Yritysvastuu Kepan taustamuistio lokakuu 2010 Metsäyhtiö siirtää tehtaan Etelä-Amerikkaan, ja työttömyys suomalaisessa tehdaskaupungissa pomppaa 20 prosenttiin. Vaateyritys ei valitsekaan tavarantoimittajaksi halvinta aasialaisista hikipajaa, vaan työntekijöilleen elämiseen riittävän palkan maksavan tehtaan. Sopimuksen ansiosta tehdas voi palkata lisää työntekijöitä, joiden perheet voivat tuloilla lähettää tyttären kouluun. Yrityksen päätökset vaikuttavat yhteiskuntaan monin tavoin. Valtion tehtävä on asettaa yhteiset pelisäännöt, joiden raameissa päätökset tehdään. Yritysvastuu tarkoittaa sitä, että yritykset eivät liiketoimintaa harjoittaessaan aiheuta vahinkoa ihmisille tai ympäristölle. Samasta asiasta puhutaan muun muassa termeillä yhteiskuntavastuu ja vastuullinen yritystoiminta. Myös englannin sanoihin corporate social responsibility viittaava lyhenne CSR on yleistynyt. Tässä taustamuistiossa kerrotaan, kuinka Suomi voi edistää vastuullista yritystoimintaa ja sitä kautta muun muassa omaa turvallisuuttaan ja työllisyyttään. Tässä taustamuistiossa Ovatko vastuukysymykset yritysten oma asia? Miksi panostaa yritysvastuupolitiikkaan? Mitä valtio voi tehdä? Yhteiskuntavastuuraportointi Julkisten hankintojen eettisyys Vastuullisuuden arviointi Järjestöjen yritysvastuutyön tukeminen Strategia yritysvastuusta Mitä yritysvastuusta on säädetty? OECD:n säännöt YK:n yritysvastuutyö TAUSTAA: Miksi vastuullisuutta tarvitaan Työllisyys Ympäristö Turvallisuus Ovatko vastuukysymykset yritysten oma asia? Suomalaisyritysten yhteiskuntavastuutoiminta on viime vuosina lisääntynyt vauhdilla. Sadasta suurimmasta suomalaisyrityksestä 41 prosenttia julkaisi yhteiskuntavastuuraportin vuonna 2008 (KPMG 2008). Useat suuryritykset ovat myös perustaneet yhteiskuntavastuuyksikön. Yritysten yhtenä tavoitteena on yrityskuvan parantaminen aikana, jolloin yhä useampi ihminen huomioi eettiset kysymykset kulutusvalinnoissaan. Esimerkiksi AccountAbility -ajatushautomon laajat 108 maata kattavat tutkimukset ovat vahvistaneet, että yritysten vastuullisuudella ja valtioiden kilpailukyvyllä on selkeä yhteys (AccountAbility, 2007). Myös Euroopan komissio pitää vastuullisuutta yhtenä avaintekijänä kilpailukyvylle ja kestävälle kasvulle.
Yritysten yhteiskuntavastuutyön motiivina voi myös olla halu välttää sellaiset kalliit ja aikaa vievät konfliktit, joihin esimerkiksi suomalaiset metsäyhtiöt ovat törmänneen Etelä-Amerikassa. Muun muassa Stora Enson ja brasilialaisen Aracruzin yhteisyhtiö on joutunut oikeuden eteen Brasiliassa vastaamaan syytöksiin luonnonmetsien tuhoamisesta (Taloussanomat 2009). Edelläkävijäyritysten aktiivisuudesta huolimatta, tuotannon ja kaupankäynnin vaikutukset työntekijöihin, ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja toimintaalueen talouteen ovat usein pienet tai jopa kielteiset. Hikipajat, terveydelle haitalliset työolot, saastuttaminen, veronkierto ja lahjusten antaminen ovat edelleen arkipäivää. sesta sitoviin lakeihin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Miksi panostaa yritysvastuupolitiikkaan? Keskipitkällä aikavälillä myös Suomen työllisyyteen vaikuttaa se, millaisilla normeilla työtä voidaan teettää Suomen ulkopuolella. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on tärkeää, että yritykset ryhtyvät vastuullisesti ja viivyttämättä kehittämään ilmastoystävällisempiä tuotteita ja tuotantotapoja. Siksi julkista sektoria tarvitaan paitsi tukemaan yritysten vastuullisuutta, myös asettamaan sitovat miniminormit työ-, ihmisoikeus-, ympäristö- ja talouskysymyksissä. Ympäristökysymyksissä Euroopan ja Suomen lainsäädäntöä onkin viime vuosina vahvistettu. Esimerkiksi monille Suomessa toteutettaville teollisuus- ja maataloushankkeille pakollista Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) on kehitetty. Myös ihmisoikeuskysymyksissä yritystoiminnan reunaehtojen asettaminen on valtioiden tehtävä. Valtiot ovat kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sitoutuneet turvaamaan ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeudet. Yritysten vastuita ei ole määritelty. On siis valtioiden tehtävä pyrkiä varmistamaan, etteivät vastuuttomimmatkaan yritykset tee tai edistä ihmisoikeusloukkauksia. Vapaaehtoisuuden varaan ei ihmisoikeuskysymyksiä voida jättää. Osakeyhtiöiden toiminnan tarkoitus on voiton tuottaminen osakkeenomistajille, joten yritykset ottavat ihmisoikeusnäkökulmat omaehtoisesti huomion vain silloin, kun siitä on niille taloudellista hyötyä. Ihmisoikeuksien toteutumiseksi valtioiden tulee hyödyntää niiden turvaamisessa kaikki käytössään olevat työkalut tuesta ja tiedotuk- Myös vastuullisesti toimivien yritysten kilpailukyky kärsii yritysvastuusääntöjen aukoista. Niiden täytyy valita kilpailijoita korkeampien kustannusten tai vastuullisuuden periaatteiden rikkomisen välillä. Harva suomalainen hyväksyy muutaman sentin tuntipalkat tai lapsityövoiman. Esimerkiksi Reilun kaupan vauhdikas kasvu kertoo myös ihmisten kasvavasta kiinnostuksesta tuotteiden alkuperää ja tuotantotapaa kohtaan. Reilun kaupan myynti on kasvanut Suomessa tasaisesti 55-60 prosentilla vuosittain viime vuosien talouslamasta huolimatta. Myös Elinkeinoelämän Valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa vuonna 2009 valtaosa suomalaisista katsoi, että suomalaisyritysten yhteiskuntavastuu on liian vähäistä. Ihmisiltä kysyttiin onko Suomen nykyisessä markkinatalousjärjestelmässä sopivasti yritysten yhteiskuntavastuuta. Vastaajista 69 prosenttia katsoi yhteiskuntavastuuta olevan hieman tai aivan liian vähän, 19 prosentti piti yhteiskuntavastuun määrää sopivana, ja 3 prosenttia katsoi yhteiskuntavastuuta olevan hieman tai aivan liian paljon.
Mitä valtio voi tehdä? Valtio vaikuttaa yritysten toimintatapoihin tuen ja tiedotuksen, palkintojen, ohjeistusten, lakien, kansainvälisten sopimusten ja julkisten hankintojen kautta. Muiden talous-, ympäristö-, ihmisoikeus- ja työelämän toimien rinnalla oma roolinsa on myös yleisellä yritysvastuupolitiikalla. Työ- ja elinkeinoministeriö teetti vuoden 2010 alussa selvityksen Suomen ja useiden muiden Euroopan maiden yritysvastuupolitiikasta. Julkisen vallan CSR-järjestelmä eri maissa -selvitys toteaa, että Suomen yritysvastuupolitiikka on hajanaista. Euroopan maiden yritysvastuupolitiikassa hyödynnetään useanlaisia työkaluja: Ruotsi: Yhteiskuntavastuuraportointi on valtionyhtiöille pakollista ja siinä tulee noudattaa kansainvälisen Global Reportin Initiative GRI:n indikaattoreita. Ruotsi: Eettinen neuvosto analysoi valtion eläkerahastosijoitusten eettisyyttä ja pyrkii vuosittain vuoropuheluun noin 10 kansainvälisten ympäristö-, ihmisoikeus- tai työoikeussopimusten rikkomuksiin liitetyn yrityksen kanssa. Ruotsi: Ulkoministeriön kauppapoliittisessa yksikössä toimii kolmen hengen yhteiskuntavastuuosasto. Ruotsi: järjesti EU puheenjohtajuuskaudellaan vuonna 2009 huippukokouksen rohkaistakseen Euroopan unionia toimimaan yritysvastuukysymyksissä aktiivisemmin. Norja: Hallituksen nimittämä eettinen neuvosto arvioi eläkerahastojen sijoitusten eettisyyttä ja epäeettisiksi todetut yritykset poistetaan eläkerahastosalkusta. Norja: Hallitus julkaisi vuonna 2009 valkoisen kirjan yritysvastuusta globaalissa taloudessa. Alankomaat: Julkisrahoitteinen riippumaton 26 työntekijän keskus edistää keskustelua ja toimintaa yritysvastuukysymyksissä. Britannia nia: Hallitus laati yritysvastuustrategian jo vuonna 2004. Britannia: Yhteiskuntavastuuraportointi on pörssiyrityksille pakollista. Britannia: Parlamentaarinen ihmisoikeuskomitea käsittelee yritysvastuukysymyksiä. Ranska: Yhteiskuntavastuuraportointi on pörssiyrityksille pakollista. Lisäksi asetuksella on määritelty, että raporttien tulee sisältää tiedot muun muassa palkkatasosta, työterveydestä ja -turvallisuudesta, raaka-aineiden käytöstä, energiatehokkuudesta, vaikutuksista paikalliskehitykseen. Ranska: Rikoslaki laajensi yritysten rikosvastuuta vuonna 2004 koskemaan myös ulkomailla tehdyt rikoksen ihmiskuntaa vastaan. Tanska: käynnisti yritysvastuukampanjan Our Common Concern jo vuonna 1994. Tanska: hallituksen CSR-keskuksen 16 työntekijää koordinoivat valtion yritysvastuupolitiikkaa, kehittävät työkaluja ja tekevät tiedotusta. Nk. OECD yhteyselimet, jotka seuraavat yritysten vastuullisuutta koti- j a ulkomailla, erilaisia eri maissa. Esimerkiksi Britanniassa yhteyselimellä on kolmen hengen toimisto. Julkisten hankintojen eettisyyden edistämiseksi on laadittu paitsi lakeja ja toimintasuunnitelmia, myös käytännön soveltamisohjeita ja oppaita mm Norjassa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Belgiassa. Yhteiskuntavastuuraportointi Suomi voisi edistää yritysten vastuullisuutta esimerkiksi edellyttämällä pörssiyrityksiltä vuosittaista raporttia niiden yhteiskuntavastuusta. Tällä hetkellä Suomen lait velvoittavat yrityksiä raportoimaan tilinpäätöksessään ainoastaan taloudelliset tunnusluvut, kuten tuloslaskelman ja taseen. Esimerkiksi Ranska ja Britannia edellyttävät pörssiyrityksiä raportoimaan myös toimintansa muista
yhteiskunnallisista vaikutuksista. Ruotsikin velvoittaa yhteiskuntavastuuraportointia valtionyhtiöiltä ja myös Norja on lisäämässä yritysten raportointivelvollisuutta (Simola et al. 2010). Samalla kannattaisi määritellä, mitä yhteiskuntavastuuraportin tulee sisältää. Tällä hetkellä raporttien vapaaehtoisuus ja kirjavuus syö niiden hyödyllisyyttä ja uskottavuutta. On ymmärrettävää, etteivät edes vastuullisimmat yritykset aina raportoi toimintansa haasteista läpinäkyvästi: Olisi hölmöä kertoa omista ongelmistaan, kun kilpailijat eivät raportoi ollenkaan. Ranskassa onkin asetuksella määritelty, että yhteiskuntavastuuraportin tulee sisältää tiedot muun muassa palkkatasosta ja työviikon pituudesta työterveydestä ja -turvallisuudesta työehtosopimuksista vammaisten työntekijöiden osuudesta vaikutuksista paikallisyhteisöihin raaka-aineiden käytöstä energiatehokkuudesta Koska monet pörssiyrityksistä ovat monikansallisia, raporttien tulisi sisältää myös tietoa tuotantopaikoista ja tytäryhtiöistä tuontimaista ja alihankintaketjuista veromaksuista, -eduista ja tuista Julkisten hankintojen eettisyys Suomessa tehdään julkisia hankintoja 27 miljardilla eurolla vuosittain. Ei ole merkityksetöntä, millaisia tuotteita ja palveluita näillä miljardeilla hankitaan. Suomen hankintalaki mahdollistaakin sosiaalistenja ympäristökriteerien asettamisen tarjouspyyntöihin. Suosimalla ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäviä tuotteita julkiset hankinnat toimivat esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä muille hankkijoille ja vähentävät globaalia köyhyyttä. Kun hankinnoissa painavat muutkin kriteerit kuin hinta, yrityksillä on selvä kannustin panostaa vastuullisuuteen. Yli kahdeksan kymmenestä (84%) suomalaisesta odottaa, että verovaroin ei osteta lapsityövoimalla tai työtekijöiden oikeuksia rikkoen tuotettuja tuotteita (Taloustutkimus 2008). Mahdollisten liiketoiminnasta irrallisten yhteiskuntavastuuhankkeiden lisäksi raporttien pitäisi sisältää tietoa yhtiön ydintoiminnan vaikutuksista työntekijöihin, ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja tuotantoalueen talouteen. Ekologisten ja eettisten näkökohtien painoarvo julkisissa hankintapäätöksissä on kuitenkin edelleen minimaalinen. Painoarvoa voitaisiin lisätä muun muassa antamalla hankkijoille ohjeita eettisten kriteerien hyödyntämisestä. Esimerkiksi Norjassa kaikkein maakuntien on pitänyt perustaa keskus, joka neuvoo julkisissa hankinnoissa. Ruotsissa järjestetään kunnille kursseja eettisiä hankintojen tekemisestä ja eettisten kriteerien valvomisesta. Maan 21 maakunnasta ainakin 14 asettaakin eettisiä vaatimuksia julkisille hankinnoille (Simola et al. 2010). Alankomaissa talousministeriön alainen keskus tarjoaa verkkosivullaan tarkkoja malleja sosiaalisten ja ympäristökriteerien muotoilusta yli 50 tuotteelle ja palvelulle. Vastuullisuuden arviointi Jokaiseen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n jäsenmaahan on perustettu niin kutsuttu yhteyselin. Elinten tehtävä on seurata noudattavatko maahan rekisteröityneet yritykset OECD:n ohjeistusta yritysten yhteiskuntavastuusta (ks alla). Sanktiovaltaa yhteyselimillä ei ole, mutta niillä on mandaatti valmistaa ja julkistaa lausuntoja tapauksista, joissa yrityksen toimintatavoissa on parantamisen varaa.
Moni näistä kansallisista yhteyselimistä on tehnyt merkittävää työtä yritysvastuun edistämiseksi. Esimerkiksi Britanniassa G4S, turvallisuuspalveluita tuottava suuryritys, solmi puitesopimuksen ay-liikkeen kanssa yhteyselimen välityksellä joulukuussa 2008. Alankomaiden yhteyselin laati vuonna 2009 huomautuksen Shellin turvallisuuslaiminlyönneistä öljynporausasemilla Filippiineillä (OECD De Gues, A. 2009, pp 3). Keskuskauppakamari koordinoi vastuullisen tuontikaupan verkostoa EK ylläpitää Vastuullinen yritystoiminta käytäntöjä suomalaisissa yrityksissä -verkkosivuja Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n Suomen osasto osallistuu ICC:n yritysvastuutyöhön. Yritysten keskinäistä verkostoitumista ja keskustelua tukee myös vuonna 2002 perustettu Finnish Business & Society -verkosto. Vuoden 2000 jälkeen kansalliset yhteyselimet ovat käsitelleet yhteensä 150 yksittäistä yritystä koskevaa tapausta 1. Suomessa OECD:n ohjeistuksen seurannasta vastaa Työ- ja elinkeinoministeriön alainen yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta. Sen työ on ollut hyvin vaatimatonta muun muassa niukkojen resurssien takia. Neuvottelukunnassa on vain yksi työntekijä. Sen budjetti kattaa työntekijän palkan lisäksi lähinnä kokoustarjoilut. Nykyresursseilla on vaikea nostaa neuvottelukunnan profiilia elimenä, johon yksityishenkilöt ja kansalaisjärjestöt voivat ilmoittaa epäilemistään yritysvastuun laiminlyönneistä. Esimerkiksi Hollannin yhteistyöelimen budjetti kolmelle vuodelle on 900 000 euroa (Simola et al. 2010, pp 23). Suomessa yhteiskuntavastuun edistämiseen varatut julkiset resurssit ovat muutenkin Eurooppalaisia edelläkävijämaita niukemmat, toteaa myös TEM:n teettämä selvitys vuodelta 2008 (Jutila 2008). Järjestöjen yritysvastuutyön tukeminen Julkinen sektori voi edistää yritysvastuuta myös tukemalla elinkeinoelämän järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja tukijoiden yritysvastuutyötä. Elinkeinoelämän järjestöt välittävät jäsenilleen ja sidosryhmilleen yritysvastuutietoutta ja työkaluja: 1 OECD (2009) Julkiseen yritysvastuukeskusteluun osallistuvat myös ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöt, yksittäiset liitot ja erityisesti Suomen Ammattiliiton solidaarisuuskeskus SASK. Kansalaisjärjestöt tekevät yhteistyötä yritysten kanssa ja herättelevät julkista keskustelua. Esimerkiksi Niken, Adidaksen tai Nestlén toimintatapojen muutokset voidaan pitkälti katsoa kansalaisjärjestökampanjoinnin ansioiksi. Suomessa yritysvastuukysymyksiä seuraavat esimerkiksi Finnwatch, Reilun kaupan edistämisyhdistys, Reilun kaupan puolesta Repu, Attac, Changemaker, Greenpeace, Kirkon ulkomaanapu, Luonto- Liitto, Maan ystävät, Maattomien ystävät, Plan Suomi, Suomen Kuluttajaliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF. Suurimpia kampanjoita tällä hetkellä on Puhtaat Vaatteet -kampanja. Tutkimusta yritysvastuusta tehdään muun muassa Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Erik Castrén -instituutissa, Hankenilla sekä Turussa yliopistolla, kauppakorkeakoulussa ja ammattikorkeakoulussa. Aalto yliopistossa toimii Yritysvastuun politiikan tutkimusverkosto. Strategia yritysvastuusta Suomen yritysvastuupolitiikkaa voitaisiin selkiyttää ja yhtenäistää laatimalla siitä strategia ja toimintaohjelma, kuten useissa muissa Euroopan maissa on jo tehty.
Yritysvastuu liittyy usean ministeriön toimintakenttään. Kansainvälistä vastuullisuutta tukevat työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö ja ympäristöministeriö. Suomen sisäisissä yritysvastuukysymyksissä toimivat myös muun muassa maa- ja metsätalousministeriö, oikeusministeriö ja valtiovarainministeriö. TEMin alainen Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta on valmistellut yritysvastuustrategiaa, mutta on epävarmaa, valmistuuko se tämän hallituskauden aikana. Valmistelutyö on ollut hankalaa, koska neuvottelukuntaan kuuluu niin yritysten kuin kansalaisjärjestöjen edustajia, ja se toimii konsensusperiaatteella. Tulisikin harkita, onko neuvottelukunta yritysedustajineen oikea taho kirjoittamaan hallituksen näkemys yritysvastuusta. Mitä yritysvastuusta on säädetty? Ohjeistus on sisällöltään kattava ja käsittelee työ- ja ihmisoikeuksia, ympäristöä, tiedonkulkua, korruptiota, kuluttajansuojaa, innovaatio- ja tutkimustoimintaa, kilpailua ja verotusta. Toimintaohjeita on kuitenkin kritisoitu liian yleisluontoisiksi 3. Esimerkiksi OECD:n toimintaohje: Yritysten tulisi sovellettavien säädösten, vallitsevien työmarkkinasuhteiden ja työsuhdekäytäntöjen puitteissa pyrkiä lapsityövoiman käytön tehokkaaseen lopettamiseen 4 on tärkeä, mutta ei määrittele milloin yrityksen pyrkimyksiä voidaan pitää riittävinä. Myönteistä on, että OECD:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään ja seuraamaan toimintaohjeiden noudattamista. Työ on kansallisten yhteyselinten vastuulla (ks Vastuullisuuden arviointi yllä). YK:n yritysvastuutyö Myös YK valmistelee minimistandardeja yritysvastuusta. Niistä odotetaan vahvempia kuin OECD:n tämänhetkiset säännöt ovat. Yritysvastuusta on olemassa kansainvälisiä sääntöjä ja työ entistä selkeämpien ja sitovampien sääntöjen kehittämiseksi jatkuu. Vastuiden selkiyttäminen on myös yritysten etu. Vastuulliset yritykset hyötyvät, jos kilpailijatkaan eivät voi räikeästi polkea kaikkia normeja. OECD:N ohjeistus monikansallisille yrityksille Vaikutusvaltaisin kansainvälinen ohjeistus yritysvastuusta on säädetty Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:ssa. Ohjeet velvoittavat kaikkia järjestön jäsenmaita, eli myös Suomea sekä näissä maissa rekisteröityneitä ja toimivia kansallisia ja monikansallisia yrityksiä 2. 2 OECD:n 33 jäsenmaan lisäksi ohjeiden noudattamiseen ovat sitoutuneet Argentiina, Brasilia, Egypti, Viro, Latvia, Liettua, Morokko, Peru ja Romania. YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien erityisedustaja John Ruggie julkaisi vuonna 2009 raportin yritysten ihmisoikeusvastuuta, joka sai laajaa kiitosta niin elinkeinoelämältä kuin kansalaisjärjestöiltä. Raportti esittelee uuden lähestymistavan, joka nojaa kolmeen pilariin: valtion tehtävään suojella ihmisoikeuksia, yritysten tehtävään kunnioittaa ihmisoikeuksia sekä tarpeeseen luoda oikeussuojakeinoja ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi. Yritysten velvollisuus siis olisi varmistaa, etteivät niiden toimintatavat tai tuotteet aiheuta tai edesauta ihmisoikeusloukkauksia. Käytännössä yritysten pitäisi esimerkiksi arvioida toimintansa ihmis- 3 Ulkoasiainministeriö, http://global.finland.fi/public/default.aspx? contentid=158896 4 TEM, OECD:n toimintaohje monikansallisille yrityksille, http://www.tem.fi/files/22624/oecd_toimintaohje.pd f
oikeusvaikutuksia säännöllisesti. Muun muassa Kansainvälinen työnantajajärjestö IOE ja Kansainvälinen kauppakamari ICC ovat kiittäneet raportteja objektiivisuudesta ja käytännönläheisyydestä 5. Eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen European Coalition for Corporate Justice ECCJ on myös teettänyt lakiasiantuntijoilla selvityksen siitä, miten Ruggien viimeisen raportin linjauksia voitaisiin jalostaa juridisesti sitoviksi säännöiksi 6. Suomen valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa vuodelta 2009 on linjattu myös Suomen suhtautuvan myönteisesti YK:n erityisedustajan työhön. Vuonna 2011 Ruggien työryhmä pyrkii esittämään vielä konkreettisemman lausunnon yritysten velvollisuuksista ja velvoitteiden toteutumisen seurannasta. Yksi avoimista kysymyksistä on, missä mahdollisista sääntörikkomuksista voitaisiin rangaista. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty YK:n ihmisoikeustuomioistuimen toimivallan lisäämistä. Toistaiseksi siellä on voitu tuomita vain ihmisiä, mutta sen tuomiovalta voitaisiin ulottaa myös yrityksiin. TAUSTAA: Miksi vastuullisuutta tarvitaan? Työllisyys Arviolta 12,3 miljoonaa ihmistä tekee pakkotyötä ja 126 miljoonaa 5-17 vuotiasta lasta työskentelee vaarallisissa olosuhteissa 7. Työpaikkoja karkaa muihin maihin pienten palkkojen ja lepsujen ympäristönormien perässä. Niiden tiukentuminen voisi auttaa myös Suomen työllisyystilannetta. Sitä mukaa kun veroja, työntekijöitä ja ympäristöä koskevat lait tiukentuvat muualla, yrityksillä on vähemmän kannustimia siirtää työtä halpojen tuotanto-olosuhteiden perässä pois Suomesta. Kannattaa myös huomata, että neljä viidestä kuluttajasta asuu jossakin kehitysmaassa. Kun näiden ihmisten taloudellinen asema paranee, he voisivat kuluttaa myös suomalaisia tuotteita. Vaatteita Idän hikipajoista Muun muassa suomalaiset vaate- ja urheilutarvikeyritykset Stockmann, Seppälä, Lindex, Halonen, Moda, Top-Sport ja Halti tuovat tai valmistavat valtaosan myymistään vaatteista maissa, joissa poljetaan työntekijöiden oikeuksia Yleisiä tuotantomaita ovat Kiina ja Bangladesh, missä palkat ovat hyvin matalat eikä työntekijöillä ole oikeutta lepoon tai järjestäytymiseen. Esimerkiksi Bangladeshin vaatetehtaissa maksetun minimipalkan arvioidaan vastaavaan vain kolmannesta elämiseen riittävästä palkasta. Ympäristö Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää, että yritykset kehittävät ilmastoystävällisempiä tuotteita ja tuotantotapoja. Tavoitteet päästöjen hillitsemisestä Suomessa eivät auta, jos yritysten on kannattavaa siirtää päästöt kehitysmaihin niiden lepsua ympäristölainsäädäntöä hyödyntäen. Äärimmilleen kiristynyt kansainvälinen kilpailu vaikeuttaa työllisyystilannetta myös Suomessa. 5 Ruggie, http://www2.ohchr.org/english/bodies/hrcouncil/docs/ 11session/A.HRC.11.13.pdf 6 ECCJ, http://www.corporatejustice.org/img/pdf/eccj_fairl aw.pdf 7 ILO 2005 ja 2007 Kasvihuonepäästöjen lisäksi vaarana on, että kehitysmaissa yritysten toiminnan takia luonnonvaroja tuhoutuu. Esimerkiksi juoma- ja kalastusvesien tai viljelykelpoisen maaperän saastuminen käyttökelvottomaksi pitäisi estää. Brittitutkimuksen mukaan 3000 maailman suurin-
ta yhtiötä aiheuttivat vuonna 2008 yhteensä 2,2 biljoonan dollarin ympäristövahingot. Summa on huomattava - vain seitsemän valtion kansantalous oli samana vuonna suurempi. (Jowit, J. 2010.) Luonnonvaroja olisikin pyrittävä käyttämään aiempaa säästeliäämmin ja siten, että niiden hyödyntäminen on mahdollista myös tulevaisuudessa. Jatkuva luonnonvarojen tuhlaileva käyttö voi tulla lopulta sekä yrityksille että kansantalouksille kalliimmaksi kuin uudenlaisten tuotantotapojen kehittäminen. Turvallisuus Kongon konflikti ja pakolaisuus Jotta kännykkäsi piirilevyn osat pysyisivät kiinni toisissaan, sen valmistuksessa on käytetty tinaa. Jos kännykän tina on peräisin Kongon demokraattisesta tasavallasta, sitä voidaan hyvällä syyllä kutsua verimetalliksi. Tina lapioidaan itäkongolaisissa kaivoksissa 200 metrin syvyydestä, konfliktialueelta. Keskenään taistelevat aseelliset ryhmät rahoittavat toimintaansa kaivostoiminnalla. Ryhmät ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin alueella (Global Witness 2010, Pp 6). Raaka tina päätyy valmiiseen puhelimeen noin kuuden välikäden kautta (Kemppi, R. 2009, pp 8). Monimutkaisen alihankintaketjun takia on hankala osoittaa, että kongolaista tinaa olisi juuri tietyn valmistajan puhelimissa. Koska maailman suurimmat sulatot ostavat kongolaista tinaa, sitä on kuitenkin voinut päätyä lähes minkä tahansa elektroniikkavalmistajan tuotteisiin (Taloussanomat 2010). Siten yritykset osallistuvat välikäsien kautta Kongon konfliktin rahoittamiseen. Sama konflikti on pakottanut miljoonat ihmiset pois kotoaan. Kongolaisia pakolaisia on tullut YK:n pakolaisleirien kautta myös Suomeen. Lukuisat konfliktit Kongosta Burmaan ovat pitkittyneet ja raaistuneet, koska yksityiset investoinnit tuovat tuloja konfliktien osapuolille. Kaukaisillakin konflikteilla on vaikutus myös Suomen turvallisuuteen, sillä sodat ja väkivalta ovat kasvualusta terrorismille. Pakolaisuuttakin voitaisiin vähentää puuttumalla sen syihin hädässä olevien kotimaissa Lähdeviitteet: AccountAbility (2007) The state of responsible competitiveness 2007 http://www.accountability21.net/uploadedfiles/publicati ons/the%20state%20of%20responsible %20Competitiveness.pdf De Gues, A. (2009) 2009 EU Conference on Corporate Social Responsibility. Presentation by OECD Deputy Secretary-General Aart de Geus. OECD. http://www.oecd.org/dataoecd/2/24/44037912.pdf (29.9.2010) Euroopan komissio (2006) Kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla 2006, tiedoksianto Global Witness Limited (2010) A Guide for Companies. Do No Harm. Global Witness Limited: London. Pp 6. ILO (2005) A global alliance against forced labout ILO (2007) IPEC action against chilt labout highlights Jowit, J. (2010) World's top firms cause $2.2tn of environmental damage, report estimates. Guardian. http://www.guardian.co.uk/environment/2010/feb/18/w orlds-top-firms-environmental-damage (29.9.2010) Jutila, M. (2008) Yritysten vastuullisuuden edistäminen. Selvitys kansainvälisistä julkisen hallinnon toimenpiteistä ja hyvistä käytännöistä. Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.tem.fi/files/27453/tem_jul_39_tyo_ja_yrittaj yys.pdf (29.9.2010) Kemppi, R. 2009. Eettistä elektroniikkaa? Luonto-Liitto:
Helsinki. Sivu 8. KPMG (2008) KPMG International Survey of Corporate Responsibility Reporting 2008. KPMG. Pp 16. http://www.kpmg.com/global/en/issuesandinsights/art iclespublications/documents/international-corporateresponsibility-survey-2008.pdf (29.9.2010) Moilala, O. (2009) Ostoja etelästä ja hikipajoista. Kotimaisten vaate- ja urheiluyritysten sosiaalinen ja ympäristövastuu. Finnwatch: Helsinki. Pp 20; 32. OECD (2009) OECD Guidelines for Multinational Enterprises: Specific Instances Considered by National Contact Points. Organisation for Economic Co-operation and Development. http://www.oecd.org/dataoecd/15/43/33914891.pdf (29.9.2010) OECD (2008) OECD Guidelines for Multinational Enterprises. Organisation for Economic Co-operation and development: Paris. Pp 17. http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2010/07/22/noki aa-epaillaan-verimetallien-kaytosta/201010103/12 (28.9.2010) Taloussanomat (2009) Professori: Stora Enso lobbasi Brasilian hallitusta. Taloussanomat. (http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2009/08/13/pro fessori-stora-enso-lobbasi-brasilianhallitusta/200918151/12) (20.9.2010) Taloustutkimus (2008). Kepan teettämä gallup. Ladattavissa osoitteesta www.kepa.fi/toimittajille/pdf/julkisethankinnatgallup.p df/ (29.9.2010) United Nations (2009) United Nations Huoman Rights Council, Eleventh session, Agenda item 3. 22.4.2009. Report of the Special Representative of the Secretary-Generalon the issue of human rights and transnational corporations and other business enterprises. http://www2.ohchr.org/english/bodies/hrcouncil/docs/11 session/a.hrc.11.13.pdf (29.9.2010) Osakeyhtiölaki. 21.7.2006/624, 5 Simola, E. et al. (2010) Julkisen vallan CSR-järjestelmä eri maissa. Työ- ja elinkeinoministeriö. Pp 64. http://www.tem.fi/files/27186/tem_41_2010_netti.pdf (28.9.2010) Yle (2010) Foxconnin jättitehtaan itsemurhat jatkuvat. Yle. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/05/foxconnin_jattite htaan_itsemurhat_jatkuvat_1717198.html (28.9.2010) Simola, E. & Ewing, J. (2009) Kaukomailta kotikatuun. Valurautaisten kansistojen valmistus, ostot ja eettisyys. Finnwatch: Helsinki. Pp 4. Suomen Pakolaisapu. 10 väitettä ja faktaa. http://www.pakolaisapu.fi/faq/termit_tutuiksi/10_vaitet ta_ja_faktaa/ (20.9.2010.) Taloussanomat. 22.7.2010. Nokiaa epäillään "verimetallien" käytöstä. Taloussanomat.