TALVIVAARA SOTKAMO OY

TAUSTATIEDOT 2013 16X154566 16X170605 16X170583 6.5.2014 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2013 Osa I Tarkkailun taustatiedot

Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2013 1 Osa I Tarkkailun taustatiedot Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 VOIMASSA OLEVAT LUPAPÄÄTÖKSET JA TARKKAILUVELVOITE... 2 3 TOIMINNAN KUVAUS... 2 4 TARKKAILUALUE... 5 5 TARKKAILUVUODEN SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 8 5.1 Säätila... 8 5.2 Vedenkorkeudet ja virtaamat... 9 6 VIITTEET... 13 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM Hanna Kurtti, DI Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 JOHDANTO Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2007. Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 2008 ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Vuonna 2009 rakennustyöt jatkuivat ja tuotanto oli käynnissä, mutta se ei ollut jatkuvaa teknisten ongelmien vuoksi. Vuosina 2010 2011 tuotanto oli käynnissä koko vuoden. Vuonna 2012 tuotanto oli käynnissä tammikuusta lokakuun loppuun; kipsisakka-altaan vuodon vuoksi tehdas suljettiin 4.11. ja käynnistettiin uudestaan 21.11.2012 Kainuun ELY-keskuksen luvalla. Vuonna 2013 metallitehtaan tuotanto oli keskeytettynä yhtäjaksoisesti 14.11. 9.12. sekä lisäksi lyhytkestoisten häiriöiden aikana. Louhinta ja malminkäsittely olivat keskeytettynä syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013 asti ja keskeytettiin uudestaan marraskuussa 2013. Vuonna 2013 toukokuuhun asti tarkkailu toteutettiin vuonna 2007 laaditun ja vuonna 2008 Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen (15.2.2008) ja Kainuun ympäristökeskuksen (nyk. Kainuun ELY-keskus) hyväksymiskirjeen (KAI-2006-Y-59, 10.3.2008) perusteella täydennetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti (Pöyry Environment Oy 2007, täydennys 2008). Kainuun TE-keskus (nyk. Kainuun ELY-keskus) on hyväksynyt tarkkailusuunnitelman 12.2.2008 antamallaan päätöksellä (914/5723-2007). Lisäksi Kainuun TEkeskuksen 17.8.2009 päivätyn kirjeen (816/5722-2009) mukaan Tuhkajoen taimenkannan tilaa tulee seurata vuosittain sähkökoekalastuksin. Alkuvuonna 2013 noudatettiin lisäksi kipsisakka-altaan vuodon vuoksi vuonna 2012 laadittua lisätöiden tarkkailusuunnitelmaa (Pöyry Finland Oy 2012), jonka Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt eräin muutoksin 21.1.2013 (Drnro KAIELY/5/07.00/2010). Kesäkuusta 2013 lähtien tarkkailua jatkettiin alkuperäistä suunnitelmaa täydentäen Kainuun ja Pohjois-Savon ELYkeskusten hyväksymällä tavalla (Kirje KAIELY/1/07.00/2013). Myös pohjavesien ja kaivojen seurantaa laajennettiin ja lisättiin vuonna 2013 Kainuun ELY-keskuksen esityksen mukaisesti (Dnro KAIELY/5/07.00/2010, 22.1.2013). Vuosien aikana tarkkailu on laajentunut toiminnan harjoittajan ja ELY-keskusten esitysten mukaisesti sekä näytteenottopaikkojen että analyysien osalta. Talvivaaran kaivoksen tarkkailussa vuosi 2013 oli ns. laajan tarkkailun vuosi. Tarkkailu sisälsi kaivoksen toimesta tehdyn käyttötarkkailun, päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailun sekä jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuuden tarkkailun. Päästötarkkailu sisälsi prosessin ja kaivoksen ylijäämävesien ja saniteettivesien sekä ilmapäästöjen tarkkailun. Pintavesien tarkkailuun kuuluivat veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailu, kasviplanktonin, perifytonin piilevästön, pohjaeläinten, vesisammalten metallipitoisuuksien, Kolmisopen kasvillisuuslinjojen sekä kalaston ja kalastuksen tarkkailu. Ympäristövaikutusten tarkkailuun kuuluivat myös vuosittain tehtävät pohjavesien, pölylaskeuman ja tärinän tarkkailu. Melua ei tarkkailtu vuonna 2013. Lisäksi vuonna 2013 tarkkailuun kuuluivat myös määrävuosin tehtävät maa-alueiden biologiset tutkimukset sisältäen liito-oravien ja lepakoiden esiintymien tarkkailun sekä kekomuurahaisten ja kangasrouskujen raskasmetallipitoisuuksien bioindikaattoriseurannan. Vuonna 2013 tehtiin myös sedimenttitutkimus, joka on raportoitu aiemmin erikseen (Pöyry Finland Oy 2013). Koko tarkkailun raportointi on jaettu seuraaviin osiin: Yhteenveto Osa I Tarkkailun taustatiedot Osa II Käyttötarkkailu (Talvivaara Sotkamo Oy) Osa III Päästötarkkailu Osa IVa Pintavesien laatu

Osa IVb Pintavesien biologinen tarkkailu Osa IVc Kalataloustarkkailu Osa V Biologinen tarkkailu maa-alueilla Osa VI Pohjavedet Osa VII Pölylaskeuma Osa VIII Tärinämittaus Osa IX Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus 2 Tässä raportin osassa I esitetään koko tarkkailua koskevat taustatiedot. 2 VOIMASSA OLEVAT LUPAPÄÄTÖKSET JA TARKKAILUVELVOITE Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto myönsi Talvivaara Projekti Oy:lle Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan 29.3.2007 antamallaan päätöksellä nro 33/07/1. Vaasan hallinto-oikeus muutti päätöstä tietyiltä osin päätöksellään 15.2.2008 nro 08/0039/1. Päätös sisälsi mm. muutoksia päästöraja-arvoihin, mikä vaikutti myös tarkkailusuunnitelmaan. Luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka pysytti hallinto-oikeuden päätöksen 24.11.2008 antamallaan ratkaisulla 2953. Tämän jälkeen kaivos on joutunut hakemaan useita kertoja muutoksia em. lupapäätökseen, ja asiasta on annettu useita viranomaispäätöksiä. Kainuun ELY-keskuksen 12.2.2013 antamalla päätöksellä (Dnro KAIELY/5/07.00/ 2010) kaivos sai mm. luvan johtaa kaivosalueelle varastoituja käsiteltyjä ylijäämävesiä sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöalueiden suuntaan kumpaankin enintään 900 000 m 3 30.6.2013 mennessä. Vaasan hallinto-oikeuden 2.4.2013 asiasta antaman välipäätöksen (nro 13/0081/1) mukaan jätevesien johtaminen Vuoksen vesistön suuntaan on toteutettava siten, että kyseisten jätevesien määrä voi olla enintään 7 % Kalliojoen sen hetkisestä virtaamasta. Jätevesien juoksutus on toteutettava siten, että vedet johdetaan Ylä- Lumijärven ohi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi 31.5.2013 päätöksen (nro 52/2013/1) Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan muuttamisesta koskien jätevesien varastointia, puhdistamista ja johtamista Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Päätöksessä määrättiin mm. raja-arvoja johdettavien vesien laadulle ja kuormitukselle. Juoksutettava vesimäärä tulee suhteuttaa vesistöjen luontaiseen virtaamaan Kalliojoen virtaaman perusteella. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joka on muuttanut päätöstä tietyiltä osin 22.10.2013 antamallaan välipäätöksellä (nro 13/0297/1). Muilta osin päätöksen täytäntöönpanoa ei muuteta tässä vaiheessa, ja hallinto-oikeus antaa valituksiin päätöksen myöhemmin erikseen. Talvivaaran kaivoksen tarkkailuvelvoite perustuu em. lupapäätöksiin ja kohdassa 1 mainittuihin tarkkailusuunnitelmiin. 3 TOIMINNAN KUVAUS Talvivaaran monimineraaliesiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joiden todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 1 121 Mt. Nämä varannot riittävät ylläpitämään tuotantoa kymmeniä vuosia. Suunniteltu vuotuinen tuotantotavoite täydessä mittakaavassa on 50 000 t nikkeliä, 90 000 t sinkkiä, 15 000 t kuparia ja 1 800 t kobolttia.

Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Käytössä olevat tuotantoalueet ovat Kuusilammen louhos, primääriliuotus (n. 200 ha), sekundääriliuotus (n. 200 ha), pintamaiden läjitysalue (n. 190 ha), kipsisakka allas (n. 80 ha) ja tehdasalue (Kuva 1). Sivukivikasalle on aluevaraus, mutta sivukiveä ei ole vielä läjitetty, koska se on hyödynnetty sekundääriliuotusalueen rakentamisessa. Vuoden 2013 aikana Kuusilammesta louhittiin kiveä 10,5 Mt, josta malmin osuus oli 7,4 Mt. Vuonna 2013 nikkelituotanto oli 8 741 tonnia (v. 2012 n. 13 000 t) ja sinkkituotanto 13 059 tonnia (v. 2012 n. 26 000 tonnia). Kaupallinen tuotanto alkoi vuonna 2009. Vesienhallinnan haasteet vaikuttivat tuotantoon läpi vuoden johtuen ylimääräisestä vedestä vanhemmissa bioliuotuskasoissa ja liikaveden heikentämästä aktiivisuudesta näillä kasoilla. Louhinta ja malminkäsittely olivat keskeytettynä syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013 asti ja keskeytettiin uudestaan marraskuussa 2013. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa metallit irrotetaan malmista bakteerien avulla. Biokasaliuotuksessa mikrobeille luodaan optimaaliset kasvuolosuhteet. Tuotantoprosessin keskeisimmät vaiheet ovat: louhinta, murskaus, agglomerointi, biokasaliuotus ja metallien talteenotto. Agglomeroinnin jälkeen malmi kasataan noin kahdeksan metriä korkeaksi kasaksi, jossa sitä liuotetaan bakteerien avulla noin puolentoista vuoden ajan. Kasaan asennetun putkiston läpi puhalletaan malmikasaan alhaisella paineella ilmaa. Kasaa kastellaan rikkihapon vesiliuoksella, jota kierrätetään kasan läpi metallien liuotuksen ja mikrobitoiminnan kannalta välttämättömien, happamien olosuhteiden luomiseksi. Happaman vesiliuoksen metallipitoisuuden noustessa riittävän korkeaksi, liuos johdetaan metallien talteenottoon. Primääriliuotuksen jälkeen kasa siirretään sekundäärialueelle, missä liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös osittain liuenneista kasan osista. Sekundäärikasa on myös liuotetun malmin loppusijoituspaikka. Bioliuotuksessa malmin sisältämät metallisulfidit hapetetaan mikrobitoiminnan kautta liukoisiksi yhdisteiksi. Metallien talteenotossa nikkeli, kupari, sinkki ja koboltti saostetaan liuotuskasalta saatavasta liuoksesta pelkistämällä ne jälleen metallisulfideiksi. Saostus suoritetaan rikkivedyllä kolmessa eri vaiheessa. Prosessit ovat toteutusjärjestyksessä kuparisulfidin, sinkkisulfidin ja nikkeli-koboltti sekasulfidin saostus. Saostukset tehdään eri saostuslinjoissa, jotka ovat prosessivaiheiden suhteen lähes identtiset. Sekasulfidin saostusvaiheessa liuoksen ph nostetaan tarvittavalle tasolle (ph ~4) sammutetulla kalkilla, mistä johtuen prosessissa saostuu myös kipsiä. Sakat erotetaan liuoksesta sakeuttimessa. Osa sakasta kierrätetään takaisin saostusprosessiin, mutta suurin osa siitä suodatetaan ja pestään. Viimeisen prosessivaiheen jälkeen liuos syötetään loppuneutralointiin. LoNevaiheen saostus toteutetaan nostamalla liuoksen ph emäksiselle tasolle (ph = 10) sammutetulla kalkilla, mikä mahdollistaa jäännös- ja muiden metallien saostamisen hydroksidina. Kipsiä sisältävä hydroksidisakka erotetaan sakeuttamalla. Sakka suodatetaan, pestään ja johdetaan kipsisakka-altaaseen. Loppuneutraloinnin ylitevesi on mennyt pääosin käyttövedeksi tai osmoosilaitokselle syöttövedeksi. Vuonna 2013 LoNe-ylitettä johdettiin myös pohjoiselle jälkikäsittelyyksikölle ja yksittäisinä päivinä myös suoraan Lumijokeen. Syksyllä 2013 on otettu käyttöön kolmas käänteisosmoosiyksikkö (RO-yksikkö), jonka jälkeen valtaosa loppuneutraloinnin ylitevedestä on johdettu RO:lle ja siitä on valmistettu käyttövettä tehtaan vaativiin vedenkäyttökohteisiin. Valtaosa vuonna 2013 johdetusta ylimäärävedestä on alueelle kertynyttä sade- ja valumavettä. Kortelammelle ym. kontaminoituja vesiä sisältäville alueille tulevat sade- ja valumavedet joudutaan puhdistamaan ja johtamaan luontoon. 3

Alueelle rakennettiin vuonna 2013 kenttäpuhdistamoja, joiden kapasiteetti on yhteensä n. 3000 m 3 /h. Vesiä on käsitelty Kortelammen, SEM2-altaan, Torvelansuon ja Tammalammen käsittelypisteissä. Käsiteltävät vedet ovat alueen suojapumppaus-, hule- ja sadevesiä, kipsisakka-altaan vettä sekä alueella varastoituja, osin kipsisakka-altaan vuodosta kontaminoituneita vesiä. Neutralointia on tehty pääasiassa kalkkimaidolla, jolloin raskasmetallit saostuvat hydroksideina ja sakka on erotettu ulos laskettavasta vedestä. Tehdasalueelta johdettiin prosessi- ja ylijäämävesiä vesistöön vuonna 2013 noin 5,7 Mm 3, josta n. 60 % pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja 40 % etelän suuntaan Vuoksen vesistöön. Kipsisakka-altaalla marraskuussa 2012 tapahtuneen vuodon seurauksena kaivosalueen turva-altaisiin joutui suuri määrä happamia metalli- ja sulfaattipitoisia vesiä. Vuotoveden happamuuden neutraloimiseksi ja metallien liukenemisen estämiseksi jälkikäsittelyyksiköihin syötettiin kalkkia ja lipeää. Vuodon aikana vesiä ehti virrata vesistöön kaikkiaan noin 236 000 m 3, pääosin (n. 85 %) Lumijoen vesistöön. Kipsisakka-altaassa havaittiin pienimuotoista vuotoa myös vuoden 2013 huhtikuussa. Vuotovedet saatiin kuitenkin tuolloin varastoitua kaivosalueelle (Kortelampi) ennen niiden päätymistä ympäristöön. Vuoden 2013 toimintaa on kuvattu tarkemmin osassa II: Käyttötarkkailu. 4

5 Kuva 1 Kaivoksen toimintojen sijainti kaivospiirin alueella. 4 TARKKAILUALUE Talvivaaran kaivos sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Talvivaaran alue on Kainuun vaaramaisemalle tyypillistä metsien, soiden, lampien ja järvien vuorottelua. Vaaroilla kasvaa sekä kuusi- että mäntymetsää. Vaarajaksojen välissä olevilla alavilla mailla on soita ja lampia. Pieniä lampia alueella on runsaasti. Alueen suot on ojitettu ja muutoinkin alue on ollut metsätalouskäytössä.

Talvivaaran kaivosalue kuuluu Kainuun liuskekivijaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, missä vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Niin kasvillisuus, eläimistö kuin linnustokin ovat Kainuulle tyypillisiä. Huomionarvoiset lajit alueella ovat liito-orava ja lepakot (pohjanlepakko, viiksisiippa ja isoviiksisiippa), joiden esiintymistä alueella tarkkaillaan kaivoksen tarkkailun yhteydessä. Kaivospiirin alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Lähimmät Natura 2000 verkoston alueet sijaitsevat yli kahden kilometrin päässä kaivospiirin rajasta. Kaivosalue sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vedenjakajalla. Vesiä johdetaan kaivosalueelta molempiin vesistöihin. Oulujoen suuntaan purkureitti kulkee Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen sekä toinen purkureitti Kuusijoen kautta (Torrakkopurolta ja/tai Latosuolta) Kalliojokeen ja edelleen em. reittiä. Vuoksen vesistöalueen puolella purkureitti on Lumijoki, Kivijärvi, Kivijoki ja Laakajärvi. Ylä-Lumijärven ohi vedet alettiin johtaa vuoden 2013 alkupuolella. Valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan kaivosalue sijaitsee Tuhkajoen valumaalueella (59.885) ja Kivijoen valuma-alueella (4.645). Vesistöalueiden perustiedot on esitetty taulukossa (Taulukko 1). Taulukko 1 Vesistöalueiden pinta-alat (F) ja järvisyydet (L) (Ekholm, 1993). Vesistöalue Vesistöalueen F km 2 L % numero Oulujoen vesistö Tuhkajoen valuma-alue 59.885 126,18 3,24 Jormasjärven alue 59.882 299,94 8,68 Jormasjärven valuma-alue 59.88 312,53 8,49 Nuasjärven alue 59.81 7478,49 11,72 Vuoksen vesistö Kivijoen valuma-alue 4.645 53,97 3,93 Laakajärven alue Kiltuanjärven alue 4.644 4.643 463,89 708,87 10,58 10,43 6 Talvivaaran kaivosalueen lähivedet ovat pieniä puroja ja lampia. Vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista, hapanta ja väriltään tummaa. Mustaliuskealueella sijaitsevien pienten lampien ja purojen ph on alhainen ja puskurikyky yleensä luonnostaan huono. Tästä johtuen alueen vesistöissä tavataan paikoin luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Alueen vesistöt ovat tyypillisesti fosforirajoitteisia. Talvivaaran kaivoksen jätevedet ovat lisänneet etenkin vesistöjen sulfaatti-, mangaani ja natriumpitoisuuksia, mikä näkyy mm. kohonneina sähkönjohtavuuksina. Kaivoksen lähivesissä myös useiden metallien pitoisuudet ovat kohonneet ja veden ph on vaihdellut laajasti vesien kalkituksen vuoksi. Oulujoen suunnalla jossain määrin kohonneita sulfaattipitoisuuksia on esiintynyt Jormasjärven-Jormasjoen alueella ja Vuoksen suunnalla Laakajärven-Kiltuan alueella. Ympäristöhallinnon vuonna 2013 tekemän pintavesien ekologisen laatuluokituksen mukaan Oulujoen vesistöalueella Kolmisopen tila on välttävä, Tuhkajoen-Korentojoen tyydyttävä ja Jormasjärven-Nuasjärven hyvä (Taulukko 2). Vuoksen suunnalla Kivijärven ekologinen tila on huono, Kivijoen tyydyttävä ja Laakajärven, Kiltuanjärven sekä Nurmijoen hyvä. Laakajoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesistöksi joen perka-

uksen ja Laakajärven säännöstelyn vuoksi, ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. (Vesien tila -karttakäyttöliittymä 20.3.2014). Taulukko 2 Pintavesityyppi ja ekologinen tila v. 2013. Vesistö Vesistöalue- Pintavesityyppi Ekologinen tila numero Kalliojärvi 59.885 Kolmisoppi 59.885 runsashumuksinen järvi (Rh) välttävä Tuhkajoki-Korentojoki 59.885 keskisuuri turvemaiden joki (Kt) tyydyttävä Jormasjärvi 59.882 keskikokoinen humusjärvi (Kh) hyvä Jormasjoki 59.881 keskisuuri turvemaiden joki (Kt) hyvä Pieni-Jormanen 59.881 matala runsashumuksinen järvi (MRh) hyvä Nuasjärvi 59.811 suuri humusjärvi hyvä Lumijoki 04.645 pieni turvemaiden joki (Pt) * Kivijärvi 04.645 runsashumuksinen järvi (Rh) huono Kivijoki 04.645 pieni turvemaiden joki (Pt) tyydyttävä Laakajärvi 04.644 runsashumuksinen järvi (Rh) hyvä Kiltuanjärvi 04.643 runsashumuksinen järvi (Rh) hyvä Laakajoki ** 04.643 keskisuuri turvemaiden joki (Kt) tyydyttävä Nurmijoki 04.642 suuri turvemaiden joki (St) hyvä * joelle ei ole tehty virallista luokitusta ** voimakkaasti muutettu vesistö Kaivospiirin alueella olevista kiinteistöistä valtaosa on kaivosyhtiön hallinnassa. Vakituista ja loma-asutusta kaivospiirin välittömässä läheisyydessä on mm. Hakosen ympäristössä, Sorsalan kiinteistö Kolmisopen suunnitellun louhoksen itäpuolella, Metsäpirtin kiinteistö Kolmisopen pohjoispuolella ja kaksi loma-asuntoa Kalliojärven rannalla. Hieman kauempana asutusta on Puhakan alueella, Paavolan tila kaivospiirin itäpuolella sekä Tuhkakylässä kaivospiirin koillispuolella. Kivijärven rannalla on pari kesämökkiä. Laakajärvellä asutus painottuu järven keski- ja eteläosalle. 7

5 TARKKAILUVUODEN SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 8 5.1 Säätila Lähin Ilmatieteenlaitoksen kiinteä sääasema sijaitsee Kajaanissa. Vuoden 2013 keskilämpötila oli Kajaanissa 4,3 C, mikä 2,3 C vertailujakson keskiarvoa lämpimämpi. Vain maaliskuu oli selvästi kylmempi kuin vertailujaksolla, ja etenkin marras- ja joulukuussa oli lämpimämpää kuin vertailujaksolla (Kuva 2). Vuoden 2013 sadesumma (626 mm) Kajaanissa oli 13 % suurempi kuin vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (556 mm). Vuodet 2010 2013 ovat kaikki olleet pitkän ajan keskiarvoa sateisempia. Vuonna 2013 keskimääräistä enemmän satoi marras- ja joulukuussa. Vertailujaksoon nähden vähiten satoi maalis-, elo- ja syyskuussa (Kuva 2). Kuva 2 Kuukauden keskilämpötila ja sademäärä Kajaanissa vuosina 2012 ja 2013 sekä vertailujaksolla 1981 2010 (lähde: Ilmatieteenlaitos). Vuositasolla vallitsevat tuulen suunnat olivat pääpiirteissään edellisvuoden kaltaiset, vaikka lounaasta ja lännestä tuuli jonkin verran enemmän kuin muutamana aiempana vuotena. Kaakosta, etelästä, lounaasta ja lännestä tuuli tasaisen useasti, kaikkiaan yhteensä 58 % ajasta. Harvimmin tuulet kävivät pohjoisen, koillisen, lounaan ja luoteen suunnalta. Tyyntä oli eri kuukausina 5-33 % ajasta (keskimäärin 16 %), kun vuonna 2012 tyyntä oli keskimäärin 18 % ja vuonna 2011 19 % ajasta. Tuulen keskinopeus vaihteli kuukausitasolla välillä 2,0 3,7 m/s vuoden keskinopeuden (2,8 m/s) ollessa samalla tasolla kuin vuosina 2008 2012 (2,5 2,8 m/s). Vuodenaikojen välillä oli vuonna 2013 jonkin verran eroja tuulen suunnan jakaumissa (Kuva 3). Talvikuukausina oli usein tyyni sää. Kesällä ja syksyllä tuuli useammin. Tuulisin kuukausi oli marraskuu (tyyntä vain 5 % ajasta), jolloin tuulet kävivät yleisimmin etelän suunnalta.

9 tammi-maaliskuu 20 NW 15 10 5 W 0 N NE E I II III huhti-kesäkuu W NW 40 30 20 10 0 N NE E IV V VI SW SE SW SE S S heinä-syyskuu VII loka-joulukuu X NW 40 N 30 NE 20 10 VIII IX NW 30 20 10 N NE XI XII W 0 E W 0 E SW SE SW SE S S Kuva 3 Tuulen suuntien jakautuminen (%) Kajaanin lentoasemalla vuonna 2013 (lähde Ilmatieteenlaitos). 5.2 Vedenkorkeudet ja virtaamat Vuosina 2012 2013 Kalliojoen virtaamamittari oli ajoittain epäkunnossa, joten virtaamia on arvioitu SYKE:n vesistömallista. Seuraavissa kuvissa on esitetty Kalliojoen, Tuhkajoen ja Kivijoen virtaamat vesistömallista saatavien tietojen perusteella, sekä Kalliojoesta mitatut virtaamat (Kuva 4, Kuva 5). Vuonna 2013 Kalliojoen keskivirtaama oli vesistömallin perusteella 0,85 m 3 /s ja huhti-joulukuussa tehtyjen yksittäisten mittausten perusteella 1,3 m 3 /s. Vuonna 2012 Kalliojoen keskivirtaama oli vesistömallin perusteella 1,28 m 3 /s ja vuonna 2011 0,82 m 3 /s. Talvivaaran toimesta on mitattu virtaamaa Niskalan säännöstelypadolla ja pinnankorkeutta Kolmisopella (Kuva 6, Kuva 7).

10 m 3 /s 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Virtaamat Kalliojoki, suu Kalliojoki, vesistömalli Kalliojoki, mitattu Kuva 4 Kalliojoen virtaamat SYKE:n vesistömallista saatujen tietojen perusteella v. 2013, sekä lisäksi Kalliojoesta mitatut yksittäiset virtaamat. m 3 /s 16 Virtaamat 14 12 10 Tuhkajoki Kivijoki 8 6 4 2 0 Kuva 5 Tuhkajoen ja Kivijoen virtaamat SYKE:n vesistömallista saatujen tietojen perusteella v. 2013.

11 m3/s 0,07 0,06 0,05 0,04 0,03 0,02 0,01 0,00 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä Niskalan padon virtaama, kuukausikeskiarvot elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 2012 2013 Kuva 6 Niskalan säännöstelypadolla mitatut virtaamat vuosina 2012 ja 2013. 181 180 179 178 177 176 175 174 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä Kolmisopen pinnankorkeus, kuukausittaiset keskiarvot [mmp] elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7 Kolmisopen pinnankorkeus 2012-2013. 2012 2013 Talvivaaran kaivoksen lähialueella mitataan Jormasjärven vedenkorkeutta ja virtaamaa Jormasjärven luusuassa (Kuva 8). Jormasjärven vedenkorkeus oli vuonna 2013 vertailujakson 1991 2010 keskiarvoa matalammalla (- 4 cm). Vain marras-joulukuussa vedenkorkeus oli pitkänajan keskiarvoa korkeammalla, muutoin vedenpinta oli koko vuoden keskiarvoa matalammalla. Vedenkorkeus vaihteli vuoden aikana välillä N60 + 144,64 145,50 m (86 cm). Vedenkorkeuden vaihtelu oli tavanomaista (100 cm) pienempi. Alimmillaan Jormasjärven vedenkorkeus oli 2 cm vertailujakson keskialivettä (MNW) alempana ja korkeimmillaan 16 cm keskiylivettä (MHW) alempana.

12 Kuva 8 Jormasjärven vedenkorkeus vuosina 2013 ja 2012 sekä vertailujaksolla 1991 2010 keskimäärin. Jormasjoen keskivirtaama Jormasjärven luusuassa vuonna 2013 oli 3,16 m 3 /s, mikä on 20 % vertailujakson 1991 2010 keskiarvoa (3,93 m 3 /s) vähemmän. Veden virtaama vaihteli vuonna 2013 välillä 0,9 14,3 m 3 /s (Kuva 9). Marras- ja joulukuussa 2013 virtaama oli pitkänajan keskiarvoa suurempi, mutta kaikkina muina kuukausina pienempi. Suurimmillaan ero oli heinä-lokakuussa, jolloin virtaama oli vain puolet pitkänajan keskiarvoon verrattuna. Kevättulvahuippu ajoittui toukokuun puoliväliin ja oli selvästi keskimääräistä sekä vuoden 2012 tulvahuippua pienempi. Kuva 9 Jormasjoen virtaama vuosina 2013 ja 2012 sekä vertailujaksolla 1991 2010 keskimäärin.

6 VIITTEET Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Pöyry Environment Oy 2007, täydennetty 2008. Talvivaara Projekti Oy, Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. Pöyry Finland Oy 2012. Talvivaara Sotkamo Oy. Kipsisakka-altaan vuoto, lisätöiden tarkkailusuunnitelma. Pöyry Finland Oy 2013. Talvivaara Sotkamo Oy. Sedimenttitutkimus v. 2013. 13