YLEINEN OHJE VKS:2007:4 syyttäjille Dnro 4/31/07 Annettu Säädösperusta 29.1.2007 YSL 3 2 mom. Kumoaa Voimassa VKS:2000:1 1.1.2007 alkaen VKS:2000:2 toistaiseksi VKS:2000:4 Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö 1. Yleistä Tällä ohjeella kumottavassa valtakunnansyyttäjän ohjeessa VKS:2000:1 on laajemmin lausuttu toimenpiteistä luopumisen tausta-arvoista ja tavoitteista. Nämä tulee edelleen ottaa huomioon syyttäjän toimivaltaa toimenpiteistä luopumiseen arvioitaessa, vaikka tässä ohjeessa ei enää toisteta sanottuja säännösten taustalla olevia jo vakiintuneita periaatteita ja tavoitteita. Toimenpiteistä luopumista koskevien säännösten tarkoituksen tunteminen on tärkeää, koska syyteharkintakäytännön yhdenmukaisuus on syyttäjäntoiminnassa hyvin keskeinen tavoite. 2. Päätösten laatimisesta ja niiden vastaajakohtaisuudesta Rikosasioiden diariointi- ja asianhallintajärjestelmässä (Sakari-järjestelmä) päätökset laaditaan asiakirjat tuottavassa LotusNotes -sovelluksessa (Notes). Osa tiedoista on kuitenkin päivitettävä erikseen diaarin sisältävän asioiden hallintajärjestelmän puolella. Asiakirjapohjissa on osa päätöksessä edellytetystä tekstistä valmiina. Pidemmissä perusteluissa on suositeltavaa käyttää lisäksi muitakin itse lisättäviä väliotsikoita. Väliotsikointi parantaa perustelujen luettavuutta ja mahdollistaa perustelujen selkeän jakamisen osakysymyksiin. Väliotsikoiden käyttö auttaa myös syyttäjää itseään tekstin jäsentämisessä ja asian johdonmukaisessa esittämisessä. Pääsääntöisesti jokaisesta esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuulustellusta henkilöstä, jota vastaan syyte jätetään nostamatta, on tehtävä erillinen syyttämättäjättämispäätös. Ns. prosessuaaliset syyttämättäjättämispäätökset ja seuraamusluonteiset syyttämättäjättämispäätökset tehdään eri asiakirjapohjille. Milloin samaa henkilöä on epäilty useasta eri rikoksesta, joista esimerkiksi jostakin rikoksesta syyte jätetään ajamatta
2 vähäisyysperusteella ja muista rikoksista ei ole näyttöä, seuraamusluonteisesta ja ei näyttöä -ratkaisusta on tehtävä eri päätökset. Poikkeuksellisesti voi yksittäistapauksessa olla perusteltua tehdä edellä mainituissa tilanteissakin vain yksi ratkaisu, jos päätöksen perustelut ovat näin olennaisesti paremmin ymmärrettävät. Tällöin Sakari-järjestelmään merkitään ensisijaisena pidettävä peruste. 3. Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö 3.1 Prosessuaaliset syyttämättäjättämispäätökset Sakari-järjestelmän ratkaisukoodi 02 (Syyttämättä jättäminen). Tunnistetiedot Syyttämättä jätetty Asianomistajat - Syyttäjäyksikön nimi, virkapaikan käynti- ja postiosoite sekä puhelin- ja telekopionumerot. - Päätöksen vuotuinen, yksikkökohtainen juokseva ratkaisunumero. - Päätöksen allekirjoituspäivä (= julkiseksitulopäivä) numeroin. - Syyttäjän asian diaarinumero (= asianro). Syyttämättä jätetyn sukunimi ja etunimet sekä syntymäaika. Henkilötunnuksen loppuosaa ei merkitä päätökseen. Oikeushenkilön nimi merkitään täydellisenä. Kaikkien asianomistajien, myös oikeushenkilöiden, nimet tulee merkitä täydellisinä. Tutkittu tai epäilty rikos ja lainkohdat - Rikosnimike - Tekoaika ja -paikka - Esitutkintapöytäkirjan numero ja - Lainkohta. Rikosnimike ja sitä vastaava lainkohta kirjoitetaan täydellisenä. Esim. Varkaus, Rikoslaki 28 luku 1 1 momentti. Lyhenteitä ei tule käyttää. Jos rikosnimikettä muutetaan, muutokset on tehtävä myös Sakari-järjestelmässä. Tapahtumatiedot Tapahtumatiedoissa kerrotaan ensin, mitä asiassa on tapahtunut tai epäilty tapahtuneen. Syyttämättä jätetyn henkilön yhteys tapahtumien kulkuun selostetaan lyhyesti eli kerrotaan, mitä syyttämättä jätetty henkilö on tehnyt tai mitä hänen on epäilty tehneen sekä millä perusteella juuri hänen on epäilty syyllistyneen asiassa rikokseen. Tapahtumatietoja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa. Päätöksen vakuuttavuus edellyttää myös tapahtumien kuvaukselta selkeyttä ja keskittymistä olennaisiin asioihin. Tapahtumatiedoissa ei saa kuvata epäolennaisia seikkoja
3 Tapahtumatietoihin sisällytetään myös poikkeuksellisen pitkät rikosnimikkeet tai asianomistajien nimet, jotka eivät mahdu omille kentilleen. Päätös Perustelut Päätöksen peruste esitetään suorasanaisena: - Jätän syytteen nostamatta, koska asiassa ei ole tapahtunut rikosta, - Jätän syytteen nostamatta, koska asiassa ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi, - Jätän syytteen nostamatta, koska epäillyn rikoksen syyteoikeus on vanhentunut tai - Jätän syytteen nostamatta, koska syyttäjällä ei ole asiassa syyteoikeutta. Perustelut tulee esittää yleiskielellä. Niissä ei pääsääntöisesti ole syytä käyttää ammattisanoja eikä harvinaisia vierasperäisiä sanoja. Samoin pelkkä viittaus esimerkiksi johonkin korkeimman oikeuden ratkaisuun jättää asianosaiset tietämättömiksi perustelujen todellisesta sisällöstä. Mitä lievempi epäilty rikos on, sitä suppeammat perustelut yleensä riittävät. Vastaavasti mitä vakavampi rikos on tai mitä epäselvempi ja monimutkaisempi asia on, sitä tarkemmin perustelut on esitettävä. Myöskään perusteluja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa. - Ei rikos Päätös tehdään tällä perusteella silloin, kun syyttäjän käsityksen mukaan kaikki asian oikeudelliselle harkinnalle merkitykselliset seikat ovat tulleet riittävästi selvitetyiksi, mutta tunnusmerkistötekijän, syyllisyyden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisen vuoksi asiassa ei ole kyseessä rikos. Perusteluissa on tällöin lausuttava, mikä tunnusmerkistötekijä ei täyty tai mistä rikoksen rakenneosan puutteesta on kysymys. Esimerkiksi petoksessa ei toteudu jokin rangaistussäännöksessä edellytetyistä tunnusmerkistötekijöistä hyötymistarkoitus, erehdyttäminen, erehdyksen vallassa tehty disponointi tai vahingon aiheutuminen. Rangaistusvastuun edellytykset voivat puuttua sen vuoksi, että tekijä on ollut tekohetkellä syyntakeeton. Oikeudenvastaisuuden puuttuminen voi tarkoittaa sitä, että tekijällä on ollut menettelynsä perusteena oikeutettu hätävarjelu tai pakkotila. Syyntakeisuuden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisesta on kuitenkin oltava esitutkinta-aineiston perusteella vakuuttava selvitys, jotta syyteharkinnassa voitaisiin päätyä syyttämättä jättämiseen sillä perusteella, ettei teko ole rikos. Valtaosassa tapauksia syyntakeisuuden arviointi kuuluu tuomioistuimelle ja usein myös oikeudenvastaisuutta koskeva harkinta sopii paremmin tuomioistuimen tehtäväksi. - Ei näyttöä Näyttö voi puuttua joko rikoksesta ylipäätään tai rikoksesta epäillyn syyllisyydestä siihen. Asian saattaminen syyteharkintaan esitutkintaviranomaisen toimesta on kuitenkin edellyttänyt, että asiassa on
- Syyteoikeus vanhentunut 4 rikokseen syylliseksi epäiltyjä henkilöitä. Päätöksen perusteluissa todetaan aluksi ne riidanalaiset kysymykset, joita syyttäjä pitää olennaisina epäillyn rikoksen kiistettyjen tai epäselvien tunnusmerkistötekijöiden täyttymisen osoittamisen kannalta. Tämän jälkeen selostetaan lyhyesti sekä syytettä tukeva että sitä vastaan puhuva näyttö. Keskeisintä perusteluissa on arvioida todistustosiseikkojen (todisteiden) näyttöarvoa. Syytteen nostamista tukevien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen punninnasta tulee ilmetä, miksi syyllisyyden tueksi esitetty näyttö ei riitä syytteen nostamiseen eli miksi syyttäjä on esitetyn näytön perusteella päätynyt ratkaisussa kerrottuun johtopäätökseen. Vaikeissa näyttökysymyksissä arvioinnilla on keskeinen merkitys ratkaisun perustelujen vakuuttavuudelle ja yksinkertaisissa asioissa arviointi selventää asianosaisille päätöksen perusteita. Näytön arvioinnin perusteella tehdyssä johtopäätöksessä kerrotaan, mistä tunnusmerkistötekijästä ei ole ollut riittävää näyttöä. Arvioinnin ja johtopäätöksen teko on ei näyttöä -päätöksen tärkein osa. Ellei syytettä tukevaa näyttöä juuri ole, sekin tulee todeta ja samalla kertoa, miksi syyttämättä jätettyä henkilöä oli kuultu syylliseksi epäiltynä. Koska syyttäjän harkinta perustuu vain kirjalliseen aineistoon, kovin hienojakoiseen arviointiin eri henkilöiden kertomusten luotettavuudesta ei ole syytä mennä. Päätöksessä ei tule toistaa eri henkilöiden esitutkintakertomuksia, vaan olennaista on esittää syyttäjän esitutkinnassa ilmenneestä näytöstä tekemät johtopäätökset. Perusteluihin merkitään, minkä rikoslain 8 luvun säännöksen nojalla ja milloin syyteoikeus on vanhentunut. Perusteluissa ei oteta kantaa epäillyn syyllisyyteen. Jos peruste esiintyy yhdessä näyttöperusteen kanssa, on viimeksi mainittu ensisijainen, koska sitä on pidettävä vastaajan kannalta edullisempana vaihtoehtona. - Ei syyteoikeutta Päätös tehdään tällä perusteella, milloin kysymyksessä on syyttäjän käsityksen mukaan asianomistajarikos eikä asianomistaja ole määräajassa esittänyt syyttämispyyntöään tai hän on peruuttanut sen taikka muutoin luopunut syytteen nostamisesta. Päätös on laadittava aina kun kysymys syyteoikeuden puuttumisesta edellyttää syyttäjän oikeudellista harkintaa. Jos esimerkiksi varkautena tutkittu teko on syyttäjän käsityksen mukaan näpistys tai pahoinpitelynä tutkittu teko lievä pahoinpitely, tulee asiassa tehdä päätös tällä perusteella. Näin myös, jos kysymys on tilanteesta, jossa syyttäjällä olisi syyteoikeus erittäin tärkeän yleisen edun sitä vaatiessa. Perusteluissa esitetään ne seikat, joiden nojalla syyttäjä on katsonut, että syyteoikeus puuttuu. Allekirjoitus Allekirjoituksen yhteyteen tulee syyttäjän virka-asema ja nimen selvennys.
5 Jakelu Päätökseen merkitään kenelle päätös on lähetetty tiedoksi. Päätös on tehtävä ja annettava tiedoksi syyttämättä jätetylle ja asianomistajalle niin hyvissä ajoin, että asianomistajalle jää riittävästi aikaa ROL 1 luvun 14 :ssä tarkoitetun syytteen valmisteluun ja nostamiseen. Tiedoksianto on toimitettava postitse tai noudattaen mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Päätös lähetetään lisäksi tiedoksi asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle ja mahdolliselle rikosilmoituksen tehneelle tai asiassa kuullulle valvontaviranomaiselle. Syyttämättäjättämispäätökseen liitettävä ohje Järjestelmä tuottaa asianosaisille tarkoitetun ohjeen, joka liitetään päätökseen. 3.2 Seuraamusluonteiset syyttämättäjättämispäätökset Syyksi luettu rikos ja lainkohdat Sakari-järjestelmän ratkaisukoodi 03 (Seuraamusluonteinen syyttämättä jättäminen). Tunnistetietoja sekä syyttämättä jätettyä ja asianomistajia koskevat tiedot merkitään kuten edellä kohdassa 2.1. - Rikosnimike - Tekoaika ja -paikka - Esitutkintapöytäkirjan numero ja - Lainkohta. Rikosnimike ja sitä vastaava lainkohta kirjoitetaan täydellisenä. Jos rikosnimikettä muutetaan, muutokset tulee tehdä Sakarijärjestelmässä. Teonkuvaus Päätös Syyksi luettua rikosta koskeva teonkuvaus kirjoitetaan kuten haastehakemukseen. Päätöksen peruste esitetään suorasanaisena: - Jätän syytteen nostamatta rikoksen vähäisyyden perusteella, - Jätän syytteen nostamatta, koska teko on tehty nuorena henkilönä ja on johtunut ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta, - Jätän syytteen nostamatta, koska oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina, - Jätän syytteen nostamatta, koska rikos ei yhteisen rangaistuksen / aikaisemman rangaistuksen johdosta olennaisesti vaikuta kokonaisrangaistukseen. Mikäli syyttämättä jättäminen perustuu erityissäännökseen, peruste kerrotaan lyhyesti.
Perustelut Syyksi lukeminen 6 Perustelujen kirjoitustavassa noudatetaan edellä kerrottuja ohjeita (yleiskielen käyttäminen, perustelujen laajuus rikoksen vakavuuden mukaan ym). Mm. konkurrenssiperusteen osalta on tärkeää perustella ratkaisu niin, että se on ymmärrettävä lain säännöksiä tuntemattomalle asianosaiselle. Perustelut sisältävät erilliset osat syyksi lukeminen ja toimenpiteistä luopuminen, jotka on erotettava toisistaan väliotsikoilla. Tässä kohdassa todetaan, että vastaaja on syyllistynyt tiettyyn rikokseen ja esitetään ne perustelut, joiden nojalla rikos on luettu syyksi. Tunnustetuissa asioissa riittävät yleensä suppeat perustelut. Jos rikos on kiistetty, perusteluissa tulee esittää kiistämisen peruste ja ne syyt, joiden nojalla syyttäjä on pitänyt kiistämistä ilmeisen perusteettomana. Toimenpiteistä luopuminen Tässä kohdassa perusteluja esitetään ne syyt, joiden vuoksi toimenpiteistä on luovuttu eikä syytettä ole nostettu. Tarkoituksena ei ole toistaa lainkohdan sanamuotoa, vaan kertoa ne tosiasialliset seikat, joiden vuoksi lainkohdan sisältö toteutuu. - Vähäisyysperuste Virallinen syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä (ROL 1 luvun 7 :n 1 kohta). Syyttämättä jättämisen edellytyksenä on, että rikoksesta ei vakiintuneen yleisen tuomioistuinkäytännön perusteella ole in concreto odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Teon haitallisuudella tarkoitetaan sen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Haitallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon paitsi toteutuneet vahinkoseuraukset myös se vahinko, joka teosta olisi ennalta arvioitaessa todennäköisesti voinut syntyä. Tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavat tahallisuuden ja tuottamuksen eri asteet sekä useat rikoslain 6 luvussa mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet. Syyllisyys saattaa siten olla alentunut esimerkiksi painostuksen, uhan, provokaation tai houkutuksen takia. Myös toimiminen hätävarjelua, pakkotilaa tai kieltoerehdystä lähellä olevassa tilanteessa vähentää syyllisyyttä ja menettelyn moitittavuutta. Päätös syyttämättä jättämisestä perustuu kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon sekä teon haitallisuus että tekijän syyllisyys. Syyttämättä jättämisestä ei saa muodostua missään rikostyypissä sellaista rutiiniratkaisua, joka voitaisiin jo ennakolta tiedostaa ja ottaa käyttäytymisessä huomioon. Syyttämättä jättämisen tulee perustua aina kunkin yksittäistapauksen erityispiirteisiin. Syyttäjän on arvioitava, onko rikosta pidettävä rikoslajin normaalitapaukseen verrattuna vähäisenä. - Nuoruusperuste Virallinen syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta rikoksesta, jonka joku on tehnyt alle 18-vuotiaana, milloin siitä ei ole odotettavissa
7 ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja sen katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan (ROL 1 luvun 7 :n 2 kohta). Syyttämättä jättämisen edellytyksenä on, että rikoksesta ei vakiintuneen yleisen tuomioistuinkäytännön perusteella ole in concreto odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Ymmärtämättömyys liittyy kykyyn harkita tekoja ja ymmärtää niiden oikeudellinen ja tosiasiallinen luonne. Harkitsemattomuus ilmaisee tavoitteen sulkea syyttämättä jättämisen ulkopuolelle ennen kaikkea suunnitelmallinen ja harkittu lain rikkominen. Myös rikoslajilla voi olla arvioinnissa merkitystä, esim. väkivaltarikoksissa teon tosiasiallisen luonteen nuorenkin on katsottava yleensä ymmärtävän. Harkintavallan rajat ovat kuitenkin laajemmat kuin täysi-ikäisten kohdalla ja mm. omaisuusrikoksissa rikoksella aiheutettu vahinko voi olla suurempi kuin vähäisyysperusteen nojalla. Vaikka rikoksen uusiminen on usein syyttämättä jättämisen este, voi rikoksiin aikaisemminkin syyllistyneen teko esimerkiksi rikosten välillä kuluneen ajan, tekojen laadun taikka teko-olosuhteiden vuoksi yksittäistapauksessa johtua pikemminkin harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta. Mitä lähempänä vastaaja on rikosoikeudellisen vastuun 15 vuoden alaikärajaa, sitä painavampi on nuoruuden merkitys syyttämättä jättämisen harkinnassa. -Kohtuusperuste Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, virallinen syyttäjä saa sen lisäksi, mitä 7 :ssä säädetään, jättää syytteen nostamatta, milloin oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu tekijän toiminta rikoksensa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, rikoksesta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat (ROL 1 luvun 8 :n 1 kohta). Sekä kohtuusperusteen että konkurrenssiperusteen soveltaminen edellyttävät, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista. Vaikka edellytykset on nimenomaisesti mainittu vain näissä perusteissa, yleiseen ja yksityiseen etuun liittyvät näkökohdat otetaan huomioon myös muita perusteita sovellettaessa. Yleinen etu viittaa yleiseen oikeustajuntaan, järjestelmän legitiimisyyteen ja sen yleisestävyyteen liittyviin seikkoihin. Yleinen etu saattaa vaatia syytteen nostamista esimerkiksi tilanteissa, joissa syyttämättä jättäminen olisi rikoksen vakavuuden vuoksi ristiriidassa yleisen oikeustajunnan vaatimusten kanssa. Vastaavasti luottamus järjestelmän toiminnan yhdenvertaisuutta kohtaan saattaa edellyttää seuraamuskysymyksen käsittelyä tuomioistuimessa, jos esimerkiksi rikoksentekijä on yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa.
8 Tärkeä yksityinen etu liittyy asianomistajan taloudellisiin intresseihin, lähinnä rikoksella aiheutetun vahingon korvaamiseen taikka hallintatai käyttöoikeuksiin. Arvioitaessa yksityisen edun tärkeyttä on kiinnitettävä huomiota vahingon suuruuteen ja osapuolten taloudellisiin oloihin sekä asianomistajan mahdollisuuksiin saada vahinkonsa korvatuksi. Merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, onko vahingon kärsinyt luonnollinen henkilö vai sellainen oikeushenkilö, jolle vahingonkorvauskanteen ajaminen erikseenkään ei tuota erityisiä vaikeuksia. Asianomistaja voi myös saada korvauksen vahingostaan vakuutusyhtiöltä, joka voi toteuttaa takautumisoikeutensa eri oikeudenkäynnissä. Syyttämättä jättäminen voi nojautua kohtuusperusteeseen, jos rikoksentekijä on osallistunut tai pyrkinyt osallistumaan sovittelumenettelyyn tai muuten sopinut tai pyrkinyt sopimaan asiasta ja vahingon korvaamisesta asianomistajan kanssa. Sovittelu on erityisen suositeltava menettely asianomistajarikoksissa ja sellaisissa rikoksissa, jotka ovat luonteeltaan lähellä asianomistajarikosta. Kohtuusperuste voi soveltua tapauksiin, joissa tekijä on luopunut rikoksen jatkamisesta tai ehkäissyt tai poistanut taikka pyrkinyt ehkäisemään tai poistamaan rikoksensa vahinkovaikutukset. Syyttäjä voi ottaa huomioon sen, kuinka aikaisin rikoksentekijä on ryhtynyt tässä tarkoitettuihin toimiin ja kuinka oma-aloitteista hänen toimintansa on ollut. Tekijän pyrkimys edistää oman rikoksensa selvittämistä ei ole nimenomainen syyttämättä jättämisen peruste, mutta se voi vaikuttaa syyttäjän kokonaisharkintaan. Tekijän henkilökohtaiset olot puoltavat syyttämättä jättämistä, jos rikoksentekijä on vaikeasti sairas. Sama on tilanne silloin, kun rikoksentekijä tai hänelle läheinen henkilö on teon yhteydessä vakavasti loukkaantunut. Tekijän korkea ikä ei sinänsä ole syyttämättä jättämisen peruste, mutta se voi puoltaa syyttämättä jättämistä. Tarkoituksenmukaista saattaa olla jättää syyte nostamatta myös, jos rikoksentekijä on sijoitettuna laitoshoitoon. Tekijälle teosta koituneet ankarat viralliset tai epäviralliset seuraamukset, kuten kurinpitorangaistus tai työpaikan menetys, voivat olla kohtuussyistä syyttämättä jättämisen perusteena. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimet voivat olla toimenpiteistä luopumisen perusteena, jos rikoksentekijään kohdistetaan syyteharkinnan aikaan päihteiden käytön vieroittamiseen tarkoitettua hoitoa. Oikeudenkäynti ja rangaistus saattaisivat tällöin vaikuttaa epätarkoituksenmukaisesti hoitosuhteeseen. Säännöksen perusteluissa on esimerkkinä lainkohdassa tarkoitetuista muista seikoista mainittu asianomistajan nimenomainen toivomus siitä, ettei syytettä nostettaisi. Tällaisissa tapauksissa syyttäjän on varmistauduttava siitä, että asianomistaja on esittänyt toivomuksensa vapaasta tahdostaan. Perusteluissa on mainittu myös tilanne, jossa rikoksen syytteeseenpanoaika on kulunut miltei loppuun ja rikos on sattumanvaraisesti vasta tässä vaiheessa tullut
9 viranomaisen tietoon. Muissakin tapauksissa syyteoikeuden vanhentumisen läheisyys voidaan ottaa kokonaisharkinnassa huomioon. Jos rikoksentekijä on pysyvästi ulkomailla, mistä hänen haastamisensa oikeudenkäyntiin olisi työlästä ja tulokseltaan epävarmaa, toimenpiteiden epätarkoituksenmukaisuus voidaan ottaa huomioon muuna seikkana. Kohtuusperusteen soveltamisalaa ei ole rajattu vain lieviin rikoksiin. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä painavampia siihen liittyvien poikkeuksellisten olosuhteiden tulee kuitenkin olla, jotta syyttämättä jättäminen tulisi kysymykseen. Jos tekijään tai tekoon liittyy useita edellä kuvatuista erityisistä seikoista, joista mikään ei yksinään riitä syyttämättä jättämisen perusteeksi, syyttäjän on suoritettava kokonaisharkinta yhteisvaikutuksen arvioimiseksi. - Konkurrenssiperuste Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, virallinen syyttäjä saa sen lisäksi, mitä 7 :ssä säädetään, jättää syytteen nostamatta, milloin rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään (ROL 1 luvun 8 :n 2 kohta). Päätöksessä on mainittava ne muut rikokset, joista yhteinen rangaistus määrättäisiin, tai se aiempi ehdoton vankeustuomio, joka rangaistusta määrättäessä otettaisiin huomioon. Lisäksi on esitettävä arvio nyt syyttämättä jätetyn rikoksen vaikutuksesta kokonaisrangaistukseen. Yhteiskunnan voimavarojen käytön kannalta on edullista, että joistakin rikoksista voidaan jättää syyte nostamatta, kun muista rikoksista tuomittava rangaistus on riittävä seuraamus. Odotettavissa olevina rangaistuksina kysymykseen tulevat kaikki rangaistuslajit. Tässä harkinnassa huomioon voidaan ottaa sekä syyteharkinnassa että käräjäoikeudessa avoinna olevat asiat. Sen sijaan aikaisemmin tuomittuna rangaistuksena tulee kysymykseen vain aiempaan tuomioon sisältyvä ehdoton vankeusrangaistus, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla lainvoimainen. Konkurrenssiperuste voi soveltua vähäistä vakavampiinkin rikoksiin, mutta törkeiden rikosten osalta soveltamisalaa rajoittaa tärkeä yleinen etu. Yleisen edun arviointiin voi joissakin tapauksissa vaikuttaa rikoksen liitännäisseuraamus, esimerkiksi konfiskaatio tai ajokielto. Konkurrenssiperusteen soveltamista rajoittaa myös tärkeä yksityinen etu. Samanlaisten rikosten asianomistajia olisi pyrittävä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Tätä yhdenvertaisuusperiaatetta saattaa loukata esimerkiksi syytteen nostaminen vain osasta samaan rikossarjaan sisältyvistä samanlaisista teoista, joilla on eri asianomistajat. Laajoissa rikossarjoissa konkurrenssiperustetta voidaan kuitenkin käyttää siten, että juttukokonaisuus on pääkäsittelyssä hallittavissa. Olennaisuusvaatimuksen täyttyminen on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Jos jostakin teosta on odotettavissa
10 sakkorangaistus ja muista vankeusrangaistus, ei ensin mainitun teon vaikutus kokonaisrangaistukseen ilmeisesti ole olennainen. Jos kaikista rikoksista odotettavissa oleva seuraamus on samaa rangaistuslajia, tulee syyttämättä jätettävän teon yleensä olla vähäisempi kuin muut rikokset. Jälkikonkurrenssitilanteissa myöhemmin ilmi tulleen rikoksen ei välttämättä tarvitse olla tuomioon johtaneita rikoksia vähäisempi. Myös laajoissa rikossarjoissa voidaan samanarvoisia osatekoja jättää syyttämättä, jos ne eivät olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistukseen ja jutun hallittavuus pääkäsittelyssä tätä edellyttää. - Erityissäännökset Erityissäännöksillä tarkoitetaan rikoslaissa ja muissa laeissa olevia tiettyjä rikoslajeja koskevia syyttämättä jättämiseen oikeuttavia säännöksiä. Sovellettu muu lainkohta kirjoitetaan täydellisenä (esim. rikoslaki 35 luku 7 ). Perusteluista tulee ilmetä asianomaisen säännöksen soveltamisedellytykset, jollei säännöksen sisältöä ole kirjoitettu asianosaisten huomioon otettaviksi tarkoitettuihin ohjeisiin. Tätä perustetta tulee käyttää myös niissä tapauksissa, joissa syyttäjä katsoo tekijän menettelyyn soveltuvan rangaistusvastuusta vapauttavan perusteen, joka ei tee menettelyä sallituksi (rikoslain 4 luku 2, 4 luku 4 2 momentti, 4 luku 5 2 momentti, 4 luku 6 3 momentti). Lainkohta Muu seuraamus Allekirjoitus Jakelu Tiedoksiantaminen Päätöksen perusteena oleva lainkohta tulee merkitä lyhentämättömänä, esim. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 1-kohta (vähäisyysperuste). Jos syyttämättä jätetylle on annettu suullinen huomautus, asiassa on päästy sovintoon sovittelumenettelyssä tai jos huumausaineen käyttörikoksessa on pidetty puhuttelu, niistä tehdään merkintä sekä Sakari-järjestelmään että syyttämättäjättämispäätökseen. Allekirjoituksen yhteyteen tulee syyttäjän virka-asema ja nimen selvennys. Jakelu merkitään kuten prosessuaalisissa syyttämättäjättämispäätöksissä. Edellä prosessuaalisten päätösten kohdalla lausutun ohella syyksilukevissa päätöksissä on otettava huomioon, että tuomioistuinkäsittelyyn saattamiselle säädetyn määräajan laskemiseksi päätökseen on merkittävä se päivämäärä, jolloin päätös on annettu postin kuljetettavaksi tai henkilökohtaisesti syyttämättä jätetylle taikka tämän asiamiehelle. Jos virallinen syyttäjä on seuraamusluonteisesti päättänyt jättää syytteen nostamatta, syyttäjän on syyttämättä jätetyn vaatimuksesta saatettava syyllisyyttä koskeva ratkaisunsa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaatimus on toimitettava syyttäjälle kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona ROL 9 :n 1 momentissa tarkoitettu tiedoksianto tapahtui. Kun syyttäjän ratkaisu jättää syyte ajamatta on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi, syyttämättä jätetylle on
Syyttämättäjättämispäätökseen liitettävä ohje 11 viivytyksettä annettava tieto käsittelyn ajasta ja paikasta sekä siitä, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Asia pannaan vireille normaalissa järjestyksessä eli tavallisesti haastehakemuksella. Asian käsittelyssä noudatetaan muutoin soveltuvin osin rikosasiain oikeudenkäynnistä voimassa olevia säännöksiä. Mikäli päätös on lähetetty syyttämättä jätetylle tavallisena postilähetyksenä, tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain 22 :n nojalla on katsottu, että 30 päivän määräaika alkaa vasta seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi. Määräaikaan sovelletaan myös säädettyjen määräaikain laskemisesta annettua lakia eli muun muassa niin sanottua pyhäpäiväsääntöä. Mikäli vaatimus toimitetaan syyttäjälle vasta määräajan jälkeen, ratkaisua ei ole syytä saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos kuitenkin syyttämättä jätetty osoittaa, että hän ei tosiasiassa ollut voinut saada tietoa päätöksestä ajoissa (esim. väärän osoitteen tai ulkomailla oleskelun takia), ihmis- ja perusoikeusmyönteisen laintulkinnan mukaisesti epäillyllä voidaan katsoa olevan oikeus saada syyllisyyskysymys tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos hän heti päätöksestä tiedon saatuaan sitä vaatii. Järjestelmä tuottaa päätökseen liitettäväksi muutoin samansisältöisen ohjeen kuin prosessuaalisessa syyttämättäjättämispäätöksessäkin, paitsi että ohjeessa todetaan ROL 1:10:ään perustuen syyttämättä jätetyllä olevan oikeus vaatia syyttäjän ratkaisun käsittelemistä tuomioistuimessa. 4. Päätöksen peruuttaminen Jos virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, hän saa ROL 1 luvun 11 :n mukaan peruuttaa päätöksensä vain, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Ylemmällä syyttäjällä on oikeus ottaa asia uudelleen ratkaistavaksi siten kuin siitä erikseen säädetään. Uuden selvityksen tulee liittyä juuri siihen rikokseen, josta on jätetty syyttämättä. Syyte voidaan kuitenkin nostaa myös siinä tapauksessa, jos ilmenee, että syyttämättä jätetty oli ennen päätöstä syyllistynyt muihinkin rikoksiin, ja kaikkien rikosten yhteys edellyttää yhteistä syyteharkintaa. Syyttämättä jätetyn henkilön päätöksen tekemisen jälkeinen moitittava käytös tai korvausvastuun täyttämättä jättäminen ei oikeuta päätöksen peruuttamiseen eikä päätöstä voida tehdä tältä osin ehdollisena. Peruuttamismahdollisuus rajoittuu kunkin syyttäjän omiin päätöksiin. Sen syyttäjänviran, jossa päätös on tehty, uudella haltijalla on kuitenkin sama oikeus peruuttamiseen kuin päätöksen tehneellä syyttäjällä, jos päätöksen tehnyt syyttäjä ei ole enää samassa syyttäjäyksikössä. Säännöksiä syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamisesta on sovellettava myös peruutettaessa muita kuin seuraamusluonteisia päätöksiä. Mikäli päätös on perustunut näytön
12 puuttumiseen, syytekynnys voi ylittyä uuden selvityksen nojalla. Jos jälkikäteen ilmenee päätöksen perustuneen saman aineiston virheelliseen arviointiin, asia voidaan saattaa ylemmän syyttäjän uudelleen harkittavaksi. 5. Syyttäjän muut ratkaisut 5.1 Yleistä Pääsäännöstä huolimatta erillistä syyttämättäjättämispäätöstä ei tarvitse laatia kaikissa syyttäjän syyteharkintaan saatetuissa tapauksissa. Asianosaisten on kuitenkin aina saatava tieto syyttäjän ratkaisusta. 5.2 Syyttäjän muu päätös Sakari-järjestelmän ratkaisukoodi 07 (Syyttäjän muu päätös) tuottaa Notes-sovelluksessa ratkaisuasiakirjapohjan Ilmoitus asian käsittelyn päättymisestä. Syyttäjän on harkittava tämän ratkaisuvaihtoehdon soveltuvuus ja sen sijasta on aina mahdollista tehdä myös prosessuaalinen päätös syyttämättä jättämisestä. Tämä ratkaisuvaihtoehto soveltuu käytettäväksi ainoastaan seuraavissa tapauksissa: 1) On tulkinnatta selvää, että kyse on asianomistajarikoksesta eikä syyttäjällä ole syyteoikeutta. Syyteoikeuden puuttumiseen ei siis liity lainkaan harkintaa. Tällaisesta voi olla kyse esimerkiksi tapauksessa, jossa asianomistaja peruuttaa syyttämispyyntönsä vahingonteosta, jonka kohteena on ollut ainoastaan yksityinen omaisuus, tai asianomistaja ei ole alunperinkään esittänyt syyttämispyyntöä. Jos tunnusmerkistön valintaa on perusteltava, asiassa on tehtävä syyttämättäjättämispäätös. Tätä ratkaisuvaihtoa voi käyttää myös, milloin syytteen nostamisen edellytyksenä on jonkin viranomaisen ilmoitus tai määräys, mutta sitä ei ole annettu. 2) Henkilöä on esitutkinnassa kuultu rikoksesta epäiltynä, mutta syyttäjän käsityksen mukaan hän onkin asianomistaja. Pääsääntöisesti asianomistaja saa yksityiskohtaisemman tiedon syyttäjän ratkaisusta siten, että hänelle toimitetaan joko haastehakemus tai syyttämättäjättämispäätös, joihin hänet on merkitty asianomistajaksi. Myös todistajaksi katsottavan henkilön kohdalla tämä menettely voi olla tapauskohtaisesti arvioiden riittävä. 3) Henkilöä on kuultu rikoksesta epäiltynä, mutta jo esitutkinnan aikana on selvinnyt, ettei hänelle ole osuutta koko asiaan ja esitutkintaviranomaisen olisi tullut lopettaa esitutkinta hänen osaltaan. Tällainen henkilö on kuitenkin toimitettu syyteharkintaan joko asiayhteyden vuoksi tai muista syistä. Henkilöstä ei tällöin tehdä muita syyteharkintaratkaisuja, vaan kaikki häntä koskevat, epäillyt rikokset päätetään tällä samalla ratkaisulla.
5.3 Muu päättymisperuste 5.4 Syytekohtien yhdistely 13 Kaikissa edellä kerrotuissa tapauksissa päätös lähetetään tiedoksi asianosaisille. Sakari-järjestelmän ratkaisukoodi 06 (Muu päättymisperuste) tuottaa Notes-sovelluksessa ratkaisuasiakirjapohjan Päätös, jota käytetään tapauksissa, joihin ei liity syyteharkintaa. Sellaisia ovat mm. seuraavat tilanteet: 1) Rikoksesta epäilty on rikoksen tekoaikaan ollut alle 15-vuotias tai epäilty kuolee syyteharkinnan aikana. 2) Jos ns. poliisirikosta koskevassa asiassa ei toimiteta lainkaan esitutkintaa tai jos esitutkinta päätetään toimittamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä päättää asian perustellulla päätöksellään. Jos taas asia lähetetään syyteharkintaan, riittää, että se todetaan lyhyesti päätöksessä. Poliisirikoksen tutkinnanjohtajan tulee lisäksi huolehtia siitä, että asia päätetään myös poliisin tietojärjestelmässä. 3) Syyttäjän ratkaisu esitutkinnan tai lisätutkinnan toimittamiseen, silloin kun esitutkintaviranomainen on lopettanut esitutkinnan ja kysymys esi-/lisätutkinnan toimittamisesta on saatettu syyttäjän ratkaistavaksi. Asia päätetään tällä ratkaisuvaihtoehdolla, mikäli se on kirjattu syyttäjän diaariin. 4) Syytesiirto ulkomaille. 5) Järjestelmä- tai muu tekninen virhe taikka kun mikään muu päätös ei sovellu. Mikäli tapaukseen liittyy asianosaisia, päätös on lähetettävä heille tiedoksi, ellei kyse ole 5 kohdan mukaisesta teknisen virheen poistamisesta. Syytekohtien yhdistelyä käytetään aidoissa lainkonkurrenssitilanteissa, kuten esim. sellaisessa, jossa poliisi on kirjannut viisi petosta, mutta syyttäjä syyttää vain yhdestä törkeästä petoksesta. Lisäksi syytekohtien yhdistelyä voidaan käyttää sellaisten rikosten osalta, joissa ei ole asianomistajaa eikä menettämisseuraamusvaatimuksia ja jotka ovat rikosoikeudellisesti arvioiden hyvin vähäisiä verrattuna saman vastaajan siihen tai niihin tekoihin, joista asiassa nostetaan syyte. Mikäli sanotut edellytykset eivät täyty, tulee rikoksista laatia joko syyte tai syyttämättäjättämispäätös. Tämä ohje kumoaa valtakunnansyyttäjän 20.1.2000 antamat ohjeet syyttämättä jättämisestä erityisesti yleissäännösten nojalla (VKS
14 2000:1), syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö (VKS:2000:2) ja seuraamusluonteinen syyttämättäjättäminen pahoinpitelyrikoksissa (VKS:2000:4). Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Valtionsyyttäjä Pekka Koponen