KIRJALLINEN KYSYMYS 154/2011 vp Lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistämissuunnitelmat Eduskunnan puhemiehelle Nuorisopsykiatrian ammattilaisten yhteydenottojen perusteella tietooni on tullut opetusministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleva esitys lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistämisestä yhdeksi erikoisalaksi. Suomeen on rakennettu edistyksellinen nuorisopsykiatrinen palvelujärjestelmä, jonka fuusioiminen lastenpsykiatriaan ei ole nuorten etujen mukaista eikä järkevää palvelujen käytön ja kehittämisen kannalta. Suomessa lastenpsykiatriasta tuli lääketieteellinen erikoisala vuonna 1955. Nuorten tarvitsemia polikliinisia psykiatrisia palveluja tarjottiin pääosin lastenpsykiatrian poliklinikoiden yhteydessä, joita nuoret kuitenkaan eivät osanneet tai halunneet käyttää, ja käyttö jäi vähäiseksi. Niitä nuoria, jotka sairastuivat vaikeisiin, osastohoitoa vaativiin häiriöihin, hoidettiin aikuispsykiatrian osastoilla, jotka eivät soveltuneet nuorten käyttöön monestakin syystä. Vähitellen herättiin huomaamaan, että nuoret olivat erityinen ryhmä, joka vaati erilaista virittäytymistä. Nuoret jäivät syrjään monesta syystä, ei vähiten sen takia, että heidän kynnyksensä hakeutua hoitoon on korkea. Nuorisopsykiatriasta tuli ns. suppea lääketieteellinen erikoisala vuonna 1979. Vaikka ensimmäiset yksittäiset nuorille tarkoitetut poliklinikat ja osastot perustettiin jo 1960-luvun alussa, nuorisopsykiatrian kehitys käynnistyi valtakunnallisesti vasta vuonna 1991 voimaan tulleen erikoissairaanhoitolain jälkeen. Sen jälkeen kehitys on ollut nopeaa ja nuorten kannalta myönteistä. Sekä polikliiniset käynnit että hoitopäivät osastoilla ovat olleet jatkuvassa nousussa, ja yhä suurempi osa apua tarvitsevista nuorista on tullut hoidon piiriin. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa nuorilla on "oma" psykiatrinen hoitojärjestelmä. Tästä huolimatta on edelleen paljon apua tarvitsevia nuoria, joiden ongelmat jäävät tunnistamatta ja hoitamatta. Näin ollen järjestelmää tulee kehittää edelleen, jotta nuoret voisivat valtakunnallisesti käyttää nuorisopsykiatrian palveluja vielä 22-vuotiainakin. Tällä hetkellä resurssien mitoitus mahdollistaa Varsinais-Suomen alueella 13 19-vuotiaiden ikäryhmän hoitamisen. Edellä olevan valossa nuorisopsykiatrian yhdistäminen lastenpsykiatriaan ei ole johdonmukaista eikä ole omiaan parantamaan nuorten asemaa hoitojärjestelmässä. Lastenpsykiatria käsittää ikävuodet 0 12 vuotta ja nuorisopsykiatria ikävuodet 13 19 ( 22) vuotta. Lastenpsykiatriassa hoito on perhekeskeistä ja avohoitopainotteista. Lastenpsykiatrian osastot ovat pääosin päiväyksiköitä. Lapsuudessa mielenterveyden häiriöitä esiintyy huomattavasti harvemmin kuin nuoruusiässä (13 22 vuotiaat), jolloin niiden määrä kasvaa merkittävästi siten, että nuoruusikäisillä, koko väestöstä noin 20 prosentilla, on jokin mielenterveyden häiriö. Mitä tapahtuu, jos nämä erikoisalat yhdistetään? EU-maissa on lasten- ja nuorisopsykiatrian ikärajoina yleensä 0 18 vuotta, joissakin maissa 0 16 vuotta. Jos lasten- ja nuorisopsykiatria yhdistetään, 17- tai 19 22-vuotiaat siirtyisivät aikuispsykiatriaan tai jäisivät jopa kokonaan hoidon ulkopuolelle, koska Versio 2.0
aikuispsykiatrian hoitojärjestelmä ei aina sovellu tämän ikäisten nuorten hoitoon. Yli 16-vuotiaat nuoret ovat suuressa syrjäytymisvaarassa yhteiskunnassa. Kelan tuoreiden tietojen mukaan joka päivä 5 nuorta aikuista (alle 30-vuotiasta) jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistäminen vaikeuttaisi nuorten hoidon saatavuutta ja saattaisi aiheuttaa lisää nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta ja työelämästä kaikkine kielteisine seuraamuksineen. Lasten- ja nuorisopsykiatria pitää säilyttää omina itsenäisinä erikoisaloina omine ikäryhmineen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin asianomainen ministeri ja ministeriö ovat ryhtyneet lasten- ja nuortenpsykiatrian säilyttämiseksi ja kehittämiseksi omina erikoisaloina omine ikäryhmineen? Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2011 Jyrki Yrttiaho /vr 2
Ministerin vastaus KK 154/2011 vp Jyrki Yrttiaho /vr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jyrki Yrttiahon /vr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 154/2011 vp: Mihin toimenpiteisiin asianomainen ministeri ja ministeriö ovat ryhtyneet lasten- ja nuortenpsykiatrian säilyttämiseksi ja kehittämiseksi omina erikoisaloina omine ikäryhmineen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yliopistolain 7 :n (715/2004) mukaan yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Yliopistolain 7 :n 3 momentin mukaan yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista sekä siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voidaan suorittaa, säädetään valtioneuvoston asetuksella. Erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista säädetään erikoislääkärin tutkinnosta annetussa asetuksessa (erikoislääkäriasetus, 678/1998) ja erikoishammaslääkärin tutkinnosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (erikoishammaslääkäriasetus, 316/2003). Erikoislääkäriasetuksessa säädetään erikoisalojen jakautumisesta täysipäiväisenä ohjattuna opiskeluna suoritettaviin viiden ja kuuden vuoden koulutusohjelmiin tai, kuten usein sanotaan, erikoisaloihin. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria ovat kuusivuotisia koulutuksia. Erikoisaloja on yhteensä 49, ja Suomessa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukset ovat yliopistotutkintoon johtavaa koulutusta, jonka pääasiallinen suorittamistapa on ohjattu työskentely alan tehtävissä. Tämän lisäksi yliopistot ovat perustaneet yhteensä 37 lisäkoulutusohjelmaa. EU:ssa lääketieteen erikoistumiskoulutuksen käytännöt ja erikoisalojen määrät eroavat toisistaan, mutta suurimmassa osassa jäsenvaltioita erikoislääkärikoulutus ei ole tutkintoon johtavaa koulutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön laajapohjainen työryhmä valmisteli 1.8.2010 28.2.2011 erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallista uudistamista. Työryhmän tavoitteena oli selvittää nykyiset koulutuksen yhteistyörakenteet sekä tukea terveyspalvelujen ja terveyden edistämisen näkökulmasta erikoislääkärikoulutuksen ja erikoishammaslääkärikoulutuksen uudistamista viime vuosina tehtyjen selvitysten ja linjausten pohjalta. STM:n työryhmä keskusteli erikoistumiskoulutuksen kehittämisen yhteydessä myös psykiatrian koulutusohjelmista (lastenpsykiatria, nuorisopsykiatria, psykiatria). Lasten- ja nuorisopsykiatrinen hoito toteutetaan useimmiten moniammatillisena yhteistyönä. Tämän lisäksi useat koulutettavat suorittavat sekä lasten- että nuorisopsykiatrian erikoistumiskoulutuksen. Työryhmä totesi, että somaattisella puolella hoitosuhde jatkuu täysi-ikäisyyden kynnykselle asti, mutta psykiatriassa taas hoitosuhde katkeaa lapsen siirtyessä teini-ikään ja nuorisopsykiatrian piiriin. Työryhmä päätti tältä pohjalta esittää lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian koulutusohjelmien yhdistämistä, mikä on yleinen käytäntö muualla EU:n alueella. Tämä helpottaisi myös alan erikoislääkärien liikkuvuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on STM:n laajapohjaisen työryhmäesityksen pohjalta valmistel- 3
Ministerin vastaus lut yhdessä lääketieteellisten tiedekuntien ja STM:n kanssa uutta asetusluonnosta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksista. Asetus lähetetään syksyn aikana lausuntokierrokselle. Lopullisesti asetuksen sisällöstä päätetään vasta lausuntokierroksen jälkeen. Koulutusohjelmien nimien muutosesitykset eivät suoraan tarkoita, että erikoisalan järjestäytymistä terveydenhuollossa muutettaisiin. Psykiatrian palvelut voidaan edelleen järjestää tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kuten muillakin aloilla, koulutusohjelmien sisällä voidaan painottua tai erikoistua eri tavoin, eikä osaamisen tasoa tai laatua tai ammattilaisten määrää esityksellä ole ollut tarkoitus laskea. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan eri toimijoiden keskustelua nykyistä yksinkertaisemmasta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sääntelystä, rahoituksesta ja ohjauksesta on välttämätöntä jatkaa. Kuten käsilläkin oleva kysymys osoittaa, itsenäisten yliopistojen, kahden ministeriön ja terveyspalvelujärjestelmän yhteistoiminnassa erikoistumiskoulutuksen järjestämisessä on epäselviksi koettuja elementtejä. Koulutusaloilla itsellään tulisi olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia päättää toimintamuodostaan. Uudesta erikoistumiskoulutuksen mallista on sovittava nykyisten toimijoiden kesken. Helsingissä 1 päivänä marraskuuta 2011 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4
Ministerns svar KK 154/2011 vp Jyrki Yrttiaho /vr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 154/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Jyrki Yrttiaho /vg: Vilka åtgärder har den behöriga ministern och det behöriga ministeriet vidtagit för att barnpsykiatrin och ungdomspsykiatrin ska bevaras som egna specialiteter med egna åldersgrupper? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 7 i universitetslagen (715/2004) kan vid universiteten avläggas lägre och högre högskoleexamina samt vetenskapliga, konstnärliga och yrkesinriktade påbyggnadsexamina. Universiteten kan också ordna fortbildning och öppen universitetsundervisning. Enligt 7 3 mom. i universitetslagen föreskrivs genom förordning av statsrådet om examina som kan avläggas vid universiteten, målen för examina, studiernas uppläggning och andra grunder för studierna samt vilka examina som kan avläggas vid de olika universiteten. Om specialläkarexamen och specialtandläkarexamen föreskrivs i förordningen om specialläkarexamen (678/1998) och förordningen om specialläkarexamen (316/2003). I förordningen om specialläkarexamen föreskrivs om en indelning i specialområden, som det ofta talas om, och om att den utbildning som leder till specialläkarexamen ordnas i form av utbildningsprogram som i form av handledda studier på heltid tar fem eller sex år i anspråk. Utbildningstiden inom utbildningsprogrammen för barnpsykiatri och ungdomspsykiatri uppgår till sex år. Det finns sammanlagt 49 specialområden och i Finland är specialläkar- och specialtandläkarutbildningarna utbildningar som leder till examen på universitetsnivå. Studierna genomförs i huvudsak som handlett arbete i uppgifter inom specialområdet. Förutom det här har universiteten inrättat sammanlagt 37 tilläggsutbildningsprogram. Inom EU finns avvikelser i fråga om praxisen med specialiseringsutbildning i medicin och antalet specialområden. I merparten av medlemsstaterna är specialläkarutbildningen emellertid inte en utbildning som leder till en examen. En bredbasig arbetsgrupp vid social- och hälsovårdsministeriet beredde under tiden 1 augusti 2010 31 december 2011 en rikstäckande revidering av specialläkarutbildningen. Arbetsgruppen hade som mål att utreda de nuvarande samarbetsstrukturerna för utbildningen och stödja en förnyelse av specialläkarutbildningen och specialtandläkarutbildningen sett från synvinkeln för främjandet av hälsovårdstjänster och hälsa på grundval av de utredningar som har gjorts och de riktlinjer som har dragits upp under de senaste åren. Arbetsgruppen vid social- och hälsovårdsministeriet diskuterade i anslutning till utvecklingen av specialiseringsutbildningen även utbildningsprogrammen i psykiatri (barnpsykiatri, ungdomspsykiatri, psykiatri). Den barn- och ungdomspsykiatriska vården ges oftast i form av ett multiprofessionellt samarbete. Dessutom genomgår ett flertal av dem som utbildar sig en specialiseringsutbildning i både barnpsykiatri och ungdomspsykiatri. Arbetsgruppen konstaterade att inom den somatiska sidan fortgår vårdrelationen ända fram till tröskeln till vuxenheten medan den däremot inom psykiatrin bryts i samband med att ett barn blir tonåring och överförs till ungdomspsykiatrin. Arbetsgruppen beslutade på grundval 5
Ministerns svar av det här föreslå att utbildningsprogrammen för barnpsykiatri och ungdomspsykiatri slås samman. Det här är också allmän praxis på övrigt håll inom EU och förfarandet underlättar även specialisternas rörlighet inom branschen. Undervisnings- och kulturministeriet har på grundval av det förslag som social- och hälsovårdsministeriets bredbasiga arbetsgrupp lade fram i samråd med de medicinska fakulteterna och social- och hälsovårdsministeriet berett ett utkast till förordning om specialläkar- och specialtandläkarutbildningarna. Förordningen sänds på remiss på hösten. Beslut om det slutliga innehållet i förordningen fattas inte förrän efter remissförfarandet. Förslagen till ändring av namnen på utbildningsprogrammen innebär inte direkt att det sker en förändring av hur specialområdet organiseras inom hälso- och sjukvården. Psykiatriska tjänster kan fortfarande ordnas på ett ändamålsenligt sätt. Så som även inom övriga branscher, kan man inom utbildningsprogrammen lägga vikt vid olika saker och specialisera sig på på olika sätt. Avsikten med förslaget har inte varit att sänka nivån eller kvaliteten på kompetensen eller att få färre antal professionella specialister. Undervisnings- och kulturministeriet anser att det är nödvändigt att fortsätta att diskutera hur en specialläkar- och specialtandläkarutbildning som är enklare än den nuvarande ska regleras, finansieras och styras. Så som det framgår av det aktuella spörsmålet finns det element som upplevs som oklara i den specialiseringsutbildning som de självständiga universiteten, de två ministerierna och hälso- och sjukvårdssystemet ordnar. Utbildningsbranscherna bör ha fler möjligheter än för närvarande att själva besluta om sina verksamhetsformer. Man måste komma överens om en ny modell för specialiseringsutbildningen i samråd med de nuvarande aktörerna. Helsingfors den 1 november 2011 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6