UMO! Uuden syksy 09 Musiikin Orkesterin asiakaslehti JAZZ ORCHESTRA

UMO! Uuden syksy 09 Musiikin Orkesterin asiakaslehti Emma Salokosken intohimona jazz ja soul sivu 3 Moninkertaiset Grammy-voittajat Randy Brecker ja Peter Erskine saapuvat Suomeen sivu 8 Club for Five & UMO yksi suuri instrumentti sivu 14

TIISTAI 4. JOULUKUUTA 2009, TEMPPELIAUKION KIRKKO Numero 1/2009 Kaikki UMOilemaan! Päätoimittaja Eeva Pirkkala Toimitusjohtaja eeva@umo.fi Sali hiljenee hetkeksi ja tunnelma on odottava. UMOn, Osmo Ikosen, Tuomo Prättälän ja Axl Smithin yhteisesiintyminen alkaa! Konsertti tarjoaa yleisölle kansainväliset mitat täyttävää soulia. Jalka vispaa rytmien tahdissa ja konsertin päätteeksi aplodeista ei tule loppua! (500 kuulijaa Tavastialla 13.11.2008.) Toimituspäällikkö Johanna Laitinen Tiedottaja johanna@umo.fi Emma Salokoski intohimona Jazz ja Soul TEKSTIT: Johanna Laitinen KUVAT: Aurora Reinhard UMO on aina ollut tienraivaaja ja ennakkoluuloton edelläkävijä. Orkesterimme kanssa ovat soittaneet monet maailman tähdet aina Dizzy Gillespiestä Natalie Coleen ja meno vain kiihtyy. Syksyn ohjelmisto on todella mielenkiintoinen: konserttisarjassa kuullaan muun muassa Weather Reportissa rummuttanutta Peter Erskineä sekä Frank Zappankin kanssa soittanutta Randy Breckeriä. UMOn taidot on jo kauan tunnustettu kansainvälisillä areenoilla: monet vierailevat solistimme ovat kehuneet orkesteria omiaan paremmaksi. Jazzin rytmi ja syke vievät myös lapset jazzin maailmaan. Lasten konserteissamme meno on usein päätä huimaavaa. Näyttää siltä, että kasvamassa on UMOilun uusi sukupolvi. Uusi asiakaslehtemme haluaa tiedottaa UMOn tekemisistä yleisölle. Teemme lehden yhteistyössä Sanomapainon kanssa, ja koemme yhteistyön olleen hedelmällistä. Tarkoituksenamme on tuoda orkesterin ja yhteistyökumppaneidemme toimintaa esille mielenkiintoisella ja lukijaystävällisellä tavalla. Toivomme, että viihdyt uuden lehtemme parissa. Klikkaa itsesi osoitteeseen www.umo.fi ja siitä se UMOilu alkaa! Terveisin, Eeva Pirkkala Toimitusjohtaja UMO UMO Uuden Musiikin Orkesteri on vuonna 1975 perustettu luova kokoonpano, joka tekee suomalaista musiikkia tunnetuksi Suomessa ja ulkomailla. UMO on Suomen ainoa ammattimaisesti toimiva big band, joka työllistää 16 vakituista muusikkoa, viisi hallinnon henkilöä sekä lukuisan määrän freelancermuusikoita, säveltäjiä ja kapellimestareita. Ohjelmistossamme on yli 2 200 sävellystä, ja lisää vaihtelevuutta ja kiinnostavuutta ohjelmistoon tuovat kotimaiset ja ulkomaiset taiteilija- ja solistivieraat. Mediamyynti Thomas Noreila Myyntipäällikkö thomas@umo.fi p. 040 705 1572 Ilmoitushinnat Koko sivu: 240 x 320 mm 1500 euroa 1/2 sivu (vaaka): 240 x 133 mm 759 euroa 1/2 sivu (pysty): 117 x 275 mm 759 euroa 1/4 sivu: 118x135 mm 375 euroa (Hintoihin lisätään alv. 22 %) UMO Katajanokanlaituri 5 00160 Helsinki jazz@umo.fi p. 045 1290 160 www.umo.fi Jakelu: 70 000 Julkaisutiheys: 2 krt / vuosi Painopaikka: Sanomapaino Oy, Vantaa Taitto: Sanomapaino, Apaja Aineistopalvelut Visuaalinen suunnittelu: Mainostoimisto Poickeus, www.poickeus.fi Kannen kuva: Aurora Reinhard TUKIJAT: Opetusministeriö Emma Salokoski on pitkän linjan lauluammattilainen, joka on vaikuttanut monien omien yhtyeidensä lisäksi myös useissa ulkopuolisissa projekteissa. Menestyneenä laulutyöläisenä Salokoski on innoissaan myös UMOn syyskauden joulukonsertista, jossa häntä kuullaan solistina. Arki kuluu kiivaasti 1,5-vuotiaan Emilin kanssa, mutta aikaa riittää syksyllä onneksi myös tiiviiseen keikkailuun ja uusiin projekteihin. 11-vuotiaana viulunsoitolla musiikkiharrastuksensa aloittanut Emma Salokoski kuuluu 2000-luvun menestyneimpiin suomalaisiin jazz- ja soullaulajiin. Viulu sai jäädä parikymppisenä, kun Emma alkoi tuntea olevansa sydämeltään laulaja. Jätin viulunsoiton sikseen, koska minulla ei ollut tarvittavaa pitkäjänteisyyttä sen harjoitteluun. Olin pitkään kärsinyt hartiavaivoista enkä sitten jaksanut enää soittaa. Laulaminen oli helpompaa ja kivempaa, ja siitä sain välitöntä tyydytystä, Emma kertoo. Rakkaus lauluun Emmalle syttyi kuitenkin jo lapsena. Jo silloin hänelle annettiin runsaasti hyvää palautetta kauniista lauluäänestä. Olen laulanut pienestä pitäen. Innostuin laulamisesta erityisesti silloin, kun sain ala-asteella mahdollisuuden laulaa Kollegat muistelevat Pekka Pohjolaa ja Jarmo Savolaista UMO järjestää muistokonsertin Pekka Pohjolan ja Jarmo Savolaisen kunniaksi 2.9.2009 klo 19.00 Kulttuuriareena Gloriassa. Säveltäjä-saksofonisti, UMOn taiteellinen johtaja Kari Heinilä, basisti-säveltäjä Lauri Porra ja saksofonisti Jouni Järvelä muistelevat edesmenneitä kollegoitaan. Sivu 6 Randy Brecker ja Peter Erskine Moninkertaiset Grammy-voittajat saapuvat UMOn solistivieraiksi. Sivut 8 9 Yle on radioinut UMOn konsertteja jo yli 30 vuoden ajan Tuottaja Veli-Pekka Heinonen on satojen suomalaisten jazzradiointien takana. Sivu 10 koulun aamunavauksissa. Muistan silloin saaneeni ensimmäiset kehut lauluäänestäni. En ollut aiemmin ajatellut että olisin hyvä, minusta oli vaan kiva laulaa ja olla esillä. Omissa yhtyeissään (Quintessence, Emma Salokoski Ensemble) koko osaamistaan laulajana ja biisintekijänä hyödyntävä Salokoski opiskeli myöhemmin Sibelius-Akatemian jazzosastolla ja on tehnyt monipuolisen vierailu-uran monien artistien, esimerkiksi Don Johnson Big Bandin, Giant Robotin ja Palefacen levyillä ja keikoilla. Tänä syksynä laulajatähti on mukana muun muassa Ilmiliekki Quartetin uudella levyllä. Olen laulajana Ilmiliekki Quartetin uutuuslevyllä Vi sålde våra hemman, joka sisältää ruotsinkielisiä lauluja. Suunnittelemme myös näyttelijä-laulaja Maria Ylipään kanssa mielenkiintoista projektia, jossa laulamme suomalaisiin runoihin tehtyjä uusia sävellyksiä, Emma paljastaa uusista tuulistaan. Intohimoina jazz ja soul Emma Salokoski tunnetaan Suomessa laadukkaan jazz- ja soulmusiikin sanansaattajana. Salokosken eri musiikkiprojektien takaa löytyy usein pieni, mutta luotettava ja hyväksi havaittu ystäväpiiri. Salokoski kertoo, että suurin osa hänen muusikkoystävistään on peräisin jo opiskeluajoilta popjazz-konservatoriosta. Tykkään tehdä erilaisia jazz- ja soulprojekteja ja onnekseni ystäväpiirissäni on huippumuusikoita, joilla on juuri se täydellinen soundi. Minulla on erittäin hyviä kollegoita, joiden kanssa olen tottunut tekemään töitä, Emma kertoo. Jazzista ja soulista intohimonsa ammentava Salokoski aikoo kuitenkin jatkaa uraansa marginaalisemman ja kunnianhimoisemman musiikin parissa. Seniori vs. juniori UMOn kokeneimmalla, alttosaksofonisti Pentti Lahdella, ja tuoreimmalla, trumpetisti illa on ikäeroa 30 vuotta. Kuinka erilaisia heidän elämäntarinansa ovatkaan? Sivut 12 13 Jazzkoulu... eli mitä jokaisen tulee tietää jazzista Pianisti-laulaja Tuomo Prättälä, laulaja Emma Salokoski ja rumpali Markus Ketola selventävät lukijoillemme jazztermistön vaikeimpia koukeroita. Sivu 18 Olli Ojajärvi luo tarinoita saksofonillaan UMOn riveistä oman soolokonserttinsa saanut Olli Ojajärvi on niin jazz, kuin olla vaan voi. Sivu 20 Haluan jatkaa kunnianhimoista musiikin tekemistä omin ehdoin, aivan niin kuin nytkin. Haluan tehdä koko ajan uudenlaista musiikkia ja tuoda virkistävän lisän suomalaiseen musiikkikenttään. Lauluun uutta tekniikkaa Laulajana Emma Salokoski on pyrkinyt aina jatkuvaan kehittymiseen. Viimeisimpänä innostuksen kohteena hänellä on uusi, perinteisestä opetuksesta poikkeava laulutekniikka (Complete Vocal Technique), jota hän on opiskellut Tanskassa Cathrine Sadolinin johdolla jo kolmen vuoden ajan. Törmäsin tekniikkaan muutama vuosi sitten tuttuni kautta. Sain häneltä lainaksi kirjan, joka kertoi tekniikasta, ja osallistuin kirjan kirjoittajan mestarikurssille täällä Helsingissä. Tekniikan opiskelu on ollut todella laajentava ja mielenkiintoinen juttu. Salokoski kertoo uudenlaisen laulutekniikan eroavan perinteisestä laulunopetuksesta ratkaisevalla tavalla. Tekniikka perustuu konkreettiselle, fysiolo- 3

TIISTAI 4. JOULUKUUTA 2009, TEMPPELIAUKION KIRKKO Numero 1/6 2009 giselle kartoitukselle ihmisäänen toiminnasta. Tällä tavoin laulaja ymmärtää, miten milloinkin laulaessa kurkku ja keho toimivat. Minulla ei ollut aikaisemmin mitään käsitystä siitä, mitä oikeasti tapahtuu silloin kun laulan. Laulutunneilla keskityttiin aiemmin vain tuntemuksiin ja mielikuviin siitä, miten pitäisi laulaa. Tämän uuden tekniikan myötä sitä tietoa on paljon, ja laulan nyt paremmin ja terveemmin, Emma kertoo. Joulu alkaa UMOn joulukonsertista Tänä syksynä Emma Salokoski esiintyy ensimmäistä kertaa myös UMOn solistina Temppeliaukion kirkon joulukonsertissa, jossa kuullaan tunnelmaan ja paikan henkeen sopivaa joulumusiikkia. UMOn Emma Salokoski oppi tuntemaan alun perin lukioaikoinaan, jolloin Helsingin asematunnelissa pyöri vielä Jumo Jazz Club kirjavine jazzkeikkoineen. - UMO on ollut aina samalla tavalla minulle iso instituutio kuin Radion sinfoniaorkesteri tai Helsingin kaupunginorkesteri. On suuri kunnia olla joulukonsertin solistina, ja ison orkesterin kanssa on aina mahtavaa tehdä töitä, Emma kehuu. Emma Salokoski harmitteleekin, ettei UMOn aiemmin ylläpitämää jazzklubia enää ole. Jazziin keskittynyt klubi ja konserttipaikka olisi hänen mielestään Helsingille tärkeä imagokysymys. Toivon todellakin pääkaupunkiseudulle jazzklubia, vaikkapa valtion tukemana. Se olisi kulttuurisesti tärkeä juttu, koska Suomessa on aivan huikeita jazzmuusikkoja. Minusta olisi surullista, jos pelkät taloudelliset intressit ohjaisivat musiikkimaailmaa. On oltava vaihtoehtoja, Emma Salokoski tuumaa. Perhe on tärkein Nykyisin perhe-elämä täyttää Emma Salokosken arjen. 1,5-vuotiaan Emilin äitinä Emma on joutunut tinkimään freelancerin epäsäännöllisistä työajoista ja muuttamaan omia aikataulujaan lapselle sopivammiksi. Emma on kuitenkin sopeuttanut mielellään työnsä uuteen elämäntilanteeseensa. Tein levyn, kun Emil oli muutaman kuukauden ikäinen, mutta keikkoja vähensin jonkin verran. Lapsen tulo muuttaa totaalisesti varsinkin freelancer-muusikon elämää, joka tarkoittaa perinteisesti töitä epämääräisinä aikoina. Olen nyt Emilin myötä alkanut suunnitella aikataulujani jo viikkokausia aikaisemmin, ja se on onnistunut oikein hyvin, Emma kertoo. Emman perheen jouluun kuuluvat olennaisena osana joulumusiikki, joulukalenterit, hyvä ruoka ja lahjat. Pidän joulua perhejuhlana. Mieheni Olavi Louhivuoren perhe Jyväskylässä on luonut meille jo useana jouluna todellista joulutunnelmaa lauluillaan ja traditioillaan. Kun on iso, musikaalinen perhe ja paljon lauluja ja muita hassutuksia joulukuvaelmista joulupukin tuloon, se on tosi hauskaa. Kun joku ryhtyy siinä perheessä laulamaan, niin heti tulee stemmat päälle. Louhivuoren perhe on kuin iso kuoro! Joululaulut kuuluvatkin tärkeänä osana laulajan jouluun. Emmalle läheisimpiä joululauluja ovat kauniit ja tunnelmalliset, ehkä hieman surullisetkin laulut. Emil-pojan kanssa puuhaillessa Emman huomio keskittyy nyt myös musiikkiperinteiden siirtämiseen lapselle. On jännittävää, että Suomessa on tuhansia joululauluja ja niitä kirjoitetaan jatkuvasti lisää. Joulu on jostain syystä se juhla, jolloin suomalaiset laulavat. Ei ole mitään pääsiäislauluja, ja juhannuksenakin lähinnä tanssitaan lavoilla. Joululaulut ovat siksi minulle niin arvokkaita, Emma tunnelmoi. Elisa Viihde on ainutlaatuisen monipuolinen palvelu, joka tuo yhteen digitaalisen television ja netin parhaat ominaisuudet. Helppokäyttöiseen kokonaisuuteen kuuluu kaikki, mitä viihtymiseen tarvitset: Mahtavasti tallennustilaa, oma videovuokraamo ja supernopea laajakaistayhteys. Ja mikä parasta, saat palvelun jopa tavallista laajakaistaliittymää edullisemmalla hinnalla. Mahtavasti tallennustilaa Elisa Viihde 39,90 /kk Oma videovuokraamo Helppo etäkäyttö Huippunopea laajakaista UMO & Emma Salokoski Kapellimestarina Kirmo Lintinen Perjantaina 4.12.2009 klo 19.00 Temppeliaukion kirkossa Liput 25/20 euroa, ennakkoon: Lippupalvelu Elisa Viihde -palvelu saatavilla rajoitetusti pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. Tarkista saatavuus osoitteessa elisa.fi/viihde tai Elisa Shopitissa. ADSL 24 Mbit/s Full Rate -liittymän nopeus vaihtelee ollen väh. 8 Mbit/s. Avaus 0 (norm. 99 ) ja kk-maksu 39,90 /kk. Elisa Viihde -sopimus on 24 kk määräaikainen ja jatkuu sen jälkeen toistaiseksi voimassa olevana (24 kk kokonaiskustannus 957,60 ). elisa.fi/viihde 5

KESKIVIIKKO 2. SYYSKUUTA 2009, KULTTUURIAREENA GLORIA kaksi legendaa ON poissa Jarmo Savolaisen ja Pekka Pohjolan muistokonsertti Tänä syksynä UMO kunnioittaa omalla konsertillaan säveltäjä-basisti Pekka Pohjolan (1952 2008) ja säveltäjä-pianisti Jarmo Savolaisen (1961 2009) muistoa. Äskettäin menehtyneet taiteilijat muistetaan sekä uraa uurtavina musiikintekijöinä että taitavina muusikoina. Kollegat muistelevat Pohjolan ja Savolaisen saavutuksia lämmöllä. Kari Heinilä, säveltäjä, saksofonisti, UMOn taiteellinen johtaja: Jarmo Savolainen oli oman ikäpolvensa tuotteliaimpia jazzsäveltäjiä. Savolainen teki musiikkia sekä pienyhtyeille, big bandeille ja muille orkestereille että elokuviin ja teatteriin. Muusikkona Savolainen on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista jazzpianisteista. Keith Jarretin ja Chick Corean jalanjäljissä Jarmo kehittyi niin hyväksi soittajaksi, että voimme tosissaan puhua kansainvälisen tason artistista. Jarmo Savolainen oli myös hyvä soittajaystäväni ja kollegani. Työskentelin hänen kanssaan jo kultaisella 80-luvulla, jolloin pidin häntä soittajana todella arvossaan. Viimeisen projektini tein Jarmon kanssa 2000-luvun puolivälin jälkeen SoloDuoTrio-nimisessä Pekka Pohjola kokoonpanossa, jonka trio-osissa kuultiin myös laulaja Maria Ylipäätä. Persoonana Jarmo oli hyvin värikäs, ja hän toi ehdottomasti suomalaiseen jazzkenttään eloa ja meininkiä. Pekka Pohjola oli taas progressiivisen rockin kenttään yhdistettävä jazzrockfuusiomusiikin ikoni. Jos Jean Sibelius loi oman varjonsa suomalaisen taidemusiikin kenttään, Pekka teki sen saman omalla alueellaan. Muusikkona Pekka Pohjola oli kansainvälisesti niin arvostettu, että jopa itse Frank Zappa olisi halunnut hänet bändinsä basistiksi. Kitaristi Mike Oldfieldin kanssa hän tekikin hyvää yhteistyötä. Pekan tunteneena muistan hänet herkkänä ja varsin mukavana kollegana, joka tiesi aina, mitä musiikiltaan halusi. Uskon, että uudet muusikkosukupolvet palaavat jatkuvasti Pohjolan tuotannon pariin ja ammentavat siitä inspiraationsa. Lauri Porra, säveltäjä, basisti (Stratovarius, Emma Salokoski Ensemble jne.): Pekka Pohjola oli minulle muusikkona ja säveltäjänä todella rakas. Koen Pekan musiikin omakseni, koska myös hän yhdisteli omassa musiikissaan niin rockia, jazzia kuin taidemusiikkia. Samaa juttua, mihin itsekin pyrin muusikkona ja biisintekijänä. Ihailin jo nuorena Pekka Pohjolan virtuoosimaista basson soittoa, ja uskon, että olen alitajuisesti lainannut hänen soittotyylistään juttuja myös omaan soittooni. Myös sävellyksissäni on pohjolamaista, kaihoisaa sävelkieltä. Omassa musiikillisessa kehityksessäni siirryin samalla lailla nuorella iällä klassisen musiikin opiskelusta rockiin ja jazziin, kuin Pekka Pohjolakin omalla urallaan. Pekan ura ja musiikki avasivat minulle nuorempana ymmärrystä siitä, ettei musiikin tarvitse olla kaavoihin kangistunutta, vaan tyylilajien sekoittaminen on sallittua. Nykyisin, jos minua verrataan basistina Pekkaan, koen asian todella imartelevana. Myös esteettinen käsitykseni säveltämästäni musiikista on samanlainen: rakastan jylhää, ehkä hieman suomalaisittain sisäänpäin kääntynyttä mutta kuitenkin kaunista ja kaihoisaa ilmaisutapaa. En tuntenut Pekka Pohjolaa henkilökohtaisesti, mutta toisaalta sain näin pitää hänet jalustalla idolinani. On ehkä hyvä, ettei omia sankareitaan tunne liian hyvin. Oli kuitenkin suuri kunnianosoitus, kun minua pyydettiin basistiksi Pekka Pohjolan muistokonserttiin Tavastialle viime syksynä. Sain tällä tavoin kunnioittaa suurinta mestaria sillä tavalla, jonka parhaiten osaan. Jouni Järvelä, UMOn alttosaksofonisti: Pekka Pohjola oli edelläkävijä suomalaisessa rytmimusiikissa, huipputaitava oman tien kulkija. Harva olisi aikoinaan kieltäytynyt Abban basistin tehtävistä, mutta Pekkapa niin teki - aitous oli tärkeintä. Tunsin Pekan lähinnä muutamien yhteisten keikkojen kautta. Tapaamiset olivat hyvin sympaattisia ja kannustavia. Lisäksi, kirjoitin muutaman hänen orkesterisovituksistaan puhtaaksi. Myöhemmin hämmästyin, kun Pekka aivan yllättäen soitti, pyysi kuuntelemaan keskeneräistä sävellystään ja kysyi onko tämä mielestäsi liian synkkää? Sanoin, että jos sinun tarvitsee, niin ole vaan tällä kertaa synkkä. Joka tapauksessa Pekan musiikki oli aina vahvasti energisoivaa, oli se sitten iloluonteista tai tätä synkempää! Jarmo Savolainen, Jamppa, oli meille kaikille nuoremmille muusikoille tärkeä esikuva ja tiennäyttäjä. Jamppa oli rohkea. Kompleksius ei häntä pelottanut, mutta hän osasi myös yksinkertaistaa. Harva Jarmo Savolainen osaa tehdä samalla niin polveilevia mutta silti vihellettäviä melodioita! Kaikissa Jampan big band -sävellyksissä oli jokin oma persoonallisuus, joka herätti sekä bändin että solistit. Jampan musiikkia oli kiitollista soittaa, ja se myös vetosi kuulijoihin joka puolella maailmaa. Menetyksemme ovat suuret, onneksemme Pekan ja Jarmon sävellystuotannot ovat hyvin laajat. Uskon, että heidän musiikkinsa jää elämään. Kahta ilman Pekka Pohjolan ja Jarmo Savolaisen muistokonsertti UMO kapellimestareinaan Kirmo Lintinen ja Kari Heinilä Keskiviikkona 2.9.2009 klo 19.00 Kulttuuriareena Gloriassa Liput 15/10 euroa, ennakkoon: Lippupalvelu Äänestä UMOlle säveltäjä! UMO järjestää suurelle yleisölle äänestyksen uudesta viiden levyn sarjasta, joka pyritään julkaisemaan UMOn 35-vuotisen historian kunniaksi vuonna 2010. Äänestettävänä on 13 suomalaista jazzsäveltäjää, joiden tuotantoa UMO on esittänyt pitkän historiansa aikana. Eniten yleisöltä ääniä saaneet yksittäiset säveltäjät saavat juhlajulkaisusarjasta yhden kokonaan heidän tuotantoonsa keskittyvän levyn. Äänestyksessä mukana ovat Raoul Björkenheim, Kari Sonny Heinilä, Markku Johansson, Jukka Linkola, Kirmo Lintinen, Pekka Pohjola, Edward Vesala, Otto Donner, Eero Hämeenniemi, Eero Koivistoinen, Esko Linnavalli, Paroni Paakkunainen ja Heikki Sarmanto. Levysarja koostetaan UMOn jo julkaistuista levytyksistä sekä Yleisradion radioimista, aiemmin julkaisemattomista livenauhoituksista. Levyt julkaistaan UMOn omalla levymerkillä. Kampanja jatkuu syyskuun 2009 loppuun asti osoitteessa www.provisual.fi/umo. UMO vuonna 1985 7

TORSTAI 10. SYYSKUUTA 2009 & TORSTAI 5. MARRASKUUTA 2009 SAVOY-TEATTERI Randy Brecker ja Peter Erskine Moninkertaiset Grammy-voittajat saapuvat UMOn solistivieraiksi TEKSTIT: Markus Ketola ja Johanna Laitinen PERJANTAI 25. SYYSKUUTA 2009, KORJAAMO Vallaton Kalle Kalima ja vapaan jazzin villi maailma Numero 1/2009 TEKSTIT: Johanna Laitinen Tänä syksynä UMOn ja jazzin ystäviä hemmotellaan jälleen korkealaatuisilla ulkomaisilla solistivierailla. Trumpetisti Randy Brecker ja rumpali Peter Erskine ovat molemmat maailmankuuluja muusikkoja, joiden merkitys jazzin kehityksessä on suuri. Funkkaavasta Brecker Brothers -yhtyeestä tuttu Brecker ja Weather Reportissa rummuttanut Erskine ovat myös tunnettuja loikkauksistaan muun musiikin pariin, aina Aerosmithin taustalta folklaulaja Joni Mitchelliin. Maineikkaat jazzlegendat ja musiikillisten rajojen rikkojat Peter Erskine (s. 1954) ja Randy Brecker (s. 1945) huipentavat vierailuillaan UMOn syyskauden konserttiohjelman. Vaikka yleisesti kumpaakin pidetään jazzmuusikkoina, heidän taustaltaan löytyy tietoista uran kehittelyä projektista projektiin, rockista R n B-musiikkiin. Molemmilla muusikoilla on myös intoa säveltämiseen ja tuottamiseen. Miehet ovat työskennelleet myös yhdessä, eivätkä suotta. Vuonna 1982 Peter Erskine ja Randy Brecker liittyivät suomalaissukuisen basistin, Jaco Pastoriuksen perustamaan Word Of Mouth Big Bandiin. Miesten tähänastisissa urissa on monia yhtymäkohtia niin pienyhtyekuin big band -puolellakin. Suomi on tullut Erskinelle tutuksi muun muassa 1980-luvun UMO-vierailusta, mutta myös klassisen musiikin yhteyksistä. Vuonna 2004 hän esiintyi Avanti!:n vieraana Porvoon Suvisoitossa. Randy Brecker on puolestaan esiintynyt ja levyttänyt Sibelius-Akatemian jazzosaston professori Jukkis Uotilan yhtyeissä ja esiintynyt viimeksi Suomessa kesällä Mikkelin sotilassoittokunnan solistina. Peter Erskine UMOn kanssa Brecker soittaa tänä syksynä ensimmäistä kertaa. Peter Erskine pörröistä musiikkia Amerikasta Peter Erskine on pitkän ja maineikkaan uran tehnyt jazzrumpali, säveltäjä ja omaa levymerkkiään Fuzzy Music luotsaava musiikkituottaja. Monipuolinen Erskine on ollut mukana useissa legendaarisissa jazzkokoonpanoissa ja myös pop- ja rockyhtyeiden taustoilla. Peter Erskinen ura alkoi vuonna 1972 hänen liittyessään Stan Kentonin yhtyeeseen. Kolmen vuoden pestin jälkeen hän liittyi Maynard Fergusonin yhtyeeseen, ollen siinä vuoteen 1977 saakka. 1980- ja 1990-luvuilla Erskine on ollut mukana luomassa modernin big band -musiikin soundia ja soittotapaa. Erskinen osalta tätä kehityskautta edelsi kuitenkin toinen musiikillisesti merkittävä etappi vuosina 1978 1982 Weather Reportissa, jota pidetään yhtenä fuusiojazzin merkittävimpinä Randy Brecker yhtyeinä kautta aikojen. Heistä ehkä tunnetuimpia ovat trumpetisti Kenny Wheeler, pianisti John Taylor ja saksofonisti Jan Garbarek. Peter Erskine on tehnyt runsaasti yhteistyötä eurooppalaisten ja Euroopassa asuvien muusikkojen kanssa. Randy Breckerin trumpetti soifunkia, jazzia ja rockia Trumpetisti Randy Brecker on kollegansa lailla ollut luomassa sähköisen jazzin historiaa myös säveltäjänä ja bändiliiderinä. Brecker on esiintynyt ja levyttänyt lukuisten jazz-, rock- ja R n B-artistien kanssa aina Frank Sinatrasta Blood, Sweat & Tearsiin, Frank Zappaan ja jopa Aerosmithiin, jonka Get Your Wings -levyllä (1974) Randy soittaa yhdessä veljensä Michaelin kanssa. Randy Brecker aloitti uransa jo teini-ikäisenä soittamalla R n B- ja funk-musiikkia paikallisissa baareissa. Yliopisto-opintojen jälkeen Brecker muutti New Yorkiin vuonna 1966 ja pääsi soittamaan monien kuuluisien jazzorkestereiden kanssa. Vuonna 1968 Brecker liittyi laajemman kuulijakunnan suosiota nauttineeseen rockyhtye Blood, Sweat & Tearsiin, mutta viihtyi yhtyeessä vain vuoden verran. Randy Brecker ja veljensä Michael saavuttivat The Brecker Brothers -yhtyeel- lään 70-luvulla lopullisen läpimurtonsa. Suosittu ja uraa muille vastaaville yhtyeille uurtanut veljesduo levytti vuosina 1975 1981 kuusi albumia ja sai näistä peräti seitsemän Grammy-ehdokkuutta. Merkittävää musiikillista yhteistyötä Randy Brecker on tehnyt Charles Mingus Big Bandissä ja sitä seuranneissa Mingus-kokoonpanoissa jo kolmen vuosikymmenen ajan. UMO & Randy Brecker (trumpetti) Kapellimestarina Rich Shemaria To 10.9.2009 klo 19.00, Savoy-teatteri Liput: 32/25 e, ennakot: Lippupalvelu ja Savoy-teatterin lipunmyynti UMO & Sibis Jazz feat. Peter Erskine (rummut) Kapellimestarina Kari Heinilä To 5.11.2009 klo 19.00, Savoy-teatteri Liput: 32/25 e, ennakot: Lippupalvelu ja Savoy-teatterin lipunmyynti Kalle Severus Kalima (s. 1973) on suomalainen jazzkitaristi ja säveltäjä, joka asuu Berliinissä ja on toiminut vapaana kitaristina ja säveltäjänä vuodesta 2000 lähtien. Kalima esiintyy tänä syksynä ensimmäistä kertaa UMOn solistina, ja lupaa tuoda konserttiin taidetta ja huumoria - party in art and art in party! Kitaramestari Raoul Björkenheimin oppilaanakin Sibelius-Akatemiassa viihtyneestä Kalle Kalimasta tuli jazzmies jo varhain. Kalima aloitti pianotunnit vuonna 1979, mutta vaihtoi soittimekseen kitaran 11-vuotiaana. Esikuvikseen Kalima mainitsee Miles Davisin, Frank Zapan, John Cagen ja The Metersin. Mainstream-rock tai -jazz on mielestäni usein tylsää. Minua on aina kiinnostanut moniulotteinen musiikki, jossa tapahtuu kummallisia asioita. UMOn kanssa tänä syksynä konsertoiva kitaristi kertoo, että Korjaamolla kuullaan huumorilla höystettyä avantgaragejazzia, joka sisältää elementtejä muun muassa reggaesta, salsasta ja afromusiikista. Kalima on säveltänyt ja sovittanut materiaalin suoraan big bandille sopivaksi. Kappale on kirjoitettu nimenomaan UMOlle. Haluan käyttää bändiä hy- vin hyödyksi, niin että sen monipuoliset vahvuudet tulevat esille. En kuitenkaan harrasta läpisäveltämistä, vaan musiikkini antaa runsaasti tilaa muusik kojen improvisaatiolle. Kalle Kaliman sävellysten inspiraationa toimii koko ristiriitainen maailmamme kummallisuuksineen. Kalima kuvailee omaa musiikkiaan parhaimmillaan sekä vakavaksi että saman aikai sesti leikkimieliseksi. Joku saattaisi kuvailla musiikkiani moderniksi sekametelisopaksi, jossa on elementtejä musiikin eri alueilta. Kaikkia elementtejä käsitellään kuitenkin jazzmusiikin näkökulman kautta. Jazzin improvisaation ja rytmiikan perinne on musiikkini perusta. Helsingistä Berliiniin Kalle Kalima asui lapsuutensa Helsingissä, kirjoitti ylioppilaaksi 1993 ja valmistui myös oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 2000. Muusikon ura kuitenkin houkutti Kalimaa enemmän kuin lakimiehen päivätyö. Vuonna 2000 Kalima muutti Berliiniin, ja aloitti elämän vapaana taiteilijana. - Opiskelin Sibelius-Akatemian jälkeen kitaransoittoa myös Berliinissä, Hans Eissler -korkeakoulussa. Samalla olen tutustunut jatkuvasti Berliinin jazzpiireihin. Kilpailu on kovaa, koska muusikoita on täällä paljon, Kalima kertoo. Omalla tinkimättömällä asenteellaan Kalle Kalima on saavuttanut Saksassa paljon. Kaliman viimeisimpien saavutusten listaan kuuluu arvostettu Neuer Deutscher Jazzpreis palkinto, jonka hän sai yhdessä Klima Kalima trionsa kanssa vuonna 2008. Triossa soittavat Kaliman lisäksi basisti Oliver Potratz ja rumpali Olli Steidle. Palkinnon suuruus oli 10 000 euroa ja sitä tavoitteli 175 saksalaista jazzyhtyettä. Kilpailu muistutti formaatiltaan hieman televisiosta tuttuja koko kansan laulukilpailuja. Aluksi tuomaristo karsi yhtyeistä 10, sitten porukka karsittiin kolmeen bändiin ja lopuksi yleisö sai äänestää paikan päällä voittajan. Saimme 500 ihmisen äänistä noin 60 prosentin kannatuksen ja voitto tuli kotiin! Ilonsa ja leikkimielisyytensä vuoksi Kalle Kalima on virkistävä poikkeus Saksassa, jossa suomalaiset ovat erityisen tunnettuja rock- ja metallimusiikin osaamisestaan. Kalima uskoo vahvasti, että myös suomalaiselle jazzille on tilaa. On totta, että suomalaiset metallibändit keikkailevat täällä ja ovat tietyissä piireissä tunnettuja, koska luulisin useimpien saksalaisten liittävän synkän musiikin meidän kylmään ja pimeään elinympäristöömme. Saksassa on kuitenkin maailman toiseksi suurimmat musiikkimarkkinat, joten täällä riittää tilaa niin rockin kuin jazzinkin mitä moninaisimmille alalajeille, Kalima arvelee. UMO & Kalle Kalima Kapellimestarina Kari Heinilä Perjantaina 25.9.2009 klo 20.00 Korjaamolla Liput 23/18 euroa, ennakkoon: Lippupiste ja Tiketti Yleisön toivekonsertti pyydä mitä haluat! Kolahtaako Count Basie? Onko jokin jazzklassikko jäänyt soimaan päähäsi? Oletko koskaan kuulut Vaaleanpunaisen pantterin teemaa big bandin esittämänä? Järjestämme vuoden 2010 aikana yleisölle Helsingissä UMOn toivekonsertin, jonka sisältöön sinäkin pääset vaikuttamaan! Kirjoita ylös kaikki jazzklassikkotoiveesi pyrimme soittamaan toivotuimmat teokset tai kappaleetyhden illan aikana. Kokoamme toiveita vuoden 2009 loppuun saakka. Lähetä toiveesi sähköpostilla osoitteeseen jazz@umo.fi. 9

Yle on radioinut UMOn konsertteja jo yli 30 vuoden ajan Veli-Pekka Heinosen takana on koko UMOn historia TEKSTIT: Johanna Laitinen KUVA: Vesa Marttinen UMOn livetallenteet Yleisradiolle ovat jo muodostuneet pieneksi instituutioksi. Joka kuun parittoman viikon maanantai-iltana YLE Radio 1 lähettää UMO Live! -konsertteja, joista vastuussa on lähes 30 vuoden ajan ollut Yleisradion tuottajakonkari, Veli-Pekka Heinonen. Suuresta jazzin ystävästä kasvoi Ylen tehtävän myötä maamme ehkä yksi tärkeimmistä suomalaisen jazzperinteen tallentajista. UMO aloitti toimintansa vuonna 1975, eli pian 35 vuotta sitten. Tuottaja Veli-Pekka Heinonen, 60, on ollut tärkeä osa UMOn historiaa vuodesta 1980, kun UMOsta tuli vuoden ajaksi Yleisradion vakituinen orkesteri. Nuori Heinonen palkattiin tällöin orkesterin intendentiksi. UMOn toimiminen pelkästään Ylen rahoittamana, omana orkesterina osoittautui liian kalliiksi, mutta onneksi saatiin luotua orkesterin toiminnan turvaamiseksi Ylen, Helsingin kaupungin ja Opetusministeriön yhteinen kolmikantamalli. Siitä lähtien olen ollut tuottamassa UMOn konsertteja ja kantaesityksiä radioon, Veli-Pekka Heinonen kertoo. Konserttimateriaalia onkin ehtinyt kertyä vajaan 30 vuoden aikana runsaasti, kilometrikaupalla stereo- ja DAT-nauhaa sekä CD-tallenteita. Äänitettyä UMO-materiaalia Yleltä löytyy jo noin 450 konsertin verran. Vuosilta 1975 80 ei ole tehty säännöllistä tallennustyötä, mutta Heinonen kertoo silti radionauhoituksia löytyvän myös tältä ajalta. - Kaikkien UMOn nauhoitettujen konserttien kuuntelemiseen kuluisi aikaa nopeasti laskettuna noin 675 tuntia eli vajaa kuukausi. Vaikka nauhoitettua radiomateriaalia on Ylen arkistoissa paljon, sitä ei ole ollut liiemmin ostettavissa kotikuunteluun. Tilanteeseen saadaan toivottua muutosta vuonna 2010, kun UMO suunnittelee julkaisevansa 4 5 tribuuttilevyä suomalaisten big band -säveltäjien tuotannosta. Levyjen sisältö koostetaan osin myös Yleisradion aiemmin julkaisemattomista konserttinauhoituksista. - Tällainen levysarja on onnistuessaan aivan upea juttu, ja me Ylellä näytämme hankkeelle vihreää valoa. UMO on suomalaista laatua Orkesterin laatu niin taiteellisesti kuin teknisestikin on Heinosen mielestä säilynyt korkeatasoisena koko UMOn historian ajan. Radiotuottaja toivookin, että orkesteri nousisi julkisuudessa esille osana suomalaista huippuosaamista. - UMO on kaiken kaikkiaan kehittynyt niin soittoteknisesti kuin taiteellisestikin vuodesta toiseen. Huippuorkesterin konserttien taltioiminen asettaa myös kovia vaatimuksia äänitystyöhön. Tässä prosessissa tuottajalla on apunaan huippuammattilaisista koostuva äänittäjätiimi ja huippukalusto. Tuotantoaikataulu konserttia kohden on erittäin tiukka. Yksi päivä kuluu konsertin taltioimiseen ja kaksi studiopäivää miksaukseen. Huipputiimin avulla aikataulussa on kuitenkin pysytty, ja laatu on hyvinkin kilpailukykyistä maailmalta tuleviin vastaavanlaisiin äänitteisiin verrattuna. Harrastuksesta tuli ammatti Armottomana jazzfanina Veli-Pekka Heinonen seuraa tietysti innolla myös UMOn tulevaa ohjelmistoa. Syksyn 2009 konserttisarjasta hän mainitsee odottavansa erityisesti Kalle Kaliman humoristista free jazz -irrottelua, maailmankuuluja Randy Breckeriä ja Peter Erskineä sekä Suomessa vielä suhteellisen tuntematonta latinojazzari Guillermo Kleinia. - UMOn ulkomaisten vieraiden lista on vuosikymmenien ajalta häkellyttävä Dizzy Gillespiestä George Russelliin, mutta vielä elossa olevista vanhoista jättiläisistä kokematta ovat Sonny Rollins ja Ornette Coleman. Heinonen on myös itse musiikkimiehiä henkeen ja vereen. Hän opiskeli aikoinaan sosiologiaa yliopistossa, mutta opintojen jälkeen jazz vei miehen täysin mukanaan. Teini-ikäisestä asti jazz on kuulunut Heinosen elämään niin soittoharrastuksen kuin aktiivisen kuuntelun muodossa. Heinonen kokee olevansa jazzin sekatyöläinen, jonka 1980 alkaneeseen työsarkaan on kuulunut tuottamisen ohella jazzista kirjoittamista ja jazz organisaatioissa toimimista. - Olen saanut vuosikausia kuulla lempimusiikkiani ja tavata myös omia musiikkiidoleitani. 80-luvulla UMOn konserttien pääpaino oli ulkomaisissa vieraissa, mutta nykyään kotimaisuusaste on kohonnut, Heinonen toteaa. Rakkaus jazziin ja muuhun rytmimusiikkiin on kuitenkin niin suurta, ettei Veli-Pekka Heinonen ole vielä 30 vuoden jälkeenkään aikeissa vaihtaa alaa tai siirtyä pois työelämästä. - Mikä eläke? En ole vielä edes miettinyt eläkkeelle siirtymistä, 60-vuotias Heinonen naurahtaa. Yleisradion suuressa levy- ja nauha-arkistosta löytyy miltei kaikki Suomessa julkaistu äänitemateriaali. Pelkästään UMOn soittamia konserttiäänityksiä arkistosta löytyy miltei 675 tunnin verran, Veli-Pekka Heinonen kertoo. 11

Seniori vs. juniori Numero 1/2009 Alttosaksofonisti, 64, ja trumpetisti, 34, ovat kaksi UMOn huippumuusikkoa. UMOn syntyä vuonna 1975 oli todistamassa myös Pentti Lahti, joka on soittanut orkesterissa siitä lähtien. Samana vuonna ensimmäistä kertaa rääkäisi pieni. Halusimme ottaa selville, miten kaksi eri aikaan syntynyttä herrasmiestä ovat kokeneet maailman, itsensä ja paikkansa musiikin kiehtovassa maailmassa. Pentti (P) ja Teemu (T). Teillä on ikäeroa vähän yli 30 vuotta. Millaista lapsuutta vietitte 40- ja 70-luvuilla? P: Aika karua. Sillä tavalla, että äiti ja isä erosivat silloin aikoinaan ja äiti vei meitä kolmea poikaa eteenpäin. Asuimme Helsingissä Toukolanmäellä, missä Laineen Reiskakin asui. Siellä oli semmoisia sodanjälkeisiä puuparakkeja, missä asuimme. Aamuisin herätessämme oli vesisanko jäässä. T: Lapsuus oli semmoinen ihan varmaan tavallinen, kymenlaaksolaisen pojan onnellinen lapsuus. Olen Kotkasta kotoisin ja minulla on isompi veli, kolme vuotta vanhempi Vesa-Matti, joka tietysti aina vei pikkuveljeään niin kuin isoveljet yleensä tekee. 70-luvun Kotka oli aika tavanomainen työläiskaupunki, tai oikeastaan asuin Karhulassa. Mikä oli lapsuutenne ensimmäinen muistikuva musiikista? T: Varmaan ensimmäinen joka tulee mieleen, on vanhempien kanssa lomamatkat autossa, jossa soi Boney M ja Abba. Vanhempani kuuntelivat poppia, iskelmää ja muuta valtavirran musiikkia. Ihan ensimmäinen oma levyni oli Miles Davisin Tutu, jonka sain joululahjaksi 10 12-vuotiaana, en ihan tarkkaan muista. Isoveljeni soitti pasuunaa ja oli aktiivisesti musiikkielämässä mukana, joten jazzia olen ihmetellyt jo pienestä pitäen. P: En ollut yhtään kiinnostunut musiikista. Oikeastaan vasta veljeni sai minut innostumaan soittamisesta. Veli kävi töissä ja toi aina sitten poplevyjä mukanaan. Ensimmäisiä suosikkejani olivat kyllä varmaankin poplaulajat, kuten Paul Anka. Itsekin yrittelin laulaa niitä kappaleita itsekseni 13 14-vuotiaana. Oli myös sellainen At the hop, en muista bändiä, se oli iso hitti silloin aikoinaan. T: Minun ensimmäinen oma lempibändini oli Brecker Brothers. On tosi hienoa, että Randy Brecker tulee myös nyt UMOn kanssa soittamaan. Olen tosin tavannut jo miehen aiemmin, ja silloin tuli aika lailla ympyrä sulkeutuu -fiilis. Pentti kävi kansakoulua ja Teemu uudenlaista peruskoulua. Mikä oli lempiaineenne koulussa? T: Ehdottomasti puukäsityöt. Olen tehnyt aina sitä koulun ulkopuolellakin. Hienoin veistokseni on kassakaappi, joka tehtiin koulussa joskus yläasteella. Siinä oli elektroniikkaakin mukana, oikein hieno numerokoodilukko. Säilytin siellä karkkia ja muita pieniä juttuja, jotta isoveli ei pääsisi niitä varastamaan. P: Minua koulu ei kiinnostanut kyllä ollenkaan! Pääsin kansakoulussa kolmannelta luokalta vain armosta. Muusikko nauttii ruoasta, juomasta ja naisista Suuntasitteko baariin heti, kun ikää tuli tarpeeksi? T: Suuntasin. Paikka oli Karhulan keskustassa oleva lähidiskoteekki, missä oli kunnon diskopallot. Musiikki oli Pet Shop Boy sia ja muuta MTV-huttua. Olin varmaan ensimmäinen kaveripiiristä, joka saavutti täysi-ikäisyyden, mutta silti alaikäiset kaverini tulivat mukaan. P: Urheilin nuorena aika paljon, joten en baareissa oikein vieraillut. Vasta bänditouhujen alettua mentiin kavereiden TEKSTIT: Johanna Laitinen KUVAT: Aurora Reinhard kanssa kaljalle. Yrjön Grillissä kävimme Korkeavuodenkadulla. Mitä muusikko tilaa baaritiskillä? T: Olutta tai Gin Tonicia. P: Eiköhän se ikävä kyllä kalja ole. Oli se nuorempana minunkin lempijuomani. Mikä on ehdotonta lempiruokaanne? Entäs omat kokkaukset? P: Silloin kun saa lihapullia, niin aijai! Onneksi en osaa itse kokata. Oma bravuurini on nimittäin pakastekalakeitto. T: Intialainen tai sushi, kaikki etniset ruoat. UMOn trumpettisektion kanssa etsimme aina keikkareissuilla etnisen paikan. Kotona kokkaan aika paljon, sielläkin bravuurini on sushi. Keikkaruokatarjoiluista on olemassa hämäriä urbaaneja legendoja. Mikä on ollut parasta takahuoneruokaa? T: Armeija-aikaan olin Haminan varusmiessoittokunnassa ja olimme presidentinlinnassa soittamassa. Siellä oli joku Kiinan valtiovierailu meneillään ja saimme samaa ruokaa, mitä Kiinan presidentille oli annettu. Suomalaista ahventa, niihin tehtyjä kasviksia se oli kyllä kohdallaan. P: Ranskassa kun olimme Saxperimentin kanssa rundilla, niin missään maassa ei ole tarjottu niin hienoja ruokia. Joka keikkaa ennen jo piti syödä, ja oli viinit ja kaikki. Ei sellaista palvelua Suomessa saakaan oli hedelmiä, parmankinkkua, juustoja. Olette yleensä keikoillanne viihdyttämässä kansaa, mutta entäs herrat itse, juhlitteko ikinä ikimuistoisesti? T: Harvemmin, mutta joitakin juttuja tulee mieleen. Olen jonkun bändin keikalta palattuani mennyt poikain kanssa Helsingin keskustaan. Oli kaunis kesäilta ja soittimet mukana, joten otimme pelimme pois laatikoistaan ja soitimme kadulla. Aiheutimme ihmetystä, mutta penniäkään rahaa emme saaneet. P: Kyllähän niitä juhlimisia on ollut paljon! Yhden ikimuistoisimman nimeäminen on aika vaikeaa. Jos on pakko keksiä, niin 80-luvulla Kirkan bändin kanssa oli aika kovia lähtöjä ja kovaa juhlintaa. Viinaa oli hirveän paljon, sellaista toikkarointia vaan. Millaisista naisista muusikot pitävät? T: En tiedä voiko sanoa mitään yleistävää vastausta, mutta ehkä muusikot tykkäävät vähän persoonallisimmista tapauksista. Ei tarvitse olla niin naapurintyttö. P: Kyllähän ne yleensä tuppaa tykkäämään huomiota herättävistä tytöistä, mutta loppupeleissä kaikki etsivät vähän seesteisempää naista. En tiedä miksi. T: No itse ainakin pidän rehellisen oloisista, tavallisista naisista. En pidä koreilevista ihmisistä ollenkaan. Muusikko viihdyttää (ja viihtyy myös itse) Oletteko koskaan esiintyneet itse televisiossa, ja miksi ihmeessä? T: Kyllä olen, monta kertaa muusikkona. Ensimmäinen kerta oli vuonna ehkä 1990 tai 1988. Säestimme Kotkan satamassa joitain laulusolisteja. Se oli aivan mielettömän jännittävää, varsinkin kun näin itseni jälkeenpäin televisiossa. Äitikin oli ylpeä. P: Niin monta kertaa, ettei vanha mies voi tällaista muistaa. Liian monta. UMO on ollut joskus aikoinaan euroviisujen taustaorkesterinakin soittamassa. Mikä on lapsuutenne paras tv-muisto? P: TV tuli vasta myöhemmin, mutta elokuvista Zorro oli paras ihan pienenä lapsena. TV:stä 60-luvulla tuli katsottua lääkärisarja Ben Caseya. T: Ihmemies MacGyver. Se oli myös nuoruuteni paras muisto takatukkineen päivineen. Nykyään tykkään katsoa suomalaisia elokuvia tai sarjoja, en tosin Salkkareita. P: Minä kyllä katson nykyisin niin paljon telkkaria, että vaimokin hermostuu. Ajankohtaisohjelmat ovat suosikkejani. Myös urheilu, erityisesti yleisurheilu ja jääkiekko. Mikä muusikkoa naurattaa? T: Aika monikin asia, mutta erityisesti omaan alaan liittyvät hullunkuriset tilanteet. Joku sellainen tilanne, jolloin matkustetaan pitkään keikkapaikalle ja sitten huomataan, ettei keikkapaikalla ole äänentoistolaitteita. Tai noh, oikeastaan se ei ole yhtään hauskaa! P: Nauran aika monelle asialle, olen niin iloinen ihminen. Kuka on orkesterin huuliveikko, keneltä hassuimmat jutut oikeasti lähtevät? P: Huuliveikkoja on meillä paljon, mutta pianisti Seppo Kantonen on aika hersyvä tyyppi. Aina pilke silmäkulmassa, Seppo haluaa aina leikkiä ja se on hienoa! Minähän se sitten kerron kaikki kakkavitsit, vanhin kertoo porukan pahimmat jutut! Joskus muusikko myös soittaa sista hiljaisella soundilla ja big bandissa voi soittaa käskevällä, kovalla äänellä. Historiallisestikin trumpetti on aika monipuolinen soitin. P: Saksofoni tuli veljeni kautta, joten siksi. Olen kuitenkin nuorena nähnyt unia, jossa soitan trumpettia, koska Miles Davis jätti niin lähtemättömän vaikutuksen. Hassua, ettei minusta tullutkaan sitten trumpetistia, kun saksofoni tuli kuvaan. Mitä musiikkia te jaksatte työnne ohella kuunnella myös kotona? T: Aika paljon sellaista tämän päivän popmusiikkia ja klassista jonkun verran, jazzmusiikkia, trumpetisteja ja fonisteja. Kotona en niin hirveästi enää jaksa kuunnella musiikkia, mutta lastenlauluja kyllä. Lempijazzartistini on Kenny Wheeler, koska hän on soittaja, jonka soitossa on spontaaniutta paljon. Ja kauneutta. P: Kyllä mä nyt vähän jazziakin kuuntelen, mutta aika paljon klassista musiikkia. Muuten olen hyvin kaikkiruokainen, on kuunneltava vähän kaiken näköistä, että saa mielikuvan mitä maailmassa pyörii. Minulla ei ole mitään inhogenreä. Miksi liityitte UMOon? P: Silloin kun UMO perustettiin, oli paljon muusikoita, jotka eivät soittaneet Radion Tanssiorkesterissa. Mei- Siirrymme nyt musiikin pariin. Milloin tartuitte ensimmäistä kertaa johonkin soittimeen? T: Triangelia tai kellopeliä rämpytin joskus alle kouluikäisenä, 6-vuotiaana sain kokeilla pianoa. P: Noin 15-vuotiaana, kun veljeni osti saksofonin itselleen ja sai yllytettyä minutkin soittamaan koulun laulukirjasta jotain. En ollut yhtään kiinnostunut siitä, mutta veli sai minuun innon. T: Olin muuten jo kolmannella luokalla, kun musiikinopettajani Risto Pellava antoi minulle trumpetin ja innostuin siitä heti. Piano jäi jossain vaiheessa sivusoittimeksi ja aloitin Kotkan musiikkiopistossa trumpetin soiton. Suoritin musiikkiopiston ja pääsin varusmiessoittokuntaan, ja siitä vuonna 1996 Sibelius-Akatemian jazzosastolle. Tein muuten akatemiassa tutkintoni huippunopeasti kymmenessä vuodessa, hehheh. Sillä välillä liityin muun muassa UMOon. Ja soitin viihdekeikkoja muun muassa Mamban ja Jari Sillanpään kanssa. P: Minä taas kuuntelin levyjä nuorena, käytännössä olen niin sanotusti itseoppinut. Yksi taiteilijakaveri samalta mäeltä soitti saksofonia, ja sillä oli serkku, jolla oli iso jazzkokoelma. Siellä kuulin ensimmäisiä kertoja hyvillä stereoilla Count Basieta. Silloin tehtiin parasta jazzia! Miksi valitsitte juuri ne soittimet, joilla nyt tienaatte elantonne? T: Trumpetti on monipuolinen soitin, jolla pystyy soittamaan kauniisti klasdän teki mieli perustaa big band. Lähdimme harrastuspohjalta liikkeelle, ja kysyimme hyviä tyyppejä mukaan. Ensimmäinen keikka oli Heikki Sarmannon musiikilla Lontoossa 1975. Meillä oli myös säveltäjiä, kuten Esko Linnavalli ja Heikki Sarmanto, jotka halusivat tehdä rytmimusiikkia isommalle bändille. T: UMO on hieno orkesteri, ehkä hienoin. Tämä on myöskin hyvä työpaikka ja UMO oli luonnollinen jatkumo omalla uralla. Näin lopuksi: kuvailkaa hieman toisianne. T: Pena on yksi lämminsydämisimmistä ihmisistä, kenet tunnen. Pelimannimies. Ihailtavaa, miten joku voi olla niin innostunut soittamisesta vielä noin pitkän urankin jälkeen. Soitamme Penan kanssa myös Riku Niemi Orchestrassa. Pena on myöskin semmoinen luonnonlapsi, joka on esikuvani myös siinä mielessä. Innokas ja hyvä tyyppi! P: Olen ollut iloinen Teemusta siitä lähtien, kun olen hänet tavannut. Meille on syntynyt molempia kunnioittava suhde, ainakin luulen näin. Hänet on aina kiva nähdä. Trumpetistina Teemu on hyvä kundi, en edes tiedä mihin kehittyykään. Teemu on valtavasti kehittynyt siitä, mitä hän oli nuorempana. Mies on tosi hyvä juttu bändille, täysi virtuoso! syntyy kokee musiikillisen heräämisen: Count Basien Atomic Mr. Basie -levy ilmestyi liittyy ensimmäiseen yhtyeeseensä (The Pak Band) rakastuu ensimmäisen kerran UMO perustetaan; liittyy UMOon; menee naimisiin Helvi Niirasen kanssa; syntyy Pentti Lahden toinen tytär Sini-Maria syntyy aloittaa peruskoulun liittyy ensimmäiseen yhtyeeseensä (Kotkan Nuoriso-orkesteri) rakastuu ensimmäisen kerran soittaa ensimmäistä kertaa UMOn kanssa julkaisee toisen soololevynsä Baran Baran; in tytär Oona syntyy Teemu Mattsson liittyy UMOon julkaisee toisen soololevynsä Intuition 1945 1952 1957 1962 1964 1964-1966 1966 1974 1975 1978 1979 1989 2002 1981 1982 1985 1988 1994 1996 1996 2001 2004 2005 2006 2008 aloittaa kansakoulun löytää saksofonin ja alkaa soittaa soittaa Olavi Virran yhtyeessä soittaa Wigwamin Being-levyllä Pentti Lahden ensimmäinen tytär Tanja syntyy aloittaa pianotunnit Kotkan musiikkiopistossa kokee musiikillisen heräämisen: Brecker Brothersin levy julkaisee ensimmäisen soololevynsä Ben Bay pääsee opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzosastolle soittaa Pekka Pohjolan Views-levyllä Teemu Mattssonin poika Aaro syntyy julkaisee ensimmäisen soololevynsä 13

Club for Five ja UMO yhdessä yksi suuri instrumentti TORSTAI 8. LOKAKUUTA 2009, SAVOY-TEATTERI Club for Fiven suosio on edelleen mittavaa: yhtye täyttää konserttisaleja ympäri Suomen. Tänä syksynä yhtye esiintyy Savoy-teatterissa erikoiskeikalla myös UMOn kanssa. Club For Five on Maija Sariolan, Susanna Hietalan, Tuomas Aholan, Jouni Kanniston ja Tuukka Haapaniemen muodostama lauluyhtye, joka tuottaa musiikkia pelkän ihmisäänen voimalla. Lähinnä lainakappaleita versioiva a cappella -poppoo yllättää tänä syksynä yleisönsä esittämällä Jukka Linkolan säveltämää ja sovittamaa musiikkia, joka on räätälöity juuri Club for Fivelle ja UMOlle. Projektin idea on lähtöisin säveltäjä Linkolan päästä. Jukka Linkola oli säveltäjävieraana yhdessä Iiro Rantalan isännöimistä Iirottelua-jaksoista televisiossa. Myös Club for Five ja muutama UMOn muusikko esiintyivät ohjelmassa samaan aikaan esittäen Linkolan musiikkia. Siitä se idea sitten tähänkin projektiin lähti, Susanna Hietala kertoo. Jukka Linkolan sävellyksistä ja sovituksista koottu konserttikokonaisuus on Susanna Hietalan mukaan taidokasta musiikki-iloittelua, jossa on mukana myös paljon huumoria. Hietala kertoo Linkolan säveltäneen kappaleensa niin, että laulajatkin ovat osa orkesteria kirjaimellisesti. Osassa kappaleista kun ei ole sanoja lainkaan. Nyt pääsemme näyttämään, miten laulaja voi olla parhaimmillaan kuin orkesterin osana soiva instrumentti. Pelkästään meille ja UMOlle tehdyt sävellykset ovat suuri kunnia! Perinteidemme mukaan konsertin ohjelma on hauska ja viihteellinen ja sopii varmasti kaikille, Hietala lupaa. Musiikinopettajista laulutähdiksi Club for Five kiertää Suomen konserttilavojen lisäksi myös ympäri maailmaa. Lokakuussa 2009 yhtyeeltä ilmestyy ensimmäinen englanninkielinen levy, joka sisältää coverkappaleita niin rockin, popin kuin klassikoidenkin puolelta. Kunnianhimoinen projekti on tarkoitus julkaista ainakin Saksassa, mutta mahdollisesti myös muuallakin Euroopassa. Meillä on ollut keikkoja viime aikoina muun muassa Kanadassa ja Taiwanissa asti, joten uskomme tai oikeastaan tiedämme, että a cappella -musiikilla on ystäviä kaikkialla. Popkappaleiden sovittaminen lauluyhtyeelle tuntuu kyllä kiinnostavan. On mukavaa kokeilla rajojaan: laulamme uudella levyllämme esimerkiksi Metallicaa, Hietala naurahtaa. Suurin osa yhtyeen jäsenistä on opiskellut musiikinopettajiksi Sibelius-Akatemiassa. Varsinaisia opettajan tehtäviä sen sijaan ei ehdi kiivaan keikka- ja levytystahdin takia tehdä enää heistä kukaan. Mieslaulajamme Tuukka, Jouni ja Tumppi ovat alun perin tavanneet Ylioppilaskunnan laulajien riveissä. Opiskelupiireistä löysimme lopulta toisemme ja Club for Five saikin alkunsa siitä. Susanna Hietala kokee olevansa tällä hetkellä unelma-ammatissaan, eikä ehdi edes ajatella virallista päivätyötä esimerkiksi opettamisen merkeissä. Keikkaelämä ja Club for Fiven pyörittäminen täyttävät ajan tiiviisti. Vaikka tahtimme on tiivis, ehdimme myös pitää reissuillamme hauskaa. Usein me tytöt pyörimme keikkamatkoilla keskenämme shoppaillen ja lenkkeillen. Sellaista aikaa todella tarvitsee virkistyäkseen, Susanna Hietala tunnelmoi. UMO & Club for Five Kapellimestarina Jukka Linkola Torstaina 8.10.2009 klo 19.00 Savoy-teatterissa Liput 32/25 euroa, ennakkoon: Lippupalvelu ja Savoy-teatterin lipunmyynti www.clubforfive.fi

KESKIVIIKKO 21. LOKAKUUTA 2009, KORJAAMO Guillermo Klein tuo väriä latinalaisesta Amerikasta Argentiinalainen pianisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Guillermo Klein on muusikko, joka ammentaa musiikkiinsa vaikutteita hieman kaikkialta ympäri maailmaa. Buenos Airesissa lapsuutensa viettänyt Klein muutti muutama vuosi sitten Barcelonaan, josta käsin hän keikkailee ympäri maailmaa. Suomessa vielä suhteellisen tuntematon jazzpianisti on globaali muusikko, jonka ilmaisu ei tunne kulttuurirajoja. Kulttuurin ystäviä hemmotellaan Länsi-Uudellamaalla Suomen teollisuuden alkulähteille on kasvanut merkittäviä luovan alan ja matkailun keskittymiä. Fiskars on jo pitkään vetänyt puoleensa käsityöläisiä, muotoilijoita sekä taiteilijoita ja Billnäsistä on muodostumassa koko perheen tapahtuma- ja matkailukeskus. Karkkilassa Högforsin ruukin vanhat teollisuusrakennukset, työväenasunnot ja ruukinkartano puistoineen muodostavat historiallisen miljöön, joissa voi vierailla vaikka työläis- tai Valimomuseossa ja Lohjalta löytyy Tytyrin kaivosmuseo, jossa pääsee 80 metrin syvyyteen tutustumaan aitoon kaivosympäristöön. Klassisen musiikkikoulutuksen saanut Guillermo Klein on jazzpianisti, jonka musiikkia kuvaillaan ainutlaatuiseksi sekoitukseksi nykyjazzia, latinalaisamerikkalaista kansanmusiikkia sekä jopa rockmusiikkia ja klassista aina Igor Stravinskysta argentiinalaiseen rockiin. Klein mainitsee myös saaneensa inspiraatiota argentiinalaisesta tangosta. Tango on osa minua ja tärkeä osa myös argentiinalaisuutta. Olen omaksunut argentiinalaisesta tangosta sille ominaisia melodisia ja rytmisiä elementtejä. Myös argentiinalainen kansanmusiikki, joka on hyvin espanjalaistyylistä, on vaikuttanut minuun suuresti, Guillermo Klein kertoo. Länsimainen taidemusiikki kuuluu omille yhtyeilleni säveltämässäni musiikissa. Kun olin teini-ikäinen, opiskelin säveltämistä ja teoriaa analysoiden Bachin koraaleja ja Mozartin sonaatteja. Saatoin viettää kokonaisia iltoja kuunnellen Debussyn La Meriä ja Stravinskyn PetruŠkaa. Ne olivat niin hienoja ja kiehtovat minua yhä. Kun Klein kertoo saaneensa vaikutteita musiikkiinsa rockista, hän painottaa rakastavansa erityisesti synnyinseutunsa rockmusiikkia. Argentiinalainen rock eroaa Kleinin mukaan länsimaisesta rockperinteestä käyttämällä lisämausteinaan myös tangoa ja kansanmusiikkia. Aloin ymmärtää jazzia oikeastaan vasta Yhdysvalloissa opiskellessani pianonsoittoa noin 20-vuotiaana. Silloin kiinnostuin kehittämään muusikkouttani Wayne Shorterin, Duke Elingtonin, John Coltranen ja muiden jazzin suurnimien jalanjäljille, Klein muistelee. Los Guachosista UMOn solistiksi Muusikkona Guillermo Klein ei suinkaan ole yksinäistä sorttia. Klein soittaa ja säveltää suurille kokoonpanoille, joista yksi kuuluisimmista on hänen 17-henkinen yhtyeensä Los Guachos. New Yorkin vuosinaan alkunsa saanut yhtye koostuu niin vaskisoittimista ja pianosta kuin sähkökitaroista ja perkussioistakin. Tuon omaa materiaaliani soitettavaksi UMOlle. Luvassa on takuuvarmaa perinteisen jazzin, latinorytmien ja klassisen musiikin sekoitusta, Klein lupaa. Guillermo Klein saapuu Suomeen nyt ensimmäistä kertaa. Tiukan treenauksen ohella hän aikoo ottaa Suomesta irti kaiken, minkä lyhyen vierailunsa aikana vain saa. Uudessa maassa käyminen on aina jännittävä juttu. Toivon saavani Suomesta hyviä muusikkokontakteja. Koen itseni globaaliksi maailmankansalaiseksi, joten uskon voivani kokea universaaliutta UMOn kanssa esiintyessäni. Se on aivan mahtavaa. Toivottavasti minulla on aikaa vain oleskella ja käyskennellä ympäri Helsinkiä, Klein haaveilee. UMO & Guillermo Klein (piano ja kapellimestari) Keskiviikkona 21.10.2009 klo 20.00 Korjaamolla Liput 27/22 euroa, ennakkoon: Lippupiste ja Tiketti Vain puolen tunnin päässä Parhaimmillaan vain puolen tunnin päässä metropoli-alueelta löytyy viehättäviä kaupunkeja ja kuntia, joiden mielenkiintoinen historia ja kansainvälinen ilmapiiri houkuttelevat tutustumaan tarkemmin. Runsaan kulttuuritarjonnan lisäksi Länsi-Uusimaa tarjoaa hyvät lähipalvelut kahdella kielellä, järkevän hintaista asumista kauniin luonnon, meren ja satojen järvien äärellä. Käy tutustumassa mahdollisuuksiin osoitteessa www.länsi.fi sieltä löydät alueen palvelut, tapahtumat ja näyttelyt.