SISSI SANOMAT JOULUKUU NRO 3-4/2014 53.VSK PAINOS 600 KPL

SISSI SANOMAT JOULUKUU NRO 3-4/2014 53.VSK PAINOS 600 KPL

SISSIKONTAKTIT TÄSSÄ LEHDESSÄ MM. PUHEENJOHTAJILTA www.stadinsissit.fi Helsingin Sissikerho ry Matti Riikonen puheenjohtaja 040-580 5337 matti.riikonen (ät) elisanet.fi Helsingin Sissiosasto ry Kimmo Lohman puheenjohtaja kimmo.lohman (ät) kolumbus.fi 0400-555 377 Helsingin Sissikerho ry (tai Helsingin Sissiosasto ry) PL 47 00251 Helsinki SISSISANOMAT Maastotoimintaa SISSISANOMAT on Helsingin Sissikerho Ry:n ja Helsingin Sissiosasto Ry:n jäsen- ja tiedotuslehti. Päätoimittaja: Jani Heimala (jani@heimala.fi, 050-599 5899) Taitto: Jani Heimala Painolaitos:Postituspojat Sissisanomat julkaisee sitoumuksetta Stadin Sissien toimialaan kuuluvia artikkeleita käytettävissä oleva tila huomioiden. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja editoida tekstejä sisältöä oleellisesti muuttamatta. Sissisanomat ja siinä julkaistut artikkelit, kuvat ja piirrokset kuuluvat tekijäinoikeuslain piiriin. Kirjoittajien esittämät näkökannat ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Sissiparlamentin päätöksiä. SISSISANOMIEN AINEISTON TOIMITUS: Sähköpostilla päätoimittajalle mieluiten Word tai Excel -liitetiedostoina. Mahdollisen kuva-aineiston toimittamisesta sovittava erikseen päätoimittajan kanssa. OSOITTEENMUUTOKSET: Kaikki Sissit: Tommi Saikkonen (0505544736 / tommi.saikkonen@gmail.com) RUL:n jäsenet: www lomakkeella www.rul.fi/jäseneksi spostilla: jasenasiat@rul.fi puhelimella: 09 405 62011 (MPY Virpi Kukkonen) RES:n jäsenet: spostilla: jasenasiat@reservilaisliitto.fi puhelimella: 09 405 62010 (MPY / Sara Väinölä) Pahkis sivu 10 Maastotoiminta sivu 11 Admiral Pitka sivu 14 Ampumatoimintaa Ampumatoimikunta sivu 6 Sissiammunta 2014 sivu 7 Muuta toimintaa Esik-J sivu 8 Takasivun toimintakalenteri LUE SANOMAT VÄREISSÄ www.stadinsissit.fi/sissisanomat/ takasivu Sissitili:_Aktia_405556-1429 y-tunnus_21647014 ISSN_12390879 TOIMINTAYMPÄRISTÖMME ON MUUTTUNUT Vuosi 2014 tullaan muistamaan monen muutoksen vuotena. Valtioiden, kansakuntien ja elinkeinoelämän keskinäisriippuvuus on jatkuvasti kasvamassa ja tiivistymässä. Tähän vaikuttavat monet syyt, joista olennaisimmat ovat globalisaation edelleen kehittyminen, laaja pitkäkestoinen taloustaantuma sekä erilaisia turvallisuuteen vaikuttavien uhkakuvien muutoksia ja laajentumisia. Ajalle tyypillistä on muutoksien nopeus, ennakoimattomuus ja epävarmuus. Puolustusvoimauudistus lähenee loppuaan. Se tulee tehostamaan, joustavoittamaan ja parantamaan taistelukykyämme, kehittämään erikoisjoukkojamme sekä luomaan entistäkin syvempää ja tarkempaa tilannekuvaa jopa ryhmätasolle saakka sekä parempaa yhteistoimintaa eri aselajien välillä. Stadin Sissit ovat koko historiansa aikana olleet yhteistyökumppaneidemme luotettava ja toimintoja kehittävä partneri. Tästä johtuen meille on annettu jo yli puolen vuosisadan ajan mahdollisuus ylläpitää ja kehittää sotilaallisia taitoja sekä testata uusia menetelmiä niin esikuntatyöskentelyn kursseilla, kuin maastossa esimerkiksi Pahkis -harjoituksissa. Tätä luottamusta ja harjoittelumahdollisuutta meidän täytyy kunnioittaa ja osoittaa olevamme sen arvoisia jokaisessa harjoituksessa ja kaikessa kanssakäymisessä. Harjoituksissamme on MPK:n kurssijärjestelmästä johtuen entistäkin enemmän Stadin Sisseihin kuulumattomia, meidän sissien velvollisuus on olla heille esikuvina ja esimerkkeinä. Tällainen esimerkillisyyteen perustuva johtajuus houkuttaa myös uusia jäseniä ja kasvattaa mainettamme niin reserviläisten, kuin henkilökunnankin silmissä. Sissit seuraavat myös aikaansa ja pyrimme entistäkin enemmän näkymään niin internetissä, kuin sosiaalisessa mediassakin. Tätä hyvää ja hyödyllistä toimintaa täytyy kuitenkin harjoittaa yhdessä yhteistyökumppaneidemme (PV ja MPK) kanssa laadittujen sääntöjen ja ohjeiden puitteissa. On välttämätöntä olla julkaisematta luottamuksellista tietoa, kunnioittaa yksilönsuojaa ja esimerkiksi taustamusiikin tai koosteeseen mahdollisesti liitettyjen osien tekijänoikeuksia. On myös muistettava, että yhdistyksiemme tunnuksia/logoja ei saa käyttää ilman parlamentin tai sen nimeämän henkilön lupaa. Näistä tiukoilta kuulostavista rajoista sekä säännöistä huolimatta kannustan oma-aloitteiseen ja hyödylliseen uusien menetelmien ja teknologioiden käyttöön. Positiivinen julkisuus, jossa on laadukasta ja oikeaoppisia sotilastaitosuoritteita höystettynä positiivisella sissimäisellä hengellä tukee sekä meidän, että kumppaneidemme toimintaa. Tulemme lähiaikoina julkaisemaan tarkemmat ohjeet ja pelisäännöt asiaan liittyen. Osaava reservi on puolustuskykymme selkäranka jatkossakin. Vahva, mutta joustava selkäranka muodostuu nikamista ja lihaksista, jotka ovat 1. Motivaatio 2. Osaaminen 3. Välineet. Jokainen meistä on velvollinen huolehtimaan omien kykyjensä ja ajankäytön puitteissa omasta suorituskyvystään sekä riittävästä osaamisestaan. Isänmaan kokonaisturvallisuus tarvitsee jokaista jäsentään, jolla on edellä mainitut nikamat ja lihakset selkärangassaan. Sodan, rauhan ja harmaan ajan rajat eivät enää ole niin selviä kuin ennen ja vaikuttamistavat ovat muuttuneet. Keinovalikoimaan ovat tulleet energiansaantiin liittyvät häiriöt, logistiikkaan ja avainyrityksiin kohdistuvat tihutyöt, tietoliikenteeseen ja turvallisuuteen kohdistuvat vahingonteot sekä yleisestikin informaatioon saantiin ja sisältöön vaikuttavat tavat. Näiden kaikkien yhteisvaikutusta kutsutaan hybridisodaksi. MPK:n tulevassa kurssitarjonnassa tulee olemaan entistäkin enemmän mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan myös näillä osa-alueilla. Uskon, että myös ikääntyneemmät turvallisuutemme vaalijat ja kehittäjät löytävät näistä omat kanavansa kehittää taitojaan kantaen näin arvokkaan kortensa kekoon yhteiseksi parhaaksemme. Sissit ovat olleet aina kehitys- ja muutosmyönteisiä. Tästä on osoituksena saumaton hallinnollinen, operatiivinen ja taloudellinen yhteistyö kahden yhdistyksen (upseerien sissikerhon ja aliupseerien- ja miehistön sissiosaston) välillä. Työskentelemme vapaaehtoisesti maamme parhaaksi yhteisen sateenvarjo nimikkeen alla: Stadin Sissit. Tällä järjestelyllä olemme toistaiseksi pystyneet vastaamaan muuttuneisiin suorituskyvyllisiin ja laadullisiin haasteisiin sekä saamaan jäsenistöömme siviilielämässä kouliintunutta reservimme parasta tietotaitoa. Haastankin Teidät kaikki pohtimaan ja vaikuttamaan siihen, mikä on tulevina vuosina ennen kaikkea Suomen ja sen reservin sotilaallisen- ja kokonaisturvallisuuden kannalta paras ja tehokkain hallinto-tuotantomalli? Mielestäni se on keskitetty hallinto-tuotantomalli, joka keskittyy ensisijaisesti sotilastaitojen ja kokonaisturvallisuuden eri osa-alueiden kouluttamiseen ammentaen ideologiansa ylväästä yhteisestä historiastamme kunnioittaen eri sotilasarvoja ja aselajeja. Sotilasarvoja, eri identiteettejä, aselajiylpeyttä sekä historiaa pitää arvostaa luomalla mahdolliseen tulevaan organisaatioon omat jaoksensa tai vastaavat. Ikääntyneitä maanpuolustajia ei saa unohtaa, vaan heille tulee tarjota mahdollisuus osallistua heille räätälöityihin aktiviteetteihin. Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen kehittämisen näkökulmasta nykyinen maanpuolustusjärjestöjen-liittojen, piirien, kerhojen, osastojen, yhdistyksien, kiltojen ja maanpuolustuskoulutuksen muodostama laaja hajanainen kirjo toimijoita ja tekijöitä ei vastaa enää parhaimmalla ja tehokkaimmalla tavalla tämän kirjoituksen otsikon haasteeseen. Toimintaympäristön asettamat vaatimukset ovat muuttuneet, koventuneet, nopeutuneet. YYA-sopimuksen irtisanomisesta on kulunut jo 22 vuotta ja Berliinin muurin kaatumisestakin on kulunut neljännesvuosisata. Onko aika jo kypsä yhden lipun alla tapahtuvaan yhteistoimintaan niin parlamentaarisesti, kuin järjestöpoliittisesti Suomen parhaaksi ja sen kansalaisten turvaksi? Kimmo Lohman Sissiosaston puheenjohtaja

PUHEENJOHTAJILTA PÄÄTOIMITTAJALTA KIITOS Kolme vuotta on yllättävän lyhyt aika, vaikka se kestää melkein 1100 päivää. Kolmen vuoden pestini Sissikerhon puheenjohtajana on nyt loppusuoralla, ja on hetki siirtää vetovuoro seuraavalle. Olen samalla huojentunut ja haikea näin nopeastiko se aika vierähti? Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Sisseillä on tässäkin asiassa erittäin terve perinne. Ladun aukaisijaa on vaihdettava, muuten joukon vauhti hidastuu kekkosajan malli ei ole tätä päivää. Olen iloinen, että Sissikerhon uutena puheenjohtajana aloittaa vuoden alusta Antti Brax ja varapuheenjohtajana Tommi Saikkonen, molemmat koeteltuja ja arvostettuja Sissejä. Osaston puolella puheenjohtajina jatkavat Kimmo Lohman ja Jouni Nylen vielä vuoden verran. Itse jatkan vakiintuneen käytännön mukaisesti perinneupseerina seuraavat kolme vuotta, mikä antaa mahdollisuuden hoitaa myös muita tehtäviä Sissien parissa. Uusia Parlamentin jäseniä Kerhon puolella ovat Sami Hotakainen ja Lauri Saariluoma, ja Osaston puolella Mika Leivo ja Christer Mikkonen. Toivotan ehtymätöntä intoa ja innovatiivisuutta kaikille valituille, unohtamatta sitä kuuluisaa sissipilkettä silmäkulmassa! KERS YLIK KORPR YLIK VÄÄP ALIK ALIK KERS ALIK Koistinen Marko Leivo Mika Mustonen Juha Nummi Henri Nykänen Kimmo Nykänen Niko Pitkänen Kati Rantala Antti Vesterinen Eero Voin vilpittömästi sanoa, että Sissikerhon puheenjohtajuus on ollut suurin luottamuksen osoitus mitä olen reserviläisurallani saanut kokea. Haluan kiittää kaikkia Stadin Sissejä tästä mahdollisuudesta. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka leipätyön ja sissityön yhdistäminen on välillä lyhentänyt yöuniakin. Kun aikanaan liityin Sissien jäseneksi nuorena vänrikkinä noin 20 vuotta sitten, en todellakaan ajatellut että polku johtaa näin pitkälliseen sitoutumiseen. Välillä oli myös passiivisempia kausia, kun perheen ja työn vaatimukset olivat etusijalla. Mutta jokin kumma imu tässä porukassa on, joka yhä uudelleen saa lähtemään mukaan, aina yhtä tervetulleena. Ja se imu luo jatkuvuutta, mikä on monien muiden yhteisöjen haaste. Olemme viime vuosina saaneet tyytyväisenä huomata, että Sissi-Team- ja Ampuma-Team-toiminta ovat tuoneet Sissien joukkoon uusia nuoria hyvähenkisiä ja taitavia sotureita, joista kasvaa vastuunkantajia Pahkikselle ja Esikuntatyöskentelyn harjoituksiin. Sissien jatkuvan kehittymisen malli nuorista taistelijoista vanhempiin maanpuolustajiin on ainutlaatuinen, ja hämmästyttävintä siinä on, että se on toiminut jo vuosikymmeniä, eli paljon kauemmin kuin nykyiset muodikkaat puheet reserviläisen urapolusta. Voisi sanoa että tässäkin asiassa Sissit ovat olleet aikaansa edellä. Tätä kirjoitettaessa Stadin Sissien 50-vuotishistoriikki on mennyt painoon. Kyllä et lukenut väärin. Historiikki on nyt todellakin valmis. Kiitokset tästä valtavasta urakasta kuuluu työryhmälle, joka vuosikausia jaksoi sissimäisellä sitkeydellä uurastaa yksityiskohtien parissa, ja taiteili projektin maaliin loppusyksyn aikana. Kiitos kuuluu aivan kaikille historiikin kirjoittamiseen osallistuneille työn sankareille, mutta haluan erityisesti kiittää Antti Rautiaista, Matti Huomasta ja Urho Ilmosta, joka viime vaiheessa otti Reino Jokisalon paikan ohjausryhmässä ja tsemppasi ohjausryhmän loppukiriin. Minulta loppuvat sanat kuvaamaan sitä kiitoksen määrää, mitä koko sissikansa varmasti tuntee, kun kirja ja siihen liittyvä DVD ovat vihdoin kädessä. Historiikki julkaistaan Sissien jäsenille joulusaunan päivänä, ja se pyritään silloin saamaan jakoon ainakin kaikille ennakkotilauksen tehneille. On myös ilo todeta, että Sissien sähköinen tietovarasto on nyt arkipäivää. Parlamentti käyttää sitä jo hyvällä menestyksellä, ja joka viikko kotimaiseen ja turvalliseen pilveen tallentuu uutta materiaalia paitsi nykykäyttäjille, myös tulevan historiikin tekijöille. Myönteisin yllätys on ollut, kuinka helppoa tietovaraston käyttö lopulta on. Ensi vuoden aikana tarkoitus on laajentaa käyttöä kaikkiin tarvitsijoihin, ja voimme alkaa ottaa talteen myös vanhempaa materiaalia. Ohjeita ja vastuita tätä varten luodaan heti ensi vuoden alussa ja niistä ilmoitellaan pikimmin, joten pysytelkää kuulolla. Vuonna 2015 vietetään Pahkiksen 50-vuotisjuhlaa, mikä tarkoittaa tavallista suurempaa noin 200 hengen harjoitusta ja ehkä myös ansaittua huomiota maanpuolustuskentässä. Tässä vaiheessa vuotta moni yksityiskohta on luonnollisesti vielä auki, mutta selvää on se että järjestelyt pyritään hoitamaan entistäkin suuremmalla pieteetillä, jotta tämä Sissien pääharjoitus jäisi osallistujille mieleen. Toivottavasti mahdollisimman moni vanha ja nuori Stadin Sissi pääsee paikalle jossain roolissa oppimaan uutta tai kertaamaan vanhaa, kaikille löytyy varmasti tehtävää. Rauhallista joulun odotusta toivottaen, Matti Riikonen puheenjohtaja 2012-14/Sissikerho YLENNYKSET 6.12.2014 LTN MAJ KAPT LTN LTN KAPT LTN MAJ KAPT YLIL YLIL LTN Airaksinen Visa Eklund Petri Hotakainen Sami Järvinen Miika Koskipahta Tomi Köykkä Sami Leinonen Janne Magnusson Jan Ojanperä Harri Ollikainen Keijo Suvisaari Juha Tihilä Markku Antoisia lukuhetkiä vuodelle 2015 Tämä on viimeinen kirjoitus osaltani tälle palstalle, uusi päätoimittaja Lauri Saariluoma tarttuu ruoriin vuoden vaihteessa. Lehdestä tuli pikkuhiljaa omannäköiseni jo 2012 kun toimin taittajana, mutta ilman sissiyhteisön loistavia juttuja erilaisista kisoista, jotoksista ja tapahtumista tällä aviisilla on vaara jäädä hyvin ohueksi. Iso kiitos siis kaikille, jotka ovat kokemuksistaan kirjoittaneet. Materiaalia on riittänyt toisinaan isompaankin julkaisuun, toisinaan taas sitä saa metsästää kivien ja kantojen alta. Harmaiden panttereiden partio Lopella Christer Mikkonen Jo toukokuisella Kauhalan retkellä alkoi elokuulle ajoitetun retken suunnittelu. Retkeen kuuluisi patikointi, melontaa ja yöpyminen laavulla. Kun kuulimme, että ampumatoimikunta järjestää tapahtuman Lopen ampumaradalla 24. elokuuta, päätimme yhdistää nämä tapahtumat niin, että lauantaina patikoidaan ja melotaan ja sunnuntaina ammutaan. Kesän aikana rivit harvenivat eri syistä niin, että maastoon lähti kolmehenkinen, mutta sitäkin terävämpi partio. Partio kokoontui lauantaiaamuna laavulla, mistä alkoi maastomarssin reitin suunnittelu. Suunnitteluun ei mennyt paljon aikaa ja lähdimme matkaan Kaartjoen ylittäen suunta noin etelään. Jonkin aikaa käveltyämme pääsimme kiinni Poronpolkuun, jota seurasimme Pilkutin lammelle, missä pidimme tauon. Pilkutin lammelta jatkoimme etelään sivuuttaen Saarijärven itäistä rantaa Mustinmäen harjulle, mitä pitkin kävelimme vanhalle Sissikämpälle. Kämpän pihalla pidimme tauon ja muistelimme entisiä aikoja ja kaikkea mitä kämpällä ja sen maastossa silloin touhuttiin. Muistakaa siis olla aktiivisia reporttereita, kaikkien jutut ovat tervetulleita. Juttuideoita saa toki lähettää, vaikkei itse olisi tapahtumaan päässyt, mutta tietää hyvän jutunaiheen. Toimitus tekee osaltaan salapoliisityötä ja kaivaa aiheelle sopivan kirjoittajan. Toivotan Laurille ja muulle toimitustiimille antoisia hetkiä SissiSanomien työstön parissa, teistä kuullaan vielä... Jani Heimala Päätoimittaja 2013-2014 Kun eväät oli syöty, jatkoimme sitten kohti Punelian rantaa sivuten Rauhanrannan tilaa veneiden laskupaikkaan, missä kanootit odottivat meitä. Kävellessämme rantaan nousi kova tuuli lounaasta ja nosti lyhyen, terävän noin 50cm aallokon ja se taas loi oman haasteensa melonnalle. Päästyämme Isosuntin salmen läpi Pikku Punelian puolelle korkean kuusimetsän suojaan, sujui melonta leppoisasti Marskin Majalle. Rantaan päästyämme tavoitti kovan tuulen tuoma ukonilma meidät. Niinpä menimme kukkulalla olevaan kenttävartion keittokatokseen sadesuojaan ja paistamaan makkaraa. Ukonilman mentyä ohi jatkoimme marssiamme kohti laavua, missä istuimme iltaa tulilla. Aamupalan jälkeen pakkasimme varusteemme ja suuntasimme kohti Lopen ampumarataa, missä osallistuimme ampumatapahtumaan, mutta siitä enemmän muualla lehdessä.

Ampumatoimikunta Sissiammunta 2014 Jyri-Pekka Tähtinen Ammunta kuuluu reserviläisen perustaitoihin. Ampumatoiminnan tavoitteena on Sissien ampumataidon kehittäminen ja ylläpito sekä turvallisen aseenkäsittelyn ja asetuntemuksen tason kohottaminen. Toiminnasta vastaa aktiivisista ampujista koostuva ampumatoimikunta, jonka vetäjänä toimivat Sissiparlamenttiin kuuluvat ampuma-upseeri ja -aliupseeri. Sissien ampumatoiminnan painopiste on sovelletun reserviläisammunnan (SRA) harjoittelussa ja kilpailutoiminnassa. Ampuma-Team toiminnan kautta aktiivisille ampujille tarjotaan mahdollisuus osallistua yhdistyksen tai piirin edustajana kansainvälisiin reserviläisten ampumatapahtumiin ja kilpailuihin. Ampumatoimintaa harrastetaan Töölön ampumaradoilla sisätiloissa ja ulkona Santahaminassa ja Lopella. Toimikunta pyörittää harjoitusvuoroja Töölön radalla parillisten viikkojen maanantai- ja perjantai-iltaisin ja järjestää yhdistyksen ampumatapahtumat sekä tukee piirin tapahtumien järjestämistä. Yhdistyksessämme toimivat poliisin hyväksymät asevastaavat, jotka huolehtivat yhdistyksen omistamasta ampumakalustosta. Yhdistyksen vuoroilla jäsenen on mahdollista aloittaa ohjatusti säännöllinen ampumaharrastus ja kerätä tarvittavat harrastuskerrat esim. oman käsiaseen hankintalupaa varten. Yhdistyksen ampuma-asekouluttaja kirjoittaa jäsenelle pyynnöstä lupahakemusta varten tarvittavan harrastustodistuksen. Vuoden 2014 toiminta Toimintaa pyrittiin kehittämää loppuvuodesta 2013 tehdyn kyselyn perusteella. Kuluneen vuoden toiminta on keskittynyt pääasiassa Töölön ampumaradalle ja Lopelle, sillä Santahaminan vuoroja on ollut hyvin niukasti tarjolla ampumaratojen remontista johtuen. Henkilökohtaisia ampumasuorituksia kertyi Sissien järjestämissä tapahtumissa vuoden aikana yli 250 kpl. Tammikuussa järjestettiin erityisesti naisille suunnattu harjoitus. Iloksemme voimme todeta, että loppuvuoden harjoituksissa on tavattu enemmän kauniimman sukupuolen edustajia! Helmikuussa järjestettiin Lopella ampumarastit Sissien talvijotokseen osallistujille. Kevätkaudella ampumatoimikunta oli mukana järjestämässä kahta Helsingin piirin SRA SM-karsintakilpailua Santahaminassa ja Upinniemellä. Säkylässä kesäkuun lopussa järjestettyihin SRA SM-kilpailuihin osallistui karsintojen perusteella kolme sissiä, joista parhaiten sijoittui Mika Riste yleiskilpailun 11. sijalle. Sissien ampujia osallistui myös Vares Cup SRA-sarjakilpailuun Lopella. Sissien Ampuma-Teamin edustajat osallistuivat myös kansainvälisiin reserviläisten ampumakilpailuihin. Aki Virtanen ja Jari Hartman osallistuivat Jüriöön IPSC-tyyppiseen ampumakilpailuun 20.4. Tallinnassa HelResp-piirin joukkueessa. Joukkue oli pistoolissa sijalla 4. ja kiväärissä sijalla 9. Sissien ampumakouluttajia toimi kilpailun toimitsijatehtävissä. Baltic Sea Shooting Competition kilpailu järjestettiin Tanskassa 17.-18.5. ja piirin joukkueessa olivat mukana Sisseistä Aki Virtanen ja Juha Rantala, sekä joukkueen johtajana Seppo Siimeslehto. Joukkue sijoittui kilpailussa 3. sijalle. Ampumatoimikunta järjesti SRA-tyyppisen Sissiammunta-kilpailun yhdistyksen jäsenille Lopella 24.8. Osallistujia oli yhteensä 21 hlöä. Rasteina oli kivääri, haulikko ja kaksi pistoolirastia. Yleiskilpailun voitti Jyri-Pekka Tähtinen, 2. Samuli Väisänen ja 3. Perttu Turku. Ampumatoimikunta tuki Pahkis-harjoitusta osallistumalla ammuntojen ja vastaosastotoiminnan toteutukseen. Marraskuussa järjestettiin kivääriharjoitus Lopella. Yhdistys hankki käyttöönsä lisää ajanottolaitteita ja osumaan reagoivia metallimaaleja. Loppuvuodesta selvitimme yhdistyksen prosenttiammunnan tulosta ja keräsimme palautetta ampumatoiminnasta jäsenille suunnatulla kyselyllä. Vuoden 2015 toimintasuunnitelma Vuoden painopistealueena on kaikkien jäsenien aktivoiminen ampumatapahtumiin ja Ampuma-Team toiminnan jatkaminen. Stadin Sissien ampumatoiminnassa tarjotaan mahdollisuus kaikkien jäsenten ampumataidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvittaessa perusteista lähtevällä kouluttamisella. Osallistumiskynnystä madaltaaksemme järjestämme aloittelijoille suunnatut harjoitukset alkuvuodesta (9.1. ja 23.1.). Harjoitusvuorot Töölössä pyörivät totuttuun tapaan parillisten viikkojen ma & pe klo 19. Yhdistyksen kalustoa on jäsenten käytettävissä. Tavoitteena on AR-15 tyyppisen kiväärin hankinta tulevan vuoden aikana. Santahaminan ratojen remontti jatkuu edelleen vuoden 2015 ja vuoroja on huonosti saatavissa ainakin kevätkaudella. Ampuma-Team toiminnassa rohkaisemme ampujia hankkimaan piirin järjestämillä kursseilla SRA-turvallisen ampujan kortin ja osallistumaan alueen kilpailuihin kuten piirin karsintoihin ja Vares Cupiin. Tavoitteena on osallistuminen kansainvälisiin Jüriöö ja BSSCkilpailuihin. Pyrimme järjestämään lainakalustoa käyttöön kilpailuihin osallistumisen helpottamiseksi niille, joilla ei kaikkea kalustoa vielä itsellä ole. Ampuma-aselain käsiaseita koskevan 2 vuoden harjoitteluvaatimuksen tähden panostamme tukeen erityisesti käsiaseiden osalta. Taistelijan henkilökohtainen pääase on kivääri ja suosittelemme jäsenille oman itselataavan kiväärin hankkimista. Ampumatoimikunta järjestää yhdistyksen jäsenille kaksi matalan osallistumiskynnyksen SRA-harjoituskilpailua Lopella loppukeväällä ja kesälomien jälkeen. Toimikunta osallistuu syyskuussa juhlavuoden Pahkiksen tukemiseen. Tule mukaan toimintaan! Jäsen, tule reippaasti mukaan Töölön ratavuoroille! Vuoroilla jokainen harjoittelee oman taitotasonsa mukaan, ohjatusti ja turvallisesti. Aktiiviampujista kootaan lähtijät kansainvälisiin kilpailutapahtumiin, joten jos taitosi ovat nousujohteiset ja edustustehtävät kiinnostavat, niin muista näyttää naamaasi radalla säännöllisesti! Ampumatoimikuntaan otetaan myös mielellään mukaan uusia aktiivisia tekijöitä. Liity ampujien tiedotuslistalle niin saat aina tiedot tapahtumista lähettämällä pyyntö sähköpostilla Jyrille. Ammutaan! http://www.stadinsissit.fi/ammunta/ Lauri Helenius, ampumaupseeri lauri.helenius(ät)welho.com 040 529 4354 Jyri-Pekka Tähtinen, ampuma-au jyri.tahtinen(ät)gmail.com 040 952 6125 Myydään Sissiahkio, Lapissa talvijotoksilla koeteltu. Lähemmin: Tapio Elfving, maritasail@yahoo.com tai p 050 62 257 Stadin Sissien ampumatoimikunta järjesti kilpailumuotoisen sissiammunnan sunnuntaina 24.8.2014 Lopen ampumaurheilukeskuksessa. Kilpailun johtajana toimi ampumaups Lauri Helenius. Kilpailu pidettiin SRA-säännöillä (kts. www.sra-ammunta.fi) ja siihen kuului kivääri, haulikko ja kaksi pistoolirastia. Kilpailun osallistumiskynnys haluttiin pitää matalana, minkä vuoksi osallistujilta ei vaadittu SRA turvallisen ampujan korttia, vaan ampujanvakuutus ja perustaidot toiminnallisesta ammunnasta riittivät. Osallistujille tarjottiin myös mahdollisuus yhdistyksen lainakaluston käyttöön. SRA-ammunnassa osumapisteet jaetaan suoritukseen käytetyllä ajalla. Rastien kuvaukset, maalien määrä ja muoto, ampumaetäisyydet ja ampuma-asennot vaihtelevat. Kilpailussa käytettiin pahvitauluja, joista lasketaan kaksi parasta osumaa ja osumaan reagoivia metallimaaleja. Rasteilla käytetään myös E/A-maa- Avoin luokka: Sijoitus Kilpailu % Kokonaispisteet Nro Kilpailija Yhdistys Luokka 1 100 230 3 Jyri-Pekka Tähtinen Sissiosasto Avo 2 65,177 149,907 4 Perttu Turku Sissikerho Avo 3 51,9547 119,4957 7 Peter Dyer Sissiosasto Avo Vakioluokka: Sijoitus Kilpailu % Kokonaispisteet Nro Kilpailija Yhdistys Luokka 1 65,382 150,3785 21 Samuli Väisänen Sissiosasto Vakio 2 59,8443 137,6418 8 Markku Jaaranen Sissiosasto Vakio 3 52,0711 119,7635 13 Jussi Ojanen Sissiosasto Vakio 50v vakioluokka: Sijoitus Kilpailu % Kokonaispisteet Nro Kilpailija Yhdistys Luokka 1 37,8163 86,9776 9 Toivo Vanhanen Sissiosasto 50Vakio Kiitokset järjestelyihin osallistuneille ja kilpailijoille hyvin sujuneesta tapahtumasta! Tapahtumaa kehitetään edelleen kerättyjen VASTAA PROSENTTIAMMUNTAKYSELYYN! leja, joihin osumisesta seuraa virhepisteitä. Rasteilla on tarpeen myös liikkua suorituksen aikana ampumapaikkojen välillä ja tarvittaessa liikkeestä ampumalla on mahdollista lyhentää suoritusaikaa. Rastin paras saa tuloksissa kaikki rastipisteet (100 %) ja muut suhteutetaan parhaaseen. Vastaavasti muodostetaan koko kilpailun tulos. Kilpailussa ammutaan avoimessa luokassa (kiväärissä optiset tähtäimet) ja vakioluokassa (kiväärissä rautatähtäimet). Lisäksi 50 vuotta täyttäneille on oma luokka. SRA-turvallisuusmääräykset toimitettiin osallistujille etukäteen ja käytiin läpi alkupuhuttelussa. Kilpailuun osallistui yhteensä 21 sissiä. Toimitsijat ampuivat omat suorituksensa kilpailijoiden jälkeen. Kilpailun tulokset, kustakin luokasta 3 parasta (kilpailu % on laskettu yleiskilpailun tuloksesta, joka sisältää kaikki luokat): kokemusten pohjalta. Ampumatoimikunnan tavoitteena on järjestää vähintään yksi vastaava tapahtuma kaudella 2015. Tervetuloa mukaan seuraavalla(kin) kerralla! Stadin Sissit kartoittaa ampumatoimintaan osallistuneiden määrän vuonna 2014. Reserviläisurheiluliiton prosenttiammunnan tarkoituksena on yhdistyksen jäsenten ampumaharrastuksen aktivoiminen. Prosenttiammuntaan lasketaan kaikki vähintään kymmenen laukausta käsittävät ampumasuoritukset, joissa käytetään RESUL:n, RUL:n, RES:n, SAL:n tai SML:n kilpailulajeissa käytettäviä aseita. Prosenttiammunnan yksityiskohtaiset säännöt löytyvät Resulin sivuilta. Prosenttiammunnan tulos vaikuttaa yhdistyksen ampumatoiminnalle myönnettävään rahalliseen tukeen. Jos olet harrastanut ammuntaa vähintään kerran vuonna 2014, niin käy vastaamassa kyselyyn! Harrastuskerraksi käy esimerkiksi harjoittelu Töölön ratavuoroilla, piirin tai Kaartin killan vuoroilla käynti Santahaminassa, SRA-kilpailuun osallistuminen tai Pahkiksen ammuntaan osallistuminen. Jos et ole vielä harrastanut, niin äkkiä mars radalle ja sitten vastaamaan kyselyyn!! Tarvitsemme vastauksesi vuoden loppuun mennessä! Samalla lomakkeella voit myös antaa palautetta ja esittää toivomuksia Sissien tulevan vuoden ampumatoiminnasta. Vastaa kyselyyn osoitteessa http://www.stadinsissit.fi/prosenttiammunnan-kyselylomake/ terv. Ampumatoimikunta

Sissit esikuntatyössä 4-6.4.2014 Matti Riikonen Oli taas tullut se aika vuodesta, jolloin Stadin Sissien ja MPK:n esikuntatyöskentelyn kurssi huipentuu koko viikonlopun kestävään soveltavaan harjoitukseen n. 130 hengen voimin. Kyseessä on iso Puolustusvoimien tilaama vapaaehtoinen harjoitus, jossa harjoittelee samanaikaisesti kolmen torjuntapataljoonan esikunnat, niiden johtamia joukkoja kuvaava ns. Kotimaan osasto, harjoitusvastustajana toimivat Vihollispelaajat, ylempänä johtoportaana toimiva esikunta, harjoituksen johtamisjärjestelmän rakentava ja ylläpitävä viestikurssi ja tietokonesimulaatioryhmä. Tehtäviä ja yhteensovittamista siis riittää. Soveltavan harjoituksen johtajana toimi vuosien tuomalla rutiinilla Jyri Favorin, Antti Braxin hallinnoidessa Esik-J-kurssin osuutta. Harjoitus alkoi perjantai-iltana viimeisillä suunnitelmien täsmennyksillä, koulutuksella ja tietojärjestelmän valmistelulla. Lauantaina klo 12.00 alkoi varsinainen sotapeli, joka kesti ilman taukoa sunnuntaille puoliltapäivin. Sunnuntaina n. klo 17 oli harjoitus purettu ja jaettiin palkintoja ansioituneille. Mutta mistä tässä harjoituksessa oikein on kysymys? Esikunnat (Esik-J) ovat harjoituksen keskiössä Harjoituksessa toimii kolme torjuntapataljoonan esikuntaa, joita johtamaan olimme saaneet pataljoonankomentajina toimivat kadetit. Esikunnat muodostetaan Esikuntatyöskentelyn jatkokurssin (Esik-J) n. 30 oppilaasta, jotka oppivat lähiopintojaksojen aikana ja niiden välillä perusteet omasta ja harjoitusvastustajan organisaatiosta ja joukkojen käytöstä sekä omasta aselajitehtävästä. Näitä tietoja käytetään etukäteissuunnittelussa, jossa valmistellaan kunkin pataljoonan taistelusuunnitelma harjoituskehyksen mukaisesti. Kadetit, jotka olivat mukana vapaaehtoisesti oman opiskelunsa ohella, olivat valmistautuneet tehtäviinsä hyvin, ja motivaatio siirtyi helposti koko esikuntaan, joten suunnitteluvaihe oli soveltavaan harjoitukseen tullessa hoidettu mallikkaasti. Myös soveltavan aikana kadettien mukanaolo toi jämäkkyyttä päätöksentekoon ja johtamiseen. Esikuntien tehtävä tiivistetysti oli johtaa pataljoonan toimintaa sille käskettyjen tehtävien mukaan oman etukäteissuunnitelmansa mukaisesti, muodostaa ja jakaa tilannekuvaa omien ja vastustajan joukkojen ryhmityksestä, ennakoida vihollisen toimintaa tiedustelutietojen perusteella, ja taistelujen loppuvaiheessa tehdä vastaisku vihollisen hyökkäyksen torjumiseksi. Kurssilaisista kovimpaan prässiin joutuvat pataljoonaupseerit, jotka varsinkin lähiopintojaksojen aikana joutuvat omaksumaan eniten asioita ja koordinoimaan koko eskinunnan työtä. Harjoituksen PUPS:it suoriutuivat kuitenkin tehtävistään erityisen mallikkaasti. Kotimaan osasto ja vihollinen tuovat tilannekuvaan ja päätöksentekoon kitkaa Esikuntien harjoituksia on monenlaisia. Turhan usein harjoitukset ovat pienimuotoisia case-pelejä, joissa tehdään toisiinsa vain löyhästi liittyviä osasuorituksia, ja haetaan kokemusta jonkun kapean osasuorituksen osalta. Opetellaan siis prosesseja ilman substanssia. Ongelma näissä on, että kokonaisuus on häilyvä, ja todellinen asioiden ja yksityiskohtienkin hallinta jatkuvasti kehittyvässä skenaariossa jää puutteelliseksi. Stadin Sissien harjoitus ei ole tällainen. Sissien Esik-harjoitus vaatii aidoista yksityiskohdista muodostuvan kokonaisuuden hallintaa jatkuvasti etenevässä realistisessa tilanteessa, ja harjoituksen loppua kohti kiihtyvä tapahtumien tempo ei päästä ketään helpolla. Siksi ei ole ihme, että harjoitus houkuttelee vuodesta toiseen osallistujia myös Esik-kurssilaisten ulkopuolelta ns. Kotimaan osastoon, jonka vahvuus on n. 30. Tänä vuonna kotimaan osaston toimintaa ja sille annettavaa etukäteiskoulutusta koordinoi Jouni Nylen. Kotimaan osasto saa soveltavassa harjoituksessa vastaansa hyökkäävän harjoitusvastustajan eli Vihollispelaajat, joiden kuvaamat joukot pyrkivät etenemään suunnitelman mukaisesti kohti omaa tavoitettaan. Lisäksi peliin on käsikirjoitettu muita vihollisen liikeitä, jotka saadaan tiedustelujoukkojen kautta, mahdollisesti epätäsmällisinä. Taisteluliikkeiden aiheuttamat tappiot määritellään realististen vaikutuskaavioiden avulla. Tästä vaikutusten vuoropuhelusta muodostuu koko harjoituksen inhimillinen kitka, joka näkyy tilannekuvan muodostamisen, joukkojen käskemisen ja saatujen vaikutusten viiveenä. Ei ole harvinaista, että tapahtumien tiimellyksessä tehdään vihollisen etenemisestä ja ryhmityksestä vääriä tilannearvioita, tai että käsketään omia joukkoja tehtäviin, joihin niillä ei ole edellytyksiä materiaalin tai liikkumiskyvyn osalta. Mutta näiden kitkatekijöiden huomioon ottamisesta ja välttämisestä harjoituksessa on juuri kysymys. Oman kitkansa harjoitukseen toi Johla-ympäristössä toteutettu johtamisjärjestelmä, joka ei ollut vielä kaikille täysin auennut, vaikka sen käyttökoulutusta oli annettu erikseen yhden päivän ajan kurssin yhteydessä. Esik-E-kurssi ensimmäistä kertaa ylempänä esikuntana Esikuntatyöskentelyn kurssikokonaisuus on kolmetasoinen, ja ylimpänä tasona on yhtymätason esikunta. Tässä harjoituksessa yhtymätason esikunnan muodosti ensimmäistä kertaa järjestetty Esik-E-kurssi, joka oli ennen harjoitusta saanut koulutusta operaatiokeskuksena toimimiseen. Kurssilaisten vähäisestä kokemuksesta johtuen jouduttiin kurssilaisten valmiuksia vielä täydentämään perjantai-iltana pikakoulutuksen avulla mm. torjuntapataljoonan ja harjoitusvastustajan kokoonpanon ja toiminnan osalta, jotta esikunta olisi valmis pitämään yllä tilannekuvaa kolmen pataljoonan alueella ja johtamaan niiden toimintaa. Harjoituksen loppua kohden rutiinit alkoivat sujua ja kokonaisuus pysyä hallinnassa. Ylempi esikunta toimi kolmessa eri tilassa kolmessa vuorossa, joista ensimmäinen oli johtovastuussa, toinen kahdensi varalta ensimmäisen toimintaa, ja kolmas oli levossa tai koulutuksessa. Näin saatiin luotua todenmukainen kuva 24/7-toiminnasta. Tulevilla Esik-E-kursseilla voidaan koulutustavoitteita täsmentää ja lisäkoulutuksella varmistaa, että kurssilaisilla on riittävät edellytykset toimia ylemmän esikunnan tehtävissä. Harjoituksessa operaatiokeskusten vuoropäälliköinä toimivat Aki Mäkirinta, Sami Hotakainen ja Jyri Putkonen, Jaakko Walleniuksen hallinnoidessa Esik-E-kurssia. Viestikurssi tuki järjestelmissä ja kohteensuojauksessa Esikunta toimii tehokkaasti vain niin kauan kuin sen johtamisjärjestelmä on käytössä. Kaikki harjoituksen tarvitsemat yhteydet eivät olleet valmiina aivan sotapelin alkamiseen mennessä, mutta ne saatiin kuitenkin toimimaan lauantai-iltapäivän aikana. Viestikurssin tehtävät olivat muutenkin tärkeät, sillä viestikeskuksen päivystäjät hoitivat oman toimen ohella tiedusteluhavaintojen lähettämisen pataljoonien esikuntiin. Inhimillinen epätäsmällisyys tietojen tulkinnassa syntyy siitä, että viestimiehet eivät välttämättä ole tiedustelukoulutettuja, mutta joutuvat tulkitsemaan vihollisesta ja sen kokoonpanosta saatuja tietoja näkemänsä perusteella. Viestikurssin toinen tärkeä tehtävä on huolehtia esikuntien rakennusten kulunvalvonnasta ja kohteen suojauksesta, minkä he hoitivatkin kiitettävällä asenteella. Tietokonesimulaatioryhmä kehittyy vuosi vuodelta Harjoituksen ehkä mielenkiintoisin porukka oli VBS-simulaattorityhmä, jota johti Urpo Leppäjärvi. Ryhmä on ennen harjoitusta luonut tietokoneella mallinnetun kuvauksen harjoituksen toiminta-alueesta, ja harjoituksen aikana se pelaa tietokonesimulaation avulla yhden harjoitusvaiheen ja määrittelee sen perusteella vaiheen lopputuloksen. Simulaation realistisuus ja siinä käytetyn joukon taktiikan soveltuminen suomalaiseen maastoon on parantunut vuosi vuodelta, ja sen perusteella saadut kokemukset ovat rohkaisseet jatkokehittämiseen. Auditointi ja VIP-tilaisuus Esik-J-kurssi oli tänä vuonna erityisen huomion kohteena, koska se auditoitiin valtakunnallisella tasolla PV:n ja MPK:n toimesta ensimmäisten kurssien joukossa koko Suomessa. Auditoinnin toteuttivat käytännössä PV:n puolelta maj Ilpo Kleemola ja MPK:n puolelta koulutuspäällikkö Juha Niemi. Auditointi tarkoitti käytännössä sitä, että auditoijat seurasivat koko kurssin lähiopintojaksot luentoineen ja ryhmätöineen, kävivät läpi PVMOODLEn materiaalit ja haastattelivat kurssin johtoa ja johtoryhmää kurssin jatkokehittämisen osalta. Kurssi sai auditoinnissa kiitettävän arvosanan, ja jo auditoinnin aikana voitiin laittaa liikkeelle parannuksia kurssin kehittämiseksi edelleen. Tästä kuuluu kiitos auditoijille ja PV:n koulutuspäällikkö ev Hannu Hyppöselle, joka teki aloitteen auditoinnista tutustuttuaan kurssiin aiempina vuosina. Kurssiin liittyy aina myös lauantai-iltapäivällä järjestetty kutsuvierastilaisuus, jossa sidosryhmien jäsenille tarjotaan mahdollisuus tutustua kurssiin käytännössä. Stadin Sisseistä ja Esik-kurssien historiasta ja nykypäivästä alustivat Sissikerhon puheenjohtaja Matti Riikonen, Esik-J-kurssin monivuotinen johtaja Antti Rautiainen ja vuoden 2013 kurssin johtaja Anti Brax. Tämän jälkeen osallistujat johdatettiin tutustumaan esikuntiin ja joukkoihin työn touhussa. Kutsuvieraita oli runsaasti ja tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös Etelä-Suomen Sotilasläänin komentaja kenr Pertti Laatikainen. Kutsuvieraiden joukkoon kuului myös Maasotakoulun edustajia, jotka olivat hyvin kiinnostuneita kuulemaan ja näkemään, kuinka pelkin reserviläisvoimin ESIK-J Kotimaan osasto Jouni Nylén Kiitos heti kättelyssä! Kiitän kaikkia Soveltavaan harjoitukseen osallistuneita. Jaksoitte, vaikka lepoa oli vähän. Tämähän oli kyllä tavoitteenakin, pitää jaksaa näissä tehtävissä vaikka väsyttää. Epäselvää Tilanne oli välillä epäselvä, johtuen sattumuksista johon liittyi pakettiauto, avaimet ja makuupussit tai varsinkin niiden puute ja eräs osastolainen, joka aloitti palveluksensa tumma siviilitakki yllään. Edelleen sotajoukon toiminnasta helposti muodostuu kitkaa, vaikka kyseessä oli jo koulutettu ja hyvin motivoitunut joukko. Kumminkin makuupussit saatiin kuten maastopukukin. Kränää? Edellä mainitut epäselvyydet, kiireet ja muutokset käskyissä tai suunnitelmissa yhteen summattuna lisäävät ärtyisyyttä ja jopa vastaväittelyä johtaen aktiivisen toiminnan hiipumiseen. Tästäkin selvittiin ja tästäkin me opimme. Henkilöresursseja oli liian vähän, kaikki kutsutut eivät päässeet mukaan. Kannattaa myös muistella sotilaskoulutusta ja muistaa se, että jos on saanut muuttuneen, mutta toteuttamiskelpoisen käskyn, ei tehtävänä ole ensimmäisenä kieltäytyä siitä. Jos näin kumminkin menettelee, lienee paikallaan arvioida onko oikeassa tehtävässä ja harjoituksessa tai olisiko omassa asenteessa tarkistettavaa? Tehtävänä kun on toimia sotilasjohtajana. Nämä on haasteita joista oppii. Ja nyt katsotaan tulevaisuuteen, ei jäädä tähän jumiin, mutta väittelyistä ei yleensä tyylipisteitä jaeta kenellekään. Ja minunhan kuuluu olla lähes joka asiassa tukena ja opastavana, mutta myös muun tiimin dynamiikan merkitys tulee esiin usein. Siis yhdessä eteenpäin vastuullisuus mukana. Keltainen Oliko järkevää lisätä VIH-pelaajia ja varsinkin toteutettu harjoitus on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa esikuntiin sijoituskelpoisten reserviläisten koulutuksessa. Summa summarum Kurssin soveltava harjoitus onnistui kokonaisuudessan hyvin. Kurssilaisilta saatu palaute on ollut hyvin positiivista, ja moni kurssille osallistunut on ilmoittanut olevansa käytettävissä muihin kurssin rooleihin jatkossa esim. Kotimaan osastossa ta kouluttajana. Samalla moni kurssilainen on saanut kimmokkeen liittyä Stadin Sissien jäseneksi. Esikuntatyöskentelyn kurssikokonaisuus on Suomessa ainutlaatuinen. Missään muualla reserviläisille ei tarjota sisällöltään ja monimuotoisuudeltaan yhtä kattavaa koulutuspakettia, jonka avulla voi harjaantua esikuntatyöhön. Resurssien käyttöön nähden kurssi on hyvin tehokas, koska kaiken yhteen kokoava soveltava harjoitus kokoaa yhteen paitsi kyseisen vuoden kurssilaiset myös suuren joukon muita reserviläisiä harjaannuttamaan omia taitojaan. Me Sissit voimme olla ylpeitä, niitä osaavia ja kokeneita? Kyllä oli. Palkkaa aina itseäsi viisaampia ja kyvykkäitä henkilöitä tehtäviin. Opittiin puolin ja toisin ja tällä kertaa VIH-pelaajat pääsivät syömään ja tilanneilmoituksiin vuorotellen. VIH-pelaajat olivat ammattitaitoisia ja toteuttivat tehtävää joihin heidät oli valittu, pyydetty ja koulutettu hyvin. Heidän luomat tilanteet olivatkin välillä melkoisia. Sodasta [ ] Vom kriege? Kun sotakoneet paineilmalla käynnistettiin, oli meno ja meininki heti melko ikävää. (ja sodassahan se on kamalaa) Välittämättä konerikon riskistä vihollisen vaunuille annettiin saapasta/syöttöä, eli tupaöljyä palotilaan ja vastoin yleisiä koneteknisiä ohjeita, kylmiä moottoreita ryntäytettiin surutta ja ajettiin voimalla päin puolustajaa törkeästi. Vähintään röyhkeästi. Mutta J. Philman ja oiva kaksikko RUK:n Pion kurssilta 241 tarjosivat tyynesti osalle panssarivaunuista kompastusta, joka yhdessä PSTaseiden ja TulenJohdon kanssa vei monta vihollista täältä ikuisuuteen. Sittenhän se Kotimaan resurssipula alkoi tukistamaan, vuoroluetteloiden puute, vaillinaiset karttamerkit yms. Selitykset tuntuivat lisääntyvän ja sen sijaan halu aktiivisuuteen ja arviointiin vaikutti vähentyvän joten: engl. business as usually, suom. normi meininkiä kun asiat ei suju. Tämä vaikea tilanne, tämä tunne ja kokemus kuuluu meille. Kyseessä ei ole leikki, jonka ääressä virkeät henkilöt viihtyvät, touhuten tussilla, namimelliä mutustaen. Kyseessä on sotilaiden harjoittelu vakavien asioiden äärellä ESIK-J:n ja ESIK-E:n hyväksi. Pyysinkin johdettaviltani (e- tai puh) soveltavan vaiheen kriisikohdista ilmoituksia ja myös mahdollinen ratkaisumalli niihin. Sitten saimme tukea Esikunnasta, kuten pitääkin, kadettia ja PUPS:ia pukkasi paikalle, joten edellytykset paranivat. Lisäksi aamuyön että olemme kehittäneet kurssia nousujohteisesti jo 20 vuotta. Samalla meidän täytyy tuntea vastuumme, että kurssi jatkaa kehittymistään vielä toiset 20 vuotta. Tietolaatikko: Esikuntatyöskentelyn kurssi liittyy oleellisesti Stadin Sissien Pahkishistoriaan. Jo 20 vuotta sitten huomattiin, että Pahkis-harjoituksen kilpailevien osastojen johtoryhmä tarvitsee koulutusta. He muodostavat harjoituksessa Osaston johtopaikan (OJOPA), joka toimii pienenä esikuntana, mutta harvalla oli soveltuvaa osaamista toimia esikuntatehtävässä. Kurssi käynnistyi Jouko Jokisen kerättyä mukaan Tapio Jaakkolan, Jyri Favorinin, Jarno Skogmanin ja Antti Rautiaisen, ja se on eri muodoissa järjestetty jo 20 vuoden ajan. himmeinä hetkinä kello 04.56 jaoin roolin mukaista vahvempaa varustusta ilman vastaväitteitä, siis komposiittikypärää päähän, sirpaleliivit ylle ja kiikarit TulenJohtajalle, vyötä tiukemmalle ja vastahyökkykseen! Valmistelut käyntiin vaikka väsytti, jännityssärkyä niskassa, mutta nyt suuta kuivasi molemmin puolin pöytää Analyysin apuna Simulaattoriryhmä oli tehnyt taas vähän enemmän ja vähän paremmin. Eräs yksinkertainen asia oli se, että näyttö oli siirretty ryhmän eteen ja oli meidän kaikkien nähtävillä. Ja VBS-Arma Simulation oli laadukkaampi ja toimien nyt nopeammin ja käytännössä moitteetta. Simulaattorin merkitys on kiistaton ja tarve jatkuvaa. TulenJohdon tarpeisiin tarkoitettu tuliannosten kulutukseen tarkoitettu väline tuli testattua O. Laitalan toimesta myös. Purku ja parku Purku meni hyvin, joskin kauhealla kiireellä, aikaa meni noin 3h ja SPOLK tyhjänä, omat johdettavat ja muut johtajat ruokailleet joskin vauhdikkaasti jne. Kiireys johti toisaalta pakolliseen tehokkuuteen, toisaalta huoltoryhmä pääsi saarelta vasta 18.00 jälkeen, mutta huollon haasteet on aina vaativia. Huolto tulee ekana ja lähtee viimeisenä ja jokainen tilanne huollossa on tositilanne eli in real life action ja palautteet on välittömiä. Lyhyesti: hyvä huoltoryhmä, hoiti hyvin perustamis- ja purku- piikit vaikka matkalla oli sattumuksia. Ja Radioniemen MPK varaston Yli-Pää-Johtaja Laurila oli keskiviikkona Finlandiatalon kevätkonsertissa vilpittömän hyväntuulinen, joten pääosin asiamme lienevät kunnossa itse ohjautuvuuksista huolimatta.

Pahkis 2014 Teksti: Mikko Mononen, Osasto Vihreän johtaja Kuvat: Christer Mikkonen Makaan kanervikossa Pahkajärven metsissä hakkuuaukean laidalla. On sunnuntai. Olo on outo ja katson kohti taivasta. Ympärilläni on kolmisenkymmentä maastopukuista miestä hyökkäykseen valmistautuneena, keskittynyt ilme kasvoillaan. Osastonjohtajana olen järjestänyt heidät sinne, ratkaisevaan aikaan ja paikkaan suorittamaan koottua iskuosastohyökkäystä käskettyyn kohteeseen. Odotamme sovittua merkkiä, tulituen tulenavausta. Kohde on tiedusteltu yöllä ja sotasuunnitelmat laadittu aikaisemmin aamulla. Viestitän radiolla tulituelle olevamme asemissamme. Kaikki valmista. Tulituki vastaa samoin. Aloitamme tulitoiminnan 09.00, loppu. Ryhmänjohtajat on käskytetty ja jokainen mies tietää tehtävänsä hyökkäyksessä. Oivallan äkisti sen, että seuraavien minuuttien ajan tapahtumat eivät varsinaisesti ole enää hallinnassani. On luotettava ympärilläni oleviin miehiin ja siihen, että he tietävät mitä tekevät. Ajatus rauhoittaa minua jonkin verran. Mieleni harhailee hetkeksi edeltävään viikonloppuun ja kevääseen, jolloin Pahkis 2014-harjoituksen valmistelut osaltani alkoivat. Osaston toiminnan valmisteleminen alkoi taistelijoiden rekrytoinnilla. Osastonjohtajana sain tehtäväkseni rekrytoida joukkueen verran reserviläisiä harjoitukseen. Ensimmäiseksi tuli hankkia osaston johtoon mukaan varajohtaja, viestipäällikkö ja huoltopäällikkö. Tämä osaston ydinporukka saatiin kasaan hyvissä ajoin keväällä, minkä jälkeen alkoi muiden taistelijoiden aktiivinen etsiminen. Kesän aikana osastomme rivit alkoivat täydentyä ja ilmoittautumisajan umpeen mennessä olimme saaneet innostettua harjoitukseen mukaan nelisenkymmentä maanpuolustushenkistä reserviläistä. Toukokuussa harjoitussuunnitelmia hiottiin kouluttajakoulutuksessa Vekaranjärvellä. Paripäiväisen koulutuksen aikana tehtäväkäskyjen pohjalta osaston toiminnalle laadittiin Keltaisen tukikohta Keltainen puolustaa selkeät linjat. Pahkajärven harjoitusalueeseen tutustuttiin maastontiedustelussa, jota varten saimme käyttöömme autot ja radiot. Viestiyhteydet osaston johtopaikan ja operaatiokeskuksen välillä saatiin näin testattua jo ennen harjoitusta, eikä metsään tarvinnut lähteä ilman tietoa viestiyhteyksien toimivuudesta. Kesä kääntyi syksyyn ja harjoitusviikonlopun aika viimein tuli. Taistelijat saapuivat Vekaranjärvelle perjantaiaamuna. Osaston johdon kanssa olimme saapuneet varuskuntaan jo edeltävänä iltana huolehtimaan aamun valmisteluista. Perustamisvaihe sujuikin sutjakasti, kun toiminta oli valmisteltua. Varusteiden vaihtoon ja koulutukseen oli varattu riittävästi aikaa, minkä johdosta sekasorrolta vältyttiin. Kaikki henkilö- ja ryhmäkohtainen materiaali saatiin pakattua mukaan. Harjoituspuhuttelun jälkeen siirryttiin ampumaradoille suorittamaan ammunta. Samalla pieni etujoukko lähti pystyttämään osaston johtopaikalle telttoja ja antenneja. Osaston pääjoukko siirtyi maastoon ammunnan jälkeen. Ryhmät aloittivat vastuualueidensa tiedustelun ja tieliikennehäirinnän omilla asemapaikoillaan. Illan mittaan tiedustelutietoja alkoi saapua. Tieliikennehäirinnästä kertoivat laukausten äänet, joita pimeästä metsästä aika ajoin kuului. Lauantaiaamuna kaksi ryhmää suoritti yhdessä vangin vapautuksen. Iltapäivällä toiset kaksi ryhmää sai tehtäväkseen tehdä tieliikenneväijytyksen. Molemmat tehtävät onnistuivat suunnitellusti. Sunnuntain iskuosastohyökkäyksestä saimme valmistautumiskäskyn sunnuntain vastaisena yönä. Käskimme kohdetta lähellä olevan ryhmän tiedustelemaan aluetta ja muut ryhmät kokoontumispisteelle aamuksi. Purimme osaston johtopaikan ja lähdimme liikkeelle aamuyöstä. Kokoontumispisteellä kuulimme tarkemmat tiedustelutiedot ja laadimme hyökkäyssuunnitelman. Ajatukseni katkeaa, kun kahdensadan metrin päässä alkaa paukkua. Tulenjohdon tilaama tykistökeskitys moukaroi vastapuolen asemia ja tulituki avaa tulen. Hyökkäys on alkanut. Rynnäkköryhmät lähtevät välittömästi liikkeelle, osaston johdon ja evakuoinnin kanssa seuraamme perässä. Kohteen ympäristö näyttää erilaiselle päivänvalossa emmekä täysin välty yllätyksiltä. Kohtaamme miinoitteen ja kierrämme sen. Vyörytämme vastapuolen asemat ja otamme kohteen haltuun. Panostamme kohteena olevan tykin. Palaa, huutavat pioneerit. Irtaudumme kokoontumispisteelle, jossa odotamme osaston tulitukea myöten kasaan. Omia haavoittuneita ei ole. Lähdemme reipasta vauhtia liikkeelle kohti rinkkojenkätkentäpaikkaa ja Vekaranjärven varuskuntaa. Vilkaisen kuitenkin vielä kerran taakseni, kohteelle päin. Katson perässä seuraavia miehiä ja tyytyväisyys täyttää minut. Iskuosastohyökkäys sujui suunnitellusti, juuri kuten pitikin. Käännän katseeni eteenpäin ja kovennan askeleitani. Harjoitusta on vielä jäljellä. Pahkisidylliä Maastotoiminta vuonna 2014 ja 2015 Aarne Björklund Maastotoimikunnan vuosi 2014 oli työn täyteinen. Perinteisten tapahtumien lisäksi sekä maastotoimikunnan että Sissi-Teamin aktiivijäsenet olivat aiempaa aktiivisemmin mukana erilaisissa vastuutehtävissä Pahkiksella sekä ESIK-J:llä. Tästä huolimatta aikaa jäi myös muihin tapahtumiin, joskin päätapahtumiin liittyvät ponnistelut vaativat osansa muusta toiminnasta. Vuoden aikana maastotoimikunnan panoksia pyrittiin kohdentamaan enemmän myös Sissi-Teamin toimintaa tukevaksi. Tämä näkyi esimerkiksi kesällä järjestettynä harjoitustapahtumana Admiral Pitka Recon Challenge kilpailuun osallistuvalle partiolle. Tapahtuma järjestettiin Lopella Sissien laavun ympäristössä ja se piti sisällään noin 40 km siirtymisen sekä monia aikaisempien vuosien kilpailuista tuttuja tehtäviä. Muita maastotoimikunnan tapahtumia olivat helmikuussa järjestetty talvijotos sekä osallistuminen Santahaminan omaistenpäiville tammikuussa sekä heinäkuussa. Sissi-Team osallistui vuoden aikana kolmeen ulkomaiseen kilpailuun, jotka olivat tammikuussa järjestetty Utria Dessant (Viro) sekä loppukesästä järjestetyt Grenadier (Itävalta) sekä jo edellä mainittu Admiral Pitka Recon Challenge (Viro). Kilpailuihin tähtääviä harjoituksia järjestettiin parhaassa tapauksessa jo kuukausia ennen kilpailuja ja harjoitukset olivat kaikille halukkaille avoimet. Suomalaisiin (pl. Sissien järjestämät) tapahtumiin Sissi-Team osallistui vuonna 2014 aiempaa vähemmän. Tämä selittyy osittain esimerkiksi kaukopartiohiihdon peruuntumisena ja muiden tapahtumien päällekkäisyytenä. Vuonna 2015 maastotoimikunnan toiminta koostuu pitkälti samoista asioista, kuin vuonna 2014. Merkittävimpiä muutoksia ovat kesän harjoitustapahtuman osallistujamäärän asteittainen kasvattaminen sekä konkreettisten suunnitelmien tekeminen Stadin Sissien järjestämän sotilastaitokilpailun osalta, jonka järjestämisajankohdaksi on suunniteltu vuotta 2016. Sissi-Teamin kalenteri koostuu jälleen kolmesta ulkomaisesta kilpailusta sekä useista Suomessa järjestettävistä tapahtumista. Osasto Vihreä ylittämässä Tavaroiden välppäämistä vuoden 2014 Utria Dessant -kilpailussa Kisapartio Admiral Pitka Recon Challenge kilpailussa elokuussa 2014

Heikki Tuokko XIV kiväärikilpailu 12.10.2014 Mikko Juuti Joukkueen taistelu (KASI-simulaattori) 29. 31.8.2014 Teksti Mikko Juuti, kuva Mikko Lehtisyrjä Sunnuntaina 12.10.2014 järjestettiin Heikki Tuokko kiväärikilpailu Upinniemessä MPK:n Uudenmaan piirin toimesta, järjestelyjen päävastuun ollessa Nurmijärven reserviläisillä. Kilpailuun osallistui 129 ampujaa eri puolilta maata ja ammuntojen johtajana toimi vuosien varrella vakiintuneeseen tapaan insinöörikapteeni Reijo Ahtola. Heikki Tuokko Kiväärikilpailua voikin jo hyvällä syyllä kutsua perinteeksi, sillä tänä syksynä se järjestettiin jo 14. kerran edesmenneen Heikki Tuokon muistoksi ja kunniaksi. Heikki Tuokko oli nurmijärveläinen aliupseeri, aktiivireserviläinen ja ammunnan kouluttaja, joka teki pyyteetöntä työtä reserviläisten ampumaharrastuksen lisäämiseksi ja suomalaisen sotilaskiväärin säilyttämiseksi osana reserviläisammuntojen lajirepertuaarin vakiokalustoa. 1990-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen asti Tuokko välitti yhteistyössä silloisen Puolustusvoimien materiaalilaitoksen kanssa reserviläisille puolustusvoimien hylkäämiä, mutta kuntoluokiltaan hyviä ja harrastusvälineiksi oivallisesti kelvollisia sotilaskivääreitä. Kovan työn lopputulos oli huomattava ja sellaisena myös esimerkillinen, sillä yhteensä hän välitti lähes 1000 kivääriä uusille omistajilleen eri puolille maata! Heikki Tuokko kiväärikilpailun kalustona käytetään suomalaista sotilaskivääriä 762KIV39 tai aikaisempia malleja. Kilpailussa ammutaan 150 m etäisyydeltä 5 koelaukausta JOULUSAUNA ja 10 kilpalaukausta makuulta, joiden ampumiseen on käytettävissä 10 + 10 minuuttia. Taistelu voittajan laakeriseppeleestä oli totuttuun tapaan ankara ja kultamitalin ansaitsemiseen vaadittiin tänä vuonna pettämättömän ampumataidon lisäksi varsin kunnioitettava 98 pisteen saldo, jonka saavutti Janne Suomalainen. Kilpailun 20 parhaan top scoren kärkitulokset ratkaistiin lopulta tasaveroisten pisteiden välillä napakymppien määrän perusteella, mikä ei tämän tyyppisissä kamppailuissa ole lainkaan ennen näkemätöntä. Kilpailun huoltopalvelut oli järjestetty perinteiseen tapaan maistuvana ja tilaisuus oli paitsi totinen koitos nimekkäiden ampujien keskinäisestä paremmuudesta ja nokkimisjärjestyksestä, myös sosiaalinen sunnuntaipäivän tapahtuma leppoisassa seurassa lämmittävän nuotion äärellä. Suuruudeltaan 10 euron osallistumismaksuun sisältyi kenttäruokailu erinomaisen hernekeiton muodossa, jonka sekaan lisätty murea liha on varsinkin erityismaininnan arvoinen. Samanlaista herrojen herkkua ei ole edes näinä yltäkylläisyyden lihavina aikoina ruokapöydässä katettuna aivan jokaisena vuoden päivänä. Jälkiruokaa varten paikalle oli tilattu kahvia ja munkkia kilpailukykyiseen hintaan tarjoillut sotilaskotiauto. Kiitokset järjestäjille! MPK:n Satakunnan maanpuolustuspiiri järjesti Porin Prikaatissa 29.-31.8.2014 viikonloppuna harjoituksen, jonka aiheena oli joukkueen taistelu. Harjoituksessa käytettiin KASI-simulaattorijärjestelmää ja toimintaympäristö vaihteli monipuolisesti metsämaastosta taisteluun rakennetulla alueella ja aina rakennusten haltuunottoon asti. Harjoitus koostui lyhyestä rastikoulutuksesta sekä yhteensä neljästä simulaattoriavusteisesta kaksipuolisesta taistelusta. Sissit osallistuivat operaatioon kahden vapaaehtoistaistelijan voimin ja harjoituksen kokonaisvahvuus oli noin 60 osallistujaa. Harjoitus alkoi perjantai-iltana harjoitusjoukon perustamisella ja varustamisella, jonka jälkeen suoritettiin KASI-järjestelmien kohdistaminen ja saattaminen käyttökuntoon seuraavan päivän koettelemuksia varten. Kurssi majoittui varuskunta-alueen liepeillä sijaitsevassa Camp Maurissa. Lauantaipäivä valkeni varhaisena aamuna lyhyen rastikoulutuksen merkeissä, joka käsitteli rakennuksen vyöryttämistä, maavoimien uudistettua taistelutapaa sekä KASI-Apilaksen ja -kevyen kertasingon käsittelyä. Tämän jälkeen aloitettiin harjoituksen soveltava vaihe eli varsinaiset taistelut. Simulaattoritaistelujen läpivienti toteutettiin siten, että harjoitusjoukko jaettiin neljään ryhmään, joista kolme kerrallaan muodosti hyökkäävän vahvennetun joukkueen ja yksi ryhmä puolustavan vahvennetun ryhmän. Täten jokainen kurssilainen osallistui kolmeen hyökkäystaisteluun ja yhteen puolustustaisteluun, joiden merkeissä oli runsaasti erilaisia rooleja ja johtamistehtäviä tarjolla. Kouluttajat antoivat molempien osapuolien toimiville johtajille tehtävän ja tavoitteen, jonka joukko sai itsenäisesti soveltaen toteuttaa. Ampumatarvikkeita oli harjoitukseen varattu kohtalaisen runsaasti, mikä mahdollisti rynnäkkökiväärin oikeaoppisen taisteluteknisen käytön kertaja sarjatulta ampuvana pienirekyylisenä automaattiaseena. Perinteisistä taisteluharjoituksista poiketen taistelut eivät olleet ennalta käsikirjoitettua paukkupatruunasotaa, vaan niiden lopputulos määräytyi toimivien johtajien ja yksittäisten taistelijoiden tekemien ratkaisujen sekä osapuolten taistelumenestyksen perusteella. Taistelua ei myöskään keskeytetty toisen osapuolen jäädessä selvästi alakynteen, vaan mittelöä jatkettiin aina toisen osapuolen täydelliseen tuhoutumiseen asti. Järkähtämätöntä uhrimieltä sekä tehtävälle omistautumista oli runsaasti ilmassa ja moni saikin tämän edestä antaa kalleimman uhrinsa, joskin onneksi vain virtuaalisen leikisti. Taistelu on ohi vasta kun viimeinen laukaus on ammuttu! Taistelun lopulta päätyttyä palautetilaisuudessa käsiteltiin molempien o s a p u o l t e n taistelusuunnitelma sekä Tulen ja liikkeen saumaton yhteistyö taistelun eri vaiheet ja tapahtumat. Tämän jälkeen kouluttajat antoivat uudet tehtävät sekä suoritettiin ampumatarvikkeiden ja vesipullojen täydennys. Raskaan ja hikisen päivän päätteeksi kiivaat taistelut jatkuivat jälkipeleinä saunanlauteilla ja kypäräkameroiden tuottaman materiaalin äärellä. Harjoitus onnistui yllättämään allekirjoittaneen varsin positiivisesti. Tehtävien suunnittelu ja taistelumaastojen valinta oli selvästi mitä suurimmalla antaumuksella tehty, minkä lisäksi huolelliset etukäteisvalmistelut mahdollistivat tehokkaan ajankäytön. Harjoituksen painopiste oli vahvasti tekemisessä ja ohjelma eteni aikataulun mukaisesti kuin saksalainen juna. Taistelut olivat hektisiä ja varmasti tilanteenmukaisia, mikä tarjosi erinomaisen mahdollisuuden haastaa paitsi vastustajansa, myös itsensä! Perinteet velvoittavat meitä kylpemään vuoden taistelupölyt pois perinteisellä Killan saunalla Santahaminassa 19.12.2014 klo 17.39 SAAREN MUUTTUNEIDEN SÄÄDÖSTEN TAKIA ALOITIMME KEVÄÄLLÄ ILMOITTAUTUMISKÄYTÄNNÖN. Tuntiessasi voimakasta halua liittyä seuraamme, pitää sinun toimia seuraavasti. Laita sähköpostitse etunimesi, sukunimesi, syntymäaikasi sekä auton rekisterinumero (jos olet autolla tulossa) Osoitteeseen maria.vanonen@gmail.com 16.12.2014 mennessä! TUON PÄIVÄMÄÄRÄN JÄLKEEN EI ILMOTTAUTUMISIA OTETA VAS- TAAN Sinä keväällä/kesällä ylennetty/palkittu. MUISTATHAN OLEVASI VAS- TUUSSA saunan nestehuollosta. Ilmoitathan allekirjoittaneelle 17.12 mennessä tuotko juomaa mukanasi vai kannetaanko juomat puolestasi paikanpäälle jolloin maksat ne valmiiksi Sissitilille. Tilinumero tässä lehdessä. Paikan päällä mahdollisuus ruokailuun pientä korvausta vastaan. Saunalla myös myynnissä sissipaitoja sekä uusia hihamerkkejä (5e pari) Epäselvyyksissä ota yhteyttä Huolto- ja kuljetustoimikunnan vetäjä Timo Järvinen 0505824786 tai timze79@gmail.com JÄSEN - TILAA ITSELLESI SISSIEN UUSI HIHAMERKKI! Merkit ovat velcropohjalla ja valmiita kiinnitettäväksi esim. m91 maastopuvun hihaan (pystymallinen merkki) tai muulle sopivalle velcroalustalle reppuun, kiväärikassiin, läppärilaukkuun, taktisen fleecetakin hihaan tms. (vaakamallinen merkki). Merkkipari (sisältää pysty- ja vaakamallisen merkin) 5 euroa. Saatavissa yhdistyksen tapahtumissa tai tilattavissa postitse. Pakkaus- ja postikulut 2,70 euroa. Tilaukset: Juha Matikainen juha_matikainen(ät)suomi24.fi (Juhalta myös vanhoja merkkejä edelleen saatavissa) tai Timo Järvinen timze79(ät)gmail.com tai Jyri-Pekka Tähtinen jyri.tahtinen(ät)gmail.com TUNNUSTA VÄRIÄ JA PISTÄ MERKIT TILAUKSEEN!

Admiral Pitka Recon Challenge Sami Manner, Aki Virtanen Admiral Pitka Recon Challenge sotilastaitokipailu käytiin elokuun alussa Virossa. Sissi- Team oli vahvasti läsnä kilpailussa neljän hengen kilpailujoukkueella, sekä kolmen hengen huolto-osastolla. Sissi-Teamin osalta valmistautuminen kilpailuun alkoi hyvissä ajoin. Harjoittelimme pitkin kevättä luonnossa liikkumista sekä erinäisiä taitoja joista oli ollut hyötyä edellisten vuosien kilpailuissa. Myös aktiivinen reserviläiskunnon ylläpito kuului kuvioihin. Tämän vuoden kilpailussa oli poikkeuksellista se, että Sissi-Team edusti Stadin Sissien lisäksi myös MPKta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että MPK avusti joukkuetta taloudellisesti, avusti varusteiden hankinnassa ja muissa järjestelyissä sekä asetti joukkueelle tarkkailijan. Yhteys MPK:een toimi erinomaisesti ja tuki itsessään oli korvaamatonta. Huolto aloitti keskittämismarssin suorittamisen maanantaina poimien taistelijat varusteineen ennalta määritellyiltä ovilta ympäri pääkaupunkiseutua. Kuljetukset kohtasivat lopulta Länsisatamassa, jossa suoritimme henkilöstön tankkauksen täytetyn leivän muodossa sekä varusteiden siirron toiseen ajoneuvoista. Suoritimme vesistönylityksen kuivana, nauttien autolautan buffet ravintolan antimista, sekä heittäen huonoa vitsiä tulevasta. Laivan tax free myymälästä haimme vielä viimeisiä neste- ja ravintotäydennyksiä ennen maihinnousua Tallinnaan. Satamassa meitä oli vastassa ihastuttava Kaitseliitin yhteysupseeri, jonka johdolla suoritimme moottorimarssin paikalliseen majoitusliikkeeseen. Illan aikana hankimme vielä viimeiset tarvikkeet ja säädimme varusteemme mahdollisimman valmiiksi tulevia koitoksia varten. Asettaessani herätyskellon soimaan 05.10 en osannut arvata kuinka pitkään kulkisinkaan samoilla silmillä. Nopeiden aamutoimien jälkeen siirryimme autoillemme ja suuntasimme kohti Rutjan lentokenttää, jossa tarkoituksenamme oli kuitata ja kohdistaa aseemme. Juuri kun olin torkahtamassa takimmaisen auton takapenkillä, sain kuulla toimivani vapaaehtoisena kartturina loppumatkan. Löydettyämme vihdoin epämääräisen betonilaatoista koostuvan ja vanhoilla auton renkailla täplitetyn platan Google Mapsin avustuksella, olimme lievästi hämmentyneitä ympäristöstämme. Ympäristömme muistutti vain etäisesti kiitorataa rullausteineen. Mitään lentokentälle tyypillisiä rakennuksiakaan ei näkynyt ympärillämme ja puut kasvoivat aivan kiinni rullaustiessä. Erityistä huolta aiheutti se että paikalla ei näkynyt ketään. Lähes paniikinomaisen sekaannuksen vallitessa huoltomme päätti lähteä tiedustelemaan kiitoradan toista päätyä, josta onneksi löytyikin toinen suomalainen joukkue sekä yhteysupseerimme, joka Antin iloksi oli vaihtanut siviilivaatteet maastopukuun. Auringon kohotessa korkeammalle muodostui päivän tehtävä selkeäksi, nesteytä. Taivaalla ei näkynyt pilven pilveä ja ympäristön betonipinnoite johon lisätään maaston hiekkaisuus ja matalaa mäntyä kasvava metsä saivat aikaan lievästi ilmaistuna tukalan lämpimät oltavat. Kellon lähestyessä kahdeksaa suoritettiin aseiden ja ampumatarvikkeiden jako. Lievää hämmennystä aiheutti totuttua rennompi suhtautuminen järjestäjä valtion omaisuuteen. Meille lyötiin syli täyteen aseita ja ammuksia ja kuittauksia tultiin kyselemään useamman tunnin päästä. Kohdistuslaukausten tulos osastollamme oli kolme häiriötä ja suurinpiirtein oikeaan suuntaan lähtevät ammukset. Tiedossa oli jo valmiiksi, että puolet joukkueesta osasi ampua. Myös kohdistuksen jälki oli sen kaltainen. Kalusto oli hieman yllättävää, mutta muille aikaisemmista koitoksista tuttua. Odotimme saavamme Galil kiväärit, jotka olisivat olleet toimintaperiaatteeltaan hyvinkin tutut, mutta saimmekin AK4 kiväärit. Pakattuamme aseet ja itsemme autoon alomme siirtyä Rakvereen, jossa oli tiedossa kilpailun avajais seremonia. Yhteysupseerin ansiokkaalla selvitystyöllä oikea puisto ja paikka löytyikin ja pääsimme suorittamaan tuikitärkeää huoltoa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen sekä valintamyymälään. Hienoisen kiireen saattelemana syöksyimme juuri oikeaan aikaan paahteiseen ja lyhyehköön avajais seremoniaan. Tilaisuuden avasi Kaitseliitin päällikkö, joka toivotti kaikille kilpailijoille onnea matkaan. Tasapuolisesti niin liittolaisille kuin muillekin, muistaen erityisesti suomalaisia. Seremoniassa mieleeni juolahti ajatus Sissien omista sulkeisjärjestys harjoituksista, joiden tarpeellisuuden tiedostin ensimmäisen kerran jo keväällä. Maastotoimikunta tulee kartoittamaan mahdollisuutta järjestää kyseisenlainen tapahtuma. Kansainvälisiä kilpailuja silmällä pitäen tullaan selvittämään myös mahdollista tarvetta eri kielisten käskyjen sisällyttämiseen mahdolliseen tapahtumaan. Seremonian jälkeen siirryimme Läsnaan jossa sijaitsee Viron puolustusvoimien pääharjoitusalue. Kesken siirtymän ja torkkujen, minun kerrottiin toimivan myös tämän matkan kartturina. Tällä kertaa yhteysupseerimme navigaattorista oli loppunut akku ja sain luvan siirtyä johtoautoon viemään saattueen perille. Läsnassa toimi kilpailun päätukikohta telttakylineen, ruokailutiloineen ja juuri uusittuine suihkuineen ja saniteettitiloineen. Iltapäivä kului syöden, nesteyttäen, varusteita välpäten sekä nukkuen. Kaikkea tätä rytmittivät erinäiset varo-oppitunnit, valokuvat ja muu turhauttava toiminta. Päivän kääntyessä illaksi ulkomaalaisille joukkueille oli järjestetty koulutus siitä kuinka kulkea suolla. Tämä yhdistettynä siihen, että meille jaettiin astetta vanhemmat aseet aiheutti hienoista levottomuutta. Koulutus itsessään oli perusteellista ja hyvin järjestettyä, olkoonkin että perusteellisuudesta olisi hieman voinut tinkiä. Henkilökohtaisesti mieleen jäi puhelias kouluttaja joka tieten tahtoen upottautui suohon uudelleen ja uudelleen, samalla hymyillen leveästi ja puhuen rauhallisesti. Esimerkillistä. Palattuamme takaisin teltalle aurinko vajosi jo nopeasti, kertoen lähdön lähestyvän. Tämä aiheutti ensikertalaisessa hienoista hermostuneisuutta vaikeuttaen rauhoittumista. Ei aikaakaan kun viimeiset puhelut kotiin oltiin soitettu ja astelin hermostuneesti teltan ympärillä tiedostaen lähdön olevan käsillä. Kellon kääntyessä keskiviikon puolelle meitä tultiin hätistelemään lähtöpaikalle. Jokin tiedonkulkuhäiriö oli aiheuttanue epäselvyyttä varustarkastuksemme ajankohdasta, ja olimme ehkä myöhässä. Olimme pitkin päivää pohdiskelleet varustarkastuksen perusteellisuutta ja petyimme karvaasti sen ollessä hyvin yleispiirteinen. Kaikki pakolliset varusteet löytyivät ja aloitimme matkan ensimmäiselle tehtävälle. Huoltomme tiedotti meille myöhemmin, että kaikilla ei tarkistus mennyt aivan niin kuin piti. Esimerkiksi amerikkalaiset joukkueet olivat lähdössä koitokseen ilman kompasseja kommentoiden tilannetta We have GPS. We don't need a compass. Kuljimme ensimmäiselle tehtävälle tietä pitkin ja noin puolessa välissä kävelimme vastaosaston väijytykseen, selkeässä pullonkaulassa. Tilanteesta selvisimme kahdella elämälapulla. Saimme yön aikana vain vähän osviittaa tulevasta vastatoiminnasta syöksyessämme silloin tällön ohi ajavaa autoa piiloon. Valon kajastaessa horisontissa saavuimme tehtävälle. Tilanne jäi selostuksessa hieman epäselväksi, jolloin suoritimme tehtävänä olleen ajoneuvoetsinnän erityistä varovaisuutta noudattaen. Hämmennystä lisäsi myös alueella päämäärrättömästi pyörinyt valokuvaaja, joka oli lähellä kokea silmitöntä väkivaltaa. Tehtävän päätyttyä löydettyyn kiintolevyyn liitettiin kiihtyvyyden ilmaisin ja käskettiin luovuttaa tämä eteenpäin tietyllä tehtävällä. Seuraavalle tehtävälle saapuminen aiheutti hieman sydämen tykytystä ryhmällemme. Jouduimme hieman erillimme juuri ennen tehtävän ympärillä olevaa kilometrin turva-aluetta. Aikamääreen puskiessa kovaa niskaamme lähdimme juosten ottamaan kiinni kadonneita sekunteja samalla toiven eksyneen lampaankin tulevan vastaan. Toiseksi viimeisellä suoralla saimmekin sankarin kiinni ja aloitimme kirin rastille, jonne saavuimme juuri ajoissa. Tehtävänä oli suorittaa esterata. Rata koostui yhdestä verkosta, joka oli viritetty puiden väliin aaltoilevaksi matoksi. Tehtävä suoritettiin kulkemalla verkon päällä.tehtävällä oli iloksemme myös vahvaa suorittamista tuomarien puolella, olkoonkin että odotimme Sissien hieman kuittailevan enemmän kohdatessamme. Vesitäydennyksen jälkeen jatkoimme taivalta. Tehtävä jonka seuraavaksi suoritimme oli kansainvälisen sotaoikeuden tentti. Tenttiä vaikeutti väsymys ja kiire. Se koostui lukuisista kysymyksistä ja kymmenen minuutin aikamääre oli erittäin tiukka. Ennen saapumista seuraavalle tehtävälle, koko ryhmämme väijytettiin. Tehtävänämme oli räjäyttää tukki, epämääräisillä ruotsalaisilla muoviräjähteillä. Onnistuimme tehtävässä ja täydensimme ensiaputarvikkeitamme sekä vesivarantomme, ennen siirtymistä seuraavalle tehtävälle. Tehtävä oli haastava. Taistelijapareittain suoritettu taisteluammunta, jonka haastetta lisättiin aikamääreellä, rajoitetulla ammusmäärällä, koko radan mittaisella miinoitteella sekä sillä että tehtävän läpäistäkseen oli soitettava vanhalla kenttäpuhelimella. Tehtävän jälkeen huolsimme itseämme ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen hieman perusteellisemmin. Saatuamme arvokasta tiedustelutietoa siitä, miten säilyä kuivana ja säilyttää elämälippumme kilpailevalta joukkueelta aloitimme kivuliaaksi muuttuneen siirtymän seuraavalle tehtävälle auringon jo laskiessa. Henkilökohtaisesti tämä siirtymä oli kilpailun kivuliain. Hiertymät muodostuivat kovan hikoilun johdosta epämukavuutta lisääviin paikkoihin ja rakot kohosivat jalkoihin. Ongelmat olivat melko yhtenevät lähes koko ryhmässä. Yön laskeuduttua ja maaston avarruttua lakeiksi pelloiksi vastatoiminta tehosti toimintaansa merkittävästi. Viimeiset kilometrit olivat ikimuistoiset. Taistelutoverit teippaavat toistensa arkoja hiertymiä tien sivussa, kun vastaosaston ryhmä pysähtyy paikalle ja tarjoutuu auttamaan... Taivallusta eteenpäin tahdittivat reipas puhina ja manaus. Vauhtimme hidastui merkittävästi siirtymän loppuvaiheessa aiheuttaen sen, että emme saaneet suorittaa tehtävänä ollutta panttivangin pelastusta myöhästyttyämme annetusta aikamääreestä. Tämä ei haitannut meitä ollenkaan, syystä että toverimme joutui jättämään leikin kesken lääkärin suosituksesta. Jaoimme hänen varusteensa uudelleen ja jatkoimme matkaa. Pellot aukesivat ympärillämme pitkälle aamuun. Vastatoiminta hyödynsi tehokkaasti avointa maastoa ja ajoneuvoja tehden etenemisestä hidasta ja hermoja raastaavaa. Hetkittäin huomio kiinnittyi seikkaan, että ympärillä avautuvat maisemat olivat aivan mahtavia. Kirkkaassa kuutamossa oli helppo erottaa ympärillä kumpuilevat pellot ja komeat lehtipuumetsät. Suoritettuamme kilpailun pisimmän yhtäjaksoisen siirtymän saimme määreet tiedustelutehtävälle. Tiedustelulle annettiin 26 tuntia alueen ollessa useita neliökilometrejä ja siirtymää tiedusteltavalle alueelle oli kohtalaisesti. Taistelukunto oli päässyt jo laskemaan joukossa niin paljon, että aloitimme huoltotoimilla. Ravittuna, kuivana ja hieman levänneenä aloimme siirtyä alueelle. Erittäin aktiivinen vastatoiminta oli yllättää meidät jo noin parin kilometrin jälkeen. Tämän vihollispartion havaitsimme kuitenkin ajoissa ja saimme kierrettyä sen, toisin kuin perässä tullut partio. Kulkiessamme kuvan kauniin maalaismaiseman läpi oli pysähdyimme hetkeksi, jolloin meidät yllätti koirapartio. Saavuttuamme pisteeseen johon olimme suunnitelleet tekevämme kätkön ennen tiedustelua, punnitsimme tilannetta. Kilpailua oli jäljellä vielä yli vuorokausi, taistelukunto oli taas laskusuunnassa, yli puolet elämälipuista oli käytetty, tiedusteltava alue oli laaja, suojaton ja vauhtimme oli hitaampi kuin olimme ikinä olettaneet. Eniten vaakakupissa kuitenkin painoi vastatoiminnan aktiivisuus. Teimme raskaan päätöksen ja päätimme luopua varsinaisen tiedustelun suorittamisesta. Päätöksen tehtyämme päätimme siirtyä lähemmäs pistettä, johon meidän tuli luovuttaa tiedusteluraportti aamulla. Kuljettuamme useamman tunnin, pysähdyimme tien sivuun tauolle. Päättäessämme taukomme ohi kulkemamme pellon toiselta laidalta kuului pahaenteinen starttimoottorin ääni. Pohdimme lähdemmekö karkuun, vai luovutammeko elämälappumme koska meillä oli vielä reippaasti välimatkaa. Pohdinta keskeytyi laukauksiin ja leveällä amerikan englannilla kantautui käsky pysähtyä. Lovutettuamme elämälippumme jatkoimme matkaa. Pian meille selvisi miksi ylitimme aidan siirryttyämme juuri tälle pellolle törmätessämme yö unilla olevaan laumaan lehmiä. Tämän kohtaaminen nostatti sykettä aivan eri tavalla kuin äskeinen kohtaaminen amerikkalaisten kanssa. Soluttauduttuamme läpi laitumen saavutimme pian etukäteen määrittämämme paikan jossa huoltaisimme itseämme loppu yön ja laatisimme vähiin tietoihin pohjautuvan raporttimme. Yön lämpötila laski yllättävän alas, aiheuttaen joukossa läheisyyden kaipuuta ja lepoa jaksottivat ohitsemme ajaneet ajoneuvot. Aamun siirtymän jälkeen löysimme itsemme Rutjan lentokentältä, jossa oli neljän tehtävän rypäs. Nämä tehtävät olivat siitä poikkeuksellisia, että ne olivat hyvin lähellä toisiaan ja näille oli yleisöllä vapaa pääsy. Ensimmäisenä oli tulenjohtotehtävä, etäisyyden mittauksineen ja NATO mallisine tulikomentoineen. Toisena oli ensiaputehtävä. Tehtävässä arvosteltiin niin annettu kriittinen ensiapu, kuin täytetyt MIST kortit. MIST kortti on taisteluensiavussa täytettävä potilaskortti, joka seuraa potilasta hoidosta toiseen. Ensiavun jälkeen oli ammunta, joka koostui rynnäkkökivääriammunnasta ja pistooliammunnasta. Ammunnat olivat luonteeltaan kohtuullisen yksinkertaisia, mutta erittäin nopeatempoisia. Ryppään viimeisessä tehtävässä luovutettiin kilpailun ensimmäisestä tehtävästä asti mukana kannettu kiintolevy. Varsinaisena tehtävänämme oli etsiä tältä kiintolevyltä tietty tiedosto, jolta tuli selvittää seuraavan tehtävän koordinaatit. Nopeasti kävi ilmi että tieto oli kätketty viittauksin useampaan eri tiedostoon, lisäten näin vaikeus astetta. Suoritettuamme tehtävän, pidimme pienen huoltotauon suunnitellen tulevaa. Saimme tietää, että seuraavan tehtävän jälkeen vastatoiminta lopettaisi toimintansa. Tämä sekä masensi, että nosti mielialaa samaan aikaan. Masentavaa oli se, että vastatoiminta tulisi todennäköisesti toimimaan korostetun tehokkaasti. Mielialan nousua aiheutti se, että vastatoiminnan loppuminen toi toivoa siitä että kilpailukin joskus loppuisi. Tämä siirtymä sisälsi kilpailun erikoisimman tapauksen. Päästyämme muutaman kilometrin päähän lentokentältä meidät väijytti joukko, jonka meinasimme itse väijyttää. Joukko oli ruokailemassa, kun kävelimme heidän syliinsä. Pian tämän jälkeen ohitimme maatalon, josta seuraamme liittyi maatalon koira. Kyseinen rekku tuli ensin tervehtimään meitä ja selkeästi nautti huomiostamme. Arvuuttelimme hetken kuinka pitkään turre kulkisi mukanamme ja vitsailimme Afganistan dokumenteistä tutuista paikallisista partiokoirista, kun se siirtyi kulkemaan partiomme edellä. Lähestyessämme läheisen metsän reunaa koira yhtäkkiä pysähtyi ja valpastui. Tästä huolestuneena säntäsimme eteenpäin, metsän suojaan. Koira säikähti reaktiotamme ja palasi täyttä vauhtia kotiinsa. Juuri kun pääsimme metsän reunaan, nimelliseen suojaan, tien mutkasta kurvaa amerikkalainen HMMWV tulittaen villisti taaksepäin. Kiitos toisen partion ja maatalon koiran selvisimme nipin napin kiinnijäämiseltä, tällä kertaa. Olimme taas pois pysyvämmästä maaston suojasta, edessämme oli lähinnä suuria peltoaukeita. Nämä pellot erosivat edellisesti siinä, että tulevat olivat pääsääntöisesti jo korjattuja. Muutamat peltosaarekkeet joihin törmäsimme olivat taas niin tiheäkasvuisia, että niiden läpikulkeminen oli erittäin hidasta. Olimme erittäin jännittyneitä, vastatoiminnan ääniä kuului vähän väliä hyvinkin läheltä, peltojen ylitykset olivat hyvinkin pitkiä ja aloimme olemaan oikeasti väsyneitä. Pimeän laskeuduttua, teimme kilpailun ainoan suunnistuspummin. Olimme jo lähes tehtävän turva-alueen sisällä, kun unohdimme kääntyä tienristeyksestä. Tämän korjataksemme teimme mielestäni lähes sankarimaisen korjausliikkeen. Tilanne: perjantai-ilta, klo noin 23. huoltoa keskiviikon jälkeen yhteensä noin 10 tuntia, matkaa takana GPS:n mukaan noin 140km, 10minuuttia aikamääreeseen, pisteeseen etäisyyttä noin 2,2km. Saavuimme pisteeseen kun kello löi 2310, juuri ajoissa. Tehtävä oli johtamistehtävä. Se suoritettiin erottamalla ryhmän jäsenet ja yhden tuli tuottaa peitepiirros paperille, joka oli täytetty erilaisilla kolmiolla, puolisuunnikkailla ja suunnikkailla. Selostukseni tehtävästä ei tee

Perinneosasto Kaartin omaistenpäivillä Perinneosasto ahkeroi jälleen omaistenpäivillä 12. - 13.7. Santahaminassa. Vanhalla rutiinilla pystytettiin tukikohta ja järjestettiin aseet asemiin. Alokkaita oli tällä kertaa vain kuusisataa johtuen siitä, että kasarmeja saneerataan ja näin ollen petipaikkoja ei ollut suuremmalle joukolle. Tämän takia omaisiakaan ei ollut kuin tuhatkunta. Koska vieraita oli näin vähän, oli perinneosastolla aikaa tutkiskella ja kokeilla tämän kerran erikoisuutta, marsalkka Mannerheimin yksityisessä käytössä ollutta autoa. Kuten kuvasta näkyy, oli autolla kokoa, kun koko perinneosasto mahtui kyytiin. Auto oli yksityisessä omistuksessa mutta marsalkan käytössä kuljettajineen. Sää suosi meitä taas kerran, lämmintä oli mutta pilvipoutaa. Kutsu Loppiaistulille Sissien perinteinen vuoden avaus Loppiaistulet Sissien laavulla Lopella 9.1. alkaen klo 19. Tule tapaamaan kavereita ja nauttimaan seremonimestari Jorman antimista. Ilmoittautuminen jorma.skippari@tvr.fi, niin saadaan murkinaa kaikille. Jormalta saa myös ajoohjeet tarvittaessa. Pieni kolehti paikan päällä kulujen kattamiseksi. KIITOS! Kiitän Sissiosastoa ja kavereita saamistani onnitteluista "matalan profiilin" merkkipäivänäni 8.8.14. sen nerokkaalle epäselvyydelle suosiota, sen ollessa vieläkin epäselvempi. Suoritimme huoltoryhmämme avustuksella nopean jalkahuollon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa leveät hymyt kasvoillamme, edelleen nauttien adrenaliinipiikistä veressämme. Siirtymällä tunnelma oli huipussaan, koko joukkue oli väsynyt, vastatoiminta oli loppunut ja vauhtimme kiristyi. Juttelimme väsyneitä ja hihittelimme itsellemme ja toisillemme. Yön alkaessa väistyä saavuimme toiseksi viimeiselle tehtävälle, joka oli vesistönylitys. Tehtävä oli tarkoitus suorittaa kuivana ja joen yli oli viritetty valmiiksi köysi, jonka varassa joki oli tarkoitus ylittää jotenkin. Hoksottimemme olivat menettäneet jo parhaan teränsä, joten saimme aikamääreen puitteissa vain yhden henkilön reppuineen yli. Rangaistukseksi tästä, loput joutuivat heilahtamaan yli perinteisemmin. Kylmän kangistamana jatkoimme taivalta viimeiselle tehtävälle. Tässä vaiheessa askel alkoi toden teolla painaa. Vauhtimme oli todella hidasta ja etenemistämme rytmittivät muutamat tauot jotka sisälsivät painokelvottomia ja suuria tunteita aiheuttaneita purkauksia. Virossa oli ollut ennen kilpailua hyvin kuiva kesä, suurin osa karttaan merkityistä ojista ja joista olivat olleet kuivia tai vähintäänkin pienellä pohkeen ojennuksella ylitettäviä. Luotimme siihen, että kartassa näkynyt meidän ja viimeisen tehtävän välissä ollut ohuenohut viiva olisi luonnossa kuiva, kuten ne lukemattomat aikaisemmin ylitetyt. Päästyämme ojan luo, tapasimme kaksi virolaista ryhmää, jotka etsivät kuumeisesti ylityspaikkaa. Kysyessämme heiltä, kuinka leveä oja on he hymyilivät leveästi ja käskivät katsomaan itse. Siltä kohtaa oja oli useita metrejä leveä ja syvyyttäkin oli empiirisen tutkimuksen mukaan ainakin kaulaan asti. Hetken kiroiltuamme ja kierreltyämme löysimme kohdan joka oli huomattavasti kapeampi ja uoman yli ojentui lähes vaakatasossa kasvava puu. Partiomme suurikokoisin taistelija meni ensin ja kokeili kestääkö puu ylityksen. Toisen askeleen kohdalla puun runko antoi periksi. Tästä lannistuneena astelimme partionjohtajan perässä suoraan jokeen. Matka painoi mielessä ja kehossa tässä vaiheessa niin runsaasti, että jokeen mennessämme päällä oli kaikki vaatteet ja kengät olivat jalassa. Onneksi matkaa viimeiselle tehtävälle oli sen verran vähän, että tästä ei ollut varsinaista haittaa. Tehtävä oli ennelta ilmoitetusti loppujuoksu. Juoksu oli osaltamme hyvin kulmikasta, nivelet eivät enään vain joustaneet vaikka taival taittuikin yllättävän nopeasti. Juoksimme Rakveren kaupungin keskustaan, jossa sijaitsee keskiaikainen linna. Kilpailun maali oli linnan pihassa, jossa suoritettiin varustarkastukset. Jotta pääsimme maaliin, oli meidän vielä kiivettävä jyrkkää mäkeä linnalle. Ensimmäisessä mäessä oli avuksemme viritetty köysi, jota hyväksikäyttäen oli mahdollista säästää jalkoja kiskomalla itsensä ylös käsin. Toisen mäen rinteeseen taasen oli viritetty verkko jonka ali mäki tuli kiivetä. Varustarkastuksen jälkeen saimme kyydin urheiluhallille, jossa aloitimme välittömät huoltotoimet. Suihkun raikkaana, ravittuna, jalat tiukasti teipattuna syvä tajuttomuus otti nopeasti vallan loppuseremoniaa odottavassa joukossa. Tilaisuus pidettiin komeasti linnan salissa ja se oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. Ei aikaakaan, kun olimme pakkautuneet tiukasti autoon ja matkalla kohti Tallinnan satamaa ja koti Suomea. Joukkueemme koostui tiedustelupartiosta johon kuuluivat Akin johdolla Andrei, Henri ja Sami, huolto-osastosta johon kuuluivat Antin johdolla Aarne ja Sampo sekä MPK:n tarkkailija Juhasta. Sijoituksemme oli lopulta 19.. Kilpailuun osallistui 26 joukkuetta. Päälimmäisenä mieleen kilpailusta jäi upeat auringon nousut ja laskut, jotka tulivat poikkeuksetta seurattua. Hyvänä toisena oli äärimmäisen aggressiinen vastatoiminta. Suosittelen, että kaikki jotka ovat vähääkään kiinnostuneita sotilastaitokilpailuista, ovat yhteydessä Sissi-Teamiin. Näin myös sinä saatat päästä mukaan, itseäsi kiinnostavaan kilpailuun. Liikkumaan Tarjoan pysyvän -20% alen reserviläisille liikuntapalveluista toiminimelläni. Liikunnan iloa jakaen Elisa Latvasto-Hyvärinen /EL liikuttaa asenteella www.elliikuttaa.weebly.com 046 6396738 Sissit Tahko-Jotoksella Pasi Favorin Reserviläisurheiluliiton syysjotos pidettiin Nilsiässä 19 21.9.2014. Vaativampaan sotilassarjaan osallistui 23 ja retkisarjaan 26 partiota. Sotilassarjalaiset lähtivät liikkeelle tavalliseen tapaan perjantai-iltana, retkisarjalaiset aloittivat vasta lauantaiaamuna. Sotilassarjan partiossamme olivat Harry Eklundh, Jyri Favorin, Pasi Favorin ja Tapio Jaakkola. Järjestäjien arvion mukaan sotilassarjassa kuljettava matka oli n. 40 km ja retkisarjassa n. 27 km. Maastoa oli vaihtelevaa eli jatkuvaa ylä- tai alamäkeä suurin korkeuseroin. Toisaalta kulkemista helpotti Tahkon alueen tiheä ulkoilureittiverkosto. Perjantaina ensimmäinen partio lähti liikkeelle pimeässä kello 20.00, oma lähtöaikamme oli 20.27. Sää oli mitä mainioin, poutaa ja harvinaisen lämmintä. Ensimmäinen rasti oli tietysti melkoisen mäen harjalla, saimme ratkoa siellä taktisia merkkejä. Jyrin ja Tapion ansiosta saatiin hyvät pisteet. Sitten laskeuduimme alas ampumaradalle, jossa jonotimme lähes tunnin ennen kuin pääsimme ampumaan. Ensin ammuttiin Glockin pistooleilla itse valaistuihin tauluihin ja sitten AR-15 kivääreillä liikkuviin tauluihin. AR-15 tähtäimet ovat todella oudot niihin tottumattomalle, silti ammunta meni meiltä kohtalaisesti. Siirryimme tiekävelyllä seuraavalle rastille, joka osoittautui yösuunnistuksen lähtöpaikaksi. Saimme kaksi suunnistuskarttaa joilla oli 15 rastia, joista piti hakea mahdollisimman monta 1,5 tunnissa. Jakaannuimme kahtia; Harry meni yksinään ja me muut kolme yhdessä. Saimme haettua kaikkiaan yhdeksän rastia, mikä oli hyvä suoritus, sillä jopa Harry oli sitä mieltä, että maasto oli haastava ja rastit vaikeita. Yösuunnistuksen kokoontumispaikka oli samalla yöpymisrasti, jossa olimme puoliltaöin. Yöpymispaikaksi osoitettiin möykkyinen hakkuuaukea, omaa majoitetta ei saanut käyttää, sen tilalle järjestäjät antoivat kaksi sadeviittaa. Valot ja tulet olivat kiellettyjä, piti toimia äänettömästi. Löysimme lopulta jonkinlaisen majoituskolon, viritimme sadeviitat laavuksi ja kävimme nukkumaan. Onneksi ei satanut. Lauantaiaamuna lähdimme liikkeelle kello 6.15 ja suuntasimme takaisin ampumaradalle, missä saimme taas jonotella. Ensin oli pistooliammunta Glockeilla, mikä meni kohtalaisesti. Sen jälkeen oli makuuammunta AR-15:sta. Ammuttajalla oli niin kiire, että hän käskytti ampumaan ennen kuin olimme ehtineet kunnolla valmistautua ja oudoilla aseilla ammunta meni täysin pieleen. Harmitti, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Nousimme mäelle jossa oli tehtävänä ottaa kiinni pari linkkimastojen sabotoijaa. Piti muistaa toimia vain tavallisen kansalaisen valtuuksilla. Sitten laskeuduimme alemmas kertasinkorastille, missä Jyri ja Pasi saivat esittää kuinka sinkopartio tuhoaa pressupanssarin. Olisi pitänyt eläytyä eli ryömiä enemmän. Jatkoimme laskeutumista ja marssimme Hotelli Tahkovuoren viereen järven rannalle. Siellä upeissa maisemissa suoritimme tulenjohtorastin arvioimalla kohteiden koordinaatteja, suuntia ja etäisyyksiä. Vesistönylitys kävi helposti, marssimme hienoa kävelysiltaa pitkin Tahkolahden ylitse laskettelurinteiden juurelle. Rannalla Jyri ja Tapio saivat elvyttää Annenukkea ja piti älytä käyttää siellä ollutta defibrillaattoria eli sydämenkäynnistäjää. Seuraavaksi siirryimme ulkoilureittejä pitkin pari kilometriä pohjoiseen, missä kodan luona oli perinnekalustorasti. Piti tunnistaa vanhojen aseiden osia ja koota Suomi-konepistooli, mikä onnistui meiltä keskimääräistä paremmin. Tämän jälkeen oli tunnistamisrasti, missä kahden partion jäsenen piti tunnistaa kalustoa ja viestittää tiedot kenttäpuhelimella kahdelle muulle, jotka kirjasivat havainnot ylös. Puhelinyhteys oli olemattoman heikko, arvasimme pattereiden puuttuvan tähystyspaikan puhelimesta. Kun puhuimme asiasta rastimiehelle, kävi ilmi, että kyseessä oli rastimiesten moka, muilla suorituspaikoilla oli paristot puhelimissa ja käytössä hyvin toimiva puhelinyhteys. Järjestäjät jättivät lopulta rastin kokonaan arvostelematta. Miinarastilla pääsimme jonotuksen jälkeen asentamaan pohjamiinan ja viuhkapanoksen. Aikaisempien jotoksien kokemuksella homma sujui hyvin, onneksi Jyri oli vielä selvittänyt etukäteen pohjamiinan asennuksen kaikki niksit. Lauantaille oli varattu neljä kylmää rastia joilla käynnistä sai lisäpisteitä. Haimme niistä yhden ja nousimme sitten jälleen polkua pitkin ylös tarkka-ampujarastille. Siellä Tapio ja Pasi saivat toimia tarkka-ampujaparina, tehtävänä etsiä ja arvioida etäisyyksiä maaleihin. Muut vastailivat teoriakysymyksiin. Matka jatkui käsikranaatinheittoon, joka oli jälleen kerran toteutettu niin vaikeasti, että monien muiden tavoin jäimme pisteittä. Tämän jälkeen oli muutaman kilometrin siirtyminen majoituspaikalle, matkalla nappasimme yhden kylmän rastin. Majoituspaikalla olimme jo kello 16.45, siellä oli vielä leikkimielinen tikanheitto- ja tikanvalmistusrasti. Iltatehtävänä piti keittää nuotiolla vettä ja tarjota valvojille lämmintä juotavaa. Viritimme Trangian kattilaan rautalangasta sangan ja teimme työtä käskettyä. Illalla oli vielä järjestäjien toimesta hieman ohjelmaa: lauluesityksiä, yhteislaulua, arvonta ja ennen kaikkea sotilaskotiauto. Sunnuntaina partiomme lähti liikkeelle kello 7.18. Pienen maantiekävelyn jälkeen tulimme pioneeritiedustelurastille. Tien viereen rajatulle alueelle oli sijoitettu useita miinoja, jotka piti aluetta kiertämällä tähystämällä havaita ja tunnistaa. Oli vaikeaa. Välittömästi rastin jälkeen alkoikin sitten pikataival. Maantietä pitkin mentiin noin 1200 metriä, ensin loivaa alamäkeä ja lopuksi tietysti jyrkkä nousu Tahkomäen huipulle rinneravintolan luokse. Intouduimme jopa hölkkäämään, Tapio osoittautui erittäin kovakuntoiseksi. Pikataipaleen loppupaikalla oli myös seuraava rasti, jonotuksen jälkeen pääsimme suorittamaan LV 217 radion käyttökuntoon laiton ja yhteyskokeilun, meille tuttua puuhaa. Tämän jälkeen pitikin siirtyä maaliin jotoksen lähtöpaikalle, minne oli linnuntietä matkaa kolme kilometriä. Haimme kuitenkin matkalla myös sunnuntain kaksi kylmää lisärastia. Maalissa oli vielä yksi tehtävärasti, kolmen partion jäsenen piti koota irrallisista osista kaksi rynnäkkökivääriä, Glockin pistooli ja 7.62 kk PKM. Muut kyllä onnistuivat, mutta PKM jäi kokoamatta. Kävimme vielä Hotelli Tahkovuorella saunomassa ja sitten kotimatkalle. Pari minuuttia lähdön jälkeen ensimmäinen sadekuuro iski autoon. Hyvän sään ansiosta jotos ei suurista korkeuseroista huolimatta ollut liian raskas. Rastitehtävät olivat hyviä, mutta jälleen kerran välillä jonotettiin aivan liikaa. Muutamat huonosti menneet rastit painoivat tulosta ja oma sijoituksemme jäi tällä kertaa vaatimattomaksi, olimme sotilassarjan kymmenes. Jotoksesta on julkaistu hieno video YouTubessa nimellä Tahko-Jotos 2014. Sissiterveisin Jukka Kalervo

Sissien Harmaat Pantterit ja Leopardi Christer Mikkonen Nitrojen isku panssarimuseoon Christer Mikkonen Eräänä perjantaisena jumppailtana tulivat puheeksi panssarivaunut ja niiden ajaminen. Wekkari pohti hetken ja sanoi voivansa mahdollisesti järjestää ekskursion Parolanummelle tutustumaan Leopard- panssarivaunuun. Asia jäi ja aika kului, kunnes idea otettiin uudelleen puheeksi maaliskuun puolivälissä ja silloin Wekkari otti puhelun Parolaan siltä istumalta. Hän sopi, että tulemme huhtikuun kolmantena päivänä Parolaan. Niin saapui kolmetoista nitroa Parolanummen lentokentän koilliskulmaan kello kymmeneksi, missä majuri Tero Mikkonen ja yliluutnantti Sami Räisänen olivat meitä odottamassa Leopard panssarivaunun kanssa. Tervehdysseremonian jälkeen majuri Mikkonen esitteli meille panssarivaunu Leopard 2:n, joka on keskeytetyn saksalais-amerikkalaisprojektin, MBT 70:n, tuote, mihin on siirretty moottori ja voimansiirto edellisestä taisteluvaunusta. Aseena on 120 mm sileäporattu Rheinmetallin tykki ja kaksi 7.62 mm konekivääriä, joista toinen on asennettu tornin katolle ilmatorjuntaa varten. Vaunussa on kaikkiaan 40 kpl 120mm ammusta. Miehistöön kuuluu 4 henkilöä (ajaja, ampuja, lataaja ja johtaja). Moottori: 47,6 l kaksoisturboahdettu monipolttoainemoottori MTU MB 873 esikammiodiesel 12 sylinteriä, 1000kW (1500 hv). 1977 Bundeswehr tilasi 1800 Leopard 2MBT vaunuja. Ensimmäiset sarjavalmistetut taisteluvaunut toimitettiin vuonna 1979 ja loput 1980 luvulla. Leopard 2:a käytetään Saksan ja Suomen lisäksi mm. Alankomaissa, Itävallassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Sveitsissä, Puolassa ja Espanjassa. Tämän oppitunnin jälkeen siirryimme tutkimaan vaunua tarkemmin ja sitten pääsimme asiaan eli vaunun kyytiin. Mukaan pääsi kolme miestä kerrallaan, yksi ampujan, yksi lataajan ja yksi johtajan paikalle. Ajajana toimi yliluutnantti Räisänen ja johtajana toimi majuri Mikkonen vaunun kannella. Reitti kulki länteen Ilveskallion suuntaan ja sieltä etelään lentokentän ympäri reunaa seuraten. Matka oli todella kuoppainen ja niin rapainen että perille päästyä oli silmälasien pesu ja takin puhdistus paikallaan. Seuraavaksi oli reissun huipennuksen aika, Leopard 2 panssarivaunun ajaminen. Ajan puutteen vuoksi ajamaan pääsi valitettavasti vain kolme sissiä. Ajo suoritettiin siten, että kuskia vaihdettiin kesken matkan, joka oli sama kuin kyytireitti. Kun kaikki kolmetoista harmaata pantteria olivat taas maan kamaralla, suuntasimme kohti Sotilaskotia, missä kertasimme meidän kokemuksemme kahvikupin äärellä. Kotimatkalla teimme vielä kiepin SA-myymälään, kun kerran oltiin niillä kulmilla. Tutustumassa Leopardiin Miehistö menossa asemiin Ajettuamme Leopard-panssarivaunulla heräsi kiinnostus panssareista, niiden historiasta, tavasta tukea jalkaväkeä ja omasta taistelutavasta. Retki panssarimuseoon suunniteltiin syksyksi ja niin teki nitropartio sateisena ja tuulisena lokakuun maanantaipäivänä iskun Parolaan. Kokoonnuimme klo 10:00 Parolannummella panssarimuseon pihalla, mistä me siirryimme majuri Tero Mikkosen johdolla ensin näyttelyrinteeseen, missä panssarit seisoivat ojennuksessa kahdella eri tasolla, ylempänä talvisodassa käytetyt ja alempana jatkosodassa käytetyt. Osa kalustosta on vielä toimintakuntoista ja esiintyy Panssariprikaatin paraateissa, useissa elokuvissa ja museon näytöksissä. Kierros alkoi kuitenkin pienemmästä näyttelyhallista, missä oli näytteillä vielä vanhempaa kalustoa ja vitriineissä erilaista esineistöä ja univormuja. Täällä saimme kuulla museon tehtävästä joka on kerätä, tallentaa ja entisöidä sekä tutkia suomalaisten panssari- ja panssaritorjuntahistoriaa. Tästä kertoessaan seisoi majuri Mikkonen Suomen sotaväelle vuonna 1919 Ranskasta hankitun Renault F.T. Modele -panssarivaunun, (suomeksi hyökkäysvaunun) vieressä. Sitten jatkoimme kierrosta näyttelyrinteeseen missä tutustuimme ensin panssarijunaan, jota käytettiin talvi- ja jatkosodassa strategisesti tärkeiden rautateiden risteyskohtien ilmatorjuntaan. Junan veturin molemmille puolilla oli kolmen vaunun yhdistelmät: miehistövaunu, tykkivaunu ja tyhjä vaunu, joka toimi miinanraivaajana. Seuraavaksi tutustumme talvisodan aikaiseen kalustoon, mm. panssariauto BA10:een, jota valmistettiin Neuvostoliitossa vuosina 1938-1941 Gaz-AAA kuorma-auton lyhennetylle alustalle, joka oli kopioitu Ford Timken kuorma-autosta. Tutustuimme myös Neuvostoliitossa vuosina 1931-1941 valmistettuun T-26 panssarivaunuun. Vaunu on vähän modifioituna lisenssillä valmistettu englantilainen Vickers 6-ton tank. Jatkosodan rivissä löytyi mm. Saksan apuna tullut Sturmgeschütz III Ausfürung G, suomeksi rynnäkkötykki, jota valmistettiin vuosina 1940-1945. Tämä vaunutyyppi taisteli sekä Afrikan aavikolla että Suomen metsissä, mistä johtuu että museossa on vieläkin aavikkoväritetty rynnäkkötykki. Rynnäkkötykki eroa taisteluvaunusta siinä että tykkitorni on kiinteä, joka johtaa siihen, että koko vaunu täytyy kääntää kohti maalia. Tutkittuamme näitä kaikki enemmän ja vähemmän tarkasti, jatkoimme matka kohti moottorihallia, missä oli esillä erilaisia panssarivaunujen moottoreita ja voimansiirtolaitteita. Seuraavaksi oli vuorossa näyttelyhalli, minne oli sijoitettu uutta, mutta nykymittapuun mukaan vanhentunutta kalustoa ja kuten kuvasta näkyy ahdasta oli. Hallissa oli edustettuna sekä vielä käytössä oleva että käytöstä poistettu kalusto. Seuraavaksi oli vuorossa Panssaritorjuntahalli, joka muistutti kunnon vanhaa tanssilavaa, mihin oli sijoitettu erilaisia ja eri aikakausilta olevia panssaritorjuntatykkejä. Erästä vitriinistä löytyi omaistenpäiviltä nitroille kovin tuttuja panssaritorjunta-aseita kuten panssarinyrkki, kasapanos, polttopullo ja koivuhalko. Panssaritorjunnan jälkeen maistuivat munkkikahvit museon kahvilassa ja sulattelimme nähtyä ja kuultua. Tällainen reissu tällä kertaa, mitähän seuraavaksi? T-26 Panssarijuna Kiinnostaako Harmaiden Panttereiden toiminta? Tule tutustumaan meihin Töölöntorinkadun dojolle perjantaisin klo 18:00. Sturm Onnellinen kuski Sissien Harmaat Pantterit ja Leopardi Näkymiä hallista Maj. Mikkonen ja Renault FT Modéle 1917

SISSIKALENTERI MAASTO/ JOHTAMINEN AMMUNTA SALI MUU TIEDOTUS Joulukuu Vakiovuorot ma, ke, pe 1800-1930 Tammikuu Vakiovuorot Parill viikoilla ma 1900-2130 Vakiovuorot ma, ke, pe 1800-1930 Helmikuu Vakiovuorot Parill viikoilla ma sekä pe 1900-2130 Vakiovuorot ma, ke, pe 1800-1930 Maastotoiminnan toimintakalenteri vuodelle 2015: Tammikuu Tammikuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Maaliskuu Huhtikuu Huhtikuu Huhtikuu Kesäkuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Elokuu Syyskuu Syyskuu Joulukuu Loppiaistulet Wiisaiden laavulla Omaistenpäivät Santahaminassa Utria Dessant kilpailu Virossa Tiedustelukouluttajakurssi 1 Kaukopartiohiihto RESUL-talvijotos ESIK-J 2015 Järes-sotilastaitokilpailu Tiedustelu jatkokurssi Kesäyön marssi Lombardia-kilpailu Italiassa Omaistenpäivät Santahaminassa Admiral Pitka Recon Challenge kilpailu Virossa Tiedustelukouluttajakurssi 2 RESUL-syysjotos Pahkis 2015 Tiedustelukurssi Ampumatoimikunnan toimintakalenteri vuodelle 2015: Tammikuu Tammi-helmikuu Huhtikuu Loppukevät Touko-kesäkuu Huhti-lokakuu Elokuu Elo-syyskuu Syyskuu Vintergatan-ampumakilpailu Ruotsissa: Sissien jäseniä piirin joukkueeseen (jos saamme kutsun) Aloittelijoille suunnatut harjoitukset Jüriöön ampumakilpailu Virossa Yhdistyksen SRA-harjoituskilpailu jäsenille Lopella BSSC Baltic Sea Shooting Competition Yksilöosallistumisia Vares Cupiin ja piirin SRA:n SMkarsintakilpailuihin SRA:n SM-kilpailut Yhdistyksen SRA-kilpailu jäsenille Lopella Pahkis-tapahtuman tuki