I-MONIKKO Heljä Uusitalo
YKSIKKÖ JA MONIKKO Kun puhut yhdestä ihmisestä, asiasta tai esineestä, käytät yksikköä. Koira haukkuu autossa. Kun ihmisiä, asioita tai esineitä on monta, käytät monikkoa. Koirat haukkuvat autoissa. Mieti: Koira on yksikkö. Koirat on monikko. Mistä tiedät, että koirat on monikko? Vastaus: Sanan lopussa on -t. Perusmuodossa monikon tunnus on t.
I-MONIKKO Koira haukkuu autossa. Koirat haukkuvat autoissa. Mieti: Autossa on yksikkö. Autoissa on monikko. Mistä tiedät, että autoissa on monikko? Vastaus: Sanan (auto) ja sijapäätteen (-ssa) välissä on i. Kun sana taipuu, monikon tunnus on i.
I-MONIKKO Jos sanavartalon lopussa on o, ö, u tai y, sana ei muutu monikon i:n edellä. Malli: Hän ajaa huonolla autolla. Tutki, mikä on sanan vartalo ja mikä sijapääte. vartalo huono- auto- sijapääte -lla -lla Liitä monikon i vartalon ja sijapäätteen väliin. Hän ajaa aina huonoilla autoilla.
ESIMERKKEJÄ Pojat saavat lahjan hassulta tytöltä. Pojat saavat lahjan hassuilta tytöiltä. Annoimme rahaa häijylle mummolle. Annoimme rahaa häijyille mummoille. Te puhuitte meille oudosta möröstä. Te puhuitte meille oudoista möröistä. He tapasivat autiolla koululla. He tapasivat autioilla kouluilla.
Ä- JA E-LOPPUISET SANAT Jos sanavartalon lopussa on ä tai e, monikon i syö vokaalin pois. Karhut elävät metsässä (yksikkö). Karhut elävät mets_issä (monikko). Valkoisella hevosella on paljon ruokaa. Valkois_illa hevos_illa on paljon ruokaa. Hän pitää suomalaisesta naisesta. Hän pitää suomalais_ista nais_ista.
A-LOPPUISET SANAT Jos sana on lyhyt ja sanavartalon lopussa on a ja sanan alussa vokaali o tai u, monikon i syö a:n. Lomalla ihminen rentoutuu (yksikkö). Ihmiset viettävät lomiaan eri tavoin (monikko). Kovalla pojalla on aina vaikeaa. Kovilla pojilla on aina vaikeaa. Muuten a muuttuu o:ksi. Kuulin halvasta hinnasta. Kuulin halvoista hinnoista. Pitkissä sanoissa ei ole tätä sääntöä
A-LOPPUISET PITKÄT SANAT, JOISSA MONIKON I SYÖ A:N Sanan loppu Esimerkkisana Yksikön missä-muoto Monikon missä-muoto -va/-vä mukava ikävä mukavassa ikävässä mukavissa ikävissä -ma/-mä suudelma elämä suudelmassa elämässä suudelmissa elämissä -aja/-äjä opettaja myyjä opettajassa myyjässä opettajissa myyjissä -ea/-eä kauhea hirveä kauheassa hirveässä kauheissa hirveissä -ton/-tön luvaton älytön luvattomassa älyttömässä luvattomissa älyttömissä
A-LOPPUISET SANAT, JOISSA A MUUTTUU O:KSI Sanan loppu Esimerkkisana Yksikön missä-muoto Monikon missä-muoto -ija/-ijä opiskelija häiritsijä opiskelijassa häiritsijässä opiskelijoissa häiritsijöissä -ra/-rä makkara ympyrä makkarassa ympyrässä makkaroissa ympyröissä -kka/-kkä mustikka kännykkä mustikassa kännykässä mustikoissa kännyköissä -na/-nä ikkuna päärynä ikkunassa päärynässä ikkunoissa päärynöissä -la/-lä pesula myymälä pesulassa myymälässä pesuloissa myymälöissä
SANAT, JOIDEN VARTALON LOPUSSA ON PITKÄ VOKAALI Jos sanavartalon lopussa on pitkä vokaali, monikon i syö ensimmäisen vokaalin. Puussa on vihreät lehdet. Puissa on vihreät lehdet. Suomalaiset pitävät lämpimästä maasta. Suomalaiset pitävät lämpimistä maista. Veneellä on mukava matkustaa. Veneillä on mukava matkustaa. Hän vaikuttaa väsyneeltä. He vaikuttavat väsyneiltä.
I-LOPPUISET SANAT Jos sanavartalon lopussa on i, se muuttuu e:ksi. Autossa koiran pitää olla häkissä. Autossa koiran pitää olla häkeissä. Talvitakissa on vuori. Talvitakeissa on vuori. Kokeilimme jäätä kepillä. Kokeilimme jäätä kepeillä.
SI-LOPPUISET SANAT Jos sanan lopussa on -si, se on monikossa perusmuodossa. Vesi : veden : vesissä Käsi : käden : käsissä Susi : suden : susissa Kaikilla on mielipide sudesta. Kaikilla on mielipide susista. Sinä uit mielelläsi kylmässä vedessä. Sinä uit mielelläsi kylmissä vesissä. Minulla oli laukut kädessä. Minulla oli laukut käsissä.