Pikkalanlahden yhteistarkkailu vuonna 2011

Pikkalanlahden yhteistarkkailu vuonna 2011 Anu Suonpää Jorma Valjus Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 238/2012

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 238/2012 Pikkalanlahden yhteistarkkailu vuonna 2011 Anu Suonpää Jorma Valjus Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 238/2012 Valokuvat: LUVY ry Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut T:mi Harriprint, Karkkila 2012 ISBN 978-952-250-098-4 (nid.) ISBN 978-952-250-099-1 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu)

Sisältö 1 Johdanto... 7 2 Taustatiedot... 9 2.1 Kuvaus tarkkailualueesta... 9 2.2 Pikkalanlahden kalatarkkailualue ja kalasto... 9 2.3 Särkikalojen poistokalastusta Pikkalanlahdella... 11 3 Tarkkailuvuosien 2008 2011 säätila... 12 4 Pistekuormitus... 14 4.1 Pistekuormitus vuonna 2011 verrattuna vuosiin 2005 2010... 15 4.2 Puhdistamojen toiminta vuonna 2011... 15 5 Yhteistarkkailun toteutus.... 21 6 Veden laatu vuosina 2008 2011... 21 6.1 Happitilanne... 21 6.2 Ravinteet... 25 6.2.1 Kokonaisravinteet... 26 6.2.2 Mineraaliravinteet... 27 6.3 Rehevyys a-klorofyllin perusteella... 29 6.4 Pikkalanlahden kasvibiomassan analyysi vuonna 2011... 30 6.5 Veden hygieeninen laatu... 31 6.5.1 Pikkalanjoen, Siuntion kunnan, Prysmian ja Aluminiumin sekä Upinniemen varuskunnan edustan havaintopaikat... 31 6.5.2 Suomen Sokerin edustan havaintopaikat... 32 6.6 Lämpökerrostuneisuus ja sähkönjohtokyky... 34 6.7 Kemiallinen hapenkulutus (CODMn), sameus ja näkösyvyys... 35 7 Pohjaeläintarkkailu vuonna 2011... 36 7.1 Pohjaeläintutkimuksen toteutus... 36 7.2 Määritys... 37 7.3 Taksonien määrä ja yksilötiheydet... 38 7.4 Liejusimpukka (Macoma baltica) ja pohjan tila... 38 7.5 Pohjan laatu... 39 7.6 BBI-indeksi... 40

7.7 Tulokset... 40 7.7.1 Linja Pe1, Klobben, Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon merialue... 42 7.7.2 Linja Pe2, Båtviken, Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian and Systems Oy:n edustan merialue... 42 7.7.3 Linja Pe3 Bergholmen, Pikkalanlahden vertailulinja... 42 7.7.4 Linja Pe4, Kantvik, Suomen Sokeri Oy:n puhdistamon edustan merialue. 43 7.7.5 Linja Pe7, Pikkalanselän uusi vertailulinja... 43 7.7.6 Liejusimpukka Macoma baltica ja pohjan tila... 43 7.7.7 BBI-indeksi... 45 7.7.8 Yhteenveto... 45 8 Kalataloudellisen tarkkailun toteutus.... 46 8.1 Kalastustiedustelu... 46 8.2 Kirjanpitokalastus... 46 8.3 Kalojen käyttökelpoisuuden arviointi... 47 9 Kalataloudellisen tarkkailun tulokset... 47 9.1 Kalastustiedustelu... 47 9.1.1 Vastausaktiivisuus ja kalastajien määrä... 47 9.1.2 Kalastus lupamuodoittain... 48 9.1.3 Kalastuspaine ja kalastuksen ajoittuminen... 48 9.1.4 Saalis... 50 9.1.5 Kalastukseen liittyvät haittahavainnot ja mielipiteet... 51 9.1.6 Kalastustiedustelusaalis vuodesta 1990 lähtien... 53 9.2 Kirjanpitokalastus... 54 9.2.1 Kalastuksen ajoittuminen... 54 9.2.2 Saalis lajeittain... 55 9.2.3 Yksikkösaalis lajeittain... 56 9.2.4 Yksikkösaalis pyydyksittäin... 58 9.2.5 Yksikkösaalis vuodenajoittain... 59 9.2.6 Yksikkösaalis Pikkalanlahdella vuosina 2003 2011... 60 9.3 Ammattikalastus Pikkalanlahdella... 62 9.4 Kalojen käyttökelpoisuus... 62

10 Yhteenveto ja arvio jätevesikuormituksen vaikutuksista koko tarkkailun perusteella vuosina 2008 2011... 62 10.1 Siuntion kunta, Pikkalan keskuspuhdistamo... 62 10.2 Prysmian Cables and Systems Oy:n ja Nordic Aluminium Oyj:n puhdistamot... 63 10.3 Suomen Sokeri Oy, Kantvikin puhdistamo... 64 10.4 Upinniemen varuskunnan puhdistamo... 64 10.5 Kalatarkkailun yhteenveto ja kuormituksen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen... 65 11 Tarkkailun jatkaminen... 66 Kirjallisuuslähteet... 67 Liitteet Liite 1.1 Kartta vedenlaatu- ja pohjaeläintarkkailualueesta... 71 Liite 1.2. Kartta kalataloudellisesta tarkkailualueesta... 72 Liite 2. Yhteistarkkailun veden laadun analyysitulokset vuodelta 2011... 73 Liite 3. Analyysimenetelmät, määritysrajat ja mittausepävarmuudet... 87 Liite 4. Pikkalanlahden kasviplanktonbiomassatutkimus vuonna 2011... 91 Liite 5. Pohjaeläintarkkailun lajilista vuonna 2011... 94 Liite 6. Pohjaeläintarkkailun näytekohtaiset yksilömäärät vuonna 2011... 96 Liite 7. Pohjaeläintarkkailun havaintopaikkakohtaiset biomassatulokset vuonna 2011... 111 Liite 8. Pohjaeläintarkkailun havaintopaikkojen pohjanlaatutiedot vuodelta 2011.. 116 Liite 9.1. Pohjaeläintarkkailun pehmeiden pohjien BBI-indeksin saamat arvot vuonna 2011... 117 Liite 9.2. BBI-indeksin arvojen ja luokkien selitykset... 118 Liite 10. Kalastustiedustelulomake... 119 Liite 11. Kalojen aistinvaraisen arvioinnin tulokset ja arviointiperusteet 2011... 124 Liite 12. Pikkalanlahden saalis (kg) vuonna 2011 kalastustiedustelun mukaan... 127 Liite 13.1. Pikkalanlahden ja Pikkalanselän kirjanpitokalastuksen yksikkösaalis lajeittain 2008 2011... 128 Liite 13.2. Pikkalanlahden ja Pikkalanselän kirjanpitokalastuksen yksikkösaalis pyydyksittäin ja vuodenajoittain 2008 2011... 129 Kuvailulehti... 130

1 Johdanto Pikkalanlahden yhteistarkkailu perustuu Uudenmaan ympäristökeskuksen 13.6.2007 hyväksymään tarkkailuohjelmaan (Dnro 0196Y0285-103). Yhteistarkkailun tavoitteena on selvittää vesistöön kohdistuvan jätevesikuormituksen vaikutuksia ja vaikutusalueen laajuutta sekä haittojen vähentämiseksi tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä Pikkalanlahden ja -selän alueella. Veden fysikaalis-kemiallisella tarkkailulla pyritään selvittämään kuormituksen mahdolliset välittömät vaikutukset veden laatuun. Tarkkailuun kuuluu vuosittaisen veden laadun seurannan lisäksi neljän vuoden välein suoritettavat biologiset kasvillisuus-, kalasto- ja pohjaeläintutkimukset, joilla pyritään selvittämään kuormituksen mahdollisia välillisiä vaikutuksia Pikkalanlahden eliöstöön. Vuoden 2011 laajan vesistötarkkailun on suorittanut Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Tarkkailun vastuuhenkilönä oli vesistötutkija Aki Mettinen. Näytteenotosta vastasivat kenttämestarit Arto Muttilainen ja Jorma Valjus, jotka ovat sertifioituja ympäristönäytteenottajia (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet). Vesinäytteet on analysoitu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n vesilaboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: 2005. Tuloksien raportoinnista vastasi vedenlaadun ja pohjaeläinten osalta vesistötutkija Anu Suonpää ja kalatarkkailun osalta apulaistutkija Jorma Valjus. Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailu perustuu Uudenmaan TE-keskuksen vuonna 2007 hyväksymään tarkkailuohjelmaan (Dnro 2191/5723/05). Kalataloudellisen tarkkailun yleistavoitteena on selvittää kuormituksen vaikutuksia alueen kalastoon ja kalastukseen. Neljän vuoden välein tehtävä kalastustiedustelu ja kalojen käyttökelpoisuuden arviointi koskevat vuotta 2011 ja vuosittain jatkuva kirjanpitokalastuksen tulokset vuosia 2008 2011. Vedenlaatutuloksia on viimeksi raportoitu vuonna 2011 julkaisussa, joka koski tarkkailuvuotta 2010 (Suonpää 2011). Pohjaeläintutkimuksen edellinen tulosten raportointi ja kalaston tarkkailun tulokset koskivat vuotta 2007 (Mettinen 2010 ja Valjus 2008). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 7

Kuva 1. Vesinäytteenottoa kentällä (Luvy 2011). Taulukko 1. Tarkkailuvelvolliset ja niitä koskevat ympäristölupapäätökset. Pistekuormittaja Lupapäätös Nordic Aluminium Oyj ja Dnro UUS-2003-Y-596 111, Prysmian Cables and Systems Oy 0195Y0164 18.9.2007 No YS 1151 ja 1152 lainvoimainen 1/2009 Puolustushallinnon rakennuslaitos Dnro UUS-0196Y0063-123 Kirkkonummen paikallistoimisto No YS 775, 9.7.2004 (Upinniemen varuskunta) Siuntion kunta, Pikkalan keskuspuhdistamo Suomen Sokeri Oy, Kantvikin puhdistamo Dnro ES AVI/98/04.08/2010 No 7/2010 17.3.2010 Dnro UUS-2003-Y-597 111, 0195Y0059-111,0199Y0120-115 18.9.2007, No YS 489 Puolustushallinnon rakennuslaitoksella (Upinniemen varuskunta) ei ole kalataloudellista tarkkailuvelvoitetta. Kirkkonummen kunnan tarkkailuvelvoite päättyi ohjelman mukaisesti vuonna 2007. 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

2 Taustatiedot 2.1 Kuvaus tarkkailualueesta Pikkalanlahden yhteistarkkailualue on Siuntion ja Kirkkonummen kuntien alueella sijaitsevan suurehkon merenlahden pohjoisosa. Se rajoittuu lännessä Kopparnäsiin ja idässä Upinniemeen (Obbnäsiin). Pikkalanlahdesta avautuu etelään Pikkalanselkä (Pikkalafjärden), joka kuuluu tarkkailualueeseen (Liite 1.1). Kalataloudelliseen tarkkailualueeseen kuuluu ainoastaan Pikkalanlahti (Liite 1.2). Pikkalanlahden sisimpään perukkaan virtaa makeaa vettä Pikkalanjoesta, joksi kutsutaan Siuntionjoen alaosaa Vikträskin järvestä Pikkalanlahteen. Pikkalanjoen valuma-alue jokisuussa on 487,07 km². Pikkalanjoen keskivirtaama alajuoksulla on keskimäärin 5 6 m³/s ja virtaamavaihtelu on 0,2 40 m³/s. Vedenoton takia Pikkalanjoki on padottu meriveden nousun estämiseksi jokeen. Lisäksi Pikkalanlahden valuma-alueeseen kuuluu noin 22 km² ranta-alueita, joista virtaa lahteen vettä keskimäärin 0,23 m³/s. Pikkalanlahden sisäosan syvyys vaihtelee pääosin 5 7 metrin välillä, mutta myös yli 10 metriä syviä alueita löytyy. Suomen Sokerin Kantvikin satamaan johtaa n. 9 metrin syvyinen laivaväylä. Svinön saaren eteläpuolella syvyys on aluksi 10 15 metriä ja syvenee ulompana 15 20 metriin. Lahden syvin kohta sijaitsee Upinniemen kärjen länsipuolella, jossa syvyys on 30 metriä. Lahti syvenee tasaisesti ulkomerta kohden ilman merkittäviä kynnyksiä. Veden vaihtuminen on ajoittain tehokasta Pikkalanlahteen johtavan syvänteen ansiosta. 2.2 Pikkalanlahden kalatarkkailualue ja kalasto Pikkalanlahden kalasto on varsin monipuolinen. Taulukon 2 laji- ja esiintymistiedot on koottu aikaisemmista kalataloudellisista yhteistarkkailuraporteista (Wikström ja Kamppi 2004, Sauvonsaari ja Vaajakorpi 2001, Valjus 2008) sekä arvioitu tämän tarkkailututkimuksen perusteella. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 9

Taulukko 2. Pikkalanlahdella esiintyviä kalalajeja ja niiden yleisyys kalataloudellisten yhteistarkkailututkimusten (2000 2011) mukaan. Tarkkailualue kuuluu Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueeseen. Vesialueista suurimmat ovat Pikkalan kartanon, Nokia Oyj:n, Suomen Sokeri Oy:n ja Kirkkonummen kunnan omistuksessa. Pikkalan kartanon vesialue ulottuu Pikkalanjoen suulta Svinön-Vårdön eteläpuolelle. Kartano on vuokrannut kalastusoikeuden ammattikalastajalle. Nokia Oyj:n vesialue ulottuu Båtvikenilta Svinön tasolle saakka. Lisäksi yhtiöllä on alue Klubben-nimisen saaren ympäristössä. Kalastusoikeus yhtiön vesialueille on Nokian kalakerhon jäsenillä. Nokia Oyj:n vesialueella saa urheilukalastusvälineiden lisäksi kalastaa kahdella normaalimittaisella, solmuväliltään vähintään 50 mm verkolla. Samanaikaisesti alueella saa olla pyynnissä enintään 20 verkkoa. Vaihtoehtona verkkokalastukselle on pitkäsiiman tai katiskan käyttö. Lisäksi on lupa kalastaa silakkaverkolla. Osa alueesta on varattu yhtiön edustuskäyttöön. Vuonna 2011 Nokian kalakerhon jäsenmäärä oli 155 henkilöä. Suomen Sokeri Oy:n vesialue sijaitsee Nokia Oyj:n alueen itäpuolella. Alueella on kalastusoikeus Sokerin kalakerhon jäsenillä. Suomen Sokeri Oy:n vesialueilla saa urheilukalastusvälineiden lisäksi käyttää ruokakuntaa kohti kahta verkkoa, solmuväliltään vähintään 50 mm. Vaihtoehtoisesti pyynnissä saa olla kaksi katiskaa tai 100 koukun pitkäsiima tai 10 täkykoukkua. Silakkaverkon käyttö on myös sallittu. Vuonna 2011 Sokerin kalakerhoon kuului 83 jäsentä. Alueen 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

eteläpuolella sijaitsee Kirkkonummen kunnan omistama vesialue, jonne kuntalaisilla on mahdollisuus ostaa kalastuslupia. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen päätöksen mukaan merialueella kalastettaessa tuli yli 2,0 metrin korkean verkon solmuvälin olla vähintään 50 mm lukuun ottamatta silakan, kilohailin, muikun ja kuoreen kalastusta. Lisäksi meritaimenta pyydettäessä muilla kuin pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvilla ankkuroiduilla verkoilla tuli solmuvälin olla vähintään 65 mm. Kuhan alamitta Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen merialueella oli 40 cm. Päätös oli voimassa vuoden 2011 loppuun asti. Kalastusalue on myös päättänyt, että kuhankalastus merialueella verkoilla, joiden solmuväli on alle 50 mm, on kielletty vuosina 2006 2015. Tiheämpiä verkkoja voidaan käyttää rantojen ja karikoiden lähistöllä ahventa kalastaessa. Meritaimenen alamitta on kalastusasetuksen mukaan 50 cm. Pikkalanlahdella ja Pikkalanselällä on kalaväylä, jossa kalastaminen seisovilla pyydyksillä on kielletty. Kalaväylän rajat on selvitetty maanmittaustoimituksella vuonna 2002 ja sillä pyritään turvaamaan äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen kutuvaellus Siuntionjokeen. Uudenmaan ELY-keskuksen erityisluvalla ammattikalastusta voidaan harjoittaa kalaväylällä ja pitää isorysää lähempänä kuin kolmen kilometrin päässä jokisuusta. Luvissa varmistetaan taimenen kutuvaellus jokeen. Taimenen vaellusaikoina väylällä ei kalasteta ja rysiin jääneet taimenet on vapautettava. Tarkkailualueen keski- ja pohjoisosan saariryhmät vesialueineen muodostavat kaksi rauhoitusaluetta, joilla kalastus on kielletty. 2.3 Särkikalojen poistokalastusta Pikkalanlahdella Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteutti vuosien 2010 2011 aikana yhdessä yhdeksän yrityksen kanssa pilottihankkeen vajaasti hyödynnetyn kalan käytön edistämiseksi. Seuraavassa esitetään pääkohtia hankkeen loppuraportista (Setälä ym. 2012). Hankkeen tavoitteena oli testata kahden särkikalojen laajamittaisen hyödyntämislinjan käytännön toimivuutta ja taloudellisuutta. Saaristomereltä pyydettyä kalaa markkinoitiin elintarvikkeeksi ja rehuksi. Suomenlahdelta pyydettiin kalaa bioenergian raaka-aineeksi ja vientiin. Hankkeen aikana testattiin myös tehokas menetelmä happosäilöä elintarvikkeeksi kelpaamaton osa särkikaloja. Tavoitteena oli, että poistokalastus saadaan käynnistysvaiheen tuen jälkeen toimimaan kaupallisin ehdoin. Hankkeessa selvitettiin myös särkikalojen biomassan määrää pyyntialueilla. Särkikalan biomassaa arvioitiin kaikuluotaamalla ja löydetyistä kalaparvista otettiin kalanäytteitä nuottaamalla. Inkoon kaikuluotausalueilla (Torbackanlahti, Pikkalanlahti ja niiden väliin jäävä sisäinen saaristo) oli syksyllä 2011 hehtaarilla noin 200 kiloa kalaa, josta noin 130 kiloa oli särkikaloja. Pikkalanlahden pinta-ala on runsas 900 hehtaaria, minkä mukaan särkikaloja oli siellä syksyllä yli 120 tonnia. Valtaosa särkikaloista oli lahnaa. Kalan kasvu oli erittäin hidasta, mikä tukee käsitystä, että särkikaloja on liikaa ravintovaroihin nähden. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 11

Ammattikalastaja Klaus Berglund kalasti vuonna 2010 Pikkalanlahdella keväällä ja kesällä kuudella ja syksyllä yhdeksällä rysällä kohdistetusti särkikaloja. Pyynti tapahtui keväästä 2011 asti 14 rysällä. Vuoden 2010 aikana Pikkalanlahdesta kalastettiin noin 116 tonnia särkikaloja, josta hapotettiin yhteensä noin 73 tonnia. Saaliista 95 prosenttia oli pientä, keskikooltaan arviolta noin 600 grammaista lahnaa. Saaliista puolet pyydettiin kesä elokuussa. Rysillä saatiin 98 prosenttia koko vuoden saaliista. Särkikalojen osuus saaliin määrästä oli lähes 90 prosenttia. Vuonna 2011 särkikaloja saatiin noin 75 tonnia, mikä oli noin 75 prosenttia kokonaissaaliin määrästä. Hapotettu kala toimitettiin bioöljyn erotukseen. Kalasta saatiin vajaa viisi prosenttia öljyä, mikä ei vielä riitä kannattavaan biodieselin valmistukseen. Keväällä kalastaja Berglund alkoi myydä särkikalaa Viroon, minkä jälkeen hapotukseen meni enää pientä lahnaa ja muuta pientä särkikalaa. Poistokalastuksella pyritään ravinteiden poiston lisäksi myös kalakantojen tervehdyttämiseen. Tällöin osa särkikalasta korvautuu arvokalalla. Vuonna 2011 särkikaloja saatiin 35 % vähemmän kuin vuonna 2010, mikä viittaa siihen, että poistokalastuksella olisi ollut vaikutusta kalaston rakenteeseen. Vuonna 2011 arvokalan määrä tehokalastetulla Pikkalanlahdella kasvoi 1,5-kertaiseksi. Määrän kasvu voi pääosin johtua ahvenkalojen vahvasta vuosiluokasta, mutta saattaa osin olla poistopyynnistä johtuvaa. Särkikalojen pyyntiä ja hyödyntämistä on jatkettu vuoden 2011 keväällä aloitetun kansallisen poistokalastusjärjestelmän avulla. Vuonna 2012 särkikalaa on Pikkalanlahdelta jo kalastettu noin 80 tonnia (tied. Klaus Berglund 30.10.2012). 3 Tarkkailuvuosien 2008 2011 säätila Vuosi 2011 oli Ilmatieteen laitoksen mittaushistorian toiseksi lämpimin. Alkuvuosi alkoi kuitenkin poikkeuksellisen kylmänä, helmikuussa lämpötila oli lähes kuusi astetta keskimääräistä alhaisempi (kuva 2). Maaliskuusta alkaen kuukauden keskilämpötilat olivat jo pitkän ajan keskiarvoa korkeammat ja huhtikuusta alkaen sää lämpeni nopeasti. Kesä, eli kesä elokuu, oli hyvin lämmin. Lämpötila oli kaksi astetta tavanomaista korkeampi koko maassa. Myös ukkosia saatiin runsaasti. Syksy, syykuusta marraskuuhun, oli hyvin lämmin ja lumeton. Talvi alkoi vasta joulukuussa. Tarkkailuvuodet 2008 2011 ovat olleet selvästi keskimääräistä lämpimämpiä. Vuosien 2008 2011 lämpötiloissa on ollut eniten hajontaa talvella tammi helmikuussa ja marras-joulukuussa sekä kesällä heinäkuussa. (Ilmatieteen laitos 2008 2011). 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

Lämpötila, Porla 25 25 20 20 C 15 10 5 0-5 15 10 5 0 2008 2009 2010 2011-10 -5 1971-2000 -15 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi -10 Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat Lohjan Porlan säähavaintoasemalla vuosina 2008 2011 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon (Ilmatieteen laitos 2008 2011). Vuoden 2011 alkupuolella lunta oli Etelä-Suomessa keskimääräistä enemmän. Helmi huhtikuu oli keskimääräistä kuivempaa (kuva 3). Kesällä satoi keskimääräistä enemmän ja kesä heinäkuussa saatiin runsaasti ukkossateita. Kuivan elokuun jälkeen syksy oli keskimääräistä sateisempi. Marraskuu oli harvinaisen kuiva, mutta joulukuu oli taas ennätyssateinen ja myrskyinen. Joulukuun keskimääräinen sadesumma oli yli 1,5 kertaa pitkän ajan keskiarvoa suurempi. Kemiön saaressa saavutettiin suurin mittaushistorian aikana mitattu joulukuinen sademäärä. Ajanjaksolla 2008 2011 kuivinta on ollut vuosina 2009 ja 2010. Vuosien 2008 2011 keskimääräiset sadesummat olivat 786 mm v. 2008, 621 mm v. 2009, 625 mm v. 2010 ja 704 mm v. 2011. (Ilmatieteen laitos 2008 2011). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 13

mm 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Sademäärä, Porla I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 2008 2009 2010 2011 1971-2000 Kuva 3. Kuukauden keskimääräiset sadesummat Lohjan Porlan säähavaintoasemalla vuosina 2008 2011 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon (Ilmatieteen laitos 2008 2011). 4 Pistekuormitus Pikkalanlahteen tulee pistemäistä kuormitusta Siuntion kunnan, Suomen Sokeri Oy:n, Upinniemen varuskunnan, Prysmian Cables and Systems Oy:n ja Nordic Aluminium Oyj:n puhdistamoilta. Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamolta käsitellyt jätevedet johdetaan Pikkalanlahden keskiosaan Dyvikeniin. Siuntion kunta on sopinut Espoon kaupungin kanssa jätevesien johtamisesta Espoon kaupungin, Espoon veden Suomenojan puhdistamoon. Pikkalanlahden sisäosien kautta on tarkoitus rakentaa siirtoviemäri Kirkkonummelle. Rakennushanke odottaa valtion rahoituspäätöstä. Pikkalanlahden Båtvikenin lahteen johdetaan Nordic Aluminium Oyj:n käsitellyt prosessivedet sekä Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n saniteetti- ja sosiaalitilojen sekä tehdastilojen käsitellyt jätevedet. Lisäksi tehdasalueen hule- ja jäähdytysvedet johdetaan öljynerottimen läpi muuten käsittelemättömänä Fiskarvikenin lahteen. Suomen Sokerin jäteveden puhdistamo purkaa käsitellyt jätevedet sen edustalla sijaitsevaan satama-altaaseen. Tämä jätevesi muodostuu tehtaan prosessivesistä ja sosiaalitilojen jätevesistä sekä alueen muiden toimijoiden Mildola Oy:n, voimalaitoksen, Danisco konsernin, Kantvikin pohjoissataman ja Novelpack Oy:n sosiaali- ja prosessivesiä sekä Kantvikin asuntoalueen yhdyskuntajätevesistä. Pikkalanselän alueelle pistekuormitusta tulee Upinniemen varuskunnan jätevedenpuhdistamolta, josta johdetaan käsitellyt jätevedet Pikkalanselän suulle lahden itäpuolelle. Jatkossa Upinniemen varuskunnan jätevedet tullaan johtamaan siirtoviemäriä pitkin Suomenojan puhdistamolle käsiteltäväksi. Rakennushankkeen aikataulu ei ole vielä varmistunut. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

4.1 Pistekuormitus vuonna 2011 verrattuna vuosiin 2005 2010 Pikkalanlahteen valtaosa kuormituksesta tulee lahden perukkaan laskevan Pikkalanjoen kautta. Kuormitus on pääasiassa lähtöisin maa- ja metsätalousvaltaiselta valuma-alueelta. Pikkalanjoen (Siuntionjoen) valuma-alueen pinta-ala on 487,07 km². Pistekuormituksen laskennallinen osuus Pikkalanlahden kokonaiskuormituksesta oli alle 5 % vuonna 2011. Pistekuormittajien fosforikuormitus oli yhteensä 0,6 kg/d ja typpikuormitus 40,7 kg/d. Fosforin ja typen keskimääräinen kuormitus oli vuonna 2011 vähäisempää kuin vuosina 2005 2010. Kirkkonummen puhdistamon sulkemisen jälkeen Pikkalanlahteen kohdistuva ravinnekuormitus on fosforin osalta puolittunut ja typenosalta vähentynyt kuudennekseen. Vuonna 2011 biologisen hapen kulutuksen (BOD:n) kuormitus oli 50,3 kg/d ja vuonna 2010 33,9 kg/d. Vuonna 2011 BOD:n kuormitus oli keskimäärin samaa luokkaa kuin vuosina 2005 2010. 4.2 Puhdistamojen toiminta vuonna 2011 Siuntion kunnan keskuspuhdistamon tulos oli hyvä vuonna 2011 ja täytti kaikki voimassa olevat lupaehdot tarkkailujaksoina 1 2, sekä yksittäisillä näytteenottokerroilla. Puhdistamolta vesistöön johdetun veden määrä oli keskimäärin 607 m³/d ja vuorokausimaksimi näytteenottohetkellä oli 1 250 m³/d. Vesistöön johdettu kuormitus oli edellisvuotta alhaisempi. Hulevedet lisäsivät kuitenkin jätevesimäärää ajoittain merkittävästi ja huippuvirtaamat olivat merkittävästi suurempia kuin puhdistamon mitoitus. Ohijuoksutuksia tapahtui verkostossa yhdeksän vuorokauden aikana. Vuosikeskiarvona laskettuna määrä oli noin 9,4 m 3 /d. Sakeutettu puhdistamoliete kuljetettiin Karjaa-Pohjan puhdistamolle jatkokäsiteltäväksi (Valtonen 2012a). Prysmian Cables and Systems Oy:n saniteettijätevedenpuhdistamon tulos täytti biologisen hapen kulutukselle asetetut puhdistusvaatimukset vuosikeskiarvona vuonna 2011. Fosforin pitoisuus oli hieman suurempi ja puhdistustulos heikompi kuin asetetut puhdistusvaatimukset. Tämä johtui siitä, että jätevesiverkkoon oli päässyt hulevesiä tavallista runsaammin väärien liitäntöjen vuoksi, mitkä laimensivat puhdistamolle tulevan veden laatua. Tehtaalla on käynnistetty selvitykset ja toimenpiteet asian korjaamiseksi. Edellisvuoteen verrattuna vesistökuormitus kasvoi hieman BOD:n ja ammoniumtypen osalta, mutta laski COD cr :n, fosforin, typen, kiintoaineen ja alumiinipitoisuuden osalta. Vuonna 2011 Prysmianin saniteettijätevedenpuhdistamolla käsiteltiin jätevettä yhteensä 53 239 m³ ja vietiin 159,4 tonnia puhdistamolietettä Espoon Suomenojan puhdistamolle jatkokäsiteltäväksi (Toikkanen 2012a). Nordic Aluminium Oyj:n anodisointilaitoksen jätevesien sekä Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n jäähdytysvesien ja alueen sadevesien yhteiskuormitus täytti vuosikuormituksen lupaehdot vuonna 2011. Lupaehdot on annettu alumiinin pitoisuudelle ja puhdistusteholle sekä tinan ja COD cr :n kuormitukselle. Vesistöön johdetun veden kiintoainekuormitus oli hieman noussut vuodesta 2010. Fosforikuormitus on pysynyt vuoden 2010 kuormituksen tasolla. Typpikuormitus on laskenut noin kolmanneksen ja COD Cr -kuormitus oli noussut noin 70 % vuoden 2010 kuormituksesta. Vesistöön johdettujen öljyhiilivetyjen määrä oli yli kaksinkertainen vuoteen 2010 verrattuna. Vuonna 2011 anodisointilaitoksen puhdistamolla syntyi alumiinipitoista lietettä (alumiinihydroksidisakkaa) 418 tonnia, josta 330 tonnia vietiin hyötykäyttöön Harjavaltaan ja loput jatkokäsiteltäväksi sekä Ekokemin kaatopaikalle Poriin (Toikkanen 2012b). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 15

Suomen Sokerin Oy:n Porkkalan tehtaan jätevedenpuhdistamolla saavutettiin lähes kaikki puhdistustuloksen neljännesvuosien keskiarvoille asetetut raja-arvot jaksoilla 1 4 vuonna 2011. Ainoastaan jaksolla 4 keskimääräinen biologinen hapenkulutus (BOD) vesistöön johdetussa vedessä oli raja-arvoa korkeampi. Vesistöön johdettu BOD oli 85 mg/l ja sen käsittelyteho 85 %. Raja-arvot puhdistamolta vesistöön johdetun veden BOD:lle ovat 30 mg/l ja puhdistuksen kokonaisteholle 90 %. Puhdistustulosta heikensivät marraskuussa hulevedet. Näytteenottoa edeltävänä päivänä oli satanut rankasti ja hulevesiä tuli asuma-alueen jätevesien mukana runsaasti puhdistamolle. Vesistöön johdetun jäteveden määrä oli keskimäärin 1 750 m³/d ja vuorokausimaksimi 2 880 m³/d vuonna 2011 (Valtonen 2012b). Upinniemen varuskunnan jätevedenpuhdistamon tulos oli hyvä ja täytti kaikki voimassa olevat lupaehdot vuonna 2011. Kokonaistypen poistotehon tavoitteeseen yllettiin kesä- ja elokuun tarkkailukerroilla (tavoite > 50 % puhdistusteho, kun lämpötila 12 C). Edellisvuosien tapaan tulevan jäteveden laatu vaihteli melko paljon tarkkailukerroilla, mutta ei aiheuttanut lupaarvojen ylityksiä. Vesistöön puhdistamolta johdetun veden määrä oli keskimäärin 298 m³/d. Sakeutettua ylijäämälietettä kuljetettiin yhteensä 671 m³ jatkokäsittelyyn Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamolle vuonna 2011 (Lahti ja Männynsalo 2012). Kuvassa 4 on esitetty pistekuormittajien fosfori-, typpi, ja BOD 7 -kuormitus (kg/d) vuosina 2005 2011. 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

1,6 Fosfori kg/d vuosina 2005-2011 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 Knummi SSokeri Siuntio Up vrk Prysmian, sanit. N.Al ja Prysm, pros. Yhteensä 2005 0,1 0,1 0,2 0,2 0,1 0,007 0,7 2006 0,0 0,6 0,1 0,1 0,1 0,019 1,0 2007 0,0 0,2 0,2 0,1 0,5 0,004 1,0 2008 0,0 0,3 0,3 0,1 0,1 0,014 0,8 2009 0,0 0,5 0,3 0,2 0,5 0,002 1,4 2010 0,0 0,3 0,2 0,2 0,2 0,002 0,9 2011 0,0 0,24 0,2 0,1 0,1 0,002 0,6 50,0 Typpi kg/d vuosina 2005-2011 45,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Knummi SSokeri Siuntio Up vrk Prysmian, sanit. N.Al ja Prysm, pros. Yhteensä 2005 3,9 2,9 23,0 10,4 2,7 1,2 44,1 2006 0,0 6,5 21,0 9,8 4,3 1,3 42,9 2007 0,0 4,0 24,0 9,5 5,0 1,6 44,1 2008 0,0 3,3 25,0 12,5 3,9 2,2 46,9 2009 0,0 5,1 18,0 11,8 3,4 1,5 39,8 2010 0,0 5,1 24,0 14,0 2,8 0,9 46,8 2011 0,0 3,3 21,0 13,4 2,4 0,6 40,7 160,0 BOD7 kg/d vuosina 2005-2011 140,0 120,0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Knummi SSokeri Siuntio Up vrk Prysmian, sanit. N.Al ja Prysm, pros. 2005 7,3 7,1 5,3 1,9 0,4 0,0 22,0 Yhteensä 2006 0,0 138,8 4,2 1,0 0,6 0,0 144,6 2007 0,0 10,6 5,1 1,4 0,7 0,0 17,8 2008 0,0 12,9 6,8 0,9 0,9 0,0 21,5 2009 0,0 28,5 7,5 2,2 2,8 0,0 41,0 2010 0,0 21,0 5,3 6,7 0,9 0,0 33,9 2011 0,0 42,0 5,3 1,8 1,2 0,0 50,3 Kuva 4. Pikkalanlahden pistekuormittajien fosfori-, typpi, ja BOD 7 -kuormitus (kg/d) vuosina 2005 2011. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 17

Vuonna 2011 pistemäisestä fosforikuormituksesta Suomen Sokerin osuus oli 38 %, Siuntion kunnan 31 %, Upinniemen varuskunnan 20 % ja Prysmianin ja Aluminiumin yhteiskuormitus 11 %. Edelliseen vuoteen verrattuna Siuntion kunnan ja Suomen Sokerin osuus fosforikuormituksesta on kasvanut. Typenkuormitus jakaantui edellisvuoden tapaan. Valtaosa pistemäisestä typpikuormituksesta oli peräisin Siuntion kunnan keskuspuhdistamolta. Upinniemen varuskunnan osuus oli 33 %, Suomen Sokerin 8 % sekä Prysmian ja Aluminiumin 7 %. BOD:n kuormitus oli pääosin peräisin Suomen Sokerin puhdistamolta (84 %). Suomen Sokerin kuormitus oli vuonna 2011 edellisvuotta suurempaa johtuen syksyllä puhdistamolle tulleista runsaista hulevesistä, jotka heikensivät puhdistustehoa. Siuntion kunnan osuus BOD:n kuormituksesta oli 10 % ja Upinniemen varuskunnan sekä Prysmianin ja Aluminiumin kuormitus oli yhteensä 6 %. Pikkalanlahden fosforin, typen ja BOD:n pistekuormituksen jakaantuminen vuonna 2011 on esitetty kuvassa 5. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

Prysmian C.S. ja N. Aluminium 11 % Pistemäisen fosforikuormituksen %-osuudet Pikkalanlahdessa 2011 (yht. 0,6 kg/d) Upinniemen varuskunta 20 % Suomen Sokeri Oy 38 % Siuntion kunta 31 % Prysmian C.S. ja N. Aluminium 7 % Suomen Sokeri Oy 8 % Pistemäisen typpikuormituksen %-osuudet Pikkalanlahdessa 2011 (yht. 40,7 kg/d) Upinniemen varuskunta 33 % Siuntion kunta 52 % Upinniemen varuskunta 4 % Siuntion kunta 10 % Prysmian C.S. ja N. Aluminium 2 % Pistemäisen BOD7-kuormituksen %-osuudet Pikkalanlahdessa 2011 (yht. 50,3 kg/d) Suomen Sokeri Oy 84 % Kuva 5. Pikkalanlahden fosforin, typen ja BOD:n pistekuormituksen jakaantuminen vuonna 2011. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 19

Pikkalanlahteen kohdistuva jätevesikuormitus asukasvastinelukuina (AVL) ilmaistuna on esitetty taulukossa 3. AVL vastaa yhden ihmisen puhdistamattomien jätevesien aiheuttamaa kuormitusta vuorokaudessa. Laskennassa on käytetty fosforin osalta lukua 2,5 g/as/vrk, typen osalta 12 g/as/vrk ja biologisen hapenkulutuksen (BOD 7 ) osalta 70 g/as/vrk. Asukasvastinelukuina ilmaistuna pistekuormittajien kokonaisfosfori- ja typpikuormitus on vähentynyt ja biologisen hapen kulutuksen kuormitus on kasvanut edellisvuodesta noin 60 %. Syynä kasvuun on Suomen Sokerin BOD:n kuormituksen kaksinkertaistuminen vuodesta 2010. Taulukko 3. Pikkalanlahteen kohdistuva jätekuormitus asukasvastinelukuina ilmaistuna vuonna 2011 verrattuna vuoteen 2010. Vuoden 2011 kuormitusluvut on esitetty suluissa. Kuormittaja Asukasvastineluku Fosfori Typpi BOD7 Suomen Sokeri Oy 96 (104) 275 (425) 600 (300) Siuntion kunta 80 (84) 1750 (2000) 76 (76) Upinniemen varuskunta 52 (84) 1117 (1167) 26 (96) Nordic Aluminium ja Prysmian C.S. 29 (84) 249 (308) 17 (13) Yhteensä 257 (356) 3391 (3900) 718 (485) Pikkalanjoen kautta tulee edelleen valtaosa Pikkalanlahteen kohdistuvasta kuormituksesta. Vuonna 2011 Pikkalanjoen laskennallinen osuus fosforikuormituksesta oli 99 %, typpikuormituksesta 95 % ja kiintoaineen kuormituksesta 98 % (taulukko 4). Edellisvuoteen verrattuna Pikkalanjoen laskennallinen ravinne- ja kiintoainekuormitus oli hieman kasvanut. Pikkalanjoen kuormitus on laskettu OIVAsta (ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelu) saatujen Palojärvenkosken havaintopaikan virtaamatietojen ja Pikkalanjoen suun havaintopaikan (S1) ravinnepitoisuuksien ja kiintoainemäärän perusteella. Palojärvenkosken virtaama on suhteutettu Pikkalanjoen suun havaintopaikan (S1) virtaamaan kertoimelle 5,578. Kerroin on Palojärvenkosken valuma-alueen ja koko Siuntionjoen vesistön valuma-alueen suhde Siuntionjoen suulla. Palojärvenkosken virtaamatietoja suhteutettuna Pikkalanjoen suun virtaamaan on käytetty Pikkalanjoen kuormituksen arvioimiseen Pikkalanlahden yhteistarkkailujen tulosten raportoinnissa vuodesta 2002 lähtien. Taulukko 4. Pikkalanlahteen kohdistuva fosforin, typen ja kiintoaineen kokonaiskuormitus vuonna 2011. Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus 2011 kg/d Fosfori % Typpi % KA % Pikkalanjoki 35,8 98,9 773,5 95,2 6170,0 97,7 Suomen Sokeri Oy 0,2 0,3 3,3 0,3 47,0 1,4 Siuntion kunta 0,20 0,35 21 2,55 7,8 0,73 Upinniemen varuskunta 0,13 0,15 13,4 1,28 7,2 0,10 Prysmian ja N. Aluminium, saniteettijv 0,07 0,18 2,4 0,40 2,4 0,10 Prysmian ja N. Alum., pros.+ jäähd/sadev. 0,002 0,02 0,59 0,23 1,14 0,00 Jätevesikuormitus (ilman Pikkalanjokea) 0,6 1,1 40,7 4,8 65,5 2,3 Yhteensä 36,4 100 814,2 100 6235,6 100 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

5 Yhteistarkkailun toteutus Pikkalanlahden näytteenoton ajankohdat on esitetty taulukossa 5. Veden fysikaalis-kemiallisen laadun analyysitulokset on esitetty liitteessä 2 ja analysointimenetelmät sekä niiden epävarmuudet liitteessä 3. Lisäksi raportointiin on liitetty Uudenmaan ELY-keskuksen vesistöseurannan tulokset Pikkalanjoen havaintopaikalta S1 ja Pikkalanlahden havaintopaikoilta 2 ja 8 (Maa- Met-hanke). Kasvibiomassatutkimuksen tulokset on esitetty liitteessä 4 ja pohjaeläintulokset liitteissä 5 9. Taulukko 5. Pikkalanlahden yhteistarkkailun näytteenoton ajankohdat vuonna 2011. Pikkalanlahden yhteistarkkailun näytteenotto vuonna 2011 pvm Fys-kem**) lämpökolit trofia pohjaeläimet kasviplankton kalat 0-2 m trofia joka 4. vuosi *) joka 4. vuosi *) joka 4. vuosi *) 21-22.3. x x 21.6. x 20.7. x x 10.8. x x 24.8. x x x x 13.9. x 19-20.10 x *) seuraavan kerran vuonna 2015 **) UUS seuraa lisäksi Pikkalanjoen (Pikkanlanjoki 1,6) ja havaintopaikkojen 2 ja 8 veden laatua omassa seurantaohjelmassaan 6 Veden laatu vuosina 2008 2011 6.1 Happitilanne Tarkkailujaksolla 2008 2011 Pikkalanlahti on ollut alkuvuodesta jäässä vuosina 2009 2011. Jäätä on ollut Pikkalanlahdella 40 55 cm ja Pikkalanselällä noin 13 51 cm. Suomen Sokerin satama-allas on ollut lähes sula jokaisella näytteenottokerralla. Satamaa pidetään auki rahtiliikenteen vuoksi talvellakin. Tarkkailualueen happitilanne on ollut maaliskuussa 2008 2011 hyvä. Pintavedessä happipitoisuus on ollut välillä 6,8 14,2 mg O 2 /l ja myös pohjan läheisessä vedessä on ollut happea yli 5 mg O 2 /l koko tarkkailualueella (kuvat 6 ja 7). Hapen kyllästysaste on ollut jaksolla 2008 2011 pohjan läheisessä vedessä vähintään 46 %. Pikkalanjoessa (S1) happipitoisuus on ollut vuosina 2008 2011 8,9 12,1 mg O 2 /l. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 21

O2 mg/l 15 12,5 10 7,5 5 2,5 0 S1 Pintaveden happipitoisuus maaliskuussa vuosina 2008-2011 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 03-2008 03-2009 03-2010 03-2011 aste-% 120 100 Pintaveden hapenkyllästysaste maaliskuussa vuosina 2008-2011 80 60 40 20 03-2008 03-2009 03-2010 03-2011 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 Kuva 6. Pikkalanlahden yhteistarkkailualueen ja Pikkalanjoen (S1) pintaveden happipitoisuus ja hapen kyllästysaste-% maaliskuussa 2008 2011. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

O2 mg/l 15 12,5 10 7,5 5 2,5 0 S1 Pohjan läheinen happipitoisuus maaliskuussa vuosina 2008-2011 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 03-2008 03-2009 03-2010 03-2011 O2 mg/l 120 100 80 60 40 20 0 Pohjan läheinen hapen kyllästysaste maaliskuussa vuosina 2008-2011 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 03-2008 03-2009 03-2010 03-2011 Kuva 7. Pikkalanlahden yhteistarkkailualueen ja Pikkalanjoen (S1) pohjan läheinen happipitoisuus ja hapen kyllästysaste-% maaliskuussa 2008 2011. Kesän aikana seurataan happitilannetta pinnan ja pohjan läheisessä vedessä ainoastaan ELYkeskuksen MaaMet-seurantaohjelmassa yhteistarkkailun havaintopaikoilla 2 ja 8. Elokuussa happitilannetta seurattiin koko Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella ja Pikkalanjoessa. Elokuussa pintaveden happitilanne on ollut yleensä ottaen hyvä tarkkailujakson 2008 2011 aikana. Happipitoisuus on ollut välillä 6,9 10,3 mg O 2 /l (kuva 8). Pintavesi on ollut lievästi ylikyllästynyttä vuosina 2009 ja 2011 (101 116 %), mutta merkittävää leväkukintaa ei ollut a-klorofyllipitoisuuksien perusteella havaittavissa. Myös pohjanläheinen happitilanne on ollut elokuussa hyvä suurimmassa osassa havaintopaikoista. Havaintopaikoilla 5 ja 8 happitilanne oli kesän 2011 aikana selvästi heikentynyt ja näillä paikoilla pohjan lähellä esiintyi merkittävää happivajetta. Happea oli havaintopaikalla 5, 3 mg O 2 /l ja havaintopaikalla 8, 4,3 mg O 2 /l (kuva 9). Lisäksi Pikkalanselän havaintopaikalla 13 happipitoisuus oli kesän 2011 aikana huomattavasti alentunut, ollen 5,1 mg O 2 /l. Pohjan läheinen happitilanne oli Pikkalanlahdella heikompi elokuussa 2011 verrattuna samanaikaiseen tilanteeseen vuosina 2008 2010, jolloin happipitoisuus oli koko tarkkailualueella vähintään 5,3 mg O 2 /l. Syyskuussa ei seurata tarkkailualueen happitilannetta, mutta veden lämpötilojen perusteella heikon happitilanteen voi odottaa pohjan läheisessä vedessä korjaantuneen syyskierron myötä. Syyskuussa 2011 lämpökerrostuneisuus oli purkautunut ja vesi oli pohjaan saakka tasalämpöistä lähes koko Pikkalanlahden Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 23

alueella. Ainoastaan syvimmällä havaintopaikalla 13, pinnan ja pohjan välillä oli havaittavissa lievä lämpötilaero; 0 15 m saakka vesi oli tasalämpöistä, mutta pohjan läheinen vesi oli 1,5 astetta pintavettä lämpimämpää. O2 mg/l Pintaveden happipitoisuus elokuussa vuosina 2008-2011 15 12,5 10 08-2008 7,5 08-2009 5 08-2010 2,5 08-2011 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 aste-% Pintaveden hapen kyllästysaste elokuussa vuosina 2008-2011 120 100 80 60 40 20 08-2008 08-2009 08-2010 08-2011 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13 Hp14 Kuva 8. Pikkalanlahden yhteistarkkailualueen ja Pikkalanjoen (S1) pintaveden happipitoisuus ja hapen kyllästysaste-% elokuussa 2008-2011. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

O2 mg/l 15 12,5 10 7,5 5 2,5 0 O2 mg/l 150 125 100 75 50 25 0 Pohjan läheinen happipitoisuus elokuussa v. 2008-2011 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13 Hp14 Pohjan läheinen hapen kyllästysaste elokuussa v. 2008-2011 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13 Hp14 08-2008 08-2009 08-2010 08-2011 08-2008 08-2009 08-2010 08-2011 Kuva 9. Pikkalanlahden yhteistarkkailualueen ja Pikkalanjoen (S1) pohjan läheinen happipitoisuus ja hapen kyllästysaste-% elokuussa 2008-2011. 6.2 Ravinteet Pääravinteet typpi ja fosfori säätelevät perustuotantoa. Rannikkoalueilla ja sisävesissä typpeä on yleensä runsaasti, jolloin fosfori on kasvua rajoittava ravinne. Avoimilla merialueilla typpeä on kuitenkin vähemmän ja se rajoittaa levien kasvua. Perustuotannon kannalta erityisesti vedessä esiintyvät ravinteiden liukoiset pitoisuudet ovat tärkeitä, koska ne ovat suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa. Lisäksi monet sinilevät kykenevät sitomaan suoraan ilmakehästä typpeä ja ne hyötyvät siten heti fosforipitoisuuden noususta. Pikkalanlahdella seurataan fosforin ja typen kokonaispitoisuutta, jotka sisältävät myös ravinteiden liukoisessa, epäorgaanisessa muodossa olevan fosforin ja typen. Lisäksi liukoisista ravinteista seurataan erikseen suodatetun fosfaattifosforin (PO 4 -P), ammoniumtypen (NH 4 -N) sekä nitraatti-nitriittitypen määrää (NO 2 +NO 3 -N). Varsinkin kokonaisfosforista suuri osa on sitoutuneena kiintoainekseen, mutta voi bakteriologisten ja biokemiallisten prosessien kautta muuttua liukoiseen muotoon. Lisäksi vähähappisissa olosuhteissa tai ph:n nousun seurauksena fosfori voi alkaa liueta pohjasedimentistä ja johtaa vesistön sisäiseen kuormitukseen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 25

6.2.1 Kokonaisravinteet Lopputalvella pintaveden kokonaisravinnepitoisuudet ovat olleet kohtalaisia vuosina 2008 2011. Fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 37 210 µg/l ja typpipitoisuudet välillä 390 980 µg/l. Pikkalanjoen ravinnepitoisuudet ovat yleensä olleet Pikkalanlahtea korkeampia. Joessa typpipitoisuus on ollut kaksin tai kolminkertainen lahteen verrattuna. Typpeä on ollut joessa 1 400 1 800 µg/l ja fosforia 54 120 µg/l. Maaliskuussa pintaveden ravinnepitoisuuksissa on ollut selvästi nähtävissä Pikkalanjoen kuormittava vaikutus. Ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeampia lähimpänä Pikkalanjoen suuta verrattuna Pikkalanlahden muuhun alueeseen. Kasvukauden aikana (kesä syyskuu) ravinnepitoisuuksia seurataan päällysveden kokoomanäytteessä, 0 2 m. Kokonaisravinnepitoisuudet ovat kasvaneet kesän loppua kohden ja ovat olleet korkeimmillaan heinä elokuussa. Vesistön tilaa voidaan arvioida kasvukauden keskimääräisen fosforipitoisuuden perusteella. Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella kasvukauden keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet korkeita viitaten vesistön rehevyyteen. Pitoisuudet ovat olleet välillä 38 60 µg/l (kuva 10).Kokonaisfosforipitoisuuksissa on havaittavissa kasvava trendi vuodesta 2008 vuoteen 2011. Kasvukauden keskimääräiset typpipitoisuudet ovat olleet välillä 360 504 µg/l vuosina 2008 2011 (kuva 11). Myös kokonaistyppipitoisuuksissa on havaittavissa selvä kasvusuunta vuodesta 2008 vuoteen 2011. Pikkalanjoessa ravinnepitoisuuksia seurataan kesän aikana ainoastaan elokuussa jolloin kokonaisfosforipitoisuus on ollut 61 87 µg/l ja typpipitoisuus 730 820 µg/l vuosina 2008 2011. Pikkalanjoen vesi on ollut ravinnepitoisuuksien perusteella hyvin rehevää. µg/l 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 S1 Kasvukauden keskimäär. kokonaisfosfori pitoisuus vuosina 2008-2011 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 2008 2009 2010 2011 Kuva 10. Kasvukauden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella (0 2 m) ja Pikkalanjoessa (S1, 1 m) kesä syyskuussa 2008 2011. 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

µg/l 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Kasvukauden keskimäär. kokonaistyppipitoisuus vuosina 2008-2011 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 2008 2009 2010 2011 Kuva 11. Kasvukauden keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella (0 2 m) ja Pikkalanjoessa (S1, 1 m) kesä syyskuussa 2008 2011. 6.2.2 Mineraaliravinteet Kokonaistyppipitoisuuden ja -fosforipitoisuuden lisäksi Pikkalanlahdella seurataan mineraaliravinnepitoisuuksia rehevyystutkimuksen yhteydessä. Liukoisista ravinteista seurataan suodatetun fosfaattifosforinpitoisuutta (PO 4 -P), ammoniumtyppipitoisuutta (NH 4 -N) sekä nitraattinitriittitypen määrää (NO 2 +NO 3 -N). Fosfaattifosfori on ollut kesä heinäkuussa 2008 2011 tehokkaasti levien hyödyntämänä ja suodatetun fosfaattifosforin pitoisuus on ollut lähes koko tarkkailualueella alle mittaustarkkuuden, < 3 µg/l. Elo-syyskuussa on mitattu lähes aina korkeimmat pitoisuudet (18 55 µg/l). Vastaavana ajankohtana Pikkalanjoessa fosfaattifosforia on ollut vuosina 2009 2011 alle mittaustarkkuuden (< 3 µg/l). Ainoastaan elokuussa 2008 havaittiin pieni pitoisuus 11 µg/l. Kasvukauden keskimääräiset fosfaattifosforipitoisuudet on esitetty kuvassa 12. Alle mittaustarkkuuden (< 3 µg/l) olevista pitoisuuksista on käytetty 1,5 µg/l pitoisuutta, jotta keskimääräinen pitoisuus pystyttäisiin arvioimaan. Tämä aiheuttaa epätarkkuutta keskimääräisten pitoisuuksien arvioimiseen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 27

µg/l 12 Kasvukauden keskimäär. fosfaattifosforipitoisuus vuosina 2008-2011 10 8 6 4 2 2008 2009 2010 2011 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 Kuva 12. Kasvukauden keskimääräinen fosfaattifosforipitoisuus Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella (0 2 m) ja Pikkalanjoessa (S1, 1 m) kesä syyskuussa 2008 2011. Kuvaan merkitty viivalla mittaustarkkuus 3 µg/l. Ammoniumtyppeä on luonnon vesissä yleensä vähän. Vesistöön johdettavissa yhdyskuntajätevesissä typpi on yleensä ammoniumtypen muodossa. Vesistössä ammoniumtyppi kuluttaa happea hajotessaan. Kasvukaudella ammoniumtyppi on ollut tehokkaasti hyödynnetty ja pitoisuudet ovat olleet kesä heinäkuussa 2008 2011 alle mittaustarkkuuden < 4 µg/l tai hieman sen yli. Elo syyskuussa 2008 2011 ammoniumtyppeä on ollut Pikkalanlahdella vaihtelevasti, pitoisuudet ovat vaihdelleet alle 4 77 µg/l välillä. Pitoisuudet ovat olleet keskimääräisesti arvioituina korkeampia Pikkalanselän havaintopaikoilla 6 9, 13 14 kuin lahden sisäosissa (kuva 13). Alle 4 µg/l pitoisuuksista, on keskimääräisten pitoisuuksien laskemisessa käytetty pitoisuutta 2 µg/l. Pikkalanjoessa ammoniumtyppipitoisuus oli elokuussa 2010 2011 korkea S1, 60 µg/l. µg/l 70 Kasvukauden keskimäär. ammoniumtyppipitoisuus vuosina 2008-2011 60 50 40 30 20 10 2008 2009 2010 2011 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp13Hp14 Kuva 13. Kasvukauden keskimääräinen ammoniumtyppipitoisuus Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella (0 2 m) ja Pikkalanjoessa (S1, 1 m) kesä syyskuussa 2008 2011. Kuvaan merkitty mittaustarkkuus 4 µg/l. 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

Nitraatti-nitriittityppi on ollut levätuotannon tehokkaasti sitomana kesä heinäkuussa ja nitraatti-nitriittityppeä oli Pikkalanlahdella alle mittaustarkkuuden (10 µg/l) tarkkailujaksolla 2008 2011. Elo syyskuussa 2008 2011 on mitattu pieniä pitoisuuksia (11 20 µg/l). Pikkalanjoessa nitraatti-nitriittityppeä ollut lähes aina alle mittaustarkkuuden < 10 µg/l. Kuva 14. Kasvukauden keskimääräinen nitraatti-nitriittityppipitoisuus Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella (0 2 m) ja Pikkalanjoessa (S1) kesä syyskuussa 2008 2011. Kuvaan merkitty mittaustarkkuus 4 µg/l. Pikkalanlahden alhaiset liukoiset ravinnepitoisuudet kuvaavat ravinteiden kiertoa vuoden aikana ja kertovat perustuotannon tehokkaasta kyvystä sitoa nämä ravinteet kasvukauden aikana. Vuosittaiset sääolot heijastuvat ravinnepitoisuuksiin. Esimerkiksi vuonna 2011 liukoisia ravinteita, varsinkin liukoisia typen muotoja, oli vähemmän verrattuna vuoteen 2010. Kesä 2010 oli helteinen, jonka vuoksi ravinteiden kierto oli nopeaa ja ravinteet vapautuivat levämassan hajotessa jo pintavedessä. Vuonna 2011 hellejakso oli lyhyt, vain kaksi viikkoa, josta johtuen levämassat ovat todennäköisesti hajonneet vasta niiden vajotessa pohjalle. Pikkalanjoessa ammoniumtypen pitoisuus oli edellisvuoden tapaan korkea ja fosfaattifosforipitoisuus alhainen. Sen sijaan nitraatti-nitriittitypen pitoisuus oli alle mittaustarkkuuden < 10 µg/l kun se oli viimevuonna 25 µg/l. 6.3 Rehevyys a-klorofyllin perusteella Kasvukauden (kesä syyskuu) levätuotannon määrää tarkkaillaan päällysvedestä (0 2 m) välillisesti a-klorofyllipitoisuuden avulla. Vesistön rehevyystasoa arvioitaessa käytetään kasvukauden keskimääräistä a-klorofyllipitoisuutta. Rannikkoalueet on luokiteltu ympäristöhallinnon rehevyysluokituksessa viiteen luokkaan a-klorofyllipitoisuuden perusteella (Suomen ympäristökeskus 2009). Luokat on vielä tyypitelty vesistöalueittain. Pikkalanlahti kuuluu luokittelussa lounaiseen sisäsaaristoon. Erinomaisessa luokassa vesialue on karu. Hyvässä luokassa merialue on lievästi rehevöitynyt. Tyydyttävä luokassa merialue on rehevä. Välttävässä luokassa merialue on hyvin rehevä. Huonoksi merialue luokitellaan kun se on erittäin rehevä ja levähaittoja sekä happitilanteen heikkenemistä esiintyy toistuvasti. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 29

Pikkalanlahden yhteistarkkailualueella kasvukauden keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli 10,2 15,3 µg/l vuonna 2011 ja Pikkalanlahti oli keskimääräisen a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevä / hyvin rehevä (kuva 15). Keskimääräisesti arvioituna rehevyys oli suurinta Pikkalanselän havaintopaikoilla 8, 9 ja 14. Vuosiin 2007 2010 verrattuna a-klorofyllipitoisuuden perusteella lahden perukan rehevyys on lisääntynyt (havaintopaikat 1 2) vuonna 2011. Rehevyys näyttää olevan kasvusuunnassa koko Pikkalanlahden ja -selän alueella vaikka vuosien välillä esiintyykin vaihtelua. Vuoden 2011 kesä elokuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä. ELY-keskuksen valtakunnallisen leväyhteenvedon mukaan levämäärä lisääntyi tasaisesti kesäkuussa, jonka jälkeen heinäkuun alkupuolella sinilevälautat yleistyivät etenkin Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Heinäkuun alun jälkeen tuulet sekoittivat ajoittain sinilevät syvempiin vesikerroksiin. Heinä elokuun vaihteessa lyhyt hellejakso ja tyyni sää mahdollistivat isojen sinileväesiintymien ilmaantumisen päällysveteen (Suomen ympäristökeskuksen levätiedote 2011). Pikkalanlahden a-klorofyllipitoisuuksissa oli havaittavissa vastaava kehitys. A-klorofyllipitoisuudet olivat korkeimpia heinäkuun lopussa ja elokuun alussa. Myös leväbiomassa-analyysin mukaan sinileviä oli kohtalaisesti koko ajan ja eniten elokuun alussa havaintopaikalla 8 (ks. kappale 6.4). Pikkalanjoen havaintopaikassa S1 vesi oli hyvin rehevää, a-klorofyllipitoisuus oli 30 µg/l. Pikkalanjoen a-klorofyllipitoisuus oli kaksinkertainen verrattuna joen suuta lähimpänä oleviin havaintopaikkojen 1 ja 2 pitoisuuksiin. µg/ 45,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 A-klorofyllin keskipitoisuus Pikkalanlahden näyteasemilla vuosina 2007-2011 0,0 S1 hp 1 hp 2 hp 3 hp 4 hp 5 hp 6 hp 7 hp 8 hp 9 hp 13 hp 14 KA.P:lahti 2007 37,0 10,7 11,8 7,7 7,4 9,1 11,7 8,4 9,7 8,2 13,1 8,3 9,6 2008 26,0 8,3 7,5 6,2 6,7 8,8 9,4 11,0 8,1 12,8 10,3 10,8 9,1 2009 40,0 8,8 10,6 8,7 9,5 13,4 13,3 11,9 15,8 16,0 13,8 14,3 12,4 2010 30,0 15,4 12,5 20,6 19,7 15,6 15,0 15,0 11,7 12,2 8,4 6,9 13,9 2011 30,0 15,1 15,3 12,2 10,2 12,9 13,6 13,5 15,4 14,7 10,4 14,6 13,4 Kuva 15. Pikkalanlahden ja -joen kasvukauden keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus (µg/l) vuosina 2007 2011. Yli 10 µg/l pitoisuus ilmaisee rehevyyttä. 6.4 Pikkalanlahden kasvibiomassan analyysi vuonna 2011 Laajoihin yhteistarkkailuvuosiin kuuluu tarkempi suppea leväbiomassan analyysitutkimus. Analyysia varten Pikkalanlahdelta kerättiin näytteet havaintopaikoilta 2, 7, 8 ja 13. Näytteenottokertoja oli 3; 20.7., 10.8. ja 24.8. Leväbiomassa oli suurin kaikilla havaintopaikoilla heinäkuussa. Havaintopaikkojen 2 ja 7 vallitsevia leväryhmiä olivat piilevät ja nielulevät, havain- 30 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012

topaikoilla 8 ja 13 silmälevät, nielulevät sekä piilevät. Elokuun alussa leväbiomassa pieneni puoleen kaikilla muilla havaintopaikoilla lukuun ottamatta havaintopaikkaa 8, jossa sinilevät runsastuivat. Leväbiomassa nousi taas hieman elokuun lopulla. Leväbiomassan lajijakauman ja suuruuden perusteella Pikkalanlahti oli rehevä, vähiten rehevä oli havaintopaikka 2. Havaintopaikalla 2 keskimääräinen kasvibiomassa oli pienin ja sinileviä tavattiin vähiten. Heinä- ja elokuussa mitatut a-klorofyllipitoisuudet olivat havaintopaikalla 2 keskimäärin 14,7 µg/l, hp 7 15,7 µg/l, hp 8 16,9 µg/l ja hp 13 13,1 µg/l. Biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden suhde vaihtelee vesistöissä ajallisesti, sillä leväsolujen sisältämä a-klorofyllipitoisuus riippuu lajista, leväsolun iästä ja vallitsevista ympäristöoloista (Vuori ym. 2006). Tämä todennäköisesti selittää Pikkalanlahden tarkkailun havaintopaikan 2 korkean a-klorofyllipitoisuuden vaikka keskimääräinen kasvibiomassa olikin havaintopaikalla 2 pienin verrattuna havaintopaikkoihin 7,8 ja 13. Sinileviä oli kohtalaisesti kaikilla havaintopaikoilla ja eniten havaintopaikalla 8 elokuun alussa (Palomäki 2011). Kasvibiomassa tutkimuksen tarkemmat tulokset on esitetty liitteessä 4. 6.5 Veden hygieeninen laatu Tarkkailualueen veden hygieeninen laatu arvioitiin suolistoperäisten bakteerien (lämpökestoiset koliformit) perusteella maalis- ja elokuussa 2008 2011. Lisäksi Suomen Sokerin edustalla tehtiin maaliskuun 2011 näytteenoton yhteydessä ylimääräinen tutkimus, jossa selvitettiin tarkemmin Suomen Sokerin edustalla runsaana esiintyneiden bakteerien alkuperää. Havaintopaikoilta 6, 7 ja 8 määritettiin lämpökestoisten koliformisten bakteerien lisäksi, kolibakteerien kokonaismäärä ja E. coli -bakteerien määrä. 6.5.1 Pikkalanjoen, Siuntion kunnan, Prysmian ja Aluminiumin sekä Upinniemen varuskunnan edustan havaintopaikat Maaliskuun ja elokuun näytteissä vuosina 2008 2011 lämpökestoisia kolibakteereita on esiintynyt hyvin vähän, pääasiassa alle 50 pmy / 100 ml (kuva 16). Veden hygieeninen laatu on ollut siten alueella hyvä. Ainoastaan maaliskuussa 2009 mitattiin havaintopaikalla 4 380 pmy / 100 ml ja elokuussa 2009 150 pmy / 100 ml. Pikkalanjoessa lämpökestoisia koliformisia bakteereita on myös ollut vähän. Pääasiassa 0 14 pmy / 100 ml. Ainoastaan elokuussa 2010 lämpökestoisia koliformisia bakteereista oli tätä enemmän 160 pmy / 100ml. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 238/2012 31