Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2008

Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2008 Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 192/2009

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 192/2009 Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2008 Aki Mettinen Lohja 2009 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 192/2009 Kansilehden valokuva: Arto Muttilainen 18.3.2008, keväistä näytteenottoa Kantvikin sataman edustan merialueella Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut Lohjan Painotuote Oy, Lohja 2009 ISBN 978-952-250-004-5 (nid.) ISBN 978-952-250-005-2 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu)

Sisältö 1 JOHDANTO... 5 2 TAUSTATIEDOT... 6 2.1 YLEISKUVAUS TARKKAILUALUEESTA... 6 2.2 PIKKALANJOKI... 7 2.3 JÄTEVESIKUORMITTAJAT... 7 2.4 SÄÄTILA VUONNA 2008... 8 2.5 PIKKALANLAHTEEN KOHDISTUVA JÄTEVESIKUORMITUS VUONNA 2008... 9 3 VESISTÖTARKKAILU... 14 4 TULOKSET... 15 4.1 VEDEN HYGIEENINEN TILA... 15 4.2 HAPPIPITOISUUS... 16 4.3 RAVINTEET... 19 4.3.1 Kokonaisravinteet... 19 4.3.2 Mineraaliravinteet... 21 4.4 REHEVYYS A-KLOROFYLLIN AVULLA MITATTUNA... 23 4.5 MUU VEDEN LAATU... 25 4.5.1 Metallit... 25 4.5.2 Lämpötilakerrostuneisuus ja sähkönjohtokyky... 25 4.5.3 Kemiallinen hapentarve (CODMn), sameus ja näkösyvyys... 26 5 ARVIO JÄTEVESIKUORMITUKSEN VAIKUTUKSISTA PIKKALANLAHDEN YHTEISTARKKAILUALUEELLA VUONNA 2008... 27 5.1 SIUNTION KUNTA, PIKKALAN KESKUSPUHDISTAMO... 27 5.2 PRYSMIAN CABLES AND SYSTEMS OY JA NORDIC ALUMINIUM OYJ... 28 5.3 SUOMEN SOKERI OY, KANTVIKIN PUHDISTAMO... 29 5.4 UPINNIEMEN VARUSKUNTA... 30 6 PIKKALANLAHDEN YHTEISTARKKAILUN JATKAMINEN... 30 7 YHTEENVETO... 31 KIRJALLISUUSLÄHTEET. 33 LIITTEET.... 35 Liite 1. Kartta yhteistarkkailualueesta........37 Liite 2. Alkuperäiset analyysitulokset..... 38 Liite 3. Analyysimenetelmät ja määritysrajat........46 KUVAILULEHTI....48

1 JOHDANTO Kahtena viime vuotena Pikkalanlahden yhteistarkkailua on toteutettu hieman aikaisemmista vuosista supistettuna vuonna 2007 laaditun tarkkailuohjelmaesityksen mukaisesti (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2007a). Tämä vuosiyhteenvetoraportti käsittää yhteistarkkailun tulokset vuodelta 2008. Yhteistarkkailu perustuu alueen jätevesikuormittajille annettuihin lupavelvoitteisiin, jotka on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Pikkalanlahden yhteistarkkailun pistekuormittajat ja niiden lupapäätökset. Pistekuormittaja Lupapäätös Nordic Aluminium Oyj ja Prysmian Cables and Systems Oy Dnro UUS-2003-Y-596-111, 0195Y0164 18.9.2007. No YS 1151 ja 1152 (ei lainvoimaisia) LSVO 18/2000/1, 10.2.2000 VHaO no 00/0039/4, DNro 00574/00/8110 ja 00580/00/8110,7.9.2000 Puolustushallinnon rakennuslaitos, Kirkkonummen paikallistoimisto UUS dnro 0196Y0063-123 No YS 775 (Upinniemen varuskunta) 9.7.2004 Siuntion kunta, Pikkalan keskuspuhdistamo LSY Nro 122/2005/3, Dnro LSY-2005-Y-4 21.11.2005 LSVO 68/1994/1, 18.8.1994 VYO 63/1995, 7.4.1995 Suomen Sokeri Oy, Kantvikin puhdistamo Dnro UUS-2003-Y-597-111, 0195Y0059-111, 0199Y0120-115 18.9.2007. No YS 489 Yhteistarkkailun tavoitteena on selvittää vesistöön kohdistuvan jätevesikuormituksen vaikutuksia ja vaikutusalueen laajuutta sekä haittojen vähentämiseksi tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä. Yhteistarkkailu mahdollistaa kaikkia alueen lupavelvollisia ja haitankärsijöitä hyödyntävän havaintopaikkaverkoston luomisen, keskitetyn näytteenoton ja tulosten tarkastelun. Tarkkailuohjelman uudistuksessa vuonna 2007 pyrittiin huomioimaan jätevesikuormituksen vähentyminen (Kirkkonummen kunnan Strömsbyn jätevedenpuhdistamon sulkeminen vuonna 2005), vähentyneet vaikutukset vesistössä ja vesipuitedirektiivien kansallisten asetusten vaatimukset vesistön tilan seurannalle. Yhteistarkkailua to- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 5

teutetaan sopimuksen pohjalta, jonka ovat allekirjoittaneet Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n ja tarkkailuvelvolliset (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2007b). Tarkkailututkimus koostuu veden fysikaalis-kemiallisen laadun seurannasta, fysikaaliskemialliseen näytteenottoon liittyen rehevöitymisen seurannasta (a-klorofylli, liukoiset ravinteet) ja biologisesta seurannasta. Fysikaalis-kemiallisen laadun seuranta liittyy olennaisesti kuormitustarkkailuun ja sillä pyritään seuraamaan jätevesien suoraa vaikutusta veden fysikaalis-kemialliseen laatuun. Rehevöitymisen seuranta ja biologinen seuranta liittyvät jätevesien välillisten vaikutusten seurantaan. Biologinen seuranta sisältää pohjaeläintutkimuksen ja kasviplanktontutkimuksen ja se toteutetaan neljän vuoden välein. Edellinen biologinen seurantavuosi oli 2007 ja näistä biologisista tutkimuksista valmistuu yhteenvetoraportti vuonna 2009 (Mettinen 2009). Seuraavan kerran pohjaeläimiä ja kasviplanktonia kartoitetaan vuonna 2011. Vesistötarkkailun lisäksi Pikkalanlahden kalataloutta tarkastellaan myös yhteistarkkailuna ja sen tuloksista on valmistunut yhteenvetoraportti vuodelta 2007 (Valjus 2008). Tarkkailusta laadittiin väliraportit 22.4. ja 30.9.2008. Tarkkailun vastuuhenkilönä oli vesistötutkija Aki Mettinen. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat kenttämestari Arto Muttilainen, kalastusmestari Seppo Sundström ja apulaistutkija Jorma Valjus. Edellisen kerran Pikkalanlahden yhteistarkkailun tuloksia on raportoitu vuoden 2007 yhteenvedossa (Mettinen 2008). 2 TAUSTATIEDOT 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta Jätevesikuormituksen ja tarkkailun kohteena oleva Pikkalanlahti on Siuntion ja Kirkkonummen kuntien alueella sijaitsevan suurehkon lounaaseen avautuvan merenlahden pohjoisosa. Pikkalanlahti rajoittuu lännessä Kopparnäsiin ja idässä Upinniemeen (Obbnäsiin). Pikkalanlahdesta etelään avautuu Pikkalanselkä (Pikkalafjärden), joka myös kuuluu tarkkailualueeseen (liite 1). Pikkalanlahden sisimpään osaan pohjoisessa purkautuu makeaa vettä Pikkalanjoesta, joksi Siuntionjoen alaosaa kutsutaan Siuntionjoen alimman järven Vikträskin ja Pikkalanlahden välillä. Pikkalanjoen (Siuntionjoen) valuma-alue jokisuussa on 487,07 km2. Pikkalanjoen keskivirtaama alajuoksulla on noin 5-6 m3/s ja virtaamavaihtelu on noin 0,2 m3/s - 40 m3/s. Vedenoton takia meriveden nousu jokeen on estetty jokisuun padolla. Lisäksi Pikkalanlahden lähivaluma-alue käsittää noin 22 km2 ranta-alueita, joista lahteen virtaa vettä keskimäärin 0,23 m3/s. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Pikkalanlahden sisäosan syvyys on Svinön saaren pohjoispuolella laajalla alueella 5-7 metriä ja paikoin yli 10 metriä. Suomen Sokerin Kantvikin satamaan johtaa 9,2 metrin syvyinen laivaväylä. Svinön saaren eteläpuolella syvyys on aluksi 10-15 metriä syveten hieman ulompana 15-20 metriin. Lahden syvin alue sijaitsee Upinniemen kärjen länsipuolella, missä syvyys on 30 metriä. Lahden pohjaprofiili viettää varsin tasaisesti ulkomerta kohden, eikä merkittäviä kynnyksiä tai jyrkkäreunaisia syvänteitä esiinny. Pikkalanlahden sisäosiin johtavan syvänteen ansiosta veden vaihtuminen lahden sisäosien ja ulomman merialueen välillä on ajoittain erittäin tehokasta. Pikkalanlahden ranta-alue on valtaosaltaan kivikkoa tai sorapohjaista aluetta, jossa pehmeämpää pohjaa esiintyy vain laikuittain. Pehmeämpää pohjaa tavataan lähinnä Pikkalanjoen edustalla, Båtvikenissä ja Fiskarvikenissä. Syvänteissä pohjamateriaalina on tummanharmaa lieju. Tarkkailualueen matalassa pohjoisosassa kaksi lähekkäistä saariryhmää vesialueineen on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Tarkkailualueeseen ei sisälly Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. Lähin Natura-alue, Kirkkonummen saaristo, sijaitsee Upinniemen eteläja itäpuolella sisältäen vesialueita, saaria, luotoja ja rannikkoa. 2.2 Pikkalanjoki Pikkalanlahtea kuormittaa voimakkaasti Pikkalanjoki (Siuntionjoki) ja jonkin verran myös lahden omalta valuma-alueelta vesistöön valuvat vedet. Vuositasolla ylivoimaisesti suurin ravinne- ja orgaanisen aineen kuormitus tulee Pikkalanlahteen Pikkalanjoen kautta. Pikkalanlahteen tuleva vuosikuorma heilahtelee siten ennen kaikkea Pikkalanjoen kuormitusvaihteluiden mukana. Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus on suurimmaksi osaksi maaja metsätalouden aiheuttamaa hajakuormitusta. 2.3 Jätevesikuormittajat Pikkalanlahtea kuormittavat pistemäisesti Siuntion kunta, Suomen Sokeri Oy, Puolustusministeriö (Upinniemen varuskunta), Prysmian Cables and Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj. Kirkkonummen jätevedenpuhdistamo suljettiin lopullisesti 16.3.2005, minkä jälkeen Kirkkonummen kunta on johtanut jätevetensä Espoon kaupungin Suomenojan puhdistamoon. Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamolta yhdyskuntajätevedet ohjataan Pikkalanlahden keskelle, Dyvikeniin. Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamo aloitti toimintansa vuonna 1996, millä Siuntion kunta korvasi Siuntionjoen varrella olleen puhdistamonsa. Myös Siuntion kunta on sopinut Espoon kaupungin kanssa jätevesien johtamisesta Espoon kaupungin, Espoon Veden Suomenojan puhdistamoon vuoteen 2010 mennessä. Espoon Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 7

Vedellä on jo hyväksytty tätä koskeva ympäristölupapäätös. Jätevesisiirtoviemäri on suunniteltu rakennettavaksi Pikkalanlahden sisäosan kautta Kirkkonummelle. 2.4 Säätila vuonna 2008 Vuosi 2008 jäi historiaan lämpimänä ja sateisena. Talvi oli ennätyksellisen leuto lähes koko maassa. Lounais- ja etelärannikolla termistä talvea eli aikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila laski pysyvästi nollan alapuolelle, ei saatu kuin muutamaksi päiväksi kevättalvella. Eteläisimpään Suomeen pysyvää lumipeitettä ei tullut lainkaan. Kevät oli hieman keskimääräistä lämpimämpi ja kuivan toukokuun jälkeen seurasi sateinen ja tavallista viileämpi kesä. Syksy 2008 oli selvästi keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Erityisesti lokakuussa satoi runsaasti vettä (kuva 1, Ilmatieteen laitos 2008 c 20 Lämpötila, Helsinki-Kaisaniemi 15 10 5 0-5 -10 2008 1971-2000 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII kuukausi mm 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Sademäärät, Helsinki-Kaisaniemi 2008 1971-2000 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII kuukausi Kuva 1. Kuukausikeskilämpötilat sekä -sademäärät Helsinki-Kaisaniemen säähavaintoasemalla vuonna 2008 (Ilmatieteen laitos 2008). 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

2.5 Pikkalanlahteen kohdistuva jätevesikuormitus vuonna 2008 Vuonna 2008 pistekuormittajien fosfori- ja typpikuormitus Pikkalanlahteen (0.8 kg P/d, 46,9 kg N/d) olivat lähellä vuosien 2005-2007 tasoa ja biologinen hapenkulutus oli edellisen vuoden tasoa. Vuonna 2005 jätevesien kuormitus Pikkalanlahteen putosi murtoosaan Kirkkonummen johdettua suurimmaksi osaksi jätevetensä Espoon Suomenojaan. Kirkkonummen kuormitus Pikkalanlahteen loppui kokonaan vuonna 2006. Vuonna 2006 hyvin suuri jätevesien biologinen hapenkulutus (BOD7) johtui Suomen Sokerilla sattuneista prosessihäiriöistä (kuva 2). Suomen Sokerin Kantvikin puhdistamon toiminnassa on esiintynyt vaihtelua eri vuosina. Vuonna 2008 puhdistamo on toiminut erinomaisesti ja reduktio on ollut hyvä. Suoritetut korjaustoimenpiteet sekä happamien elvytysvesien neutraloinnin aloittaminen vuoden 2006 loppupuolella ovat ratkaisevasti parantaneet tilannetta puhdistamolla. Lupaehdot täyttyivät joka vuosineljänneksellä. Puhdistamolle tulevalle jätevedelle on ominaista, että sen fosforipitoisuus on alhainen, n. 2 mg/l. Tämä johtaa siihen, että vaikka lähtevän veden pitoisuus on alhainen, keskiarvo oli 0,15 mg/l, korkean reduktiotason aikaansaaminen on haaste (Pelo 2009). Myöskään edellisenä vuonna 2007 lupaehtojen ylityksiä eikä ohijuoksutuksia esiintynyt (Paakkarinen 2008). Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon tulos oli hyvää tasoa ja täytti lupaehdot vuonna 2008. Jätevettä muodostui 645 m3/d ja vuorokausimaksimi oli 2599 m3/, mitkä ovat suurimpia arvoja jaksolla 2002-2007. Lokajätteen tuonti lisäsi tulokuormaa ajoittain voimakkaasti ja aiheutti suuria kuormitushuippuja. Huippujen aikana ei puhdistamon ilmastusteho aina riitä ylläpitämään tasaista happitasoa. Lisää tehoa ja tasaisuutta ovat kuitenkin tuoneet turburaattorin käyttöönotto ja polymeeriviimeistelyn ohjaus lietevirran pinnankorkeuden perusteella. Puhdistamolla kertynyt puhdistamoliete vietiin sakeutettuna Vihdin kunnan Nummelan keskuspuhdistamolle ja myöhemmin Espoon Suomenojan keskuspuhdistamolle kuivattavaksi (Jokinen 2009). Upinniemen varuskunnan (Puolustushallinnon rakennuslaitoksen) jätevedenpuhdistamon puhdistustulos oli hyvä ja täytti erinomaisesti vuosikeskiarvona laskettavat lupaehdot sekä pitoisuuksien että reduktion osalta. Kokonaistypen poistotehon tavoitetasoa ei saavutettu, kun lämpötila oli yli 12 C, eli elokuun näytteenottokerralla. Nitrifikaatioaste oli korkea kaikkina muina paitsi elokuun näytteenottokerralla. Fosfori-, BHK- ja kiintoainekuormitukset (kg/d) olivat vuonna 2008 tarkastelujakson 2004-2008 pienimmät, samoin kuin lähtevän jäteveden pitoisuudet kiintoaineen osalta yhdessä vuoden 2004 kanssa. Typpikuormitus oli puolestaan kolmea edeltävää vuotta suurempi ja lähtevän jäteveden typpipitoisuus tarkastelujakson korkein. Ohijuoksutuksia ei ollut vuonna 2008. Sakkautettua ylijäämälietettä kuljetettiin puhdistamolta vuonna 2008 yhteensä 737 m3 jatkokäsittelyyn Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamolle (Kuokkanen 2009). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 9

Prysmian Cables and Systems Oy:n saniteettijäteveden puhdistamo on toiminut tarkkailuvuoden 2008 aikana moitteettomasti. Puhdistustulos on ollut hyvä ja se on täyttänyt puhdistusvaatimukset. Saniteettijäteveden puhdistamolla on käsitelty vuoden 2008 aikana jätevettä yhteensä 57 688 m3 eli kalenterivuorokautta kohden keskimäärin 157,6 m3/d. Ohijuoksutuksia ei ole suoritettu. Edellisen vuoden kokonaisjätevesimäärä oli noin 4 % pienempi (Kastarinen ja Lommi 2009a). Tuleva jätevesi on ollut vuonna 2008 väkevämpää kuin vuonna 2007. Ainoastaan sähkönjohtavuus on ollut selvästi pienempi edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 2008 tulokuormitus on kaikkien aineiden osalta kasvanut selvästi vuodesta 2007. Puhdistamolta lähtevän jäteveden BOD7-arvo ja BOD7-poistuma vuonna 2008 ovat täyttäneet asetetut puhdistusvaatimukset. Sen sijaan lähtevän jäteveden fosforipitoisuus ei ole täyttänyt puhdistusvaatimuksia vuonna 2008. Käsitellyn jäteveden poistumaprosentit ovat olleet vuonna 2008 paremmat tai lähes yhtä hyvät kuin vuonna 2007. Vesistökuormitusarvot ovat kasvaneet vuonna 2008 BOD7ATU:n, ammoniumtypen ja alumiinin osalta. CODCr-, fosfori -, typpi- ja kiintoainekuormitukset ovat pienentyneet edellisestä vuodesta. Biologisen puhdistamon esiselkeyttimen liete sekä ylijäämäliete on viety Espoon Suomenojan puhdistamolle, missä liete on kuivattu yhdessä puhdistamon muun lietteen kanssa (Kastarinen ja Lommi 2009a). Nordic Aluminiumin anodisointilaitoksen veden kulutuksen perusteella laskettu prosessijätevesimäärä vuonna 2008 oli yhteensä 25 305 m3/a eli 44 % suurempi kuin edellisenä vuonna. Jäähdytysvesien kokonaismäärä vuonna 2008 oli 21 % pienempi kuin vuonna 2007 (Kastarinen ja Lommi 2009b). Nordic Aluminiumin anodisointilaitoksen puhdistamon ja Nordic Aluminium ja Prysmian jäähdytys- ja sadevesiviemäröinnin vesistökuormitus on ollut vuonna 2008 tinan ja alumiinin osalta vähän suurempi kuin vuonna 2007. Kiintoainekuormitus on noussut vuonna 2008 viisinkertaiseksi verrattuna vuoteen 2007. Myös fosforikuormitus on noussut yli kolminkertaiseksi vuonna 2008. Typpikuormitus on kaksinkertaistunut vuoden 2007 tuloksiin verrattuna, mutta CODCr-kuormitus on hiukan laskenut edellisestä vuodesta. Kuormituksen kasvu johtuu siitä, että anodisointilaitos oli tulipalon vuoksi pois käytöstä vuoden 2007 kesäkuun alusta vuoden 2007 loppuun. Pikkalan tehtaiden vesistökuormitus alitti tarkkailuvuonna 2008 annetut lupa-arvot kaikilta osin. Lisäksi on huomattava, että alitukset olivat hyvin selviä (Kastarinen ja Lommi 2009b). Anodisointilaitoksen puhdistamolla on syntynyt vuonna 2008 alumiinipitoista lietettä (alumiinihydroksidisakkaa) 660 tonnia ja natriumaluminaattia 656 tonnia. Natriumaluminaatti on toimitettu kokonaisuudessaan jalostettavaksi Kemiralle Poriin. Alumiinihydrok- 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

sidisakasta on viety 96 tonnia Ämmässuon kaatopaikalle ja loput Harjavaltaan jalostettavaksi (Kastarinen ja Lommi 2009b). 14 Fosfori kg/d vuosina 2004-2008 12 10 8 6 4 2 0 Knummi SSokeri Siuntio Up vrk Prysmian, sanit. N.Al ja Prysm, pros. Yhteensä 2004 12 0,21 0,38 0,19 0,07 0,007 12,9 2005 0,067 0,14 0,21 0,18 0,09 0,007 0,7 2006 0 0,59 0,14 0,14 0,14 0,019 1,0 2007 0,00 0,18 0,17 0,12 0,48 0,004 1,0 2008 0,00 0,25 0,25 0,11 0,13 0,014 0,8 300 Typpi kg/d vuosina 2004-2008 250 200 150 100 50 0 Knummi SSokeri Siuntio Up vrk Prysmian, sanit. N.Al ja Prysm, pros. Yhteensä 2004 230 2,5 29 13 4,1 2,53 281,1 2005 3,9 2,9 23 10,4 2,7 1,2 44,1 2006 0 6,5 21 9,8 4,3 1,31 42,9 2007 0 4 24 9,5 5 1,63 44,1 2008 0 3,29 25 12,5 3,9 2,24 46,9 300 BOD7 kg/d vuosina 2004-2008 250 200 150 100 50 0 Knummi SSokeri Siuntio Up vrk Prysmian, sanit. N.Al ja Prysm, pros. Yhteensä 2004 223 12,9 12 1,5 0,3 0 249,7 2005 7,3 7,1 5,3 1,9 0,4 0 22 2006 0 138,8 4,2 0,98 0,6 0 144,6 2007 0 10,6 5,1 1,4 0,66 0 17,8 2008 0 12,88 6,8 0,92 0,94 0 21,5 Kuva 2. Pistekuormittajien aiheuttama fosfori-, typpi- ja BOD7- kuormitus (kg/d) Pikkalanlahdessa vuosina 2004-2008. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 11

Vuonna 2008 sekä Suomen Sokeri Oy että Siuntion kunta vastasivat kolmasosasta pistekuormittajien kokonaisfosforikuormituksesta. Edellisvuonna suurin fosforikuormittaja oli ollut Nordic Aluminiumin ja Prysmian. Yli puolet typpikuormituksesta oli peräisin Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamolta. Biologisesta kuormituksesta vastasi pääosin Suomen Sokeri Oy (kuva 3). Pistemäisen fosforikuormituksen %-osuudet Pikkalanlahdessa 2008 (yht. 0,8 kg/d) Prysmian ja N. Aluminium 19 % Upinniemen varuskunta 15 % Suomen Sokeri Oy 33 % Siuntion kunta 33 % Prysmian ja N. Aluminium 13 % Suomen Sokeri Oy 7 % Pistemäisen typpikuormituksen %-osuudet Pikkalanlahdessa 2008 (yht. 46,9 kg/d) Upinniemen varuskunta 27 % Siuntion kunta 53 % Pistemäisen BOD7-kuormituksen %-osuudet Pikkalanlahdessa 2008 (yht. 21,5 kg/d) Siuntion kunta 32 % Suomen Sokeri Oy 60 % Upinniemen varuskunta 4 % Prysmian ja N. Aluminium 4 % Kuva 3. Pikkalanlahden pistekuormittajien % -osuudet fosfori-, typpi- ja biologisesta piste-kuormituksesta. 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Pikkalanlahteen tulevaa jätevesikuormitusta voidaan ilmaista asukasvastinelukuna, mikä tarkoittaa yhden ihmisen puhdistamattomien jätevesien aiheuttamaa kuormitusta vuorokaudessa. Laskennassa on käytetty fosforin osalta lukua 2,5 g/as/vrk, typen osalta 12 g/as/vrk ja biologisen hapenkulutuksen (BOD7) osalta 70 g/as/vrk. Jätevesikuormituksen laskennalliset asukasvastineluvut kertovat samasta kehityksestä edelliseen vuoteen verrattuna. (taulukko 2). Taulukko 2. Pikkalanlahteen kohdistuva jätevesikuormitus 2008 (suluissa 2007) asukasvastineluvulla ilmaistuna. Kuormittaja Asukasvastineluku Fosfori Typpi BOD7 Suomen Sokeri Oy 100 (72) 274 (333) 184 (151) Siuntion kunta 100 (68) 2083 (2000) 97 (73) Upinniemen varuskunta 44 (48) 1042 (792) 13 (20) Nordic Aluminium ja Prysmian C.S. 58 (194) 512 (553) 13 (9) Yhteensä 302 (382) 3911 (3678) 308 (254) Pikkalanjoen osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta oli vuonna 2008 edellisvuotta hieman korkeampi eli noin 95-99 %. Pistekuormituksen biologinen hapenkulutus oli edellisvuoden tasoa eli noin 98 % (taulukko 3, kuva 4). Taulukko 3. Pikkalanlahteen kohdistuvan Pikkalanjoen ja pistekuormittajien fosfori-, typpi- ja BOD7-kuormituksen %-osuudet vuonna 2008. Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus 2008 kg/d Fosfori % Typpi % BOD7 % Pikkalanjoki 70,92 98,95 932 95,21 906 97,68 Suomen Sokeri Oy 0,25 0,35 3,29 0,34 12,88 1,39 Siuntion kunta 0,25 0,35 25 2,55 6,8 0,73 Upinniemen varuskunta 0,11 0,15 12,5 1,28 0,92 0,10 Prysmian ja N. Aluminium, saniteettijv 0,13 0,18 3,9 0,40 0,94 0,10 Prysmian ja N. Alum., pros.+ jäähd/sadev. 0,014 0,02 2,24 0,23 0 0,00 Jätevesikuormitus (ilman Pikkalanjokea) 0,8 1,05 46,9 4,79 21,5 2,32 Yhteensä 71,67 100,00 978,76 100,00 927,28 100,00 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 13

% 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Pikkalanjoen kuormitusosuus Pikkalanlahdella vuosina 2004-2008 Fosfori Typpi BOD7 2004 80,4 80,3 80,1 2005 98,7 95,4 97,3 2006 97,0 94,3 76,6 2007 97,3 94,8 97,5 2008 98,95 95,21 97,68 Kuva 4. Pikkalanjoen osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta fosfori-, typpi- ja biologisen hapenkulutuksen kuormituksesta vuosina 2004-2008. 3 VESISTÖTARKKAILU Näytteitä otettiin taulukossa 4 esitettyinä ajankohtina. Vesianalyysit tehtiin Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratoriossa, joka on Finas akkreditointipalvelun hyväksymä laboratorio T 147, akkreditointivaatimus EN ISO/IEC 17025. Analyysitulokset ja - menetelmät on esitetty liitteissä 2 ja 3. Lisäksi käytettävissä oli Nordic Aluminiumin anodisointihallin palon yhteydessä otetut mittaustulokset Fiskarvikenin alueelta kesäkuun alussa ja Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemän vesistöseurannan tulokset Pikkalanjoen havaintopaikalta S1 ja Pikkalanlahden havaintopaikoilta 2 ja 8. Taulukko 4. Pikkalanlahden yhteistarkkailun näytteenottoajankohdat vuonna 2008. Pikkalanlahden yhteistarkkailun näytteenotto vuonna 2008 pvm Fys-kem**)lämpökolit trofia pohjaeläimet kasviplankton Pikkalanjoki **) 0-2 m trofia joka 4. vuosi *) joka 4. vuosi *) 18.3. x x x 17.6. x 9.7. x 29.7. x 20.8. x x x x 11.9. x *) seuraavan kerran vuonna 2011 **) UUS seuraa lisäksi Pikkalanjoen (Pikkanlanjoki 1,6) ja havaintopaikkojen 2 ja 8 veden laatua omassa seurantaohjelmassaan 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

4 TULOKSET Aikaisempien vuosien tarkkailutulosten perusteella Pikkalanlahden tilassa voidaan havaita muutoksia erityisesti talviaikaan, jolloin lahden sisäosissa vesi on sameaa Pikkalanjoen tuoman kiintoaineksen vuoksi. Myös jätevesivaikutukset näkyvät selvimmin kohonneina fosfori- ja typpipitoisuuksina pintavedessä, välittömästi jään alapuolella. Mikäli pysyvää jääpeitettä ei ole muodostunut, joki- ja jätevesivaikutus on jäänyt vähäisemmäksi. Kesän lopulla syvänteiden pohjanläheisessä vesikerroksessa on ajoittain esiintynyt happivajautta. Kesäaikana vallitsevat sääolot sekä syvältä tuleva meriveden kumpuaminen vaikuttavat olennaisesti Pikkalanlahden happi- ja ravinnepitoisuuteen. Vuonna 2007 talven lopun näytteenotto siirtyi myöhäiseksi, huhtikuun puolelle, vaikeiden jääolojen vuoksi. Tämä johtui Pikkalanlahden myöhäisestä jäätymisestä ja jään heikosta kantavuudesta. Huhtikuun puolivälissä pintaveden lämpötila oli ehtinyt jo lämmetä 4,3-5,6 asteiseksi, mutta vesi oli kuitenkin selvästi suolaisuuskerrostunutta. Makeammassa pintavedessä vallitsi hapen ylikyllästystila, mikä osoitti kevätajankohtaan kuuluvan levätuotannon huippujakson jo käynnistyneen. Vesi oli Pikkalanjoen vaikutuksesta sameampaa joen suualuetta lähimpänä olevilla havaintopaikoilla kuin kauempana. 4.1 Veden hygieeninen tila Jätevesikuormitusta hyvin indikoivien lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pitoisuus oli merialueella maaliskuun loppupuolella hyvin pieni 0-9 pmy/ 100 ml (pmy = pesäkettä muodostavaa yksikköä) ja veden hygieeninen laatu siten erinomainen. Loppukesästä elokuussa lämpökestoisia kolibakteereja oli kuormitusta selvästi osoittava määrä (5400 pmy/ 100 ml) Suomen Sokerin Kantvikin puhdistamon purkuputken lähellä satamaaltaalla. Hieman kauempanakin (piste 7, liite 1) lämpökolien määrä oli vielä melko suuri (500 pmy/100 ml). Ulospäin mentäessä kolibakteerien määrä laski. Määrät olivat Suomen Sokerin satama-alueella keskimääräistä suurempia mutta etäämmällä huomattavasti keskimääräistä pienempiä. Upinniemen varuskunnan, samoin kuin Siuntion puhdistamon ja myös Prysmianin ja Nordic Aluminiumin edustalla lämpökestoisia kolibakteereita tavattiin vain yksittäin (kuva 5). On muistettava, että bakteerien määrät vaihtelevat normaalistikin suuresti puhdistamosta lähtevässä vedessä. Kolibakteereita mahdollisesti sisältävän pintaveden ja alusveden sekoittumisella lämpötilan muuttumisesta johtuvan lämpötilakerrostuneisuuden purkautumisen tai veden muun sekoittavan toiminnan (satama-alueet) myötä on myös merkitystä havaittaviin pitoisuuksiin alueella. Yleensä jätevesivaikutuksia voidaan helpommin todeta aikoina jolloin lämmin jätevesi leviää kevyempänä meren pintakerroksessa ohuena vesikerroksena (talvella jään alla). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 15

6000 Lämpök. kolibakteerit (pmy/100 ml) maaliskuu ja elokuu 2008 5000 4000 3000 2000 1000 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp14 Hp13 18.3.2008 4 5 0 3 4 5 9 6 2 2 0 1 20.8.2008 14 2 0 1 14 10 5400 500 30 49 4 4 Siuntio Prysmian ja Aluminium Suomen Sokeri Upinniemen vrk Kuva 5. Pikkalanlahden ja Pikkalanjoen hygieeninen tila maaliskuussa ja elokuussa 2008. Uimakelpoisen veden kolibakteeripitoisuusraja on 500 pmy/ 100 ml (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999). 4.2 Happipitoisuus Lauhasta talvesta johtuen Pikkalanlahti ja Pikkalanselkä eivät olleet todennäköisesti jäässä missään vaiheessa talvikautena 2007-2008. Maaliskuussa näytteenottoaikaan sulana pysynyt vesimassa oli pinnassa ajankohtaan nähden selvästi lämpimämpää (1,2-1,6 oc). Koko vesimassan happipitoisuus oli maaliskuussa Pikkalanlahdella erinomainen, eikä sitä ollut lisäämässä myöskään levämassat, kuten edellisvuonna. Myös elokuussa pohjanläheisen veden happitilanne oli hyvä, sillä hapen kyllästys -% oli alimmillaankin lähes 90 %. Happipitoisuus ei kuitenkaan noussut pinnassakaan yli 100 %, mikä olisi ollut merkkinä levämassojen hapentuotannosta (kuva 6). 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Alusveden (pohja-1 m) happipitoisuus ja hapen kyll. % maaliskuussa 2008 14 12 10 8 6 4 2 0 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp14 Hp13 O2 12,7 12,7 13 12,5 12,3 12,2 12,1 12,5 12,5 12,5 12,5 Happi% 93 94 96 92 91 90 90 93 93 92 93 Siuntio Prysmian ja Aluminium Suomen Sokeri Upinniemen vrk 97 96 95 94 93 92 91 90 89 88 87 Alusveden (pohja-1 m) happipitoisuus ja hapen kyll. % elokuussa 2008 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 96 94 92 90 88 86 0 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp14 Hp13 O2 8,7 8,6 8,5 8,5 8,3 8,1 8,2 8,1 8,1 8,2 8,3 Happi% 95 93 94 93 91 89 90 88 88 88 90 Siuntio Prysmian ja Aluminium Suomen Sokeri Upinniemen vrk Kuva 6. Alusveden (pohja-1,0 m) happipitoisuus Pikkalanlahden havaintopaikoilla maaliskuussa ja elokuussa 2008. 84 Alusveden happitilanteeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti se, onko vesimassa kerrostunut, kerrostuneisuuden ajan kesto, veden lämpötila ja happea bakteerihajotuksessa kuluttavien aineiden määrä ja laatu (BOD7- ja CODMn-luvut). Tarkastelemalla vesimassan sähkönjohtavuutta (suolaisuus, joka lisää veden ominaispainoa) ja lämpötiloja (kesällä kylmä vesi painuu pohjaan) voidaan todeta, että kesäkuun puolivälissä vesi oli selvästi lämpökerros- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 17

tunut harppauskerroksen ollessa noin 8-10 m syvyydellä, heinäkuun alussa vesimassa ei juuri lämmennyt lisää, mutta muuttui tasalämpöisemmäksi kuun loppua kohden ollen elokuun laajana näytekertana käytännössä tasalämpöistä pinnasta pohjaa. Tällöin myös veden laatuerot tasoittuvat tuulen sekoittavan vaikutuksen vuoksi, mikä näkyy analyysitulosten samankaltaisuutena pintavedessä ja pohjanläheisessä vedessä. Päällysvedessä ei juuri esiinny happiongelmia koska veteen sekoittuu helposti uutta happea. Vuonna 2008 päällysveden (1,0 m) hapen kylläisyys vaihteli tarkkailualueella elokuussa välillä 83-97 % ja oli siten hyvä. Alin hapen kylläisyys esiintyi Suomen Sokerin satama-altaassa. Päällysveden hapen ylikyllästystila on ollut hyvin tavallista tähän aikaan Pikkalanlahdella, mikä on johtunut runsaiden levämassojen hapentuotannosta. Pilvinen, sateinen ja koleahko kesä vaimensi levien kasvua myös Pikkalanlahdella ja Pikkalanselällä. Pikkalanjoen (S1) happipitoisuus ja happikylläisyys olivat merialuetta alhaisempi, mutta kuitenkin hyvä (kuva 7). mg/l 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Happipitoisuus ja hapen kyllästystila päällysvedessä ( 1,0m) 20.8. 2008 % 120 100 80 60 40 20 0 S1 Hp1 Hp2 Hp3 Hp4 Hp5 Hp6 Hp7 Hp8 Hp9 Hp14 Hp13 O2 7,1 Siun8,9Pirelli/Alumi 8,5 Suomen 8,8 8,8 Kirkkonu 7,5 8,7 Upinnieme 8,6 8,8 8,4 8,5 Happi% 76 97 97 94 96 96 83 95 94 96 91 92 0 Siuntio Prysmian ja Aluminium Suomen Sokeri Upinniemen vrk Kuva 7. Päällysveden (1,0 m) happipitoisuus ja hapen kyllästystila (%) elokuussa 2008 Pikkalanlahdella ja Pikkalanjoessa. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

4.3 Ravinteet 4.3.1 Kokonaisravinteet Typpi on ulkoisen Suomenlahden rehevöitymistä voimakkaimmin edistävä ravinne eli ns. minimiravinne (Tamminen 1992). Sisävesillämme ja aivan rannikon tuntumassa fosforipitoisuus säätelee selvemmin levätuotannon määrää, mutta on myös välttämätön kasvinravinne, jonka lisäykset nostavat yhdessä typpiravinteiden kanssa perustuotannon kasvupotentiaalia. Keskeisessä asemassa ovat erityisesti em. kasvinravinteiden liukoiset, epäorgaaniset olomuodot, joita levät ja makrokasvillisuus kykenevät sitomaan hyvin nopeasti ja tehokkaasti perustuotannossaan. Lisäksi monet sinilevälajit kykenevät sitomaan soluihinsa typpikaasua ilmakehästä ja voivat siten hyötyä suoraan myös veden fosforipitoisuuden suhteellisesta kasvusta. Varsinkin kokonaisfosforista merkittävä osa on sitoutuneena kiintoaineeseen. Bakteriologisten ja biokemiallisten prosessien kautta tällainen liukenematonkin fosfori voi muuttua leville käyttökelpoiseen epäorgaaniseen, liukoiseen muotoon. Puhdistamoissa fosfori saadaan hyvin talteen kun taas typpikuormituksen pienentäminen on teknisesti hankalampaa. Vesistön tilan kannalta mahdollisimman hyvä typenpoisto on rannikkovesillämme suositeltavaa. Uusissa lupaehdoissa ja voimassaolevien lupaehtojen tarkistuksissa typenpoiston puhdistustehovaatimuksia on usein tiukennettu yhtenä toimenpiteenä rannikkovesiemme rehevöitymiskehityksen pysähdyttämiseksi. Päällysveden (0-2 m) keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus kesä-syyskuussa Pikkalanlahdella oli Suomen Sokerin tehtaiden satama-altaassa (hp 6) muita alueita jonkin verran suurempi, samaa tasoa kuin Pikkalanlahden sisäosassa, jonne Pikkalanjoki tuo ravinteikasta, yli tuplasti fosforipitoisempaa vettä kuin mitä Pikkalanlahdella on keskimäärin. Pikkalanjoen ravinnepitoisuus olisi luonnostaankin suurempi kuin sen päätepisteessä virtauksen huuhtoessa ainesta valuma-alueen maaperästä. Ihmistoiminnan ansiosta huuhtoumat ovat lisääntyvät maaperän raivausten, muokkausten, viljelysten, lannoitusten ja vesistöjen perkausten vuoksi, mikä savipohjaisella Siuntionjoen vesistön ja alaosan Pikkalanjoen alueella vaikutuksiltaan korostuu. Meri, erityisesti rannikkoalue, on siten aina maalta tulevan kuormituksen kohteena, johon ainekset laimenevat ja laskeutuvat osaksi pohjalle. Pikkalanlahdella, joen suualueella monet ainepitoisuudet ovat tästä syystä johtuen usein muuta tarkkailualuetta hieman suurempia. Tämä vaikeuttaa Pikkalanjoen suualueella jätevesiä veteen purkavan Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamon vesistövaikutusten arviointia (kuva 8). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 19

µg/l 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 KOK-P (keskiarvo) 0-2 m kesä-syyskuu 2008 S1 hp1 hp2 hp3 hp4 hp5 hp6 hp7 hp8 hp9 hp14 hp13 *KOK.P 87,0 46,6 46,0 41,6 45,0 42,4 47,0 43,0 42,0 41,4 39,4 38,2 Siuntio Hp1 Prysmian/Alum. Hp3 ja Hp4 Suomen Sokeri Hp6-Hp8 Upinniemen vrk Hp14 Kuva 8. Keskimääräinen typpipitoisuus päällysvedessä Pikkalanlahdella ja Pikkalanjoessa (S1, 1,0 m) kesä-syyskuussa 2008. Yleisesti ottaen kesä-syyskuun ajan merialueen päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet (vaihteluväli 25-67 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet (250-980 µg/l) ovat olleet suuria ja ilmentäneet rehevää vettä. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet olivat hieman suurempia. Pikkalanjoessa elokuussa kokonaisfosforipitoisuus oli 87 µg P/l) ja typpipitoisuus (730 µg N/l). Pohjasedimentin tai alusveden sisältämien ravinteiden siirtymistä uudelleen ekologiseen kiertoon tapahtuu kun alusveden happipitoisuus laskee riittävän alas (alle 2 mg O2/l) ja myös silloin, kun tuulen sekoittava vaikutus ulottuu koko vesimassaan ja samalla sedimentin löyhään pintakerrokseen. Sedimentin pintakerros altistuu vesimassan liikuteltavaksi silloin, kun veden kerrostuneisuus rikkoutuu, mikä tapahtuu helpommin Pikkalanlahden matalassa sisäosassa kuin ulompana Pikkalanselällä. Vuonna 2008 alusveden happipitoisuus oli tulosten mukaan hyvä, eikä ravinteita siirtynyt näytepäivinä sedimentistä veteen. Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat sekä pintavedessä että pohjan lähellä suurempia talven lopussa maaliskuussa kuin kesän lopulla elokuussa, jossa vesimassa oli tasalämpöistä ja -laatuista ja hyvin sekoittunutta. Fiskarvikenin (hp 3) että Suomen Sokerin merialueella Strömsbyvikenin (hp 6) matalilla sisälahdilla ravinnepitoisuudet saattavat vaihdella suuresti paitsi jätevesikuormituksen myös maalta tulevan muun kuormituksen ja tuuliolojen vuoksi (ravin mobilisoituminen sedimentistä vesimassaan, leväesiintymien kasaantumat). Näillä alueilla v veden vaihtu- 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

vuus on heikompaa kuin muilla tutkituilla alueilla ja ovat luonnostaan rehevöitymisherkkiä. 4.3.2 Mineraaliravinteet Uudistettuun tarkkailuohjelmaan perustuen trofianäytteenotto (rehevyystekijät) käsitti ajanjakson kesäkuusta syyskuun alkuun (17.6.-19.9.2008), eikä enää siis sisältänyt toukokuun näytteenottoa kuten vielä vuonna 2006. Trofianäytteenoton yhteydessä mitattiin perustuotannolle käyttökelpoisten mineraaliravinteiden, suodatetun fosfaattifosforin (PO4-P (F)), nitraatti- ja nitriittitypen summan (NO2-N + NO3-N), sekä ammoniumtypen (NH4-N) pitoisuuksia päällysvedessä (0-2 m). Suodatettu fosfaattifosfori PO4-P (F) kertoo epäorgaanisen liukoisen fosfaattifosforin määrän, joka on suoraan perustuotannolle käyttökelpoista ravinnetta. Suodatettua fosfaattifosforia oli trofiakaudella merialueella 17.6.-19.9.2008 keskimäärin 7,9 µg PO4-P(F)/l ollen siten melko alhainen. Pikkalanjoessa suodatetun fosfaattifosforin pitoisuus oli elokuun näytekerralla 7,1 µg PO4-P(F) /l (kuva 9). Merialueella kesäkuussa ja heinäkuun alussa suodatetun fosfaattifosforin pitoisuus oli kaikilla havaintopaikoilla alle mittaustarkkuuden (< 3 µg) ja siten tehokkaassa kierrossa. Elokuun lopussa ja syyskuussa suodatetun fosfaattifosforin pitoisuudet alkoivat kasvaa levätuotannon heikentymisen myötä. Tulokset edellisvuonna olivat samansuuntaisia. Tuloksiin aiheuttaa epätarkkuutta mittaustarkkuuden alittavat pitoisuudet, jotka olivat siis hyvin tavallisia näytteissä. Laskelmissa on käytetty tällöin pitoisuutta 1,5 µg/l. Keskimäärin suodatettua (liukoista) fosfaattifosforia on ollut suodattamattomasta fosfaattifosforista 57-61 %. Suodatettua fosfaattifosforia on ollut vedessä hyvin vähän ja vaihtelu on ollut myös melko vähäistä eri havaintopaikkojen kesken (Mettinen 2004). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 21

µg/l 12,0 Suod. PO4-P (keskiarvo) 0-2 m kesä-syyskuu 2008 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 S1 hp1 hp2 hp3 hp4 hp5 hp6 hp7 hp8 hp9 hp14 hp13 *PO4P(Np) 11,0 5,2 6,7 6,0 8,0 7,4 8,4 8,0 11,4 8,0 8,8 8,8 Havaintopaikka Kuva 9. Suodatetun fosfaattifosforin keskimääräinen pitoisuus kasvukautena Pikkalanjoessa (S1, 1,0 m) ja Pikkalanlahdella kesä-syyskuussa 2008. Pikkalanjoen tuloksissa huomioitu myös UUS:in mittaukset. Pikkalanjoessa mineraaliravinteiden pitoisuudet ovat yleensä huomattavasti suuremmat Pikkalanlahteen verrattuna. Ero on normaalisti suurempi alkukesästä, jolloin varsinkin nitriitti- ja nitraattipitoisuudet ovat selvästi suurempia Pikkalanjoessa kuin Pikkalanlahdessa. Epäorgaanisen nitriittitypen ja nitraattitypen pitoisuudet (NO2-NO3-N) olivatkin Pikkalanjoen alajuoksulla korkeat vielä kesäkuussa (18.6.2008, 462 µg/l), mutta Pikkalanlahdella pääsääntöisesti hyvin alhaiset, alle mittaustarkkuuden (10 µg/l, laskennassa käytetty puolitettuja arvoja 5,0 µg/l). Myös ammoniumtypen (NH4-N) pitoisuudet olivat alhaisia etenkin kasvukauden puolivälissä, jolloin ne olivat myös alle mittaustarkkuuden (<10 µg/l, 1.8.2008 lähtien <4 µg/l ). Kasvukauden keskimääräinen ammoniumtypen pitoisuus oli Pikkalanlahden pintavedessä (0-2 m) 11,1 µg/l, mikä oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisvuonna. Ajoittain loppukesästä ammoniumtyppipitoisuus oli hieman kohollaan kuten ennenkin. Tämä koski lähinnä Pikkalanjoen suuta sekä uloimpia havaintopaikkoja. Suomen Sokerin satama-alueella syyskuun näytteestä mitattu korkea NH4-N pitoisuus (aineiston korkein, 62 µg) nosti myös reilusti koko kasvukauden keskiarvoa (kuva 10). 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

µg/l 35 NH4-N (keskiarvo) 0-2 m kesä-syyskuu 2008 30 25 20 15 10 5 0 S1 hp1 hp2 hp3 hp4 hp5 hp6 hp7 hp8 hp9 hp14 hp13 Siuntio Prysmian/Alum. Suomen Sokeri Upinniemen vrk Kuva 10. Ammoniumtypen keskimääräinen pitoisuus Pikkalanjoessa (hp S1, 1,0 m) ja Pikkalanlahdella kesä-syyskuussa 2008. Pikkalanlahden alhaiset mineraaliravinteiden pitoisuudet kertovat näiden perustuotannolle välttämättömien epäorgaanisten ravinteiden tehokkaasta sitoutumisesta ja kierrosta ekosysteemissä. Samalla alhaiset mineraaliravinteiden pitoisuudet kertovat näiden ravinteiden päästörajoitusten suuresta merkityksestä rehevyyden torjunnassa. 4.4 Rehevyys a-klorofyllin avulla mitattuna Kasvukauden rehevyyttä ts. levätuotantoa arvioitiin epäsuorasti 0-2 m kokoomanäytteistä mitattujen keskimääräisten a-klorofyllipitoisuuksien avulla. Kuten edellisvuonna a- klorofyllinäytteenotto aloitettiin kesäkuun puolella ja se kesti syyskuun alkuun (17.6.- 19.9.2008). A-klorofyllin kevätnäytteenottoa ei siten enää ollut, koska kevään usein lyhyen ja voimakkaan sekä vaihtelevaan aikaan tapahtuvan levähuipun vaikutus keskimääräiseen a-klorofyllipitoisuuteen voi aiheuttaa virheitä keskiarvotulkinnoissa. Suurin kasvukauden keskimääräinen levätuotanto esiintyi Pikkalanselällä Svinön saaren eteläpuolella (hp 9), missä a-klorofyllin keskipitoisuus (12.8 µg/l) selvimmin ylitti rehevän veden rajaarvopitoisuuden 10 µg/l. Niukasti rehevää vettä ilmensivät tämän lisäksi vielä Pikkalanlahdella havaintopaikan 7 keskipitoisuus (a-klor. 11 µg/l) ja Pikkalalanselän uloimpien havaintopaikkojen keskipitoisuudet (hp 14 10,8 µg/l ja hp 13 10,3 µg/l). Muilla alueilla a- klorofyllipitoisuus ilmensi lievästi rehevää vettä. Keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet olivat edellisvuoden tasoa, mutta selvästi alempia kuin vuonna 2006, jolloin levätuotanto oli toisaalta keskimääräistä suurempi. Toukokuun yksi näytekerta vuonna 2006 ei juuri Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 23

vaikuttanut kasvukauden keskimääräiseen a-klorofyllipitoisuuteen (kuva 11, pylväät 2006a ja 2006b). Pikkanlanjoen hieman edellisvuodesta savisameampi vesi (vuonna 2008 keskimääräinen sameus 22,5 FTU, vuonna 2007 11,3 FTU, n= 4) on voinut vähentää levätuotannon volyymia Pikkalanlahden matalalla suualueella edellisvuoteen verrattuna. Toisaalta sameusmittaukset sisältävät myös levän itsensä aiheuttaman veden samentuman. Veden sameudesta ei ole kuitenkaan mittauksia vuodelta 2006. Myös pohjasedimentin sekoittuminen Pikkalanlahdessa tuulen ja virtausten vuoksi lisää veden samennusta ja levien valon saantia. Pikkalanjoen levätuotanto ja korkeat a-klorofyllipitoisuudet ovat todennäköisesti syntyneet suurimmaksi osaksi Vikträsk järvessä (Mettinen 2007). Uloimmilla Pikkalanselän tarkkailualueella rannikkoalueemme yleiset levätuotantoon vaikuttavat tekijät ja paikalliset sinileväesiintymät näyttävät vaikuttavan säännöllisesti a-klorofyllipitoisuuksiin. µg/ 40,0 Klorofylli-a keskipitoisuus Pikkalanlahden näyteasemilla vuosina 2006 (a ja b), 2007 ja 2008 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 hp S1 hp 1 hp 2 hp 3 hp 4 hp 5 hp 6 hp 7 hp 8 hp 11 hp 9 hp 12 hp 14 hp 13 KA.P:lahti 2006a 19,3 17,2 19,2 20,4 16,5 17,5 24,3 20,6 18,1 18,5 15,6 14,5 17,0 13,8 17,9 2006b 21,0 17,2 19,6 21,3 17,2 17,3 25,8 20,9 18,7 19,8 16,3 15,4 18,7 14,7 18,7 2007 37,0 10,7 11,8 7,7 7,4 9,1 11,7 8,4 9,7 8,2 8,3 13,1 9,6 2008 26,0 8,3 7,5 6,2 6,7 8,8 9,4 11,0 8,1 12,8 10,8 10,3 9,1 Kuva 11. Keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus Pikkalanlahden havaintopaikoilla 0-2 metrin kokoomanäytteissä ja Pikkalanjoessa (1,0 m) touko-syyskuussa vuonna 2006(a) ja kesäsyyskuussa 2006 (b) ja 2007-2008. Merialueella a-klorofyllipitoisuus 3-10 µg/ml ilmentää lievää rehevyyttä ja 10-20 µg/ml rehevää vettä. Myös suurimmat yksittäiset a-klorofyllipitoisuudet kasvukauden aikoina mitattiin samoilla paikoilla. Suurimmillaan pitoisuudet olivat heinäkuun alussa Pikkalanselän havaintopaikoilla 9, 14 ja 13, jolloin a-klorofyllipitoisuus oli 30-34 µg/l. Muina aikoina enimmäkseen a- klorofyllipitoisuudet olivat Pikkalanselällä pienempiä kuin Pikkalanlahdella. Pikkalanselän levätuotanto on paljon riippuvaisempi Suomenlahden rannikkoalueen yleisestä tilasta kuin Pikkalanlahti. Pikkalanlahdella levätuotanto olikin tasaisempaa kuin Pikkalanselällä, 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

mihin vaikuttaa Pikkalanjoen kautta tuleva jatkuva ravinnevirta. Kasvukauden säätila oli vuonna 2008 melko epävakaa, pilvinen ja sadetta saatiin myös useina päivinä varsinkin kasvukauden alkupuoliskolla. Kasvukauden lämpötila oli kuitenkin vain hieman alle keskimääräisen lämpötilan. Edellisvuoteen verrattuna levätuotanto oli samaa suuruusluokkaa. Keskimääräistä levätuotantoa kuvaava a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut melko voimakkaasti eri havaintopaikoissa ja eri kuukausina ja vuosina. Säätekijöillä on ollut suuri merkitys, kuten nytkin. Vuonna 2006 vallitsi voimakas levätuotanto ja kasvukausi näyttäisivät pitkittyneen selvästi koko kesän ja alkusyksyn jatkuneen lämpimien ja aurinkoisten säiden seurauksena. Vuonna 2006 kasvukauden keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä (vuosina 2000-2005) suurempi, mutta ei niin suuri kuin vuonna 2004. Vuodelle 2004 oli ollut ominaista poikkeuksellisen lämmin kasvukauden alku, sitä seurannut lämmin ja erittäin sateinen kesä, joka takasi ravinteiden saannin maahuuhtoumien kautta ja siten riittävän hyvät olosuhteet levätuotannolle pilvisyydestä huolimatta (Mettinen 2008). 4.5 Muu veden laatu 4.5.1 Metallit Nordic Aluminiumin ja Prysmianin tuotannosta aiheutuvia metallipäästöjä Pikkalanlahden merialueella ei ole enää seurattu vuodesta 2007 lähtien päästöjen vähentymisen vuosi. Tarkkailua jatkettiin tehtaiden yhteisellä jätevedenpuhdistamolla, jossa alumiinin sekä kaikkien seurattavien metallien puhdistusteho oli erittäin hyvä ja alittivat hyvin selvästi kaikki lupa-arvot (Lommi ja Kastarinen 2009). Nordic Aluminiumilla ja Prysmianilla on jätevesilupiin liittyvä velvoite tutkia puhdistamon edustan merialueen pohjalietteen tilaa. Seuraava pohjalietetutkimus tehdään vuoden 2009 aikana. Pikkalanjoessa alumiinipitoisuutta ei enää seurattu, mutta aikaisempien havaintojen mukaan Pikkalanlahden alumiinipitoisuus on näyttänyt vaihtelevan Pikkalanjoen alumiinipitoisuuksien mukaan. Alumiinia huuhtoutuu ja pitoisuudet vedessä kasvavat joen virtaaman lisääntyessä (Mettinen 2007). 4.5.2 Lämpötilakerrostuneisuus ja sähkönjohtokyky Veden lämpötilaa mitattiin tihennetysti kasvukaudella trofianäytteenoton yhteydessä. Yhdessä sähkönjohtokykymittausten kanssa tarkoituksena oli päästä havaitsemaan mahdollista meriveden kumpuamista Pikkalanlahdella. Alkukesästä vesimassa oli kerrostunut keskisyvillä ja syvillä havaintopaikoilla harppauskerroksen sijaitessa noin 9-10 m syvyydellä, mutta ollen vain hyvin heikosti kerrostunut heinäkuussa. Elokuussa vesimassa oli käytännössä tasalämpöistä ja ilman viilentymisen myötä pysyi tasalämpöisenä myös syyskuussa. Eroja ei siis esiintynyt ainakaan näytepäivien perusteella Pikkalanlahden ja Pikka- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 25

lanselän välillä, kuten yleensä, vaan vesimassan kerrostuminen oli vajaata tavanomaiseen nähden Merkkejä voimakkaista merivesivirtauksista lämpötilan tai veden sähkönjohtokyvyn perusteella ei havaittu tarkkailujakson aikana. 4.5.3 Kemiallinen hapentarve (CODMn), sameus ja näkösyvyys Veden kemiallinen hapentarve (CODMn) kasvaa sekä humuspitoisuuden että jätevesikuormituksen myötä. Keskimääräinen humuspitoisuus on ollut Pikkalanlahdessa alhainen ja lisääntynyt kemiallinen hapentarve voisi ilmentää jätevesikuormitusvaikutusta. Merivedessä humus saostuu tehokkaasti suolan vaikutuksesta. Vuonna 2008 veden kemiallinen hapentarve oli samaa tasoa kuin edellisvuonna, mutta vaihteluväli oli hieman suurempi (6,6-13,0 mg/l). Suurin arvo havaittiin merialueella Suomen Sokerin satama-alueella purkuputken lähellä pintavedestä elokuun lopussa (13,0 mg/l hp 6), joka ilmentää jo lievää jätevesikuormitusta. Tämä voi osittain johtua myös rehevän Strömsbyvikenin veden laadusta (humus ja muu aines). Havaitut muut CODMn arvot olivat pieniä ja jätevesikuormituksen erottaminen Pikkalanjoen vaikutuksesta ei niiden avulla ole mahdollista. Pikkalanjoen veden kemiallisen hapentarpeen vaihtelu oli 8,9-11 CODMn mg/l ja sen sisältämä humus selittää suurimmaksi osaksi kemiallisen hapenkuluman arvon jokivedessä. Mahdollisesti Pikkalanjoen CODMn-kuormitus on peittänyt alleen muun pistekuormituksen CODMn-kuormitusta Pikkalanlahden alueella. Suomen Sokerin satama-alueella mitattu arvo voi osittain johtua myös rehevän Strömsbyvikenin veden laadusta. Pikkalanlahden yhteistarkkailuun lisättiin sameus-analyysi vuonna 2007. Veden sameutta mitataan kerran maaliskuussa ja elokuussa. Merialueella maaliskuussa sameusvaihtelu oli vuonna 2008 1,1-25,0 (FTU) ja elokuussa 2,5-5,5 (FTU). Sameus oli maaliskuussa selvästi suurempi Pikkalanlahdessa (havaintopaikat 1-7, 2,2-25 FTU) kuin Pikkalanselällä (havaintopaikat 8-14, 1,1-2,4 FTU), mikä selittyy Pikkalanjoen vaikutuksella. Pikkalanjoessa (S1) maaliskuussa sameus oli 66,0. Elokuussa sameus oli lisääntynyt maaliskuuhun nähden muualla tarkkailualueella kuin aivan Pikkalanjoen suualueella, jota Pikkalanjoen vähemmän samea vesi ei samentanut niin paljoa kuin maaliskuussa. Elokuussa kasvanut samennus on seurausta lähinnä levätuotannon aiheuttamasta samennuksesta. Veden näkösyvyys oli pienimmillään Pikkalanlahden sisäosissa havaintopaikoilla 1-4 maaliskuussa, mihin vaikutti selvästi Pikkalanjoen samea vesi. Myös Suomen Sokerin satama-altaassa havaintopaikalla 6 sameus oli suurta maaliskuussa. Pikkalanjoen näkösyvyyttä heikentävä vaikutus ei ulottunut enää havaintopaikalle 7 ja 8 saakka, joissa tarkkailupäivien suurimmat näkösyvyydet mitattiin nimenomaan maaliskuussa (3,0 ja 4,4 m). Myös Pikkalanselän ulommilla havaintopaikoilla 14 ja 13 näkösyvyydet olivat maaliskuussa hyvin lähellä suurinta arvoa (4,1 ja 2,9 m). kasvukauden kuluessa leväsamennuksen merkitys lisääntyi ja Pikkalanjoen vaikutus väheni nimenomaan Pikkalanselän havaintopaikoilla, joissa näkösyvyys ajoittain laski samalle tasolle Pikkalanlahden kanssa (1,2-2,0 m). 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

5 ARVIO JÄTEVESIKUORMITUKSEN VAIKUTUKSISTA PIK- KALANLAHDEN YHTEISTARKKAILUALUEELLA VUONNA 2008 Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus riippuu suurimmaksi osaksi Pikkalanjoen kuormituksesta. Pistemäisessä jätevesikuormituksessa tapahtui merkittävä vähentyminen vuonna 2005, kun suurin yksittäinen pistekuormittaja Kirkkonummen kunta sulki Strömsbyn jätevedenpuhdistamon lopputalvesta ja on ohjannut tämän jälkeen jätevedet Espoon Suomenojan puhdistamolle. Pikkalanjoen tuoman kuormituksen osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta on tästä syystä ollut viime vuosina entistä suurempi. Pikkalanjoen osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta (95-99 %) oli vuonna 2008 hivenen suurempi kuin edellisvuonna. Biologisen hapenkulutuksen osuus oli 98 % ja lähes sama kuin edellisvuonna. Vuonna 2008 Pikkalanjoen Pikkalanlahteen kuljettama fosforimäärä oli arvion mukaan kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna eli 70,92 kg/d (33,8 kg/d), typpimäärä (932 kg/d) hieman suurempi ja biologinen hapenkulutus (903 kg/d) noin kolmanneksen suurempi kuin edellisvuonna. 5.1 Siuntion kunta, Pikkalan keskuspuhdistamo Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon tulos oli hyvää tasoa ja täytti lupaehdot vuonna 2008 (Jokinen 2009). Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamon edustan merialue on myös Pikkalanjoen suualuetta. Havaintopaikkojen 1 (puhdistamon purkuputken suualue) ja 2 (lähempänä Pikkalanjokea) keskimääräiset ravinnepitoisuudet tarkkailujaksolla olivat hyvin lähellä toisiaan. Talviaikaan vesi oli sameampaa ja kokonaisravinteiden pitoisuudet suurempia puhdistamon purkuputken suulla, mutta tähän on vaikuttanut todennäköisesti suurimmaksi osaksi Pikkalanjoen vesien suuntautuminen myös jätevesien purkualueella eikä jätevesivaikutuksia voitu siksi hyvin erottaa tällä alueella siitä. Joen virtausten suuntautumiseen vaikuttaa mm. merenpinnan korkeus, tuulen suunnat ja voimakkuus sekä jääpeitteisyys. Näistä jääpeite rauhoittaa eli normalisoi virtauksen, jolloin makea jokivesi kulkee talviaikaan tuulilta suojassa suolaista vettä kevyempänä vesimassan pintakerroksessa ja suuntautuu osittain myös Coriolis-ilmiön vaikutuksesta hieman Pikkalanlahdessa ainakin teoriassa purkusuunnasta hieman länteen koukaten, siis puhdistamon purkuvesiä kohti. Jätevesikuormitusta osoittavat myös lämpökestoiset ulosteperäiset kolibakteerit, joita tavataan myös Pikkalanjoen vedestä. Niitä oli maaliskuussa vain viisi yksikköä ja elokuussa kaksi yksikköä ja veden hygieeninen laatu oli siten erinomainen. Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon typpikuormitus oli pistekuormittajien joukossa suurinta vuonna 2008 ja asukasvastinelukujen perusteella Siuntion kunta oli suurin pistekuormittaja. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 27

Veden happipitoisuus oli talven lopulla maaliskuussa että kesän lopulla elokuussa hyvä sekä pinnassa että pohjan lähellä. Levätuotantoa kuvaavat a-klorofyllikeskipitoisuudet olivat keskimäärin hieman edellisvuotta pienempiä ilmentäen lievästi rehevää vettä. 5.2 Prysmian Cables and Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj Tarkkailutulosten mukaan Prysmian Cables and Systems Oy:n saniteettijäteveden puhdistamo on toiminut tarkkailuvuoden 2008 aikana moitteettomasti. Kuormitusarvot ovat kasvaneet vuonna 2007 BOD7ATU:n, ammoniumtypen ja alumiinin osalta. Toisaalta CODCr-, fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitukset ovat pienentyneet edellisestä vuodesta. Puhdis-tustulos on ollut hyvä ja se on täyttänyt puhdistusvaatimukset. Biologisen puhdistamon esiselkeyttimen liete, yhteensä 728 tonnia, sekä ylijäämäliete, yhteensä 85 tonnia, on viety Espoon Suomenojan puhdistamolle, missä liete on kuivattu yhdessä puhdistamon muun lietteen kanssa (Kastarinen ja Lommi 2009). Nordic Aluminiumin anodisointilaitoksen prosessivesien puhdistamon ja Nordic Aluminium ja Prysmian jäähdytys- ja sadevesiviemäröinnin yhteiskuormitus on täyttänyt vuosikuormituksen lupa-arvot kaikilta osin vuonna 2008 ja alitukset olivat hyvin selviä. Kiintoainekuormitus ja ravinnekuormitus nousivat selvästi vuoteen 2007 verrattuna, mutta kuormituksen kasvu johtui siitä, että anodisointilaitos oli tulipalon vuoksi pois käytöstä vuoden 2007 kesäkuun alusta vuoden 2007 loppuun (Kastarinen ja Lommi 2009). Anodisointilaitoksen puhdistamolla on syntynyt vuonna 2008 alumiinipitoista lietettä (alumiinihydroksidisakkaa) 660 tonnia ja natriumaluminaattia 656 tonnia. Natriumaluminaatti on toimitettu kokonaisuudessaan jalostettavaksi Kemiralle Poriin. Alumiinihydroksidisakasta on viety 96 tonnia Ämmässuon kaatopaikalle ja loput Harjavaltaan jalostettavaksi (Kastarinen ja Lommi 2009). Lupaehtoja on tiukennettu vuonna 2000 alumiinin, tinan ja kokonaiskromin osalta, kun taas kuusiarvoisen kromin sekä mangaanin raja-arvot on kokonaan poistettu. Kromin käytön loputtua myös kromin tarkkailu lopetettiin vuoden 2002 alusta. Prysmianin ja Nordic Aluminiumin edustan merialueella lämpökestoisia kolibakteereita esiintyi jonkin verran elokuun näytteenottokerralla ilmentäen lievää jätevesivaikutusta. Ravinnepitoisuudet eivät keskimääräisesti tarkastellen poikenneet tehtaan edustan merialueella muun lähialueen ravinnepitoisuuksista. Nordic Aluminiumin ja Prysmianin metallipäästöjä (alumiinia ja tinaa) mereen ei ole seurattu enää vuosina 2007-2008. On huomioitava, että erityisesti Fiskarvikenin (havaintopaikka 3) matalassa sisälahdessa veden vaihtuvuus on heikkoa ja ravinnepitoisuudet saattavat vaihdella suuresti paitsi jä- 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

tevesikuormituksen myös maalta tulevan muun kuormituksen ja tuuliolojen vuoksi (ravinteiden mobilisoituminen sedimentistä vesimassaan, leväesiintymien kasaantumat). Tässä mielessä Fiskarvikeniä vastaava alue on Suomen Sokerin satama-alue (havaintopaikka 6, Strömsbyviken). Nämä alueet ovat luonnostaan rehevöitymisherkkiä. 5.3 Suomen Sokeri Oy, Kantvikin puhdistamo Suomen Sokerin Kantvikin puhdistamon toiminnassa on esiintynyt vaihtelua eri vuosina. Vuonna 2008 puhdistamo on toiminut erinomaisesti ja reduktio on ollut hyvä. Suoritetut korjaustoimenpiteet sekä happamien elvytysvesien neutraloinnin aloittaminen vuoden 2006 loppupuolella ovat ratkaisevasti parantaneet tilannetta puhdistamolla. Lupaehdot täyttyivät joka vuosineljänneksellä. Puhdistamolle tulevalle jätevedelle on ominaista, että sen fosforipitoisuus on alhainen, n. 2 mg/l. Tämä johtaa siihen, että vaikka lähtevän veden pitoisuus on alhainen, keskiarvo oli 0,15 mg/l, korkean reduktiotason aikaansaaminen on haaste (Pelo 2009). Myöskään edellisenä vuonna 2007 lupaehtojen ylityksiä eikä ohijuoksutuksia esiintynyt (Paakkarinen 2008). Suomen Sokeri Oy:n biologinen hapenkulutus on ollut Pikkalanlahden pistekuormittajista suurinta sen jälkeen, kun Kirkkonummen jätevedet on ohjattu Espoon Suomenojan puhdistamolle. Kuormitus oli vuonna 2008 hieman suurempi kuin edellisvuonna. Suomen Sokerin puhdistamon purkuputken lähellä Kantvikin satama-alueen vedessä oli loppukesästä elokuussa lämpökestoisia kolibakteereita kuormitusta hyvin selvästi osoittaa määrä (5400 pmy/ 100 ml) ja myös hieman kauempana (havaintopaikalla 7) niitä oli vielä melko runsaasti. Ulompana sekä sisälahteen päin että Pikkalanselälle päin siirryttäessä lämpökolien määrät laskivat selvästi. Merialueen hygieeninen tila oli edellisvuotta vastaava. Myös kokonaisravinnepitoisuudet, (fosfori, typpi) olivat kasvukaudella keskimäärin hieman kohollaan aivan Suomen Sokerin jätevesipurkuputken suulla satama-alueella havaintopaikalla 6. Levätuotantoa kuvaavat a-klorofyllimäärät olivat Suomen Sokerin edustan havaintopaikoilla tasaisen suuria ja muista alueista poiketen levätuotanto oli suhteellisen runsasta myös kesäkuussa ilmentäen rehevää vettä. Muiden parametrien osalta puhdistamon jätevesivaikutukset eivät selvästi erottuneet tehtaan edustan havaintopaikoilla. Happipitoisuus oli tehtaan edustalla hyvä sekä pohjassa että pinnassa. Suomen Sokeri puhdistamon välitön purkualue (havaintopaikka 6) on matalaa ja suhteellisen suojaisaa aluetta, ja yhteydessä erittäin rehevään ja matalaan Strömsbyvikeniin. Jätevesien leviäminen ja laimentuminen meriveteen eivät ole myöskään niin tehokasta kuin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 29

ulompana ja syvemmillä Pikkalanlahden alueilla, mistä syystä jätevesivaikutukset voivat näkyä tuloksissa esim. Upinniemen varuskunnan edustaa selvemmin. 5.4 Upinniemen varuskunta Upinniemen varuskunnan (Puolustushallinnon rakennuslaitoksen) jätevedenpuhdistamon puhdistustulos oli hyvä ja täytti voimassa olevat lupaehdot sekä vuosikeskiarvona että yksittäisillä näytteenottokerroilla laskettuna vuonna 2008. Huhtikuun tarkkailukerralla kiintoainetta karkasi hiukan, mikä näkyy hiukan heikompana fosforituloksena. Muina näytteenottokertoina kiintoainepitoisuus oli erittäin alhainen. Fosfori-, BOD ja kiintoainekuormitukset olivat vuonna 2008 pienimmät 2004-2008 samoin kuin jäteveden pitoisuudet. Typpikuormitus oli puolestaan kolmea edeltävää vuotta suurempi ja lähtevän jäteveden typpipitoisuus korkein vuosina 2004-2008. Kokonaistypen poistotehon tavoitetasoa ( 50 %) ei saavutettu, kun lämpötila oli yli 12 oc eli elokuun näytekerralla (Kuokkanen 2009). Typpikuormittajana Upinniemen varuskunta oli pistekuormittajista toiseksi suurin, mikä oli määrältään noin puolet Siuntion kunnan typpikuormituksesta. Ohituksia ei tapahtunut vuonna 2008. Sakeutettua ylijäämäjätettä kuljetettiin jatkokäsittelyyn Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamolle yhteensä 737 m3 (Anttila 2008). Upinniemen puhdistamon edustalla lämpökestoisia kolibakteereja tavattiin vain yksittäin, ja veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Jätevesivaikutuksia ei voitu todeta. Jätevesien laimennusolot ovat purkualueella pistekuormittajista parhaimmat. 6 PIKKALANLAHDEN YHTEISTARKKAILUN JATKAMINEN Vuonna 2008 yhteistarkkailu toteutettiin uudistetun tarkkailuohjelmaesityksen mukaisesti, joka on laadittu yhdessä Uudenmaan ympäristökeskuksen tarkkailuviranomaisten, tarkkailuvelvollisten ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n kanssa. Tässä raportissa julkaistiin yhteistarkkailun fysikaalis-kemialliset tulokset. Pikkalanlahden yhteistarkkailun uudistettua ohjelmaa on toteutettu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta sopimuksen mukaan vuosina 2007-2008. Yhteistarkkailu jatkuu yhteistarkkailutyöryhmän kokouksen päätöksen mukaisesti vuosina 2009-2011 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta. Vuonna 2009 yhteistarkkailu jatkuu fysikaalis-kemiallisena tarkkailuna ja vuonna 2010 vuorossa on laaja biologinen tarkkailu käsittäen kasviplankton- ja pohjaeläintutkimukset fysikaalis-kemiallisten tutkimusten ohella. Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailun seuraavat tutkimukset koskevat vuotta 2011. 30 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Siuntion kunnan lupa on vanhin yhteistarkkailijoiden joukossa, 1990-luvun puolivälistä. Siuntion kunnan uudesta ympäristölupahakemuksesta ei ole vielä tehty hyväksymispäätöstä. Siuntion kunta on päättänyt rakentaa siirtoviemärin suunnitelmien mukaan vuoden 2010 aikana Kirkkonummen viemäriverkostoon ja tätä rakentamista koskeva lupa on jo myönnetty (Nro 122/2005/3,LSY-2005-Y-4, 21.11.2005). Jätevedet ohjataan Kirkkonummelta Espoon kaupungin (Espoon Veden) Suomenojan puhdistamolle, jolle myös on myönnetty lupa Siuntion jätevesien vastaanottoon (Nro 26/2007/1, LSY-2006-Y-368, 27.6.2007). Siuntion kunnan jätevesien johtaminen pois Pikkalanlahden alueelta tulee vaikuttamaan myös Pikkalanlahden yhteistarkkailujen sisältöön. Pikkalanlahden yhteistarkkailutyöryhmä kokoontuu säännöllisesti vähintään kerran vuodessa, missä käsitellään yhteistarkkailuun liittyviä asioita. 7 YHTEENVETO Pikkalanlahtea kuormittivat pistemäisesti vuonna 2008 Siuntion kunta, Suomen Sokeri Oy, Puolustushallinto (Upinniemen varuskunta), Prysmian Cables and Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj. Näillä kuormittajilla on velvoitteet tarkkailla toimintansa vaikutuksia purkuvesistössä. Tarkkailu on suoritettu yhteistarkkailuna. Sopimuksen mukaan tarkkailun suorittajana on Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Uudenmaan ympäristökeskus täydensi omalla seurantaohjelmallaan Pikkalanlahden tarkkailua. Puhdistamojen erillisten jätevesitarkkailuraporttien mukaan vuonna 2008 Pikkalanlahteen kohdistui jätevesien mukana vuorokaudessa keskimäärin fosforia 0,8 kg, typpeä 47 kg ja veden happea kuluttavaa biologista kuormitusta (BOD7) keskimäärin noin 22 kg vuorokaudessa. Ravinnekuormitus oli samaa suuruusluokka kuin edellisvuonna, ja biologinen hapenkulutus hiukan isompi kuin edellisvuonna. Pistemäinen typpikuormitus oli suurinta Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamolla ja fosforikuormitus Siuntion puhdistamolla sekä Suomen Sokeri Oy:n Kantvikin puhdistamolla. Biologinen hapenkulutus oli suurinta Suomen Sokeri Oy:n jätevesissä. Veden laatu Pikkalanlahdella määräytyy pääosin Pikkalanjoen veden laadusta. Pikkalanjoki vastasi 95-98 prosenttisesti Pikkalanlahteen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta. Lieviä jätevesikuormitusvaikutuksia oli havaittavissa lähinnä Pikkalanlahden keskiosassa Suomen Sokeri Oy:n edustan merialueella, mikä ilmeni lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien esiintymisenä loppukesästä. Veden happipitoisuus oli koko tarkkailualueella hyvä sekä talven että kesän lopussa. Typpi on Suomenlahden ulko-osan rehevöitymistä voimakkaimmin edistävä ravinne eli ns. minimiravinne. Yhdessä fosforin kanssa ne aiheuttavat purkuvesistön rehevöitymistä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 31

Näiden ravinteiden keskipitoisuudet olivat hieman muita alueita suurempia Suomen Sokeri Oy:n ja Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamon edustan merialueella. Siuntion puhdistamon jätevesivaikutuksia ei voi kuitenkaan erottaa Pikkalanjoen samean ja ravinteikkaan veden Pikkalanlahden sisäosaan aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Levätuotantoa mittaava a-klorofyllipitoisuus oli kesä-syyskuussa keskimääräistä hieman suurempi ja tasaisempi Suomen Sokerin edustan merialueella kuin muualla Pikkalanlahdella. Keskimääräisesti suurinta levätuotanto oli kuitenkin a-klorofyllitulosten perusteella ulompana merialueella Pikkalanselällä, jossa selvästi suurin levätuotanto ajoittui heinäkuun alkuun. Pikkalanselkä ja Pikkalanlahden itäosa olivat kasvukauden keskimääräisen a- klorofyllipitoisuuden perusteella reheviä ja muut alueet lievästi reheviä. On varsin todennäköistä, että ainakin Pikkalanselällä ajoittain melko korkeat klorofyllipitoisuudet johtuvat pääasiassa rannikkovesissämme yleisesti vallinneesta korkeasta levätuotannosta eikä Pikkalanlahteen kohdistuvista pistekuormituslähteistä. Vuonna 2008 tutkimusalueen keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli edellisvuotta hieman maltillisempi ja jakson 2000-2008 pienimpiä. Levätuotannon määrään vaikuttaa ja sitä säätelee Pikkalanjoen kuormitus ja säätekijät. Meriveden kumpuamista ei ollut havaittavissa vuoden 2008 aikana. Pikkalanlahden sisäosassa vesimassa oli lämpötilahavaintojen perusteella hyvin tasalämpöistä ja tuuli saattoi siten hyvin helposti sekoittaa koko vesimassan ja myös aiheuttaa veden samentumista Pikkalanjoen samean veden lisäksi. Pikkalanjoen veden samentumista aiheutti lauha, alkuvuodesta pitkään jäätymättä säilynyt maaperän pinta ja sateinen alkukesä. Myös Pikkalanselällä vesimassan lämpötila ja suolapitoisuus näyttivät olevan aika tasaista. Trofianäytteenoton yhteydessä kasvukauden aikana mitattiin perustuotannolle välttämättömien mineraaliravinteiden pitoisuuksia päällysvedessä. Mineraaliravinteiden pitoisuudet olivat kasvukaudella erittäin pienet, usein alle mittaustarkkuuden. Pikkalanlahden alhaiset mineraaliravinteiden pitoisuudet kertovat epäorgaanisten ravinteiden tehokkaasta sitoutumisesta ja kierrosta ekosysteemissä. Samalla alhaiset pitoisuudet kertovat näiden ravinteiden päästörajoitusten suuresta merkityksestä rehevyyden torjunnassa. Veden happipitoisuus oli varsin hyvä Pikkalanlahdella tutkittuina ajankohtina ja kaikilla syvyyksillä. Levätuotanto ei ollut aiheuttanut samanlaista hapen ylikyllästystä vesimassaan kuin edellisvuonna kertoen sekin keskimääräistä maltillisemmasta levätuotannosta. 32 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Kirjallisuuslähteet Enckell, E. Airola, H., Tornivaara-Ruikka, R. Villa, L. ja Salasto, R. (toim.) 2002: Ympäristön tila muuttuu. Uudenmaan ympäristökeskuksen seurantaraportti. Alueelliset ympäristöjulkaisut 269. 96 s. Ilmatieteenlaitos 2008: Ilmastokatsaus, tammi-joulukuun numerot 2008. Jokinen, O. 2009: Siuntion kunta. Pikkalan keskuspuhdistamon velvoitetarkkailu. Vuosiyhteenveto 2008 (luonnos). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Kastarinen, L. ja Lommi, P. 2009a: Prysmian Cables and Systems Oy. Saniteettijäteveden puhdistamon tarkkailu vuonna 2008. Ramboll Finland Oy. 17.3.2009. Moniste, 4 s + liitteitä 4. Kastarinen, L. ja Lommi, P. 2009b: Kemira Oyj. Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n prosessijätevesien tarkkailu vuonna 2008. Ramboll. 17.3.2009. Moniste, 7 s + liitteitä 4. Kuokkanen, A. 2009: Puolustushallinnon rakennuslaitos. Porkkalan jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu. Vuosiyhteenveto 2008. 27.2.2009. FCG Planeko Oy (Suunnittelukeskus Oy). Moniste 5 s. + liitteet 6 kpl. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2007a: Pikkalanlahden yhteistarkkailuohjelma vuodesta 2007 lähtien. Osa A. Vesistötarkkailu. 13 s. + liitteet 1-2. Osa B. Pikkalanlahden kalataloudellinen tarkkailu. 13 s. + liite 1. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 9.5..2007. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2007b: Sopimus Pikkalanlahden vesistön ja kalataloudellisen yhteistarkkailun toteuttamisesta vuosina 2007-2008. (Optiona tarkkailun jatkuminen vuosina 209-2011). Moniste 4 s. + liitteet 1-2. Mattila, H. ja Sivén, H. 2004: Nummelan jätevedenpuhdistamon typpikuormitus Siuntionjoen vesistöalueella tarkasteluvuosina 2001 ja 2002. Ohjattu tutkimus. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos/limnologia. Tammikuu 2004. Moniste, 22 s. + liitesivu. Mettinen, A. 2004: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2003. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 148. 31 s.+ liitteitä 3 kpl. Mettinen, A. 2007: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2006. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 169. 29 s.+ liitesivut 2 kpl. Mettinen, A. 2007: Nordic Aluminium Oyj:n anodisointilaitoksen tulipalo 3.6.2007. Vesistönäytteenoton tulokset Pikkalanlahdelta 4.6.2007. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Moniste, 2 s + liitesivu. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 33

Mettinen, A. 2008: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2007. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 181. 28 s.+ liitesivut 14 kpl. Mettinen, A. 2009: Pikkalanlahden pohjaeläimistö- ja kasviplankton vuonna 2007. Pistekuormittajien yhteistarkkailututkimus. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäris-tö ry. Julkaisu (luonnos). Pelo, M. 2009: Suomen Sokeri Oy:n Kantvikin jätevesitarkkailun vuosiyhteenveto 2008. Suomen Sokeri Oy. Moniste 2 s. Paakkarinen, P. 2008: Suomen Sokeri Oy:n Kantvikin jätevesitarkkailun vuosiyhteenveto 2007. Suomen Sokeri Oy. Moniste 3 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 1999: Sosiaali- ja terveysministeriön päätös yleisten uimarantojen veden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (1996; N:o 292)muuttamisesta. 22.1.1999. Päätös astui voimaan 1.2.1999. Tamminen 1992: Typenpoiston tarpeettomuudesta: typensidonta, myrkkylevät ja denitrifikaatio Suomenlahden vesiensuojelukeskustelussa. Vesitalous 2/1992, s. 18-23. Valjus, J. 2008: Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna 2007. Kirkkonummen kunta, Nordic Aluminium Oyj, Prysmian Cables and Systems Oy ja Suomen Sokeri Oy. Julkaisu 186. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2008. 28 s. + liitteet 10 kpl. 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

LIITTEET Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 35

Liiteluettelo Liite 1. Liite 2. Liite 3. Kartta yhteistarkkailualueesta Alkuperäiset analyysitulokset Analyysimenetelmät ja määritysrajat 36 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Kartta yhteistarkkailualueesta Liite 1 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 37

Liite 2 (1/8) Alkuperäiset analyysitulokset 38 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Alkuperäiset analyysitulokset Liite 2 (2/8) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 39

Liite 2 (4/8) Alkuperäiset analyysitulokset Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 41

Liite 3 Analyysimenetelmät ja määritysrajat Määritys Menetelmän viite Menetelmän Mittausepävarmuus määritysraja *Alkaliteetti Sisäinen menetelmä MENE2 (perustuu 0,020 mmol/l 0,020 0,040 mmol/l ± 0,006 mmol/l Standard methods for the examination 0,041 0,20 mmol/l ± 15 % of water and wastewater, 13 th edit. 1971; > 0,20 mmol/l ± 10 % pienten alkaliteettiarvojen menetelmä) Alumiini happoliukoinen Sisäinen menetelmä MENE3 (perustuu 10 µg/l standardiehdotukseen INSTA-VYH, 1989) *Ammoniumtyppi: luonnonvedet SFS 3032:1976 4 µg/l 4 15 µg/l ± 2,5 µg/l 15 50 µg/l ± 17 % 50 100 µg/l ± 15 % 100 500 µg/l ± 11 % > 500 µg/l ± 8 % * Ammoniumtyppi: jätevedet Sisäinen menetelmä MENE39 (perustuu 2 mg/l 2 3 mg/l ± 0,5 mg/l SFS 5505:1998 (modif.) tislaus ja titraus) 3 5 mg/l ± 16 % 5 10 mg/l ± 15 % > 10 mg/l ± 8 % *-BOD7(ATU) SFS-EN 1899-1:1998 1,5 mg/l 1,5 5 mg/l ± 1,4 mg/l *-BOD7 5 100 mg/l ± 27 % > 100 mg/l ± 20 % *Fluoridi SFS-EN ISO 10304-1:1995 0,2 mg/l 0,20 0,6 mg/l ± 35 % 0,6 1,0 mg/l ± 25 % > 1,0 mg/l ± 16 % *Kloridi SFS-EN ISO 10304-1:1995 ja 1 mg/l 1,0 7,0 mg/l ± 15 % SFS-EN ISO 10304-2:1997 > 7,0 mg/l ± 10 % *Sulfaatti SFS-EN ISO 10304-1:1995 ja 1 mg/l 1,0 7,0 mg/l ± 15 % SFS-EN ISO 10304-2:1997 > 7,0 mg/l ± 9 % *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä MENE7 (perustuu 3 µg/l 3 10 mg/l ± 3 mg/l kumottuun standardiin SFS 3025:1986) 10 25 mg/l ± 18 % 25 50 mg/l ± 15 % 51 100 mg/l ± 13 % > 100 mg/l ± 10 % *Fosfori, kokonais ja liukoinen Sisäinen menetelmä MENE8 (perustuu 5 µg/l 5 20 mg/l ± 3 mg/l kumottuun standardiin SFS 3026:1986) 21 50 mg/l ± 17 % 51 100 mg/l ± 15 % > 100 mg/l ± 8 % Haihdutusjäännös SFS 3773:1977 1 mg/l Happi Sisäinen menetelmä MENE10 (perustuu 0,1 mg/l kumottuun standardiin SFS 3040:1990) Hehkutusjäännös, hehkutushäviö SFS 3008:1990 1 mg/l Hiilidioksidi Sisäinen menetelmä MENE12 (perustuu 0,4 mg/l Elintarviketutkijain seura; Juoma- ja talousveden tutkimusmenetelmät) Kalsiumkovuus (kalsium) SFS 3001:1974 0,1 mmol/l 0,1-0,35 mmol/l ± 0,04 mmol/l >0,35 mmoll *- CODMn (tai KMnO4-luku ) SFS 3036:1981 1 mg/l 1,0 3,0 mg O 2 /l ± 0,40 mg O 2 /l (tai 4 mg/l) > 3,0 mg O 2 /l ± 12 % *- CODCr SFS 5504:1988 20 mg/l 20 50 mg/l ± 15 mg/l 51 100 mg/l ± 30 % 101 500 mg/l ± 16 % > 500 mg/l ± 11 % Kiintoaine Sisäinen menetelmä MENE16 (perustuu 1,0 mg/l kumottuun standardiin SFS 3037:1976) puhtaat vedet GF/C jätevedet GF/A puhtaat vedet GF/F *Kloori: Sisäinen menetelmä MENE17 (perustuu 0,1 mg/l 0,10 0,20 mg/l ± 40 % - vapaa SFS:EN ISO 7393-2:2000, modif.) 0,20 1,0 mg/l ± 25 % - kokonais > 1,0 mg/l ± 20 % Kokonaiskovuus SFS 3003:1987 0,10 mmol/l 0,10 0,40 mmol/l ± 0,050 mmol/l > 0,40 mmol/l ± 12 % Magnesium SFS 3001, 3003:1987 (perustuu kokonais- 4 mg/l kovuuden ja kalsiumkovuuden erotukseen) *Mangaani, kokonais ja liukoinen SFS 3028:1976 5 µg/l 5 50 mg/l ± 20 % > 50 mg/l ± 14 % 46 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Liite 3 (2/3) Analyysimenetelmät ja määritysrajat *Nitraatti- ja nitriittitypen summa, SFS-EN ISO 13395:1997, FIA-tekniikka 10 µg/l 10 20 µg/l ± 5 µg/l nitraattityppi 20 50 µg/l ± 20 % 50 100 µg/l ± 16 % > 100 µg/l ± 10 % *Nitriittityppi SFS 3029:1976 2 µg/l 2 5 mg/l ± 0,8 mg/l 5 20 µg/l ± 16 % 20 100 µg/l ± 13 % > 100 mg/l ± 10 % *ph SFS 3021:1979 (modif.), ±0,2 ph-yksikköä mittaus huoneenlämpötilassa *Rauta, kokonais ja liukoinen SFS 3028:1976 25 µg/l 25 50 mg/l ± 10 mg/l 51 100 mg/l ± 20 % 101 200 mg/l ± 20 % 201 1000 mg/l ± 16 % > 1000 mg/l ± 10 % *Sameus SFS-EN ISO 7027:2000 0,2 FNU 0,2 0,5 FNU ± 0,09 FNU 0,5 1,0 FNU ± 18 % > 1,0 FNU ± 16 % *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 (modif.), mittaus 2 ms/m ³ 2 ms/m ± 5 % huoneenlämpötilassa, korjaus 25 o C:een tehdään lämpötilakompensaatiolaitteella Kokonaistyppi: SFS-EN ISO 11905-1:1998 ja 100µg/l 100 250 µg/l ± 30 µg/l (12 %) *Luonnonvedet < 5000 µg/l SFS-EN ISO 13395:1997, FIA-tekniikka > 250 µg/l ± 12 % Kokonaistyppi: SFS 5505:1998 (modif.) 2 mg/l 2 7 mg/l ± 1,0 mg/l *Jätevedet 7 10 mg/l ± 14 % > 10 mg/l ± 10 % Väri Sisäinen menetelmä MENE31 (perustuu 5 kumottuun std SFS 3023:1987 (modif.) *Radon Sisäinen menetelmä MENE45, 30 Bq/l > 30 Bq/l 30 % RADEK MKGB-01 laite * Urean määritys. Sisäinen menetelmä (perustuu Koroleff F., 197 0,1 mg/l 0,10 0,50 mg/l ± 22 % yleisimmät kemialliset analyysi- > 0,50 mg/l ± 15 % Spektrof. menetelmä menetelmät Meri nro 7) Klorofylli a SFS 5772:1993 0,1 µg/l *) akkreditoitu menetelmä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009 47

Kuvailulehti Julkaisija Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisuaika 3.6.2009 Tekijä(t) Mettinen Aki Julkaisun nimi Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2008 Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisut osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Asiasanat Toimeksiantaja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu 192/2009 Julkaisu on saatavana myös Internetissä: www.luvy.fi/julkaisut Pikkalanlahti on Siuntion ja Kirkkonummen alueelle muodostunut melko avoin merenlahti, johon Pikkalanjoki (Siuntionjoki) laskee. Pikkalanlahteen kohdistuvasta kuormituksesta merkittävin osa on peräisin Pikkalanjoen maatalousvaltaiselta ja saviperäiseltä valuma-alueelta. Tämän lisäksi Pikkalanlahtea kuormittivat pistemäisesti lahden eri puolilla sijaitsevien Siuntion kunnan keskuspuhdistamon, Suomen Sokeri Oy:n, Upinniemen varuskunnan, Prysmian Cables and Systems Oy:n ja Nordic Aluminium Oyj:n puhdistamoiden jätevedet. Nämä tarkkailevat toimintansa vaikutuksia purkuvesistössä yhteistarkkailuna. Sopimuksen mukaan tarkkailun suorittajana on Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Uudenmaan ympäristökeskus täydensi omalla seurantaohjelmallaan Pikkalanlahden tarkkailua. Yhteistarkkailun tulosten mukaan vuonna 2008 Pikkalanlahteen kohdistuvasta kuormituksesta suurin osa (95-98 %) oli peräisin Pikkalanjoen valuma-alueelta. Puhdistamojätevesien osuus oli siis vähäinen ja myös hieman pienempi kuin edellisvuonna. Pikkalanjoen kuormitusta lisäsi hieman edellistä vuottakin lauhempi, roudaton alkutalvi ja lisäksi sateinen alkukesä. Pistemäinen typpikuormitus oli suurinta Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamolla ja fosforikuormitus Siuntion puhdistamolla sekä Suomen Sokeri Oy:n Kantvikin puhdistamolla. Biologinen hapenkulutus oli suurinta Suomen Sokeri Oy:n jätevesissä. Siuntion puhdistamon jätevesivaikutuksia ei voitu erottaa Pikkalanjoen samean ja ravinteikkaan veden Pikkalanlahden sisäosaan aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Lämpökestoisia kolimuotoisia bakteereita tavattiin lähinnä Suomen Sokerin edustan merialueella. Pikkalanselkä ja Pikkalanlahden itäosa olivat kasvukauden keskimääräisen a-klorofyllipitoisuuden perusteella reheviä ja muut alueet lievästi reheviä. Vuonna 2008 tutkimusalueen keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli edellisvuotta hieman maltillisempi ja jakson 2000-2008 pienimpiä. Veden happipitoisuus oli varsin hyvä Pikkalanlahdella tutkittuina ajankohtina ja kaikilla syvyyksillä. Yhteistarkkailu jatkuu vuonna 2009 ohjelman mukaisesti vastaavalla fysikaalis-kemiallisella seurannalla kuin vuonna 2008. Pikkalanlahti, Pikkalanjoki, pistekuormitus, hajakuormitus, kokonaisravinteet, mineraaliravinteet, rehevä, kolibakteerit, a-klorofylli, kasviplankton Yhteistarkkailuryhmä Julkaisun myynti/ jakaja/kustantaja? ISBN 978-952-250-004-5 (nid.) Sivuja 48 ISBN 978-952-250-005-2 (PDF) Kieli Suomi ISSN-L 0789-9084 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry., PL 51, 08100 Lohja Puh. (019) 323 623 Sähköposti: vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi www.luvy.fi Painopaikka ja -aika Lohjan Painotuote Oy, Lohja 2009 ISSN 0789-9084 (painettu) Luottamuksellisuus Julkinen ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu) Hinta (sis.alv 8%) - 48 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 192/2009

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Västra Nylands vatten och miljö r.f. PL 51, 08101 Lohja Puh. (019) 323 623 vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi www.luvy.fi ISBN 978-952-250-004-5 (nid.) ISBN 978-952-250-005-2 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu)