Harri Heikkilä kirjoittaa sinisellä. Jorma Kivinen kirjoittaa punaisella. Lähettäjä: Harri Heikkilä [mailto:harri.heikkila@xxxxxxx.fi] Lähetetty: 10. syyskuuta 2009 11:24 Vastaanottaja: Hakola Senja Aihe: VL: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Hei Senja, En oikein tiedä kuka teillä siellä lentotoimintapuolella tuntee parhaiten asiaa näiden lentotyöasioiden osalta, mutta tarvitsisin hieman jonkinlaista konsulttiapua. Toimin itse Turun Laskuvarjourheilijat ry:n puheenjohtajana ja tämän viestin aihepiiri liittyykin laskuvarjohyppylentoihin, kerho- operaattoreihin sekä nyttemin heränneeseen kysymykseen harrasterakenteisten ilma- alusten käyttämiseen laskuvarjohyppylennoilla. Suomessa kaikki keskeisimmät laskuvarjohyppylento- operaattorit, poisluettuna Utin Lento Oy, ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Ilmailulain 1242/2005 mukaan (67 ja 76 ) laskuvarjohyppylennot on määritelty aina lentotyöksi ja lisäksi laskvarjohyppylennot on aina vapautettu lentotyöluvasta. Tämä sinänsä asettaa toimintamuodosta (yksityisesti tapahtuva toiminta, yhdistystoiminta, yritystoiminta) tai toiminnan kaupallisuudesta riippumatta operaattorit lento- operatiivisten seikkojen (lupabyrokratia yms) osalta melko pitkälle samalle viivalle. Suomessa laskuvarjokerhot ovat ilmailulain uudistuksen jälkeen (2006) paikoitellen pyrkineet muuttamaan verotusasemaansa, koska toiminta on joka tapauksessa hyvin pitkään täyttänyt arvonlisäverolain määrittelemät liiketoiminnan tunnusmerkit. Toiminta laskuvarjokerhoissa on tyypillisesti laskuvarjohyppyihin tarpeellisen lentotoiminnan järjestämistä (käytännössä myydään "hyppylippuja" kelpoisuustodistuksen omistaville hyppääjille) sekä koulutustoimintaa (alkeiskurssit, tandemkurssit joita myydään). Lisäksi laskuvarjokerhoja on motivoinut verotusasemansa järjestelyihin erityisesti liikuntapalveluiden tarjoamissa käytössä oleva 8% ALV- kanta, joka luonnollisesti on näkynyt myös arvonlisäverovelvollisena toimivan yhdistyksen taloudessa myönteisesti. Kerhot ovat siis hakeutuneet yleishyödyllisyytensä säilyttäen alv- velvollisiksi, välttyen yleishyödyllisyytensä myötä kuitenkin tuloverovelvoitteelta. Tämä verotustekninen puoli on toki jossain määrin sivuseikka, mutta sen avulla on hyvin helppo osoittaa toiminnan vastikkeellisuuden olemassaolo myös veroviranomaisen näkökulmasta. Nyt jonkin verran on kysymyksiä herättänyt Räyskälässä toimiva Suomen Urheiluilmailijat ry, joka operoi harrasterakenteisella Comp Air - ilmaaluksella (OH- XDZ). Olen itse ollut ainakin tähän asti siinä käsityksessä, että käytännössä edes yhdistyksen omin voimin rakennetun harrasterakenteisen ilma- aluksen käyttäminen ei olisi mahdollista laskuvarjohyppytoiminnassa siinä muodossa kuin laskuvarjokerhot toimintaansa tällä hetkellä harjoittavat (vastikkeellisuus).
Hieman epävarmaksi aiheen ympärillä tapahtuvan tulkinnan tekee kuitenkin harrasterakenteisilla ilma- aluksilla harjoitettavaa toimintaa säätelevän ilmailumääräyksen OPS M2-7 tulkinta jo siksikin, että ko. määräys on julkaistu yli 20 vuotta sitten. Kuitenkin OPS M2-7 toteaa: "4.1 Koe- ja harrasteluokan ilma- alusta ei saa käyttää henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen maksua tai muuta korvausta vastaan." Tämän olen ainakin itse tulkinnut tähän asti siten, että harrasterakenteisen ilma- aluksen käyttämisenen hyppylentotoiminnassa, siten kuin hyppylentotoimintaa Suomessa kerho- operaattorit tällä hetkellä harjoittavat, ei olisi mahdollista (vastikkeellisuus, "hyppyliput"). Ja tälle tulkinnalle nyt kaivattaisiin vahvistusta suuntaan tai toiseen. Luonnollisesti harrasterakenteisen ilma- aluksen olemusta pidemmälle mietittynä aihepiiri herättää varsin merkittäviä kysymyksiä lentoturvallisuustason ja vastuukysymysten ympärillä, kun toimintaan on kytkeytyneenä "kolmansia" osapuolia. Laskuvarjokerhoissa on varsin aktiivisia hankkeita lentokoneiden suhteen ja mm. viimeksi kuluneen vuoden aikana esim. Suomen Laskuvarjokerho ry on investoinut lähes 2 miljoonaa dollaria uuteen lentolaitteeseen ja useiden satojen tuhansien arvoisia investointeja on muuallakin vireillä. Kustannusmielessä harrasterakenteinen ilma- alus on luonnollisesti erittäin kiinnostava vaihtoehto ja kotimaassa jo tähänkin asti olemassa ollut mahdollisuus hankkia tietyin ehdoin muualla rakennettu harrasterakenteinen ilma- alus nostaa entisestään kiinnostusta. Tästä syystä aihe kaipaisi jonkinlaista kannanottoa. Harrasterakenteisten ilma- alusten osalta IH:ssa ilmeisesti yleensä aktiivinen on harrasteilmailuyksikkö, mutta koska tämä kysymys koskee lähinnä operatiivista lentotoimintaa, niin ajattelin lähestyä sinua. Toivon kuitenkin, että tarvittaessa välität tiedustelun oikeaksi katsomallesi taholle. Vastaan mielelläni tarkennuksiin, lisätietopyyntöihin yms! Ystävällisin terveisin, Harri +358 40 8207605 From: Kivinen Jorma [jorma.kivinen@ilmailuhallinto.fi] Sent: Fri 23.10.2009 13:29 To: Harri Heikkilä Cc: cffinland@gmail.com; Hiedanpää Markku; Kausalainen Eero; Toivonen Eero; Hakola Senja Subject: VL: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Hei!
Ilmailumääräyksen OPS M2-7 kohdan 4.1 teksti henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen maksua tai muuta korvausta vastaan tarkoittaa kaupallista ilmakuljetusta ja vastaa asiallisesti ottaen sen ilmailulain 67 :n mukaista määritelmää. Koe- ja harrasteluokan ilma- alusten käyttäminen kaupalliseen ilmakuljetukseen on siis kielletty. Ilmailulain 68 :n perustelujen mukaan kaupalliseksi ilmailuksi (ansiolentotoiminnaksi) ei lueta ilmailutoimintaa harjoittavan yhdistyksen sisäiseksi toiminnaksi katsottavaa lentotoimintaa. Tällaista on lain perustelujen mukaan esimerkiksi yhdistyksen laskuvarjohyppytoiminnassa yhdistyksen jäsenen suorittama toisen jäsenen lennättäminen laskuvarjohyppyä varten silloinkin, kun laskuvarjohyppääjä maksaa palvelusta korvauksen yhdistykselleen. Laskuvarjohyppylennot katsotaan ilmailulain 67 :n mukaan lentotyöksi. Ilmailumääräyksen OPS M1-23 ( Lentotyö ) kohdan 3.2 mukaan ilma- alukselta, jota käytetään ilmailulain 76 :n 2 momentissa mainittuihin lentoihin, siis esimerkiksi Ilmailuhallinnon määräysten mukaisesti tapahtuviin laskuvarjohyppylentoihin, ei vaadita tyyppihyväksytyn ilma- aluksen lentokelpoisuustodistusta, vaan lupa ilmailuun (tai aiemman käytännön mukainen rajoitettu lentokelpoisuustodistus) riittää. Koe- ja harrasteluokan ilma- alusten käyttäminen laskuvarjohyppylentoihin on näin ollen sallittua ilmailutoimintaa harjoittavan yhdistyksen sisäisessä toiminnassa. Terveisin ***************************** Jorma Kivinen Lähettäjä: Harri Heikkilä [mailto:harri.heikkila@xxxxxxxx.fi] Lähetetty: 23. lokakuuta 2009 14:54 Vastaanottaja: Kivinen Jorma Kopio: cffinland@gmail.com; Hiedanpää Markku; Kausalainen Eero; Toivonen Eero; Hakola Senja; sabina.lindstrom@lvm.fi Aihe: VS: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Kiitos vastauksesta! Esittämäsi tulkinta jättää kuitenkin huomattavan paljon tulkinnanvaraisuuksia. Olisitko ystävällinen ja täsmentäisit vielä.
On ymmärrettävää, että OPS M2-7 kohdan 4.1 voidaan tulkita tarkoittavan kaupallista ilmakuljetusta. Sen sijaan jää epäselväksi, miksi ko. kohta ei kuulu "...käyttäminen kaupalliseen ilmakuljetukseen on kielletty". Koska näin ei ole asiaan sisältyy tulkinnanvaraisuus. Ilmailulain 68 perustelujen (Hallituksen esitys 139/2005 ilmailulaiksi) mukaan: "Pykälässä säädettäisiin, että muussakin kaupallisessa lentotoiminnassa edellytetään toiminnan harjoittajalta lentotoimintalupaa." Kuitenkin itse laki ei määrittele millään tavoin mitä tarkoitetaan käsitteellä "kaupallinen lentotoiminta". Voimaan tulleen lain asiaa käsittelevän 68 kohta kuuluu: "Lentotoimintalupa vaaditaan kaupalliseen ilmakuljetukseen. " Näin ollen jo HE 139/2005 sekä voimaan tullut ilmailuaki 1242/2005 ovat tältä osin hieman ristiriitaiset ja aiheuttavat varsin tulkintaongelman. Lisäksi HE 139/2005 toteaa edelleen 68 sisällöstä: "Ilmailulain ja verottajan käytännön tulisi olla yhteneviä. Jos ilmailulain ja verottajan tulkinnat kaupallisen ilmailun rajoista eroavat toisistaan, ei tilannetta voida pitää yksiselitteisenä ja oikeudenmukaisena yksittäisen kansalaisen kannalta." Esittämäsi tulkinta asiasta on selvästi ristiriitainen tämän kanssa, sillä verottaja ei pidä yhdistyksen jäsenyyttä sinällään tekijänä, joka olisi ratkaiseva tarkasteltaessa onko toiminta liike- tai elinkeinotoimintaa (eli "kaupallista"). Suomessakin on lukuisia ilmailuyhdistyksiä, joiden toiminta täyttää liiketoiminnan tunnusmerkit ja osan kohdalla voidaan ollaan myös lähellä elinkeinotoimintaa. Osa yhdistyksistä on myös hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi. Ja ainakin laskuvarjokerhojen kohdalla on melko selvää, että kaikkien kohdalla täyttyy liiketoiminnan tunnusmerkit, eli verottajan näkökulmasta toimintaa harjoitetaan "kaupallisesti". Tällähän sinällään ei vielä välttämättä ole veroseuraamuksia. Lisäksi kääntäen: mikäli ilmailuyhdistysten toiminta jollakin toimialalla (esim. PPL- lentokoulutus, laskuarjohyppylennot) katsottaisiin esim. kilpailuolosuhteiden takia elinkeinotoiminnaksi on silti jossain määrin kyseenalaista, miksi tämä vaikuttaisi lentoturvallisuuslähtökohdista tehtävään arviointiin ja esim. toimilupavaatimusten kiristymiseen. Kysymys näyttää kulminoituvan "kaupallisen ilmailun" määrittelemiseen, mutta kotimainen ilmailulaki ei tarjoa juurikaan muuta määritelmää kuin kaupallisen ilmakuljetuksen määritelmän sekä HE 139/2005 tulkinnanvaraisen pohdinnan aiheen ympäriltä (68 ), joka on osin ristiriitainen olemassa olevien käytäntöjen, lainsäädännön ja toimintamallien kanssa. Edelleen haluaisin esittää kysymyksen siitä, miksi muussa kuin yhdistyksen sisäisessä, jäsenille suunnatussa toiminnassa olisi harrasterakenteisen ilma- aluksen käyttö kielletty? OPS M1-23 kuitenkin sallii harrasterakenteisen ilma- aluksen käytön ilmailulain 76 2. momentissa mainituissa lentotyön lajeissa, eikä ota erikseen kantaa harjoitettavan toiminnan kaupallisuuden asteeseen. Millä perustein elinkeinonharjoittajan ei siis olisi mahdollista käyttää harrasterakenteista ilma- alusta toiminnassaan?
Toivoisin asialle tähän astista hieman nopeampaa käsittelyä. Lisäsin vastaanottajaksi myös Sabina Lindströmin Liikenne- ja Viestintäministeriöstä. Ystävällisin terveisin, Harri Heikkilä From: Kivinen Jorma [jorma.kivinen@ilmailuhallinto.fi] To: Harri Heikkilä Cc: cffinland@gmail.com; Hiedanpää Markku; Kausalainen Eero; Toivonen Eero; Hakola Senja; sabina.lindstrom@lvm.fi Subject: VL: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Attachments: Hei! Tässä vastauksia esittämiisi jatkokysymyksiin. Ilmailumääräyksen OPS M2-7 kohdan 4.1 ensimmäisen kappaleen merkitys ei ole tulkinnanvarainen, koska siinä esitetty henkilöiden tai tavaran kuljettaminen maksua tai muuta korvausta vastaan vastaa asiallisesti ottaen täysin nykykäsitteen kaupallinen ilmakuljetus määritelmää. Tämän sanaparin puuttuminen ilmailumääräyksestä ei muuta asiaa. Ilmailulain (1242/2005) mukaan lentotoimintalupa vaaditaan ainoastaan kaupalliseen ilmakuljetukseen, ei muuhun kaupalliseen lentotoimintaan. Lakiesityksen perustelutekstin ja itse lain ristiriitaisuus johtuu ilmailulakityöryhmältä saadun tiedon mukaan lainvalmistelutyön viime vaiheessa sattuneesta inhimillisestä virheestä. Tehty lakiesityksen periaatemuutos on jäänyt viemättä vastaavana muutoksena myös lakiesityksen yksityiskohtaisiin perusteluihin. Varsinainen lakiteksti on tässä asiassa määräävä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2008 määritellään käsite ansiolentotoiminta (asetuksen englanninkielisessä tekstissä commercial operation ) seuraavasti: ansiolentotoiminnalla (tarkoitetaan) ilma- aluksen mitä tahansa yleisön saatavilla olevaa toimintaa maksusta tai muutoin vastikkeellisesti, tai silloin, kun toiminta ei ole yleisön saatavilla, lentotoiminnan harjoittajan ja asiakkaan välisen sopimuksen nojalla harjoitettua toimintaa, jossa asiakas ei valvo lentotoiminnan harjoittajaa.
Englanninkielisen tekstin käsite commercial operation on toisissa virallisissa EU:n julkaisujen käännöksissä suomennettu myös sanoilla kaupallinen lentotoiminta. Tämä käännös on nykyisin vallalla. Ilmailulakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään selkeitä esimerkkejä siitä, millaista toimintaa ei lakiesityksessä pidetä kaupallisena. Kysymyksiisi toiminnan vastikkeellisuuden merkityksestä yhdistystoiminnassa on saatavissa vastaus suoraan lain perusteluista. Ilmailuhallinto ei ole verotuskysymyksissä toimivaltainen viranomainen eikä siksi ota kantaa verottajan tulkintoihin. Ilmailumääräyksen OPS M2-7 kohdassa 4.1 määrätään: Muuhun ansiolentotoimintaan ja koulutukseen koe- ja harrasteluokan ilma- alusta voidaan käyttää vain erityistapauksissa edellyttäen, että siihen on ilmailuhallituksen (nyk. Ilmailuhallinnon) erikseen myöntämä lupa. Silloin, kun kysymys ei olisi ollut ilmailutoimintaa harjoittavan yhdistyksen sisäisestä toiminnasta ja mukana lennoilla olisi ollut ulkopuolisia henkilöitä, koe- ja harrasteluokan ilma- alusten käyttämiseen on suhtauduttu laskuvarjohyppytoimintaan rinnastettavissa tapauksissa kielteisesti. Tarkoitus on ollut turvata toimintaa tuntemattomia ulkopuolisia henkilöitä koe- ja harrasteluokan ilma- alusten käyttöön liittyviltä riskeiltä. Terveisin ***************************** Jorma Kivinen - - - - - Alkuperäinen viesti- - - - - Lähettäjä: Harri Heikkilä Lähetetty: ti 27.10.2009 20:23 Vastaanottaja: Kivinen Jorma Kopio: cffinland@gmail.com; Hiedanpää Markku; Kausalainen Eero; Toivonen Eero; Hakola Senja; sabina.lindstrom@lvm.fi Aihe: VS: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Kiitos erittäin paljon. Tämä selventää huomattavasti kokonaisuutta. Tässä vaiheessa näen, että jäljelle jäävät tulkinnanvaraisuudet liittyvät pitkälti seuraaviin kysymyksiin joihin mitä ystävällisimmin pyydän vastausta. 1. Harkitessaan toimintansa aloittamista tai muuttamista tms. tuleeko
harrasterakenteisen ilma- aluksen käyttäjän tulkita OPS M2-7 kohdan 4.1 tarkoittamat kaupallisen ilmakuljetuksen sekä "muun ansiolentotoiminnan" yhdessä olevan yhtenevä käsite EASA- perusasetuksen EC 216/2008 "commercial operations - määritelmän kanssa vai onko jompi kumpi käsite suppeampi tai laajempi? 2. HE 139/2005 viittaa pykälän 68 kohdalla siihen, että verottajan ja ilmailuviranomaisen tulkintojen tulisi olla yhteneväisiä "kaupallisen ilmailun rajoista". Mikäli näin ei kuitenkaan ole, miten harrasterakenteisen ilma- aluksen operaattorin tulisi tilanteessa menetellä varmistuakseen toimintansa oikeellisuudesta ja laillisuudesta? Esim. tilanne, missä verottajalta saadun päätöksen mukaan yhdistyksen harjoittama toiminta on liiketoimintaa, joka nostaa esiin kysymyksen siitä onko toiminta OPS M2-7 kohdan 4.1 tarkoittamaa "muuta ansiolentotoimintaa"? 3. Millä tavoin yhdistyslaki, yhdistyksiä ja niiden toimintaa muutoin säätelevä lainsäädäntö, oikeuskäytäntö tai jokin muu tällaisiin yhdistyksiin kaikissa tapauksissa liittyvä ominaisuus takaa sen, että koe- tai harrasterakenteisen luokan ilma- alusta operoivan yhdistyksen jäsenyyteen liittyy aina riittävä tuntemus koe- ja harrasterakenteisten ilma- alusten ominaisuuksista ja käyttämisestä, että voidaan luopua tarpeesta turvata toimintaa tuntemattomat ulkopuolisset henkilöt koe- ja harrasteluokan ilma- alusten käyttöön liittyviltä riskeiltä? Voidaanko esim. katsoa, että kelpoisuustodistuksen omistava laskuvarjohyppääjä, laskuvarjohyppääjän peruskoulutusta saava tai tandemhyppykurssille osallistuva, joka juuri ennen hyppysuoritusta liittyy yhdistykseen, joka operoi harrasterakenteista ilma- alusta voi kaikissa tapauksissa omata sellaiset tiedot, että hänellä voidaan katsoa olevan riittävä tuntemus harrasterakenteisiin ilma- alusten kyttöön liittyvistä riskeistä? Vielä kerran kiitos, että olet kärsivällisesti jaksanut vastata tiedusteluihini. Toivon tietysti, että myös nyt esittämiini kysymyksiin voisi saada vastaukset. Harri Heikkilä Lähettäjä: Harri Heikkilä [mailto:harri.heikkila@xxxxxxxx.fi] Lähetetty: 12. marraskuuta 2009 13:53 Vastaanottaja: Kivinen Jorma Kopio: Hiedanpää Markku; Kausalainen Eero; Toivonen Eero; Hakola Senja; Mikkola Heikki Aihe: VS: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Hei Jorma ja muut,
Onko näitä esittämiäni kysymyksiä ehditty katsomaan? Olisin hyvin halukas kuulemaan vastauksia, vaikka olenkin hieman epäileväinen sen suhteen onko HE 139/2005 lukeminen 68 pykälän osalta tämän asiakokonaisuuden yhteydessä lainkaan perusteltua. Katsottiin asiaa sitten viranomais- tai operaattorinäkökulmasta. Erityisesti kiinnostaa tietää, miten käsitellään tuota alla esittämäni 3. kysymyksen tarkoittamaa kysymystä, missä harrasterakenteisia ilma- aluksia tuntemattomalle henkilölle tarjotaan (mahdollisesti vastiketta vastaan) mahdollisuutta matkustaa harrasterakenteisessa ilma- aluksessa (riippumatta jäsenyyksistä yhdistyksissä tms.). Terveisin, Harri Heikkilä PS. Lisäsin vastaanottajaksi Heikki Mikkolan, koska hänelle on jo aiemmatkin viestit toimitettu. From: Kivinen Jorma [jorma.kivinen@trafi.fi] Sent: Thu 14.1.2010 16:48 To: Harri Heikkilä Cc: Toivonen Eero; Hakola Senja; Mikkola Heikki; Hiedanpää Markku; Petramo Veli- Matti Subject: VS: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Hei ja hyvää alkanutta vuotta! Pahoitteluni, että paljon aikaa on kulunut sen jälkeen, kun syksyllä esitit jatkokysymyksiä otsikkoaiheesta. Käsitteen kaupallinen ilmakuljetus samoin kuin yleiskäsitteen kaupallinen lentotoiminta ( ansiolentotoiminta ) sisältö on Suomessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 määritelmän mukainen. Siten myös ilmailumääräyksessä OPS M2-7 esitetty muu ansiolentotoiminta (muu kuin kaupallinen ilmakuljetus) on ymmärrettävä nimenomaan asetuksen tarkoittamalla tavalla. Ilmailusäädösten ja verottajan tulkinnat kaupallisen ilmailun rajoista voivat sinänsä poiketa toisistaan, vaikka käytäntöjen olisikin tarpeellista olla yhteneviä, kuten ilmailulakiesityksen perusteluissakin todetaan. Suomea Euroopan unionin jäsenmaana sitovat ilmailusäädösten soveltamisessa yhteiseurooppalaiset rajanvedot. Ilmailuhallinto ei siten voi käyttää verottajan tulkintoja lentoturvallisuusperusteisten säädösten soveltamisen lähtökohtina eikä muutoinkaan arvioida näitä tulkintoja. Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) edustaja otti äskettäin (EASAn komitean
kokouksessa Brysselissä 27.10.2009) kantaa kysymykseen ilmailukerhon toiminnan kaupallisuudesta. Hänen mukaansa ilmailukerhon kouluttaessa jäseniään katsotaan jäseniksi liittyneillä oppilailla olevan määräysvalta lentotoimintaan ja ilma- aluksen käyttöön eikä toiminta ole kaupallista ilmailua, vaikka oppilas maksaisikin kerholle koululennoista kerhon sopimalla tavalla. EASA katsoo toiminnan kaupalliseksi silloin, kun kerho tarjoaa tai mainostaa koulutusta ulkopuolisille. Myös EASAn edustajan tuoreen kannanoton mukaan on siis ilmailutoimintaa harjoittavan kerhon jäsenenä oleminen kaupallisuuskysymyksen kannalta ratkaisevaa. Jäsenyyden katsotaan tuovan muassaan tilaisuuden perehtyä toimintaan ja myös mahdollisuuden vaikuttaa. Kun toimintaan osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen, jäsen voi päättää mukanaolostaan itsenäisesti ja ainakin vaikuttaa näin omalta osaltaan. Terveisin Jorma Kivinen From Harri: Heikkilä Sent: Thu 14.1.2010 17:20 To: Kivinen Jorma Cc: Toivonen Eero; Hakola Senja; Mikkola Heikki; Hiedanpää Markku; Petramo Veli- Matti Subject: VS: Laskuvarjohyppylennot vs. aerial work vs. liite II Hei ja suuret kiitokset vastauksesta, Osaatko antaa viitettä dokumentaatioon tuosta mainitsemastasi kannanotosta, koska se nousee tässä yhteydessä noinkin keskeiseen rooliin. Eli mikä EASA:n komitea on kyseessä johon viestissäsi viittaat, mistä kokouksesta oli kyse sekä minkälainen EASA:n edustajan kannanotto oli tarkalleen sisällöltään? Mikä oli tämän EASA:n edustajan nimi sekä mandaatti, jolla hän toimi? Tämän aihepiirin ympärillä tehtävien tulkintojen suhteen tilanne on ajautumassa huomattavan hankalaksi, koska jos tässä yhteydessä otetaan vielä yhdeksi näkökulmaksi tuoteturvallisuuslainsäädäntö, niin erilaiset tulkinnat yhdistyksen jäsenyyden vaikutuksista ilmailuun alkavat saada varsin suuria ristiriitaisuuksia sisältäviä piirteitä. Terveisin, Harri