VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON V U O S I K E R T O M U S 2 0 0 3

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON V U O S I K E R T O M U S 2 0 0 3

Toimitus Marja Lehtonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto Ulkoasu ja taitto Edita Design Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2004

LUKIJALLE Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus on tarkoitettu tiedonlähteeksi ensi sijassa syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon piirissä työskenteleville. Myös muille viranomaisille ja opiskelijoille sekä yksittäisille kansalaisille löytyy vuodelle 2003 ominaista ja ajankohtaista tietoa syyttäjäntoiminnasta. Vuoden 2003 vuosikertomus noudattaa sisällöltään ja rakenteeltaan edellisten vuosien kertomuksia. Tilastoja on jonkin verran lisätty, esimerkiksi yhteistoiminta-alueittain laadittuja syyttäjien toimintatilastoja on nyt mukana ensimmäistä kertaa. Vuosikertomuksen liiteosassa on selvitys Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnasta sekä vuoden 2003 ratkaisuluettelo, joka sisältää tiivistelmät keskeisistä kertomusvuoden aikana Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista toimenpiteeseen johtaneista ratkaisuista sekä aakkosellinen asiahakemisto. Helsingissä, 6 päivänä huhtikuuta 2004 MARJA LEHTONEN ylitarkastaja

SISÄLLYSLUETTELO LUKIJALLE 3 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ MATTI KUUSIMÄKI: Vilkaisu taakse - sitten katse eteenpäin... 6 APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ JORMA KALSKE: Yhteistoimintaa ja ohjaussuhteita... 8 SYYTTÄJÄLAITOS 10 Valtakunnansyyttäjä... 12 Apulaisvaltakunnansyyttäjä... 12 Valtionsyyttäjät... 12 Yhteiskunnan kannalta merkittävimmät rikosasiat... 14 Valtakunnansyyttäjänvirasto... 15 Valtiontatalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus... 15 Syyttäjälaitoksen yhteistoiminta-alueet... 15 Valtionsyyttäjien aluevastuu... 19 Paikalliset syyttäjäyksiköt... 20 Yleiset syyttäjät... 20 Syyttäjälaitos lukuina... 20 HALLINTO 22 Nimitysasiat... 22 Syyttäjälaitoksen tulosohjaus... 23 Vuoden 2003 tulostavoitteet ja niiden toteutuminen... 24 Työkykyä ylläpitävä toiminta... 31 Viestintä... 32 Kirjaaminen ja arkistointi... 36 4 SYYTEASIAT 37 Syyteharkinta-asiat... 37 Muutosharkinta-asiat... 48 Kantelut... 53 Oikeusministeriön ja oikeuskanslerin syytemääräykset... 55

Rikoslain 1 luvun syytemääräysasiat... 56 Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa... 56 Syyttäjänmääräysasiat... 57 Talousrikosasiat... 57 Huumausainerikosprojektin syyttäjät... 58 Nuorten tekemien rikosten nopeutettu käsittely... 59 Poliisirikosasiat... 60 Poliisin ja syyttäjän yhteistyö... 61 KEHITTÄMINEN, OHJAUS JA KOULUTUS 63 Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet... 63 Rikosketjuhanke... 64 Päällikköpäivät... 65 Alueryhmätoiminta... 65 Syyttäjälaitoksen koulutus... 67 Avainsyyttäjät... 78 Apulaissyyttäjien harjoittelujärjestelmä... 84 Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarja... 86 Valvonta... 86 KANSAINVÄLISET ASIAT 90 Johdanto... 90 Pohjoismainen yhteistyö... 91 Itämeren oikeusalueen yhteistyö... 92 Venäjä... 94 Viro... 94 Euroopan unioni... 95 Euroopan neuvosto... 99 Muita kansainvälisiä tapahtumia... 100 Vierailuja Valtakunnansyyttäjänvirastoon... 100 Kansainvälisen syyttäjäyhdistyksen konferenssi Washingtonissa 101 Paikallissyyttäjien ohjaus ja neuvonta kansainvälisissä asioissa. 102 Viranomaisyhteistyö... 102 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 104 Lausunnot... 104 Muut asiantuntijatehtävät... 105 TILASTOTIETOJA 107 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON HENKILÖKUNTA 31.12.2003 118 LIITE 120 Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnasta... 120 Ratkaisuluettelo... 123 Asiahakemisto... 151 5

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: VILKAISU TAAKSE - SITTEN KATSE ETEENPÄIN 6 Tarkasteltavana on Suomen uuden syyttäjälaitoksen kuudes kokonainen toimintavuosi. Voimme hyvin syin tässä vaiheessa jo arvioida näitä vuosia myös kokonaisuutena, eräänlaisena laitoksemme ensimmäisenä kehitysjaksona. Kaikki tiedämme, että tahti on ollut kiivas ja vaatinut syyttäjälaitoksen koko henkilöstöltä paitsi ahkeraa työntekoa perustehtävien äärellä myös idearikasta ja avointa mieltä uusien toiminnallisten instrumenttien suunnittelussa ja käyttöön soveltamisessa. Laitoksemme väki on ottanut siihen kohdistuneet odotukset vakavissaan ja sen myötä on kyetty työpaineet kestäen saavuttamaan mallikelpoisia tuloksia. On syytä luoda lyhyt katsaus taaksepäin. Nykymuotoisen syyttäjälaitoksen toiminta, sitä koskevaa lainsäädäntöä suunniteltaessa, näyttää ajatellun hyvin yksinkertaiseksi. Valtakunnansyyttäjänvirastossa katsottiin toimintaa ohjaamaan tarvittavan vain hallintoyksikköä, syyteasiainyksikköä ja tarkastusyksikköä. Esimerkiksi toiminnan strategista kehittämistarvetta tai kansainvälisen sektorin kasvavaa osuutta ei ollut otettu huomioon. Lähdettiin kaiketi siitä, että oikeusministeriön oikeushallinto-osaston tehtäviin tulisi kuulumaan myös syyttäjistön toiminnan strateginen luotsaaminen. Alusta alkaen kävi kuitenkin selväksi, ettei tämä voinut käytännössä alkuunkaan riittää. Uskon, että nykyiset yhteistoiminta-alueet, apulaissyyttäjätoiminta, avainsyyttäjäjärjestelmä, alueryhmätoiminta, laaja-alainen koulutusjärjestelmä ja syyttäjälaitoksen monitahoiset kansainväliset toiminnot olisivat jääneet toteutumatta ilman Valtakunnansyyttäjänviraston oma-aloitteista tarttumista asiaan. Tämän päivän tilanteeseen pääseminen on syyttäjälaitokselta itseltään vaatinut kuluneiden vuosien aikana paljon muutakin kuin lakeihin pohjautuvaa operatiivista rikosvastuun toteuttamista. Syyttäjälaitoksen tarpeisiin kehitetyt uudet instrumentit on saatu aikaan ilman lainsäädännön velvoitusta. Kaikki ne ovat osoittaneet tarpeellisuutensa ja toiminta on täydessä käynnissä. Onko sitten ongelmia esiintynyt tunnettujen voimavarapuutteiden ja niistä aiheutuneiden yhä lisääntyvien uupumisuhkien lisäksi?

Kiistattomalta näyttää, että tarkastusyksikön muuntaminen kehittämisyksiköksi ei jäänyt kokonaan vaille haittavaikutuksia. Alkuperäinen tarkoitus oli se, että Valtakunnansyyttäjänviraston rooliin kuului keskitetty paikallistason tarkastustoiminta. Ilman erityistä yksikköä tarkastustoiminta on käytännössä saanut ehkä aiottua kevyemmät muodot. Nyt on kuitenkin käynyt ilmeiseksi, että on kiinnitettävä terävämpää huomiota syyttäjäntoimessa esiintyvien epäkohtien korjaamiseen. Tämä tapahtunee silti edelleen parhaiten kontrolloivan koulutuksen kautta, arvokeskustelun tarpeita siitä yhteydestä unohtamatta. On myös ollut havaittavissa, etteivät ainakaan kaikki paikallissyyttäjät ole kunnolla sisäistäneet niitä huolella valmisteltuja valtakunnansyyttäjän yleisohjeita, joita lain velvoituksin on saatu aikaan. Joidenkin syyttäjien käsitys oman työnsä riippumattomuudesta on ehkä ylikorostunut ja siten käynyt ongelmalliseksi syyttäjäntoimen yhtenäisyyden kannalta. Tämä edellyttää näiden asioiden selvempää esilläpitoa. Esimiesviraston nykyistä voimakkaampaa ohjausotetta vaaditaan myös Valtiontalouden tarkastusviraston Valtakunnansyyttäjänviraston toimintaa koskevassa tarkastuskertomuksessa 62/2003. Syyttäjälaitoksen ensimmäistä toimintajaksoa on siis sävyttänyt voimakas ja luova kehittämistyö. Seuraavan kehitysvaiheen alkaessa tilannetta voidaan katsella jo hieman toisin silmin. Pitkällä tähtäimellä syyttäjälaitoksen tehtävä on huolehtia rikosvastuun asianmukaisesta toteutumisesta olevissa oloissa. Oikeusministeriölle kuuluu vastuu entistä parempien olosuhteiden luomisesta rikosvastuun toteutumiselle tulevaisuudessa, myös siltä osalta, mikä siinä koskee syyttäjälaitoksen osuutta. Tähän onkin ministeriön kriminaalipoliittisen osaston perustamisen myötä aikaisempaa olennaisesti paremmat edellytykset. Arkitasolla tämä tarkoittaa toiminnan painopisteiden suuntaamista nykyistä selkeämmin siten, että syyttäjäntoimen operatiivinen toteutus on valtakunnansyyttäjän johtaman syyttäjälaitoksen harteilla kun taas syyttäjälaitoksen, samoin kuin muunkin oikeudenhoidon, strateginen kehittäminen jää ensisijassa oikeusministeriön vastuulle. Näiden vastuualueiden tarkistusten vaikutuksen tulee näkyä myös oikeusministeriön ja Valtakunnansyyttäjänviraston välisissä tulosneuvotteluissa. Kun oikeusministeriön vastuu strategisten näkökohtien osalta kasvaa, pitää sen tuntua myös kannanotoissa tulostavoitteiden realistisuuden suhteen. Supistuvat menokehykset eivät anna mahdollisuutta enempään kuin todellisuudessa antavat, se on tunnustettava julkisesti. Ojaa ei voi 70 metrin rahoilla vaatia kaivettavaksi 100 metriä, olen tavannut sanoa syyttäjäntoimenkin osalta. Pelkät eurot eivät toisaalta muutenkaan voi enää riittää panokseksi oikeusministeriön osalta syyttäjälaitoksen laatutyössä, vaan panostusten täytyy näkyä molempien sopijapuolten osuuksissa. Esimerkiksi ministeriörajat ylittävän viranomaisyhteistyön kehittämistä koskevissa asioissa olisi oltava selvästi näkyvissä molempien osuudet päämäärien saavuttamiseksi. Vain tällä edellytyksellä nykyisen hallitusohjelman tavoitteiden voi toivoa toteutuvan myös syyttäjälaitoksen arkityössä. 7

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske: YHTEISTOIMINTAA JA OHJAUSSUHTEITA 8 Kuva: Benita Simola Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) Valtakunnansyyttäjänviraston toimintaa koskenut tarkastus osui ajalle tammikuu 2002 - maaliskuu 2003. Sen tavoitteena oli selvittää Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnan vaikutusta paikalliseen syyttäjäntoimeen. Siinä on tarkasteltu myös oikeusministeriön ja Valtakunnansyyttäjänviraston välistä ohjaussuhdetta. Tarkastuskertomus on tarjonnut koko syyttäjälaitokselle ja erityisesti sen johdolle kriittisen ja rakentavan näkemyksen toimintansa parantamiseen. Tarkastuksen keskeinen viesti oli huomion kiinnittäminen aiempaa voimakkaammin keskushallintotason ohjausotteen jäntevöittämiseen syyttäjälaitoksessa. Tämä velvoite on tarkastuskertomuksessakin yhdistetty 1.1.2003 muodostettujen 16 yhteistoiminta-alueen toimintaan. YT-alueiden toiminnan järjestämiseen, sisältöön ja ohjaukseen onkin kertomusvuonna paneuduttu tarkoin niin Valtakunnansyyttäjänvirastossa kuin itse alueillakin. Toiminta on käynnistynyt varsin hyvin kaikilla alueilla. Työn onnistumisessa keskeisimmässä asemassa ovat olleet YT-alueiden päälliköiksi määrätyt johtavat kihlakunnansyyttäjät. Aluevastaavien valtionsyyttäjien panos on myös ollut merkittävä. On merkillepantavaa, että näkemykset kohti nykyistä suurempia toiminnallisia yksiköitä ovat vahvistuneet paikallisissa syyttäjäyksiköissä. YT-aluetoiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi. Ainakaan ennen eduskunnalle vuonna 2005 annettavaa kihlakuntahallinnon selontekoa ei kihlakuntajakoon ole odotettavissa muutoksia. Rikosoikeudenhoidon kannalta ovat siten edelleen merkityksellisiä ne oikeusministeriön Valtakunnansyyttäjänviraston esityksestä antamat määräykset, joiden nojalla syyttäjäyksikkö voi hoitaa myös toisen kihlakunnan syyttäjäntointa. Nämä järjestelyt, ns. täydellinen yhteistoiminta, eivät sinänsä edellytä muutoksia kihlakuntajakoon. Ne kuitenkin selvästi ilmentävät nykyisen kihlakuntajaon epätarkoituksenmukaisuutta syyttäjäntehtävien hoidon kannalta. Paikalliset syyttäjäyksiköt ovat liian pieniä ja niitä on aivan liikaa. Valtakunnansyyttäjänviraston toimia lieventää syyttäjälaitoksen kaksiportaisuudesta ja paikallisyksiköiden pienestä koosta johtuvia haittoja VTV on pitänyt periaatteessa onnistuneina.

Syyttäjien johtamiskoulutuksen aloituksen sijoittuminen vuoden 2003 alkuun on osa edellä tarkasteltua kokonaisuutta, johtamisotteen tiivistämistä. Syyttäjälaitoksessa asiantuntijaorganisaationa on erityispiirteitä, jotka on täytynyt ottaa huomioon koulutusta suunniteltaessa. Syyttäjäyksiköiden päälliköiden ja erityisesti YT-alueiden päälliköksi määrättyjen johtavien kihlakunnansyyttäjien käsitystä omasta johtamistehtävästään on koulutuksen avulla pyritty saamaan aiempaa jäsentyneemmäksi. Koulutus sinänsä on yksi keskeinen ohjausväline organisaatiossa, jossa toiminta perustuu riippumattomattomien ja itsenäisten toimijoiden ratkaisuihin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että syyttäjäyksiköt toimisivat itseohjautuvasti. Esimiehisyyttä, ohjausta ja johtamisotetta tarvitaan syyttäjälaitoksen kaikilla tasoilla. Syyttäjien johtamiskoulutus on myös tarkoitettu yhdistämään valtion yleishallinnolliset linjaukset ja paikallisten toimijoiden arki. Johtamiskoulutus on myös keino vahvistaa oikeita asenteita työyhteisössä. Lainkäytöllisissä ratkaisuissa operatiivisen riippumattomuuden korostaminen ei poista sitä tosiasiaa, että hallinnolliset ja taloudelliset ratkaisut vaikuttavat yhä selvemmin rikosvastuun toteutumiseen. Hallitusohjelmasta käsin ohjataan kriminaalipoliittisia linjauksia ja määrärahakehyksiä, joilla on suora yhteys lainkäyttöön. Kertomusvuonna taloudelliset realiteetit ovat pakottaneet myös syyttäjälaitoksessa keskushallintoa ohjaamaan määrärahojen käyttöä tavalla, joka yksityiskohtaisuudessaan on herättänyt kysymyksiä tulosohjauksen perusteista ja yksiköiden omista mahdollisuuksista vastata toiminnastaan ja kehittää sitä. Vastuu syyttäjälaitoksen määrärahoista on oikeusministeriöllä. Syyttäjälaitoksen ohjaussuhteissa oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto on keskeinen toimija. VTV on kiinnittänyt huomiota tarpeeseen selkiyttää tämän suhteen sisältöä ja yhteistyön toimivuutta. Kertomusvuoden aikana on tässä asiassa jo tapahtunut selkiytymistä. Tätä osoittaa muun muassa se, että ns. rikosketjuhanke on järjestetty uudelleen oikeusministeriön välittömään ohjaukseen. 9

SYYTTÄJÄLAITOS SYYTTÄLAITOKSEN ORGANISAATIO 1.1.2004 Hallinto Syyttäjät VKSV VKS, AVKS 16 YT-aluetta VS (13) 67 syyttäjäyksikköä + Ahvenanmaa + 2 nimismiestä KiS ApulS (n. 320) 10

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON JOHTORYHMÄ valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki (puheenjohtaja), apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Christer Lundström ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen YHTEISTOIMINTA-ALUEIDEN PÄÄLLIKÖT Helsinki johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka Länsi-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström Itä-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Söderlund Keski-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Timo Koskimäki Päijät-Hämeen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen Kymen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela Varsinais-Suomen yhteistoiminta-alue (Ahvenanmaa) johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki Pirkanmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen Satakunnan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä Länsirannikon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Peter Levlin Etelä-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Kimmo Lampinen Keski-Suomen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Martti Porvali Etelä-Savon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Mikko Pöyry Pohjois-Karjalan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Matikainen Savon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Hannu Susitaival Oulun läänin yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Matti Välinen Lapin läänin yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Juha Isola 11

SYYTTÄJÄLAITOS VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Syyttäjälaitos on lainsäädännöllä järjestetty riippumattomaksi. Syyttäjien itsenäisen harkinta- ja toimivallan lisäksi päätöksentekovalta on keskitetty pääosin syyttäjälaitokselle itselleen ja syyttäjistön osalta kokonaan valtakunnansyyttäjälle. Hän nimittää kaikki paikallissyyttäjät ja käyttää heitä koskevaa kurinpitovaltaa. Myös syyttäjälaitoksen sisäisistä virkajärjestelyistä ja tärkeimmistä hallintoasioista päättää valtakunnansyyttäjä. Hän voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian ja määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen tehtävien jako Valtakunnansyyttäjä ratkaisee ensisijaisesti asiat, jotka koskevat: 1) periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia kysymyksiä; 2) syyttäjille annettavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita; 3) kansainvälisiä suhteita; 4) syyttäjien nimittämistä; 5) syyttäjäntoiminnan kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta; ja 6) syyttäjien edustamista korkeimmassa oikeudessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 3) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 4) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 5) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä; ja 6) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä voi jonkin asian tai asiaryhmän käsittelemisestä määrätä toisinkin kuin mitä tässä työjärjestyksessä on määrätty. VALTIONSYYTTÄJÄT Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimi kertomusvuonna 12 valtionsyyttäjää (yksi oli virkavapaana), joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan 12

Kuva: Jari Niemi Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske (vas.) ja valtionsyyttäjä Jorma Äijälä tekivät lokakuussa 2003 seurantakäynnin Oulun läänin alueelle. Ylivieskan johtava kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari (oik.) oli tyytyväinen alueen avainsyyttäjätilanteeseen. Syyttäjälaitokseen muodostettiin kertomusvuoden alusta 16 yhteistoiminta-aluetta, joille määrättiin päälliköt aluksi kahden vuoden määräajaksi. 13

SYYTTÄJÄLAITOS kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjien tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt (L yleisistä syyttäjistä 7.2, 464/2003). Kertomusvuonna oli vielä voimassa laki, jonka mukaan valtionsyyttäjän tehtävänä oli ajaa myös eduskunnan ja oikeusministeriön määräämiä syytteitä. Lisäksi valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Valtionsyyttäjillä ei ole esimiesasemaa paikallissyyttäjiin nähden, mutta heille voidaan delegoida valtakunnansyyttäjän ratkaisuvaltaa. Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen mukaan valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä on määrätty, että valtionsyyttäjät voivat ratkaista muutosharkinta-asian tai kanteluasian, jollei asia anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin tai muuhun kannanottoon. Kertomusvuonna on aiempaa enemmän tehty kanteluasioissa ratkaisu ns. kahdella nimellä, eli apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös valtionsyyttäjän esittelystä, kun kantelun kohteena olevan paikallisen syyttäjän ratkaisua on tarkasteltu seikkaperäisesti ilman että sen lopputulosta tai perusteluja on muutettu. Valtionsyyttäjät osallistuvat paikallisen syyttäjäntoimen kehittämistyöhön seurantakäyntien lisäksi pitämällä jatkuvaa neuvotteluyhteyttä yhteistoiminta-alueen päällikköön ja johtaviin kihlakunnansyyttäjiin alueen johtamiseen liittyvissä kysymyksissä ja mahdollisissa ongelmissa sekä saattamalla aluetta koskevat tarpeelliset tiedot Valtakunnansyyttäjänviraston tietoon. Tämä aluevastuu perustuu syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-aluejakoon ja valtionsyyttäjien vastuualueet koostuvat yhdestä tai useammasta yhteistoiminta-alueesta. Valtionsyyttäjien aluevastuusta ks. s. 19. YHTEISKUNNAN KANNALTA MERKITTÄVIMMÄT RIKOSASIAT Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Rikosasia voi olla yhteiskunnan kannalta merkittävä, jos kysymyksessä on esimerkiksi (VKS:1998:1): varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristötai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; virkamieheen tämän virkatoimen tai virka-aseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos 14

asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; rikos, jolla on selvästi poliittinen tai rasistinen motiivi; teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sanan- tai painovapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai sotarikos tai rikos ihmisyyttä taikka poliittisia oikeuksia vastaan. VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO Valtakunnansyyttäjänvirasto huolehtii keskushallintoviranomaisena koko syyttäjälaitoksen operatiivisesta johtamisesta siten, että rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Taloudellisten toimintaedellytysten luominen kuuluu oikeusministeriölle. Tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista varten Valtakunnansyyttäjänvirastossa on hallintoyksikkö, syyteasiainyksikkö, kehittämisyksikkö ja kansainvälinen yksikkö. Viraston henkilövahvuus oli kertomusvuonna 36 virkamiestä. Viraston henkilöluettelo on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa s. 118. Valtakunnansyyttäjänvirastoa ja koko syyttäjälaitosta sekä niiden toimintaa koskevien asioiden käsittelyä varten virastossa on neuvoa-antavana elimenä johtoryhmä, johon kuuluvat puheenjohtajana valtakunnansyyttäjä ja varapuheenjohtajana apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä muina jäseninä yksiköiden päälliköt. VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTON KERTOMUS Valtiontalouden tarkastusvirasto suoritti Valtakunnansyyttäjänviraston toimintaa koskeneen tarkastuksen, josta laadittu tarkastuskertomus (62/2003) valmistui 8.10.2003. Valtakunnansyyttäjänvirasto antoi tarkastuskertomusluonnoksen johdosta selvityksen ja oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto lausunnon. Selvityksestä tarkemmin liiteosassa s. 120. 15 SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA-ALUEET Oikeusministeriö antoi Valtakunnansyyttäjänviraston esityksestä 26.9.2002 määräyksen syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-alueista. Kertomusvuoden alusta voimaan tulleen määräyksen mukaan syyttäjälaitokseen muodostettiin 16 yhteistoiminta-aluetta. Yhteistoimintajärjestelyt kattavat lähes koko maan siten, että vain Helsingin, Kittilän ja Käsivarren kihlakunnat sekä Ahvenanmaan maakunta jäivät eräiltä osin näiden järjestelyjen ulkopuolelle. Yhteistoiminnan käynnistämiseksi valtakunnansyyttäjä määräsi 24.10.2002 antamallaan päätöksellä yhteistoiminta-alueille päälliköt aluksi kahden vuoden määräajaksi. Kertomusvuoden alussa annetulla valtakunnansyyttäjän määräyksellä (VKS:2003:1) vahvistettiin yhteistoiminta-alueiden nimet ja annettiin määräyksiä siitä, miten yhteistoiminta järjestetään. Lisäksi valtakunnansyyttä-

SYYTTÄJÄLAITOS jä antoi ohjeet työskentelyn järjestämisestä, valtionsyyttäjien aluevastuusta sekä erityis- ja avainsyyttäjäpalveluiden järjestämisestä yhteistoiminta-alueilla. Yhteistoiminta-aluejärjestelyn tavoitteena on, että kaikki alueet ovat toimintakelpoisia siten, että alueen juttumäärät ja henkilöresurssit ovat mahdollisimman tasapainossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että alue kykenee tarjoamaan kaikki paikallistason syyttäjäpalvelut joka päivä, pystyy järjestämään sijaisuudet alueella ja että alueella on riittävästi ammattitaitoa ja erityisosaamista. Yhteistoiminta-alueiden esittely Länsi-Uudenmaan yhteistoiminta-alue muodostuu pääkaupunkiseudulla olevasta Espoon sekä läntisellä Uudellamaalla sijaitsevista Lohjan (ml. Vihti) ja Raaseporin syyttäjäyksiköistä. Päällikkönä toimii Espoon johtava kihlakunnansyyttäjä. Alueelle on ominaista sekä syyttäjiltä että toimistohenkilökunnalta yhä enenevässä määrin vaadittava molempien kotimaisten kielten taito. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Ari-Pekka Koivisto. Itä-Uudenmaan yhteistoiminta-alue käsittää pääkaupungin vaikutuspiirissä olevan Vantaan sekä Itä-Uudenmaan kaksikielisen Porvoon (ml. Loviisa) syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Vantaan johtava kihlakunnansyyttäjä. Porvoon syyttäjäyksikkö on 1.5.2003 lukien määrätty hoitamaan syyttäjäntehtävät myös Loviisan kihlakunnan alueella. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Raija Toiviainen. Keski-Uudenmaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat radanvarren Keski-Uudenmaan, Hyvinkään, Hämeenlinnan ja Riihimäen sekä läntisen Kanta-Hämeen alueella sijaitsevan Forssan syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Keski-Uudenmaan johtava kihlakunnansyyttäjä. Keski-Uusimaa on merkittävää talouskasvualuetta. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Jarmo Rautakoski. Päijät-Hämeen yhteistoiminta-alue vastaa rajoiltaan Päijät-Hämeen maakunnan aluetta. Yhteistoiminta-alue koostuu sen keskipisteessä sijaitsevasta Lahden syyttäjäyksiköstä sekä pienemmistä Heinolan ja Orimattilan syyttäjäyksiköistä. Päällikkönä toimii Lahden johtava kihlakunnansyyttäjä. Yhteistoiminta-alue on sama kuin entinen Lahden, Heinolan ja Orimattilan yhteistoiminta-alue. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Päivi Hirvelä. Kymen yhteistoiminta-alue rakentuu Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueella sijaitsevista Kouvolan, Kotkan (ml. Hamina), Imatran ja Lappeenrannnan syyttäjäyksiköistä. Päällikkönä toimii Kouvolan johtava kihlakunnansyyttäjä. Kotkan syyttäjäyksikkö on 1.1.2004 lukien määrätty hoitamaan syyttäjäntehtävät myös Haminan kihlakunnan alueella. Alueen ominaispiirteenä on raja-alueesta johtuva ns. itärikollisuus. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Olavi Lippu. Varsinais-Suomen yhteistoiminta-alueessa ovat Turun, Kaarinan, Loimaan, Raision (ml. Vakka-Suomi), Salon ja Turunmaan syyttäjäyksiköt. Alue vastaa Var- 16

sinais-suomen maakunnan aluetta. Päällikkönä toimii Turun johtava kihlakunnansyyttäjä. Alue käsittää kaikkiaan seitsemän kihlakuntaa ja 56 kuntaa. Alueen yhteinen asukasmäärä on yli 450 000. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Leena Metsäpelto. Pirkanmaan yhteistoiminta-alueen muodostavat Tampereen syyttäjäyksikkö ja sen ympärillä olevat Ikaalisten, Kangasalan, Mäntän, Nokian, Valkeakosken ja Vammalan syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Tampereen johtava kihlakunnansyyttäjä. Alue on lähes sama kuin Pirkanmaan maakunnan alue. Alueella on yhteensä 36 kuntaa, joiden yhteinen väkiluku on noin 460 000. Yksin Tampereella on yli 200 000 asukasta. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Jukka Rappe. Satakunnan yhteistoiminta-alue pitää sisällään Porin, Kankaanpään, Kokemäen ja Rauman syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Porin johtava kihlakunnansyyttäjä. Alue vastaa valtaosaa Satakunnan maakunnan alueesta. Kuntia alueella on yhteensä 25. Vaikka syyttäjäyksiköt ovat erikokoisia, työmäärät syyttäjää kohti ovat kuitenkin jakaantuneet melko tasaisesti. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Jukka Rappe. Länsirannikon yhteistoiminta-alue käsittää Pohjanmaan rannikkoseudun kaksikielisen alueen Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa. Yhteistoimintaalueeseen kuuluvat Pietarsaaren, Kokkolan (ml. Kaustinen), Mustasaaren (ml. Närpiö) ja Vaasan syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Pietarsaaren johtava kihlakunnansyyttäjä. Yhteistoiminta-alueen työmäärä on vuoden 2003 aikana lisääntynyt noin 15 prosentilla, minkä vuoksi töitä on pyritty tasaamaan yksiköiden välillä. Tämä on tarkoittanut lähinnä töiden siirtämistä Vaasasta alueen muihin yksiköihin. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Pekka Koponen. Etelä-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue koostuu suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella sijaitsevista Seinäjoen, Kauhajoen, Kyrönmaan ja Lapuan (ml. Alavus) syyttäjäyksiköista. Päällikkönä toimii Seinäjoen johtava kihlakunnansyyttäjä. Syyttäjäyksiköt ovat yhteistoimintasopimuksella jakaneet syyttäjäntehtävät alueen kihlakuntajaotuksesta poiketen käräjäoikeuksien tuomiopiirien mukaisesti. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Pekka Koponen. Keski-Suomen yhteistoiminta-alueen rajat ovat yhteneväiset Keski-Suomen maakunnan rajojen kanssa ja alue sisältää Äänekosken (ml. Saarijärvi), Jyväskylän (ml. Keuruu) ja Jämsän syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Äänekosken johtava kihlakunnansyyttäjä. Alueella on kaikkiaan 30 kuntaa. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Matti Nissinen. 17 Etelä-Savon yhteistoiminta-alue muodostuu Etelä-Savon maakunnan alueella sijaitsevista Mikkelin (ml. Juva), Pieksämäen ja Savonlinnan syyttäjäyksiköistä. Päällikkönä toimii Mikkelin johtava kihlakunnansyyttäjä. Alueen erityispiirteenä on runsaaseen loma-asutukseen liittyvä rikollisuus. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Matti Nissinen.

SYYTTÄJÄLAITOS Pohjois-Karjalan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat Joensuun (ml. Ilomantsi ja Kitee) ja Nurmeksen (ml. Lieksa) syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Joensuun johtava kihlakunnansyyttäjä. Alueen rajat vastaavat Pohjois-Karjalan maakunnan rajoja ja se on syyttäjälaitoksen itäisin toimialue rajoittuen Karjalan Tasavaltaan. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Ari-Pekka Koivisto. Savon yhteistoiminta-alue rakentuu Kuopion seudun (ml. Koillis-Savo ja Sisä- Savo), Varkauden seudun ja Ylä-Savon syyttäjäyksiköistä. Päällikkönä toimii Kuopion seudun johtava kihlakunnansyyttäjä. Kuopion seudun syyttäjäyksikkö on 1.5.2003 lukien määrätty hoitamaan syyttäjäntehtävät myös Koillis-Savon kihlakunnan alueella. Työmäärät alueella ovat jakautuneet epätasaisesti siten, että Varkauden seudulla on töitä selvästi muita enemmän. Alueella on perustettu työryhmä selvittämään mahdollisuuksia töiden tasaamiseksi. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Matti Nissinen. Oulun läänin yhteistoiminta-alue käsittää koko Oulun läänin alueen eli Kajaanin (ml. Kuhmo ja Suomussalmi), Haapajärven, Haukiputaan (ml. Kuhmo ja Suomussalmi), Kuusamon (ml. Pudasjärvi), Limingan, Oulun, Raahen ja Ylivieskan syyttäjäyksiköt. Päällikkönä toimii Kajaanin johtava kihlakunnansyyttäjä. Alueelle tyypillisiä piirteitä ovat laajuus, pitkät välimatkat sekä Kajaania ja Oulua lukuun ottamatta yksiköiden pieni koko. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Jorma Äijälä. Lapin läänin yhteistoiminta-alue muodostuu Rovaniemen (ml. Ranua-Posio), Kemin, Koillis-Lapin, Sodankylän (ml. Inari-Utsjoki) ja Tornion (ml. Tornionlaakso) syyttäjäyksiköistä. Päällikkönä toimii Rovaniemen johtava kihlakunnansyyttäjä. Lapin yhteistoiminta-alue on pinta-alaltaan maan suurin ja se kattaa 29 prosenttia koko maan pinta-alasta. Alueella on 10 kihlakuntaa ja 22 kuntaa. Alueen väkiluku on yli 187 000. Pitkien etäisyyksien sävyttämällä alueella yhteistoiminta perustuu lähialueyhteistyöhön. Toisen alueen muodostavat Kemi ja Tornio ja toisen Rovaniemi, Koillis-Lappi ja Sodankylä. Erityispiirteenä ovat kalastus- ja metsästysrikosasiat. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Päivi Hirvelä. Helsingin syyttäjäyksikkö on asia- ja henkilöstömäärältään suurempi kuin suurimmat yhteistoiminta-alueet. Vaikka Helsinki on varsinaisen yhteistoimintaaluejärjestelyn ulkopuolella, se osallistuu kuitenkin esimerkiksi alueryhmätoimintaan yhdessä Länsi-, Itä- ja Keski-Uudenmaan yhteistoiminta-alueiden kanssa. Helsingin syyttäjäyksikössä on neljä perusjaostoa, joista kukin vastaa oman poliisipiirinsä rikosasioista. Lisäksi syyttäjäyksikössä on talousrikosjaosto, joka on tehnyt poliisin kanssa erityisen yhteistyösopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on muun muassa esitutkinnan alussa rajata laajat talousrikosjutut koskemaan kaikkein olennaisinta. Helsingin kihlakunnan syyttäjänviraston ja poliisilaitoksen sekä käräjäoikeuden toimialueet ovat yhtä kuin Helsingin kaupungin alue. Poliisilaitoksen neljässä poliisipiirissä tutkitaan määrällisesti 90 prosenttia Helsingin rikosasioista. 18

Ongelma Helsingissä on ollut saman vastaajan juttujen hajautuminen ja tiedoksianto-ongelmista johtuvat pääkäsittelyjen peruuntumiset. Näistä syistä johtuen on 1.3.2003 lukien kullekin syyttäjänviraston neljästä jaostosta vastuutettu yhteistyö oman poliisipiirinsä kanssa. Poliisipiireihin on varattu toimitilat piirisyyttäjää varten. Kukin jaosto vastaa yhdessä poliisipiirinsä kanssa nuorten tekemien rikosten käsittelyn nopeuttamisesta, saman vastaajan juttujen keskittämisestä ja vaikeasti tavoitettavien vastaajien haastamisesta syyttäjän haasteella. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Poliisin ja syyttäjän työnkulku tulee kuitenkin konkreettisesti määritellä, jotta jokainen tietää oman tehtävänsä. Määrittely on nyt käynnistynyt Itä-Helsingin poliisipiirissä. Aluevastaavana valtionsyyttäjänä on Ritva Sahavirta. Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirasto sekä Kittilän ja Käsivarren kihlakunnat osallistuvat omien lähialueidensa alueryhmätyöhön, Ahvenanmaa Varsinais-Suomen ja Kittilän ja Käsivarren yksiköt Lapin alueryhmän toimintaan. Tilastotietoja syyttäjäntoiminnasta yhteistoiminta-alueittain on koottu vuosikertomuksen sivuille 114 115. VALTIONSYYTTÄJIEN ALUEVASTUU Vuoden 2002 alusta käynnistetyn aluevastuujärjestelmän sisältöä ja menettelytapoja tarkistettiin 5.3.2003 annetuilla valtakunnansyyttäjän ohjeilla (dnro 13/ 12/03). Tarkistaminen tuli ajankohtaiseksi yhteistoiminta-aluejärjestelyjen muutosten vuoksi ja aluevastuusta saatujen kokemusten ja palautteen johdosta. Yhteistoiminta-alueet (16) ja niiden ulkopuolinen Helsingin syyttäjänvirasto on vastuutettu 11 valtionsyyttäjän kesken (ks. edellä) syyttäjälaitoksen toimivaltasuhteita kuitenkaan muuttamatta ja hallinnollista väliporrasta muodostamatta. Aluevastuussa olevan valtionsyyttäjän tulee alueellaan: toimia Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjäyksiköiden välisenä yhteyshenkilönä ja edistää tiedonkulkua molempiin suuntiin, avustaa yt-alueen päällikköä alueen toimintojen käynnistämisessä ja ylläpidossa, seurata syyttäjäntoimintaa ja osallistua aloitteellisesti sen kehittämistyöhön, edistää syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista, osallistua tulosneuvotteluihin ja niiden valmisteluun ja osallistua seurantakäynteihin ja niiden valmisteluun. 19 Valtionsyyttäjien aluevastuuseen liittyvät tehtävät ovat lisänneet heidän kokonaistyömääräänsä. Valtionsyyttäjien käsiteltäväksi määrättyjen muutosharkinta-asioiden vähentäminen ei ole täysin kompensoinut ohjaustehtävistä aiheutunutta työnlisäystä.

SYYTTÄJÄLAITOS PAIKALLISET SYYTTÄJÄYKSIKÖT Kihlakunnansyyttäjät toimivat syyttäjinä kihlakunnan syyttäjänvirastossa tai kihlakunnanviraston syyttäjäosastossa. Näitä nimitetään syyttäjäyksiköiksi. Lisäksi Ahvenanmaalla on maakunnansyyttäjänvirasto. Kittilän ja Käsivarren kihlakunnissa syyttäjänä toimii nimismies. Paikallisen syyttäjän syyteharkintavallan kannalta syyttäjäyksikön hallinnollisella muodolla ei ole merkitystä ja yksiköiden asema organisaatiossa on hierarkisesti sama. Oikeusministeriö voi paitsi määrätä eri kihlakuntien syyttäjänvirastot tai kihlakunnanvirastojen syyttäjäosastot hoitamaan syyttäjäntehtäviä yhteistoiminnassa, lääninhallitusta kuultuaan määrätä kihlakunnan syyttäjänviraston tai kihlakunnanviraston syyttäjäosaston hoitamaan syyttäjäntehtäviä myös toisen kihlakunnan alueella. Oikeusministeriön kertomusvuoden aikana antamat neljä yhdistymistä koskevaa määräystä huomioon ottaen syyttäjäyksiköitä oli vuoden 2003 lopussa yhteensä 68. Lisäksi yksi tällainen määräys tulee voimaan vuoden 2004 alusta. YLEISET SYYTTÄJÄT Tärkeimmät säännökset syyttäjän tehtävistä sisältyvät lakiin yleisistä syyttäjistä, lakiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa, esitutkintalakiin, pakkokeinolakiin, oikeudenkäymiskaareen ja rangaistusmääräyslakiin. Syyttäjän roolin ja aseman keskeiset piirteet ovat rikosvastuun toteuttaminen, yksilön oikeusturvasta huolehtiminen, yleisen edun huomioon ottaminen, objektiivisuusperiaate, kunkin syyttäjän itsenäinen syyteharkintavalta sekä tuomiovallan käyttöön rinnastettavat rangaistusmääräysten antaminen ja seuraamusluonteinen syyttämättä jättäminen. Syyttäjäntehtävien hoidossa päivittäin sovellettaviksi tulevia säännöksiä on lisäksi rikoslaissa sekä muissa rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rikoksentekijöitä koskevissa laeissa ja asetuksissa. Lainsäädännössämme on yli 300 yksittäistä lainkohtaa, joissa säännellään syyttäjän velvollisuuksista ja oikeuksista sekä annetaan tarkempia määräyksiä syyttäjän perustehtävien hoitamisesta. Lainsäännösten lisäksi syyttäjäntehtävien hoidossa on noudatettava valtakunnansyyttäjän antamia ohjeita ja määräyksiä. Syyttäjälaitos (paikalliset yksiköt ja VKSV) lukuina v. 2003 syyttäjälaitoksen henkilömäärä 539 syyttäjiä 335 toimisto- ym. henkilökuntaa 204 syyttäjäyksiköitä 68 syyttäjän ratkaisemia asioita 81.200 syyttämättäjättämispäätöksiä 23.800 (henkilöittäin) syyttäjälaitoksen menot 29.061.000 euroa 20

Kuva: Reijo Hietanen Tampereen johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen toimi syyttäjänä Pirkkalassa tapahtuneessa paloittelusurmajutussa. Syytteet koskivat kahden miehen murhaa. Nurminen piti tekoja epäinhimillisen julmina. Poliisi järjesti kaksi kuukautta kestäneet etsinnät kaatopaikalla, mutta toisen surmatun ruumista ei löytynyt. Kuva: Lehtikuva 21

HALLINTO Valtakunnansyyttäjänvirastossa käsiteltäviin hallintoasioihin kuuluvat asiat, jotka koskevat viraston ja koko syyttäjälaitoksen taloutta, tulosohjausta, yhteistoiminta-alueiden ja muun alueellisen toiminnan ohjausta sekä henkilöstö-, virkajärjestely- ja nimitysasioita. Hallintoasioihin kuuluvat lisäksi viraston tiedotus, kirjaamo-, arkistointi- ja tietotekniikka-asiat sekä syyttäjän esteellisyydestä johtuvat syyttäjänmääräysasiat. NIMITYSASIAT Syyttäjäyksiköt Valtakunnansyyttäjä nimittää kihlakunnansyyttäjät. Nimityksiä tehtiin kertomusvuonna 2003 yhteensä 83. Täytetyt virat ja virkasuhteet jakautuivat palkkaluokittain seuraavasti: Palkkaluokat A25 A26 A27 A28 A29 A30 Virat 15 30 12 1 - - Virkasuhteet 5 7 12 1 - - Yhteensä 20 37 24 2 - - Kihlakunnansyyttäjien nimityksiä oli yhteensä 83. Syynä nimitysten kaksinkertaistumiseen edellisestä vuodesta oli mm. talousrikossyyttäjien vakinaistaminen. Virkakohtaiset hakijamäärät vaihtelivat 1-28 välillä. Hakijoita virkoihin ja virkasuhteisiin oli yhteensä 831, näistä naisia oli 437 (52,6 %) ja miehiä 394 (47,4%). Nimitetyistä oli naisia 45 (54,2 %) ja miehiä 38 (45,8 %). 22 Apulaissyyttäjien virkaa hakeneita henkilöitä oli 1999 2000 2001 2002 2003 336 211 186 167 184 Kertomusvuodelle apulaissyyttäjiä nimitettiin 21. Heistä naisia oli 10 ja miehiä 11.

Valtakunnansyyttäjänvirasto Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski oli edelleen virkavapaana ja hoiti Brysselissä erityisasiantuntijan määräaikaista virkaa Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa, määräys jatkuu 30.9.2004 saakka. Määräaikaisissa virkasuhteissa v. 2003 olivat: kihlakunnansyyttäjä Leena Metsäpelto valtionsyyttäjän A28 virassa 1.2.2001 alkaen edelleen 31.12.2004 saakka, kihlakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto valtionsyyttäjän A28 virassa 1.1.2003-31.3.2006, kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorf ylitarkastajan A26 virassa 1.8.2002-24.4.2003, kihlakunnansyyttäjä Johanna Hervonen ylitarkastajan A26 virassa 1.1.2002-28.10.2004. Tanja Järvinen ja Marja Dahlbom toimivat määräaikaisina A15 toimistosihteereinä koko vuoden. Muihin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitettiin seuraavasti: ma. kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen ylitarkastajan A26 virkaan ajaksi 5.5.2003-30.9.2004, tarkastajan A22 virkaan Marja-Leena Turunen ajaksi 1.11.2002-31.3.2004, toimistosihteerin A15 virkaan Maritta Purhonen ajaksi 18.12.2002-17.8.2003, toimistosihteerin A15 virkaan Vuokko Sirviö ajaksi 25.8. - 31.3.2004 ja koulutussihteerin A15 virkaan Jenni Kautonen ajaksi 4.3.2003-15.2.2004. Rikostarkastaja Maarit Salomaa Helsingin rikospoliisin talous- ja omaisuusrikosyksiköstä oli virkamiesvaihdossa Valtakunnansyyttäjänvirastossa 1.1.2003-31.12.2003 välisen ajan ja kihlakunnansyyttäjä Erkki Huhtala Helsingin syyttäjänvirastosta vastaavasti Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksella saman ajan. Luettelo Valtakunnansyyttäjänviraston henkilökunnasta on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa s. 118. SYYTTÄJÄLAITOKSEN TULOSOHJAUS Syyttäjälaitoksen määrärahat kuuluvat valtion talousarviossa oikeusministeriön pääluokkaan ja valtakunnansyyttäjä käy syyttäjälaitosta koskevat budjettineuvottelut oikeusministeriön kanssa. Kertomusvuonna neuvottelut käytiin oikeusministeriön kansliapäällikön ja ministeriön kriminaalipoliittisen osaston kanssa, jonka tehtäviin syyttäjälaitoksen resurssiohjaus kuuluu. Syyttäjälaitoksen sisäisestä tulosohjauksesta huolehtii Valtakunnansyyttäjänvirasto. Tulosneuvottelut Tulosneuvottelujärjestelmää kehitettiin kertomusvuoden aikana siten, että talousarvioesitykset laadittiin sekä syyttäjäyksiköittäin että yhteistoiminta-alueittain. Tulosneuvotteluja varten yhteistoiminta-alueet laativat tarkennetut mää- 23

HALLINTO rärahaesityksensä elokuussa ja toimintaansa koskevat puolivuotiskatsaukset ajalta 1.1. - 30.6.2003. Ennen syksyn tulosneuvotteluja yhteistoiminta-alueet toimittivat selvitykset laadullisten tulostavoitteidensa toteutumisesta yhteistoiminta-alueella ja syyttäjäyksiköissä sekä yhteistoiminta-alueen toimintasuunnitelman vuodelle 2004. Syyttäjäyksiköt kävivät tulosneuvottelut Valtakunnansyyttäjänviraston kanssa yhteistoiminta-alueittain. Valtionsyyttäjät osallistuivat yhteistoimintaalueensa neuvotteluihin ja niiden valmisteluun. Neuvotteluista laadittiin pöytäkirja. Päällikköpäivät Päällikköpäivillä oli edelleenkin keskeinen merkitys syyttäjälaitoksen tulosohjausjärjestelmän kannalta. Yhteistoiminta-alueiden päälliköiden neuvottelupäivä järjestettiin ensimmäisen kerran Helsingissä 21.3.2003. Syyttäjäyksiköiden päälliköiden neuvottelupäivät pidettiin tällä kertaa Kouvolassa 18.-19.9.2003. Päällikköpäivistä tarkemmin sivulla 65. VUODEN 2003 TULOSTAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN Koko syyttäjälaitoksen laadulliset tulostavoitteet Tavoitteet Turvataan riittävät ja laadukkaat syyttäjäpalvelut eri alueilla. Valtakunnansyyttäjänvirasto laatii yhteistoiminta-alueiden ja alueryhmien toimintaa varten ohjeistuksen, joka mahdollistaa tehtävien tarkoituksenmukaisen jakamisen. Aluevastaavien valtionsyyttäjien ohjaustehtävää alueilla suoritettavan lainkäyttötoiminnan yhdenmukaistamiseksi lisätään. Avainsyyttäjien voimavarat kohdennetaan oikein ja heille järjestetään erityiskoulutusta. Pyritään varmistamaan yhtenäinen syyttämiskäytäntö paikallistasolla. Toteutuminen Valtakunnansyyttäjä on antanut tarkentavat ohjeet yhteistoiminnan järjestämisestä syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-alueilla, avain- ja erikoissyyttäjäpalvelujen järjestämisestä ja valtionsyyttäjien aluevastuusta. Alueryhmien toiminnasta ei ole toistaiseksi annettu tarkentavia ohjeita. Aluevastuussa olevat valtionsyyttäjät pyrkivät edistämään yhteistoiminnan käynnistymistä osallistumalla alueensa johtoryhmien kokouksiin ja pitämällä muutoinkin yhteyttä yhteistoiminta-alueensa päällikköön sekä syyttäjäyksiköihin. Lainkäyttötoiminnan yhdenmukaisuutta valvottiin muun muassa seurantakäyntien yhteydessä ja erilaisten kyselyiden avulla. 24

25 Yhteistoiminta-alueiden päälliköt, aluevastuussa olevat valtionsyyttäjät sekä osa johtavista kihlakunnansyyttäjistä ja Helsingin syyttäjänviraston jaostopäälliköistä osallistui johtamiskoulutukseen, jossa käsiteltiin myös yhteistoiminta-alueiden johtamisen konkreettisia ongelmatilanteita. Alueryhmien toiminnasta ei ole toistaiseksi annettu erillistä ohjetta. Uusimuotoiset alueryhmät aloittivat kuitenkin toimintansa. Yhteistoiminta-alueet nimesivät sekä syyttäjien että sihteereiden alueryhmille koulutusvastuuhenkilöt. Aluevastuussa olevat valtionsyyttäjät osallistuivat alueryhmien koulutustilaisuuksiin. Saatavien kokemusten ja aluevastuussa olevien valtionsyyttäjien kannanottojen perusteella selviää, tarvitaanko erillisiä ohjeita, esimerkiksi Valtakunnansyyttäjänviraston ja alueryhmien oman koulutustarjonnan tarkoituksenmukaiseksi yhteensovittamiseksi. Avain- ja erikoissyyttäjille nimettiin palvelualueet siten, että avain- ja erikoissyyttäjäpalvelut ovat jokaisen yhteistoiminta-alueen ja syyttäjäyksikön käytettävissä. Avain- ja erikoissyyttäjien työaikaa seurattiin. Esimerkiksi huumausainerikosten avain- ja erikoissyyttäjät käyttivät työajastaan noin 15 prosenttia muiden syyttäjien ja poliisien konsultointiin ja koulutukseen. Avainsyyttäjä- ja erikoissyyttäjäjärjestelmää ylläpidettiin koulutuksen osalta suunnitelman mukaisesti. Vuoden 2003 aikana perustettiin uusi prosessioikeuden avainsyyttäjien ryhmä. Avainsyyttäjäpalveluihin voidaan lukea myös talousrikossyyttäjien toiminnan kehittämishanke, jossa päätoimisten talousrikossyyttäjien rinnalle luodaan, mentorointia hyväksi käyttäen, osatoimisten talousrikossyyttäjien verkosto. Myös huumausainerikos- ja kansainvälisten asioiden avainsyyttäjien määrää lisättiin. Syyttämiskäytännön yhdenmukaisuutta on pyritty edistämään Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeilla, koulutuksella, seurantakäynneillä sekä kanteluratkaisuilla ja niiden sisäisellä tiedottamisella. Lisäksi selvitettiin eräitä syyttämiskäytännön yhtenäisyyteen vaikuttavia seikkoja lähettämällä kaikille yhteistoiminta-alueille ja Helsingin syyttäjänvirastolle erilaisista tilastoista saadun aineiston mukaan painotetut kyselyt. Saadut vastaukset antoivat viitteitä tietystä epäyhtenäisyydestä. Samalla kuitenkin ilmeni, että syyttäjän ratkaisutoimintaa kuvaaviin tilastoihin sisältyy lukuisia virhemahdollisuuksia, jotka saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. Asiaa käsiteltiin kaikkien syyttäjäyksiköiden päälliköiden neuvottelutilaisuudessa syksyllä ja kaikille syyttäjäyksiköille jaettiin kyselyyn saaduista vastauksista tehdyt koosteet. Pelkästään tämä selvitys ja sen tulosten yhteinen käsittely eivät kuitenkaan riitä varmistamaan valtakunnallisesti yhtenäistä syyttämiskäytäntöä. Edellytyksenä on myös, että yhtenäisyyteen ja muihinkin laatukysymyksiin kiinnitetään jatkuvaa huomiota kaikiilla organisaatio- ja esimiestasoilla. Syyttämiskäytännön yhdenmukaisuutta onkin seurattu muun muassa seurantakäyntien yhteydessä.

HALLINTO Tavoite Syyttäjälaitoksen henkilökunnan ammattitaitoa kehitetään ja ylläpidetään suunnitellulla tavalla. Toteutuminen Syyttäjien ja toimistohenkilökunnan koulutussuunnitelmat toteutettiin pienin muutoksin. Syyttäjien ja toimistohenkilökunnan alueryhmätoimintaa jatkettiin uusimuotoisissa alueryhmissä kutakuinkin entisen mallin mukaisesti. Syyttäjälaitoksen koulutuksesta tarkemmin sivuilla 67 78. Tavoite Syyttäjien valituslupahakemusten valmistelua varten laaditaan uusi järjestelmä, joka entistä paremmin turvaa keskeisen valituslupamateriaalin seulonnan ja valituslupahakemusten oikeudellisen argumentoinnin yhdenmukaisen laadun. Toteutuminen Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarjassa julkaistiin valtakunnansyyttäjän asettaman työryhmän mietintö (nro 3/13.2.2003), joka koskee syyttäjien muutoksenhaun kehittämistä ennakkotapausluonteisissa asioissa. Työryhmän mietintö toimitettiin kaikkiin syyttäjäyksiköihin. Mietinnössä on esitetty rikosasioiden ennakkotapausperusteen arvioimiseen ja perustelemiseen liittyviä näkökohtia erityisesti oikeuskysymysten osalta. Syyttäjien peruskoulutuksessa muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen oli yhtenä teemana. Myös seurantakäynneillä kiinnitettiin huomiota valituslupahakemusten sisältöön. Yhteistoiminta-alueet seurasivat valituslupakäytäntöä alueellisesti. Valtakunnansyyttäjänvirastoon otettiin valtionsyyttäjien hoidettavaksi edellisvuotta enemmän valituslupa-asioita. Vuonna 2001 tehtiin 56 syyttäjän muutoksenhakemusta, joista kolme oli tehty Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Valituslupia myönnettiin 10, joista yksi valtionsyyttäjän hakemuksesta. Vuonna 2002 tehtiin 47 syyttäjän muutoksenhakemusta, joista kolme oli tehty Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Valituslupia myönnettiin 10, joista kaksi valtionsyyttäjien hakemuksista. Kertomusvuonna tehtiin 52 syyttäjän muutoksenhakemusta, joista 7 oli tehty Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Valituslupia myönnettiin 10, joista 2 valtionsyyttäjän hakemuksesta. Tavoite Kohotetaan kansainvälisen rikosoikeudenhoidon normipohjan ja menettelytapojen tuntemusta. Toteutuminen Kertomusvuoden alussa käynnistettiin kansainväliseen oikeusapuun, rikoksentekijän luovuttamiseen ja eurooppalaiseen pidätysmääräykseen valmistelu. Työtä koordinoitiin Valtakunnansyyttäjänviraston kansainvälisessä yksi- 26

kössä, joka yhdessä kansainvälisten avainsyyttäjien kanssa koulutti syyttäjiä alueryhmissä. Koulutusmateriaali valmistui syyskuun 2003 aikana ja ensimmäiset koulutustilaisuudet alkoivat samoihin aikoihin. Uusista säännöksistä oli artikkeli Akkusastoorissa. Seurantatietoa saatiin jatkokoulutuksessa, avainsyyttäjien kautta sekä seurantakäynneillä. Avainsyyttäjien ammattitaito on kehittynyt niin, että he pystyvät hyvin avustamaan kentän syyttäjiä kansainvälisessä rikosoikeudenhoidossa. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta toimenpiteet keskitettiin neljään syyttäjänvirastoon. Seuranta on tältä osin entistä tehokkaampaa. Kansainvälisen rikosoikeudenhoidon alueelta laadittiin koulutusmateriaalia, jota kertomusvuoden toisella puoliskolla järjestetyissä muutamassa koulutustilaisuudessa jaettiin syyttäjille. Koulutusta pidettiin tarpeellisena, koska vastaavaa opetusta ei muualta ollut syyttäjille tarjolla. Osalle syyttäjistä koulutus jäi seuraavan vuoden puolelle. Tavoite Pyritään valtakunnallisesti yhdenmukaiseen ja oikeudelliselta laadultaan korkeatasoiseen syyteharkintakäytäntöön. Toteutuminen Syyttäjien peruskoulutuksessa ja apulaissyyttäjien koulutuksessa haastehakemuksen laatiminen oli nimenomaisena teemana. Osanottajilta myös kerättiin heidän laatimiaan haastehakemuksia arviointia ja palautetta varten. Useissa syyttäjien alueryhmissä teemana olivat oikeus- ja todistustosiseikat sekä todisteiden teemoittelu. Seurantakäynneillä ja kanteluasioiden ratkaisuissa kiinnitettiin erityistä huomiota haastehakemusten sisältöön. Haastehakemusten oikeudellinen laatu on tulostavoitteena korostetun arvostuksenvarainen. Mittareiden osoittaminen tällaisen tulostavoitteen seurantaan on ongelmallista. Tästä syystä on vaikea todentaa tulostavoitteen toteutumisen astetta yksilöidysti. Seurannassa tehdyt havainnot puutteista todentavat sinänsä kehittämistarpeen olemassaolon. Vastaavasti koulutuksella sekä seurannassa Valtakunnansyyttäjänviraston taholta ja alueellisesti tapahtuneilla reagoinneilla voidaan arvioida olleen merkitystä tulostavoitteen edistämisessä. Seurantahavaintojen lukumäärä ei kuitenkaan luotettavasti osoita edes kehityksen suuntaa, ellei vastaavasti seurannan kohteena olevien tapausten määrää vakioida. Vuoden 2004 laadullisten tulostavoitteiden laadinnassa on pyritty konkretisoimaan mittareita siten, että eri vuosien vertailu olisi yksilöidymmin mahdollista. Tämä koskee silti edelleenkin lähinnä syyteharkintakäytännön yhdenmukaisuutta. Syyteharkintaratkaisujen oikeudellisen laadun numeerinen mittaaminen ja todentaminen on erittäin vaikeaa. 27 Tavoite Laajimmissa ja hankalimmissa talousrikosasioissa pyritään toteuttamaan rikos-