KIRJALLINEN KYSYMYS 1096/2006 vp Vanhusten palvelut Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisen yhteiskunnan laajasti hyväksyttynä tavoitteena on, että varttuneet ihmiset voivat asua tutussa kodissaan mahdollisimman pitkään. Samalla tavoin yhteisenä tavoitteena on pitää koko maa asuttuna. Molempien tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että kansalaisten ja myös vanhusten saatavina ovat tarvittavat palvelut asuinpaikan läheisyydessä. Julkiset ja myös yksityiset palvelut ovat yhä enemmän keskittyneet. Palvelut ovat kadonneet lähes kokonaan maaseuduilta, pienistä taajamista ja jopa monien kaupunkien lähiöistä ja esikaupungeista. Julkisten palvelujen ohella ongelmana ovat esimerkiksi välttämättömät pankkipalvelut. Kiinteitä toimipisteitä tai seteliautomaatteja ei ole riittävästi ottaen huomioon vanhusväestön tarpeet. Palveluiden siirtyminen sähköisiin verkkoihin on heikentänyt tilannetta. Läheskään kaikilla varttuneilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta eikä taitoa hoitaa esimerkiksi pankkiasioita sähköisesti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen niistä puutteista, joita vanhusväestön palveluiden saatavuudessa yleisesti ja erityisesti pankkipalvelujen osalta on ja mitä hallitus aikoo tehdä, että vanhusväestöllä on mahdollisuus edelleen saada välttämättömiä palveluja pisteestä, joka on kohtuullisen etäisyyden päässä kodista? Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 2007 Risto Kuisma /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1096/2006 vp: Onko hallitus tietoinen niistä puutteista, joita vanhusväestön palveluiden saatavuudessa yleisesti ja erityisesti pankkipalveluiden osalta on ja mitä hallitus aikoo tehdä, että vanhusväestöllä on mahdollisuus edelleen saada välttämättömiä palveluja pisteestä, joka on kohtuullisen etäisyyden päässä kodista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pankkien, kuten muidenkin yritysten, tarjoamien palvelujen määrä ja laatu perustuu ensisijaisesti yleisiin kilpailu- ja asiakkaansuojaperiaatteisiin. Kaupallisten palveluiden tarjontaan ei siten voida vaikuttaa välittömästi julkisin toimenpitein. Hallitus on kuitenkin tietoinen siitä, että erityisesti pankkisektorilla teknologian kehitys ja kilpailun kiristyminen ovat johtaneet pankkien konttoriverkoston supistumiseen ja pankkipalvelujen tarjonnan ja maksujenvälityksen siirtymiseen yhä enemmän tietoverkkoihin ja siten osittain sellaisten kansalaisten ulottumattomiin, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää hyväkseen tietotekniikkaa ja sähköisiä maksuvälineitä. Mahdollisuudet pankkipalvelujen käyttämiseen ovat edellä mainituista syistä siten osittain heikentyneet sellaisten kansalaisten osalta, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää hyväkseen tietotekniikkaa ja sähköisiä maksuvälineitä. Valtiovarainministeriö selvitti pankkipalvelujen saatavuuden turvaamiseen liittyviä yleisiä lainsäädäntötarpeita vuonna 2003 päättyneessä hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena oli, että yksityishenkilöille välttämättömät rahoitus- ja maksujenvälityspalvelut voidaan jatkossakin säilyttää kaikkien saatavilla. Hankkeen tuloksena luottolaitostoiminnasta annettua lakia tarkistettiin pankkipalveluiden, erityisesti käteishuollon ja maksupalveluiden, saatavuuden edistämiseksi muun muassa sallimalla kauppaliikkeille käteisnostomahdollisuuden sisältävät asiakastilit sekä pankeille mahdollisuus tarjota pankkipalveluita esimerkiksi vähittäiskauppojen kassapäätteiden välityksellä. Sitä vastoin ei pidetty perusteltuna, muun muassa hallituksen yleiset elinkeinopoliittiset linjaukset huomioon ottaen, että julkinen valta olisi ottanut hoitaakseen yksityissektorin nykyisin hoitamia tehtäviä. Pankkisektorilla toteutetut lainsäädäntötoimenpiteet ovat hallituksen käsityksen mukaan omiaan vähentämään osaltaan niitä haittoja, joita pankkipalveluiden tarjonnan ja maksuvälineiden teknisestä kehityksestä ja pankkipalvelujen jakeluverkon muuttumisesta on joillekin kansalaisryhmille aiheutunut. Toisaalta tapahtunut kehitys on useimpien kansalaisryhmien osalta parantanut pankkipalvelujen saatavuutta. Kehitys on osittain luonnollista seurausta yhteiskunnan kehittymisestä tietoyhteiskunnan suuntaan. Pankkikonttoreiden ja käteisautomaattien väheneminen on suurelta osin seurausta myös käteismaksamisen tarpeen yleisestä vähenemisestä, johon lainsäädännöllä ei sinänsä voida eikä ole syytä vaikuttaa. Käteisen rahan tarve on vähentynyt paitsi sähköisten maksuvälineiden käytön yleisen lisääntymisen johdosta myös muun muassa sen 2
Ministerin vastaus KK 1096/2006 vp Risto Kuisma /sd johdosta, että pankkikorttiostojen alarajasta on yleisesti luovuttu. Edellä mainituista syistä vanhusväestön mahdollisuudet pankkipalvelujen kuten muidenkin välttämättömien palvelujen käyttämiseen on hallituksen mielestä turvattava ensisijaisesti osana yleistä vanhustenhuoltoa. Hallitus on lisäksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kiinnittänyt erityistä huomiota ikääntyvän väestön palvelujen turvaamiseen syrjäseuduilla. Sisäasiainministeriö asetti kunta- ja palvelurakenneuudistamisen tukemiseksi työryhmän selvittämään mahdollisia toimenpiteitä ikääntyvän väestön palvelujen turvaamiseksi syrjäseuduilla. Selvityksessä ehdotetaan laajaa kirjoa toimenpiteitä, joilla erityisesti maakuntien reuna-alueiden palvelut voidaan yleisesti turvata. Näillä toimenpiteillä voidaan osaltaan edistää niin pankkipalveluiden kuin muidenkin yksityissektorin tarjoamien palveluiden säilymistä myös vanhusväestön ulottuvilla. Sisäasiainministeriö on asettanut myös yhteispalveluprojektin, jolla pyritään turvaamaan palvelut pienimmissäkin kunnissa ja maan eri alueilla. Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2007 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1096/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Risto Kuisma /sd: Är regeringen medveten om de allmänna bristerna i tillgången på service för den äldre befolkningen och i synnerhet när det gäller bankservice och vad ämnar regeringen göra för att den äldre befolkningen skall ha möjlighet att även i fortsättningen få nödvändig service på skäligt avstånd från hemmet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Mängden tjänster som bankerna, liksom även andra företag tillhandahåller och deras kvalitet bygger i första hand på allmänna konkurrens- och kundskyddsprinciper. Utbudet av kommersiell service kan således inte direkt påverkas genom offentliga åtgärder. Regeringen är dock medveten om att teknologins utveckling och den skärpta konkurrensen i synnerhet inom banksektorn har lett till ett minskat antal bankkontor, och att utbudet av banktjänster och betalningsförmedling alltmer överförs till datanät och således delvis utom räckhåll för medborgare som inte har möjlighet att utnyttja datatekniken och elektroniska betalningsmedel. Möjligheterna att använda banktjänster har av ovan nämnda skäl således delvis försämrats för sådana medborgare som inte har möjlighet att utnyttja datatekniken och elektroniska betalningsmedel. Finansministeriet utredde allmänna lagstiftningsbehov i anslutning till tryggandet av tillgången på banktjänster i ett projekt som avslutades år 2003. Ett mål för projektet var att finansiella och betalningsförmedlingstjänster som är nödvändiga för privatpersoner även i fortsättningen skall kunna hållas tillgängliga för alla. Som ett resultat av projektet sågs kreditinstitutslagen över i syfte att främja tillgången på banktjänster, i synnerhet kontantförsörjningen och betalningstjänster, bl.a. genom att tillåta butiker att ha kundkonton med kontantuttagsmöjlighet samt ge banker möjligheten att tillhandahålla banktjänster t.ex. via kassaterminalerna i detaljhandeln. Däremot ansåg man inte att det, bl.a. med hänsyn till regeringens allmänna näringspolitiska riktlinjer, var motiverat att det allmänna skulle ta över uppgifter som nu sköts av den privata sektorn. Lagstiftningsåtgärderna inom banksektorn är enligt regeringen ägnade att minska de nackdelar som den tekniska utvecklingen i fråga om utbudet av banktjänster och betalningsmedel och förändringen av distributionsnätet för banktjänster för med sig för vissa medborgargrupper. Å andra sidan har utvecklingen förbättrat tillgången på banktjänster för de flesta medborgargrupperna. Utvecklingen är delvis en naturlig följd av att samhället utvecklas mot ett informationssamhälle. Det minskade antalet bankkontor och bankautomater är till stor del även en följd av en allmän minskning av behovet av kontantbetalning, vilket man inte kan eller heller bör kunna påverka genom lagstiftningen. Behovet av kontanter har minskat förutom på grund av den allmänna ökningen av användningen av elektroniska betalningsmedel även bl.a. på grund av att den nedre gränsen för bankkortsköp allmänt har slopats. Av ovan nämnda skäl anser regeringen att den äldre befolkningens möjligheter att använda 4
Ministerns svar KK 1096/2006 vp Risto Kuisma /sd banktjänster liksom även andra nödvändiga tjänster i första hand skall tryggas som en del av den allmänna äldreomsorgen. Regeringen har dessutom i samband med kommun- och servicestrukturreformen fäst särskild vikt vid att trygga tjänsterna för den äldre befolkningen i glesbygder. Inrikesministeriet tillsatte till stöd för kommun- och servicestrukturreformen en arbetsgrupp för att utreda eventuella åtgärder för att trygga den äldre befolkningens tjänster i glesbygder. I utredningen föreslås en vid skala av åtgärder genom vilka i synnerhet tjänsterna i landskapens randområden allmänt kan tryggas. Genom dessa åtgärder kan man arbeta för att såväl banktjänster som andra tjänster inom den privata sektorn hålls tillgängliga även för den äldre befolkningen. Inrikesministeriet har även tillsatt ett samserviceprojekt genom vilket målet är att trygga tjänsterna även i de minsta kommunerna och på olika områden i landet. Helsingfors den 22 februari 2007 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5