TAMPEREEN YLIOPISTO. Professori, dosentti, OTT, VT. Asko Lehtonen: VELALLISEN RIKOKSET

TAMPEREEN YLIOPISTO Professori, dosentti, OTT, VT Asko Lehtonen: VELALLISEN RIKOKSET Tampere 2005

2 1. JOHDANTO Rikoslain alkuperäisiin velallisen ja velkojien konkurssirikoksia koskeviin säännöksiin on rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen (769/1990) yhteydessä tehty monia merkittäviä muutoksia. Uudistus tuli voimaan 1.1.1991. Ensinnäkin voidaan todeta, ettei velkojien konkurssirikoksia koskenutta vanhan RL 39 luvun 6 :ää vastaavia erillisiä säännöksiä ole otettu enää lakiin. Tästä johtuen uuden RL 39 luvun säännöksiä voidaan kutsua velallisen rikoksiksi. Seurauksena ei kuitenkaan ole velkojien moitittavan käyttäytymisen dekriminalisointi, vaan velkojien teot tulevat arvosteltaviksi muun muassa osallisuutena (esim. avunantona tai yllytyksenä) velallisen rikoksiin. Aikaisemmat hyvin kasuistiset tunnusmerkistönkuvaukset on uusissa säännöksissä kirjoitettu yleisempään, abstraktimpaan muotoon. Samalla rikosten ryhmittely on tapahtunut uudella systematiikalla. Nykyiset tunnusmerkistöt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) petostyyppiset rikokset (velallisen petos, törkeä velallisen petos, velallisen vilpillisyys ja velallisrikkomus; RL 39:2-5), 2) epärehellisyystyyppiset rikokset (velallisen epärehellisyys ja törkeä velallisen epärehellisyys; RL 39:1-1a) sekä 3) velkojansuosinta (RL 39:6). Tämän ryhmittelyn avulla velallisen petoksen (RL 39:2) ja velallisen epärehellisyyden (RL 39:1) välinen rajanveto on saatu uudelle systemaattiselle pohjalle. Velallisen petoksessa on kysymys velallisen varallisuusaseman näennäisestä, erehdyttämistoimella tapahtuvasta huonontamisesta, kun taas velallisen epärehellisyydelle on luonteenomaista velallisen varallisuusaseman todellinen (reaalinen) huonontaminen. Uudet petostyyppiset velallisen rikokset (RL 39:2-5) vastaavat lähinnä vanhan RL 39 luvun 1 :n 1-3) kohtia. Nykyinen velallisen epärehellisyys (RL 39:1) vastaa lähinnä vanhan RL 39:2:n 1) ja 2) kohdan sekä 39:2:n 1) kohdan ja 3) kohdan alkuosan säännöksiä. 1 Konkurssirikosten rangaistustasoa alennettiin kauttaaltaan olennaisella tavalla rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen yhteydessä. Aikaisempaa petollisena velallisena tehtyä konkurssirikosta (VRL 39:1) nykyisin ankarim- 1 Velallisen konkurssirikosten jaosta velallisen varallisuusasemaa näennäisesti ja reaalisesti huonontaviin tekoihin ks. Heinonen, DL 1985 s. 277-278.

3 massa muodossaan vastaa törkeä velallisen petos (RL 39:3). Tältä osin asteikon maksimi alennettiin 6 vuodesta vankeutta 4 vuoteen vankeutta. Vanhojen konkurssirikosten ainoana rangaistuslajina oli vankeus. Nykyisissä perusrikoksissa on sen lisäksi käytettävissä sakkovaihtoehto. Rikosten jaottelussa asianomistajarikoksiin ja virallisen syytteen alaisiin rikoksiin ei tapahtunut olennaisia muutoksia 1.1.1991 voimaan tulleen rikoslain uudistuksen (769/1990) yhteydessä. Aikaisemmin olivat asianomistajarikoksia vanhan RL 39 luvun 2 ja 3 :ssä tarkoitetut rikokset. Uudistuksen jälkeen olivat asianomistajarikoksia velallisen epärehellisyys, velallisrikkomus ja velkojansuosinta. Vuonna 1994 toteutetun lainmuutoksen (317/1994) yhteydessä asianomistajarikosten piiriin jäivät vain velallisrikkomus ja velkojansuosinta. Laissa on nykyisin määritelty asianomistajien piiri eri velallisen rikosten osalta sekä annettu myös konkurssipesän hallinnolle oikeus käyttää asianomistajan puhevaltaa. Ulosottopetos siirrettiin petoksen kategoriasta velallisen petoksen alaisuuteen. Samoin akordirikoksia koskeneet AkordiL 48-54 :n säännökset kumottiin ja niihin sovelletaan velallisen rikoksia koskevia RL 39 luvun säännöksiä. Toisaalta aikaisemmat ns. petollinen kirjanpito eli kirjanpidon pitäminen väärin (VRL 39:1:n 4) kohta) ja ns. huolimaton kirjapito eli kirjanpidon pitäminen huolimattomasti (VRL 39:3:n 2) kohta) siirrettiin konkurssirikosten yhteydestä kirjanpitorikosten alaisuuteen (RL 30:9 ja 10 sekä KPL 8:4). Edellä mainitun velkojan konkurssirikoksen lisäksi on eräitä muitakin erilliskriminalisointeja kumottu ja siirretty muiden säännösten alaisuuteen. VRL 39 luvun 2 :n 3) kohdassa tarkoitettu velallisen niskoittelu siirrettiin silloisen KS 18 :n säännösten alaisuuteen. VRL 39 luvun 4 :ssä tarkoitettu velallisen karkaaminen jätettiin ulosottolain täytäntöönpano-oikeudellisten säännösten varaan. Aikaisemmilla määrättyyn velkojaan kohdistuvilla konkurssirikoksilla eli konkurssin viivyttämisellä (VRL 39:3:n 3) kohta) ja määrätarkoitukseen uskotun omaisuuden väärinkäytöllä (VRL 39:3:n 5) kohta) ei ole suoranaista vastinetta uusissa velallisen rikoksia koskevissa säännöksissä. Konkurssin viivyttämiseen voi eräissä tilanteissa tulla sovellettavaksi velallisen epärehellisyyttä koskeva RL 39:1. Määrätarkoitukseen uskotun omaisuuden väärinkäytön osalta on otettava nykyisin huomioon varkaus- ja kavallussäännösten soveltamismahdollisuus.

4 2. VELALLISEN PETOS Ennen kuin on asianmukaista ottaa kantaa siihen kysymykseen, täyttääkö edellä sanottu haastehakemuksen teonkuvaus velallisen petoksen tunnusmerkistön, on syytä käsitellä velallisen petosta koskevia keskeisiä kohtia. Tässä käsittelyssä on pääpaino puheena olevan asian kannalta merkityksellisillä seikoilla, minkä vuoksi vähäiselle huomiolle jäävät esimerkiksi muut velallisen petoksen tekotapatunnusmerkit kuin omaisuuden salaaminen ja siihen liittyvät tunnusmerkit. RL 39 luvun 2 :n 1 momentissa tarkoitetun velallisen petoksen tunnusmerkistö voidaan asioiden havainnollistamiseksi jakaa seuraaviin elementteihin: 1) menettelyedellytys, 2 2) tekotapatunnusmerkit, 3) tahallisuusvaatimus ja 4) hyötymistarkoitus. Tunnusmerkistön alaa supistaa RL 39 luvun 2 :n 2 momenttiin sisältyvä ns. katumissäännös. Velallisen petosta koskevalla säännöksellä on tarkoitus suojata velkojien etua täytäntöönpano- tai selvitysmenettelyssä. 3 Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä rikoksen täyttymisajankohdan määrittely ja RL 39 luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitetun katumismahdollisuuden varaaminen velalliselle. 2 Vento käyttää menettelyedellytystä koskevista tunnusmerkistötekijöistä edelleen aikaisemman lain aikana käytettyä ilmaisua objektiivinen rangaistavuuden edellytys. Ks. Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 5, 96, 163 ja 168-187 sekä Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 37-39. Nuutila on käsitellyt menettelyedellytystä koskevia seikkoja otsikon Yleiset edellytykset alla. Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1243. 3 Ks. HE 66/1988 vp s. 163. Ks. samoin ratkaisun KKO 1998:164 perustelut sekä Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 138. Hallituksen esityksessä mainitaan suojeluobjektina velkojien etu, jolla on tarkoitettu lähinnä velkojien oikeutta saada velkansa tyydytettyä velallisen ulosmittauskelpoisesta varallisuudesta (tyydytysintressi). Ks. HE 66/1988 vp s. 163 ja Vento mt. s. 122-123 ja 138. Tämän ensisijaisen suojeluobjektin lisäksi oikeuskirjallisuudessa on esitetty velallisen petokselle muitakin oikeushyviä, joita voitaneen pitää toissijaisina. Ks. Vento mt. s. 138-139.

5 2.1. MENETTELYEDELLYTYS Rikoslain kokonaisuudistuksen I vaiheen alkuperäisten tekotapatunnusmerkkien mukainen käyttäytyminen tuli rangaistavaksi sillä edellytyksellä, että se tapahtui konkurssi-, akordi- tai ulosottomenettelyssä. Tunnusmerkistön alaa lavennettiin siten, että se kattoi aikaisemman konkurssimenettelyn lisäksi akordi- ja ulosottomenettelyn. Velallisen petoksen yhteyteen otettiin aikaisemman AkordiL 48 :n tunnusmerkistö. Samaan yhteyteen siirrettiin myös ulosottopetos RL 36 luvun 1 :ssä tarkoitetun petosrikoksen yleissäännöksen alaisuudesta. 4 Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ulosottomenettelyllä tarkoitetaan 1) ulosmittausta, 2) verojen ja julkisten maksujen ulosottoa sekä 3) ulosottoon liittyviä turvaamistoimia. 5 Ulosottomenettelyn käsitteen selventämiseksi RL 39 luvun 8 :ään otettiin määritelmäsäännös, jonka mukaan ulosottomenettelyyn rinnastetaan UL 7 luvussa tarkoitettuja ulosotto-oikeudellisia turvaamistoimenpiteitä, kuten takavarikkoa, koskeva menettely. 6 Yrityksen saneerausta ja yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevien lakien (25.1.1993/47 ja 57) säätämisen yhteydestä RL 39 luvun 2 :n tunnusmerkistöstä poistettiin maininta akordista, mikä korvattiin velkajärjestely- ja saneerausmenettelyä koskevilla tunnusmerkeillä (25.1.1993/54). Lainmuutos tuli voimaan 8.2.1993. 7 Menettelyiden luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi, 8 joten säännöksen analoginen soveltaminen esim. selvitystilamenettelyyn ei ole mahdollista. Velallisen petos ei tule sovellettavaksi, jos mihinkään RL 39 luvun 2 :ssä lueteltuun menettelyyn ei ole edes ryhdytä, mutta teko voi tulla arvosteltavaksi RL 36 4 Ks. Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 76-77. 5 Ks. HE 66/1988 vp s. 163. 6 Ks. HE 66/1988 vp s. 167 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 55-56. RL 39 luvun 2 :ssä tarkoitettuna ulosottomenettelynä ei pidetty pakkokeinolaissa (450/87) tarkoitettua rikosperusteista vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa. Ks. Salminen (1998). Velallisen rikos s. 304. 7 Tekstissä mainitun lainmuutoksen yhteydessä muuttui erehdyksessä "ulosottomenettelyä" koskeva sana ilmaisuksi "ulosmittausmenettely". Tämä virhe korjattiin samana vuonna annetulla uudella lainmuutoksella (28.6.1993/610), joka tuli voimaan 1.7.1993. Laissa puhutaan siten nykyisin jälleen "ulosottomenettelystä". 8 Ks. HE 66/1988 vp s. 163.

6 luvun 1 :ssä tarkoitetun petoksen yleissäännöksen nojalla. 9 Velallisen petos voi olla kaksivaiheinen rikos samalla tavalla kuin vanhan RL 39 luvun 1 :ssä tarkoitettu petollisena velallisena tehty konkurssirikos. 10 Rikoksen esivaiheen muodostaa tällöin myöhempää toimenpidettä valmisteleva tai tukeva teko. Rikos tulee täytetyksi silloin, kun lopullinen erehdyttämistoimi tapahtuu asianomaisen menettelyn yhteydessä. 11 Hallituksen esityksen mukaan menettelystä ja erehdyttämiskeinosta riippuen velallisen petoksen tunnusmerkistö voi täyttyä eri vaiheissa. Konkurssimenettelyssä tunnusmerkistö täyttyy yleensä velallisen vahvistaessa konkurssimenettelyn velkojainkuulustelussa virheellisen pesäluettelon oikeaksi. Ulosmittauksessa on velallinen velvollinen ilmoittamaan ulosmittausta suorittavalle viranomaiselle varansa, velkansa ja tulonsa ulosottoselvitystä varten, minkä vuoksi omaisuuden salaaminen tulee yleensä täytetyksi tässä vaiheessa. 12 Tekotapatunnusmerkit täyttävän käyttäytymisen tulee aina tapahtua tai ilmetä menettelyssä. Velallisen petos voi täyttyä vasta ao. menettelyn alkamisen jälkeen. 13 Ulosotossa salaamisen tai väärien tietojen antamisen tulee kohdistua ulosottomenettelyä suorittavaan ulosottomieheen tai avustavaan ulosottomieheen. Kysymys on väärien tietojen antamisesta heille tai omaisuuden salaamisesta heiltä. 14 Ulosotossa velallisella ja hänen edustajallaan on ulosottolain 3 luvun 52-56 :ssä (27.6.2003/679) säädetty tietojenantovelvollisuus ulosottomiehelle. 9 Ks. Rikoslain kokonaisuudistus I. OikM lvos julk. 5/1984 s. 295. - Petoksen ja velallisen petoksen välisestä suhteesta ks. lisäksi Salminen (1998). Velallisen rikos s. 115-116. 10 Vanhan tunnusmerkistön kaksivaisuudesta ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 195-196. - Velallisen petoksen kaksivaiheisuutta edellytetään nykyisin vain RL 39 luvun 2 :n 2) kohdan tekotapatunnusmerkeissä. Ks. Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 58-60. Muissakin tapauksissa tekijän teko voi perustua kaksivaiheiseen menettelyyn, vaikka esivaihe ei ole tunnusmerkistötekijä. Ks. Vento mt. s. 56-57. 11 Ks. Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77. 12 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. 13 Ks. Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 96 ja 163-164. - Ratkaisussa KKO 1998:164 oli kysymys siitä, että velallinen oli velkajärjestelyhakemuksessaan salannut suuren osan veloistaan, mutta hän peruutti hakemuksensa ennen kuin kysymys velkajärjestelyn aloittamisesta oli ratkaistu. KKO katsoi, että velkajärjestelyn aloittaminen oli ko. tapauksessa ollut rangaistavuuden edellytys. Syyte velallisen petoksesta hylättiin, koska velallinen oli peruuttanut velkajärjestelyhakemuksensa ja sen käsittely oli jäänyt sillensä eikä velkajärjestelyä ollut aloitettu. 14 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1243 ja 1248, Salminen (1998). Velallisen rikos s. 298 sekä Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 55.

7 Velallisen petoksen yritystä ei ole säädetty rangaistavaksi. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan yritysvaiheeseen jäänyttä velallisen petosta ei voitaisi rangaista myöskään petoksen yleissäännöksen nojalla. 15 Tältä osin kanta on ilmeisesti ollut systemaattisessa katsannossa toinen kuin suhtautuminen sosiaaliavustuksiin avustusrikosten ja petoksen välisessä rajanvedossa. 16 2.2. TEKOTAPATUNNUSMERKIT RL 39 luvun 2 :n 1 momentissa on eritelty neljä eri tekotapojen ryhmää. Kaikissa niissä on kysymys erehdyttämistoimista, joilla pyritään vaikuttamaan menettelyn kulkuun. Erehdyttäminen tapahtuu aina viime kädessä asianomaisen menettelyn yhteydessä ilmoittamalla pesän varallisuusasema jollakin tavoin virheellisesti. Erehdyttämistoimi voi koskea vain sellaista omaisuutta, joka täytäntöönpanossa voidaan käyttää velkojen tyydyttämiseen. Ainoastaan tällainen omaisuus voi olla velallisen petoksen kohteena. 17 Erehdyttämistoimenpiteinä on laissa lueteltu seuraavat neljä tekotapojen ryhmää: 1) omaisuuden salaaminen, 2) perusteettomaan tai valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen ilmoittaminen, 3) muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen ja 4) velan ilmoittamatta jättäminen. 18 15 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. 16 Ks. HE 66/1988 vp s. 60. 17 Ks. HE 66/1988 vp s. 164 ja Rikoslain kokonaisuudistus I. OikM lvos julk. 5/1984 s. 296. 18 Neljäs tekotapatunnusmerkki on lisätty lakiin vasta yksityishenkilön velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta koskevien lakien säätämisen yhteydessä (25.1.1993/54).

8 2.2.1. OMAISUUDEN SALAAMINEN Omaisuuden salaamisella on tarkoitettu sitä, että velallinen jättää tunnusmerkistössä tarkoitetussa täytäntöönpano- tai selvitysmenettelyssä ilmoittamatta jotain sellaista omaisuutta, jonka hän on siinä menettelyssä velvollinen ilmoittamaan. 19 Rikos toteutetaan yleensä laiminlyömällä asianomaisen vastuuaseman eli erityisen oikeudellisen velvollisuuden mukaisesti ilmoittaa omaisuutta konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- ja saneerausmenettelyssä. 20 Hallituksen esityksessä mainittiin esimerkkinä se, että velallinen jättää ilmoittamatta jonkin konkurssipesään kuuluvan esineen voidakseen pitää sen itsellään tai luovuttaa sen jollekin toiselle. 21 Salaaminen voidaan toteuttaa myös aktiivisella tekemisellä esim. peittämällä ulosoton kohteeksi kelpaava omaisuus siten, ettei ulosottomies havaitsisi sitä. 22 Hallituksen esityksessä katsottiin, että mikäli velallisen ennen menettelyä suorittama lahjoitus tai luovutus on tapahtunut asianmukaisessa järjestyksessä eikä velallinen esimerkiksi vääriä tai harhaanjohtavia tietoja antamalla pyri sitä salaamaan, hän ei syyllisty velallisen petokseen jättämällä omaisuuden menettelyn yhteydessä ilmoittamatta. Jos lahjoitus tai luovutus on suoritettu ilman hyväksyttävää syytä, kysymyksessä voi olla velallisen epärehellisyys. 23 Toisin on arvosteltava niitä tilanteita, joissa luovutus on valeoikeustoimi (simuloitu oikeustoimi). 24 Näissä tapauksissa omaisuuden luovutus kolmannelle on näennäinen ja omaisuus jää todellisuudessa velallisen varallisuuspiiriin. Toisin sanoen velalliselta puuttuu luovutustahto. Velallisella ei ole todellista tarkoitusta luovuttaa omistusoikeutta kolmannelle, vaan tämä bulvaani (välikäsi) toimii velallisen lukuun omaisuuden nimellisenä omistajana. Valeluovu- 19 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. Ks. samoin Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1245, Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 56-58. 20 Ks. Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77. 21 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. 22 Ks. Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77. Salaamisen käsitteestä ks. tarkemmin Lehtonen (1986). Veropetoksesta s. 194-210 ja siinä mainitut lähteet. 23 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. 24 Valeoikeustoimella tarkoitetaan oikeustointa, jonka muoto ei vastaa sopijapuolten todellista tarkoitusta, mistä osapuolet ovat yksimielisiä. Oikeustoimen ulkonainen muoto ei vastaa sopijapuolten oikeustoimitahtoa. Ks. esim. Lehtonen (1986). Veropetoksesta s. 253-255 ja siinä mainitut lähteet.

9 tukseen ei liity todellisen ja pätevän luovutustoimen siviilioikeudellisia oikeusvaikutuksia, jos sopimusosapuolet ovat yksimielisiä oikeustoimen näennäisyydestä. Oikeustoimen tehottomuuteen voi silloin vedota yhtä hyvin kumpikin sopimuskumppani kuin kolmas, jonka etua asia koskee, kuten velkoja ja verottaja. 25 Valeluovutuksen kohteena oleva omaisuus on siten ilmoitettava pesänluettelossa velallisen omaisuutena, jos se on siirretty valeoikeustoimella velalliselta kolmannelle siten, että todellisuudessa omistusoikeus jää velalliselle, mistä sopimusosapuolet ovat yksimielisiä. Tällaisen omaisuuden salaaminen toteuttaa RL 39 luvun 2 :n 1) kohdassa tarkoitetut tekotapatunnusmerkit. 26 Valeoikeustoimen tekeminen on tällöin omaisuuden salaamisen valmistelutoimi, 27 mutta se ei kuulu tunnusmerkistöön. Tunnusmerkistön mukaista täytäntöönpanotointa on nykyisin vain omaisuuden salaaminen eli ilmoittamatta jättäminen säännöksessä tarkoitetussa menettelyssä. Salattavana omaisuutena tulee kysymykseen vain sellainen omaisuus, joka asianomaisessa menettelyssä voidaan käyttää velkojien tyydytykseen. 28 Salaamisen kohteeksi ei siten kelpaa a) ulosottomenettelyssä omaisuus, joka ei ole ulosmittauskelpoista eli joka on ulosmittauskieltojen tai velallisen erottamisedun alaista varallisuutta, 29 eikä b) konkurssimenettelyssä omaisuus, joka on konkurssilain (20.2.2004/120) 5 luvun 3 :ssä tarkoitettua ulosmittaus- ja luovutusrajoitusten alaista omaisuutta, konkurssipesään kuulumatonta omaisuutta. 30 Ulosmittauskelvoton omaisuus ei voi olla salaamisen kohteena, koska sen ilmoittamatta jättäminen ei loukkaa velkojien oikeutta. Velallisen petosta koskevalla säännöksellä ei ole ollut tarkoitus kriminalisoida totuusvelvollisuuden loukkausta, 31 vaan sillä suojataan velkojien taloudellisia oikeuksia, kuten sitä että kaikki velkojien tyydytykseen käytettävissä olevat varat saadaan mukaan 25 Ks. esim. Telaranta (1990). Sopimusoikeus s. 287-288. 26 Ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 197-199, Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1246 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 56-58. 27 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1246. 28 Ks. HE 66/1988 vp s. 164 ja Rikoslain kokonaisuudistus I. OikM lvos julk. 5/1984 s. 296. 29 Ulosmittauskelpoisuuden poistavista ulosmittauskieltoja ja velallisen erottamisetua koskevista säännöksistä ks. esim. Halila-Havansi (1986). Ulosotto-oikeuden oppikirja s. 116-126, Havansi (1998). Ulosotto-oikeuden pääpiirteet s. 54-68 ja Vesanen (1999). Lapsen elatusavun perintä s. 98-119. 30 Ulosmittaus- ja luovutusrajoitusten alaisesta omaisuudesta konkurssissa ks. HE 26/2003 vp s. 71-74. Konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta ks. tarkemmin aikaisemman konkurssisäännön 45 :n osalta Havansi (1992). Suomen konkurssioikeus s. 258-274 ja Ovaska (1992). Konkurssivelallisen liiketoiminnan jatkaminen s. 24-27. 31 Totuusvelvollisuuden loukkausta koskee esimerkiksi perätön lausuma tuomioistuimessa (RL 15 luvun 1 ). Ks. tarkemmin HE 6/1997 vp s. 14-15 ja 23-25.

menettelyyn. 32 10 RL 39 luvun 2 :n 1) kohdassa tarkoitettua omaisuutta voi olla mikä tahansa varallisuusarvoinen ja ulosmittauskelpoinen omaisuuserä, yhtä hyvin kiinteä kuin irtain omaisuus, kuten immateriaalioikeus, nautintaoikeus, saamisoikeus tai yhtiöosuus. 33 Suomessa noudatetaan konkurssimenettelyssä universaaliperiaatetta Suomessa asuvan velallisen Pohjoismaiden ja EU:n ulkopuolella sijaitsevan omaisuuden suhteen. Tällaisen ulkomailla olevan omaisuuden katsotaan kuuluvan konkurssipesään. Toinen asia on se seikka, tunnustaako Pohjoismaiden ja EU:n ulkopuolinen omaisuuden sijaintivaltio suomalaisen konkurssihallinnon ja konkurssituomioistuimen toimivallan. 34 Aikaisemmin on pidetty tulkinnanvaraisena, voiko RL 39 luvun 2 :n säännös tulla sovellettavaksi ulkomailla Pohjoismaiden ulkopuolella olevan omaisuuden osalta, koska asiasta ei ollut Pohjoismaiden ulkopuolisilta osiltaan Suomessa nimenomaista säädännäistä oikeutta ja korkeimman oikeuden prejudikatuuri puuttui. 35 Nykyisin asiasta säädetään konkurssilain (20.2.2004/120) 5 luvun 2 :ssä. Euroopan unionin puitteissa sovelletaan EY:n asetusta maksukyvyttömyysmenettelyistä. 36 Pohjoismaiden välillä on lisäksi otettava huomioon Pohjoismainen konkurssisopimus (SopS 35/1933). 37 32 Velallisen petos on säännöksen tarkoituksen suhteen rinnasteinen veropetokseen. Jälkimmäisellä suojataan veronsaajan fiskaalista intressiä. Tämän vuoksi veropetoksena jää rankaisematta sellainen väärän tiedon antaminen tai salaaminen, joka koskee verovapaata omaisuutta ja tuloa tai tuloja, jotka ovat alinta verotettavaa tuloa pienemmät. Ks. HE 66/1988 s. 52, 62-63 ja 163 sekä Lehtonen (1986). Veropetoksesta s. 92-93 ja 326-331. 33 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1245 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 57 sekä ratkaisun KKO 1995:163 perustelut. - Konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta uuden konkurssilain (20.2.2004/120) 5 luvun säännösten nojalla ks. tarkemmin esim. HE 26/2003 vp s. 70-72 ja Koulu (2004). Uusi konkurssilaki s. 223-227. 34 Ks. HE 26/2003 vp s. 71 ja Koulu (2004). Uusi konkurssilaki s. 228. 35 Ks. Havansi (1992). Suomen konkurssioikeus s. 400-407, erityisesti s. 406, ja siinä mainitut lähteet. Ks. kuitenkin omaisuuden siirtämisestä ulkomaille Salminen (1998). Velallisen rikos s. 89-91. 36 EY:n asetuksessa maksukyvyttömyysmenettelyistä (N:o 1346/2000) tarkoitetussa päämenettelyssä sovelletaan universaaliperiaatetta, kun taas sekundäärimenettelyssä noudatetaan alueperiaatetta. Asetusta ei sovelleta kuitenkaan Tanskassa. Ks. HE 26/2003 vp s. 13, 33, 71 ja 83-85. Ks. tarkemmin Koulu (2000). Konkurssi Euroopan unionissa. 37 Pohjoismainen konkurssisopimus perustuu universaaliperiaatteelle. Suomen ja Ruotsin välillä sovelletaan kuitenkin EY:n asetusta. Ks. HE 26/2003 vp s. 13, 33, 71 ja 85.

11 2.2.2. PERUSTEETTOMAN VELVOITTEEN ILMOITTAMINEN Rangaistavaksi on säädetty sekä perusteettoman että valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen ilmoittaminen. Velvoite voi olla sanotun kaltainen joko kokonaan tai osittain. Osittaisuus ilmenee esim. siten, että todellinen velka ilmoitetaan liian suurena. 38 Perusteettomalla velvoitteella tarkoitetaan tekaistun eli olemattoman velan ilmoittamista. Valeoikeustoimeen perustuvalla velvoitteella ymmärretään velvoitetta, jota koskevan oikeustoimen ulkonainen muoto ei vastaa sopijapuolten oikeustoimitahtoa. Kysymys on velvoitteesta, jota ei ole todellisuudessa olemassa, mistä osapuolet ovat yksimielisiä. 39 2.2.3. MUUN VÄÄRÄN TIEDON ANTAMINEN Rangaistavaa on sekä väärien että harhaanjohtavien tietojen antaminen konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä. Kysymys on muista kuin tunnusmerkistön 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista tiedoista. Tietojen laatua ei ole tarkemmin säännöksessä luonnehdittu, minkä vuoksi tekotapatunnusmerkki jää melko avoimeksi. Tekotapatunnusmerkin soveltamisalaa on kuitenkin rajoitettu siten, että kysymykseen tulee vain velkojien kannalta merkityksellistä seikkaa koskeva tieto. Teon rangaistavuus edellyttää siten tekijän omaavan tietoisuuden siitä, että hänen antamalla tiedolla on merkitystä velkojille. Hallituksen esityksen mukaan tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi väärät tiedot a) keskeneräisistä liiketoimista ja niiden merkityksestä tai b) jonkin omaisuuteen kuuluvan keksinnön arvosta. 40 38 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. 39 Ks. lisäksi Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 60-62. 40 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. Ks. lisäksi Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 60-62.

12 2.2.4. VELAN ILMOITTAMATTA JÄTTÄMINEN Yksityishenkilön velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta koskevien lakien säätämisen yhteydessä lisättiin velallisen petoksen tunnusmerkistöön uusi tekotapatunnusmerkki, joka otettiin tunnusmerkistön 4 kohdaksi (25.1.1993/54). Tämän kohdan mukaan velallisen petoksena voi tulla rangaistavaksi myös velan ilmoittamatta jättäminen. Velan ilmoittamatta jättäminen loukkaa velkojaa, koska se voi johtaa oikeudenmenetykseen, mikäli velkoja ei ajoissa valvo oikeuttaan konkurssissa taikka saneeraus- tai velkajärjestelymenettelyssä. Oikeuden valvomatta jääminen velkojan itsensä toimesta taas voi johtua siitä, että velkoja menettelyyn liittyvästä kuulutuksesta huolimatta ei tosiasiassa saa siitä tietoa eikä näin ollen käytännössä saa tilaisuutta huolehtia eduistaan. 41 2.3. TAHALLISUUS Rangaistavan syyksiluettavuuden astetta ei ole nimenomaisesti mainittu säännöksessä, mutta tahallisuusvaatimus ilmenee hyötymistarkoitusta koskevasta subjektiivisesta tunnusmerkistä. 42 Tahallisuusvaatimus on eksplisiittisesti lausuttu hallituksen esityksen perusteluissa. 43 Hyötymistarkoitusta koskeva tunnusmerkki sisältyi myös ennen rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäistä vaihetta voimassa olleen RL 39 luvun 1 :ssä tarkoitetun petollisena velallisena tehdyn konkurssirikoksen tunnusmerkistöön. Tällöin katsottiin oikeuskirjallisuudessa, että hyötymistarkoituksen osalta teon rangaistavuus edellytti korkeamman asteista tahallisuutta kuin ehdollista tahallisuutta (dolus eventualis). 44 Sama kanta on omaksuttu myös nykyi- 41 Ks. HE 182/1992 vp. Neljännen tekotapatunnusmerkin lisääminen velallisen petosta koskevaan perustunnusmerkistöön vaikutti myös RL 39 luvun 3 :ssä tarkoitetun törkeän velallisen petoksen sekä saman luvun 4 :ssä säädetyn velallisen vilpillisyyden tunnusmerkistöön. Niiden soveltamisalat laajenivat samalla tavalla kuin perustunnusmerkistön ala. 42 Ks. Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77. 43 Ks. HE 66/1988 vp s. 164. 44 Ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 192-194 ja Honkasalo

13 sen RL 39 luvun 2 :ssä tarkoitetun velallisen petoksen osalta. 45 Aikaisemmin katsottiin oikeuskirjallisuudessa, että teon tahallisuuteen kuului tietoisuus siitä, että pesäluettelosta sen oikeaksi vannomisen hetkellä puuttuu jotakin konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta. 46 Nykyisen tunnusmerkistön suhteen on lausuttu tahallisuuden osalta, että velallisen pitää ainakin mahdollisena tai riittävän todennäköisenä 1) jonkin omaisuuserän jäämistä selvitysmenettelyn ulkopuolelle, 2) ilmoittamansa velvoitteen perusteettomuutta tai 3) antamansa tiedon vääryyttä. 47 Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että velallinen ei ilmoita konkurssivelkojilleen tai ulosmittausta suorittavalle viranomaiselle tiedoksi sellaista seikkaa, joka mahdollisesti toteuttaisi jonkin yksittäisistä tunnusmerkeistä, ja samalla hän pyrkii menettelyllään saavuttamaan taloudellista hyötyä itselleen tai toiselle. 48 Väärien tai harhaanjohtavien tietojen osalta velallisen on lisäksi miellettävä, että kysymys on velkojan kannalta merkityksellinen seikka. 49 Tahallisesta omaisuuden salaamisesta ei ole kysymys silloin, kun pesäluettelon oikeaksi vannoja ei tiedä jättäneensä mitään konkurssipesälle kuuluvaa omaisuutta pois pesäluettelosta. Vannojan virheellinen käsitys tietyn omaisuuserän kuulumisesta pesään poistaa yleensä hänen tekonsa tahallisuuden. 50 (1964). Suomen rikosoikeus. Erityinen osa I:2 s. 236 sekä Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 42-43. Hyötymistarkoituksesta tunnusmerkkinä ks. myös Lehtonen (1986). Veropetoksesta s. 365-367. 45 Ks. Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 227 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 42-43. Ks. samoin Nuutila (1997). Rikoslain yleinen osa s. 216-217. 46 Ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 217. 47 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1247-1248 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 43. 48 Ks. Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 227-228 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 43. - Tahallisuuden yksilöidyistä arviointiperusteista velallisen rikoksissa ks. Salminen (1998). Velallisen rikos s. 81-84. 49 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1248. 50 Ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 217 ja Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 251. - Vrt. Heinonen ym. (1999). Rikosoikeus s. 870, jossa esitettyä käsitystä ratkaisusta KKO 1995:64 tehtävistä johtopäätöksistä eli selonottovelvollisuudesta voitaneen pitää kritiikille alttiina. - Asian ratkaisuperuste voi olla yksioikoisempi. Ymmärrettävänä ei voida pitää sitä, että noin 1,08 milj. markan saatavat jäävät pois sellaisesta pesäluettelosta, johon on merkitty pesän varoiksi noin 1,4 milj. markkaa. Konkurssivelallisen täytyy havaita tällainen virhe pesäluettelossa. Salattu omaisuus on muodostanut niin suuren osan kokonaisvarallisuudesta, ettei sen puuttuminen voi jäädä huomaamatta.

14 Sama koskee velallista ulosottoselvityksessä, jos hänellä ulosottolainsäädännön tuntemattomuuden vuoksi ei ole edellytyksiä käsittää ilmoittamisvelvollisuuden koskeneen jotain tiettyä ilmoittamatta jäänyttä seikkaa. 51 Sen sijaan jos kysymys omaisuuserän pesään kuulumisesta on riitainen, vannojan tahallisuuden poistaa lähinnä se, että hän ilmaisee oman käsityksensä asiasta. 52 Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisten päätöksiin ja ohjeisiin (luottamusperiaate). Kansalaisilla on perustelu aihe olettaa, että viranomaiset hallitsevat oman alansa erityislainsäädännön. Tämän vuoksi asianomaisen alan erityisviranomaisen, kuten veroviranomaisen veroasioissa ja ulosottoviranomaisen ulosottoasioissa, antamaan neuvoon tai ohjeeseen perustuva virheellinen käsitys saman alan lainsäädännön sisällöstä ja oikeasta tulkinnasta poistaa yleensä tekijän tahallisuuden, jollei tekijällä muuta kautta ole tietoa neuvon tai ohjeen virheellisyydestä. Ulosottovelallinen on asianmukaisella tavalla täyttänyt selonottovelvollisuutensa, jos hän on tiedustellut ulosottoviranomaiselta neuvoa tai noudattanut tämän antamaa ohjetta. 53 Velallinen on tällaisessa tilanteessa tehnyt parhaansa saadakseen selville oikean menettelytavan. 51 Ks. HE 234/1985 vp s. 14. 52 Ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 217-218, Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1248 ja Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 251-252. 53 Ks. Lehtonen (1986). Veropetoksesta s. 449-450, Nuutila (1997). Rikoslain yleinen osa s. 243-253 (erit. s. 244) ja Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä s. 249.

15 2.4. HYÖTYMISTARKOITUS Teon rangaistavuuden edellytykseksi on asetettu myös tekijän hyötymistarkoitus. 54 Teon tulee tapahtua hyödyn hankkimiseksi joko itselle tai toiselle. Hyödyn on oltava taloudellista ja oikeudetonta. Hyötymistavoitteella on tarkoitettu velallisen pyrkivän siihen, ettei kaikkea konkurssi-, saneeraus- tai ulosottomenettelyn piiriin kuuluvaa omaisuutta olisi mahdollista saada velkojien vaatimusten katteeksi. 55 Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä hyödyn saamista, vaan hyödyn tavoittelu (hyötymistarkoitus) on riittävä. 56 Teko ei jää tyystin rankaisematta, jos velalliselta puuttuu hyötymistarkoitus. Tällöin voi tulla sovellettavaksi RL 39 luvun 4 :ssä tarkoitettu velallisen vilpillisyys, jonka tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä hyötymistarkoitusta. 57 2.5. KATUMISSÄÄNNÖS Velallisen petosta koskevalla säännöksellä on tarkoitus suojata velkojien etua täytäntöönpano- tai selvitysmenettelyssä. Kysymys on velkojien taloudellisista eduista. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää myös oikeudettoman taloudellisen hyödyn hankkimistarkoitusta. Velkojien edun mukaista on, että kaikki velkojien tyydytykseen käytettävissä olevat varat saadaan mukaan menettelyyn ja että vain todelliset velkojat saavat suorituksen velallisen varallisuudesta. 58 Velkojien edun toteutumista pyritään tehostamaan RL 4 luvun 2 54 Tämä hyötymistarkoitusta koskeva tunnusmerkki on sama kuin petoksessa. Ks. HE 66/1988 vp s. 164 ja Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1244. 55 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1244 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 42. 56 Ks. HE 66/1988 vp s. 131 ja 164. 57 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1244. 58 Ks. HE 66/1988 vp s. 163 sekä Vento (1994). Maksukyvyttömyys ja konkurssi

16 :n 1 momentissa tarkoitettuun tehokkaaseen katumiseen rinnastettavalla katumissäännöksellä. 59 Erehdyttävän tiedon oikaisu antaa konkurssipesän velkojille tai ulosmittausta suorittavalle viranomaiselle mahdollisuuden esimerkiksi palauttaa salattu omaisuus menettelyn piiriin tai poistaa perusteeton velvoite velkojen joukosta. Vanhan RL 39 luvun 1 :n 1-3) kohdan tunnusmerkistöt jäivät toteutumatta, jos velallinen ennen pesäluettelon vannomista oikaisi pesäluettelon puutteen tai muun virheen (väärän tiedon). 60 Sama mahdollisuus on säilytetty nykyiseen RL 39 luvun 2 :n 2 momenttiin otetulla nimenomaisella ns. katumissäännöksellä. 61 Velallisen on a) joko oikaistava erehdyttävä tieto tai b) muuten ehkäistävä tekonsa vaikutus menettelyyn. Toimenpide on suoritettava ennen kuin 1) hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai 2) erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn. Näiden edellytysten vallitessa tekoa ei pidetä velallisen petoksena. 62 Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tietojen oikaiseminen voinee tapahtua siihen asti, kunnes ulosmittaus on päättynyt. 63 Vento on tarkentanut asiaa lausumalla, että velallinen voinee vapautua rangaistuksesta ehkäisemällä tekonsa vaikutukset ennen omaisuuden realisointia. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että velallisen oikaisun on tapahduttava ennen ulosmittaushuutokaupan kuuluttamista. Tällöin velallisen teon vaikutus katoaa eikä velallisen menettely huononna ulosmittauksen taloudellista lopputulosta. 64 Ulosottoselvityksen yhteydessä tapahtuneen omaisuuden salaamisen oikaiseminen myöhemmässä konkurssimenettelyssä ennen pesäluettelon oikeaksi vannomista ei vapauta vastuusta, koska kysymys on kahdesta erillisestä täytäntöönpanomenettelystä. 65 rangaistavuuden edellytyksenä s. 122-123 ja 138. 59 Ks. Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 37-38 ja 63. 60 Ks. esim. Heinonen: Velallisen konkurssirikoksista (1969) s. 220. 61 Ks. Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 63. 62 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1244-1245, Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 77 sekä Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 38 ja 63-64. 63 Ks. Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1245 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 39. 64 Ks. Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 38. 65 Ks. ratkaisun KKO 1998:82 perustelut velallisen petoksen osalta. Ks. samoin Tapani (1999). Oikeustapauskommentti ratkaisusta KKO 1998:164. Teoksessa Timonen (toim.). KKO:n ratkaisut kommentein II s. 512.

17 3. TÖRKEÄ VELALLISEN PETOS (RL 39:3) RL 39 luvun 3 :ssä on lueteltu kaksi kvalifiointiperustetta. Jomman kumman perusteen täytyttyä teko voidaan arvostella kokonaisuudessaan törkeäksi. Ensimmäisenä kvalifiointiperusteena on mainittu huomattavan hyödyn tavoittelu. Tunnusmerkit ovat avoimia ja arvostusta edellyttäviä. Huomattavan hyödyn arvioimisessa johtoa voidaan hakea muiden omaisuusrikosten törkeää tekomuotoa koskevien säännösten soveltamisesta. 66 Toiseksi kvalifiointiperusteeksi on lakiin otettu väärän tai harhaanjohtavan tiedon vahvistaminen tuomioistuimessa oikeaksi. Vahvistamisella on tarkoitettu nimenomaista kannanottoa tietyn tiedon oikeellisuudesta. Hallituksen esityksen mukaan säännöksessä tarkoitettua vahvistamista ei olisi esimerkiksi pelkkä velallisen oikeudelle antamaan kirjoitukseen sisältyvä ilmoitus jonkin saatavan tai velan olemassaolosta. Kysymykseen tulee vain tuomioistuimessa tapahtuva sanotun tiedon vahvistaminen totuudenvastaisesti oikeaksi. Tämä merkitsee yleensä myös perätöntä lausumaa koskevan tunnusmerkistön täyttymistä. Aikaisemman oikeuskäytännön mukaisesti hallituksen esityksen perusteluissa on katsottu, että perätön lausuma sisältyy törkeään velallisen petokseen. 67 Totuudenvastaisen kirjanpidon tai väärennettyjen asiakirjojen hyväksikäyttö ei tee velallisen petosta törkeäksi. Näissä tapauksissa voi täyttyä lisäksi kirjanpito- tai väärennysrikoksen tunnusmerkistö. Velallisen petoksesta sekä kirjanpitorikoksesta tai/ja väärennysrikoksesta voidaan tuomita yhteinen rangaistus RL 7 luvussa säädetyn yhtenäisrangaistusjärjestelmän mukaisesti. 68 Kvalifiointiperusteen täyttymisen lisäksi velallisen petosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, jotta rangaistus voidaan tuomita RL 39 66 Ks. HE 66/1988 vp s. 165. - Lainvalmisteluvaiheessa käytettiin ilmaisua "huomattavan suurta hyötyä", mikä on jäänyt myös hallituksen esityksen perusteluihin. Ks. Rikoslain kokonaisuudistus I. OikM lvos julk. 5/1984 s. 297 ja 373. 67 Ks. HE 66/1988 vp s. 165 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 65-66. 68 Ks. HE 66/1988 vp s. 165, Lehtonen: Velallisen rikokset. SPL 1991 s. 78 ja Vento (1992). Velallisen rikokset konkurssissa s. 67-68.

18 luvun 3 :n nojalla. Pesäluettelossa oleva vähäinen virhe ei riitä tekemään rikosta törkeäksi, vaikka velallinen virheestä tietoisena vannoisi pesäluettelon oikeaksi. 69 4. VELALLISEN VILPILLISYYS (RL 39:4) Velallisen vilpillisyys eroaa kahdessa suhteessa velallisen petoksen tunnusmerkistöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön täyttyminen eli rikoksen rangaistavuus ei edellytä tekijältä hyötymistarkoitusta. Toiseksi velallisen vilpillisyys on rangaistavaa tahallisena mutta myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. 69 Ks. HE 66/1988 vp s. 165 ja Heinonen ym. (2002). Rikosoikeus s. 1250.

19 5. VELALLISRIKKOMUS (RL 39:5) Velallisen petoksen ja velallisen vilpillisyyden privilegioiduksi tekomuodoksi on säädetty velallisrikkomus. Näiden rikosten katsominen velallisrikkomukseksi edellyttää, että ne ovat kokonaisuudessaan arvostellen vähäisiä. Kokonaisarvostelussa huomioon otettavia privilegioimisperusteita on laissa mainittu kaksi, joista toinen on yksilöity ja toinen yleisluonteinen. Yksilöitynä privilegioimisperusteena on laissa mainittu se seikka, että velallisen antamalla väärällä tai harhaanjohtavalla tiedolla on vähäinen merkitys velkojien kannalta. Vähäisellä merkityksellä on tarkoitettu teon taloudellista merkitystä, 70 mikä on ymmärrettävää, koska säännöksellä suojataan velkojien taloudellisia etuja. Yleisenä, oikeastaan avoimena privilegiointiperusteena on mainittu muut rikokseen liittyvät seikat. Velallisrikkomuksen ainoaksi rangaistuslajiksi on säädetty sakko. 70 Ks. HE 66/1988 vp s. 166.

20 6. VELALLISEN EPÄREHELLISYYS (RL 39:1) 6.1. YLEISTÄ Velallisen epärehellisyyttä koskevalla säännöksellä pyritään suojaamaan velkojien taloudellisia etuja velallisen varallisuusaseman todellista huonontamista vastaan. Rangaistavaksi säädettiin alunperin kuitenkin vain velkojien etua vahingoittava sellainen velallisen toiminta, joka tapahtuu velallisen taloudellisessa kriisitilanteessa. 71 Säännöksellä ei pyritä suojaamaan pelkästään määrättyä velkojatahoa, vaan suojan kohteena on yleinen velkojataho eli velkojakollektiivi. 72 Teon rangaistavuuden edellytyksenä ei ole täytäntöönpano- tai selvitysmenettely taikka sellaiseen joutuminen. Tällaisten muodollisten, tiettyyn menettelyyn liittyvien seikkojen sijasta käyttäytymisen rangaistavuus edellyttää ns. maksukyvyttömyysedellytyksen täyttymistä. Vanhan RL 39 luvun 2 :ssä tarkoitettuun epärehellisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen kuulunut ns. objektiivinen rangaistavuuden edellytys eli konkurssitilaan joutuminen puuttuu uudesta tunnusmerkistöstä. RL 39 luvun 1 :ssä tarkoitetussa velallisen epärehellisyydessä on kysymys velallisen varallisuusaseman todellisesta (reaalisesta) huonontamisesta, 73 mikä vastaa vanhan RL 39 luvun 2 ja 3 :n eräitä säännöksiä, tarkemmin sanottuna VRL 39:2:n 1) ja 2) kohdan sekä 39:3:n 1) kohdan ja 3) kohdan alkuosan säännöksiä. 74 Velallisen toimien "todellisuus" (reaalisuus) on olennainen kriteeri RL 39 luvun 1 :ssä tarkoitetun velallisen epärehellisyyden tunnus- 71 Ks. HE 66/1988 vp s. 159, 161 ja 163. 72 Ks. HE 66/1988 vp s. 163. Yleisen velkojatahon käsitteestä tarkemmin ks. Heinonen (1966). Velallisen konkurssirikoksista s. 33. - Asianomistajan asema on RL 39 luvun 9 :n 2 momentin säännöksessä kuitenkin annettu velallisen teon aikaisille tunnetuille velkojille velallisen epärehellisyysrikosten osalta. 73 Ks. HE 66/1988 vp s. 161 sekä Koponen, DL 2001 s. 228-250 ja Koponen (2004). Talousrikokset rikos- ja rikosprosessioikeuden yhtymäkohdassa s. 187-209. 74 Tekstissä sanotuista vanhan RL 39:2 ja 3:n säännöksistä velallisen varallisuusasemaa reaalisesti huonontavina tekoina ks. Heinonen, DL 1985 s. 277-278.

21 merkistössä, kun taas RL 39 luvun 2 :ssä tarkoitetussa velallisen petoksessa on hallitsevana piirteenä toimien näennäisyys eli velallisen varallisuusaseman näennäinen huonontaminen. Rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rangaistusarvoltaan velallisen epärehellisyys on rinnastettu tavalliseen petokseen. 75 Vanhan RL 39:2 ja 3 oli säädetty rangaistukseksi pelkästään vankeutta. Uuden säännöksen sakkovaihtoehto merkitsee useissa tapauksissa, että uudet säännökset johtavat lievempään lopputulokseen. Ns. lievemmän lain periaatteen mukaisesti sovellettavaksi tuli tekohetken lain sijasta uusi RL 39 luvun 1 myös silloin, kun rikos oli tehty ennen uudistuksen voimaantuloa. Syyteoikeuden vanhentuminen saattoi tulla kuitenkin ratkaistavaksi vanhan RL 39:3:n asteikon nojalla, koska sitä koskeva syyteoikeuden yleinen vanhentumisaika oli RL 8 luvun 1 :n 1 momentin 4) kohdan mukaan vain kaksi vuotta. 76 Syyteoikeuden yleinen vanhentumisaika on voinut kulua umpeen ennen kuin RL 8:6:ssa tarkoitettu asianomistajan syyteoikeuden erityinen vanhentumisaika on päättynyt, jolloin rangaistusta ei saanut enää RL 8 luvun 6 :n 4 momentin mukaan tuomita. 6.2. TEKOTAPATUNNUSMERKIT RL 39 luvun 2 :n tunnusmerkistössä on eritelty numerokohtaisesti neljä eri tekotapaa, jotka ovat seuraavat: 1) omaisuuden hävittäminen, 2) omaisuuden lahjoittaminen tai muu luovuttaminen ilman hyväksyttävää syytä, 3) omaisuuden siirtäminen ulkomaille ja 4) velvoitteiden perusteeton lisääminen. 75 Ks. HE 66/1988 vp s. 163. 76 Lievemmän lain periaatteen soveltamisesta syyteoikeuden vanhentumiseen ks. KKO 1974 I 2.

22 6.2.1. OMAISUUDEN HÄVITTÄMINEN Omaisuuden hävittämisellä on tarkoitettu yleiskielen mukaisesti omaisuuden tuhoamista ja muuta vastaavaa fyysistä hävittämistä. 77 Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ilmaisulla "omaisuuden hävittäminen" on tarkoitettu myös abstraktimpaa tekotapaa eli sellaisia toimia, joiden avulla omaisuus saatetaan velkojien saavuttamattomiin. Tällainen menettely ilmenisi perustelujen mukaan käytännössä siten, että velallisen menettelyn johdosta hänen varallisuuteensa kuuluvaa omaisuutta asiattomalla tavalla joutuu hänen varallisuuspiirinsä ulkopuolelle. 78 Perustelujen nojalla jää kyllä epäselväksi, mitä muuta ilmaisu "omaisuuden hävittäminen" voisi tarkoittaa kuin sanottua omaisuuden tuhoamista tai muuta fyysistä hävittämistä varsinkin, kun lahjoitus ja muu luovutustoimi, siirtäminen ulkomaille sekä perusteeton velvoitteiden lisääminen kuuluvat muiden tekotapojen alaisuuteen. Rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittävässä lakipaketissa omaksuttu tiukka rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen eli lakisidonnaisuuden periaatteen noudattaminen vaikutti muun muassa siten, että monet käytetyistä käsitteistä on pyritty erikseen määrittelemään omilla säännöksillä, puoltavat kuitenkin sellaista tulkintaa, ettei ilmaisulle "omaisuuden hävittäminen" voida lähtökohtaisesti antaa yleiskielestä poikkeavaa merkityssisältöä. "Hävittämisellä" ei voitaisi siten tarkoittaa kaikkea sitä, mitä sillä voidaan RL 35 luvun 1 :n 2 momentin nimenomaisen säännöksen perusteella ymmärtää vahingonteon yhteydessä. Tämän mukaisesti "hävittäminen" ei voine kattaa omaisuuden "salaamista" (kätkemistä), 79 koska tällöin ei ole kysymys velallisen varallisuusaseman reaalisesta huonontamisesta. Omaisuus on todellisuudessa tallella, mutta sen sijaintipaikka on vain salattu. Hallituksen esityksen perusteluissa käytettyä lausumaa onnistuneempana voitaneen pitää lainvalmisteluvaiheessa omaksuttua luonnehdintaa, jonka mu- 77 Ks. HE 66/1988 vp s. 161. 78 Ks. HE 66/1988 vp s. 161. 79 Ks. HE 66/1988 vp s. 161, jossa lausutun mukaisesti RL 39 luvun 1 :ssä tarkoitettu "hävittäminen" saattaisi lähestyä saman luvun 2 :ssä tarkoitettua omaisuuden "salaamista". Erottavaksi kriteeriksi muodostuisi se seikka, onko varallisuusasemaa huononnettu todellisesti vai näennäisesti.

23 kaan omaisuuden saattaminen velkojien saavuttamattomiin voisi tapahtua siten, että velallisen varallisuuteen kuuluvaa omaisuutta selvittämättömällä tavalla velallisen toimesta katoaa. 80 "Hävittämisenä" voitaneen pitää kokonaisen esineen tai muun hyödykkeen taikka sen osan tuhoamista, vahingoittamista ja muuta turmelemista sekä hukkaamista. Hävittäminen voidaan toteuttaa myös laiminlyönnillä esim. laiminlyömällä huolehtia asianmukaisesti varallisuudesta. 81 RL 39 luvun 1 :n 1) kohdan täysimittainen vastaavuus vanhan RL 39 luvun 2 :n 2) kohtaan ("yli tarpeensa myynyt tahi tahallansa hävittänyt taikka muulla tavalla hukannut jotakin omaisuudestaan") verrattuna jää siten epäselväksi. 6.2.2. OMAISUUDEN LAHJOITUS JA MUU LUOVUTUS RL 39 luvun 1 :n 2) kohdassa on mainittu konkreettisina tekotapoina lahjoitus ja muu luovutus, joilla tarkoitetaan velallisen varallisuusasemaa huonontavia oikeustoimia. Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan esimerkkitapauksena yhtiön omaisuuden ottaminen itselle tai vastikkeeton luovutus kolmannelle silloin, kun luovuttaja yksin omistaa yhtiön. 82 Lahjoittamisella tarkoitetaan osittain tai kokonaan vastikkeetonta oikeustointa. Lahjoittamisena tulee kysymykseen myös vastikkeeton saatavista sekä muista varallisuusarvoisista ja ulosmittauskelpoisista oikeuksista luopuminen, kuten perinnöstä luopuminen. Osittaisen vastikkeettomuuden osalta johtoa voitaneen hakea Perintö- ja lahjaverol 18 :n 3 momentin 3/4-säännöstä. Ilmaisu "muu luovutus" jättää täysin avoimeksi oikeustoimen lajin ja laadun. Ottaen huomioon tunnusmerkistön muut osat, kuten velkojien vahingoittamismahdollisuuden ja maksukyvyttömyysedellytyksen, tunnusmerkkien "muu luovutus" ulkopuolella on jätettävä oikeustoimet, joilla velallinen saa arvonsa 80 Ks. Rikoslain kokonaisuudistus I. OikM lvos julk. 5/1984 s. 290. 81 Ks. Löfmarck (1986). Brotten mot borgenärer s. 140, jossa mainitaan esimerkkeinä sadon korjaamatta jättäminen ja veneen jättäminen nostamatta maihin ennen vesien jäätymistä. 82 Ks. HE 66/1988 vp s. 161. Jos tekijällä ei olisi oikeutta tekstissä sanottuun luovutukseen, hän syyllistyisi anastukseen (kavallukseen tai varkauteen), joka syrjäyttäisi velallisen epärehellisyyden. Sanotusta rajanvedosta vähäosakkaisessa osakeyhtiössä ks. tarkemmin Lehtonen (1984). Verorikoksista s. 174 ss.

24 säilyttävän täyden käyvän vastikkeen luovutuksen kohteesta. Lahjoittamiselle ja muulle luovutukselle on säädetty yhteinen lisämääre "ilman hyväksyttävää syytä". Tällä lisätunnusmerkillä on haluttu sulkea rangaistavuuden ulkopuolelle taloudellisessa kriisitilanteessa suoritetut vähäisten tavanomaisten lahjojen antaminen ja niihin rinnastettava omaisuuden vastikkeeton luovutus. 83 Lisätunnusmerkeillä "ilman hyväksyttävää syytä" täytyy olla laajempikin merkityssisältö kuin pelkästään vähäisten tavanomaisten lahjojen salliminen, koska asian rajoittaminen viimeksi sanottuihin olisi voitu toteuttaa mainitsemalla vain nämä seikat säännöksessä. Hyväksyttävänä syynä voidaan elinkeinonharjoittajalle aina pitää esim. vaihto-omaisuuden tavanomaista asianmukaista luovuttamista kunhan toimella ei huononneta velallisen varallisuusasemaa. Hyväksyttävyys muodostunee edellä mainitusta arvonsa säilyttävän täyden käyvän vastikkeen saamisesta. Pelkästään liiketaloudellista "hyväksyttävyyttä" ei voitane pitää riittävänä, vaan asiaa on tarkasteltava velkojien taloudellisten etujen suojaamisen kannalta. Hyväksyttävänä ei voitane siten pitää OYL 12 luvun 7 :n vastaista osakaslainaa, VerotusL 57 :ssä ja VerotusmenettelyL 29 :ssä tarkoitetun peitellyn osingonjaon toteuttavaa ali- ja ylihinnoittelua tai hyvityksen suorittamista, liiallista (eli merkittävää negatiivisista omaa pääomaa muodostavaa) yksityisottoa henkilöyhtiössä ja yksityisliikkeessä sekä erityisen riskialttiita oikeustoimia eikä myöskään konserniavustusta, jollei siihen ole hyväksyttäviä liiketaloudellisia perusteita, kuten omien saatavien turvaamisen tai oman toiminnan edistämisen (esim. valmistus- ja markkinointiyhtiösuhteessa) tarkoitusta. 83 Ks. HE 66/1988 vp s. 161.

25 6.2.3. OMAISUUDEN SIIRTÄMINEN ULKOMAILLE Velallisen omaisuuden siirtäminen ulkomaille tulee tapahtua tietyssä tarkoituksessa 84 eli sen saattamiseksi velkojien ulottumattomiin. Omaisuus on velkojien ulottumattomissa silloin, kun sitä ei saada velallisen myötävaikutuksella eikä kansainvälisen oikeusavun keinoin käytettäväksi velkojien tyydytykseen. 85 RL 39 luvun 1 :n 3) kohta täyttyy heti, kun omaisuus on siirtynyt ulkomaille. Käytännössä velallisen tarkoituksesta saadaan näyttöä vasta, kun on voitu todeta omaisuuden jääneen ulkomaille siten, ettei sitä saada palautetuksi Suomeen. 86 Velallisen omaisuuden asianmukainen siirtäminen ulkomaille ulkomaisen velkojan saatavien vakuudeksi ei täytä tunnusmerkistöä. 87 6.2.4. VELVOITTEIDEN PERUSTEETON LISÄÄMINEN Velvoitteiden lisääminen sinänsä ei täytä RL 39 luvun 1 :n 4) kohdan tekotapatunnusmerkkejä, vaan niiden lisäämisen tulee olla perusteetonta. Elinkeinotoiminnassa on usein velkojien edun mukaista yrittää auttaa velallista selviytymään taloudellisista vaikeuksistaan muun muassa antamalla lisäluottoa tai myöntämällä maksuaikaa. Tällaisiin velvoitteisiin sitoutumista ei pidetä perusteettomana vaan päin vastoin hyväksyttävänä. Myöskään yksityishenkilön tavanomaista kulutusta varten ottamaa luottoa ei yleensä voitane pitää tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla perusteettomana. 88 Esimerkkeinä velallisen varallisuusasemaa huonontavista perusteettomista 84 Hallituksen esityksen perusteluissa tekstissä sanottua tarkoitusta (subjektiivista tunnusmerkkiä) on kutsuttu erityiseksi tahallisuusvaatimukseksi. Ks. HE 66/1988 vp s. 162. 85 Ks. HE 66/188 vp s. 162. 86 Ks. HE 66/1988 vp s. 162. 87 Ks. Rikoslain kokonaisuudistus I. OikM lvos julk. 5/1984 s. 291. 88 Ks. HE 66/1988 vp s. 162.