Päätös Etelä-Suomi Nro 104/2012/1 Dnro ESAVI/18/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 15.6.2012 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista, Kotka. LUVAN HAKIJA YIT Rakennus Oy Matkakuja 6 48600 Kotka Y-tunnus: 1565583-5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneen maaperän puhdistaminen massanvaihdolla ja eristämällä Tornatorintie 5 ja Tornatorintie 9, 48100 Kotka Kiinteistöt: 285-2-95-14 ja 285-2-95-16 Kiinteistöjen omistaja: Kotkan kaupunki ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 19.1.2011. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 78 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulaki 31 :n 1 momentin kohta 6) ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 029 501 6000 Hämeenlinnan päätoimipaikka fax 03 570 8002 Birger Jaarlin katu 15 kirjaamo.etela@avi.fi PL 150, 13101 Hämeenlinna www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 ALUETTA KOSKEVAT MUUT LUVAT Kotkan kaupungin ympäristölautakunnan 17.12.1991 272 hyväksymä jätehuoltolain (673/1998) 21 a :n mukainen jätehuoltoilmoitus, joka koski Kotkansaarella korttelin 95 tontilta 10 siirrettävien raskasmetallipitoisten maamassojen käsittelyä. Kotkan kaupungin ympäristölautakunnan 16.3.1993 48 hyväksymä jätehuoltolain (673/1998) 21 a :n mukainen jätehuoltoilmoitus, joka koski Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n raskasmetallipitoisten massojen kunnostussuunnitelmaa. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Kymenlaakson maakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä 28.5.2008 ja 18.1.2010, Korkeimman hallinto-oikeuden 9.12.2009 antamalla päätöksellä taltionumero 3516) kunnostuskiinteistöt on merkitty taajamatoimintojen alueeksi. Kotkansaaren osayleiskaavassa (hyväksytty 27.3.1996 Kotkan kaupunginvaltuustossa) kunnostuskiinteistöt on merkitty asuin-, liike- ja toimistorakennusten alueeksi (ALK). Asemakaavassa (vahvistettu Kymen lääninhallituksessa 26.8.1991) ja asemakaavan muutoksessa (vahvistettu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksessa 6.5.1998) kunnostuskiinteistöt on merkitty asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (AL). Kiinteistöillä on leikki- ja oleskelualueiksi (le) osoitetut alueet. Lupahakemuskiinteistöjen itä- ja länsipuolilla olevat alueet on varattu ympäristöhaittoja aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TY). SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Sijainti Kiinteistöt sijaitsevat Kotkassa Kotkansaaren luoteispuolella osoitteissa Tornatorintie 5 ja 9. Kiinteistöt rajautuvat pohjoisosiltaan mereen. Eteläpuolella kiinteistöjen läheisyydessä on luoteis-koillis-suuntainen Tornatorintie. Kiinteistön 285-2-95-14 kaakkoisreunalla on pysäköintialue ennen Tornatorintietä. Kiinteistön 285-2-95-16 eteläpuolella on pysäköintialue ennen Tornatorintietä. Kiinteistön 285-2-95-16 kaakkoisreunalla Tornatorintien eteläpuolelle sijaitsee rautatiealue.
3 Lähimmät häiriintyvät kohteet Ympäristön tila Liikenne Kiinteistöä 285-2-95-14 lähinnä oleva asuinrakennus sijaitsee itäkoillispuolella kiinteistörajan välittömässä läheisyydessä. Lähimmät toimisto- tai työpaikkakäytössä olevat rakennukset ovat luoteis-länsipuolella noin 20 metrin ja etelä-lounaisreunalla noin 40 metrin etäisyydellä. Kiinteistön kaakkoisreunan läheisyydessä on leikkipaikka. Kiinteistöä 285-2-95-16 lähinnä olevat asuinrakennukset sijaitsevat luoteispuolella noin 40 metrin, luoteis-länsipuolella noin 30 metrin ja pohjoisreunalla noin 10 metrin etäisyydellä sekä itäpuolella noin 15 metrin päässä. Itäpuolella noin 50 metrin etäisyydellä on Suomen Puuvenekeskus. Vesistön tila ja käyttökelpoisuus Ilman laatu Kiinteistöjen pohjoispuolella on Kotkanlahti. Alueella ei ole tehty pilaantuneeseen maaperään liittyviä ilmanlaatuselvityksiä. Maaperän tila Kiinteistöillä on noin 0,5 1 metrin paksuinen pääosin humusta ja hiekkaa sekä osin soraa ja silttiä sisältävä pintamaa-aineskerros. Pintamaa on erotettu suodatinkankaalla alapuolisesta pilaantuneesta maa-aineksesta. Kiinteistöt ovat nurmipintaisia. Pintakerroksen alapuolinen maaperä on soraa, kiviä ja hiekkaa. Maaaineksen seassa on tiili- ja purkujätettä. Kiinteistön 285-2-95-14 maanpinnan taso on +2,1 +2,4 metriä. Maanpinta viettää etelästä pohjoiseen. Kiinteistön kaakkoiskulmassa kallionpinta on 2,5 metrin syvyydellä. Kiinteistön 285-2-95-16 maanpinnan taso on +2,8 +4,3 metriä. Maanpinta viettää etelästä pohjoiseen. Kallionpinta on arviolta 1,4 6,2 metrin syvyydellä. Pohjaveden tila Kiinteistöt eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kiinteistöille kuljetaan Tornatorintien ja Kotkantien kautta. Tiet ovat asfaltoituja.
4 Kiinteistön 285-2-95-14 maaperän puhdistustyön aikana keskimääräinen raskaan liikenteen liikennesuorite on enintään 15 ajoneuvoa päivässä. Kiinteistön 285-2-95-16 maaperän puhdistustyön aikana keskimääräinen raskaan liikenteen liikennesuorite on enintään 17 ajoneuvoa päivässä. YLEISKUVAUS Alueen käyttöhistoria Kunnostus Maa-ainesten käsittely Alueella oli Oy Wärtsilä Ab:n teollisuusalue arviolta vuoteen 1991 saakka. Alueella toimi muun muassa telakka, konepaja, maalaamo sekä pienimuotoinen valimo. Tällä hetkellä kiinteistöt ovat rakentamattomia nurmikenttiä. Kiinteistön 285-2-95-14 pinta-ala on noin 3 000 m 2. Kiinteistö 285-2-95-16 on kooltaan noin 3 500 m 2. Kiinteistöillä on tehty maaperätutkimuksia vuosina 1991, 2001, 2002 ja 2010. Tutkimuksissa kiinteistöjen maaperä on todettu metalleilla, haihtuvilla hiilivedyillä, öljyhiilivedyillä, PAH-yhdisteillä ja PCB-yhdisteillä pilaantuneeksi. Pilaantuneet maa-ainekset on peitetty 0,5 metrin puhtaalla maa-aineskerroksella vuonna 2003. Kiinteistöjen maaperä puhdistetaan massanvaihdolla ja eristämällä. Kiinteistölle jäävät pilaantuneet maa-ainekset erotetaan huomioverkolla tai eristetään muovikalvolla kunnostetuista alueista. Kunnostuksen aikana kaivettavia maa-aineksia välpätään kunnostuskiinteistöillä. KUNNOSTUSALUEEN NYKYTILA Käsitteet Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädetyistä ohjearvoista käytetään jäljempänä termejä kynnysarvot, alemmat ohjearvot ja ylemmät ohjearvot. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimukset Kiinteistö 285-2-95-14 Maaperässä on todettu ylemmän ohjearvon ylittäviä antimonin, arseenin, kuparin, lyijyn, nikkelin, vanadiinin, sinkin, dikloorieteenin, trikloorieteenin ja mineraaliöljyn (C 21 C 40 ) pitoisuuksia. Lisäksi antimonia, arseenia, kuparia,
5 lyijyä, nikkeliä, vanadiinia, sinkkiä, mineraaliöljyä (C 21 C 40 ), bentso(a)pyreeniä, fenantreenia ja fluoranteenia on havaittu alempien ja ylempien ohjearvojen välissä olevina pitoisuuksina. Koko tontilla alueella todettiin korkeita metallipitoisuuksia. Lisäksi pistemäisesti esiintyi kohonneita öljyhiilivetyjen (C 10 C 40 ), kloorattujen liuottimien, dikloorieteenin ja trikloorieteenin, ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Maaperän pilaantuneisuus ulottuu pääasiallisesti 0,5 3 metrin syvyydelle maanpinnasta sekä syvimmillään 5 metriin saakka. Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia 7 460 m 3. Kiinteistö 285-2-95-16 Alueen maaperässä on todettu ylemmän ohjearvon ylittäviä kuparin, lyijyn, sinkin, bensiinijakeen (C 6 C 10 ), mineraaliöljyn (C 10 C 21 ) ja mineraaliöljyn (C 21 C 40 ) pitoisuuksia. Lisäksi antimonia, elohopeaa, kuparia, lyijyä, sinkkiä, mineraaliöljyä (C 21 C 40 ) ja mineraaliöljyä (C 21 C 40 ) on havaittu alempien ja ylempien ohjearvojen välissä olevina pitoisuuksina. Kahden maa-aines- ja yhden jätenäytteen standardin SFS-EN 12457-3 mukaisessa liukoisuustestissä kaikkien näytteiden fluoridin liuenneet määrät ylittivät kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja sen säädösmuutoksessa (202/2006) asetetut liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle pysyvän jätteen kaatopaikalle. Lisäksi antimonin liuennut määrä oli jätenäytteessä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusraja-arvon tasolla. Jätenäytteen TOC (%) ylitti raja-arvon sijoituskelpoisuudelle ongelmajätteen kaatopaikalle. Jätenäytteen mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 40 ) ylitti pienjäte-erien sijoituskelpoisuudelle tavanomaisen jätteen kaatopaikalle ehdotetun pitoisuusraja-arvon. Suurimmassa osassa kiinteistön maaperässä haitta-ainepitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvotasot. Maaperän pilaantuneisuus ulottuu pääasiallisesti 0,5 2 metrin syvyydelle maanpinnasta. Öljyhiilivetyjä todettiin myös 3 4 metrin syvyydellä. Suurimmat haitta-ainepitoisuudet esiintyivät tontin keskivaiheilla ja koillisosassa. Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia 4 750 m 3. Kiinteistön 285-2-95-14 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Haitta-aineet Kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu antimonia, arseenia, bariumia, kuparia, lyijyä, nikkeliä, vanadiinia, sinkkiä, raskaita hiilivetyjä (C 22 C 40 ), dikloorieteeniä ja trikloorieteeniä sekä PAH-yhdisteistä erityisesti bentso(a)pyreeniä, fenantreenia ja fluoranteenia. Lisäksi on esitetty aineiden ominaisuudet.
6 Barium on valittu kriittiseksi haitta-aineeksi, sillä bariumpitoisuus ylittää Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maaalueiden selvitys- ja kunnostusprojekti. Loppuraportti. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston muistio 5/1994. -raportissa esitetyn ohjearvotason. Muiden valittujen haitta-aineiden pitoisuudet ylittivät kynnysarvot. Antimonin, lyijyn ja trikloorieteenin suurimmat todetut pitoisuudet ylittivät ekologisiin ja terveysriskeihin perustuvat suurimmat hyväksyttävät SHP eko - ja SHP ter -pitoisuudet. Päivittäisten teoreettisten altistusannosten perusteella antimoni ja arseeni ovat muita epäorgaanisia yhdisteitä toksisempia. Dikloorieteenin suurin todettu pitoisuus ylittää terveysriskeihin perustuvan SHP ter -arvon. Bentso(a)pyreeni, fenantreeni ja fluoranteeni ovat niukkaliukoisia tai hyvin niukkaliukoisia, heikosti haihtuvia tai hyvin heikosti haihtuvia sekä kulkeutumattomia. Raskaat öljyhiilivedyt ovat niukkaliukoisia tai hyvin niukkaliukoisia, heikosti haihtuvia tai kohtalaisesti tai hyvin heikosti haihtuvia sekä kulkeutumattomia. Öljyhiilivetyjä on todettu lähimmillään noin viiden metrin päässä rantaviivasta. Dikloorieteeni ja trikloorieteeni luokitellaan liukeneviksi/hyvin liukeneviksi, erittäin haihtuviksi ja helposti kulkeutuviksi. Kloorattuja liuottimia on todettu noin 25 metrin päässä merenrannasta. Metallit ja puolimetallit ovat yleisesti niukkaliukoisia ja heikosti kulkeutuvia. Kiinteistön pohjavedessä nikkelin pitoisuus ylitti vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen muuttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (341/2009) säädetyn pohjaveden kemiallisen tilan luokittelun ympäristölaatunormin. Käsitteellinen malli Haitta-aineiden kulkeutuminen maan pölyämisen mukana ei ole merkittävää kiinteistön tulevassa käytössä. Alueen rakentamisen jälkeen mahdollisesti haitta-aineita sisältävät maa-ainekset ovat asfalttipinnan, nykyisen peittorakenteen, uusien rakennekerrosten tai viheralueiden kasvukerrosten alla. Dikloorieteenin ja trikloorieteenin kulkeutumista ilmaan haihtumalla voi tapahtua jonkin verran. Edellä mainitut haitta-aineet sekä antimoni ja sinkin suolat voivat kulkeutua myös veden mukana. Rakennuksen alapuolella olevat haihtuvat hiilivedyt voivat aiheuttaa terveysriskiä tai hajuhaittaa rakennuksen sisäilmaan. Maaperästä haihtuvien dikloorieteenin ja trikloorieteenin sekoittuminen on voimakasta ulkoilmassa ja altistuminen yhdisteille on vähäisempää kuin sisätiloissa. Muu altistuminen ei ole mahdollista, merkittävää tai sitä ei arvioida tapahtuvan.
7 Kulkeutumisriskinarviointi Merkittävimmät kulkeutumisreitit ovat kulkeutuminen veden mukana syvemmälle ja pohjaveden mukana laajemmalle lähiympäristöön tai mereen. Pohjavesi on noin 2 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Haitta-aineita esiintyy pohjaveden pinnantason yläpuolella tai vesipinnan tuntumassa. Maaperä on soraa/hiekkaa, jonka arvioidaan johtavan hyvin vettä. Kloorattujen liuottimien päätyminen meriveteen on mahdollista. Kiinteistön maaperän pilaantuneisuus on vanhaa ja todennäköisesti suurin osa leviämisriskin omaavista haitta-aineista on jo haihtunut ilmaan, liuennut veteen tai hajonnut haitattomampaan muotoon. Pitkälle maatuneet orgaaniset yhdisteet ovat biologisesti inaktiivisia. Haitta-aineiden kulkeutumisriski pohjaveden mukana mereen laskettiin RISC WorkBench (Risk WB) 4.0 -ohjelmalla. Oletuksena oli, että pohjavesi virtaa kiinteistöltä suoraan merelle päin, ja että noin 0,5 metriä haittaainepitoisesta kerroksesta ulottuu pohjavedenpinnan tason alapuolelle. Kulkeutumisnopeus laskettiin hiekka- ja soramaa-ainesvaihto-ehdoilla. Pilaantuman sijainnin oletettiin sijaitsevan 5 ja 25 metrin etäisyydellä merenrannasta. Laskelmassa käytetyt haitta-aineet olivat dikloorieteeni, trikloorieteeni, bentso(a)pyreeni, fenantreeni, fluoranteeni sekä alifaattiset öljyhiilivedyt (C 12 C 16 ) ja (C 16 C 35 ) että aromaattiset hiilivedyt (C 12 C 16 ), (C 16 C 21 ) ja (C 21 C 35 ). Laskenta tehtiin kiinteistöllä todetuilla enimmäispitoisuuksilla. Simulointiaika oli 100 vuotta. Lisäksi käytettiin seuraavia laskentaparametreja ja lähtöoletuksia: Parametri hydraulinen johtavuus vajovesikerroksen paksuus hydraulinen gradientti orgaanisen hiilen osuus pilaantuman leveys pohjaveden virtaussuunnassa pilaantuman leveys kohtisuoraan pohjaveden virtaussuuntaan etäisyys maanpinnasta pilaantuman pintaan pilaantuman paksuus Arvo 5 m/d (hiekka) ja 20 m/d (sora) 3 metriä 0,001 m/m 0,003 g/g 20 metriä 20 metriä 1,5 metriä 2 metriä Laskennan perusteella trikloorieteenin kulkeutumisriski on suurin. Trikloorieteenipitoisuus meren rannalla on suurimmillaan 0,016 mg/l, kun maaperä on hiekkaa ja pilaantuma 5 metrin etäisyydellä. Kulkeutumiseen kuluu noin seitsemän vuotta. Fenantreenin ja muiden PAH-yhdisteiden pitoisuudet olisivat merkityksettömän pieniä. Raskaat öljyhiilivedyt eivät laskennan perusteella kulkeudu lainkaan.
8 Terveysriski Pohjaveden kohonneesta nikkelipitoisuudesta ei arvioida olevan terveysriskiä. Laskennallisessa arvioinnissa tarkasteltiin dikloorieteenille ja trikloorieteenille altistumista, kun haitta-aineet haihtuvat ulkoilmaan. Laskennassa käytettiin RISC WorkBench (Risk WB) 4.0 -ohjelmaa. Laskenta tehtiin kiinteistöllä todetuilla enimmäispitoisuuksilla. Tarkasteltuja terveysriskejä olivat syöpäriski ja muu terveysriski. Altistujina olivat lapsiasukas ja aikuinen asukas. Maaperässä noin 1,5 metrin syvyydellä todetusta dikloorieteenistä voi aiheutua tulevassa käytössä terveysriski lapsiasukkaalle ulkoilma-altistuksen kautta. Tulos sisältää suuren varmuusmarginaalin. Ekologinen riski Kiinteistön läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita eikä muita erityisen herkkiä kohteita. Kunnostustarve määräytyy pääasiassa asuinkäytön perusteella. Kiinteistön maaperässä todetut dikloorieteeni ja trikloorieteeni voivat kulkeutua rajoitetusti veden mukana ja niiden päätyminen mereen pieninä pitoisuuksina on mahdollista. Kotkanlahti on ollut vuosikymmeniä teollisen toiminnan vaikutuksen alaisena. Alueen muuttuminen asuinkäyttöön parantaa tilannetta. Pohjavesinäytteissä on todettu lievästi ympäristölaatunormin ylittäviä nikkelipitoisuuksia. Helposti kulkeutuvista haitta-aineista merialueelle aiheutuvat ekologiset riskit ovat käytännössä merkityksettömiä. Riskinarviossa vertailuarvoina käytettiin dikloorieteenin ja trikloorieteenin sekä nikkelin pitoisuuksien ulkomaisia viitearvoja, jotka ovat riskittömiä vesieliöstölle. Viitearvojen vaihteluväleissä on melko suuria eroja. Dikloorieteenin ja trikloorieteenin viitearvot eivät ylity. Nikkelin osalta alin viitearvo ylittyy. Merivedessä pitoisuudet pienenevät huomattavasti, jolloin pitoisuudet alittavat selvästi kaikki viitearvot. Ekologisten riskien aiheutuminen on epätodennäköistä. Arviointiin liittyvä epävarmuus Haihtuvien hiilivetyjen analyysejä on tehty vain yhdestä tutkimuspisteestä ja kahdesta näytteestä. Pitoisuuksia voi olla muuallakin. Altistuslaskennassa oleskeluajat on valittu niin, että laskennan voidaan arvioida vastaavan pahinta mahdollista tilannetta. Asuinrakennuksiin rakennetaan tuulettuva alapohja. Heterogeenisessa täyttömaassa on mahdollista, että haitta-ainepitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti lyhyilläkin välimatkoilla. Lisäksi on mahdollista, että alueella todetaan kunnostuksen yhteydessä jätejakeita tai viitteitä sellai-
9 Yhteenveto sista haitta-ainepitoisuuksista, joita ei tutkimusten yhteydessä ole todettu. Tällöin tutkitaan maaperän pitoisuudet ja riskinarviota täydennetään tarvittaessa uusien haitta-aineiden osalta. Dikloorieteenistä ja trikloorieteenistä saattaa aiheutua riskiä kulkeutumisen ja altistumisen kautta. Kulkeutuminen mereen ei kuitenkaan aiheuta merkittävää vesieliöstön altistumista. Altistumislaskennassa on käytetty lähtötietoja, joita voidaan pitää erittäin varovaisina. Muista kriittisistä haitta-aineista ei aiheudu todettuina pitoisuuksina terveys- eikä ympäristöriskiä. Kiinteistön 285-2-95-16 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Haitta-aineet Kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu arseenia, bariumia, elohopeaa, kadmiumia, kuparia, lyijyä, nikkeliä, sinkkiä, tolueenia, etyylibentseeniä, ksyleenejä, PCB-yhdisteitä sekä PAH-yhdisteistä erityisesti bentso(a)antraseenia ja fluoranteenia että bensiini- ja öljyhiilivetyjä. Lisäksi on esitetty aineiden ominaisuudet. Barium on valittu kriittiseksi haitta-aineeksi, sillä bariumpitoisuus ylittää Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maaalueiden selvitys- ja kunnostusprojekti. Loppuraportti. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston muistio 5/1994. -raportissa esitetyn ohjearvotason. Muiden valittujen haitta-aineiden pitoisuudet ylittivät alemmat ohjearvot. Lyijyn suurin todettu pitoisuus ylittää ekologisiin ja terveysriskeihin perustuvat suurimmat hyväksyttävät SHP eko - ja SHP ter -pitoisuudet. PCByhdisteiden suurin todettu pitoisuus ylittää terveysriskeihin perustuvan SHP ter -arvon. Kuparin ja sinkin pitoisuudet ylittävät ekologisiin riskeihin perustuvat SHP eko -pitoisuudet. PAH-yhdisteet ovat naftaleenia lukuun ottamatta heikosti haihtuvia ja niukkaliukoisia. PAH-yhdisteiden kulkeutuvuus on alhainen. Bensiini (C 5 C 10 ) ja sen lisäaineet haihtuvat helposti. Bensiinin liukoisin ainesosa on MTBE. Muut komponentit ovat veteen liukenemattomia tai niukkaliukoisia. Kevyt polttoöljy (C 10 C 21 ) sisältää alifaattisia ja aromaattisia hiilivetyjä. Aromaattiset yhdisteet ovat haitallisia ja osa, kuten bentseeni, syöpävaarallisia. Bentseenin, tolueenin ja ksyleenien on todettu kulkeutuvan elimistöön myös ihon kautta. Useat aromaattiset yhdisteet voivat höyrystyä ilmaan. Jos pilaantuminen on vanhaa, ovat edellä mainitut yhdisteet usein jo haihtuneet maaperästä. Polttoöljyn alifaattiset hiilivedyt ovat niukkaliukoisia eivätkä ne liiku juurikaan pohja- ja suotoveden mukana. Raskas polttoöljy ja voiteluöljy (C 21 C 40 ) ovat hyvin niukkaliukoisia tai pysyviä.
10 Käsitteellinen malli Maan pölyäminen haitta-aineiden kulkeutumisreittinä ei kiinteistön tulevassa käytössä ole merkittävää. Alueen rakentamisen jälkeen mahdollisesti haitta-aineita sisältävät maa-ainekset ovat asfalttipinnan, nykyisen peittorakenteen, uusien rakennekerrosten tai viheralueiden kasvukerrosten alla. Kevyitä hiilivetyjä (C 5 C 10 ) ja keskiraskaita hiilivetyjä (C 10 C 21 ) voi kulkeutua jonkin verran ilmaan haihtumalla. Edellä mainittujen ja sinkin kulkeutuminen veden mukana on myös mahdollista. Rakennuksen alapuolella olevat haihtuvat hiilivedyt voivat aiheuttaa terveysriskiä tai hajuhaittaa rakennuksen sisäilmaan. Maaperästä haihtuvien hiilivetyjen sekoittuminen ulkoilmassa on voimakasta ja altistuminen hiilivedyille sisätilaa vähäisempää. Muu altistuminen ei ole mahdollista, merkittävää tai sitä ei arvioida tapahtuvan. Kulkeutumisriskinarviointi Merkittävimmät kulkeutumisreitit ovat kulkeutuminen veden mukana syvemmälle ja pohjaveden mukana laajemmalle lähiympäristöön tai mereen. Pohjavesi on noin 2 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Haitta-aineita esiintyy pohjaveden pinnantason yläpuolella tai vesipinnan tuntumassa. Kiinteistön maaperän pilaantuneisuus on vanhaa ja todennäköisesti suurin osa leviämisriskin omaavista haitta-aineista on jo haihtunut ilmaan, liuennut veteen tai hajonnut haitattomampaan muotoon. Haitta-aineiden kulkeutumisriski pohjaveden mukana mereen laskettiin RISC WorkBench (Risk WB) 4.0 -ohjelmalla. Oletuksena oli, että pohjavesi virtaa kiinteistöltä suotaan merelle päin, ja että noin 0,5 metriä haittaainepitoisesta kerroksesta ulottuu pohjavedenpinnan tason alapuolelle. Kulkeutumisnopeus laskettiin hiekka- ja soramaa-ainesvaihto-ehdoilla. Pilaantuman sijainnin oletettiin sijaitsevan 5 ja 25 metrin etäisyydellä merenrannasta. Laskelmassa käytetyt haitta-aineet olivat tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit sekä bensiinijakeet (C 5 C 10 ) että mineraaliöljy (C 10 C 21 ) ja mineraaliöljy (C 21 C 40 ). Laskenta tehtiin kiinteistöllä todetuilla enimmäispitoisuuksilla. Simulointiaika oli 100 vuotta.
11 Lisäksi käytettiin seuraavia laskentaparametreja ja lähtöoletuksia: Parametri hydraulinen johtavuus vajovesikerroksen paksuus hydraulinen gradientti orgaanisen hiilen osuus pilaantuman leveys pohjaveden virtaussuunnassa pilaantuman leveys kohtisuoraan pohjaveden virtaussuuntaan etäisyys maanpinnasta pilaantuman pintaan pilaantuman paksuus Arvo 5 m/d (hiekka) ja 10 m/d (sora) 3 metriä 0,0003 m/m 0,002 g/g (hiekka) ja 0,008 g/g (sora) 30 metriä 30 metriä 1,5 metriä 2 metriä Laskennan perusteella vain aromaattiset hiilivedyt (C 5 C 8 ) kulkeutuvat merkittävinä pitoisuuksina. Sorassa kulkeutuminen on voimakkaampaa kuin hiekassa. Alifaattiset hiilivedyt (C 6 C 35 ) ja aromaattiset hiilivedyt (C 12 C 35 ) eivät laskennan perusteella kulkeudu lainkaan. Laskennan tuloksista poiketen pohjavedessä on selvästi kohonneina pitoisuuksina myös keskiraskaita ja raskaita hiilivetyjä. Ero johtuu siitä, että mallinnus on tehty tuoreelle hiilivedylle. Kiinteistöllä pilaantuma on vanhaa. Terveysriski Laskenta tehtiin RISC WorkBench (Risk WB) 4.0 -ohjelmalla. Laskennassa tarkasteltiin tolueenille, etyylibentseenille ja ksyleeneille, alifaattisille hiilivedyille (> C 5 C 6 ), (> C 6 C 8 ), (> C 8 C 10 ), (> C 10 C 12 ) ja (> C 12 C 16 ) sekä aromaattisille hiilivedyille (C 5 C 7 ), (> C 7 C 8 ), (> C 8 C 10 ), (> C 10 C 12 ), (C 12 C 16 ) ja (> C 16 C 21 ) altistumista, kun haitta-aineet haihtuvat ulkoilmaan. Laskenta tehtiin kiinteistöllä todetuilla enimmäispitoisuuksilla. Tarkasteltuja terveysriskejä olivat syöpäriski ja muu terveysriski. Altistujina olivat lapsiasukas ja aikuinen asukas. Laskennan perusteella todetuista haihtuvien haitta-aineiden pitoisuuksista ei aiheudu terveysriskiä ulkoilmassa. Ekologinen riski Kiinteistön läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita eikä muita erityisen herkkiä kohteita. Kunnostustarve määräytyy pääasiassa asuinkäytön perusteella. Kiinteistön maaperässä todetut bensiinihiilivedyt ja ksyleenit voivat kulkeutua veden mukana ja niiden päätyminen mereen on mahdollista. Kotkanlahti on ollut vuosikymmeniä teollisen toiminnan vaikutuksen alaisena. Alueen muuttuminen asuinkäyttöön parantaa tilannetta.
12 Pohjavesinäytteissä on todettu vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen muuttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (341/2009) säädetyn pohjaveden kemiallisen tilan luokittelun ympäristölaatunormin ylittävä sinkkipitoisuus. Helposti kulkeutuvista haitta-aineista merialueelle aiheutuvat ekologiset riskit ovat käytännössä merkityksettömiä. Riskinarviossa vertailuarvoina käytettiin ksyleenien ja sinkin pitoisuuksien ulkomaisia viitearvoja, jotka ovat riskittömiä vesieliöstölle. Viitearvojen vaihteluväleissä on melko suuria eroja. Ksyleenin osalta alin viitearvo ylittyy. Sinkin suurin todettu pitoisuus ylittää kaikki viitearvot. Tehtyjen liukoisuustestien perusteella sinkki ei ole kiinteistöllä laajasti erityisen liukenevassa muodossa. Pilaantuma on todennäköisesti pienialainen. Merivedessä pitoisuudet pienenevät huomattavasti. Merivedessä pitoisuus todennäköisemmin alittaisi viitearvot. Kun kunnostuksessa kiinteistöltä poistetaan metallipitoisia maa-aineksia, pienenevät pohjaveden sinkkipitoisuudet todennäköisesti tulevaisuudessa. Ekologisten riskien aiheutuminen on epätodennäköistä. Arviointiin liittyvä epävarmuus Yhteenveto Haihtuvien hiilivetyjen analyysejä on tehty vain kolmesta näytteestä. Kohonneita pitoisuuksia voi olla muuallakin. Altistuslaskennassa oleskeluajat on valittu niin, että laskennan voidaan arvioida vastaavan pahinta mahdollista tilannetta. Kiinteistön keskellä tutkimattomissa kohdissa voi olla kohonneita öljyhiilivetypitoisuuksia. Pitoisuudet saattavat ylittää laskennassa käytetyt todetut suurimmat pitoisuudet. Worst case -periaatteella koko alueen pitoisuutta on valittu edustamaan suurimmat todetut pitoisuudet. Heterogeenisessa täyttömaassa on mahdollista, että haitta-ainepitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti lyhyilläkin välimatkoilla. Lisäksi on mahdollista, että alueella todetaan kunnostuksen yhteydessä jätejakeita tai viitteitä sellaisista haitta-ainepitoisuuksista, joita ei tutkimusten yhteydessä ole todettu. Tällöin tutkitaan maaperän pitoisuudet ja riskinarviota täydennetään tarvittaessa uusien haitta-aineiden osalta. Kulkeutumislaskennassa varmuutta lisättiin tekemällä laskennat kahdella eri kulkeutumismatkalla ja käyttämällä kahta maalajia. Riskinarvioinnin perusteella voidaan todeta, että bensiini- ja öljyhiilivedyistä voi aiheutua kulkeutumisriskiä. Ulkoilman kautta altistumisen riski ei ole merkittävää.
13 ALUEEN KUNNOSTAMINEN Kesto Valmistelevat työt Kunnostustavoitteet Kiinteistön 285-2-95-14 kunnostus kestää arviolta 1,5 kuukautta ja kiinteistön 285-2-95-16 kunnostus noin 1 kuukauden. Pilaantuneen maa-aineksen kaivun työaika on ma pe klo 7 17. Välppäystä tehdään klo 8 15 välisenä aikana lyhytkestoisina jaksoina. Kunnostusalueet aidataan ja merkitään pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovilla kylteillä. Tornatorintie ja viereisten asuinkiinteistöjen pysäköintialue varustetaan työmaasta varoittavilla liikennemerkeillä. Ennen kunnostuksen aloittamista tehdään aloitusilmoitus viranomaisille. Lisäksi laaditaan tiedote kunnostustyöstä ja sen vastuuhenkilöistä naapuriasukkaille. Kiinteistöiltä poistetaan pilaantuneet maa-ainekset seuraavasti: - tulevien asuinrakennuksen kohdilta ja seinälinjoista noin yhden metrin etäisyydelle poistetaan pilaantunut maa-aines, jonka bariumpitoisuus on yli 600 mg/kg ja muu haitta-ainepitoisuus ylittää alemman ohjearvon - pilaantuneet maa-ainekset, joiden dikloorieteenin, trikloorieteenin ja/tai bensiinijakeen (C 5 C 10 ), pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot - pilaantuneet maa-ainekset, joiden mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 21 ) ylittää ylemmän ohjearvon - 0,5 metrin syvyydelle piha-alueen tulevasta maanpinnan tasosta pilaantunut maa-aines, jonka bariumpitoisuus on yli 600 mg/kg ja muun haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon - 0,5 metrin pintakerroksen alapuolisesta maaperästä pilaantunut maaainekset, joiden PAH-yhdisteiden ja/tai mineraaliöljyn (C 22 C 40 ) pitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvot sekä metalleilla ja/tai PCByhdisteillä pilaantuneet maa-ainekset, jotka luokitellaan ongelmajätteiksi. Kaapeleiden sekä vesijohto- ja muiden linjojen rakentamisen yhteydessä kaivetaan pois pilaantuneet maa-ainekset, joiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan siten, että rakenteiden ympärillä on 0,5 metriä puhdasta maa-ainesta. Isojen puiden istutusalueilta poistetaan pihasuunnitelman mukaisesti pilaantuneet maa-ainekset yhden metrin syvyyteen saakka.
14 Öljyhiilivedyille (C 10 C 21 ) ja (C 22 C 40 ) sekä PAH-yhdisteille ylempi ohjearvo on riittävä, sillä pilaantuminen on vanhaa eikä kulkeutuminen ole niin voimakasta kuin tuoreilla öljyhiilivedyillä. Bensiinijakeelle (C 5 C 10 ), etyylibentseenille, tolueenille ja ksyleeneille alempi ohjearvotaso on riittävä, kun otetaan huomioon haitta-aineen kulkeutuminen. Trikloorieteenille ja dikloorieteenille kunnostustavoitteeksi riittävät alemmat ohjearvot, kun otetaan huomioon altistuslaskennan tulokset syöpäriskistä. Bariumin raja-arvon on valittu Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti. Loppuraportti. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston muistio 5/1994. -raportin ohjearvotason mukaisesti. Kunnostustavoitteiden määrittämisessä on ekologisten, kulkeutumis- ja terveysriskien lisäksi otettu huomioon asuinalueen arvo ja arvostus. Pilaantuneita maa-aineksia, joiden pitoisuudet ylittävät ohjeelliset ongelmajätearvot, ei ole suotavaa jättää asuinalueelle. Kaivu Toteutus Työkoneena käytetään kaivinkonetta. Kiinteistöiltä poistetaan pintakerroksena oleva puhdas täyttömaa-aines koko alueelta. Puhtaat maa-ainekset läjitetään tonttien reuna-alueille. Maaainekset käytetään kaivantojen täytöissä pilaantuneen maa-aineksen poistamisen jälkeen. Tutkimuspisteiden paikat merkitään ennen kunnostustyön aloittamista helpottamaan kunnostustyön valvontaa/ohjaamista. Kaivutyö toteutetaan kerroksittain tutkimusten sekä kunnostuksen aikaisten havaintojen perusteella. Kaivussa otetaan huomioon mahdolliset pitoisuustasojen ja/tai maaperäkerrosten erot/rajat. Molemmilla tonteilla kaivutyö aloitetaan alustavasti itäreunalta ja kaivu etenee rannan reunaa pitkin koko tontin leveydeltä. Samalla voidaan tehdä tontin itäreunan täyttämistä sekä mahdollisia eristystöitä. Kaivutyö etenee sen jälkeen keskiosaan, jossa kaivetaan talojen alueet. Lopuksi kaivetaan eteläreuna idästä aina länsireunan rantaan asti, jolloin samalla tehdään talojen kaivantojen ja tarvittavat esimerkiksi kiinteistöjohtojen kaivantojen eristystyöt. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu ulottuu myös noin yhden metrin syvyydelle pohjavedenpinnan tasosta. Tarvittaessa pilaantuneet maa-ainekset poistetaan märkäkaivuna. Pilaantuneen maa-aineksen lisäksi kiinteistöjen maaperästä poistetaan suurimmat betoni- ja muut jätteet. Jos kaikkea pilaantunutta maa-ainesta ei saada poistetuksi kunnostustavoitteiden mukaisesti, eristetään tai merkitään pilaantuneet maa-ainekset
15 Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Erittäin voimakkaasti haisevat kaivannot täytetään tarvittaessa yön ja viikonlopun ajaksi. Kaivantojen seinämät luiskataan 1:2 kaltevuuteen tai erillisen kaivusuunnitelman mukaisesti. Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset pyritään mahdollisuuksien mukaan lastaamaan suoraan kuorma-auton lavalle. Pilaantuneita maa-aineksia joudutaan mahdollisesti varastoimaan kunnostusalueella 1 2 vuorokautta ja enintään viikonlopun yli, jotta maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet saadaan selvitettyä kattavasti. Varastokasat peitetään. Kiinteistöltä 285-2-95-14 poistetaan pilaantuneita maa-aineksia seuraavasti: - asuinrakennuksen kohdalta arviolta 2 500 m 3 ktr - piha-alueelta noin 900 m 3 ktr. Kiinteistöltä 285-2-95-16 poistetaan pilaantuneita maa-aineksia seuraavasti: - asuinrakennuksen kohdalta arviolta 1 400 m 3 ktr - piha-alueelta noin 1 150 m 3 ktr. Maaperätutkimukset Kaivutyö Näytteitä otetaan noin 100 m 3 :n massaerittäin. Näytteenotolla ohjataan kaivutyötä ja massojen lajittelua. Näytteet tutkitaan aistinvaraisesti ja kenttäanalysaattoreilla. Näytteiden metallipitoisuuksien, arseenin, kuparin, lyijyn ja sinkin, tutkimisessa käytetään XRF-analysaattoria. Bensiini- ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet tutkitaan PetroFlag-kenttäanalyyseillä. Näytteistä noin 10 % toimitetaan laboratorioon, jossa niistä analysoidaan arseenin, elohopean, kadmiumin, kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet. Lisäksi bariumin sekä bensiini- ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet tutkitaan niiltä alueilta, joilla on todettu kyseisiä haitta-aineita. Lisäksi kaivun aikana tarkkaillaan aistinvaraisesti merkkejä mahdollisten muiden haitta-aineiden esiintymisestä. Tarvittaessa tehdään lisäanalyysejä. Jäännöspitoisuudet Kaivun päätyttyä otetaan maanäytteitä jokaista 100 m 2 :n aluetta kohti. Kaivantojen seinämistä otetaan yksi näyte noin 20 30 metrin pituista osuutta kohti.
16 Näytteistä tutkitaan laboratoriossa arseenin, elohopean, kadmiumin, kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet. Lisäksi bariumin sekä bensiini- ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet tutkitaan niiltä alueilta, joilla kyseisiä haitta-aineita on todettu. Jos kaivun aikana todetaan muita haitta-aineita, analysoidaan näytteistä myös kyseisten yhdisteiden jäännöspitoisuudet laboratoriossa. Välppäys Tarvittaessa kaivualueella välpätään pilaantunutta maa-ainesta jätejakeiden erottamiseksi. Välppäys tehdään välppäkauhalla kaivutyön yhteydessä. Välppäys tehdään siten, että välppäyksessä erottuva hienoaines kasautuu pilaantuneelle alueelle. Eristys Rakennusten perustuskaivanto Piha-alueet Kiinteistön 285-2-95-14 rakennuskaivannon pinta-ala on noin 880 m 2. Kiinteistön 285-2-95-16 rakennuskaivannon pinta-ala on noin 880 m 2. Rakennettavien asuinkerrostalojen perustuskaivantoihin rakennetaan eristysrakenne niihin kohtiin, joissa rakennuskaivannon täyttömaa-aines rajautuu öljyhiilivetyjä tai muita öljyhiilivetyjä sisältävään kerrokseen. Eriste ulotetaan leveyssuunnassa vähintään 1,5 metriä pilaantuman ulkopuolelle. Korkeussuunnassa eristys ulotetaan vähintään 1 metri pohjan suuntaan ja vähintään 0,5 metriä pintaa kohti. Eristysrakenteena käytetään esimerkiksi 2 mm:n paksuista HDPE-kalvoa. Pohjalla eristyskalvon liepeen päälle rakennetaan tarvittaessa savesta kerrosrakenne. Epäorgaanisia haitta-aineita sisältävään kaivannon reunaan asennetaan esimerkiksi oranssi muovinen huomioverkko. Maa-aineseristys leikkialueilla Leikkialueille eristys toteutetaan vähintään 1 metrin paksuisella kerroksella puhdasta maata tulevasta maanpinnasta mitattuna. Puhdas maakerros erotetaan alapuolisesta pilaantuneesta maaperästä suodatinkankaalla tai muulla huomiorakenteella. Kiinteistöllä 285-2-95-14 leikkikentän pinta-ala on noin 550 m 2. Alue sijoittuu tontin itäreunalle. Kiinteistöllä 285-2-95-16 leikkikentän pinta-ala on noin 600 m 2. Alue sijoittuu tontin itäreunalle.
17 Istutuskaivannot Istutuskaivannon syvyys on 1 metri maanpinnasta. Istutuskaivantoon tuotava maa-aines erotetaan soveltuvalla materiaalilla, kuten suodatinkankaalla, tai muulla huomiorakenteella. Istutettavan taimen ja pilaantuneen maa-aineksen väliin tulee 0,5 metrin kerros puhdasta maa-ainesta. Maa-aineseristys muilla alueilla Muilla maa-aineseristysrakennealueilla tarkoitetaan alueita, joille ei rakenneta taloja, pysäköinti- ja muita vastaavia alueita eikä leikkialuetta. Kiinteistöllä 285-2-95-14 eristysalueen pinta-ala on noin 500 m 2. Alue sijoittuu rakennuksen ulkopuolisille tontin meren ja länsipuolisille reuna-alueille. Kiinteistöllä 285-2-95-16 eristysalueen pinta-ala on noin 500 m 2. Alue sijoittuu rakennuksen ulkopuolisille meren ja länsipuolisille reuna-alueille. Maanpinnasta mitattuna puhtaan maakerroksen paksuus on vähintään 0,5 metriä. Puhdas maakerros erotetaan alemmista maa-aineskerroksista huomiorakenteella, kuten suodatinkankaalla tai muulla huomiorakenteella. Eristykseen käytettävän maa-aineksen bariumpitoisuus on alle 600 mg/kg ja muiden haitta-aineiden pitoisuudet alle alempien ohjearvojen. Asfalttieristys Kiinteistön 285-2-95-14 asfaltoitavan alueen pinta-ala on noin 1 000 m 2. Alue sijoittuu tontin eteläreunalle tulevan rakennuksen ja tontin rajan väliselle alueelle. Kiinteistön 285-2-95-16 asfaltoitavan alueen pinta-ala on noin 1 000 m 2. Alue sijoittuu tontin eteläreunalle tulevan rakennuksen ja tontin rajan väliselle alueelle. Asfaltoitavilla kaivualueilla eristysrakenteena toimivat asfaltti ja asfalttipinnoitteen pohjarakenteet. Asfaltin rakennekerrokset erotetaan haittaainepitoisesta maasta huomiorakenteella. Asfaltin pohjarakennekerroksen paksuus on 0,5 metriä. Hulevesikaivojen rakenteet sijoittunevat pohjavesipinnan yläpuolelle. Kaivoa ympäröivä pilaantunut maa-aines erotetaan huomiorakenteella. Kaivon ja pilaantuneen maan väliin tulee vähintään 0,5 metrin puhdas maaaineskerros. Putki- ja kaapelikaivannot Kaivannot erotetaan pilaantuneesta maa-aineksesta eristys- ja huomiorakenteella. Kaivannon seinämiin ja pohjaan eristys- ja huomiorakenteen päälle rakennetaan 0,5 metrin paksuinen puhdas maa-aineskerros.
18 Kiinteistörajat Jos maaperän pilaantuneisuus jatkuu kiinteistörajojen ulkopuolelle, eristetään tai merkitään pilaantunut maa-aines tilanteeseen parhaiten soveltuvalla materiaalilla, kuten suodatinkankaalla tai muulla huomiorakenteella. Kaivannon reunoille asennetaan eristysrakenne, jos jäännöspitoisuuksissa on todettavissa merkittäviä öljyhiilivetyjen, haihtuvien hiilivetyjen tai esimerkiksi liuottimien pitoisuuksia, joista voi ilman eristysrakennetta koitua lisäpilaantumista. Eristysrakenteena käytetään esimerkiksi 2 mm:n paksuista HDPE-kalvoa. Eriste ulotetaan leveyssuunnassa vähintään 1,5 metriä pilaantuman ulkopuolelle. Korkeussuunnassa eristys ulotetaan vähintään 1 metri pohjan suuntaan ja vähintään 0,5 metriä pintaa kohti. Eristysrakennesuunnitelma Eristämisestä tehdään yksityiskohtainen suunnitelma, kun tiedetään mihin kohtiin ja millaisina pitoisuuksina haitta-aineita alueelle jää. Eristyssuunnitelma hyväksytetään valvovalla viranomaisella. Laadunvalvonta Eristysrakenteiden sijainnit mitataan. Muita mittauksia ei tarvita. Eristysrakenteiden työn aikaisesta laadunvalvonnasta vastaa urakoitsija sekä kunnostuksen valvoja. Ympäristötekninen asiantuntija valvoo, että eristysrakenteet asennetaan erikseen laadittavien suunnitelmien mukaisesti ja käyttämällä suunnitelmassa tarkoitettuja materiaaleja. Eristämistyöstä ilmoitetaan valvovalle viranomaiselle, jolloin viranomaisella on mahdollisuus tarkastaa eristysrakenne ennen sen asentamista. Haitta-aineet eristysalueilla Kiinteistölle 285-2-95-14 jää pilaantuneita maa-aineksia arviolta 3 860 m 3 ktr. Maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat alempien ja ylempien ohjearvotasojen välissä, on arviolta 1 350 m 3 ktr. Maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat ylemmän ohjearvotason ja ongelmajäteraja-arvojen välissä, arvioidaan olevan 2 510 m 3 ktr. Kiinteistölle 285-2-95-16 jää pilaantuneita maa-aineksia arviolta 2 200 m 3 ktr. Maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat alempien ja ylempien ohjearvotasojen välissä, on arviolta 1 000 m 3 ktr. Maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat ylemmän ohjearvotason ja ongelmajäteraja-arvojen välissä, arvioidaan olevan 1 200 m 3 ktr. Eristysalueiden merkitseminen Kiinteistöjen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet kirjataan talokirjoihin.
19 Vesien keräys ja johtaminen Kaivualueille kertyvä vesi poistetaan pumppaamalla. Vedet johdetaan pitoisuuksiensa mukaisesti yleiseen viemäriin tai mereen tai ojaan. Rakennuskaivantoon asennetaan salaojajärjestelmä. Salaojavesien kokoojakaivo varustetaan tarvittaessa öljynerotustekniikalla ja sen soveltuvuus mahdolliseen jatkoseurantaan varmistetaan ennen asennusta. Salaojavedet johdetaan sadevesijärjestelmään. Polttoaineen käyttö ja varastointi Lähtökohtaisesti kunnostusalueella ei varastoida polttoaineita. Kaivinkoneiden tankkaus tapahtuu suoraan lava-autossa olevasta siirrettävästä polttonestesäiliöstä. Vaihtoehtoisesti kohteessa varastoidaan väliaikaisesti polttoainetta varastosäiliössä, joka on rakenteeltaan valuma-altaallinen, kaksoispohjainen tai kaksoisvaippainen. Säiliötilavuus on enintään 3 000 litraa. Käytettävä polttoaine on dieseliä/polttoöljyä. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Kiinteistöjen maaperän kunnostustavoitteet on määritetty kohdekohtaisella riskinarviolla. Riskinarvioinnissa on otettu huomioon haitta-aineiden sijainti ja määrä sekä haitta-aineiden kulkeutuminen että ihmisten ja ympäristön altistuminen. Kunnostuksen aikaiset vaikutukset ympäristöön, kuten melu ja pöly, ovat lyhytaikaisia ja vähäisiä. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät vedet pumpataan jätevesiviemäriin. Veden viemäröinnille haetaan lupa Kymen Vesi Oy:ltä. Kymen Vesi Oy:n jätevesiviemäriin johdettavan veden raja-arvot ovat seuraavat: - arseenipitoisuus 0,1 mg/l - elohopeapitoisuus 0,01 mg/l - kadmiumpitoisuus 0,01 mg/l - kromipitoisuus 0,5 mg/l - kuparipitoisuus 0,5 mg/l - lyijypitoisuus 0,5 mg/l - nikkelipitoisuus 0,5 mg/l - sinkkipitoisuus 2 mg/l - BTEX-yhdisteiden, MTBE:n ja bensiinijakeiden (C 5 C 10 ) yhteenlaskettu enimmäispitoisuus 3 mg/l - öljyhiilivetyjen (C 10 C 40 ) pitoisuus 100 mg/l.
20 Kloorattuja hiilivetyjä sisältävää vettä ei saa johtaa jätevesiviemäriin. Viemäröitävä vesi käsitellään sorasaarroksella tai muulla tavalla kiintoaineksen poistamiseksi. Jos vesi sisältää öljyhiilivetyjä pitoisuutena, joka ylittää Kymen Vesi Oy:n viemäriin johdettavalle jätevedelle asettaman rajaarvon, käsitellään vesi öljynerottimella ennen viemäröintiä. Tarvittaessa käytetään aktiivihiilisuodatinta. Päästöt vesiin Kaivantovedet Mahdollisesti kaivannosta pumpattavia vesiä voidaan johtaa mereen, jos veden haitta-aineiden pitoisuudet ovat meriympäristölle haitattomia. Mereen johdettavien kaivantovesien raja-arvot ovat seuraavat: - antimonipitoisuus 0,06 mg/l - arseenipitoisuus 0,24 mg/l - bariumpitoisuus 0,22 mg/l - elohopeapitoisuus 0,0005 mg/l - kadmiumpitoisuus 0,002 mg/l - kobolttipitoisuus 0,003 mg/l - kromipitoisuus 0,05 mg/l - kuparipitoisuus 0,01 mg/l - lyijypitoisuus 0,07 mg/l - nikkelipitoisuus 0,2 mg/l - sinkkipitoisuus 0,0073 mg/l - bentseenipitoisuus 0,5 mg/l - tolueenipitoisuus 7,7 mg/l - etyylibentseenipitoisuus 3,1 mg/l - ksyleenien yhteenlaskettu pitoisuus 0,056 mg/l - MTBE-pitoisuus 0,026 mg/l - öljyhiilivetyjen (C 10 C 40 ) pitoisuus 1,5 mg/l - fenantreenipitoisuus 0,032 mg/l - fluoranteenipitoisuus 0,0012 mg/l - naftaleenipitoisuus 0,012 mg/. Dikloorimetaanin, vinyylikloridin, dikloorieteenien, trikloorieteenin, tetrakloorieteenin, antraseenin, bentso(a)antraseenin, bentso(a)pyreenin, bentso(b)fluoranteenin, bentso(k)fluoranteenin, bentso(g,h,i)peryleenin ja indeno(1,2,3-cd)pyreenin pitoisuusraja-arvona on alle tutkimusmenetelmän määritysrajan alittava pitoisuus. Meriveteen johdettavalle vedelle on asetettu rajoituksia vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) ja sen täydennyksessä VNA 868/2010. Pintaveden laatunormit (MAC-EQS) tarjoavat suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin akuutin myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot.
21 Hulevedet Mereen johdettavan veden pitoisuus tutkitaan kaivannosta otettavasta näytteestä, joten on huomattavaa, että merivedessä kyseinen pitoisuus laimenee monikertaisesti, välittömästi poistoputken suulla noin kymmenesosaan ja laajemmalla noin sadasosaan. Kaivantoveden johtaminen mereen ei ole pitkäaikaista toimintaa ja sen kuormittava vaikutus jää todennäköisesti vähäiseksi. Kun mereen johdettavan kaivantoveden raja-arvoiksi on esitetty kymmenkertainen pitoisuus turvalliseen ympäristölaatunormiin tai viitearvoon verrattuna, pitoisuudet eivät nouse merivedessä haitalliselle tasolle. PAHyhdisteiden ympäristölaatunormit ovat niin pieniä, että käytännössä meriveteen johdettavalle vedelle raja-arvoksi muodostuu laboratorion analyysikohtainen määritysraja (yleensä 0,0001 mg/l). Niille haitta-aineille, joille ei ole annettu ympäristölaatunormia, on haettu viitearvot, jotka vastaavat suurinta vaikutuksetonta pitoisuutta vesieliöille. Ympäristöhallinnon ohjeessa 2/2007 on esitetty tolueenille, etyylibentseenille, ksyleenille, dikloorieteeneille (summa) ja metalleille (paitsi barium) HC5aq-arvot. Arvo tarkoittaa pitoisuutta, joka on haitallinen 5 %:lle eliöistä. Samalla se on suurin vaikutukseton pitoisuus (suurin ekologisesti hyväksyttävä pitoisuus). Sadevesiviemäriin johdettavan veden tolueenin, etyylibentseenin ja ksyleenien sekä metallien raja-arvoiksi esitetään siten kymmenkertaista HC5aq-arvoa. Suurin osa Ympäristöhallinnon ohjeessa 2/2007 esitetyistä ja ekologisten viitearvojen laskennassa käytetyistä haitta-ainekohtaisista tiedoista on saatu hollantilaisen RIVM:n julkaisemista raporteista. Dikloorieteenin rajaarvona noudatetaan VNA:n 868/2010 mukaista pintaveteen johtamisen kieltoa. Kaikille klooratuille alifaattisille hiilivedyille mereen johtamisen rajaarvo on laboratorion analyysikohtainen määritysraja (yleensä 0,001 mg/l). Öljyhiilivedyille (C 10 C 40 ) esitetään kymmenkertaista hollantilaisten MPCarvojen mukaista suurinta ekologisesti hyväksyttävää pitoisuutta vesistössä (Verbruggen 2004). Hollantilaiset MPC-viitearvot vastaavat pääsääntöisesti HC5aq-arvoja. Bariumille ja vinyylikloridille on käytetty amerikkalaisia pintaveden viitearvoja (US EPA Region 5 Surface Water Egological Screening Levels). Valituista pitoisuuksista ei katsota aiheutuvan meriympäristölle merkittävää riskiä. Kunnostuksen jälkeen kiinteistöjen hulevedet puretaan sadevesiviemäriin.
22 Päästöt ilmaan Pöly Kuivalla ja tuulisella säällä pölyä voi levitä kunnostusalueen ympäristöön. Pölyämistä estetään kostuttamalla maa-aineksia. Haju Kiinteistöiltä poistettavat öljyhiilivetyjä sisältävät maa-ainekset voivat aiheuttaa lähiympäristöön väliaikaisesti hajuhaittaa. Haitta on todennäköisesti lyhytaikainen. Melu Kunnostustyössä melua aiheuttavat kaivinkone ja raskas liikenne. Melu on luonteeltaan normaalia maanrakennustyön melua. Välppäystoiminnan melua ehkäistään erityisesti toiminnan sijoittelulla. Lisäksi melua minimoidaan aikatauluttamalla toiminta rajatulle ajalle. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Vesitase Pohjavesi Kiinteistö 285-2-95-14 Nykytilanteessa pohjavettä muodostuu arviolta 900 1 080 m 3 /a. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on noin 3 000 m 2. Kunnostuksen jälkeen pohjavettä muodostuu arviolta 240 288 m 3 /a. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on noin 800 m 2. Kiinteistö 285-2-95-16 Nykytilanteessa pohjavettä muodostuu arviolta 1 050 1 260 m 3 /a. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on noin 3 500 m 2. Kunnostuksen jälkeen pohjavettä muodostuu arviolta 390 468 m 3 /a. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on noin 1 300 m 2. Kiinteistö 285-2-95-14 Pohjavesiputkesta PV5 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä cis-1,2- dikloorieteenipitoisuus oli 7,6 µg/l. Lisäksi todettiin viitteitä 4-isopropyylitolueenista. Pohjavesiputkesta PV5 vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä öljyhiilivetyjen (C 10 C 21 ) pitoisuus oli 0,16 mg/l ja öljyhiilivetyjen (C 21 C 40 ) pitoisuus
23 0,29 mg/l sekä liukoisen bariumin pitoisuus 90 µg/l että liukoisen sinkin pitoisuus 290 µg/l. Pohjavesiputkesta PV6 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä todettiin liukoisen bariumin pitoisuus 57 µg/l. Pohjavesiputkesta PV6 vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä öljyhiilivetyjen (C 10 C 21 ) pitoisuus oli 0,2 mg/l ja öljyhiilivetyjen (C 21 C 40 ) pitoisuus 0,8 mg/l sekä liukoisen bariumin pitoisuus 67 µg/l että liukoisen sinkin pitoisuus 150 µg/l. Pohjavesiputkesta PV7 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä mineraaliöljypitoisuus (C 21 C 40 ) oli 0,15 mg/l. Liukoisen bariumin pitoisuus oli 198 µg/l ja nikkelipitoisuus 12 µg/l. Pohjavesiputkesta PV7 vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä öljyhiilivetyjen (C 10 C 21 ) pitoisuus oli 0,16 mg/l ja öljyhiilivetyjen (C 21 C 40 ) pitoisuus 0,36 mg/l sekä PAH-yhdisteiden yhteenlaskettu pitoisuus 46 µg/l. Liukoisen bariumin pitoisuus oli 120 µg/l, liukoisen nikkelin pitoisuus 18 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus 590 µg/l. Pohjavesiputkesta PV8 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä mineraaliöljypitoisuus (C 21 C 40 ) oli 0,77 mg/l sekä liukoisen bariumin pitoisuus 194 µg/l ja liukoisen nikkelin pitoisuus 17 µg/l. Lisäksi todettiin viitteitä 1,2,4-trimetyylibentseenistä ja 4-isopropyylitolueenista. Pohjavesiputkesta PV8 vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä öljyhiilivetyjen (C 10 C 21 ) pitoisuus oli 0,15 mg/l ja öljyhiilivetyjen (C 21 C 40 ) pitoisuus 0,19 mg/l sekä PAH-yhdisteiden yhteenlaskettu pitoisuus 2,3 µg/l. Liukoisen bariumin pitoisuus oli 108 µg/l ja liukoisen nikkelin pitoisuus 7 µg/l. Kiinteistö 285-2-95-16 Pohjavesiputkesta PV2 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä bensiinijakeiden (C 5 C 10 ) pitoisuus oli 0,09 mg/l, mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 21 ) 41 mg/l ja mineraaliöljypitoisuus (C 21 C 40 ) 7,1 mg/l sekä trikloorieteenipitoisuus 3,8 µg/l. Lisäksi todettiin viitteitä ksyleenistä ja isopropyylibentseenistä (kumeenista). Pohjavesiputkesta PV2 vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä bensiinijakeiden (C 5 C 10 ) pitoisuus oli 0,06 mg/l, mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 21 ) 160 mg/l ja mineraaliöljypitoisuus (C 21 C 40 ) 30 mg/l sekä PAH-yhdisteiden yhteenlaskettu pitoisuus 230 µg/l. PAH-yhdisteistä todettiin muun muassa antraseenipitoisuus 48 µg/l, bentso(a)pyreenipitoisuus 6,5 µg/l, bentso(b)fluoranteenipitoisuus 10 µg/l, bentso(k)fluoranteenipitoisuus 3,9 µg/l, bentso(g,h,i)peryleenipitoisuus 5 µg/l, indeno(1,2,3-cd)peryleenipitoisuus 4,7 µg/l, fluoranteenipitoisuus 9,6 µg/l ja naftaleenipitoisuus 18 µg/l. Pohjavesiputkesta PV3 vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 21 ) oli 0,04 mg/l ja mineraaliöljypitoisuus (C 21 C 40 )
24 Maaperä 0,12 mg/l sekä liukoisen sinkin pitoisuus 2,67 mg/l. Lisäksi todettiin viitteitä 1,2,4-trimetyylibentseenistä ja 4-isopropyylitolueenista. Pohjavesiputkesta PV3 vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 21 ) oli 0,18 mg/l ja mineraaliöljypitoisuus (C 21 C 40 ) 0,46 mg/l sekä PAH-yhdisteiden yhteenlaskettu pitoisuus 2,2 µg/l. Liukoisen sinkin pitoisuus oli 1,3 mg/l. Maa-aineksen kulkeutuminen kuljetus- ja kaivukaluston mukana kunnostusalueen ulkopuolelle estetään käyttämällä puhtaita kulkureittejä. Lisäksi vältetään tarpeetonta liikkumista pilaantuneella alueella. Tarvittaessa puhdistetaan autojen renkaat ja kaivinkoneen telat. Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Kiinteistöltä 285-2-95-14 kaivettavien maa-ainesten joukossa arvioidaan olevan pääasiassa betonia ja tiiltä sisältävää jätettä 340 m 3 ktr. Kiinteistöltä 285-2-95-16 kaivettavien maa-ainesten joukossa arvioidaan olevan pääosin betonia ja tiiltä sisältävää jätettä 240 m 3 ktr. Pilaantuneesta maa-aineksesta erotetut jätejakeet toimitetaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on ympäristöviranomaisen lupa vastaanottaa kyseisiä jätteitä. Kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Jokaisen kuorman mukana toimitetaan kuorma- tai siirtoasiakirja. TOIMINNAN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN Pilaantuneen maaperän puhdistus Pilaantuneen maan kunnostuksesta mahdollisesti aiheutuvia terveys- ja ympäristöhaittoja voivat olla: - työntekijöiden altistuminen haitta-aineille - ulkopuolisten henkilöiden altistuminen haitta-aineille - pilaantuneiden maiden leviäminen puhtaille alueille - melu, pöly, haju - liikenne - haitta-aineiden liukeneminen kaivantojen täyttyessä sadevedellä. Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle estetään aidoin ja varoituskyltein. Kiinteistön naapureita tiedotetaan etukäteen työn aloituksesta. Kaivutyö toteutetaan siten, että pilaantunutta maa-ainesta ei leviä kaivun aikana puhtaalle alueelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä ajoneuvojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja peittämällä kuormat.