HEIDI ROSENBLAD Irtaimiston puhdistus väistötiloihin siirryttäessä Opinnäytetyö, Rakennusterveysasiantuntija RTA 2016 2017 Helsinki 2017 0
Tiivistelmä Rakennusterveysasiantuntijan koulutusohjelma 45 op. Tekijä(t) Heidi Rosenblad Opinnäytetyön nimi Irtaimiston puhdistus väistötiloihin siirryttäessä Opinnäytetyön jättöpäivämäärä Ryhmä RTA 2016-2017 Sivuliitesivumäärä 28+ 7 ja Opinnäytetyön tarkoituksena on laatia ohje irtaimiston puhdistamiselle väistötiloihin siirryttäessä. Usein tiloja tyhjennettäessä on epäselvää, mitkä tavarat voidaan puhdistaa ja siirtää uusiin/ korvaaviin tiloihin. Opinnäytetyön tarkoitus on selkeyttää, miten ja mikä irtaimistosta ja kalustosta on puhdistettavissa ja mikä on hävitettävää irtaimistoa. Väistötiloihin voidaan joutua siirtymään useasta eri syystä. Syitä voi olla tunnettu äkillinen kosteusrasitus, peruskorjaus tai pitkään jatkuneet sisäilmaongelmat. Viimeksi mainittuja sisäilmaongelmia voi olla useita. Epäpuhtaudet voivat olla kemiallisia, hiukkasmaisia tai mikrobiperäisiä. Tyypillisin syy on mikrobien aiheuttama epäpuhtaus. Muita syitä voi olla mm. haihtuvat orgaaniset yhdisteet, asbesti, kuidut, pölyt tai vaikka kemikaalit. Kaikki väistötiloihin johtaneet syyt eivätkä epäpuhtaudet kuitenkaan edellytä irtaimiston puhdistusta. Työssä on myös kuvaus irtaimiston puhdistusprosessista sekä muistilista toiminnanharjoittajalle/ rakennuttajalle tehtävistä toimenpiteistä, kun joudutaan tekemään irtaimiston puhdistusta. Irtaimiston puhdistamisessa tulisi myös kiinnittää erityistä huomioita koko prosessin laadunvarmistukseen, joka tulisi varmistaa irtaimiston pakkaamisesta uudelleen sijoittamiseen/ hävittämiseen saakka. Avainsanat Irtaimiston puhdistus, likaantunut materiaali Luottamuksellisuus julkinen 1
Abstract Healthy Buildings Training Programme 45 cr. Thesis submission date Author(s) Heidi Rosenblad Title Cleaning the contaminant material when leaving the premises Class RTA 2016-2017 No. of pages and annexes 28+ 7 The purpose of this thesis is to provide guideline on cleaning the furniture when leaving the premises. Often, when emptying spaces, it is unclear which goods can be cleaned and transferred to new / replacement facilities. The purpose of the thesis is to clarify, how and what material and furniture can be cleaned and what, contaminated items can be cleaned and which are disposable. There may be a need to move to premises for several reasons. Causes can be sudden moisture stress, overhaul or long-term indoor air problems. There are several indoor air problems that can occur. The impurities can be chemical, microbial or caused by particles. The most typical cause is microbial contamination. Other reasons can be volatile organic compounds, asbestos, fibers, dust or even chemicals. However, all reasons to escape areas and the impurities, do not require cleaning of the furniture This thesis also contains a description of the cleaning process of the furniture and a checklist for the measures to be taken by the operator / builder when cleaning the furniture. Special attention should be paid to the quality control of the entire process, which should ensure the re-packaging of the furniture up to disposal / disposal. Keywords Cleaning of furniture, contaminated material, indoor air quality problems Confidentiality public 2
1. JOHDANTO... 6 2. VÄISTÖTILOIHIN SIIRTYMINEN... 6 2.1. Tunnettu äkillinen kosteusrasitus... 7 2.2. Peruskorjaus... 7 2.3. Sisäilmaongelmat... 7 3. SISÄILMASTON EPÄPUHTAUDET... 8 3.1. VOC... 8 3.2. Kuidut ja pölyt... 9 3.3. Kemikaalit... 10 3.4. Mikrobit ja homeet... 10 4. PUHDISTUSTOIMENPITEITÄ... 11 4.1. Nihkeäpyyhintä... 12 4.2. Imurointi... 12 4.3. Mekaaninen puhdistus... 13 4.4. Paineilmapuhallus... 13 4.5. Pesu... 13 4.6. Desinfiointi... 14 4.7. Otsonointi... 15 4.8. Ionisointi... 16 4.9. Hävitettävät materiaalit, joita ei voi puhdistaa... 16 5. IRTAIMISTO... 16 5.1. Tekstiilit... 16 5.2. Elektroniset laitteet... 18 5.3. Ruuanvalmistuksen ja tarjoilun välineistö/ astiat... 18 5.4. Kalusteet... 19 5.5. Arkisto ja muu paperimateriaali... 20 5.6. Muu irtaimisto... 22 3
6. IRTAIMISTON SIIRTO- JA PUHDISTUSJÄRJESTYS SEKÄ SÄILYTYS... 23 6.1. Lajittelu, pakkaaminen ja siirto... 24 6.2. Varastointi... 24 6.3. Puhdistus... 25 6.4. Uudelleen sijoittaminen... 25 7. ESIMERKKITAPAUS IRTAIMISTON PUHDISTUKSESTA... 25 8. JOHTOPÄÄTÖKSET... 26 9. KIRJALLISUUSLUETTELO... 277 10. LIITTEET... 28 Liite 1. Yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät ja niiden aiheuttamat haitat ja oireet. Lähde: Ympäristöopas 2016... 289 Liite 2. Ohje/ toimintakortti irtaimiston puhdistukselle, Lähde: Lahden kaupungin Vahanen Oyllä teettämä irtaimiston puhdistusohje, muokattu... 30 Liite 3. Esimerkki irtaimiston puhdistussuunnitelmasta - Päiväkoti pörinäpirtti, Pori... 32 4
ESIPUHE Työssäni Porin kaupungin terveysvalvontapäällikkönä saan usein kyselyjä sisäilmaan liittyvistä epäpuhtauksista ja niiden terveysvaikutuksista. Sisäilman epäpuhtaudet aiheuttavat usein monia ongelmia käyttäjille ja yksi niistä on irtaimiston kontaminoituminen. Työssäni olen soveltavin osin hyödyntänyt työterveyslaitoksen julkaisemaa ohjetta siivoukseen ja irtaimiston puhdistamiseen kosteus- ja homekorjausten jälkeen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa edellä mainittua ohjetta sekä muita aihealueeseen liittyviä julkaisuja hyödyntäen Porin kaupungille oma ohje irtaimiston puhdistamiseen väistötiloihin siirryttäessä, koska irtaimiston puhdistamiselle tulisi olla selkeä toimintatapa, jossa määritellään selkeästi tehtävät ja vastuut. Haluan kiittää opinnäytetyön valvojia Porin kaupungin ympäristöjohtaja Matti Lankiniemeä sekä Tehokuivauksen rakennusterveysasiantuntija Saija Hokkasta arvokkaista neuvoista ja mielenkiinnosta työtäni kohtaan. Haluan myös kiittää Porin kaupunkia työnantajana mahdollisuudesta osallistua rakennusterveysasiantuntija-koulutukseen. Haluan kiittää myös Satakunnan ammattikorkeakoulua ja RATEKOa yhteistyöstä ja laadukkaasta koulutuksesta, joka mahdollisti tähän koulutukseen osallistumisen. Sekä Helmi Kokottia avusta opinnäytetyöni laadunvarmistuksessa. Porissa 30.4.2017 Heidi Rosenblad 5
1. JOHDANTO Huonetilojen sisäilma muodostuu kokonaisuudesta, johon vaikuttavat lämpötila, ilmankosteus, ilmanvaihdon toimivuus ja erilaiset epäpuhtaudet. Epäpuhtaudet voivat olla kemiallisia, hiukkasmaisia tai mikrobiperäisiä. Kemialliset epäpuhtaudet ovat pääsääntöisesti peräisin esimerkiksi käytetyistä siivouskemikaaleista ja materiaalipäästöistä. Hiukkasmaisia epäpuhtauksia sisäilmaan päätyy esimerkiksi katupölystä. Kaikissa rakennuksissa on tavanomaisesti jonkin verran mikrobeja ilmassa, johtuen esimerkiksi ulkoa sekä huonekasveista ja niiden mullasta tulevista mikrobeista. Erilaiset sisäilman epäpuhtaudet laskeutuvat irtaimiston, kuten huonekalujen ja esineiden päälle/pinnalle. Mikrobi-itiöt vaativat kasvuun lähteäkseen riittävää kosteutta. Mikäli irtaimistoa säilytetään kuivissa olosuhteissa, siihen ei yleensä muodostu mikrobikasvua. Kosteus- ja mikrobivaurioituneissa tiloissa saattaa esiintyä poikkeuksellista hajua (mm. maakellarimaista hajua), joka voi tarttua siellä säilytettäviin tavaroihin. Pöly- ja muut hiukkasmaiset epäpuhtaudet voidaan usein puhdistaa pinnoilta ja materiaaleista, mutta irtaimisto, johon on pinttynyt hajuja, on syytä poistaa käytöstä. Tekstiilimateriaaleja ja pehmusteita sisältävät kalusteet ja esimerkiksi patjat ovat puhdistuksen kannalta haasteellisimpia. Arkistomateriaalien ja ehdottomasti säilytettävien esineiden kohdalla voidaan käyttää kemiallisia käsittelyjä, mutta käsittelyistä huolimatta esineiden jatkuvaa säilytystä huonetiloissa tulee välttää. Irtaimiston puhtaudella on merkitystä sisäilman laadulle, joten irtaimisto on syytä puhdistaa ennen korjattuihin tiloihin muuttamista. Kuivissa, tavanomaisissa koulu-, päiväkoti- ja toimistotiloissa irtaimiston puhdistukseen riittävät pääsääntöisesti mekaaniset puhdistusmenetelmät. Vähäisten epäpuhtausjäämien esiintyminen irtaimistossa puhdistuksen jälkeen ei vaikuta merkittävästi sisäilmaolosuhteisiin, koska tavanomaisesta taustapitoisuudesta johtuen tiloissa esiintyy aina vähäisiä määriä erityyppisiä epäpuhtauksia. Epäpuhtauksille voimakkaasti herkistyneet henkilöt voivat kuitenkin saada oireita pienistäkin epäpuhtausjäämistä. Homevaurioituneiden materiaalien puhdistusmenetelmä on valittava aina puhdistettavan materiaalin mukaan. 2. VÄISTÖTILOIHIN SIIRTYMINEN Väistötiloihin joudutaan siirtymään opetus-/hoitotiloista tunnetun äkillisen kosteusrasituksen vuoksi, peruskorjauksen takia sekä sisäilmaongelmien vuoksi. Väistötiloihin siirtyminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että irtaimisto olisi puhdistettava työterveyslaitoksen irtaimiston kosteus- ja homevauriokorjausten puhdistusohjeen mukaisesti. 6
2.1. Tunnettu äkillinen kosteusrasitus Tunnettu äkillinen kosteusrasitus voi olla esimerkiksi putkivuoto, tulva tai sammutusvesi. Kosteusvaurion laajuus selvitetään aistinvaraisesti ja kosteusmittauksin mahdollisimman pian vuototapahtuman jälkeen. /5/ Materiaalien kontaminoituminen voidaan yleensä ehkäistä äkillisen vesivahingon yhteydessä tekemällä tarvittavat kuivumista edistävät purkutyöt ja aloittamalla tehokkaat kuivatustoimet riittävän nopeasti. Mikrobikasvustojen kehittymiseen kuluva aika riippuu kosteudesta, lämpötilasta ja materiaalista. Viemärivesivuototapauksissa tulee selvittää ulosteperäisten mikrobien mahdollinen leviäminen ja puhdistettava/ hävitettävä kontaminoitunut irtaimisto. /5/ 2.2. Peruskorjaus Peruskorjauksen tavoitteena on rakennuksen käyttöiän merkittävä pidentäminen. Tämä tehdään uusimalla tai korjaamalla teknisen käyttöikänsä lopussa olevat rakennusosat ja talotekniset järjestelmät. Samalla tehdään yleensä tilamuutoksia, tilojen käyttötarkoituksen muutoksia ja uusitaan laajasti pintamateriaaleja. Tässä vaiheessa määritellään myös korjaukset, jotka ovat tarpeen hyvän sisäilman laadun takaamiseksi korjatussa rakennuksessa. Suunnitteluvaiheessa tulee huomioida, että peruskorjauksessa tehtävät muutokset rakenteisiin ja erityisesti ilmanvaihtojärjestelmään saattavat muuttaa aiemmin moitteettomasti toimineita rakenteita sisäilman kannalta riskirakenteiksi. Tyypillinen esimerkki tällaisesta ovat vanhat muottilaudoituksia tai erilaisia eriste- ja täytemateriaaleja sisältävät välipohjat, joissa olevat epäpuhtaudet saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia peruskorjauksen jälkeen, vaikka ongelmia ei olisi ennen korjausta esiintynyt. Yleensä ongelmien syntyyn vaikuttavat muutokset rakenteen tiiveydessä ja rakenteen yli vaikuttavissa painesuhteissa. Peruskorjauksen lähtötiedoksi tehtävässä kosteus- ja sisäilmateknisessä kuntotutkimuksessa on selvitettävä rakenneavauksin, mittauksin ja näytteenotoin mahdollisesti jätettäviksi aiottujen rakenteiden toteutus, rakennusfysikaalinen toiminta ja kunto. Irtaimiston puhdistustarve tulisi arvioida edellä mainittujen kosteus ja sisäilmateknisten kuntotutkimusten jälkeen. 2.3. Sisäilmaongelmat Kosteusvaurio tarkoittaa liiallisesta tai pitkäaikaisesta kosteudesta aiheutuvaa materiaalin tai rakenteen kosteussietokyvyn ylittymistä tai ominaisuuksien muuttumista siten, että rakenne tai rakenteen osa tulee korjata tai vaihtaa. Vaurioituneen materiaalin ulkonäkö, lujuus, tekninen toimivuus ja/tai terveydelliset ominaisuudet ovat oleellisesti heikentyneet. Kosteusvaurio ei aiheuta välttämättä mikrobivaurioita. /9/ Kosteusvaurion eteneminen mikrobivaurioksi riippuu siitä, kuinka kauan mikrobikasvulle otolliset olosuhteet (kosteus ja lämpötila) vallitsevat sekä kastuneista rakennusmateriaaleista, jotka ovat ravintona mikrobeille. /5/ 7
Merkittävä kosteus- ja homevaurio voidaan määrittää sellaiseksi vähäistä laajemmaksi rakenteelliseksi viaksi, jonka seurauksena haitallinen altistuminen kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuville kemiallisille, fysikaalisille ja biologiselle (mm. mikrobiperäisille) epäpuhtauksille on todennäköistä, minkä perusteella korjaustarve voidaan arvioida kiireelliseksi altistumisen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Kosteus- ja homevaurion määritteleminen merkittäväksi ei ole pelkästään tekniseen tarkasteluun perustuva, vaan sen pitää sisältää myös altistumisen todennäköisyyden arviointi, jotta terveydellinen ulottuvuus saadaan mukaan (11). Vaurio voi olla merkittävä myös sen aiheuttaman rakenteen mekaanisen lujuuden heikkenemisen takia, joka voidaan todeta pelkästään teknisen arvion perusteella. /5/ Home- tai muu mikrobikasvu katsotaan vaurioksi, jos kasvustoa esiintyy niin paljon tai sellaisessa paikassa, että se heikentää materiaalin teknisiä tai esteettisiä ominaisuuksia tai siitä voi aiheutua hajuja tai terveydelle haitallisia päästöjä sisäilmaan. Rakennuksen sisäpuolisissa rakenteissa tai ulkovaipan sisäosissa esiintyviä mikrobikasvustoja pidetään yleensä vaurioina todennäköisen sisäilmayhteyden takia. /5/ Terveydensuojelulain mukaan terveyshaitta on ympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuva sairaus tai sairauden oire. Terveydensuojelulaissa terveyshaitaksi katsotaan myös altistuminen terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on mahdollista. /5/ 3. SISÄILMASTON EPÄPUHTAUDET Rakennuksen koettuun sisäilman laatuun vaikuttavat useat tekijät. Suomalaisessa rakennuskannassa esiintyy melko yleisesti kosteus- ja mikrobivaurioita ja niiden arvioidaan olevan merkittävä sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä. Sisäilmaongelmia aiheuttavat kuitenkin myös muut, rakenteiden kosteus- ja mikrobivaurioista riippumattomat tekijät. Tällaisia ovat esimerkiksi lämpö- ja kosteusolosuhteet, mm. liian lämmin ja kuiva huoneilma tai vetoisuus, ilmanvaihtojärjestelmän puutteet, erilaiset kemialliset ja hiukkasmaiset materiaalipäästöt ja pölyisyys. Usein sisäilmaongelmille löytyy useita selittäviä tekijöitä, jotka yhdessä aiheuttavat koetut haitat. Esimerkiksi koneellisen ilmanvaihdon tuottamat paine-erot ja niiden aiheuttamat vuotoilmavirtaukset saattavat kriittisellä tavalla voimistaa epäpuhtauksien kulkeutumista vanhoista rakenteista sisäilmaan. Yleisesti liian vähäinen ilmanvaihto taas voimistaa muiden tekijöiden aiheuttamia haittoja. Yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät on esitetty Liitteen 1 taulukossa. /5/ 3.1. VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet, joiden kiehumispisteväli on 50 260 C. Matalammissa lämpötiloissa kiehuvia yhdisteitä kutsutaan hyvin helposti haihtuviksi yhdisteiksi (VVOC), joita ovat mm. etanoli, etikkahappo, asetoni ja formaldehydi. Korkeammissa lämpötiloissa, 240-400 C, kiehuvia yhdisteitä kutsutaan puolihaihtuviksi yhdisteiksi (SVOC), joita ovat mm. ftalaatit ja PAH-yhdisteet. Orgaaniset yhdisteet voivat olla sitoutuneena hiukkasiin (POM) tai adsorboitua muiden materiaalien, esimerkiksi rakennusmateriaalien tai kalusteiden, pinnoille. 8
VOC- yhdisteet vaikuttavat osaltaan sisäilman laatuun, sillä ne ovat meidän normaalia elinympäristöä. VOC lähteitä sisäilmaan ovat mm rakennusmateriaalit ja kalusteet, käyttäjien toiminta, talotekniset järjestelmät sekä ulkoilma. Esimerkiksi formaldehydin lähde voi olla peräisin puutuotteista, pintakäsittelyaineista, kankaista ja toimistolaitteista. Rakennuksen fysikaaliset olosuhteet kuten lämpötila ja kosteus, vaikuttavat emissioiden määrään, samoin rakennuksen koko ja ilmanvaihto. Rakennusmateriaalien päästöt pienenevät yleensä ensimmäisen käyttövuoden aikana, mutta sisäilman VOC-taso vakiintuu yleensä kahden vuoden kuluttua rakennuksen tai peruskorjauksen valmistumisesta. Uusista rakennusmateriaaleista haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat niin kutsuttuja primääriemissioita, mutta myöhemmin materiaaleissa voi tapahtua myös sekundääriemissiota esimerkiksi tuotteen ikääntymisen, hapettumisen, hydrolyysin tai käytön myötä. /7/ VOC- yhdisteiden vaikutuksista ihmisten kokemiin oireisiin ei ole olemassa yksiselitteistä tietoa. Yksittäisille yhdisteille on tähän mennessä pystytty määrittämään yhdistekohtaiset terveysperusteiset ohjearvot. Ohjearvoja löytyy formaldehydille, bentseenille, naftaleenille, trikloorietyleenille ja tetrakloorietyleenille. /5/ Osa VOC yhdisteistä ovat voimakkaan hajuisia, jotka saattavat tarttua irtaimistoon. Ainoastaan irtaimisto, johon on tarttunut hajuja, on syytä puhdistaa tai hävittää. 3.2. Kuidut ja pölyt Sisäilmassa saattaa esiintyä haitallisia määriä eräitä hiukkasia, pölyjä ja kuituja. Tällaisia ovat esimerkiksi rakennusmateriaaleista peräsin oleva sementti-/betonipöly, kipsipöly, ja lämmönja ääneneristeistä peräisin olevat teolliset mineraalivillakuidut sekä ulkoilmasta kulkeutunut katupöly. Edellä mainitut esiintyvät pääosin karkeassa ja ns. hengitettävässä hiukkaskokoluokassa (PM10). Lisäksi hengitysilmassa on ns. pienhiukkasia (PM2,5), joiden tärkeimmät lähteet ovat rakennusten ulkopuolisia (liikenne, energiantuotanto, paikallisesti puun pienpoltto). /12/ Betonipöly on hyvin alkalista ja limakalvoja ärsyttävää. Pölyä saattaa levitä tiloihin korjaus- ja rakennustöistä, tai pinnoittamattomilta, rasitetuilta betonipinnoilta. Betonipöly sisältää kvartsipölyä, joka pitkäaikaisessa altistuksessa lisää keuhkosairauksien riskiä. /12/ Mineraalivillakuidut voivat olla peräisin lasi-, vuori- tai jätelasivillamateriaaleista. Lähteitä ovat mm. ilmanvaihtojärjestelmän äänenvaimentimet (koneet, kanavat, pääte-elimet) ja ilmansuodattimet, pinnoittamattomat tai rikkoutuneet akustointilevyt, ja rakenteissa äänen-, palo- ja lämmöneristeenä käytetty mineraalivilla. Kuituja irtoaa materiaaleista erityisesti niiden ikääntyessä ja haurastuessa, ja mekaanisen rasituksen, ilmavirtauksen tai tärinän irrottamina. Kuidut ovat halkaisijaltaan alle 3 µm:stä noin 8 µm:iin. Mineraalivillakuidut aiheuttavat ihon, silmien ja limakalvojen ärsytysoireita. Kuitujen ärsyttämät limakalvot saattavat myös olla alttiimpia erilaisille virus- ja bakteeri-infektioille. /11/ Kohteissa, joissa ongelmana ovat olleet kuidut ja pölyt tulee irtaimisto puhdistaa pääasiassa imuroimalla, vesipesulla, nihkeäpyyhinnällä ja tarvittaessa paineilmapuhalluksella. Ne 9
pehmeät materiaalit pestään, jotka on mahdollista, muut imuroidaan huolellisesti. Sähköiset laitteet puhdistetaan käyttäen paineilmapuhallusta, jos pyyhintä/imurointi ei ole mahdollista. 3.3. Kemikaalit Yleisimmät kemikaalivahinkojen syyt ovat viat tai toimintahäiriöt teknisissä järjestelmissä sekä tilojen käyttöluonteesta johtuvat onnettomuudet. Vahingon sattuessa selvitetään ensimmäiseksi mitä tuotteita/ kemikaaleja rakenteisiin on päässyt ja tehtävä alustava riskiarvio siitä, onko kemikaalilla vaikutusta tilojen käyttöturvallisuuteen, ja voiko kemikaali vaurioittaa rakenteita. Epäselvissä tapauksissa lisätietojen saamiseksi on suositeltavaa ottaa yhteyttä tuotteen/ kemikaalin valmistajaan tai maahantuojaan. /3/ Jos kemikaalin sisältämien yhdisteiden epäillään aiheuttavan riskejä, joudutaan kontaminoituneet rakenteet yleensä purkamaan, tai kapseloimaan mikäli purkaminen ei ole mahdollista. Kemikaalien pitoisuudet rakenteissa voidaan useimmiten selvittää materiaalinäytteiden analysoinnilla. Materiaalinäytteenottoon on suositeltavaa käyttää haittaainetutkimuksiin erikoistunutta näytteenottajaa. /5/ 3.4. Mikrobit ja homeet Mikrobi on eliö joka ei näy paljaalla silmällä, se voi olla yksi- tai monisoluinen. Eri mikrobiryhmiä ovat bakteerit, arkit, sienet, alkueläimet, levät ja virukset. Mikrobikasvu tarkoittaa mikrobien kasvua ja määrän lisääntymistä tutkitussa materiaalissa. Käytetään usein mikrobikasvuston synonyyminä. /5/ Mikrobikasvusto tarkoittaa mikrobiesiintymää, joka on syntynyt homeiden tai muiden mikrobien alettua kasvaa tarkastellussa rakenneosassa/ materiaalilla. Kasvuston syntyminen on mahdollista, kun mikrobikasvulle otolliset olosuhteet (riittävä kosteus, lämpötila ja ravinteet) vallitsevat riittävän kauan. Riittävän ajan pituus vaihtelee päivistä kuukausiin olosuhteista riippuen. Kasvustoksi katsotaan myös viljelykelvoton, vanha mikrobiesiintymä, joka on syntynyt mikrobikasvun tuloksena. Mikrobikasvusto todetaan yleensä mikrobipitoisuuden perusteella (viljely tai muu menetelmä) tai näkyvän kasvun pohjalta (silmin näkyvä / mikroskopia). /5/ Pysyvästi tai toistuvasti kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja: homeita, hiivoja ja bakteereja. Rakennuksessa esiintyvän mikrobikasvuston syy on yleensä kosteusvaurio. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmavirtausten mukana mikrobeja (esimerkiksi itiöitä ja rihmaston kappaleita) sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita, joille sisätiloissa oleskelevat ihmiset altistuvat. Ellei mikrobikasvustoa ole poistettu, se voi olla terveydelle haitallista vielä senkin jälkeen, kun rakennusmateriaali on kuivunut tai kuivatettu. Tämän vuoksi kosteusvaurio on välittömästi korjattava ja vaurioon johtaneet syyt on poistettava. /10/ Mikrobikasvustoa voi esiintyä liki kaikissa materiaaleissa. Osa materiaaleista, kuten puu, toimii itsessään ravinnon lähteenä kasvustolle ja osalla materiaaleista, kuten lasilla ja metallilla, jotka 10
eivät ole sellaisenaan otollisia mikrobeille, mikrobi kasvaa materiaalin pinnalle kertyneissä epäpuhtauksissa. Mikrobikasvusto voi näkyä rakenteissa tai rakenteiden pinnalla esimerkiksi värimuutoksina tai puuterimaisina, pölymäisinä tai pistemäisinä kasvustoina. Myös materiaalissa oleva tunkkainen tai maakellarimainen haju tai homeen haju viittaavat mikrobikasvustoon. Mikrobikasvuston toteaminen visuaalisesti voi olla vaikeaa mm. huokoisissa materiaaleissa. /1/ 4. PUHDISTUSTOIMENPITEITÄ Puhdistamisen lähtökohtana on, että rakennusmateriaalissa olevat elävät ja kuolleet mikrobit, kuten home itiöineen ja rihmastonkappaleineen, bakteerisolut, hiivat ja levät saadaan poistetuksi mahdollisimman hyvin. Puhdistustoimien tavoitteena on myös poistaa mahdollisimman hyvin mikrobien kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet, jotka ovat sitoutuneet materiaaleihin. /1/. Alla olevassa kuvassa on kuvaus erilaisista puhdistustoimenpiteistä lajittelun jälkeen. Kaavio 1. Irtaimiston puhdistustoimenpiteitä 11
4.1. Nihkeäpyyhintä Kuva 1. Nihkeäpyyhinnästä käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Nihkeäpyyhinnällä tarkoitetaan menetelmää, jossa mikrokuituliina on kostutettu joko puhtaalla vedellä tai puhdistus- ja pesuaineella. Puhdistus- ja pesuaineilla tarkoitetaan aineita, joilla on likaa irrottava ja/tai sitova vaikutus. Niitä käytetään yleensä veden kanssa puhdistustuloksen parantamiseksi. Joillakin puhdistusaineilla on desinfioiva vaikutus, jolloin ne on luokiteltu biosideiksi. Pesuaineet on yleensä tarkoitettu käytettäväksi veden kanssa. Poikkeuksena ovat rasvalianpoistoaineet, joista osa sisältää rasvaliuottimia, yleensä alkoholia tai hiilivetyjä, ja toiset ovat väkeviä emäksiä. Niiden ongelma ovat ihmisille haitalliset haihtumistuotteet sekä syövyttävyys. Niitä ei kannata käyttää, ellei puhdistuskohteen laatu sitä erityisesti vaadi. Tällaisia puhdistuskohteita ovat esimerkiksi koneet, laitteet ja putkistot, jonne mekaaninen puhdistus ei ulotu. Hyvä tuuletus ja henkilösuojautuminen ovat välttämätöntä. /1/ 4.2. Imurointi Kuva 2. Imuroinnista käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Imuroinnilla kaikki hienoaineinen pöly poistetaan. Imurointi tehdään erillisessä osastoidussa tilassa, HEPA-suodattimella varustetulla M- tai H-luokan imurilla. Tavanomaista pölynimurisuodatinta ei saa käyttää koska mahdollinen homepöly ja muut pienet hiukkaset pääsevät sen läpi ja leviävät sisäilmaan. HEPA-suodatin poistaa tehokkaasti pölyn, siitepölyn ja bakteerit. /3/ 12
4.3. Mekaaninen puhdistus Kuva 3. Mekaanisesta puhdistuksesta käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Harjaus, hankaus tai muu mekaaninen puhdistusmenetelmä, apuna käytetään mietoja yleispuhdistusaineita. 4.4. Paineilmapuhallus Kuva 4. Paineilmapuhalluksesta käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Irtaimiston puhdistuksessa voi käyttää myös paineilmapuhallusta, jos pyyhintä/imurointi ei ole mahdollista, kunhan paineilma ei levitä mahdollisia epäpuhtauksia. Työskentelypisteessä on oltava hyvä kohdepoisto. 4.5. Pesu Kuva 5. Vesi- ja kemiallisesta pesusta käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Pesua kestävät tavarat ja tekstiilit (lelut, verhot jne.) pestään vähintään 60 asteessa pyykinpesukoneessa tai astianpesukoneessa, huuhteludesinfektiokoneessa tai lämpödesinfioivassa pesuautomaatissa, puhdistettavasta tavarasta riippuen. Pestyt tavarat ja tekstiilit pakataan pesun jälkeen puhtaisiin muuttolaatikoihin/säkkeihin. Jos muuttolaatikoiden puhtaudesta ei ole varmuutta, ne puhdistetaan. /3/ 13
4.6. Desinfiointi Kuva 6. Desinfioinnista käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Desinfioivia aineita ei lähtökohtaisesti käytetä, mutta jos epäillään, että pinnalla on runsaasti mikrobeja sisältävää likaa, voidaan käyttää klooria tai perhappoja sisältäviä desinfioivia puhdistusaineita. Desinfiointiaineilla tarkoitetaan aineita, joiden tarkoituksena on tappaa mikrobeja. Kaikki yleisdesinfiointiaineet ovat biosideja, jotka ovat kemiallisia aineita tai valmisteita. Niiden tarkoitus on tuhota, torjua tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa niiden esiintymistä ja niitä koskee EU:n biosidilainsäädäntö. Desinfiointiaineista ja -menetelmistä sekä niiden terveysvaikutuksista ihmisiin on saatavilla toistaiseksi rajoitetusti puolueetonta tutkimustietoa. Desinfiointiaineet aiheuttavat yleensä ainakin limakalvojen- ja hengitysteiden ärsytystä. Tästä syystä materiaalien puhdistaminen ja materiaaleissa olevien epäpuhtauksien hallinta tulisi yleensä toteuttaa käyttämättä desinfiointiaineita. Mekaanista puhdistusta voidaan perustellusta syystä tehostaa desinfiointikäsittelyn avulla. Syy voi olla esimerkiksi hajuhaitan vähentäminen tai elinkykyisen mikrobin tappaminen niiltä osin kuin sitä ei ole voitu mekaanisella puhdistuksella poistaa. Desinfiointikäsittely tulisi kohdistaa vain desinfioitaviin pintoihin mahdollisen kemikaalijäämän vähentämiseksi. Desinfiointikäsittely ei yksinään poista mikrobeja, mikrobien kappaleita, itiöitä tai kaikkia kemiallisia yhdisteitä vaan ne jäävät materiaaliin, pinnoille ja ilmaan muodostaen näin mahdollisen epäpuhtauslähteen myös jatkossa. Sisäpinnoissa ja paikoissa, joista voi olla yhteys sisäilmaan, kemialliseen käsittelyyn tulisi käyttää vain sellaisia tuotteita, joista ei jää käsiteltäville pinnoille kemikaalijäämiä. Kaupalliset desinfiointiaineet koostuvat yleensä useammasta tehoaineesta. Siksi on varmistuttava siitä, ettei yksikään tehoaineista tai niiden yhdistelmistä aiheutua haitallisia jäämiä. Siksi desinfiointiaineiden käyttöä tulee harkita tarkkaan ja ne tulee tuntea hyvin. Herkistyneet saattavat reagoida voimakkaasti sekä materiaaleissa esiintyviin mikrobeihin ja niiden aineenvaihduntatuotteisiin, mutta myös niitä tuhoaviin kemikaaleihin /2/. Mikäli päädytään käyttämään biosidisia aineita, huomioitavia seikkoja ovat esimerkiksi: - onko aine sopiva sisäkäyttöön, vai tarkoitettu ainoastaan ulkokäyttöön - kontaktiajan ja levitystavan tulee olla ohjeen mukainen - miten aine tehoaa poistettaviin/tuhottaviin organismeihin - aineen konsentraation eli väkevyyden tulee olla oikea, eli aine laimennetaan valmistajan ohjeen mukaisesti. 14
- pintojen mekaaninen puhdistus ja mahdollinen pesu ennen desinfiointia on välttämätöntä; läsnä oleva orgaaninen aines, lika ja pöly vaikuttavat heikentävästi usean vaikuttavan aineen tehoon - lämpötila - kemikaalijäämät ovat mahdollisia tietyissä vaikuttavissa aineissa - käyttäjien turvallisuus; onko aine kuluttaja vai ammattikäyttöön - ympäristönäkökulmat ja kustannukset /2/. Desinfiointikäsittelyihin liittyvien erityispiirteiden ja suoranaisen hengenvaaran vuoksi desinfiointikäsittelyt tulisi toteuttaa AINA desinfiointikäsittelyihin liittyvän koulutuksen saaneen erikoisammattilaisen toimesta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ei suosittele biosidien käyttöä/2/. 4.7. Otsonointi Kuva 7. Otsonoinnista käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Otsoni (O3) luokitellaan biosidiksi. Otsoni on itsessään haitallista terveydelle, erityisesti suuret pitoisuudet./4/ Otsoni vaikuttaa bakteereihin ja sieniin vaurioittaen niiden pintarakenteiden morfologiaa ja näin ollen tuhoten niitä /1/. Reaktio bakteerien ja sienien kanssa perustuu otsonin kykyyn hapettaa kuorikerroksen fosfolipidejä ja lipoproteiinejä./2/ Otsoni ja sen radikaalit hapettavat muun muassa ilmassa ja pinnoilla olevia mikrobiologisia, kemiallisia ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia muuttaen niiden rakenteita ja ominaisuuksia. Otsonointi poistaa hajuja ja sen teho hajujen poistossa perustuukin kemiallisten epäpuhtauksien hajottamiseen. Reaktioissa voi kuitenkin syntyä uusia, terveydelle mahdollisesti haitallisia sekundääriepäpuhtauksia, jotka voivat reagoida uudestaan tuottaen lisää haitallisia sivutuotteita. Suuretkaan otsonipitoisuudet (100 1000 ppm) eivät pysty tuhoamaan kaikkia sieni- tai bakteeriorganismeja rakennusmateriaalien pinnalta tai sisältä. Tutkimusten mukaan otsoni vaikuttaa haitallisesti useisiin materiaaleihin. Otsoni on myös terveydelle haitallista, aiheuttaen akuutteja oireita sekä pitkäaikaisessa altistuksessa myös kroonisia oireita. Otsonointia ei tule käyttää mikrobikasvun poistamiseen. Mikäli otsonointia käytetään hajunpoistoon, otsonoitavan tilan on oltava tyhjä ja otsonin leviäminen tilasta muihin tiloihin tulee estää. /2/ 15
4.8. Ionisointi Kuva 8. Ionisoinnista käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Ionisoivat laitteet siirtävät epäpuhtaudet ilmasta pinnoille, kuten esimerkiksi seiniin, lattialle ja tekstiileihin. Ilmassa leijuvat epäpuhtaudet varataan negatiivisesti, jolloin ne tarttuvat positiivisesti varattuihin pintoihin. Jotkin laitteet on varustettu hiukkasten kokoojalla. Monet laitteet tuottavat tarkoituksella tai sivutuotteena otsonia. Ionisointi esiintyy monesti yhtenä osana monitoimilaitteita. 4.9. Hävitettävät materiaalit, joita ei voi puhdistaa Kuva 9. Materiaaleista, joita ei voida puhdistaa, käytetään liitteenä olevassa ohjeessa oheista kuvaa. Kaikki irtaimisto, johon on pinttynyt voimakkaita hajuja, poistetaan pääsääntöisesti käytöstä. Arkistomateriaalien kohdalla on käytettävä tapauskohtaista harkintaa. Edulliset ja helposti korvattavissa olevat tavarat hävitetään aina. Pehmeäpintaiset huonekalut hävitetään pääsääntöisesti aina, koska niiden turvallinen puhdistaminen on vaikeaa (sohvat, nojatuolit jne.). Kaikki selvästi mikrobivaurioitunut tavara (pinnassa kasvustoa) tai voimakkaasti haiseva tavara ensisijaisesti hävitetään. Hävitettäväksi viedään myös esimerkiksi verhot ja pehmustetut tuolit, joissa on homepilkkuja tai pintahometta. /5/ Hävitettävää tavaraa ei anneta tai myydä kenellekään vaan se kuljetetaan mahdollisimman pian kaatopaikalle. Hävitettävä tavara lajitellaan mahdollisuuksien mukaan eri jätelajeihin. /3/ 5. IRTAIMISTO Päiväkodeissa ja kouluissa on monenlaista irtaimistoa, pehmoleluista kovapintaisiin kalusteisiin. Materiaaleille/irtaimistolle on erilaisia puhdistustapoja eikä siltikään kaikkea voida puhdistaa niiden kontaminoiduttua epäpuhtauksista. 5.1. Tekstiilit Homeen haju tarttuu vahvemmin pehmeisiin kuin koviin pintoihin. Kouluissa ja päiväkodeissa pehmeitä pintoja ja tekstiilejä löytyy runsaasti ja erilaisten tekstiilien käsittely tuleekin miettiä tapauskohtaisesti. 16
Kuva 12. Tekstiilien puhdistusmenetelmät Kuva 10. Urheiluvälinevarasto Kuva 11. Leikkihuoneen pehmoleluja. Pääsääntönä voidaan kuitenkin pitää toistettujen kuumavesipesujen (yli 60 astetta) lisäksi silittämistä kuumalla raudalla ja tuulettamista ulkoilmassa. Parhaiten homeenhaju lähtee kemiallisessa pesussa. Kalusteet, joissa on kiinteästi pehmeitä materiaalia tai tekstiiliä esim. sohvat, pehmustetut työtuolit ym. imuroidaan HEPA-suodattimella varustetulla imurilla (M- tai H-luokka) sekä tampataan ja tuuletetaan karkean- ja hienopölyn poistamiseksi. /3/ Tekstiilit, mm. verhot, pestään pyykinpesukoneessa korkeassa lämpötilassa (vähintään 60 C). Toistetut vesipesut korkeassa lämpötilassa parantavat hajujen poistumista materiaalista. Parhaiten homeenhajun poistaa kemiallinen pesu. Matot ja muut sisustustekstiilit pestään tai pesetetään pesulassa pesuohjeiden mukaan. /3/ 17
Mikäli hometta kasvaa pehmeän huonekalun kankaassa (sisäpinnoilla, saumoissa), pehmusteessa tai nahkaverhoilluissa kalusteissa on ainoa keino päästä homeesta eroon hävittämällä se. 5.2. Elektroniset laitteet Soittimet, televisio, tietokone ja muut elektroniset laitteet keräävät itseensä pölyä. Niiden kannet ja kotelot voidaan pyyhkiä kuten muutkin kovapintaiset kalusteet käyttäen niille soveltuvia aineita ja puhdistusvälineitä. Elektronisten laitteiden puhdistaminen on kuitenkin suositeltavaa antaa asiantuntevan tahon tai yrityksen tehtäväksi, varsinkin jos puhdistukseen käytetään paineilmapuhallusta. Elektronisia laitteita puhdistettaessa tulee huolehtia, että siivouksen työskentelypisteiden ja työntekijöiden tulee olla maadoitettuja, jolloin staattisen sähkön purkauksista aiheutuvat riskit saadaan minimoitua. /3/ Kuva 13. Tietoteknisiä laitteita. Kuva 14. Koulun soittimia Kuva 15. Tietoteknisten/ soittimien laitteiden puhdistusmenetelmiä 5.3. Ruuanvalmistuksen ja tarjoilun välineistö/ astiat Ruuan valmistukseen pääasiassa käytettävät välineet ovat joko muovisia tai teräksisiä. Ruokailuastioita valmistetaan muun muassa fajanssista, posliinista, kivitavarasta, lasista, savesta, puusta, muovista ja pahvista, josta valmistetaan kertakäyttöastioita. Monesti keraamiset astiat on tapana koristella värityksillä ja lasittaa pinnaltaan, jotta ne kestävät paremmin käyttöä. Ruoan valmistuksessa käytettäviä astioita valmistetaan, paitsi keramiikasta, myös muun muassa metalleista kuten pinnoitetusta alumiinista, ruostumattomasta teräksestä, valuraudasta, pinnoitetusta kuparista sekä emalista, joka on lasin ja metallin seos. Ruuanvalmistukseen ja tarjoiluun tarkoitettu välineistö pystytään pääasiassa puhdistamaan vesipesulla. Huonokuntoiset ja kuluneet astiat kannattaa hävittää. 18
Kuvat 16. 17. Koulun keittiön astiastoa Kuva 18. Esineistön puhdistusmenetelmiä 5.4. Kalusteet Kovien pintojen (pöydät, tuolit, kiintokalusteet) puhdistusaineeksi riittää yleensä yleispuhdistusaine. Mikäli viemärivesi on saastuttanut tiloja, on suositeltavaa käyttää desinfioivia aineita. Kun käytetään erikoisaineita/desinfioivia aineita, on varmistettava puhdistusaineen soveltuvuus kyseiselle pinnalle ja noudatettava käyttöturvallisuustiedotteiden ja tuoteselosteiden ohjeita laimentamisesta, suojautumisesta ja varoajoista. Desinfioivia pesuaineita (kloori- tai perhappoja sisältäviä tuotteita) voidaan käyttää, jos epäillään, että pinnoilla on runsaasti hometta sisältävää likaa esimerkiksi pinnan epätasaisuuden takia /3/ Kuva 19. Huonekalujen puhdistusmenetelmiä 19
Kuva 20.Kova puupintainen soitin Kuva 21. Opettajahuoneen kalustusta Kuva 22. Luokkahuone 5.5. Arkisto ja muu paperimateriaali Kouluissa ja päiväkodeissa on runsaasti erilaisia arkistoja sekä opetus- ja askartelumateriaaleja. Arkistomateriaalit voidaan puhdistaa samassa puhdistustilassa kuin muu irtaimisto tai niiden puhdistukselle järjestetään erillinen tila riippuen materiaalista ja epäpuhtauksista. /3/ Pientä alipaineistajaa voidaan käyttää kohdepoistona puhdistettaessa mappien sisäosia. Arkistomateriaalit voidaan puhdistaa HEPA suodattimella varustetulla imurilla ja nihkeäpyyhinnällä. Puhdistuksessa voidaan käyttää myös tehokasta imuria, esim. imulaitteena korkeapainepuhallin, jonka poistoilma on johdettu ulos. /3/ 20
Kuvat 23-24. Arkistomateriaaleja Huokoiset arkistomateriaalit imevät itseensä hajuja, jolloin ne arkistomateriaalit joita ei voida hävittää voidaan puhdistaa seuraavasti: karkean- ja hienopölyn poisto imuroimalla (HEPA- imuri) koteloiden ja kansien pintojen nihkeäpyyhintä (alkoholipohjainen liuos) kemiallinen hajunpoistokäsittely peroksidipohjaisella aineella lämmitys tuuletus suodatetulla ilmalla (H 13) Yllä olevat menetelmät ovat osoittautuneet yhdessä käytettyinä hyväksi menetelmäksi poistaa irtaimiston pinnoille kertyneitä mikrobeja sekä huokoiseen materiaaliin imeytyneitä haihtuvia yhdisteitä ja hajuja. On myös hyvä huomioida, että haihtuvien yhdisteiden osalla tapahtuu pitoisuuksien alenemista uusien pinnoitteiden ja materiaalien ikääntymisen johdosta. /8/ Kuva 25. Paperien ja pahvien puhdistusmenetelmiä 21
Kuva 26. Kirjojen puhdistusmenetelmiä 5.6. Muu irtaimisto Kouluissa ja päiväkodeissa on paljon irtaimistoa, joiden puhdistaminen on hankalaa tai työlästä, näitä ovat mm. lelut, rooliasut, käsityöt ja askartelut. Pääsääntönä näille voidaankin pitää, että edulliset ja helposti korvattavissa olevat tavarat tulisi hävittää aina. /5/ Kuva 27. Paperi- ja askarteluvarasto. Kuva 28. Keittiön kuiva-ainevarasto 22
Kuva 29. Esineistön puhdistusmenetelmiä 6. IRTAIMISTON SIIRTO- JA PUHDISTUSJÄRJESTYS SEKÄ SÄILYTYS Irtaimiston puhdistus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen, joita ovat irtaimiston lajittelu, puhdistus, varastointi ja uudelleen sijoitus. Alla olevassa kaaviossa on kuvattu osa-alueiden vaikutusta toisiinsa. Kaavio 2. Irtaimiston puhdistamisen osa-alueiden vaikutus puhdistusprosessiin 23
6.1. Lajittelu, pakkaaminen ja siirto Irtaimisto lajitellaan ja siirretään tiloista niin, että tarpeetonta pölyn leviämistä ja siten epäpuhtauksien leviämistä laajemmalle vältetään. Irtaimiston lajittelun tekee yleensä kohteen henkilökunta. Lajittelussa on suojauduttava asianmukaisilla henkilösuojaimilla. Tasoilla ja hyllyillä olevat pienesineet ja tekstiilipintaiset huonekalut siirretään ensin pois. Tämän jälkeen siirretään muut esineet ja tyhjennetään kaapit. Isot, kovapintaiset huonekalut siirretään seuraavaksi, ja tämän jälkeen mahdolliset sisustustekstiilit, kuten verhot ja matot sekä seinille kiinnitetyt taulut ja muut koristeet sekä viimeiseksi esimerkiksi valaisimet. Irtoroskat voidaan poistaa materiaaleista ennen pakkaamista. Mikrobivaurioituneissa tiloissa sijainneet huonekasvit pääsääntöisesti poistetaan. Puhdistus suoritetaan erillisessä tilassa, joka on varustettu alipaineistuskalustolla ja poistoilmassa on suodatus. Poistoilma johdetaan ulos sellaiseen kohtaan, josta se ei pääse kulkeutumaan huonetiloihin esimerkiksi korvausilman tai tuloilmakoneen ilmanoton kautta. /6/ Irtaimisto pakataan pääsääntöisesti kuljetuksen ajaksi muovilaatikoihin, esimerkiksi muuttolaatikoihin, sekä isommat esineet esimerkiksi rullakoihin tai muihin telineisiin. Muovisäkkeihin pakkaamista tulee välttää, koska muovisäkeistä saattaa irrota esineisiin poikkeuksellisia kemiallisia hajuja. Samoin liian tiivistä pakkaamista tulee välttää, poikkeuksena pesuun menevät tekstiilit ym. Sisäilmaolosuhteet saattavat vaurioitumisasteesta riippuen vaihdella rakennuksen sisällä. Erityyppisten tilojen irtaimisto, kuten esimerkiksi kellaritiloissa säilytetyt esineet, pakataan erilleen muiden tilojen irtaimistosta. Mikäli erot ovat huomattavia, tulee harkita myös irtaimiston säilyttämistä erillisissä tiloissa ennen puhdistustoimenpiteitä. /6/. 6.2. Varastointi Irtaimiston puhdistamisessa voidaan joutua varastoimaan sekä puhdistamattomia että puhdistettuja tavaroita. Puhdistamattoman irtaimiston varastointiin joudutaan joskus turvautumaan esim. purku- ja korjausaikataulun vuoksi. Kosteus- ja mikrobivaurion purku- ja korjaustyöt rakennuksessa aiheuttavat epäpuhtauksien määrän moninkertaistumisen ilmassa. Irtaimisto on pakattava pois tiloista hyvissä ajoin ennen korjausten aloittamista ja siirrettävä muualle odottamaan puhdistustoimien aloittamista. Materiaaleja ei tule säilyttää kuljetukseen käytetyissä muovilaatikoissa eikä muovisäkeissä, koska niistä saattaa irrota kemiallisia hajuja jo puhdistettuun irtaimistoon. Puhdistusta suunnitellessa tuleekin huomioida varastointitarve sekä säilytysaika. Varastointiajan ollessa pitkä, tulee kiinnittää huomiota varaston olosuhteisiin. Säilytystilan/ varastointitilan on oltava puhdas. Puhtauden ylläpidosta sekä riittävästä ilmanvaihdosta on varmistuttava. Ongelmallisen irtaimiston säilyttämiseen/ varastointiin suositellaan tilaa, joka on viereisiä tiloja alipaineisempi ja jonka korvausilman puhtaus varmistetaan EU-7 suodattimilla. /8/ 24
6.3. Puhdistus Puhdistus voidaan jakaa ns. normaaliin puhdistukseen ja erikoispuhdistukseen. Normaalin puhdistuksen voidaan tehdä oikein opastettuna, vaikka talkooporukalla kunhan riittävät henkilösuojaustoimenpiteet on huomioitu. Normaaleja puhdistustoimenpiteitä ovat nihkeäpyyhintä, imurointi, mekaaninen puhdistus/ hankaus ja vesipesu. Erikoispuhdistustoimenpiteet: desinfiointi, otsonointi, ionisointi ja paineilmapuhallus, tulee aina teetättää erikoisasiantuntijalla. 6.4. Uudelleen sijoittaminen Irtaimiston uudelleen sijoittamisessa tulee huomioida kuljetus ja irtaimiston käsittely. Ennen uudelleen sijoittamista tulee irtaimistolle tehdä laadunvarmistus vähintään silmämääräisesti arvioituna. Tarvittaessa voidaan pinnoilta ottaa esim. pölynkoostumusnäytteitä tai pintasivelynäytteitä mikrobiologisen puhtauden varmentamiseksi. Näytteitä suositellaan otettavaksi vain kovilta pinnoilta. Näytteiden tutkimustuloksille ei ole olemassa raja-arvoja ja ne toimivatkin vain suuntaa antavina irtaimiston puhtaudelle. Mikäli näytteitä otetaan, ne tulisi tilata koulutetulta ammattilaiselta samoin kuin tulosten tulkintaan tulee pyytää ammattilaisen arviointia. 7. ESIMERKKITAPAUS IRTAIMISTON PUHDISTUKSESTA Erään Porin kaupungin koulun toiminta jouduttiin siirtämän väistötiloihin alkutalvesta 2015. Väistötiloissa ei ollut kalusteita eikä opetustoimintaan tarvittavaa irtaimistoa. Muuttoa lähdettiin järjestelemään nopealla aikataululla, joten irtaimiston siirtoa, eikä puhdistamista ehditty tai osattu suunnitella riittävän hyvin. Irtaimiston lajittelun ja pakkaamisen teki pääasiassa koulun henkilökunta työterveyslaitoksen irtaimiston puhdistusohjeen mukaisesti. Henkilökunnan työtä ei valvottu eikä työhön (lajitteluun/puhdistukseen) saatu riittävää perehdytystä. Tämän koulun irtaimiston puhdistuksessa epäonnistuttiin. Paljon hyvää ja helposti puhdistettavaa meni hävitettäväksi virheellisen lajittelun johdosta. Osa hävitettävästä irtaimistosta oli mennyt puhdistukseen ja puhdistukseen menevää tavaraa taas hävitykseen. Irtaimistoa oli myös otettu hävitettävistä tavaroista ja viety omiin koteihin/ varastoihin. Tavarat jotka olivat käyneet puhdistuksessa, eivät olleet puhtaita tai ne oli pakattu puhdistuksen jälkeen likaisiin laatikkoihin. Puhdistuksen laadunvarmistusta ei ollut suunniteltu eikä sitä näin ollen siis tehty. Omana työnä tehty kovien kalusteiden kuten pulpettien puhdistus onnistui sekä keittiövälineiden ja astioiden pesu. Muun irtaimiston puhdistus herätti jälkeenpäin paljon keskustelua ja nettikirjoittelua. 25
Irtaimiston puhdistamiselle tulisi aina laatia puhdistussuunnitelma. Työn liitteessä 3 on esimerkki, minkälainen suunnitelman tulisi olla tai ainakin mitä sen tulisi pitää sisällään. 8. JOHTOPÄÄTÖKSET Irtaimiston puhdistusprosessi voidaan jakaa neljään osa-alueeseen, joita ovat lajittelu, varastointi, puhdistus ja uudelleen sijoittaminen. Jokaiseen osa-alueeseen kuuluu riskikohtia, jotka tulee kartoittaa ennen irtaimiston puhdistamisen aloittamista. Olisi siis hyvä, että irtaimiston puhdistuksesta tehtäisiin alkuun puhdistussuunnitelma. Jos irtaimiston puhdistussuunnitelmaa ei tehdä saattaa tarpeetonta tavaraa joutua roskiin tai käytetään vääriä puhdistusmenetelmiä. Puhdistussuunnitelmassa tulisi olla huomioitu kuka tekee, mitä tekee, miten tekee ja milloin tekee. Kun edellä oleviin on vastaus myös puhdistusprosessin riskikohdat vähenevät ja irtaimiston puhdistuksen laadunvarmistus paranee. Puhdistussuunnitelmaan perehdyttämisellä voidaan taata onnistunut lopputulos. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää myös varastointi- ja puhdistustilojen puhtauteen ja ilmanvaihtoon. Ellei tilojen olosuhteiden hallintaan kiinnitetä riittävästi huomiota voi puhdistettu irtaimisto kontaminoitua uudestaan. On tärkeää myös muistaa suojavarusteiden käyttö käsiteltäessä likaista/ puhdistettua irtaimistoa sekä siirryttäessä likaisista tiloista puhtaisiin tiloihin. Työssä on kuvaukset eri puhdistusmenetelmistä ja niiden soveltuvuudesta irtaimiston puhdistamiseen. Ei ole yksiselitteistä ohjetta, miten irtaimisto tulisi puhdistaa vaan irtaimiston puhdistustarve tulee harkita tapauskohtaisesti. Voidaan kuitenkin todeta, että mahdollisuuksien mukaan tulisi välttää voimakkaiden kemikaalien ja biosidien käyttöä. Varsinkin sisätiloihin sijoitettaville irtaimistolle tulisi käyttää vain sellaisia tuotteita, joista ei jää käsiteltäville pinnoille kemikaalijäämiä. Herkistyneet saattavat reagoida voimakkaasti sekä materiaaleissa esiintyviin mikrobeihin ja niiden aineenvaihduntatuotteisiin, mutta myös niitä tuhoaviin kemikaaleihin. Myös erikoispuhdistustoimenpiteitä (otsonointi, ionisointi) kannattaa harkita tapauskohtaisesti, koska niiden puhdistusvaikutuksista ei ole saatavilla kattavia tieteellisiä tutkimuksia. Irtaimiston oikeaoppisella puhdistamisella voidaan vaikuttaa niin käyttäjien terveyteen kuin irtaimiston arvon säilymiseen. Ennen irtaimiston uudelleen sijoittamista tulee irtaimistolle tehdä laadunvarmistus vähintään silmämääräisesti arvioituna. Tarvittaessa voidaan pinnoilta ottaa esim. pölynkoostumusnäytteitä tai pintasivelynäytteitä mikrobiologisen puhtauden varmentamiseksi. 26
9. KIRJALLISUUSLUETTELO 1. Rakennustietosäätiö 2016. Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje. RT 18-11238, 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016. Otsonointi sisäympäristössä, https://www.thl.fi/documents/98567/405551/hanna_leppanen_ym_otsonointi_sisailmay mparistossa_tiivistelma_kirjallisuuskatsauksesta_sisailmastoseminaari_2016.pdf (luettu 12.10.2016) 3. Työterveyslaitos 2016, Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. https://www.ttl.fi/wpcontent/uploads/2016/09/home_puhdistus.pdf (luettu 7.8.2016) 4. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016. Otsoni ja muut biosidit eivät sovi rakennuksen homeongelman ratkaisuksi https://www.thl.fi/fi/-/otsoni-ja-muut-biosidit-eivat-sovirakennuksen-homeongelman-ratkaisuksi (luettu 10.11.2016) 5. Ympäristöopas 2016; Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Toim. Miia Pitkäranta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75517 (luettu 26.4.2017) 6. Lahden kaupunki 2016. Kosteus- ja homevaurioituneen kiinteistön irtaimiston puhdistus https://www.lahti.fi/tietoalahdestasite/organisaatiosite/documents/tilakeskus/irtaimis ton-puhdistus-va%cc%88ri-sivut.pdf (luettu 9.10.2016) 7. Suortamo P. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet toimistotyyppisen uudisrakennuksen sisäilmassa. https://www.uef.fi/documents/10975/11755/2017-suortamopiritavirallinen.pdf/254070bb-1c46-4d26-9590-0dafeb95b7ed (luettu 26.4.2017) 8. Kallinen, M. 2010. Mikrobi- ja hajuvaurioituneen arkistomateriaalin puhdistamisen onnistumisen arviointi. Aducate, Itä-Suomen yliopisto. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0046-3/urn_isbn_978-952-61-0046- 3.pdf 9. RIL250-2011. Kosteudenhallinta ja homevaurion estäminen menettelytavat suunnittelusta ylläpitoon. 10. Valvira 2017. Mikrobien aiheuttamat haitat. http://www.valvira.fi/ymparistoterveys/terveydensuojelu/asumisterveys/mikrobit 11. Reijula K, Ahonen G, Alenius H, Holopainen R, Lappalainen S, Palomäki E, Reiman M. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012. https://www.eduskunta.fi/fi/tietoaeduskunnasta/julkaisut/documents/trvj_1+2012.pdf 12. Kovanen K, Heimonen I, Laamanen J. Ilmanvaihtolaitteiden hiukkaspäästöt - Altistuminen, mittaaminen ja tuotetestaus, 2006, http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2006/t2360.pdf 27
10. LIITTEET Liite 1. Yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät ja niiden aiheuttamat haitat ja oireet. Lähde: Ympäristöopas 2016 Liite 2. Ohje/ toimintakortti irtaimiston puhdistukselle, Lähde: Lahden kaupungin Vahanen Oyllä teettämä irtaimiston puhdistusohje, muokattu Liite 3. Esimerkki irtaimiston puhdistussuunnitelmasta - Päiväkoti pörinäpirtti, Pori 28
Liite 1. Taulukko 1.1. Yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät ja niiden aiheuttamat haitat ja oireet. Lähde: Ympäristöopas 2016 29
Liite.2. Ohje/ toimintakortti irtaimiston puhdistukselle, Lähde: Lahden kaupunki 2016 MENETELMÄKUVAUKSET 30
31
Liite 3. Esimerkki irtaimiston puhdistussuunnitelmasta - Päiväkoti pörinäpirtti, Pori Irtaimiston puhdistuksen vastuuhenkilö Päiväkodin johtaja Rakennuttaja teknisestä palvelukeskuksesta Lajitteluun osallistuva henkilökunta Päiväkodin henkilökunta Palveluliikelaitoksen henkilökunta Henkilösuojaimet Suojavaatteet Suojakäsineet Hengityssuojaimet Koulutus lajitteluun ja pakkaamiseen Kouluttajat; Päiväkodin johtaja ja rakennuttaja teknisestä palvelukeskuksesta Aikataulu (lajittelu, puhdistus, varastointi, uudelleen sijoittaminen) Lajittelu kesäkuussa 2017, lajittelusta suoraan puhdistukseen ja varastoidaan ainoastaan puhdistettua irtaimistoa. Puhdistus/ varastointi kesä- heinäkuussa 2017. Uudelleen sijoittaminen elokuussa 2017 32
Kalusteet - vastuuhenkilö sivsityskeskukseksen edustaja Pulpetit Sängyt työpöydät ym Puhdistus voidaan tehdä omana työnä Imurointi Mekaaninen puhdistus Nihkeäpyyhintä Varastointi - puhdas/ puhdistamaton irtaimisto Puhdas varasto- pyritään siirtämään varastoon ainoastaan puhdistettua irtaimistoa varastointiaika elokuuhun 2017 saakka puhtaan irtaimiston varastointiin alipaineistettu tila jossa korvausilman puhtaus varmistetaan suodattimilla (EU-7) uudelleen sijoittaminenlaadunvarmistus Aistinvarainen (irtolika, haju, ulkonäkö) Tarvittaessa pölynkoostumusnäyte tai pintasivelynäyte Elektroniset laitteet -vastuuhenkilö sivistyskeskuksen tai tietohallinnon edustaja tietotekniset laitteet soittimet televisiot Puhdistus- omana työnä sekä tarvittaessa erikoispuhdistus Imurointi Nihkeäpyyhintä paineilmapuhallus tarvittaessa ionisointi puhdistustila tulee olla maadoitettu Varastointi - puhdas/ puhdistamaton irtaimisto Puhdas varasto- pyritään siirtämään varastoon ainoastaan puhdistettua irtaimistoa varastointiaika elokuuhun 2017 saakka puhtaan irtaimiston varastointiin alipaineistettu tila jossa korvausilman puhtaus varmistetaan suodattimilla (EU-7) uudelleen sijoittaminen Aistinvarainen (irtolika, haju, ulkonäkö) Tarvittaessa pölynkoostumusnäyte tai pintasivelynäyte 33