1907. Edusk. esit. mietintö tv.o 1.

1907. Edusk. esit. mietintö tv.o 1. Talousvaliokunnan mietintö n:o 2 alkoholipitoisia aineita koskevan lainsäädännön uusimisesta tehtyjen esitysehdotusten johdosta. Eduskunta on pöytäkirjanotteen kerällä viime kesäkuun 14 päivänä valmistelevaa käsittelyä varten talousvaliokuntaan lähettänyt valtiopäiville jätetyt viisi alkoholipitoisia aineita koskevan lainsäädännön uusimista tarkoittavaa eduskuntaesitystä, n:ot l, 2, 5, 14 ja 17 (Valtiopäiväasiakirjain Liitteet IV, sivv. 3 69); ja on valiokunta myöskin saanut käytettävikseen asiain lähetekeskustelussa annetut lausunnot. Edellämainittuja esitysehdotuksia käsittelemään ryhdyttäessä on valiokunnan huomio ensin kiintynyt siihen seikkaan, että maamme alkoholilainsäädäntö on, kuten Keisarillisen senaatin 26 päivänä toukokuuta 1904 sitä tarkastamaan asettama komitea sen jälkeisen lokakuun 24 päivänä antamassaan mietinnössä asiasta lausuu, jo aikaiseen asettunut sille kannalle, että se ei ole tarkoittanut yksistään juovutusjuomaliikkeen järjestämistä, vaan samalla sen supistamista ja osittaista lakkauttamista. Tunnettuahan on, miten lainsäätäjä, sen jälkeen kun kotipoltto lakkautettiin, on koettanut rajoittaa ensin paloviinan ja sittemmin mallasjuomani valmistuksen ja kaupan sekä vihdoin miedompain väki- Talousvaliolmnnan mietintö n:o 2.

2 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. juomainkin kaupan oikeuksia, laajentaen samalla kuntain itsemääräämisoikeutta sellaisten liikkeiden supistamiseen ja kieltämiseen nähden. Sen ohessa on pyritty, vaikka tosin tuloksetta, siihen, että kaikenlaatuiset juovutusjuomat olisivat saatavat saman, lähinnä paloviinaasetuksen mukaisen lain alaisiksi, koskapa miedommat väkijuomat ja mallasjuomat suuremmissa määrin nautittuina päihdyttävät samaten kuin paloviina ja siis ovat katsottavat vaikutuksiltaan sen vertaisiksi. Nykyään voimassa olevan lain mukaan ei polttimoa paloviinan valmistusta varten saa perustaa maalle, jollei kunta varsinaisessa kuntakokouksessa ole antanut siihen suostumustansa, eikä kauppalaan ilman sen äänivaltaisten jäsenten lupaa. Samaten ei mallasjuomatehdasta saa perustaa kaupunkiin tahi kauppalaan eikä maalle, jolleivat kaupungissa kaupunginvaltuusmiehet tahi, missä niitä ei ole, raastuvankokous sekä kauppalassa sen äänivaltaiset jäsenet ja maalla kuntakokous ole sitä myöntäneet. Mutta kaupunkiin saa paloviinapolttimon ilman valtuusmiesten tahi raastuvankokouksen myönnytystäkin perustaa. Niinikään saa tehtaan viinin ja muiden miedompain väkijuomain valmistusta varten vapaasti perustaa sekä maalle että kaupunkiin. Paloviinan ja miedompain väkijuomain kauppa on, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, maalla kokonaan kielletty. Sitävastoin mallasjuomani myynti on maallakin luvallinen majataloissa, jos kunta sen sallii, sekä olutpanimoista ilman tällaista suostumustakin. Hyvien kulkuneuvojen välityksellä voidaan sen ohessa juovutusjuomia helposti kuljettaa kaupungeista laajalti maaseudulle. Kaupungit voivat näet lainsäädännön nykyisellä kannallaan ollessa kieltää ainoastaan paloviinan, mutta eivät miedompain väkijuomain eivätkä mallasjuomain kauppaa; ja ainoastaan harvat kaupungit ovat tätäkään rajoitettua oikeuttaan käyttäneet.

Alkoholilainsäädäntö. 3 Näin järjestettynä ei alkoholilainsäädäntö maassamme ole kansan vaatimuksia tyydyttänyt. Mainittiin jo edellä, että hallitus vuonna 1904 katsoi tarpeelliseksi asettaa komitean sanottua lainsäädäntöä tarkastamaan. Tämä komitea ehdotti alkoholilainsäädäntöä järjestettäväksi täydellisesti n. s. kunnallisen kielto-oikeuden periaatteen mukaan. Asia tuli esille myöskin vuosien 1904 1905 valtiopäivillä säätyesityksen muodossa, ja talousvaliokunta, jonka käsiteltävänä se oli, asettui niinikään kunnallista kielto-oikeutta kannattamaan. Mutta tunnetuista syistä raukesi asia. Sen jälkeen ovat sisälliset olomme tavattoman nopeasti kehittyneet. Kansan itsetietoisuuteen heränneet pohjakerrokset ovat päässeet osallisiksi lainsäädäntötyöhön. Tuo suuri joukko, jonka tähän asti on täytynyt voimatonna kärsiä alkoholiliikkeen pahimmat seuraukset, saa nyt äänensä eduskunnassa kuuluville. Ja seurauksena on, että tämän kansanosan kauan kypsynyt käsitys yhteiskunnan tehtävästä alkoholiliikkeeseen nähden on tullut entistä voimakkaammin esille Sitä todislavat jo ne 113 nimeä kaikista puolueryhmistä, jotka ovat yleistä kieltolakia vaativien eduskunta esitysten alla. Ne näkökohdat, jotka puoltavat yleisen kieltolain säätämistä, ovat kaikella tarpeellisella selvyydellä esitetyt viime ajan runsaassa raittiuskirjallisuudessa ja mainitut myöskin eduskuntaan jätettyjen esitysehdotusten perusteluissa. Niiden toistammen tässä käy niin ollen tarpeettomaksi. Viitattakoon vain siihen, mitä näissä perusteluissa on mainittu alkoholin vaikutuksesta ihmisen.ruumiiseen sekä henkiseen toimintaan, joka vaikutus ei rajoitu yksinomaan alkoholin käyttäjään, vaan ulottuu hänen jälkeläisiinsäkin ja on niin yleinen ja turmiollinen, että etevien lääkärien lausunnon mukaan ainoastaan tuberkuloosia ja kuppatauteja, joille alkoholismi sitäpaitsi valmistaa maaperää, voidaan siihen verrata. TaloKsvaliokit/nnan mietintö n:o 2.

4 1907. Edusk. esit mietintö n:o 1. Huomautettakoon edelleen niistä tosiasioista, jotka osottavat, miten huolestuttavassa määrässä alkoholin käyttö vaikuttaa rikollisuuden ja mielisairauden lisääntymiseen; kuinka vankein- ja vaivaishoidon kustannukset niinikään suureksi osaksi aiheutuvat alkoholin käytöstä; kuinka tämä käyttö muutenkin tuottaa suunnatonta kansantaloudellista tappiota ei ainoastaan suoranaisen rahantuhlauksen muodossa, vaan ehkä vielä enemmän välillisesti ajanhukan ja työvoiman kuluttamisen kautta; kuinka se raaistuttaa kansan luonteen, hävittää perheonnen j. n. e; ja kuinka alkoholi päälle päätteeksi on ravinto- ja nautintoaineena aivan tarpeeton. Nämä epäkohdat valiokunnan mielestä painavat monta vertaa enemmän kuin ne syyt, joilla kieltolakia yleensä on vastustettu. Sen voimaan tultua tosin muutamien kansanluokkain täytyisi vasten tahtoaan luopua vanhoista elämäntavoistaan; yksityisten kansalaisten täytyisi niinikään luopua»vapaudestaan» ja»oikeudestaan» nauttia, mitä haluavat; maassa käyviltä ulkomaalaisilta riistettäisiin tilaisuus nauttia juomia, joiden käyttöön kotimaassaan ovat tottuneet j. n. e. Näitä näkökohtia vastaan täytyy valiokunnan kuitenkin asettaa se nykyajan katsantotavassa yhä enemmän tunnustettu periaate että yksityisten kansalaisten pienempien etujen ja luultujen oikeuksien tulee väistyä koko kansan suurten elinvaatimusten edestä. On tosin väitetty, että kansan tulisi pyrkiä raittiuteen vapauden ja vakaumuksen eikä pakon tietä, vieläpä että kieltolaki olisi jonkunlainen kansan siveellisen vararikon julistus. Mutta silloin on unhotettu, että vakaumuksen työ, joka kyllä yhä edelleen jääpi välttämättömäksi, ei ole osoittautunut voivansa missään maassa yksin tehdä loppua alkoholismin hävityksestä, ja että ylivoimaisen kiusauksen rohkea lopettaminen kansan päätöksellä on siveellisesti korkeampi kanta kuin kansalaisten jättäminen sen houkutuksille alttiiksi. Talousvaliokunnan mietintö n:o 2,

Alkoholilainsäädäntö. 5 Lisäksi on väitetty, että ankara lainsäädäntö olisi tehoton. Salapoltto ja salakuljetus sekä muut rikokset kieltolakia vastaan, jos se aikaansaataisiin, tulisivat muka olemaan niin yleisiä, että kieltolaki käytännössä jo tästä syystä raukeaisi omaan mahdottomuuteensa. Valiokunta kyllä ymmärtää, että kieltolakia alussa tultaisiin jopa uhallakin rikkomaan. Mutta epäiltävissä ei liene, että kansa, joka lakia vakaasti tahtoo, myöskin pitää huolen siitä, että sitä ajan pitkään tullaan noudattamaan. Onhan siitä jo Suomen kansalla kokemustakin. Alussa niin lukuisat rikokset vuoden 1865 paloviina-asetusta vastaan ovat aikaa myöten vähenemistään vähenneet ja ovat tätä nykyä verrattain vähäpätöiset. Selvää on sitä paitsi, että rikoksen ilmisaaminen on oleva monta vertaa helpompi, kun jokainen päihtymys jo viittaa luvattomaan alkoholilähteeseen lukuunottamatta sitä, että alkoholin himo sammuu varsinkin nousevassa polvessa sikäli, kuin se ei saa kiihotusta. On edelleen vedottu siihen, että yleisen kieltolain toimeenpaneminen tuottaisi liian äkillisen ja perinpohjaisen muutoksen alkoholin valmistusta ja myyntiä tarkoittaviin elinkeinoihin. Tässä kohden ei kuitenkaan liene aihetta huolestumiseen. Mitä tulee liikkeeseen kiinnitettyyn työväkeen, niin on muistettava, että sen luku ei ole suurempi, kuin mikä monesti satunnaisista syistä on pakotettu siirtymään toimesta toiseen. Sitä paitsi on toimi juovutusjuomaliikkeen palveluksessa mitä epäterveellisintä sekä ruumiillisesti että siveellisesti. Valiokunta ei epäile, että tähän liikkeeseen kiinnitetty työväki ilman sanottavia vaikeuksia omaksi edukseen pääsee siirtymään muille työaloille. Mitä taas tulee liikkeessä kiinniolevaan pääomaan,, niin on ensiksikin huomattava, että liikkeen harjoittajilla on ollut suita siksi suuret tulot, etteivät he yleensä suinkaan joutune puille paljaille, jos tämä liike lakkautetaaankin, vaikkapa tuo lakkautus olisi äkillinen kin.

6 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. Mutta odottamatonta se, kuten tunnettu, ei ole. Useita puheenaolevaan liikkeeseen käytettyjä tehtaita voidaan sitä paitsi verrattain pienillä kustannuksilla saada muihin tarkoituksiin esim. kalateollisuuteen sopiviksi. Valiokunta on tosin ottanut harkittavaksensa julkisuudessa usein esitettyä vaatimusta, että jonkunlainen korvaus olisi yleisistä varoista suoritettava alkoholiliikkeen harjoittajille, mutta tätä vaatimusta valiokunta ei ole voinut omasta puolestaan havaita kohtuulliseksi. Onhan muistettava, että muuttuneet olosuhteet usein lopettavat kukoistaviakin elinkeinoja. Muutetut tulliolot ja lakimääräykset voivat saada aikaan siinä suhteessa suuria mullistuksia, puhumattakaan siitä, että uudet keksinnöt yhtämittaa riistävät monilukuisilta elinkeinonharjoittajilta heidän elinkeinonsa. Niinpä on, mainitaksemme likellä olevan esimerkin, oluen myynnin kielto majataloista tuottanut monen oluttehtaan häviön ja oluen sekä rniedompain väkijuomain kaupan supistaminen kaupungeissa sadoilta riistänyt tuottavan tulolähteen kaikki ilman minkäänlaista korvausta. Joka tapauksessa on valiokunnan mielestä kysymys korvauksesta pidettävä asiana, joka on kieltolain säätämisestä tykkänään erotettava. Se näet koskee yksityisten henkilöiden etua, ja on katsottava heidän omaksi asiakseen esittää siinä kohden niitä vaatimuksia, joihin näkevät syytä olevan. Kuitenkin olisi, jos tällaisia korvausvaatimuksia tehdään, niiden periaatteellinen ratkaisu jätettävä eduskunnalle eikä pidettävä sitä hallinnollisena asiana. Kun valtion tulot alkoholiliikkeestä nykyään nousevat vuosittain yli kymmenen miljoonan markan, jotka kieltolain käytäntöön tultua jäisivät saamatta, on sellaisen lain hyväksymistä vastustettu myöskin valtiotalouden kannalta. Valiokunnasta näyttää kuitenkin siltä, että kansa, joka nykyään panee alkoholijuomiin vuosittain enemmän kuin kolmekymmentä miljoonaa

Alkoholilainsäädäntö. 7 markkaa, lakattuaan näitä juomia käyttämästä hyvin jaksaa täyttää sen vajauksen valtion tuloissa, joka kieltolain kautta syntyy. Sillä, niinkuin jo on viitattu, kansantalous yleisestä kieltolaista vain voittaisi. Eduskunta sekä hallitus taas varmaan keksivät keinoja, millä tapaa viinaveroa, mallasjuomasuostuntaa ja juovutusjuomatullia vastaava tulo kieltolain voimaan tultua saadaan valtion kukkaroon kerätyksi. Joka tapauksessa kuluu ennen kieltolain toimeenpanoa vuosi tai pari, jolla aikaa eduskunta ennättää vaikkapa väliaikaisesti tämän asian järjestää.»kysymys tuloista ei saa koskaan olla välttämättömiksi havaittujen uudistusten tiellä.» Vielä kosketeltakoon sitä usein kuultua väitettä, että kunnallinen kielto-oikeus olisi meidän oloihin paremmin soveltuva kuin yleinen kieltolaki, jossa yhteydessä vedotaan Amerikan Yhdysvaltain eri valtioiden esimerkkiin, kuvaten yleisen kieltolain voimattomuutta siellä. Tähänkin väitteeseen on eduskuntaesitysten perusteluissa vastattu. Mainittakoon tässä vielä vain, että valiokunnan mielestä Yhdysvaltain eri valtioiden kieltolakeja, jos niitä edes sisällykseltään voisi sellaisiksi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua, vaikutuksiltaan pikemmin voisi verrata kunnalliseen kielto-oikeuteen. Sillä tuollainen kieltolakihan on ollut voimassa ainoastaan yksityisissä valtioissa toisten keskellä, joissa alkoholitulvalle ei ole pantu minkäänlaisia esteitä. Kieltolain voimattomuus tällaisissa oloissa näyttää, mitä kunnalliselta kielto-oikeudelta voidaan odottaa. Samoin kuin valtiosta, jossa ei kieltolakia ole, leviää alkoholin turmelus sellaisesta kunnastakin, jossa kielto-oikeutta ei ole käytetty. Tässä suhteessa on meillä jo kokemusta omista oloistamme. Jos sitävastoin kieltolaki toimeenpantaisiin isommalla alueella, koko valtiossa, ja siinä muodossa kuin se on seuraavassa lakiehdotuksessa ajateltu, ei toivottavasti alkoholin vaikutus sitä sallivista naapurivaltioista Taloitsvaliokunnan mietintö n:o 2.

8 1907. Edusk. esit mietintö n:o 1. voisi ainakaan kauas kieltovaltion rajain yli ulottua. Etenkin semmoisessa maassa kuin Suomessa, jossa välitöntä yhteyttä maitse ulkovaltoihin suurelta osalta puuttuu, luulisi yleisen kieltolain olevan verrattain helpomman toimeenpanna. Kunnallisen kielto-oikeuden puolustajat siis viittaamalla Amerikan esimerkkiin oikeastaan vain ajavat yleisen kieltolain asiaa vasten kunnallista kielto-oikeutta. Saatetaan vielä väittää, että kunnallinen kieltooikeus voidaan järjestää niin, että maassa, jossa kuten meillä kieltolain puolustajat ovat suurena enemmistönä, tätä kielto-oikeutta aivan yleisesti käytettäisiin. Ei kuitenkaan saa unohtaa, että aina voi löytyä kuntia, jotka eivät tätä oikeuttaan käyttäisi. Tällaiset kunnat taas, vaikkapa niitä olisi harvemmassakin, tulisivat olemaan yleisinä pahennuksen lähteinä. Ja ettei sellaisia tulisi puuttumaan, siitä voidaan olla vakuutetut. Näin ollen valiokunta, pientä vähemmistöä lukuunottamatta, katsoo, että alkoholikysymys meillä voidaan ratkaista ainoastaan yleisen kieltolain kautta. Valiokunnan omaksuma katsantokanta ei mene kansan siveellistä kannatusta etemmä. Päinvastoin on kansa, jos yleinen kieltolaki aikaansaadaan, tietoinen siitä, että se on saavutettu kansan yhteisten ponnistusten kautta. Kansa tuntee, että tuo laki on sen oman hengen hedelmä ja kansan tahdon todellinen ilmaus. Kun monelta taholta on tuotu esiin se käsitys, että Venäjän valtakunnan kauppasopimukset muiden valtain kanssa olisivat esteenä sentapaisen alkoholipitoisia aineita koskevan lain säätämiselle, kuin eduskuntaesityksissä ja valiokunnassa suunnitellut lakiehdotukset ovat, niin on valiokunta katsonut tarpeelliseksi ottaa tämän asian erityisesti tarkastettavakseen. Valiokunnan mielestä on ennen kaikkea huomattava, että mistään alkoholipitoisten aineiden maahan-

Alkoholilainsäädäntö. 9 tuonnin ehdottomasta kiellosta ei näissä n. s. kieltolain ehdotuksissa ole puhetta. Alkoholipitoisia aineita voidaan niiden mukaan yhä edelleen tuoda maahan. Ehdotettu muutos supistuu siihen, että tuojana esiintyy yksinomaan valtio ja että näitä aineita sallitaan myydä maassa ainoastaan muutamiin tarkoin määrättyihin tarkoituksiin. Näin ollen ei asia valiokunnan mielestä suoranaisesti koske Venäjän kauppasopimuksia ulkovaltojen kanssa. Onhan näet pidettävä kunkin valtion sisällisenä asiana, mitä se kaupankäynnistä omien rajojensa sisäpuolella säätää. Tämä oikeus onkin läpeensä kauppasopimuksissa tunnustettu; kaikissa niissä sanotaan, etteivät ne mitenkään kumoa niitä erinäisiä lakeja, sääntöjä ja asetuksia, jotka kaupankäynnin ja elinkeinojen suhteen ovat kussakin maassa noudatettavat. Kun kuitenkin ehdotettu laki epäilemättä tuntuvasti supistaa alkoholipitoisten aineiden maahantuontia ja sen kautta vaikutuksiltaan lähenee tuontikieltoa, on valiokunta katsonut syytä olevan hankkia selvitystä siitä, mitä määräyksiä kauppasopimukset tuontikielloista sisältävät. Siinä kauppaliittokirjassa, mikä aivan äskettäin, 15 p. helmik. 1906, on tehty Venäjän ja Itävalta- Unkarin keskinäisten kauppasuhteiden järjestämiseksi, lausutaan tarkimmin määriteltyinä ne periaatteet, joita viime aikoina on tuontikieltoihin nähden noudatettu. Huomattavat ovat tuontikiellon mahdollisuuteen nähden erittäinkin II artikla, jossa ilmoitetaan tuontikiellon yleiset ehdot, sekä IV artikla, jossa mainitaan mitä laatua nämä kiellot saavat olla. Mainitut artiklat kuuluvat seuraavasti:»ii Artikla.»Article II. Venäjän maan- ja teollisuudentuotteet, jotka tuo- de 1'industrie de la Russie Les produits du soi et

10 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. daan Itävalta - Unkariin, niin myös Itävalta-Unkarin maan- ja teollisuuden-tuotteet, jotka tuodaan Venäjälle käytettäviksi, varas- toon pantaviksi, jälleen maasta vietäviksi taikka kauttakulkutavarana kuljetettaviksi, ovat saatettavat yhtäläisen käsittelyn alaisiksi kuin enimmin suositun valtion tuotteet. Niille ei missään tapauksessa eikä millään verukkeella saa määrätä suurempia tahi muita maksuja, rasituksia, välillisiä tai välittömiä veroja, eikä niitä myöskään saa panna muitten lisämaksujen tahi tuontikieltojen alaisiksi kuin mitkä ulotetaan jokaisen muun maan yhtäläisiin tuotteisiin nähden. x ) Tämän mukaan on jokainen vapaus tai etu, jokainen yleisessä tai liittokirjaan kuuluvissa tariffeissa säädettyjen tuontitullien alennus, minkä toinen sopimuksen-tehnyt asianosainen myöntää, määrättömäksi tai määrätyksi qui seront importés en Autriche-Hongrie et les produits du soi et de 1'industrie de 1'Autriche-Hongrie qui seront importés en Russie, destinés soit å la consommation, soit å l'entreposage, soit å la réexportation ou au transit, seront soumis au méme traitement que les produits de la nation la plus favorisée. En aucun cas et sous aucun motif ils ne seront soumis å des droits, taxes, impöts ou contributions plus élevés ou autres, ra frappés de surtaxes ou de prohibition, doni ne soient atteints les produits similaires de tout autre pays. l ) Notamment toute faveur et facilité, toute immunité, et toute réduction des droits d'entree inscrits au tarif general ou aux tarifs conventionnels que l'une des Parties contractantes accordera å une tierce Puissance å titre permanent ou temporairement, gratuitement ou avec compensation, sera immédiatemeut et sans con- 1 Valiokunnan harventama: Talcntsvaliokunnan mietintö n:o 2.

Alkoholilainsäädäntö. 11 ajaksi, ilman korvausta tahi vastinetta jollekin kolmannelle vallalle, viipymättä ja ehdottomasti, ilman rajoituksitta ja maksuttomasti ulotettava toisenkin asianosaisen maanja teollisuudentuotteisiin». ditions ni reserves ou compensation étendue aux produits du soi et de 1'industrie de 1'autre». IV Artikla, Sopimuksen tehneet asianosaiset sitoutuvat olemaan asettamatta esteitä molemminpuoliselle kauppaliikkeelle kumpasenkin alueen välillä, mitenkään ehkäisemällä tuontia ja vientiä, sekä myöntämään esteettömän kauttakuljetuksen, paitsi niillä teillä, jotka ovat suljetut tai suljetaan semmoiselta kuljetukselta. Poikkeusta tästä myönnetään ainoastaan seuraavissa tapauksissa: ArticJe IV. Les Parties contractantes s'engagent å n'empécher le commerce réciproque entré leurs territoires par aucune prohibition d'importation ou d'exportation et å admettre le transit libre, å 1'exception des voies qui ne sont ou ne seront pas ouvertes å ce dernier. Des exceptions å cette regle ne pourront avoir lieu que dans les cas suivants: a) tupakin, suolan, ruudin ja muiden räjähdys- la poudre ou d'autres ma- a) pour le tabac, le sei, aineitten, kuin myöskin sellaisten tavarain suhteen, pour les monopoles d'etat tieres explosives, ainsi que jotka ovat tahi tulevat olemaan valtion monopoolina qui pourraient etre établis actuellement en vigueur ou

12 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. toisen sopimuksentehneen asianosaisen alueella; * ) b) poikkeusoloissa sotamuonitukseen nähden; c) yleisen turvallisuuden sekä terveydenhoitoja eläinpoliisin sitä vaatiessa. 1 )» å l'avenir dans les territoires de Vune des Parties contractantes; 1 ). b) dans des circonstances exceptionnelles, par rapport aux provisions de guerre; c) par égard å la sureté publique et å la police sanitaire et vétérinaire. J )» Näiden artiklain mukaan saattaa siis tuontikielto tulla kysymykseen, jos se ulotetaan jokaisen muun maan yhtäläisiin tuotteisiin (II Art.). Kun valiokunnan lakiehdotus todellisuudessa ulottaa tuontia ehkäisevät määräykset poikkeuksetta ja yhtäläisesti kaikkiin ulkomaihin, niin on selvää, että tämä määräys ei saata antaa mitään oikeusperustetta tämän lain hylkäämiselle. Mitä sitte puheenaolevien valtioiden välillä mahdollisten tuontikieltojen laatuun tulee, saattaa kielto koskea 1) sellaisia tavaroita, jotka ovat tai tulevat olemaan valtion monopolina, ja 2) sellaisia, joiden tuontikiellon saattaa aiheuttaa yleinen turvallisuus sekä terveydenhoidon tai eläinpoliisin vaatimukset. Valiokunnan mielestä voidaan alkoholipitoisten aineiden tuontikielto riittävästi perustella yleisen turvallisuuden ja terveydenhoidon vaatimuksilla. Sillä onhan kysymys näiden aineiden vapaan maahantuonnin samoin kuin valmistuksen ja myynnin ehkäisemisestä ') Valiokunnan harventama.

Alkoholilainsäädäntö. 13 meillä herännyt suorastaan näistä syistä. Ja lienee myönnettävä, että lopultakin kukin kansa itse on oikeutettu arvostelemaan, mitä se pitää turmiollisena terveydelleen ja vaarallisena turvallisuudelleen. Onhan Saksan valtakunta juuri tämmöisiin määräyksiin nojaten saanut aikaan ja voinut ylläpitää kiellon lihantuontia vastaan kaikista maista. Alkoholin turmiollisuus terveydelle sekä vaarallisuus hyvälle järjestykselle ja hyvinvoinnille yleensä lienee kuitenkin tieteellisesti paljon pätevämmin todistettu kuin sen lihan vahingollisuus, jota Saksan tuontikielto koskee, vaan jota siitä huolimatta muualla nautitaan. Mutta lukuunottamattakin tätä tuontikiellon yleistä perustetta, tarjoo sen lisäksi liittokirjan määräys valtion monopolista erikoisen oikeuden alkoholipitoisten aineiden maahantuonnin kieltämiseen, edellyttäen vain että kielto ulotetaan kaikkien maiden samanlaatuisiin tuotteisiin. Niinhyvin valiokunnan kuin eduskuntaesitysten lakiehdotukset sisältävät näet määräyksen, että alkoholipitoisten aineiden sekä valmistus että maahantuonti on oleva valtion yksinoikeus. Samanlaiset sopimukset kuin nämä Venäjän ja Itävalta-Unkarin väliset ovat tuontikieltoihin nähden voimassa myöskin Venäjän ja Saksan välillä. Kauppaliittokirja 10 p:ltä helmik. 1894 sisältää näet seuraavat säädökset:»v Artikla. Tcdomvaliokunnan mietintö n:o 2.»Article V. Sopimuksen tehneet valtiot sitoutuvat olemaan asettamatta esteitä molemminpuoliselle kauppaliikkeelle kumpasenkin maan välillä mitenkään kieltämällä tuon- Les parties contractantes s'engagent å n'empécher le commerce réciproque entré les deux pays par aucune prohibition (TimportatioBou d'exportation, et å ad-

14 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. tia ja vientiä, sekä myöntämään esteettömän kauttakuljetuksen, paitsi niillä teillä, jotka ovat suljetut tai suljetaan semmoiselta kuljetukselta. Poikkeusta myönnetään ainoastaan semmoisten tavarain suhteen, jotka toisessa sopimuksen telineessä valtiossa ovat tai tulevat olemaan valtion monopoolina, kuin myöskin semmoisten tavaralajien suhteen, joihin terveydenhoidon, eläinpoliisin tai yleisen turvallisuuden nimessä taikka myöskin muita erittäin tärkeitä näkökohtia silmällä pitäen erikoisia kieltotoimenpiteitä voidaan sovelluttaa. l )» mettre le transit libre, å 1'exception des voies qui ne sont ou ne seront pas ouvertes å ce dernier. Des exceptions ne pourront avoir lieu que pour les artides qui, sur le territoire de l'une ou de Vautre des po.rties contractantes, f ont ou f eroni 1'objet d'un monopole de l'etat, *) ainsi que pour certains artides qui, pour des motifs d'hygiéne, de police vétérinaire et de sécurité publique ou pour d'autres considérations de haute gravite> pourraient étre Vobjet de mesures de prohibitions exceptionnelles. l )» Tämä artikla on jäänyt muuttamatta siinä lisäsopimuksessa, joka 28 p. heinäk. 1904 tehtiin liittokirjaan 10 p:ltä helmik. 1894. Sen sijaan on VI artiklaan tehty lisäys, joka kuuluu:»niille (tuotteille) ei missään tapauksessa eikä millään verukkeella saa määrätä suurempia tahi muita maksuja, rasituksia, välillisiä tai välittömiä veroja,»en aucun cas et sous aucun motif ils (lesproduits) ne seront soumis å des droits, taxes, impöts ou contributions plus élevés on autres ni frappés de sur* ') Valiokunnan harventama.

eikä niitä myöskään saa panna muitten lisämaksujen tahi tuontikieltojen alaisiksi kuin mitkä ovat voimassa jokaisen muun maan yhtäläisiin tuotteisiin nähden. *» Alkoholilainsäädäntö. 15 taxes ou de prohibition dont ne soient atteints les produits similaires de tout autre pays. l )» Tämän lisäyksen kautta on puheenaolevan liittokirjan VI artikla saanut saman sisällyksen kuin edellä mainittu venäläis-itävaltalaisen liittokirjan II artikla. Venäjän ja' Saksan välillä on siis voimassa sama sopimus kuin Venäjän ja Itävallan välillä niin hyvin valtion monopoliin kuin yleiseen turvallisuuteen ja terveydenhoitoon nähden. Mutta sen lisäksi on määrätty, että muutkin»erittäin tärkeät näkökohdat» voivat aiheuttaa tuontikieltoja, joka lisäys ei voi olla vahvistamatta kummankin sopimuksen tehneen valtion oikeutta säätää kieltoa alkoholipitoisten aineiden maahantuonnille. Venäjän ja Ranskan enimmiltä osiltaan vielä voimassa olevassa kauppaliittokirjassa l prltä huhtik. 1874 sanotaan kohta ensimäisessä artiklassa, sittenkun on puhuttu kaupan ja merenkulun vapaudesta yleensä:»ymmärrettäväon kuitenkin tässä, että edellämainitut määräykset eivät mitenkään kumoa niitä erikoislakeja, sääntöjä ja asetuksia, jotka kaupankäynnin, elinkeinojen ja polisihoidon suhteen ovat kummassakin maassa voimassa ja kaikkia ulkomaalaisia yleensä koskevat». 1 } 1 Valiokunnan harventama.»il est entendu toutefois que les stipulations qui precédent ne dérogent en rien aux lois, ordonnances et réglements spéciaux en matiere de cömmerce, d'industrie et de police, en vigueur dans chacun des deux pays et applicables å tous.les étrangers en general*. 1 ]

16 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. Edelleen koskee tätä asiaa 16 näin kuuluva artikla:»toinen korkeista liittoutuvista Valloista ei saa toiselta kieltää minkään tavaran sisääntuontia tai ulosvientiä, jollei samaa kieltoa yksin ajoin käytetä jokaiselle muullekin vieraalle kansalle, tästä eroitettuina ainoastansa ne jonkun-aikaiset kiellot ja rajoitukset, joita toinen taikka toinen Valta kentiesi tarpeelliseksi katsoo sota-salatavarain suhteen taikka terveyspuoleisista syistä antaa.»»aucune prohibition å 1'importation ou å 1'exportation ne pourra étre établie par l'une des Hautes Parties contractantes å l'égard de 1'autre qui ne soit en méme temps applicable å toutes les autres nations étrangéres, excepté, toutefois, les prohibitions ou restrictions temporaires que l'un ou l'autre Gouvernement jugerait nécessaire d'etablir en ce qui concerne la contrebande de guerre ou pour des motifs sanitaires.» Nämä molemmat artiklat ovat vielä muuttamatta voimassa, ja niiden lisäksi on 29 p. syysk. 1905 tehtyyn lisäsopimukseen tullut määräys (14 artikla muutettuna), joka on täydelleen samanlainen kuin venäläisitävaltalaisen sopimuksen II ja venäläis-saksalaisen sopimuksen VI artikla, joista edellä on ollut puhe. Jos näitä Venäjän ja Ranskan välisiä sopimuksia kokonaisuudessaan verrataan niihin, joista on sovittu Venäjän ja Saksan sekä Venäjän ja Itävallan välillä, niin on yhteistä se, ettei mitään tuontikieltoa voida säätää, ellei sitä samalla uloteta kaikkiin muihin maihin. Erilaiset ovat sitävastoin määräykset siitä, minkälaiset tuontikiellot voivat tulla kysymykseen. Kun sopimukset Saksan ja Itävallan kanssa sisältävät sen rajoituksen, että ainoastaan valtion monopoli sekä terveydenhoidolliset ja turvallisuutta koskevat syyt ynnä (Saksaan nähden) muut

Alkoholilainsäädäntö. 17 erittäin tärkeät näkökohdat voivat kiellon aiheuttaa, niin ei Ranskan kanssa tehty sopimus sisällä mitään tällaisia rajoituksia, kun vain sama kielto ulotetaan»jokaiselle muullekin vieraalle kansalle». Merkille pantava on sekin, että tässä nämä kiellot nimenomaan erotetaan tilapäisistä»jonkun-aikuisista» kielloista ja rajoituksista. Näitä tilapäisiä kieltoja voipi kumpikin sopimuksen tehnyt valta 16 artiklan mukaan määrätä, vaikkei niitä muihin valtoihin ulotetakaan. Mitä Venäjän ja muiden valtojen välisiin kauppasopimuksiin tulee, niin ovat ne luonteeltaan vielä yleisempiä ja kunkin liittovaltion toimintavapautta vielä vähemmin rajoittavia. Niin säädetään Venäjän ja Italian välisessä vielä voimassa olevassa liitokirjassa 28 p:ltä syysk. 1863, senjälkeen kun kauppa- ja merenkulkuvapaudesta on sovittu, seuraavasti:»kuitenkin on ymmärrettävä, ettei edelläjmainitut määräykset mitenkään kumoa niitä erinäisiä lakia, sääntöjä ja asetuksia, jotka kaupankäynnin, elinkeinojen ja poliisihoidon suhteen ovat kummassakin maassa noudatettavat ja kaikkia ulkomaalaisia yleensä koskevat» (l art. viim. mom.).»il est entendu toutefois que les stipulations qui précédent ne dérogent en rien aux lois, ordonnances et réglements spéciaux en matiére dexommerce, d'industrie et de police, en vigueur dans chacun des deux pays et applicables å tous les etrangers en general. Samanlainen määräys oli jo aikaisemmin otettu Englannin kanssa 1859 sekä Belgian kanssa 1858 tehtyihin kauppasopimuksiin, ja tavataan se myöskin myöhempäin aikojen liittokirjoissa, esim. siinä, joka on tehty Portugalin kanssa v. 1895. Näistä asiakirjoista on valiokunta tullut siihen käsitykseen, että Venäjän kauppasopimukset vieraiden val- 2

18 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. tojen kanssa eivät millään tavalla saata olla oikeudellisena esteenä alkoholipitoisten aineiden tuontikiellolle Venäjän valtakuntaan. Epätietoista kyllä lienee, mitä vaatimuksia ulkovallat siinä suhteessa saattavat asettaa, mutta tukea näille vaatimuksille eivät kauppasopimukset näytä millään tavoin voivan antaa. Jos tahdottaisiin väittää, että nämä kauppasopimusten yleiset määräykset tuontikiellon mahdollisuudesta koskisivat vain niitä tuontiesineitä, joita ei ole liittokirjaan kuuluvassa erikoisessa tullitariffissa mainittu, mutta ei niitä, joiden tuontitullista kauppaliitossa on sovittu (jommoisia ovat useimmat alkoholipitoiset aineet), vaan että täytyy edellyttää liittotariffissa mainittujen tavarain tuonnin pitävän olla sallittuna, niin on siihen vastattava, ettei tämmöiseen sopimuksen sisällykseen sanallakaan liittokirjoissa viitata. Päinvastoin osoittavat näissä kirjoissa käytetyt lausetavat, että asia ei ole näin ymmärrettävä. Puhutaanhan niissä tavaroista,»jotka ovat tahi tulevat olemaan valtion monopoolina» (les monopoles d'etat actuellement en vigeur ou qui pourraient etre établis å l'avenir» ja toisessa paikassa: qui font ou feront 1'objet d'un monopole de l'etat). Aikaisempien sopimusten suomalaisessa tekstissä tämä seikka tosin ei tule yhtä selvästi näkyviin; niinpä puhutaan venäläis-ranskalaisessa liittokirjassa niistä erikoislaeista, säännöistä ja asetuksista,»jotka ovat kummassakin maassa voimassa». Mutta niissäkin on ranskalaisen tekstin mukaan ajatus sama eli se, että on puhe myöskin siitä, mitä vastaisuudessa mahdollisesti säädetään. Tätä ei voitane muuten ymmärtää, kuin että liittotariffissa mainittujakin tavaroita saattaa kohdata tuontikielto, jos ne esim. muuttuvat valtion monopoliksi. Mutta mitä epäilyksiä tässä kohden ehkä saatettaneekin tuoda esiin, niin on huomattava, että ne erityisesti Suomeen nähden ovat kaikkea merkitystä vailla,

Alkoholilainsäädäntö. 19 koska kauppasopimuksiin kuuluvat liittotariffit eivät vaikutukseltaan ulotu meidän maahamme. Suomi on eri tullialue, jolla on oma, Keisarikunnan n. s. yleisestä tariffista erillään oleva tullitariffinsa, ja puheena olevat liittotariffit ovat sovitut nimenomaan ja ainoastaan Keisarikunnan tariffin pohjalla ja siihen liittyen. Että tämä seikka selvästi on tällä tavoin käsitetty kauppasopimuksia tehtäessä, näkyy myös erinäisiin liittokirjoihin kuuluvista asiakirjoista. Niinpä on venäläis - saksalaiseen liittokirjaan vuodelta 1894 liitetty kirjelmäin vaihto, jossa Venäjän hallitus, ilmoitettuaan Saksan hallitukselle aikomuksensa olevan korottaa Suomen tullit yhdenmukaisiksi Keisarikunnan tullien kanssa, m. m. lausuu:»tämä on ymmärrettävä niin, että Venäjän ja Saksan välillä 29 p:nä Tammikuuta (10 p:nä Helmikuuta) 1894 päätetyn kauppa- ja merenkulkuliittokirjan ynnä tämän erottamattomana osana olevan loppupöytäkirjan ensimmäisen osan säännösten vaikutus ulotetaan Suomen Suuriruhtinaskuntaan kaikissa soveltuvissa osissa sekä erittäinkin mikä koskee liittokirjan 6, 9 ja 13 artiklan määräyksiä». Tässä on siis selvään sanottu, että liittokirjan määräykset yleensä ulottuvat. Suomeen; mutta samalla on tehty nimenomaisia rajoituksia tähän ulottumiseen. Rajoitus sisältyy sanoihin»kaikissa soveltuvissa osissa». Mitkä osat ovat näitä soveltuvia, mitkä eivät, siitä saattanevat mielipiteet joissakin yksityiskohdissa olla eriäviä. Mutta selvältä näyttää, että ainakin liittotariffi, jossa mainitaan, mikä tulli eri tavaroille saadaan panna, ei voi kuulua näihin soveltuviin osiin. Tämä ilmenee siitä, että Suomen tullitariffi on rakennettu aivan erilaisille perusteille kuin Venäjän: toisessa tariffissa on tulli määrätty brutto-, toisessa nettopainon mukaan, toisessa painon, toisessa kappaleluvun mukaan j. n. e., puhumattakaan erilaisesta raha- ja painoyksiköstä. Venäjän tariffin tarkka»soveltaminen» Suomeen käypi tästä syystä mahdottomaksi. Eikä sitä todellisuudessa ole

20 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. tapahtunutkaan. Suomen tulli muutamista tavaralajeista on venäläistä tullia korkeampi, semmoisistakin, joiden tuontitulli Venäjälle on määrätty liittotariffissa. Tällaisia tavaroita ovat esim. väskynät ja kuivatut luumut, erinäiset säilykkeet, alkoholittomat hajuvedet y. m. puhumattakaan v. 1906 korotetusta väkijuoma tullista, josta tuonnempana enemmän. Sitä paitsi sisältää äsken mainittu kirjelmä selvän viittauksen siihen, että asianomaiset itse ovat olleet sitä mieltä, että tullitariffi ei ole mikään noita»soveltuvia osia», joihin nähden kauppaliitto koskee Suomea. Siinä sanotaan nimenomaan, että loppupöytäkirjan ensimäisen osan säännösten vaikutus ulotetaan soveltuvissa osissa Suomeen. Nyt on kuitenkin tariffiasioita käsitelty loppupöytäkirjan myöhemmissä osissa eikä ensimäisessä. On siis ilmeistä, että on tahdottu välttää tariffin vaikutusten ulottamista Suomeen. Samanlaiset kysymyksessä olevaa seikkaa koskevat asiakirjat, kuin venäläis-saksalaiseen kauppasopimukseen, liittyvät myös venäläis-portugalilaiseen. Muihin voimassa oleviin kauppaliittoihin nähden ei tosin tällaista nimenomaista välipuhetta ole tehty, mutta että nekin tässä kohden ovat samoin ymmärrettävät ja ymmärretytkin, on luonnollista, kun ne kerta yleensä ovat samanluontoiset, kuin ylempänä mainitut, ja niissä käytetyt lausumatavat kauttaaltaan samanlaiset. Mitä erityisesti venäläis-ranskalaiseen sopimukseen tulee, on asiaa valaisemaan omansa se kirjelmäin vaihto, joka tapahtui Venäjän ja Ranskan viranomaisten kesken Suomen väkijuomatullm korottamisen johdosta vuonna 1906. Merkille pantakoon erittäin Venäjän kauppaministerin Filosofoffin lausunto Ranskan hallituksen uhkauksen johdosta, että Suomesta tuoduille tavaroille Ranskassa pantaisiin tulli yleisen eikä alennetun tariffin mukaan.

Alkoholilainsäädäntö. 21 Kauppaministeri lausuu:»pitäen siis selvänä, että Venäjän ja Ranskan välillä tätä nykyä voimassa olevan kauppasopimuksen vaikutus ehdottomasti ulottuu myöskin Suomen Suuriruhtinaskuntaan, joka on yhtenä Venäjän valtakunnan erottamattomana osana, katson minä tarpeelliseksi kosketella vielä sitä kysymystä, onko Suomessa tapahtunutta muutamista väkijuomista suoritettavan tuontitullin korottamista pidettävä sellaisena syynä, joka oikeuttaisi Ranskan hallituksen toteuttamaan aikomuksensa sovelluttaa Suomen vientitavaroihin nähden Ranskan yleisen tullitaksan määrämiä tullimaksuja. Tässä suhteessa katsoisin minä asianmukaiseksi saattaa Ranskan lähettilään tietoon, että hänen hallituksensa suunnittelemia toimenpiteitä voitaisiin pitää oikeutettuina ainoastaan siinä tapauksessa, jos meidän puoleltamme olisi tavalla tai toisella rikottu kauppaliittokirjan määräyksiä. Kysymyksessä olevassa tapauksessa en minä kuitenkaan havaitse sellaista rikkomista tapahtuneen, sillä Suomen yhdistäminen tulliasioihin nähden Keisarikuntaan sekä Suomen tullitaksassa tapahtuvien osittaisten muutosten tekeminen kuuluu ehdottomasti Keisarillisen Venäjän hallituksen autonomisiin oikeuksiin, eikä ylempänä mainittu Suomen tullitaksan sisältämien tullierien korottaminen, joka on yleistä laatua oleva toimenpide, ole suinkaan tähdätty yksinomaan Ranskan etuja vastaan. Edellisen nojalla en minä voi pitää Ranskan hallituksen esittämää vaatimusta, että Suomen tullitaksan määräämät tullimaksut olisivat monista tavaroista alennettavat, perustuvana nykyään molempien valta : kuntain välillä voimassa olevan kauppaliittokirjan säädöksiin, vaan olisi mainitun hallituksen uhkaus sovelluttaa Suomesta tuotuihin tavaroihin nähden yleisen tullitaksan määräyksiä, jos tuo uhkaus pantaisiin täytäntöön, pidettävä suoranaisena Syyskuun 16 /29 p:nä 1905 tehdyn sopimuskirjan rikkomisena.»

22 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. Kiinnittämättä huomiota asiakirjan muuhun sisällykseen, katsoo valiokunta tästä lausunnosta käyvän selville että sen mukaan l:o venäläis-ranskalainen sopimus yleensä ulottuu Suomeen ja takaa meille enimmän suositun kansan oikeudet ja edut kauppasuhteissamme Ranskaan, samalla velvoittaen Suomen myöntämään Ranskan kaupalle samat edut; ja että 2:o Suomen tullitariffiin voidaan, kauppasopimusta sillä rikkomatta, tehdä Venäjän liittotariffista riippumattomia muutoksia, kun ne vain ulotetaan kaikkiin ulkomaihin yhtäläisesti. Mainittakoon myöskin, että Ranska puolestaan ei ole vedonnut venäläiseen liittotariffiin, kun se on puheenalaista tullinkorotusta vastustanut. Se seikka, että erinäiset alkoholipitoiset aineet ovat Venäjän liittotariffissa mainitut, ei siis pane estettä näiden tavarain tuonnin kieltämiselle Suomessa, aivan riippumatta siitä mikä tämän seikan vaikutus saattaa olla Keisarikuntaan nähden. Se tulkitseminen, joka on meillä julkisuudessakin esitetty, että näiden aineiden mainitseminen Venäjän tariffissa tosin ei tiedä sitä, että sama tulli olisi niille pantava Suomessa, vaan kuitenkin voisi sisältää sen, että näiden aineiden tuonti Suomeen on oleva sallittu, tuntuu perin mielivaltaiselta ja omituiselta. Liittokirjat eivät anna tällaiselle käsitykselle pienintäkään tukea. Kysymys siitä, voiko tuontikielto tulla kysymykseen yksin Suomessa, niin kauvan kuin sitä ei ole olemassa Keisarikunnassa, ei valiokunnan mielestä kaipaa enempää selvitystä, varsinkin katsoen siihen, että Suomi, niinkuin edellä jo huomautettiin, on erityinen tullialue, jolla on omat ulkomaisten tavarain tuontia koskevat määräyksensä. Onhan sitä paitsi Suomessa jo kauvan ollut voimassa palo viinan tuontikielto, vaikka tämän tavaran tuonti Keisarikuntaan on sallittu, eivätkä kauppaliitot tähän asianlaitaan ole millään tavalla vaikuttaneet.

Alkoholilainsäädäntö. 23 Edellisessä on ollut kysymys alkoholipitoisten aineiden tuontikiellosta. ainoastaan mikäli se kohdistuu ulkovaltoihin. Mitä tulee Suomen kauppasuhteisiin Keisarikuntaan, on ilmeistä että kieltolaki tekee näistä suhteista 29 p. toukok. 1897 annettuun asetukseen sisältyvän sopimuksen muuttamisen tarpeelliseksi. Tarvittavan muutoksen aikaansaaminen valiokunnan mielestä kuitenkin tuskin saattaa kohdata vaikeuksia Keisarikunnan puolelta siihen nähden että denaturoimattomien alkoholipitoisten aineiden tuonnin arvo Venäjältä Suomeen supistuu noin 20,000 30,000 markkaan vuodessa. Mitä taas denaturoitua alkoholia sisältävien aineiden tuontiin Venäjältä tulee, ei sekään ole mainittavan suuri eikä sitäpaitsi kieltolaki sitä vähentäne. Yleisen kieltolain kannan hyväksyttyään on valiokunta ryhtynyt tarkastamaan alussa mainittuja lakiehdotuksia sellaisinaan. Niistä n:ot l, 2, 5 ja 14 sisältävät ehdotukset laiksi alkoholipitoisten aineiden valmistamisesta, maahan tuomisesta, myymisestä ja kuljettamisesta, jota paitsi n:o 2:ssa myöskin on ollut määräyksiä sellaisten aineiden varastossapidosta. Edustajain Viljakaisen y. m. allekirjoittama esitysehdotus n:o 17 poikkeaa edellämainituista esitysehdotuksista sikäli, että se käsittää kaksi eri lakiehdotusta, nimittäin toisen juovutusjuomain kieltolaiksi sekä toisen laiksi palo- ja väkiviinan valmistuksesta, kaupasta ja maahantuonnista tieteellisiin tarkoituksiin ja teollisuuden tarpeeksi. Kun puheenalaiset lait kumpikin on ehdotettu eduskunnan myötävaikutuksella säädettäviksi, olisi valiokunnan mielestä niihin sisältyvien eri määräysten yhdistäminen yhteen lakiin arveluttava ainoastaan siinä tapauksessa, että siten yhdistettäisiin eriluonteisia asioita, joista toiset voisivat muodostua jarruksi toisten hyväksymiselle.

24 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. Tässä asianlaita ei kuitenkaan ole sellainen, vaan ovat molemmat lakiehdotukset toistensa välttämättömänä täydennyksenä pidettävät. Näin ollen valiokunta on katsonut parhaaksi tehdä vain yhden yhtenäisen alkoholipitoisia aineita koskevan lakiehdotuksen. Kysymyksen noustua, mikä noista neljästä jäljellä olevasta lakiehdotuksesta olisi pantava käsittelyn pohjaksi, on valiokunnassa sovittu toimittamaan asian käsittely Raittiuden Ystäväin seuran valmistaman ja edustaja Hilma Räsäsen y. m. eduskuntaan jättämän esitysehdotuksen n:o l johdolla. Kun ne yleiset näkökohdat, joiden mukaan valiokunta on ehdotuksensa kieltolaiksi valmistanut, käyvät ilmi siitä, mitä edellä on sanottu, samoin kuin niistä asiakirjoista, joihin ylempänä on viitattu, katsoo valiokunta voivansa käydä suorastaan perustelemaan laatimansa lakiehdotuksen eri pykäliä, mikäli se on havainnut siihen erikoista aihetta olevan. 1. Jotta jokainen, joka aikoo kysymyksessä olevaan lakiin tutustua, heti sitä lukemaan ryhtyessään saisi selvän käsityksen, mistä siinä on puhe, on valiokunta pitänyt oikeana, että jo l :ään otetaan tätä tarkoittava määritelmä. Siksi alkoholipitoisuuden rajaksi, joka erottaa tämän lain alaiset alkoholipitoiset aineet miedommista, valiokunta ehdottaa 2 /o- Lienee tosin mahdotonta aivan tarkoin määrätä, mikä alkoholipitoisuus on juovuttava, mikä ei, koska tämä riippuu eri elimistöjen erilaisesta alttiudesta alkoholimyrkytykselle ja erilaisesta kyvystä nauttia suuria määriä juovutusjuomia. Valio-

Alkoholilainsäädäntö. 25 kunta on kuitenkin pitänyt tärkeänä pysyä pikemmin ala- kuin yläpuolella keskimääräistä rajaa, koska koko lain vaikutus olisi mitätön, jos raja asetettaisiin liian korkealle. Ruotsissa on huolellisten tutkimusten jälkeen asetettu verosta vapaan ja verotettavan mallasjuoman rajaksi 2 */4 /o> joten 2 % ei liene kieltolakia säädettäessä pidettävä liika alhaisena prosenttimääränä. Edelleen on lisätty tähän pykälään säännös, ettei vierreväkevyys saa nousta yli viiden prosentin Ballingin asteikon mukaan, ellei erityisiin varokeinoihin ryhdytä sen varalle, että alkoholipitoisuus jälkikäymisen kautta menisi yli 2 %:n rajan. Tämä lisäys on katsottu tarpeelliseksi siitä syystä etteivät mallasjuomatehtailijat päästäisi kauppaan mallasjuomaa, joka tosin valmistettaessa ei olisi kahta prosenttia väkevämpää, mutta joka käymisen kautta voisi saavuttaa sitä suuremman väkevyyden. Valiokunnassa on esitetty mielipide, että tässä pykälässä sanojen:»alkoholipitoisilla aineilla» asemesta olisi käytettävä sanaa»juovutusjuomilla». Myöntäen tämän nimityksen olevan edellistä kansanomaisemman, katsoo valiokunnan enemmistö kuitenkin, kun kaikkea lääkinnöllisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarpeisiin käytettävää alkoholia ei kernaasti voi kutsua juovutusjuomaksi, tässä pykälässä samaten kuin koko laissa ja sen nimekkeessä olevan käytettävä sanoja : alkoholipitoiset aineet. 2 - Kun alkoholipitoisia aineita vielä ehdottomasti tarvitaan lääkinnöllisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarpeisiin, on valiokunta katsonut sopivammaksi sovittaa pykälän tätä koskevat sanat myönteiseen muotoon, joten alkoholiliike esiintyy sallittuna, mutta ainoastaan laakinnöllisten, teknillisten ja tieteellisten tarpeiden tyydyt- Talousvaliohinnan mietintö n:o 2.

26 1907. Edusk esit. mietintö n:o 1. tämistä varten. Jotta kaikellainen luvaton alkoholiliike tässä pykälässä kiellettäisiin ja siirrettäisiin rangaistavain liikkeiden piiriin, on valiokunta katsonut tarpeelliseksi valmistuksen, maahantuonnin ja myynnin rinnalle asettaa kuljetuksen ja varastossapidon sekä, siihen nähden että eräissä jälemmissä pykälissä on tehty ero varastossapidon ja säilytyksen välillä, myöskin säilytyksen. 3. Jotta maassa sallitun alkoholiliikkeen valvonta voitaisiin järjestää mitä täydellisimmäksi ja tarkimmaksi sekä yksityisestä voitonhimosta johtuvat väärinkäytökset tämän liikkeen harjoittamisessa välttää, on valiokunta samoin kuin esitysehdotusten tekijät katsonut välttämättömäksi, että alkoholipitoisten aineiden valmistus ja maahantuonti julistetaan valtion yksinoikeudeksi. Useimmissa käsiteltävinä olleissa esitysehdotuksissa on valtion sallittu luovuttaa tämä oikeutensa, niinkuin valtion monopoliin nähden on monesti ulkomaalla tapahtunut, osittain tai kokonaan yhdelle tahi useammalle erityisen valvonnan alaiselle yhtiölle. Onpa ehdotettu tällaisen luovuttamisoikeuden laajentamista niinkin pitkälle, että luovutus saisi tapahtua myöskin yksityiselle. Mutta toisaalta on valiokunnassa ilmennyt epäilyksiä kaikkeen luovuttamisoikeuteen nähden. Kun tiedetään, miten joskus raittiuden edistämistä varten perustetut yhtiötkin, jotka ovat saaneet alkoholi] uomain kaupan kaupungeissa monopolikseen, kaikista määräyksistä huolimatta, pitävät sellaista kauppaa tulolähteenä, ovat toiset valiokunnan jäsenet tahtoneet luovuttamisoikeuden valtiolta kokonaan kieltää. Tätä kieltoa on sen lisäksi perusteltu sillä, että yhtiöt voisivat korottaa alkoholipitoisten aineiden hinnat luonnottoman korkealle ja ettei ole olemassa vakuutta siitä, voisivatko tai tahtoisivatko yhtiöt täyttää Talowvaliokuiwian mietintö n:o 2.

Alkoholilainsäädäntö. 27 asianmukaisesti velvollisuutensa alkoholipitoisten aineiden tarpeen tyydyttämiseen nähden. Luovutusoikeuden puolustajat taas ovat kiinnittäneet huomionsa pääasiallisesti siihen seikkaan, että valtion harjoittama liike tavallisesti tulee hyvin kalliiksi ja hankalaksi j a että muutenkin on katsottava vähemmän soveliaaksi, että valtio itse harjoittaa puheenaolevaa liikettä. Äänestyksellä on asia ratkaistu sikäli, ettei valtion luovuttamisoikeutta ole sallittava. * Vaikka alkoholiliikeen harjoittaminen on annettava hallituksen huoleksi, on liikkeen rahallinen puoli jätettävä eduskunnan määräämisvallasta riipuvaksi. Sen vuoksi ehdottaa valiokunta, että senaatin on annettava eduskunnalle, joka järjestää tulo- ja menoarvion alkoholiliikettä varten, jokaisilla varsinaisilla valtiopäivillä erityinen tili tähän liikkeeseen käytetyistä varoista sekä siitä kertyneistä tuloista. 5. Sittenkun alkoholipitoisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus, säilytys ja varastossapito muihin kuin lääkinnöllisiin, teknillisiin tahi tieteellisiin tarpeisiin on tämän lain 2 :ssä kielletty, sekä niiden valmistus ja maahantuonti 3 ja 4 :ssä järjestetty, säädetään 5:ssä ja seuraavissa pykälissä, miten tällaisten aineiden myynti, maassa kuljetus, säilytys ja varastossapito saa laillisesti tapahtua. Aluksi puhutaan 5 :ssä, miten valtion myyntioikeus on järjestettävä. Siinä suhteessa jaetaan alkoholipitoiset aineet, olkootpa ne ulkomaalta tuotuja tahi kotimaassa valmistettuja, niin TalotisvcUiokuiwan mietintö n:o 2.

28 1907. Edusk. esit. mietintö n:o 1. tässä pykälässä kuin jälempänäkin, sellaisiin, joita ei ole denaturoitu (l mom.) ja denaturoituihin (2 mom.). Tällaiseen jakoon on näyttänyt olevan perusteellista aihetta, koska ero denaturoitujen ja denaturoimattomien alkoholipitoisten aineiden laadun välillä on erittäin suuri ja koska ensiksi mainittuihin kuuluvat monenlaatuiset tarveaineet muutoin olisi täytynyt asettaa samain ankarain määräysten alaisiksi, joita on pidetty välttämättöminä denaturoimattomiin alkoholipitoisiin aineisiin nähden. Valiokunta on ollut sitä mieltä, ettei kaikille sairaaloille eikä tieteellisille ja teknillisille laitoksille joiden käsite on varsin epämääräinen olisi myönnettävä oikeutta, kuten useimmissa esitysehdotuksissa on tehty, denaturoimattomani alkoholipitoisten aineiden vapaaseen saamiseen valtion varastoista. Mitä erittäin sairaaloihin tulee, on valiokunta pelännyt, että sanotunlainen vapaus voisi johtaa siihen, että sairaalain nimellä perustettaisiin laitoksia, joiden sivutarkoituksena olisi tilaisuuden tarjoaminen alkoholi]uomain nauttimiseen. Eikä väärinkäyttämisen vaara näytä olevan paljoa vähempi niiden monenlaisten teknillisten laitosten suhteen, joita pykälän ensimäisessä momentissa tarkoitetaan. Sentähden on valiokunta harkinnut tarkoituksenmukaiseksi jättää senaatin luvasta riippuvaksi, mille sairaaloille ja tieteellisille laitoksille on myönnettävä oikeus hankkia alkoholipitoisia aineita valtion, varastoista J «P ia mitkä teknilliset laitokset saavat tarkoituksiinsa käyttää sellaisia aineita. Mutta ettei apteekeille eikä sairaaloille ja tieteellisille laitoksille pantaisi turhanpäiväisiä vaikeuksia alkoholitarpeiden tyydyttämisessä, ei valiokunnan mielestä näytä tarvittavan määrätä mitään rajaa, jota vähemmän niille ei saisi kerrallaan alkoholipitoisia aineita antaa. Sitävastoin on valiokunta katsonut tällaisen alimman määrän voitavan säätää niihin laitoksiin nähden, jotka tar- Takmsvaliokumuvn mietintö n:o 2.

Alkoholilainsäädäntö. 29 vitsevat alkoholia teknillisten tuotteiden valmistamista varten. Denaturoituja alkoholipitoisia aineita on valiokunta katsonut voitavan myydä valtion varastoista niin hyvin jälleenmyyjille kuin yksityisille ostajille. Jottei valtio kuitenkaan olisi pakotettu luovuttamaan ostajille kuinka pieniä määriä tahansa, ehdotetaan 5 :n 2 momenttiin sellaista säädöstä, että senaatti saisi määrätä, minkälaisissa erissä tämä myyminen on tapahtuva. Tehdäkseen valtiolle mahdolliseksi myöskin ulkomaalta tuotujen denaturoitujen aineiden myynnin on valiokunta jättänyt pois muutamissa esitysehdotuksissa olevan määräyksen, että mainittujen aineiden tulisi olla voimassa olevien tai vasta annettavien määräysten mukaan denaturoituja. 6. Teknillisille laitoksille on 5 :n l momentin 2 kohdassa myönnetty oikeus valmistaa siinä mainittuja tuotteita. Tästä seuraa, että niille on myöskin annettava oikeus niitä myydä, ja on valiokunta siinä tarkoituksessa lisännyt tämän pykälän käsittelyn pohjana olleeseen esitysehdotukseen. Valiokunta on ollut sitä mieltä, että teknillisten laitosten tulisi saada myydä näitä valmisteitaan ainoastaan jälleenmyyjille. 7. Yhdenmukaisesti 5 :n l momentin l kohdan määräyksen kanssa säädetään tässä pykälässä, että apteekeista saadaan antaa alkoholipitoisia aineita, paitsi lääkemääräyksestä, ainoastaan sellaisille sairaaloille ja tieteellisille laitoksille, joista sanotussa lainpaikassa mainitaan. Koska kiireellisissä tapauksissa ja muutoinkin voi käydä välttämättömäksi lähettää lääkkeitä apteekista, on valiokunta jättänyt sanan»noudettavaksi», joka oli