TUTKIMUSOHJELMAMUISTIO Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelma TUKEVA 1 Johdanto Kone- ja valmistustekniikan tutkimustarpeiden selvittämiseksi perustettiin työryhmä elokuussa 1998. Alustavan kartoituksen jälkeen järjestettiin maaliskuussa 1999 tutkiva työpaja, jossa kuultiin niin ulkomaisia asiantuntijoita kuin kotimaisia teollisuuden ja tutkimusmaailman edustajia. Suomen Akatemian hallitus päätti 1.6.1999 luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan esityksestä käynnistää kolmivuotisen Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelman vuonna 2000. Akatemian hallitus on budjettivarauksin myöntänyt sen käyttöön 20 Mmk. Akatemian hallitus nimesi kokouksessaan 1.6.1999 ohjelmaryhmän valmistelemaan Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelmaa. Ohjelmaryhmän puheenjohtajana toimii professori Mauri Määttänen, Teknillinen korkeakoulu, Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta ja varapuheenjohtajana dosentti Riitta Keiski, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta sekä jäseninä ovat teknologiajohtaja Mikko Karvinen, Valmet Oyj, professori Seppo Kellomäki, ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunta, tutkimusjohtaja Heikki Kleemola, VTT Valmistustekniikka, tutkimusjohtaja Reijo Kohonen, ABB, projektipäällikkö Timo Laurila, Tekes, projektipäällikkö Ilkka Niemelä, MET, erikoistutkija Leena Norros, VTT Automaatio, professori Marianne Nyström, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta, kehitysjohtaja Arto Peltomaa, Plustech Oy ja professori Hilkka Riihimäki, terveyden tutkimuksen toimikunta. Ohjelmaryhmän työskentelyyn osallistuvat lisäksi Suomen Akatemiasta tiedesihteerit Jaana Aalto (terveyden tutkimus), Eeva Linkola (ympäristön ja luonnonvarojen tutkimus), Maija-Liisa Toikka (kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimus) ja Juha Järvelä (luonnontieteiden ja tekniikan tutkimus, ohjelmaryhmän sihteeri). 2 Tutkimusohjelman tavoitteet Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelman päätavoitteena on vahvistaa ja luoda uutta pitkäjänteistä ja korkeatasoista perustutkimusta, joka tukee suomalaisen kone- ja valmistustekniikan tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tutkimusohjelman johtavana ajatuksena on löytää innovaatioita, mitä edistetään väljästi rajatulla kaksivaiheisella hakuprosessilla. Ohjelma tukee samalla kone- ja valmistustekniikan yliopistollisten tutkimusympäristöjen kehittämistä, mikä on välttämätöntä alan tohtori- ja tutkijankoulutuksen lisäämiseksi samalle tasolle kuin muilla tekniikan aloilla. Tutkimusohjelma on luonteeltaan monitieteellinen. Sen tarkoituksena on myös suunnata perustieteiden (fysiikka, kemia, matematiikka) piirissä työskenteleviä nuoria tutkijoita teknologisten ongelmien pariin edistäen näin nuorten tutkijoiden mahdollisuuksia siirtyä teollisuuden palvelukseen. Tutkimusohjelman tavoitteena on kehittää teoreettisen tutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välistä kytkentää ja vahvistaa perustutkimuksesta uusia innovaatioita ammentavaa tutkimuskulttuuria kone- ja valmistustekniikan alueelle. Pyrkimyksenä on lisäksi edistää tutkijoiden ja tutkimusyksiköiden kansallista ja kansainvälistä verkottumista. 3 Tutkimusohjelman perustelut
Metallituoteteollisuuden osuus Suomen viennistä oli 20 % vuonna 1998 ja työvoimasta 32 %. Verrattuna elektroniikka- ja sähköteollisuuteen kone- ja metallituoteteollisuuden viennin osuus on 76 %, työvoiman määrä kaksinkertainen ja tuotannon jalostusarvo hiukan suurempi. Tutkimus- ja kehitysrahoitus on vajaa neljännes elektroniikka- ja sähköteollisuuteen verrattuna. Panostamalla perus- ja soveltavaan tutkimukseen voidaan olennaisesti parantaa alan innovatiivisuutta, kansainvälistä kilpailukykyä, kannattavuutta ja luoda lisää työpaikkoja. Tässä piilee suuri käyttämätön potentiaali. Alalla on puute ammattitaitoisen työvoiman lisäksi tutkijankoulutuksen saaneista nuorista tohtoreista. Yliopistoista valmistuneista joka viidennellä pitäisi olla tohtorin tutkinto; heistä puolet tarvitaan teollisuuden palvelukseen ja puolet yliopistoihin ja korkeakouluihin opetus- ja tutkimustehtäviin. Koulutustarvetta helpottamaan on perustettu tohtorintutkintoon tähtääviä tutkijakouluja: Concurrent Engineering (TTKK), Laskennallinen tekniikka (TKK/OY), Virtausdynamiikka (TKK) ja Teknillinen mekaniikka (TKK). Älykkäiden materiaalien ja komposiittien käyttö yhdistettynä tietoliikenneyhteyksiin ja koneälyyn muuttaa merkittävästi koneiden ja laitteiden toimintoja tulevaisuudessa. Mobiilit teknologiat ja robotiikka ovat kansainvälisesti nopeassa kehitysvaiheessa olevia aloja, joilla on paljon annettavaa myös konetekniikan osaamiseen ja sovelluksiin. Ihmisen ja koneen vuorovaikutussuhde on monimutkainen. Uudet työkalut ja koneet tuovat esiin aiemmin tavoittamattomia puolia kohdeympäristöstä. Tätä vuorovaikutusta ei ole vielä riittävästi osattu tai tarvinnut ottaa huomioon, mikä on näkynyt ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn kohdistuneina epäedullisina pitkäaikaisvaikutuksina, ehkä myös tapaturmina ja onnettomuuksina. Nyttemmin ihminenkoneliitännästä on tuotannon käyttövarmuus- ja turvallisuusvaatimusten kasvaessa muodostunut strateginen kilpailutekijä, sillä koneiden mahdollistamia hyötyjä ei pystytä saavuttamaan ottamatta huomioon inhimillistä tekijää. 4 Tutkimusohjelman sisältö Kone- ja valmistustekniikan kilpailukyky edellyttää tulevaisuudessa sekä tiede- että ongelmalähtöistä perustutkimusta ja siihen tukeutuvaa teknistä laskentaa, suunnittelua ja koestusta. Tutkimuskenttä jakautuu kolmeen tuote-elinkaaren vaiheeseen: suunnittelu, valmistus ja käyttö. Kunkin vaiheen tutkimus sisältää sekä omia erityisiä että niitä yhdistäviä tieteenaloja. Suunnittelu Kone- ja valmistusteknisen suunnittelun perusteina ovat matematiikka ja fysiikan osa-alueet ja niistä erityisesti konetekniikkaa palvelemaan erikoistuneet tieteenalat kuten mekaniikka, lujuusoppi, virtausdynamiikka, termodynamiikka ja lämmönsiirto. Tietotekniikka on tärkeä osa sekä suunnittelun apuvälineenä että koneiden toimintojen hallinnassa. Ympäristöystävällisen suunnittelun edellytyksenä on tuotteen koko elinkaaren ympäristö- ja kustannusvaikutusten hallitseminen. Tähän tarvitaan elinkaarianalyysien kehittämistä ja hallintaa. Ympäristövaikutusparametrien määrittämiseksi tarvitaan monitieteellistä tutkimusta, joka ottaa huomioon ympäristörasitusten lyhyt- ja pitkäaikaiset vaikutukset mm. luontoon sekä ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen. Suomessa korostuu myös pohjoisten olosuhteiden vaikutus. Suomi on edelläkävijä jäänmurtajien, jäitä kestävien merenkulun turvalaitteiden ja arktisten laivojen teknologiaosaajana. Uusia haasteita tuovat Euroopan lähialueiden arktisten kaasu- ja öljylöytöjen hyödyntämiseen tarvittava teknologia. Koneiden rakenteita pyritään edelleen keventämään käyttämällä hyväksi entistä tarkempaa suunnittelua, uusia rakenteita ja materiaaleja. Värähtelyt ja dynaamiset ilmiöt, mm. melu ja tärinä,
ovat haittana useimmissa koneissa ja laitteissa. Melu ja värähtely alentavat ihmisten työkykyä ja aiheuttavat terveydellisiä ongelmia. Dynaamisten ilmiöiden hallinta tulee yhä tärkeämmäksi kevennettäessä rakenteita ja lisättäessä nopeuksia. Elektroniikkateollisuuden tuotteiden kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen edellyttävät koneensuunnittelun ja valmistustekniikan menetelmien jatkuvaa kehittämistä. Metsä- ja paperikoneiden tekniikan alueella Suomi on maailman kärkimaa. Aseman säilyttäminen ja tulevaisuuden haasteet edellyttävät entistä taloudellisempia, keveämpiä, täsmätuotantoon kykeneviä ja ympäristöä säästäviä metsäkoneita sekä metsätuotteiden kuljetusketjuja. Paperikoneissa pyritään yhä suurempiin nopeuksiin ja taloudellisuuteen samalla kun tavoitteena on mahdollisimman alhainen ympäristökuormitus. Koneensuunnittelun keskeisimpiä tutkimusalueita ovat: ympäristöystävällinen suunnittelu hajautettu suunnittelu värähtelyjen ja melun vähentäminen elektroniikan, optoelektroniikan ja tietotekniikan sovellutukset uudet materiaalit ja rakenteet ihminen-konevuorovaikutus ja käyttäjäsuuntautunut suunnittelu Valmistus Valmistustekniikan ja sen oheistoimintojen jatkuva kehittäminen suomalaisen metalliteollisuuden kilpailukyvyn ja toimintaedellytysten säilyttämiseksi sekä ympäristöystävällisyyden parantamiseksi on yksi kansantalouden suotuisan kehityksen keskeisistä haasteista. Tämä edellyttää hyvin kohdistettua perusprosessien ja automaation, tuotantojärjestelmien ja -verkkojen, laadunhallinnan ja käyttövarmuuden sekä näitä kaikkia tukevien tietojärjestelmien tutkimusta. Ammattitaitoisen henkilöstön saaminen alalle edellyttää työmenetelmien ja -ympäristön jatkuvaa tutkimusta ja kehitystä. Yritysten välisen verkottuneen toimintatavan tueksi on kehitettävä uusia logistisia malleja ja verkottuneen tuotannon ohjaukseen ja simulointiin soveltuvia järjestelmiä. Tuotantojärjestelmien automatisointi edellyttää työstökoneiden, oheislaitteiden, ohjausjärjestelmien ja tietoliikenteen tutkimusta. Valmistustekniikan perusprosessien tutkimuksen lähtökohtana on lastuavan työstön teorian kehittäminen sekä lastunirrotukseen ja -muodostukseen liittyvien perusilmiöiden tutkimus ja mallintaminen. Tutkimus luo pohjan kuivana lastuamiselle, jonka avulla vältetään öljypohjaisten lastuamisnesteiden ympäristöhaitat. Levytyömenetelmien tutkimuksen haasteita ovat nopeuden ja tarkkuuden parantaminen sekä meluhaittojen vähentäminen. Uusien pikavalmistustekniikoiden kehittäminen ja tunnettujen menetelmien soveltaminen nopearytmiseen tuotteistamiseen takaavat innovatiivisen teollisuuden kehitysmahdollisuudet. Myös uudet entistä vaativampiin olosuhteisiin kehitetyt materiaalit edellyttävät valmistusmenetelmien tutkimusta. Tuotantolaitteiden rakenteita ja suojauksia tutkimalla ja kehittämällä on mahdollista saada entistä ergonomisempia ja turvallisempia työmenetelmiä. Myös ihminen-konevuorovaikutus on otettava huomioon pyrittäessä työympäristön ja -menetelmien parantamiseen. Menetelmäkehitys sekä prosessien, vuorovaikutusten ja toimintamallien tutkiminen auttavat ehkäisemään työn haitallisia vaikutuksia ihmiselle. Valmistuksen keskeisimpiä tutkimusalueita ovat:
uudet valmistusmenetelmät ja materiaalit lastuava, muovaava ja leikkaava työstö laskennalliset menetelmät valmistustekniikassa verkottuneen tuotannon simulointi, optimointi ja ohjaus autonomiset, oppivat tuotantolaitteet ja -järjestelmät laadunhallintamenetelmät ja tuotantojärjestelmien käyttövarmuus työmenetelmät, -ympäristö ja -turvallisuus ympäristökuormituksen vähentäminen Käyttö Ihminen-konevuorovaikutusproblematiikan hallinta edellyttää ergonomian tutkimusta ja kytkentää psykologiaan, fysiologiaan, biomekaniikkaan ja lääketieteeseen. Koneiden hyvä kunnossapidettävyys edistää niiden kokonaiskäytettävyyttä, vähentää onnettomuusriskiä ja suojelee ympäristöä. Erityisesti kylmässä ilmastossa ekologisesti herkässä ympäristössä toimiminen edellyttää onnettomuuksien tehokasta ehkäisemistä. Käytettävyyden ja turvallisuuden varmistaminen edellyttävät lisäksi käyttöhenkilökunnan työn helpottamista. Tämä on mahdollista tehostamalla tietotekniikan soveltamista koneiden ja laitteiden seurantaan ja valvontaan. Tämä edellyttää mm. sensoreiden, monitoroinnin, diagnostiikan ja prognostiikan kehittämistä. Käytön opetus ja huollon tuki voivat merkittävästi hyötyä tietoverkoista ja matkaviestimistä, joissa on multimedia- ja kuvapuhelinominaisuuksia. Tietotekniikka antaa myös mahdollisuudet aktiiviseen melun tai värähtelyjen vaimennukseen, liikkuvien koneiden paikan-nukseen ja tiedonkeruuseen ja -välitykseen. Pohjoisen ulottuvuuden tutkimusteemaan liittyy kaikki kylmässä ilmanalassa tapahtuvaa ihmisten aktiviteettia helpottamaan tarkoitettujen koneiden, laitteiden yms. käytön tutkimus. Olennaista on järjestelmätason osaamisen kehittäminen kunnossapidon tarpeisiin. Tällöin tarvitaan mm. epälineaarisia rakenneanalyysejä, elinikä- ja turvallisuusanalyysejä sekä murtumismekaanisia suunnitteluohjeita ja asiantuntijajärjestelmiä. Tuotteen elinkaaren lopussa on hallittava sen ympäristöystävällinen uudelleenkäyttö tai romutus. Käytön keskeisimpiä tutkimusalueita ovat: koneiden ja laitteiden turvallisuus ja terveyshaittojen hallinta ihminen-konevuorovaikutus ja käyttöliittymävaatimukset koneiden älykäs monitorointi, diagnostiikka ja prognostiikka konejärjestelmien käytön tehostaminen ja kokonaisluotettavuus ympäristökuormituksen vähentäminen pohjoisten käyttö- ja ympäristöolosuhteiden huomioon ottaminen 5 Liittyminen muihin tutkimusaloihin ja -ohjelmiin Kone- ja valmistustekniikan tutkimusalueilla on monitieteellisyytensä takia suoria kytkentöjä muihin tieteenaloihin ja tutkimusaloihin sekä -ohjelmiin. Elektroniikan sovellutukset liittyvät Akatemian elektroniikan sekä tietoliikenne- ja ohjelmistotekniikan tutkimusohjelmiin. Paperikoneiden osalta on kytkentöjä kemian- ja prosessiteollisuuden tutkimusohjelmiin. Lähes
kaikilla kone- ja valmistustekniikan tutkimusalueilla on suoria yhteyksiä vuonna 2000 alkavan Akatemian MaDaMe- eli Matemaattisten menetelmien ja mallien kehittäminen eri tieteenaloille - tutkimusohjelman kanssa. Ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunnan alalla yhteisen tutkimuksen kohteita ovat esimerkiksi metsiä vähän vaurioittavat koneet, melu- ja värähtelyhaittojen vähentäminen ja ympäristöystävälliset materiaalit ja valmistusmenetelmät. Terveyden tutkimuksen toimikunnan alalla yhteistyön alueina ovat mm. melun ja värähtelyn ihmistä väsyttävät ja ennenaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavat vaikutukset, ikääntyvän väestön itsenäinen selviytyminen yhä enemmän teknologisoituvassa ympäristössä, ihmisen mekaaniset varaosat, jne. Viimeksi mainitut sivuavat Akatemian Ikääntymisen tutkimusohjelmaa. Ihminen-konetyönjaon periaatteet, käyttäjäsuuntautuneet käyttöliittymät ja integroitujen konejärjestelmien hallinta kytkevät kone- ja valmistustekniikan piiriin kuuluvan tutkimusohjelman kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan Tiedon tutkimusohjelmaan. Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelman aihepiirillä on yhteistä käynnissä oleviin Tekesin teknologiaohjelmiin Värähtelyn ja äänen hallinta (VÄRE), Tietoliikenteellä maailmalle (TLX), Elektroniikka tietoyhteiskunnan palveluksessa (ETX), Käyttövarmuus kilpailutekijänä (KÄKI), Huomisen koneet ja järjestelmät (SMART) sekä Uusi käyttäjäkeskeinen tietotekniikka (USIX). Myös parhaillaan käynnissä olevista tuote- ja tuotantoteknologian ohjelmista useimmilla on yhteistä Akatemian Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan ohjelman kanssa. Akatemia keskittyy perus-tutkimusluonteiseen osaan ja Tekes teollisuustavoitteiden mukaiseen soveltavaan osuuteen. 6 Ohjelman toteuttaminen Kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelma kestää kolme vuotta (2000 2003). Suomen Akatemian hallitus on päätöksellään, budjettivarauksin, myöntänyt sen käyttöön 20 Mmk. Ohjelmaan hyväksyttävät hankkeet voivat käytännössä alkaa vuoden 2000 puolivälissä. Ohjelman valmistelusta, käynnistämisestä, seurannasta, arvioinnista sekä muista ohjelman toteuttamiseen liittyvistä käytännön seikoista vastaa laaja-alainen ohjelmaryhmä. Tutkimusmäärärahaa voivat hakea yksittäiset tutkimusryhmät tai tutkimusryhmien muodostamat konsortiot. Hankkeissa voi olla osallisina ulkomaisia tutkimusryhmiä, mutta Suomen Akatemia vastaa pääasiassa vain suomalaisten tutkijoiden kustannuksista. Hankkeiden arviointi perustuu seuraaviin kriteereihin: 1. Tutkimussuunnitelman tieteellinen taso 2. Yhteensopivuus tutkimusohjelman tavoitteiden kanssa 3. Tutkimusryhmän pätevyys 4. Tutkijankoulutus ja tutkimusryhmien luominen 5. Tieteenalojen väliset yhteydet ja monitieteisyys 6. Kansalliset ja kansainväliset yhteydet 7. Tutkimuksen yhteiskunnallinen relevanssi Ohjelmassa toivotaan erityisesti innovatiivisuutta ja läpimurtoja, jolloin hankkeisiin sisältyvä riski voi olla suurempi. Muita erityisesti painotettavia näkökohtia ovat tutkimusryhmien luominen, pitkäjänteinen tutkimuksen tavoitteenasettelu ja tutkijankoulutus.
Tutkimusohjelmassa on käytössä kaksivaiheinen haku. Kansainvälisen arvioinnin takia koko hakuprosessi hakemuksineen ja liitteineen on englanninkielinen. Ensimmäisessä hakuvaiheessa Tulevaisuuden kone- ja valmistustekniikan tutkimusohjelmaan osoitetut aiehakemukset toimitetaan Suomen Akatemian kirjaamoon 30.11.1999 klo 16.15 mennessä. Aiehakemukset laaditaan Akatemian hakulomakkeelle Application SA 1.0E ja etusivulle merkitään tutkimusohjelman tunnus TUKEVA. Lomake täytetään ohjeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että hakemuksen ainoat liitteet ovat 3 4 sivun mittainen tutkimussuunnitelma, vastuullisen johtajan julkaisuluettelo vuosilta 1995 1999 ja lyhyt ansioluettelo. Aietutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä tutkimuksen tavoitteet, tärkeimmät menetelmät, mahdolliset yhteydet muuhun tutkimukseen sekä hankkeen yhteydessä tapahtuva tutkijankoulutus. Lisäksi tutkimussuunnitelmaan on sisällytettävä kunkin rahoitusta hakevan tutkimusryhmän korkeintaan yhden liuskan mittainen esittely. Jos kyseessä on konsortiohakemus, kukin osapuoli täyttää oman hakulomakkeensa, joiden liitteiksi tulevat vastuullisten johtajien ansio- ja julkaisuluettelot, mutta tutkimussuunnitelmia laaditaan vain yksi. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä konsortion kaikkien osapuolien osuudet työn suorittamisessa sekä hankeyhteistyön toiminta kokonaisuutena sekä siitä saatava lisäarvo. Kaikki asiakirjat liitteineen toimitetaan 15 kappaleena (alkuperäinen ja 14 kopiota) Suomen Akatemian kirjaamoon. Hakijan tulee lajitella hakemusasiakirjat samanlaisiksi asiakirjanipuiksi. Aiehakemusten perusteella ohjelmaryhmä tekee ehdotuksen niistä hankkeista, joilta pyydetään varsinaiset hakemukset tutkimussuunnitelmineen. Päätöksen jatkoon pääsevistä hankkeista tekee Suomen Akatemian hallituksen asettama jaosto, joka koostuu tieteellisten toimikuntien jäsenistä. Jatkoon päässeiden hankkeiden vastuullisille johtajille ilmoitetaan kirjallisesti jaoston päätöksestä 15.1.2000 mennessä. Tutkimusohjelmaan valittavien hankkeiden odotetaan muodostavan kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ohjelmaryhmä voi siten jatkoon päässeille ryhmille tarvittaessa ehdottaa tutkimusaiheen kohdentamista ja rajausta samoin kuin saattaa yhteen hakijoita, joiden hakemusten aihepiiri on lähellä toisiansa. Toisessa hakuvaiheessa pyydetään jatkoon päässeiltä hankkeilta yksityiskohtaiset hakemukset 15.2.2000 klo 16.15 mennessä. Mukaan liitetään kaikki Akatemian hakuohjeiden mukaiset liitteet englanninkielisinä. Tutkimussuunnitelman maksimipituus on 10 sivua. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä tutkimuksen tavoitteet, tärkeimmät menetelmät, mahdolliset yhteydet muuhun tutkimukseen sekä hankkeen yhteydessä tapahtuva tutkijankoulutus. Lisäksi tutkimussuunnitelmaan on sisällytettävä kunkin rahoitusta hakevan tutkimusryhmän lyhyt esittely. Jos kyseessä on konsortiohakemus, kukin osapuoli täyttää oman hakulomakkeensa, mutta tutkimussuunnitelmia laaditaan vain yksi. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä konsortion kaikkien osapuolien osuudet työn suorittamisessa sekä hankeyhteistyön toiminta kokonaisuutena sekä siitä saatava lisäarvo. Konsortiohakemukseen tulee liittää täydellinen rahoitussuunnitelma, jossa esitetään haettu kokonaisrahoitus ja sen jakautuminen yhteistyöhankkeen muodostavien ryhmien kesken. Hakulomakkeet liitteineen toimitetaan Suomen Akatemian kirjaamoon 11 kappaleena (alkuperäinen ja 10 kopiota). Hakemukset arvioidaan ulkomaisista asiantuntijoista koostuvassa paneelissa. Ohjelman puolivälissä järjestetään saavutettuja tuloksia ja hankkeiden edistymistä esittelevä seminaari. Ohjelman päätyttyä pidetään loppuseminaari. Ohjelmaan hyväksytyistä hankkeista raportoidaan Suomen Akatemian raportointisääntöjen mukaisesti. Tutkimusohjelman tulokset tullaan arvioimaan kansainvälisten asiantuntijoiden toimesta. Tutkimusohjelmasta laaditun hakujulisteen, tutkimusohjelmamuistion, hakulomakkeita sekä Suomen Akatemian hakuoppaan saa Suomen Akatemian www-sivuilta osoitteesta http://www.aka.fi sekä Akatemian kirjaamosta, jonne myös hakemukset toimitetaan.
Tutkimusohjelman omat sivut Akatemian yhteystiedot ovat: PL 99, 00501 Helsinki katuosoite Vilhonvuorenkatu 6 p. (09) 774 881 f. (09) 7748 8299 keskus@aka.fi Lisätietoja ohjelmasta Tiedesihteeri Juha Järvelältä (luonnontieteiden ja tekniikan tutkimus, ohjelmaryhmän sihteeri) p. (09) 7748 8237 juha.jarvela@aka.fi Tiedesihteeri Jaana Aallolta (terveyden tutkimus) p. (09) 7748 8244 jaana.aalto@aka.fi Tiedesihteeri Eeva Linkolalta (ympäristön ja luonnonvarojen tutkimus) p. (09) 7748 8338 eeva.linkola@aka.fi Tiedesihteeri Maija-Liisa Toikalta (kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimus) p.(09) 7748 8240 maija-liisa.toikka@aka.fi Tärkeät päivämäärät - Aiehakemukset 30.11.1999 - Ilmoitukset hyväksynnästä 2:lle kierrokselle 15.1.2000 - Varsinaiset hakemukset 15.2.2000 - Hankepäätökset 28.4.2000 - Hankerahoitus voi alkaa aikaisintaan 1.6.2000