KOKEMUKSIA KULTTUURI-, USKONTO- JA TAPAEROISTA MUSLIMIN JA KRISTITYN AVIOLIITOSSA

KOKEMUKSIA KULTTUURI-, USKONTO- JA TAPAEROISTA MUSLIMIN JA KRISTITYN AVIOLIITOSSA Erika Antikainen Nesrin Häkkinen Opinnäytetyö Kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö

TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/Helsingin yksikkö Antikainen Erika & Häkkinen Nesrin Kokemuksia kulttuuri-, uskonto- ja tapaeroista muslimin ja kristityn avioliitossa Kevät 2002 Sivumäärä: 74, 4 liitettä Tässä opinnäytetyössä on tarkasteltu kristittyjen ja muslimien välisiä kaksikulttuurisia avioliittoja Suomessa. Työssä on kuvailtu uskontoon ja kulttuuriin sidoksissa olevia ristiriitatilanteita kaksikulttuurisissa perheissä, kuten suhtautumista vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen, sekä poikien ympärileikkaukseen. Tarkastelu on tehty kvalitatiivisen tutkimushaastattelun pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää eri henkilöä, kahta kristittyä suomalaista naista ja kahta muslimimiestä. Aineisto analysoitiin induktiivisesti laadullisella sisällön analyysillä. Tutkimushaastattelun perusteella ilmeni, että omaan uskontoon suhtaudutaan vakavasti ja puolison uskontoa kunnioitetaan. Asuinympäristö on kuitenkin vaikuttanut uskonnon harjoittamiseen, Suomessa uskontoa ei harjoiteta yhtä tunnollisesti kuin kotimaassa. Molemmat vanhemmat osallistuvat lastensa uskonnolliseen kasvatukseen muun kasvatuksen lisäksi. Joitakin kulttuurillisia eroavaisuuksia esiintyy lasten hoidossa, naisen ja miehen rooleissa, ruokailutottumuksissa sekä vieraanvaraisuudessa. Ympäristön ja puolisoiden perheiden suhtautuminen kaksikulttuurisiin avioliittoihin on vaihtelevaa, sekä hyväksyvää että kielteistä. Perheissä on päädytty poikien ympärileikkauksen suhteen yksilöllisiin ratkaisuihin. Näytti siltä, että muslimi- isät olisivat halunneet ympärileikata poikansa, mutta suomalaiset äidit ovat olleet epävarmoja, kuinka olisi lapsen kannalta parasta menetellä. Tämä työ antaa lisää tietoa eri uskonnoista, kulttuurista sekä niihin liittyvistä tavoista ja arvoista. Työtä voi hyödyntää maahanmuuttajien parissa työskennellessä, perhetyössä sekä nuorisotyössä ja neuvoloissa. Tässä tutkimuksessa saatua tietoa voidaan käyttää diakonian ja terveydenhoitajan käytännön työn kehittämisessä. Avainsanat: muslimit, kristityt, seka- avioliitto, kotikasvatus, uskontokasvatus, ympärileikkaus

ABSTRACT Diakonia Polytechnic, Helsinki Unit Antikainen, Erika & Häkkinen, Nesrin Spring 2002 Multicultural Marriages: a look at parenthood and raising children in a two-culture marriage Pages: 74 Appendices: 4 The purpose of this study is to look at marriages between Muslims and Christians. The goal of this research has clarify how people in multicultural marriages solve the problems connected with raising children and with parenthood. The research data was gathered using open interviews and was analyzed inductively using qualitative content analysis. Four people were interviewed: two Christian women and two Muslim men with male children; of them, there was one couple. The research indicated that people take their own religions seriously. Both of the parents took part in the child s religions upbringing. Both parents, mothers and fathers, were seen to raise their child impartiality. The families followed the food culture of Islam, which was the religion of the fathers. Also, each family made individual decisions concerning circumcision. The fathers wanted their sons to be circumcised, but the mothers were unsure what would be the best for their sons. It is hoped that this study will provide professionals with more information about different cultures, intercultural relationships and related religious habits. Also, it is hoped that this study will give help to those working with newcomers, in family work, young people, in child welfare clinics, in health care centers and maternity clinics. The result of the research could also be used for developing the work of the church. Keywords: Muslim, Christian, multicultural, intercultrual, marriage, home education, religious education, circumcision Filed and stored at: Diaconia Institute Library, Helsinki

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA... 2 2.1 Ulkomaalaiset Suomessa... 2 2.2 Suomalaisten asenteet ulkomaalaisia kohtaan... 3 2.3 Aiemmat tutkimukset... 5 2.3.1 Kahden eri kulttuurin väliset parisuhteet...5 2.3.2 Uskontoa tukevat tutkimukset... 8 3 KÄSITTEET... 9 3.1 Perhe... 9 3.2 Monikulttuurinen perhe... 13 3.3 Kulttuuri ja sen oppiminen... 11 3.4 Uskonnot... 15 3.4.1 Kristinusko... 14 3.4.2 Islam... 22 3.5 Ympärileikkaus... 26 3.6 Kristittyjen ja muslimien välinen dialogi... 26 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 27 4.1 Tutkimuksen tavoite... 27 4.2 Tutkimus menetelmät... 27 4.3 Tutkimushaastattelu... 28 4.4 Haastattelun teema-alueet... 29 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 29 5.1 Haastateltavien valintakriteerit... 29 5.2 Tutkimusaineiston riittävyys... 30 5.3 Haastateltavat... 30 6 TULOSTEN ANALYSOINTI... 32 6.1 Tutkimustulokset... 41 6.1.1 Uskonto... 41 6.1.2 Ympäristö... 47 6.1.3 Kasvatus... 52 6.2 Johtopäätökset... 44 6.3 Eettisyys... 46 6.4 Luotettavuus ja pätevyys... 47 7 POHDINTA... 60 7.1 Arvio tutkimusprosessin onnistumisesta... 49 7.2 Jatkotutkimusaiheita... 63 LÄHTEET... 65 LIITTEET... Liite 1. Luvan pyyntökirje... 71 Liite 2. Teemahaastattelu-runko... 72

Liite 3. Analysointitaulukko 1... 73 Liite 4. Analysointitaulukko 2... 74

1 JOHDANTO Tämän opinnäytetyön tekeminen aloitettiin syksyllä 2000, mutta entistä ajankohtaisemmaksi aihe tuli New Yorkin terrori-iskujen ja muiden maailmalla tapahtuneiden selkkausten kuten Palestiinassa kärjistyneen tilanteen jälkeen keväällä ja syksyllä 2001. Aiheen ajankohtaisuuden ja kiinnostuksen lisäksi turkkilaissyntyisellä tutkijalla on omakohtainen kokemus siitä, millaista on elää kahden eri kulttuuriin ja uskonnon välisessä avioliitossa. Hän itse on muslimi ja aviomies on suomalainen kristitty. Toinen tutkijoista on syntyperäinen suomalainen ja kristitty. Kansainvälisyys ja kansainvälistyminen ovat viime vuosina lisääntyneet runsaasti ja niitä myös arvostetaan. Päivähoidossa, koulumaailmassa ja työelämässä on yhä enemmän henkilöitä, joilla on eri elämänkatsomus kuin enemmistöllä suomalaisista. Tämä on yksi hyvä syy saada lisää tietoa itsellemme vieraista kulttuureista, uskonnoista ja tavoista. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia muslimien ja kristittyjen välisiä avioliittoja ja avioliiton arkea Suomessa. Tavoitteena on saada tietoa kahden eri kulttuurin, uskonnon ja tapojen välisistä eroista. Tutkimuksen kohteena ovat islamin ja kristinuskoisten väliset avioliitot. Esille on tuotu millaisia kokemuksia perheillä on ja kuinka mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan. Tarkastelun kohteena on ollut myös kuinka perheet päättyvät poikien ympärileikkausratkaisuun ja miten yleistä tämän toimenpide näissä perheissä on. Poikien ympärileikkaus on haluttu nostaa erityisesti esille, sillä aihe liittyy läheisesti islamin uskoon. Myös julkinen keskustelu ympärileikkauksesta lisääntyi erityisesti kesällä 2001 sattuneiden tapausten vuoksi, kun Kuopiossa oli muslimilapsille tehty laittomasti ympärileikkauksia. Ympärileikkausta ei myöskään ole tutkittu Suomessa paljon ja asia kiinnostaa tutkijoita henkilökohtaisesti. Haastateltavina on ollut yhteensä neljä henkilöä. Mukana oli yksi aviopari sekä kahdesta eri perheestä vain toinen puoliso. Aihetta on pyritty käsittelemään nimenomaan perheiden näkökulmasta ja haastatteluihin on tietoisesti haluttu valita kaksi muslimia sekä kaksi kristittyä. Naisia ja miehiä on haluttu haastatteluihin

tasalukuinen määrä. Tutkimuksessa on haluttu saada esiin myös sosionomin ja terveydenhoitajan näkökulmat sekä diakoninen näkökulma. 2(64) Tätä tutkimusta voidaan hyödyntää terveydenhuolto-, sosiaali-, ja diakoniatyössä kohdatessa ulkomaalaisia perheitä ja yksilöitä. Tutkimus tarjoaa tietoa islamin ja kristinuskosta sekä ympärileikkauksesta. Työssä on käsitelty lyhyesti myös perhettä, kulttuuria sekä uskontojen välistä dialogia. Opinnäytetyön alkuvaiheessa on käyty kahden päivän pituisella kurssilla Järvenpään Diakoniaopistolla. Kurssi käsitteli aihetta " Kulttuurien välisten avioliitojen mutkia". Kurssi oli Kristillisen opintokeskuksen järjestämä. 2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA 2.1 Ulkomaalaiset Suomessa Viimeisten tilastojen mukaan (30.12.2000) Suomessa koko väestön lukumäärä on yhteensä 5 181 115. Tästä lukumäärästä suomalaisten lukumäärä oli 5 090 041 ja muiden kansalaisten lukumäärä oli 91 074. Euroopan maista eniten oli Venäjältä tulleita 20 552. Seuraava suurin ryhmä oli Viron kansalaiset yhteensä 10 839. Ruotsista muuttaneita oli 7 887, entisestä Neuvostoliitosta 2 447, entisen Jugoslavian alueelta 2 371, Britanniasta 2 207, Saksasta 2 201, Turkista 1784 ja Jugoslavian liittotasavallasta 1 204. Pääkaupunkiseudulla ulkomaalaisten lukumäärä oli (v.2000) 44 254 eli melkein puolet kaikista Suomessa asuvista ulkomaalaisista. (Tilastokeskus 2001, 104.) Vuonna 1996 Suomessa asui yli 23 000 ulkomaalaista, jotka olivat naimisissa suomalaisten kanssa. Jos avoliitot lisätään lukuun, saadaan yli 30 000 ulkomaalaista, jotka olivat suhteessa suomalaisten kanssa. (Andrew & Hartikainen 1999, 18-20.)

Taulukko 1. Suomalaisten solmimat avioliitot ulkomaalaisten kanssa vuonna 2000. (Tilastokeskus 2001, 130.) 3(64) Maa Miehe Maa Naiset t Venäjä 614 USA 122 Viro 208 Britannia 116 Thaimaa 150 Ruotsi 91 Vietnam 25 Turkki 90 Irak 6 Saksa 69 - - Venäjä 39 Muut maat 591 Muut maat 672 2.2 Suomalaisten asenteet ulkomaalaisia kohtaan Vuonna 1993 tehtyjen haastattelujen mukaan suomalaisten asenteet pakolaisten ja muiden ulkomaalaisten maahanmuuttoon olivat viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana muuttuneet huomattavasti aiempaa kielteisemmiksi. Asenteet eri syistä ja eri maista muuttaviin vaihtelee ja eri väestöryhmiä kohtaan. Suhtautuminen poliittisiin pakolaisiin, ulkomaalaisiin työnhakijoihin ja maahanmuuttajiin, joilla on jo ennestään sukulaisia maassamme on kielteisempää kuin kehitysmaiden nälkää näkevien, sotaa pakoon lähteneiden ja ulkomaalaisten ottolasten vastaanottamiseen. Kaikista kielteisemmin pakolaisten ja ulkomaalaisten työnhakijoiden maahanmuuttoon suhtautuvat työttömät. Miesten asenteet ovat koventuneet suhteellisesti verrattuna naisiin. Nuoret suhtautuvat ulkomaalaisten työnhakijoiden vastaanottamiseen yhtä kielteisesti kuin eläkeikäiset. (Jaakkola 1994, 55-61.) Suomalaisten valmius sosiaaliseen kanssakäymiseen ulkomaalaisten kanssa johtui suuresti siitä, mihin kansallisuusryhmään nämä kuuluvat. Niihin ryhmiin, joiden ulkonäkö, kulttuuri, elintaso tai poliittinen järjestelmä poikkeaa eniten kantaväestöstä suhtaudutaan torjuvimmin. Suomalaiset kokevat mahdollisimman kielteisinä vaihtoehtoina mm. somalit, kurdit, jugoslaavit ja turkkilaiset. (Jaakkola 1994, 73-78.) On osoitettu, että mitä korkeampi osuus jonkun tietyn paikkakunnan väestöstä kuuluu etnisiin väestöihin, sitä vähemmän ennakkoluuloja heihin kohdistuu. Tämä sääntö pätee ainakin siihen asti, jolloin etnisten vähemmistöjen osuus koko paikkakunnan väestöstä on 20 %. Myös Suomessa asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat myönteisimmät pääkaupunkiseudulla, jossa on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti eniten ulkomaalaisia. Henkilökohtaisilla kontakteilla ulkomaalaisiin on selvä yhteys myönteisiin asenteisiin.(liebkind 1996, 149.)

4(64) Tämä ei tarkoita vain sitä, että ulkomaalaisiin myönteisesti suhtautuvat hakeutuvat mieluummin näiden seuraan. Myös pakolliset yhteydet ulkomaalaisiin työtovereina ja naapureina ovat yhteydessä myönteisiin asenteisiin.(liebkind 1996, 149.) 2.3 Aiemmat tutkimukset Aiempia tutkimuksia on etsitty seuraavien hakusanojen avulla: Etniset ryhmät, ennakkoluulot, kansainvälisyyskasvatus, asenteet, kansainvälistyminen, avioliitto, seka-avioliitot, ulkomaalaiset, kulttuurierot, terveyskasvatus, kidutus, ympärileikkaus, islam, kristinusko, kristitty, circumcision, muslim, crosscultur, multicultur. Tutkimuksen aiheesta löytyi tietoa runsaasti ja edellä mainittujen hakusanojen avulla hyödyllinen materiaali kerääntyi nopeasti. Poikien ympärileikkaus oli aihealue josta tietoa löytyi niukasti. Sen sijaan tyttöjen ympärileikkauksesta olisi löytynyt materiaalia vaikka kuinka paljon. Aiemmista tutkimuksista on poimittu tähän opinnäytetyöhön sellaiset, joista oli tämän työn etenemisen kannalta eniten hyötyä. 2.3.1 Kahden eri kulttuurin väliset parisuhteet Andrew ja Hartikainen (1999) ovat tutkineet suomeen avioituneiden maahanmuuttajanaisten tilannetta perhe-elämän kiristyessä. Tutkimuksessa perheen kriisiä tarkastellaan turvakotityön kautta, sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Yhteisenä tekijänä maahanmuuttajuuden lisäksi tutkimukseen osallistuneilla naisilla oli heidän kokemuksensa perheväkivallasta parisuhteessa. (Andrew & Hartikainen, 1999, 5.) Tutkimuksessa oli mukana 15 maahanmuuttajanaista, jotka ovat avioituneet suomalaisen miehen kanssa. Naiset ovat Venäjältä, Filippiineiltä ja Thaimaasta. Aineisto on kerätty asiakaskeskusteluista ja neuvottelutilanteista sekä osallistuvan havainnoinnin avulla muista asiakastilanteista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistoa on tarkasteltu hermeneuttis-fenomenologisista lähtökohdista. (Andrew & Hartikainen, 1999, 5.)

Erilaisista kulttuuritaustoista huolimatta tutkimukseen osallistuneet naiset ovat kokeneet perheen kriisiytymiseen liittyvät ongelmat hyvin samanlaisina. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lyhyt seurusteluaika, nopeat elämänmuutokset kuten avioliitto tai lapsen syntymä, yhteisen kielen tai kulttuurituntemuksen puute, erilaiset odotukset perhe-elämältä, aviopuolisoiden huomattava ikäero ovat tekijöitä, jotka voivat synnyttää perhe-elämän kriisejä. Perheväkivalta ja näissä perheissä tapahtuva eristäminen muusta sosiaalisesta kanssakäymisestä altistavat syrjäytymiselle. (Andrew & Hartikainen, 1999, 5.) 5(64) Henkisellä väkivallalla oli suuri merkitys naisten elämässä, sillä he eivät osanneet tiedon puutteesta ja sosiaalisen verkoston puuttumisen johdosta kyseenalaistaa miestensä mielipiteitä ja väittämiä. Pelon ja epävarmuuden vuoksi monet naiset pitkittivät lähtöään väkivaltaisesta suhteesta. (Andrew & Hartikainen, 1999, 6.) Myös Marjatta Vesalainen (1999) on tutkinut kaksikulttuurisia avioliittoja suomessa.tutkimuksessa on selvitetty miten kulttuurierot vaikuttavat avioliittoon arkipäivään. Tutkittavana on ollut kuusi Helsingissä asuvaa kahden kulttuurin perhettä. Ulkomaalaiset puolisot olivat kotoisin Bulgariasta, Italiasta, Kuubasta, Somaliasta, Ugandasta ja USA:sta. Kaksi vieraan kulttuurin edustajista oli muslimeita, nainen ja mies. Tutkija oli käsittelyt työssänsä aiheita uskonto, perhetraditiot ja lasten kasvatus. (Vesalainen 1999, 43-52.) Miesmuslimi kasvatti poikansa oman uskontonsa, islamin periaatteilla, josta oli sovittu vaimon kanssa etukäteen. Lapsen varttuessa hän saa tehdä omat päätökset henkilökohtaisesta uskostaan ja muista asioista. Toisessa perheessä, jossa nainen oli muslimi lasten uskonnollinen kasvatus oli hänen vastuullaan. Näiden perheiden perusteella puolisojen uskontojen erot eivät korostu perheen arkipäivässä. Puolisoiden eri uskonnot eivät nousseet kompastuskiviksi avioliitossa. (Vesalainen 1999, 43-52.) Lazlon (1998) tutkimus käsittelee kaksikulttuurisen parisuhteen kokemuksia tulla puolisonsa taholta ymmärretyksi ja sitä mitkä seikat vaikuttavat parisuhteeseen. Laszlo on tehnyt tutkimuksensa kvalitatiivisesti ja kerännyt aineiston tutkimustaan varten haastattelemalla. (Lazlo 1998: 1.) Lazlon tutkimuksessa sukupuoli- erot ovat tulleet selkeästi esiin kulttuurista riippumatta: Mies ei näe samanlaisena parisuhteeseen liittyviä ongelmia kuin nainen. Kaksikulttuurisessa parisuhteessa on kohdattu samoja parisuhdeongelmia kuin yksikulttuurisessakin suhteessa. (Lazlo 1998: 1.) Laszlon oppinäytetyössä nousee myös selkeästi esiin kuinka vaikeaksi pariskunnat kokevat ympäristönsä suvaitsemattomuuden heidän suhdettaan kohtaan. Monet

haastateltavat ovat kokeneet itsensä taistelupariksi ympäristön rasistisia huomautuksia ja syrjintää vastaan. Esiin on noussut myös vaara pariskuntana eristäytyä, jos lähipiiristä ei löydy suhteelle ymmärrystä ja tukea. Sosiaalisen kontekstin merkitys on selviytymisen kannalta oleellinen. (Laszlo 1998: 30-33.) 6(64) Lehtonen (1999) on tutkinut sitä, minkälaiset tekijät ovat merkityksellisiä maahanmuuttajan integraatioprosessissa. Tässä työssä on keskitytty tiettyyn homogeeniseen ryhmään. Tutkimustapa on laadullinen ja tutkimusmenetelmäksi on valittu teemahaastattelu. Tutkimuksessa on haastateltu neljää bulgarialaista: kahta naista ja kahta miestä. Tutkimustuloksista ilmenee, että integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuu yksilötasolla. Edistäviksi tekijöiksi on todettu hyvä suomenkielen taito ja mahdollisuus osallistua työelämään. Kotoutumiseen vaikuttaa myös suurelta osin henkilön ikä ja koulutus. Tämän työn tutkimusmenetelmät ovat samat, joihin myös me omassa tutkimuksessamme päädyimme, joten olemme voineet hyödyntää työtä tämän asian suhteen. (Lehtonen 1999, 29-40.) Erityisesti tässä tutkimuksessa on hyödynnetty Vesalaisen opinnäytetyötä, jonka aiheena oli kaksikulttuuriset avioliitot Suomessa. Tutkimuksien päätarkoitus oli sama; tutkia kahden eri kulttuurin avioliittoja. Vesalainen (1999) on tutkimuksessaan käsitellyt monen uskonnon edustajia. Ero Vesalaisen (1999) ja tämän tutkimuksen välillä on, että tässä tutkimuksessa on haluttu rajata tutkimus perheisiin, joissa toinen on muslimi ja toinen on kristitty. Tällä tavoin työhön on saatu myös selkeästi uskonnollinen näkökulma. Vesalaisen (1999) ja Lehtosen (1999) tutkielmasta esiin nousi kaksikulttuuristen avioliittojen arki ja yhteiskuntaan sopeutumiseen liittyvät asiat. Laszlon on tutkimuksessaan kiinnittänyt erityistä huomioita kielen merkitykseen kaksikulttuurisessa avioliitossa. Tässä tutkimuksessa kieli on jäänyt vähemmälle eikä tarkoituksena ole ollut keskittyä siihen. 2.3.2 Uskontoa tukevat tutkimukset Bwanga-Koba (2000) on tutkinut suomalaisnaisten uskonnollisen kääntymisen syitä. Tutkija on kuvannut prosessia, joka lopulta johti islamin valitsemiseen sekä elämään muslimina. Aineistona tutkimuksissa on ollut kolmen kääntyneen musliminaisen teemahaastattelut. (Bwanga-Koba 2000, 39-41.) Yhtenä syynä islamin valitsemiseen oli tyytymättömyys kristinuskoa kohtaan, joka koettiin vaikeana ymmärtää: ei ollut selviä ja yksinkertaisia normeja elämää varten. Islamissa oli viehättävää vieraanvaraisuus ja ihmisestä välittäminen. (Bwanga-Koba 2000, 39-41.)

7(64) Bwanga-Koba tuo esiin muslimin elämää suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Vaikeudet muslimina elämisessä ovat liittyneet lähinnä ympäröivän yhteiskunnan negatiivisiin asenteisiin ja integraation asteeseen uudessa uskonnollisessa yhteisössä. (Bwanga-Koba 2000, 39-41.) Tiilikainen (1999) on tarkastellut uskontoa ja sairauden selittämistä suomessa asuvien somalinaisten näkökulmasta. Tutkija on pyrkinyt selvittämään millaisia ovat somalinaisten pakolaisuuteen liittyvät kokemukset ja onko niillä yhteyttä naisten sairauden kokemukseen. Edelleen on ollut tavoitteena selvittää kuinka Islam asettuu suhteessa näihin kokemuksiin. Tutkija on lähestynyt Islamia kärsimyksen kokemuksen kautta strategiana uudessa kulttuurisessa ja uskonnollisessa ympäristössä. Islamin kautta jäsennetään myös terveyteen ja sairauteen liittyviä käsityksiä. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisella menetelmällä pääkaupunkiseudulla asuvien somalinaisten keskuudessa. Aineisto on saatu osallistuvan havainnoinnin, vapaamuotoisten keskusteluiden ja haastattelujen kautta. (Tiilikainen 1999, 55.) Tutkimuksessa ilmeni somalinaisten kokeneen syrjintää, arkipäivän väkivaltaa sekä muita elämiseen liittyviä ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa, lisäksi pakolaisuuteen liittyviä menetyksiä, huolia ja traumaattisia kokemuksia, joita voidaan luonnehtia sosiaaliseksi kärsimykseksi. Yksinäisyys, sosiaalinen eristyneisyys, tuen puute, kykenemättömyys huolehtia sukulaisistaan, huoli lapsista ja rasistiset hyökkäykset ovat suuri uhka somalinaisten terveydelle ja hyvinvoinnille. (Tiilikainen 1999, 118-122.) Bwanga-Goban (2000) ja Tiilikaisen (1999) mukaan muslimin elämä, arvot ja maailma tulivat tutuiksi havainnollisesti. Myös tässä tutkimuksessa on käsitelty muslimien elämää ja arvoja. Jokaisessa tutkimuksessa, jotka tähän on otettu esimerkiksi näkyy tutkijoiden persoonallisuus ja omaleimainen työote, siihen myös tässä työssä on pyritty. Seuraavat tekijät yhdistivät aiemmat tutkimukset tähän tutkimukseen: Yhteiset teema-alueet, kulttuurin ja uskonnon merkitys parisuhteessa, ympäristön asenteet, kuinka lapsi vaikuttaa parisuhteeseen, lapsen kasvatus. Teema-alueet nousivat esiin pääosin aiempien tutkimusten pohjalta. Teema-alueiden lisäksi tutkimusmenetelmät olivat joidenkin tutkimusten kohdalla samat kuin tässäkin opinnäytetyössä.

8(64)

9(64) 3. KÄSITTEET Määrittelemme seuraavaksi tutkimuksemme kannalta keskeiset käsitteet, joita ovat: perhe, kulttuuri, uskonto, ympärileikkaus sekä uskontojen välinen dialogi. 3.1 Perhe Suomenkielen perhe-sana on vanhaa perua. Sen nykymerkityksen mukainen käyttö alkoi vakiintua vasta vähitellen 1800- luvun jälkipuolella. (Häggman 1996, 21.) Yleensä vanhemmissa suomenkielisissä teksteissä puhutaan talosta, ruokakunnasta, huonekunnasta tai perhekunnasta, jolloin kaikki talossa asuvat olivat ilman muuta mukana käsitteessä. (Häggman 1996, 21.) Yhteiskunnassa tapahtuneiden poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten murrosten on nähty väistämättä tuottaneen merkittäviä muutoksia paitsi perheen koossa, rakenteissa, tehtävissä ja ihanteissa myös sen sisäisissä suhteissa tunnetasolla. (Häggman 1996, 27.) Perheet ovat pienentyneet huomattavasti siirryttäessä maatalousyhteiskunnan ja teollisen yhteiskunnan kautta jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Maatalousyhteiskunnassa perhe oli tuotantoyksikkö. Näin ollen suuresta lapsimäärästä oli suoranaista hyötyä, merkitsihän suurperhe myös runsasta työvoimaa. Näistä ajoista perhekäsitys on ollut jatkuvassa muutoksen tilassa. (Etzell; Korpivaara; Lukkarinen; Nikula; Pekkarinen; Peni & Värmällä 1998, 80-81, Itkonen & Pirttilä 1992, 26.) Tilastokeskuksen väestölaskennan määritelmän mukaan suomalainen perhe koostuu vain yhdessä asuvista henkilöistä. Lisäksi saman tahon mukaan perheessä voi olla korkeintaan kaksi peräkkäistä sukupolvea. Yleisimmin käytetty sosiologinen määritelmä taas pitää perhettä sosiaalisena yksikkönä, jota yhdistää yhteinen asuinpaikka, taloudellinen yhteistoiminta, sukupuolielämä, lisääntyminen ja jälkikasvun hoivaaminen ja kasvattaminen. Perheen käsitteen ongelmallisuus johtuu osittain siitä, että perheen kohdalla arkikokemukset ja ihanteiden ero on harvinaisen suuri. (Häggman 1996, 16, Giddens 1993, 753, Alanen 1994, 24.)

10(64) Perhemuoto vaihtelee yhteiskunnittain. Ydinperhe on nyky-yhteiskunnassa tyypillisin. Sen muodostavat isä, äiti ja lapset. Moniavioiseen perheeseen kuuluu kaksi tai useampia ydinperheitä, joita yhdistää joko sama mies tai nainen. Suurperheen muodostavat samassa taloudessa elävät ydinperheet, joita voi olla kaksi tai useampia. Suurperhe perustuukin yleensä sukulaisuuteen. Tällöin kasvattajat voivat edustaa useampia sukupolvia. Uusperheen muodostavat avio- tai avopuolisot ja heidän aikaisemmista liitoista syntyneet lapsensa sekä mahdolliset yhteiset lapset. Uusperheessä kaikki lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä. Yksinhuoltajaperheissä lasten kanssa elää vain toinen vanhemmista lapsineen.(etzell; Korpivaara; Lukkarinen; Nikula; Pekkarinen; Peni & Värmällä 1998, 81-82., Giddens 1993, 391-392.) Perheen käsite on myös hyvin tunnepitoinen, koska jokaisella on oma käsitys ja omat kokemukset lapsuuden perheestä. Ydinperheeseen kuuluvat avio- tai avoliitossa asuvat aikuiset ja heidän kanssaan asuvat yhteiset, tai jommankumman puolison, naimattomat lapset ja ottolapset. Perhe voidaan myös määritellä aikuisten tai aikuisten ja lasten muodostamaksi yhdessä asuvien pienryhmäksi. Näin määritellen käsite kattaa hyvin monenlaiset perheet, yksinhuoltajaperheistä, aikuisten kollektiivisiin ryhmiin. (Etzell; Korpivaara; Lukkarinen; Nikula; Pekkarinen; Peni & Värmällä 1998, 80-81, Itkonen & Pirttilä 1992, 26.) Avo- ja avioliitossa kaksi ihmistä muuttaa yhteen asumaan ja kumpikin tuo mukanaan oman lapsuusperheensä perhekulttuurin, sen arvot ja käyttäytymismallit. Näiden erilaisten perhekulttuurien ja tottumusten yhteensovittaminen ei ole aina helppoa. Jotta liitto onnistuisi, se vaatii kummaltakin osapuolelta paljon joustamista ja sopeutumista sekä ymmärrystä siitä, että oikea perhemalli tai yhdessä olemisen tapa on hyvin suhteellinen käsite. (Alitolppa-Niitamo 1993, 101. ) 3.2 Monikulttuurinen perhe Kun liitossa yritetään sovittaa yhteen kahta perhekulttuuria, jotka sisältävät kahden eri etnisen kulttuurin arvoja ja normeja, voi tasapainon ja kompromissin saavuttaminen olla hankalaa. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä suurempi ero on osapuolien kulttuurien välillä, sitä enemmän he joutuvat tekemään työtä avioliittoon sopeutuessaan. (Alitolppa-Niitamo 1993, 102. ) Avioliiton solmimisen vaiheessa ei aina tule pohdituksi, mitä on perhe-elämä ja lasten kasvatus toisen, erilaisen kulttuurin omaksuneen ihmisen kanssa. Näissä perheissä nousevat keskeisiksi käsitykset ihmisyydestä, maailmankuvasta,

11(64) uskonnosta, naisen ja miehen asemasta ja suvun merkityksestä. Perheissä käytetään yleensä myös kahta tai kolmea kieltä. Kumpikin puoliso voi puhua lapsille omaa äidinkieltään ja aviopuolisoiden yhteisenä kielenä voi olla kolmas kieli. Suomi on yhtenäinen luterilainen maa. Välttämättä ei ole helppoa ymmärtää vieraasta kulttuurista tulevaa ihmistä. Ymmärtäminen on helpompaa, jos on tutustunut tulevan aviopuolison elämäntapaan ja elämän peruskysymyksiin. (Paunonen 1999, 103.) Kahden kulttuurin avioliitossa nousee ydinkysymykseksi kahden kulttuurin omaksuminen osaksi aviopuolisoiden identiteettiä. Tähän sisältyvät myös kielikysymykset. Kaksikulttuurisessa perheissä on yleensä kyse pakolaisuudesta tai siirtolaisuudesta. Aikoinaan maahan muuttanut osapuoli joutuu omaksumaan uuden kotimaansa tapoja, arvoja, normeja ja käyttäytymismalleja ainakin sen verran, että tulee toimeen arkielämässä. Sopeutumisprosessissa uuden ja vanhan kulttuurin välille muotoutuu yksilöllinen tasapainotila, jolloin puhutaan kaksikulttuurisuudesta. (Paunonen 1999, 97-104.) Kaksikulttuurisuus voi muodostua aviopuolisoja ja perhettä rikastuttavaksi. Lapset ja nuoret kasvavat ympäröivän kulttuurin ja oman perheen spesiaalikulttuuriin. Kulttuuri vaikuttaa vahvasti lapsen kehitykseen ja hänen persoonallisuuteensa. Kulttuurin omaksumisen huomaa käyttäytymisessä ja sen kautta kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutussuhteissa.(paunonen 1999, 97-104.) Perhekäsitteen lisäksi pohdimme työssämme myös kulttuuria käsitteenä, sillä kulttuuri on yksi hyvin vahva osatekijä aihevalintaamme liittyen. 3.3 Kulttuuri ja sen oppiminen Kulttuurilla on merkittävä asema ihmisen persoonallisuuden ja maailmankuvan muokkaajana. Kulttuuri määritellään usein elämäntapojen summaksi. Tällöin kulttuuriin katsotaan sisältävän ne arvot, käsitykset, esteettiset standardit, kielelliset ilmaisut, ajattelun muodot, käyttäytymisnormit ja kommunikaatiotyylit, jotka ryhmä ihmisiä on kehittänyt varmistaakseen selviytymisensä tietyssä fyysisessä ja inhimillisessä ympäristössä. (Listo-Alen 1993, 158-159.) Kulttuuri on siis ihmisen kehittämää ja sen ylläpitäminen ja säilyttäminen edellyttää kulttuurin oppimista. Muun muassa. J. E. Walsh on pohtinut kulttuurin oppimiseen liittyvää problematiikkaa. Hänen mukaansa kulttuurin oppimisessa on erotettavissa kaksi muotoa: kehityksellinen ja tarkoituksellinen. Tiettyyn kulttuuriin syntynyt

lapsi oppii vähitellen kulttuurin tapoineen ja kielineen ikään kuin itsekseen. (Listo- Alen 1993, 159.) 12(64) Toisaalta kulttuurin oppiminen voi olla tarkoituksellista, harkittua. Tällöin henkilö aikoo tietoisesti ja kaikkia tarpeellisia keinoja käyttäen oppia jonkin kulttuurin. (Listo-Alen 1993, 158-159.) Kulttuurin oppiminen ei kuitenkaan ole pelkkää tietojen keruuta, vaan se edellyttää vastavuoroisuutta; oppimista tapahtuu kaikkien osapuolten taholla. (Listo-Alen 1993, 158-159.) Kulttuurien välisen viestinnän oppimisessa on pohjimmiltaan kyse esteiden poistamisesta. Kohdattaessa vieras kulttuuri omat arvot ja normit tunnetaan uhatuiksi. Vieras tapakulttuuri voi tuntua käsittämättömältä tai jopa pelottavalta. Kulttuurista herkkyyttä omaavalla ja kohdemaan olosuhteita etukäteen opiskelleella henkilöllä on sijoittautuminen toisen kulttuurin ilmapiiriin useimmiten melko vaivatonta. Hän suhtautuu uuteen kulttuuriin terveen uteliaasti ja pyrkii oppimaan uusia asioita ja tapoja. (Salo - Lee; Malmberg & Halinoja 1996, 119.) Kortteisen mukaan ihmisarvoon ja identiteettiin kuuluu olennaisena yksilön kulttuurinen tausta, kielellinen ja yhteisöllinen perinne, johon hän on kasvanut ja kotiutunut. Lapsena tämä kehys määräytyy vanhempien kautta. Ihmisoikeussopimuksissa turvataan lapsen oikeutta omaan kulttuuriin ja identiteettiin sekä kunnioittavaa vanhempien oikeutta lapsen kasvattamiseen. Toisaalta yksilöllä on oikeus säilyttää oma kulttuurinen identiteettinsä ja toisaalta kulttuurisen moninaisuuden salliminen. (Kortteinen 1998, 83-84.) 3.4 Uskonnot Tässä työssä tarkastellaan myös uskontoa käsitteenä ja nimenomaan kristinuskoa sekä islamin uskontoa. Työhön on valittu juuri islam ja kristinusko osaksi tutkijoiden omista taustoista johtuen mutta myös siksi, että juuri muslimin ja kristityn välinen vuoropuhelu herättää eniten kaikista uskonnoista keskustelua. On hyvä oppia toisen uskonnon arvoja ja asenteita. Todellisen kohtaamisen lähtökohtana on toisen ihmisarvon tunnustaminen ja kaikkien niiden perusoikeuksien myöntäminen toiselle, jotka ovat tärkeitä myös omalle elämälle. Niin kristitty kuin muslimikin tunnustaa ja myöntää olevansa Jumalan luoma ja olevansa riippuvainen Jumalan jatkuvasta ylläpidosta. Kohtaamisen lähtökohtana on myös, että emme yleistä asioita. Kaikki muslimit

13(64) tai kaikki kristityt. On toki asioita jotka yhdistävät kaikkia muslimeita, samoin kuin asioita jotka yhdistävät kaikkia kristittyjä ja niiden oppiminen on tärkeää. Kohtaamista kuitenkin helpottaa huomattavasti, jos otamme lähellemme tulleen ihmisen vastaan yksilönä kuormittamatta hänen kannettavakseen hänen koko yhteisönsä kaikkia asioita. (Multala 1992, 129-130.) Taulukko 2. Uskonnolliset yhdyskunnat suomessa vuonna 2000 (Tilastokeskus 2001, 111.) Uskonnollinen yhdyskunta Lukumäär ä % -osuus väestöstä Suomen ev.lut. kirkko 4 408 381 85,1 Suomen ortod. Kirkkokunta 55 692 1,1 Katolinen kirkko Suomessa 7 227 0,1 Juutalaisseurakunnat 1 157 0,0 Islamilaisseurakunnat 1 199 0,0 Muut yhdyskunnat ja yhdyskuntiin kuulumattomat 707 459 13,7 Yhteensä 5 181 115 100 Suomi on yksi maailman luterilaisimmista maista. Maamme asukkaista noin 85 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Syyt ovat historialliset. Suomella ei ollut uskonnon vapautta ennen maan itsenäistymistä, joka käytännössä tarkoitti, että syntyperäisen maan kansalaisen tuli kuulua joko luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Valtaosa kuului luterilaiseen kirkkoon. Uskonnonvapauden vaatimukset nousivat esiin vuoden 1919 hallitusmuodossa, jossa valtio omaksui neutraalin asenteen suhteessa uskontoon. Hallitusmuoto piti siis sisällään sekä valtion tunnustuksettomuuden että uskontovapauden periaatteet. Luterilaiselle kirkolle jäi kuitenkin kansan enemmistön uskontona erikoisasema. Evankelisluterilaista kirkkoa kutsutaankin kansankirkoksi. (Rossi 1999, 29-35.) Alla olevasta kuvasta näkyy, että kristittyjen osuus koko maailman väestöstä on suurin noin 33% ja kristittyjen jälkeen tulevat muslimit noin 20% ja näitä valtauskontoja seuraa muut uskonnot.

14(64) etnouskonnot 4 % buddhalaiset 6 % ateistit 2 % muiden uskontojen kannattajat 7 % uusien uskontojen kannattajat sikhit 2 % 0,4 % juutalaiset 0,2 % kristityt 33 % hindut 13 % uskontokuntiin kuulumattomat 13 % muslimit 20 % Kuva 1. Eri uskontojen prosenttiosuus koko maailman väestöstä.(kirkkomme lähetys 1/2001, 23.) 3.5 Kristinusko Kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin kuuluu kaiken kaikkiaan noin 1800 miljoonaa ihmistä. (Ahokallio; Innanen; Lauha; Lehtipuu & Salmenkylä 1995, 29, 136.) Maapallon koko väestöstä kristittyjen osuus on noin 33%. Kristinusko on levinnyt laajalle Eurooppaan, Afrikkaan, Australiaan, Aasiaan. (Ahokallio; Innanen; Lauha; Lehtipuu & Salmenkylä 1995, 29, 136.) Kristinuskon pääasiallinen lähde on Raamattu, johon kristinuskon koko sanoma pohjautuu. Seuraavaksi työssä käsitellään Raamattua ja sen oppeja tarkemmin. Kristinuskon arvovaltaiset lähteet ovat pyhät kirjoitukset eli Raamattu. Raamattu jakautuu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vanha testamentti koostuu juutalaisuuden "laista", "profeetoista" ja "kirjoituksista". Vanhan testamentin rinnalle muotoutui noin sadan vuoden aikana "Uusi testamentti, " jonka

15(64) rajat määriteltiin lopullisesti 300 luvulla. Uuden testamentin kirjoituksia pidettiin apostolien laatimina tai teettäminä. Uuden testamentin muodostavat Jeesuksen elämästä ja kuolemasta kertovat evankeliumit, apostolien tai heidän oppilaittensa kirjeet seurakunnille ja ennenäkyjä sisältävä Johanneksen ilmestys. (Räisänen 1992, 176.) Jumala ilmoittaa tahtonsa Raamatussa. Eroavaisuuksia tämän tahdon noudattamisessa aiheuttaa eri kirkkojen Raamatun tulkintaerot sekä järjen ja Raamatun ohjeiden väliset ristiriitaisuudet. Kristillisen etiikan normistot ovat kymmenen käskyä, jotka Jeesus tiivisti lauseeseen rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Nurmi 1994, 20.) Käskyt 1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. 2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä 3. Pyhittä lepopäivä. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. 5. Älä tapa. 6. Älä tee aviorikosta. 7. Älä varasta. 8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. 9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa, äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. (Katekismus 1999, 9, Raamattu 2 Moos 20:1-17.) Vuorisaarna painottaa mielialan ja motivaation merkitystä siihen, onko jokin teko hyvä vai paha. (Nurmi 1994, 20.) Lähimmäisen rakkaus on vuorisaarnan opetuksen mukaan myös vihollisrakkautta. Teille on opetettu: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. ( Matt. 7: 2-5) Kirkko tulkitsee, että tällaisen ankaran normiston tarkoituksena oli myös osoittaa, ettei kukaan voi käytännössä elää tekemättä syntiä. Kukaan ihminen ei voi tuomita toista. Tuomio kääntyy tuomitsijaa itseään vastaan, sillä myös hän on syntinen. (Nurmi 1994, 21.) Niin kuin te tuomitsette, teidät tullaan tuomitsemaan Kuinka näet roskan, joka on veljesi silmässä, muttet huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: Annapa kun otan roskan silmästäsi, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. (Matt. 7:2-5)

16(64) Vuorisaarnan etiikka on siis ohjeellinen ja nöyryyteen ohjaava. Lohdutus heikoille ihmisille on Jumalan armossa: Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20). Anteeksiantamuksen edellytys on synnin katuminen ja parannusteko. Se joka sitkeästi rukoilee anteeksiantamusta, ei pety. (Nurmi 1994, 21.) Pyytäkää niin teille annetaan. Etsikää niin te löydätte. kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Matt. 7:7-8). Kristillisen moraalin yhteisiä piirteitä Raamatun normistojen perusteella on erityisesti ihmisarvon kunnioittaminen, lähimmäisten hyvä kohtelu ja palvelu, rehellisyys ja vaatimattomuus. Seksuaalinen siveys sekä vastuun kantaminen kohdalleen langenneista tehtävistä ovat myös tärkeitä. (Nurmi 1994, 21.) Tässä työssä on haluttu erityisesti mainita seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pyhät toimitukset sekä luterilaiseen kirkkoon liitettävät juhlat, siksi, että nämä kyseiset asiat tulevat myös haastatteluissa esille jota pyritään tukemaan teoreettisilla viitekehyksillä. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Kirkko korostaa sakramenttien merkitystä Jumalan lahjoina. Sakramentit ovat kristillisen kirkon pyhiä toimituksia, joilla kirkko välittää Jumalan armoa ihmisille. (Nurmi 1994, 11-25.) Kaste liittää ihmisen Kristukseen. Kasteessa me saamme uskon, joka auttaa näkemään maailman sellaisena kun se on, erottamaan synnin ja sen seuraukset. Lapsikaste on voimakas kuva siitä, miten Jumalan armo ehtii ensin. Lapsi ei ole ehtinyt odottaa vielä mitään. Hän ei ole ennättänyt tehdä mitään. (Eronen; Isakkainen; Korolainen & Ojala 1997, 107-108.) Sakramenttien lisäksi luterilaisen kirkon pyhiä toimituksia ovat rippi (= synnintunnustus ja -päästö), konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen, erilaiset virkoihin siunaamiset sekä nykyisin yleistynyt kodin siunaaminen. (Nurmi 1994, 25.) Kristinuskoon liitettävistä juhlista Pääsiäinen on tärkein juhla. Kristityille pääsiäinen on Kristuksen kärsimisen ja ylösnousemuksen juhla. (Räisänen 1992, 188.)

17(64) Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Läntisessä kirkossa Jeesuksen syntymäpäivää vietetään 25.12 vaikka tarkkaa syntymäpäivää ei olekaan tiedossa. (Nurmi 1994, 49.) Sekä kristinuskossa, että islaminuskossa esiintyvät joulu ja pääsiäinen ja nämä juhlat tulevat myös erityisesti esille haastatteluissa, mutta juhlien viettotavoissa on joitakin uskontokohtaisia eroavaisuuksia. Pääsiäinen ja Joulu ovat suomessa kansallisia vapaapäiviä. Pääsiäisajan vapaapäiviä ovat pitkä perjantai joka päättyy toiseen pääsiäispäivään. Joulunajan vapaita päiviä ovat jouluaatto 24.12, joulupäivä 25.12 ja monissa työyhteisöissä myös Tapanin päivä 26.12. Kristinuskossa kyky sietää erilaisuutta ja suhtautuminen muihin uskontoihin on etenkin eurooppalaisessa kristikunnassa ollut heikko. Kristityt eivät ole suhtautuneet kovinkaan suvaitsevasti juutalaisuuteen tai muslimeihin. Syynä suvaitsemattomuuteen näyttää olevan kristinuskon universaalisuus : mitään ei saisi jäädä Kristuksen valtapiirin ulkopuolelle. (Räisänen 1992,190.) Varmuus siitä, että oma usko on oikea, on vahvistanut väkivaltaa sekä toisin uskovia kristittyjä että muiden uskontojen tunnustajia kohtaan. Erityisen väkivaltainen on ollut suhde juutalaisiin. (Räisänen 1992, 190.) Avara katolinen näkemys tulkitsee nykyään vilpittömät ei-kristityt anonyymeiksi kristityiksi, jotka pelastuvat. Aivan hiljattain jotkut kristityt ovat hahmottaneet teologiaa, joka tunnustaisi muiden uskontojen arvon sellaisenaan, yrittämättä kristillistää niitä. (Räisänen 1992, 190.) Yleisten avioliiton edellytysten lisäksi kirkolliseen vihkimiseen liittyy omat ehtonsa. Evankelisluterilaisessa kirkossa avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole evankelisluterilaisen kirkon jäsen heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen uskontokunnan jäsen. Suomessa kirkollinen vihkiminen on ainoa laillinen tapa solmia avioliitto. (http://www.evl.fi/toimitus/haat.html) Jos kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa, avioliitto on solmittava siviilivihkimisellä. Siviilivihkiminen on tarkoitettu vaihtoehdoksi kaikille suomessa avioituville pareille. Sen jälkeen voidaan pyydettäessä toimittaa avioliiton kirkollinen siunaaminen, joka muistuttaa rakenteeltaan kirkollista vihkimistä. Keski- Euroopassa siviilivihkiminen on aina pakollinen ja mahdollinen kirkollinen tai muu toimitus on vain sen epävirallinen, vapaaehtoinen lisä. (http://www.evl.fi/toimitus/haat.html, Aurejärvi-Karjalainen 1999, 39-40.)

18(64)

3.6 Islam 19(64) Islam on maailman toiseksi levinnein uskonto kristinuskon jälkeen: sen kannattajia arvioidaan olevan noin miljardi, ja heitä on kaikissa maanosissa. (Hallenberg 1996, 155.) Absoluuttisesti katsottuna eniten muslimeja on Indonesiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa sekä Arabimaista eniten Egyptissä. (Hallenberg 1996, 155.) Suomessa on asunut 1800-luvun lopulta saakka tataareista koostuva muslimivähemmistö, jolle valtio on taannut uskonvapauden jo vuosisadan alussa. Nykyään Suomessa uuden muslimiväestön lukumäräksi arvioidaan n. 10 000-15 000. Tarkkaa muslimien määrää on vaikea antaa, koska osa kuuluu väestörekisteriin. Muslimeista näkyvin ryhmä ovat somalit. Muita selkeitä etnisiä ryhmiä ovat arabit, turkkilaiset ja iranilaiset. (Sakaranaho& Pesonen (toim.) 1999, 8.) Islamin uskon pääasialliset lähteet ovat: Koraani, joka on muslimien pyhä kirja, Jumalan sana ja läsnäolo maailmassa, opin ja elämän ehdoton ohjenuora. Koraani koostuu lähinnä profeetta Muhammedin saamista ilmoituksista, joita kirjurit ja oppilaat ovat kirjanneet muistiin. Muslimeille Koraani on tarkka kopio taivaassa olevasta kirjasta, joka on ollut jo valmiina ennen siinä kerrottuja tapahtumia. Koraani on pyhä juuri arabian kielisenä, jona enkeli Gabriel sen ilmestyksissä välitti. (Nurmi 1994, 126.) Perimätieto eli sunna on toiseksi tärkein uskonnollinen auktoriteetti, jota luetaan ohjeellisena koraanin rinnalla. Se kertoo Muhammedin ja ensimmäisen muslimiyhteisön elämäntavasta ja sisältää mm. profeetan puheita, haditheja. Sunna ohjaa muslimin elämäntapaa. Se antaa ohjeita mm. perhemuotoon ja rooleihin, perhetapahtumiin, juhliin, sairauteen, kaupankäyntiin, moskeijaelämään sekä viiden peruspilarin eli uskon pylvään toteuttamiseen liittyvissä asioissa. (Nurmi 1994, 126.) Sunnalaisuus on islamin suurin oppisuunta, johon kuuluu 90-95% maailman muslimeista. Shiialaisuus on toinen islamin pääsuuntauksista sunnalaisuuden ohella. Se on yleisnimitys useille ryhmittymille, joiden mielestä Ali ja hänen jälkeläisensä ovat ainoita oikeutettuja profeetta Muhammedin seuraajia. Shiialaisuus on Iranin valtionuskonto. (Allahwerdi & Hallenberg 1992, 268.) Muhammed sääti eräitä ehdottomasti noudatettavia määräyksiä, joita on tapana sanoa uskon pylväiksi. Näitä on yhteensä viisi. (Palva 1992, 202, Mauranen 1998, 122.)

1. Uskon tunnustus: Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammed on Jumalan lähettiläs. Muslimiksi kääntyvä lausuu nämä sanat todistajien läsnäollessa, ja muslimin kuollessa niiden toivotaan olevan hänen huulillaan. (Palva 1992, 202, Mauranen1998, 122.) 2. Rituaalinen rukous: Rukoushetket ovat viisi kertaa päivässä. Ajankohdat on määritelty auringon mukaan. Rukouksen voi toimittaa missä tahansa kunhan alusta on puhdas. On kuitenkin suositeltavaa rukoilla yhdessä. (Palva 1992, 202, Mauranen1998, 122.) 3. Almuvero: Omaisuudesta on vuosittain kerättävä maksu. Koraani määrää almut käytettäviksi köyhille ja puutteenalaisille. Maksun oikean määrän arvioiminen on yleensä jätetty kunkin oman harkinnan varaan, eikä almuveron laiminlyömisestä ole määrätty rangaistusta. (Palva 1992, 202, Mauranen1998, 122.) 4. Paasto: Kestää Ramadan kuun ajan. Muslimin on Ramadanin aikana on oltava syömättä, juomatta ja tupakoimatta aamunkoiton ja pimeäntulon välisenä aikana. Myös sukupuoliyhteys on silloin kielletty. Paasto koskee vain terveitä aikuisia. Ramadanin aikana on erityisesti omistauduttava uskonnolle. (Palva 1992, 202, Mauranen1998, 122.) 5. Pyhiinvaellus: Jokaisen muslimin velvollisuus on, mikäli mahdollista ainakin kerran ottaa osaa vuotuiseen pyhinvaellukseen Mekkaan. (Palva 1992, 202, Mauranen1998, 122.) 20(64) Koraani antaa myös ohjeistuksia ruokaa ja juomaa koskevissa määräyksissä ja julistaa kielletyksi ravinnoksi itsestään kuolleen eläimen ja veren sekä sianlihan, samoin sellaisen eläimen lihan jota teurastettaessa on lausuttu muun kuin Jumalan nimi. Kielletyn ruuan syöminen ei kuitenkaan ole rangaistava teko. Myös viinin juonti on kiellettyä, josta profeetan sunna määrää rangaistuksen yleisen tulkinnan mukaan rangaistus on 80 raipaniskua. (Palva 1992, 202.) Syntymän yhteydessä vastasyntyneelle lapselle kuiskataan oikeaan ja vasempaan korvaan uskontunnustuksen sisältö. Sanat ovat kutsu palvelemaan Jumalaa ja rakastamaan Muhammedia hänen profeettanaan. Niiden kautta lapsi kutsutaan islamin yhteyteen, sillä kastetta islamissa ei ole. (Nurmi 1994, 139.) Islamin uskontoon liitettäviä juhlapyhiä ovat Ramadan, paastokuu. Islamilainen kalenteri määräytyy kuunkierron mukaan, joka on 10-11 päivää lyhyempi kuin aurinkovuosi eli suomalainen kalenterivuosi. Paasto puhdistaa uskovan sydäntä, opettaa ihmiselle kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä. Ramadanin loppuessa vietetään muslimien yhteistä näyttävää juhlaa Id - al fitriä paaston päättymisen kunniaksi. Merkitykseltään se vastaa kristityn joulua vuoden suurimpana juhlana. (Nurmi 1994, 145-146.) Pyhiinvaellus suoritetaan kymmenen viikkoa paaston jälkeen ja silloin Mekkaan kokoontuu vuosittain yli miljoona muslimia. Pyhiinvaelluskuun 10. Päivänä vietetään kolmesta neljään päivään kestävää uhrijuhlaa Id- al Adhaa, joka on noin

kaksi kuukautta Id-al-fitrin jälkeen. (Suomen ekumeeninen neuvosto & Suomen Islamilainen yhdyskunta 1999, 8.) 21(64) Ramadanin aikana muslimit hakeutuvat moskeijoihin ja Ramadanin päättyessä järjestetään moskeijassa suuret juhlat jolloin juhlitaan paaston loppumista. Suomessa eri väestöryhmät kuten arabit, somalialaiset, turkkilaiset hakeutuvat omiensa joukkoon juhlimaan. Naiset ja lapset viettävät juhlaa erillään miehistä. Juhlassa syödään, juodaan, pidetään hauskaa ja vaihdetaan lahjoja. Ramadan on verrattavissa kristilliseen jouluun. Suomessa Ramadanin aikana ei ole erillisiä vapaapäiviä, mutta joissakin islamin uskonnon maissa Ramadanin aikana on useita päiviä vapaata. Uhrijuhla päättää pyhiinvaelluksen yleisellä juhlalla Minan laaksossa. Nekin jotka eivät itse osallistu pyhiinvaellusmatkaan, viettävät tämän ajan pyhänä. Sekä pyhiinvaeltajat Minassa että muslimit kotonaan uhraavat terveen ja virheettömän eläimen Aabrahamin ja Ismailin muistoksi heidän ehdottomasta valmiudestaan alistua Jumalan tahtoon. Eläin uhrataan ruuaksi, josta osa käytetään itse ja suurin osa annetaan köyhille. (Mustanoja 1999, 165.) Islamin uskonnon suhtautumisessa muihin uskontoihin on mainittu sen verran, että muslimimies saa ottaa vaimokseen naisen, joka on muslimi, juutalainen tai kristitty. Ellei vaimo ole muslimi, hänen ei ole pakko kääntyä islamiin, mutta lapset seuraavat uskonnossa isäänsä. Musliminainen ei saa sen sijaan solmia avioliittoa muun kuin muslimimiehen kanssa. (Palva 1992, 212, Hallenberg 1998, 33.) 3.7 Ympärileikkaus Puhtaus on keskeinen osa islamin noudattamista. Puhtauteen liittyy oikea ravinto, hygieniasta huolehtiminen ja rituaalinen puhtaus. Rituaaliseen puhtauteen kuuluu myös ympärileikkaus, josta käytettään usein termiä "puhdistaminen" ("tahtir"). Se on olennainen osa muslimimiehen elämää: kaikki muslimivanhemmat ympärileikataan ja myös aikuisena kääntyneet miehet ympärileikataan. (Hallenberg 1998, 21.) Koraani ei anna ympärileikkausta koskevia määräyksiä. Sen sijaan se on profeetan sunna ja sen mukaisesti yleinen käytäntö. Poikien ympärileikkaus on yhteisön

22(64) painama maskuliinisuuden merkki. (Näre 1995, 95-96, Palva 1993, 205.) Yhteisöstä riippuen ympärileikkaus tehdään seitsemän päivän ja viidentoista ikävuoden välillä. Pohjois-Afrikassa pojat ympärileikataan kolmeentoista ikävuoteen mennessä, Egyptissä viiden, kuuden ikävuoden tienoilla, Turkissa noin seitsemän vanhana ja Saudi-Arabiassa kolmannen ja seitsemännen ikävuoden välillä. Muslimeille poikien ympärileikkaus on olennaisesti puhtausriitti. Se kuuluu henkilökohtaisen hygienian viiteen toimenpiteeseen, jossa loput ovat kynsien ja viiksien leikkaaminen sekä kainalo- ja häpykarvojen poisto. (Näre 1995, 95-96, Palva 1993, 205.) Puhtaudella on keskeinen merkitys muslimin elämässä, puhtaus on puhdistautumistekniikoilla saavutettu tila. Muslimimiehen on ympärileikkauttamalla itsensä puhdistauduttava voidakseen olla yhdynnässä naisen kanssa, koska musliminaisen ei sovi maata ympärileikkaamattoman kanssa. Miehen ympärileikkauksella on tulkittu naisen seksuaalisia tarpeita palvelevia merkityksiä: sen katsotaan vähentävän peniksen tuntoherkkyyttä ja pidentävän yhdynnän kestoa. (Näre 1995, 95-96.) Naisten ympärileikkausta ei voi pitää islamilaisena tapana, vaikka osa muslimeista tulkitsee sen johtuvan Koraanin tulkinnasta. Erityisesti Pohjois-Afrikassa (esim. Somalia, Sudan, Etiopia) on tapana ympärileikata myös tytöt. Tapa kuuluu vahvasti tiettyjen islaminuskoisten alueiden kulttuuris-uskonnolliseen identiteettiin. Suomessa naisten ympärileikkaus on kielletty laissa. (Mustanoja 1999, 167, Weekes (editor) 1978, xxxii.) Asenteet poikien ympärileikkaukseen ovat vaihdelleet eri kulttuureissa ja aikojen kuluessa. Nykyisin arvioidaan, että noin kuudennes maailman miespuolisesta väestöstä on ympärileikattu, useimmat uskonnollisista syistä. Suomessa ympärileikkausta ei tehdä uskonnollisista syistä kuin yksityisissä sairaaloissa. (Iivanainen; Jauhiainen & Pikkarinen 1998, 300.) Lääketieteellisestä syystä johtuen ympärileikkaus voidaan tehdä myös muissa kuin yksityisissä sairaaloissa. Leikkauksen syynä voi olla esim. esinahan ahtaus, joka aiheuttaa toistuvia tulehduksia tai hankaloittaa yhdyntää. (Iivanainen; Jauhiainen & Pikkarinen 1998, 300, Kekomäki 1999, 14.) Martti Kekomäki kertoo Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta, jossa on väitetty, että poikien ympärileikkaus pienentäisi kohdun kaulaosan syövän ilmaantuvuutta ja vähentäisi poikien taipumusta virtsatieinfektioihin. (Kekomäki 1999, 14). Tämä tutkimus herätti lääkärikunnassa ristiriitaisia mielipiteitä poikien ympärileikkauksesta. Professori Esko Länsimies oli kielteisellä kannalla ja ajatteli

viedä asiaa eduskuntaan tasa-arvolain perusteella, jossa 1 :ssä on kielletty sukupuolen syrjintä. (Länsimies 1999, 1913.) 23(64) Lastentautien erikoislääkäri Louhialan suhtautuminen oli kriittinen tutkimusta kohtaan, mutta ei niin jyrkkä kuin Länsimiehen. Louhiala nosti esiin ympärileikkaukseen liittyvät rahalliset kustannukset. Miten esimerkiksi pakolaiset, jolla ei ole varaa teettää toimenpidettä yksityisessä terveydenhuollossa ratkaisevat rituaalisen ympärileikkauksen. (Louhiala 1999, 2193.) Stakesin tilastojen mukaan vuonna 2000 Suomessa terveydellisistä syistä on tehty 2134 ympärileikkausta. Uskonnollisista syistä tehtäviä ympärileikkauksia ei ole käsitelty Suomen laissa. Ongelmaksi ovat vähitellen muodostuneet uusien maahanmuuttajien leikkausrituaalit, koska jotkut leikkaajat eivät ole saaneet lääkärinkoulutusta, mutta ovat vihkiytyneet leikkauksia tekemään. Suomessa pitkään asuneilla juutalais- ja tataariyhteisöillä on asiat järjestyksessä, sillä heillä on riittävät määrä lääkäreitä leikkauksen tekemiseen. (Peltola 2001, Keski- Uusimaa.) Yliopistosairaaloiden suhtautuminen leikkauksiin on tiukentunut, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta- Leena Paunio totesi kannanotossaan vuonna 1999, että Suomen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ei tulisi tehdä ympärileikkausta uskonnollisista syistä. (Peltola 2001, Keski- Uusimaa.) Myös lehdissä on viime aikoina kirjoitettu ja käyty keskusteluita poikien ympärileikkauksista. Pitäisikö laissa suvaita poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä, koska vanhat perinteet on pidetty huolimatta ympärileikkauksen vastaisista kannanotoista. Lapsilla on oikeus omaan kulttuuriinsa, muuten he joutuisivat oman yhteisönsä ulkopuolelle. Etenkin miehille tämä on yksi vaatimus kuulua muslimiväestöön. Jos ympärileikkaus sallittaisiin sairaaloissa muslimiperheet, etenkin lapset säästyisivät komplikaatioilta kun leikkaus tapahtuisi valvotuissa oloissa hygieenisesti. Kesällä 2001 poikien ympärileikkaus nousi ikävällä tavalla esiin. Kohu alkoi Kuopiosta, kun useita muslimi- lapsia joutui Kuopion yliopistolliseen sairaalaan kotioloissa tehtyjen leikkausten jäljiltä komplikaatioiden takia. Ympärileikkauksen mahdollisia komplikaatiota ovat mm. verenvuoto, tulehdukset, virtsaamiskivut ja rakon tyhjentämisen vaikeudet. Vakavimmassa tapauksessa pojan peniksessä oli kuolioriski. Kuopion islaminuskoiset ovat pääasiassa kiintiöpakolaisia. (Keski- Uusimaa 25.8.2001, 17.9.2001.) Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) lausunto poikien ympärileikkauksesta on seuraavanlainen: Vaikka ympärileikkaus onkin sidoksissa vahvasti uskontoon ja kulttuuriin ja jokaisella