Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi (Lugano II yleissopimuksen allekirjoittamisesta) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 6 päivänä heinäkuuta 2007 tekemä ehdotus neuvoston päätökseksi allekirjoittaa Euroopan yhteisön ja Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Sveitsin valaliiton ja Tanskan kuningaskunnan välillä tehty yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax Lainsäädäntöneuvos Maarit Leppänen
2 OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/2007/1247 KOMISSION EHDOTUS NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI ALLEKIRJOITTAA EUROO- PAN YHTEISÖN JA ISLANNIN TASAVALLAN, NORJAN KUNINGASKUNNAN, SVEITSIN VALALIITON JA TANSKAN KUNINGASKUNNAN VÄLINEN YLEISSOPI- MUS TUOMIOISTUIMEN TOIMIVALLASTA SEKÄ TUOMIOIDEN TUNNUSTAMI- SESTA JA TÄYTÄNTÖÖNP ANOSTA SIVIILI - JA KAUPPAOIKEUDEN ALALLA 1 Yleistä Tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomio i- den tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviilija kauppaoikeuden alalla oli vuoteen 2002 asti säännelty Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyllä niin sanotulla Brysselin yleissopimuksella. Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenvaltioiden ja Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvien valtio iden välillä 16 päivänä syyskuuta 1988 tehty yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla (ns. Luganon yleissopimus) pohjautui Brysselin yleissopimukseen. Luganon yleissopimuksella Brysselin yleissopimuksen määräykset on käytännössä ulotettu koskemaan myös EFTA-valtioita. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 22 päivänä joulukuuta 2000 asetuksen (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (ns. Bryssel I -asetus). Tämä asetus korvasi jäsenvaltioiden välisissä suhteissa soveltamisalallaan Brysselin yleissopimuksen ja siihen liittyvän pöytäkirjan tullessaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002. Bryssel I asetus on ulotettu koskemaan Tanskan kuningaskuntaa Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2005 allekirjoitetulla sopimuksella, joka on tullut voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007. Tällä hetkellä on siten voimassa toisaalta unionin jäsenvaltioiden välillä noudatettava Bryssel I asetus ja toisaalta siitä jossakin määrin poikkeava Luganon yleissopimus, jota puolestaan noudatetaan Islannin, Norjan ja Sveitsin välisissä suhteissa. Brysselin ja Luganon yleissopimukset ovat rinnakkaiset. Tästä syystä on syntynyt tarve muuttaa Luganon yleissopimuksen sisältöä vastaamaan uutta Bryssel I asetusta. Ennen kaikkea olisi tärkeää yhdenmukaistaa tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmää, jotta tuomioiden liikkuvuus mainittujen EFTAvaltioiden alueelle saadaan samalle tasolle. Luganon yleissopimuksen tarkistamisneuvotteluja käytiin sopimuspuolten välillä rinnakkain samaan aikaan kun neuvoteltiin Brysselin yleissopimuksen tarkistamisesta. Alun perin neuvotteluja on käyty sopimusvaltioiden välillä. Luganon yleissopimuksen tarkistamistekstistä on jo 27 ja 28 päivänä toukokuuta 1999 pidetyssä oikeus- ja sisäasiain neuvostossa päästy unionin jäsenvaltioiden välillä kertaalleen yhteisymmärrykseen. Amsterdamin sopimuksen voimaantulo 1 päivänä toukokuuta 1999 sekä Bryssel I asetuksen hyväksyminen rajoittivat jäsenvaltioiden toimivaltaa neuvotella kolmansien valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa yleissopimuksia, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanemista siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Jäsenvaltioiden enemmistö ja komissio eivät olleet yks i- mielisiä siitä, kuuluiko yleissopimuksen neuvotteleminen ja tekeminen yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan vai yhteisön yksinomaisen toimivallan piiriin. Toimivaltaan liittyvien epäselvyyksien vuoksi neuvottelut olivat keskeytyneinä vuoteen 2006 saakka. Yhteisöjen tuomioistuimen annettua 7 päivänä helmikuuta 2006 lausunnon, jonka mukaan yleissopimuksen tekeminen kuuluu kokonaan yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, neuvotteluja jatkettiin ja saatettiin päätökseen 28 päivänä maaliskuuta 2007. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen
3 liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan nojalla Tanska ei osallistu perustamissopimuksen IV osaston soveltamiseen. Sen tähden muun muassa oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa koskevat yhteisön säädökset eivät sido Tanskaa eikä niitä sovelleta Tanskassa. Tanska myös osallistuu uuteen Luganon yleissopimukseen erillisenä sopimuspuolena eikä Euroopan yhteisön jäsenvaltiona. Eduskuntaa on tiedotettu komission valtuuttamisesta ryhtymään yleissopimuksen tekemiseen tähtääviin sopimusneuvotteluihin ja komissiolle annettujen neuvotteluohjeiden sisällöstä kirjelmällä E 32/2002 vp. 2 Päätösehdotuksen sisältö Yleistä. Yhteisön ja muiden sopimuspuolien väliset neuvottelut on nyt saatu päätökseen. Tämän vuoksi komissio on laatinut asiakirjan KOM(2007) 387 lopullinen jossa se suosittaa, että Euroopan unionin neuvosto tekee päätöksen hyväksyä ja allekirjoittaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn Euroopan yhteisön ja Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Sveitsin valaliiton ja Tanskan kuningaskunnan välisen yleissopimuksen. Päätösehdotuksen sisältö. Neuvoston päätös sisältäisi kaksi artiklaa. Päätöksen 1 artiklassa hyväksyttäisiin yhteisön puolesta neuvotellun Luganon yleissopimuksen korvaavan Lugano II yleissopimuksen sisältö. Päätöksen 2 artiklassa neuvoston puheenjohtaja valtuutettaisiin nimeämään yksi tai useampi henkilö, jo(i)lla on valtuudet allekirjoittaa yleissopimus. Yleissopimuksen teksti on päätösehdotuksen liitteenä. Ehdotus ei sisällä päätöstä yleissopimuksen solmimisesta. Tämä merkinnee sitä, että komissio aikoo myöhemmin erikseen suosittaa neuvostolle tällaisen päätöksen tekemistä. 3 Lugano II yleissopimus Suhde Luganon yleissopimukseen. Yleissopimuksella ja siihen liittyvillä pöytäkirjoilla korvattaisiin 16 päivänä syyskuuta 1988 allekirjoitettu tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista yksityisoikeuden alalla koskeva Luganon yleissopimus ja siihen liittyvät pöytäkirjat sopimuspuolien välisissä suhteissa. Uuteen yleissopimukseen on sisällytetty Brysselin ja Luganon yleissopimusten tarkistamista pohtineen työryhmän saavuttamat tulokset sekä tietyt Bryssel I asetuksen ja Lugano II yleissopimuksen välisen suhteen edellyttämät tarkistukset. Luganon yleissopimuksen määräykset perustuvat Brysselin vuonna 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen määräyksiin. Koska eräät määräykset ovat vanhentuneet ja toiset osoittautuneet ongelmallisiksi ja epäjohdonmukaisiksi, sopimuspuolet aloittivat vuonna 1998 neuvottelut molempien sopimusten uudistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi. Varsinaiset neuvottelut yleissopimusten tarkistamiseksi saatiin päätökseen vuonna 1999. Nyt hyväksyttävä yleissopimus sisältää tarkistamisesta vastanneen työryhmän ehdotukset. Vastaavat ehdotuksen sisällytettiin aikanaan Bryssel I asetukseen. Uuden yleissopimuksen myötä nykyaikaistettaisiin eräitä Luganon yleissopimuksen tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevia määräyksiä sekä edistettäisiin ja nopeutettaisiin siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa Islannin, Norjan ja Sveitsin välisissä suhteissa. Erityisesti tuomioiden täytäntöönpanoa koskevan järje s- telmän muuttaminen Bryssel I asetuksen järjestelmää vastaavaksi edistäisi tuomioiden liikkuvuutta unionin jäsenvaltioiden ja EF- TA-valtioiden välisissä suhteissa. Tehdyt tarkistukset. Luganon yleissopimuksen määräyksiin tehdyt muutokset vastaavat Bryssel I asetukseen sisällytettyjä tarkistuksia. Eduskuntaa on Bryssel I asetuksen hyväksymisen yhteydessä tiedotettu yksityiskohtaisesti muutoksista ja niiden sisällöstä kirjelmällä U 41/1999 vp. Muutokset tuomioistuimen toimivaltaperusteita koskeviin määräyksiin. Lugano yleissopimuksen tuomioistuimen erityistä toimiva l- taa sopimusta koskevassa riita-asiassa koskevaa 5 artiklan 1 kohtaa muutettaisiin nykyistä määräystä vähemmän tulkinnanvaraiseksi. Muutoksen myötä tuomioistuimen toimivalta sopimusta koskevassa riita-asiassa määräy-
4 tyisi pääsääntöisesti yhden ja saman sopimusvelvoitteen mukaan eikä, kuten nykyisessä yleissopimuksessa, kanteessa tarkoitetun velvoitteen, joka voi olla esimerkiksi kauppahinnan maksaminen, suorituspaikan mukaan. Toimivalta tulee näin ollen käytännössä määräytymään sopimuksen luonteenomaisen suorituksen suorituspaikan mukaan. Uuden yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan vakuutuksenottajalla, vakuutetulla ja edunsaajalla olisi oikeus nostaa kanne kotipaikkansa tuomioistuimessa. Luganon yleissopimuksessa tämä oikeus on vain vakuutuksenottajalla. Uuden yleissopimuksen kuluttajasopimuksia (15 17 artiklat) koskevia toimivaltamääräyksiä on muutettu siten, että sähköisen kaupankäynnin yleistyminen on otettu huomioon. Lisäksi seuramatkat sisällytettäis iin uudessa yleissopimuksessa kuluttajasopimuksia koskevien toimivaltasäännösten soveltamisalaan. Toimivaltasäännökset työsopimuksia koskevissa riita-asioissa on ehdotuksessa koottu omaan 5 jaksoonsa (18 21 artiklat) muuttamatta määräyksiä sisällöllisesti. Kiinteistön sijaintipaikan mukaisen tuomioistuimen toimivallan poikkeamisen edellytyksiä on tehty joustavammiksi enintään kuusi kuukautta kestävien vuokrasopimusten osalta (22 artiklan 1 kappale). Oikeushenkilön kotipaikka määriteltäisiin yleissopimuksessa (60 artikla). Kotipaikka olisi paikkakunta, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka. Lisäksi sopimusta tuomioistuimen toimivallasta koskeva määräystä muutettaisiin (23 artikla). Lis pendens määräyksen muuttaminen. Kanteen vireilläoloa koskevassa 30 artiklassa määrättäisiin erikseen kanteen vireilletuloajankohdasta. Näin määräyksestä on pyritty tekemään oikeudenmukaisempi. Yksinkertaistettu eksekvatuurimenettely. Uuden yleissopimuksen myötä annettujen tuomioiden täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaa menettelyä eli niin sanottua eksekvatuurimenettelyä kevennettäisiin ja nopeutettaisiin. Luganon yleissopimuksen mukaista menettelyä on pidetty hitaana ja monimutkaisena muun muassa sen vuoksi, että ulkomaalaisen tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden tutkivan tuomioistuimen on viran puolesta selvitettävä mahdollisten tunnustamisen ja täytäntöönpanon epäämisperusteiden eli kieltäytymisperusteiden olemassaolo. Lisäksi eksekvatuuripäätöstä hakevalta vaadittavaa selvityksen määrää on pidetty liian suurena. Uuden yleissopimuksen mukaan ensimmäisen asteen toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen, jonka tehtävänä on todeta tuomion täytäntöönpanokelpoisuus, ei tule omasta aloitteestaan tutkia kieltäytymisperusteiden olemassaoloa. Tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on julistettava tuomio täytäntöönpanokelpoiseksi, jos se täyttää muotomääräykset. Kieltäytymisperusteet tutkittaisiin vasta muutoksenhaun yhteydessä. Kieltäytymisperusteita on vähennetty ja tiukennettu. Esitettävän selvityksen määrää vähennettäisiin siten, että kantajan tulee toimittaa täytäntöönpanoviranomaiselle vain oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta ja tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen antama, perustiedot ratkaisusta sisältävä todistus. Todistuksen laatimista varten ehdotetaan otettavaksi käyttöön vakiolomake. Lomakkeita olisi kaksi, yksi tuomioita ja toinen virallisia asiakirjoja varten. Siirtymämääräykset. Lugano II yleissopimuksen 63 artiklan siirtymämääräysten mukaan yleissopimusta sovellettaisiin vain sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, ja sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu sen jälkeen kun yleissopimus on tullut voimaan asiakirjan laatineessa valtiossa, sekä, jos pyydetään tuomion tai virallisten asiakirjojen tunnustamista tai täytäntöönpanoa, siinä valtiossa, jolle pyyntö on osoitettu. Jos oikeudenkäynti oli pantu vireille tuomion antaneessa valtiossa ennen yleissopimuksen voimaantuloa, tuomiot, jotka on annettu tuon ajankohdan jälkeen, on tunnustettava ja pantava täytäntöön yleissopimuksen määräysten mukaisesti, jos oikeudenkäynti tuomiovaltiossa oli pantu vireille sen jälkeen, kun Luganossa 16 päivänä syyskuuta 1988 allekirjoitettu yleissopimus oli tullut voimaan sekä siinä valtiossa, missä tuomio on annettu,
5 että siinä valtiossa, jolle pyyntö on osoitettu, tai muissa tapauksissa, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa sen valtion, missä tuomio on annettu, ja sen valtion, jolle pyyntö on osoitettu, välillä. Yleissopimuksen suhde Bryssel I asetukseen. Lugano II yleissopimus ei vaik u- ta siihen, miten Euroopan yhteisön jäsenvaltiot keskinäisissä suhteissaan soveltavat Bryssel I asetusta tai Brysselin yleissopimusta. Sopimus ei myöskään vaikuta yhte i- sön ja Tanskan välillä tehtyyn sopimukseen, jolla Bryssel I asetuksen säännökset on ulotettu koskemaan myös Tanskaa. Yleissopimuksen voimaantulo. Yleissopimuksen voimaantulosta määrätään loppumääräykset sisältävässä VIII osastossa. Yleissopimuksen 69 artiklan 1 kappaleessa todetaan, että yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan yhteisölle, Tanskalle sekä niille valtioille, jotka ovat Euroopan vapaakauppaliiton jäseniä silloin kun yleissopimus avataan allekirjoittamista varten. Yleissopimuksen tallettajavaltio olisi edelleen Sveitsi. Yleissopimus tulisi voimaan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun EY ja jokin EFTAvaltioista ovat tallettaneet ratifioimisasiakirjansa. Muiden sopimuspuolten osalta yleissopimus tulisi voimaan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun sanottu valtio on tallettanut ratifioimisasiakirjansa Sveitsin liittoneuvostoon. Yleissopimuksen suhde Brysselin yleissopimukseen. Lähtökohtaisesti Lugano II yleissopimus ei vaikuta siihen, miten Euroopan yhteisön jäsenvaltiot keskinäisissä suhteissaan soveltavat Brysselin yleissopimusta. Brysselin yleissopimusta sovelletaankin ede l- leen tiettyihin Euroopan ulkopuolisiin alue i- siin, jotka ovat jäsenvaltioiden aluetta tai joiden ulkosuhteista kyseiset jäsenvaltiota vastaavat. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Ranskan merentakaiset departementit Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique ja Réunion. Kyseistä tilannetta ei kuitenkaan pidetä täysin onnistuneena. Tämän vuoksi uuteen yleissopimukseen on sisällytetty mahdollisuus laajentaa Lugano II yleissopimuksen soveltamisalaa tietyille Euroopan ulkopuolisille alueille, jotka ovat osa jäsenvaltioiden aluetta tai joiden ulkosuhteista kyseiset jäsenvaltiot vastaavat. Jos Lugano II yleissopimuksen soveltamisalaa tällä tavoin laajennettaisiin, se korvaisi Brysselin yleissopimuksen Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkopuolella sijaitsevien alueiden keskinäisissä suhteissa. Jos sovellettavia sopimuksia olisi vähemmän, selkeyttäisi tämä osaltaan sopimuskenttää. 4 Bryssel I -asetuksen ja Lugano II yleissopimuksen väliset erot Luganon II yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen teksti on muutettu yle i- sesti Bryssel I -asetuksen mukaiseksi sekä tuomioistuimen toimivallan että tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta tietyin vähäisin mukautuksin ja selvennyksin. Nämä mukautukset ja selvennykset liittyvät muun muassa Euroopan yhteisön yksinoma i- sen toimivallan toteamiseen ja Tanskan erityisasemaan. Yhteisö aikoo tehdä julistuksen Lugano II yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä Bryssel I asetuksen 22 artiklan 4 kohdan täsmentämisestä siten, että EYtuomioistuimen oikeuskäytäntö teollis- ja tekijänoikeuksien merkitsemisestä rekisteriin tai tällaisten oikeuksien pätevyydestä sisällytettäisiin asetukseen. Julistuksen tarkoituksena on varmistaa, että Bryssel I asetuksen säännökset ovat yhdenmukaiset yleissopimuksen vastaavien määräysten kanssa. Muilta osin asetuksen ja yleissopimuksen väliset erot johtuvat siitä, että Bryssel I asetus on yhteisölainsäädäntöä ja yleissopimus on yhteisön ja yksittäisten valtioiden välillä tehty yleissopimus, joka on erikseen saatettava voimaan niin yhteisössä kuin sopimusvaltioissakin. Lugano II yleissopimusta on näin ollen muutettu vähemmän loppumääräysten ja pöytäkirjojen osalta kuin aikoinaan Bryssel I asetusta. 5 Yhteisön toimivalta Kuten edellä on todettu, yhteisön toimivaltakysymys on ollut yleissopimuksen osalta kiistelty. Suomi on suhtautunut kriittisesti
6 komission käsitykseen siitä, että toimivalta uuden yleissopimuksen laatimiseen kuuluisi yksinomaan yhteisölle. Helmikuun 27 ja 28 päivänä vuonna 2003 pidetyssä istunnossa neuvosto päätti pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta lausuntoa siitä, kuuluuko uuden Luganon yleissopimuksen tekeminen yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan vai yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin. Yhteisöjen tuomioistuin antoi 7 päivänä helmikuuta 2006 lausunnon 1/03, jonka mukaan uuden Luganon yleissopimuksen tekeminen kuuluu kokonaan yhteisön yksinoma i- seen toimivaltaan. Yleissopimusta ei näin ollen ratifioida eduskunnassa. Tanskan erityisaseman vuoksi Tanska osallistuu uuteen Luganon yleissopimukseen erillisenä sopimuspuolena eikä Euroopan yhte i- sön jäsenvaltiona. Tanskan on siis tavanomaiseen tapaan ratifioitava yleissopimus ja saatettava se sisäisesti voimaan. 6 Vaikutukset Suomen lainsäädä n- töön Luganon yleissopimus tuli Suomessa voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993. Tullessaan voimaan uusi Lugano II yleissopimus korvaa mainitun yleissopimuksen. Lugano II yleissopimuksen osapuolten välillä ryhdyttäisiin noudattamaan tuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa samanlaista menettelyä kuin mitä nyt noudatetaan Bryssel I asetuksen perusteella unionin jäsenvaltioiden välillä. 7 Ahvenanmaan toimivalta Lainkäyttöön ja tuomioiden täytäntöönpanoon liittyvä sääntely kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 23 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan. 8 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto on tukenut Lugano II yleissopimuksen tekemistä. Uuden yleissopimuksen määräykset ovat unionin neuvoston lokakuussa 2002 hyväksymien neuvotteluohje i- den mukaiset. Valtioneuvosto puoltaa Lugano II yleissopimuksen sisällön hyväksymistä ja sen allekirjoittamista. Komissio ei asiakirjassa suosita päätöksen tekemistä myös sopimuksen solmimisesta allekirjoittamisen lisäksi. Tämä merkinnee sitä, että se aikoo myöhemmin erikseen suosittaa neuvostolle tällaisen päätöksen tekemistä. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti myös tällaisen muodollisen päätöksen tekemiseen ja katsoo, ettei sen osalta ole enää tarpeellista erikseen informoida eduskuntaa. Tässä U- kirjelmässä esitetään kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen myös sopimuksen solmimiseen.