Kuva: Hannu Väisänen. Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2009. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

Kuva: Hannu Väisänen Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2009 Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

2 Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2009 Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tekniikka Merja Kyntäjä

3 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 3 1 JOHDANTO... 4 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUKSISTA... 5 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 )... 5 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 )... 6 2.3. Hiukkaset... 6 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO)... 7 2.5. Otsoni (O 3 )... 7 2.6. VOC-yhdisteet... 8 3 PÄÄSTÖT... 8 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSARVOT... 10 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot... 10 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo... 11 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys... 11 4.4. Otsonin tavoitearvot... 12 4.5. Ilmanlaatuindeksi... 12 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ... 13 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI 2009... 14 6.1. Typpidioksidi (NO 2 )... 14 6.2 Leijuva pöly... 16 6.3 Ilmanlaatuindeksi... 17 6.4. Sääolosuhteet... 18 6.5. Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla... 19 7 YHTEENVETO... 20 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2010... 21 LÄHDELUETTELO... 22 LIITTEET Liite 1. Laitosten sijaintikartta Liite 2. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä Liite 3. Ilmanlaadun ohjearvot ja raja-arvot terveyden suojelemiseksi Liite 4. Raja-arvot kasvillisuuden suojelemiseksi ja otsonin tavoitteet Liite 5. Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2009

4 1 JOHDANTO Seinäjoen ilmasta on mitattu hiukkasia ja rikkidioksidia yli 20 vuotta. Vuonna 1993 aloitettiin Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantaryhmän toimesta reaaliaikainen ilmanlaadun seuranta. Seinäjoen keskustan tuntumaan pystytettiin mittausasema mittauslaitteineen lokakuussa 1992 ja varsinaiset mittaukset aloitettiin vuoden 1993 alusta. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastaa Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu, jolla on sopimus mittaustulosten seurannasta, laitteiston toiminnan ja kunnon valvonnasta sekä kuukausi- ja vuosiraporttien laatimisesta Seinäjoen ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön kanssa. Vuonna 2009 tarkkailuun osallistuneet laitokset ovat: Altia Oyj, Koskenkorva Atria Suomi Oy, Nurmo Fortum Power and Heat Hankkija-Maatalous Oy Lemminkäinen Infra Oy Rautaruukki Oyj, Peräseinäjoki Seinäjoen Energia Oy Valio Oy Seinäjoki Vapo Oy Energia Vaskiluodon Voima Oy Laitosten sijaintikartta löytyy liitteestä 1. Seinäjoen seudulla jatkuvatoimiset mittaukset tehdään Seinäjoen Vapaudentien mittausyksikössä. Ilmanlaadun seurantatyöryhmä on kerrottu liitteessä 2.

5 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUK- SISTA Ilman epäpuhtauksien vaikutukset voidaan jakaa maailmanlaajuisiin eli globaaleihin, alueellisiin ja paikallisiin. Globaaleja vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiö ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisista vaikutuksista voidaan erottaa mm. terveys-, luonto- ja viihtyisyysvaikutukset sekä vaikutukset maankäyttöön. Paikallisesti heikkotuulinen korkeapaine voi aiheuttaa lämpötilainversion. Normaalisti alhaalta ylöspäin mentäessä ilman lämpötila laskee, jolloin alailmakehän ilma sekoittuu ylemmän ilmakehän kanssa. Inversio syntyy, kun kylmä alailmakehän ilma ei sekoitu ylemmän lämpimämmän ilman kanssa. Näin käy Suomessa kesällä selkeinä öinä ja talvella mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, jos taivas on selkeä ja tuuli heikkoa. Heikommin toimivat autojen katalysaattorit, suuremmalla teholla käyvät lämpövoimalat sekä teollisuuden ja kotitalouksien lämpökattilat lisäävät pakkasella alailmakerroksen epäpuhtauksia. Tilanne vaikeuttaa astmaatikkojen elämää. Seinäjoen seudulla esiintyvät epäpuhtaudet, joista merkittävin on keväinen katupöly, eivät aiheuttane merkittäviä vaikutuksia suuressa osassa väestöä. Herkissä väestöryhmissä, kuten hengitys- ja sydänsairaissa, lapsissa ja vanhuksissa, esiintyvät oireet voivat lisääntyä pitoisuuksien kohotessa yksilöstä riippuen. Tyypillisiä oireita lapsilla voivat olla nuha ja yskä, hengitys- ja sydänsairailla yskä, hengenahdistus ja heikentynyt toimintakyky. Pakkasella ilmansaasteet ärsyttävät keuhkoja enemmän kuin lämpimällä ilmalla. Kylmällä ilmalla hengitystiet ovat tavallista herkemmät myös matalille saastepitoisuuksille. Viimeaikaisten väestötutkimusten mukaan yhdyskuntailman epäpuhtauspitoisuuksien lyhytaikaisvaihtelut vaikuttavat: ikääntyneiden keuhko- ja sydänsairaiden päivittäiseen kuolleisuuteen ja sairaalaan ottoihin, astmaatikkojen lääkkeenkäyttöön ja kohtauksiin sekä väestön hengityselinoireisiin ja keuhkojen toiminnan muutoksiin. 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidi (SO 2 ) on vesiliukoinen, väritön kaasu. Ulkoilmassa se hapettuu edelleen sulfaateiksi ja rikkihapoksi, jotka voivat edelleen liittyä muihin epäpuhtauksiin muodostaen kiinteitä tai nestemäisiä hiukkasia (aerosoleja). Rikkidioksidi ja sen reaktiotuotteet poistuvat ilmakehästä märkä- ja kuivalaskeumana. Rikkidioksidi ärsyttää voimakkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia, ja sen on todettu vaikuttavan lasten ja aikuisten hengityselininfektioiden sekä astmaatikkojen kohtausten esiintyvyyteen. Rikkidioksidille tyypillisiä akuutteja vaikutuksia ovat yskä, hengenahdistus ja keuhkoputken supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Tiedot pi-

6 tempiaikaisen altistumisen (yli vuorokauden kestävän) vaikutuksista perustuvat epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa on vaikea erottaa rikkidioksidin, rikkihapon ja hengitettävien hiukkasten vaikutuksia toisistaan. Rikkidioksidi aiheuttaa suoria kasvillisuusvaurioita ja sen reaktiotuotteet lisäksi maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Maaperän happamoituminen saa aikaan kasveille tärkeiden ravinteiden huuhtoutumista mutta myös kasveille ja ihmisille myrkyllisten alumiinin ja raskasmetallien liukenemista. Vesistöissä happamoituminen saa aikaan muutoksia kala- ja rapukannoissa sekä vesikasvillisuudessa. Happamoitumisen edistyessä järvet muuttuvat vähitellen kirkasvetisiksi ja elottomiksi. 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Ulkoilmassa esiintyy epäpuhtauksina pelkistyneitä ja hapettuneita typpiyhdisteitä. Pelkistyneitä muotoja ovat mm. ammoniakki (NH 3 ), ja ammoniumyhdisteet (NH 4 + ), hapettuneita puolestaan mm. typpioksiduuli (N 2 O), typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ), typpihapoke (HNO 2 ) ja typpihappo (HNO 3 ) sekä nitraatit (NO 3 - ) ja peroksiasetyylinitraatti. Merkittävimpiä typen oksidien päästölähteitä ovat liikenne ja energiantuotanto. Alhaisen päästökorkeuden vuoksi liikenteen päästöillä on ratkaiseva vaikutus ulkoilman typenoksidipitoisuuksiin. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka hapettuu ulkoilmassa suhteellisen nopeasti mm. otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi. Useiden eri reaktioiden kautta muodostuu lopulta mm. typpihappoa ja nitraatteja. Typpidioksidi, typpihappo ja nitraatit poistuvat ilmakehästä kuiva- ja märkälaskeumana. Typen oksideilla on suoria vaikutuksia kasvillisuuteen ja epäsuorasti typen yhdisteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä. Typen oksidit osallistuvat hiilivetyjen kanssa otsonia ja muita ilmakemiallisia hapettimia tuottaviin reaktioihin. 2.3. Hiukkaset Kaikkein haitallisimpina ihmisten terveydelle pidetään liikenteestä suoraan hengityskorkeudelle purkautuvia pakokaasupäästöjä. Pieniä hiukkasia pääsee ilmaan myös energiantuotannosta, teollisuudesta ja puulämmityksestä. Hiukkaset jaotellaan neljään eri kokoluokkaan: Suuret hiukkaset ovat kooltaan yli 10 μm ja joita on erityisesti katupölyssä, jäävät ylähengitysteihin ja poistuvat yskimällä, aivastelemalla ja liman mukana melko nopeasti. Ne aiheuttavat lähinnä ärsytysoireita: nuhaa, yskää sekä kurkun ja silmien kutinaa ja kirvelyä. Hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 μm. Suurimpia hengitettäviä hiukkasia sanotaan karkeiksi (koko 2,5-10 μm) ja niitä pienempiä pienhiukkasiksi (halkaisija alle 2,5 μm) tai ultrapieniksi hiukkasiksi (halkaisija alle 0,1 μm). Karkeat hengitettävät hiukkaset pääsevät keuhkoputkiin ja pienhiukkaset

7 aina keuhkorakkuloihin saakka. Ultrapienet hiukkaset saattavat kulkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon. Ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja. Korkea pienhiukkaspitoisuus lisää hengitys- ja sydänoireita sekä heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä Hiukkaspitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin lumen sulamisen jälkeen, kun talven aikana kaduille, pihoille ja jalkakäytäville levitetty jauhautunut hiekka ja tien pinnoitteena käytetty asfaltti pölyävät ilmassa liikenteen ja tuulen nostattamana. Myös syksyllä ja marras joulukuussa, kun hiekoitus aloitetaan ja maa on pakkasen takia kuivaa, pitoisuudet nousevat. Hiekoitushiekan lisäksi leijuva pöly sisältää tien pinnasta, autojen renkaista ja jarruista irronneita sekä autojen pakokaasujen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Hiilimonoksidi on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi. Se sitoutuu veren hemoglobiiniin yli 200 kertaa tehokkaammin kuin happi ja aiheuttaa kudoksissa hapen puutetta vähentäessään veren punasolujen hapenkuljetuskykyä ja heikentäessään hapen irtautumista hemoglobiinista. Hiilimonoksidin vaikutuksille herkkiä väestön erityisryhmiä ovat sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai erilaisia veritauteja, kuten anemiaa, sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. Liikenne on merkittävin hiilimonoksidin päästölähde. 2.5. Otsoni (O 3 ) Otsoni on merkittävin nk. valokemiallinen hapetin. Sitä muodostuu alailmakehässä eli troposfäärissä ilman hapesta typen oksidien, hiilivetyjen ja UVsäteilyn vaikutuksesta. Ulkoilman epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä, joten otsonin nettotuotanto on suurimmillaan yleensä useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien etäisyydellä hiilivetyjen ja typen oksidien päästölähteistä. Ilmatieteen laitoksen selvityksen mukaan vuodelle 2010 asetetut tavoitearvot eivät Suomessa ylity, mutta tiukemmat pitkän ajan tavoitteet ylittyvät kaikilla tausta-alueilla ja useissa taajamissa. Tiedotuskynnys ylittyy Suomessa harvoin. Otsonin aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytysoireet. Hengityssairailla, kuten astmaatikoilla, voivat myös muut oireet, kuten yskä ja hengenahdistus, lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita. Lisäksi otsoni heikentää puiden ja viljelykasvien kasvua.

8 2.6. VOC-yhdisteet Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä (VOC, Volatile Organic Compounds) tarkoitetaan sellaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa ilmassa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringon valon vaikutuksesta typen oksidien kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa kloori- ja fluorivetyjä lukuun ottamatta kaikkia orgaanisia yhdisteitä, joiden höyrynpaine on niin korkea, että ne esiintyvät kaasumaisina ulkoilman lämpötiloissa. Metaani (CH 4 ) rajataan yleensä VOC-yhdisteiden ulkopuolelle. VOC-yhdisteet ovat haitallisia otsonin muodostuksen kannalta, mutta ne ja muut orgaaniset yhdisteet voivat myös aiheuttaa suoria terveyteen ja luontoon kohdistuvia haittoja. VOC-yhdisteitä joutuu ilmaan ihmistoimintojen seurauksena. Suurimpia VOCpäästölähteitä ovat bensiinikäyttöiset henkilöautot, liuottimien käyttö ja puun pienpoltto. Päästöt koostuvat useista erilaisista yhdisteistä ja yhdisteryhmistä. Ne sisältävät muun muassa alkaaneja, alkeeneja, kloorattuja hiilivetyjä, alkoholeja, estereitä, ketoneja, aldehydejä, aromaattisia yhdisteitä, glykoleja, eettereitä ja fenoleja. 3 PÄÄSTÖT Päästöjä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä. LIISA 2007 laskentajärjestelmän päästömäärien kehittymisen indeksitaulukon mukaiset arviot Seinäjoen kaupungin liikenteen päästöistä on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Tieliikenteen typenoksidi- ja hiukkaspäästöt Seinäjoella vuosina 1980 2023 (LIISA 2007 laskentajärjestelmä).

9 Seinäjoella suurin päästöjen aiheuttaja on liikenne. Tieliikenteen arvioidut päästöt Seinäjoen seudulla 2009 on esitetty taulukossa 1. Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt seuraavat suoraan polttonesteenkulutuksen kehitystä. Katalysaattorien yleistyminen vaikuttaa hiilimonoksidi-, hiilivety- ja typpioksidipäästöihin alentavasti lisääntyvästä liikennemäärästä huolimatta. Taulukko 1. Tieliikenteen päästöennuste Seinäjoella 2009. (LIISA 2007- laskentaohjelma / Kari Mäkelä) t/a SO2 Nox Hiukkaset CO2 Seinäjoki 0,35 178 10 57 039 Teollisuuden päästöjen kehitys Seinäjoen seudulla on ollut pääsääntöisesti laskeva vuodesta 2003. Vuoteen 2008 verrattuna vuonna 2009 SO 2 :n ja hiukkasten kokonaispäästöissä oli kasvua ja NOx:n ja CO 2 :n kokonaispäästöissä oli laskua. Hiukkasten määrään vaikutti nostavasti SeVo:n sähkösuodin ongelma, kun taas Valio Oy:n backfilter-investointi vähensi hiukkaspäästöjä yli 70%. Päästömäärät ovat verrannollisia tuotettuun energiamäärään mm. kaukolämmön tuotto nousi 15%. Taulukossa 2 on eriteltynä Seinäjoen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuonna 2009. Kuvassa 2 on ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt hiukkasten, CO 2, SO 2 ja NOx osalta vuosilta 1999-2009. Taulukko 2. Ilmoitusvelvollisten päästöt Seinäjoen seudulla vuonna 2009. Tuotantolaitos Hiukkaset SO2 Nox VOC CO2 (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) Altia Oyj, Koskenkorvan tehdas 2,81 22,86 40,53 59013,00 1,00 Atria Suomi Oy / Vapo Oy Energia 6,90 39,98 38,18 15999,19 Fortum Power and Heat Oy / Ylistaro 2,1 4,77 9,2 4699,00 Hankkija-Maatalous / Fortum Power and Heat Oy 1,65 15,6 7,2 3931,00 Lemminkäinen Infra Oy, Kalliosalo 3,59 12,60 4,50 2516,00 Rautaruukki Oyj *** 37,60 S:joen Energia Oy Hanneksenrinne 1,96 26,37 10,59 4151,48 S:joen Energia Oy Kapernaumi 4,57 29,82 16,21 9998,55 S:joen Energia Oy Kasperi 0 0 0 0,25 S:joen Energia Oy Peräseinäjoki 7,43 13,70 9,82 5436,67 Valio Oy Seinäjoki 7,52 Valio Oy / Fortum Power and Heat Oy 1,2 55 58 37905,00 Vapo Oy Energia/Peräseinäjoki Haukineva 5,37 24,00 26,00 12020,20 Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoki 43,00 1157,00 679,00 733043,00 16,00 Yhteensä 88,10 1401,70 899,23 888713,34 54,60 **ilmoitusvelvollisuus VOC päästöjen osalta

10 Kuva 2. Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuosina 1999 2009. 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSAR- VOT Päästödirektiivillä rajoitettavat yhdisteet pilaavat ympäristöä monin tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöä. Merkittävä osuus terveydelle haitallisista pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästödirektiivin toimeenpano vähentää Suomeen tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä parantaa hengitysilman laatua. 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot Ohjearvot on otettava huomioon mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Ohjearvojen ylittyminen tulisi estää ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on ter-

11 veydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot eivät ole sitovia raja-arvoja, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää apuvälineenä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Viranomainen voi käyttää ohjearvoja lupaharkintansa pohjana, mutta hylkäävää päätöstä ei voida tehdä pelkästään ohjearvojen ennakoidun ylittämisen perusteella. Ohjearvoja väljempiä mutta myös sitovampia ovat ilmanlaadun raja-arvot. Uudistukseen kuuluu myös otsonille määrätty kynnysraja, jonka ylittymisestä on tiedotettava väestölle. Liitteessä 3 on esitetty ilman laatua koskevat ohjearvot (Valtioneuvosten päätös 711/2001 9.8.2001). Sekä ohjearvoihin vertaamisessa että ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa prosenttipistettä. Määritelmän mukaan aineiston n. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n %. Esimerkiksi 99. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 99 %. 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo Kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla on ohjeena, että typen oksidien yhteisvuosikeskiarvo ei ylitä 30 g/m3 typpidioksidiksi laskettuna. Rikkidioksidin vuosikeskiarvo ei saa ylittää 20 g/m3. Rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä saa ylittää 0,3 µg/m2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys Valtioneuvosto on 9.8.2001 antanut päätöksen ilmanlaadun raja-arvoista (711/2001). Sillä pannaan täytäntöön EY:n direktiivi 1999/30/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista, direktiivi 2000/69/EY ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista sekä eräitä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin 96/62/EY säännöksiä. Raja-arvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittävät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden ylittyminen ilmansuojeluviranomaisten on käytettävissä olevin keinoin estettävä. Raja-arvon ylittyessä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja-arvojen ylittymisen valvonnasta, raja-arvojen ylityksistä sekä suunnitelmista ja toimenpiteistä ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla raja-arvot toistuvasti ylittyvät, on jäsenmaiden raportoitava EU:n komissiolle. Raja-arvopitoisuus on alitettava määräajassa. Pitoisuus ei saa enää ylittyä, kun raja-arvo on alitettu. Liitteessä 3 on taulukot raja-arvoista terveyden suojelemiseksi ja liitteessä 4 raja-arvoista ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi.

12 Rikkidioksidin varoituskynnys on 500 µg/m 3 ja typpioksidin varoituskynnys on 400 µg/m 3 mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana. 4.4. Otsonin tavoitearvot Valtioneuvoston 9.9.2003 voimaantulleessa asetuksessa alailmakehän otsonista 783/2003 tavoitearvolla tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa. Pitkän ajan tavoitteella tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa mahdollisuuksien mukaan. Tiedotus- ja varoituskynnysten ylittyminen edellyttää lisäksi välitöntä tiedottamista väestölle terveydelle haitallisista pitoisuuksista. EU:n jäsenmaat raportoivat vuosittain komissiolle otsonipitoisuuksien seurannasta ja kynnysarvojen ylityksistä. Liitteessä 4 esitetään Valtioneuvoston päättämät otsonin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset. 4.5. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on tunneittain ilmanlaadun mittaustuloksista laskettava prosentuaalinen luku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksillä yksinkertaistetaan päivittäistä ilmanlaatutiedotusta. Indeksiä mitattaessa mitattuja ilman epäpuhtauspitoisuuksia verrataan julkaistuihin ehdotuksiin epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista. Rikkidioksidin (SO 2 ), typpidioksidin (NO 2 ), hiilimonoksidin eli hään (CO), otsonin O 3 ja hengitettävän pölyn (PM 10 ) mittaustuloksia verrataan joka tunti ehdotettuihin enimmäisohjearvoihin, ja korkein tulos valitaan ilmanlaatuindeksiksi. Indeksin arvo 100 vastaa ehdotettujen ohjearvojen enimmäispitoisuuksia. Ohjearvot on annettu pääosin terveysperustein, mutta indeksin sanallisessa määrittelyssä on myös otettu huomioon materiaali- ja luontovaikutuksia. Ilmanlaatuindeksin arvoluokat on kuvattu taulukossa 3. Taulukko 3. Ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat. Indeksi Arvio Terveysvaikutukset Muut vaikutukset 0 50 HYVÄ ei todettu 51 75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköistä 76 100 VÄLTTÄVÄ epätodennäköistä 101-150 HUONO 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä mahdollisia herkillä väestöryhmillä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

13 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ Mittausaseman laitteistona ovat Monitor Labs kemiluminesenssilaite ja TE- OM 1400A. Monitor Labs kemiluminesenssilaite mittaa typen oksideja (NO, NO 2, NO x ). TEOM 1400A on jatkuvatoiminen leikatun leijuman (PM10) keräin. Lisäksi laitteistoon kuuluu Reino Rehn-säähavaintoasema, jolla mitataan ilman lämpötilaa ja kosteuspitoisuutta sekä tuulen suuntaa ja nopeutta (Kuva 3). Keskusmittausasemalla oleva Enview tiedonkeruujärjestelmä kerää tiedot automaattisesti eri mittauslaitteilta tietokoneelle ja välittää ne modeemin kautta Vaasantiellä, Tekniikan yksikössä sijaitsevalle tietokoneelle. Mittaustulokset kerätään, arkistoidaan ja raportoidaan Enview Software Manager ohjelmistolla. Tiedot on mahdollista lukea Seinäjoen kaupungin www-sivuilta. http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/ilmansuojelu. html sivulta on linkki vuonna 2007 valmistuneeseen Ilmanlaatuportaaliin. Portaali on kaikille avoin maksuton verkkopalvelu, jonka kautta Suomen ilmanlaadun seurantatieto on saatavissa internetin välityksellä. Tiedot verkkopalveluun lähetetään SeAMK:n Tekniikan yksikön tietokoneen kautta siihen erityisesti suunnitellulla ohjelmalla. LT RH WS WD Ilmanlaadun mittausjärjestelmä Nox PM 10 SeAMK Tekniikka Itikanmäki Vapaudentien mittausasema Enview CommServ SoftWare Manager Enview CommServ Näyttötaulu Matkakeskus Enview CommServ Ilmo Kuva 3. Mittausaseman laitteisto.

14 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI 2009 Mittaustoiminta Vapaudentien asemalla sujui suurimmaksi osaksi ongelmitta, kuva 4. Useita lyhyempiä datakatkoksia aiheutui mm. tietokoneongelmista, mutta nämä kestivät pisimmillään muutamia tunteja. Typpioksidianalysaattori (NOx) huollettiin 16.12. Laitteet kalibroitiin 17.3, 30.7, 23.9 ja 30.12. Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2009 on liitteessä 5. Kuva 4. Mittausasema Vapaudentiellä. 6.1. Typpidioksidi (NO 2 ) Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo oli vuonna 2009 14 g/m 3. Typpioksidipitoisuuden kehitys Seinäjoella vuosina 2002-2009 on nähtävissä kuvassa 5. Mittausvaliditeetti oli vuonna 2009 99,2 %. Kuukausikeskiarvoista korkein pitoisuus oli joulukuussa, 23 g/m 3 ja matalin syyskuussa 8 g/m 3. Kuva 5. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvon kehitys vuosina 2002 2009. Korkeimmillaan toiseksi suurin vuorokausiarvo oli joulukuussa, 51 g/m 3, ohjearvo 70 g/m 3. Toiseksi suurimman vuorokausiarvon kehitys vuosina 2002-2009 on esitetty kuvassa 6. Tuntiarvojen 99. prosenttipiste nousi korkeimpaan pitoisuuteen joulukuussa, 82 g/m 3, ohjearvo 150 g/m 3. Kuvassa 7 on esitetty typpioksidin korkeimpien kuukauden tuntiarvojen 99%-pisteen kehitys vuosina 2002-2009.

15 Kuva 6. Vuoden korkeimman typpioksidin kuukauden 2. suurimman vuorokausiarvon kehitys vuosina 2002 2009. Kuva 7. Korkeimman tuntiarvoon verrannollisen typpidioksidipitoisuuden, kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipisteen kehitys vuosina 2002-2009. Kuva 8. Typpidioksidipitoisuuden korkeimman tuntikeskiarvon kehitys vuosina 2004 2009.

16 Typpioksidipitoisuuden korkein tuntikeskiarvo oli 100 g/m 3, raja-arvo 200 g/m 3. Tämä ei ylitä ylempää arviointikynnystä (140 g/m 3 ) (saa ylittyä 18 kertaa). Alempi arviointikynnys (100 g/m 3 ) ylittyi 1 kerran (saa ylittyä 18 kertaa). Kuvassa 8 on typpidioksidipitoisuuden korkeimman tuntikeskiarvon kehitys vuosina 2004 2009. NO 2 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 5. Seinäjoella typpidioksidin vuosiraja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi, 14 g/m 3, ei ylittänyt ylempää arviointikynnystä (32 g/m 3 ) eikä alempaa arviointikynnystä (26 g/m 3 ). Vuotuinen kriittinen taso kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemin suojelemiseksi (NO + NO 2 vuosi ka.) 24 g/m 3 ylitti alemman arviointikynnyksen 65 % kriittisestä tasosta (19,5 g/m 3 ), mutta ei ylempää arviointikynnystä 80 % kriittisestä tasosta (24 g/m 3 ). 6.2 Leijuva pöly Leijuvasta pölystä mitattiin keskusmittausasemalla leikattu leijuma (PM 10 ). Leikatussa leijumassa hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 m. Leijuvaa pölyä mitattiin keskusmittausasemalla TEOM 1400A jatkuvatoimisella keräimellä. Vuoden mittaustulosten kattavuus oli 99,7 %. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 16 g/m 3, jolle raja-arvo on 40 g/m 3. PM 10 :n kuukausittainen vuorokausikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 5. Kaikissa hiukkastuloksissa on otettu lämpötila huomioon. Vuorokausiarvoissa vuoden 2009 aikana tapahtui yhteensä kolmetoista (13) raja-arvoylitystä (50 µg/m 3 /vrk). Mittauksissa sallitaan enintään 35 rajaarvoylitystä vuodessa. Ylitykset tapahtuivat 23.3, 24.3, 25.3, 26.3, 27.3, 28.3, 8.4, 9.4, 15.4, 16.4, 20.4, 15.10 ja 13.11. Edellisvuosista poiketen rajaarvoylityksiä tuli myös syksyllä. Ylitykset johtuivat hiekoituspölyn leijumisesta ilmassa. Kuvasta 9 nähdään leijuman jakauma vuoden 2009 aikana. Kuva 9. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiarvot vuonna 2009.

17 Vuonna 2009 hengitettävissä hiukkasissa ylempi arviointikynnys 24 tunnin raja-arvosta (30 µg/m 3 ), ylittyi 27 kertaa (saa ylittyä 7 kertaa). Vuosikeskiarvon ylempi arviointikynnys (14 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Alempi arviointikynnys 24 tunnin raja-arvosta (20 µg/m 3 ), ylittyi 65 kertaa (saa ylittyä 7 kertaa). Vuosikeskiarvon alempi arviointikynnys (10 µg/m 3 ), ylittyi. Terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi säädetty ohjearvo (70 µg/m 3 ) hiukkasten osalta ylittyi vuonna 2009 kaksi kertaa. Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo oli maaliskuussa 104 µg/m 3 ja huhtikuussa 83 µg/m 3. Kuvista 10 ja 11 nähdään hiukkapitoisuuksien pysyneen alle raja-arvojen vuosina 2004-2009. Kuva 10. Hiukkasten raja-arvoylitykset vapaudentiellä vuosina 2004-2009 Kuva 11. Hiukkasten vuosikeskiarvot Vapaudentiellä vuosina 2004-2009 6.3 Ilmanlaatuindeksi Kuvassa 12 on kuvattu vuoden 2009 Seinäjoen ilmanlaatu. Ilmanlaatu oli hyvä 81,6 %, tyydyttävä 15,9 %, välttävä 2,0 %, huono 0,3 % ja erittäin huono 0,1 % ajasta. Kuva 12. Ilmanlaatuindeksin tuntiarvojen mukainen kuukausijakauma Vapaudentiellä vuonna 2009.

18 Huonot ilmanlaatuindeksin tuntiarvot tulivat kevään hiekoituspölykautena. Mittaustulosten validiteetti oli 99,7 %. Määräävänä tekijänä ilmanlaatuindeksissä oli 81,6 % hiukkaset ja 18,4 % typpioksidi, kuva 13. Kuva 13. Ilmanlaatuindeksin määräävän tekijän mukainen kuukausijakauma Seinäjoella vuonna 2009. 6.4. Sääolosuhteet Sääolosuhteiden kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 5. Tuuli Tuulen keskinopeus vuonna 2009 oli 1,3 m/s, mikä on hieman suurempi kuin 2008, mutta lähellä edellisvuosien arvoja, kuva 14. Kuva 14. Tuulen kuukausittaiset keskinopeudet, minimi- ja maksimiarvot vuonna 2009 Oheinen tuuliruusu, kuva 15, osoittaa tuulen suuntien jakauman prosentuaalisena osuutena. Merkitsevimmät tuulensuunnat ovat olleet väliltä etelä-kaakko, etelä ja pohjois-luode. Pohjois-tuulen osuus oli hieman pienentynyt ja etelä-tuulen osuus kasvanut, muutoin jakauma toistaa edellisten vuosien tuloksia. Kuva Lämpötila 15. Tuulen suunnat Vapaudentien mittausasemalla vuonna 2009.

19 Vuoden 2009 keskilämpötila oli +4,3 o C (v. 2008 +5,2 o C). Lämpimintä oli heinäkuussa, jolloin keskilämpötila oli +16,0. Kylmin kuukausi oli joulukuu - 7,3 o C. Myös tammi- ja helmi- ja maaliskuun keskilämpötilat olivat pakkasen puolella, kuva 16. Kuva 16. Lämpötilan kuukausikeskiarvot sekä minimi- ja maksimilämpötilat Seinäjoen Vapaudentiellä vuonna 2009. Ilman kosteus ja sademäärä Ilman suhteellisen kosteuden koko vuoden keskiarvo oli 84 %. Kuvassa 17 kosteusjakauma. Kuva 17. Ilmankosteuden kuukausikeskiarvot ja minimi- ja maksimiarvot vuonna 2009. Vuoden 2009 kokonaissademäärä oli 583,0 ml, kuten vuonna 2008. (Säähavaintoasema, Ylistaro Pelma). Kuvassa 18 nähdään kuukausivaihtelut vuosilta 2008-2009. Kuva 18. Sademäärän kuukausikertymät vuosina 2008 ja 2009. 6.5. Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla Vuonna 2009 teetettiin PAH (polyaromaattiset hiilivedyt)- ja VOC (haihtuvat orgaaniset yhdisteet)- selvitys. Mittaukset toteutettiin 24.4.-22.5.2009. PAH yhdisteiden mittauspaikkana oli Vapaudentien mittausasema. VOC - passiivikeräimet (7 kpl) sijaitsivat eri puolilla seuranta-aluetta.

20 Selvityksen mukaan ilmanlaatu on alueella VOC -yhdisteiden osalta hyvä. Muualla kuin Seinäjoen keskustassa VOC -pitoisuudet eivät merkittävästi poikenneet taustapitoisuudesta. Seinäjoen Vapaudentien PAH -yhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia verrattuna niin Suomessa kuin Euroopassa mitattuihin pitoisuustasoihin. Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla selvitys on luettavissa osoitteessa: http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/.ilmansuojelu.html/30679.pdf 7 YHTEENVETO Seinäjoen ilmanlaatu on pääsääntöisesti parantunut viimevuosina. Vapaudentiellä mitataan meteorologisten suureiden, lämpötila, kosteus, tuulen suunta ja tuulen voimakkuus, lisäksi hiukkaset ja typpioksidi. Seinäjoen mittausasema luokitellaan liikenneasemaksi. Ilmatieteen laitoksen ympäristöministeriölle tekemän selvityksen mukaan typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvot saattavat ylittyä suurissa kaupungeissa ja vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä. Typpidioksidipitoisuus indikoi liikennettä ja osittain energiantuotantoa. Vuoden 2009 typpidioksidipitoisuudet pysyivät edellisvuosien tasolla. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 14 g/m 3 ja vuositasolla toiseksi suurin vuorokausiarvo oli 51 g/m 3. Leikatun leijuman eli hiukkasten koko vuoden 2009 keskiarvo oli 16 μg/m 3. Raja-arvo ylittyi 13 vuorokautena. Vuonna 2008 ylityksiä oli yksitoista kappaletta. Korkeisiin hiukkaspitoisuuksiin vaikuttaa ensisijaisesti hiekoituspölyn nouseminen liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Myös muina aikoina kohonneet pölypitoisuudet kertovat liikenteen ja tuulen nostamasta kuivasta pölystä. Pölypitoisuuksien vaihtelu on erittäin suurta eri kuukausina. Korkeimmat pitoisuudet ovat keväällä maalis-toukokuussa, mutta raja-arvoylityksiä tuli myös syksyllä ensimmäisten hiekoitusten aikaan. Ilmanlaatuindeksi määräytyy edellä mainittujen komponenttien, typpioksidin ja eteenkin hiukkasten, mittaustuloksista. Myös ilmanlaatuindeksissä näkyy selvästi kevään pölyongelma. Pääsääntöisesti (81,6 %) indeksiarvo pysyi Seinäjoella hyvällä tasolla. Vuonna 2009 tehdyn VOC- ja PAH tutkimuksen perusteella Seinäjoella ei ole tarvetta lisätä mittausparametrejä.

21 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2010 Seinäjoen kaupungin tekniikkakeskuksen ympäristönsuojelun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön välinen sopimus ilmanlaadun mittaamiseksi on voimassa 2008 2012. Ilmanlaadun tarkkailua koordinoi ilmanlaadun tarkkailutyöryhmä. Työryhmän kokoonpano on kerrottu liitteessä 4. Yhteistyötä jatketaan Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Ympäristösuojelun Internet-sivut ovat osa Seinäjoen kaupungin www-sivuja; (http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/). Sieltä löytyvät mm. Seinäjoen seudun ilmanlaadun kuukausiraportti, vuosiraportit liitteineen, tietoa Seinäjoella tehdyistä muista mittauksista ja linkki Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaali -sivustolle. Vuonna 2010 Seinäjoen kaupungin ympäristösuojelu koordinoi K8 kuntien seudullisen ilmastostrategian esiselvitys hanketta. Esiselvityksessä koettiin järkeväksi ratkaisuksi laatia yhteinen, seudullinen ilmastostrategia vuoteen 2012 mennessä laadittavaan ilmasto-ohjelmaan. K8 kuntiin kuuluvat Alavus, Ilmajoki, Jalasjärvi, Kauhava, Kurikka, Kuortane, Lapua ja Seinäjoki. Esiselvitys on luettavissa osoitteessa: http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/julkaisut_ja_raportit.html

22 LÄHDELUETTELO AX-suunnittelu 13.8.2009: Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/.ilmansuojelu.html/30679.pdf Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, Virallinen lehti nro L 152, 11/06/2008 s. 0001 0044 http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2008:152:0001:01:fi:htm L Hoffrén J., 2008, Ilman pienhiukkaset merkittävä terveysongelma, Tieto&trendit 3/2008 http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-05- 30_007.html?s=1 Ilmatieteenlaitos, 2010: www.fmi.fi/ilmanlaatu Mäkelä K., 2007: LIISA-2007 laskentajärjestelmä, VTT Yhdyskuntatekniikka http://lipasto.vtt.fi/liisa/kunnat2.htm Osmo J., Pietarila H., Rautio P., Salmi T., Waldén J. 2005: Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi, Länsi-Suomen ympäristökeskus Salonen R. O., Pennanen A. 2006 Pienhiukkasten vaikutus terveyteen, Tekes www.tekes.fi/fi/document/43037/fine_terveys_pdf Teknologiaohjelmaraportti 9/2006, FINE Pienhiukkaset Teknologia, ympäristö ja terveys 2002-2005 www.tekes.fi/fi/document/43111/fine_pienhiukkaset_pdf Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010: http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/ilma Valtioneuvoston asetus 9.8.2001: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. www.finlex.fi Ympäristöministeriö 2006, www.ymparisto.fi Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ympäristöministeriön tiedote 26.9.2002 www.valtioneuvosto.fi YTV 2006, www.ytv.fi - Liikenteen jäljet

23 LAITOSTEN SIJAINTIKARTTA LIITE1 Kartta: Hannu Väisänen, Seinäjoen kaupunki

24 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAADUN SEURANTATYÖRYHMÄ LIITE2 Tuotantolaitokset: Altia Oyj Koskenkorvan tehdas Atria Suomi Oy Nurmo Fortum Power and Heat Hankkija-Maatalous Oy Seinäjoen tehdas Lemminkäinen Infra Oy Rautaruukki Oyj Seinäjoen Energia Oy Valio Oy Seinäjoen tehdas Vapo Oy Energia Peräseinäjoki Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoki Kunnat: Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu Ilmajoen kunta Seinäjoen kaupunki Alueellinen ympäristökeskus: Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus; ympäristövastuualue Mittaukset ja raportit: SeAMK, Tekniikka Helena Pihlajaniemi Timo Kalliomaa Antti Koski Jari Sivunen Arto Savela Asta Soininen Raimo Tyni Kari Harsia Tom Ruohomäki Matti Tiilikka Pirjo Korhonen Sari Paananen Kari Havunen Marketta Kujala Merja Kyntäjä

25 Ilmanlaadun ohjearvot. LIITE3 Aine Ohjearvo (20 o C, 1 atm) Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 tuntiarvo Tilastollinen määrittely 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin 8 mg/m keskiarvo 3 kuukauden tuntiarvojen 99. Typpidioksidi (NO 2) 150 µg/m prosenttipiste 3 kuukauden toiseksi suurin 70 µg/m vuorokausiarvo 3 kuukauden tuntiarvojen 99. Rikkidioksidi (SO 2) 250 µg/m prosenttipiste Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TSR) 3 kuukauden toiseksi suurin 80 µg/m vuorokausiarvo 3 vuoden vuorokausiarvojen 120 µg/m 98. prosenttipiste 50 µg/m 3 vuosikeskiarvo 3 kuukauden toiseksi suurin 70 µg/m vuorokausiarvo 10 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TSR ilmoitetaan rikkinä Raja-arvot terveyden suojelemiseksi. Aine Rikkidioksidi (SO 2) Typpidioksidi (NO 2) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Keskiarvon laskentaaika Rajaarvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset vuodessa Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät 1 tunti 350 µg/m 3 24 1.1.2005 24 tuntia 125 µg/m 3 3 1.1.2005 1 tunti 200 µg/m 3 18 1.1.2010 1 vuosi 40 µg/m 3-1.1.2010 24 tuntia 50 µg/m 3 1) 35 1.1.2005 1 vuosi 40 µg/m 3-1.1.2005 Lyijy 1 vuosi 0,5 µg/m 3-1.1.2001 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 10 µg/m 3-1.1.2005 Bentseeni 1 tunti 5 µg/m 3-1.1.2010 (C 6H 6) 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin liukuva keskiarvo

26 Raja-arvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi LIITE4 Aine Keskiarvon laskentaaika Raja-arvo (293K, 101,3 kpa) Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) Typen oksidit (NO, NO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi (1.10.-31.3.) 20 µg/m 3 15.8.2001 kalenterivuosi 30 µg/m 3 15.8.2001 Otsonin tavoitteet Peruste Tilastollinen määrittely Pitoisuus tai AOTarvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset Tavoitearvo vuodelle 2010 terveyshaittojen ehkäisemiseksi korkein päivittäinen 8 tunnin keskiarvo enintään 25 päivänä kalenteri- 120 µg/m 3 vuodessa 3 vuoden keskiarvona Tavoitearvo vuodelle 2010 kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 (1.5.- 31.7. klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa 18 000 µg/m 3 h 5 vuoden keskiarvo Pitkän ajan tavoite terveyshaittojen ehkäisemiseksi korkein päivittäinen 8 tunnin keskiarvo 120 µg/m 3 - Pitkän ajan tavoite kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 (1.5.- 31.7. klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa 6 000 µg/m 3 h - Tiedotuskynnys tuntikeskiarvo 180 µg/m 3 - Varoituskynnys tuntikeskiarvo 240 µg/m 3 -

27 Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2009 LIITE5 Tuulen nopeus (m/s) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 h max 5 4,6 4,6 5,2 5 4,8 4,4 3,7 4,6 5,6 4,9 4,2 1 h AVG 1,1 1,2 1,4 1,4 1,6 1,5 1,3 1,2 1,5 1,2 1,5 1,2 1 h 99 % 4,6 3,9 3,9 4,6 4,3 4,1 3,9 3,2 3,7 4 4,1 3 Data[%] 100 100 99,9 100 100 97,6 100 100 100 100 100 100 C) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min -16,2-20,3-17,7-5,4-0,4-0,8 3,6 2,3 0,8-7 -4,4-22,1 1 h max 4,6 1,3 5,1 19,9 26,8 27,8 26,5 25,6 20,3 10,7 8 5,4 1 h AVG -5,5-6,7-2,7 3,5 10,9 13,7 16 15,2 11,3 1,4 1,6-7,3 1 h 99 % 4,4 0,9 4,2 17,2 24,2 26,2 24,4 24,7 19,3 8,6 7,2 4,5 Data[%] 100 100 99,9 100 100 97,6 100 100 100 100 100 100 Kosteus (%) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 64 60 32 30 17 26 32 32 47 30 70 79 1 h max 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 1 h AVG 96 95 86 76 63 65 76 81 87 92 98 97 1 h 99 % 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Data[%] 100 100 99,9 100 100 97,6 100 100 100 100 100 100 IdxMAX Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 4 5 6 4 6 5 3 1 3 0 4 3 1 h max 84 98 331 309 101 78 60 61 59 123 85 84 1 h AVG 29 32 41 45 36 31 31 29 25 30 27 35 1 h 99 % 69 76 133 136 74 68 55 56 57 79 76 79 Data[%] 100 100 99,7 100 100 96,9 100 100 99,9 100 100 99,5 NO2 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 1 1 2 2 2 0 0-1 -1-1 0 0 1 h max 100 78 78 73 58 35 31 50 48 88 48 99 1 h AVG 17 21 19 14 13 11 9 10 8 16 14 23 1 h 99 % 61 70 70 49 41 31 26 32 37 61 41 82 Data[%] 100 100 99,6 100 100 96,9 99,6 99,5 99,9 100 99,6 100 2. suurin vrk arvo 35 39 33 24 22 18 13 19 16 28 23 51 PM10 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Loka Loka Marras Joulu 24 h min 4,3 4 5 6 8 4 7 5 6 4 5 6 24 h max 20,7 26 108 111 30 24 20 19 24 53 51 42 24 h AVG 11,3 13 28 33 17 14 13 12 12 17 13 15 24 h 99 % 20,7 26 108 83 30 24 20 19 24 53 48 42 Data[%] 100 100 100 100 100 96,7 100 100 100 100 100 100 2. suurin vrk arvo 19,2 24 104 83 28 23 18 17 18 50 48 30