KIRJALLINEN KYSYMYS 1415/2001 vp Sairausvakuutuksen laajentaminen hammasproteeseihin Eduskunnan puhemiehelle Hammashoidon korvausuudistus merkitsee, että yhä useampi saa tuettua apua oman suunsa terveyden ylläpitämiseksi. Kuitenkin hammashoidon korvauksessa on edelleen vakava heikkous ja epäoikeudenmukaisuus. Puolella miljoonalla suomalaisella ei ole omia hampaita. Näille ihmisille toimiva hammasproteesi on välttämätön joka päivä. Suun terveyttä pitäisi seurata myös silloin, kun käytössä on hammasproteesi. Niin ensimmäisen proteesin osto kuin ajan myötä sen uusiminenkin on erittäin kallista. Hammasproteesin hankintaan ei saa mitään tukea. Näin ollen hammasproteesi on monelle kohtuuttoman kallis hankinta, joka kyseenalaistaa koko toimeentulon. Osalle hammasproteesit ovat kokonaan saavuttamattomissa niiden korkeiden hintojen vuoksi. Toimeentulotuki kattaa vain akuutit hammashuollon operaatiot joihin ei siis proteeseja lasketa. Tukea ei välttämättömän hammasproteesin hankintaan tule siis mistään. Hammasproteesia tarvitsevat kansalaiset ovat suurimmaksi osaksi juuri eläkeläisiä. Heidän toimeentulonsa on heikkoa ilman välttämättömiä hammasproteesihankintojakin. Sosiaaliluokka näkyy nykyään nimenomaan hampaista. Noin viisitoista prosenttia ei käy hammaslääkärissä, ja vastaava prosenttimäärä kansalaisista käy hammaslääkärissä hyvin harvoin. Eläkeläisistä hammaslääkärissä käy vajaa puolet. Näiden lukujen valossa on ymmärrettävää, etteivät useiden tuhansien markkojen hintaiset proteesit ole myöskään saavutettavissa, vaan hammasproteesit jätetään kokonaan hankkimatta tai niitä ei uusita, vaikka ne ovat rikki tai jo aikaa nähneet. Hammasproteesia joutuvat käyttämään juuri ne ikäluokat, jotka eivät ole aikoinaan päässeet osallisiksi julkisesta tuetusta hammashuollosta. Nykyinen mallimme rankaisee siis jälleen hammasproteesipotilaita, jotka aikoinaan eivät ole saaneet omien hyväkuntoisten hampaiden säilymistä edesauttavaa kohtuuhintaista tuettua hammashoitoa. Tämä epäoikeudenmukainen käytäntö pitäisi oikaista mahdollisimman nopeasti ja hammashoidon korvausta tulisi laajentaa kattamaan myös hammasproteesin hankinta ja huolto. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mahdollistaakseen hammasproteesien hankinnan ja huollon kaikille kansalaisille tuloista riippumatta? Versio 2.0
Helsingissä 10 päivänä tammikuuta 2002 Mikko Immonen /vas Marjatta Stenius-Kaukonen /vas Marjaana Koskinen /sd Matti Huutola /vas Matti Kangas /vas 2
Ministerin vastaus KK 1415/2001 vp Mikko Immonen /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1415/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mahdollistaakseen hammasproteesien hankinnan ja huollon kaikille kansalaisille tuloista riippumatta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutuslain 5 b :n mukaan vakuutetulle korvataan hammaslääkärin suorittama suun ja hampaiden hoito, lukuun ottamatta proteettisia toimenpiteitä ja hammasteknisiä kustannuksia. Sairausvakuutuslain 5 :n 3 momentin perusteella sairaanhoitoon liittyvien tai vakuutetun muutoin tarvitsemien siteiden, sidosten, tukisidosten, tekojäsenten tai muiden apuvälineiden hankkimista ei korvata. Laki rintamaveteraanien hammashuollon järjestämisestä ja korvaamisesta käsittää myös protetiikan korvaamisen. Lain mukaan rintamaveteraaneille ja miinanraivaajille korvataan protetiikan kliinistä työtä 100 prosenttia enintään taksan mukaisesta määrästä ja protetiikan teknistä työtä 50 prosenttia enintään taksan mukaisesta määrästä. Korvaus ei koske kuitenkaan hammasimplantteja. Apuvälineluokitus käsittää myös hammasproteesin. Apuvälinepalveluiden järjestämisestä säädetään useammassa laissa ja asetuksessa. Kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa säädetään apuvälinehuollon järjestämisestä. Lakien mukaan kunnilla on vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen ja siihen kuuluvan apuvälinetoiminnan järjestämisestä alueensa väestön tarpeiden edellyttämällä tavalla. Palveluihin kuuluvat apuvälinetarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto. Käytännössä hammasproteeseja ei ole rinnastettu samalla tavalla apuvälineeksi kuin muun vamman johdosta tarvittavia apuvälineitä. Hammasproteesien valmistus ja huolto tapahtuu osana hammashoitoa. Proteesityön suorittaa hammaslääkäri yhteistyössä hammaslaboratorion kanssa. Kun kysymyksessä on hampaattoman leukaan valmistettava kokoproteesi, työn voi suorittaa myös erikoishammasteknikko. Kansanterveyslain muutoksen (1219/2000) ja sairausvakuutuslain muutoksen (1202/2000) mukaan hammashoidon julkinen rahoitus laajenee 1.12.2002 koskemaan koko väestöä. Hampaattomuus on yleisintä vanhemmissa ikäluokissa. Terveydenhuollon väestötutkimuksen 1995/1996 mukaan alle 45-vuotiailla hampaattomuus oli hyvin harvinaista, 45 64-vuotiaista hampaattomia oli 16 prosenttia, 65 74-vuotiaista 43 prosenttia ja 74-vuotiaista ja sitä vanhemmista 64 prosenttia. Tutkimusten mukaan irrallisten proteesien käyttäjillä esiintyy myös muuta väestöä enemmän suun limakalvon sairauksia. Kansanterveyslain 14 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan kunnan tulee ylläpitää hammashuoltoa, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoito. Laki koskee myös hammasproteesien valmistusta ja huoltoa. Sairausvakuutuslain mukaisen suun ja hammashoidon laajentuessa koskemaan koko väestöä myös hampaattomalla henkilöllä on oikeus 3
Ministerin vastaus saada korvausta suun ja purentaelimen tutkimuksesta ja tarpeellisesta muusta kuin proteettisesta hoidosta. Korvaus tukee hammasproteesin käyttäjän suun alueen sairauksien hoitamista. Edellä kuvatun suun terveydenhuollon vaiheittain toteutettavan kokonaisuudistuksen tavoitteena on suun terveydenhuollon saattaminen toimivaksi osaksi muuta terveydenhuoltoa. Väestön suun terveyttä pyritään parantamaan niin, että koko väestö saa terveystarpeensa mukaiset suun terveydenhuoltopalvelut iästä riippumatta. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että tässä vaiheessa tulisi pitäytyä voimassa olevassa ja kuluvan vuoden joulukuussa laajentuvassa sairausvakuutuksen korvausjärjestelmässä ja ensin katsoa, millaista tietoa saadaan hammashuollon laajennuksen seurannasta. Tämän jälkeen olisi tarkoituksenmukaista harkita, miten hammashuollossa sairausvakuutuskorvauksen kohdentamista tulisi kehittää. Helsingissä 1 päivänä helmikuuta 2002 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 4
Ministerns svar KK 1415/2001 vp Mikko Immonen /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 1415/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att möjliggöra anskaffning och underhåll av tandproteser för alla medborgare oberoende av inkomst? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 5 b sjukförsäkringslagen får den försäkrade ersättning för behandling av mun och tänder som utförs av en tandläkare, med undantag av protetiska åtgärder och tandtekniska kostnader. Enligt 5 3 mom. sjukförsäkringslagen ersätts inte kostnaderna för anskaffning av bandage, förband, stödförband, proteser eller andra hjälpmedel, som erfordras i samband med sjukvård eller som den försäkrade eljest är i behov av. Lagen om anordnande av och ersättning för tandvården för frontveteraner inbegriper också ersättning av proteser. Enligt lagen får frontveteraner och minröjare ersättning för kliniskt arbete i samband med protetik till 100 procent och tekniskt arbete i samband med protetik till 50 procent av högst det belopp som anges i taxan. Ersättningen gäller likväl inte tandimplantat. Klassificeringen av hjälpmedel omfattar också tandproteser. Flera lagar och förordningar innehåller bestämmelser om anordnandet av hjälpmedelstjänster. Bestämmelser om anordnandet av hjälpmedelsservice finns i folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård. Enligt lagarna har kommunerna ansvaret för att det ordnas medicinsk rehabilitering och hjälpmedelsverksamhet i samband med den på det sätt som befolkningens behov inom deras område förutsätter. Till tjänsterna hör bestämmande av behovet av hjälpmedel, utprovning av hjälpmedel, överlåtelse av hjälpmedel med ägande- eller nyttjanderätt, undervisning i och uppföljning av deras användning samt underhåll av hjälpmedlen. I praktiken är tandproteser inte på samma sätt likställda som hjälpmedel som sådana hjälpmedel som behövs med anledning av annan skada. Tillverkning och underhåll av tandproteser sker som en del av tandvården. Protesarbetet utförs av en tandläkare i samarbete med ett tandlaboratorium. När det gäller en helprotes som skall tillverkas för en tandlös käke kan arbetet också utföras av en specialtandtekniker. Enligt en ändring (1219/2000) av folkhälsolagen och en ändring (1202/2000) av sjukförsäkringslagen utvidgas den offentliga finansieringen inom tandvården den 1 december 2002 till att gälla hela befolkningen. Tandlöshet är allmännast inom äldre ålderskategorier. Enligt en hälsoundersökning av befolkningen som gjordes 1995/1996 var tandlöshet mycket ovanligt hos personer under 45 år, hos personer mellan 45 och 64 år var 16 % utan tänder, hos 65 74-åringar 43 % och av personer äldre än 74 år saknade 64 % tänder. Undersökningarna visar också att de som använder löstagbara proteser i större utsträckning än andra lider av sjukdomar i munnens slemhinna. Enligt 14 1 mom. 4 punkten folkhälsolagen åligger det kommunen att svara för tandvård, till vilken hänförs upplysningsverksamhet och förebyggande verksamhet samt undersökning och vård av kommuninvånarnas tänder. Lagen gäller även tillverkning och underhåll av tandproteser. 5
Ministerns svar När ersättningarna för mun- och tandvård enligt sjukförsäkringslagen utsträcks till att gälla hela befolkningen har också personer som saknar tänder rätt att få ersättning för undersökning av mun och tuggorgan och för annan nödvändig vård än protetisk vård. Ersättningen stöder vården av sjukdomar i munregionen hos personer som använder tandprotes. Syftet med den ovan beskrivna totalreformen av munhälsovården som skall genomföras stegvis är att få munhälsovården att fungera som en del av den övriga hälso- och sjukvården. Man försöker förbättra befolkningens munhälsa så att hela befolkningen oberoende av ålder får de munhälsovårdstjänster som deras hälsa kräver. Social- och hälsovårdsministeriet anser att man i detta skede borde hålla sig till det nu gällande ersättningssystemet i fråga om sjukförsäkring som skall utvidgas i december detta år och först se vilka uppgifter som inkommer vid uppföljningen av tandvårdens utvidgning. Därefter vore det ändamålsenligt att överväga hur inriktningen av sjukförsäkringsersättningen inom tandvården borde utvecklas. Helsingfors den 1 februari 2002 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 6