KIRKONVARKAUDEN ASEMAKAAVA LIITE 10.1

KIRKONVARKAUDEN ASEMAKAAVA LIITE 10.1

Vastaanottaja Mikkelin kaupunki Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä 2.12.2013 Viite 1510008447 MIKKELIN ASUNTOMESSUALUE YMPÄRISTÖTEKNINEN TUTKIMUS

MIKKELIN ASUNTOMESSUALUE YMPÄRISTÖTEKNINEN TUTKIMUS Tarkastus 2.12.2013 Päivämäärä 2.12.2013 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Iiro Kiukas Mikko Penttinen Timo Massinen Mikkelin asuntomessualueen maaperän ympäristötekninen tutkimus Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Viite 1510008447

YMPÄRISTÖTEKNINEN TUTKIMUS SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Kohdetiedot 1 2.1 Sijainti ja omistus 1 2.2 Maaperä 2 2.3 Pinta- ja pohjavedet 3 2.4 Aikaisemmat tutkimukset 3 3. Ympäristötekninen tutkimus 4 3.1 Näytteenotto 4 3.2 Kenttämittaukset ja laboratorioanalyysit 4 4. Tutkimustulokset 4 4.1 Maaperän kynnys- ja ohjearvotasot 4 4.2 Pohjaveden ympäristönlaatunormit 5 4.3 Analyysitulokset 6 4.4 Yhteenveto pilaantuneisuudesta 6 4.5 Arvio pilaantuman laajuudesta 7 5. Yhteenveto tutkimuksesta ja esitys jatkotoimenpiteiksi 8 PIIRUSTUSLUETTELO YMP1510008447.1 YMP1510008447.2 Tutkimuskartta pohjoinen alue Tutkimuskartta eteläinen alue LIITTEET Liite 1 Näyteluettelo Liite 2 Laboratorion tutkimustodistukset Liite 3 Koekuoppakortit Liite 4 Leikkauskuva 9

1-1 1. JOHDANTO Mikkelin kaupungin toimeksiannosta Ramboll Finland Oy on suorittanut ympäristöteknisen tutkimuksen Mikkelin Moisiossa sijaitsevalla suunnitellulla asuntomessualueella. Tutkimusalueella on historiatietojen mukaan harjoitettu maa-aineisten ottoja sekä läjitystä (vanha kaupungin maanläjitysalue). Ympäristöteknisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko tutkimusalueella harjoitetusta toiminnasta aiheutunut maaperän pilaantumista. Tilaajan edustajana työssä on toiminut Mikkelin kaupungin kaavoituspäällikkö Ilkka Tarkkanen. Ramboll Finland Oy:ssä tutkimuksesta on vastannut projektipäällikkönä Iiro Kiukas. 2. KOHDETIEDOT 2.1 Sijainti ja omistus Tutkimuskohde (Pohjoinen alue ja Eteläinen alue) sijaitsee Mikkelin Moisiossa. Kohteen sijainti on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Tutkimuskohteen (Pohjoinen alue ja Eteläinen alue) sijainti sekä sijoittuminen pohjavesialueelle Pohjoinen alue sijaitsee kiinteistöillä 491-404-3-33 (ANNILANHARJU) ja 491-406-3-7 (SORAMOI- SIO). Esitetyn aluerajauksen sisään jäävä kiinteistö 491-406-3-3 (SORAPALSTA) ei kuulu tutkimusalueeseen. Eteläinen alue sijaitsee kiinteistöllä 491-406-3-7 (SORAMOISIO). Tutkimusalueeseen kuuluvat kiinteistöt omistaa Mikkelin kaupunki.

1-2 Pohjoisen alueen pinta-ala on noin 14,5 ha ja eteläisen alueen noin 2,5 ha. Tutkimusalueiden ympäristö on vanhoille otto- ja läjitysalueilla tyypillistä osin metsittynyttä läjitys-/täyttöaluetta ja osin luonnonmukaista kangasmetsää (kuva 2). Pohjoisella alueella sijaitsee räjähdeainevarastoja (2 klp), ja alueelle johtava tie on puomitettu. Muutoin tutkimusalueilla ei sijaitse rakennuksia tai rakenteita. Kuva 2. Valokuva eteläiseltä tutkimusalueelta sopakuopan pohjalta 2.2 Maaperä Pohjoinen alue: Vanha soranotto- ja maanläjitysalue on kasvillisuuden valtaamaa (kuva 3). Alueella on havaittavissa läjitystoiminnan aikaisia maa-aineskasoja sekä maanpinnalla vähäisessä määrin jätteeksi luokiteltavaa materiaalia (betonia, muovia, metallia, puuta). Kuva 3. Valokuva pohjoiselta tutkimusalueelta, täyttöalueen päällä puujätettä ja tyhjä tynnyri

1-3 Historiatietojen ja alueen ilmakuvien perusteella tutkimuksia kohdennettiin alueella tiedossa olevalle täyttöaluelle (alue IV). Täyttöalueelle on historiatietojen perusteella tehty läjitystä useiden suovikymmenien aikana 1960 80. Tutkimuksen perusteella pohjoisen täyttöalueen maaperä koostui täyttömaasta (hiekka, sora, hm) syvyydelle 0-9,0 metriä maanpinnasta. Koekuoppakaivun yhteydessä täyttömaakerroksen paksuutta ei saatu määritettyä (> 5 m). Kairaamalla täytön paksuudeksi havaittiin 9..11 metriä maanpinnasta. Vuonna 2008 havaintoputken 96 asentamisen yhteydessä (PKA, GM 200) täyttömaan kerrospaksuudeksi on kairaamalla määritetty 9,5 m. Täyttömaiden seassa havaittiin merkittävä määrä betonia sekä paikoin useamman metrin paksuisia orgaanisia (hm, puu) täyttöjä. Täyttömaissa havaittiin vähemmässä määrin myös muita jätteitä, mm. kaukolämpöputkia. Perusmaana alueella todettiin hiekka. Kalliota ei havaittu. Tarkempi kuvaus alueen maaperästä on esitetty tehdyssä rakennettavuusselvityksessä (Mikkelin kaupunki, Asuntomessualue, Rakennettavuusselvitys; Ramboll Finland Oy 4.11.2013). Täyttöalueen maaperän rakennetta on esitetty leikkauspiirustuksessa YMP1510008447.2. Eteläinen alue: Vanha soranotto- ja maanläjitysalue on osin kasvillisuuden valtaamaa ja vanhasta toiminnasta (soranotto) kertovat lähinnä alueen jyrkkäpiirteisyys sekä alueella risteilevät tiet. Tehtyjen tutkimusten perusteella maanpinnassa on yleisesti ohut kasvukerros, jonka alapuolella on tiivisrakenteiset ja kantavat soraa, hiekkaa ja kiviä sisältävät luonnonmaakerrokset. Alueen itäosassa on pienialainen avokalliopaljastuma. Muilla alueen osilla ei havaittu avokalliota. Kallion reunat viettävät jyrkästi alueen keskiosaa kohti. Eteläosassa on täyttöalue. Täytön paksuudeksi havaittiin tehdyssä kairauksessa 4,0 metriä. Täyttö on tehty silttisellä hiekalla. Täyttö on mahdollisesti tehty soranottoalueen poistetuista pintakerroksista. Tarkempi kuvaus alueen maaperästä on esitetty tehdyssä rakennettavuusselvityksessä (Mikkelin kaupunki, Asuntomessualue, Rakennettavuusselvitys; Ramboll Finland Oy 4.11.2013) 2.3 Pinta- ja pohjavedet Sadevedet imeytyvät maastoon. Lähin vesistö on idässä 150 m etäisyydellä oleva Saimaan Annilanselkä. Pohjoiselta tutkimusalueelta noin 50 metriä länteen, sijaitsevat Mikkelin vesilaitoksen pohjaveden imeytyslammikot ja näiden aidattu varoalue. Pohjoinen alue sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella (Pursiala 0649151). Eteläinen alue ei sijaitse vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella, vaan se sijoittuu em. pohjavesialueen rajasta noin 140 m kaakkoon. Tutkimusalueiden sijoittumista suhteessa alueen pohjavesialueisiin on esitetty kuvassa 1. 2.4 Aikaisemmat tutkimukset Kohteessa ei tiettävästi ole suoritettu aikaisempia maaperän haitta-ainetutkimuksia. Pohjoiselle alueelle on asennettu vuonna 2008 kaksi pohjaveden havaintoputkea (tunnukset 95 ja 96). Toisesta havaintoputkesta (95) vuonna 2009 otetusta pohjavesinäytteessä havaittiin kohonnut pitoisuus (110 μg/l) sinkkiä ja lyijyä (26 μg/l). Samasta havaintoputkesta vuonna 2012 otetusta pohjaveden kokoomanäytteessä havaittiin merkittävästi kohonnut pitoisuus (24 μg/l) tetrakoorietyleeniä, sekä pieniä pitoisuuksia muita kloorattuja liuottimia. Lisäksi samana vuonna otetussa yksittäisnäytteessä havaittiin kohonnut kevyiden öljyhiilivetyjen (C10-C12) pitoisuus (10 μg/l).

1-4 3. YMPÄRISTÖTEKNINEN TUTKIMUS 3.1 Näytteenotto Maanäytteenotto suoritettiin koekuoppakaivuna 18.10.2013, minkä lisäksi otettiin täydentäviä näytteitä kevyellä kairakoneella (GM 250) viikolla 42 ja 43. Kohteeseen kaivettiin yhteensä 8 koekuoppaa (tunnukset: AS1 AS8), joista otettiin maanäytteitä kerroksittain yhteensä 25 kpl. Kevyellä kairakoneella näytteitä otettiin 6 havaintopisteestä yhteensä 17 kpl. Tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty tutkimuskartassa YMP1510007251.1. Pohjoisella alueella sijaitsevista havaintoputkista otettiin vesinäytteet 13.11.2013 (95) ja 18.11.2013 (96). Havaintoputken 95 vesinäyte otettiin akkukäyttöisellä näytteenottopumpulla ja havaintoputken 96 näyte kertakäyttöisellä noutimella. 3.2 Kenttämittaukset ja laboratorioanalyysit Kaikista otetuista näytteistä mitattiin raskasmetallien (kupari, lyijy, sinkki) pitoisuudet Innov-X kenttämittarilla. Aistinvaraisten arvioiden perusteella valittiin 6 näytettä, joista mitattiin kokonaishiilivetypitoisuudet PetroFlag -kenttämittarilla. Aistinvaraisen arvion ja kenttämittaustulosten perusteella valittiin 5 näytettä, joista tutkittiin laboratorioanalyysein raskasmetallien pitoisuudet. Lisäksi 3 näytteestä tutkittiin öljyjakeiden (C 10 - C 40 ) pitoisuudet, 3 näytteestä PAH -yhdisteiden pitoisuudet ja 3 näytteestä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet. Laboratorioanalyysit suoritettiin SGS Inspection Services Oy:n laboratoriossa Kotkassa. Havaintoputkesta 95 otetulle vesinäytteelle tehtiin haitta-aine-srkeenaus (TerratTest) Eurofins Scientific Finland Oy:n laboratoriossa Tampereella. Havaintoputken 96 vesinäytteestä tutkittiin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet, sähkönjohtavuus ja ph-arvo SGS Inspection Services Oy:n laboratoriossa Kotkassa. 4. TUTKIMUSTULOKSET 4.1 Maaperän kynnys- ja ohjearvotasot Ympäristönsuojelulaissa (YSL 4.2.2000/86) olevan maaperän pilaamiskiellon mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (7 ). Maaperänäytteistä mitattuja haitta-ainepitoisuuksia verrataan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytettäviin kynnys- ja ohjearvoihin. Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määritellään maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa käytettävät kynnys- ja ohjearvot seuraavasti: Kynnysarvo ilmaisee haitta-aineen sellaisen pitoisuuden, jonka ylittävät pitoisuudet edellyttävät maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia Alempi ohjearvo ilmaisee haitta-aineen pitoisuuden, jonka ylittävät pitoisuudet yleensä edellyttävät maaperän kunnostamistoimenpiteitä alueilla, joiden maankäyttö on herkkää Ylempi ohjearvo ilmaisee haitta-aineen pitoisuuden, jonka ylittävät pitoisuudet yleensä edellyttävät maaperän kunnostustoimenpiteitä Alempaa ohjearvoa käytetään vertailuarvona yleensä, jos alueen maankäyttö on herkkää, esimerkiksi asutus, päiväkoti tai elintarvikkeiden tuotanto. Ylempi ohjearvo on vertailuarvona lähtökohtaisesti, jos maankäyttö ei ole herkkää, kuten esimerkiksi teollisuus, varastointi tai liikenne.

1-5 Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on kuitenkin aina perustuttava riskinarvioon ja viitearvojen on sovelluttava kohteessa käytettäviksi. Riskinarvioinnin perusteella voidaan päätyä myös muihin haitta-aineiden pitoisuusvaatimuksiin. Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnys- ja ohjearvot tässä tutkimuksessa määritettyjen haitta-aineiden osalta on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. VNa:n 214/2007 mukaiset kynnys- ja ohjearvot. Haitta-aine Kynnysarvo Alempi ohjearvo Ylempi ohjearvo Öljyjakeet (>C 10-C 40) 300 Keskitisleet (>C 10-C 21) 300 1000 Raskaat öljyjakeet (>C 21-C 40) 600 2000 Antimoni 2 10 50 Arseeni 5 50 100 Elohopea 0,5 2 5 Kadmium 1 10 20 Koboltti 20 100 250 Kromi 100 200 300 Kupari 100 150 200 Lyijy 60 200 750 Nikkeli 50 100 150 Sinkki 200 250 400 Vanadiini 100 150 250 Tolueeni 5 25 Etyylibentseeni 10 50 TEX ( tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni) 1 PAH-yhdisteet ( EPA-16-PAH) 15 30 100 Antraseeni 1 5 15 Bentso(a)antraseeni1 1 5 15 Bentso(a)pyreeni 0,2 2 15 Bentso(k)fluoranteeni 1 5 15 Fenantreeni 1 5 15 Fluoranteeni 1 5 15 Naftaleeni 1 5 15 4.2 Pohjaveden ympäristönlaatunormit Suomen ympäristökeskus on tehnyt ehdotuksen Suomessa pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiin käytettävistä laatunormeista. Tässä tutkimuksessa havaituille haitta-aineille määritetyt pohjaveden ympäristönlaatunormit on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Havaittujen metallien ympäristön laatunormit pohjavedelle AINE Metallit Ohjeellisessa arvioinnissa käytettävä pitoisuus μg/l Kromi 10 Nikkeli 10

1-6 4.3 Analyysitulokset Kenttämittaukset: InnovX kenttämittarilla havaittiin koekuopasta AS6 syvyydellä 4,0 5,0 metriä maanpinnasta otetussa näytteessä (hk, Hm) kynnysarvotason ylittävä pitoisuus (216 mg/kg) sinkkiä sekä konnut kokonaishiilivetyjen pitoisuus (535 mg/kg). Kohonneita hiilivetypitoisuuksia (> 300 mg/kg = öljyhiilivetyjen kynnysarvotaso) havaittiin niin ikään koekuopassa AS3 syvyydellä 3,0 4,0 metriä maanpinnasta (359 mg/kg) sekä koekuopassa AS5 syvyydellä 2,0 3,0 metriä maanpinnasta (335 mg/kg). Muissa otetuissa näytteissä ei kenttämittauksissa havaittu kohonneita pitoisuuksia tutkittuja haitta-aineita (kokonaishiilivedyt, raskasmetallit). Kenttämittaustulokset on esitetty liitteenä 1 olevassa näyteluettelossa. Laboratorion analyysitulokset: Näytteessä AS6 4,0 5,0 m todettiin kynnysarvotason ylittävä pitoisuus sinkkiä (245 mg/kg) sekä arseenia (6 mg/kg). Näytteen öljyhiilivetypitoisuudet jäivät alle kynnysarvotasojen. Lisäksi näytteessä todettiin pieniä pitoisuuksia fluoranteenia (0,24 mg/kg), pyreeniä (0,21 mg/kg), tolueenia (0,02 mg/kg) sekä 4-Isopropyleenitolueenia (0,03 mg/kg). TEX-yhdisteille (tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleeni) määritettyä kynnysarvotasoa (1 mg/kg) ei ylitetty. Näytteessä AS6 3,0 4,0 m todettiin kynnysarvotason ylittävä pitoisuus arseenia (6 mg/kg). Näytteen AS3 3,0 4,0 m öljyhiilivetypitoisuudet (41 mg/kg) jäivät alle kynnysarvotasojen. Näytteessä AS4 0 1,0 m todettiin kynnysarvotason ylittävä pitoisuus arseenia (6 mg/kg). Näytteessä 7 8,1 8,5 m todettiin pieniä pitoisuuksia tolueenia (0,04 mg/kg), etyylibentseeniä (0,02 mg/kg), n-propyylibentseeniä (0,05 mg/kg) sekä 4-Isopropyleenitolueenia (2,1 mg/kg). TEX-yhdisteille (tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleeni) määritettyä kynnysarvotasoa (1 mg/kg) ei ylitetty. Näytteessä Kas11 4,65 5,05 m todettiin kynnysarvotason alittava pitoisuus öljyhiilivetypitoisuus (37 mg/kg). Lisäksi näytteessä todettiin pieni pitoisuus 4-Isopropyleenitolueenia (0,02 mg/kg). Havaintoputkesta 96 otetussa pohjavesinäytteessä ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia tutkittuja haihtuvia orgaanisia hiilivetyjä. Näytteen ph (6,6) oli normaalilla alueelle tyypillisellä tasolla, mutta sähkönjohtavuus (58,2 ms/m) kohonneella tasolla. Havaintoputkesta 95 otetussa pohjavesinäytteessä ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita. Havaitut metallipitoisuudet (Kromi ja Nikkeli) olivat pieniä (< 6 μg/l), eivätkä ne ylittäneet pohjaveden ympäristön laatunormeja (ks. taulukko 2). Maanäytteiden laboratorion analyysitulokset on esitetty liitteenä 1 olevassa näyteluettelossa. Maa- ja vesinäytteiden laboratorion tutkimustodistukset ovat raportin liitteenä 2. 4.4 Yhteenveto pilaantuneisuudesta Pohjoisella täyttöalueella tehdyissä ympäristöteknisissä tutkimuksissa ei havaittu merkittävää maaperän pilaantuneisuutta. Kahdessa koekuopassa havaittiin kynnysarvotasot ylittäviä metallipitoisuuksia (sinkki, arseeni). Lisäksi alueelle läjitetyissä maissa havaittiin viitteitä öljyhiilivety pilaantuneisuudesta ja/tai yleisestä massojen nuhraantuneisuudesta. Täytössä havaittiin betonia. tiiltä, kantoja sekä muuta eloperäistä ainesta. Eteläisellä alueella tehdyissä ympäristöteknisissä tutkimuksissa ei havaittu maaperän pilaantuneisuutta.

1-7 4.5 Arvio pilaantuman laajuudesta Pohjoisella tai eteläisellä tutkimusalueella ei havaittu merkittävää maaperän pilaantuneisuutta tutkituilla haitta-aineilla. Pohjoisen alueen täyttömaissa havaittiin kynnysarvotason ylittäviä metallipitoisuuksia. Kohonneita metallipitoisuuksia havaittiin sekä täyttökerrosten pintaosassa (0 1,0 m) että täyttöjen sisällä (4,0 5,0 m). Havaitun perusteella täyttömaat voivat sisältää pilaantuneeksi luokiteltavia maa massoja, mutta laaja-alaisesta maaperän pilaantuneisuudesta ei saatu viitteitä. Pohjoisen alueen maaperän mahdollisesta pilaantuneisuudesta klooratuilla hiilivedyillä on myös saatu viitteitä aikaisemmissa tutkimuksissa. (vesinäytteet 2008; Etelä-Savon ELY-keskus). Mahdollinen pilaantuma saattaa sijaita pienellä alalla täyttöjen alaosassa tai pohjavesi pinnan alla. Tämän tutkimuksen yhteydessä otetuista maa- tai vesinäytteissä ei kloorattuja hiilivetyjä havaittu. Pohjoisen alueen täyttömaiden määräksi tässä arvioidaan noin 77 000 m 3 ktr (8 500 m 2 * 9 m). Massat sisältävät myös merkittävän määrän betonijätettä, kantoja sekä eloperäistä ainesta. Myös eteläisellä alueella havaitaan täyttömaita, joissa ei tutkimuksissa havaittu pilaantuneisuutta. Täyttömaiden määräksi tässä arvioidaan noin 2 500 m 3 ktr (500 m 2 * 5 m). Eteläisen alueen kenttäalueelta (sorakuopan pohja) otetuista näytteissä ei havaittu maaperän pilaantuneisuutta.

1-8 5. YHTEENVETO TUTKIMUKSESTA JA ESITYS JATKOTOI- MENPITEIKSI Ympäristöteknisessä tutkimuksessa tutkitun pohjoisen alueen maaperän (täyttömaa) todettiin olevan paikoin metalleilla (sinkki, arseeni) nuhraantunutta (kynnysarvo < havaittu pitoisuus < alempiohjearvo). Merkittävää tai laaja-alaista maaperän pilaantuneisuutta ei tutkimuksessa havaittu, joskin viitteitä maaperän pilaantuneisuudesta ja/tai yleisestä nuhraantuneisuudesta oli havaittavissa. Pohjoisen alueen täytöissä havaittiin merkittävästi jätebetonia sekä orgaanista jätettä (puu, kannot). Eteläisellä alueella ei tutkimuksessa havaittu pilaantuneisuutta tutkituilla haitta-aineilla. Tehty tutkimus oli laajuudeltaan alustava. Mikäli pohjoista täyttöaluetta tullaan käyttämään rakennusmaana tai alueen maankäyttöä tullaan muuten muuttamaan olennaisesti nykyisestä, tulisi täyttöalueen tutkimuksia täydentää. Lisätutkimuksilla tarkennetaan maaperän pilaantuneisuuden arviointia alueen käytön- ja/tai mahdollisen kunnostuksen suunnittelua varten. Lisätutkimuksilla pystytään tarkentamaan täytön sisältämän eroteltavissa olevan rakennus- ja puujätteen määrää. Pohjavesiputkessa 95 vuonna 2009 havaittuja kloorattuja liuottimia ja öljyhiilivetyjä ei havaittu nyt otetuissa pohjavesinäytteissä. Mikäli alueen pohjaveden laatua ja havaittujen liuottimien sekä öljyhiilivetyjen päästölähdettä halutaan tarkentaa, tulee suorittaa lisätutkimuksia alueen pohjavedestä. Pohjaveden lisätutkimus tarkoittaa mahdollisesti uusien pohjavesiputkien asentamista alueelle. Pohjoisella alueella havaitut kynnysarvojen ylitykset aiheuttavat alueen täyttömaille maaaineksen käyttörajoitteen. Näin ollen ko. maa-aineksia ei saa ilman viranomaisen lupaa käyttää esim. maarakentamisessa. Lisäksi havaitut kynnysarvojen ylitykset edellyttävät Vna:n mukaisesti maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia. Tehty tutkimus tulee toimittaa tiedoksi Etelä-Savon ELY-keskukselle ja Mikkelin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikkelissä 2. joulukuuta 2013 Ramboll Finland Oy Timo Massinen Yksikön päällikkö Iiro Kiukas Projektipäällikkö

LIITE 1 NÄYTELUETTELO 1-9

LIITE 2 LABORATORION TUTKIMUSTODISTUKSET 2-10

LIITE 3 KOEKUOPPAKORTIT 3-11

LIITE 4 LEIKKAUSKUVA 9 4-12

ALUE III AVOKALLIO ALUE II ALUE I VANHA SORANOTTOALUE ALUE IV ALUE V ALUE I VANHA SORANOTTOALUE AVOKALLIO ALUE II AVOKALLIO ALUE III ALUE IV ALUE V ALUE I: Erinomainen rakennusalue. Soveltuu hyvin kaikkeen rakentamiseen. Pohjamaa on kantavaa ja maaston profiili tasainen. Rakennusten perustaminen maanvaraisesti. Kunnallistekniset rakenteet voidaan tehdä ilman merkittäviä erityismenetelmiä ALUE II: Kallioinen alue. Soveltuu hyvin rakentamiseen, mutta rakennustöissä on varauduttava louhintoihin tai täyttöihin. Alueella on kallio maanpinnassa tai lähellä sitä. Maaston profiili on yleisesti varsin loiva. ALUE III: Jyrkkäpiirteinen alue. Maaston jyrkkäpiirteisyydestä johtuen rakentamisessa on varauduttava louhintoihin ja pengerryksiin. Alue soveltuu parhaiten puistovyöhykkeeksi tai rinteen suuntaisiksi liikennealueiksi. Mahdollisissa rakennuksissa on suositeltavaa käyttää rinnetaloratkaisuja. k.osa / kylä kor tteli / tila Tontti/ Rn:o Viranom aisen merk intöjä ALUE IV: Rakennustoime npi de Piru i stuslaji Juo ksev a nro Täyttöalue. Alueella on paksuja ja hyvin epähomogeenisia täyttöjä. Soveltuu heikosti rakentamiseen pohjarakentamisen korkeiden kustannusten takia. Alue soveltuu esim. kestopinnoittamattomaksi pysäköintialueeksi, leikkipuistoksi tai viheralueeksi. Kunnallistekniikka voidaan rakentaa kohtuullisilla pohjarakennuskustannuksilla Rakennuskohteen nimi ja osoite MIKKELIN KAUPUNKI Asuntomessualue 2017 Piirustu ksen sisältö Mittakaava Tutkimuskartta 1:1000 Pohjoinen alue ALUE V: Vanha soranottoalue. Pohjamaa on kantavaa ja soveltuu rakentamiseen. Maaston profiilin takia rakentaminen vaatii kuitenkin paksuja täyttöjä. Aluetta voidaan käyttää esim. työnaikaisena ylijäävien maamassojen täyttöalueena ja lopullisessa tilanteessa viher- tai leikkipuistoalueena tai kestopinnoittamattomana pysäköintialueena. MIKKELI h yv. Ramboll Jääkärinkatu 33 50130 Mikkeli puh. 040 861 9314 Suunn.a la Ty önro YMP 1510008447 Piirustusnro Piir ustuk sia 1 Tiedosto Muutos suunn. piirt. pvm HLAU MOLL 2.11.2013

KIRKONVARKAUDEN ASEMAKAAVA LIITE 10.2

Vastaanottaja Mikkelin kaupunki Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä 4.4.2014 Viite 1510010761 MIKKELIN ASUNTOMESSUALUE YMPÄRISTÖTEKNINEN LISÄTUTKIMUS

MIKKELIN ASUNTOMESSUALUE YMPÄRISTÖTEKNINEN LISÄTUTKIMUS Tarkastus 4.4.2014 Päivämäärä 4.4.2014 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Mikko Penttinen Kalle Eskelinen Timo Massinen Mikkelin asuntomessualueen maaperän ympäristötekninen lisätutkimus Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Viite 1510010761

YMPÄRISTÖTEKNINEN LISÄTUTKIMUS SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Kohdetiedot 1 2.1 Sijainti ja omistus 1 2.2 Maaperä 2 2.3 Pinta- ja pohjavedet 3 2.4 Aikaisemmat tutkimukset 4 3. Ympäristötekniset tutkimukset 4 3.1 Näytteenotto 10/2013 4 3.2 Lisätutkimuksen näytteenotot 02/2014 5 3.3 Kenttämittaukset ja laboratorioanalyysit 5 4. Tutkimustulokset 5 4.1 Maaperän kynnys- ja ohjearvotasot 5 4.2 Pohjaveden vertailuarvot 7 4.3 Analyysitulokset 7 4.3.1 Maanäytteet 7 4.3.2 Pohjavesinäytteet 8 4.4 Yhteenveto pilaantuneisuudesta 9 5. Yhteenveto tutkimuksesta ja esitys jatkotoimenpiteiksi 10 PIIRUSTUSLUETTELO Sijaintikartta Tutkimuskartta; pohjoinen alue Tutkimuskartta; eteläinen alue Pohjaveden korkeustasot, virtaussuunnat ja kal- Leikkauspiirustukset YMP1510010761.1 YMP1510010761.2 YMP1510010761.3 YMP1510010761.4 liopinnat GEO1510010761.4 21 LIITTEET Liite 1 Näyteluettelo Liite 2 Laboratorion tutkimustodistukset Liite 3 Koekuoppakortit

1-1 1. JOHDANTO Mikkelin kaupungin toimeksiannosta Ramboll Finland Oy on suorittanut ympäristöteknisen lisätutkimuksen Mikkelin Moisiossa sijaitsevalla suunnitellulla asuntomessualueella. Tutkimusalueella on historiatietojen mukaan harjoitettu maa-aineisten ottoja sekä läjitystä (vanha kaupungin maanläjitysalue). Kohteessa aikaisemmin suoritetussa ympäristöteknisessä tutkimuksessa vanhassa läjityspenkassa (nimetty pohjoiseksi alueeksi) todettiin runsaasti rakennusjätettä (betonia) sekä viitteitä haitta-aineista (raskasmetallit, öljyhiilivedyt, PAH-yhdisteet). Täyttömaissa todettiin suurimmillaan VNa:ssa 214/2007 määritetyn kynnysarvotason ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä. Ympäristöteknisen lisätutkimuksen tarkoituksena oli tarkentaa aikaisemmassa tutkimuksissa todettujen täyttömaiden laatua ja laajuutta sekä haitta-ainepitoisuuksia pohjoisella alueella. Tutkimuksia laajennettiin myös tulevan asuntomessualueen välittömässä läheisyydessä sijainneen entisen jätevedenpuhdistamon alueelle. Lisäksi selvitettiin alueen kalliopintaa porakonekairauksin sekä pohjaveden virtaussuuntaa ja haitta-ainepitoisuuksia alueelle asennettujen uusien pohjavesiputkien avulla. Pohjavesipintahavaintoja tarkennettiin myös alueella jo olemassa olleista pohjavesiputkista. Tämä raportti on aikaisemman ympäristöteknisen tutkimuksen raportti (päivätty 2.12.2013), jota on päivitetty lisätutkimustulosten ja havaintojen perusteella. Tilaajan edustajana työssä on toiminut Mikkelin kaupungin kaavoituspäällikkö Ilkka Tarkkanen. Ramboll Finland Oy:ssä lisätutkimuksesta on vastannut projektipäällikkönä Mikko Penttinen. 2. KOHDETIEDOT 2.1 Sijainti ja omistus Tutkimuskohde (Pohjoinen alue ja Eteläinen alue) sijaitsee Mikkelin Moisiossa. Kohteen sijainti on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Tutkimuskohteen (Pohjoinen alue ja Eteläinen alue) sijainti sekä sijoittuminen pohjavesialueelle Lisätutkimuksiin kuulunut pohjoinen alue sijaitsee kiinteistöillä 491-404-3-33 (ANNILANHARJU) ja 491-406-3-7 (SORAMOISIO). Myös vanha jätevedenpuhdistamo sijaitsee kiinteistöllä. Esitetyn

1-2 aluerajauksen sisään jäävä kiinteistö 491-406-3-3 (SORAPALSTA) ei kuulu tutkimusalueeseen. Eteläinen alue sijaitsee kiinteistöllä 491-406-3-7 (SORAMOISIO). Tutkimusalueeseen kuuluvat kiinteistöt omistaa Mikkelin kaupunki. Pohjoisen alueen pinta-ala on noin 14,5 ha ja eteläisen alueen noin 2,5 ha. Tutkimusalueiden ympäristö on vanhoille otto- ja läjitysalueilla tyypillistä osin metsittynyttä läjitys-/täyttöaluetta ja osin luonnonmukaista kangasmetsää (kuva 2). Pohjoisella alueella sijaitsee räjähdeainevarastoja (2 kpl), ja alueelle johtava tie on puomitettu. Muutoin tutkimusalueilla ei sijaitse rakennuksia tai rakenteita. Kuva 2. Valokuva eteläiseltä tutkimusalueelta sopakuopan pohjalta 2.2 Maaperä Pohjoinen alue: Vanha soranotto- ja maanläjitysalue on kasvillisuuden valtaamaa (kuva 3). Alueella on havaittavissa läjitystoiminnan aikaisia maa-aineskasoja sekä maanpinnalla vähäisessä määrin jätteeksi luokiteltavaa materiaalia (betonia, muovia, metallia, puuta). Kuva 3. Valokuva pohjoiselta tutkimusalueelta, täyttöalueen päällä puujätettä ja tyhjä tynnyri

1-3 Historiatietojen ja alueen ilmakuvien perusteella tutkimuksia kohdennettiin alueella tiedossa olevalle täyttöalueelle (alue IV). Täyttöalueelle on historiatietojen perusteella tehty läjitystä useiden vuosikymmenien aikana 1960 80. Alueella on kaksi erillistä maanläjitysaluetta (nimetty raportissa ja piirustuksissa: läjitysalue 1 ja läjitysalue 2). Lisäksi suunnitellun asuntomessualueen välittömässä läheisyydessä itäpuolella havaittiin karttatarkasteluissa ja maastotutkimuksissa sijainneen vanha jäteveden puhdistamo. Puhdistamoon on tiettävästi johdettu aikanaan kaikki Moision sairaalan jätevedet. Tutkimusten perusteella pohjoisen täyttöalueen läjitysalueen 1 pinta-ala on noin 8 600 m 2. Maaperä koostui sekalaisista täyttömaista (hiekka, sora, moreeni, humus, kiviä) syvyydelle 0-12 metriä maanpinnasta. Koekuoppakaivun yhteydessä täyttömaakerroksen paksuutta ei saatu määritettyä (> 5 m). Porakonekairauksilla täytön paksuudeksi havaittiin 11 12 metriä maanpinnasta. Täyttömaiden seassa havaittiin useassa koekuopassa betonia sekä paikoin useamman metrin paksuisia orgaanisia (hm, puu) täyttöjä. Täyttömaissa havaittiin vähemmässä määrin myös muita jätteitä, mm. kaukolämpöputkia ja perustuskiviä. Perusmaana alueella todettiin hiekka. Kalliopinta todettiin läjitysalueella 1 13,8 17,8 m syvyydellä maanpinnasta. Pohjoisen täyttöalueen läjitysalueen 2 pinta-ala on noin 7 500 m 2. Täytön paksuudeksi todettiin porakonekairauksilla 8 metriä maanpinnasta. Maaperä koostui täyttömaasta (hiekka, sora, humus). Täyttömaiden seassa todettiin kantoja, juuria, risuja sekä hieman jätteitä (tiiliä, muovia, puuta, betonia). Entisen jätevedenpuhdistamon rakenteiden todettiin osittain sijaitsevan purettuna maaperässä. Koekuoppatutkimuksen havaintojen perusteella ilmeisesti osa puhdistamorakennuksen perustus- / lattiarakenteista sekä puhdistamon allasrakenteista on edelleen ehjinä maaperässä ja loput betonirakenteista on purettu paikalleen. Näkyviä maanpäällisiä rakenteita alueella ovat puhdistamonaikaiset viemärikaivot. Puhdistamon alueella maaperässä todettiin runsaasti betonirakenteita sekä puu- ja betonijätteitä. Tarkempi kuvaus alueen maaperästä on esitetty tehdyssä rakennettavuusselvityksessä (Mikkelin kaupunki, Asuntomessualue, Rakennettavuusselvitys; Ramboll Finland Oy, päivitetty 4.4.2014). Tutkimusalueen maaperän rakennetta on esitetty leikkauspiirustuksissa GEO1510010761.4 23. Eteläinen alue: Vanha soranotto- ja maanläjitysalue on osin kasvillisuuden valtaamaa ja vanhasta toiminnasta (soranotto) kertovat lähinnä alueen jyrkkäpiirteisyys sekä alueella risteilevät tiet. Tehtyjen tutkimusten perusteella maanpinnassa on yleisesti ohut kasvukerros, jonka alapuolella on tiivisrakenteiset ja kantavat soraa, hiekkaa ja kiviä sisältävät luonnonmaakerrokset. Alueen itäosassa on pienialainen avokalliopaljastuma. Muilla alueen osilla ei havaittu avokalliota. Kallion reunat viettävät jyrkästi alueen keskiosaa kohti. Eteläosassa on täyttöalue. Täytön paksuudeksi havaittiin tehdyssä kairauksessa 4,0 metriä. Täyttö on tehty silttisellä hiekalla. Täyttö on mahdollisesti tehty soranottoalueen poistetuista pintakerroksista. Tarkempi kuvaus alueen maaperästä on esitetty tehdyssä rakennettavuusselvityksessä (Mikkelin kaupunki, Asuntomessualue, Rakennettavuusselvitys; Ramboll Finland Oy, päivitetty 4.4.2014) 2.3 Pinta- ja pohjavedet Alueen sadevedet imeytyvät maastoon. Lähin vesistö on idässä 150 m etäisyydellä oleva Saimaan Annilanselkä. Pohjoiselta tutkimusalueelta noin 50 metriä länteen, sijaitsevat Mikkelin vesilaitoksen pohjaveden imeytysaltaat ja näiden aidattu varoalue. Pohjoinen alue sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella (Pursiala 0649151). Eteläinen alue ei sijaitse vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella, vaan se sijoittuu em. pohjavesialueen rajasta noin 140 m kaakkoon. Tutkimusalueiden sijoittumista suhteessa alueen pohjavesialueisiin on esitetty kuvassa 1. Pohjoisella alueella sijaitsi ennestään pohjaveden havaintoputket 95, 96, 60 ja 12PP. Lisätutkimuksen yhteydessä alueelle sijoitettiin kalliovarmistusten perusteella kaksi uutta pohjaveden ha-

1-4 vaintoputkea 116 ja 117. Pohjavesiputkien sijainnit alueen pohjaveden virtauskuva tehtyjen havaintojen perusteella on esitetty tutkimuskartalla YMP1510010761.4. Lisätutkimuksen yhteydessä kaikista pohjavesiputkista sekä pohjaveden imeytysaltaista mitattiin pohjaveden pinnantasot. Pinnantasot on merkitty taulukkoon 1. Taulukko 1. Saimaan, imeytysaltaiden ja pohjaveden pinnantasot 3. 4.3.2014 sekä arvioitu pohjaveden virtaussuunta (P=pohjoinen, E=etelä) Saimaa Allas1 Allas2 Allas3 Allas4 95 96 60 12PP 116 117 +76.09 +78.98 +78.20 +77.75 +77.48 +78.19 +78.16 +78.00 +77.22 +78.12 +78.91 X P P P P E E P P E P Suoritettujen porakonekairausten ja pohjavesihavaintojen perusteella maanläjitysalueiden ja Saimaan sekä maanläjitysalueiden ja imeytysaltaiden välillä on kallioharjanteet. Alueen kalliot ovat osin avokallioita maanpinnassa. Läjitysalueilla 1 ja 2 pohjaveden todettiin virtaavan etelään tasolla +78.19 +78.12 ja purkautuvan todennäköisesti Saimaaseen. Läjitysalueen 1 pohjoispuolella kallio nousee voimakkaasti tasolle +96.00 (osin avokalliota). Läjitysalueen itäpuolella kalliopinta havaittiin porakonekairauksissa etelään viettävänä tasolla +77.00..+72.0. lisäksi kalliopinta viettää alueelta itään kohti Saimaan rantaa. Ranta-alueella on osin avokallioita +85.00 +92.00. Täyttöalueen 1 itäpuolella kairauksissa tai olemassa olevassa pohjavesiputkessa 8 ei havaita vesipintaa tutkimuksen aikana. Läjitysalueiden länsipuolella on havaittavissa kallioharjanne tasolla +82.00 +86.00 eli havaitun pohjavesipinnan yläpuolella. Havaittu kalliopinta rajoittaa ja ohjaa pohjavedenpinnan virtausta alueella. Kallioharjanteen länsipuolella pohjavesi havaittiin tasolla +78.90 77.20 virtaussuunnan ollessa pohjoiseen kohti Pursialan vedenottamoa. 2.4 Aikaisemmat tutkimukset Kohteessa ei tiettävästi ole suoritettu aikaisempia maaperän haitta-ainetutkimuksia. Pohjoiselle alueelle on asennettu vuonna 2008 kaksi pohjaveden havaintoputkea (tunnukset 95 ja 96). Toisesta havaintoputkesta (95) vuonna 2009 otetusta pohjavesinäytteessä havaittiin kohonnut pitoisuus (110 μg/l) sinkkiä ja lyijyä (26 μg/l). Samasta havaintoputkesta vuonna 2012 otetusta pohjaveden kokoomanäytteessä havaittiin merkittävästi kohonnut pitoisuus (24 μg/l) tetrakoorietyleeniä, sekä pieniä pitoisuuksia muita kloorattuja liuottimia. Lisäksi samana vuonna otetussa yksittäisnäytteessä havaittiin kohonnut kevyiden öljyhiilivetyjen (C10-C12) pitoisuus (10 μg/l). 3. YMPÄRISTÖTEKNISET TUTKIMUKSET 3.1 Näytteenotto 10/2013 Ensimmäisen tutkimusvaiheen maanäytteenotto suoritettiin koekuoppakaivuna 18.10.2013, minkä lisäksi otettiin täydentäviä näytteitä kevyellä kairakoneella (GM 250) viikoilla 42 ja 43. Kohteeseen kaivettiin yhteensä 8 koekuoppaa (tunnukset: AS1 AS8), joista otettiin maanäytteitä kerroksittain yhteensä 25 kpl. Kevyellä kairakoneella näytteitä otettiin 6 havaintopisteestä yhteensä 17 kpl (näytepisteiden tunnukset: kas9-kas11, 7, e4, e7). Koekuoppien ja tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty tutkimuskartoissa YMP1510010761.2 ja -3. Pohjoisella alueella sijaitsevista havaintoputkista otettiin vesinäytteet 13.11.2013 (95) ja 18.11.2013 (96). Havaintoputken 95 vesinäyte otettiin akkukäyttöisellä näytteenottopumpulla ja havaintoputken 96 näyte kertakäyttöisellä noutimella.

1-5 3.2 Lisätutkimuksen näytteenotot 02/2014 Maanäytteet Lisätutkimuksen näytteenotot suoritettiin koekuoppakaivuna 4. 6.2.2014 ja raskaalla porakoneella putkinäytteenottimella 17. 21.2.2014. Kahdelle erilliselle maa-ainesten täyttöalueelle, alueella sijaitseviin maa-aineskasoihin ja entisen jätevedenpuhdistamon alueelle kaivettiin yhteensä 35 koekuoppaa (tunnukset: AS9 AS43). Koekuopista otettiin yhteensä 69 kpl yksittäisnäytteitä. Putkiottimella otettiin maanäytteitä yhteensä kolmesta tutkimuspisteestä (tunnukset: P12 P14). Tutkimuspisteet P13 ja P14 sijoitettiin suuremman maanläjitysalueen kohdalle ja tutkimuspiste P12 pienemmän läjitysalueen kohdalle. Näytteitä otettiin metrin kerroksissa perusmaan pintakerroksiin saakka riippuen tutkimuspisteestä syvyydelle 11 15 metriä maanpinnasta. Yhteensä tutkimuspisteistä otettiin yksittäisnäytteitä 40 kpl. Koekuoppien ja tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty tutkimuskartassa YMP1510010761.2. Pohjavesinäytteet Tutkimusten yhteydessä selvitettiin alueen kalliopintoja poraamalla 14 tutkimuspisteestä. Porakonekairausten perusteella määritettiin sijainnit kahdelle pohjaveden havaintoputkelle (tunnukset: 116 ja 117). Pohjaveden havaintoputkien putkikortit ovat raportin liitteenä. Pohjavesinäytteet otettiin 3.3.2014 alueella sijainneesta pohjaveden havaintoputkesta 95 sekä asennetuista putkista 116 ja 117 ja 4.3.2014 havaintoputkesta 96. Pohjavesiputkea 95 huuhdeltiin pumppaamalla noin 15 min ja putkia 116 sekä 117 noin 60 min ennen näytteenottoa. Pohjavesiputki 96 tyhjennettiin kertaalleen, johtuen huonosta antoisuudesta. Näytteet otettiin huuhteluvedestä lukuun ottamatta havaintoputkea 96, josta näyte otettiin noutimella. Näytteet otettiin laboratorion näyteastioihin, pakattiin kylmälaukkuihin ja toimitettiin välittömästi laboratorioon. 3.3 Kenttämittaukset ja laboratorioanalyysit Kaikista otetuista maanäytteistä mitattiin raskasmetallien (kupari, lyijy, sinkki) pitoisuudet Innov- X kenttämittarilla. Aistinvaraisten arvioiden perusteella valittiin 10 näytettä, joista mitattiin kokonaishiilivetypitoisuudet PetroFlag -kenttämittarilla. Aistinvaraisen arvion ja kenttämittaustulosten perusteella valittiin 3 näytettä, joista tutkittiin laboratorioanalyysein raskasmetallien pitoisuudet. Lisäksi 3 näytteestä tutkittiin öljyjakeiden (C 10 - C 40 ) pitoisuudet ja 3 näytteestä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet. Laboratorioanalyysit suoritettiin SGS Inspection Services Oy:n laboratoriossa Kotkassa. Havaintoputkista 95, 96, 116 ja 117 otetuista vesinäytteistä analysoitiin öljyjakeiden (C10 C40), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, PAH-yhdisteiden, liukoisten metallien sekä kloridin ja sulfaatin pitoisuudet. Laboratorioanalyysit suoritettiin SGS Inspection Services Oy:n laboratoriossa Kotkassa. 4. TUTKIMUSTULOKSET 4.1 Maaperän kynnys- ja ohjearvotasot Ympäristönsuojelulaissa (YSL 4.2.2000/86) olevan maaperän pilaamiskiellon mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (7 ). Maaperänäytteistä mitattuja haitta-ainepitoisuuksia verrataan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytettäviin kynnys- ja ohjearvoihin. Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määritellään maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa käytettävät kynnys- ja ohjearvot seuraavasti:

1-6 Kynnysarvo ilmaisee haitta-aineen sellaisen pitoisuuden, jonka ylittävät pitoisuudet edellyttävät maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia Alempi ohjearvo ilmaisee haitta-aineen pitoisuuden, jonka ylittävät pitoisuudet yleensä edellyttävät maaperän kunnostamistoimenpiteitä alueilla, joiden maankäyttö on herkkää Ylempi ohjearvo ilmaisee haitta-aineen pitoisuuden, jonka ylittävät pitoisuudet yleensä edellyttävät maaperän kunnostustoimenpiteitä Alempaa ohjearvoa käytetään vertailuarvona yleensä, jos alueen maankäyttö on herkkää, esimerkiksi asutus, päiväkoti tai elintarvikkeiden tuotanto. Ylempi ohjearvo on vertailuarvona lähtökohtaisesti, jos maankäyttö ei ole herkkää, kuten esimerkiksi teollisuus, varastointi tai liikenne. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on kuitenkin aina perustuttava riskinarvioon ja viitearvojen on sovelluttava kohteessa käytettäviksi. Riskinarvioinnin perusteella voidaan päätyä myös muihin haitta-aineiden pitoisuusvaatimuksiin. Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnys- ja ohjearvot tässä tutkimuksessa määritettyjen haitta-aineiden osalta on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. VNa:n 214/2007 kynnys- ja ohjearvotasot tutkituille haitta-aineille. Haitta-aine Kynnysarvo Alempi ohjearvo Ylempi ohjearvo Öljyjakeet (>C 10-C 40) 300 Keskitisleet (>C 10-C 21) 300 1000 Raskaat öljyjakeet (>C 21-C 40) 600 2000 Antimoni 2 10 50 Arseeni 5 50 100 Elohopea 0,5 2 5 Kadmium 1 10 20 Koboltti 20 100 250 Kromi 100 200 300 Kupari 100 150 200 Lyijy 60 200 750 Nikkeli 50 100 150 Sinkki 200 250 400 Vanadiini 100 150 250 Tolueeni 5 25 Etyylibentseeni 10 50 TEX ( tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni) 1 PAH-yhdisteet ( EPA-16-PAH) 15 30 100 Antraseeni 1 5 15 Bentso(a)antraseeni1 1 5 15 Bentso(a)pyreeni 0,2 2 15 Bentso(k)fluoranteeni 1 5 15 Fenantreeni 1 5 15 Fluoranteeni 1 5 15 Naftaleeni 1 5 15

1-7 4.2 Pohjaveden vertailuarvot Pohjaveden haitta-ainepitoisuuksille ei Suomessa toistaiseksi ole olemassa varsinaisia vakiintuneita vertailuarvoja. Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö ovat vuonna 2012 laatineet ohjeet pohjaveden määrällisen ja kemiallisen tilan luokitteluun. Ohjeessa on määritetty ympäristölaatunormit pohjavettä pilaaville aineille. Mikäli pohjavettä hyödynnetään talousvetenä, verrataan määritettyjä haitta-ainepitoisuuksia Sosiaali- ja Terveysministeriön asetuksessa 461/2000 esitettyihin talousveden enimmäispitoisuuksiin. Suomen ympäristökeskuksen ja Ympäristöministeriön vuonna 2012 pohjaveden arviointiin antamien ympäristölaatunormit sekä STM asetuksen 461/2000 raja-arvot on esitetty analyysitulosten yhteydessä niiden haitta-aineiden osalta, joita pohjavedessä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävissä pitoisuuksissa. 4.3 Analyysitulokset 4.3.1 Maanäytteet Raskasmetallit Näytteissä todettiin Innov-X kenttämittarilla ylemmän ohjearvotason ylittävä pitoisuus 948 mg/kg sinkkiä läjitysalueen 1 täyttömaassa tutkimuspisteessä P14/6,0-7,0m. Muutoin kenttämittarilla todettiin ainoastaan kynnysarvotason ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä ja/tai kromia koekuopassa AS6/4,0-5,0m (sinkki 216 mg/kg), kasanäytteissä AS21 ja AS23 (kromia 106/158 mg/kg) sekä täyttömaista kairalla tutkimuspisteissä P12 P14 otetuissa yksittäisissä näytteissä (kromia 100 117 mg/kg). Laboratoriossa analysoiduissa rinnakkaisnäytteissä tutkimuspisteen P14/6,0-7,0m sinkin pitoisuudeksi varmistui ylemmän ohjearvotason ylittävä pitoisuus 1 744 mg/kg. Muissa laboratoriossa analysoiduissa rinnakkaisnäytteissä todettiin kynnysarvotason ylittävät pitoisuudet: - AS6/4,0 5,0m sinkkiä (245 mg/kg) sekä arseenia (6 mg/kg). - AS6/3,0 4,0m arseenia (6 mg/kg). - AS4/0 1,0m arseenia (6 mg/kg) - AS23/0-1,0m arseenia (13 mg/kg) - P14/8,0-9,0m arseenia (6 mg/kg) Laboratoriossa analysoiduissa rinnakkaisnäytteissä kenttämittarin todettiin antavan todellista pitoisuutta suurempia kromin pitoisuuksia. Kenttämittarilla todetut kromin pitoisuudet eivät ylitä VNa:n 214/2007 kynnysarvotasoa. Öljyjakeet PetroFlag kenttämittarilla todettiin öljyjakeiden (>C 10 C 40 ) kynnysarvotason ylittäviä kokonaishiilivetypitoisuuksia yhteensä kolmessa maanäytteessä. Laboratoriossa suoritetuissa rinnakkaisanalyyseissä öljyjakeiden pitoisuudet jäivät alle kynnysarvotason. Näytteet, joista suoritettiin sekä PetroFlag kenttämittaus että rinnakkaiset laboratorioanalyysit on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. PetroFlag kenttämittaustulokset ja laboratorion analyysitulokset. Näyte PetroFlag Öljyjakeet Keskitisleet Raskaat jakeet >C 10 C 40 >C 10 C 21 >C 21 C 40 AS3/3,0-4,0m 359 41 <20 41 AS6/4,0-5,0m 535 245 25 220 AS11/1,0-4,0m 140 <40 <20 <20 AS31/4,0-5,0m 218 134 34 100 Muissa tutkituissa näytteissä todettiin kokonaishiilivetypitoisuuksia välillä 37 218 mg/kg. Myöskään muissa laboratoriossa suoritetuissa öljyjakeiden analyyseissä ei todettu kynnysarvotasoa ylittäviä öljyjakeiden pitoisuuksia.

1-8 PAH-yhdisteet, haihtuvat orgaaniset yhdisteet Näytteessä AS6/4,0 5,0m todettiin pieniä pitoisuuksia fluoranteenia (0,24 mg/kg), pyreeniä (0,21 mg/kg), tolueenia (0,02 mg/kg) sekä 4-Isopropyleenitolueenia (0,03 mg/kg). TEXyhdisteille (Σ tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni) määritetty kynnysarvotaso (1 mg/kg) ei ylittynyt. Näytteessä 7/8,1 8,5m todettiin pieniä pitoisuuksia tolueenia (0,04 mg/kg), etyylibentseeniä (0,02 mg/kg), n-propyylibentseeniä (0,05 mg/kg) sekä 4-Isopropyleenitolueenia (2,1 mg/kg). TEX-yhdisteille määritetty kynnysarvotaso ei ylittynyt. Näytteessä P12/7,0-8,0m todettiin lievästi kohonneet pitoisuudet tolueenia (0,02 mg/kg) 1,2,4- trimetyylibentseeniä (0,02 mg/kg) ja 4-isopropyylitolueenia (0,39 mg/kg). TEX-yhdisteille määritetty kynnysarvotaso ei ylittynyt. Kahdessa muussa lisätutkimuksessa analysoidussa näytteessä ei todettu laboratorioanalyysin määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Kaikkien näytteiden kenttämittaustulokset ja laboratorion analyysitulokset on esitetty raportin liitteenä 1 olevassa näyteluettelossa. Laboratorion tutkimustodistukset ovat raportin liitteenä 2. 4.3.2 Pohjavesinäytteet Havaintoputkesta 96 otetussa pohjavesinäytteessä (18.11.2013) ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia tutkittuja haihtuvia orgaanisia hiilivetyjä. Näytteen ph (6,6) oli normaalilla alueelle tyypillisellä tasolla, mutta sähkönjohtavuus (58,2 ms/m) kohonneella tasolla. Lisätutkimuksen yhteydessä (4.3.2014) otetussa pohjavesinäytteessä todettiin lievästi kohonneet pitoisuudet yksittäisistä PAH-yhdisteistä naftaleenia (0,23 μg/l) ja fenantreenia (0,23 μg/l). Raskasmetalleista havaittiin kohonneita pitoisuuksia bariumia (90 μg/l), kobolttia (13 μg/l), nikkeliä (15 μg/l) ja sinkkiä (31 μg/l). Todetut koboltin ja nikkelin pitoisuudet ylittävät SYME/YM 2012 antamat ympäristölaatunormit (koboltti 2 μg/l, nikkeli 10 μg/l). Talousveden kemialliset laatuvaatimukset (STM 461/2000) eivät kuitenkaan ylity todettujen haitta-aineiden osalta. Näytteen kloridipitoisuus oli 3,6 mg/l ja sulfaattipitoisuus 21 mg/l. Havaintoputkesta 95 otetussa pohjavesinäytteessä (13.11.2013) ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita. Havaitut metallipitoisuudet (kromi ja nikkeli) olivat pieniä (< 6 μg/l), eivätkä ne ylittäneet pohjaveden ympäristön laatunormeja (ks. taulukko 2). Lisätutkimuksen yhteydessä (3.3.2014) otetussa pohjavesinäytteessä ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita tai raskasmetalleja. Näytteen kloridipitoisuus oli 0,7 mg/l ja sulfaattipitoisuus 3,7mg/l. Havaintoputkesta 116 otetussa pohjavesinäytteessä (3.3.2014) ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita. Raskasmetalleista todettiin bariumia (88 μg/l), kobolttia (23 μg/l), nikkeliä (11 μg/l) ja sinkkiä (14 μg/l). Todetut koboltin ja nikkelin pitoisuudet ylittävät SYKE/YM 2012 antamat ympäristölaatunormit (koboltti 2 μg/l, nikkeli 10 μg/l). Talousveden kemialliset laatuvaatimukset (STM 461/2000) eivät kuitenkaan ylity todettujen haitta-aineiden osalta. Näytteen kloridipitoisuus oli 2,3 mg/l ja sulfaatti 60 mg/l. Havaintoputkesta 117 otetussa pohjavesinäytteessä (3.3.2014) ei havaittu laboratorion määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita. Raskasmetalleista todettiin ainoastaan bariumia (16 μg/l) määritysrajat ylittävä pitoisuus. Näytteen kloridipitoisuus oli 1,6 mg/l ja sulfaattipitoisuus 12 mg/l. Taulukossa 4 on esitetty pohjavesinäytteiden tutkimustulokset ja pohjavesipinnat 3.-4.3.2014.

1-9 Taulukko 4. Pohjavesinäytteiden tutkimustulokset ja pohjavesipinnat 117 95 96 116 Vesipinta +taso 78,91 78,19 78,16 78,12 (Mli) Kloridi mg/l 1.6 0.7 6.3 2.3 Sulfaatti mg/l 12 3.7 21 60 Elohopea μg/l <0.2 <0.2 <0.2 <0.2 Arseeni μg/l <10 <10 <10 <10 Barium μg/l 16 <10 90 88 Kadmium μg/l <1.0 <1.0 <1.0 <1.0 Koboltti μg/l <10 <10 13 23 Kromi μg/l <10 <10 <10 <10 Kupari μg/l <10 <10 <10 <10 Lyijy μg/l <10 <10 <10 <10 Nikkeli μg/l <10 <10 15 11 Sinkki μg/l <10 <10 31 14 Vanadiini μg/l <10 <10 <10 <10 Fenantreeni μg/l <0.10 <0.10 0.23 <0.10 Naftaleeni μg/l <0.10 <0.10 0.23 <0.10 4.4 Yhteenveto pilaantuneisuudesta Pohjoisella tai eteläisellä tutkimusalueella ei havaittu merkittävää maaperän pilaantuneisuutta tutkituilla haitta-aineilla. Läjitysalueiden täyttömaissa todettiin paikoin betonia, tiiltä, kantoja sekä muuta eloperäistä ainesta. Pohjoisella alueella läjitysalueen 1 täyttömaassa todettiin yhdessä tutkimuspisteessä (P14 syv. 6,0-7,0m) VNa:n 214/2007 ylemmän ohjearvotason ylittävä pitoisuus sinkkiä. Muutoin täyttömaassa havaittiin paikoin sinkkiä ja arseenia kynnysarvotason ylittävissä pitoisuuksissa. Maaperässä todettiin myös lievästi kohonneita pitoisuuksia muita raskasmetalleja, yksittäisiä PAHyhdisteitä, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä öljyjakeita. Todetun pilaantuman laajuutta ei rajattu horisontaalisesti tutkimuksin, mutta sen arvioidaan olevan pienialainen (yksittäinen kuorma?). Havaitun perusteella täyttömaat voivat sisältää lisää pilaantuneeksi luokiteltavia yksittäisiä maa-massoja, mutta laaja-alaisesta maaperän pilaantuneisuudesta ei saatu viitteitä. Läjitysalueen 1 täyttömaiden kokonaismääräksi arvioidaan noin 90 500 m 3 ktr. Havaintopisteiden määrä suhteessa koko alueen täyttömassan määrään on lähtökohtaisesti suppea ja tulosten ei voida sanoa varmasti edustavan koko massamäärän laatua. Täysin kattavaa tutkimusta koko massalle ei ole mahdollista suorittaa kokonaistaloudelisesti kannattavasti. Pohjoisella alueella läjitysalueen 2 täyttömaissa ei todettu kynnysarvotason ylittäviä pitoisuuksia tutkittuja haitta-aineita. Maaperässä todettiin kuitenkin lievästi kohonneita pitoisuuksia yksittäisiä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä öljyjakeita. Läjitysalueen 2 täyttömaiden kokonaismääräksi arvioidaan noin 38 500 m 3 ktr. Entisen jätevedenpuhdistamoalueen maaperässä ei todettu kynnysarvotasoa ylittäviä pitoisuuksia tutkittuja haitta-aineita. Maaperässä todettiin runsaasti entisen puhdistamorakennuksen rakenteita sekä purkujätteitä. Pohjoisen alueen maaperän mahdollisesta pilaantuneisuudesta klooratuilla hiilivedyillä on myös saatu viitteitä aikaisemmissa tutkimuksissa (vesinäytteet 2008; Etelä-Savon ELY-keskus). Mahdollinen pilaantuma saattaa sijaita pienellä alalla täyttöjen alaosassa tai pohjavesi pinnan alla. Tämän tutkimuksen yhteydessä otetuista maa- tai vesinäytteissä ei kloorattuja hiilivetyjä havaittu.

1-10 Eteläisellä alueella havaittiin täyttömaita, joissa ei tutkimuksissa havaittu pilaantuneisuutta. Täyttömaiden määräksi tässä arvioidaan noin 2 500 m 3 ktr (500 m 2 * 5 m). Eteläisen alueen kenttäalueelta (sorakuopan pohja) otetuista näytteissä ei havaittu maaperän pilaantuneisuutta. 5. YHTEENVETO TUTKIMUKSESTA JA ESITYS JATKOTOI- MENPITEIKSI Ympäristöteknisissä tutkimuksissa tutkimusalue jaettiin kahteen erilliseen, pohjoiseen ja eteläiseen, tutkimusalueeseen. Kumpaakin aluetta oli käytetty maa-ainestenottoon sekä maanläjitysalueena. Tutkimuksissa pohjoisella alueella todettiin kaksi erillistä maanläjitysaluetta (nimetty läjitysalue 1 ja 2). Läjitysalueiden täyttömassojen laatua ja laajuutta selvitettiin ympäristöteknisin tutkimuksin. Täyttöalueiden maa-ainekseen on sekaantunut kauttaaltaan eloperäistä ainesta (humusta, maannosta). Täyttöalueita on rakennettu ilmeisesti päätypengerryksenä, joka on havaittavissa eroina täytön materiaaleissa penkereen eri vaiheista ja sijoittumisesta täyttöön korkeussuunnassa. täyttöjä on rakennettu nähtävästi edeten etelästä pohjoisen suuntaan. Läjitysalueella 1 todettiin yhdessä näytteessä sinkkiä VNa:n 214/2007 ylemmän ohjearvotason ylittävä pitoisuus. Muutoin täyttömaan todettiin olevan paikoin metalleilla (sinkki, arseeni) nuhraantunutta (pitoisuudet kynnys- ja alemmanohjearotason välillä). Täyttömaissa todettiin myös lievästi kohonneita yksittäisiä pitoisuuksia muita raskasmetalleja, yksittäisiä PAH-yhdisteitä, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä öljyjakeita. Todetun sinkkipitoisuuden lisäksi muuta merkittävää tai laaja-alaista maaperän pilaantuneisuutta ei tutkimuksessa havaittu. Läjitysalueen 1 koekuopissa havaittiin vaihtelevasti eri syvyyksillä rakennusjätettä, betonia, tiiliä ja puutavaraa. Lähes kaikissa koekuopissa havaittiin jossain määrin em. materiaaleja. Läjitysalueen pohjoisosan luiskan ja sen lähialueen (viimeisimpänä tehty täyttöalue) koekuopissa havaittiin runsaasti pesubetonia (ilmeisesti läheisiltä betonitehtailta). Rakennusjätteen kokonaismääräksi koekuoppahavaintojen perusteella arvioidaan 2 4 % täytön kokonaismäärästä 1800 4000 m 3. Läjitysalueella 2 havaittiin vaihtelevasti eri syvyyksillä rakennusjätettä (tiiltä, betonia, puuta). Rakennusjätteen määrä alueella on suhteellisesti vähäisempää kuin alueella 1. Alueen 2 täytössä havaittiin runsaammin eloperäistä ainesta, kantoja ja puuta. Koekuopissa havaittiin osin eloperäisestä jätteestä muodostuvien kaasujen hajua. Täytössä on osin myös louhetta / suuria betoneja joista ei päästy koekuoppakaivussa läpi. Pohjoisen alueen läheisyydessä sijainneen entisen jätevedenpuhdistamon maaperässä todettiin puretun rakennuksen betonirakenteita sekä purkujätteitä. Betonirakenteita ja purkujätteitä havaitaan koko vanhan puhdistamon alueella. Rakenteet on pääosin peitetty. Osia rakenteista (kaivoja, joitain betonirakenteita) on edelleen nähtävissä maanpinnalla. Tutkimuksessa ei havaittu viitteitä maaperän pilaantuneisuudesta. Pohjoiselle alueelle asennettiin kalliotietojen perusteella kaksi uutta pohjaveden havaintoputkea (tunnukset 116 ja 117). Alueella sijaitsi ennestään kaksi havaintoputkea (tunnukset 95 ja 96). Pohjavesiputkessa 95 vuonna 2009 havaittuja kloorattuja liuottimia ja öljyhiilivetyjä ei havaittu tämän tutkimuksen yhteydessä otetuissa pohjavesinäytteissä. Pohjoisen alueen laajemmalla läjitysalueella 1 sijaitsevasta pohjavesiputkesta 96 otetussa näytteessä todettiin lievästi kohonneet pitoisuudet yksittäisistä PAH-yhdisteistä naftaleenia ja fenantreenia. Lisäksi havaintopisteissä 96 ja 116 havaittiin kohonneita metallien pitoisuuksia. Pohjaveden laatutietojen (sulfaatti, kloridi, metallit) perusteella voidaan arvioida että pohjavesi läjitysalueilta liikkuu etelään / kaakkoon. Täyttöalueiden vaikutus näkyy alueen pohjavedessä kohonneina sulfaatti, kloridi ja metallipitoisuuksina, jotka laskevat alavirran suuntaan edettäessä (putket 95-96 116, putken 95 edustaessa puhtainta muodostuvaa pohjavettä / vajovettä, jossa täytön vaikutusta ei havaita. Täyttöalueiden länsipuolella kallioharjanteen länsipuolella olevista pohjavesiputkista otetuissa näytteis-