Henrik Deserman Ritarihuone ja sen toiminta Hyviit tamperelaiset! Iloitsen, ettii olette sankoin joukoin saapuneet kuulemaan tiinne tiimmiiistii hieman eriskummallista aihetta. Ajattelin matkalla tiinne, ettfl voi tuntua nykypiivlnii ihmeelliselta tulla tiihiin tyiiviien kaupungiksi mainittuun paikkaan puhumaan sellaisesta aiheesta kun ritaristosta ja aatelista. Niin ei kuitenkaan aina olla ajateltu, ei varmaan edes Tampereellakaan, sillii silloin kun tflmii liihti alkuun, ihmisten kiisitys yhteiskunnasta oli aivan toinen. Aateli - miten se sai alkunsa Keskiajalla Ruotsin kuningas lisiisi valtaansa maakuntien ja paikallisten hallitsijoiden kustannuksella. Keskushallinnon edellytyksenii oli jiirjestiiytynyt sotaviiki. Veroa maksavia talonpoikia houkuteltiin varustamaan sotaratsukko eli suorittamaan ratsupalvelusta, jolloin talonpoika vapautettiin maaveroista ja hiinestii tuli riilssi- eli aatelismies. Verovapausj?irjestelmlili vahvistettiin 1279 Alsntin siiiinndll?i. Verovapaus oli alunperin henkil6kohtainen. Vuosittaisessa katsastuksessa tarkastettiin ratsukoiden kunto. 1500-luvulta lahtien riilssioikeutta pidettiin periytyv?inii. Ratsuvelvollisista talonpojista kehittyi viihitellen aatelissiiiity, johon kuului upseereita, tuomareita ja muita virkamiehiii. Aatelisarvosta tuli 1600-luvulla eriiiinlainen palkkio suoritetuista palveluista. Kuningas my<insi riilssioikeuden ilman vastaavaa ratsupalvelusta ansioituneille alamaisilleen, etupiiiissii sotilaille. Aateli sai yksinoikeuden korkeimpiin valtionvirkaihin. Ylhiiisaateli eli kreivit, vapaaherrat ja valtaneuvokset, oli vauras ja Suomessa harvalukuinen. Alhaisaateli oli kiiyhii ja runsaslukuinen. 1700-1800-luvuilla aateli virkamiessiiiitynii muodosti sosiaalisen yliiluokan. Aatelisarvoja myonnettiin t?ih[n aikaan myris ansioituneille tiedemiehille ja elinkeinoharjoittajille. Riilssi, ritaristo ja aateli kasifieind ovat heijastaneet aikansa historiallisia tapahtumia, mutta nykyiiiin niillii ei ole paljonkaan merkitystii. Aatelin rooli politiikassa Arbogan valtiop?iivillii 7435 aateli oli yksi nelj iistii siiiidystii. Valtiopaivillii olivat edustettuina aateli, papisto, kaupunkien porvarit sekii maaseudun talonpojat. Jokaisella siiiidyll2i oli yksi iiiini ja piiiitciksentekoon vaadittiin kolmen s?i?idyn hyviiksyminen. Neljiin siiiidyn valtiopiiivien tiialle tuli Suomessa 1906 yhdenkamarin valtiopiiivat. Euroopan vanhoillisin kansanedustusmuoto muuttui uudenaikaiseksi eduskunnaksi. Aateli menetti poliittisen merkityksensii. Vuonna 1626 Kustaa II Aadolf oli perustanut ritarihuonelaitoksen. Ritarihuoneeseen otetti in kaikki aatel issuvut ikiij iirj estyksessii. Vain kuninkaalla oli oikeus myrintii?i aatelisarvo. Tukholmaan rakennettiin 1600-luvulla aatelin kokoontumistilaksi komea palatsi. Ruotsin menetettye Suomen Veniijiille vuonna 1809, Suomeen perustettiin l8l8 oma ritarihuone. Sinne otettiin ne ruotsalaiset aatelissuvut, jotka olivat jiiiineet Suomeen asumaan. Keisari-suuriruhtinas jatkoi ansioituneiden suomalaisten aateloimista. Ministerivaltiosihteeri, kenraali August Langhoff oli viimeinen, jolle myrinnettiin aatalisarvo; hiin sai vapaaherran arvon 1912. Sdiidyt Nyt puhumme keskiajasta, jolloin siis muodostui neljiin sii?idyn jako, jossa katsottiin, 43
ettii jokaisella ihmisell?i oli oma paikkansa yhteiskunnassa, tiillainen ainainen ja vakituinen paikka, jota ei pystytty muuttamaan. Niiin jaettiin sitten koko valtakunnan asukkaat neljiiiin siiiityyn: Aatelissiiiidyn tehteve oli puolustaa valtakuntaa vihollisia vastaan. Pappissiiiity piti huolen siita, etta ihmiset kuoleman jiilkeen pdasiviit taivaaseen. Porvarissliity sai kaupankiiynnillii pienen "kultareunuksen" ihmiseliimii?in. He toivat ulkomailta mausteita, hedelmiii ja kalliita kankaita. Talonpoikaissiilidyn tehtevena oli ruokkia kaikkia muita saatyjii. Siiiityjen ulkopuolella ei k?iytiinndllisesti katsoen ollut paljon ketiiiin. Kiisite tyiiviiki - sellainen joka oli toisen palveluksessa - oli aika tuntematon keskiajalla. Jopa aateliskartanon omistajilla saattoi olla pelkiistiiiin omia lapsia palvelusviikenii?in ja niiin oli tietysti myos talonpojilla. Maaseudulla oli renki ja piika vielii aika harvinainen. Kaupungeissa oli porvareilla toki palkollisia, mutta hyvin viihlin. Yleensii he hoitivat asiat itse, ilman miteen palkattua viikeii. Sen vuoksi tiitii palkattua viikeii ei pidetty sellaisena, jolle olisi voitu suoda iiiinioikeus yhteiskunnallisissa asioissa. 1600-luvulla, kun siiiityjako vakinaistui, Ruotsi-Suomeen tuli perustuslailla miiiiriityt neljiin siiiidyn valtiopiiiviit. Mydhemmin on laskettu, ettii vielii 1600-luvulla katsottiin siiiityvaltiopiiivien edustaneen yli 60% koko vaestdsta. Mutta kun Suomi sitten toiseksi viimeisenii maana maailmassa (viimeinen oli Mecklenburgin ruhtinaskunta Saksassa, nykyisin osavaltio) luopui siiiityjaosta 1906, edusti siiiityvaltiopiiiviit eniiiin alle 10% koko viiestcistii. Niiin paljon oli tama siiiityjen ulkopuolella oleva viiestcinosa liszi2intynyt. Siinii oli mukana tycivdenluokka ja myris kaupunkien varakastakin porvaristoa ja alempia virkamiehiii jne. Mehan olemme juuri viettiineet ii2inioikeuden 90-vuotisjuhlaa, mutta useimmin on vain puhuttu siita, etta naiset saivat iiiinioikeuden, ja on unohdettu se aivan valtava osa miehist[, jotka mycis samalla saivat iiiinioikeuden. Oli selviiii, ettei t?illainen neljiin siiiidyn jako eniiii ollut asianmukainen, site olisi pitanyt alkaa tiiydentiiii uusilla siiiidyillli, jos olisi haluttu sille tielle mennii. Mutta ongelmahan ratkaistiin kertaheitolla mycintiimiillii koko tiiysi- ikiiisele viiest6le iiiin ioikeus. TiissA yhteydessli ritaristo ja aateli jiiiviit ritarihuoneineen tiimmdiseksi hieman ilmassa leijailevaksi kummitukseksi, joilla ei eniiii ollut sitii valtiollista tehtavaa, joka niillii oli ollut satoja vuosia ja joka oli oikeuttanut tiimiin siiiidyn olemassaolon. Niiin ollen oli ritariston ja aatelin etsittava uusia teitli, joilla sillii oli mahdollisuus vaikuttaa uudessa uusiutuneessa yhteiskunnassa. Kesti muutaman vuosikymmenen, ennenkuin piiiidyttiin nykyiseen, eli ettii siiiity on kulttuurihistoriallinen yhteenliittymii, joka harjoittaa tieteellistii tutkimustoimintaa. Mutta ennen kuin menen tiihiin, kerron itse ritarihuonerakennuksesta. :i* '1.:.-::. i'"' :-j:;: :.::.i.t3r Ritarihuone ' f"- 4.,".: ' :_,"!{F- :,:?l# Ritarihuonerakennuksella on nykyii?in tiirkeii merkitys aatelin toiminnassa. Sehiin sijaitsee Helsingissii Senaatintorin lehelle, valtioneuvoston linnan takana, tietysti hyvin keskeisellii paikalla, koska se rakennettiin sitii varten ettii se olisi toiminut ensimmiiisenii valtiopdivatalona. Kortteli oli jo Helsingin ensimmiiisessii asemakaavassa varattu valtiopiiiviirakennusta varten. Ritaristo ja aateli pystyi lunastamaan tonttinsa vasta 1857. Monia eri rakennustyylejii edustavia ehdotuksia tehtiin, kunnes peedyttiin ruotsalaisen G.T.Chiewitzin uusgoottilaistyyliseen ehdotukseen. Vuonna 1863 valtiopiiiviit kutsuttiin koolle. rakennus oli valmistunut vuotta aikaisemmin. Sisiiiin tultaessa on portaikossa Kustaa II Adolfin rintakuva merkkinii siita, etta han v. 1626 perusti ritarihuonelaitoksen. Yliitasanteelle on sodissa kaatuneitten aatelismiesten
muistotauluja itseniiisyyden ajan kolmesta sodasta. Joka kolmas vuosi pidettiiven aateliskokouksen aikana tauluilla on kunniavartiot. Tiissii yhteydessii voitaisiin mainita, ettii aatelissiiiity on perinteisesti sotilassii5ty. Suomen suvuista pitkelti yli puolet on aateloitu nimenomaan sotilasansioista. TAlla hetkellii ammattisotilaita Suomen aatelistossa on varmaan vain alle kymmenen. Heti portaiden jiilkeen saavutaan entiseen kansliahuoneeseen, jota koristaa vuoden 1863 valtiopiiivien avajaisia esittavii iso taulu. Avajaiset pidettiin nykyisessii presidentin linnassa, mutta itse istunnot pidettiin Ritarihuoneella. Sielle istuivat silloin kaikki neljii siiiityii ja siellii oli hyvin ahdasta, joten ennen pitkliii muut siiiidyt siirtyiviit sieltii pois. Viimeistiiiin 1890, jolloin Sliitytalo rakennettiin. Itse 430 m2 suuruista istuntosalia koristavat vaakunakilvet. NiitA on kaiken kaikkiaan 360, kuten suomalaisia aatelissukujakin yhteensii. Tella hetkellii elossa olevia, Suomessa asuvia sukuja on 148 (1992), joista 4 kreivi- ja 25 vapaaherrasukua. Parikymmentii sukua asuu kokonaisuudessaan ulkomailla, ja loput, eli noin puolet on sitten sukupuuttoon sammuneita sukuja. Suvut jaetaan kolmeen p[iiryhmii?in, tai arvoon arvoj iirj estykse ssii; kre iv it, vapaaherrat ja herrat. Kiiytiinncissii niillii ei ole nyky- AAn mitdan eroa, se on vain vaakunassa ntkyvii ulkoinen ero. Istuntosalin sisustus on alkuperiiinen, 1860-lukua edustava. Se on osittain Saksassa tehtyd, kuten parkettilattia ja kattokruunu, osittain Suomessa, kuten koivutuolit, joita on 300 kappaletta. Varsinaisesti salia kiiytetiiiin aateliskokouksiin, joita pidet?iiin joka kolmas vuosi. Niissii kokouksissa ritaristo ja aateli piiiittiiii lahinna taloa koskevista asioista. Siiiiti<i edelleen omistaa tiimiin rakennuksen tontteineen ja huolehtii rakennuksen kunnosta niille tuloilla, joita saadaan vuokrista. Yksi osa on talosta on vuokrattuna museovirastolle ja salia vuokrataan kaikenlaiseen kiiytttitin. Se on esimerkiksi kamarikonserttien suos ittu pitopaikka. Aateliskokouksessa istuvat sukujen pii?imiehet. Miehet nimenomaan, naiset eiviit sinne piiiise. Jokainen istuu siellii omalla tuolillaan. Aateliskokous valitsee aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan johtokunnan, jolla on talossa oma huone. Johtokunta kokoontuu 5-6 kertaa vuodessa ko. huoneessa, jota koristavat maamarsalkkojen muotokuvat. Maamarsalkka oli aatelissii5dyn puhemies valtiopiiivien aikana. Hiinellii oli valtiopiiivien aikana my6s oma virkahuone, jossa on mm. hyvin kaunis parkettilattia. Nyt se toimii eriiiinlaisena museohuoneena. Tutkimustoiminta Kerron seuraavaksi siita, mika kiinnostaa teita ehka enemmiin, nimitt?iin tutkimustoiminnasta. Meillii on ritarihuonekanslia, jota johtaa ritarihuonegenealogi. Genealogin lisiiksi amanuenssi ja kanslisti palvelevat tutkijoita. Kanslia on arkipiiivisin avoinna tutkijoille klo 10.00-15.00. Siellii on laaja erikoiskirjasto, joka tietysti kasittelee aatelishistoriaa ja siihen liittyviiii, kuten esimerkiksi vaakunatiedettii, sukututkimusta ja poliittista historiaa. Siellii on hyvin paljon ulkomaista alan kirjallisuutta. Yritiimme pysyii ajan tasalla ja hankimme ulkomailta aatelistoon liittyviiii kirjallisuutta. Tiirkein tehtave siellii kansliassa on pifiia yll?i henkil<ireki steriii kaikista aatel i ssukuj en j iisenistii aivan al usta liihtien, keskiaj alta nykypiiiv?iiin saakka. Tiedot ovat sukutauluissa, jotka ovat puolestaan isoissa kansioissa irtolehtinii. Ne kirjoitetaan kirjoituskoneella, eikii niita ole viel!i siirretty atk:lle, eik?i ilmeisesti koskaan siirretii pelkiistiiiin, koska niistii tiiytyy olla paperille kirjoitettu versio. Aateliskalenteri Naitten sukutaulujen perusteella julkaistaan joka kolmas vuosi aateliskalenteri, jossa on kaikkien silloin elossa olevien siiiidyn jiisenten henkiliitiedot. Viimeisin painos aateliskalenterista on vuodelta 1995, ja siinzi on n. 6500 nimeii. Sukutukimustoiminta on ritarihuoneella sikiili erikoista. ette siinii ei mennd taaksepiiin, ei etsitii tietyn henkildn esivanhempia, vaan siinii menndain aina vaan eteerrpiiin. Etsitliin tiimiin p[iviin tietoja syntyneistii ja kuolleista. Tiillii tavalla saamme pidettyii sukutaulut ajan tasalla. Se ei ole aina niin yksinkertaista kuin vaikuttaa. Ne henkilcit, jotka asuvat 45
kotimaassa, saadaan rekister<iityii vieli jotenkin, koska me seuraamme isoimmista piiiviilehdistii syntyme- ja kuolinilmoitukset. Harva ilmoittaa itse tiillaisista perhetapahtumista, joten niitii on seurattava lehdistii. Sinii vuonna kun aateliskalenteri toimitetaan, liihetetiiiin melkein joka taloudelle kyselykaavake. Niitii jaetaan n. 2500, ja niissii kysytiiiin mitii on perheessii tapahtunut kuluneen kolmivuotiskauden aikana. Vastausprosentti on ollut ylliittiiviin hyvii, olemme saaneet n. 90% kaavakkeista takaisin. Toki hyvin suuri osa niiistii palautetaan vasta monen muistutuksen jiilkeen. Mutta ongelmana ovat olleet niimii ulkomailla asuvat suomalaiset aateliset. Melkein joka suvussa on joku perhe tai sukuhaara, joka on siirtynyt ulkomaille. Monet sen tekiviit jo viime vuosisadalla, kun oli tiillaisia maastamuuttoaaltoja. Mm. Argentiinassa on Schauman-suvun haara, joka siirtyi sinne toistasataa vuotta sitten. He ovat tietysti taysin amerikkalaistuneet eivlitkii puhu muuta kuin espanjaa. Heidiin kanssaan asioiminen on kyllli jotensakin hankalaa. Toki he suhtautuvat hyvin mydtiimielisti t5hen toimintaan, vaikka se kyselykaavake, mikii joka kolmas vuosi heille menee, on ainoa yhteydenpito, joka on tlihiin vanhaan kotimaahan. Sukulaisuussuhde Suomessasuvaan Schauman-sukuun on niin etiiinen, etti suvuilla ei ole keskenii2in minkiiiinlaista yhteytta. Amerikkaan tietysti on muuttanut hyvin paljon muitakin perheitii. Amerikassa on se erikoisuus, etta siellii on helppo kadota tiiysin jiiljettrimiin, koska siellii ei ole mitiiiin keskitettye viiestokirjanpitoa niin kuin Euroopan maissa. Ritarihuoneella melkein joka kalenterissa saatamme todeta, etta se ja se henkilci on kadonnut maan piiiilte, vaikka olemme yritteneet liihetystrijen, paikallisten poliisi- ja sosiaaliviranomaisten sekii sairaaloitten kautta saada tietoa. Mutta jos henkilo haluaa kadota, niin hiin katoaa. Sille emme sitten mahda mitaan. Parhaassa tapauksessa hiin tulee katumapiiiille kymmenen vuoden pii5stii ja ottaa itse yhteyttii. Tiimii oli esimerkki vapaaehtoisesta katoamisesta. Toisena esimerkkinii ovat sitten kaikki ne, jotka Veniijiin vallankumouksen aikana katosivat Veniijiille. Heita oli ehkii useita satoja. Siitii on niin pitka aika, ettii vuoden 1950 aateliskalenterissa piiiidyttiin siihen ratkaisuun, ettii niiiden henkilciiden tietoja ei oteta mukaan ja katsottiin, ettii he ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Nyt kun poliittiset olosuhteet ovat Veniijiillii muuttuneet, henkilot ovat itse alkaneet ottaa meihin yhteytte. Meille ilmestyi ritarihuoneelle parisen vuotta sitten muuan nuori mies, ja sanoi olevansa nimeltiiiin Tawaststjerna. Hiin oli liikemies, puhui hyviiii englantia, ja oli alkanut tehdii kauppoja suomalaisten kanssa. Hiinellii oli siiilynyt perimiitieto siita, ettii hiinen esivanhempansa olivat Suomesta muuttaneet Veniijiille ja ettii he olivat aatelista syntyperiiii. Hiin tuli asian tarkistamaan, ja sukutauluissamme l<iytyi hiinen isiinsii, mutta ei sen enempiiii. Tiillii tavalla saimme sitten tiimiin sukuhaaran jiilleen kirjoihin ja siitii tuli muutama sivu aateliskalenteriin. Ihan Suomessakin voidaan kadota. Toki viihiin eri syistii. Kun Suomen ritarihuone perustettiin omaksi laitokseksi 1808-09 sodanjiilkeen, niin silloin vuoden 1817 aikana kaikkien niiden aatelisperheiden, jotka halusivat jiiiidii Suomeen asumaan, piti ilmoittautua. Toinen vaihtoehto oli, ettii he muuttivat Ruotsiin, jiiiviit sinne ja saivat siellii aatelisoikeudet. Silloin jiii ilmoittautumatta tietty miitirli eri syistii. Esimerkiksi sen takia, ettii he olivat vielii sodassa, ulkomailla tai muuten tietymiittdmissi. Niiitii unohdettuja sukuhaaroja on sitten alettu vahitellen viede kirjoihin ja kansiin. Tiillaisia sukuja, joista suurin osa on mydhemmin tulleita, mainittakoon Gyllenbrigel, Tawast ja Brunow. Pitkin 1900-lukua on tullut aina silloin tnllitin tiimmciis iii sukuhaaroj a lis?iii. Viime syksynii minulla oli tilaisuus kiiydii Ranskassa kahden naisen luona, jotka olivat sisaruksia. Molemmat olivat tahollaan naimisissa, ja heilla oli lapsenlapsia. He olivat ottaneet yhteytta Suomeen, koska heilliikin oli perimiitieto, etta suku olisi tullut Suomesta. Suku oli nimeltiiiin Stelhane, kotoisin Vihdist2i. 1800-luvun puolessa viilissii suku oli siirtynyt Veniijiille ja tiiysin veniiliiistynyt. Vallankumouksen jzilkeen he olivat Ukrainan kautta siirtyneet Ranskaan, jiiiineet sinne ja sitten taasen tiiysin ranskalaistuneet. Joku heidlin nuoremmista pojistaan oli ryhtynyt penkomaan vanhaa kirjeenvaihtoa ja l<iytiinyt tiimiin suomalaisen yhteyden. Hiin sattui olemaan mycis liikemies, joka myi
Valiolle Suomeen saksanpiihkiniiitii jzi?itel<issii kflytettiiv?iksi. Kun hiinellii sattui olemaan tiimii yhteys, niin hiin sitten liiketuttavien kautta sai tiedon ritarihuoneesta ja siten sukunsa juuret selvitettyii. Me taas saimme selville, mite telle suvulle oli tapahtunut Veniijiin vallankumouksen jiilkeen. Saimme sen my<iskin sukutauluihin, ja se tulee seuraavaan aateliskalenterin painokseen. Tiillaisista tapauksista voisi vaikka kuinka paljon kertoa. Mainittakoon viel[ yksi perhe, jota en ole pii?issyt, enkii varmaan koskaan piiiisekiiiin tapaamaan. Tandefelt-suvun osa asuu nimittiiin yhdelle Liinsi-Intian saarella. He siirtyivlit sinne joskus vuosisadan alussa ja ovat avioituneet paikallisen vdestdn kanssa. Olisin kovin halukas niikemiiiin, minkii n2ikiiisiii he tiillii hetkella ovat, mentyiiiin naimisiin martiniquelaisten kanssa. EhkapA hyvinkin tummaihoisia, elleiviit perliti mustia? Muuta tutkimustoimintaa yritetiiiin mahdollisuuksien mukaan harrastaa. Meite on ritarihuoneen kansliassa ty<iss?i kolme henkil6li. Ritarihuone on toimittanut satunaisia julkaisuja viime vuosisadalta lahtien. Tiimii tutkimustyd on todettu t[rke?iksi ja mielekkiiiiksi. Ritarihuoneella kiiy vuosittain 600-700 tutkijaa. Sieltii l<iytyy kyll?i sellaista aineistoa, mite ei muualta arkistoista tai kirjastoista kiydy. Ritarihuoneelta kiytyy kaikkien aatelissukujen vaakunapiirrokset ja muuta sukuihin liittyvee aineistoa. Ne on arkistoitu piiiiasiassa suvuittain. Sielln on mm. Tawast-suvun vaakunakirja vuodelta 1582. Se tuli lahjoituksena ritarihuoneelle 1930-luvulla, jolloin muuan tutkija oli sen liiytiinyt Savosta jostain navetan vintilta. Tawast-sukuhan on hyvin laaja ja mielenkiintoinen. Hyvin moni saattaa omia sukujuuriaan tutkiessaan l<iytiiii jonkun Tawastin. Kuitenkin Tawasteja on varmaankin 5-6 eri sukua, kaikki kyllekin aatelissukuja ja kaikki jollain tavalla Hiimeeste kotoisin. Tiistii tiimii nimikin tulee. Ne Tawast-suvut, jotka historiallisel la ajalla tai keskiajan jiilkeen ovat olleet sukutauluissa, on jaettu kolmeen haaraan; Hauho-, Turku- ja Kerimlki-haaraan. Ainoa elossaoleva on Kerimiiki-haara. Suku asustaa edelleenkin Kerimiien seudulla. Mitenkii niimii haarat ovat keskenii2in sukua, on vielii arvoitus, ehkii sellaiseksi jiiiikin, johtuen siita, efte keskiaikaista arkistomateriaalia on hyvin niukasti. Edelliseen voisin lis?itii, ettii Ruotsissa on parasta aikaa tekeillii suuri teos, joka kiisittelee keskiaikaisia aatelissukuja Ruotsissa ja Suomessa. Niita tulee siihen muutama sata. Teoksen toimittaminen aloitettiin kolmisenkymmentii vuotta sitten ja ensimmiiiset osat ovat valmiina. On laskettu, ettii sen lopullinen valmistuminen vie vielii ainakin 50 vuotta. Vaakuna Esimerkiksi Gyllenbiigel-suvun vaakuna on perinteisesti sotilasaiheinen. Majuri David Sigfridinpoika Sauvosta aateloitiin 30-vuotisen sodan jiilkeen. Vaakunassa niikyy piiiiaiheena kultainen jalustin (ruots.: gyllenbrigel). Alkuperiiinen asiakirja on ritarihuoneen arkistossa. Olen vielii valinnut muutaman vaakunan, jotka liittyviit Tampereeseen. En tiedii sukuja, jotka olisivat nimenomaan Tampereelta kotoisin, mutta seuraavat kolme sukua ovat vaikuttaneet Tampereella. Luin hiljattain Herman Kaufmannin muistelmateoksen, jossa hiin kertoo mm. herroista Wasastjerna ja Tcirngren, jotka perustivat Tampellan. Ensimmiiinen Wasastjerna oli oikeusneuvosmies ja kauppias Vaasassa. Porvarisnimeltaan hdn oli Abraham Pfalander. Hiinet aateloitiin Suomen sodan aikana. koska hlin oli ansiokkaasti puolustanut kaupunkiaan veniiliiisiii vastaan. Vaakunassa on Vaasa-kuvio ja Vaasan tiihti (ruots. : wasastjerna). Muutamat suomenkieltii iiidinkieleniiiin puhuvat suvun jiisenet ovat suomentaneet nimens?i Vaasantiihdeksi. Vaasa oli silloisen kuningashuoneen tunnuskuva, joten se, ett6 Abraham Wasastjerna sai kayttaa sitd nimessiiiin ja vaakunassaan, oli kuninkaan henkiltikohtainen kunnianosoitus. Toinen Tampellan perustaja ei ollut tiimii ensimmiiinen Tdrngren, vaan hiinen poikansa. Tiimii ensimmiiinen on minusta viihiin kiinnostavampi. Hiin kuuluu niihin aika moniin lliikiireihin, jotka saivat aatelisarvon. Siitii on olemassa kirjoituskin jossain liiiikiiriseuran lehdessii. Siinii todettiin, ettii Suomessa liiiiketiede oli niin korkealla tasolla, ettii varsinkin Veniijiin vallan aikaan sita ihailtiin ja ihmeteltiin Veniijiin hallituksen 47
taholta ja otettiin keisariperheen henkiliiiikiireiksi liiekareitii, jotka olivat saaneet koulutuksensa Suomessa. Heita sitten hyvin usein aateloitiin. Johan Tcirngren oli tiistii esimerkki. Hiin oli Suomen liiiikintcihallituksen peejohtaja, arkkiatri, ja hankki itselleen suuria maaomaisuuksia tiiiiltii Tampereen liihistdlta. Han omisti mm. Laukon ja Tottijiirven kartanot, sekii Nuutajiirven lasitehtaan. Hiinen vaakunassaan oleva lyhde viittaa hiinen maaomistuksiinsa ja kiiiirmesauva hiinen lliiikiiritoimeensa. Keskellii on kaunis ruusunoksa. Seuraavaksi Nottbeckien vaakuna. Heitii oli kaksi veljestii, Carl ja Wilhelm Nottbeck, jotka omistivat Finlaysonin tehtaat. Oli hyvin harvinaista, etta sellaisia henkil<titii aateloitiin, joilla ei ollut minkiiiinlaista valtion sotilas- eikii siviilivirkaa. Nottbeckit olivat yksi esimerkki. Kaikki muutkin esimerkit ovat tunnettuja nimiii: von Julin, Fiskarsin omistaja, von Frenckell, suuren kirjapainon omistaja, Hackman, Viipurilaisen kauppahuoneen omistaja ja muutamia muita. Mainitsin, ettii yli puolet aateloiduista suomalaisista suvuista on aateloitu sotilasansioista, noin 30% oli siviilivirkamiehiii. Yksi heistii oli senaattori Bergbom, joka toimi tieja vesirakennushallituksen peejohtajana. Han hoiti senaatissa posti- ja rautateitii ja yleisiii tie- ja vesirakennustditii. Hiinet aateloitiin v. I 904. Esimerkki suomenkielisistii aatelisnimistii on senaattori Soisalon-Soininen, joka aateloitiin samoihin aikoihin kuin Bergbom ja samoista syistii. Niitii on kaikkiaan kolme. Muut ovat Wuorenheimo ja Yrjti-Koskinen. \ Esitelmiin lopuksi esitettiin kysymyksiii, joihin Henrik Degerman vastasi: Mikti ero on kreivilki, vapaaherralla jo herralla? Alkuperiiinen ero oli se, etta kreivillii oli 3 verovapaata tilaa, vapaaherralla 2 ja herralla l. Kun verovapaus poistui, jiii jiiljelle arvoj2irjestys: kreivi, vapaaherra ja muut. Vaakunassa se niikyy siten, ettii kreivillii on 3, vapaaherralla 2 ja herralla I kypiirii. Nime n s ci s uome ntane e t? Ensimmiiset nimensii suomentaneet olivat Granfeltit, jotka v. 1906 muuttivat nimensii Kuuseksi. Se heriitti aikanaan tavatonta huomiota siiiidyssii ja monet - varsinkin liihisukulaiset - olivat sita mielte, ettii niimii olivat luopuneet aatelisarvostaan. Mutta aatelisarvosta ei voi luopua. Viimein tultiin siihen tulokseen, etta kylla kai aatelismies - niin kuin muutkin kansalaiset - saa vapaasti vaihtaa sukunimeiiiin. Niiin esimerkiksi von Becker-suku on melkein kokonaisuudessaan Virrantalo-nimisiii. Ei kuitenkaan kokonaisuudessaan, sillii muutama vuosi sitten eriis nuori Oulun yliopistossa toimiva suvun jiisen otti taas takaisin nimen von Becker. Vo idaanko v ie I ci aate lo ida? Vuoden 1919 hallitusmuodossa uusien arvojen antaminen kiellettiin. Miten aatelisarvo periytyy? Aatelisarvo periytyy kaikille pojille, mutta ei tyttiirille. Mitd sukuja on rekisterdity? Aatelissukuja on rekisterciity vuodesta 1626 liihtien. Keskiaikaisia sukuja ei ole rekisterciity, ja se tyci on tekemiittii. Suomessa ainoa, joka tiitii tycitii teki oli Jully Ramsay, joka julkaisi teoksen suomalaisista riilssisuvuista ennen isoavihaa. Kirja ilmestyi vuosisadan alussa ja se on vanhentunut, mutta ainoa laatuaan.
Siiiidyn nimi on virallisesti ritaristo ja aateli. Keskiajalla niimii olivat kaksi eri asiaa. Ritari oli henkil6kohtainen arvo, jonka kuningas myrinsi aatelisille. Sittemmin ritariksi lyiinti lopetettiin 1600-luvun alussa. Senjiilkeen tuli ritarihuonelaitos ja 1700-luvun keskivaiheilla perustettiin ensimmiiiset kunniamerkit, joiden saajat sitten olivat ritareita. He muodostavat oman ritariston, jolla ei ole mitaan tekemista tzim[n ritarihuoneen kanssa. Onko Ehrnrooth suku Suomen laajin? Schauman- ja Ehrnrooth- suvut ovat Suomen laajimmat aatelissuvut. Kummassakin yli 200 jiisentii. Aviottomat lapset? Ennenhiin aviottomia lapsia ei merkitty kirkonkirjoihin muuta kuin iiidin nimell?i. Papistolla oli jopa sellaiset ohjeet, ettii jos vaikka isii olisikin tiedossa ja hiin oli aatelinen. niin hiintii ei saanut merkit?i kirkonkirjoihin. Muutenhan isii merkittiin, jos h?in oli tiedossa. Myds oli monta sellaista tapausta, ettii aatelismiehellii oli taloudenhoitajattarensa kanssa liuta lapsia, mutta he eiviit olleet menneet naimisiin sosiaalisista syistii, koska t?illaisia avioliittoja silloisina aikoina paheksuttiin. Kuolinvuoteellaan saattoi aatelinen avioitua naisensa kanssa, jotta lapsille tulisi osa varallisuudesta ja aatelisarvo. Tietyissii tapauksissa se vaati vielii hallitsijan laillistamisen. Esitelmti on cicinitetty Tampereen seudun sukututkimusseuran tilaisuudessa 23.4.-96 ja purettu tekstiksi. Esitelmcici on ttiydennetty ritarihuoneen esitteestd ia siita on myds osin vriliotsikointi Toim. 49