KOUVOLAN HOVIOIKEUDELLE Kantaja Vastaaja Taka-Hattelmalan Hoitotarvike Oy:n konkurssipesä c/o VT Markku Raimi Asianajotoimisto Portaanpää Oy Raatihuoneenkatu 8 13100 HÄMEENLINNA Saunasampo Oy 1080353-6 Päiviöntie 10 12400 Tervakoski Toimitusjohtaja Tapio Yli-Kovero fax 019-7544 33, puh 050-61 331 Asia Muutoshakemus Riihimäen käräjäoikeuden tuomioon 03/1991 Vastaaja hakee muutosta koko tuomioon. Vastaaja hakee muutosta ensisijaisesti TaksL 5 :n perusteella, toissijaisesti TaksL 10 :n perusteella, kolmanneksi oikeudenkäynnin puolueellisuuden perusteella Perustelut 1. TaksL 5 vahinkoedellytys ei täyty Hallituksen esityksen laiksi takaisinsaannista konkurssipesään (HE 102 vp 1990 kohta 3.1) yleisperusteluissa todetaan, että Takaisinsaannilla on tarkoitus palauttaa tilanne ennalleen, siis sellaiseksi kuin se oli ennen peräytyvää oikeustointa. 1
Takaisinsaanti tulee kysymykseen vain silloin, kun peräytetyllä oikeustoimella on aiheutettu vahinkoa konkurssivelkojille. Oikeus perustaa päätöksensä siihen, ettei hallituksen esityksen esimerkeissä mainita kyseessä olevan oikeustoimen kaltaista tapausta. Hallituksen esityksessä ei mainita yhtään lähipiiriin kuuluvaa esimerkkiä, koska lähipiirin osalta kyse ei ole epäselvä. Vallitsevan oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan lähipiiriä koskevat seuraavat säännöt, joita oikeuden perusteluista ei selvästi havaitse. -Lähipiirillä ei ole kolmen kuukauden määräaikaa, vaan lähipiirin takautumisaika on maksukyvyttömyyden aika, joten viittaukset määräaikoihin ovat epärelevantteja tässä yhteydessä. Kiistatonta on, että menettely on tapahtunut maksukyvyttömyyden aikana. -Maksukyvyttömyyden aikana tapahtuneita lähipiirin oikeustoimia voidaan tarkastella vain niiden kokonaisvaikutuksen eli velkojille vahingollisuuden kannalta. JÄRJESTELYN KOKONAISARVOSTELU Oikeustoimia on tarkasteltava kokonaisuutena, mikä ilmenee ratkaisusta KKO1986:133, minkä vastaajat vetosivat pääkäsittelyssä, mutta mitä oikeus ei ole kirjannut vastaajien perusteluiksi ja mihin oikeus ei ratkaisuissaan ole ottanut kantaa. Mainitussa ratkaisussa KKO toteaa: Niitä oikeustoimia, joilla velallinen oli välittömästi ennen konkurssin asettamista maksanut eräälle velkojalle ollutta velkaansa, oli niiden asiallisen yhteenkuuluvuuden vuoksi arvosteltava kokonaisuutena. Kun velallisen varallisuusasema ei ollut maksujärjestelyjen vuoksi heikentynyt velkojien vahingoksi, velallisen konkurssipesän ajama takaisinsaantikanne hylättiin. Hallituksen esityksessä HE 102, vp 1990 s. 18: Koska velkojille ei tällaisissa tapauksissa ole voinut aiheutua vahinkoa, takaisinsaanti ei tällöin ole mahdollinen. Lakiehdotus ei puheena olevassa suhteessa merkinne muutosta nykyiseen oikeustilaan (ks. esim. KKO 1986 II 133). Lisensiaattityössään Vahinkoedellytys konkurssitakaisinsaannissa Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1992, Tatu Leppänen s. 39 esittää oman kantansa: Edellisen luvun perusteella kantani kuitenkin on, että takaisinsaantivastaajan yleinen torjuntamahdollisuus on takaisinsaantifunktion kannalta ainoa hyväksyttävä ratkaisu: takaisinsaanti on oikeuspoliittisesti rationaalista kohdistaa vain sellaisiin oikeustoimiin, jotka ovat velkojien kannalta vahingollisia. Edelleen Leppänen s. 45: Sen sijaan erityisissä takaisinsaantiperusteissa yleisen vahinkoedellytyksen käytännön merkitys on toinen: takaisinsaantivastaava voi poikkeustapauksissa torjua sinänsä kyllä erityisen takaisinsaantiperusteen tarkoittaman oikeustoimen peräyttämisen toimen haitattomuuden perusteella. Käytännössä tilanteet, joissa tällainen oikeustoimi on velkojien kannalta haitaton, ovat poikkeuksellisissa, eikä ylipäänsä koko kysymys nousse kovinkaan usein esille erityisen takaisinsaantiperusteen nojalla ajetuissa takaisinsaantijutuissa. 2
Edelleen Leppänen s. 52-53: Ensinnäkin peräytettäväksi vaadittu oikeustoimi on saattanut olla osa laajempaa järjestelyä, oikeustoimien kokonaisuutta. Takaisinsaantiopissa pyritään yleensä toisiinsa liittyvien oikeustoimien kokonaisarvosteluun Myös vahingollisuusarvostelu tulee tehdä kokonaisarvosteluna: jos takaisinsaannin kohteena oleva oikeustoimi on vain osa suurempaa oikeustoimikokonaisuutta, yleisen vahinkoedellytyksen täyttyminen kyseisen oikeustoimen osalta on arvioitava tarkastelemalla järjestelyn lopputulosta kokonaisuudessaan. Sama sääntö mielestäni pätee riippumatta siitä, vaaditaanko peräytystä yleisen vai erityisen takaisinsaantiperusteen nojalla. On huomattava, että kokonaisarvostelu voi vaikuttaa takaisinsaatavuuden kannalta sekä positiiviseen että myös negatiiviseen suuntaa. Vaikka oikeustoimi ei yksinään olisi velkojille vahingollinen, se on kuitenkin takaisinsaannilla peräytettävissä, jos se on osa jotain laajempaa, kokonaisuutena arvostellen velkojille vahingollista järjestelyä Toisaalta taas, vaikka tietty yksittäinen oikeustoimi olisi yksinään vahingollinen velkojille, se ei kuitenkaan ole peräytettävissä, jos tehty kokonaisjärjestely ei ole kokonaisuudessaan vahingollinen velkojille. Kanta on hyväksytty merkittävässä ratkaisussa KKO 1986 133, jonka otsikko kuuluu: Niitä oikeustoimia, joilla velallinen oli välittömästi ennen konkurssinsa alkamista maksanut eräälle velkojalle ollutta velkaansa, oli niiden asiallisen yhteenkuuluvuuden vuoksi arvosteltava kokonaisuutena. Kun velallisen varallisuusasema ei ollut maksujärjestelyjen vuoksi heikentynyt velkojienvahingoksi, velallisen konkurssipesän ajama takaisinsaantikanne hylättiin. Leppänen s. 55: Milloin oikeustoimia sitten on arvosteltava vahinkoedellytyksen kannalta yhtenä kokonaisuutena? Yksiselitteistä vastausta lienee yleisellä tasolla mahdotonta antaa: viime kädessä kysymys on ratkaistava olosuhteiden perusteella in casu. Huomiota on kiinnitettävä nimenomaan tosiasialliseen yhteenkuuluvuuteen, ei siihen ulkoiseen muotoon, joka toimille on annettu. Eri osatoimilla tulee olla yhtenäinen tavoite, esimerkiksi tietyn velan maksaminen. Usein toimet ovat vielä toistensa edellytyksinä ainakin praktisessa mielessä: toinen toimi suoritetaan, jotta varsinainen pääoikeustoimi tulisi mahdolliseksi. Kokonaisarvostelun kynnystä ei mielestäni tule asettaa kovin korkealle. Uudemmassa oikeuskirjallisuudessa Jarmo Tuomisto, Takaisinsaannista, Talentum 2002 on Leppäsen kanssa samoilla linjoilla, eikä aseta kyseenalaiseksi Leppäsen tulkintoja. Hallituksen esityksen ja ratkaisun KKO 1986 II 133 analogian mukaan yrittäjä voi antaa maksuvaikeuksissa olevalle yritykselleen likviditeettiapua ja periä sen takaisin, koska kokonaisuutena velkojille ei ole aiheutunut vahinkoa. Tämä onkin ainoa mahdollinen tulkinta asialle, koska muunlainen tulkinta tekisi yrittämisen mahdottomasti. 3
Jos kokonaisuutta ei tutkittaisi, voitaisiin tällaisen likviditeettiavun jokainen takaisinmaksu tulkita takaisinsaantikelpoiseksi ja jättää panot noteeraamatta. Tällöin ei olisi enää yrittämisen edellytyksiä, kun yrittäjä takaisinsaannin takia ei enää voisi auttaa yritystään yli tilapäisten rahoitusvaikeuksien. Kun yrittäjä ei enää voisi auttaa yritystään, menisivät yritykset nurin pienienkin maksuvaikeuksien takia. Tämä ei ole lain henki eikä tarkoitus. Lain henki ja tarkoitus käy ilmi aluksi siteeratuista hallituksen esityksen perusteluista eli vahinkoedellytystä on verrattava tilanteeseen ilman oikeustointa ja takaisinsaanti on mahdollista vain ilmeisen selvissä tapauksissa, kuten perusteluissa moneen kertaan todetaan. ---------------------- Riihimäen käräjäoikeus perustelee päätöstään sillä, että kyseessä on objektiivinen takaisinsaantiperuste ja että konkurssipesässä on seitsemän velkojaa yhteismäärältään 430.195,09 euroa, joiden jako-osuuteen peräytetyksi vaaditut maksut ovat vaikuttaneet. Velkojien lukumäärä ei ole relevantti vahingollisuuden arvioinnissa muutoin kuin siltä osin, että voidaan todeta että vastaaja on poikkeuksellisen ansiokkaasti saanut minimoitua konkurssista kärsivien määrän. Mainitussa velkojaluettelossa mainitut velkojat ovat Ilmarista lukuun ottamatta hyötyneet vastaajan oikeustoimista. Ilmarisella ei ollut oikeustoimien alkaessa eikä aikana erääntyneitä saatavia, joita olisi voitu maksaa sille sitä suosimatta. Ilman oikeustoimia jako-osuutta ei olisi ollut, josta johtuen kenenkään velkojan jakoosuus ei voinut oikeustoimien takia pienetä. Vahinkoedellytyksen täyttymistä arvioitaessa on otettava velkojille oikeustoimien ansiosta maksetut suoritukset yhteissummaltaan 29.851,39 euroa. Kantaja ei ole kiistänyt, etteivätkö velkojaluettelossa mainitut velkojat eivät ole saaneet maksuja maksukyvyttömyyden aikana ja siten hyötyneet vahingosta. Kantaja ei ole mitenkään osoittanut, miten velkojat samanaikaisesti hyötyneet ja kärsineet vahinkoa. Kantaja ei hakemuksessaan eikä valmistelun eikä pääkäsittelyn aikana ole mitenkään perustellut ja näyttänyt toteen sitä, miten oikeustoimet sinänsä olisivat olleet velkojien kannalta vahingollisia. Kantaja on perustellut haastehakemuksessaan yleisen vahinkoedellytyksen täyttymistä sillä, että oikeustoimella on siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta ja siten suosittu sopimattomasti yhtä velkojaa muiden velkojien kustannuksella. Kantaja väittää tosiasioiden vastaisesti siitä että omaisuutta olisi siirretty pois velkojien ulottuvilta ja että kyseessä olisi ollut velan maksu. Näin ei ole ollut. Kyseessä on ollut työstä maksettava korvaus, ei omaisuus. Kyseessä ei ole ollut velan maksu vaan maksukyvyttömyyden aikana tehdystä työstä maksettu korvaus. 4
Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan asiat ratkaistaan niiden tosiasiallisen sisällön ja tarkoituksen mukaan. Sen, että kyseessä oli työstä maksettu korvaus myöntää oikeuskin epäsuorasti tuomion sivulla 6. Kantaja ei ole osoittanut tai edes asettanut kyseenalaiseksi sitä, että Saunasampo Oy ei olisi tehnyt kyseistä hallintopalvelua. Kantaja ei ole väittänyt, että saatu korvaus hallintopalveluista eli hallintopalvelun, joka käsittää yrityksen hallinnon, myynnin, kirjanpidon, laskutuksen viennin ja tilausten vastaanotosta maksettu korvaus 1.000 euroa kuussa olisi kohtuuton. Kun korvaus kaiken lisäksi on suoritettu yritykselle, ei siitä ole tarvinnut maksaa sosiaalikustannuksia, joten se vastaa noin 700 euronkuukausikorvausta. Kantaja ei ole myöskään kyseenalaistanut sitä, etteikö Saunasammon työntekijät olisi tehneet sitä kylmäpussien valmistustyötä Kari Yli-Koveron sairasloman aikana, josta Saunasampo Oy on perinyt juuri sen määrän, jonka Suomen Kylmäpussi Oy sai Kelalta. Kelan korvaus on noin 40 % palkan ja sosiaalikulujen yhteismäärästä, joten korvaus ei ole mitenkään ylisuuri, mitä kantaja ei ole väittänyt. Kanne on hylättävä jo pelkästään sillä perusteella, että vastaaja ei ole saanut omaisuutta eikä vastaaja ole ollut velkoja. Yleisen oikeuskäsityksen mukaan työstä maksettu korvaus ei ole velan maksua vaan palkkaa, joten kantajan väittämää oikeustointa ei ole edes voinut tapahtua. Kanne on perusteeton jo sillä perusteella, että se on mahdoton. Oikeus on päätöksessään perustellut vahinkoedellytyksen täyttymistä sillä, että vastaajan perustelu siitä, että ilman kokonaisjärjestelyä kukaan velkoja ei olisi saanut mitään., ei ole takaisinsaantilain hyväksymä perustelu. Oikeus ei esitä minkäänlaista konkreettista perustelua johtopäätökselleen, vaan vetoaa siihen, ettei siitä ole esimerkkiä hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi etteivät oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot tue vastaajan perustelua. Vaikka oikeus muuten siteeraa oikeuskirjallisuutta, ei se tuo esille yhtään konkreettista kirjoitusta tai oikeustapausta, joka tukisi oikeuden yleisluontoista perustelua. Hallituksen esityksen laiksi takaisinsaannista konkurssipesään (HE 102 vp 1990 kohta 3.1) yleisperusteluissa todetaan, että Takaisinsaannilla on tarkoitus palauttaa tilanne ennalleen, siis sellaiseksi kuin se oli ennen peräytyvää oikeustointa. Takaisinsaanti tulee kysymykseen vain silloin, kun peräytetyllä oikeustoimella on aiheutettu vahinkoa konkurssivelkojille. Oikeuden johtopäätös siitä, että ettei vahinkovertailu ole takaisinsaantilain hyväksymä perustelu on jyrkässä ristiriidassa lain yleisperustelujen kanssa ja oikeus ei ole esittänyt mitään sellaista, joka kumoaisi lain yleisperusteluista esiin tulevan lain hengen. Näiden yleisperustelujen perusteella oikeustoimen vahingollisuutta on nimeen omaan verrattava tilanteeseen ilman oikeustointa. Ilman kyseisiä oikeustoimia velkojat eivät olisi saaneet mitään, joten kyseiset oikeustoimet eivät voineet olla vahingollisia. 5
Oikeus on perustellut vahinkoedellytyksen täyttymistä sillä, että maksujen saaja on läheistaho. Oikeuden tulkinnan mukaan läheistaholle maksettu korvaus työstä ei korvausta työstä vaan on omaisuuden luovuttamista. Takaisinsaantilaissa eikä missään muussakaan laissa ei sanota, että läheistaho olisi konkurssissa erikoisasemassa niin, että läheistaholle maksettu korvaus työstä ei ole korvausta työstä vaan omaisuuden luovuttamista. Jos oikeuden tulkinta olisi oikea, loppuisi yritystoiminta kokonaan, kun omassa yrityksessä työskentelevälle yrittäjälle ja hänen perheenjäsenilleen maksettu palkka peräytyisi konkurssissa. Oikeuden päätöksen logiikan mukaan läheistaholle maksettu palkka voitaisiin peräyttää jopa viiden vuoden ajalta. Tämä ei ole lain henki eikä tarkoitus. Yllä olevan perusteella takaisinsaantilain 5 :n mukainen vahinkoedellytys ei täyty ja käräjäoikeuden päätös on kumottava, koska se ei perustu lakiin. 2. Oikeustoimet eivät ole olleet sopimattomia, TaksL 5 Yleisen takaisinsaantiperuste edellyttää menettelyn sopimattomuutta. Kun vastaaja on toimillaan lyhentänyt velkojaan kaikille velkojille, joilla on ollut erääntyneitä saatavia eikä ole näin toimiessaan suosinut yhtäkään velkojaa toisten velkojien kustannuksella, niin kuinka vastaaja on menetellyt sopimattomasti. Vastaaja on toimillaan estänyt Suomen Kylmäpussi Oy:n toiminnan loppumisen, omaisuuden tulemisen arvottomaksi, turvannut työntekijöiden työpaikat ja lisäksi lyhentänyt erääntyneitä velkoja 29.851,39 euroa. Yleisen oikeuskäsityksen mukaan vastaaja on menetellyt hyvinkin sopivasti. Vastaajan menettelyn sopimattomuus ei ole mitenkään ilmeistä yleisen oikeuskäsityksen valossa, josta johtuen vastaajan menettelyä ei voida pitää sopimattomana ilman erityisiä perusteluita. Kantaja ei ole tuonut esille mitään, minkä perusteella vastaajan voisi todeta menetelleen sopimattomasti. Myöskään oikeuden päätöksestä ei käy ilmi, mikä vastaajan menettelyssä on ollut sopimatonta. HE 102 vp 1990 s. 48 toteaa menettelyn sopimattomuudesta seuraavaa: Oikeustoimi peräytyy 1 momentin mukaan vain, jos sillä on sopimattomasti aiheutettu velkojille vahinkoa. Asettamalla sopimattomuus peräytymisen edellytykseksi pyritään yleissäännöksen soveltamisalaa rajaamaan siten, että sen nojalla peräytyisivät vain sellaiset oikeustoimet, jotka olosuhteista päätellen on tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Menettelyä voitaisiin pitää siten sopimattomana erityisesti silloin, kun jokin peräytymisen edellytyksistä on täyttynyt silmiinpistävällä tavalla. Vastaaja ei millään toimillaan ole pyrkinyt konkurssin vaikutusten kiertämiseen. Vastaaja ei ole siirtänyt omaisuutta alihintaan itselleen, ei maksanut velkoja itselleen eikä kellekään muulle velkojalle ennenaikaisesti. Vastaaja ei ole veloittanut tekemästään työstä ylisuurta korvausta tai muulla tavalla toiminut velkojien vahingoksi. 6
Vastaaja ei toiminut niin, että vastaajan toimia voitaisiin yleisen oikeuskäsityksen mukaan pitää sopimattomina, mitä lain takaisinsaantilain perustelujen mukaan on pidettävä takaisinsaannin edellytyksenä. Vastaajan menettelyssä ei ole ollut myöskään mitään silmiinpistävästi moitittavaa, joka on takaisinsaannin edellytys. Voidaan sanoa, että lakiesityksen perustelujen mukaan takaisinsaannin edellytys menettelyn sopimattomuudesta ja silmiinpistävyydestä on laadittu juuri tämän takaisinsaantikanteen kaltaisten perusteettomien kanteiden eliminoimiseksi. Käräjäoikeus perustelee oikeustoimen sopimattomuutta ja yhden velkojatahon suosimista sillä, että kyseessä oli läheisyhtiöiden välinen oikeustoimi. Käräjäoikeudella on merkillisen yksisilmäinen ja yrittäjävihamielinen suhde läheistahoihin. Käräjäoikeuden tulkinnan analogian mukaan kaikki oikeustoimet, mitä yrittäjä ja hänen perheensä tekevät läheistahoina omistamansa yhtiön kanssa ovat sopimattomia. Tällainen tulkinta ei perustu lakiin. Laissa takaisinsaannista konkurssipesään ja esitöissä ei sanallakaan esitetä, että oikeustoimen tekee sopimattomaksi se, että osapuolet ovat läheistahoja. Yllä olevan perusteella takaisinsaantilain 5 :n mukainen vahinkoedellytys ei täyty ja käräjäoikeuden päätös on kumottava, koska se ei perustu lakiin. 3. Maksut ovat tavanomaisia TaksL 10 Takaisinsaantilain mukaan maksu ei peräydy, jos sitä on pidettävä tavanomaisena. Tavanomaisena maksuna pidetään palkkaa ja muuta työstä maksettua korvausta, ellei sitä voida pitää vastikkeettomana. Kantaja ei ole näyttänyt toteen eikä edes väittänyt ettei kyseessä olevaa hallintopalvelua tai valmistustyötä ei olisi tehty. Kantaja ei ole näyttänyt toteen eikä edes väittänyt ettei kyseessä olevasta hallintopalvelusta tai valmistustyöstä maksettu korvaus olisi kohtuuttoman suuri. Kantaja esittää, että maksettu korvaus työstä olisi takaisinsaantikelpoinen sillä perusteella, että se on maksettu kolme kuukautta ennen määräpäivää. Takaisinsaantilain mukaan maksukyvyttömyyden aikana läheiselle maksetut suoritukset voidaan peräyttää. Kolmen kuukauden määräajalla ei ole relevanssia tässä asiassa. Näin ollen kantajan vaatimus ei perustu lakiin ja on hylättävä selvästi perusteettomana. Käräjäoikeuden tuomion mukaan maksut eivät ole tavanomaisia, koska maksut olivat ensimmäisiä ja aikaisempaa maksukäytäntöä ei ole. Vastaaja toi ilmi pääkäsittelyssä, että. maksujen täytyikin olla ensimmäisiä, koska vastaajan, silloisen Sauna Site Oy:llä ei ollut toimintaa ennen vuotta 2002. Vastaaja toi esille myös, että kyseessä oli entisen kaltaisen käytännön jatkaminen. 7
Takaisinsaantilaissa eikä muussakaan laissa aseteta työstä ensimmäisessä palkanmaksussa maksettavaa palkkaa eri asemaan kuin seuraavia palkanmaksuja, joten käräjäoikeuden perustelu ei perustu lakiin. Käräjäoikeuden tuomion mukaan maksut eivät ole tavanomaisia, koska maksut olivat yhtiöiden välisiä ja eivät siten olleet verrattavissa hallituksen esityksen mukaisin juokseviin maksuihin kuten palkkoihin vaikka niiden taustalla olisi työstä maksettu korvaus. Hallituksen esityksessä HE 102, vp 1990 s. 27 todetaan: Pykälä koskisi kaikkia työstä maksettuja korvauksia siitä riippumatta, onko korvausta nimitetty palkaksi vai ei.säännös soveltuisi myös yritykselle tämän työsuorituksesta maksettuihin vastikkeisiin. Käräjäoikeus toteaa epäsuorasti itsekin, että maksujen taustalla oli työstä maksettu korvaus: vaikka sitten niiden taustalla olisikin työstä maksettu korvaus. Käräjäoikeuden perustelu siitä, että yhtiöiden väliset työstä maksetut korvaukset eivät olisi tavanomaisia ei perustu lakiin. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan pesän kaikki varat on käytetty tietyn läheisvelkojan saatavien suorittamiseksi ei perustu tosiasioihin. Kuten käräjäoikeus itsekin epäsuorasti myöntää, kyseessä on työstä maksettu palkka, jota ei mitenkään sekoittaa konkurssilainsäädännön tarkoittamaan saatavan. Lakitekstissä ja lain esitöissä työstä maksettava korvaus käsitellään täysin erillään velkojilla olevista saatavista ja niiden maksuista. Suomessa vakiintuneen oikeuskäytännön ja yleisen oikeuskäsityksen mukaan asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä eikä puhuttava ja toimittava niin kuin kyseessä olisi joku muu asia vaikka itse tiedetään kyseessä olevan toinen asia. Kyseessä eivät olleet suoritukset tietylle velkojalle, vaan työsuorituksesta maksettava korvaus, kuten aiemmin todettu ja kuten käräjäoikeus toisaalla itsekin myöntää, joten kyse ei ollut saatavan maksusta velkojalle vaan työstä maksettu korvaus. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan kaikki pesän varat on käytetty tietyn läheisvelkojan saatavan suorittamiseksi. Tämä perustelu ei pidä paikkaansa miltään osin. Ensinnäkin konkurssin lähestyessä ei ollut sellaista tilannetta, että kaikki pesän varat olisi käytetty työkorvauksen maksamiseksi Saunasampo Oy:lle, mikä käy selvästi ilmi kantajan todisteina olevista pankin tiliotteista. Toisaalta pesän varat, samalla tavoin laajasti ymmärrettynä, kuin käräjäoikeus näyttää tulkitsevan, käytettiin kokonaisuudessaan velkojen maksuun velkojille eikä suinkaan vastaajalle. Vastaajalle maksettiin hallintopalveluista ja työstä 10.578,02 euroa. Vastaajan suorittaman työn ansiosta pystyttiin yhtiön hallitun alasajon aikana maksamaan kaikkien toimintakulujen ja palkkojen lisäksi velkojille 29.851,39. Vastaaja toi ilmi pääkäsittelyssä että syy siihen, että vastaajalle maksetut suoritukset ajoittuivat heinäkuun lopulle, koska vastaaja antoi Suomen Kylmäpussi Oy:lle maksuaikaa tietoisena siitä, että vastaajan jo maaliskuussa saadun tilauksen ja 8
vastaajan tekemän valmistustyön tuloksena Sveitsiin IVF-Hartmann AG:lle lähetetyn kylmäpussilähetyksen maksu erääntyy heinäkuun lopussa. Maksu näkyy pankin tiliotteessa päivämäärällä 29.7.2002. Edellä olevaan viitaten maksu oli tavanomainen maksu. Maksu oli työstä suoritettu korvaus. Työn tekemistä ei ole kiistetty eikä työstä maksettua korvausta ole väitetty liian korkeaksi, joten kanne on hylättävä 4. Muutoksenhaku oikeuden puheenjohtajan puolueellisuuden takia Tuomion perustelujen mukaan kantaja olisi näyttänyt, että seitsemän velkojaa olisi jäänyt ilman jako-osuutta. Oikeuden istunnossa puheenjohtaja oma-aloitteisesti kysyi onko kantajan asiapapereissa mukana velkojaluetteloa, joka todettiin siellä olevaksi. Sen jälkeen puheenjohtaja kysyi onko luettelossa monta velkojaa, johon kantajan asiamies vastasi seitsemän. Kantaja ei ole haastehakemuksessaan, valmistelussa eikä pääkäsittelyssä vedonnut siihen, että vahinkoedellytys olisi täyttynyt sillä, perusteella että velkojaluettelossa mainitut velkojat olisivat kärsineet vahinkoa. Kantaja on perustanut vahinkoedellytyksen täyttymisen sillä, että vastaaja on läheisenä suosinut itseään. Kun oikeus riita-asiassa päättää tuomiosta sellaisella perusteella, johon kantaja ei ole vedonnut, ei tuomioistuin noudata lakia ja sen edellyttämää puolueettomuutta.. Jos kantaja olisi vedonnut siihen, että velkojat tai joku velkoja olisi kärsinyt vastaajan menettelystä vahinkoa, olisi asia pitänyt tutkia. Kun kantaja ei ole tähän vedonnut ei asiaa ole voitu käsitellä eikä vastaaja ole voinut vastaa väitteeseen. Velkojaluettelossa on seuraavat velkojat: Sisä-Suomen verovirasto 29.678,14 Ilmarinen 124.265,20 Lähivakuutus 73,78 Esiintyvien taitelijoiden eläkekassa 4.025,31 Fennia 7,78 Nordea 244.287,79 Valtiokonttori 27.791,09 Yhteensä 430.195,09 Näistä velkojista ainoastaan Ilmarinen ja Lähivakuutus eivät saaneet suorituksia vastaajan maksukyvyttömyyden lopullisesti laukaisseen Saunasampo Oy:n konkurssin jälkeen. Vastaaja ei tunne Lähivakuutuksen pienen saamisen perusteita, koska ei ole ollut liikesuhteessa kyseiseen yhtiöön. Ilmarisen saatava ei ollut olemassa maksukyvyttömyyden alkaessa eikä se ollut erääntynyt suoritusten tapahtuessa, joten Ilmariselle ei olisi voitu maksaa muita velkojia loukkaamatta. Ilmarista lukuun ottamatta velkojat eivät ole esittäneet vaateita vastaajaa kohtaan. 9
Ilmarinenkaan ei olisi voinut kärsiä vahinkoa vastaajan toimista, kun ottaa huomioon ettei pesän varallisuus olisi riittänyt edes pesähoitajan palkkioon ja koska Ilmarisella ei ollut edes saatavia Suomen Kylmäpussi Oy:ltä toukokuussa. ----------------------- Kanteessa ja oikeuden tekemässä 18.8.2003 päivätyssä yhteenvedossa (liite 1) kantajan ensisijainen perustelu takaisinsaannille 5 :n mukaan on se, että kyseiset maksut on maksettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää ja maksut ovat pesän varoihin nähden huomattavia Tuomiossa perusteluihin oli jostain ilmestynyt lisäys: Maksut eivät olleet tavanomaisia. Yhtiön toiminta on jatkunut heinäkuuhun asti ja mainitut maksut on suoritettu vasta konkurssin lähestyessä. Tämä jostain ilmestynyt lisäys ei pidä paikkaansa, Yhtiön toiminta päättyi 15.9.2002, jolloin lähetettiin viimeiset tavaraerät ja kirjoitettiin viimeiset laskut. Maksuja ei suoritettu vasta konkurssin lähestyessä. ------------------------ Kaikkeen yllä olevaan viitaten vastaaja vaatii kanteen hylkäämistä ja turvaamistoimen peruuttamista sekä kantajan maksamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun on kulunut kuukausi tuomion antamisesta. Vastaaja pyytää hakemuksen pikaista käsittelyä asiaan liittyvän turvaamistoimen vastaajalle aiheuttavan suuren haitan takia. Hämeenlinnassa 15.10.2003 Kunnioittavasti Tapio Yli-Kovero toimitusjohtaja Liitteet: Käräjäoikeuden 18.8.2003 päivätty yhteenveto valmisteluistuntoa varten. Laskelma oikeuskuluista 10