Vapaaehtoisen paluuohjelman Paluuseminaarin raportti Assisted Voluntary Return Return Seminar Report

Vapaaehtoisen paluuohjelman Paluuseminaarin raportti Assisted Voluntary Return Return Seminar Report EU Return Fund Euroopan Paluurahasto

2011 International Organization for Migration Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa -hankkeen raportti on tuotettu Euroopan Paluurahaston ja Maahanmuuttoviraston rahoituksen avulla. Tekijä on yksin vastuussa sisällöstä eivätkä esitetyt näkemykset välttämättä edusta Euroopan Komission kantaa. This report is produced by the office of the International Organization for Migration in Finland under the project Developing Assisted Voluntary Return in Finland, and funded by the European Return Fund and the Finnish Immigration Service. The publisher is alone responsible for the contents. The information does not necessarily represent the view of the European Commission (EC). Kannen kuva / Picture on the Cover: IOM 2004 Photo: Rocio Sanz International Organization for Migration. Iso-Britannian Vapaaehtoisen paluuohjelman edunsaajat saapuvat Bogotaan, Kolumbiaan. Beneficiaries of the Voluntary Assisted Return and Reintegration Programme from the UK arrives in Bogota, Colombia.

Sisällysluettelo Suomi 1 1. Johdanto 4 2. Seminaariohjelma 5 3. Yhteenvetoraportti 6 4. Esitykset 7 4.1. Avauspuheenvuorot 8 Hans-Petter Bøe, Aluejohtaja, IOM Helsinki Jaana Vuorio, Johtaja, Maahanmuuttovirasto 4.2 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen tulokset ja saavutukset 2010 9 Jacob Jørgensen, Hankekoordinaattori, IOM Helsinki 4.3 Yleiskuvaus paluuprosesseista 10 Juan Daniel Reyes, Koordinaattori, IOM Helsinki 4.4 Tiedotus Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen aikana 11 Pirkko Väänänen, Tiedottaja, IOM Helsinki 4.5 Suomen afganistanilaisdiasporan kartoitus 12 Aisha Marouf 4.6 Suomen paluuprioriteetit 13 Salla Konsti, Ylitarkastaja, Sisäasianministeriö, Maahanmuutto-osasto 4.7 Vapaaehtoinen paluu alkuperämaan näkökulmasta 14 Nicola Graviano, Ohjelmapäällikkö, IOM Iraq 4.8 Vapaaehtoinen paluu Suomessa vuonna 2011 ja eteenpäin 16 Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 5. Yhteenveto ja suositukset 17 Liitteet 32 I Seminaaripalaute II Seminaariin osallistuneet organisaatiot

English 2 Table of contents 1. Introduction 19 2. Seminar agenda 20 3. Summary report from the seminar 21 4. Presentations 22 4.1. Opening words 23 Mr. Hans-Petter Bøe, Regional Representative, IOM Helsinki Ms. Jaana Vuorio, Director, Finnish Immigration Service 4.2 The project Developing Assisted Voluntary Return in Finland 24 results and achievements in 2010 Mr. Jacob Jørgensen, Programme Officer, IOM Helsinki 4.3 An overview of the Return Process 25 Mr. Juan Daniel Reyes, Coordinator, IOM Helsinki 4.4 Information and outreach under the project 26 Developing Assisted Voluntary Return in Finland Ms. Pirkko Väänänen, Communications Manager, IOM Helsinki 4.5 Mapping the Afghan diaspora in Finland 27 Ms. Aisha Marouf 4.6 Return priorities of Finland - Iraq and Afghanistan 28 Ms. Salla Konsti, Senior Adviser, Ministry of the Interior of Finland, Migration Department 4.7 Assisted Voluntary Return programmes from the country of origin perspective 29 Mr. Nicola Graviano, Programme Manager, IOM Iraq 4.8 IOM Assisted Voluntary Return in Finland in 2011 and further 30 Mr. Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 5. Conclusion 32 Annexes I Seminar Feedback II Organizations represented in the seminar

Suomeksi In Finnish Suomi 3

Suomi 4 1. Johdanto Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n Helsingin aluetoimiston hanke Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa käynnistyi vuoden 2010 alussa. Hankkeen tavoitteena on kehittää ja vakiinnuttaa pysyvä vapaaehtoisen paluun järjestelmä Suomeen, jonka puitteissa voidaan tarjota Suomessa oleskeleville siirtolaisille tukea vapaaehtoiseen paluuseen myös hankekauden loputtua. Kolmivuotisen hankkeen rahoittajina toimii Maahanmuuttovirasto sekä Euroopan paluurahasto. Hankkeen aikana IOM toteuttaa useita eri hanketoimintoja, jotka tähtäävät viitekehyksen kehittämiseen vapaaehtoiselle paluulle. Viitekehyksen perustana on sekä IOM:n kansainvälinen kokemus että kansallisella tasolla määritetyt parhaat käytännöt. Viitekehyksen on tarkoitus tukea ja vahvistaa eri paluutoimijoiden välistä yhteistyötä, joka on vapaaehtoisen paluun kannalta erityisen tärkeässä asemassa. Hankkeen aikana IOM auttaa tukikelpoisia hakijoita palaamaan vapaaehtoisesti kotimaihinsa tekemällä matkajärjestelyt ja myöntämällä tukea uudelleenintegraatiota varten. Paluutoimijoiden kuten Suomen viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, Euroopan paluurahaston rahoittamien hankkeiden sekä muiden palaajien kanssa työskentelevien tahojen välinen koordinointi on välttämätöntä, jotta vapaaehtoista paluuta voidaan tarjota mahdollisuutena sitä toivoville. Vapaaehtoista paluuta koskevan tietoisuuden kasvattaminen voidaan katsoa olevan onnistuneen koordinoinnin lähtökohta. Seminaarit ovat yksi hanketoiminnoista, jotka ovat tärkeitä tiedon leviämisen kannalta. Samalla ne toimivat myös eri paluutoimijoiden kohtaamispaikkoina. Hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana järjestettiin kaksi seminaaria Maahanmuuttoviraston tiloissa Helsingin Kalasatamassa. Ensimmäinen, kaksipäiväinen seminaari järjestettiin 19.-20. toukokuuta 2010. Seminaarin kohderyhmänä olivat sosiaalityöntekijät sekä muut paluutoimijat. Seminaari oli käytännönläheinen ja siinä keskityttiin palaajien neuvontaan liittyviin aiheisiin. Hankkeen toinen seminaari, jota myös tämä raportti käsittelee, järjestettiin 2. helmikuuta 2011. Paluuseminaari oli suunnattu erityisesti suurlähetystöjen edustajille sekä vastaanottokeskuksien johtajille, mutta myös IOM:n muille hankekumppaneille ja vapaaehtoisesta paluusta kiinnostuneille toimijoille. Tällä kertaa hanketta sekä vapaaehtoista paluuta käsiteltiin kansainvälisessä kontekstissa. Koska aihepiirin oletettiin olevan uusi osalle osallistujista, seminaarin tarkoituksena oli myös kertoa hankkeesta antamalla perustietoa sen tavoitteista, toiminnoista ja viitekehyksistä, joiden puitteissa toiminta tapahtuu. Oheinen raportti on tiivistelmä Paluuseminaarissa pidetyistä puheenvuoroista ja esityksistä. Esitykset ovat raportissa liitteinä. Myös seminaarista annettu palaute sekä osallistujien edustamat tahot ja järjestöt ovat listattuina raportin loppussa. IOM haluaa kiittää kaikkia osallistujia osallistumisesta, sekä Euroopan paluurahastoa ja Maahanmuuttovirastoa jotka tukivat hanketta ja mahdollistivat näin seminaarin.

Suomi 5 2. Seminaariohjelma Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen tulokset ja tulevaisuuden näkymät Keskiviikko 2. helmikuuta 2011, 09.15-10.00 Saapuminen ja rekisteröityminen, aamukahvi 10.00-10.30 Avauspuheenvuoro: IOM Helsinki, Maahanmuuttovirasto 10.30-11.00 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen tulokset ja tulevaisuuden näkymät Jacob Jørgensen, Hankekoordinaattori IOM Helsinki 11.00-11.30 Yleiskatsaus paluuprosessiin Juan Daniel Reyes, Koordinaattori IOM Helsinki 11.30-12.15 Tiedotus Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen aikana Pirkko Väänänen, Tiedottaja IOM Helsinki 12.15-12.30 Kysymyksiä ja vastauksia 12.30-13.30 Lounas 2.2.2011 kello 9.15-17.30 Paikka: Maahanmuutovirasto, Panimokatu 2A, Helsinki 13.30-14.00 Suomen afganistanilaisdiasporan kartoittaminen Aisha Marouf 14.00-14.30 Suomen paluuprioriteetit Afganistan ja Irak Salla Konsti, Ylitarkastaja, Sisäasianministeriö, Maahanmuutto-osasto 14.30-15.00 Kahvitauko 15.30-16.15 Vapaaehtoiset paluuohjelmat paluumaiden näkökulmasta, Ohjelmapäällikkö Nicola Graviano, IOM Iraq 16.15-16.45 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa 2011 ja tulevaisuudessa. Jacob Jørgensen, Hankekoordinaattori IOM Helsinki 16.45-17.00 Kysymyksiä ja vastauksia 17.00-17.30 Loppusanat Puh: +358 (0)9 684 11 50 Fax: +358 (0)9 684 11 510 mrfhelsinkiavr@iom.int assistedvoluntaryreturn.fi vapaaehtoinenpaluu.fi Huomioikaa ystävällisesti, että seminaari ja esitykset järjestetään englannin kielellä. Lisätietoja seminaariin ja ilmoittautumisiin liittyen voi kysellä alla olevilta henkilöiltä : IOM Helsinki : Essi Syrjäkari Sähköposti: esyrjarkari@iom.int Pirkko Väänänen Sähköposti: pvaananen@iom.int Jacob Jørgensen Sähköposti: jjorgensen@iom.int Juan Daniel Reyes Sähköposti: jdreyes@iom.int EU Return Fund Euroopan Paluurahasto

Suomi 6 3. Yhteenvetoraportti Paikka: Maahanmuuttoviraston päärakennus, Helsingin Kalasatama. Aika: 2. helmikuuta 2011 Aihe: Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen tulokset ja tulevaisuuden näkymät Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n Helsingin aluetoimisto ja Maahanmuuttovirasto järjestivät 2. helmikuuta 2011 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen toisen seminaarin. Seminaari keskittyi käsittelemään Suomesta järjestettävää vapaaehtoista paluuta kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna. Seminaariin osallistui 51 suurlähetystöjen edustajaa Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, vastaanottokeskusten edustajia, järjestöjä sekä Suomen viranomaisten edustajia eri puolilta Suomea. Kuusi henkilöä edusti IOM Helsinkiä. Seminaarin avasivat Maahanmuuttoviraston oikeus- ja maatietopalvelun johtaja Jaana Vuorio sekä IOM Helsingin aluevastaava Hans-Petter Bøe. Suomen poliittista näkökulmaa esittelemään oli pyydetty ylitarkastaja Salla Konstia Sisäasiainministeriön Maahanmuutto-osastolta. Nicola Graviano IOM:n Irakin toimistosta esitteli vapaaehtoista paluuta paluumaan näkökulmasta. Koska aihepiirin oletettiin olevan uusi osalle seminaariosallistujista, seminaarin tarkoituksena oli myös kertoa hankkesta antamalla perustietoa sen tavoitteista, toiminnoista ja viitekehyksistä, joiden puitteissa toiminta tapahtuu. Näistä esityksistä vastasivat hankkeen oma henkilöstö, sekä aiemmin hankkeessa kohderyhmäkartoittajana työskennellyt Aisha Marouf. Mahdollisuutta verkostoitua sekä tilaisuutta esittää suoria kysymyksiä pidettiin tärkeänä osana seminaaria.

Suomi 7 4. Esitykset 4.1. Avauspuheenvuorot Hans-Petter Bøe, IOM Helsinki Jaana Vuorio, Maahanmuuttovirasto IOM Helsingin aluetoimiston edustaja Hans-Petter Bøe avasi seminaarin kiittämällä Maahanmuuttovirastoa mahdollisuudesta seminaarin pitämiselle sekä toivottaen paikallaolijat tervetulleiksi tilaisuuteen. Bøe jatkoi kertomalla vapaaehtoisen paluun olevan vaihtoehto, jonka avulla henkilö pystyy palamaan inhimillisellä tavalla kotimaahansa. Tämän lisäksi vapaaehtoinen paluu palvelee sekä lähtö- että paluumaita ja yhteisöjä joihin palaaja saapuu. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1979 IOM aloitti vapaaehtoisten paluiden järjestämisen, jolloin ensimmäinen paluu järjestettiin Saksasta. Tuolloin palaajille ostettiin matkalippu ja annettiin hieman taskurahaa matkaa varten, kun taas uudelleenintegraatioon ei avustusta myönnetty. Näistä ajoista toiminta on kuitenkin kehittynyt huomattavasti, minkä vuoksi AVR on nykyään useimmiten AVRR, Assisted Voluntary Return and Reintegration. Tällä hetkellä Saksa tukee mm. Irakiin palaavien koulutusta paluun jälkeisenä aikana. Bøen mielestä vapaaehtoisten paluiden käytäntöjä tulisi yhtenäistää niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa. Vaikka Suomessa toiminta on suhteellisen uutta, on palaajia kuitenkin ollut aiemmin arvioitua enemmän, mikä osoittaa tarpeen vapaaehtoisten paluiden järjestämiselle myös Suomessa. Oikeus- ja maatietoyksikön johtaja Jaana Vuorio toivotti osallistujat tervetulleiksi myös Maahanmuuttoviraston puolesta. Hän toi puheenvuorossaan esille IOM:n roolin tärkeänä yhteistyökumppanina kansallisen AVR-ohjelman kehittämisessä, koska AVR on yksi siirtolaisuuden hallinnoimiseen käytettävistä työkaluista. Vuorio ilmaisi kiitollisuutensa myös Euroopan paluurahastolle, joka on toinen hankkeen rahoittajista. Vuorio jatkoi kertomalla ensikokemuksistaan IOM:n toiminnasta 1990-luvulla, jolloin hän tutustui Hollannissa järjestettyyn vapaaehtoisen paluun projektiin. Tuolloin Suomen lainsäädännössä paluita ja palautusta koskevat säädökset olivat vielä epäselviä, ja IOM:n AVR-toiminta oli tehnyt jo silloin häneen vaikutuksen. Nyt on vihdoinkin tullut mahdollisuus kehitää vapaaehtoisen paluun järjestelmä myös Suomeen. Suomeen suuntautunut maahanmuutto näyttäisi kokevan muutoksia. Vuonna 2009 Suomeen saapui 6000 turvapaikanhakijaa, joka on suurin määrä turvapaikanhakijoita tähän asti. Kansainvälisesti verrattaen luvut ovat kuitenkin pieniä. Vuonna 2010 turvapaikanhakijoiden määrä jälleen pieneni, ja turvapaikkaa haki 4000 henkilöä. Hakijamäärien suuri vaihtelu vaikuttaa myös Maahanmuuttoviraston toimintoihin. Myös uusi ulkomaalaislaki tullaan saattamaan voimaan kevään aikana. Lakiuudistuksen mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille turvapaikanhakijoille myönnetään 7-30 päivän aikaraja maastapoistumiselle. Mikäli henkilö ei poistu maasta vapaaehtoisesti, voidaan hänelle asetetta maahantulokielto. Vapaaehtoisten paluiden järjestäminen saattaa kuitenkin viedä kauemmin kuin mitä lakiuudistuksen aikarajassa ilmoitetaan. Lakiin kirjataan, että maastapoistumisaikaa voidaan pidentää erillisellä sopimuksella. Puheenvuoronsa päätteksi Jaana Vuorio toivotti osallistujille tulosrikasta seminaaria.

Suomi 8 4.2 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen tulokset ja saavutukset 2010 Jacob Jørgensen, IOM Helsinki Jacob Jørgensen aloitti puheenvuoronsa kertomalla taustatietoja hankkeesta. Hankkeen tarkoituksena on luoda Suomeen pysyvä vapaaehtoisen paluun ohjelma. Hanke, jonka rahoittajina toimivat Maahanmuuttovirasto sekä Euroopan paluurahasto, käynnistyi tammikuussa 2010. Maahanmuuttovirasto on pääasiallinen yhteistökumppani hanketta toteutettaessa. Hanke on jaksotettu kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäisen vaiheen kesto on 14 kuukautta, tammikuusta 2010 helmikuun 2011 lopuun. Hankkeen toinen vaihe alkaa maaliskuun alusta ja kestää vuoden 2011 loppuun saakka. Hankkeen kolmas ja viimeinen jakso alkaa 1.1.2012 ja päättyy 31.12.2012. Pysyvän vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomeen pohjautuu IOM:n maailmanlaajuiseen verkostoon ja kokemuksiin parhaiden käytäntöjen luomisesta. Hankkeen osatavoitteina on kasvattaa tietoisuutta vapaaehtoisesta paluusta, vahvistaa yhteistyötä ja koordinointia eri paluutoimijoiden välillä, järjestää vapaaehtoisia paluita sekä tukea uudelleenintegraatiota tukikelpoisille palaajille myönnettävällä uudelleenintegratiotuella. Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen on tärkeää monista eri syistä. Vapaaehtoinen paluu ei aiemmin ole saanut laajemmalti poliittisen tason huomiota Suomessa. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin nyt saanut operaationaalisen vastuun mm. vastaanottokeskuksista, johon liittyy luonnollisesti myös paluu-asiat. Myös paluudirektiivi asettaa vaatimuksia Euroopan jäsenmaille vapaaehtoisen paluun järjestämisestä ensisijaisena paluumuotona. Euroopan paluurahasto on perustettu paluutoimintojen kehittämistä varten. IOM:n tämänhetkisiin hanketoimintoihin kuuluvat tiedotusmateriaalien valmistaminen, joiden kohderyhminä ovat palaajat, paluutoimijat, yleinen yleisö ja media. Paluiden järjestämisen lisäksi hankkeen kannalta tärkeitä toimia ovat sosiaalityöntekijöille ja muille yhteistyökumppaneille suunnatut tiedotuskokoukset, kaksi seminaaria, palaajien kohderyhmäkartoitukset sekä paluurahaston muiden hankkeiden tukeminen. Hankkeen saavutuksiksi voidaan katsoa tietoisuuden leviäminen palaajien keskuudessa sekä kasvanut kiinnostus hanketta kohtaan. Suuri vastaanotettujen hakemusten ja toteutuneiden paluiden lukumäärä edellisvuosiin verrattuna on osoitus siitä, että tieto hankkeesta on levinnyt laajalti. Myös uusille alueille, kuten Afrikkaan suuntautuvat paluut osoittavat, että tietoisuus hankkesta on levinnyt palaajien keskuudessa.

Suomi 9 Tammikuun loppuun mennessä hankkeen avustamana oli palannut 264 henkilöä, ja hakemuksia oli vastaanotettu yhteensä 424. Vaikka paluiden määrä ei ole suuri verrattuna muihin maihin, voidaan sen kuitenkin katsoa olevan huomattava koska toiminnot ovat uudenkaltaisia Suomessa. Toisena saavutuksena voidaan pitää toimintojen virtaviivaistamista. Vapaaehtoiseen paluuseen liittyvää vastuunjakoa sekä hakemus- ja tukikelpoisuusmenettelyjä on selkiytetty, ja tietojen vaihto eri paluutoimijoiden välillä tapahtuu kitkatta. Paluutoimijat, jotka tuntevat vapaaehtoisen paluun toimilinjat ja pitävät toimintoja hyödyllisinä, esittelevät myös tätä vaihtoehtoa helpommin asiakkailleen. Suomen viranomaiset ovat vahvasti sitoutuneet kehittämään maan paluujärjestelmää sekä tarjoamaan vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta paluuta harkitseville, mikä on tullut esille koko hankeen toteutuksen ajan. Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa myönnetty yleisesti uudelleenintegraatiotukea vapaaehtoisille palaajille. Myös haavoittuviin ryhmiin kuuluvien tukea tullaan kehittämään tulevan hankejakson puitteissa. Kaikista saavutuksista huolimatta hankkeen aikana eteen on tullut myös joitakin yllätyksiä ja haasteita. Hakemusten määrän vaihtelut eri paluualueittain, muutokset Suomen paluupolitiikassa ja tilanteiden kehitys tietyissä paluumaissa ovat esimerkkejä hankkeen aikana esille tulleista haasteista. Irak ja Venäjän Federaatio ovat olleet suurin ja kolmanneksi suurimmat paluualueet, ja hakemuksia näihin maihin suuntautuville paluille on saapunut tasaisesti koko vuoden aikana. Hakemuksia Serbiaan, joka edustaa toiseksi suurinta paluualuetta, on sen sijaan saapunut ainoastaan toukosyyskuussa sekä joulukuussa. Paluut Afganistaniin ovat olleet jatkuvasti pienessä kasvussa vuoden 2010 alusta lähtien, mutta paluut Nigeriaan ovat alkaneet ja kasvaneet vasta vuoden 2010 viimeisen kuuden kuukauden aikana. Tämänlaiset vaihtelut ovat haaste hanketoteuttajille, koska ne vaativat joustavuuta ja kykyä mukautua nopeasti eri tilanteisiin. Hankkeen mahdollisina pitkäkestoisina vaikutuksina voidaan pitää esimerkiksi nopeampia käsittelyaikoja ja paluiden nopeampaa järjestelyä, peruutettujen hakemusten määrän sekä kustannusten pienenemistä lyhyempien oleskeluaikojen ansiosta, ym.. Pitkäkestoisia vaikutuksia voidaan kuitenkin mitata vasta vuosien toteutuksen ja kokemusten jälkeen.

Suomi 10 4.3 Yleiskuvaus paluuprosesseista Juan Daniel Reyes, IOM Helsinki Juan Daniel Reyes kiitti esityksensä aluksi lähetystöjen edustajia ja muita seminaariin osallistuneita. Puheenvuorossaan Reyes esitteli vapaaehtoisen paluun prosessia vaiheittain. Paluun ensimmäinen vaihe on paluupäätöksen tekeminen, jota varten palaaja tarvitsee neuvontaa. Vapaaehtoinen hakija on mahdollisesti saanut hakemukseensa kielteisen päätöksen, hän on voinut itse keskeyttää oleskeluluvan hakuprosessin, tai jo saanut oleskeluluvan Suomesta. Sosiaalityöntekijät, lakimiehet ja Suomen viranomaiset vastaavat neuvonnasta kun kyseessä ovat oleskelulupahakemuksiin tai muihin laillisiin prosesseihin liittyvät tiedustelut. IOM puolestaan voi antaa neuvontaa vapaaehtoisen paluun prosessista ja uudelleenintegraatioprosessista. Neuvonnan jälkeen täytetään AVR-hakulomakkeet. Hakemuksen saavuttua IOM rekisteröi sen tietokantaan ja tekee palaajalle oman kansion. Palaajan terveydellinen tila vahvistetaan yhteistyössä vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa, myös palaajan tukikelpoisuus vahvistetaan. Vapaaehtoisen palaajan tukikelpoisuus voidaan tietyissä tapauksissa tarkistaan suoraan Maahanmuuttovirastolta. Jos palaajalla on voimassa oleva passi, voidaan matkajärjestelyt aloittaa heti. Mikäli matkustusasiakirjoja tulee hakea erikseen, tarkistetaan ensin voiko henkilö matkustaa EU Laissezpasser asiakirjalla. Kyseisen asiakirjan voi myöntää poliisi, ja sen myöntämiseen kuluu yleensä 2-3 arkipäivää. Mikäli henkilön täytyy hakea matkustusasiakirjaa muuta kautta, saattaa tämä kestää yhdestä viikosta aina useisiin kuukausiin. IOM Helsinki on tähän mennessä hakenut 70 matkustusasiakirjaa eri suurlähetystöiltä. Eniten hakemuksia ovat saaneet Nigerian, Sri Lankan, Bosnian ja Hertsegovinan sekä Venäjän Federaation edustustot. Ennen matkaa tulee tehdä eri järjestelyjä, kuten lentovaraukset, vahvistaa välilasku- ja paluumaan lentokentälle saapuville IOM:n työntekijöille saapumisajat sekä tiedottaa palaajaa tai vastaanottokeskusta paluun aikatauluista. Matkan aikana palaajaa avustetaan ensiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä mm. lähtöselvityksen tekemisessä. Lentokenttäavustaja on palaajan tukena aina siihen saakka kunnes lento lähtee. IOM:n henkilökunta on palaajan tukena myös kauttakulkumaiden sekä paluumaiden lentokentillä. Paluumaassa voidaan järjestää tarvittaessa majoitus, mikäli lentoyhteydet haluttuun määränpäähän eivät lähde saman päivän aikana. Paluumaassa palaaja saa uudelleenintegraatiotuen, joka maksetaan tällä hetkellä käteisenä. IOM kuitenkin tutkii jatkuvasti myös muita mahdollisuuksia maksaa tukea, esimerkiksi hyödykkeinä tai kuntouttamishankkeina. Tähänastisten kokemusten perusteella on tärkeää, että kommunikaatio vastaanottokeskusten välillä on tehokasta, ja että heillä on yksityiskohtaista tietoa siitä kuinka paluuprosessi käytännössä tapahtuu. Koordinointi sosiaalityöntekijöiden kanssa on myös tärkeää arvioitaessa palaajan terveydentilaa ennen lähtöä. Myös lakimiehille tapahtuvaan viestintään on kiinnitettävä huomiota silloin, kun henkilö on tekemässä päätöstä palata kotimaahansa. Yhteistyön vahvistaminen poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa antaa mahdollisuuden tiedottaa vapaaehtoisesta paluusta asiakkaille. Lähetystöille suunnattu tiedotus antaa mahdollisuuden hankkeesta tiedottamiseen sekä voi toimia apuna matkustusasiakirjojen myöntämissä aiemman yhteistyön pohjalta.

Suomi 11 4.4 Tiedotus Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen aikana Pirkko Väänänen, IOM Helsinki Pirkko Väänäsen puheenvuoro keskittyi tiedotustoimien esittelyyn. Hankkeen tiedotus pohjautuu strategiaan, jolla on kaksi päätavoitetta. Ensimmäiseksi, viestinnän tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta asianomaisten tahojen sekä henkilöiden keskuudessa, jotka harkitsevat paluuta takaisin kotimaihinsa. Toisena tavoitteena on kerätä tietoa ja ehdotuksia, jotta hanketta pystytään kehittämään eteenpäin. Viestintäsuunnitelman toteutus perustuu edellisvuosien kokemuksiin ja tuloksiin. Hankkeen viestintäsuunnitelmaan on määritelty kolme pääasiallista kohderyhmää. Ensimmäisenä ovat Suomen paluutoimijat. Paluutoimijoille tiedottaminen on tärkeää, jotta he puolestaan pystyvät neuvomaan asiakkaita vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta. Toisena kohderyhmänä ovat vapaaehtoiset palaajat. Tarkoituksena on kasvattaa tietoisuutta heidän joukossa siten, että mahdollisimman moni pystyy saamaan tietoa vapaaehtoisesta paluusta vaihtoehtona. Kolmantena kohderyhmänä ovat päättäjät ja maahanmuuttoviranomaiset, joille tiedottaminen on tärkeää yhteistyön ja paluutoimintojen koordinoinnin sekä sisäisen tiedonlevittämisen kannalta. Hanke pyrkii myös lisäämään näkyvyyttä yleisellä tasolla. Puheenvuoron aikana julkaistiin hankkeen uusi graafinen profiili, joka auttaa henkilöitä tunnistamaan kyseisen hankkeen sekä erottamaan sen muista hankkeista. Myös uusia tiedotusmateriaaleja julkaistiin. Paluutoimijoille suunniteltiin päivitettävä kansio, joka sisältää hankkeen tausta- ja käytännöntietoa paluiden järjestämisestä sekä hankemateriaaleja, kuten palaajille suunnatun esitteen sekä AVR-hakulomakkeet. Lisäksi neuvontaseminaarin raportti, Afganistanin kohderyhmäkartoitus sekä hankeen uusi web-sivusto julkaistiin puheenvuoron aikana. Hanke on tähän mennessä järjestänyt erinäisiä tapahtumia, kuten tiedotuskokouksia paluutoimijoille sekä toukokuussa järjestetyn neuvontaseminaarin. Hanketta on esitelty myös muiden paluurahaston rahoittamien hankkeiden seminaareissa. Toimintoihin on tämän lisäksi sisältänyt määräaikaisen websivuston julkaiseminen sekä palaajille suunnattu lehtinen. Tiedotuskokouksia oli seminaaripäivään mennessä järjestetty 13, joihin osallistui yhteensä 112 henkilöä. Tiedotuskokousten tarkoituksena on vahvistaa eri paluutoimijoiden välistä yhteistyötä. Kokouksissa kerättiin myös mielipiteitä sekä kommentteja sosiaalialan työntekijöiltä muun muassa kyselyn avulla. Kyselyyn vastanneista 89 prosentille vapaaehtoisen paluun käsite oli vähintään jokseenkin tuttu entuudestaan. He olivat saaneet tiedon pääasiallisesti työyhteisönsä välityksellä, tiedotusmateriaalien tai suoran yhteydenoton kautta. Kysely osoitti myöskin, että painetut tiedotusmateriaalit, hankesivusto sekä tiedotuskokoukset olivat toivottuja lähteitä tiedon saantiin tulevaisuudessa. Palaajille suunnatussa viestinnässä ehdotettiin, että palaajan omalla kielellä painetut materiaalit olisivat suositeltavia. Moni vastanneista ehdotti audio-visuaalista materiaalia, jolloin luku- ja kirjoitustaidottomille pystyttäisiin tarjoamaan vapaaehtoista paluuta koskevaa tietoa. Vastauksissa ehdotettiin vielä kasvotusten annettavaa neuvontaa palaajien omalla äidinkielellä. Saavutettujen tulosten perusteella tieto näyttää levinneen hyvin palaajien keskuudessa. Hakemuksia on saapunut hankkeen aikana Suomessa 29 eri paikkakunnalta, projektin kotisivuilla on vieraillut 2000 eri kävijää, ja hanketyöryhmä on vastaanottanut useita tiedusteluja puhelimitse sekä paluuta harkitsevien henkilökohtaisten vierailujen yhteydessä. Hanke on huomioitu myös erinäisissä medioissa ja se on ollut esillä yhteistyökumppaneiden internetsivuilla. Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa on ollut artikkeli liittyen hankkeeseen. Myös Warsan radiossa ja Ylen ajantasaohjelmassa on ollut juttuja hankkeesta.

Suomi 12 4.5 Suomen afganistanilaisdiasporan kartoitus Aisha Marouf Aisha Marouf kertoi esityksessään hankkeen kohderyhmäkartoituksesta, jossa hän oli kartoittanut Suomen afganistanilaisten median- ja paikallispalveluiden käyttöä sekä paikantanut suurimmat paikkakunnat, jossa Suomen afganistanilaiset asuvat. Tarkoituksena oli samalla parantaa Suomen afganiyhteisölle suunnattua viestintää. Kartoitus oli ensimmäinen kolmesta kartoituksesta. Toisen kartoituksen kohderyhmäksi on valittu Suomen irakilaiset ja kolmannen Suomessa asuvat somalit. Kartoituksella oli kaksi tavoitetta. Toisaalta tarkoituksena oli kerätä tietoa diasporan median käyttöä koskevista tottumuksista ja mieltymyksistä, toisaalta tarkoituksena oli jakaa heille tietoa IOM:n toiminnasta ja hankkeesta. Tietoa kerättiin kyselykaavakkeiden, henkilökohtaisten haastattelujen ja tiedotustilaisuuksien avulla. Marouf vieraili yhteensä neljässä eri vastaanottokeskuksessa. Konsultin darinkielen taito sekä afganistanilainen tausta auttoivat tutkimuksen tekemisessä. Kyselyyn vastanneita oli suhteellisen paljon verrattuna muihin tämänkaltaisiin tutkimuksiin. Vastauksia saatiin yhteensä 78 kappaletta jaetuista 200:sta (39 prosenttia) kyselykaavakkeesta. Tämä siitä huolimatta, että Suomen afganistanilaiset asuvat eri puolilla maata, eikä heillä ole keskitettyä järjestöä, joka kattaisi kaikki diasporan edustajat. Afganistanilaisyhteisöjen edustajien keskuudessa oli huomioitavissa pelko paluuta kohtaan, mikä hankaloitti tutkimuksen tekemistä. Tiedotuskokouksessa tarjoitui kuitenkin mahdollisuus selventää, ettei hanketta kohtaan osoittetulla kiinnostuksella ole merkitystä turvapaikkaprosessin etenemiselle. Tietolähteistä televisio ja internet olivat tärkeimpiä medioita, mutta myös painettuja darin ja pastonkielisiä lehtisiä pidettiin tärkeinä. Dari ja pasto olivat suosituimmat kielet mediasta riippumatta. Suomenkieliset mediat olivat kuitenkin englanninkielisiä suosituimpia. Suomesta ei pystytty identifioimaan afgaaneille suunnattua, laajalevikkistä ja itsenäistä mediaa, jonka kautta olisi voitu levittää tietoa IOM:n toiminnasta.tämän vuoksi afganistanilaisyhdistysten rooli tiedonlevittäjinä kasvaa, ja niitä voidaan pitää hyvinä yhteistyökumppaneina tulevaisuudessa. Nokian kulttuuriyhdistys julkaisee kuitenkin Nai lehteä, joka on saatavilla kirjastoissa ympäri maata Aisha Marouf halusi myös kiittää sosiaalityöntekijöitä, jotka olivat auttaneet tutkimuksen tekemisessä ja vastaanottokeskuksissa asuvien afganistanilaisten tavoittamisessa.

Suomi 13 4.6 Suomen paluuprioriteetit Salla Konsti, Ylitarkastaja, Sisäasianministeriö, Maahanmuutto-osasto Puheenvuorossaan Ylitarkastaja Salla Konsti käsitteli Suomen paluupolitiikkaa. Konsti aloitti puheenvuronsa sanomalla, että siirtolaisuuspolitiikkaa on tarkoitus yhtenäistää kansainvälisellä tasolla. Eurooppaan on tarkoitus luoda yhtenäinen turvapaikkajärjestelmä, jonka toimeenpanoaikataulu on suhteellisen tiukka. Yhtenäisen turvapaikka- sekä vastaanottojärjestelmän tulisi valmistua vuoteen 2012 mennessä. Edessä on kuitenkin vielä paljon tehtävää. EU:n paluudirektiivi valmistui 2008, ja sen piti olla saatettu kansallisesti voimaan joulukuuhun 2010 mennessä. Tällä hetkellä (helmikuu 2011) direktiivi on kuitenkin vielä eduskunnan käsiteltävänä, ja sen läpiviennin odotetaan tapahtuvan kevään aikana1. Direktiivin tarkoituksena on parantaa palaajien oikeusturvaa ja kirjata muun muassa vapaaehtoisen paluun ensisijaisuus kansalliseen lainsäädäntöön. Palaajalle annetaan tietty aikaraja palata takaisin omaehtoisesti. Suomen kohdalla paluiden aikarajoja voidaan harkita tapauskohtaisesti, mutta jokaiselle annetaan vähintään 7-30 päivän aikaraja maastapoistumiselle. Oleskeluaikaa voidaan kuitenkin jatkaa esimerkiksi kouluvuoden loppuun saattamiseksi. Tietyille ryhmille ei myönnetä aikaa palata vapaaehtosesti, esimerkiksi rikoksiin syyllistyneille henkilöille. Suomessa ei aiemmin ole ollut yhtenäistä ja järjestelmällisesti toimeenpantua lainsäädäntöä, joka olisi kattanut paluuseen liittyviä kysymyksiä. Aiemmin on katsottu, ettei maasta löytyisi vapaaehtoisia palaajia. On tärkeää, että pitkäaikainen lainsäädäntö perustuu kokemuksiin sekä hyväksi koettuihin käytäntöihin. Afganistanin paluita koskien Suomen hallituksella on tavoite loppuunviedä hallitustenvälinen sopimus (Memorandum Of Understanding), jossa sovitaan käytännön järjestelyistä paluumuuttoon, vapaaehtoiseen paluuseen ja pakkopalautuksiin liityen. Tarkoituksena on rakentaa pohja koordinoiduille ja inhimillisille paluille. Paluiden tulee olla myös turvallisia, ihmisarvoa kunnioittavia ja niiden tulee tapahtua kestävältä pohjalta.vuosina 2004-2007 Norja, Ruotsi ja Tanska allekirjoittivat samankaltaisia sopimuksia Afganistanin kanssa, joista Ruotsin sopimus on kuitenkin jo umpeutunut. Irakissa tilanne on muuttunut jonkin verran. Esimerkiksi Bagdadista saapuville turvapikanhakijoille on tämänhetkisen tilanteen vuoksi annettava suojelua, ja sopimus Irakin hallituksen välillä paluuasioita koskien on näin ollen odotustilassa (helmikuu 2011). Suomessa eduskuntavaalit lähestyvät ja paluukysymykset tulevat olemaan poliittisen asialistan kärkipäässä. Pohjoismaiden kesken järjestetään säännöllisesti kokouksia. Salla Konsti mainitsi lopuksi, että Maahanmuuttovirasto sekä IOM tekevät tärkeää pioneerityötä. Kuitenkin vasta kun paluudirektiivi on saatettu voimaan, saadaan siitä myös kokemuksia. 1 Sisäasiainministeriö tiedotti noin kuukauden seminaarin jälkeen, että valtioneuvosto oli 3. maaliskuuta 2011 esittänyt ulkomaalaislain muutosten vahvistamista. Tasavallan presidentin vahvistuksen jälkeen lainmuutos tulisi voimaan 1. huhtikuuta 2011.

Suomi 14 4.7 Vapaaehtoinen paluu alkuperämaan näkökulmasta Nicola Graviano, IOM Iraq Nicola Graviano esitteli puheenvuorossaan vapaaehtoista paluuta ja uudelleenintegraatiota Irakin näkökulmasta. Irakissa on paljon maan sisäistä siirtolaisuutta, työperäistä siirtolaisuutta ja turvapaikanhakijoita; Irak on samanaikaisesti sekä siirtolaisia lähettävä että vastaanottava maa. Siirtolaisia maahan saapuu muun muassa Sudanista ja Egyptistä. Vuonna 2003 IOM:n Irakissa toimivat työntekijät jouduttiin evakuoimaan ja toimintaa jatkettiin Ammanista käsin. Nykyään IOM Irakin Ammanin toimistolla työskentelee noin 90 työntekijää, kun taas Irakissa työntekijöitä on yli 300. IOM:llä on Irakissa kolme suurempaa keskusta, jotka sijaitsevat Bagdadissa, Erbilissä sekä Basrassa. Näiden lisäksi IOM:llä on myös etä- sekä liikkuvia toimistoja. IOM:n hallinnointikeskuksen JOC:in (Joint Operation Cell) toiminta koostuu pääasiallisesti hätäavusta, kolmansien maiden kansalaisten siirtolaisuuden ja uudelleenintegraation tukemisesta, yhteisön vakauttamiseen ja kapasiteetin kasvattamiseen tähtäävistä toimista sekä tiedonhallinnasta. Vapaaehtoisia palaajia on saapunut Irakiin yhteensä 18 890 vuosien 2003-2010 aikana. Suurimmat lähtömaat ovat olleet Iso-Britannia, Saksa sekä Libanon. Alankomaat, Norja, Sveitsi, Egypti, Tanska, Ruotsi ja Pakistan on muita suuria lähtömaita. Noin 69 prosenttia saapuvista siirtolaisista tulee maahan Erbilin kautta, Sulemanian kautta saapuu 10 prosenttia. Bagdadin ja Bashran kautta saapuvia on yhteensä 21 prosenttia palaajista. Palaajat ovat yleensä nuoria miehiä. Noin 54 prosenttia palaajista on 25-34 vuotiaita, joilla on alemman tason koulutus. Hyödykkeenä annettavaa uudelleenintegraatiotukea käytetään yleisimmin oman yrityksen perustamiseen tai työllistämistukena. Tukea on myönnetty yleisimmin karjan ostoon ja elintarvikeliikkeiden tai tekstiili/vaatetusalan yritysten perustamiseen. Työllistämistukea on myönnetty enimmäkseen työläisille, myyntiavustajille sekä autokuskeille. Graviano jatkoi esitelmäänsä kertomalla vastaantulleista haasteista sekä hyväksi koetuista käytännöistä. Paluiden tukeminen nähdään usein vain lähtömaan näkökulmasta. Euroopassa ei myöskään ole yhtenäistä pohjaa sille miten uudelleenintegraatiotuka tulisi myöntää. Jokaisella maalla on omat järjestelmät, tukisummat ja perusteet, joiden mukaan tukea myönnetään. Lisäksi olisi tärkeää, että uudelleenintegraatiota suunniteltaisiin jo ennen matkaa, jolloin sitä voidaan alkaa tukemaan heti paluun tapahduttua. Tämän vuoksi tiedottaminen on korostetussa asemassa. Seurantaa voidaan järjestää kun tuki annetaan hyödykkeinä, tai kun tukisumma maksetaan kahdessa eri erässä. Paluumaan paikallista sosio-ekonomista tilannetta tulisi joka tapauksessa tutkia ja seurata. Palaajille maksettava uudelleenintegraatiotuki voidaan linkittää yhteisön tukemiseen tähtääviin hankkeisiin (Community Assistance Projects, CAPs).

Suomi 15 Viimeksimainittujen hankkeiden avulla kehitetään paluualueiden infrastruktuuria. Vaikka hankkeet ovat pienimuotoisia, on niillä suuri merkitys vastaanottavan yhteisön kannalta. Hankkeiden päätavoitteina onkin kasvattaa vastaanottavan maan kapasiteettia sekä vähentää paikallisyhteisöjen paineita antamalla niille mahdollisuus peruspalvelujen käyttöön, mitä edesauttavat toiminnot kuten koulujen uudelleenrakentaminen ja terveyskeskusten tai viemärijärjestelmien perustaminen. CAP-hankkeiden päätavoite on edistää palaajien kestävällä pohjalla tapahtuvaa uudelleenintegraatiota sekä ehkäistä maansisäistä siirtolaisuutta. Hankkeet valitaan, suunnitellaan sekä toteutetaan läheisessä yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Alankomaiden myöntämän hanketuen avulla on mm. uudelleenrakennettu leikkikenttä Mosuliin, koulu Thi Al Norainiin, hankittu ultraäänilaite Erbilissä sijaitsevaan Ainkawan terveyskeskukseen sekä keskoskaappi Bagdadiin. Altai Consulting yrityksen tekemän raportin mukaan tutkituissa seitsemässä Irakin maakunnassa taloudellinen tilanne näyttää yleisesti ottaen positiiviselta. Alueet ovat säästyneet maailmanlaajuiselta talouskriisiltä, talouskasvu on vakaata ja ulkomailta tulevien investointien määrä on kasvussa. Maakuntien eri turvallisuustilanteilla on kuitenkin vaikutuksensa talouden kehittymiseen: turvattomuus, korruptio, rahallisten varojen puute sekä epäsäännöllinen sähkön jakelu ovat suurimpia esteitä yritysten kehittymiselle. Tilanteet eri maakunnissa kuitenkin vaihtelevat näiden osalta. Lisäksi maan pankkijärjestelmä on vielä kehitteillä. Valtion työpaikat muodostavat ison osan Irakin työmarkkinoista. Rekrytointiprosessit ovat harvoin muodollisia, vaikka yritykset toivoisivat paremmin organisoitua rekrytointijärjestelmää. Tietyntyyppiselle osamiselle on kysyntää, jota yritysten on vaikea löytää paikallistasolta, kuten IT-, teollisuus-, rakennusalan, vedenjakelun sekä jätteidenhuoltosektoreilla. Tulevina mahdollisuuksina Graviano mainitsi työmarkkinoiden kehittämisen IOM:n toimesta, jolloin järjestö voisi toimia yhteensovittamalla työmarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa. IOM:llä on mahdollisuus kehittää yhteistyöohjelmia tunnistettujen sidosryhmien kanssa. Työmarkkinoiden tuntemusta voidaan kasvattaa IOM:n työntekijöiden keskuudessa, jonka jälkeen palaajille voidaan järjestää koulutusohjelmia sekä valmennusta tarvittavien taitojen kartuttamiseksi. Yksi mahdollisuus olisi rakentaa Internet-pohjainen alusta, jonka avulla työnhakijoiden profiilit sekä kysytty osaaminen pystytään yhteensovittamaan. Edellä mainitun eri maiden vapaaehtoisten paluuohjelmien välisen yhtenäistämisen puutteen lisäksi Graviano mainitsi lähettävän maan näkökulmaan keskittymisen yhdeksi suureksi haasteeksi. Myös talouskriisi, yleinen mielipide sekä pakkopalautukset ovat haasteita vapaaehtoisten paluiden toteuttamisen kannalta.

Suomi 16 4.8 Vapaaehtoinen paluu Suomessa vuonna 2011 ja vastaisuudessa Jacob Jørgensen, IOM Helsinki Toisessa puheenvuorossaan Jacob Jørgensen esitteli hankkeen tulevia toimintoja vuonna 2011 ja vastaisuudessa. Paluuohjelman kehitys jatkuu myös hankkeen seuraavien vaiheiden aikana. Tarkoituksena on jatkuvasti vastata mm. Jørgensenin ensimmäisessä puheenvuorossa mainittuihin haasteisiin, määrittää ja kerätä parhaiksi koettuja käytäntöjä, kerätä ja jakaa tietoa vapaaehtoisesta paluusta, sekä muotoilla parhaita käytäntöjä kerättyjen kokemusten pohjalta. Tarkoituksena on myös synnyttää uusia ideoita sekä suunnitella tulevia projektivaiheita. Vaikka IOM on vapaaehtoisen paluun asiantuntija, organisaatiolla on silti tarve löytää uusia yhteistökumppaneita. Vapaaehtoinen paluu on monimutkainen prosessi, joka vaatii monien eri tahojen osallistumista. Samalla kun yhteistyö jatkuu jo tunnistettujen kumppaneiden kanssa, pyrkii hanke saamaan myös uusia kumppaneita mukaan toimintaan. Vuonna 2011 suunnitelmissa on laajentaa tukikelpoisten hakijoiden ryhmää sisällyttämään myös haavoittuviin ryhmiin kuuluvat henkilöt, joita ovat mm. ihmiskaupan uhrit, henkilöt, joiden terveyden tila on heikentynyt, yksintulleet alaikäiset sekä yksinhuoltajavanhemmat. Vapaaehtoisten paluiden järjestämistä aiotaan jatkaa vastaisuudessakin. Myös uudelleenintegraatiotuen maksua jatketaan ja suurimmalle osalle palaajista myönnetään käteisenä maksettava avustus. Viidelle palaajalle tarjotaan vuonna 2011 tukea hyödykkeiden muodossa. Haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt saavat yleensä muita hakijoita suurempaa tukea. Hankkeen toisen jakson aikana, joka alkaa 1. maaliskuuta 2011 ja loppuu 31. joulukuuta 2011, on lisäksi tarkoitus tehdä yhteistyötä Joutsenon vastaanottokeskuksen kanssa. IOM Helsinki tukee Joutsenon vastaanottokeskusta ihmiskaupan uhrien vapaaehtoisten paluiden järjestämisessä. Vaiheen aikana keskitytään myös yhteistyökumppaneiden tunnistamiseen diasporajärjestöjen keskuudesta, ja yhteistyön odotetaan olevan hyödyllinen molempien osapuolien kannalta. Yhteistyötä pyritään myöskin luomaan uusien suurlähetystöjen kanssa. Toisen vaiheen aikana on tarkoitus järjestää kaksi seminaaria. Ensimmäinen keväällä järjestettävä seminaari on suunnattu diasporan edustajille ja maahanmuuttajajärjestöille. Toisen, syksyllä järjestettävän seminaarin kohderyhmänä ovat lähetystöjen edustajat. Tiedotuskokousten järjestämistä jatketaan yhteistyökumppaneiden keskuudessa ympäri maata. Vuonna 2011 on tarkoitus päivittää ja jakaa jo olemassa olevaa tiedotusmateriaalia, hankesivusto sekä paluukansio mukaanlukien. Tarkoituksena on myös tuottaa paluu- ja uudelleenintegraatioraportit, jotka käsittelevät Irakia ja Afganistania. Jakson aikana suoritetaan vielä kaksi tiedotuskampanjaa, jotka on suunnattu valituille palaajaryhmille. Muina kehittämisalueina Suomessa ovat paluu- ja uudelleenintegraatio-ohjelmat sekä tukimoduulit, jotka on kohdennettu ihmiskaupan uhreille, yksin tulleille alaikäisille, muille haavoittuville ryhmille, sekä paluumaille/alueille joihin Suomesta palaa useampia henkilöitä. Hyödyketuki voidaan myös laajentaa kattamaan jälkiseuranta ja yhdistää se paluumaassa tapahtuviin kehityshankkeisiin. Samoin tiedotusta voidaan kehittää sekä uusien että jo hyväksi koettujen strategioiden avulla mahdollisten palaajaryhmien tavoittamiseksi.

5. Yhteenveto: Suomi 17 Paluuseminaarin esitelmät, puheenvuorot ja keskustelut oli järjestelty neljään isoon mutta toisiinsa liittyviin teemoihin: Ensimmäisen toimeenpanovaiheen tulokset ja saavutukset sekä kohdatut haasteet. Käytössä olevat käytännön toimenpiteet ja parhaaksi havaitut toimintatavat. Tulevan projektivaiheen näkymät ja kohdattuihin haasteisiin vastaaminen. Vapaaehtoisen paluun kehittäminen Suomessa. Esityksistä, yleisön esittämistä kysymyksistä sekä näitä seuranneista keskusteluista voidaan johtaa seuraava johtopäätökset sekä suositukset: Seminaarin aikana vahvistettiin käsitystä siitä, että vapaaehtoinen paluu on inhimillinen paluuvaihtoehto joka hyödyttää palaajia, lähettäviä ja vastaanottavia maita sekä paluuyhteisöjä. Vaikka kansallisen vapaaehtoisen paluun järjestelmän rakenteet sekä myös uudelleenintegraatiotuet voivat vaihdella lähettävien maiden välillä, vapaaehtoisen paluun hankkeet tarjoavat joka tapauksessa humanitaarisen paluun vaihtoehdon, josta on hyötyä erityisesti palaajalle. Lisääntynyt hakemusten ja palaajien määrä Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana verrattuna aikaisempien vuosien paluisiin osoittaa, että myös Suomessa asuvat siirtolaiset ovat valmiita valitsemaan vapaaehtoisen paluun sekä yhteistyön, jos heille tarjotaan vapaaehtoista paluuta ja uudelleenintegraatiota järjestelmällisellä ja johdonmukaisella tavalla. Vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta täytyy kuitenkin tiedottaa tehokkaasti mahdollisille palaajille. Vapaaehtoisen paluun täytyy sisältää vahvat paluuseen osallistuvien tahojen verkostot, jotka toimivat palaajan hyväksi. Epäilykset tai väärinkäsitykset paluuprosessista voivat aiheuttaa turhia peruutuksia. Jos palaajalla tai häntä neuvovalla taholla on vääriä tai puutteellisia tietoja paluuprosessista, palaaja voi epäillä vapaaehtoisen paluun tuomia etuja tai neuvova taho ei kerro mahdollisuudesta palaajalle ollenkaan. Vapaaehtoisen paluun tärkeyttä painotetaan Suomessa myös tulevaisuudessa, kun Euroopan paluudirektiivi astuu voimaan 2011. Tämän siirtymän seurauksena siirtolaisille voidaan antaa 7-30 päivää aikaa lähteä maasta vapaaehtoisesti. Paluiden toteuttaminen tämän aikarajan puitteissa voi kuitenkin olla haasteellista jopa hyvin toimivalle vapaaehtoisen paluun hankeelle, palaajan yhteistyöhalusta huolimatta. Tämän vuoksi on tärkeää jatkuvasti kehittää parhaita toimintatapoja ja -malleja, joilla pystytään vastaamaan hakemusten määrän, palaajien kansallisuuden vaihteluihin sekä lainsäädännön muutoksiin. Vaikka joitakin vaihteluita pystyttäisiinkin ennustamaan, se ei yleisesti ottaen kuitenkaan ole täysin mahdollista monien taustalla olevien tekijöiden vuoksi. Tällainen ennalta-arvaamattomuus asettaa korkeita vaatimuksia paluiden järjestäjille, joilla täytyy olla riittävä asiantuntemus ja kokemus erilaisista paluista, ja siten mahdollisuus vastata nopeasti erilaisiin muutoksiin. Kuitenkin, vaikka vapaaehtoisten paluiden järjestäminen Suomen lainsäädännön, toimintatapojen ja viranomaisten puitteissa on tärkeää, palaajan ja vastaanottavan yhteisön näkökulmaa ei pitäisi unohtaa. Vapaaehtoiselle palaajalle täytyy antaa tarpeeksi tietoa paluuprosessista, hänen oleskeluoikeudesta Suomessa sekä paluun ja uudelleenintegraation tuesta, jotta henkilö pystyy tekemään tietoisen päätöksen. Olisi tärkeää, että palaajan sosiaalityöntekijä, IOM sekä mahdollisesti myös henkilön asianajajan olisivat mukana tässä neuvonannossa. Tässä korostuu yhteistyön tarve eri asianomaisten välillä, jota IOM on pyrkinyt lisäämään jo hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana. Paluuseen ja uudelleenintegraatioon liittyen, rahallisen tai muun tuen tarjoaminen voi auttaa palaajaa nousemaan jaloilleen sekä luoda pohjan kestävälle paluulle. Vaikka lähettävä maa voi katsoa paluuta ensisijassa kansallisen ulkomaalaislain näkökulmasta, vain tähän puoleen keskittyminen voi olla haitallista, koska se ei vastaa siirtolaisuuteen johtaneisiin syihin. Uudelleenintegraatiotuen puuttuminen voi asettaa palaajan erävarmaan tilanteeseen ja myös olla syynä uuteen maastamuuttoon paremman elämän toivossa. Tämän vuoksi vapaaehtoisen paluun hankkeen suunnittelussa sekä toimeenpanossa olisi suositeltavaa ottaa huomioon paluumaan ja -yhteisön tavoitteet ja toiveet. Tuen tarjoaminen palaajalle sekä paluuyhteisölle luo perustan kestävälle paluulle ja voi tämän lisäksi vahvistaa yhteistyötä lähettävien ja vastaanottavien maiden välillä. Vaikka vapaaehtoisen paluun ja uudelleenintegraation kokonaisvaltaisen ajattelutavan kehittäminen vie aikaa ja sen täytyy soveltua lähettävän maan kansalliseen kontekstiin, Suomen voidaan katsoa aloittaneen Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hanke hyvin sekä saavuttaneen hyviä tuloksia ensimmäisen projetivuoden aikana. Kuitenkin, Paluuseminaarin yleisön esittämissä kysymyksissä ja kommenteissa painottui tarve kiinnittää enemmän huomiota sekä erityisesti paluiden ja uudelleenintegraatiotuen tarjoamiseen heikommassa asemassa oleville palaajaryhmille, kuten yksintulleille alaikäisille ja ihmiskaupan uhreille, että uudelleenintegraatioprosessin seurantaan paluun jälkeen. Uudelleenintegraatiotuen tarjoaminen rahallisessa muodossa haavoittuvassa asemassa olevalle palaajalle ei välttämättä ole paras malli palaajien kannalta, minkä vuoksi uudelleenintegraatiotuen kehittäminen ja paluun jälkeisen seurannan pitäisi olla priorisoitu osa-alue Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa hankkeen seuraavilla hankekausilla.

Suomi 18 In English Englanniksi

English 19 1. Introduction The project Developing Assisted Voluntary Return in Finland implemented by the office of the International Organization for Migration (IOM) in Helsinki was launched in January 2010. The main goal of the project is to develop and establish a permanent Assisted Voluntary Return and Reintegration (AVRR) framework in Finland that may continue to provide voluntary return services to migrants in Finland also after the project has ended. This three-year project is funded by the European Return Fund and the Finnish Immigration Service. During the project, IOM carries out various project activities to support the establishment of a permanent Assisted Voluntary Return framework in Finland. This framework will be based on IOM s international experience in the field of return and on identified national best practices. It will also support and strengthen cooperation between various actors in the field of return in Finland, which is crucial to successful voluntary returns. Throughout the project, IOM will assist eligible applicants in voluntary return and provide them with reintegration support. Coordination between various actors working in the field of migration such as Finnish authorities, non-governmental organizations and actors working with other projects funded by the European Return Fund is necessary so that the possibility of voluntary return can be offered to all interested and eligible migrants. Raising awareness on assisted voluntary returns can be said to be the first step for successful coordination. Seminars are one of the project activities that are important for distributing information. However, seminars also function as meeting points for various actors working in the field of return. During the first phase of the AVRR project, two seminars were organized at the premises of the Finnish Immigration Service in Helsinki Kalasatama. The first seminar was a two-day Counselling Seminar held on 19-20 May 2010. It was mainly targeted to social workers and other actors in direct contact with returnees. The seminar was practical by nature and focused on guiding various actors in order for them to be able to provide information to possible returnees. The second seminar, which is also the topic of this report, was arranged on 2 February 2011. This seminar was particularly targeted to embassy representatives and reception centers directors, but also to other IOM partners and actors interested in voluntary returns. In this seminar, the project as well as voluntary returns more generally were presented in an international context. Because the topic was thought to be relatively new to at least some of the participants, the aim of the seminar was also to give some basic information about the project, its objectives, activities and framework. This report is a summary of the presentations and discussions held in the seminar. The presentations are attached in the annexes. Feedback from the seminar and a list of organizations represented can be found at the end of this report. IOM wants to thank all participants, and also the European Return Fund and the Finnish Immigration Service who supported the project and thus made the arrangement of this seminar possible.

English 20 2. Seminar Programme Developing Assisted Voluntary Return in Finland results and prospects Wednesday 2 February 2011 09.15-10.00 Arrival and registration, morning coffee 10.00-10.30 Opening words: IOM Helsinki, Finnish Immigration Service 10.30-11.00 The project Developing Assisted Voluntary Return in Finland results and achievements in 2010 Mr. Jacob Jørgensen, AVR Programme Officer IOM Helsinki 11.00-11.30 An overview of the Return Process Mr. Juan Daniel Reyes, AVR Coordinator IOM Helsinki 11.30-12.15 Information and outreach under the project Developing Assisted Voluntary Return in Finland Ms. Pirkko Väänänen, AVR Communications Manager IOM Helsinki 12.15-12.30 Questions and answers 2.2.2011 from 9.15 am to 17.30 pm Location: Finnish Immigration Service, Panimokatu 2A, Helsinki 12.30-13.30 Lunch 13.30-14.00 Mapping the Afghan diaspora in Finland Ms. Aisha Marouf 14.00-14.30 Return priorities of Finland Iraq and Afghanistan Ms. Salla Konsti, Senior Adviser Ministry of the Interior of Finland Migration Department 14.30-15.00 Coffee break 15.30-16.15 Assisted Voluntary Return programmes from the country of origin perspective Mr. Nicola Graviano, IOM Iraq 16.15-16.45 IOM Assisted Voluntary Return in Finland in 2011 and further Mr. Jacob Jørgensen, AVR Programme Officer IOM Helsinki 16.45-17.00 Questions and answers 17.00-17.30 Closing remarks Tel: +358 (0)9 684 11 50 Fax: +358 (0)9 684 11 510 mrfhelsinkiavr@iom.int assistedvoluntaryreturn.fi vapaaehtoinenpaluu.fi Please note that the seminar and presentations will be in English. Information on the seminar and registration procedures can be requested from the persons below : IOM Helsinki : Essi Syrjäkari E-mail : esyrjarkari@iom.int Pirkko Väänänen E-mail: pvaananen@iom.int Jacob Jørgensen E-mail: jjorgensen@iom.int Juan Daniel Reyes E-mail: jdreyes@iom.int EU Return Fund Euroopan Paluurahasto