METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 26. SYYSKUUTA 2013 Nro 18 WWW.METSALEHTI.FI Aarre ja Hilkka Syrjänen torjuvat hirviä saippualla, partavedellä ja sukkahousuilla. Sivut 18 19 Ajankohtaista: Tuulimyllytuotot vakiintuneet sivu 3 Puukauppa: Kemijärvelle uusi saha sivu 12 Metsänhoito: Toivottomassa taimikossa sivut 14 15 Riista: Hirvisyksystä tulossa hiljainen sivu 24 Pekka Sipola Konstit on monet
2 METSÄLEHTI 18 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA PÄÄKIRJOITUS 26.9.2013 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Politiikka pelottaa Alkavalla lämmityskaudella puuta poltetaan taas paljon enemmän kuin viime talvena. Uusia voimaloita valmistuu tämän tästä. Meneillään on energia-alan suurin investointiaalto, jolla siirrytään fossiilista polttoaineista uusiutuviin. Hyvä esimerkki on Tampereen kaupunki. Vuoden alussa siellä käynnistyi Suomen suurin pellettilämpökeskus, ja rakenteilla ovat sekä iso hakelämpökeskus että jätteenpolttolaitos. Myös Naistenlahden turvetta ja puuta polttava kattila on tarkoitus uusia polttamaan entistä enemmän haketta. Lyhyessä ajassa venäläinen maakaasu korvautuu lähes kokonaan paikallisella polttoaineella. Suuri energiakäänne vaatii toiminnan organisoinnilta paljon. Energiapuuta tarvitaan runsaasti, hakkeen on oltava laadukasta ja toimitusketjujen varmoja. Hakerallin sujumista enemmän sähkölaitoksilla jännitetään poliitikkojen ja etenkin Brysselin päätöksiä, sillä energiapolitiikkaa linjataan entistä enemmän Euroopan unionissa. Entä jos puuraaka-aineen hankinnan byrokratia kasvaa mahdottomaksi tai puu uusiutuvana polttoaineena kyseenalaistetaan EU:ssa? Huoli ilmaston lämpenemisestä käynnisti 2000-luvun lopulla energiakäänteen, joka on vienyt lämmön- ja sähköntuotantoa entistä kauemmas markkinataloudesta. Päästökaupan piti ohjata vähähiiliseen yhteiskuntaan markkinoiden Tuet on syytä käyttää pois Aikoinaan valtion palveluksessa tuli tähän aikaan vuodesta usein eteen totuuden hetki. Kalenterissa kuukaudet hupenivat, mutta määrärahoja oli edelleen käyttämättä. Se taas ei käynyt päinsä, sillä käsiin jäänyt määräraha tulkittiin välittömästi tarpeettomaksi. Johonkin ne rahat saatiin aina kulutettua. Tämä muistui mieleeni viime viikon uutisia lukiessa. Kemera-tukea on poikkeuksellisesti vielä jäljellä yllin kyllin jopa puolet tarjolla olevasta 61 miljoonasta eurosta. Energiapuun korjuun tuesta on käytetty vasta kolmannes. Yleensä rahat ovat tässä vaiheessa vuotta jo lähes loppu. Metsänomistajien tukia kadehditaan monella suunnalla. Niiden perustelemista ei ainakaan helpota, jos tukia ei käytetä. EERO SALA menetelmin, mutta lopputulos ei ole ollut toivotun mukainen. Kivihiiltä poltetaan edelleen paljon. EU:n energiapolitiikan on pelätty johtavan myös turhaan sääntelyyn metsien hoidossa. Tuorein esimerkki ovat komissiossa viimeisteltävänä olevat kiinteän biomassan kestävyyskriteerit. Viime viikolla Brysselistä tuli myös hyviä uutisia. Komissio sai valmiiksi esityksensä uudeksi metsästrategiaksi. Toivottavasti siitä saadaan edes hatara raami sille, mitä metsiltä EU:ssa halutaan. Strategiassa todetaan puun merkitys energialähteenä. Varsinkin Suomelle se on tärkeää, koska meillä uusiutuvan energian tavoitteisiin on nykyisellään mahdotonta päästä ilman lisääntyvää puun polttoa. SITAATTI Metsureiden työ ei ole vähentynyt ja laillisilla keinoilla sen teettäminen muilla ei tuo yritykselle kustannussäästöjä. Olemme huolissamme siitä, että metsätöitä on yhä useammin alettu teettää ulkomaisilla firmoilla, joiden toiminnan olemme todenneet nojaavan harmaan talouden vippaskonsteihin. Puuliiton puheenjohtaja Sakari Lepola kommentoi Stora Enson irtisanomisia. Kuusen pulleat pahkat Vastapuolella on vielä kolmas möykky, aivan samassa tasossa. Ylempää tuo kuusi on hyvää tukkipuuta. Tai miksei tuollakin kohtaa, kun pinta on sahattu pois. Raimo Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA Miten metsäala houkuttaisi nuoria? Mika Rekola kartoittaa metsäalan koulutuksen tulevaisuutta. Sivut 4 5 Peurojen rykimä alkaa myöhässä Metsä ryskyy, kun hirvaat ottavat toisistaan mittaa. Sivu 6 Mustakorosieni leviää Suomessa Sivu 7 Metsänkasvu taas uuteen ennätykseen Uusimman VMI:n luvut saattavat jäädä historian korkeimmiksi. Sivut 10 11 METSÄSTÄ Tukkilaisperinne elää Kemijoella Juha Julkunen on tukkilaismaratonin valtias. Sivut 16 17 Lämpöpuusta tuli kestotuote Paistettu puu kelpasi 20 vuotta sitten vain jutun sivulauseeseen. Sivut 18 19 Kunnostusojitus kannattaa tai ei Päätöstä turvemetsän ojien kunnostamisesta ei tarvitse tehdä mutu-tuntumalla. Sivut 22 23 Syksyllä on aika pelastaa taimikko Sivut 22 23 PILKKEITÄ Metsä kasvaa yli ennusteiden Sivu 25 Vaahteranlehdet taipuneet rullalle Käärittyjä lehtiä on näkynyt varsinkin pääkaupunkiseudulla. Sivu 26 Kiuruveden vaiheet kansien väliin Sivu 27 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Linnojen puu on monella nimenä Sivu 30
3 AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 18 2013 Tuulimaiden vuokraukseen on vakiintumassa malli, jossa myllytontin omistaja saa eniten ja vaikutusalueen maanomistajatkin jotakin. Juha Tuomi Mylly pyörii maanomistajalle Yhden tuulimyllyn vuosittainen tuotto alueen maanomistajille on vakiintunut 10 000 20 000 euron haarukkaan. MIKKO HÄYRYNEN Tuulivoimala-alueiden vuokrauskäytäntö on vieläkin villiä, mutta vakiintumaan päin. Koska kyse on teollisuustontista, vuokrataso on metsän tuottoon verrattuna hyvä. Myllykohtainen vuosittain maksettava kokonaiskorvaussumma vaihtelee, mutta on Pohjois-Suomessa noussut kymmenen tuhannen euron yläpuolelle. Etelämpänä parhaimpien tuuliolojen alueilla summa voi olla jopa kaksinkertainen. Meidän alueella käytännöt ovat vakiintuneet, sanoo Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Jukka Aula. Yleisimmin käytetään mallia, jossa rakennuspaikan omistajalle maksetaan vuokraa ja vaikutusalueen maanomistajille vyöhykekorvausta. Myös tuulivoiman tuottajia edustava Suomen tuulivoimayhdistys suosittaa jäsenilleen laajemman korvausalueen mallia. Käsitykseni mukaan valtaosa tuulivoimayhtiöistä on ottanut sen myös käyttöön, to teaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen. Korvauksen jako-osuudet myllypaikan ja vaikutusalueen kesken ovat tapauskohtaisia. Korvaus voi olla 30 prosenttia myllyn paikan vuokraajalle ja 70 prosenttia vaikutusalueelle, tai toisinpäin, tai jotain siltä väliltä. Vaikutusalue tarkoittaa aluetta, jolle ei voida rakentaa toista Tietämättömyydessä sopimuksia on tehty hyvinkin alhaisella tasolla. myllyä ja muutakin rakentamista on rajoitettu. Vaikutusalue yltää puolen kilometrin päähän; tarkkaan ottaen alueelle, jonka koko on roottorin halkaisija kertaa viisi. Jos siivet ovat 56 metriä, niin roottorin halkaisija on 112 metriä, jolloin vyöhyke yltää 560 metriin saakka. Vaikutusalaksi tulee likipitäen sata hehtaaria. Toinen vaihtoehto on, että korvausta maksetaan koko kaava-alueelle. Vaikutusalueen pienille tiloille voidaan maksaa kertakorvaus tai ei makseta korvausta ollenkaan. Maisemahaittaa ei korvata. Vertailuhinta teollisuustontista Vaikutusalueen maanomistajilla ei sinänsä ole oikeutta vaatia korvausta. Mylly voidaan rakentaa jos rakennuslupa on myönnetty, ja korvauksetta jääneen maanomistajan korvauskanne tuskin menestyisi. Maanomistajille maksettavat korvaukset vähentävät vastakkainasettelua. Jotkut kunnat ovat linjanneet, että eivät kaavoita ennen kuin maanvuokrausasiat ovat kunnossa, Aula toteaa. Jos myllyjä tulee useampia, se edellyttää alueen varaamista yleiskaavassa. Vuokratuotot ovat oikeinkin hyviä metsätalouden tuottoon verrattuna, mutta Aula muistuttaa, että vertailukohdan tulee olla teollisuuspaikan vuokraamisessa. Tuulimyllyille tehtävät tiet hyödyttävät myös metsätaloutta, mutta tien alle jäävistä maista on sovittava erikseen, samoin kaapelikaivannoista ja maa-ainesten otosta. Jos kaapelit kaivetaan 80 senttimetriin, se estää ojitukset. Yhteinen neuvottelija vähentää vedätystä Vaikka tuulimyllyjä rakentaa Pohjois-Suomessakin puolen tusinaa yhtiötä, niin Aulan mukaan kilpailu ei yllä yksittäisille myllytonteille saakka. Korvaustasoa on yritetty polkea alaspäin taktikoimalla jos ei sinun kanssa, niin sitten naapurin. Siinä on vedätyksen makua. Tietämättömyydessä sopimuksia on tehty hyvinkin alhaisella tasolla, jopa parin tonnin vuotuisella korvaussummalla. Aula suosittelee Pohjois-Suomen käytäntöä, jossa maanomistajat valtuuttavat neuvottelijan. Yksittäistä maanomistajaa olisi helppo vedättää, mutta näin saadaan tasapuoliset, markkinahintaiset korvaukset. Rahasampo Tuulisähkön osuus on alle prosentti sähkön kokonaiskulutuksesta. Lisä voimaa rakennetaan kuumeisesti, sillä korotettu syöttötariffi eli takuuhinta on voimassa vuoden 2015 loppuun saakka. Voimaloita voidaan hyväksyä syöttötariffijärjestelmään kunnes 2 500 megavolttiamppeerin kiintiö tulee täyteen. Rakentamisen odotetaan käytännössä pysähtyvän kiintiön täyttymiseen. Sekin tarkoittaa kapasiteetin kahdeksankertaistumista. Myllyn keskimääräisellä vuosituotolla sähkönmyyntitulot ovat 300 000 euroa ja korotettu tuki lähes 490 000 euroa. Vuodesta 2016 alkaen syöttötariffi laskee, mutta takaa kuitenkin yli 600 000 euron kokonaistulot. Tuulimyllyn rakentamiskustannukset avaimet käteen -periaatteella ovat noin 4,5 miljoonaa euroa. Yksi tuulimylly tuottaa sähkön noin neljänsadan sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeisiin. Omistajilleen vahvasti tuettu toiminta on varma rahasampo.
14 METSÄSTÄ METSÄLEHTI 18 2013 Taimikonhoito pelastaa Soinin kohteella on unohtunut varhaisperkaus. Mäntyjä löytyy kuitenkin noin tuhat hehtaarilla, joten alusta ei kannata aloittaa. Raivaa hieskoivut kiiruusti. Sami Karppinen METSÄNHOITO Toivottamallakin on toi TIIA PUUKILA, teksti ja kuvat Kaksi vuotta sitten kuuselle istutettu rehevä ala Kuhmoisissa on pahoin heinittynyt. Ojitusmätästyksestä huolimatta vesi velloo, osmankäämi rehottaa ja hieskoivikko puskee. Taimia on harvassa, noin 1 400 hehtaarilla, ja nekin pitää etsimällä etsiä parimetrisen aluskasvillisuuden seasta. Osa kuusen aluista on kummallisen kellertäviä ja istutettu muokkausjäljen sijaan rahkasammalmättääseen. Toisaalla Soinissa raivaajaa odottaa nelimetrinen hieskoivuseinä. Kaksitoista vuotta sitten äestysjälkeen kylvetyssä männyntaimikossa on varhaisperkaus unohtunut. Nyt puolukkatyypin vetisellä kankaalla kasvaa hehtaarilla lähemmäs 40 000 tainta, joista vain hieman päälle tuhat on mäntyä. Loput männyntaimet on nitistänyt hies ja hirvi. Sydänalaa kiristää. Tuleeko näistä taimikoista koskaan mitään? Ammattilaisten vastaus on kyllä, mutta töitä se vaatii. Rehevyys ratkaisee Kasvupaikka sanelee, kuinka paljon terveitä kasvatuskelpoisia taimia tulee vähintään olla, jotta taimikon kasvatusta kannattaa jatkaa. Siitä pitää lähteä, että taimikosta olisi saatavissa tukkia, muutoin arvotuotto jää vaatimattomaksi, sanoo Siitä pitää lähteä, että taimikosta tulee tukkia. metsänhoitoyhdistys Soinin metsänhoidonneuvoja Antti Laakso. Karummilla maapohjilla 700 800 tukiksi kasvatettavaa tainta hehtaarilla riittää, mutta rehevillä kasvupaikoilla, joilla tuotantokykykin on karuja kasvupaikkoja suurempi, taimiainesta tulee olla enemmän. Rehevämmillä mailla taimia tulisi olla jonkin verran päälle toista tuhatta hehtaarilla, Laakso arvioi. Myös Metsälaki antaa askelmerk- kinsä vakiintuneen taimikon vähimmäistiheyksille: mäntyvaltaisissa taimikoissa tulisi olla 1 300, kuusivaltaisissa 1 200 ja lehtipuuvaltaisissa 1 000 tuhat tainta hehtaarilla. Lapissa havupuutaimikoiden vähimmäistiheys on 200 tainta vähemmän. Täydentäviä taimia saa olla etelässä 20 ja Lapissa 50 prosenttia. Soinin kohteessa runsas tuhat männyntainta hehtaarilla puoltaa kasvatuksen jatkamista, kunhan männyt vapautetaan koivujen alta. Tuhannessa männyntaimessa riittää kasvatettavaa tukiksi asti, kunhan hirvilauma ei eksy taimikkoon. Hoikat männyntaimet ovat alttiita hirvituhoille vielä seuraavat pari vuotta. Kuhmoisissakin ollaan 1 400 tai- Tainten määrä ratkaisee Kannattavuuslaskelman mukaan männyntaimikko on järkevä uudistaa uudelleen, jos mäntyjä on 500 tainta tai alle hehtaarilla. 2 000 mäntyä/ha taimikon hoidon jälkeen 1 000 mäntyä + 1 000 koivua/ha 500 mäntyä + 1 500 koivua/ha 2 000 koivua/ ha Uudistaminen alusta taimikonhoitovaiheessa Metsänhoitokustannukset 1 145 1 145 1 145 1 145 2 308 Hakkuutulot 17 244 17 038 14 705 8213 17 151 Nettotulot 16 099 15 893 13 560 7 067 14 844
METSÄLEHTI 18 2013 15 useampaan otteeseen. Jos on oikein vesottuva paikka, varhaisperkaus saatetaan joutua tekemään jo kolmantena vuonna, arvioi erikoistutkija Timo Saksa Metsäntutkimuslaitokselta. Varhaisperkaus ja hyvä tulee Koska Kuhmoisten kohteella taimia on vain 1 400 hehtaarilla ja ala on rehevä, varhaishoidosta ei saa tinkiä. Ensi kesänä raivaamaan. Vinkkejä toivottomalle Laske tukiksi kasvatettavien tainten määrä hehtaarilla. Pyörähdä nelimetrisen vavan kanssa taimikossa täysympyrä, laske ympyrän sisään jäävät taimet ja kerro tulos kahdellasadalla. Tarkkaile väriä Taimiyksilöiden väri vaihtelee, mutta Kuhmoisten taimien kellertävyys voi kieliä myös ongelmista veden tai ravinteiden saannissa. Seuraa taimen kehitystä. Huolehdi ojat kuntoon Kuhmoisten alalla vesi seisoo paikoin ja kunnostusojitus on paikallaan. Rahka sammaliston lisäksi taimikossa viihtyy osmankäämi. Arvioi, onko tavoitetaimia riittävästi kasvupaikan rehevyyteen nähden. voa mella jatkoajan puolella, kunhan varhaishoidosta huolehditaan. Harvahko taimikko ei saa nitistyä heinän, vatukon ja hieskoivun jalkoihin. Hienojakoisella kostealla maalla raivaussahaa ja vesuria pitää käyttää Alle 500 ja uusiksi TIIA PUUKILA Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Saija Huuskonen laski pyynnöstämme, milloin eteläsuomalaisessa männyntaimikko kannattaa uudistaa uudelleen. Kannattavuuslaskelmat tehtiin Motti-ohjelmistolla tuoreen kankaan istutusmännikölle, jossa varhaisperkaus oli jäänyt tekemättä. Toiveena kuitenkin on, että metsänomistaja saisi sidotulle pääomalle kolmen prosentin tuoton. Milloin on järkevää heittää hukkaan taimikon perustamiseen käytetyt eurot ja kulunut kasvatusaika ja aloittaa parin metrin pituuteen kasvaneen taimikon kasvatus alusta? Vastaus on selkeä: Männyntaimikko kannattaa uudistaa uudelleen, mikäli mäntyä on viisisataa tainta hehtaarilla tai alle, kun metsänomistajalla on kolmen prosentin tuotto-odotus, Huuskonen sanoo. Läpitunkemattomasta viteliköstä tai harvasta heinittyneestä taimikostakin voi tulla jotain, kun riittää viitseliäisyyttä. Nopeus on valttia Taimikon kohtaloa punnitessa ratkaisevassa roolissa on myös taimikon perustamisesta kulunut aika. Neljässä, viidessä vuodessa näkee, onko uudistaminen onnistunut vai ei. Jos uudistaminen epäonnistuu, siinä ei parane kauaa aikailla, Laakso sanoo. Esimerkiksi Soinin kohteella haaskattaisiin runsas kymmenen vuotta, jos taimikko päätettäisiin uudistaa kokonaan uudelleen. Vaikka alalla kasvaisi lähes yksinomaan hieskoivua, se kannattaisi kasvattaa kuitupuuksi tai energiaksi ja uudistaa vasta sen jälkeen. Lyhyt, 40 50 vuoden kiertoaika on omiaan soituneille huonosti tuottaville hieskoivua puskeville maille sekä liian reheville paikoille istutetuille oksikkaille männiköille, joista ei tukkia ole luvassa. Kuhmoisten kohteessa täydennyistutuskin on iän puolesta mahdollista. Ensimmäisten kolmen vuoden aikana täydennysviljely onnistuu vielä. Sen jälkeen havupuun taimikkoa voi täydentää koivulla, jos on todennäköistä että koivut säilyvät alalla, Saksa sanoo. Harkitse harvan taimikon täydennysistutusta, jos istutuksesta on kulunut vain muutama vuosi ja puuntuottokyky alalla ovat hyvä. Varttuneessa taimikossa, jossa laatu ei riitä tukiksi, vaihtoehtona on lyhyt kiertoaika. Kun taimikon on saanut kasvatettua rinnankorkuiseksi ja huolehtinut varhaisperkauksesta, se pärjää yleensä hyvin. Heitteille jätetyn taimikon raivuu maksaa pahimmillaan tuhat euroa hehtaarilta eikä lopputuloksesta tule priimaa. Jos tukkia ei ole luvassa, mieti maksaako satsaus itsensä takaisin.