KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 2. HYDROLOGISET TIEDOT... 1 3. VEDEN LAADUN ARVOSTELUPERUSTEET... 2 4. JÄRVILAUSUNNOT... 4 4.1 HÄMEENLINNAN A (35.233)... 4 4.1.1 VANAJAVESI, MIEMALANSELKÄ... 4 4.2 KATUMAJÄRVEN VA (35.236)... 6 4.2.1 KANKAISTENJÄRVI... 6 4.3 VUOLUJOEN VA (35.775)... 8 4.3.1 JYLISJÄRVI... 8 4.4 HIIDENJOEN SUUALUE (35.811)... 9 4.4.1 KERNAALANJÄRVI... 9 4.4.2 LIINALAMMI... 10 4.4.3 LIKOLAMMI... 11 4.4.4 RAHITUNLAMMI... 12 4.5 HEINÄJOEN VA (35.824)... 13 4.5.1 KÄRMELAMMI... 13 4.5.2 SAMMALJÄRVI... 14 4.5.3 VEHKALAMMI... 15 4.6 MALLASJOEN VA (35.825)... 16 4.6.1 ETU-VENO... 16 4.6.2 HYVÄ-VALKEE... 16 4.6.3 KULMALAMMI... 18 4.6.4 KYLKIÄINEN... 18 4.6.5 MALLINKAISTENJÄRVI... 19 4.6.6 MUSTAVIRTA... 20 4.6.7 PAHA-VALKEE... 21 4.7 SÄÄJÄRVENOJAN VA (35.84)... 22 4.7.1 ISOJÄRVI... 22 4.7.2 KESIJÄRVI... 25 4.7.3 KÄKILAMMI... 26 4.7.4 LASTUJÄRVI... 27 4.7.5 LEPPÄLAMMI... 28 4.7.6 SALOISTENJÄRVI ELI LEMPELLONJÄRVI... 29 4.7.7 SÄÄJÄRVI... 30 4.8 ALASJÄRVEN A (35.872)... 32 4.8.1 ALASJÄRVI... 32

4.8.2 SOKSLAMMI... 34 4.9 KESIJÄRVEN A (35.873)... 35 4.9.1 HYVÄLAMMI... 35 4.9.2 KESIJÄRVI... 36 4.10 OJAJOEN VA (35.876)... 37 4.10.1 LEIPIJÄRVI... 37 4.10.2 OJAJÄRVI... 39 4.11 HAAPAJÄRVEN A (35.882)... 40 4.11.1 HAAPAJÄRVI... 40 4.11.2 JOUTJÄRVI... 41 4.11.3 KAHILAMMI... 43 4.11.4 REHAKKA... 44 4.11.5 VALKEALAMMI... 45 4.12 KAARTJOEN ALAOSAN A (35.886)... 45 4.12.1 VALAJÄRVI... 45 4.13 RÄIKÄLÄNJOEN ALAOSAN A (35.891)... 46 4.13.1 KUOTOLANJÄRVI... 46 4.13.2 LÄHDELAMMI... 47 4.13.3 SUOJÄRVI... 48 4.13.4 VIRALANJÄRVI... 49 5. JÄRVIEN SOVELTUVUUS VIRKISTYSKÄYTTÖÖN... 50 LIITTEET: LIITE 1. JÄRVIEN SOVELTUVUUS VIRKISTYSKÄYTTÖÖN; LUOKITUSPERUSTEET LIITE 2. TUTKITTUJEN JÄRVIEN VESISTÖALUENUMEROT JA PERUSKARTTANUMEROT LIITE 3. TUTKITTUJEN JÄRVIEN SOVELTUVUUS VIRKISTYSKÄYTTÖÖN LIITE 4. VEDENLAATUTULOKSIA LIITE 5. KALA- JA RAPUISTUTUSTIEDOT

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 20.12.2010 Kirje nro 824 1 VEDEN LAATU JA VIRKISTYSKELPOISUUS JANAKKALAN KUNNAN ALUEELLA SIJAITSEVISSA JÄRVISSÄ 1. JOHDANTO Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys laati vuonna 1997 selvityksen Janakkalan kunnan järvien ja reittivesistön tilasta, johon Janakkalan kunta tilasi päivityksen. Selvityksessä on käsitelty yhteensä 40 järven tai lammen vedenlaatua. Selvityksessä on vedenlaadun lisäksi tarkasteltu valuma-aluetta sekä arvioitu vedenlaadun kehitystä, mikäli aiempaa vedenlaatuaineistoa on ollut riittävästi käytettävissä. Lisäksi selvitykseen on koottu järvien ja jokien hydrologisia tietoja. Vedenlaatutiedot ovat peräisin pääosin Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen järviarkistosta sekä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä vedenlaaturekisteristä. Janakkalan kunnan vesistöt sijoittuvat pääosin Vanajan reitin vesistöalueelle (35.8). Miemalanselkä ja Kankaistenjärvi sijaitsevat Vanajaveden-Pyhäjärven alueella (35.2) sekä Jylisjärvi Längelmäveden ja Hauhon reittien vesistöalueella (35.7). Janakkalan kunnan alueella kokonaan tai osittain sijaitsevat suurimmat järvet ovat Kernaalanjärvi ja Ojajärvi, joiden pinta-ala on yli 400 ha. Näiden lisäksi kunnan alueella on 14 yli 100 ha järveä, joista suurimat ovat Haapajärvi, Valajärvi ja Kesijärvi. 2. HYDROLOGISET TIEDOT Järvien tilavuus on arvioitu pinta-alan ja syvyyssuhteiden perusteella. Arvio perustuu laskentamenetelmään, jossa järvi kuvitellaan kärjellään seisovaksi kartioksi. Tilavuudet eivät siten ole tarkkoja, vaan lähinnä suuntaa-antavia (± 20 % todellisesta). Joissain tapauksissa kokonaissyvyys on tuntematon, jolloin se on laskettu olettamalla, että alin näyte on otettu 1 m etäisyydeltä pohjasta. Valuma-alueen rajat on arvioitu peruskartalta (1:20 000) silmämääräisesti ja pinta-ala on määritetty planimetrin avulla. Keskivalumana on käytetty 7,5 l/skm 2, jonka perusteella on laskettu järven teoreettinen keskiviipymä. Tämäkin on siten vain suuruusluokkaa osoittava arvo. Taulukossa 1 on esitetty tutkittujen järvien hydrologisia tietoja. Osoite Postiosoite Puhelin Sähköposti Hatanpäänkatu 3 B PL 265 (03) 2461 111 etunimi.sukunimi@kvvy.fi 33900 Tampere 33101 Tampere Telekopio Internet-sivut (03) 2461 200 http://www.kvvy.fi/

2 Taulukko 1. Tutkittujen järvien hydrologisia tietoja. JÄRVI/JOKI SYVYYS PINTA-ALA TILAVUUS VALUMA-ALUEEN KESKIVIIPYMÄ (m) (ha) (m3) PINTA-ALA (km2) (d) Alasjärvi 2,5 123,4 1028333 232 7 Etu-Veno 7,5 9,5 237500 1 367 Haapajärvi 5,0 373,1 6218333 549 17 Hyvälammi 3,0 11,9 119000 4,6 40 Hyvä-Valkee 4,5 13,1 196500 0,8 379 Isojärvi 10,0 264,8 8826667 12 1135 Joutjärvi 11,5 117,3 4496500 5 1388 Jylisjärvi 2,2 168,6 1236400 6 318 Kahilammi 4,5 28,4 426000 9,2 71 Kankaistenjärvi 17,5 272,6 15901667 12 2045 Kernaalanjärvi 8,0 444,8 11861333 1019 18 Kesijärvi (35.84) 8,0 94,8 2528000 26 150 Kesijärvi (35.873) 7,0 282,8 6598667 190 54 Kulmalammi 8,6 5,0 143333 0,5 442 Kuotolanjärvi 3,0 28,2 282000 186 2 Kylkiäinen 3,6 6,3 75600 0,8 146 Käkilammi 1,4 9,8 45733 1 71 Kärmelammi 15,8 3,8 200133 0,5 618 Lastujärvi 1,5 69,8 349000 4 135 Leipijärvi 10,0 45,3 1510000 4 583 Leppälammi 5,5 19,5 357500 5 110 Liinalammi 6,3 1,5 31500 0,1 486 Likolammi 5,1 1,8 30600 0,4 118 Lähdelammi 4,2 15,4 215600 9 37 Mallinkaistenjärvi 19,0 213,7 13534333 9 2321 Miemalanselkä (Vanajavesi) 8,0 230 6133333 2198 4 Mustavirta 3,5 8,4 98000 1,5 101 Ojajärvi 14,0 441 20580000 29 1095 Paha-Valkee 9,0 6,6 198000 0,4 764 Rahitunlammi 15,0 2,2 110000 0,2 849 Rehakka 11,6 161,5 6244667 25 385 Saloistenjärvi l. Lempellonjärvi 5,5 122,2 2240333 4 864 Sammaljärvi 3,4 29,7 336600 5,7 91 Sokslammi 7,0 34,0 793333 4,5 272 Suojärvi 3,0 89,3 893000 140 10 Sääjärvi 3,5 180,9 2110500 50 65 Valajärvi 12,5 348,4 14516667 13 1723 Valkealammi 2,0 6,5 43333 1,5 45 Vehkalammi 3,2 5,2 55467 0,3 285 Viralanjärvi 4,0 118,3 1577333 180 14 3. VEDEN LAADUN ARVOSTELUPERUSTEET Järven tilan tärkeimpinä arvosteluperusteina voidaan pitää happitaloutta ja rehevyystasoa, jotka määräävät varsin pitkälle järven arvon kalavetenä ja yleensä virkistyskäyttöön. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat mm. veden happamuusaste ja humusleimaisuus. Taulukossa 2 on kerrottu lyhykäisesti, mitä eri vedenlaatumuuttujat kertovat järven tilasta ja mikä on niiden luonnontaso.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 3 Taulukko 2. Vedenlaatumuuttujien kuvaukset. MUUTTUJA Happipitoisuus Kokonaisfosforipitoisuus Kokonaistyppipitoisuus Ammoniumtyppipitoisuus Nitraattityppipitoisuus Klorofylli a-pitoisuus Happamuus eli ph Väriluku Kemiallinen hapentarve (COD Mn) KUVAUS Happipitoisuus pysyy karun, luonnontilaisen järven alusvedessä yleensä melko korkeana sekä talvella että kesällä. Tämä johtuu siitä, että karuissa järvissä pintavesikerroksessa tuotettu orgaaninen aine tulee suurimmaksi osaksi hajotettua jo päällysvesikerroksessa, jolloin pohjalle vajoavan orgaanisen aineen määrä on vähäinen, eikä sen hajotus kuluta merkittävästi alusveden happea. Ruskeissa humusvesissä humuksen hajotus kuluttaa happea, joten happivajetta voi esiintyä, vaikka järvi olisikin perustyypiltään karu. Rehevissä järvissä levätuotanto on runsasta. Alusveteen vajoaa runsaasti orgaanista ainetta, jonka hajotus voi kuluttaa alusveden hapen loppuun. Täydellinen hapettomuus on jo osoitus sietotason ylittymisestä. Myös järven erityispiirteet, kuten syvyyssuhteet ja suojaisuus, vaikuttavat merkittävästi pohjan happipitoisuuksiin. Kokonaisfosforipitoisuus on luonnontilaisessa, karussa järvessä < 12 µg/l. Lievästi rehevän järven fosforipitoisuus vaihtelee 12-30 µg/l. Lievästi rehevässä järvessä levätuotanto on selvästi lisääntynyt karuihin järviin verrattuna, mikä näkyy myös alusveden happivajeen kasvuna. Järven päällysveden fosforipitoisuuden ollessa 30-50 µg/l, voidaan järvi luokitella reheväksi. Kokonaistyppipitoisuus on luonnontilaisessa järvessä 400-600 µg/l. Mikäli pitoisuus ylittää 1000 µg/l, sitä voidaan pitää osoituksena kuormitustason noususta. Ravinnetason nousu voi johtua joko suorasta jätevesikuormituksesta tai muutoksista järven valuma-alueella. Tällaisia kuormitustekijöitä ovat voimaperäinen maatalous, runsas haja-asutus tai metsien lannoitus. Suoalueiden ojitukset näkyvät puolestaan humusleiman voimistumisena ja veden happamoitumisena. Ammoniumtyppeä on luonnonvesissä vähän. Päällysveden pitoisuudet vaihtelevat < 10-30 µg/l. Alusveden pitoisuustaso on hiukan korkeampi. Yli 100 µg/l ammoniumtyppipitoisuudet vaativat jo vähähappisia olosuhteita tai jätevesikuormitusta. Yhdyskuntien jätevesien typpi on vesistöön johdettaessa lähinnä ammoniumtyppenä. Siksi yhdyskuntajätevesien vesistövaikutukset näkyvät yleensä selvimmin ammoniumtypen pitoisuusnousuna. Tuotantokauden ulkopuolella suuri osa kokonaistypestä on nitraattina. Avovesikaudella levät ottavat nitraatin käyttöönsä ja sen pitoisuus voi olla loppukesällä päällysvedessä olematon (< 5 µg/l). Talvella vastaavien vesien nitraattipitoisuus voi olla 500-1000 µg/l. Klorofylli a-pitoisuuden avulla voidaan arvioida levien määrää ja järven rehevyystasoa. Karuissa vesissä päällysveden kasvukauden aikainen keskimääräinen klorofylli a-pitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevissä vesissä 4-10 µg/l ja rehevissä vesissä yli 10 µg/l. Happamuus eli ph on suomalaisissa järvissä normaalisti välillä 6,5-7,5. Veden happamuutta lisäävät mm. valuma-alueella olevat suot, ilmakehän hapan laskeuma ja teollisuuden happamat jätevedet. Happamoitumisesta voidaan puhua, kun ph laskee tason 6,0 alapuolelle. Happamuuden lisääntyessä lajimäärä vähenee kaikissa eliöryhmissä. Kesäisin esiintyvä korkea ph pintavedessä on osoitus vilkkaasta levätuotannosta. Veden väri määräytyy valuma-alueen maaperän perusteella. Runsas suoala aiheuttaa humushuuhtoumia ja vesi muuttuu ruskeaksi. Humuksettomien järvien väri on alle 20 mg Pt/l, keskiruskeiden 20-60 mg Pt/l ja ruskeiden järvien yli 60 mg Pt/l. Erittäin ruskeissa suovesissä väri voi olla yli 300 mg Pt/l. Kemiallinen hapentarve osoittaa veden humusleimaisuutta. Vähähumuksisissa järvissä COD Mn on < 5 mg O 2/l, keskiruskeissa järvissä 5-10 mg O 2/l ja ruskeissa yli 10 mg O 2/l. Humusleimaisuus on jo erittäin voimakasta COD Mn-arvon ollessa yli 20 mg O 2/l.

4 MUUTTUJA Sähkönjohtavuus Rautapitoisuus Mangaanipitoisuus Lämpökestoiset koliformiset bakteerit ja fekaaliset streptokokit KUVAUS Sähkönjohtavuus kuvastaa veteen liuenneiden suolojen määrää (Na, K, Cl jne.). Sisävesien sähkönjohtavuus on Suomessa erittäin pieni (3,5-10 ms/m). Suolapitoisuus lisääntyy kuitenkin koko ajan sadeveden, likaantumisen, peltojen lannoituksen, tiesuolauksen ja yleisen ympäristön nuhraantumisen takia. Rautapitoisuus on varsin pitkälle vesistölle tyypillinen arvo. Pienimmät pitoisuudet esiintyvät kirkkaissa karuissa vesissä, joissa päällysveden rautapitoisuus on luokkaa 50-200 µg/l. Humusvesissä taso on selvästi korkeampi, koska rauta on sitoutunut humusyhdisteisiin. Normaali taso on 400-600 µg/l. Erittäin ruskeissa vesissä rautaa voi olla jopa 1000 µg/l. Raudan liukoisuus sedimentistä veteen riippuu redox-potentiaalista. Hapettomissa oloissa alusveden rautapitoisuus voi olla 1000-10000 µg/l. Mangaani on kemiallisesti raudan lähisukulainen. Hapellisissa oloissa sen pitoisuudet ovat varsin pieniä (< 50 µg/l). Hapettomissa oloissa mangaania vapautuu nopeasti pohjalietteestä. Määrä riippuu oleellisesti sedimentin laadusta. Mangaanipitoisuus voi kohota tasolle 1000-10000 µg/l. Lämpökestoiset koliformiset bakteerit ja fekaaliset streptokotit ovat tyypillisiä ulosteperäisiä bakteereja. Uimavesien arvostelussa vesi on aiemmin määritelty uimiseen sopivaksi, mikäli niiden määrä on alle 100 kpl/dl ja sopimattomaksi, mikäli bakteeritiheys on yli 1000 kpl/dl. Välialueella vesi on ollut uimavetenä välttävää. Keväällä 1996 voimaan tulleen uuden EU-normin mukaan vesi on laadultaan hyvää uimavettä, kun lämpökestoisten koliformisten vakteerien määrä on alle 500 kpl/dl ja huonoa, kun lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä on yli 500 kpl/dl. Fekaalisten streptokokkien osalta vastaava arvo on 200 kpl/dl. 4. JÄRVILAUSUNNOT 4.1 HÄMEENLINNAN A (35.233) 4.1.1 VANAJAVESI, MIEMALANSELKÄ Peruskarttalehti 2131 09 230 ha 8,0 m Tilavuus 6 100 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 2198 km 2 4 d Vanajaveden Miemalanselkä sijaitsee Janakkalan kunnan ja Hämeenlinnan kaupungin rajalla. Miemalanselän kaakkoisosa sijaitsee Janakkalan kunnan puolella. Miemalanselän koillispuolitse kulkee Helsinki- Hämeenlinna rautatie. Valuma-alue on erittäin laaja, sillä Vanajan reitin vesistöalueen (35.8) vedet laskevat Hiidenjokea pitkin Miemalanselkään, josta vedet virtaavat edelleen kohti Vanajanselkää. Miemalanselkä on läpivirtausallas, jonka keskiviipymä on alle viikon. Miemalanselän vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reittien yhteistarkkailun yhteydessä. Vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 4. Valuma-alueella sijaitsevat suurimmat pistekuormittajat ovat Tervakoski Oy ja Janakkalan kunnan Turengin jätevedenpuhdistamo. Tervakoski

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 5 Oy:n jätevedet johdetaan Tervajokeen, joka laskee Kernaalanjärven kautta Hiidenjokeen. Turengin jätevedenpuhdistamon jätevedet johdetaan Hiidenjokeen, joka laskee Miemalanselän eteläosaan. Lyhyen keskiviipymän vuoksi vedenlaatu vaihtelee valumatilanteen mukaan nopeasti. Peruslaadultaan vesi on ruskeaa ja runsashumuksista. Runsaiden valumien aikana vesi samenee voimakkaasti ja ravinnetaso kohoaa. Hajakuormitus vaikuttaakin Miemalanselän vedenlaatuun voimakkaammin kuin pistekuormitus. Kesäisin fosforipitoisuudet ovat kohonneet viime vuosina erittäin reheville vesille ominaisiksi ja myös levää on todettu säännöllisesti erittäin runsaasti. Pitkällä aikavälillä fosforipitoisuuksissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Talviajan fosforipitoisuuksissa on todettavissa kuitenkin loiva laskeva suuntaus. Typpipitoisuuksissa on todettavissa lievää nousua, kuten muuallakin yläpuolisella reitillä. Typpipitoisuudet ovat noin 1,5-3-kertaiset järvivesien luonnontasoon nähden. Kuten fosforipitoisuuksissa, myös typpipitoisuuksissa vuosittainen ja vuodenajoittainen vaihtelu on voimakasta. Läpivirtauksesta ja mataluudesta johtuen kerrosteisuusolot ovat epävakaat. Talvisin lämpötilakerrosteisuus on tavallisesti hyvin loiva, ja happitilanne säilyy läpi talven hyvänä. Hapen kuluminen on humuksen runsauden ja luonnontasosta voimakkaasti kohonneen rehevyystason seurauksena kuitenkin voimakasta ja happi kuluukin nopeasti vähiin, jos pohjan läheinen vesi jää lämpimämmäksi. Näin oli esimerkiksi vuonna 2006, jolloin kerrosteisuus oli voimakkaampi ja pohjan läheinen vesikerros lähes hapeton. Kesällä happitilanne on ollut pääsääntöisesti heikompi kuin talvisin. Vaikka lämpötilakerrosteisuus on ollut yleensä varsin loiva, happi on kulunut syvimmästä vesikerroksesta säännöllisesti vähiin tai loppuun. Kesäisin happitilanne vaihteleekin sen mukaan, kuinka aikaisin kerrosteisuus keväällä muodostuu, ja kuinka pysyvä se kesän kuluessa on. Esimerkiksi vuonna 2008 lämpötilakerrosteisuus oli päässyt kesän aikana purkautumaan, ja happitilanne oli kokonaisuutena hyvä. Turengin jätevedenpuhdistamon vaikutukset Miemalanselän vedenlaatuun jäävät varsin vähäisiksi. Hiidenjokisuussa sijaitsevalla havaintopaikalla jätevesikuormitus on ajoittain näkynyt lievänä hygieenisen laadun heikentymisenä, ja myös ravinnekuormituksen lieviä vaikutuksia on havaittu. Miemalanselällä todetaan säännöllisesti lievää hygieenistä likaantumista. Viime vuosina veden hygieeninen laatu on vaihdellut Miemalanselällä erinomaisesta välttävään. Heikoimmillaankin vesi on soveltunut uimiseen vielä hyvin. Hygieenistä kuormitusta kohdistuu Miemalanselkään Turengin jätevedenpuhdistamon lisäksi hajakuormituksesta. Miemalanselän-Hiidenjoen alueelle on istutettu 2000-luvulla ankeriasta, kuhaa, haukea, kirjolohta, karppia ja täplärapua. Miemalanselän ja Kernaalanjärven kalastusta ja kalakantojen tilaa seurataan Vanajan reitin kalataloudellisen velvoitetarkkailun yhteydessä. Pienemmillä järvillä ei tällä hetkellä ole kalataloudellista seurantaa. Miemalanselän kalansaaliissa runsaimmat lajit ovat olleet sulkava, hauki ja kuha. Nämä lajit ovat viime vuosina muodostaneet noin kolme neljännestä kokonaissaaliista, joka on ollut noin 5000 kiloa. Sulkavan korkea saalisosuus ilmentää vesireitin rehevää luonnetta. Kuha- ja haukikantojen tila on hyvä ja vakaa. Pitkäsiiman pyyntiin virittävällä kalastajalla on hyvät mahdollisuudet päästä ankeriaan makuun. Istutettujen lohikalojen saalisosuus on sitä vastoin jäänyt vaatimattomaksi. Miemalanselkä soveltuu virkistyskäyttöön vain välttävästi. Vedenlaatua heikentävät voimakkaasti luonnontasosta kohonnut rehevyystaso, runsashumuksisuus ja todetut happitalouden häiriöt.

6 4.2 KATUMAJÄRVEN VA (35.236) 4.2.1 KANKAISTENJÄRVI Peruskarttalehti 2131 12 272,6 ha 17,5 m Tilavuus 15 900 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 12 km 2 2045 d Kankaistenjärvi sijaitsee Janakkalan kunnan pohjoisosassa. Osa järvestä on Hämeenlinnan kaupungin puolella. Vedet laskevat Myllyojaa pitkin Matkolammen eteläpäähän ja edelleen Myllyjokea pitkin Katumajärveen. Kankaistenjärven valuma-alue on hyvin suppea. Tämän vuoksi keskiviipymä on hyvin pitkä. Valuma-alue on pääosin metsämaastoa, joskin myös suota on jonkin verran. Järven pohjoispään tuntumassa on lisäksi pienialaisia peltoja. Rannoilla on runsaasti loma-asutusta, josta voi aiheutua kuormituspainetta. Kankaistenjärven vedenlaatua on tutkittu kahdella havaintopaikalla vuodesta 1974 lähtien. Uusimmat tulokset ovat vuodelta 2001. Kankaistenjärvi on perustyypiltään kirkasvetinen karu järvi. Valuma-alueella sijaitsevien suoalueiden vaikutus näkyy kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalaisena humusleimana. Veden happamuustaso on lähellä järvivesien normaalia tasoa. Veden ph laskee talvisin ja kesäaikaan alusvedessä lievästi happaman puolelle, joten kokonaisuutena happamuustasoa voidaan luonnehtia hapahkoksi. Puskurikyky happamoitumista vastaan on vaihdellut tyydyttävästä välttävään. Happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus on normaalilla tasolla, eikä siinä ole todettavissa pitkällä aikavälillä muutosta. Vedenlaatu on säilynyt muuttumattomana myös rehevyystason suhteen. Fosforipitoisuudet ovat pysyneet karuille vesille ominaisena, joten runsaasta loma-asutuksesta huolimatta kuormitusta ei näyttäisi järveen kohdistuvan. Tämä onkin erityisen tärkeää tällaisessa kirkasvetisessä järvessä, jossa veden vaihtuvuus on hidasta. Alhainen ravinnetaso ei mahdollista voimakasta levätuotantoa, ja levän määrä onkin pysynyt vähäisenä. Happitilanne säilyy talvisin jopa erinomaisena, sillä pohjan lähelläkin happipitoisuus pysyy reilusti yli 5 mg/l. Lievää happivajetta alusvedessä luonnollisesti esiintyy, mutta hapen kuluminen on järven karun luonteen ja vähähumuksisuuden ansiosta hidasta. Kesäaikaan happivaje muodostuu alusvedessä voimakkaammaksi, mutta kokonaisuutena happitilannetta voidaan pitää kesäaikaankin hyvänä. Järvi kerrostuu kesäisin lämpötilan mukaan melko jyrkästi, joten lievä happivaje alusvedessä on normaali ilmiö. Kankaistenjärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti, sillä vesi on kirkasta, väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Taulukko 3. Kankaistenjärven keskiosan (6770724-3372556) vedenlaatutuloksia vuosilta 1974, 1986, 1988, 1993, 1995, 1996, 1997 ja 2001. 5.8.1974 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn K-aine Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 17,9 8,9 96 0,7 5,6 0,12 6,8 14 6,4 470 8 14 1,8 3 4 5,0 17,8 8,7 94 1,2 5,8 0,10 6,7 14 6,5 810 17 14 1,8 22 4 20.1.1986 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 0,6 13,4 93 6,3 0,10 6,9 35 8,2 400 L1 90 9 14,0 61 28 3,0 1,7 12,6 90 6,0 0,10 6,7 9,0 3,1 10,3 77 6,0 0,09 6,8 35 7,8 390 L1 110 7 13,0 93

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 7 30.8.1988 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 16,1 8,6 87 5,8 0,082 6,9 30 7,8 390 L1 7 9 98 11,0 30 45 3,0 16,1 8,8 89 5,8 0,085 6,8 9,0 8,5 3,9 33 6,0 0,101 6,1 40 8,1 370 L1 79 12 280 10,0 220 0,0-2,0 3,1 4.1.1993 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 0,6 10,4 72 0,6 6,7 0,121 6,5 20 6,9 360 19 L1 26 7 13 12,0 50 5 51 3,0 1,1 10,5 74 6,4 0,112 6,5 9,0 1,6 10,0 72 0,7 6,6 0,109 6,5 20 6,8 320 19 L1 34 7 19 12,0 72 5 13.2.1995 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine Al.enter Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 1,0 12,7 89 0,3 6,5 0,13 6,8 15 5,4 340 5 42 5,0 2,4 11,0 81 10,0 3,3 8,3 62 0,5 6,4 6,4 5,4 370 6 1.8.1995 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine Al.enter Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 22,2 8,8 101 0,5 6,5 0,11 7,0 15 6,6 320 2 L5 6 1 L5 L5 55 5,0 18,3 8,3 88 8 8,0 11,2 12,0 8,4 4,4 38 0,8 6,5 6,3 6,0 390 25 48 9 1 0,0-2,0 2,4 13.2.1996 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 0,8 12,1 85 0,2 6,5 0,13 6,7 10 4,0 360 27 5 52 5,0 1,8 11,1 80 10,0 2,7 8,3 61 0,4 6,6 6,3 4,6 380 6 12,0 3,1 6,4 48 0,5 6,8 6,2 4,8 500 8 30.7.1996 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine Al.enter Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 18,9 8,6 93 0,7 6,1 0,12 6,8 5 6,5 340 L5 18 6 L3,0 L5 L5 43 5,0 16,2 7,8 79 350 6 8 10,0 13,3 12,0 11,3 2,7 25 2,2 6,4 6,1 6,0 430 47 41 13 L3,0 0,0-2,0 4,0 9.3.1997 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 1,9 12,2 88 0,6 5,3 0,09 6,3 10 4,4 570 230 5 68 5,0 2,4 11,6 85 10,0 2,9 8,9 66 0,4 6,8 6,1 5,7 420 6 12,0 3,2 6,7 50 0,6 7,2 6,0 6,2 500 8 28.7.1997 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine Al.enter Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 21,5 8,4 95 0,7 6,5 0,13 6,9 10 5,9 330 L5 7 6 L3,0 L5 10 58 5,0 19,8 8,0 88 350 6 8 8,0 11,7 12,0 10,0 3,1 28 0,9 6,6 6,1 5,8 380 36 40 11 L3,0 0,0-2,0 3,5 2.7.2001 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 8,8 99 1,1 6,7 7,3 8,2 7 9 2 1 5,0 8,3 83 1,0 6,6 6,8 8,5 15 8 24 1 9,0 6,7 63 0,6 7,2 6,6 9,0 40 7 1 1 11,0 5,8 54 0,8 6,8 6,5 8,2 50 11 1 1 Taulukko 4. Kankaistenjärven Kivikarin havaintopaikan (6769400-3373520) vedenlaatutuloksia vuosilta 1995, 1996 ja 2001. 13.2.1995 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 0,7 12,8 89 0,3 6,4 6,8 15 5,6 340 5 39 5,0 2,6 10,7 79 10,0 3,3 7,9 59 13,0 3,7 5,8 44 0,5 6,2 6,3 5,0 370 7 6.6.1995 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 18,9 9,4 90 0,8 6,6 6,7 35 6,9 350 8 35 5,0 9,2 10,3 0,7 6,6 6,5 30 6,4 350 6 10,0 8,0 8 16,5 7,7 9,2 77 0,7 6,7 6,4 6,2 400 11 1.8.1995 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine Al.enter Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 22,2 8,6 99 0,7 6,5 0,11 7,0 15 6,6 330 3 L5 7 1 L5 L5 53 5,0 18,5 8,3 89 0,7 6,5 6,9 6,6 340 10 10,0 9,4 5,1 45 0,5 10 16,5 8,2 3,9 33 0,8 6,4 6,3 20 6,2 420 45 52 13 2 0,0-2,0 2,8

8 30.7.1996 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine Al.enter Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 18,8 8,9 96 0,6 6,1 0,12 6,8 10 6,6 310 L5 7 8 L3,0 L5 L5 46 5,0 18,8 8,9 96 0,6 6,1 6,9 6,4 340 12 10,0 13,4 5,2 50 1,0 8 16,5 9,3 1,7 15 4,2 6,4 6,1 25 6,0 520 80 83 15 3 0,0-2,0 4,4 2.7.2001 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 9,0 101 0,8 6,8 7,2 8,3 9 9 1 1 5,0 9,2 93 1,1 6,8 7,3 9,0 4 11 3 1 9,0 6,9 65 1,8 6,9 6,5 10,3 71 20 10 10 14,0 9,1 80 0,9 6,8 6,5 8,1 112 11 3 2 4.3 VUOLUJOEN VA (35.775) 4.3.1 JYLISJÄRVI Peruskarttalehti 2133 03 168,6 ha 2,2 m Tilavuus 1 200 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 6 km 2 318 d Jylisjärvi sijaitsee Janakkalan kunnan pohjoisosassa kolmen kunnan alueella. Suurin osa Jylisjärvestä kuuluu Janakkalan kuntaan. Pienemmät alueet jäävät Lammin ja Tuuloksen kuntien alueelle. Jylisjärven vedet laskevat suo-ojaa pitkin aivan Jylisjoen yläjuoksulle lähelle Jänisjärven luusuaa. Jylisjärvi on yksi Hauhonselkään laskevan Vuolujoen vesistöalueen latvajärvistä. Valuma-alue on metsävaltainen. Järven luoteispuolella sijaitsee myös varsin laaja-alainen suo. Peltoa on vähäisessä määrin järven eteläpään tuntumassa. Loma- ja haja-asutusta on valuma-alueella jonkin verran. Jylisjärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1975, 1987, 1988, 1992, 1996, 2005 ja 2006. Vedenlaatu on vaihdellut melko voimakkaasti tutkittuina ajankohtina. Parhaimmillaan vesi on ollut kirkasta, väritöntä ja humusleima on ollut kohtalainen. Suovesien vaikutusten ollessa voimakkaampia vedessä on todettu ruskea värisävy, ja humusleima on kohonnut vahvaksi. Talvisin veden ph on laskenut selvästi happaman puolelle, mutta kesäaikaan se on ollut järvivesien normaalilla tasolla. Lisäksi puskurikyky happamoitumista vastaan on uusimpien tulosten valossa tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Puskurikyky oli pienimmillään 80-luvulla, jolloin se oli välttävää tasoa. Järveen kohdistuva kuormituspaine on valuma-aluetarkastelun perusteella melko vähäinen. Rehevyystaso on vaihdellut karujen vesien raja-arvon (12 µg/l) molemmin puolin. Kesäaikaan sekä fosforipitoisuus että levän määrää kuvastava klorofyllipitoisuus ovat indikoineet lievää rehevyyttä. Valuma-alueen haja- ja loma-asutuksesta ei näyttäisi siten kohdistuvan merkittävää kuormitusta järveen. Jatkossakin ulkoinen kuormitus tulee pyrkiä minimoimaan. Happitilanne on ollut tutkittuina ajankohtina pääasiassa hyvä. Talvituloksia on käytettävissä vain vuosilta 1975 ja 2006. Talvella 1975 happitilanne oli kokonaisuutena hyvä. Talvella 2006 happitilanne oli sen sijaan heikentynyt ollen lähempänä tyydyttävää tasoa. Järven mataluuden ansiosta happitalouden ongelmia ei kesäaikaan ilmene, sillä vesimassa saa happitäydennystä kesän kuluessa ilmakehästä tuulten sekoittaessa vettä. Hämeen ELY-keskuksen istutusrekisterin mukaan Jylisjärveen on istutettu planktonsiikaa vuosina 2001-2005 ja 2007-2009 ja kuhaa vuosina 2006-2007 (liite 5). Jylisjärvi soveltuu virkistyskäyttöön melko hyvin, mutta vedenlaatu on lähellä tyydyttävää tasoa. Vedenlaatua heikentävät lievä rehevyys, runsashumuksisuus sekä veden hapahko luonne.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 9 Taulukko 5. Jylisjärven (6768997-3382930) vedenlaatutuloksia vuosilta 1975, 1987, 1988, 1992, 1996, 2005 ja 2006. 26.2.1975 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe K-aine L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 1,4 10,7 79 1,1 5,1 0,10 6,0 72 14 750 240 1 170 11 9,0 59 230 2 0 19 2,0 3,4 3,2 25 1,7 5,0 0,14 6,0 99 15 710 260 3 140 22 5,0 220 710 3 13.8.1987 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 23-N Kok.P PO 4-P SO 4 Cl Fe Mn L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 15,8 9,6 97 3,2 0,08 6,8 30 9,1 16 0,0-1,0 4,4 30.8.1988 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe K-aine L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 16,4 8,7 89 3,4 0,097 7,1 40 10 600 L1 7 13 120 5,6 190 0,0-1,0 5,1 28.12.1992 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe K-aine L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 2,0 10,5 76 0,9 4,1 0,122 6,2 20 7,8 680 160 1 120 12 7 6,4 88 22 19.8.1996 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe K-aine L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 21,7 8,1 92 2,1 3,5 0,11 6,8 15 9,9 510 L5 7 14 250 L5 18 0,0-1,5 5,1 8.8.2005 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe K-aine L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,0 19,2 8,3 90 2,9 3,5 0,10 6,8 80 12 570 L5 L5 14 320 3 17 0,0-1,5 9,4 7.2.2006 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Mn SO 4 Fe K-aine L.kolif. Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l kpl/dl µg/l dm 1,3 3,2 6,9 52 0,8 4,5 0,138 6,1 50 12 720 85 12 240 8 4.4 HIIDENJOEN SUUALUE (35.811) 4.4.1 KERNAALANJÄRVI Peruskarttalehti 2131 11 444,8 ha 8,0 m Tilavuus 11 900 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 1019 km 2 18 d Kernaalanjärvi on Vanajan reitin vesistöalueen (35.8) keskusjärvi. Siihen laskevat Tervajoen, Hyvikkälänjoen ja Räikälänjoen vesistöalueet. Valuma-alueen laajuuden vuoksi vesi vaihtuu Kernaalanjärvessä lyhyessä ajassa, ja siten myös veden laatu vaihtelee nopeasti valumien mukaan erityisesti ylivirtaamakausina. Kernaalanjärvi laskee Vettenjakamon kautta Hiidenjokeen ja edelleen Miemalanselkään. Kernaalanjärven vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reittien yhteistarkkailun yhteydessä. Vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 4. Tervakoski Oy:n jätevedet johdetaan Tervajokeen, joka laskee Kernaalanjärven eteläosaan. Aiemmin myös Tervakosken taajaman jätevedet johdettiin Tervajokeen. Nykyään ne johdetaan Turengin jätevedenpuhdistamolle. Lyhyen keskiviipymän vuoksi vedenlaatu vaihtelee valumatilanteen mukaan nopeasti. Peruslaadultaan vesi on ruskeaa ja runsashumuksista. Veden ph on järvivesien normaalilla tasolla. Kesäisin ph kohoaa voimakkaan levätuotannon takia selvästi emäksiseksi. Talvisin fosforipitoisuudet laskevat lievästi rehevien vesien tasolle. Keväällä fosforipitoisuus lähtee nousuun ja saavuttaa maksimin yleensä elokuussa, jolloin viime vuosina on ylitetty säännöllisesti jopa erittäin rehevien vesien raja-arvo (50 µg/l). Korkea rehevyystaso mahdollistaa voimakkaan levätuotannon ja levää todetaankin kesäisin erittäin runsaasti. Levän runsaus on klorofyllipitoisuuden perusteella kesäisin fosforipitoisuuden tavoin erittäin reheville vesille ominainen. Pintaveden kesäajan fosforipitoisuus on kohonnut lievästi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Myös alusvedessä on todettu 1990-luvun puolivälin jälkeen aiempaa suurempia fosforipitoisuuksia. Ker-

10 rosteisuuden muodostuminen ja sen vakaus vaikuttavat oleellisesti kesäajan happitalouteen ja siten myös mahdollisen sisäisen kuormituksen voimakkuuteen. Myös pintaveden typpipitoisuuksissa on todettavissa pitkällä aikavälillä pitoisuuksien vaihtelusta huolimatta nouseva suuntaus. Talvisin lämpötilakerrosteisuus jää yleensä melko loivaksi, ja happitilanne säilyy läpi talven hyvänä. Hapen kuluminen on humuksen runsauden ja luonnontasosta voimakkaasti kohonneen rehevyystason seurauksena kuitenkin voimakasta ja happi kuluukin nopeasti vähiin, jos pohjan läheinen vesi jää lämpimämmäksi. Näin oli esimerkiksi vuonna 2006, jolloin pohjan läheinen vesikerros oli lähes hapeton. Kesällä happitilanne vaihtelee sääolosuhteiden ja kerrosteisuustilanteen mukaan. Veden nopeasta vaihtuvuudesta ja mataluudesta johtuen kerrosteisuusolot ovat epävakaat. Vakaan kerrosteisuuden muodostuessa happi kuluu nopeasti syvimmästä vesikerroksesta vähiin. Usein vesimassa pääsee kuitenkin sekoittumaan kesän kuluessa, jolloin se saa happitäydennystä ilmakehästä. Kernaalanjärvessä todetaan säännöllisesti lievää hygieenistä nuhraantumista. Hygieeninen vedenlaatu on vaihdellut erinomaisesta tyydyttävään. Uimiseen vesi on soveltunut hygieenisen laadun osalta hyvin. Tervajoen kautta Kernaalanjärveen kohdistuvan kuormituksen vaikutukset ovat näkyneet lähinnä talvisin, jolloin vaikutukset ovat näkyneet pohjan lähellä kohonneena sähkönjohtavuutena sekä kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuutena. Kernaalanjärven kalaston ja kalansaaliin koostumus ja saalistaso on samantapainen kuin alempana vesireitillä Miemalan- ja Hattulanselillä. Kernaalanjärvelläkin kalastajan runsaimmat saalislajit ovat hauki, sulkava ja kuha. Runsaimpien lajien kannat ovat vahvoja ja vakaita. Kernaalanjärven rehevyys näkyy särkikalojen runsautena. Hämeen ELY-keskuksen istutusrekisterin mukaan Kernaalanjärveen on istutettu kuhaa vuosina 2000-2006 ja 2008-2009 sekä täplärapua vuosina 2000-2001 ja 2003-2007 (liite 5). Kernaalanjärvestä pyydettyjen kalojen hyväksikäyttöä rajoittavat edelleen Tervakosken paperitehtaalta aikoinaan vesistöön päässeet PCB-yhdisteet. Vaikka PCB:n kokonaispitoisuus on laskenut huomattavasti jo lähes 30 vuotta sitten loppuneiden päästöjen jälkeen, ovat dioksiinien kaltaisten PCByhdisteiden pitoisuudet kaloissa edelleen haitallisen korkeita. Käyttökelpoisuuden suhteen kaloja voidaankin verrata Itämeren loheen ja isokokoiseen silakkaan. Kernaalanjärvestä pyydettyjä haukien ja ahventen syöntiä on vuonna 2010 suositeltu rajoitettavaksi kahteen kertaan kuukaudessa. PCB:n kertyminen kuhaan on ollut vähäisempää, eikä sen käyttöön ole toistaiseksi esitetty rajoituksia. PCB kertyy erityisesti rasvakudokseen ja rasvaisen ankeriaan syöntiä on kehotettu välttämään kokonaan. Kernaalanjärvi soveltuu virkistyskäyttöön vain välttävästi. Vedenlaatua heikentävät voimakkaasti luonnontasosta kohonnut rehevyystaso, runsashumuksisuus ja ajoittain myös happitalouden häiriöt. 4.4.2 LIINALAMMI Peruskarttalehti 2131 11 1,5 ha 6,3 m Tilavuus 31 500 m 3 Valuma-alueen pinta-ala ~0,1 km 2 486 d Liinalammi sijaitsee Turengin taajaman alueella. Valuma-alue on erittäin suppea, eikä lammella ole peruskartan mukaan laskuojaa. Veden vaihtuvuus on siten hidasta. Liinalammen ympäristö on voimakkaasti rakennettua. Lammen länsipuolella sijaitsee urheilukenttä. Lisäksi lammen pohjois- ja eteläpuolitse kulkevat tiet lähellä rantaa. Liinalammen länsirannalla on yleinen uimaranta. Liinalammen vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1972 lähtien melko säännöllisesti. Tulokset on esitetty liitteessä 4.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 11 Liinalammen vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Humusleima on vaihdellut heikosta kohtalaiseen. Happamuustaso on talvisin järvivesien normaalilla tasolla. Kesäisin veden ph on kohonnut emäksisen puolelle. Puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Veden sähkönjohtavuus oli 70-luvulla lähes kaksinkertainen luonnontasoon nähden, mutta on sittemmin pienentynyt lähelle järvivesien normaalia tasoa. Liinalampea kunnostettiin vuosina 1978 ja 1982 käsittelemällä ferrosulfaatilla fosforin saostamiseksi. Kumpikaan käsittelyistä ei merkittävästi vaikuttanut lammen tilaan. Lampea kunnostettiin uudelleen syksyllä 1998, jolloin vesi käsiteltiin alumiinikloridilla. Vuonna 1998 tehty saostus on pitänyt rehevyyden hyvin aisoissa. Pitkällä aikavälillä Liinalammen rehevyystasossa on todettavissa laskeva suuntaus. Uusimpien talviajan tulosten perusteella fosforipitoisuudet pysyvät karujen vesien luokassa. Kesäaikaan fosforipitoisuudet kohoavat lievästi rehevien vesien luokkaan. Levää on sen sijaan todettu reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen laatu on erinomainen. Liinalammen happitilanne heikentyi 80- ja 90-luvuilla talvisin välttäväksi tai jopa huonoksi. Syvimmässä vesikerroksessa todettiin melko säännöllisesti happikato ja sen aiheuttamaa sisäistä kuormitusta. Happitilanteen parantamiseksi Liinalammen vettä alettiin hapettaa talvella 2003. Vettä hapetetaan talvisin kierrättämällä vettä potkurilla. Hapetuksen seurauksena lampeen ei muodostu talvella tavanomaista lämpötilakerrosteisuutta, vaan vesimassa on varsin viileää pinnasta pohjaan. Hapetuksen ansiosta happitilanne on saatu pysymään läpi talven tyydyttävänä. Happivaje on koko vesimassassa siitä huolimatta voimakasta, mutta vähiin happi ei kulu pohjan läheltäkään. Kesäisin Liinalampeen muodostuu loiva lämpötilakerrosteisuus ja happitilanne on yleensä tyydyttävää tasoa. Pohjan läheltä happi kuluu vähiin tai kokonaan loppuun, mikä käynnistää sisäisen kuormituksen. Koska lämpötilakerrosteisuus on kesäaikaan melko loiva, sopivien tuuliolosuhteiden vallitessa kerrosteisuus saattaa purkaantua, jolloin runsasravinteista alusvettä pääsee päällysveteen mahdollistaen voimakkaan levätuotannon. Liinalammen vedenlaatu on kokonaisuutena melko hyvä, sillä vesi on melko kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Vedenlaatua heikentävät todetut happitalouden häiriöt ja luonnontasoa suurempi rehevyystaso. 4.4.3 LIKOLAMMI Peruskarttalehti 2131 11 1,8 ha 5,1 m Tilavuus 30 600 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 0,4 km 2 118 d Likolammi on pieni ja melko matala lampi Hiidenjoen eteläpuolella Raimansuon kupeessa. Sen koillisranta rajoittuu harjualueeseen. Koillisrannalla sijaitsee myös muutama mökki. Peruskartan mukaan Likolammilla ei ole tulo- eikä laskuojaa. Lammen länsiranta rajoittuu luonnontilaiseen, ojittamattomaan ja osittain suojeltuun Raimansuohon. Likolammen vedenlaatua on tutkittu vuonna 1993. Likolammen vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeaa ja runsashumuksista. Suovesien vaikutus näkyy pienenä sähkönjohtavuutena ja veden happamuutena. Talvella 1993 veden ph oli vain 5,3. Puskurikyky happamoitumista vastaan on heikko, joten valuma-alueelta tulevien vesien laatu säätelee Likolammen veden happamuustasoa. Likolammen rehevyystaso oli talvella 1993 luonnontasoa suurempi. Typpipitoisuus ylitti luonnontason vain lievästi. Fosforipitoisuus oli sen sijaan selvästi luonnontasoa suurempi ja rehevien vesien luokassa. Karujen vesien raja-arvoon verrattuna fosforipitoisuus oli lähes kolminkertainen.

12 Happitilanne oli tutkittuna ajankohtana melko hyvä. Happivajetta havaittiin kuitenkin humusvesille tyypillisesti koko vesimassassa. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 67 % ja pohjan lähellä 18 %. Kesäaikaan merkittäviä happitalouden häiriöitä ei todennäköisesti esiinny lammen mataluuden ansiosta. Kesäajalta ei ole käytettävissä tutkimustuloksia. Likolammi soveltuu käytettävissä olevien tulosten perusteella virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Vedenlaatua heikentävät rehevyys, runsashumuksisuus ja veden happamuus. Lammen pieni koko rajoittaa virkistyskäyttöä. Taulukko 6. Likolammin (6761260-3368017) vedenlaatutuloksia vuodelta 1993. 1.2.1993 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P K-aine SO 4 Fe Cl Mn Chl a Ns Syvyys C mg/l % FTU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l µg/l µg/l dm 1,0 1,0 9,5 67 1,2 1,9 0,02 5,3 60 13 710 34 14 3,0 3,8 3,3 25 4,0 4,2 2,4 18 1,6 1,9 5,3 790 40 4.4.4 RAHITUNLAMMI Peruskarttalehti 2131 10 2,2 ha 15,0 m Tilavuus 110 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 0,2 km 2 849 d Rahitunlammi sijaitsee Leppäkosken taajaman eteläpuolella. Rahitunlammi on pienikokoinen, mutta pinta-alaansa nähden syvä lampi. Valuma-alue on erittäin suppea, eikä lampeen tule pohjavesien lisäksi käytännöllisesti katsoen juurikaan lisävesiä. Veden vaihtuvuus on siten erittäin hidasta. Rahitunlammi sijaitsee tuulilta suojassa Rahitunmäen kupeessa Puujoen eteläpuolella. Valuma-alue on pääosin metsäistä, mutta osa valuma-alueesta on myös soistunutta. Järven kaakkoisrannalla on yleinen uimaranta. Rahitunlammen vedenlaatua on tutkittu vuosina 1974, 1978, 1993, 1994, 1997, 1999-2005, 2008 ja 2010. Tulokset on esitetty liitteessä 4. Rahitunlammi on lievästi ruskeavetinen ja melko vähähumuksinen. Happamuustaso on talvisin järvivesien normaalilla tasolla. Kesäisin veden ph on kohonnut emäksisen puolelle. Puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Veden sähkönjohtavuutta voidaan pitää myös normaalina. Ajoittain syvemmissä vesikerroksissa on todettu korkeampia sähkönjohtavuuksia, mikä kertoo lampeen tulevien pohjavesien vaikutuksesta. Rahitunlammen happitalous on hyvin ongelmallinen järven suhteellisen suuren syvyyden ja suojaisen sijainnin vuoksi. Täyskierrot jäävät tämän vuoksi lyhyiksi ja osin epätäydellisiksi, jolloin vesimassan ja pohjasedimentin tuulettuminen jää vaillinaiseksi. Talvisin happitilanne on vaihdellut tutkittuina ajankohtina välttävästä huonoon. Talvella 1978 happitilanne oli heikentynyt huonoksi, sillä pintavesi oli lähes hapeton, ja 10 metrin syvyydeltä eteenpäin vesimassa oli täysin hapeton. Talvella 1993 happitilanne oli hiukan parempi, sillä pintavedessä todettiin jonkin verran happea. Kesäisin happitilanne on ollut välttävää tasoa. Pintavedessä happipitoisuus on ollut hyvä, mutta jo 5 metrin syvyydellä vesi on ollut vähähappista tai hapetonta. Rahitunlammen vesi käsiteltiin vuoden 1998 syksyllä alumiinikloridilla fosforin saostamiseksi. Toteutettu saostus vähensi hetkellisesti pintaveden rehevyyttä, joka oli vuonna 1999 karujen vesien tasoa. 2000- luvulla fosforipitoisuus on ollut lähellä saostusta edeltävää tasoa ja vaihdellut karujen ja lievästi rehevien vesien luokissa. Pohjan lähellä fosforipitoisuus väheni voimakkaammin, joten sitä kautta saostuksella on ollut selvä positiivinen vaikutus, koska alusvedestä ei pääse ravinteita samassa määrin päällysveteen kuin ennen saostusta. Myös typpipitoisuus aleni pohjan lähellä, mikä kertoo välillisesti pelkistyneisyyden vä-

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 13 henemisestä pohjalla. Levän määrä on vaihdellut 2000-luvulla lievästi rehevien ja rehevien vesien tasolla. Hygieeninen vedenlaatu on ollut erinomainen. Rahitunlammen vedenlaatu on kokonaisuutena tyydyttävää tasoa. Päällysveden laatua voidaan pitää jopa hyvänä. Vedenlaatua heikentävät kuitenkin voimakkaat happitalouden häiriöt, jotka aiheuttavat sisäistä kuormitusta. Lammen pieni koko rajoittaa virkistyskäyttöä ja esimerkiksi kalavetenä sillä ei ole suurta arvoa. 4.5 HEINÄJOEN VA (35.824) 4.5.1 KÄRMELAMMI Peruskarttalehti 2133 02 3,8 ha 15,8 m Tilavuus 200 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 0,5 km 2 618 d Kärmelammi sijaitsee Janakkalan kunnan Mallinkaisten kylän kaakkoispuolella. Kärmelammi on pienikokoinen lampi, jonka vedet laskevat pelto-ojia pitkin Heinäjokeen ja edelleen Puujokeen. Valuma-alue on erittäin pienikokoinen ja koostuu pääosin pellosta. Lampeen kohdistuva kuormituspaine on siten voimakas. Kärmelammen vedenlaatua on tutkittu vuosina 1981 ja 2008. Peruslaadultaan Kärmelammen vesi on lähes väritöntä ja melko vähähumuksista. Veden ph on normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Suota ei valuma-alueella olekaan peruskartan mukaan lainkaan. Veden sähkönjohtavuus on valuma-alueen peltovaltaisuudesta huolimatta alhainen. Veden rehevyystaso on luonnontasoa suurempi ja lievästi reheville vesille ominainen. Talvella 1981 fosforipitoisuus oli lähellä karujen vesien tasoa. Kesällä 2008 fosforipitoisuus oli kohonnut lähelle rehevien vesien raja-arvoa (30 µg/l). Voimakkaasti hajakuormitetuille järville on ominaista, että kesäaikaan fosforitaso kohoaa voimakkaasti talveen verrattuna. Tulosten perusteella on siten vaikeaa sanoa, onko vedenlaatu heikentynyt pitkällä aikavälillä, vai selittyykö muutos vuodenaikaisvaihtelulla ja valumaolosuhteiden eroilla. Levän määrä indikoi kesällä 2008 lievää rehevyyttä. Happitaloudessa on todettu molempina ajankohtina voimakkaita ongelmia. Talvella 1981 happitilanne oli kokonaisuutena vain välttävää tasoa, sillä pintavedessä hapen kyllästysaste oli 29 % ja pohjan lähellä vain 5 %. Näytteitä ei ollut otettu talvella aivan lammen syvimmästä kohdasta. Myös kesällä 2008 happitilanne oli kokonaisuutena vain välttävä, sillä vesi oli muodostunut vähähappiseksi jo 4 metrin syvyydellä, ja pohjan lähellä todettiin happikato. Hapettomuuden seurauksena sisäinen kuormitus oli käynnistynyt, mikä näkyi pohjan lähellä kohonneena typpipitoisuutena ja korkeana fosforipitoisuutena. Fosforipitoisuus oli pohjan lähellä yli 10-kertainen pintaveteen nähden. Kärmelammen vedenlaatu on käytettävissä olevien tulosten perusteella tyydyttävällä tasolla. Vedenlaatua heikentävät luonnontasoa suurempi rehevyys sekä todetut voimakkaat happitalouden häiriöt. Lisäksi lammen virkistyskäyttöä vähentää sen pieni koko. Taulukko 7. Kärmelammin (6755453-3382449) vedenlaatutuloksia vuosilta 1981 ja 2008. 23.3.1981 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 23-N Kok.P PO 4-P SO 4 Cl Fe Mn L.kolif. Chl a Ns 1,0 0,6 4,1 29 1,0 12 6,7 10 4,9 13 40 5,0 3,9 2,1 16 0,43 12 8,0 4,1 0,58 5 0,8 12 6,6 16

14 30.7.2008 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 3-N Kok.P PO 4-P SO 4 Cl Fe Mn L.kolif. Chl a Ns 1,0 20,8 7,8 87 3,2 8,1 0,45 7,6 40 8,7 960 27 <2 26 4,0 15,4 0,73 7 5,0 7,8 1,1 9 2,4 9,3 6,8 7,5 20 10,0 4,5 0,52 4 4,9 10,7 6,8 7,7 1460 71 15,0 4,1 0 0 6,7 11,3 6,7 8,7 1680 340 0,0-2,0 7,6 4.5.2 SAMMALJÄRVI Peruskarttalehti 2133 02 29,7 ha 3,4 m Tilavuus 340 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 5,7 km 2 91 d Sammaljärvi sijaitsee Janakkalan kunnan Mallinkaisten kylän koillispuolella. Sammaljärvi on melko pienikokoinen järvi Heinäjoen vesistöalueen (35.824) latvoilla. Sen vedet laskevat Sammaljärvenojaa pitkin Heinäjokeen ja edelleen Puujokeen. Valuma-alue on järven tilavuuteen nähden melko laaja, joten veden vaihtuvuus on nopeaa. Veden keskiviipymä on vain 3 kuukautta. Valuma-alue on suo- ja metsävaltainen. Useiden pienten metsälampien vedet laskevat Sammaljärveen. Järven eteläranta rajautuu Sammaljärvenkallioon. Järven rannoilla on loma-asutusta peruskartan mukaan vain vähän. Sammaljärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1993 ja 2009. Sammaljärven vesi on suoalueilta tulevien vesien vuoksi erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima on vahva. Veden sähkönjohtavuus on valuma-aluetekijöiden vuoksi alueen muiden järvien tavoin alhainen. Veden ph on hapan, ja puskurikyky happamoitumista vastaan on heikko tai välttävä. Humuspitoisten järvien normaali kalasto tulee Sammaljärvessä toimeen, mutta esimerkiksi ravulle vesi on liian hapanta. Veden rehevyystaso on luonnontasoa suurempi ja lievästi reheville vesille ominainen, mikä liittynee veden runsashumuksisuuteen. Kesäisin fosforipitoisuus on järvissä yleensä suurempi kuin talvisin, mutta valuma-aluetekijät huomioiden merkittävää rehevyystason kohoamista ei todennäköisesti tapahdu. Rehevyystaso näyttäisi kohonneen pitkällä aikavälillä. Lyhyen viipymän vuoksi sää- ja valumaolosuhteissa tapahtuvat muutokset näkyvät vedenlaadussa nopeasti ja voimakkaasti. Siksi vedenlaadun muutoksesta ei voida sanoa mitään varmaa kahden tutkitun ajankohdan perusteella. Happitilanne oli tutkittuina ajankohtina hyvä, sillä happipitoisuudet olivat melko hyvät sekä pinnassa että pohjan lähellä. Vahvan humusleiman seurauksena hapen kuluminen on kuitenkin voimakasta, ja happivaje oli siksi koko vesimassassa selvä. Myöhemmin talvella happitilanne on heikentynyt todennäköisesti tyydyttävälle tasolle. Kesäisin happitalouden ongelmia ei todennäköisesti esiinny järven mataluuden ansiosta. Sammaljärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi, mutta vedenlaatu on hyvin lähellä välttävää tasoa. Vesi on erittäin ruskeaa, runsashumuksista ja hapanta. Lisäksi ravinnetaso on luonnontasosta lievästi kohonnut. Taulukko 8. Sammaljärven (6760171-3382605) vedenlaatutuloksia vuosilta 1993 ja 2009. 1.2.1993 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Cl SO 4 Fe Mn L.kolif. Chl a Ns 1,0 1,7 8,4 60 1,2 5,1 0,05 5,3 180 28 670 14 11 2,5 4,0 5,0 38 1,2 5,2 5,4 710 18 22.1.2009 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 23-N NO 3-N Kok.P PO 4-P Cl SO 4 Fe Mn L.kolif. Chl a Ns 1,0 2,9 8,3 61 1,1 4,5 0,079 5,4 250 41 890 110 28 8 2 870 7 2,7 4,3 7,6 58 1,1 4,6 0,079 5,4 250 42 870 98 24 6 2 880

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry 15 4.5.3 VEHKALAMMI Peruskarttalehti 2133 02 5,2 ha 3,2 m Tilavuus 55 000 m 3 Valuma-alueen pinta-ala 0,3 km 2 285 d Vehkalammi sijaitsee Janakkalan kunnan Mallinkaisten kylän koillispuolella. Vehkalammi on pienikokoinen lampi Heinäjoen vesistöalueen (35.824) latvoilla. Sen vedet laskevat suo-ojaa pitkin Sammaljärven itäosaan. Valuma-alue on hyvin pieni, ja se koostuu metsästä ja suosta. Vehkalammen vedenlaatua on tutkittu vuonna 2003. Vehkalammen vesi on lievästi ruskeaa ja runsashumuksista. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima on pintavedessä vahva. Veden sähkönjohtavuus on valuma-aluetekijöiden vuoksi alueen muiden järvien tavoin alhainen. Veden ph oli laskenut talvella 2003 selvästi happaman puolelle, ja esimerkiksi rapujen kannalta oltiin lähellä kriittistä raja-arvoa 6,0. Valuma-alueen luonnontilaisuuden ansiosta Vehkalampeen ei näyttäisi kohdistuvan merkittävää kuormituspainetta. Fosforipitoisuus olikin koko vesimassassa pieni ja karuille vesille ominainen. Myös typpipitoisuus oli humusvesien normaalilla tasolla. Ravinnetaso tuskin kohoaa kesälläkään kovin voimakkaasti. Happitilanne oli heikentynyt tutkittuna ajankohtana välttäväksi, sillä happi oli kulunut varsin vähiin koko vesimassasta. Näytteenotto ajoittui tammikuun loppuun, joten myöhemmin talvella happitilanne on todennäköisesti heikentynyt huonoksi. Talvi 2003 oli kuitenkin poikkeuksellisen hankala järvien happitalouden kannalta, joten normaalisti happitilanne lienee Vehkalammessa parempi. Runsaan humuksen määrän vuoksi hapen kuluminen on kuitenkin nopeaa. Kesäisin happitalouden häiriöitä ei todennäköisesti esiinny lammen mataluuden ansiosta. Toki kesälläkin humuksen hajoaminen kuluttaa happea, joten lievää happivajetta todennäköisesti esiintyy. Vehkalammi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Vesi on lievästi ruskeaa, runsashumuksista ja melko hapanta. Vehkalammen pieni koko ja rantojen soistuneisuus rajoittavat lammen virkistyskäyttöä. Lisäksi vedenlaatua heikentää todettu voimakas happitalouden häiriö, jonka aikana lammen laatu oli lähempänä välttävää tasoa. Taulukko 9. Vehkalammen (6758529-3383598) vedenlaatutuloksia vuodelta 2003. 30.1.2003 Lt O 2 Sameus S-joht. Alkal. ph Väri COD Mn Kok.N NH 4-N NO 2-N NO 23-N Kok.P PO 4-P SO 4 Cl Fe Mn L.kolif. Chl a Ns 1,0 3,5 2,6 20 1,7 4,5 0,15 6,1 70 14 730 8 18 2,2 4,2 1,5 12 2,3 4,7 6,1 780 10