ArviD-julkaisuja 01/2004 Digi-tv:n palveluntekijän opas Digi-tv-klusteriohjelma
ArviD-julkaisuja 01/2004 Digi-tv:n palveluntekijän opas ISBN 952-201-000-6 ArviD-julkaisuja Helsinki 2004
Julkaisija Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Mikael Rinnetmäki, Sofia Digital Oy Tukiryhmä: Marko Heikkinen, Tekes; Ismo Kosonen ja Marjukka Saarijärvi, LVM; Ari Pöyhtäri, Sofia Digital Oy; Pekka Nykänen ja Arto Saikanmäki, JP-Epstar Oy Julkaisun nimi Digi-tv:n palveluntekijän opas KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 22.4.2004 Julkaisun laji Opas Toimeksiantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Toimielimen asettamispäivämäärä 16.12.2003 Tiivistelmä Hallituksen keväällä 2004 tekemän periaatepäätöksen mukaan Suomessa siirrytään digitaalisiin televisiolähetyksiin elokuussa 2007. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Tekes ovat teettäneet tämän oppaan edistääkseen helppokäyttöisten ja innovatiivisten digi-tv -sisältöjen ja -palvelujen suunnittelua, tuottamista ja käyttöönottoa. Opas on suunnattu sisällöntuottajille, -suunnittelijoille ja muille vuorovaikutteisten digi-tv-palveluiden luomisesta kiinnostuneille. Julkaisussa käydään läpi digi-tv:n perusominaisuuksia ja digi-tv-palveluiden suunnitteluperiaatteita. Digi-tv-palveluiden eläessä voimakasta kehitysvaihetta aihealueen ajankohtaisen tiedon ylläpito edellyttää lyhyttä päivityssykliä. Tämän oppaan julkaisemisen rinnalla digi-tv-klusteriohjelma ArviD ylläpitää jatkossa osoitteessa http://www.arvid.tv/ oppaan päivitysosiota. Avainsanat (asiasanat) digitaalinen televisio, palvelut, sisällöt, vuorovaikutteisuus, helppokäyttöisyys Muut tiedot Digi-tv:n palveluntekijän opas Sarjan nimi ja numero ArviD-julkaisuja 01/2004 Kokonaissivumäärä 73 Kieli suomi Jakaja JP-Epstar Oy / Jaakko Pöyry Infra ISBN ISBN 952-201-000-6 Hinta Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Luottamuksellisuus julkinen
Utgivare Författare (uppgifter on organet: organts namn, ordförande, sekreterare) Mikael Rinnetmäki, Sofia Digital Oy Projekt styrgruppen: Marko Heikkinen, Tekes; Ismo Kosonen och Marjukka Saarijärvi, KM; Ari Pöyhtäri, Sofia Digital Oy; Pekka Nykänen och Arto Saikanmäki, JP-Epstar Oy Publikation (även den finska titeln) Digi-tv:n palveluntekijän opas PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 22.4.2004 Typ av publikation Guide Uppdragsgivare Kommunikationsministeriet Datum för tillsättandet av organet 16.12.2003 Referat Enligt Regeringens principbeslut våren 2004, övergår Finland till digitala TV-sändningar i augusti 2007. Kommunikationsministeriet och Tekes har låtit utföra en guide för att främja planering, produktion och introduktion av behändiga och innovativa innehållstjänster för digital-tv. Guiden är till för innehållsproducenter och innehållsplanerare samt övriga som är intresserade av att producera interaktiva digital-tv tjänster. I guiden beskrivs grundegenskaper som digital-tv har, samt allmänna planeringsprinciper av digital-tv tjänster. Digital-TV tjänsterna genomgår för närvarande en intensiv utvecklingsfas. Aktuell information inom ämnesområdet uppdateras hela tiden. Uppdateringar till guiden kan laddas från ArviD digital-tv klusterprogrammets hemsida http://www.arvid.tv/, under guidens uppdateringsdel. Nyckelord digital-tv, tjänster, innehåll, interaktiv, behändig Övriga uppgifter Series namn och nummer ArviD publikationer 01/2004 Sidoantal 73 Språk finska Distribution JP-Epstar Oy / Jaakko Pöyry Infra ISBN ISBN 952-201-000-6 Pris Förlag Kommunikationsministeriet Sekretessgrad offentlig
Esipuhe Hallitus teki 4.3.2004 periaatepäätöksen, jonka mukaan televisiolähetykset muuttuvat Suomessa digitaalisiksi 31.8.2007 alkaen. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Tekes ovat teettäneet tämän oppaan edistääkseen helppokäyttöisten ja innovatiivisten digi-tvsisältöjen ja -palvelujen tuottamista ja käyttöönottoa. Laajalle yleisölle suunnatussa tvympäristössä sovellusten helppokäyttöisyyden vaatimukset korostuvat. Televisiolla on myös pc-maailmaan verrattuna joukko erityisominaisuuksia, jotka tekevät palveluiden kehittämisen haasteelliseksi ja kiinnostavaksi. Tähän oppaaseen on koottu uusinta ja keskeisintä digi-tv-tietoa palvelunrakentajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden hyödynnettäväksi. Oppaan on kirjoittanut ohjelmistokehityspäällikkö Mikael Rinnetmäki Sofia Digital Oy:stä. Työtä on ohjannut tukiryhmä, johon kuuluivat johtava teknologia-asiantuntija Marko Heikkinen Tekesistä, viestintäneuvos Ismo Kosonen ja neuvotteleva virkamies Marjukka Saarijärvi liikenne- ja viestintäministeriöstä, johtaja Ari Pöyhtäri Sofia Digital Oy:stä, ohjelmakoordinaattori Pekka Nykänen ja konsultti Arto Saikanmäki JP- Epstar Oy:stä. Oppaan sisältöön on saatu kommentteja Yleisradio Oy:ltä, Digita Oy:ltä, Tieke ry:ltä, Ortikon Interactive Oy:ltä, Suomen 3KTV Oy:ltä ja Vaasan Läänin Puhelin Oy:ltä. Opas on helmikuussa 2004 käynnistyneen liikenne- ja viestintäministeriön digi-tvklusteriohjelma ArviD:n ensimmäinen julkaisu. Tehdään yhdessä digi-tv:stä suomalaisille hyvä viihteen, informaation, osallistumisen, oppimisen ja asioinnin kanava. Helsingissä huhtikuussa 2004 Marjukka Saarijärvi iv
Termit ja lyhenteet Digi-tv-palvelu Ditheröinti DVB-HTML I-Frame Kanavanippu Kuvasuhde Käytettävyys MHP-määrittely NorDig Digi-tv-verkossa välitettävä sovellus tai sisältökokonaisuus. Menetelmä, jolla bittikarttakuvan värit saadaan näkymään pienemmällä värimäärällä muodostamalla halutunkaltaisia sävyjä vierekkäisistä erivärisistä pikseleistä. MHP-määrittelyn osa, joka määrittelee MHP-vastaanottimiin XHTML-pohjaisen selaimen sekä kuvauskielen MHP-palveluiden toteuttamiseen. MPEG2-videon still-kuva. I-Frame voidaan näyttää kaikissa MHP-vastaanottimissa taustalla täysvärisenä, vaikka laitteen grafiikka muuten tukisi vain pienempää värimäärää. Kanavanippu (eng. multiplex) on MPEG-2 ohjelmavirta, joka voi sisältää mm. useita TV- ja radio-kanavia sekä vuorovaikutteisia palveluita. Kanavanipun kapasiteetti riippuu käytettävistä parametreista. Suomessa maanpäällisen verkon kanavanipun kapasiteetti on suunnilleen 22 Mbit/s, johon mahtuu noin 4-5 tv-kanavaa lisäpalveluineen. Kuvasuhde on tv-kuvan leveyden ja korkeuden suhde. Perinteisesti tv:n kuvasuhde on ollut 4:3, digi-tv:n myötä ollaan siirtymässä elokuvamaisempaan 16:9-kuvasuhteeseen. Käytettävyys (eng. usability) tarkoittaa palvelun käytön miellyttävyyttä loppukäyttäjälle. Käytettävyys koostuu lähinnä helppokäyttöisyydestä ja elämyksellisyydestä. Käytettävyyteen päästään käyttäjäkeskeisen suunnittelun avulla. Multimedia Home Platform -määrittely määrittelee avoimen sovellusohjelmointirajapinnan (API, Application Programming Interface) digi-tv-vastaanottimissa suoritettaville sovelluksille. Määrittelyyn pohjautuu ETSI:n standardi DVB-MHP. Työryhmä, joka määrittelee yhteispohjoismaista luokitusta digi-tv-vastaanottimille. http://www.nordig.org/. v
Objektikaruselli Ohjelmaopas Ohjelmatoimiluvan haltija Paluukanava PNG Superteksti-TV Verkko-operaattori Menetelmä tai järjestelmä, jonka avulla digi-tv-lähetteen mukana lähetetään sovelluksia ja niiden tarvitsemia tiedostoja. Electronic Program Guide, EPG. Sovellus, joka näyttää tietoja tulevista ohjelmista. Digi-tv-vastaanottimissa on yleensä sisäänrakennettu ohjelmaopas. Kansallisten pääkanavien käytössä oleva Ohjelmaopas on tv-signaalin mukana jaeltava MHP-sovellus. Taho, jolla on oikeus säännöllisesti lähettää digi-tv-verkossa televisio- ja radiosisältöjä. Menetelmä tai järjestelmä, jonka avulla katsoja voi lähettää tietoja palveluntarjoajalle tai hakea personoidumpaa, esimerkiksi dynaamisesti luotua sisältöä. Kuvaformaatti, joka mahdollistaa läpikuultavuuden määritykset bittikarttakuville. MHP-sovellukseen perustuva palvelualusta, joka mahdollistaa sisältöpohjaisten palveluiden tarjoamisen helposti. Superteksti-TV on käytössä suurimpien ohjelmatoimiluvan haltijoiden kanavilla. Verkkoluvan haltija, jolle on verkkoluvassa myönnetty taajuuksien käyttöoikeus. Käytännössä taho, joka vastaa digi-tv-sisältöjen toimittamisesta katsojille. Vuorovaikutteinen sovellus MHP-sovellus, jonka toimintaan katsoja voi vaikuttaa esimerkiksi kaukosäätimen avulla. vi
Sisältö Esipuhe...iv Termit ja lyhenteet...v Sisältö...vii 1 Johdanto...1 1.1 Oppaan tausta ja lukijakunta...1 1.2 Oppaan rajaukset...1 2 Digi-tv Suomessa vuonna 2004...2 2.1 Digi-tv:n toimijat...2 Ohjelmatoimiluvan haltijat...2 Verkko-operaattorit...3 2.2 Vastaanottimet...3 2.3 MHP...4 Alueelliset lisämäärittelyt...6 2.4 Ohjelmistopäivitykset...6 2.5 Digi-tv-sovellukset...7 3 Tv sovellusympäristönä...10 3.1 Television erityisominaisuudet...10 Suunnittele kohdistin huolella...11 3.2 Käytettävyys...12 3.3 Käyttäjä...12 Selvitä palvelun kohderyhmä...13 3.4 Käyttötilanne...13 Huomioi katsojan vireystila...13 Anna jokaiselle mahdollisuus osallistua - ja olla osallistumatta...14 3.5 Vuorovaikutus...14 Keskustele luonnollisesti...14 Tue laiskuutta ja oppimista...15 Anna palaute välittömästi...16 Mieti kaukosäätimen näppäinten roolit...16 Tue tekstin syötössä eri mahdollisuuksia...17 vii
Pidä valittu linja alusta loppuun...18 3.6 Ohje...19 Muotoile ohje katsojan tarpeen mukaan...19 3.7 Käytettävyyden testaus...20 Määrittele tavoitteet ja mittarit...20 Valitse oikea menetelmä...21 4 MHP:n ominaisuudet...23 4.1 MHP-sovellus...23 4.2 Sovelluksen elinkaari...23 Vapauta resursseja paused-tilassa...23 4.3 Tiedostojen käsittely...24 4.4 Paluukanava...24 4.5 Pysyväismuisti...25 4.6 Tuki toimikorteille...25 4.7 Grafiikkatasot...27 4.8 Resoluutio...27 Vältä ohuita viivoja...27 4.9 Värit...28 Vältä kirkkaita värejä...28 Käytä kirkkauskontrastia...29 4.10 Vektorigrafiikka...29 4.11 Kuvat...29 Optimoi kuvien tiedostokoko...30 4.12 Animaatio...30 4.13 Käyttöliittymäkomponentit...30 4.14 Kirjasimet...31 Käytä päätteetöntä kirjasinta...32 4.15 Äänet...33 Anna tv-ohjelman äänen kuulua taustalla...33 Kiinnitä huomiota äänitiedostojen tiedostokokoon...34 4.16 Video...34 Käytä tv-kuvaa harkiten...34 4.17 Kaukosäädin...35 Visualisoi värinäppäimet ryhmänä...36 4.18 Tietoturva ja tietosuoja...36 5 Superteksti-TV...37 5.1 Superteksti-TV:n ominaisuudet...38 viii
Sisällönkuvauskieli...38 Selailu...39 Linkit...40 Numeronäppäimet...40 Värinäppäinvalikot...41 Paluukanava...41 5.2 Sisällöntuotantoprosessi...41 Määrittele sisällön laajuus...41 Mieti sivuston päivitystarve...42 Rakenna selattavalle sisällölle polku...42 Nopeuta hakua hierarkialla...43 Yhdistele navigointitapoja varoen...44 Listaa linkit allekkain...44 Erota sisältö ja ulkoasu toisistaan...45 5.3 Sisällöntuotannon työkalut...45 6 Sovellusten kehitys...47 6.1 Testaus...49 7 Valmiiden palveluiden sovittaminen digi-tv:lle...51 8 Palvelun saattaminen jakeluun...55 8.1 Superteksti-TV-sisällöt...55 8.2 Palveluvalikot...55 8.3 Oma palvelukanava...58 8.4 Maanpäällinen jakelu...58 8.5 Kaapelijakelu...58 9 Tiedonlähteitä...59 9.1 Portaaleja ja linkkilistoja...59 9.2 Raportteja ja julkaisuja...59 9.3 Käytettävyys...59 9.4 Organisaatioita ja määrittelyitä...60 9.5 Yrityksiä...60 10 Kuvaluettelo...62 ix
1 Johdanto 1.1 Oppaan tausta ja lukijakunta Liikenne- ja viestintäministeriön ArviD-digi-tv-klusteriohjelma ja Tekes ovat yhdessä rahoittaneet tämän, vuonna 2001 Tekesin USIX-ohjelmassa tehdyn Digi-TV:n palvelutekijänoppaan päivityksen. Päivityksen lisäksi oppaaseen on tuotu mm. esimerkkejä ensimmäisistä jakelussa olevista interaktiivisista MHP-sovelluksista. Opas on suunnattu sisällöntuottajille, -suunnittelijoille ja muille vuorovaikutteisten digitv-palveluiden luomisesta kiinnostuneille. Oppaassa käydään läpi digi-tv:n perusominaisuuksia ja digi-tv-palveluiden suunnitteluperiaatteita. Oppaan loppuun on koottu käytetyt lähteet sekä linkkejä suositeltavaan jatkolukemiseen. 1.2 Oppaan rajaukset DVB-HTML-selaimista oppaassa keskitytään lähinnä maanpäällisen digi-tv-verkon Yleisradion ja MTV:n ja Ruutunelosen käyttämään Superteksti-TV-alustaan. Syynä tähän on, että opasta kirjoitettaessa (tammi-helmikuu 2004) muut kanavat ja kaapelioperaattorit eivät vielä olleet tehneet ratkaisuja em. palvelualustan suhteen. Digi-tv-palveluiden eläessä voimakasta kehitysvaihetta aihealueen ajankohtaisen tiedon ylläpito edellyttää lyhyttä päivityssykliä. Tämän vuoksi oppaan julkaisemisen rinnalla ArviD-ohjelman www-sivuilla (http://www.arvid.tv/) tullaan ylläpitämään päivitysosiota, johon tuodaan digi-tv-palveluiden tekemiseen liittyvän tiedon ohella myös palveluiden jakeluun saattamisen ajankohtainen tieto. 1
2 Digi-tv Suomessa vuonna 2004 2.1 Digi-tv:n toimijat Suomessa digitelevision hallinta on jaettu osiin. Ohjelmasisällöistä vastaavat ohjelmatoimiluvan haltijat. Sisältöjen teknisestä toimittamisesta katsojille puolestaan vastaavat verkko-operaattorit. Ohjelmatoimiluvan haltijat Suomen digitaalisessa televisiossa on useita ohjelmatoimiluvan haltijoita. Osa toimiluvista on maanlaajuisia, osa paikallisia. Toimilupien myöntämisessä on pyritty luomaan elinvoimainen ympäristö, jossa olisi paljon erilaisia palveluita. Yleisradio tarjoaa digi-tv:n puolella kahden analogisen kanavansa digitaaliversioiden lisäksi kolme uutta tv-kanavaa. YLE24 keskittyy uutistarjontaan, FST ruotsinkielisiin sisältöihin ja YLE Teema kulttuuriin, opetukseen ja tieteeseen. Lisäksi YLE lähettää digi-tv-verkossa neljää radiokanavaa. MTV:n MTV3 ja Ruutunelosen Nelonen ovat analogisten kanavien digitaaliversioita. Molemmilla on lisäksi harvemmin ohjelmaa tarjoavat rinnakkaiskanavansa, MTV3+ sekä Nelonen Plus. Uusia kanavia ovat Suomen Urheilutelevision Urheilukanava sekä SubTV Oy:n nuorisokanava SubTV. Molemmat näistä näkyvät myös pääsääntöisesti analogisessa kaapelijakelussa. Canal+ Finland Oy tarjoaa kolme elokuviin, urheiluun ja tv-sarjoihin keskittyvää maksullista kanavaa. Vizor Oy:n ostoskanava Viisi on ympärivuorokautinen ostos- ja lifestylekanava. Lisäksi on myönnetty kaksi alueellista ohjelmistotoimilupaa, Janton Oyj:lle pääkaupunkiseudulle ja Pirkanmaalle sekä Turun Kaapelitelevisiolle Turun seudulle. Joulukuussa 2003 myönnettiin lisää alueellisia tv-ohjelmatoimilupia sekä valtakunnallinen radio-ohjelmatoimilupa neljälle radiokanavalle. Pelkkien vuorovaikutteisten sovellusten tai kertaluontoisten ohjelmien lähettämiseen ei tarvitse hankkia ohjelmatoimilupaa. Lyhytaikainen toimilupa tarvitaan, kun ohjelmien viikoittainen kesto on enintään neljä tuntia tai toiminnan kokonaiskesto on enintään kolme kuukautta. Lyhytaikainen toimilupa haetaan Viestintävirastolta ja se yleisesti myönnetään, mikäli ohjelmasisältö on Suomen lakien mukaista. 2
Verkko-operaattorit Suomen kotitalouksista puolet vastaanottaa tv-signaalinsa maanpäällisen antenniverkon, puolet kaapeliverkon kautta. Maanpäälliseen digi-tv-verkkoon on Digitalle myönnetty verkkolupa koskien kolmea kanavanippua. Maantieteellisesti digi-tv-verkon piirissä on jo yli 70 % suomalaisista. Syyskuussa 2004 peitto on jo 94 % kanavanippujen A ja B osalta. C-kanavanippu jää ainakin toistaiseksi 72 %:n peittoalueelle. Suomessa on useita alueellisesti toimivia kaapelioperaattoreita. Kaapelioperaattorit välittävät maanpäällisen verkon ohjelmatoimiluvan haltijoiden tv-kanavat sekä erilaisia kanavia, joista osa paketoituina maksullisiin kanavapaketteihin. Kaapelitelevision puolella verkko-operaattoreita on useita. Suurin jakeluverkko on Finnet-konserniin kuuluva Suomen 3KTV, jonka verkkoihin on kytketty yhteensä 280 000 taloutta. Pääkaupunkiseudulla toimivan HTV:n verkkoon kuuluu 250 000 taloutta, Tampereen tietoverkon verkkoihin (Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa ja Uudellamaalla) 150 000 taloutta. TeliaSoneralla on 70 kaapeli-tv-verkkoa ympäri Suomea, kattaen yhteensä noin 150 000 taloutta, Turun kaapelitelevision verkossa Turun seudulla sekä Vaasan Läänin Puhelimen verkoissa Pietarsaaressa ja Kokkolassa on molemmissa noin 80 000 taloutta. Kolmas tv-signaalin jakelutapa, satelliittivälitys, tavoittaa vain 5 % suomalaisista. Tyypillisesti satelliittivastaanotto on suomalaisissa talouksissa jonkin toisen vastaanottotavan lisänä. 2.2 Vastaanottimet Vuorovaikutteisten digi-tv-sovellusten käyttöön tarvitaan MHP-vastaanotin. Vastaanotin on yleisimmin erillinen televisioon kytkettävä digisovitin, mutta saattaa olla myös digi-tv-vastaanottimella ja MHP-ominaisuuksilla varustettu televisio tai tietokoneeseen liitettävä vastaanotinkortti. Tällä hetkellä vain pieni osa digi-tv-vastaanottimista on MHP-laitteita. Eri valmistajien laitteet poikkeavat toisistaan ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään jonkin verran. Eroja on muistin määrässä, grafiikan piirrossa sekä suoritusnopeudessa. Myös laitteiden sisäiset käyttöliittymät ja kaukosäätimet ovat erilaisia. MHP-määrittely sisältää tietyt minimivaatimukset, jotka jokaisen MHP-laitteen tulee täyttää. Ensimmäisen sukupolven vastaanotinten suorituskyky voidaan laskentatehon osalta rinnastaa suunnilleen ensimmäisiin Pentium-suorittimella varustettuihin tietokoneisiin. Toki vastaanotinten välillä on suuria eroja. Lisäksi on huomattava, että vastaanottimissa suoritettava ohjelmakoodi on java-kielistä, joka tarvitsee erikseen tulkita virtuaalisuorittimella ja on näin ollen huomattavasti tehottomampaa kuin suoraan käyttöjärjestelmään käsiksi pääsevä koodi. Muistia laitteissa on tyypillisesti 16 tai 32 megatavua. Suuri osa tästä menee vastaanottimen käyttöjärjestelmän käyttöön. Sovellusten käytössä olevan muistin määrä riippuu 3
myös muista sovelluksista ja niiden signaloinnista sekä laitteen välimuistista. Ensimmäisen sukupolven MHP-vastaanottimissa ilmenee ongelmia, mikäli yksittäinen sovellus vaatii muistia useamman megatavun. Lisäksi muistin riittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon mahdolliset muut samanaikaisesti käynnissä olevat sovellukset. Tv-kuvan käsittelyyn on vastaanottimissa luonnollisesti sitä varten erikseen optimoidut piirit. Tätä opasta kirjoitettaessa ei vielä ole saatavilla MHP-ominaisuuksin varustettua digitv-vastaanotinkorttia tietokoneeseen, mutta asiasta kiinnostuneet voivat seurata MHP4Free-projektia (http://www.mhp4free.de/). 2.3 MHP MHP, Multimedia Home Platform on määrittely, jonka avulla digi-tv:n vuorovaikutteiset palvelut toteutetaan. Se on DVB-organisaation määrittelemä avoin rajapinta, joka määrittelee, mitä ominaisuuksia MHP-laitteissa on ja kuinka sovellukset voivat noita ominaisuuksia käyttää. Sovellus Sovellus MHP API Vastaanottimen käyttöjärjestelmä Tiedostojärjestelmä Paluukanava Grafiikka Kuva 1. MHP toimii välikerroksena, jonka avulla sovellukset voivat käyttää minkä hyvänsä MHP-laitteen toimintoja samalla tavalla. MHP-sovellukset perustuvat java-ohjelmointikieleen sekä siihen lisättyihin televisioympäristön erityispiirteitä korostaviin ominaisuuksiin. MHP-vastaanotin lataa sovelluksen suorittamiseen tarvittavat tiedostot lähetysvirrasta ja suorittaa sovelluksen javavirtuaalikoneen avulla. Sovellus käyttää laitteen ominaisuuksia MHP-määrittelyssä kuvattujen rajapintojen avulla. MHP-määrittelyyn kuuluu myös kuvauskielen määrittely, DVB-HTML. Kuvauskielen avulla yksinkertaisten sisältöpohjaisten palveluiden toteutus on huomattavasti helpom- 4
paa kuin java-kielellä ohjelmoimalla. DVB-HTML määrittelee MHP-laitteisiin sisäänrakennetun yleiskäyttöisen selaimen ja sen rajapinnat tv-ominaisuuksiin ja javasovelluksiin. DVB-HTML on XHTML-kielen muunnos tv-ympäristöön, sisältäen myös rajapinnat java-kielisten MHP-sovellusten kanssa kommunikointiin. DVB-HTML on XML-johdannainen kieli, joten se poikkeaa joiltain osin perinteisesti webissä käytetystä HTML-kielestä. Yleisesti ottaen XHTML-kielellä kuvattujen sisältöjen on oltava HTML-sisältöjä tarkemmin määriteltyjä. Sovellus Sovellus Sovellus MHP API DVB-HTML Vastaanottimen käyttöjärjestelmä Tiedostojärjestelmä Paluukanava Grafiikka Kuva 2. MHP-määrittelyn versio 1.1 määrittelee DVB-HTMLsisällönkuvauskielen sekä vastaanottimiin valinnaisesti lisättävän DVB-HTML-selaimen. DVB-HTML-tuki ei kuitenkaan kuulu ensimmäisen sukupolven MHP-laitteiden määrittelyyn eikä sitä näin ollen ole vielä toteutettu yhteenkään markkinoilla olevaan vastaanottimeen. DVB-HTML-määrittelyä tukevia vastaanottimia ei myöskään ole lähiaikoina odotettavissa. Sen sijaan markkinoilla on erillisiä MHP-sovelluksia, jotka toteuttavat pienen osan DVB-HTML-kuvauskielestä ja antavat näin sisällöntuottajille mahdollisuuden hyväksikäyttää sisältöpohjaisen palvelutuotannon etuja. Yksi esimerkki tällaisista palveluista on Superteksti-TV. MHP:n tämänhetkinen versio, 1.0.2, sisältää tuen salatuille kanaville sekä paluukanavalle (internet-yhteys). Internet-yhteys ei tarkoita, että vastaanottimessa olisi web-selain tai sähköposti, mutta sovellukset voivat yhteyden avulla kommunikoida internetiin liitettyjen palvelinten kanssa. Kaikki MHP-määrittelyyn kuuluvat toiminnallisuudet eivät vielä tätä opasta kirjoitettaessa toimi vastaanottimissa. MHP-yhteensopivuuden varmistavassa testikokoelmassa ei vielä ole testejä kaikille ominaisuuksille. Tästä johtuen vastaanottimissa jotkut toiminnot saattavat toimia toisistaan poikkeavasti tai toiminnot saattavat puuttua kokonaan. Version 1.0.3 testikokoelman on tarkoitus olla huomattavasti kattavampi. Sen on arvioitu olevan valmis loppuvuodesta 2004. Luvussa 4. MHP:n ominaisuudet käsitellään määrittelyn ominaisuuksia tarkemmin. 5
Määrittelyn versio 1.1 tuo mukanaan laajemman tuen älykorteille, mahdollisuuden ladata sovelluksia paluukanavan kautta sekä tallentaa niitä laitteen pysyväismuistiin. Sitä seuraavat versiot pidemmällä tulevaisuudessa lisäävät tuen kovalevytallentimille ja tvlähetyksen vastaanottoon internet-yhteyden kautta. Tulevien versioiden markkinoille tulosta ei vielä osata sanoa mitään. Saattaa olla, että vastaanottimet omaksuvat määrittelyn myöhemmistä versioista osia vähitellen ja tarpeen mukaan - esimerkiksi Italiassa myytävissä MHP-laitteissa on jo version 1.1 määrittelemä laajempi OCF-älykorttituki. Alueelliset lisämäärittelyt Useat alueelliset yhteenliittymät ovat pyrkineet tarkentamaan MHP-määrittelyä tietyillä markkina-alueilla taatakseen riittävän yhdenmukaisen palvelutason alueen kuluttajille. Tällaisia lisämäärittelyitä ovat pohjoismainen NorDig (http://www.nordig.org/), saksankielisen markkina-alueen F.U.N. (Free Universe Network, http://www.fun-tv.de/) sekä Italian DGTV (http://www.dgtvi.net/). Laitevalmistajien tavoitteena on kuitenkin myydä samaa laitetta laajemmalla markkinaalueella ja laitteiden ominaisuudet määritellään valmistajien omien markkina-analyysien mukaan. MHP-yhteensopivuus on laitevalmistajien mielestä riittävä tae palveluiden toimimiselle. 2.4 Ohjelmistopäivitykset MHP-vastaanotinten käyttöjärjestelmä voidaan päivittää automaattisesti tv-signaalin mukana kulkevalla ohjelmistopäivityksellä. Näin laitteisiin voidaan lisätä uusia ominaisuuksia MHP-standardin kehittyessä. Laitteen omistajan ei tarvitse viedä laitetta huoltoon tai suorittaa monimutkaisia päivitystoimenpiteitä. Osa MHP-standardin uusista ominaisuuksista vaatii laitteistotasolle ulottuvia muutoksia vastaanottimiin, esimerkiksi kiintolevyn lisäämisen ohjelmien tallennusta varten. Näitä ominaisuuksia ei ole mahdollista lisätä olemassa oleviin laitteisiin ohjelmistopäivityksen avulla, vaan niitä hyödyntääkseen katsojan on hankittava uudempi MHPvastaanotin. Ohjelmistopäivitysten tiheys riippuu laitteen valmistajasta. Yleisin päivitystiheys on yhdestä neljään kertaan vuodessa. Ohjelmistopäivitykset vaikuttavat myös digi-tv-sovelluksiin. Vielä alkuvaiheessa MHPstandardi kehittyy vielä nopeasti ja jo määriteltyihin ominaisuuksiinkin saattaa tulla muutoksia. Käytännössä jokaisen ohjelmistopäivityksen jälkeen sovelluksen toiminta kyseisen laitteen uudella ohjelmistoversiolla täytyy varmistaa. 6
2.5 Digi-tv-sovellukset Digi-tv-sovelluksilla käsitetään tässä oppaassa tv-signaalin mukana jaeltavia MHPpalveluita. Nämä palvelut voivat olla joko itsenäisiä tai tv-ohjelman aihepiiriin tai kulkuun kiinteästi liitettyjä. Kuva 3. Ohjelmaopas näyttää tietoja meneillään olevista ja tulevista ohjelmista. Tyypillisiä itsenäisiä sovelluksia ovat Ohjelmaopas ja palveluvalikot, Superteksti-TV sekä esimerkiksi pankkipalvelut. Ohjelmaan liittyvästä sovelluksesta esimerkkinä mainittakoon MTV3:n Hockey Night -sovellus, joka tarjoaa jääkiekkopelin aikana tuloksia kierroksen muista otteluista, tilastotietoja sekä mahdollisuuden kaapata tv-lähetyksestä kuvia ja lähettää niitä MMS-viestinä puhelimeen. 7
Kuva 4. MTV3:n palveluvalikko näyttää saatavilla olevat vuorovaikutteiset palvelut. Kuva 5. MTV3:n Superteksti-TV-palvelun etusivu. 8
Kuva 6. YLE Teeman Muistipeli on TV-ohjelmaan liittymätön itsenäinen sovellus. Digi-tv-vastaanottimissa itsessään saattaa olla joitain sisäänrakennettuja sovelluksia, kuten ohjelmatietoja näyttävä ohjelmaopas tai MHP-sovelluksia hallinnoiva palveluvalikko. Nämä ovat kuitenkin erilaisia joka vastaanottimessa ja yleensä toiminnoiltaan rajatumpia kuin MHP-sovellukset. Kuva 7. Nokian MHP-vastaanottimessa on mukana sisäänrakennettuja pelejä. 9
3 Tv sovellusympäristönä Suurin osa ohjelmoiduista sovelluksista toteutetaan pc-ympäristöön. Tässä luvussa käsitellään lähinnä pc:n ja tv:n eroja (lisää tietoa eroista on saatavilla esimerkiksi sivulla http://www.ergogero.com/pages/digitaltv.html). Tv-ympäristössä sovellusten helppokäyttöisyyden vaatimukset korostuvat. Tv on pckäyttäjiä laajemman yleisön väline, jota käytetään viihtymiseen. Pc-ympäristössä sovellusten käytettävyyttä on jo opittu tutkimaan. On olemassa suosituksia sekä vakiintuneita käyttötapoja koskien käyttöliittymän rakennetta, elementtien asettelua, nimeämiskäytäntöjä ja värejä. Tv-ympäristössä vakiintuneita malleja ei vielä ole juurikaan kehittynyt. Tv:n käyttöliittymien toteutuksessa tarvitaan useiden eri alojen asiantuntijoiden osaamista. Tv-grafiikan parissa työskennelleet graafikot tietävät, millainen grafiikka televisiossa toimii, web-graafikot puolestaan tietävät, kuinka kuvia voidaan pakata pienempään tiedostokokoon. Käytettävyyssuunnitteluun ja käytettävyyden testaukseen on myös saatavissa asiantuntija-apua. 3.1 Television erityisominaisuudet Vaikka tv-ruutu on yleensä tietokoneen näyttöä suurempi, on myös sen katseluetäisyys suurempi ja lisäksi erottelukyky heikompi. Tästä johtuen televisiossa yhdelle näytölle mahtuu paljon vähemmän tietoa kuin tietokonesovelluksissa. Esimerkiksi tekstiä mahtuu yhdelle näytölle vain parikymmentä riviä. Tv-sovelluksissa pidempi näkymä kannattaa jakaa eri näytöille, vieritettävät näytöt eivät ole suositeltavia. Television käyttötavat eivät tue pc-käytön kaltaista suorakäyttöisyyttä. Käytettävissä ei ole vapaasti liikkuvaa hiiren osoitinta, jolla näytöllä näkyviä kohteita voisi liikuttaa tai muokata. Tv-sovellusten käyttöliittymien suunnittelua kannattaakin lähestyä ennemmin vaikka mobiilisovellusten puolelta. Puhelinsovelluksissakin käyttö perustuu usein nuolinäppäimiin, valintaan sekä numeronäppäimiin. Analogisen teksti-tv:n sisältöjä voi pitää esimerkkinä, kun suunnitellaan sisällön jakamista usealle näytölle. Pc-käyttöliittymissä on olennaista havainnollistaa, mitkä käyttöliittymän elementit ovat aktivoitavissa tai muokattavissa. Tv-sovelluksissa taas pitää kertoa, mitkä kaikki kaukosäätimen näppäimet ovat käytettävissä ja niitä vastaavat toiminnot. Vuorovaikutteiset sovellukset on myös saatava erottumaan tv-lähetyksen mahdollisesta muusta ruutugrafiikasta. 10
Suunnittele kohdistin huolella Toisin kuin tietokoneympäristö, digi-tv ei tarjoa sovellusten käyttöön valmista kohdistinta. Yleisimmin käytetty kohdistintyyppi televisiosovelluksissa on keltasävyinen kehys. Tällaista kohdistinta käytettäessä tulisi varmistaa, ettei sivun sisällössä ole keltaisia viivoja ja kehyksiä. Katsojalle tulisi ensi silmäyksellä olla selvää, mitkä sivulla näkyvät elementit kuuluvat sivun taustaan ja sisältöön, mikä taas on katsojan siirrettävissä oleva kohdistin. Kohdistimen olisi hyvä erottua selkeästi taustastaan, ikään kuin leijua sivun päällä. Tällöin katsoja ymmärtää sen olevan liikuteltavissa. Kohdistimen liikuteltavuutta voi havainnollistaa esimerkiksi pienillä nuolilla sen reunoissa. Näin se yhdistyy paremmin kaukosäätimen nuolinäppäinryhmään. Kohdistimen yhteydessä voi myös olla OK-näppäimen symboli, jotta katsojalle olisi selvää kuinka valinta suoritetaan. Kuva 8. Erityyppisiä kohdistimia digi-tv-palveluissa. Kohdistimen väriä mietittäessä on otettava huomioon esimerkiksi värinäppäimet. Mikäli keltaisen värinäppäimen symbolin ja kohdistimen sävyt ovat samat, saattaa katsoja virheellisesti liittää niiden toiminnan toisiinsa. Edelleen kohdistimen ulkoasua mietittäessä tulisi miettiä tilannetta, jossa valintalistassa on vain kaksi vaihtoehtoa. Tällöin katsoja ei välttämättä tiedä, kumpi valinta on aktiivinen, mikäli esimerkiksi vain tekstin väri ja tausta vaihtuvat. Kaikki navigointitavat eivät kuitenkaan perustu liikuteltavaan kohdistimeen. Esimerkiksi kansallisen Ohjelmaoppaan kanavia selattaessa kohdistin pysyy koko ajan paikallaan ja itse selattava sisältö, esimerkiksi kanavat, liikkuvat. 11
3.2 Käytettävyys Tässä oppaassa sanalla käytettävyys tarkoitetaan sovelluksen ominaisuutta, jonka ansiosta se on käyttäjälleen helppo ja hyvä käyttää ja tuottaa hyvän käyttökokemuksen. Hyvään käytettävyyteen päästään yleensä käyttäjäkeskeisellä suunnittelulla. Käytettävyys on käännös englannin sanasta usability. Toisin kuin usein luullaan, käytettävyys on suurelta osin mitattavissa oleva ominaisuus. Erilaisia mittareita ovat esimerkiksi tehokkuus, virheettömyys ja käyttäjän tyytyväisyys. Tehokkuutta voidaan mitata seuraamalla kuinka nopeasti ja vähin toimenpitein käyttäjä suoriutuu annetusta tehtävästä. Käyttö on virheetöntä, mikäli käyttäjä toimii joka tilanteessa sovelluksen suunnittelijan aikomalla tavalla. Tärkeä mittari on myös käyttäjän subjektiivinen tyytyväisyys; hänelle vähemmän tehokas toimintatapa saattaa silti olla miellyttävin. Vuorovaikutteisen television osalta käytettävyydessä korostuvat kaksi tekijää, helppokäyttöisyys ja viihteellisyys. Näistä helppokäyttöisyys on ainakin alkuvaiheessa selkeästi etusijalla. Ihmisille tapa käyttää televisiota muuten kuin kanavaa vaihtamalla on uusi, eikä omaksuttuja tuttuja toimintatapoja ole vielä syntynyt. Siksi vuorovaikutteisen television ensimmäisten sovellusten tulisi olla hyvin selkeitä ja niiden käytön mahdollisimman intuitiivista. Käyttäjälle tarvitsee kertoa hyvin selvästi, mitä sovelluksella on mahdollista tehdä ja kuinka se tapahtuu. Television kanssa on totuttu viihtymään ja tämän tulisi olla mahdollista myös vuorovaikutteisen television kanssa. Liian yksinkertaiselta vaikuttavaa sovellusta saatetaan pitää tylsänä ja mielenkiinnottomana, liian asiallisena. Tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota myös sovelluksen miellyttävään ulkoasuun ja elämyksellisyyteen, joissain sovelluksissa myös yllätyksellisyyteen. Elämyksellisyyttä vahvistetaan käyttöliittymällä, joka tarjoaa käyttäjälle mahdollisimman suuren elämyksen, kokemuksen ympäristöstä ja osallistumisesta. Käyttäjää voi houkutella kokeilemaan valintoja ja ominaisuuksia sen sijaan, että ne vain esiteltäisiin. 3.3 Käyttäjä Käytettävyyden rakentaminen lähtee aina liikkeelle käyttäjän tunnistamisesta. On tunnistettava sovelluksen kohderyhmä, heidän tarpeensa ja tavoitteensa sekä yleisimmät käyttötilanteet. Television katsojia on väestöstämme ehdoton valtaosa. Joukko käsittää kaikki ikäryhmät ja kaikki sosiaaliluokat, ihmisten erilaiset elämäntilanteet, tunnetilat, asenteet, toiveet ja tarpeet. Digitelevision käyttäjä voi olla aivan kuka tahansa. Digi-tv-palveluiden käyttäjäkunta on monelta osin laajempi kuin pc-sovellusten. Pckäyttäjät ovat tyypillisesti koulutettuja työikäisiä ihmisiä, kun taas televisiota katsovat ihmiset vauvasta vaariin. Myös television käyttötavat ovat moninaiset. Television ääressä viihdytään, sitä katsotaan ryhmässä, väsyneenä ja sairaana. Sovellus saattaa kutsua katsojan osallistumaan ja 12
muuttaa katsomiskokemusta, mutta varmasti myös television passiivinen seuraaminen tulee jatkumaan. Jotta tämä ei unohtuisi, puhutaan tässä oppaassa käyttäjästä useimmin katsojana. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat digi-tv-sovellusten osalta vielä ongelmallisia. Tvselaimille, kuten Superteksti-TV ei esimerkiksi ole vastineita, jotka lukisivat sivulla esitetyn tiedon ääneen tekstiesityksen sijasta. Selvitä palvelun kohderyhmä Jokaisella palvelulla on oma ensisijainen käyttäjäryhmänsä. Tämän katsojajoukon ominaisuudet on pidettävä mielessä palvelua suunniteltaessa. Pelikonsoleiden kanssa kasvaneen nintendo-nuoren näkökulma television tarjoamiin palveluihin on erilainen kuin varttuneemman ikäpolven. Valittu sanasto ja koko palvelun ulkoasu on tietysti suunniteltava kohderyhmän mukaan. Käytännössä katsojan tietotekninen historia vaikuttaa suurelta osin siihen, kuinka hän hahmottaa palvelut, niiden tarjoamat mahdollisuudet ja yleisimmät käyttötavat. Käyttötapoja suunniteltaessa voi tukeutua oletuksiin katsojakunnan osaamisesta. Esimerkiksi kännykkää ja mobiilipalveluita monipuolisesti käyttäneet sisäistävät matkapuhelimesta tutut vuorovaikutusmallit myös televisioympäristössä. Nuoremmalle väestölle suunnatuissa palveluissa voidaan jonkin verran tinkiä luettavuuden vaatimuksista esimerkiksi käyttämällä pienempää tekstikokoa. Käytettävyyteen liitetään yleensä myös kielen ja symbolien mahdolliset tulkinnat kohderyhmässä. Suomea voi symbolien osalta pitää pitkälti yhden kulttuurin maana. Kuvalliset symbolit tulkitaan yleensä yhtenäisellä tavalla. Suomessa kulttuurisista eroavaisuuksista on silti hyvä pitää mielessä ainakin ruotsinkielinen vähemmistö. 3.4 Käyttötilanne Televisiota harvemmin käytetään. Ennemminkin sen seurassa ollaan ja viihdytään. Huomioi katsojan vireystila On tärkeää huomioida katsojan vireystila. Television palveluita käyttäessään katsoja saattaa olla äärimmäisen väsynyt tai tunnekuohun vallassa. Usein kyse on rentoutumisesta, mutta vireystila saattaa olla myös optimitilannetta korkeampi, jos katsoja esimerkiksi eläytyy voimakkaasti urheilua seuratessaan. Kiihtyneessä tilassa keskittymiskyky kärsii yhtä lailla kuin raukeassa. Tämä vaatii television sovelluksilta todella helppoa ja selkeää käyttöliittymää. Käyttötilanteesta on myös hyvä huomioida käyttäjän huomion suuntautuminen. Yleensä päähuomio kohdistuu televisio-ohjelmaan, jota vuorovaikutteinen sovellus rikastuttaa. Oman huomionsa tarvitsee myös kaukosäädin. Siksi käytön tulisi perustua yleisimmin 13
käytössä oleviin näppäimiin ja näppäinyhdistelmiin, jotka katsoja löytää tottumuksen kautta. Anna jokaiselle mahdollisuus osallistua - ja olla osallistumatta Usein ruudun äärellä on useampi henkilö. Sovellusten tulisikin mahdollisuuksien mukaan tukea ryhmän osallistumista. Mikäli sovellus jossain kohtaa esimerkiksi kysyy vastaajan ikää tai horoskooppia ja antaa palautteen vastauksen mukaan, voi olla huomaavaista sallia tiedon syöttö useita kertoja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua. Monelle pelien parissa viihtyvälle on tärkeää saada kirjata parhaat tulokset omalla nimellään ja verrata niitä muiden saavutuksiin. On myös otettava huomioon tilanne, jossa katsoja ei tahdo osallistua sovelluksen kulkuun. Monessa tilanteessa televisio on vain oheisviihdyke muun tekemisen rinnalla. Katsoja saattaa esimerkiksi kodin askareita puuhatessaan seurata sivusilmällä visailua televisiosta. Katsojalle voi tarjota mahdollisuuden vastata kysymyksiin, mutta vuorovaikutusta ei saisi edellyttää. Sovelluksen tulisi siirtyä ohjelman mukana eteenpäin, mikäli on ilmeistä, ettei katsoja tahdo osallistua vuorovaikutukseen. 3.5 Vuorovaikutus Vuorovaikutuksessa kaikkein olennaisinta on se, että osapuolet ymmärtävät toisiaan. Sovelluksen osalta on tärkeää, että se tulkitsee oikein katsojan viestit ja muokkaa oman ulosantinsa ymmärrettävään muotoon. Keskustele luonnollisesti Sovelluksen tulisi olla kokonaisuutena katsojalle ymmärrettävä. Siitä pitäisi ensi silmäyksellä selvitä, mihin se on tarkoitettu, mitä sillä on mahdollista tehdä ja kuinka tehtävä on mahdollista suorittaa. Vuorovaikutuksen tulisi edetä katsojan ehdoilla ja ainakin joissain määrin inhimillisen tai muuten totutun kanssakäymisen muotoja noudattaen. Mikäli sovellus kerää tietoja katsojasta on tiedot hyvä kerätä tavanomaisessa järjestyksessä esimerkiksi tuttu litania nimi, osoite, postinumero ja -toimipaikka eikä siinä järjestyksessä missä sovellus sattuu niitä tarvitsemaan. Jotta käyttö olisi helppoa ja mahdollista television seuraamisen ohessa ei käyttäjältä saisi edellyttää muistamista. Kaikkien toimintojen olisi oltava selkeästi näkyvissä ja heti käytettävissä tai ainakin joka tilanteessa helposti löydettävissä näkyvien viittausten avulla. Yhdelle näytölle ei saisi ahtaa liikaa informaatiota tai valintoja. Ihminen hahmottaa kerrallaan näytöltä viidestä yhdeksään valintaa, yksilöstä ja tilanteesta riippuen. Television käyttäjäkunnan moninaisuuden ja käyttötilanteen huomioon ottaen on hyvä käyttää vain 14
viidestä seitsemään valintaa kerralla. Järjestys tietysti auttaa hahmottamista ja olisikin hyvä, jos esimerkiksi kahdeksan valintaa saisi jaettua kahteen selkeästi toisistaan poikkeavaan neljän valinnan ryhmään. Tue laiskuutta ja oppimista Suunnittelussa tulee monta kertaa eteen tilanteita, joissa tietyn toiminnon tekeminen helpoksi vaikeuttaa muiden toimintojen suorittamista. Tällöin paras ratkaisu on tukea yleisintä käyttötapaa. Yksinkertaiset asiat pitäisi olla mahdollista suorittaa helposti, vaikka vaativammat tällöin edellyttäisivätkin oppimista tai etsimistä. Esimerkiksi kännykällä olennaisinta on soittaminen, vastaaminen ja puhuminen, jotka yleensä onnistuvat melko vähillä toimenpiteillä. Tekstiviestin lähetyksessä ja puhelinluettelon selauksessa saattaa jo joutua käyttämään valikoita ja puhelimen asetusten muuttaminen edellyttää jo pidempää perehtymistä. Useimmin käytettyjen toimintojen helpottamista kutsutaan laiskuuden tukemiseksi. Esimerkiksi kansallisessa Ohjelmaoppaassa on oletettu katsojien ensisijaisesti selaavan ohjelmatietoja kanavittain. Tämä on tuttu tapa luettaessa ohjelmatietoja lehdistä. Ensisijainen käyttötapa on Ohjelmaoppaan käynnistyessä välittömästi katsojan käytettävissä. Toinen tapa on selata tietoja ohjelmatyyppien mukaan. Tämä on kuitenkin edistyneempi toiminto ja vaatii värinäppäinvalikon käyttöä. Kuva 9. Ohjelmaoppaan edistyneemmät toiminnot löytyvät värinäppäinvalikoiden kautta. Kuvassa Ohjelmaoppaan vanha, jo käytöstä poistunut versio. 15
Anna palaute välittömästi Televisio on tähänkin asti vastannut välittömästi kun sitä on kaukosäätimellä komentanut, eikä tilanne saisi tästä huonontua. Katsojalle tulee tarjota välittömästi selkeä palaute jokaisesta kaukosäätimen napin painalluksesta. Ellei palautetta tule, olettavat useimmat katsojat ettei komento ole mennyt perille ja painavat nappia uudelleen. Myöskään napin painalluksella aktivoitu toiminto ei saisi kestää kovin kauaa. Yksinkertaiset toiminnot, kuten kanavan vaihtaminen, tulisi suorittaa puolessa sekunnissa katsojan pyynnöstä. Monimutkaisemmat, esimerkiksi hakutoiminnot, olisi hyvä saada toimitetuksi kahden sekunnin aikana. Mikäli toiminnon suoritus kestää kauan, pitää siitä ehdottomasti kertoa käyttäjälle, mieluiten etukäteen. On myös kohteliasta tarjota katsojalle mahdollisuus perua pyyntönsä. Esimerkki nopeasta palautteen annosta löytyy useista televisioista analogisen teksti-tv:n puolelta. Teksti-tv vastaa jokaiseen numeronäppäimen painallukseen välittömästi näyttämällä vastaavan numeron ruudulla. Kun toimintoa suoritetaan, järjestelmä kertoo tästä katsojalle - ilmaisten jopa missä kohtaa haku etenee sivukarusellissa. Tästä katsoja voi päätellä jäljellä olevan ajan sivun löytymiseen. Tällaisella latausanimaatiolla saa kärsimättömältä katsojalta ihmeen paljon lisää aikaa. Mieti kaukosäätimen näppäinten roolit Yleisesti ottaen digi-tv:n käyttöliittymissä nuolinäppäimillä askelletaan valikossa oikean valinnan kohdalle ja valinta aktivoidaan OK-näppäimellä. Lisäksi käytettävissä ovat värinäppäimet, joita voi käyttää pikavalintoihin, sekä numeronäppäimet nollasta yhdeksään. Värinäppäinten toimintaa ohjaavat Suomessa Superteksti-TV:n ja Ohjelmaoppaan määrittämät löyhät suositukset, joiden mukaan punaisen näppäimen toiminnon tulisi näyttää sovelluksen sisällys tai etusivu ja sinisen näppäimen sovelluksen tai vastaanottimen asetukset (esim. kielivalinta) sekä ohje. Kuva 10. Esimerkki Superteksti-TV:n värinäppäinvalikosta Suomen pääkanavilla on valittu käytäntö, jonka mukaan Superteksti-TV käynnistetään aina TXT-näppäimellä, Ohjelmaopas keltaisella värinäppäimellä ja palveluvalikko sinisellä värinäppäimellä. Punainen värinäppäin on varattu ohjelmaan liitetyn sovelluksen käynnistämiseen. Joistain kaukosäätimistä löytyvä BACK-näppäin on tarkoitettu OK-näppäimellä suoritetun valinnan perumiseen, paluuseen valikon edelliselle tasolle tai valikosta poistumiseen. Tietysti näppäimiä voi käyttää myös hieman perusmallista poiketen. Esimerkiksi Ohjelmaoppaassa ohjelmalistauksesta siirrytään ohjelman kuvaukseen nuolinäppäimen 16
painalluksella, vaikka yhtä hyvin tätä toimenpidettä voitaisiin pitää valintana, joka tulisi kuitata OK-näppäimen painalluksella. Ohjelmaoppaassa OK-näppäin on kuitenkin varattu ohjelman tai kanavan valinnalle: sen avulla katsoja pääsee katsomaan valittua ohjelmaa tai (myöhemmässä versiossa) asettamaan ohjelmaan liittyviä muistutus- tai nauhoitustoimintoja. Myös Supertekstitelevisiossa nuolinäppäimiä käytetään hieman perusmallia monipuolisemmin. Näppäimien toiminta on syytä ottaa huomioon myös vuorovaikutusta suunniteltaessa. Voidaan esimerkiksi laskea, kuinka tietty tehtävä voidaan suorittaa vähimmällä määrällä painalluksia. Pelkkä painallusten lukumäärä ei tietenkään toimi mittarina sovelluksen tehokkuudesta. Saman näppäimen painallus kaksi kertaa sujuu nopeammin kuin kahden eri näppäimen painallus. On myös huomattava, että yleisimmin käytetyt näppäimet löytyvät kaukosäätimestä helpoimmin. Tue tekstin syötössä eri mahdollisuuksia Monet sovellustyypit, esimerkiksi kommunikaatiosovellukset, saattavat tarvita käytössään tekstin syöttöä. Joidenkin digi-tv-vastaanottimien mukana saattaa tulla langaton näppäimistö, jonka avulla tekstin syöttäminen on helppoa ja nopeaa, mutta kaikissa laitteissa ei ole suoraa mahdollisuutta tekstin syötölle. Tekstin syöttöön on vaihtoehtoisiakin tapoja. Kirjainten syöttöön voidaan käyttää kännykän tapaan numeronäppäimiä. Tällöin on hyvä pysytellä puhelimista tutussa kirjainten asettelussa, ihmiset tuskin haluavat opetella uutta käyttötapaa, vaikka se olisikin jonkin sovelluksen yhteydessä tehokkaampi. Tekstiä voidaan syöttää myös virtuaalisen näppäimistön avulla. Virtuaalinen näppäimistö näkyy television ruudulla, ja kirjaimet valitaan siitä nuolinäppäimillä liikuteltavan kohdistimen ja OK-näppäimen avulla. 17
Kuva 11. Superteksti-TV:n virtuaalinäppäimistö Tekstisyötteitä tarvitsevaan sovellukseen on rakennettava jokin näppäimistön korvaava tekstinsyöttötapa. Silti sovelluksen tulisi tukea myös tavallista näppäimistöä, mikäli katsojalla sellainen on käytössään. Pidä valittu linja alusta loppuun Kun sovellukselle on valittu navigoinnin ja näppäinten käytön peruslinjat, on niistä syytä pitää kiinni joka tilanteessa. Katsojan on vaikea orientoitua joka näytöllä uuteen käyttötapaan. Käytön tulisi myös perustua tottumukseen eikä sovellus saisi edellyttää katsojalta toimintojen opettelua joka näytöllä erikseen. Varsinkin laajan käyttäjäryhmän sovelluksissa olisi hyvä myös pitäytyä lähellä Ohjelmaoppaan ja Superteksti-TV:n toimintaperiaatteita, koska näitä sovelluksia katsojat ainakin käyttävät ja niiden perusteella muokkautuvat heidän käsitemallinsa ja tottumuksensa. Kuten käyttölogiikan, myös sovelluksen ulkoasun tulisi olla yhtenäinen. Katsoja tuntee olonsa turvalliseksi yhtenäisen ja harmonisen sovelluksen parissa, mutta mikäli yksikin näyttö poikkeaa jyrkästi sovelluksen muusta ulkoasusta, tulee tilalle välittömästi eksymisen tunne. Samaa ulkoasun yhtenäisyyttä tulee ehdottomasti noudattaa myös tiettyyn televisio-ohjelmaan liittyvissä sovelluksissa. Sovelluksen on oltava ohjelman yleisen ilmeen mukainen. 18
3.6 Ohje Ensisijainen tavoite sovellusta suunnitellessa on tietysti se, että katsoja ei koskaan tarvitsisi erillistä ohjetta. Käytön tulisi olla luonnollista ja intuitiivista. Silti ohjetta tarvitaan aina jossain vaiheessa. Ohjeistukselle on erilaisia käyttötarpeita. Katsoja saattaa valita ohjeen luettavakseen tutustuakseen sovellukseen ja sen mahdollisuuksiin. Hän voi myös haluta tarkistaa ohjeesta, onko hän löytänyt kaikki sovelluksen tarjoamat mahdollisuudet ja käyttääkö hän niitä optimaalisella tavalla. Kenties katsoja ajautuu ohjeen pariin vain käydessään läpi kaikkia sovelluksesta löytyviä toimintoja. Yksi käyttötapa on kuitenkin yleisimmin käytetty ja tärkein. Kun katsoja eksyy, ei löydä haluamaansa toimintoa tai ei osaa suorittaa sitä, hän turvautuu ennemmin tai myöhemmin ohjeeseen. Tässä tilanteessa katsoja on yleensä yrittänyt löytää tai suorittaa toimintoa jo jonkin kerran itse ja on useimmiten jonkin verran ärsyyntynyt tai turhautunut, kun sovellus ei olekaan toiminut oletetulla tavalla. Tästä syystä ohjeen tulee olla tietyllä tavalla huomaavainen. Liika monisanaisuuskaan ei ole hyväksi, vaan katsojalle pitäisi kertoa täsmällisesti, kuinka toimenpide suoritetaan. Muotoile ohje katsojan tarpeen mukaan Ohje on sitä parempi, mitä paremmin se osaa ottaa huomioon käyttäjän todellisen tarpeen. Joka näytöllä pitäisi periaatteessa olla oma ohjeensa, joka kertoo, mikä juuri sillä näytöllä on mahdollista ja kuinka toiminto toteutetaan. Tällaisen ohjeen toteuttaminen saattaa kuitenkin olla kovin raskasta. Älykkäät ohjeet, jotka seuraavat käyttäjän toimintoja ja muuttavat sisältöään sen mukaan, eivät myöskään yleensä toimi. Katsojan tahtoa ja tarvetta on kovin vaikea ennustaa. Luonnollinen tapa tarjota ohjetta on pitää valittavissa olevat toiminnot käyttöliittymässä koko ajan näkyvillä ja lisäksi erillisessä ohjeessa kertoa tarkemmin toimintojen luonteesta. Erillisessä ohjeessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä järjestyksessä asiat esittää. Sovelluksen suunnittelijan näkökulmasta kirjoitettu ohje kertoo usein, mitä mistäkin näppäimestä tapahtuu. Tämä on kuitenkin harvoin se tieto, josta katsoja on kiinnostunut. Katsojalle ohje tulisikin laatia toimintojen tai tehtävien mukaan. Alkuun: punainen värinäppäin on parempi kuin Punainen värinäppäin: alkuun. Lisäksi on toki hyvä testata "maallikkokäyttäjillä", että esitetyt ilmaukset todella ymmärretään oikein. 19
Kuva 12. Philipsin MHP-television prototyypin käyttöliittymä kertoo erillisen ohjetekstin näytön alalaidassa. 3.7 Käytettävyyden testaus Käytettävyystestausta pidetään usein epämääräisenä, kalliina ja osin turhanakin sovelluskehityksen osana. Kuitenkin erilaisista käytettävyystestauksen menetelmistä löytyy varmasti soveltuva kaikkiin tilanteisiin, aikatauluihin ja budjetteihin. Lisäksi käytettävyystestaus on käytännössä ainoa tapa varmistaa tulevien käyttäjien suhtautuminen sovellukseen ennen julkistusta. Vuorovaikutteisen television sovelluksissa käytettävyystestauksella on entistäkin enemmän merkitystä alalle ei vielä ole muodostunut yhteisiä suunnittelukonventioita. Käyttäjillä ei siis vielä ole mitään käsitystä sovellusten käyttötavoista, eivätkä sovellusten suunnittelijat vielä tiedä, mitkä käyttötavat tulevat jatkossa yleistymään. Huomioitavaa kuitenkin on, että mikään sovellus ei voi olla täydellisen käytettävä, koska käyttäjät kokevat käyttöliittymän ominaisuudet kuitenkin yksilöllisesti yksi käyttöliittymä ei millään voi sopia kaikille. Määrittele tavoitteet ja mittarit Ensimmäisenä tehtävänä ennen käytettävyystestien aloittamista kannattaa määritellä testauksen tavoitteet. Yleinen helppokäyttöisyys ei välttämättä ole aina paras mahdollinen tavoite, vaan tavoitteena voi myös olla jonkin kriittisen kohdan käytettävyyden varmistaminen, opittavuus tai vaikkapa tehokkuus. Käytettävyystestauksen tavoitteet voidaan yleensä asettaa yleisten suunnittelutavoitteiden sekä kohderyhmän perusteella, esimerkiksi helppo opittavuus on kaikille tvkatsojille suunnatussa peruspalvelussa tärkeämpää kuin nuorille suunnatussa pelissä. Testauksen ohessa voidaan myös kartoittaa käyttäjien mielipiteitä palvelun ideasta, kiinnostavuudesta ja halutuista ominaisuuksista. Tavoitteiden saavuttamiselle tulee myös päättää mittarit, esimerkiksi tietyn tehtävän suoritukseen kuluva aika, siihen tarvittavien toimintojen lukumäärä tai käyttäjän teke- 20
mien virheiden lukumäärä. Yksi tärkeä mittari on myös käyttäjän subjektiivinen tyytyväisyys. Joskus tehoton tai hidas käyttöliittymä on miellyttävämpi. Tulokset voidaan pisteyttää tai käyttää eri tulosten prosenttiosuuksia apuna tulkinnassa: 30 % käyttäjistä piti sovellusta erittäin helppokäyttöisenä, Käyttäjät käyttivät tehtävän suoritukseen keskimäärin 5-7 kaukosäätimen painallusta. Valitse oikea menetelmä Seuraavassa on esitelty lyhyesti joitakin yleisimpiä käytettävyyden arvioinnissa käytettyjä menetelmiä. Mukaan on pyritty valikoimaan sovelluskehityksen eri vaiheisiin sekä erilaisiin työskentelytapoihin soveltuvia menetelmiä. Ensin kuvaillaan yksinkertaisimmat ja helpoimmat menetelmät, lopuksi enemmän resursseja vaativat kattavammat menetelmät. Käytettävyystestauksessa asiantuntija-apua tarjoavat alaan erikoistuneet yritykset, VTT sekä useat korkeakoulut. Käytettävyyden arviointia ei kannata rajoittaa pelkästään valmiin sovelluksen testaukseen tarkoituksena ei ole dokumentoida käyttöliittymän virheitä, vaan tuottaa oikeasti tarkoitukseensa ja käyttäjäryhmälleen sopiva sovellus. Parhaimmillaan käytettävyyden testaus onkin jatkuva prosessi, jossa käytettävyyden arviointi on otettu ohjelmistoprojektin osaksi prototyyppivaiheesta alkaen. Heuristinen arviointi (heuristic evaluation) tarkoittaa asiantuntijan suorittamaa sovelluksen toiminnan läpikäyntiä. Apuna käytetään usein jotain käytettävyyden tarkistuslistaa, joista luultavasti tunnetuin on Molichin ja Nielsenin suunnittelema heuristisen arvioinnin muistilista. Kyseinen lista ei kuitenkaan sovellu sellaisenaan kaikkien vuorovaikutteisen television sovellusten arviointiin. Heuristisen arvioinnin avuksi tarkoitettuja listoja kannattaa yleisemminkin käsitellä suuntaa-antavina yleiset säännöt eivät välttämättä päde kaikissa tilanteissa. Nielsenin lista Käytä yksinkertaista ja luonnollista dialogia. Käytä käyttäjien omaa kieltä. Minimoi käyttäjän muistikuorma. Tee käyttöliittymästä kauttaaltaan yhdenmukainen. Anna käyttäjälle palautetta toiminnoista. Anna selkeä poistumistapa eri tiloista ja toiminnoista. Anna käyttäjälle mahdollisuus käyttää oikopolkuja. Anna virhetilanteista selkeät virheilmoitukset. Vältä virhetilanteita. Anna riittävä ja selkeä apu ja dokumentaatio. Yhteisarviointi (co-operative evaluation) ja moniarvoinen läpikäynti (pluralistic walkthrough) soveltuvat käytettäviksi jo suunnitteluvaiheen apuvälineinä; arvioitavana voi olla yhtä hyvin paperiprototyyppi kuin valmis sovelluskin. Arvioinnissa on läsnä 21