Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia kokemuksia eurooppalaisesta kulttuuriyhteistyöstä EU:N KULTTUURI-OHJELMA 2007 2013
Sisällys Esipuhe s. 3 EU:n Kulttuuri-ohjelma s. 4 OMIN SANOIN S. 6 Yliopisto pohjoisen raja-alueen identiteettikysymysten äärellä s. 6 Taidetta kaupunkitilassa s. 9 Eurooppalainen kotialbumi rakentuu Helsingistä s. 12 Ikonien konservointia verkostoyhteistyönä s. 15 Eurooppalaista yhteistyötä koko museon voimin s. 17 Kulttuuria vaippaikäisille s. 20 EUROOPPALAISET PALKINNOT S. 24 EUROOPAN KULTTUURIPÄÄKAUPUNKI S. 26 Kulttuuripääkaupungit 2007 2019 s. 26 Turku 2011 s. 26 SUOMALAISET TOIMIJAT JA HANKKEET 2007 2010 S. 28 KIRJALLISUUDEN KÄÄNNÖSHANKKEET 2007 2010 S. 33 SUOMI KULTTUURI-OHJELMASSA S. 35 KUVA: COMPAGNIA PICCOLI PRINCIPI
Esipuhe Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia kokemuksia eurooppalaisesta kulttuuriyhteistyöstä EUROOPAN UNIONIN JÄRJESTYKSESSÄÄN TOINEN kulttuurin puiteohjelma, nimeltään ytimekkäästi Kulttuuri, saavuttaa puolivälin vuonna 2010. Kyseessä on rahoitusohjelma, josta myönnetään vuosittaisilla hakukierroksilla tukea yhteiseurooppalaisille kulttuurihankkeille sekä mm. eurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntämiseen. Tässä julkaisussa luodaan katsaus siihen, minkälaista toimintaa ohjelmasta on tähän mennessä rahoitettu. Kaikkiaan vuosina 2007 2010 on tuettu yli 650 eurooppalaista hanketta ja osallistujien joukossa on ollut 49 suomalaista kulttuurialan organisaatiota. Julkaisun painopisteenä ovat suomalaistoimijoiden omat kokemukset eurooppalaisista kulttuurialan yhteistyöhankkeista. Kuudessa haastattelussa päästään tutustumaan hankkeisiin eri taiteenaloilta. Ne antavat kuvan siitä, kuinka erityyppisiä hankkeita ohjelmasta onkaan rahoitettu. Haastattelut on julkaistu aiemmin pidemmässä muodossa CIMOn verkkopalvelussa Tutustu hankkeeseen! -juttusarjassa. Esittelemme lyhyesti myös muita EU:n Kulttuuri-ohjelmasta rahoitettuja toimia, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunkitapahtumaa ja eurooppalaisia kulttuurialan palkintoja. Julkaisun loppuun on koottu luettelo kaikista niistä hankkeista, joissa on mukana suomalaisia osapuolia. Lopusta löytyy myös tarkempaa tilastotietoa suomalaisten osallistumisesta sekä taiteenaloista että niistä maista, joiden kanssa suomalaiset tekevät eniten yhteistyötä. Julkaisun on laatinut Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteis työn keskus CIMO, joka on toiminut opetus- ja kulttuuri ministeriön nimeämänä EU:n kulttuurin puiteohjelmien kansallisena yhteyspisteenä jo vuodesta 2000. EU:n Kulttuuri-ohjelman lisäksi CIMO vastaa myös EU:n nuoriso-, koulutus- ja kansalaistoimintaohjelmien kansallisesta toimeenpanosta. EU:n Kulttuuri-ohjelman vuosittaiset hakukierrokset jatkuvat aina vuoteen 2013 saakka. Ota yhteyttä CIMOn Kulttuurin yhteyspisteeseen, mikäli haluat keskustella oman organisaatiosi mahdollisuuksista hyödyntää ohjelmasta myönnettäviä tukia tai saada lisätietoja ohjelmasta rahoitetuista hankkeista. Silja Hakulinen & Hanna Hietaluoma-Hanin Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 3
EU:n Kulttuuri-ohjelma EU:n Kulttuuri-ohjelma (2007 2013) EU:N KULTTUURI-OHJELMA ON rahoitusohjelma, josta myönnetään vuosittaisilla hakukierroksilla tukea mm. yhteis eurooppalaisille kulttuurihankkeille sekä eurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntämiseen. Koko ohjelma kauden budjetti on n. 400 miljoonaa euroa. Kulttuuri-ohjelmalla on kansallinen yhteyspiste kaikissa ohjelmaan osallistuvissa maissa eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 2010 näitä maita on 35. Kansalliset yhteyspisteet, Cultural Contact Points, hoitavat Kulttuuri-ohjelman paikallista tiedotusta ja hakijoiden neuvontaa. Suomessa yhteyspisteenä toimii CIMO. Vaikka rahoitusohjelman tiedotus ja neuvonta on hajautettu kansalliselle tasolle, hoidetaan sen hallinnointi keskitetysti Brysselistä käsin. Hakukierroksista ja rahoitettavien hankkeiden valinnasta vastaa Euroopan komissio toimeenpanovirasto EACEA:n avustuksella. Kulttuuri-ohjelmassa ovat mukana EU:n 27 jäsenmaan lisäksi kaikki jäsenehdokasmaat (Kroatia, Turkki, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia), ETA-maat (Norja, Islanti ja Liechtenstein) sekä Länsi-Balkanin maista Serbia ja Montenegro 1. Tukea voivat hakea julkiset ja yksityiset kulttuurialan organisaatiot. Ohjelman piiriin kuuluvat kaikki taiteenalat sekä kulttuuriperintöala. Audiovisuaalista alaa tuetaan EU:n Media 2007 -ohjelmasta. KUVA: PETTERI KIVIMÄKI 1 Tilanne vuonna 2010. Ohjelmaan saattaa liittyä lisää maita vuosina 2011 2013. 4 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
Tukea voivat hakea julkiset ja yksityiset kulttuurialan organisaatiot. Ohjelman piiriin kuuluvat kaikki taiteenalat sekä kulttuuriperintöala. Audiovisuaalista alaa tuetaan EU:n Media 2007 -ohjelmasta. Lisätietoja Kulttuuri-ohjelman tuki muodoista CIMOn verkkopalvelussa osoitteessa www.cimo.fi/kulttuuriohjelma. Hakumateriaali on julkaistu Euroopan komission alaisen toimeenpanoviraston EACEAn verkkopalvelussa osoitteessa: http://eacea.ec.europa.eu/culture/index_en.php. Eurooppalaisten Kulttuurin yhteys - pisteiden yhteystiedot ovat osoitteessa www.ccpnetwork.net. EU:n Kulttuuri-ohjelma HANKETYYPPI KESTO JÄRJESTÄJIEN TUKISUMMA HAKUAIKA LUKUMÄÄRÄ Monivuotiset vähintään 3 ja vähintään 6 järjestäjää 200 000 500 000 euroa/ vuosittain yhteistyöhankkeet enintään 5 vuotta 6 eri maasta vuosi ja se kattaa enintään lokakuussa (ohjelmalohko 1.1) 50 % talousarviosta Lyhyet enintään 2 vuotta vähintään 3 järjestäjää 50 000 200 000 euroa vuosittain yhteistyöhankkeet (24 kk) 3 eri maasta koko hankkeen ajalle, lokakuussa (ohjelmalohko 1.2.1) ja se kattaa enintään 50 % talousarviosta Yhteistyöhankkeet enintään 2 vuotta vähintään 3 järjestäjää 50 000 200 000 euroa vuosittain kolmansien maiden 2 (24 kk) 3 eri maasta koko hankkeen ajalle, toukokuussa kanssa sekä vähintään yksi ja se kattaa enintään (ohjelmalohko 1.3.5) kolmannen maan 50 % talousarviosta kumppani Tuki eurooppalaisille enintään 1 vuosi Festivaali toimii hakijana, korkeintaan 100 000 euroa/ vuosittain festivaaleille (12 kk) ei muita järjestäjiä. vuosi ja se kattaa enintään marraskuussa (ohjelmalohko 1.3.6) Festivaalilla oltava esiintyjiä 60 % tukikelpoisesta vähintään seitsemästä ohjelmamaasta. talousarviosta Kaunokirjallisuuden enintään kaksi vuotta Kustantamo toimii hakijana, 2 000 60 000 euroa vuosittain kääntäminen (24 kk) ei muita järjestäjiä helmikuussa (ohjelmalohko 1.2.2) 2 Kolmansilla mailla tarkoitetaan maita, jotka eivät osallistu EU:n Kulttuuri-ohjelmaan. Haun kohteena olevat kolmannet maat vahvistetaan erikseen vuosittain. Vuonna 2011 tuetaan Meksikon ja vuonna 2012 Etelä-Afrikan kanssa tehtävää kulttuuriyhteistyötä. Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 5
Pan-Barentz omin sanoin Oslolaisen Svein Flygari Johansenin Snowman asettaa vastakkain öljyn ja lumen, jotka ovat keskeisiä Barentsin alueen taloudelle ja identiteetille. Lumiukko sulaa ja kasvaa öljyhintojen pörssimuutosten mukaan. Yliopisto pohjoisen raja-alueen identiteettikysymysten äärellä Pan-Barentz Pääjärjestäjä: Pikene på Broen (Norja) Yhteisjärjestäjät: Lapin yliopisto (Suomi), Anadolu Kültür (Turkki), Koncentrat (Ruotsi) Myönnetty EU-tuki: 200 000 Kesto: 06/2008 05/2010 www.panbarentz.com LAPIN YLIOPISTON KUVATAIDEKASVATUKSEN LAITOS on mukana norjalaisvetoisessa hankkeessa, jossa Barentsin alueen identiteettiä ja raja-alueyhteistyötä tutkitaan ja rakennetaan taiteen, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun näkökulmista. Hankkeeseen on valittu 12 raja-alueilla sijaitsevaa kaupunkia lähempään tarkasteluun ja vertailuun. Arkkitehdit ja taidekuraattorit ovat tutustuneet kaupunkeihin, ja näiden ekskursioiden tuloksena on rakentunut hankemaissa kiertänyt Pan-Barentz-näyttely. Hanke sisältää myös lapsille ja nuorille suunnattuja työpajoja. Lapin yliopiston lehtori Maria Huhmarniemi sekä opiskelijat Anniina Mikkonen ja Elina Partanen. 6 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
Pan-Barentz Pietarilaisten Olga ja Alexander Florenskyn The City of N rakentuu löytötavarasta. Teos toimi innoittajana Lapin yliopiston opiskelijoiden vetämille arkkitehtuurityöpajoille, joissa Murmanskin koululaiset visioivat unelmakaupunkejaan. Novosibirskiläisen Blue Noses -taiteilijaryhmän teoksessa Games of Barentz Minds esiintyy joukko vaikutusvaltaisia henkilöitä Barentsin alueelta. Mukana on mm. Barentsin alueen virallinen perustaja, Norjan taannoinen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg. Pan-Barentz-hankkeen taustalla on jo usean vuoden yhteistyö Lapin yliopiston ja hankkeen koordinaattorin, norjalaisen Pikene på Broen -yhdistyksen välillä. Mitä uutta EU-hanke on tuonut yhteistyöhön? M.H.: Ennen kaikkea hanke tuo resursseja sekä yhteistyöhön että toimintaan. Aikaisemmin toiminta on keskittynyt Kirkkoniemeen, johon Lapin yliopiston opettajia ja opiskelijoita on kutsuttu asiantuntijoiksi tai työpajojen osallistujiksi. Nyt hankkeen varoilla tuotettu näyttely tuodaan myös Rovaniemelle. EU-hanke on myös tuonut meille molemmille uusia yhteistyökumppaneita, kuten Trondheimin yliopiston ja arkkitehtitoimisto 0047:n. Hankkeeseen osallistuu toimijoita Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Venäjältä ja Turkista. Miten hankeyhteistyö toimintakulttuureiltaan melko erilaistenkin maiden kesken on toiminut? Kuinka arvioisit hankkeen hallinnoinnin vaatimaa työpanosta ja prosesseja? M.H.: Tässä hankkeessa Lapin yliopisto on toiminut käytännön yhteistyössä vain norjalaisten ja venäläisten kanssa. Hankeen hallinnointivastuu on Pikene på Broenilla, joten Lapin yliopistossa hallinnointiin ei käytetä isoja resursseja ainoastaan taiteiden tiedekunnan talouspäällikkö joutuu sovittelemaan yhteen erilaisia toimintakulttuureja. Kysymys ei kuitenkaan ole kansallisista eroista vaan pikemminkin yhdistyksen ja yliopisto instituution erilaisista toiminta tavoista. Lapin yliopiston vastuulla on ollut kolmen arkkitehtuurityöpajan suunnittelu ja toteuttaminen hankkeeseen liittyvän kiertonäyttelyn yhteydessä. Kuvataidekasvatuksen laitoksen opiskelijoiden Anniina Mikkosen ja Elina Partasen vetämissä työpajoissa Murmanskissa koululaiset ovat visioineet unelmakaupunkejaan. Millaista vuoropuhelua työpajat ovat synnyttäneet ja miltä nuorten tulevaisuuden kaupunkivisiot näyttävät? A.M.: Nuorten kaupungeissa toistuivat tietyt elementit läpi koko työpajarupeaman. Työskentelyn aluksi tutustuttiin kiertonäyttelyyn ja tarkasteltiin pietarilaisten Olga ja Alexander Florenskyn löytötavarasta rakentamaa The City of N -installaatiota. Teoksen sekä mahdollisesti myös alkukeskustelun seurauksena kaupunkeihin ilmaantuivat usein esimerkiksi kellotapuli, majakka, teatteri, palatsi, kaupungintalo, monumentti ja suihkulähde. E.P.: Työpajoissa pohdittiin mm. sitä, mikä tekee kaupungista hyvän. Monissa ryhmissä nuoret toivat esiin, ettei kaupunki voi olla hyvä tai valmis ilman ihmisiä. Useissa kaupungeissa oli paljon kulttuurille pyhitettyjä paikkoja, kuten museoita ja teattereita. Myös lapset ja nuoret otettiin kaupunkien suunnittelussa erityisesti huomioon, olivathan tekijät itsekin lapsia ja nuoria. A.M.: Varhaisteini-ikäisten hahmottelemissa kaupungeissa lukuisine monumentteineen, suihkulähteineen, museoineen, teattereineen ja torneineen Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 7
Pan-Barentz oli havaittavissa selvää kansallisen perinnön sävyttämää romanttisuutta. Länsimaisen elämäntyylin omaksuneet hieman vanhemmat teinit rakensivat kaupunkinsa sen sijaan viihdyttävyyttä silmällä pitäen. Heidän kaupungeissaan monumentaalisten ostoskeskusten, kahviloiden ja elokuvateatterien rinnalla kyyhöttäneet museot tai muistomerkit näyttäytyivät pikemminkin pakollisina, kaupunkiin kuuluvina muinaisjäänteinä kuin nuorille tärkeinä elementteinä. Useimmat ryhmät kokivat onnistuneensa rakentamaan kaupungin, jossa itse haluaisivat asua. Arkitodellisuus ei tuntunut työpajaan osallistuneiden fantasiointia rajoittavan, sillä esimerkiksi tehtaat ja tuotantolaitokset toisinaan jopa asuinrakennuksetkin jätettiin useimmiten kokonaan rakentamatta. Hankkeeseen osallistuminen tukee kansainvälistä verkostoitumista sekä alueellista yhteistyötä. Tutkimus- ja opetushenkilökunnalle hanke on näköalapaikka Barentsin alueen taidemaailmaan. Kaupunkinäkökulman rinnalla yksi hankkeen keskeisistä kysymyksistä on kansallisen identiteetin muotoutuminen raja- ja reuna-alueilla. Mitä ajatuksia teema on herättänyt hankkeen osallistujissa ja kuinka se näkyy Pan-Barentz-näyttelyn teoksissa? A.M.: On vaikea arvioida mahdollisen identiteettikriisin syvyyttä Murmanskin alueella. Selvää on, ettei raja-alueilla tai laajemmin valtioiden välillä tapahtuvaa kulttuurivaihtoa ole syytä nähdä uhkana vaan ennemminkin kulttuurin kehityksen edistäjänä. Merkittävimpänä uhkana Murmanskille ja itse asiassa koko sivilisaatiollemme näen sen, että materialistinen ja elämyshakuinen monokulttuuri yleistyy kansallisen perinnön ja koko ihmiskunnan kulttuurisen monimuotoisuuden kustannuksella. Useissa Pan-Barentz-näyttelyn teoksissa kannettiin huolta esimerkiksi monikansallisten brändien kaikkialle tunkevasta mainospropagandasta, ei niinkään raja-alueiden kyvystä tai halusta säilyttää kansallista omaleimaisuuttaan. Kapitalistinen globalisaatio saa esimerkiksi perinteistä kiinni pitämisen helposti propagoitua takapajuisuudeksi ja taantumuksellisuudeksi. Näiden välttämisestä on luullakseni muodostunut syrjäisemmillä seuduilla ja valtioiden reuna-alueilla aivan todellinen tarve. M.H.: Projektiin osallistuneet Lapin yliopiston opiskelijat ovat huomanneet, että Barentsin alue ja identiteetti ovat paljon kuumempi puheenaihe Norjan ja Venäjän rajalla kuin Suomessa. Suomi tuntuu olevan ikään kuin syrjässä Barentsin alueella. Useissa Pan-Barentz-näyttelyn teoksissa tarkastellaan identiteettiä kaupunkien rakennusten ja arkkitehtuurin suunnasta. Taiteilijat ja arkkitehdit pikemminkin haastavat katsojan pohtimaan Barentsin alueen identiteettiä kuin määrittävät sitä. Esimerkiksi Amund Sveen provosoi performanssissaan United States of Barents esitelmöiden, että Haaparanta on Barentsin alueen pääkaupunki ja Ingvar Kamprad (IKEA-huonekaluyhtiön perustaja) sen johtaja. E.P.: Näyttely on kriittinen ja informatiivinen, mutta toisaalta hauska ja leikkisä. Ulkopuolisten silmissä raja- ja reuna-alueet voidaan nähdä kolkkoina periferioina, mutta asukkaiden itsensä määritteleminä elämän keskipiste löytyy luonnollisesti omasta kotipaikasta. Työpajat osoittivat, että esimerkiksi Murmanskin nuoret näkevät oman kaupunkinsa myönteisessä valossa ja ovat siitä ylpeitä. Hankkeeseen osallistuu Lapin yliopiston opiskelijoita työpajojen toteuttajina ja materiaalia on saatu ainakin yhteen opinnäytetyöhön. Mitä osallistuminen tämäntyyppiseen hankkeeseen merkitsee korkeakoululle? M.H.: Hanke on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan strategian mukaista toimintaa: tiedekunnan tehtävänä on kehittää ja toteuttaa opetukseen ja tutkimukseen liittyviä taideorientoituneita, monitieteisiä ja innovatiivisia kehittämishankkeita pohjoisessa toimintaympäristössä. Hankkeeseen osallistuminen tukee kansainvälistä verkostoitumista sekä alueellista yhteistyötä. Tutkimus- ja opetushenkilökunnalle hanke on näköalapaikka Barentsin alueen taidemaailmaan. Lapin yliopiston ja Pikene på Broenin yhteistyö jatkuu vuotuisissa Barents Spektakel -tapahtumissa sekä seuraavassa Barents Art Triennale -tapahtumassa. Pan-Barentz on jo kolmas triennaalin osa ja tapahtumasarjaa aiotaan jatkaa myös tulevaisuudessa. HHH Kuvat: Pikene på Broen. Teokset olivat esillä Pan-Barentz-näyttelyssä 2009. 8 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
A Space for Live Art Kuopiossa nähtiin syksyn 2009 ANTI-festivaalilla uusiseelantilaisen Olive Bieringan ja amerikkalaisen Otto Ramstadin BodyCartography-projekti. omin sanoin Taidetta kaupunkitilassa A Space for Live Art Pääjärjestäjä: Les halles de Schaerbeek (Belgia) Yhteisjärjestäjät: ANTI Contemporary Art Festival -yhdistys (Suomi), New Moves International Limited (Iso-Britannia), Les Nouvelles Subsistences (Ranska), Kampnagel Internationale Kulturfabrik GMBH (Saksa), Stowarzyszenie Dzialan Artystycznych Galeria OFF (Puola), The Association for the Promotion of Women in Culture, City of Women Association (Slovenia), Asociación Acción!MAD (Espanja) Myönnetty EU-tuki: 2 053 874 Kesto: 09/2008 08/2013 www.aspaceforliveart.org KUOPIOLAINEN ANTI ON kansainvälinen nykytaiteen festivaali, joka keskittyy julkisiin tiloihin tehtyihin paikkasidonnaisiin teoksiin. ANTI-festivaali on mukana laajassa yhteiseurooppalaisessa hankkeessa, jonka tehtävänä on vahvistaa live art -taidemuodon asemaa Euroopassa. Viisivuotista hanketta koordinoidaan Belgiasta ja mukana on erikokoisia live art -festivaaleja kahdeksasta eri maasta. A Space for Live Art -hanke pohjautuu jo päättyneeseen hankkeeseen, jota koordinoi samainen belgialainen Les halles de Schaerbeek. Yksivuotinen Un espace pour la performance -hanke sai rahoitusta Kulttuuri-ohjelman edeltäjästä Kulttuuri 2000 -ohjelmasta. Nyt hanketta laajennettiin huomattavasti. ANTI-festivaalin taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen ja tuottaja Johanna Hänninen. Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 9
A Space for Live Art Essi Kausalaisen performanssi-installaatio Kasvihuone kuopiolaisessa Valkeisen sairaalassa. Kanadalaisen Vincent Chevalierin Red Carpet Treatment, jossa taiteilija antaa itselleen VIP-kohtelua levittämällä kahden metrin mittaisen punaisen maton eteensä. Kuinka pieni kuopiolainen festivaali päätyi mukaan tähän uuteen hankkeeseen ainoana pohjoiseurooppalaisena toimijana? Kaikki perustuu henkilökohtaisiin kontakteihin. Olin itse mukana New Territories -festivaalilla Glasgow ssa noin kahdeksan vuotta sitten ja tutustuin sen taiteelliseen johtoon. Siitä lähtien kun ANTI-festivaali perustettiin vuonna 2002, ovat monet eurooppalaiset kollegat seuranneet toimintaamme. Harva on päässyt paikalle, mutta meillä on ollut hyvää promomateriaalia, jota olemme jakaneet tehokkaasti ympäri Eurooppaa. Näin monet ovat olleet tietoisia festivaalista ja ohjelmistostamme. ANTI on kuitenkin ainutlaatuinen festivaali Suomessa, minkä vuoksi yhteydet Eurooppaan ovat olleet luontevat koko sen olemassaolon ajan. Eurooppalaisista kumppaneista eroamme siinä, että levittäydymme julkiseen tilaan kaupungissa. Tällainen toimintatapa tuo oman lisänsä tähän hankkeeseenkin, missä monet festivaalit toimivat sidottuina esimerkiksi kahteen areenaan, kuten Glasgow n festivaali. Meillä on ollut jo vuosia ajatuksia kansainvälisen yhteistyön tekemisestä. Keskusteluja on käyty jo aiemmin eri tahojen kanssa ja tätäkin hanketta valmisteltiin pitkään. Koko pohjatyö, kuten muiden rahoituskanavien varmistelu ja yhteinen suunnittelutyö, oli valtavan opettavaista. En koe, että se olisi mennyt hukkaan, vaikka EU:n rahoituspäätös olisi ollut kielteinen. Monivuotiset Kulttuuri-ohjelman hankkeet ovat isommillekin toimijoille haastavia. Tämän hankkeen budjetti on yli 4 miljoonaa euroa. Millaisella osuudella ANTI-festivaali on mukana ja kuinka rahoitus on järjestynyt? Oman suuruusluokan löytäminen olikin haastava tehtävä! Piti huolella miettiä, millaisia riskejä olemme valmiita ottamaan. Kuitenkin meille on ollut selvää, että haluamme kehittää festivaaliamme suuremmaksi, ja tämä hanke on hyvä keino siihen. Sitouduimme siis aika isoon budjettiin ja luotimme siihen, että omarahoitusosuus kyllä järjestyy. Keväällä 2009 saimme Suomen Kulttuurirahastosta kolmevuotisen tuen, joka on 80 000 euroa. Kuopion kaupunki on tukenut aiemminkin ANTI-festivaalia pienellä summalla, joten meillä oli hyvä pohja, mistä jatkaa keskusteluja omarahoituksen turvaamiseksi. Huolellisen pohjatyön avulla saimme yhdessä festivaalin toisen taiteellisen johtajan Pohjatyötä tehdessä on tärkeää pystyä perustelemaan potentiaalisille rahoittajille hankkeen vaikutukset ja saada oman paikkakunnan ihmiset hankeidean taakse. Gregg Whelanin kanssa sitoutettua kaupungin osallistumaan hankkeeseen taloudellisesti, mikäli myönteinen tukipäätös EU:sta tulisi. Se oli vaativa työ, tapasimme valtuustoryhmien 10 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
Slovenialainen Samo Gosari rekonstruoi kävelyesityksessään Slovenian merkittävimpään uusavantgarderyhmään OHO:on kuuluneen Tomaž Šalamunin teoksen Drawing a Line vuodelta 1969. puheenjohtajia ja toimialajohtajia, mutta se kyllä kannatti, koska kaupunki nosti rahoitustamme ja sitoutui hankkeeseen. On hienoa, että kaupunki rahoittaa festivaalia näinä vaikeina aikoina. Pohjatyötä tehdessä on tärkeää pystyä perustelemaan potentiaalisille rahoittajille hankkeen vaikutukset ja saada oman paikkakunnan ihmiset hankeidean taakse. Eurooppalainen hanke pyrkii vahvistamaan live artin asemaa Euroopassa, mutta millainen sen tilanne on Suomessa? Suomessa live art on linkittynyt perinteisesti kuvataiteisiin ja tapahtuu paljolti museoiden sisällä. Uuden polven tekijät saattavat kuitenkin tulla myös esittävän taiteen puolelta. Suomessa taiteidenväliset rajat ovat kuitenkin olleet aika vahvat. Live artin asema on meilläkin vahvistunut viime vuosina. Välillä oikean väylän löytäminen omassa toimintaympäristössä voi olla vaikeaa, mutta viiden vuoden aikana tällä saralla on tapahtunut paljon. Käytämme live art -käsitettä tehdäksemme pesäeron siihen perinteiseen, kuvataiteisiin kytkeytyvään performanssitaiteeseen. Toiset puhuvat esitystaiteesta, mikä taas sekoittuu helposti yleiseen esittävään taiteeseen. A Space for Live Art -hanke on ollut käynnissä pari vuotta. Millaiset ovat kokemuksenne kansainvälisestä hankeyhteistyöstä tässä vaiheessa? Onko jokin asia yllättänyt vai onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan? Taloushallinto teettää paljon työtä, mikä ei tullut missään nimessä yllätyksenä. ANTI-festivaali ei ole pienin organisaatio tässä hankkeessa: meillä on aina ollut kirjanpito toisilla ei tuntunut olevan edes sitä hankkeen käynnistyessä! Kaikki on mennyt toistaiseksi suunnitelmien mukaan, mutta kirjaaminen on tarkkaa ja välillä aika työlästä. Meillä on vuodessa kolme hankkeen sisäistä kokousta, jotka järjestetään aina jonkun festivaalin yhteydessä. Tietysti, kun partnereita on kaikkiaan kahdeksan, syntyy helposti ryhmittymiä, ja toisten kanssa on luonnollisesti enemmän yhteistä kuin toisten. Meille kaukaa pohjoisesta tuleville matkustaminen kansainvälisiin tapaamisiin vie paljon aikaa ja rahaa, mitä ehkä Keski-Euroopassa asuvat eivät ole välttämättä sisäistäneet. Onneksi olemme saaneet lisätukea matkoihin mm. Taiteen keskustoimikunnalta. Toimijoiden erilaiset tilanteet ja toimintakulttuurit tuovat omat mausteensa hankkeeseen. Festivaalit ovat keskenään erilaisia, osa on isoja organisaatioita, osa meitäkin pienempiä. Tästä on seurannut myös sisällöllisiä haasteita: festivaalien yhteistuotannot ovat yllättävän haastavia toteuttaa, kun kaikilla on keskenään myös erilaiset taiteelliset profiilit. A Space for Live Art -hanke jatkuu aina vuoteen 2013 saakka. Joko on herännyt ajatuksia siitä, mitä tämän jälkeen? Näin laaja eurooppalainen oman alan hanke on hieno asia, mutta olemme hyvin tietoisia siitä, ettei sen varaan voi jäädä lepäämään, vaan on pohdittava jo tulevaa. Haluamme että ANTIn ohjelma säilyy mielenkiintoisena ja että pystymme kasvattamaan festivaalia jatkossakin. Olemme tehneet festivaalia tähän asti niin pienellä budjetilla, ettei kukaan ole tahtonut uskoa sen olleen mahdollistakaan! Nyt rahoitus on saatu uudelle tasolle emmekä tietenkään halua pudota enää vanhalle hankkeen jälkeen. Tämä nyt syntynyt eurooppalainen verkosto halutaan ehdottomasti pitää elossa ja jatkaa toimintaa uusien yhteisten päämäärien hyväksi. Käynnissä oleva hanke myös poikii jatkuvasti yhteydenottoja tahoilta, jotka ovat kiinnostuneita yhteistyöstä tai haluavat liittyä mukaan verkostoomme. Tämän hankkeen aikana ei saada koko Eurooppaa katettua eikä live artin asemaa täysin vakiinnutettua, eli työsarkaa riittää. SH Kuvat: Petteri Kivimäki. Teokset nähtiin syksyllä 2009 Kuopiossa järjestetyllä ANTI-festivaalilla. A Space for Live Art Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 11
Fotorally Euro Slam omin sanoin Eurooppalainen kotialbumi rakentuu Helsingistä Ylärivi vasemmalta: Amsterdam, 1930-luku / Kampaaja Jenny Anttila. Helsinki, 1940-luku / Laura. Villanova, 1990-luku. Alarivi vasemmalta: Barcelona, 1960-luku / Veljekset Otto ja Väinö Saastamoinen. Helsinki, 1940-luku / Kouluretki. Manchester, 1950-luku. Fotorally Euro Slam Pääjärjestäjä: Lasipalatsin Mediakeskus Oy Yhteisjärjestäjät: Manchester City Council (Iso-Britannia), Fundació Privada i2cat (Espanja), Amsterdam Innovation Motor (Alankomaat) Myönnetty EU-tuki: 105 826,50 Kesto: 05/2009 05/2011 www.fotorally.eu LASIPALATSIN MEDIAKESKUS VETÄÄ vuonna 2009 käynnistynyttä hanketta, jossa eurooppalaisissa kulttuurikeskuksissa kootaan ihmisten omista kotialbumeista valokuvia eläväksi kuvakertomukseksi Euroopasta. Jatkuvasti karttuvan nettivalokuvakokoelman lisäksi hankkeessa järjestetään kaksi valokuvanäyttelyä kussakin partnerimaassa sekä mukana olevien kulttuurikeskusten henkilökunnan ja toimintatapojen vaihtoa. Neljän maan valokuvista koottu Fotorally-näyttely ja verkkosivu lanseerattiin lokakuussa 2009, minkä jälkeen valokuvanäyttely on kiertänyt Helsingin aluekirjastoissa ja kulttuurikeskuksissa. Fotorallyn tuottajat Raisa Niemi ja Kimmo Lehtonen. 12 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
Fotorally Euro Slam Ylärivi vasemmalta: Sambakarnevaalit, Helsinki, 2000-luku / Vuotuinen Les comparses, joka päättyy värikkääseen karkkisotaan. Barcelona, 2000-luku / Vuotuinen Hartjesdag elokuussa. Amsterdam, 2000-luku. Alarivi vasemmalta: Rantaelämää. Amsterdam, 1936 / Puistokävelyllä, Parc Samà de Vilanova. Barcelona, 1971 / Kiireetöntä elämää Ruoholahdessa ns. sadan markan villoilla. Helsinki, 1960-luvun loppu. Lasipalatsin mediakeskus Oy on pääjärjestäjä kaksivuotisessa Fotorally-hankkeessa. Miten alun alkaen lähditte tekemään hakemusta EU:n Kulttuuri-ohjelmaan? K.L.: Olemme seuranneet Kulttuuriohjelmaa jo monta vuotta, ja odottaneet sopivaa hakua. Meidän toimintamme liittyy pitkälti kulttuurityöhön, ja Helsingin kulttuurikeskus on ollut meille vahva kumppani. Sitä kautta mediatyöhön on tuotu kulttuurisisältöjä, ja ainakin minun kannaltani se on mielekkäin tapa lähestyä kaikenlaisia suunnitelmia, ideoita ja hankkeita. R.N.: Koska kyseessä ovat tavallisten ihmisten omat valokuvat, meistä tuntui tärkeältä tuoda ne kuvat kulttuuriksi ja laajentaa sen myötä koko kulttuurin käsitettä. Fotorallyssa kyseessä ei ole korkeakulttuuri, joka tuodaan ylhäältä alaspäin, vaan aidosti ruohonjuuritason toiminta. Mitä vinkkejä antaisitte hakemusta vasta suunnitteleville? R.N.: Yksi meidän vahvuutemme oli ehdottomasti se, että Fotorally pohjaa jo johonkin tehtyyn eli vuosina 2003 2008 toimineeseen Albumit auki -hankkeeseen. Näin ollen idea ja tausta-ajatus oli hirveän helppo selittää hankekumppaneille. Seuloimme myös kaikki Euroopassa ajankohtaiset teemavuodet, ja oma hankkeemme loksahti hyvin Luovuuden ja innovoinnin sekä Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosiin (2009 ja 2010). K.L.: Koska meillä oli valmis alusta, pystyimme rauhassa panostamaan verkoston luomiseen. Pidän kuitenkin hirveän tärkeänä sitä, että jo haun käynnistyessä on olemassa jokin kansainvälinen verkosto. On raskasta etsiä hankepartnereita juuri ennen hakemuksen jättöä ja siinä tulee kyllä kiire. Vaikka kyllä meillekin tuli kiire kaikkien sitoumusten saaminen jokaiselta hankejärjestäjältä kestää aikansa. Fotorallyn hankekumppaneista sekä espanjalainen i2cat että hollantilainen Amsterdam Innovation Motor ovat pieniä toimijoita, kun taas Manchesterista on mukana kaupunki. Miten juuri nämä tahot valikoituivat mukaan hankkeeseen? Kuinka hankeyhteistyö on lähtenyt käyntiin? R.N.: Manchester oli meille tuttu jo aiemmista projekteista ja Eurocitiesverkoston kautta. Heidän kanssaan tavattiin henkilökohtaisesti ja he innostuivat asiasta. Manchesterin ja eurooppalaisen Living Lab -verkoston kautta mukaan tulivat Amsterdam ja Barcelona. K.L.: Manchesterkin on oikeastaan kooltaan samaa luokka meidän muiden kanssa, sillä mukana on kaupungin käytännössä omistama pienehkö mediayhtiö. Olemme mediakeskus ja media on meidän ydinosaamisalueemme, mutta kulttuuri on kuitenkin se keskeinen sisältö toiminnassa ja media vain väline. Living Lab -tyyppisillä organisaatioilla on samanlainen näkökulma. Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 13
Fotorally Euro Slam R.N.: Koska kaikki partnerit ovat hyvin samantyyppisiä, yhteistyö on ollut luontevaa. Toinen käytännön etu on se, että päätöksenteko on tosi nopeaa. Vastuuhenkilö löytyy heti ja päätös syntyy nopeasti. Yksi Fotorallyn vahvuuksista on sen toimintatapa, joka on aidosti alhaalta ylös. Samalla kansalaisten aktivoiminen osallistumaan eurooppalaisen valokuva-albumin luomiseen on projektin elinehto. Miten ihmiset innostetaan mukaan hankkeeseen? R.N.: Tarkoitus on tiedottaa mahdollisimman laajasti. Helsingin kaupunginkirjasto on paikallinen kumppanimme, joka on ihan oleellinen tässä työssä. Fotorally käynnistyi toden teolla lokakuussa 2009 Lasipalatsin Kohtaamispaikalla nähdystä valokuvanäyttelystä, jonka avulla ihmisiä pyrittiin houkuttelemaan ja innostamaan liittämään kuvia osaksi Fotorallyn eurooppalaista kotialbumia. Näyttely koostui partnerimaiden jo olemassa olevista arkistoista kerätyistä valokuvista. Tämän jälkeen näyttelyä on viety Helsingin lähiöihin eli aluekirjastoihin ja aluekulttuurikeskuksiin idästä länteen. Jokaisessa näyttelypaikassa on järjestetty parin viikon mittaisen näyttelyjakson loppupuolella ilta - päivä, jolloin ihmiset ovat voineet tulla tapaamaan Fotorallyn henkilökuntaa ja tuoda mukanaan omia valokuviaan. Ja toki valokuvia voi lisätä tietokantaan itsenäisesti kotikoneelta koska vain. Keväällä 2010 aloitimme kierrokset vanhusten palvelutaloissa. Ensimmäisen vierailun aikana tutustutaan hankkeeseen ja selaillaan yhdessä jo tallennettuja valokuvia. Toisella kerralla tallennetaan asukkaiden omia kuvia osaksi Fotorallyn valokuva-albumia. Paitsi että Fotorally on suunnattu erityisesti maahanmuuttajille ja ikääntyneemmälle väestölle, hanke ankkuroituu maantieteellisesti keskustan ulkopuolelle. Tarkoitus on vahvistaa paikallislähiöitä ja niiden kulttuuria sekä asukkaiden elämänlaatua. Kuinka tärkeä osa kulttuurihanketta tämäntyyppinen sosiaalinen ulottuvuus mielestänne on? R.N.: Todella tärkeä. Lasipalatsin Mediakeskus on ottanut jo kaikissa aiemmissakin projekteissaan sosiaalisen puolen huomioon. Ne kaupunkilaiset, jotka löytävät tiensä keskustaan ja korkeakulttuurin pariin, löytävät sinne muutenkin. Me halusimme kohdentaa toimintaa sellaisille ihmisille, jotka asuvat kauempana ja jotka eivät välttämättä uskaltaudu keskustaan tai löydä täältä mitään. Projekti on kuitenkin avoin kaikille ja näkyy myös kaupungin keskustassa. Fotorallylla on pysyvä tiedotus- ja neuvontapiste Lasipalatsin Kohtaamispaikalla koko kahden vuoden ajan. Jos idea on selkeä ja yksinkertainen ja osallistumisen kynnys tehdään matalaksi, niin ihmiset kyllä tarttuvat mahdollisuuteen mielellään. K.L.: Keskustassa olevissa kulttuurilaitoksissa, museoissa ja konserttisaleissa kulttuurikäsitys on aika taideviitteinen, eli taiteilijat tekevät kulttuuria yleisölle. Mutta lähiötoiminta on enemmän sellaista me tehdään yhdessä -tyyppistä. Taidekin on oikeastaan vähän väärä sana tässä yhteydessä se on kulttuuria. Lähiöissä nousee helpommin esiin paikallisia taiteilijoita, jotka asuvat ja elävät alueella. Siksi tekeminen on paljon lähempänä yleisöä ja helposti vuorovaikutteisempaa. Jos idea on selkeä ja yksinkertainen ja osallistumisen kynnys tehdään matalaksi, niin ihmiset kyllä tarttuvat mahdollisuuteen mielellään. Tällä asenteella projekti on helppo viedä pieniin kulttuurikeskuksiin. Kirjastokierrokset ovat poikineet noin 40 osallistujaa Fotorallyyn. Lisäksi olemme tehneet tietoiskun senioreiden atk-yhdistyksen Enter ry:n kanssa ja seuraavaksi aloittelemme vanhainkotikierrosta kuvien keräämiseksi. Monestako kuvasta Euroopan kuvakudos lopulta rakentuu kun Fotorallyhanke päättyy vuonna 2011? K.L.: Vaikea sanoa, mutta kymmenissä tuhansissa liikutaan, mahdollisesti jopa sadoissa tuhansissa. Kuka tietää, mihin päädytään jos saamme mukaan lisää partnerimaita? Tarkoitus olisi paketoida toimintaidea yhteen kirjekuoreen, jolla voisi lähestyä esimerkiksi eurooppalaisia kulttuuripääkaupunkeja ja tarjota heille mahdollisuutta tulla mukaan Fotorallyyn. HHH Kuvat: Vasen sivu, ylärivi vasemmalta: Samira / O Saastamoinen / Barcelona. Alarivi vasemmalta: Guillermo / O Saastamoinen / Manchester. Oikea sivu, ylärivi vasemmalta: Lissu Kaivolehto / Barcelona / Stadsarchief Amsterdam. Alarivi vasemmalta: Yassmina Arrihani / Rafael / Timo Heinonen. 14 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
KUVA: PETTER MARTISKAINEN Icon Network omin sanoin Ikonien konservointia verkostoyhteistyönä Icon Network Pääjärjestäjä: Atelier de Conservation- Restauration d Œuvres Peintes, Catherine Ruel et Kiriaki Tsesmeloglou (Ranska) Yhteisjärjestäjät: Valamon konservointilaitos (Suomi), Byzantine & Christian Museum (Kreikka) EU-tuki: 142 769 Kesto: 11/2007 05/2009 www.icon-network.org ICON NETWORK -HANKKEELLE MYÖNNETTIIN rahoitustukea EU:n Kulttuuri-ohjelman ensimmäisellä hakukierroksella vuonna 2007. Hankkeen tavoitteena on saattaa yhteen eurooppalaisia tutkijoita, konservaattoreita, museoita sekä koulutus- ja konservointilaitoksia ikonikokoelmien sijainnin ja konservointitietouden jakamiseksi. Ranskalaisvetoisen hankkeen suomalainen yhteisjärjestäjä on Valamon konservointilaitos. Petter Martiskainen Valamon konservointilaitoksesta. Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 15
Icon Network Verkoston jäseniin ollaan yhteydessä työasioissa jatkuvasti, myös hankkeiden ulkopuolella. Eurooppalaisilta kollegoilta saa hyvin neuvoja, ja jos joku ei itse tiedä vastausta, hän tuntee jonkun, joka osaa neuvoa tarkemmin. Valamon konservointilaitos alkaa olla jo konkari EU:n kulttuurirahoitusohjelmien kanssa. Se on itse koordinoinut kolmea EU-rahoitteista hanketta 1990- luvulla ja ollut 2000-luvulla mukana yhteisjärjestäjänä kolmessa hankkeessa. Mitä eurooppalainen yhteistyö ikonikonservoinnin alalla merkitsee? P.M.: Pienellä alalla se on ollut äärimmäisen hyödyllistä. Olemme tehneet EU-rahoituksella yhteistyötä pitkään, ja vuosien varrella näiden hankkeiden avulla on saatu muodostettua kattava eurooppalainen verkosto. Verkoston jäseniin ollaan yhteydessä työasioissa jatkuvasti, myös hankkeiden ulkopuolella. Eurooppalaisilta kollegoilta saa hyvin neuvoja, ja jos joku ei itse tiedä vastausta, hän tuntee jonkun, joka osaa neuvoa tarkemmin. Nyt käynnissä olevalla Icon Network -hankkeella on tarkoitus vahvistaa verkostoa entisestään, saada mukaan lisää ihmisiä ja helpottaa yhteydenpitoa verkkoportaalin avulla. Tiiviin ja lämminhenkisen verkoston syntyminen on kuitenkin vienyt aikaa: muistan, kuinka ensimmäisessä tapaamisessa Valamossa 90-luvulla kaikki osallistujat puhuivat asioista vielä kaarrellen ja kaunistellenkin. Vuosien saatossa on syntynyt luottamus ja sen ansiosta puhutaan vapautuneesti myös alan ongelmista ja vastoinkäymisistä. Hankkeessa mm. kunnostettiin ikoneita työpajassa Valamossa. Millaisista ikoneista oli kyse ja miten konservointi etenee työpajassa? P.M.: Konservoinnin kohteena oli Sotkuman ikonostaasi, jonka arvellaan ajoittuvan 1700-luvun lopulle. Se koostuu kahdeksasta silkkikankaalle maalatusta ikonista, joita ei ollut säilytetty oikeaoppisesti ja jotka olivat siksi kärsineet. Taidekonservaattori ei työssään juurikaan kohtaa silkille maalattuja ikoneita, joten opittavaa riitti. Työpajaa saatiin vetämään kaksi alan erityisasiantuntijaa Pietarista. Kaikki mukana olleet ihmiset olivat ammattikonservaattoreita ja työskentelyn ehdoton vahvuus oli vuorovaikutus. Suomen työpajan hyvä puoli oli se, että kaikki osallistujat tekivät konservointityötä koko viikon. Myös muissa maissa järjestetyistä työpajoista on saanut paljon tietoa ja oppia, mutta niissä kaikki osallistujat eivät ole välttämättä itse päässeet konservoimaan, vaan työtapana oli enemmänkin seurata yhden konservaattorin työskentelyä. Se ei omasta mielestäni tuntunut yhtä hyödylliseltä kuin itse tekeminen. Ilmeisesti EU-rahoitus ei tunnu hankalalta, kun Valamon konservointi laitos on jo kuudennessa hankkeessa mukana? P.M.: EU-hanke vaatii kyllä huolellisuutta, muttei mitään kohtuutonta. Pitää vain tarkasti seurata, mihin ja kuinka paljon varoja käytetään, etteivät budjettikohdat ylity. Se, että Valamon konservointilaitos on pieni yksikkö, asettaa omat haasteensa: esimerkiksi kirjanpito hankitaan ulkopuolelta ostopalveluna. Hallinnolliset kuviot alkavat kyllä hoitua, mutta EU-hakemukset muuttuvat tiuhaan tahtiin, joten rutiinia ei pääse syntymään. Tässä hankkeessa omarahoitus järjestyi mukavasti, kun tukea hankkeelle saatiin Suomen ortodoksiselta kirkollishallitukselta, minkä lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi sille EU-hankkeille varattua kansallista vastinrahaa. Toki uusi EU-hankekin joskus tulevaisuudessa on mahdollinen, mutta se tietää aina paljon lisätyötä, koska hanketta pyöritetään normaalin työn ohella. Lisäksi olemme huomanneet, että meillä on taipumus kunnianhimoisesti haukata hankkeissa aina isoja paloja, mikä tekee siitä vielä raskaamman. Joka tapauksessa kaikkien näiden kuuden EU-hankkeen myötä syntynyt verkosto jatkaa varmasti elämäänsä vahvana ja se onkin ollut hankkeiden suurin anti. Mitkä olivat tämän hankkeen konkreettiset tulokset? P.M.: Saimme hyvin paljon aikaiseksi ja eurooppalaisista kontakteistamme suhteet vahvistuivat erityisesti Kreikan Bysanttilaiseen museoon. Meille suuri ponnistus oli Ikonit, ihmiset ja sota -näyttely, joka oli esillä vuonna 2009 ensin Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa ja sitten vielä Helsingissä Kansallismuseossa. Näyttelyssä tarkasteltiin ihmisten ja ikonien suhteita sotatilanteessa: Suomen ortodoksit kärsivät sotavuosista 1939 44, koska valtaosa heistä asui Karjalassa ja Petsamossa. Kreikassa Bysanttilaisessa museossa oli samaa aihetta käsittelevä näyttely, jossa fokuksessa oli kreikkalaisten pakeneminen Turkista maan itsenäisyyssodan aikana 1922. Näyttelyn oheen teimme myös julkaisun samasta aiheesta. Näyttelystä tehty DVD on pyörinyt Bysanttilaisessa museossa Kreikassa. Myös yhdessä tehty konservointiprojekti oli hieno kokemus. Konservoitu ikonostaasi on nyt esillä Ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa Joensuussa. Hankkeessa luotiin yhteiseurooppalainen verkkoportaali, mihin on koottu muun muassa hankkeen näyttelyt virtuaalisessa muodossa. Haasteena on nyt se, kuinka portaalia ylläpidetään tulevaisuudessa, kun hankerahoitus on päättynyt. Hankkeen aikana julkaistiin myös kirja Ikonit, ihmiset ja sota. SH 16 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
KUVA: ILOINEN LIFTARI OY Museums in Motion Ants Viidalepp & Helve Viidalepp: Nuoret pienoismallilentäjät. 1951. Öljy kankaalle. Kumun taidemuseo. omin sanoin Eurooppalaista yhteistyötä koko museon voimin Museums in Motion Pääjärjestäjä: Turun taidemuseo (Suomi) Yhteisjärjestäjät: KUMU (Viro), Malmön taidemuseo (Ruotsi) EU-tuki: 200 000 Kesto: 02/2008 01/2010 www.museumsinmotion.net TURUN TAIDEMUSEON KOORDINOIMA Museums in Motion -hanke sai rahoitustukea EU:n Kulttuuri-ohjelmasta vuoden 2008 hakukierroksella. Turun taidemuseon lisäksi hankkeessa olivat mukana Malmön taidemuseo Ruotsista ja taidemuseo KUMU Virosta. Hankkeeseen kuului neljä näyttelykokonaisuutta sekä museoiden henkilökunnan koulutusta, yleisötyötä ja seminaareja. Hankkeen avasi Tallinnan KUMUssa kevättalvella 2008 esillä ollut näyttely, joka esitteli suomalaista kultakauden taidetta Turun taidemuseon kokoelmista. Seuraava vaihe oli Turun taidemuseossa kesällä 2008 järjestetty Punaste lippude all -näyttely, joka esitteli stalinismin ajan virolaista taidetta KUMUn kokoelmista. Näyttely siirtyi tämän jälkeen Malmön taidemuseoon. Viimeinen osa kokonaisuutta oli Malmön taidemuseon kokoelmista koottu pohjoismaisen nykytaiteen näyttely KUMUun. Turun taidemuseon johtaja Kari Immonen. Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 17
Viktor Karrus: Viljaa valtiolle. 1953. Öljy kankaalle. Kumun taidemuseo. Museums in Motion Miten keksitte hakea hankkeellenne rahoitusta EU:n Kulttuuri-ohjelmasta ja kuinka järjestäjätahot saatiin kasaan? Idea EU-rahoituksen hakemisesta oli kytenyt mielessä jo pidemmän aikaa. Haasteena on kuitenkin ollut partnereiden löytyminen. Viron uuden taidemuseon KUMUn kanssa emme olleet tehneet yhteistyötä, mutta Malmön taidemuseon kanssa meillä on pitkä yhteistyöhistoria ja paljon hyviä kokemuksia yhdessä työskentelemisestä. Itse pidän lähialueyhteistyötä tärkeänä: sekä pohjoismainen että balttilainen yhteistyö ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Suomalaisille tunnetuin osuus hankkeestanne lienee Punaste lippude all -näyttely, joka oli esillä Turun taidemuseossa kesällä 2008. Millaisen vastaanoton näyttely sai? Näyttely sai paljon huomiota ja mikä tärkeintä, se herätti keskustelua ja ajatuksia sekä puolesta että vastaan. Ihmiset peilasivat näyttelyä omiin kokemuksiinsa ja purkivat tuntojaan runsain mitoin näyttelyvieraskirjaan. On aina hienoa, että näyttely puhuttelee ja koskettaa yleisöä. Nuoremmalle polvelle, jolla ei välttämättä ole omakohtaisia muistoja Neuvostoliitosta, näyttely toi esiin paljon uusia asioita. Myös näyttelyjulkaisussa pyrittiin tuomaan esiin moniäänisyys ja aiheen ristiriidat, missä onnistuttiin kyllä hyvin. Julkaisu on saanut paljon kiitosta ja se palkittiin Suomessa vuoden museojulkaisuna syksyllä 2008. Näyttely herätti Suomen lisäksi keskustelua myös Virossa, jossa pohdittiin mm. stalinismin ajan taiteen merkitystä virolaisessa identiteetissä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun itsenäisen Viron aikana maan taidetta esiteltiin näin laajasti ulkomailla, mikä luonnollisesti herätti virolaisissa ajatuksia siitä, millaista kuvaa heidän taiteestaan luodaan. Näyttelyhän ei kuitenkaan kuvannut vain sosialistista realismia, vaan virolaista taidetta neuvostoajalta. Mitä muuta ohjelmaa Museums in Motion -hankkeeseen sisältyi? Yksi hankkeen antoisimpia osuuksia olivat kaikkien kolmen museon työntekijäryhmien ammattilaistapaamiset. Ideana oli, että kaikki museossa työskentelevät, esimerkiksi museomestarit, tiedotus- ja markkinointihenkilökunta sekä amanuenssit ja kuraattorit, koontuvat oman ammattiryhmänsä kesken. Näistä tapaamisista syntyi paljon uusia ideoita ja tietysti niitä henkilökohtaisia kontakteja, joista on hyötyä museotyössä tulevaisuudessakin. Myös näyttelyiden yhteydessä järjestetyt yleisöseminaarit olivat menestyksekkäitä kuten toki itse näyttelytkin. Esimerkiksi KUMU teki oman yleisöennätyksensä 30 000 kävijällä suomalaisen kulta kauden taidetta esittelevässä näyttelyssä. Miten kansainvälinen yhteistyö sujui? Tulivatko kulttuurierot kovin selvästi esiin myös lähialueyhteistyössä? Yhteistyö sujui mukavasti ja kosketti mukana olevia museoita kauttaaltaan, koska kokoelmien liikuttelu on aina iso prosessi. Yhdistävä tekijä kaikille kolmelle järjestäjätaholle tuntui olleen tunnollisuus: sovitusta on pidetty kiinni ja kaikki toteutettu kiltisti ja pedantisti. Täytyy kuitenkin todeta, että tiedonkulku ja aikataulutukset olivat hankkeen suurin haaste. Myös työkulttuurit ovat kohdanneet ja törmänneetkin. Kulttuureista riippumaton asia on henkilöiden vaihtuvuus, mikä on asettanut omat haasteensa. Virossa julkisen alan ja varsinkin museoiden palkat laahaavat jäljessä ja henkilöstön vaihtuvuus on suurta. Kaikki näyttelyt on kuitenkin saatu kunnialla ja ajallaan pystyyn, mikä on pääasia! 18 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia
EU:n Kulttuuri-ohjelman tuki on aina osarahoitusta. Museums in Motionille myönnetty tukisumma 200 000 euroa on suuri, mutta suuri on myös omarahoitusosuus. Kuinka raha-asiat järjestyivät? Ilman EU-tukea ei hanketta olisi millään voitu toteuttaa vastaavassa mittakaavassa. Museoiden taloudelliset resurssit ovat kovin erilaiset ja kukin osallistui omarahoitukseen oman kykynsä mukaan. KUMUlla esimerkiksi ei ole lainkaan omaa näyttelybudjettia, vaan rahat on kasattava erilaisista lähteistä ja sponsoreilta jokaista näyttelyä varten. Heidän tilanteessaan EU-tuki oli siis äärimmäisen tärkeä. Turun taidemuseolle EU-tuki puolestaan mahdollisti laajemman tekemisen. Tässä hankkeessa toimittiin teoslainojen suhteen eri tavalla kuin yleensä: museot eivät maksaneet näyttelyistä toisilleen, vaan kustannuksia tuli ainoastaan logistiikasta. EU-tuki oli hyvä kokemus ja harkitsemme ehdottomasti tukimuotoa jatkossakin, mutta sopivien kumppaneiden löytäminen on kyllä pysyvä haaste. Lisäksi omat resurssitkin tulevat vastaan: liian usein näin isoja hankkeita ei voi pienessä organisaatiossa pyörittää Turun taidemuseossakin on vain viisi museoammattilaista. Päästäkseen alkuun verkostoitumisessa on lähdettävä ennakkoluulottomasti etenemään, rohjettava tarttua ihmisiä reippaasti hihasta ja esittäydyttävä. Millaisia vinkkejä antaisit niille suomalaistahoille, jotka harkitsevat tuen hakemista EU:n Kulttuuri-ohjelmasta? Päästäkseen alkuun verkostoitumisessa on lähdettävä ennakkoluulottomasti etenemään, rohjettava tarttua ihmisiä reippaasti hihasta ja esittäydyttävä. Ei eurooppalainen yhteistyö poikkea mistään muusta yhteistyöstä, mitä teemme. Kaikki perustuu henkilökontakteihin. Hanketta suunniteltaessa tärkeintä on tutustua tarkkaan siihen, mitä rahoittaja haluaa: millaisia hankkeita on rahoitettu aiemmin ja mitä niissä on tehty, mitä painotetaan ja millaiset kulttuuripoliittiset kysymykset ovat pinnalla. Näistä saa hyvin suuntaviivaa sille, millaisille hankkeille tukea kannattaa hakea. Meillä oli hankkeen vetämisestä ehkä turhan ruusunpunaiset kuvitel mat ja ajatuksena, että sitä voisi hoitaa oman toimen ohessa. Kuitenkin raportointi ja seuranta vaativat sen verran resursseja, että palkkasimme siihen erikseen työntekijän. Hankkeen vetäjän rooli on haastava: sitä joutuu puuttumaan toisten organisaatioiden sisäisinä pitämiinsä asioihin ja paimentamaan muita. Millaisia tuloksia hankkeesta syntyi? Museotyön kannalta saimme eniten irti ammattilaisten keskinäisistä tapaamisista. Niistä syntyi uusia suhteita, jotka varmasti kantavat hedelmää jatkossa. Jo hankkeen aikana teimme näiden kumppaneiden kanssa muutakin yhteistyötä, joka tulee luonnollisesti jatkumaan tulevaisuudessa. Pystyimme pitämään hankkeen tuotoksissa koko ajan yllä korkean laadun: näyttelyt, julkaisut ja seminaarit olivat todella korkeatasoisia ja herättivät kiinnostusta sekä yleisössä että mediassa. Kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä itse hankkeeseen ja siihen, että tähän prosessiin tuli lähdettyä mukaan. SH Nina Saunders: Never. 1999. Malmön taidemuseo. Museums in Motion Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia 19
MY HOUSE. KUVA: PAUL WATT Small size, big citizens omin sanoin Kulttuuria vaippaikäisille Kansainvälisellä lasten- ja nuortenteatterin Bravo!-festivaalilla nähtiin maaliskuussa 2010 Small size -hankkeen tuottamana useita ihan pienille suunnattuja esityksiä, kuten Andy Manleyn My House, Compagnia Piccoli Principin BaBa ja Compagnie Médianen ivi s Life. Small size, big citizens Widening of the European network for the diffusion of the performing arts for early years Pääjärjestäjä: La Baracca S.R.L. (Italia) Yhteisjärjestäjät: Helsingin kulttuurikeskus/annantalon taide keskus (Suomi), Ville de Limoges (Ranska), Acción Educativa (Espanja), Baboró Galway International Children s Festival Ltd (Irlanti), Gledališ e za otroke in mlade GOML (Slovenia), Toihaus Theater am Mirabellplatz (Itävalta), Kolibri Gyermek és Ifjúsági Színház (Unkari), Polka Children s Theatre Ltd (Iso-Britannia), Théâtre de la Guimbarde (Belgia), Teatrul Ion Creang (Romania), Helios 6 Live Art Production E.V. (Saksa). Myönnetty EU-tuki: 2 292 000 Kesto: 09/2009 08/2014 SMALL SIZE -VERKOSTON MUODOSTAVAT alle kuusivuotiaiden kanssa työskentelevät eurooppalaiset teatterit ja kulttuurilaitokset. Monivuotisen hankkeen aikana verkosto pyrkii jakamaan tietoa ja ammattitaitoa esittävän taiteen varhaiskasvatustyöhön erilaisten seminaarien, koulutusprojektien ja alle kouluikäisille suunnattujen esitysten ja festivaalien kautta. Suomesta hankkeeseen osallistuu Annantalon taidekeskus Helsingistä. Annantalosta. kulttuurituottaja Katariina Metsälampi www.smallsize.org 20 Verkostoja, näköalapaikkoja ja uusia mahdollisuuksia