Kuva: Merja Kyntäjä. Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

Transkriptio

1 Kuva: Merja Kyntäjä Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2011 Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

2 2 Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2011 Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tekniikka Merja Kyntäjä

3 3 SISÄLTÖ SISÄLTÖ JOHDANTO YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUKSISTA Rikkidioksidi (SO 2 ) Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Hiukkaset Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Otsoni (O 3 ) VOC- ja PAH-yhdisteet PÄÄSTÖT ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSARVOT Ilmanlaadun ohjearvot Ilmanlaadun raja-arvot ja kynnysarvot Tavoitearvot Ilmanlaatuindeksi MITTAUSJÄRJESTELMÄ MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI Typpidioksidi (NO 2 ) Leijuva pöly Ilmanlaatuindeksi Sääolosuhteet YHTEENVETO ILMANLAADUN TARKKAILU LÄHDELUETTELO LIITTEET Liite 1. Laitosten ja mittauskopin sijaintikartta Liite 2. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä Liite 3. Ilmanlaadun ohjearvot, raja-arvot terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi, kynnysarvot, tavoitearvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi, ilmanlaatuindeksiluokitus ja ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat -taulukot Liite 4. Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2011

4 4 1 JOHDANTO Seinäjoen ilmanlaatuseuranta aloitettiin vuonna Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantaryhmän toimesta Seinäjoen keskustan tuntumaan pystytettiin mittausasema mittauslaitteineen lokakuussa 1992 ja reaaliaikaiset mittaukset aloitettiin vuoden 1993 alusta. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastaa Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu, jolla on sopimus mittaustulosten seurannasta, laitteiston toiminnan ja kunnon valvonnasta sekä kuukausi- ja vuosiraporttien laatimisesta Seinäjoen ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön kanssa. Vuonna 2011 tarkkailuun osallistuneet laitokset ovat: Altia Oyj Atria Suomi Oy Fortum Energiaratkaisut Oy, alkaen Adven Oy Hankkija-Maatalous Oy Kurikan kaukolämpö Oy / Ilmajoen lämpölaitos Lemminkäinen Infra Oy NCC Roads Oy, Saarentien asfalttiasema Seinäjoki Ruukki Construction Oy Seinäjoen Energia Oy Valio Oy Vapo Oy Energia Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen seudulla jatkuvatoimiset mittaukset tehdään Seinäjoen Vapaudentien mittausyksikössä. Laitosten ja mittauskopin sijaintikartta liitteessä 1. 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUK- SISTA Ilman epäpuhtauksien vaikutukset voidaan jakaa maailmanlaajuisiin eli globaaleihin, alueellisiin ja paikallisiin. Globaaleja vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiö ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisista vaikutuksista voidaan erottaa mm. terveys-, luonto- ja viihtyisyysvaikutukset sekä vaikutukset maankäyttöön. Paikallisesti heikkotuulinen korkeapaine voi aiheuttaa lämpötilainversion. Normaalisti alhaalta ylöspäin mentäessä ilman lämpötila laskee, jolloin alailmakehän ilma sekoittuu ylemmän ilmakehän kanssa. Inversio syntyy, kun kylmä alailmakehän ilma ei sekoitu ylemmän lämpimämmän ilman kanssa. Näin käy Suomessa kesällä selkeinä öinä ja talvella mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, jos taivas on selkeä ja tuuli heikkoa. Heikommin toimivat autojen katalysaattorit, suuremmalla teholla käyvät lämpövoimalat sekä teollisuuden ja

5 5 kotitalouksien lämpökattilat lisäävät pakkasella alailmakerroksen epäpuhtauksia, kuva 1. Seinäjoen seudulla esiintyvät epäpuhtaudet, joista merkittävin on keväinen katupöly, eivät aiheuttane merkittäviä vaikutuksia suuressa osassa väestöä. Herkissä väestöryhmissä, kuten hengitys- ja sydänsairaissa, lapsissa ja vanhuksissa, esiintyvät oireet voivat lisääntyä pitoisuuksien kohotessa. Tyypillisiä oireita lapsilla voivat olla nuha ja yskä, hengitys- ja sydänsairailla yskä, hengenahdistus ja heikentynyt toimintakyky. Pakkasella ilmansaasteet ärsyttävät keuhkoja enemmän kuin lämpimällä ilmalla. Kylmällä ilmalla hengitystiet ovat tavallista herkemmät myös matalille saastepitoisuuksille Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidi (SO 2 ) on vesiliukoinen, väritön kaasu. Ulkoilmassa se hapettuu edelleen sulfaateiksi ja rikkihapoksi. Rikkidioksidi ja sen reaktiotuotteet poistuvat ilmakehästä märkä- ja kuivalaskeumana. Rikkidioksidi aiheuttaa suoria kasvillisuusvaurioita ja sen reaktiotuotteet lisäksi maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Rikkidioksidi ärsyttää voimakkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia, ja sen on todettu vaikuttavan lasten ja aikuisten hengityselininfektioiden sekä astmaatikkojen kohtausten esiintyvyyteen. Rikkidioksidille tyypillisiä akuutteja vaikutuksia ovat yskä, hengenahdistus ja keuhkoputken supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Kuva 1. Heikkotuulisen sään aiheuttama lämpötilainversio Ulkoilmassa esiintyy epäpuhtauksina pelkistyneitä ja hapettuneita typpiyhdisteitä. Pelkistyneitä muotoja ovat mm. ammoniakki (NH 3 ), ja ammoniumyhdisteet (NH 4 + ), hapettuneita puolestaan mm. typpioksiduuli (N 2 O), typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ), typpihapoke (HNO 2 ) ja typpihappo (HNO 3 ) sekä nitraatit (NO 3 - ) ja peroksiasetyylinitraatti. Merkittävimpiä typen oksidien päästölähteitä ovat liikenne ja energiantuotanto. Alhaisen päästökorkeuden vuoksi liikenteen päästöillä on ratkaiseva vaikutus ulkoilman typenoksidipitoisuuksiin. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka hapettuu ulkoilmassa suhteellisen nopeasti mm. otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi. Useiden eri reaktioiden kautta muodostuu lopulta mm. typpihappoa ja nitraatteja. Typpidioksidi, typpihappo ja nitraatit poistuvat ilmakehästä kuiva- ja märkälaskeumana. Typen oksideilla on suoria vaikutuksia kasvillisuuteen ja epäsuorasti typen yhdisteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä. Typen oksidit osallistuvat hiilivetyjen kanssa otsonia ja muita ilmakemiallisia hapettimia tuottaviin reaktioihin.

6 Hiukkaset Hiukkaspitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin lumen sulamisen jälkeen, kun talven aikana kaduille ja jalkakäytäville levitetty jauhautunut hiekka ja tien pinnoitteena käytetty asfaltti pölyävät ilmassa liikenteen ja tuulen nostattamana. Myös syksyllä ja marras joulukuussa, kun hiekoitus aloitetaan ja maa on pakkasen takia kuivaa, pitoisuudet nousevat. Hiekoitushiekan lisäksi leijuva pöly sisältää tien pinnasta, autojen renkaista ja jarruista irronneita sekä autojen pakokaasujen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. Hiukkaset jaotellaan neljään eri kokoluokkaan: Suuret hiukkaset ovat kooltaan yli 10 μm. Niitä on erityisesti katupölyssä. Ne jäävät ylähengitysteihin ja poistuvat yskimällä, aivastelemalla ja liman mukana melko nopeasti. Haitat ilmenevät lähinnä ärsytysoireina: nuhana, yskänä sekä kurkun ja silmien kutinana ja kirvelynä. Hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 μm. Hengitettävät hiukkaset jaetaan karkeiksi hiukkasiksi (koko 2,5-10 μm) ja niitä pienemmät pienhiukkasiksi (halkaisija alle 2,5 μm) tai ultrapieniksi hiukkasiksi (halkaisija alle 0,1 μm). Pienhiukkaset pääsevät hengitettäessä keuhkorakkuloihin saakka. Ultrapienet hiukkaset saattavat kulkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon. Ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja. Korkea pienhiukkaspitoisuus lisää hengitysja sydänoireita sekä heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Hiilimonoksidi on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi. Se sitoutuu veren hemoglobiiniin yli 200 kertaa tehokkaammin kuin happi ja aiheuttaa kudoksissa hapen puutetta vähentäessään veren punasolujen hapenkuljetuskykyä ja heikentäessään hapen irtautumista hemoglobiinista. Hiilimonoksidin vaikutuksille herkkiä väestön erityisryhmiä ovat sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai erilaisia veritauteja, kuten anemiaa, sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. Liikenne on merkittävin hiilimonoksidin päästölähde Otsoni (O 3 ) Otsoni on merkittävin nk. valokemiallinen hapetin. Sitä muodostuu alailmakehässä ilman hapesta typen oksidien, hiilivetyjen ja UV-säteilyn vaikutuksesta. Ulkoilman epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä, joten otsonin nettotuotanto on suurimmillaan yleensä useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien etäisyydellä päästölähteistä. Yläilmakehässä otsoni suojaa maanpintaa liialta ultraviolettisäteilyltä. Hengitysilman korkeat pitoisuudet ovat ihmisen terveydelle haitallisia. Tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytysoireet. Hengityssairailla, kuten astmaatikoilla, voivat myös muut oireet, kuten yskä ja hengenahdistus, lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita. Lisäksi otsoni heikentää puiden ja viljelykasvien

7 7 kasvua. Euroopan laajuisesti maanpintaotsonia pidetään pahimpana ilmanlaatuongelmana yhdessä pienhiukkasten kanssa VOC- ja PAH-yhdisteet Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä (VOC, Volatile Organic Compounds) tarkoitetaan sellaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa ilmassa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringon valon vaikutuksesta typen oksidien kanssa. VOC-yhdisteet ovat haitallisia otsonin muodostuksen kannalta, mutta ne voivat aiheuttaa suoria terveyteen ja luontoon kohdistuvia haittoja. VOCyhdisteitä joutuu ilmaan mm. bensiinikäyttöisistä henkilöautoista, liuottimien käytöstä ja puun pienpoltosta. Orgaanisen aineen palamisessa syntyvät karsinogeeniset PAH- yhdisteet (polysyklinen aromaattinen hiilivety) ovat ilmassa kiinnittyneinä hiukkasiin. Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan Seinäjoen seudulla ilmanlaatu on alueella VOC yhdisteiden (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) osalta hyvä. Muualla kuin Seinäjoen keskustassa VOC -pitoisuudet eivät merkittävästi poikkea taustapitoisuudesta. Seinäjoen Vapaudentien PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia verrattuna niin Suomessa kuin Euroopassa mitattuihin pitoisuustasoihin. 3 PÄÄSTÖT Päästöjä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä. LIISA 2007 laskentajärjestelmän päästömäärien kehittymisen indeksitaulukon mukaiset arviot Seinäjoen kaupungin liikenteen päästöistä on esitetty kuvassa 2 ja 3. Ennusteen mukaan CO 2 päästökehitys on nouseva, kun taas NOx-, hiukkas- ja SO 2 päästökehitys on laskeva. Seinäjoella suurin päästöjen aiheuttaja on liikenne. Tieliikenteen arvioidut päästöt Seinäjoen seudulla 2011 on esitetty taulukossa 1. Hiilidioksidipäästöt nousevat polttoaineenkulutuksen kasvaessa. Taulukko 1. Tieliikenteen päästöennuste Seinäjoella (LIISA laskentaohjelma / Kari Mäkelä) t/a SO2 Nox Hiukkaset CO2 Seinäjoki 0,36 158,93 9,

8 8 Kuva 2. Tieliikenteen hiilidioksidi- ja typenoksidipäästöt Seinäjoella vuosina (LIISA 2007 laskentajärjestelmä). Kuva 3. Tieliikenteen hiukkas- ja rikkidioksidipäästöt Seinäjoella vuosina (LIISA 2007 laskentajärjestelmä). Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöjen kehitys Seinäjoen seudulla on pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna ollut aaltomaista. Osaltaan tilanteeseen on vaikuttanut päästökauppa ja sähköntuotannon vaihtelut. Päästömäärät ovat suoraan verrannollisia tuotettuun energiamäärään. Seinäjoelle tehdyn ilmapäästöjen mallinnuksen mukaan energiatuotanto- ja teollisuuslaitosten päästöt eivät ole kriittisiä tekijöitä Seinäjoen kaupungin ilmanlaadun kannalta. Taulukossa 2 on eriteltynä Seinäjoen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuonna Kuvassa 4 on ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt CO 2, hiukkasten, SO 2 ja NO 2 osalta vuosilta Taulukko 2. Ilmoitusvelvollisten päästöt Seinäjoen seudulla **ilmoitusvelvollisuus VOC päästöjen osalta

9 9 Kuva 4. Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuosina ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSAR- VOT Päästödirektiivillä rajoitettavat yhdisteet pilaavat ympäristöä monin tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöä. Merkittävä osuus terveydelle haitallisista pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästödirektiivin toimeenpano vähentää Suomeen tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä parantaa hengitysilman laatua Ilmanlaadun ohjearvot Ohjearvot on otettava huomioon mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Ohjearvojen ylittyminen tulisi estää ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on ter-

10 10 veydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot eivät ole sitovia raja-arvoja, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää apuvälineenä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Viranomainen voi käyttää ohjearvoja lupaharkintansa pohjana, mutta hylkäävää päätöstä ei voida tehdä pelkästään ohjearvojen ennakoidun ylittämisen perusteella. Ohjearvoja väljempiä mutta myös sitovampia ovat ilmanlaadun raja-arvot. Uudistukseen kuuluu myös otsonille määrätty kynnysraja, jonka ylittymisestä on tiedotettava väestölle. Liitteessä 3 on esitetty ilman laatua koskevat ohjearvot (Valtioneuvosten päätös 480/1996 ja 711/2001). Sekä ohjearvoihin vertaamisessa että ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa prosenttipistettä. Määritelmän mukaan aineiston n. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n %. Esimerkiksi 99. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 99 % Ilmanlaadun raja-arvot ja kynnysarvot Ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja muiden typen oksidien, hengitettävien hiukkasten (PM10), pienhiukkasten (PM2,5), lyijyn sekä hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuuksien raja-arvoista on annettu Valtioneuvoston asetus 38/2011. Raja-arvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittävät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden ylittyminen ilmansuojeluviranomaisten on käytettävissä olevin keinoin estettävä. Raja-arvon ylittyessä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja-arvojen ylittymisen valvonnasta, raja-arvojen ylityksistä sekä suunnitelmista ja toimenpiteistä ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla raja-arvot toistuvasti ylittyvät, on jäsenmaiden raportoitava EU:n komissiolle. Raja-arvopitoisuus on alitettava määräajassa. Pitoisuus ei saa enää ylittyä, kun raja-arvo on alitettu. Tiedotus- ja varoituskynnysten ylittyminen edellyttää lisäksi välitöntä tiedottamista väestölle terveydelle haitallisista pitoisuuksista. Liitteeseen 3 on koottu taulukot raja-arvoista terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi sekä kynnysarvot. Kasvillisuuden suojelun raja-arvoja tulee soveltaa metsä- ja maaseutualueilla Tavoitearvot Ensimmäistä kertaa on säädetty kansallinen tavoite väestön pienhiukkasaltistumisen vähentämiselle ja altistumisen enimmäistasolle (Valtioneuvoston asetus 38/2011). Suomessa 3 vuoden keskiarvo 8,5 µg/m 3 jää alle tavoitearvon, 20 µg/m 3. Pienhiukkasaltistumiselle ei tule lisävähennysvelvoitetta. Valtioneuvoston asetuksessa 38/2011 alailmakehän otsonista tavoitearvolla tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mu-

11 11 kaan alitettava määräajassa. Pitkän ajan tavoitteella tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa mahdollisuuksien mukaan. EU:n jäsenmaat raportoivat vuosittain komissiolle otsonipitoisuuksien seurannasta ja kynnysarvojen ylityksistä. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. Liitteessä 3 esitetään tavoitearvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on tunneittain ilmanlaadun mittaustuloksista laskettava prosentuaalinen luku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksillä yksinkertaistetaan päivittäistä ilmanlaatutiedotusta. Kullekin mitattavalle yhdisteelle lasketaan ensin pitoisuuksien tuntikeskiarvoista ali-indeksi. Ali-indekseistä korkeimman arvo määrää ilmanlaatuindeksin arvon. HSY on kehittänyt Suomen oloihin sovitetun ilmanlaatuindeksin. Liitteessä 3 on ilmanlaatuindeksiluokitus ja arvoluokkien luonnehdinnat. Seinäjoella ilmanlaatuindeksi määräytyy NO 2 ja PM 10 mittaustulosten mukaan. 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2011 Mittausaseman laitteistona ovat Monitor Labs kemiluminesenssilaite ja TE- OM 1400A. Monitor Labs kemiluminesenssilaite mittaa typen oksideja (NO, NO 2, NO x ). TEOM 1400A on jatkuvatoiminen leikatun leijuman (PM 10 ) keräin. Lisäksi laitteistoon kuuluu Reino Rehn säähavaintoaseman korvannut Vaisala Weather Transmitter WXT520-säähavaintoasema. (Kuva 5). Keskusmittausasemalla oleva Enview tiedonkeruujärjestelmä kerää tiedot automaattisesti eri mittauslaitteilta tietokoneelle ja välittää ne modeemin kautta Vaasantiellä, Tekniikan yksikössä sijaitsevalle tietokoneelle. Mittaustulokset kerätään, arkistoidaan ja raportoidaan Enview Software Manager ohjelmistolla. Seinäjoen mittaustiedot on mahdollista lukea valtakunnallisesta Ilmanlaatuportaalista: Portaali on kaikille avoin maksuton verkkopalvelu, jonka kautta Suomen ilmanlaadun seurantatieto on saatavissa. Tiedot verkkopalveluun lähetetään SeAMK:n Tekniikan yksikön tietokoneen kautta siihen erityisesti suunnitellulla ohjelmalla.

12 12 LT RH WS WD Ilmanlaadun mittausjärjestelmä Nox PM 10 SeAMK Tekniikka Itikanmäki Vapaudentien mittausasema Enview CommServ SoftWare Manager Enview CommServ Näyttötaulu Matkakeskus Enview CommServ Ilmo Kuva 5. Mittausaseman laitteisto. 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI NOx- ja hiukkasmttaus sujui ilman suurempia ongelmia vuonna Vanha Reino Rehn-sääasema meni epäkuntoon ja se jouduttiin korvaamaan uudella. Mittauskoppi siirrettiin alkuvuodesta Vapaudentie 6:een, kuva mittauskopin paikka muutettiin Vapaudentiellä muutama kilometri Törnävän suuntaan kerrostyömaan edestä pois saatiin tietoliikenneyhteydet toimintakuntoon. Muutto aiheutti kahden vuorokauden mittauskatkoksen Seinäjoen ilmanlaadun mittauksiin. Maaliskuussa 2011 todettiin sääaseman mittaustuloksissa epätarkkuutta. Valmistaja suositteli laitteiston kalibrointia. Päätettiin kuitenkin hankkia uusi, huoltovapaa sääasema asennettiin uusi sääasema, Vaisala Weather Transmitter WXT520, sekä ukkosenjohdatin. Samalla päivitettiin mittausaseman Envidas- ohjelma. Kuva 6. Seinäjoen mittausasema, Vapaudentie mittauskopin modeemi meni rikki vaihdettiin modeemi ja vikavirtasuoja.

13 kansallinen vertailulaboratorio kävi testaamassa Monitor LABS mittalaitteen toimivuutta. Vertailumittauskampanjan tavoitteena on antaa vertailulaboratoriolle tietoa Suomessa toimivien ilmanlaadun mittausverkkojen toiminnasta ja mittaustulosten laadusta oli yhteyshäiriö tietokoneen ja sääasemaan välillä, jolloin säädataa ei tallentunut järjestelmään. Lokakuun 14. havaittiin, etteivät pakkaslämpötilat rekisteröidy järjestelmään. Vikaa selvitettiin yhdessä laitetoimittajan kanssa. Vian todentaminen oli kuitenkin hankalaa lämpimän säätilan vuoksi. Joulukuun alussa negatiivisten lämpötilojen kirjausongelma saatiin ohjelmistosta korjattua huollettiin Monitor LABS NOx-laite, Oleinitec Oy. Laitteet kalibroitiin 31.3, 21.6, 21.9 ja , JPP kalibrointi ky Typpidioksidi (NO 2 ) Kuvassa 7 on typpidioksidipitoisuuden tuntiarvot vuonna Korkein typpioksidipitoisuuden tuntiarvo oli helmikuussa 126 g/m 3, jolle on asetettu terveyshaittojen ehkäisemiseksi raja-arvo 200 g/m 3. Mittausvaliditeetti oli 99,2 %. NO2[ug/m3] Periodic Station Report Sjoki : :00 Interval 1 Hour NO2[ug/m3] /01 01/02 01/03 01/04 01/05 01/06 01/07 01/08 01/09 01/10 01/11 01/12 Time Kuva 7. Typpidioksidipitoisuuksien tuntiarvot Seinäjoen Vapaudentiellä Raja-arvo 200 g/m 3. Kuukausikeskiarvoista korkein pitoisuus oli toukokuussa, 32 g/m 3 ja matalin loka- ja joulukuussa 11 g/m 3. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 15 g/m 3. Korkeimmillaan toiseksi suurin vuorokausiarvo oli helmikuussa, 61 g/m 3, ohjearvo 70 g/m 3. Tuntiarvojen 99. prosenttipiste nousi korkeimpaan pitoisuuteen helmikuussa, 99 g/m 3, ohjearvo 150 g/m 3. Raja-arvoylityksiä ei vuoden 2011 aikana ollut. NO 2 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4.

14 14 Jäljempänä nähtävistä vuosien seurannasta havaitaan, typpidioksidipitoisuuksien trendi on ollut nouseva. Kuva 8. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvon kehitys vuosina Kuva 9. Typpidioksidipitoisuuden korkeimman tuntiarvon enimmäispitoisuuden kehitys vuosina Kuva 10. Vuoden korkeimman typpioksidin kuukauden 2. suurimman vuorokausiarvon kehitys vuosina Kuva 11. Korkeimman tuntiarvoon verrannollisen typpidioksidipitoisuuden, kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipisteen kehitys vuosina Seinäjoella kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo (NO+NO 2 ), 30 g/m 3, ei ylittynyt ollen 26 g/m 3. Typpidioksidipitoisuuden tuntiarvo oli vuonna 2011 korkeimmillaan 126 g/m 3. Tämä ei ylittänyt ylempää terveyshaittojen ehkäisemiseksi annettua arviointikynnystä, 70 % tuntiraja-arvosta (140 g/m 3 ). Raja-arvo saa ylittyä 18 kertaa. Alempi arviointikynnys, 50 % tuntiraja-arvosta (100 g/m 3 ), ylittyi 14 kertaa (saa ylittyä 18 kertaa). Seinäjoella typpidioksidin vuosiraja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi, 15 g/m 3, ei ylittänyt ylempää arviointikynnystä, 80 % vuosiraja-arvosta (32 g/m 3 ) eikä alempaa arviointikynnystä, 65 % raja-arvosta (26 g/m 3 ). Vuotuinen kriittinen taso kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemin suojelemiseksi (NOx:n vuosi ka.) 31 g/m 3 ylitti sekä ylemmän arviointikynnyksen 80 % kriittisestä tasosta (24 g/m 3 ) että alemman arviointikynnyksen 65 % kriittisestä tasosta (19,5 g/m 3 ).

15 Leijuva pöly Leijuvasta pölystä mitattiin keskusmittausasemalla leikattu leijuma (PM 10 ). Leikatussa leijumassa hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 m. Leijuvaa pölyä mitattiin keskusmittausasemalla TEOM 1400A jatkuvatoimisella keräimellä. Hukkaspitoisuudet on ilmoitettu vallitsevissa olosuhteissa. Jäljempänä on kaaviokuva leijuman vuorokausiarvojakaumasta vuoden 2011 aikana, raja-arvo 50 g/m 3. Kuva 12. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiarvot vuonna Vuoden mittaustulosten kattavuus oli 99,5 %. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 14 g/m 3, jolle raja-arvo on 40 g/m 3. Kuvasta 13 nähdään suhteellisen tasaisena pysynyt hiukkaspitoisuuden vuosikeskiarvoseuranta ajalla PM 10 :n kuukausittainen vuorokausikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4. Vuorokausiarvoissa vuoden 2011 aikana tapahtui yhteensä neljä (4) rajaarvoylitystä (50 µg/m 3 /vrk). Mittauksissa sallitaan enintään 35 raja-arvoylitystä vuodessa. Ylitykset tapahtuivat 15.3, 16.3, 29.3 ja Ylitykset johtuivat hiekoituspölyn leijumisesta ilmassa. Kuvasta 14 nähdään hiukkaspitoisuuksien raja-arvoylitykset / vuosi ajalla Kuva 13. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskiarvot vuosina Kuva 14. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) raja-arvoylitykset (Raja-arvo 50 µg/m 3 ).

16 16 Vuonna 2011 hengitettävissä hiukkasissa ylempi arviointikynnys, 70 % 24 tunnin raja-arvosta (35 µg/m 3 ), ylittyi 13 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon ylempi arviointikynnys, 70 % raja-arvosta (28 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Alempi arviointikynnys, 50 % 24 tunnin raja-arvosta (25 µg/m 3 ), ylittyi 41 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon alempi arviointikynnys, 50 % rajaarvosta (20 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi säädetty ohjearvo (70 µg/m 3 ) hiukkasten osalta ei ylittynyt. Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo oli maaliskuussa 65 µg/m Ilmanlaatuindeksi Kuvassa 15 on kuvattu vuoden 2011 Seinäjoen ilmanlaadun jakauma kuukausittain. Ilmanlaatu oli hyvä 79,67 %, tyydyttävä 18,34 %, välttävä 1,82 %, huono 0,12 % ja erittäin huono 0,06 % mitatuilla arvoilla. Kuva 15. Ilmanlaatuindeksin tuntiarvojen mukainen kuukausijakauma Seinäjoella Kuvasta 16 nähdään Seinäjoen ilmanlaadun määräävä tekijäjakauma kuukausittain. Vuositasolla määräävänä tekijänä oli 78,9 % hiukkaset ja 21,1 % typpioksidi. Kuva 16. Ilmanlaatuindeksin määräävän tekijän mukainen kuukausijakauma Seinäjoella Mittaustulosten validiteetti oli 99,4 %. Ilmanlaatuindeksin kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4.

17 Sääolosuhteet Vuonna 2011 sääparametrien mittaustulokset ovat luotettavia vain lämpötilan osalta. Kosteusprosentin mittaukset saatiin kuntoon vasta uuden sääaseman myötä Alkuvuoden kosteus% sekä maalis kesäkuun tuulen parametrit on mitattu Seinäjoen Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla. Sääolosuhteiden kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 4. Tuuli Tuulen suunta oli mittauspisteellä vuonna 2011 pääosin etelästä ja eteläkaakosta, kuva 75. Tuulen keskinopeus oli 1,3 m/s, mikä on hieman suurempi kuin 2010, mutta lähellä edellisvuosien arvoja, kuva 18. Maalis-, huhti-, toukoja kesäkuun keskiarvotulokset on mitattu Seinäjoen Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla. Kuva 17. Tuulen suunta Seinäjoella 2011, mittausvaliditeetti 68% (katkos ) Kuva 18. Tuulen kuukausittaiset keskinopeudet, minimi- ja maksimiarvot Seinäjoella 2011 Lämpötila Vuoden 2011 keskilämpötila oli +5,0 o C (v ,9 o C). Lämpimintä oli kesäkuussa, jolloin keskilämpötila oli +16,2 o C. Hellepäiviä Seinäjoella oli vuonna Kylmin kuukausi oli helmikuu -12,3 o C. Myös tammi- ja maaliskuun keskilämpötilat olivat pakkasen puolella. Kuvasta 19 on nähtävissä kuukausittaiset minimi-, maksimi ja keskiarvolämpötilat Kuva 19.. Lämpötilan kuukausikeskiarvot sekä minimi- ja maksimilämpötilat Seinäjoella 2011.

18 18 Ilman kosteus ja sademäärä Ilman suhteellisen kosteuden loppuvuoden keskiarvo oli 82%. Vuoden 2011 kokonaissademäärä oli 614,9 mm. Sademäärä on mitattu Seinäjoen Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla. Kuva 20. Ilmankosteuden kuukausikeskiarvot ja minimi- ja maksimiarvot kesä-joulukuu 2011 Seinäjoella. Kuva 21. Sademäärän kuukausikertymä Seinäjoella YHTEENVETO Vuoden 2011 aikana ilmanlaadun mittauskopin sijaintia muutettiin viereiselle tontille rakennettavan kerrostalotyömaan alta. Näin vältyttiin työmaasta mahdollisesti johtuvat virheelliset ilmanlaadun mittaustulokset. Siirto vaikuttaa vuositasolla tehtävään mittaustulosten vertailtavuuteen jälkeiset mittaustulokset eivät ole suoraan vertailtavissa aiempiin mittaustuloksiin. Haasteita mittaustoiminnalle toi lähinnä sääaseman uusiminen ja tietokoneongelmat. Typpidioksidipitoisuus indikoi liikennettä ja osittain energiantuotantoa. Liikenteen päästövaikutus on havaittavissa lähellä maan pintaa, kun taas laitosten päästöt leviävät korkeiden piippujen ansiosta korkeammalle ja laimentuvat. Mittauspisteellä vuoden 2011 typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 15 g/m 3 ja vuositasolla toiseksi suurin vuorokausiarvo oli 61 g/m 3. Korkein typpioksidipitoisuuden tuntiarvo oli helmikuussa 126 µg/m 3. Mittausvaliditeetti oli 99,2 %. Elokuussa Seinäjoen mittausasema osallistui kolmannen kerran kansallisen vertailulaboratorion testauksiin mittaustulosten laadun arvioimiseksi. Ennakkotietojen mukaan Seinäjoen tulokset ovat hyväksyttävällä tasolla. Lopullinen raportti saadaan myöhemmin. Korkeisiin pölypitoisuuksiin vaikuttaa ensisijaisesti hiekoituspölyn nouseminen liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Myös muina aikoina kohonneet pölypitoisuudet kertovat liikenteen ja tuulen nostamasta kuivasta pölystä. Leikatun leiju-

19 19 man koko vuoden 2011 keskiarvo oli 14 μg/m 3. Raja-arvo ylittyi vain neljänä vuorokautena. Vuonna 2010 ylityksiä oli viisi kappaletta. Mittausvaliditeetti vuonna 2011 oli 99,5 %. Ilmanlaatuindeksi määräytyy edellä mainittujen komponenttien, typpioksidin ja hiukkasten, mittaustuloksista. Myös ilmanlaatuindeksissä näkyy selvästi kevään pölyongelma. Pääsääntöisesti (79,7 %) indeksiarvo pysyi kuitenkin edellisvuosien tapaan hyvällä tasolla. Mittausvaliditeetti oli 99,4 %. Vuoden 2011 aikana teetettiin Seinäjoen seudun päästö- ja leviämismalli FCG Finnish Consulting Group Oy:llä. Mallinnus kertoi Seinäjoen seudun rikkidioksidi- ja typpidioksidipäästöjen sekä ja hengitettävien hiukkasten (PM10) päästöjen jakautumisesta ja vaikutuksista alueelliseen ilmanlaatuun. Raportti on luettavissa Seinäjoen kaupungin sivuilla pidetään Seinäjoella Ilmansuojeluyhdistys ry:n isännöimä Ilmanlaadun mittaajatapaaminen. Tapaamiseen odotetaan n. 50 osallistujaa. Tapaaminen kokoaa ilmanlaadun mittaajia, laitetoimittajia ja asiantuntijaa ympäri Suomen. Bioindikaattoritutkimus on sovittu tehtäväksi viiden vuoden välein, edellinen selvitys tehty Vuonna 2012 tehtävässä tutkimuksessa on tarkoitus käyttää samoja näytealoja kuin aikaisemmassa tutkimuksessa 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2013 Seinäjoen kaupungin tekniikkakeskuksen ympäristönsuojelun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön välinen sopimus ilmanlaadun mittaamiseksi päättyy 2012 lopussa. Ilmanlaadun tarkkailua koordinoi ilmanlaadun tarkkailutyöryhmä. Työryhmän kokoonpano on kerrottu liitteessä 2. Yhteistyötä pyritään jatkamaan Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Ympäristösuojelun Internet-sivut ovat osa Seinäjoen kaupungin www-sivuja; ( Sieltä löytyvät mm. Seinäjoen seudun ilmanlaadun kuukausiraportit, vuosiraportit liitteineen, tietoa Seinäjoella tehdyistä muista mittauksista ja linkki Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaali -sivustolle.

20 20 LÄHDELUETTELO AX-suunnittelu : Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, Virallinen lehti nro L 152, 11/06/2008 s FCG Finnish Consulting Group Oy, 2011, Seinäjoen seudun ilmapäästöjen leviämismalli vuonna Hoffrén J., 2008, Ilman pienhiukkaset merkittävä terveysongelma, Tieto&trendit 3/2008; Ilmatieteenlaitos, 2012; Mäkelä K., 2007: LIISA-2007 laskentajärjestelmä, VTT Yhdyskuntatekniikka; Osmo J. 2001: Ilman laatu Länsi-Suomessa. Merenkurkun ympäristönseurantaprojektin raportti. Osmo J., Pietarila H., Rautio P., Salmi T., Waldén J. 2005: Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi, Länsi-Suomen ympäristökeskus Salonen R. O., Pennanen A Pienhiukkasten vaikutus terveyteen, Tekes Teknologiaohjelmaraportti 9/2006, FINE Pienhiukkaset Teknologia, ympäristö ja terveys Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010: Valtioneuvoston asetus 38/2011: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. Waldén J., Laurila S Ilmanlaadun mittaajapäivät 2012 esitys: Kolmas kansallinen vertailumittauskierros, Ilmatieteen laitos Ympäristöministeriö 2011, Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ympäristöministeriön tiedote YTV 2006, - Liikenteen jäljet

21 21 LIITE 1 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAATUMITTAUKSEEN OSALLISTUNEIDEN LAITOSTEN JA MITTAUSKOPIN SIJAINTIKARTTA b 12 10a Kartta: Hannu Väisänen, Seinäjoen kaupunki

22 22 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAADUN SEURANTATYÖRYHMÄ LIITE2 Tuotantolaitokset: Altia Oyj Koskenkorvan tehdas Atria Suomi Oy Nurmo Fortum Energiaratkaisut Oy alkaen Adven Oy Hankkija-Maatalous Oy / Seinäjoen tehdas Kurikan kaukolämpö Oy / Ilmajoen lämpö Oy Lemminkäinen Infra Oy NCC Roads Oy, Saarentien asfalttiasema Ruukki Construction Seinäjoen Energia Oy Valio Oy/ Seinäjoen tehdas Vapo Oy, Atrian Nurmon kattilat Vapo Oy, Haukinevan pellettitehdas Vaskiluodon Voima Oy/ Seinäjoen voimalaitos Kunnat: Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu Ilmajoen kunta Seinäjoen kaupunki Alueellinen ympäristökeskus: Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus; ympäristövastuualue Mittaukset ja raportit: SeAMK, Tekniikka Helena Pihlajaniemi Timo Kalliomaa Antti Koski Jari Sivunen Pekka Haapalainen Arto Savela Jari Salminen Mauno Pynttäri Raimo Tyni Kari Harsia Esa Aarnio Tom Ruohomäki Matti Tiilikka Pirjo Korhonen Sari Paananen Kari Havunen Marketta Kujala Merja Kyntäjä

23 23 Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely LIITE3 Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2) 150 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2) 250 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 80 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Kokonaisleijuma (TSP) 120 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste 50 µg/m 3 vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo (PM10) Haisevat rikkiyhdisteet (TSR) 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TSR ilmoitetaan 10 µg/m rikkinä Raja-arvot terveyden suojelemiseksi. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset vuodessa Rikkidioksidi (SO 2) 1 tunti 350 µg/m tuntia 125 µg/m 3 3 Typpidioksidi (NO 2) 1 tunti 200 µg/m vuosi 40 µg/m 3 - Hengitettävät hiukkaset (PM10) 24 tuntia 50 µg/m 3 1) 35 Pienhiukkaset (PM 2,5) 1 vuosi 40 µg/m 3-1 vuosi 25 µg/m 3 Lyijy (Pb) 1 vuosi 0,5 µg/m 3 - Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) µg/m 3 - Bentseeni (C 6H 6) 1 vuosi 5 µg/m 3 - Raja-arvot kasvillisuuden suojelemiseksi Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo Rikkidioksidi (SO 2) Typen oksidit (NO, NO 2) kalenterivuosi ja talvikausi ( ) 20 µg/m 3 kalenterivuosi 30 µg/m 3 Kynnysarvot Aine Keskiarvon laskenta-aika Tiedotuskynnys Varoituskynnys Typpidioksidi (NO 2) 3 peräkkäistä tuntia µg/m 3 Rikkidioksidi (SO 2) 3 peräkkäistä tuntia µg/m 3 Otsoni (O3) 1 tunti 180 µg/m µg/m 3

24 24 Tavoitearvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi Aine Otsoni (O3) 8 tunnin liukuva keskiarvo Tavoitearvo 120 µg/m 3 saa ylittyä 25 kertaa/ vuosi, 3 vuoden ka. Voimassa vuodesta 2010 eteenpäin 3 alitettava vuoteen 2013 Arseeni (As) 1 vuosi 0,006 µg/m mennessä 3 alitettava vuoteen 2013 Kadmium (Cd) 1 vuosi 0,005 µg/m mennessä 3 alitettava vuoteen 2013 Nikkeli (Ni) 1 vuosi 0,020 µg/m mennessä Keskiarvon laskenta-aika Bentso[a]pyreeni 3 alitettava vuoteen vuosi 0,001 µg/m mennessä Ilmanlaatuindeksiluokitus Ilmanlaatu NO2 PM10 PM2.5 CO TRS SO2 O3 (indeksin arvo) (µg/m3) (µg/m3) (µg/m3) (mg/m3) (µg/m3) (µg/m3) (µg/m3) Hyvä <40 <20 <10 <4 <5 <20 <60 (<50) Tyydyttävä (50-75) Välttävä (75-100) Huono ( ) Erittäin huono >200 >200 >75 >30 >50 >350 >180 (>150) Ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat Ilmanlaatu Terveysvaikutukset Muut vaikutukset Hyvä Ei todettuja Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä Tyydyttävä Hyvin epätodennäköisiä Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä Välttävä Epätodennäköisiä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Huono Mahdollisia herkillä yksilöillä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Erittäin huono Mahdollisia herkillä väestöryhmillä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

25 25 Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2011 LIITE4 Tuulen nopeus (m/s) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 10 min min 0 0 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,2 10 min max 5,4 3,4 4, ,9 6, min AVG 1 0,8 1,9 1,4 1,3 1,0 1,1 1,2 1,2 1,5 1, min 99 % 4, ,2 3,2 4,6 4,7 4,8 Data[%] , ,8 99,7 99,9 Lämpötila ( C) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min -25,8-28,7-13,8-5,3-2,5 3,7 4,5 0,9 0,9 0* 0* -7 1 h max 2,3 2,1 6,6 20,9 22,7 30,5 25, ,1 11,1 7,2 1 h AVG -7-12,3-2,5 4,8 9,3 16,2 15,6 11,9 11,9 6,5 4,4 1,1 1 h 99 % 1,9 0,3 5,2 19,2 21,8 29,6 24,9 19,4 19,4 13,2 10,8 5,9 Data[%] , ,9 97, ,7 89,7 93,5 Kosteus (%) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min h max h AVG h 99 % Data[%] 28,8 97, ,6 99,7 100 IdxMAX Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min h max h AVG 29 43,9 32,9 38, h 99 % Data[%] , ,7 99,9 99,7 99,7 99,6 99,7 99,6 NO2 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min h max h AVG h 99 % Data[%] 99, ,3 99, ,7 99,3 99,7 99,7 99,6 97,8 99,6 2. suurin vrk arvo PM10 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 24 h min h max h AVG h 99 % Data[%] , suurin vrk arvo Mittaukset Seinäjoen Vesi -toimipisteessä Data (%) < 75%