. PIMA-asetuksen (214/2007) ja ympäristöministeriön ohjeen mukaan riskinhallinnan tavoitteena yleisesti on ensisijaisesti estää uusien ympäristön

18 osien pilaantuminen, esimerkiksi estää haitta-aineiden pääsy maaperästä pohjaveteen. Jos haitta-aineita on jo päätynyt pohjaveteen, tavoitteena voi olla pohjavesipilaantuman laajenemisen estäminen tai pohjaveden laadun turvaaminen kohteen vieressä olevilla kiinteistöillä. Jos haitta-aineita esiintyy pohjavedessä laajalla alueella ja mahdollisesti erillisfaaseina pohjavedenpinnan alapuolella, laaja-alainen pohjaveden puhdistaminen ei aina ole tarkoituksenmukaista tai mahdollista. Somerharjun kohteessa voidaan todeta olevan pilaantunutta maa-ainesta ja pohjavettä, joista pintamaan ja kyllästyneen vyöhykkeen arvioidaan vaativan riskinhallintaa. Riskinhallinnan tavoitteina on poistaa pintamaasta ihmisille ihokosketuksen tai sienien ja marjojen syönnin kautta aiheutuva mahdollinen terveysriski poistaa haitta-ainepitoisen pohjaveden käytöstä aiheutuva mahdollinen terveysriski selvittää tapahtuuko pohjaveden lisäpilaantumista (leviämän laajenemista) pyrkiä estämään ja rajoittamaan pohjaveden lisäpilaantuminen jos tapahtuu pohjaveden lisäpilaantumista. Somerharjun kohteessa riskinhallintaratkaisun valinnan kannalta oleellisia tekijöitä ovat riskien aleneminen, kunnostustoimenpiteiden ympäristövaikutukset ja alueen käytettävyys tulevaisuudessa. Kohteen maa-alueen arvo ei nykytilanteessa ole riskinhallintaratkaisun valinnassa oleellinen tekijä. Riskinarvion perusteella kohteen pintamaa, talousveden otto ja pohjaveden mahdollinen lisäpilaantuminen ovat kohteita, joissa tarvitaan riskinhallintaa. Näin ollen kohteen riskinhallintaratkaisuiksi soveltuvat sellaiset toimenpiteet, jotka alentavat määriteltyjä riskejä. Vajovesivyöhykkeen kunnostamisella pintamaata syvemmältä ei arvioida saavutettavan kohteen nykyisessä käytössä todettujen riskien alenemista. Maaperän kunnostustoimenpiteiden rajoittamisella vain pintamaahan, jossa mahdollista riskiä voidaan alentaa, on mielekästä. Tällöin minimoidaan itse kunnostustoimenpiteiden aiheuttama ympäristöhaitta. Kohdistamalla kunnostustoimenpiteet pintamaahan, voidaan maaperän laatua parantaa ja riskiä alentaa mahdollisimman paljon sekä mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin. Talousveden oton kannalta ei ole tiedossa tähän kohteeseen soveltuvia ja nopeasti vaikuttavia kunnostustoimenpiteitä, joilla voidaan täysin estää haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveden mukana lähimpiin talousvesikaivoihin lähivuosina. Talousveden osalta varsinaisina riskinhallintavaihtoehtoina ovat ainoastaan puhtaan talousveden hankinta tai veden puhdistus kiinteistöllä. Riskienhallintamenetelmäksi esitetään talousveden hankintaa niille kiinteistöille, joilla pohjavedessä voi esiintyä kohteesta peräisin olevia haitta-aineita. Pohjaveden lisäpilaantumisen osalta ei tällä hetkellä tiedetä tapahtuuko sitä vai ei. Ensisijaisena riskinhallintatoimenpiteenä pohjaveden lisäpilaan-

19 tumisen osalta esitetään tehtäväksi tutkimukset, joilla pohjaveden pilaantuneisuuden laajuus ja stabiilius selvitetään. Selvitysten perusteella voidaan arvioida jatkotoimenpiteiden tarve. Jos pohjaveden haitta-aineen leviämä on stabiili tai kutistuva, ei kyllästynyt vyöhyke aiheuta enää pohjaveden lisäpilaantumista, eli haitta-aineet eivät leviä enää nykyistä pidemmälle. Jos leviämä sen sijaan on edelleen laajeneva, kohteessa tapahtuu pohjaveden lisäpilaantumista ja siten kyllästyneen vyöhykkeen osalta voi olla kunnostustarvetta. Lisäpilaantumisen osalta mahdolliset jatkotoimenpiteet esitetään leviämän laajuuden ja stabiiliuden selvittyä. Ympäristöministeriön ohjeessa PIMA-arvioinnista on mainittu, että laajaalainen pohjaveden puhdistaminen ei kuitenkaan ole aina tarkoituksenmukaista tai mahdollista. Pohjaveden suojelun perusteltuna tavoitteena voi olla lähikiinteistöjen talousveden laadun turvaaminen. Pintamaan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Yleistä Tutkimukset ja riskinarviointi on esitetty Tutkimusraportti: Pintamaatutkimus 2011. Somerharjun entinen kyllästämö, Luumäki. Golder Associates Oy. 21.3.2012. -raportissa. Haitta-aineet Laskennassa käytettiin PAH-yhdisteiden maksimipitoisuuksia ja määritettyjen öljyhiilivetyfraktioiden suurimpia todettuja pitoisuuksia. Altistusreitit ja altistujat Laskentaan valitut kulkeutumis- ja altistusreitit olivat pintamaa, suora kontakti, ihokontakti ja maansyönti, sekä pölyn hengittäminen että marjojen/sienien syönti. Altistujina tarkasteltiin kohteessa vierailevia aikuisia ja lapsia. Metsäalueella puusto rajoittaa ilman virtausta maanpinnan tasossa. Metsämaan pölyämisestä ei ole käytettävissä tutkimustietoa, mutta normaalin metsämaan keskimääräisen pölyn määrän voidaan olettaa olevan suhteellisen vähäisen. Toisaalta kohteessa ajetaan ajoittain ajoneuvoilla mikä lisää pölyämistä. Riskinarvioinnissa on oletettu, että kohteessa ei keskimäärin pölyä enempää kuin mitä maarakennustöille on sallittu. Keskimääräinen orgaaninen pölypitoisuus ei saa ylittää 5 mg/m 3 maanrakennustöitä tehtäessä (Sosiaali- ja terveysministeriön määrittelemä 8 tunnin HTP-arvo orgaaniselle pölylle). Riskinarvioinnissa käytetään em. arvoa 5 mg/m 3. Kohteen käyttö on lähinnä virkistystoimintaa, kuten ulkoilua sekä mahdollisesti sienestystä ja marjastusta. Lisäksi alueella saatetaan liikkua moottoriajoneuvoilla.

20 Terveysriski Käytetyt altistusparametrin lähtötiedot: Parametri Alueen käyttäjät Lapsi Aikuinen Elinikäodote 70 a 70 a Paino 15 kg 70 kg Altistumistiheys maaperälle ja ulkoilmalle 90 krt/a 40 krt/a Altistumisaika 6 a 9 a Maaperän nieleminen 90 mg/d 40 mg/d Ihon altistumispinta-ala 6 800 cm 2 18 400 cm 2 Paljaan ihon osuus 0,13 0,11 Hengitysnopeus 0,32 m 3 /h 0,83 m 3 /h Ulkona päivittäin vietetty aika 2,2 h/d 1,1 h/d Altistumistiheys maanpäällisille kasviksille 350 krt/a 350 krt/a Kasvisten kokonaiskulutus 55 g/d 110 g/d Pilaantuneelta alueelta syötyjen kasvisten 0,01 0,01 osuus kokonaiskulutuksesta Orgaanisen hiilen määrä 0,05 g/g soil 0,05 g/g soil Laskentaan käytettiin Risc 4.0 -laskentaohjelmaa. Laskennan tulosten perusteella voidaan todeta, että kohteessa muodostuu lisäsyöpäriski suoran kosketuksen; ihokosketuksen ja maan nielemisen, sekä pölyn hengittämisen että sienien/marjojen syönnin kautta. Lapsen lisäsyöpäriski (9,1 x 10-5 ) ja aikuisen lisäsyöpäriski (1,2 x 10-5 ) ylittävät erikseen hyväksyttävän tason (> 1,0 10-5 ). Lapsen ja aikuisen yhteenlaskettu laskennallinen lisäsyöpäriski on 1,0 x 10-4. Riskisuhde, muu terveysriski kuin lisäsyöpäriski, alittaa selvästi yleisesti käytössä olevat raja-arvot (TDI) pitkäaikaisessa altistuksessa. Suurin riskisuhde oli fluoranteenilla (HQ=0,4). Ei-syöpävaarallisten PAH-yhdisteiden yhteenlasketun kokonaispitoisuuden riskisuhde oli HQ=0,5, kun altistujana on lapsi. Edellä mainittujen altistusreittien kautta terveysriski on hyväksyttävällä tasolla HQ < 1. Lisäsyöpäriskin hyväksyttävän tason (> 1,0 10-5 ) ylitys aiheutuu pääosin bentso(a)antraseenista ja bentso(a)pyreenistä, kun altistusreitteinä ovat maansyönti ja ihokontakti. Lapsella myös marjojen ja sienten syönti on altistava tekijä. Muiden yhdisteiden ja reittien vaikutus on vähäisempi. PAH-yhdisteille laskettiin pitoisuudet, joilla ei voida enää todeta muodostuvan hyväksyttävän tason ylittävää riskiä. Näitä pitoisuuksia voidaan pitää vain suuntaa antavina tavoitepitoisuuksina, koska eri komponenttien suhde vaikuttaa kokonaisriskiin. Kohteeseen suunnitellun kunnostuksen aikana

21 tämä suhde voi muuttua, minkä takia riskitaso on esitetty aina laskettavaksi uudelleen kunnostuksen eri vaiheissa. Suuntaa-antavat tavoitearvot laskettiin niille PAH-yhdisteille, joilla hyväksyttävä taso ylittyi eli syöpävaarallisille yhdisteille. Tavoitearvot muodostuvat samassa suhteessa kuin PAH-yhdisteen komponenttien suhde näytteissä, joissa todettiin maksimipitoisuudet. Laskentaan ei ole otettu mukaan haitta-aineiden hajoamista. Riskisuhde ja lisäsyöpäriski määritettiin nykytilanteessa. Tarkastellut syöpävaaralliset PAH-yhdisteet ja niiden osuus PAH-yhdisteestä olivat seuraavat: Haitta-aine (%) Bentso(a)antraseeni 62,8 Bentso(a)pyreeni 19 Bentso(b)fluoranteeni 8 Bentso(k)fluoranteeni 3,8 Kryseeni 5 Dibentso(a,h)antraseeni 1,1 Indeno(1,2,3CD)pyreeni 0,4 Laskennalliset syöpävaarallisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet, joista ei enää muodostu hyväksyttävän tason ylittävää riskiä, ovat seuraavat: Haitta-aine Tavoitepitoisuus (mg/kg), kun PAHseos pysyy samana Bentso(a)antraseeni 43 Bentso(a)pyreeni 3,4 Bentso(b)fluoranteeni 5,5 Bentso(k)fluoranteeni 2,6 Kryseeni 13 Dibentso(a,h)antraseeni 0,26 Indeno(1,2,3CD)pyreeni 0,74 Haitta-aine Tavoitepitoisuus (mg/kg) yksittäisille PAH-yhdisteille Bentso(a)antraseeni 85 Bentso(a)pyreeni 8,7 Bentso(b)fluoranteeni 88 Bentso(k)fluoranteeni 880 Kryseeni 8 500 Dibentso(a,h)antraseeni 8,9 Indeno(1,2,3CD)pyreeni 89

22 Haitta-aine Tavoitepitoisuus (mg/kg), kun yksittäisiä yhdisteitä on samassa suhteessa Bentso(a)antraseeni 3,8 Bentso(a)pyreeni 3,8 Bentso(b)fluoranteeni 3,8 Bentso(k)fluoranteeni 3,8 Kryseeni 3,8 Dibentso(a,h)antraseeni 3,8 Indeno(1,2,3CD)pyreeni 3,8 Epävarmuustekijät Mahdollisina epävarmuustekijöinä voidaan pitää seuraavia tekijöitä: Pilaantuma on jakautunut epätasaisesti maaperässä. Laskenta suoritettiin kohteessa todetuilla maksimipitoisuuksilla ja laskenta yliarvioi riskiä. Altistumislaskenta on tehty olettaen, että lapsi viettää 90 päivää vuodesta 2,2 tuntia kerrallaan ja aikuinen 40 päivää 1,1 tuntia kerrallaan pahiten pilaantuneella alueella. Kun vuodesta vähennetään päivät, jolloin maassa on lumi-/jääpeite, laskennassa käytetty altistumisaika ei ainakaan aliarvioi haitta-aineille altistumista. Todellisuudessa oleskelu alueella on oletettavasti vähäisempää. Altistuminen maansyönnin ja ihokosketuksen kautta sekä lapsilla lisäksi marjojen ja sienten syönnin kautta ovat merkittävimmät altistumista aiheuttavat reitit. Metsän aluskasvillisuus rajoittaa maansyöntiä ja ihokosketusta haitta-aineisiin. Kohde on karua kangasmaastoa ja marjakasveja esiintyy kohteessa vähän. Näin ollen marjojen saanti on todennäköisesti arvioitua vähäisempää. On todennäköistä, että myös sieniä poimitaan tarkastellulta alueelta arvioitua vähemmän. Tältä osin riskilaskenta on konservatiivinen ja voi yliarvioida muodostuvan riskin. Niukkaliukoisten (log Kow > 4,5) PAH-yhdisteiden osalta marjoihin ja sieniin kertyminen laskentaan käytetyllä mallilla olettavasti yliarvioi kulkeutumista. Yhteenveto Laskennan tulosten perusteella voidaan todeta, että kohteessa muodostuu lisäsyöpäriski suoran kosketuksen; ihokosketuksen ja maan nielemisen, pölyn hengittämisen ja sienien/marjojen syönnin kautta. Sekä lapsen että aikuisen lisäsyöpäriski erikseen ylittää hyväksyttävän tason. Tuloksista voitiin todeta, että ylitys aiheutuu pääosin bentso(a)antraseenista ja bentso(a)pyreenistä, kun altistumisreitteinä ovat maansyönti ja ihokontakti sekä lapsella lisäksi marjojen ja sienten syönti. Muiden yhdisteiden ja reittien vaikutus on vähäisempi.